|
Post by Mila on Jul 19, 2012 16:45:15 GMT 2
Jøranian DE JoriVuonohevonen, ruuna Ikä: 7v Säkäkorkeus: 143cm Hoitaja: Semina (lokakuu 13) Hoitajahistoria:Henttu (tallin alkuajoista lähtien - joulukuu 2012) Anniina (helmikuu 2013) Sanna (heinäkuu 2013) Elisabeth (syys - lokakuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 20, 2012 1:26:03 GMT 2
19.7.2012 Ensimmäinen hoitopäivä (Piirsin hoitokerrasta kuvan, niin nyt ei ole kummempaa tarinaa, tämmöne selostus vaan:D) Tänään tutustuin Joriin aluksi ihan maasta käsin :) Harjailin ruunan, sekä siivosin karsinan ensitöikseni ja kävin sen jälkeen lyhyellä talutusreissulla. Samalla sain siis tutustua myös maastoreitteihin. Tallilla tapasin myös Milan, joten vaihdoimme vielä Jorin hoidosta pari sanaa. Mila esitteli myös tallin tiloja minulle, toivottavasti muistan sitten ensi kerralla missä on mikäkin :P Lopuksi loimitin hoitsuni ja vein sen tarhaan. Laitoin sadeloimen, kun pihalla satoi vettä ihan mukavasti.. :) ps. tajusin vasta kuvan tehtyäni, että tällä tallilla varmaan käytetään sähkölankoja? :D Ei ehkä kannattais koskaa yöaikaa alkaa piirtämää, kun ei ajatuskaa oikee kulje:DD 1HM Wau! Todella upea piirros! :o Ei varmaan haittaa jos pistän sen Jorin sivuille näkyviin? Kiva että aloitit heti hoitamisen. :) Enpä minä ole tainnut mihinkään kirjoittaa, että mitä aitamateriaalia meillä käytetään, joten ei haittaa vaikka käytit tässä kuvassa lautaa. :) Voihan sitä olla vaikka molempia (lue: laiska-Mila piirtää tästä lähin vain sähkölanka-aitoja). Kenttää ympäröi valkoinen lauta-aita ainaki. Odotan innolla uutta hoitomerkintää sinulta! :) -Mila-
Okei :) Ja ei haittaa :D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 3, 2012 21:11:58 GMT 2
29.8.2012 Tutustumista selässäAjoin skootterilla tallin pihaan ja parkkeerasin sen suojaisaan paikkaan, ettei sade kastelisi. Kotonani oli alkanut jo sataa, mutta tallilla ei satanut toistaiseksi pisaraakaan. Tummat pilvet tosin näyttivät lähestyvän uhkaavasti. Riisuin kypäräni ja otin boksista ratsastuskamppeeni. Tänään oli siis tarkoitus vihdoin kiivetä selkään. Lähdin hakemaan Joria laitumelta. Vastassa oli myös ruunan tarhatoveri Amador. - Älä sitten karkaa tarhasta, jooko? sanoin Amadorille samalla kun laitoin Jorille päitsiä. Ori käänteli korviaan, eikä varmasti ymmärtänyt, mitä selitin sille. Pujahdin tarhasta Jori perässäni, ettei Amador olisi päässyt vapaalle jalalle. Vähän aikaa se liikuskeli levottomasti aidan luona, kunnes tyytyi keskittymään muihin asioihin. Vein ruunan harjattavaksi omaan karsinaan, jottei se olisi tiellä käytävällä. Tallissa liikuskeli hoitajia ja hevosenomistajia, joita en vielä kunnolla tuntenut. Tervehdin paria vastaantulijaa kävellessäni hakemaan Jorin hoitotarvikkeita. Harjailin Jorin mahdollisimman perusteellisesti, ennen kun laitoin sille varusteet. Tutustuin rauhassa sen käyttäytymiseen kun laitoin sille kaikki varusteet. Olin kuullut Milalta, että ruuna saattaisi pullistella vyötä kiristettäessä, joten päätin kiristää vyön tiukemmalle vasta ennen selkään nousua. Kun olin vihdoin saanut vyön kohdalleen, uskalsin nousta maasta käsin selkään. Jori seisoi hievahtamatta paikallaan ja odotteli rauhassa, kun säädin jalustimien kanssa. Lähdin ratsastelemaan kentälle näin alkuun, jotta oppisin tuntemaan Joria ratsastaessa paremmin. Käyntäilin alkuun kymmenisen minuuttia ja keräsin sitten ohjat. Pyörittelin voltteja ympäri kenttää ja tunnustelin vähän ruunaa. En vielä yrittänyt saada ruunaa peräänantoon, mutta pidin kaikki avut mukana liikkeissä. Jonkun ajan päästä Jori alkoi kuitenkin luottaa ulko-ohjaan ja liikkui kivasti muodossa. Päätin ottaa haastetta mukaan ja aloitin tekemään siirtymiä kahdeksikolla. Pysähdyksiä, ravi- ja käyntipätkiä. Työstin vielä vähän kolmikaarisella ja ravailin sitten loppuravit. En siis ratsastellut kuin käyntiä ja ravia, mutta seuraavalla kerralla ajattelin myös laukata Vein Jorin takaisin talliin harjattavaksi ja loimitettavaksi. Laitoin sille sadeloimen ja vein sen vielä pariksi tunniksi ulos tarhailemaan, sillä kello ei vielä ollut paljon. Lopuksi jäin vielä taukotilaan putsailemaan varusteita, sillä halusin kokeilla uutta valjasrasvaa:D Jori oli oikein hieno poika, ensi kerralla voisi lähteä yrittämään jotain vaikeampaa tai sitten maastoilemaan 2HM Kiva että pääsit taas Jori moikkaamaan ja kuukauden hoitaja-palkinnosta oli hyötyä. Äkkiäkös noihin muihinkin hoitajiin ja yksityisten omistajiin tutustuu. Mukavaa porukkaa kaikki
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 7, 2012 22:35:39 GMT 2
6.9.2012 Lisää sadetta <3
Harjailin Joria karsinassa helppo C-B tunnin jälkeen. Edellisellä ratsastajalla oli ollut hieman kiire jonnekkin, joten tarjouduin hoitamaan ruunan loppuun. Tunnilla oli satanut rankasti vettä ja läpimärkä karva piti vedellä hikiviilalla vähän kuivemmaksi. Ulkona satoi yhä, mutta vähemmän kuin puolisen tuntia sitten. Tallin käytävällä vilisi porukkaa. Kaikki laittelivat hevosia pois tunnilta ja osa valmistautui jo seuraavaan tuntiin. Hilla kurkisteli viereisestä karsinasta. Se oli mielettömän kaunis. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kimoa suokkia ennen kun Hilla muutti Vaahterapolkuun. Jori oli tietysti myös tosi komea, mutta kimo suomenhevonen oli jotenkin erityinen :) Pistin harjat sivuun ja yritin epätoivoisesti kuivatella ruunan varusteita vähäsen, sillä en ollut ihan varma oliko sillä enää tunteja jäljellä. Kävelin taukohuoneeseen lepäilemään. Otin uusimman hevoslehden ja istahdin tuolille pöydän ääreen. Marien ja Jere istuskelivat sohvalla. - Moii, Marien sanoi ja Jerekin tervehti heti perään. - Moi, vastasin ja jatkoinkin samantien: - Meinasitteko moneen olla täällä? - Jonkin aikaa vielä. Joko se sade loppui? Jere vastasi ja yritti kurkkia taukohuoneen ikkunasta. - Vielä siellä vähän sataa, mopomatka edessä vai? kysyin pieni virne naamallani, tiesin miten ihanaa olisi ajaa mopolla sateessa kotiin. Itsekin olin tänään liikenteessä skootterilla. Etenkin kun syksymmällä alkaa jo olla kamalan kylmä, tuntuu että sormet jäätyvät paikalleen, vaikka olisi monetkin lapaset päälekkäin. - Jep, Marien huokaisi ja naurahti hieman samalla. - Nice, no mulla sama homma. Voitas alkumatka ajaa samaa matkaa? ehdotin. Asuin hieman erisuunnassa kuin minne Marien ja Jere olivat menossa, mutta voitaisiin tosiaan alkumatka ajaa yhdessä. - Okei mennään vaan, ootellaanko että sade loppuu? - Joo vois vähän aikaa ainakin ootella, vastasin ja syvennyin sitten lukemaan hevoslehteä. Myöhemmin taukohuoneeseen tuli myös Sari, joka ei vaikuttanut kovin iloiselle. Sain kuulla syynkin lähes samantien, kun Marien, Jere ja Sari puhuivat keskenään. Markus siis oli todennäkösesti pettänyt. Harmitti Sarin puolesta, mutta en oikein osannut lohduttaa häntä. Jonkun ajan kuluttua Marien huomasi sateen lakanneen vihdoin. Sanoimme heipat Sarille, joka jäi vielä istumaan sohvalle ja lähdimme sitten ulospäin. Wienna jolkutteli meitä käytävällä vastaan ja tuli tervehtimään häntä heiluen. - Moimoi Wienna! sanoin koiralle ja kyykistyin rapsuttamaan sitä. Se olisi halunnut nuolla kasvoja, mutta jätin lähtöpusut tällä kertaa välistä. Ulkona ei tosiaankaan satanut, mutta melko viileä siellä oli. Pyyhkäisin skootterin satulaa vähän lapasella, mutta se tuntui kastuvan yhä enemmän. Inhottavaa. Onneksi kypärä oli lämmin, sillä olin vienyt sen taukohuoneeseen sateen varalta. Lähdettiin sitten kotia päin ajamaan, minä skootterilla ja Marien sekä Jere mopolla :)
3HM
Kiva tarina :) Tuo vesisade saisi todellakin jo loppua! Koko päivän on tänäänkin syytänyt tuota moskaa taivaalta ja rakeitakin nakkasi niskaan yhdessä välissä. Mur. Onhan tämä syksy tietenkin nättiä aikaa, mutta joku raja sentäs! Mutta kohtapa se talvi on täällä ja sitten saadaan kitistä että on kylmä. ;)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 16, 2012 23:16:26 GMT 2
12.9.2012 Metsään!Nautin ihanasta auringon paisteesta pitkästä aikaa, kun ajelin skootterillani kohti tallia. Tuntui ihan hellekeliltä. Tai oikeastaan olikin ihan suht lämmin, sillä asteita oli +20. Kesällä se olisi tuntunut kylmältä, mutta nyt se oli kuin kuuma kesäpäivä. Ehkei, ihan kuitenkaan, mutta joka tapauksessa nyt tarkeni vähemmälläkin vaatteella :) Mutkan takaa paljastui tuttu tallipiha ja sitä ympäröi tarhat hevosineen. Ajoin skootterin muiden ajoneuvojen luo ja lähdin samantien hakemaan hoitsuani tarhoilta. Jori nuokkui tarhan takakulmauksessa ja havahtui heti kuullessaan askelia. Se hörähti korvat hörössä, todennäkösesti makupalojen toivossa ja lähti lompsimaan minua vastaan. Amador jäi katsomaan tarhakaverinsa perään, mutta ei jaksanut tällä kertaa lähteä mukaan. Jori haisteli taskut läpi ja joutui pettymään, ettei minulla ollut herkkuja mukana. - Sori, tuon sinulle joku toinen kerta vaikka leivänpalan. Ruuna katseli ympäristöä tyynesti, ei varmaan edes kuullut, että puhuin sille. Vein Jorin taas karsinaan harjattavaksi. Yritin olla melko nopea, että kerettäisiin auringon aikaan maastoon. Kaikki sujui mutkitta siihen asti, kunnes tuli martingaalien vuoro :D Olin kyllä joskus muinaisina aikoina opetellut, kuinka ne laitettiin, mutta nyt minulla oli hieman epävarma olo niiden suhteen. Pidin niitä edessäni ja katselin remmejä. Tiesin suurinpiirtein miltä niiden kuuluisi näyttää hevosen päällä, mutta minulla ei ollut juuri hajuakaan, mistä tulisi aloittaa. Näytin varmaan melko avuttomalta, sillä pian joku kysyi takaani: - Tarviitko apua jossain? Sari seisoi takanani hymyillen ja näytin tälle martingaaleja. - Kyllä itseasiassa, en tiijä ollenkaan miten nää laitetaan. - Joo, mä voin näyttää. Nää ei oo ollenkaan vaikeet, opit ehkä jo kerrasta laittamaan, Sari sanoi hymyillen ja neuvoi martingaalien laiton. - Kiitos avusta, enköhän mä muista ensikerralla, sanoin Sarille ennen kun tämä lähti muualle. Talutin Jorin ulos tallista ja nousin sankon päältä selkään. Tarkistin vielä satulavyön ja jouduinkin kiristämään sitä vielä. Ruuna oli tietysti taas pullistellut normaaliin tapaansa. Jalustimet olivat juuri sopivat. Joku minun pituiseni oli varmaan ratsastanut Jorilla viimeksi. Ohjasin Jorin läheiselle hiekkatielle. Annoin sen aluksi kävellä pitkin ohjin rauhassa. Sain itsekin vähän aikaa katsella maisemia miettimättä muuta. Oli ihana nautiskella auringosta maastossa, kun oli ihan hiljaista ja metsä tuoksui hieman kostealle. Huomasi todellakin, että syksy oli tuloillaan; yksi lintuaura lensi yli ja puista tippui lehtiä, kun tuuli havisutteli oksia. Oli vähän haikea mieli, kun kesä oli jo ohi, mutta syksy on kyllä ihanan värikästä aikaa. Keräsin ohjat käteen, kun vastaan tuli autotie. Kävelin sitä pitkin vähän matkaa ja menin sitten läheiselle peltotielle. Jori oli valppaana. Se ehkä tiesi että kohta pääsee ravailemaan. Annoin pohkeita ravin merkiksi ja ruuna lähti innoissaan harppomaan. Tein vähän väliä pidätteitä, jotta meno pysyisi kasassa. Jori tottelikin oikein mukavasti ja sain nauttia kyydistä. Tie loppui mielestäni melko äkkiä, vaikka oltiin ravailtu melko pitkä matka. Kyyti oli vain niin ihanaa näin lämpimällä säällä ja varmalla hevosella. Annoin Jorin kävellä taas vapain ohjin. Mietin minne päin lähtisimme seuraavaksi. Pellon toisessa kulmassa olisi taas yksi metsätie. Se oli värikkäiden lehtipuiden seassa kiemurteleva reitti. Mutta myös pellolla olisi ihanteelliset ratsastusmahdollisuudet. Päätin tehdä kompromissin ja ratsastaa ensin metsätiellä ja tulla sen jälkeen laukkailemaan pellolle vähän kovempaa. Ravasin metsätielle ja kun tilanne vaikutti sopivalta, nostin rauhallisen laukan. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun laukkasin Jorilla. Ruuna vaikutti tyynelle, mutta sopivan reippaalle. Matkalle sattui pari ylämäkeä ja niiden jälkeen loivempi alamäki, jolloin päätin kääntyä takaisin pelloille. Ravasin sinne ja annoin Jorille hieman ohjaa, jotta se voisi liikkua vapaammin. Aloitin virittämään Joria pellon päädyssä ympyrällä, jotta se innostuisi tulevasta laukkapätkästä. Tein siirtymiä ja paljon pidätteitä. Lopulta nostin laukan ja nousin kevyeeseen istuntaan. Jori lähti heti pyynnöstä ja pidensi askeleitaan yhä enemmän matkan edetessä. Pidin avut lähellä siltä varalta, että jotain yllättävää tapahtuisi. En tuntenut ruunaa vielä kauhean hyvin. Sen kyllä tiesin, että se oli maastovarma, mutta on asioita, joita Jorikin voisi hätkähtää. Kiritin Joria vielä viimeiset metrit, sillä se alkoi jo hieman väsähtää. Matkan loputtua annoin sille paljon taputuksia ja lähdin ravailemaan kotiinpäin. Hiljensin pian käyntiin ja annoin Jorin kävellä vapain ohjin loppumatkan. Hevonen toteutti toiveeni tältä reissulta ihan kokonaan, saa nähdä mitä on tulevaisuudessa luvassa. Ehkä Jori näytti nyt vain parhaat puolensa :P Kun tulin talliin, sinne olikin tullut kauheasti väkeä lisää. Tervehdin Lindaa, johon olin tutustunut jo ensimmäisellä ratsastuskerrallani, sekä Nannaa, jonka olin nähnyt tallilla pyörivän usein. Myös Eve tuli vastaan käytävällä. - Moii! tervehdin. - Moi! Kävitkö ratsastelemassa? Eve kysyy hymyillen. - Joo, oli hyvä keli käydä maastossa irrottelemassa. Sä oot varmaa just lähössä ratsastamaan? kysyn tältä. Evellä on jo ratsastuskamppeet yllään ja Nappi on valmiina karsinassa. Tyhmä kysymys sinänsä, mutta meni jo..:) Eve nyökkäsi. - En vaan tiedä vielä, että menisinkö vaan kentälle vai sitten maastoilemaan. - Aivan, mutta mukavia ratsastushetkiä sulle, huikkasin ja lähdin purkamaan Joria karsinaan. Laitoin ruunalle fleeceloimen päälle, sillä se oli hieman hikinen vielä. Pistin sen tavarat kasaan ja vein tarhaan, jonne se saikin mennä ihan yksin, sillä Amador oli jossain muualla. Pinja oli varmaan lähtenyt liikuttamaan sitä. - Heihei sitten Jorkki! hihkaisin ruunalle vielä ennen kun lähdin. Istuin vähän aikaa taukohuoneessa juttelemassa Milalle kaikennäkösistä hevosjutuista, kunnes tämän piti lähteä jonnekin. Päätin lähteä samalla ajelemaan kotiin päin ja sanoin moikat tallin väelle. Oli taas mukava päivä Jorin kanssa :) Tässä vielä tämmönen pikainen töherrys: i1177.photobucket.com/albums/x347/Henttu/Joranian%20DE/heppa.png(viiva turvassa johtuu siitä, että meinasin vahingossa piirtää Jorille ensin remonttiturpiksen :D:D liikaa varmaan piirtäny niitä.. +anteeksi huono laatu, meillä ei oo skanneria p:) Ja jouduin laittaa linkkinä, ettei tää koko tila täyty yhellä kuvalla, en jaksanu pienentää sitä, oon laiska:) 4HM Kiva että oli hauska reissu Jorin kanssa. :) Nyt on ihme kyllä nuo säät sallinu ihan hyvin maastoilunkin vaikka alussa näytti ettei siitä veden tulosta tule loppua...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 17, 2012 20:55:21 GMT 2
17.9.2012 Tunnilla klo. 15:00 Helppo C-BOlin päivän tunnilla Jorin kanssa, tarinaa en nyt kerenny kirjottaa, kun piirtämiseen kulu sen verran aikaa.. :D 5HM :o TODELLA upea piirros!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 22, 2012 2:01:09 GMT 2
29.9.2012 Kisat :) (myöhässä jos pikkasen..) Helppo C II sija 50-60cm 4. sija 6HM Minä oon kyllä kateellinen näistä sun piirrustuksistasi! :o Todella upeita!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 25, 2012 2:51:40 GMT 2
24.10.2012 Ilman satulaa löntystelyäPääsin tällä kertaa tallille äitini kyydillä, sillä skootterista oli bensa niin lopussa, etten voinut käydä tankkaamassa. Oli kyllä minulle tyypillistä jättää asiat ihan viime tinkaan:) Lähdin hakemaan Joria mutaisesta tarhasta. Se oli jäänyt Amadorin kanssa tarhan päätyyn rapsuttelemaan toisiaan. - Joriii! huusin ja naksuttelin kieltä, että se olisi tullut lähemmäksi. Kumpparit olisi ollut ihan kova sana siinä tilanteessa, sillä Jori ei tietenkään malttanut helliltä hetkiltään tulla minua vastaan. - Niinpä niin, miten en kumppareita muistanut ottaa mukaan? mutisin ja lähdin lompsimaan mutelikossa eteenpäin. Jori antoi kuitenkin onnekseni nöyrästi kiinni ja lähti seuraamaan tyytyväisenä kohti tallia. Tallissa ensimmäisenä vastaan tuli Petra, joka oli kai hakemassa varusteita Hukkikselle. - Moi! Mitä tänään meinasit? kysyin tältä ohimennen. - Moi, lähden ihan just Hukkiksella ratsastamaan. Sen jälkeen ois tarkotus mennä Donnalla, hän vastasi. - Siulla onkin sitten ihan mukavasti tekemistä tälle tallipäivälle, totesin. En itse kovin usein ratsastanut kahta kertaa päivässä, ei riittäis ihellä puhti siihen hommaan. - Joo onhan siinä vähän, mielellään mä kuitenkin ne kummatkin ratsastan, Petra hymyili. Sanottiin vielä moikat siltä varalta, ettei nähtäisi päivän aikana enää ja otin Jorin tavarat mukaan. Nyt ei tarvinnut ottaa muuta kuin suitset ja suojat, sillä olin lähdössä ilman satulaa ratsastelemaan. Vähän jännitti, sillä olinhan ensimmäistä kertaa menossa ratsastamaan Jorilla ilman satulaa. Toisaalta ruuna oli aijemmin ollut niin tasainen, että tuskinpa tälläkään kertaa olisi mitään kummempia sattunut. Lähdin siis melko turvallisin, mutta silti hyvällä tapaa jännittynein mielin:) Olinkin melko pian valmis lähtemään ja nousin selkään jakkaran päältä. Jorin selkä tuntui ihanan pyöreältä ja tukevalta istua, niinkuin vuonohevosten selät yleensä. Lähdin kävelemään läheiselle pellolle, jotta voisin siellä ratsastella ihan vapaasti. Melkein kaikki lehdet oli jo varissut puista ja ilma oli viileä. Tuntui ihan siltä, että lunta voisi sataa hetkenä minä hyvänsä. Sitähän koko Suomen alueelle oli luvattu lähiaikoina. Keräsin ohjat jo muutaman minuutin jälkeen ja aloin ravailemaan lämmittelyksi. Jorin ravi oli pehmeän tuntuista ja selässä oli mukava istua. Ravasimme metsätietä pitkin, jota reunustivat korkealle ulottuvat männyt ja kangasmetsä. Rakastin maastossa menemistä, kun sai nollata ajatukset ja keskittyä kyytiin. Jori oli myös niin luotettava ja helppo hallita, ettei siitäkään tarvinnut ottaa taakkaa. Saavuttiin pian pellon reunaan ja hidastin käyntiin. En tohtinut paljoa ravailla ruunalla, sillä meiltä puuttui martingaalit. Jatkoin siis käynnissä ja kiertelin peltoa pitkin ohjin. Jonkun ajan päästä taivuttelin ympyrällä ohjat kädessä, mutta aluksi käynnissä. Tein pari siirtymisharjoitusta ravi-käynti-pysähdysten välillä ja yritin painottaa helliä apuja. Joskus toiste sitten satulan kanssa vähän tehokkaampia harjoituksia, sitten kun olisi ne martingaalit. Palasin pian tallillepäin, mutta en lopettanut ratsastusta siihen, vaan menin maneesiin työstämään lisää. Petra oli Hukkiksen kanssa kentällä, joten menimme pois tieltä maneesiin. Jori tuntui virkeälle alkumaaston jälkeen ja aloitin heti ravikuvioilla. Tein voltteja ja tempon vaihteluita. Ruuna painoi vähän kädelle, mutta useiden puolipidätteiden jälkeen se alkoi nousta omien lihasten varaan. Työstin myös laukkaa ympyröillä ja yritin pienentää ja suurentaa niitä vaihtelun vuoksi. Lopuksi annoin Jorin ravailla alempana ja sen jälkeen annoin sille pitkät ohjat ja se sai kävellä maneesia ympäri. Taputtelin sitä kaulalle ja kehuin taas mukavasta ratsastuskerrasta. Talutin Jorin karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Kävin hakemassa sille loimen ja vein sen vielä Amadorin seuraksi ulos. Jori ravasi heti irti päästyään aidan viereen katselemaan toisessa tarhassa olevia hevosia. Tajusin vasta silloin tallin uudet asukkaat. - Voi miten sulosia, lässytin niille ja jäin itsekin katselemaan niitä tarhan vierestä vähäksi aikaa. Menin sitten taukohuoneeseen pesemään Jorin varusteita, kun edellisestä kerrasta olikin jo jonkun verran aikaa (: Samaan aikaan taukohuoneen ovi aukesi ja sisään astui ensin Markus ja heti hänen perässään Ilona. Tällä kertaa naisella oli jotkut muotikumpparit jalassaan, mutta jokatapauksessa kumpparit. Ehkä tämä yritti miellyttää Markusta tai muuta vastaavaa. Sekin kyllä olisi jo oikea urotyö neidiltä. Yritin jotain hymyn tapaista ja tervehdin kumpaakin. Pari istui sohvalle, Ilona tosin hieman vastahakoisesti. Keskityin lähinnä satulan putsaamiseen, enkä yrittänyt väkisin keksiä puheen aihetta. Markus leperteli jotain Ilonalle ja taisivat ne suudellakin toisiaan tovin. - Tiijätkö muuten, onko Mila missä päin? Markus kysyi yllättäen. Häneltä oli vissiin työvuoro lopuillaan. - Taisi mennä maneesille Helenan kanssa, vastasin. Mila oli tullut Helenan kanssa minua ja Joria vastaan, kun tulimme pois maneesilta. En tiedä, että olivatko menossa tunteja suunnittelemaan tai jotain muuta. - Aivan, no eiköhän me sitten lähetä jo Ilonan kanssa kotiin, Markus tokaisi ja katsoi tyttöystäväänsä, joka oli huojentuneen näköinen vapautuksesta. Sanoin parille vielä moikat, ennen kuin he lähtivät taukohuoneesta. Huh vihdoin. Varusteet putsattuani, lähdin äitini kyydillä kotiin päin (: Ja sitten vielä kuva (ää, tämmöne nopee töherrys vaan, kun on menny muutenki vähän koko yö tähä tarinaa:D): 7HM Voi että näitä sinun piirrustuksia! :o Nythän tuota lunta on tuprutellut tännekkin. Maa valkoisena. Liekkö sitten hyvä vaiko huono asia... KESÄ, tule takaisin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2012 23:45:35 GMT 2
19.12.2012 Takaisin kuvioissa!:)
Äitini heitti minut tallille autolla, sillä en olisi voinut kuvitellakkaan ajavani skootterilla. Pakkasta näytti olevan -15 tuntumassa, joten keli oli vielä toistaiseksi ihan ratsastettava. Hytisin kylmästä kun lähdin hakemaan Joria tarhasta. Miten hevosille ei tule kylmä? Etenkin kun ne vaan seisoo lähes koko ajan paikallaan. Tai tietysti sekin riippuu hevosesta. Jori oli juuri sitä sorttia, että se tykkäsi ottaa rennosti. Sormeni olivat jo ihan jäässä, vaikka olin vasta hakenut hevosen sisälle. Kävin laittamassa taukohuoneessa lisää vaatetta päälleni siinä toivossa, että en jäätyisi satulaan. Flunssa-aaltokin oli liikkeellä, joten siltäkin piti yrittää suojautua mahdollisimman hyvin. Parin vartin jälkeen oltiin Jorin kanssa valmiita lähtöön. Olin virittänyt heijastimiakin joka paikkaan ja valon kypärään, sillä tarkoitus oli lähteä maastoilemaan. Jos metsän keskellä olisi edes vähän suojassa navakalta tuulelta. Nousin selkään jakkaran päältä ja kiristin satulavyötä vielä hiukan. Jori katseli kiinnostuneena ympäristöä, mutta seisoi kiltisti paikallaan koko operaation ajan. Annoin sen aluksi kävellä pitkin ohjin samalla, kun liikuttelin jäätyviä sormia ja varpaita. Nenää ja poskiakin palelti ikävästi kovan tuulen takia. Yritin nostaa kaulahuivia vielä korkeammalle, mutta ei se nenää suojannut. Toivoin tosiaan, että pakkaset loppuisivat pian, olisi edes alle 10. Keräsin ohjat, kun saavuimme tutulle metsätielle. Menimme samaa reittiä kuin ensimmäisellä maastokerrallamme. Ajattelin tsekata missä kunnossa pelto olisi, sillä siinä saisi hyvät hankitreenit. Painoin pohkeet kylkiin ravin merkiksi ja ruuna pomppasikin siihen innoissaan ja harppoi reipasta vauhtia hangessa. - Prrr, ihan rauhassa, jottei kaikki voimat mene lämmittelyyn, sopersin Jorille, jolla oli virtaa edellistä kertaa enemmän. Talvi oli sille varmaan just sopiva, ei liian kuuma. Sain pari kertaa ottaa takaisin reippaasta ravista, mutta hienosti poika kulki, vaikka vähän reippaana olikin. Pellon reunalla annoin Jorin kävellä vähän aikaa vapaammin. Kiersin pellon toiseen päähän ja valmistelin siellä laukannoston. Laukkailin rauhallisesti muutaman ympyrän ja kannustin sitten suoralla Joria kiihdyttämään ja tämä teki työtä käskettyä. Lumi pöllysi ympärillämme ja tuntui siltä kuin olisi ollut keinuhevosen kyydissä. Vastatuuli otti vähän ikävästi vastaan, mutta se ei sinä hetkenä haitannut, kunhan pääsi pellolla laukkaamaan. Se on mielestäni yksi parhaimmista puolista talvessa:) Pian Jorilta loppui kunto, mutta ymmärsin sen hyvin, sillä olihan hanki syvää. Taputtelin ruunaa paljon ja pienen kävelyhetken jälkeen lähdin ravailemaan tallia kohti. Jouduin kuitenkin pian hidastamaan käyntiin, sillä Jori säikkyi vähän oksilta putoavia lumimöykkyjä, joista pari taisi pudota Jorin lautasille. Tuuli ujelsi latvastossa ja oksat havisivat. Huomasin, että lunta alkoi taas tippua oksilta. Tällä kertaa Jori säikähti hiukan enemmän ja pomppasi loikan sivuun. Tunsin tulevani liikaa liikkeen jäljessä ja pian löysinkin itseni kinoksesta. Jori ei ollut onneksi lähtenyt minnekkään. Katsoi minua vähän kummastuneena. "Miten sinä nyt tuommosesta menit tippumaan?" ajattelin sen tuumivan. Ei onneksi sattunut ollenkaan, koska lunta oli niin paljon. Hoin koko matkan tallille päässäni, että miten ihmeessä onnistuinkaan tulemaan alas noin helposta. Pistin sen lopulta lyhyen tauon piikkiin:P Sormet säästyivät sittenkin kuoliolta, sillä ne oli lämmenny maaston aikana, varpaat tosin olivat tunnottomat toistaiseksi. Laitoin Jorille fleeceloimen päälle, sillä sen oli aika jäädä sisälle ja koputtelin kavioista jäät pois. Ja kun olin selittänyt maastoretken nolon tippumiseni kaikille taukohuoneessa, sanoin kaikille vielä heipat ja lähdin kotiin vanhempien kyydillä.
8HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 22, 2013 16:40:20 GMT 2
22.2.2013 Kävin tänään nopeasti tutustumassa Joriin tallilla. Äiti heitti mut tallille ja suunnistin heti Jorin karsinan luo! Tajusin kuitenkin, että Jori on vielä ulkona, joten kävin hakemassa sen tarhasta! Jori ei vielä ollut saanut heiniä, joten ajattelin vain hoitaa sitä hieman, jotta se ehtisi syödä edes hieman päiväheinistään, kello kun oli jo neljä. Jori vaikutti heti uteliaalta ja kiltiltä hevoselta. Hain sen harjat varustehuoneesta ja törmäsin käytävällä Helenaan. Helena esitteli itsensä minulle ja ilmoitti, että Jori ei osallistu tunneille tänään, koska tunneilla on jo tarpeeksi hevosia. - Okei! Mä hoidan sen tänään, juoksutan vaikka pellolla!, vastasin ja lähdin päättäväisesti kohti Joria. Harjasin Jorin läpikotaisin pitkin pyörivin vedoin. Jori selvästi nautti, se lepuutti toista takajalkaansa ja roikutti alahuultaan, höpsö! Putsasin vielä kaviot ja tarkistin hokit! Kun kaikki oli tehty, hain Jorin suitset ja juoksutusliinan! Irrotin suitsista ohjat ja kiinnitin juoksutusliinan suitsiin! Ajattelin juoksuttaa Jorin pellolla ilman suojia, jotta se saisi kunnolla käyttää jalkojaan ja kehoaan! Tarkistin nopeasti suojista niiden kunnon ja ne olivat melkein naarmuttomat, joten päättelin, että Jori pärjää tämän reissun ilman niitä! En tiennyt missä pellolla Joria saa juoksuttaa ja missä ei, joten päätin kysyä Sarilta asiaa. -Sari hei! Missä olis sellanen pelto, jossa voisin juoksuttaa Joria? kysyin arasti. -Ja ainiin, olen Anniina! - No, tuolla pellolla voi mennä ja tuolla! Sari sanoi ja osoitti peltoja tarhojen takana. -Okei, kiitos! Lähdin talsimaan kohti peltoa Jorin kanssa. Tie pellolle oli aurattu, joten kulku oli helppoa meille molemmille. Pellon keskelle saavutuamme , aloin hätyytellä Joria luotani isolle ympyrälle. Jori ymmärsi heti mitä tarkoitin ja siirtyi kävelemään ympyrälle. Lunta oli melko paljon, joten Jori sai käyttää todellakin lihaksiaan, jotta pääsisi kulkemaan. Jori oli erittäin herkkä! Pyysin sitä seisahtamaan paikoilleen ja Jori teki työtä käskettyä heti samantien! Raviin siirtyminen olikin hieman eri asia... Sain todella patistaa Jorin raviin, mutta, kun kerran olin sitä käskenyt, niin Jori tajusi, että sen on pakko! Se ravasi tosi nättiä raviaan ja nosti jalkojaan hienosti, osittain varmaan lumen vuoksi. Vaihdettiin suuntaa muutaman kerran ja ravattiin molempiin suuntiin. Jori esitti myös muutaman "muumipukin",on se hassu eläin! Kun Jori oli kävellyt muutaman kierroksen molempiin suuntiin, pyysin sen luokseni ja annoin sille porkkanan. Istahdin maahan katsomaan Joria, kun se mutusteli tyytyväisenä herkkuaan. Jori painoi päänsä syliini ja hamusi lisää herkkuja. Siinä me olimme, poni ja tyttö suuressa maailmassa. Olin saanut uuden rakkauden. Jori haki huomiota koko paluumatkan tallille. Se tökki minua turvallaan ja kun en huomioinut sitä se pysähtyi. Kun pääsimme vihdoin talliin, vaihdoin Jorille riimun ja pistin sen karsinaansa. Tarkistin jalat mahdollisilta naarmuilta, mutta niitä ei onneksi ollut! Jorilla ei ollu juurikaan hiki, joten vein sen tarhaan. Amador oli otettu sisälle, joten heitin Jorille hieman säilöheinää, jota se jäikin mutustelemaan tyytyväisenä! Puhdistin Jorin suitset, jotka olivat todella likaiset! Puhdistin myös kuolaimet ja kokosin suitset. Kiinnitin ohjat takaisin ja vein suitset ja liinan paikoilleen. Tein vielä nopeasti Jorin karsinan ja puhdistin sen ruokakipot ja täytin vesiastian. Sitten lähdin kävelemään kohti kotia //Mun esittely: Olen 14-vuotias mustatukkainen tyttö maalta. Hevoset ovat aina kuuluneet elämääni, nykyisin hoidan vuonoruuna Joria. Pituutta minulla on päälle 160cm, joten ihan pikkuponien selkään en voi enää mennä. Olen ujo ja viihdyn syrjässä yksikseni, ahdistun isossa joukossa. Olen erittäin kärsivällinen ja opin nopeasti kaikenlaista hevosten hoidosta! //Oliko tää nyt oikein? En iha kaikkea sivuilta ehtinyt lukemaan, joten joku voi olla väärinkin. Saako hoitaja ostaa hevoselle jotain tarvikkeita? vai miten tämä menee? // Totta kai hoitaja saa hevoselle ostaa tavaroita jos tahtoo, mutta mitään virallista tallikauppaa meillä ei ole.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 21:55:45 GMT 2
Sanna: 12 vuotias tyttönen, joka rakastaa ratsastaa ja olla hevosten kimpussa. Ei hajuakaan, minkä tasoisesti tyttö ratsastaa, tärkeintä on että jotain pystyy ottamaan huumorilla ja osaa keskittyä tehtävään. Kokeilunhaluinen ja innokas heppatyttö siis. 19.7.2013 - Joriin tutustumassa! Päätin jo monta päivää aikaisemmin, että lähden polkemaan tallille kolmelta. Pyöräillessäni mietin, että olin ollut ihan jännityksen vallassa kun suunnittelin tarkkaa aikataulua monta päivää ennen! Saavuin tallille klo 15:30. Olin käynyt tallilla jo muutamia kertoja aiemmin, joten tunsin paikat ja osan hevosista. Vein reppuni taukohuoneeseen ja lähdin hakemaan Joria sisään. Jori oli helppo kaveri napata tarhasta. Samalla kun taluttelin Joria talliin, näköpiiriini ilmestyi joku. Ai, Sarihan se olikin! - Moikka! Huikkasin Sarille, hymyillen kuin naantalin aurinko. - No moi! Mikäs noin hymyilyttää? Sari naurahti takaisin. - No mä kokeilen tänään Joria ekaa kertaa... Sanoin jostain syystä jännitystä kihisten. - Hei kiva! Taitaa olla aika jännää? Sari irvaili. - On se, vaikken tiedä miksi! Nauroin. - On kiva kokeilla jotain vähän erilaista. - Totta. Sari tokaisi mietteliäänä. - No, mää jatkan tästä sitten iltatallia! Moido! Sari sanoi, vinkkasi silmää ja lähti käppäilemään tarhoille. Tallissa aloinkin jo heti harjailla Joria, sillä kello oli kirinyt jo melkein neljään. Harjatessa Jori vain seisoskeli paikoillaan, kun harjasin sitä. Katselin aina välillä, kun Sari viuhahteli käytävällä suunnasta toiseen hengästyneenä. Kurkkasin katsomaan kelloa. Se oli jo 15 minuuttia yli neljä, eikä Jorin päiväheiniä vielä kuulunut. Epäilin Sarin olevan aika kiireinen, joten harjapakkia pois viedessäni otin rehuvarastosta mukaani Jorin päiväheinät. Kipaisin vielä hakemaan satulan ja suitset. Koska Jori oli suurisydäminen symppis, ei välittänyt mitään varusteiden laitostakaan. Jossain välissä ennätin vaihtamassa ratsastushousut ja kengät pälleni, ennenkö kipaisin ulos. Otin kainaloon myös hupparin, olen aina niin säävarautunut. Kentällä aloin sitten kiristelemään satylavyötä. Höpöttelin Jorille niitä näitä, kunnes... Jori käänsi päänsä minua kohti kun huudahdin sille: Satulävyö rokkui vaikka kuinka alhaalla ja satula itse oli keikata mahan alle! - Siis HUHHUH olet kova pullistelemaan! Minua hieman naurattikin jo se, että kämmeneni mahtu jorin ja vyön väliin varmaan sata kertaa! No, kiristin vyön ja nousin selkään. Tarkoitukseni oli kokeilla eri asioita. Verryttelin ensin käynnissä ja ravissa. Kun olimme aikamme kävelleet alussa, kokeilin muutaman pysähdyksen. Yllätyin oikeasti sen reagoinnista! Se pysähtyi nopeastii pyynnöstäni. Sää näytti epäilyttävältä, joten aloin jo ravailla. Ravasin kaviouraa pitkin ja tein lyhennyksiä ja pidennyksiä. Hiljentää Jori ei olisi halunnut, ei sitten millään. Kokeilin vielä ravista pysähtymistä. Jostain syystä tässä Jori oli vähän hitaalla, mutta lyhyehkön treenaamisen jälkeen sekin onnistui jotenkuten. Levähdettiin hetkeksi kävelemällä, ja samalla alkoi vähän sataa tihuttaa. - Kuinkas sujuu?! Kuuluo kentän laidalta. - Hui kun säikäjdin! Huusin Sarille takaisin. - Ihan hyvin, kokeilen vielä laukan. - Okei! Tarcitko apua? Olisi vähän luppo aikaa meinaan. Sari sanoi. - No ensimmäisenä voisitko antaa mun hupparin sieltä nurmikolta? Kysyin naurahtaen. - Ja itseasiassa ajattelinkin kokeilla pari puomia ja estettä, jos sopii? - Juu, kaikki käy! Myös huppari! Sari nauroi ja tuli kentälle hupparini sylissä. Puin hupparin ja laukkasin vaan kaviouraa pitkin. Kun olin aika kunnolla laukkaillut, tulin siihen väliin puomia ympyrällä. Jori vähän kierteli ja kaarteli ympyrältä, jos en ollut valppaana. Se meni isoin askelin puomista yli. Sari vähän neuvoi, että miten saan askelta pienennettyä puomin päällä. Sitten laitettiin este ihan pieneksi pystyksi, ja tulin sen muutaman kerran. Aina kun Jori näki että käännän esteelle, sen laukka muuttui vähän isommaksi ja erikoisemmaksi. Tulimme vielä noin 50 centtistä pystyä eri paikassa. Se meni oikeastaan tosi hyvin! Lopuksi vähän ravailin, mutta en paljoa edes kerennyt, koska kaatosade yllätti. Kun olin hetken kävellyt, sade hieman uupui. Olimme Jorin kanssa läpimärkiä kun tulimme talliin. Ensimmäiseksi vein Jorin karsinaan ja otin siltä kaikki varusteet pois. Vein varusteet pois ja hain harjapakin jo valmiiksi. Vilkaisin kelloa. Olin ollut kentällä noin tunnin, nimittäin kello oli jo puoli viisi. Etsin käsiini pyyhkeen ja kuivasi Jorin läpikotaisin. Vilkaisin ulos. Siellä satoi vielä, joten hain sadeloimen varustehuoneesta. Sain sen vaivoin Jorin päälle, ja sitten aloinkin roudata ponia pihalle. Kello oli jo vähän yli viisi kun lysähdin muiden tallilaisten sekaan sohvalle. Samalla kun puunasin ja kuivasin saappaitani kassin pohjalle, juttelimme niitä näitä. Käväisin vielä vessassa vaihtamassa litimärät ratsastushousuni kuiviin housuihini. - Kaikki on taas niiiiin märkää. Miks pitää sataa, valitin. Muut lätisivät jotain samankaltaista takaisin, niinkuin aina. Kello oli melkein kuusi, ja sade oli lakannut. Markus oli tullut sekoilemaan jotain taukohuoneeseen, vaikka töihinhän hänen piti tulla! Lähdin melkein ensimmäisten letkautusten jälkeen katsomaan Joria. Sen sadeloimen yksi solki oli auennut, joten kävin laittamassa sen kiinni. Päätin lähteä ennen kuin alkaa taas sataa, joten eikun polkemaan taas se puolisen tuntia kotiin! // Kiva aloitus Vielä sen verran häiritten, että jos käyt tuon esittelysi kirjoittamassa tonne hahmoesittely-osioon
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 25, 2013 22:18:25 GMT 2
Päivällä kaikki oli taas mennyt ihan päin mäntyä! Kaiken lisäksi inhoan sitä sanontaa, että noustaan väärällä jalalla! Eksyin kuitenkin ajattelemaan Joria, ja kipaisinkin tallille!
Parkkeerasin pyöräni tallin pihalle. Se mätkähti samantien maahan. Murahdin kireästi ja nostin sen äkäisesti. Silloin Markus lompsi ulos tallista ja tokaisi:
- Sitä on taidettu nousta väärällä jalalla?
Mulkaisin vain häntä. Ei voi olla totta. Kuka näitä vääräjalka juttuja oikein keksii? Haistoin kuitenkin hevoset ja kävelin talliin. Huono päiväni olisi pian jo takanapäin! Jori olikin jo karsinassa. Minulla ei nyt ollut paljoakan tavaraa mukana, koska aioin mennä ilman satulaa ja siis ihan kolitsihousuilla. Avasin taukohuoneen oven ja näin pöydän ääressä ihmisiä. Siellä oli Mila, Larissa ja Helena.
- Mistäs noin kiihkeästi keskustellaan? Kysyin naurahtaen. - Höh! Ilonasta, oli taas kyyläämässä Markusta! Mila tuhahti. - No nii-in! Markus jutteli jonkun tallitytön kanssa, ja Ilona oli roikkunut nurkan takana. Sitten Wienna oli tullut haukkumaan ja hyppimään Ilonaa vasten. Ilona oli sitten kaatunut keskelle pihaa ja jäänyt kiinni Markuksen vakoilemisesta! Helena selitti nyrpeänä. - On silläkin pokkaa! Sanoin ja istuskelin sohvalla. - No on! Larissa huudahti! - Ja vieläkin! Eikö sille ole tullut selväksi, että Markuksen asiat ei kuulu sille!
Mila ja Helena jäivät juttelemaan jotakin työvuoroista, mutta minä ja Larissa lampsimme talliin. Harjasin Jorin karsinassa ja laitoin jo melko pikaisesti suitset sille. Sitten sainkin loistoidean! Kipaisin taukohuoneeseen.
- Mila? Kysyin varovasti kesken keskustelun. - No? - Ajattelin, että jos sulle sopii niin menisin Jorin kanssa maastoon? - No jos tiedät edes jonkun reitin sieltä? Ettet nyt eksy! Mila nauroi. - Juu tiedän mä sen yhden, mikä joskus mentiin maasta käsin! - No kyllä se sitten sopii! Mila katseli epäilevästi vaatteitani. - Ainiin, ajattelin mennä ilman satulaa! Sanoin, kun tajusin jujun. - Ahaa! Mila naurahti. - Juu juu mene vain! Ja pysy kyydissä! Mila nauroi.
Nappasin suloisen Jorin karsinastaan ja kävelin pihalle. Onneksi Jori oli sen verran matala, että pääsin omin avuin selkään. Jori oli todella pirteänä, joten minäkin olin. Kävelin melko pitkän aikaa, ja vaan nautiskelin kesäisestä ilmasta.
Sitten aloinkin jo ravailla. Jori oikein kimpaisi raviin! Ravailin pitkin polkuja. Maasto oli melko tasaista, ja vähän leveimmillä pätkillä pidensin ravia. Kävelin hetken, mutta sitten edessä koitti loiva ylämäki. Nostin siihen laukan, ja nosto meni hyvin. Annoin Jorin vähän irroitella, ja se lähtikin oikein lujaa! Hiljensin vähän lyhyempään laukkaan, ja siitä käyntiin. Pääsin vielä vähän ravaamaan, mutta sitten taas käveltiin pitkin ohjin tallille asti.
Kun pääsin tallille, iski kauhea väsymys. Hoidin Jorin nopeasti pois ja olin pian jo kotona nukkumassa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 18, 2013 15:40:11 GMT 2
TutustumistaTallikassi olallani kävelin viimeiset metrit Vaahterapolun tallipihaan. Tuntui samalla mukavalta ja jännittävältä astella ensimmäistä kertaa sisälle minulle vieraaseen talliin. En ollut ennen käynyt Vaahterapolussa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Saapastelin hai-kumppareilla reippain askelin tallikäytävää pitkin. Osa hevosista kurkisti tutustumisenhaluisesti karsinoistaan. Korvat höröllään ne venyttivät kaulaansa kerjätäkseen herkkupaloja uudelta tulokkaalta. - Heh, olettepa hassuja, naurahdin kaivaen kollareiden taskuista pari porkkananpalasta. Annoin porkkananpalan kimolle suokkitammalle, jonka karsinan ovessa luki "Hilla" ja toisen porkkananpaloista sai upea, musta puokki, Anna. Muutama hevonen katsoi minua "Hei, eiks mulle heru yhtään?" -ilme naamallaan. Hymyillen rapsuttelin hevosia ja nautin tallilla olosta. Kurkkasin sisälle satulahuoneeseen. Satulat ja suitset oli jaoteltu siististi omille seinilleen, ja telineen yläpuolella luki aina varusteen omistavan hevosen nimi. Etsin Jorin satulan ja suitset ja löysinkin ne hetken aikaa etsittyäni. Ponilla oli ihan normaali, musta yleissatula ja mustasta nahasta valmistetut suitset, jotka roikkuivat siististi niputettuina suitsitelineessä. Kipitin toimistoon Milan puheille. - Moi, oon Elisabeth! Saisinko kaappini avaimen...? Kysyin hieman ujosti. Mila virnisti ja kaivoi jostain työpöytänsä lokerosta minulle avaimen, jonka perässä roikkuvassa puulaatassa oli mustalla maalattu numero. - Olepa hyvä, pienehkö nainen sanoi ja antoi avaimen minulle. Kiitin ja olin jo poistumassa toimistosta, kunnes muistin, että minulla oli muutakin asiaa. - Meneekö Jori tänään tunneille? Kysyin vilkaisten olkani yli. - Ei, joten voit ihan huoletta harjailla sen, Mila sanoi hymyillen hieman. Nyökkäsin ja poistuin toimistosta. Viskasin laukkuni kaappiin ja lähdin pihatolle Jorin luo, napattuani ensin vuoniksen riimun ja riimunnarun mukaani. Ulkona oli vilpoisanpuoleinen syyssää. Kylmä tuuli heilutteli puiden oksia ja lehdet lentelivät ympäri tallipihaa. Hipsin nopeasti pihatolle, kietoen huivini paremmin naamani suojaksi. Turkoosi riimu olallani ja sininen riimunnaru siihen kytkettynä kädessäni saavuin pihatolle. Muut pihaton asukeista olivat shettiksiä, joten Jori erottui selvästi ponien joukosta hallakon värinsä ja pystyharjansa (ja tietenkin kokonsa) ansiosta. Avasin pihaton portin ja suljin sen perässäni, kun olin päässyt sisälle tilavaan aitaukseen, jonka perällä nökötti tallintapainen tuulensuoja hevosille. Jori oli upottanut turpansa heinäkasaan, ja kun se nosti sen sieltä, ponin suupielistä roikkui heinänkorsia. - Rakastuin jo nyt suhun, sanoin rapsutellessani Joria. Pujotin riimun Jorin päähän. Jätin ruunan shettiskaverit pihattoon norkoilemaan, sillä nyt oli edessä kunnon harjaustuokio.
Tallissa laitoin Jorin molemmin puolin kiinni käytävälle. Jori tökki minua vaativasti turvallaan. "Herkkuja nyt heti!" se tuntui ajattelevan. - No saat saat..., mutisin ja annoin sille omenanlohkon. Jori hotkaisi sen hetkessä. - Senkin herkkusuu, naurahdin. Kipaisin hakemassa Jorin harjat satulahuoneesta. Ponin harjapakki oli turkoosinsävyinen ja siellä oli runsas määrä harjoja sekä kaviokoukku. Nappasin pölyharjan käteeni ja aloin pyöritellä sitä Jorin hallakkoa karvapeitettä pitkin. Jori ei pistänyt pahakseen, vaikka harjaustuokio venyikin puolen tunnin mittaiseksi. Jori jopa hieman luimisti, kun lopetin harjauksen. - Tykkäsitkö siitä noin paljon? Sanoin naurahtaen. Kavioiden puhdistus onnistui hyvin, ilman probleemia. Taputin Joria kehujen merkeissä kaulalle. Irrotin Jorin käytävältä ja vein sen takaisin pihattoon. - Nähdään taas pian! Huikkasin sille, ja sitten lähdinkin jo hipsimään kotiin päin. Elisabeth & Jori, 1HM// Tosi mukava aloitus! Mii laik! Teksti oli sujuvaa eikä kirjoitusvirheitä sattunut silmään. Hyvähyvä. Jään innolla oottamaan seuraavaa tarinaa
|
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 19, 2013 14:58:39 GMT 2
AputyttönäJoria riimunnarussa taluttaen talsin talliin. Olin hakenut ponin hyvissä ajoin ennen alkeistuntia sisälle, jottei tulisi turhaa hätiköintiä harjaamisen ja varustamisen kanssa. Kytkin Jorin molemmin puolin kiinni tallikäytävälle, ja pujahdin muovilla suojattujen ketjujen alta. Kävelin reissain askelin satulahuoneeseen ja otin sieltä Jorin satulan ja suitset sekä harjapakin. Harjailin Joria rauhassa. Tallissa oli kivan rauhallista, eikä hulinaa ollut liiaksi. Muutama tallityttö - luultavasti Vaahterapolun hoitajakaartiin kuuluva - talsi tallikäytävällä iloisesti rupatellen. He tervehtivät minua ja hymyilin vastatervehdykseksi. - Kivaa, kun on uus hoitaja täällä, joku sanoi ohimennen minua vilkaisten. Tytöllä oli siististi ponnarille laitetut hiukset. - Mikä sun nimi on? Tyttö tuli hetken päästä kysymään. - Elisabeth, vastasin puhdistaen samalla Jorin oikeanpuoleista etukaviota. - Kiva nimi, tyttö sanoi. - Mun nimi on Carita, sano Caraks tai Ritaks vaan, hän jatkoi. Nyökkäsin kuuntelemisen merkiksi. - Mun pitää nyt mennä, nähdään! Carita huikkasi. Ennen kuin ehdin heipat sanoa, pirteänoloinen tyttö oli jo rientänyt pihalle. Kohautin olkapäitäni ja jatkoin kavioiden puhdistusta. No, ainakin joku jutteli minulle - se oli jo positiivista, koulussa kun kukaan ei kiinnittänyt minuun piirun vertaa huomiota. Nostin mustan nahkasatulan Jorin selkään. Liu'utin satulaa huopineen hieman taaksepäin, jotta ruunan karvat jäisivät suoraan. Otin satulavyön satulan päältä ja kiinnitin sen satulaan. Kiristin vyön, jolloin Jori innostui luimistelemaan. - No, äläs nyt, puhisin yrittäessäni kiristää vyötä. Poni nimittäin osasi pullistella! Päätin kiristää vyön lopulliseen kireyteensä kentällä. Eihän sitä yleensäkään laitettu täysin kireälle vielä tallissa ollessa. Suitsien laitto onnistui hyvin, eikä Jori vastustellut edes kuolainten ottoa. - Hyvä poni, kehuin ja annoin sille palkkioksi omenan palan. Lähdin hoitsuni kanssa maneesille päin. Ulkona oli mukava sää, ei liian kuuma eikä kylmäkään. Vedenpitävä tuulitakki oli silti tarpeen, sillä välillä ripsi vähän vettä ja tuuli navakasti. Maneesissa olikin jo poneja hoitajatyttöineen odottelemassa tunnin alkua. Siirryin Jorin kanssa kaartoon ja kiristin ruunan vyötä odotellessani ponin ratsastajaa. Hetken kuluttua pinkkiin tuulitakkiin, liian suurikokoisiin kumisaappaisiin ja silmille valuvaan kypärään sonnustautunut, suurinpiirtein kymmenvuotias tyttö kipitti luokseni. Hänen hiuksensa olivat oranssiinpäin vivahtavat ja olivat ponnarilla, ja mustan lainakypärän alta pilkisti pari suklaanruskeita silmiä. - Mä oon Pinja, tyttö esittäytyi. - Ratsastat vissiin Jorilla, aprikoin. - Mä oon sen hoitaja, Elisabeth. Pinja nyökkäsi ja katsoi minua hammastaan purren. - No, hommataampa sut selkään, sanoin ja vetäisin jalustinhihnat alas. Punttasin Pinjan Jorin selkään. Jalustimet olivat aivan liian pitkät, sillä niitä olisi pitänyt minunkin tapauksessani lyhentää ainakin parilla reiällä. - Näillä on taidettu vääntää ihan kunnolla koulua, naurahdin. Pinja ei tainnut tajuta yhtään mitään, mitä horisin. - Kouluratsastuksessa mennään yleensä pitkillä jalustimilla, valaisin asiaa. Pinja virnisti. Lyhensin hihnat ja silmämääräisesti katsottuna ne olivat hyvän pituiset. Kun Helena tuli maneesiin tuntia pitämään, olivat kaikki ratsastajat päässeet onnistuneesti satulaan. Muiden hoitajien tavoin vetäydyin sivummalle tuntia seuraamaan. Hetken kuluttua menin kuitenkin talliin juomaan kaakaota ja syömään eväitä. Kun olin syönyt, menin takaisin maneesille. Rupattelin muiden tunnillle osallistuneiden ponien hoitajien kanssa. Tunti loppui noin vartin kuluttua, joten pääsimme kukanenkin omien hoitopollejemme luo. - Oliko kiva tunti? Kysyin Pinjalta hymyillen. - Jori on aivan ihana! Tyttö hehkutti taputtaen Joria. Pinja laskeutui satulasta ja melkein kaatui. Näin, kuinka Pinja punastui nolostuksesta. - Äh, kyllä mullekin kävi noin useastikin ratsastusharrastukseni alkuaikoina, kerroin ja Pinja näytti helpottuneemmalta. Pinja sai taluttaa Jorin talliin, koska oli kuulemma taluttanut hepan talliin ennenkin. Ja mitäpä minä sitä kieltämään. Yhteistuumin harjasimme Jorin ja kiikutimme varusteet paikoilleen. Opetin Pinjalle suitsien niputtamisen ja kuinka hevonen harjattiin ja kaviot puhdistettiin. Pinja sai puhdistaa kaksi kaviota - yhen etu-, ja yhden takakavion. Pian Pinjan äiti tuli hakemaan tytärtään. - Ratsastin tällä ponilla, Pinja tiedotti kovaäänisesti taputtaen Joria. Jori nuokkui käytävällä puoliunessa eikä sitä voisi erehdyksissäänkään luulla villiksi ranttaliponiksi. - Onpa söpö hevonen, Pinjan äiti sanoi ja rapsutti Joria. - Ja Elisabeth on sen hoitaja, Pinja kertoi osoittaen minua. - Eipäs osoitella, Pinjan äiti sanoi tomerasti, mutta naurahti nähdessään huvittuneen ilmeeni. - Äh, ei se mitään, sanoin ja halasin Joria - maailman ihaninta ponia. Elisabeth & Jori, 2HM// Sinähän ahkera olet hoitamaan. Eikä haittaa yhtään Kiva että auttelit näitä aloittelijoita. Sehän tosin on yksi hoitajien tehtävistä. Hyyyyvä. Jatka samaan malliin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 20, 2013 18:27:50 GMT 2
HarjaustuokioElisabeth & Jori, 3HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 21, 2013 18:39:40 GMT 2
Tallipäivä
Jori norkoili keskellä käytävää molemmin puolin kiinnisidottuna. Sen silmät olivat puoliummessa, kun harjasin sitä pitkin vedoin pölyharjalla. Pölypilvet saartoivat pyöreän vuoniksen, kun pölyharja sutaisi sen karvapeitettä. Olin hakenut Jorin vähän aikaa sitten sisään, juuri sopivasti kun alkoi sataa. Sade rummutti tunnelmallisesti Vaahterapolun tallin kattoa. Syksy oli samalla ihana, ja kamala vuodenaika. Kamala siinä määrin, kun oli pimeää ja tarhat olivat mutaiset, joka puolestaan tarkoitti entistä pitempää harjausoperaatiota. Ja satoi vettä.
Harjasin hoitsuani antaumuksella puolisen tuntia. Sitten alkoi jo mielenkiinto hiipua, vaikka jalat pitikin vielä sukia pehmeällä harjalla kertaalleen. Harjaustuokion jälkeen nappasin kaviokoukun käteeni ja aloin puhdistaa Jorin kavioita. Ruuna ei vastustellut kavioiden nostoa tälläkään kerralla, joten sain kaviot nopeasti puhdistettua kaikesta liasta, mitä niihin oli päivän mittaan tarttunut. Vilkaisin hopeista rannekelloani, joka näytti kymmentä vaille kuutta. Selvitin aikani kuluksi Jorin hännän, joka olikin setvimisen tarpeessa. Äiti tulisi hakemaan seitsemältä, joten minulla olisi noin tunti aikaa liikuttaa Jori joko kävelyttämällä tai juoksuttamalla. Hetken aikaa mietittyäni päädyin talutuslenkkiin, sillä ratsastusluvan saatuani tulisin maastoilemaan Jorilla melko paljon. Kävin ilmoittamassa Milalla, että lähden taluttelemaan Joria maastoon, eikä naisella ollut mitään sitä vastaan.
Irrotin Jorin kiinnityksistä ja napsautin riimunnarun kiinni turkoosiin riimuun. Jorin kaviot kopisivat tallin betonilattiaa vasten, kun siirryimme rauhallista vauhtia ulos tallipihalle. Sade oli onneksi hellittänyt, sillä kaatosateella ei olisi ollut mukava lähteä taluttelulenkille.
Kävin taluttelemassa Joria parin kilometrin mittaisella lenkillä. Jori jumitti välillä paikalleen, kun hirvittävän pelottava sapelihammastiikeri (=muovipussi) meinasi hyökätä sen päälle. Olin tallillilla juuri suunnittelemani aikataulun mukaisesti. Kello oli varttia vaille seitsemän, joten ehtisin viedä Jorin pihattoon ja käydä hörppimässä kaakaot taukotuvassa ennen, kuin äiti tulee hakemaan.
Päästin Jorin shettisten seuraksi pihattoon. - Moikka Jori! Nähdään taas! Toivotin ruunalle, joka löntysteli etanavauhtia lähimmän heinäkasan luo. Koleassa syysilmassa värjötellen kipitin taukotupaan ja hörpin kupillisen kuumaa kaakaota. Ehdin vaihtaa kuulumiset parin muun hoitajan kanssa, ennen kuin piti rientää parkkipaikalle.
Taas oli todella mukava tallipäivä!
Elisabeth & Jori, 4HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 22, 2013 9:41:10 GMT 2
LaiskotteluaHarjailin Joria kaikessa rauhassa. Olin tullut tallille jo hyvissä ajoin. Jori oli innostunut piehtaroimaan ulkona, joten harjausoperaatio oli pitkä. Harjasin Joria puolisen tuntia ja puhdistin kaviot. Jori oli kiltisti kokoajan, joten hoito kävi nopeasti. Menin Jorin ulosviennin jälkeen taukotupaan. - Miten tallilla voi olla tylsää? Kysyin. Olin norkoilemassa taukotuvan sohvalla Miran ja Petran kanssa. - En mä vaan tiiä, Mira sanoi. - Nyt kun ei saa ratsastaakaan, kun on heppojen lepopäivä. Tänään ei ollut tunteja, joille osallistuvia ratsastajia olisi voinut auttaa, joten oli hieman tylsää. Hörpin vain Coca-Colaa ja mietin, mitä olisi voinut tehdä. - Käydään kysymässä Milalta, Petra ehdotti. Nyökkäsimme Miran kanssa myöntymisen merkiksi. Kolmen kopla siirtyi toimistoon, jossa Mila oli paperitöiden kimpussa. - Mitä me voidaan tehdä? Petra sanoi. - Käykää vaikka putsaamassa kenttä ja maneesi kakkakikkareista, jos niitä on, Mila sanoi. No, ainakin saimme jotain tekemistä. Haimme kottarit ja talikot ja menimme kentälle. Kentällä oli kyllä aika sotkuisen näköistä. - Markus ei oo näköjään jaksanut taaskaan siivota, Petra tirskui. Aloitimme operaation. Jokainen heitteli kikkareita kottareihin. - Äh, eikö tosiaan oo muuta tekemistä? Mira valitti. Siinä valittaessamme saimme kuitenkin kentän siivotuksi. - Ja sitten maneesiin! Petra huudahti ja marssimme maneesiin. Maneesissa ei ollut niin paljon kikkareita kuin kentällä, joten saimme maneesin nopeasti siivotuksi. - Ja mitäs me sitten tehdään? Kysyin. - Mennään katsomaan hevosia tarhaan, Mira ehdotti. - No on se tyhjää parempi, Petra sanoi ja pian olimme tarhoilla. - Mä taidan lähteä kohta kotiin, sanoin. - Kun pitää siivota huone ja tehdä huomiseksi läksyt, sanoin. Kello oli vasta puolen päivän, mutta tulisin ehkä illalla vielä pikavisiitille tallille, mikäli en muuta tekemistä keksi. Siivosimme vielä yhdessä karsinoita, ennen kuin päätin lähteä kotiin. Elisabeth & Jori, 5HM//Sori tylsä tarina, mutta en ehkä ehdi enää tänää kirjoittaa niin oli pakko // Ei ollut tylsä! Ja kiitokset siivousavusta. Hyvähyvähyvä *taputtaa käsiään*
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 23, 2013 19:22:19 GMT 2
Jorin puunailuaSaavuin tallille hyvissä ajoin, taukohuoneessa kaakaot join. Ulkona oli kylmä viima, syksy oli tullut, muttemme riehuneet kuin hullut. Hain Jorin ulkoa, alkoi se heti muovipussia pelätä. - Älä pelkää, sanoin sille, eihän tässä ole huolen häivää! Harjasin Jorin, ostin sille uuden harjakorin. Puhdistin kaviot, ja varusteetkin. Oli kiva päivä, haihtui huolen häivä, kun Jorin kanssa sai olla. Elisabeth & Jori, 6HMPikku runo
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 27, 2013 19:37:18 GMT 2
Ratsastus <3
Jeejeejeejeejee... Hyppelehdin innoissani pihatolle, jossa vuonis söi heinää shettisten kanssa. - Tänään mennään ratsastamaan! Hihkuin. Jori hieman luimisti ja katsoi minua "mitä sä nyt siinä oikee riehut" -ilmeellä. - Hassu Jori, naurahdin. Heitin riimun Jorin päähän ja kliksautin sen kiinni. Talutin ruunan innoissani talliin. Väistelin vesilätäköitä, joita oli muodostunut tallipihalle. Satoi vettä, joten olisi parempi mennä maneesiin. Avasin tallin ovet ja ahtauduin vuoniksen kanssa sisään.
Laitoin Jorin molemmin puolin kiinni, kuten normaalistikin. Hain ponin varusteet valmiiksi ja laitoin ne jonkun lähellä olevan hevosen karsinan ovessa oleviin telineisiin. Nappasin harjapakista kumisuan ja aloin pyöritellä likaista Joria sillä. - Missä sä oot oikeen pyöriskelly? Naurahdin ja koitin irrottaa likapaakkuja kumisualla. Jori rentoutui saadessaan hierontaa. Kumisukaan tarttui myös karvatupsuja. - Voi ei, karvanlähtö taitaa alkaa..., mutisin. - Varma talven tulon merkki!
Nostin nahkasatulan pyöreän Jorin selkään. Jori luimisteli ja pullisteli, kun kiristin satulavyötä. - Taas sä alotat, ärähdin suutuksissani. Jori ei kuitenkaan siitä hetkahtanut ja jatkoi pullistelua entistä enemmän. No, ainakin satula pysyi talutusmatkan ajan selässä.
Seuraavaksi suitsien laitto. Heitin ohjat kaulalle ja otin kuolaimet kämmenelleni. Ujutin kuolaimia Jorin suuhun. Jori ei vastustellut, joten kuolaimet olivat tuota pikaa sen suussa. - Hyvä poni, kehaisin. Kiristin remmit ja laitoin kypärän päähäni. Let's go!
Maneesin keskihalkaisijalla nousin satulaan ja kannustin Jorin liikkeelle. Tunti olisi hyvä aloittaa pitkillä alkukäynneillä. Nautin täysin siemauksin ensimmäisestä ratsatsuskerrastani hoitsullani. - Oot kyllä aika ihana, tokaisin, vaikka olin kävellyt vasta parin maneesinsivun verran. Jori käveli kaula pitkänä ja heilutteli korviaan. Myötäilin ponin tasaisia liikkeitä. Maneesissa oli mukavan rauhallista, kun katsomossa ei ollut ristin sielua. Onneksi, sillä en halunnut yleisöä, mikäli ratsastustunti menisi pieleen. Mikä oli kuitenkin hyvin epätodennäköistä.
Kävelin pitkään, kunnes kannustin Jorin raviin. Jori ravasi ihanin, ponimaisin askelin ja niissä oli mukava keventää. Taivuttelin ruunaa pääty-ympyröin ja kiemuraurin. Jori tuntui lukevan ajatukseni - aivan täydellinen ratsu! Tein pari pohkeenväistöä hetken aikaa ravattuani ja ne onnistuivat nätisti. - Hyvä Jori! Hihkaisin taputtaessani ponia kaulalle. Sitten oli laukkatyöskentelyn vuoro. Nostin kevyesti laukan ja laukkasin iiiisolla pääty-ympyrällä. Jori laukkasi juuri haluamaani vauhtia. Laukkasin hetken ja tein vielä pari käynti- ja ravisiirtymistä ennen loppukäyntejä.
Tunnin loputtua lähdin hyvillä mielin Jorin kanssa talliin. Eka ratsastuskerta oli sujunut mahtavasti! En malttanut millään odottaa tulevia ratsastuskertoja...
Elisabeth & Jori, 7HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 3, 2013 15:30:18 GMT 2
Jori the puskaponi
Saavuin tallille kunnon maastolenkki mielessäni. Väänsin kaapin oven auki ja heitin koululaukkuni sinne. Nappasin kaapin lakkihyllyltä mustan ratsastuskypäräni ja vaihdoin ylle vetoketjuttoman hupparin sekä ruskean, tuulenpitävän syystakin. Farkkujen tilalle ilmestyivät ruskeat ratsastushousut ja mustat jodhpurit ja chapsit. Kävin nappaamassa Jorin riimun ja riimunnarun matkaani ja lähdin metsästämään ponia sisälle.
Oli yllättävän lämmin, vaikka olikin jo lokakuun 3. päivä. Lehtiä oli vielä runsaasti puissa, vaikka tuntui että lehtiä löytyi joka nurkasta hirveät kasat. Talsin pihatolle ihmetellen syksyn ihmeellisyyttä. Jori oli uppoutunut täysin heinäkasansa maailmaan eikä huomannut minua ennen kuin olin jo sen turvan edessä. - Taidetaan molemmat olla sellaisia ihmettelijöitä, sanoin ujuttaen riimua Jorin päähän. Shettiskaksikko tuli luokseni kerjäämään herkkuja. Eetu oli haettu jo sisälle luultavasti sen hoitajan toimesta. - No niin, Jori, mennäänpä jo.
Harjasin Jorin huolellisesti ja puhdistin kaviot. Kuten arvata saattaa, Jori vain olla möllötti paikallaan ilman minkäälaista aikomusta alkaa temppuilemaan. Oli se vaan niin ihana! Heitin satulan sen selkään ja puin ponin päähän suitset. Sitten olimme valmiita lähtöön!
Tallipihalla nousin Jorin selkään ja koska jalustimet olivat oikean mittaiset, pääsimme lähtemään. Syysmaasto. Mikä ihanin ajatus!
Köpöttelin rauhallista käyntiä pienen mäen harjanteelle saakka. Kiemurtelimme Jorin kanssa muutaman puun välistä oikein taidokkaasti, jonka jälkeen nostin ravin. Jorissa oli aivan uudenlaista energiaa, kuin olisi ratsastanut ihan eri hevosella. Niin - no kukapa jaksaisi ihan turhaan kuluttaa energiaansa kentän ympäri ravailuun, kun yhtä hyvinhän sitä pääsee eteenpäin rauhallistakin vauhtia.
Ravasin laukkasuoran alkuun asti. Kun painoin pohkeeni Jorin kylkiin kiinni, Jori oikein ryntäsi laukkaan. Rentoutin pohkeet ja nautin vauhdin huumasta. Viileä syystuuli paiskasi kasvoille ja Jori laukkasi pehmeästi allani. Tämän hetken olisin halunnut kestävän ikuisesti! Mutta ainahan sitä pystyi lähtemään uudestaan maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta ulkoilmasta.
Saavuin tallille puoli viideltä. - Olipa kivaa! Huudahdin. - Ja sopivan rentoa, ei tarvinnut sinunkaan paljoa rehkiä, jatkoin taputtaen ponia kaulalle. Jori pääsi takaisin pihattoon, kun olin ottanut siltä varusteet pois ja sipaissut hieman harjalla. Sitten menin taas taukotupaan lämpimälle kaakaolle!
Elisabeth & Jori, 8HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 4, 2013 16:44:15 GMT 2
Hyvää syntymäpäivää!- Voi kiitos! Hihkaisin onnellisena, kun revin vaaleanpunaiseen lahjapaperiin käärityn pakkauksen auki. Pakkauksesta paljastui upouusi iPhone 5. - Eipä kestä, isä ja äiti sanoivat yhdestä suusta. Minulla oli siis tänään syntymäpäivä. Uusi puhelin oli lahja koko suvultani, niin paljon se oli kuulemma maksanut. - Jori olisi kuitenkin ollut parempi lahja, naurahdin. Isä näytti hämmästäneeltä. - Onko Jori sun poikaystävä? Isä kysyi totisena. - No ei! Vastasin naurua pidätellen. - Se on mun hoitohevonen, tollo! Isästä "hoitohevonen" oli jotenkin ihan outo käsite. Pyöräytin vain silmiäni kohti taivasta ja naurahdin hieman. - Kiitti lahjasta, meen nyt tallille! Sanoin ja pujotin kännykän farkkujen taskuun. - Etkö ota kakkua? Äiti kysyi huolissaan. - Otan sen tallille mukaan! Sanoin innostuuneena ja pakkasin iiiison mansikkakermakakun laatikkoon. - Öm.. Ois varmaan parempi jos veisitte mut tallille, niin kakku ei mee lyttyyn laukussa, sanoin niin vetoavasti kuin suinkin osasin. Oikeasti myös tosi kolea ilma oli osasyy, miksi halusin äidin tai isän kuskaavan minut tallille. - Ok, äiti sanoi. - Vartin päästä lähdetään! Ja niin auto pärähti liikkeelle juuri minuutilleen oikeassa ajassa. Istuin takapenkillä kakkuni kera, sillä etupenkki oli täynnä jotain turhaa roinaa. Vaahterapolkuun ei olisi pitkä matka, joten tuota pikaa pääsisin antamaan kakkua myös Jorille. - Tulen hakemaan sitten seitsemältä, äiti sanoi ennen kuin käännyimme pienelle polulle, joka oli viimeinen pätkä ennen kuin saapuisimme Vaahterapolun pihaan. - Ok, koitan muistaa, sanoin leikkisästi. Auto kaarsi Vaahterapolun pihaan. Kiitin kyydistä ja ryntäsin kakku käsivarsilla ja tallilaukku olalla Jorin luo. Poni makasi suloisesti pihatossa. Pihatossa oli sen lisäksi vain Eetu, joka kiisi pukkilaukkaa ympäri pihattoa. - Moikka, pojat! Hihkaisin. Rapsuttelin Joria Eetun syödessä vähän matkan päässä heinää. Koukkasin kakusta sormiini hieman kermavaahtoa ja annoin sormeni Jorille nuoltavaksi. Jori latki kermavaahdot parilla kielenlipsaisulla. - Söpöä, hihkaisin. Eetun hoitaja oli tulossa hakemaan ponia ulkoa. - Ootko sä tippunu? Hän kysyi. - En, mulla on synttärit! Sanoin. näytti vähän aikaa hämmästyneeltä, mutta onnitteli sitten. - Mitä sait lahjaksi? Jonna kysyi. - iPhone vitosen, vastasin. - Epistä! Jonna parkaisi. Hymyilin itsekseni. Olin kyllä aika onnellinen! Vein kakun taukohuoneeseen näytille. - Mulle iiso pala! Tessa varasi. - Mulle kans! Uusi hoitaja Lalli kirkaisi. - Säästäkää mullekin edes jotain... Puutuin varaamiseen naurahtaen. - Eiks synttärisankarin pitäis saada eka? Petra kertoi, miten peli oikeasti meni. - No okei sit... Tessa myöntyi ja kaikki purskahtivat nauruun. Kun olin saanut leikattua itselleni palasen kertakäyttölautaselle, muut taukohuoneessa oleilevat hoitajat alkoivat leikellä itselleen palasia. Varasin itselleni hyvän paikan sohvalta ja aloin mutustella kakkua. - Mitäs täällä juhlitaan? Mila kysyi kun huomasi kakun pöydällä. - Ellulla on synttärit! Petra selvensi asiaa. - No sitten kajautetaan kunnon onnittelulaulu ilmoille! Mila päätti ja pian tutun Paljon onnea vaan -laulun sanat raikuivat tallissa. - Ei teidän olis tarvinnut... Piipitin hieman nolona. - Olisipa! Tessa sanoi vastaan. Kakun syönnin jälkeen oli aika palata takaisin hevosten kanssa puuhailuun. Hain Jorin riimun ja riimunnarun ja menin uudelleen pihatolle hakemaan hoitsuani. Jori oli portilla norkoilemassa ja odotti sisäänpääsyä. - Tänään en taida ratsastaa... Kun en välttämättä ehtisikään, kerroin Jorille. Laitoin ponille riimun ja nappasin kiinni riimunnarusta. Talutin ponin reippaasti talliin. Näin kylmällä syyssäällä ei kyllä huvittanut paljoa olla ulkona, joten Jori pääsi pian lämpimään talliin. Laitoin ruunan molemmin puolin kiinni ja kävin hakemassa sen harjat satulahuoneesta. Aloitin harjaamisen kumisualla, kun Jori oli taas onnistunut likaamaan itsensä. - Lähteekö kukaan mun kanssa maastoon? Petra huusi niin että kaikki varmasti kuulivat kysymyksen. - En mä ainakaan, kun en taida ehtiä, vastasin omasta puolestani. Petran etsiessä itselleen maastoseuraa, harjasin Jorin huolellisesti. Minun teki sittenkin mieli hieman ratsastaa, mutta ilman satulaa. Ratsastaisin vain puoli tuntia, niin ehtisin vielä harjatakin Jorin kunnolla ratsastuksen jälkeen. Joo, niin teen! Laitoin Jorille suitset ja talutin ponin maneesiin. Hieman vain ravityöskentelyä ja pieni laukkapätkä, se sai riittää Jorille täksi päiväksi. Nousin selkään ja patistin ponin liikkeelle. Jori löntysteli etanavauhtia uralla, mutta alkukäynneissä se saikin kävellä vähän rennommin. Ruunan pehmeiden askelten vuoksi sen selässä oli kiva istua. Vuonis huokui ihanaa lämpöä. - Nyt ei ainakaan palele, ajattelin ääneen. Olin ratsastanut ilman satulaa viimeksi kesäleirillä, jolloin olin mennyt pyöreähköllä suomenpienhevostammalla. Ravi oli ihan kamalaa, mutta laukka oli unelmien täyttymys. Toivoin, että Jorin kanssa ei tarvitsisi kärsiä kipeistä istuinlihaksista vielä monta viikkoa... Eikä tarvinnutkaan. Jori ravasi yhtä pehmeästi kuin... öö... Pumpuli? No tosi pehmeästi kuitenkin. Ravailin rennosti uralla tehden kolmikaarisia kiemurauria sekä suunnanvaihtoja. Jori oli sopivan reipas, mutta ei kuinkaaan mikään energiapommi. Laukkailutkin sujuivat tosi hienosti. Ratsastuksen jälkeen vein Jorin talliin ja harjasin tämän. Vein Jorin takaisin ulos. Kello oli puoli seitsemän, joten ehtisin käydä vielä syömässä taukohuoneessa palan kakkua. Elisabeth & Jori, 9HMps. Ikä on siis nykyään 14v // ONNIA!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 5, 2013 21:06:59 GMT 2
KouluvääntöäRatsastelin tänään Jorilla rennosti koulua Poni meni oikein nätisti ja sain olla tyytyväinen! Elisabeth & Jori, 10HMps. Joo, mäki rakastan noita mittasuhteita // Sehän ois palkinnon paikka
|
|
|
Post by Mila on Oct 11, 2013 14:10:49 GMT 2
10HM-palkinto. Ollos hyve! Kakka tuli vaan ei voi mitään
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 20, 2013 15:30:18 GMT 2
SunnuntaitalleiluaSuuntasin pihatolle metsästämään Joria. Poni norkoili katoksen suojissa luimistellen korviaan. Navakka, lähes myrskyisä tuuli ei ilmeisesti ollut sen mieleen. Avasin pihaton portin ja astuin aitaukseen. Ensilumet olivat sataneet vasta pari päivää sitten ja tälläkin hetkellä taivaalta leijaili hieman valkoisia lumihiutaleita. Jouluiset ajatukset olivat vallanneet mieleni. Pianhan sekin koittaisi!
Ujutin riimun Jorin päähän. Maiskautin ponille, jotta se jaksaisi raahautua perässäni talliin. Jori tuntui saaneen päähänsä, että tuo valkoinen moska maassa oli hengenvaarallista ja kieltäytyi liikkumasta ilman toistuvaa maiskutusta. Sain Jorin kuitenkin patistelluksi talliin. Hain harjat ja aloitin vuoniksen harjaamisen. Harjasin sen huolellisesti pitkin, rauhallisin vedoin. Tallilla oli tavallista hiljaisempaa, mutta se johtui varmaan siitä, että oli sunnuntai. Muutamia hoitatyttöjä ravasi käytäviä pitkin harjapakit käsissään, mutta muuten sain ihan rauhassa harjailla rakasta hoitoponiani. Harjauksen jälkeen puhdistin Jorin kaviot huolelliseen tapaani. Syötin Jorille vielä pari porkkananpalaa kiitokseksi hyvästä käytöksestä ja kun poni oli ne rouskuttanut, vein sen takaisin shettiskavereidensa luo. Sitten lähdin kotiin päin. Elisabeth & Jori, 11HMPs. Tablettilaatu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 21, 2013 16:48:10 GMT 2
Tallipäivä Jorin näkökulmasta...
Seisoskelin pihatossa ohut loimi karvojeni suojana. Aurinko paistoi viistosti taivaanrannassa, eikä kello ollut vielä paljoa. Torkuin vielä hetken, mutta jo parin minuutin kuluttua olin köpöttelemässä juomakupilleni. Hörpin raikasta vettä, jonka jälkeen suuntasin heinäkasan luo. En ehtinyt kauaa mutustella heinää, kun minua roimasti pienempi poniyksilö änkesi samalle heinäkasalle. "Hei, tää on mun heinäkasa!" Ärähdin. "Sä saat aina parhaimmat heinät", kimo poni mutisi luimistellen. Huokaisten tein poniystävälleni tilaa. Pian söimme kuitenkin sulassa sovussa. Taivas loisti kirkkaan sinisenä yllämme. "Eikö olekin kaunista?" Damoniksi kutsuttu seuralaiseni huokaisi. Nyökkäsin ja jatkoin syömistä. Oli täällä kylmäkin, mutta lämmin turkkini piti minut lämpimänä.
Heilauttelin häntääni laiskasti puolelta toiselle. Melkein torkuin, kunnes kuulin askelia. "Jooooriiii!" Kuului pihaton portilta. Se oli hoitajani, Elisabeth. Tunnistin hänet tämän äänestä ja pitkistä, tummanruskeista hiuksista. Tyttö harppoi luokseni ja rapsutteli minua korvan takaa. Ai että teki hyvää!
Elisabeth pujotti riimun päähäni ja vei minut tallin lämpöön. Tyttö laittoi minut molemmin puolin kiinni käytävälle ja hetken aikaa paijattuaan haki harjapakkini. Elisabeth harjasi minut hyvin, ja harjaukseen vierähtikin puolisen tuntia aikaa. Hoitajani mumisi minulle jotain, mutta nautin vain harjauksesta. Jouduin menemään vain kahdella alkeistunnilla, joten pääsin helpolla. Jihuu! Tuntien jälkeen Elisabeth suitsi minut ja lähdimme maastoon. Maastossa oli tosi hauskaa, vaikka lähinnä vain kävelimme. Milloinhan menemme esteitä? Ehkä ensikerralla...
Elisabeth & Jori, 12HM
ps. Huomenna tulee sitten pitempää tarinaa ja ehkä kuvakin =)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 21, 2013 18:04:15 GMT 2
Varusteintoilija(ko)
Innostuin ostelemaan Jorille "hieman" tavaraa... Toivottavasti ei haittaa Elisabeth & Jori, 13HM
ps. lasketaanko hooämmäksi? =) // Lasketaan vaan:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 22, 2013 18:11:43 GMT 2
Jorin anatomia
Elisabeth & Jori, 14HM
Njoo, älkää kysykö Ja jospa HUOMENNA tulisi kunnon tarinaa pitkästä aikaa... :DDD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 23, 2013 15:26:29 GMT 2
Estetreeniä
Viimein olisi kunnolla aikaa liikuttaa Jori. Lähes kaikki ratsastuskerrat olivat koostuneet maastoköpöttelystä, enkä ollut oikein kunnolla päässyt Jorilla ratsastamisen makuun. Olin varma, että pyöreästä hoidokistani kuoriutuisi myös esteratsun puoli tämänpäiväisissä estetreeneissä. Olin käynyt aikaisemmin päivällä rakentamassa maneesiin pieniä, n. 50cm korkeita esteitä sekä raahannut muutamia puomeja verryttely"esteiksi". Jori seisoi harjattuna ja varustettuna vieressäni. Poni nojasi olkapäätäni vasten. - Eiköhän lähetä, tokaisin napsauttaessani kypärän leukahihnan kiinni. Nappasin Jorin ohjat kaulalta ja siirryin uljaan ratsuni kera maneesiin. Pysäytin Jorin maneesin keskihalkaisijalle, ja heitin ohjat kaulalle. Kiristin vyötä parilla reiällä Jorin pullisteluista huolimatta. Laskin jalustimet alas ja ponnistin satulaan. - Hyvä, Joriseni, sanoin laskeutuessani satulaan. Tökkäsin toisen jalkanikin jalustimeen ja painoin pohkeillani Jorin kylkiin. Jori "käynnistyi" hieman hitaasti, mutta pian löntysteli jo uraa pitkin. Annoin Jorin kävellä hetken pitkin ohjin. Katsoin esteitä, ja pieni perhosparvi alkoi heti lennellä vatsasassani. No, olinhan ollut vasta estetunnilla ja minulla oli ollut tosi hauskaa, mutta silti minua aina jännitti, kun piti hypätä. Toivottavasti pääsen pian eroon tästä kiusallisesta jännityksestä... Otin ohjat tuntumalle ja pyysin Jorilta reippaampaa käyntiä. Jori hätkähti, ihan kuin vauhdin lisäys pyyntö olisi tullut täytenä yllätyksenä. Silti ruuna jaksoi lisätä vauhtia ja tuntui hieman pirteämmältä. Tein Jorin kanssa pääty-ympyröitä, jotta poni vertyisi. Hetken kuluttua siirsin Jorin raviin. Nyt Jori oli selvästi reippaampi ja kuuliaisempi ja työskentely tuntui kivalta. Jatkoin volttien tekoa ja tein muutaman suunnanvaihdon. Kokeilin laukkaamista, kun ravi alkoi sujua hyvin. Laukka oli aluksi aika tönkköä ja ristilaukkamaista, mutta huolellisen noston jälkeen sekin alkoi rullata hyvin. Jarrutin vielä hetkeksi raviin ja treenasin puomien avulla ennen esteisiin siirtymistä. Kun olin saanut tarpeekseni puomitreenistä, nostin uudelleen laukan ja etenin esteille reippaassa laukassa. Jori hyppäsi omintakeisella tyylillään, mutta pääasia, että esteet ylittyivät. Hyppäsin radan muutaman kerran ja otin pari yksittäistä 70cm estettä. - Hyvä Jori! Kehuin ponia loppuverryttelyissä. Taputin sitä kaulalle vielä keskihalkaisijallakin, ennen kuin talutin sen talliin. Otin Jorilta varusteet pois. Vein satulan paikoilleen ja suitsetkin, kunhan olin viruttanut kuolaimet ja niputtanut suitset. Harjasin Jorin antautuksella. Joria oli aina niin kiva harjata, koska se oli rauhallisuuden perikuva. Harjaushetken jälkeen annoin hoidokilleni pari omenan lohkoa. - Olet sitten kerta kaikkiaan ihana poni! Tokaisin sille. Elisabeth & Jori, 15HM
Loppu töksähti...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 24, 2013 20:03:28 GMT 2
|
|