|
Post by Mila on Aug 9, 2013 11:36:13 GMT 2
Zombin omistaa Rebekka ja sitä hoitaa Nina
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 9, 2013 20:07:53 GMT 2
Siniset on silmänsä sen... 9.8.2013
Avasin reippaasti punaisen tallirakennuksen pääoven ja pujahdin sisään. Jäin hetkeksi katselemaan ympärilleni. Tuntui vähän hassulta ajatella olevansa nyt yksi Vaahterapolun hoitajista... "Moi!" eräs tummahiuksinen naisenalku huikkasi jonkun hevosen karsinasta poistuessaan. - Kukas sä oot? Tämä sulki karsinan oven huolella ja lähti harppomaan minua kohti. Hetken mietiskelin mikä olisi järkevin tapa vastata, mutta loppujen lopuksi päädyin vain kimittämään tekopirteästi: "Moi, oon siis Nina ja alotin hoitamaan tääl Zombia." Nainen jäi hetkeksi miettimään. "Ai... öö, sitä Rebekan yksäriä?" hän hymähti. "Jep, sitä hömppää just..."
Larissaksi esittäytynyt nainen selvensi kuvaani sen verran, että kertoi yksityisten ja tuntihevosten erillisistä puolista ja näytti varuste- sekä taukohuoneen paikan. Tämän lähdettyä takaisin hoidokkinsa luo päätin tepastella yksäreiden puolelle. Hevoset olivat jo onneksi sisällä, joten minun ei tarvitsisi vielä alkaa arpomaan tarhajärjestyksiä sun muita. Pysähdyin kuin seinään nähdessäni vilauksen kirjavasta otuksesta, ja lukaisin heti peräjälkeen oven nimikyltin. Silmäni laajenivat varmasti lautasen kokoisiksi tajutessani tapittavani juuri nyt hoitohevostani - ja noin hienosta näystä minun teki mieli alkaa jo hyppiä kattoon. "Hei poika", hymyilin ojentaessani kättä lähemmäs. En minä ennen ollut noin omaperäistä ponia nähnyt, herasilmät ja sekalaisen kirjava karvapeite. Aijai kuinka paljon tuosta ottaisikaan kuvia...
Olin jo aikani ehtinyt seisoskella Zombin karsinan edustalla ja antanut ruunan hieman tutustua uuteen henkilöön. Olin itsekin tutkaillut siinä samalla herraa tarkemmin, se vaikutti oikein kivalta hevoselta. Pian lähdin tepastelemaan varustehuoneelle, jospa minä tänään vielä vähän harjailisin Zombia... Kiinnitin huomioni heti vihreään harjapakkiin, ja nostin sen hyllyltä. "Jep, Zombin on", puhelin lähinnä itselleni. Päätin vielä käydä kurkkaamassa taukohuoneeseen, jospa siellä olisi ainakin vähän porukkaa. Oven avattuani sain pari silmäystä itseeni päin, mutta rikkoessani hiljaisuuden hihkaisemalla topakasti "moi", kaikki huoneen silmäparit tapittivat pian minua, osa hyvin ihmeissään. Sain monta vastausta, mutta porukkaa taisi kiinnostaa enemmänkin kuka olen. Olin jo aikaisemmin tutustunut Zombin omistajaan, Rebekkaan, jota ei harmikseni näkynyt tällä kertaa taukohuoneessa. "Öö... Mä oon siis Nina, hoidan Zombia täällä."
Ei kulunut aikaakaan, kun norkoilin jälleen Zombin karsinan edessä. Ruuna vaikutti edelleen uteliaalta, ja karsinan oven avatessani se tunki heti ihan kiinni "hei jee, tuut sä nyt leikkii mun kaa"-tyylillä. Tuntui että hömppä oikeasti yrittäisi työntää minut takaisin ulos, mutta oikeasti se vain tahtoi tuttavallisuudeltaan päästä lähemmin moikkaamaan. Naurahdin hieman ja töytäisin Zombia rauhallisesti taaksepäin. Ruuna tuntui hieman ymmärtävän, ja suostui odottamaan kunnes olin päässyt harjapakkeineni kokonaan sisälle ja sulkenut oven.
"Ai niin, se riimu", huokaisin poimittuani jo ensimmäisen harjan pakista. Tipautin pölyharjan takaisin ja kurkotin karsinan oven yli ottamaan riimua ja narua koukusta. Päätin tällä kertaa onnistua suunnitelmassani ilman ihmeempää säätöä, joten pääsin heti perään sujauttamaan riimua Zombin päähän ja sitomaan kiinni. Riimunnaru jäi hieman löysäksi, mutta hyvä vaan että pääsi päätänsäkin liikuttamaan. "No niin, oltaskos me vihdoin valmiita... alottamaan tää hoitohetki? Zombi päätti heti ensimmäisenä ottaa työtehtäväkseen hyöriä karsinassa, mitä nyt siinä hieman esteenä olevalta riimunnarulta sai aikaiseksi. Eihän se raukka ymmärtänyt yhtään että tämä ei ollut niinkään kiva leikki, vaan komentaminen sai sen yhä enemmän pelleilytuulelle. Kun aloin kuitenkin harjauksen yhteydessä töytäisemään ruunaa aina kun se päätti lähteä seikkailemaan (miten nyt pelkällä takapäällään saikaan kun etupää on kahlittu), Zombi alkoi tajuta homman nimen ja lopetti hiljalleen.
Kun harjauksesta oli jäljellä enää pää, jouhet ja kaviot, viskasin pehmeän harjan pakkiin ja kaivoin sieltä pääharjan. Minulle vihreät varusteet olivat ilo silmälle, kun muutenkin pidin yksivärisistä kamoista hevosilla. Zombi torkahteli aina välillä, eikä muuta kuin aukaissut silmänsä alkaessani hellästi sukia sen päätä. Ponin facekin saatiin hetkessä hoidettua, jonka jälkeen päätin setviä ruskeat jouhet piikkisualla. Harja lähti helposti selväksi, mutta häntään jouduin käyttämään enemmän aikaa - mitä puruja sun muita roskia siihenkin oli tarttunut...
Vasen etukavio oli saatu helposti putsattua, mutta takaseen Zombi tuntui varaavan koko painonsa eikä viitsinyt yhtään pidellä jalkaa itse. Kun sekin oli saatu parin hikikarpalon saattelemana puhtaaksi, siirryin ruunan kaulan ali toiselle puolelle. Työnsin kirjavaa hieman irti seinästä, jolloin tämä siirtyi kiltisti mutta töytäsi minua turvallaan. Se ei kuitenkaan vaikuttanut ollenkaan näykkäisyn tapaiselta, joten naurahdin vain ja silitin Zombin pehmoista turpaa ennen kuin jatkoin kaviourakkaa.
Vaikka kuinka maiskuttelin ja liu'utin käteni miljoona kertaa alas ruunan etujalkaa, ei tapahtunut liikettäkään. Siinä se vain lepuutti takastaan ja varasi nyt painonsa juuri sille jalalle, mitä yritin kuumeisesti saada nostettua. Oikealle etujalalle, joka ei maasta hievahtanutkaan. Pian tunsin ruunan lämpimän puhalluksen selässäni Niin kovasti kuin minä olin kyllästynyt sen tämänhetkiseen laamailuun, se oli kyllästynyt jatkuvaan etusen räpläämiseen ja varmaan suunnitteli jo saavansa muokkailla tallihuppariani uuteen uskoon. Ärähdin napakasti ja nojasin kovaa Zombin kylkeen. Siinäkös lepsu ruuna laski takasensa maahan ja etujalka nousi. Tämä ei tuntunut hetkeen tajuavan, että oli mennyt häviämään pelin ja jalka oli nyt minun otteessani, mutta tajutessaankaan ei onneksi muuta kuin hieman nykäissyt sitä takaisin saamatta. Sain kavion pikaisesti putsattua ja takajalkakin meni helposti heti perään.
Siinä minä aikani vielä rapsuttelin Zombia ennen karsinasta lähtemistä. Olihan tällä herrallakin omaa tahtoa, sen saisin tuntea varmasti vielä kovemmin jatkossa. Vaikka kaikilla on erimielisyyksiä (jotka kyllä loppujen lopuksi naurattavat ainakin tässä tapauksessa), tulen innolla odottamaan Zombin kanssa touhuilua tästä eteenpäin. "Höppänäköppänä", mumisin tilastoponille ennen kuin katosin harjapakin kanssa varustehuoneeseen. Päätin mennä tutustumaan paremmin porukkaan, kyllähän heitä täällä vielä tähän aikaankin kuulemani mukaan oli. Ennen lähtöäni tulisin varmasti sanomaan vielä heipat Zombille.
Nina & Zombi 1hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 10, 2013 16:35:34 GMT 2
Seisoskelusta hepulikohtaukseen 10.8.2013
Hienoja teknisiä ongelmia kun olin vaihtamassa tuota kuvaa, joten tulee siis myöhemmin.
Tänään saavuin tallille vähän aikaisemmin, jotta ehtisin touhuamaan Zombin kanssa kentällä. Päivä meni enimmäkseen hoitaessa ja harjailussa, mutta ehdimme ennen tuntilaisten tuloa mennä herran kanssa aitojen sisään ottamaan hieman kuvia. Hyvinhän se Zombi pysyi paikallaan myös ilman riimua, mutta kyllästyttyään lähti hepulikohtauksen saattelemana spurttailemaan pitkin ja poikin. Eihän se karkuun päässyt eikä olisi varmaan tajunnut yrittääkään, ja pienen maanittelun jälkeen sain sen kiinni. Lähdimme vielä talsimaan pihapiiriin, jonka jälkeen vein herran takaisin tarhaan.
Nina & Zombi 2hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 12, 2013 13:08:01 GMT 2
Eka päivä Zombin kanssa
Astelin talliin iloisena, koska tänään oli se päivä. Se päivä kun näkisin Zombin, esimmäistä kertaa. Kävelin yksityisten puolelle. Se oli samallainen kuin toinen puoli. Etsin Zombin karsinan ja kurkkasin sen sisälle, että olisiko Zombi siellä, eihän se ollut. No otin sen päitset, narun ja lähdin kohti Zombin laidunta. Zombi seisoi portilla. Se katseli minua hetken, ennen kuin se antoi minun laittaa sille päitset. Päitset laitettuani laitoin narun kiinni päitsiin. Otin sen pois tarhasta, laiton tarhan portin kiinni ja lähdimme kävelemään tallia kohti. Saavuimme talliin. Laitoin Zombin karsinaan ja otin narun irti päitsistä. Hain Zombin harjat karsinan eteen. Harjasin Zombin hyvin tarkasti ja rauhallisesti, jotta tutustuisimme toisimme. En halunnut ratsastaa, mutta menimme kentälle. Kentällä juoksutin Zombia. Se oli kuin unelmieni poni. Se meni kaikki askellajit, nätisti. Kun sain tuntuman poniin nostin pienen kavaletin. Se hyppäsi sen isolla ilmavaralla. En kumminkaan nostanut isompia esteitä, ettei heti sattuisi haavereita. Karsinassa harjasin sen vielä kertaalleen ja tarkistin kaviot. Zombi odotti nätisti, kun vein harjat sun muut pois. Otin Zombin pois karsinasta ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Tarhaan se jäi tyytyväsen näköisenä. Huudahdin sille vielä heipat ja se hörähti takaisin. Sen jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. Sori kun jäi lyhyeksi. 1 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 16, 2013 9:52:13 GMT 2
Vanha konkariko?
Saavuin tallille ja menin Zombin tarhan luo moikkaamaan ukkelia. Sitten älysin etten hakenut päitsiä ja narua. Lähdin sitten tallustamaan tallia kohti. Tallin nurkalla älysin jonkun henkilön seisovan pihalla ja vilkuttavan autoon, joka oli lähdössä pois. Menin talliin ja otin riimun ja narun. Kun olin tarhaa kohti lähdössä. Se askeinen tyttö saapui sisälle. Hän kysyi minulta: - Kuka olet? Vastasin: - Olen Kape. Entäpä sinä? Tyttö vastasi: - Olen Rebekka, Zombin omistaja. Minä Rebekalle tokaisin: - Ok. Minä olen Zombin hoitaja. Rebekka vastasi: - Kiva tutustua. Oletko jo hoitanut ja ratsastanut Zombin? Vastasin: - En ole. Tulin itsekkin vasta äsken tallille. Rebekka vastasi: - Selvä. Jos sinä ratsastat ja hoidat Zombin, minä voin siivota karsinan ja sitten voin tulla katsomaan ratsastustasi. Minä iloisena vastasin: - Kyllä käy. Hain Zombin tarhasta ja vein sen talliin käytävälle kiinni, koska Rebekka siivosi karsinaa. Lähdin hakemaan varusteita ja harjoja. Mutta juuri ennen kuin lähdin, sanoin Rebekalle: - Haen varusteet ja harjat. Voitko katsoa Zombia sen aikaa, ettei se keksi tyhmyyksiä. Rebekka vastasi: - Haen vaan. Minä vahdin Zombia sillä aikaa. Lähdin varustehuonetta kohti. Varustehuoneessa otin harjat ja varusteet. Kun olin lähdössä Zombin luo, Lispe tuli hakemaan vissiinkiin Hillan varusteita. Moikkasimme toisilemme ja minä lähdin Zombin luo, Lispe jäi ottamaan tavaroita Hillalle. Harjasin Zombin, laitoin varusteet sen päälle ja lähdin kohti kentää. Ennen kuin lähdin Rebekka sanoi: - Tulen kohta katsomaan, kun ratsastat. Vastasin: - Tule vaan. Käyn alkukäynnit maastossa. Rebekka sanoi: - Käy mutta ole varovainen, se on pirtsakka maastossa. Vastasin: - Olen varovainen. Lähdin kävelemään metsää kohti. Zombi oli todellakin pirtsakka. Kävelimme syvemmälle metsään, kunnes Zombi näki jotain, se teki täys käännöksen kohti tallia ja lähti laukkaamaan. Tipuin tallin oven eteen ja Huusin Rebekkaa. Rebekka saapui juoksu jalkaa luokseni. Kerroin mitä oli tapahtunut ja hän kysyi: - Haluatko nousta selkään vai nousenko minä? Vastasin: - Mene sinä, selkääni nimittäin koskee. Rebekka vastasi: - No, minä nousen. Kentällä kaikki meni hyvin ja selkä kipuni lakkasi. Harjasimme Zombin ja veimme sen tarhaan. Sanoin vielä Rebekalle: - Sinulla on kyllä ihana poni. Rebekka vaan nauroi, kun sen sanoin. 2hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 26, 2014 16:52:26 GMT 2
1 HM!Kävelen talille iloisin mielin. Mitä se haittaa, vaikka ei voisi ratsastaa? Kun talli tulee näkyviin, pinkaisen juoksuun. Heitän laukkuni tallin taukohuoneeseen ja menen Zombin luokse. Rebekka oli jo taluttanut sen valmiiksi karsinaan. Uskon, että Zombi pysyy paikoillaan, joten haen sen harjapakin. Otan kumisuan, ja alan hieroa ruunan kylkeä. Sitten otan karkean harjan, ja irroitan liat se karvasta. Lopuksi harjaan vielä pölyharjalla huolellisesti jokaisen paikan. Kun siirryn toiselle puolelle, kerron Zombille, kuinka mukavan tuntuinen se on ja että olen sen uusi hoitaja. - Valmista, sanon ja haen Rebekan taukohuoneesta. - Tuutko nytten putsaamaan sen kaviot, niin mä haen sillä aikaa pääharjan ja kamman? kysyn Rebekalta. - Joo, Rebekka sanoo ja nousee sohvalta. Hän ottaa kaviokoukun ja alkaa putsata kavioita. Sillä aikaa menen varustehuoneeseen ja otan pääharjan sekä kamman. Kun tulen takaisin Zombin luokse, Rebekka laittaa juuri kaviokoukkua harjapakkiin. - Moikka! Lähen nyt. Kai sä pärjäät? hän vielä varmistaa. Nyökkään ja alan harjata pehmeällä pääharjalla Zombin valkoista päätä. - Oot kyllä ihana, sanon ruunalle joka hörähtää. Kun olen saanut liat pois, aloitan otsaharjan selvittämistä. Siihen on tarttunut paljon lehtiä ja heinää. Miten se oikein on saanut kaiken roskan otsaansa? Kun olen saanut otsaharjan kammattua, vaihdan ihan harjaan. Zombin harja on aika lyhyt, ajattelen kun harjaan sitä. Seuraavaksi siirryn häntään. Otan hännästä kiinni ja vedän sen Zombin oikealle puolelle. Selvitän sen ja sitten laitan harjat harjapakkiin. Vien pakin pois, ja palaan Zombin luokse. - Nyt Zombi tutustutaan vähän! kerron ruunalle. Alan rapsutella sitä joka paikasta. Kun olen löytänyt mieluisimman kohdan, rapsutan siintä hetken. Sitten alan selvittää, mikä kohta on sellainen, josta ei saa rapsuttaa. Kun sekin paikka on löydetty, tarjoan Zombille porkkanan. - No-niin. Sitten vielä... Pieni jekkuilu on sallittua, mutta jos alat rikkoa paljon tavaroitani, en katso sitä hyvällä. Vihdoinkin Zombi näyttää siltä, että se kuuntelisi! Rapsutan Zombia vielä hetken, jonka jälkeen halaan sitä ja menen taukohuoneeseen. Juon pari mukillista kaakaota, jonka jälkeen nappaan reppuni, ja Zombin karsinan kautta lähden kotia kohti. En tiedä tarvitteko tätä, mutta se hoitaa tulehdusta ja turvotusta
|
|
|
Post by Rebekka on Feb 26, 2014 19:57:57 GMT 2
Kiva ensitarina! Mukavasti näytti teillä sujuvan, hyvä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2014 9:30:37 GMT 2
2 HM <3Juon kaakaota taukohuoneessa jutellen samalla Rebekan kanssa. - No tuota... Saat varovasti, kunhan vettä ei valu sen kipsille tai selkää pitkin, että käytä kosteaa sientä, Rebekka sanoo. - Juu, sanon ja lähden etsimään sankoa sekä saippuaa. Olin kysynyt Rebekalta, saanko pestä Zombin. Menen varustehuoneeseen ja kaivelen kaappeja. Löydän sinisen sangon, joka näyttää todella vanhalta. - Eiköhän tätä saa käyttää, jos sen pesee, tuumin ja jatkan etsimistä. Löydän myös saippuaa. Otan ostamani sienen, hikiviilan ja pyyhkeen mukaani. - Moikka Zombi! Tervehdin ruunaa. - Nyt me pestään sut! hihkaisen ja otan Zombin riimusta kiinni. Talutan se pesupaikalle ja lasken sankoon hieman lämmintä vettä. Kastelen sienen vedessä ja alan varovasti levittää vettä sen karvalle. Kun Zombi on märkä, vaahdotan ruunan saippualla pesusienen avulla. Alan hieroa saippuaa karvoihin niin hyvin, että koko hevonen vaahtoaa, kipsiä lukuun ottamatta. Pesen muut jalat ja vuohiskuopat, sekä varovasti kipeän jalan kavion. Vuohiskuopissa oli paljon kuivunutta kuraa. Heti, kun olen vaahdottanut Zombin, kastelen sienen veden alla, ja alan kostealla sienellä pyyhkiä vaahtoja pois. Pyyhin myös karvojen tyvestä vaahdot huolellisesti pois. Vielä pesun lopuksi, kaavin enimmät vedet pois hikiviilalla. Sitten otan raidallisen pyyhkeen ja aloan kuivata Zombia. Kun Zombi on melkein kuiva, puen sen päälle fleeceloimen ja laitan pesuvälineet sivumpaan. Kutsun Rebekan hetkeksi vahtimaan Zombia. Tulen takaisin harjapakki toisessa kädessä ja kaviorasva sekä karkea harja toisessa kädessä. Päästän Rebekan lähtemään ja otan kamman harjapakista. Harjaan pikaisesti, mutta huolellisesti Zombin harjan sekä hännän. Sitten otan uudestaan kostean sienen ja alan hieroa kavioita sienellä. Harjaan kaviot, ja varmistan, että ne ovat kauttaaltaan puhtaat. Sitten sivelen kavioihin kaviorasvaa. - Enään yksi juttu Zombi! sanon ruunalle ja rapsutan sitä. Otan loimen pois ja vien Essin vahtiessa Zombia harjapakin ja muut tavarat pois. Jätän ainoastaan sienen ja pyyhkeen pesupaikalle. Otan varustehuoneesta vauvaöljyä, mitä olin tuonut kotoa, sekä helosan-tuubin. Harjaan Zombin puhtaaksi ja kostutan sienen. Puhdistan Zombin pään varovasti. Sitten kuivaan sitä vähän pyyhkeellä, ja odotan sen kuivuvan kokonaan. Sitten kämmenelleni muutaman tipan öljyä ja hieron käsiäni yhteen. Sitten levitän öljyä turpaan ja sierainten ympärille kevyesti hieroen. Sitten levitän rasvaa pieneen hankaumaan sen selässä. Olinkin jo aiemmin kertonut siintä Rebekalle. Lopuksi vielä sumutan kiiltosuihketta Zombin karvaan ja levitän sitä pyyhkeellä. Valmista! Jätän Zombin karsinaan ja menen sanomaan moikat Rebekalle. Sitten lähden kotiin. Varmistin, ettei kipsille mennyt Zombi oli ihan kiltisti. Ei vissiin jaksa pelleillä kun jalassa kipsi Olin myös napannut kuvan Zombista tarhassa ennen kuin aloin pestä sitä. Minne lie sen riimun kadottanut Ja laikut ei menny ihan oikeisiin kohtiin... P.s. En värittänyt kuvaa, eihän se haittaa?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2014 8:52:44 GMT 2
3 HM!- Moi Larissa! tervehdin ruskea hiuksista tyttöä. - Moi, Larissa sanoo ja jatkaa puuhiaan. Hyppelen suorinta tietä yksityisten puolelle. Näen valkoisen pään ja siniset silmät, jotka kurkkivat karsinan oven yli. Zombi näyttää aika pirteältä. - Moikkelis! Tänään otetaan ihan rennosti! Mä harjaan sut ja sitten letittelen sun häntää ja sitten vaan rapsutellaan. Kuulostaako hyvältä? kysyn Zombilta. Ruuna hörähtää tyytyväisenä. Haen harjapakin ja otan karkean harjan. Harjaan Zombin karvan huolellisesti. Sitten otan pölyharjan ja harjaan vielä sillä. Menen Zombin kaulan ali ja alan harjata toista puolta. Sitten Rebekka tulee Zombin karsinalle ja hymyilee, sekä sanoo: - Täällä ollaankin jo työn touhussa. - Juu, sanon ja hymyilen hänelle. - Hyvä muuten, että tulit! Saat putsata Zombin kaviot, sanon Rebekalle. Hän ottaa kaviokoukun ja nostaa ensimmäisen jalan. Zombi hieman arastelee, mutta nostaa jalan kuitenkin. Kun Rebekka on putsannut kaikki kaviot, otan kamman ja alan harjata Zombin takkuista otsatukkaa. Sen jälkeen vaihdan häntään. Jään hetkeksi miettimään, miten letittäisin hännän, mutta keksi sen jo melkein heti. Otan taskustani rusettinauhan. - Tää ei sitten ehkä onnistu, mutta yritetään! sanon Zombille. Menen varovasti Zombin taakse. Hyvä! Se ei ole aikeissa potkaista. Olen kuitenkin varautunut siihen ja varovasti otan kiinni hännän tyvestä. Alan letittää Zombin häntään ranskanlettiä. Lopuksi vielä kiinnitän letin sinisellä rusetilla. - Hihhiii... alan nauraa, kun näen, että Zombin jouhet sojottivat letistä sinne tänne. No eihän se haittaa! Ihan hieno se on. Rapsuttelen Zombia aikani ja kun kello lähestyy seitsemää, sanon Zombille: - Mun pitää nyt mennä. Pitää ruokkia Fassi ja käyttää ulkona. Ja Fassi on sitten mun sekarotuinen koiranpentu. Se on kasvanu ihan hirveest! Mut moikka! Taputan Zombia kaulalle ja lähden kotiin. P.s. Sori lyhyys Kuva Zombin letistä (väärinpäin):
|
|
|
Post by Rebekka on Feb 28, 2014 15:39:02 GMT 2
Kiva tarina ja hieno kuva!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2014 8:44:17 GMT 2
Kipaisen tallille n. kello kuuden maissa. Alan antaa aamukauroja Stinan kanssa. - Sähän oot aikaseen täällä! Stina sanoo. - Joo... Ajattelin tänään hoitaa Zombin, kattoo tuntei ja auttaa tallihommissa... kerron. - Kuulostaa hyvältä! Mä käyn antamassa yksäreille, niin alota sä Moonasta, Stina ohjeistaa. - Okei, sanon, ja annan kauroja Moonalle. Seuraavaksi tarjoan kauroja järjestyksessä puolelta toiselle. Annan kauroja Huhulle, jonka jälkeen annan niitä myös Vikalle ja Ritalle. Kun olen jakanut kaikki kaurat, Stina tulee luokseni. - Sä varmaan haluut antaa Zombille, joten tässä, Stina sanoo ja antaa minulle kauroja. Kävelen yksärien puolelle, ja tarjoan Zombille kauroja. - Mä tuun kohta viemään sut ulos, jos saan. Ja ei mennä kovaa, ihan hiljalleen, sanon Zombille ja halaan kauroja mutustavaa Zombia. - Ai niin! Tässä, tää on sun riimu, jonka mä ostin, sanon ja annan oranssin riimun Zombille. Lähden Stinan avuksi putsaamaan karsinoita. Kun olen putsannut 6 karsinaa, siirryn Zombin luo. Nostan tallikolla hevosenlantaa kärryihin. Taputan vielä Zombia kaulalle. - Ja kohta tuun taas! huikkaan sille, kun vien kottikärryt pois. Nappaan varustehuoneesta mukaani riimunnarun ja kävelen Zombin luokse. - Noniin, sanon ja kiinnitän riimunnarun oranssiin riimuun. Zombi lähtee vastahakoisesti ontuen perääni. Kävelemme hiljakseen kohti ovea. Näen jo tarhan. - Ei enää pitkä matka Zombi, sanon rohkaisevasti. - Ja aion harjata sut pihalla... koska mun ei vissiin muuten olis pitäny viedä sua pihalle, sanon hihittäen. Olinpa hölmö! Harjaan Zombia tarhassa. Se seisoo nätisti paikoillaan. Rebekka tulee tallille, ja pysähtyy meidän kohdalla. - Mitä ihmettä sä teet? hän kysyy hämmästyneenä. - No kun.. tuota... talutin jo Zombin ulos, niin se ois ollu rasitusta liikaa jos olisin taluttanu sen takasin siälle... kerron. Rebekka nyökkää. - Okei, hän sanoo ja menee talliin. Harjaan Zombin läpikotaisin. Se ei ollut kauhean likainen, johtuen varmaan pesusta. Suukotan Zombia turvalle. - En oikein kerkee kunnolla hoitaa sua tänään, kun mulla on vielä yksi ratsastustunti, sanon surullisesti. - Rebekka tulee putsaa sun kaviot, sanon ja vilkaisen kelloa. - Hemmetti! Kello on puoli, ja tallille menee aikaa tunnin! Moikka Zombi! Nähään huomenna! huudan perääni, kun juoksen, samalla soittaen äidiltä kyytiä. // Tuli tosi lyhyt, ja ei nyt tällä kertaa kuvaa Huomenna kyllä kuva tulos ))
|
|
|
Post by Rebekka on Mar 1, 2014 12:10:08 GMT 2
Kiva tarina!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 2, 2014 11:13:36 GMT 2
5 HM!Vedin ruudullisia ratsastushousuja jalkaani. Oli sunnuntai-aamu ja kello näytti 06.00. Otan violetin hupparini ja menen alas syömään aamupalaa. Samalla kun syön suklaamuroja, luen uusinta ratsastus-lehteä. Olin sopinut, että haen Tildan matkaani tallille, jotta tyttö saisi kokemusta hevostenhoidosta ennen tuntia. Vedän kumpparit jalkaani ja otan kypäräni. Astun ulos kylmään. Minulla oli mennyt noin puoli tuntia. Kävelen mutaista tietä pitkin pyöräni luo. Vedän kypärän päähäni ja lähden ajamaan. Kun kello on puoli kahdeksan, saavun Tildan talolle. Tilda odottaakin jo pyöränsä kanssa tien sivussa. - Moi! sanon hänelle ja jatkan: - Ootko saanu uudet apupyörät? Hienot pinkit! - Moi, ja joo! Mäki tykkään, Tilda sanoo. Lähdemme pyöräilemään. Juttelemme niitä näitä, ja Tilda kyselee Zombista. Vastaan kysymyksiin rehellisesti. Tulipa mainittuakin, että Zombi on tosi hölmö Kello on yhdeksän, kun saavumme tallille. On jo valoisaa. Parkkeeraamme pyörämme tallin seinustalle ja käväisemme taukohuoneessa, sillä Tilda halusi tietää, onko hevoset jo arvottu poni tunnille. - Ei niitä oo vielä arvottu, Tilda sanoo pää painuksissa. Katson mitkä ponit Tilda on toivonut. - Herran jumala! Ootko sä hullu?! Sä toivoit Eetua! huudan Tildalle. - En oo hullu! Eetu on kiva! Tilda sanoo. - Huooh... Onneks sulla on taluttaja... Ja sä varmasti saat Ritan, sillä kukaan muu ei oo toivonu sitä, sanon. - Höh! Tilda sanoo ja lähtee lampsimaan yksärien puolelle. Alan harjata Zombin kirjavaa karvaa. Tilda kurkistelee oven raosta. Alan kammata Zombin harjaa. Rebekka kävelee ohitse ja huikkaa: - Tuun kohta putsaamaan ne kaviot! - Juu, ei kiirettä! huudan hänen perään. Jatkan kampaamista. Kun olen saanut hännänkin selvitettyä, Rebekka tulee putsaamaan kaviot. - Sä käyt täällä aika ahkerasti hoitamassa meitin ruuna pojua! Rebekka sanoo hymyillen Nyökkään. - Onhan tää kivaa, mutta alkaa ideat loppua, sanon. - Ei sun joka päivä tarvii tulla, Rebekka sanoo. - Joo... Taidan pitää pari vapaapäivää... ehdotan. Tilda keskeyttää meidät ja kysyy: - Saanko silittää sitä? - No tota... joo... Rebekka änkyttää. Tilda kävelee varovaisin askelin Zombin luokse ja silittää sen kylkeä. Zombi hörähtää tytölle. - No niin... Zombi on hoidettu. Mä talutan sen vielä tarhaan, niin sitten lähetään. Vai mitä?kerron ja kysyn Tildalta. Tilda nyökkää. - Saanko tulla joskus muulloinkin mukaan? Tilda kysyy. Katson Rebekkaa. - Ehkä, hän sanoo ja ojentaa minulle riimunarun. Nappaan sen käteeni ja ohjaan Tildan kauemmas. - Älä tuu ihan perään, sillä Zombi saattaa pelästyä, kerron. Tilda jää talliin odottelemaan. Talutan Zombin hitaasti tarhaan. Tarjoan sille vielä porkkanan. - No moikka pikkunen! Nähään pian! // Eli olen isälläni, joten kuva tulossa myöhemmin tänään
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 5, 2014 20:42:04 GMT 2
Omalaatuinen Camin hoitsu :3 Erilainen Aito Nuori Zombi xD Osaava Mukava <3 Biisoni (toisin sanoen: ei ole varma mikä itse on ) Innokas Eläväinen
|
|
|
Post by Rebekka on Mar 6, 2014 15:48:07 GMT 2
Vammainen Apina Aukusti Vilho Ipana Rebekan ponille keksimät nimet
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 10, 2014 13:40:26 GMT 2
// Tää on nyt tällainen pikainen raapustus Otin Zombin riimunnarun ja kävelin pihalle. Olin pitänyt hetken taukoa, mutta nyt oli jo pakko tulla. - Moikka Zombi! Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan! sanon ja kiinnitän riimunarun riimuun. Zombi töyttäisee minua turvalla. - On tainnu olla ikävä, nauran. Alan hitaasti taluttaa Zombia kohti tallia. Joudun jopa hidastamaan sitä, koska ruuna meinää lähteä ravaamaan perääni. - Zombi! Sulla on jalka kipeä! Eli et voi ra-va-ta. Piste, sanon ja kävelen Zombin viereen. Hain harjapakin ja kannoin sen karsinan luo. Otin karkean harjan ja pölyharjan. Harjasin ensin karkealla harjalla, jonka jälkeen kävin kaikki paikat vielä läpi pölyharjalla. - Pikku polle... sopertelen ruunalle joka on puoli unessa. Harjaan vielä toisen puolen ja etsin Rebekan käsiini. - Kaviot. Zombi. Jalka, alan selittää Rebekalle, joka ymmärtää ja tulee Zombin karsinalle. Hän ottaa kaviokoukun ja putsaa kaviot yksi kerrallaan. - Musta olis kauheeta, jos ei sais juosta kuuteen kuukauteen! sanon Rebelle. - Niin... Rebe sanoo ja taputtaa Zombia. - Pärjääthän sä? hän vielä varmistaa. Nyökkään ja alan kammata Zombin harjaa. Kampaan myös hännän. - Hyvä... aloitan, ennen kuin Iiris tulee luokseni. - Mul on kiire, niin voitko harjata Kassun loppuun? hän kysyy. - Hyvä, kiitti! hän huikkaa, eikä odota edes vastausta. - Ookei... sanon ja haen Essin Zombin luo. - Mulla on tehtävä, joka on tarkoitettu sulle. Vahdi Zombia. Kato ettei se satuta itteeään, sopiiko? kysyn Essiltä. Essi myöntyy tehtävään ja jää karsinalle. Menen tuntihevosten puolelle, ja näen sen: ihanan mustan hevosen keskellä käytävää. - Iirikselle tuli kiire, joten mä harjaan sut, sopiihan? kerron ruunalle. Otan pölyharjan ja alan harjata mustaa karvaa. Kassu seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii. Menen sen pään ali toiselle puolelle ja harjaan senkin puolen. - Vielä harja ja häntä, sanon ja otan kamman. - Oot muuten aika kiltti, sanon Kassulle. Ruuna hörähtää ja painaa päänsä alas. - Noniin! Valmista! Olet puhdas! kerron ruunalle ja otan riimunarusta kiinni. Talutan ruunan tarhaan ja menen takaisin Zombin luo. - Tässä sulle porkkana, sanon ja halaan Zombia. - Ja kiitti Essi, kiitän tyttöä. Sitten talutan Zombin tarhaan. Zombi astelee nauttimaan heiniään auringon alle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 28, 2014 16:38:48 GMT 2
Vihdoikin tallille pääsin, Zombin ympärillä iloisest hääräsin. Putsasin kaviot, ja Zombilla oli taas unohtunut aivot. Päänsä harjapakkiin työnsi, porkkanapussi pohjalta löysi. Siirsin harjapakin kauemmas, ja muuttui ruunakin järkevämmäks.
Kun olin Zombin kokonaan harjannut, ja hetken aikaa paijannut, annoin sille porkkanan.
Auringonlaskun aikaan, talutin Zombin tarhaan. Hetken aikaa vielä rapsutin, riimunarun irti napsautin. Kotiin lähdin vilkuttaen, Zombi meni heiniä syömään pienesti nilkuttaen.
|
|