|
Post by Jonna on Jan 2, 2014 14:56:43 GMT 2
Esteitä?
Loma! En voinut uskoa tätä, vihdoin tallille, Eetun luo. Minulla oli niin kova ikävä! Viimeisinä kouluviikkoina tuntui, että joka päivänä sai olla lukemassa kokeeseen, ja arvaa vaan, joutuuko lukemaan, jos äiti on opettaja? Jos ei sitten ollut koe, niin ainakin oli joulujuhla harjoitukset... Vihdoin ja viimein menisin tänään tallille. Osasin kuvitella, että jos kukaan ei ollut suuremmin Eetua hoidellut, kun tuntiratsastajat, että mikä energiapommi minua odottaisi... Päälläni oli farkkuratsastushousut ja tallitakki, olin jo valmis lähtöön. "Äiti, millon mennään?" kysyn hermostuneena. Halusin Eetun luo nyt - ei kun heti! "Odota nyt hätähousu... Jos niin kamala kiire, niin senkus otat pyörän ja lähet lätkimän!" äiti kiusaa. Huokaan ja vilkaisen kelloa. Kuumakin alkoi tulla täysissä kamppeissa. "Millon me edes lähetään?" "Tasalta", kuuluu lyhyt vastaus. Vielä viisi minuuttia? Kuolema.
Vihdoin lähdimme matkaan. Hiki tuntui valuvan jo nyt, joten odotin kauhulla sitä tahtojen taistelua, kun Eetulle pitäisi saada varusteet niskaan. Avaan takkini vetoketjua, mutta suljenkin sen heti kiinni - perillä! "No niin, arvon nirppanokka. Perillä. Soita ku tullaan hakemaan!" äiti hymyilee. Kerään kaikki tavarat ja astun vilkkaasti ulos. "No nii joo moi!" huudan ja lähden juoksemaan talliin. Ovella hidastan ja kävelen ihmismäisemmin sisälle. Mila on ähertämässä ilmoitustaululla jotain. "Moi Mila", sanon ja selaan katseellani nopeasti läpi taulun, ei mitään uutta. "Terve", hän vastaa täysin keskittyneenä työhönsä. Hipsin taukohuoneeseen, missä Lispe ja Kape hölöttävät suureen ääneen jotain. Kun tulen sisään, he hiljenvät ja alkavat hihitellä. "Mitä?" sanon, mutta kun tytöt ei vastaa mitään, kohautan vain hartioitani. Nakkaan reppuni sohvalle ja lähden lipettiin. Outoa sakkia täällä tallilla tänään.
Heti tallin ulkopuolella pistän juoksuksi. Minulla on jo riimunaru mukana, tarkoituksenani pyydystää sillä Eetu. Siirryn kävelemään ennen kuin saavutan pihaton, jottei pihattolaiset säikähtäisi. Kun näen Eetun, olen sulaa vahaa. Oi, mikä karvapallo rakkaastani oli kasvanut. Hipsin aidalle ihailemaan karvalaumaa, jotka tekevät mitä sattuu lystämään. "Eetu", kuiskaan, sillä ruuna on lähimpänä aitaa kaikista poneista pihatolla. Ruuna nostaa korvansa ylisöpösti höröön ja katsoo minua. Käteni hivuttautuu taskulleni ja sieltä löytyy sinne varaamani leivänpala. "Kato mitä mulla on sulle", sanon uudestaan kuiskaamalla. Eetu nostaa päätään hieman korkeammalle ja hirnahtaa. Salla ja Nuk katsovat Eetua oudoksuen. Samassa Eetu lähtee ravaamaan portille, hymy nousee suupieliini ja heilutan leipää kädessäni. Kun poni saavuttaa portin, vetäisen leipää sen verran kauemmas, ettei Eetu saa haukattua leivästä. Pujahdan aidan ali ja annan leivän sille, samalla tartun tämän päitsistä. Kiinnitän narun kiinni päitsiin, Eetu koettaa näkkäistä minua. "Nyt, lopeta!" sanon ja avaan portin. Nykäisen narusta, jolloin Eetu seuraa minua vasta hakoisesti. Saan koko matkan vedellä narusta välillä, jottei Eetu jäisi järsimään jäisten puiden oksia. Tallissa kiinnitän Eetun käytävälle. Vilkaisen kelloa, se oli 15:30. Jätän Eetun käytävälle odottamaan ja lähden hakemaan pakkia.
Palattuani Eetun luo aloitan harjauksen. Eetu huiskuttelee koko aika hännällään ja koettaa näykkiä, mutta onneksi vain ilmaa. Välillä joudun hätyyttämään pirua pois päältäni, mutta harjaus sujuu joten kuten. Likaa Eetussa ei juurikaan ole, koska ulkona ei voi oikein liata itseään kuin lumeen. Selvitän harjan, joka on päässytkin pahasti takkuun. Eetu ei tykkää touhuistani, vaan pukkaa minua tuon tuosta kylkeen. Häntä jääköön siistimättä, sen verran ärtsynä Eetu oli. Tiputan harjat pakkiin ja otan kaviokoukun. "Nyt et sit pure", sanon hiljaa ja alan nojata ensimmäiseen jalkaan. Kavio nousee yllättävänkin helposti ylös, mutta Eetu riuhtoo jalkaa pois otteestani. Nykäisen takaisin, joten Eetu aloittaa näykkimisen. Läppäisen kevyesti sitä turvalle, vähän rauhoittui. Puhdistan kaikki kaviot ilman ongelmia, kai sain vähän tätä mustangia koulutettua... Ennen kuin laitan tälle suojat jalkaan, käyn rivakasti nakkaamassa takkini kikattelukaksosten armoille. Sen jälkeen otan Eetun suojat ja kiinnitän jalkoihin. Eetu koettaa kuopia, mutta pidän jalan paikallaan sen aikaa, kun pistän suojan. Kummasti ei tee mieli kuopia, kun en minäkään ole kiinnittämässä suojia... Kun haen satulan, jätän suitsetkin jo maahan odottamaan, ei tarvitsisi tehdä uutta kiekkaa varustehuoneeseen. Lasken satulan huopineen pörröiselle selälle ja lasken vyön alas. Kierrän toiselle puolelle Eetun pään alta, mutta kun olen toisella puolella ponia, tuntuu pää jotenkin paljaalle... Piponi? Kyllä, Eetun suussa ja minä kun sain sen joululahjaksi... Työnnän sormeni Eetun hammaslomaan, jolloin pipo tippuu alla odottaneeseen käteeni. Inhoten pidän pipon päästä etusormella ja peukalolla. "Tätä ei sitten käytetäkään ennen pesua", ähkäisen ja menen tunkemaan pipon reppuuni, pienimpään taskuun eristykseen.
Kun olin saanut vyön kiristettyä, lämmittelin kuolaimia hetken. Samalla lämmitellessäni irrotin jo päitset kaulalle. Sitten irrotan kaikki tarpeelliset remmit irti ja laitan ohjat kaulalle. Hetken kuolaimia suun edessä tungeteltuani saan kuolaimet suuhun. Laitan niskaremmin korvien taa ja muut tarpeelliset kiinni. Sen jälkeen laitan martingaalin, ja Eetun iloksi avasin satulavyön uudestaan - suruksi kiristin uudelleen, reiän vielä kireämmälle kuin aikaisemmin. "No niin, sä oot valmis. Oota täs, mä käyn hakee mun kamppeet!" sanon ja tuikkaan pusun Eetun turvalle. Menen taukohuoneeseen, mistä Kape ja Lispe ovat kadonneet jonnekkin. Otan mukana olleestani repusta raipan, hanskat ja kypärän. Pistän kypärän päähäni ja hanskat käteeni, raippaa tarvitsisin vasta myöhemmin. Menen käytävässä odottelevan Eetun luo, joka heiluttelee häntään ja peruuttaa niin kauas, kun narut sallii. "Älä kehtaa!" sanon ja irrotan ponin irti. Tarkistan, että jalustimet ovat ylhäällä ja että kaikki muutkin varusteet hyvin. "Mennään", sanon ja lähden kävelemään. Kuulen pienten kavioiden seuraavan minua maneesiin. Avaan oven vihellellen, jos sisällä olisi vaikka hevosia. Eivätpähän säikähtäisi. Mutta... Maneesissa oli ainakin viisi ratsukkoa; Diana ja Iiris, Lispe ja Huhu, Hanna ja Didi, Petra ja Hukkis sekä Inna ja Rexona. Huokaan ja suljen maneesin oven. Eetu katsoo ensin höröön ja sitten taaksepäin. "Ehei, ei me lopeteta. Eihän me edes aloitettu", sanon silmiään lupsauttelevalle Eetulle. "Me mennään sit tohon ulos ratsastaa, en haluu enää tonne tunkeutuu", huokaan ja käännyn ympäri. Talutan ponin kentälle ja suljen portin perässämme kiinni. Talutan Eetun hangen läpi kaartoon ja lasken jalustimet. Kokeilen vyötä; ihan sopiva selkään noustavaksi. Otan ohjat vasempaan käteen ja laitan vasemman jalkanikin jalustimeen. Ponnistan selkään ja istuudun nopeasti - Eetu oli kuitenkin nopea liikkeissään. Ruuna kävellä puksutti eteenpäin, kun minä vasta istuin satulassa. "Ei taas..." Puolipidätteillä peruutan Eetun takaisin paikoilleen ja kokeilen jalustimia - ehkä reiän lyhemmäksi. Monta kertaa Eetu koettaa lähteä kävelemään kun säädän jalustimia. Kumma, kun Eetu oli halukas liikkumaan silloin, kun piti olla paikallaan. Sitten, kun piti vaikka ravata, kieltäydyttiin liikkumasta. Säädettyäni jalustimet annan Eetulle luvan lähteä kävelemään. Shetlanninponi alkaa ensin peruuttaa, mutta kun annan tiukat pohkeet sen karvapallero-kylkiin, lähtee se liikkeelle. "Hyvä poika!" sanon ja taputan Eetua kaulalta. Annan sille vapaat ohjat, jotta ruuna saisi venytellä päätään. Lunta on ainakin viisi senttimetriä - tästäkös Eetu ei tykkää. Se vähän väli pysähtyy ja jää vain paikalleen tököttämään. Siinä sitten pitää paukuttaa pohkeita, toivoen sen liikkuvan. Huokaan tajutessani, ettei ratsastuksesta tule mitään. Hyppään selästä alas, kun ruuna oli taas kerran järkähtämättä jäänyt paikalleen. Nostan jalustimet ja otan ohjat kaulalta - pakko tunkeutua maneesiin.
Eetu köpöttää takanani. Vihellän, ennen kuin avaan oven. Korvat luimussa Eetu seuraa minua. Yllätyksekseni maneesissa on enää kaksi parivaljakkoa - Hanna ja Didi & Petra ja Hukkis. Hymyillen menen maneesissa syvemmälle kaartoon. Matkalla väistelen ravaavia ja laukkaavia ratsukoita. Jo toista kertaa tänään lasken jalustimet ja ponnistan selkääm. Eetu ei lähde puksuttamaan ilman lupaa, vaan katsoo korvat hörössä Didiä. Jalustimet ovat onnekseni valmiit, joten koetan saada Eetua liikkeelle. "Äläkä aloita jotain romanssia siinä, ruuna!" sähähdän hiljaa ponille. Se katselee yhä ravaavaa Didiä ja nostaa ihan pienesti ylähuultaan. Tyydyn näppäisemään kouluraipallani lautasille. Nyt tulee liikettä, Eetu lähtee kävelemään. Yritän olla aiheuttamatta ongelmia kävelemällä uran sisäpuolella. Eetun ponimainen askel tuntuu niiin ihanalta, viime ratsastuksesta oli varmaan monta, monta viikkoa! Silitän Eetun rehottavaa harjaa ja koetan saada niitä asettumaan toiselle puolelle. Kerään ohjat ja asettelen jalustimet vielä paremmin jalkaani. Eetu katsoo eteenpäin korvat tarkkaavaisesti pystyssä, mutta kun käännän sen pääty-ympyrälle, poni kääntää korvat luimuun. Taputan Eetua ja käsken sen yhä kävellä. Petra pysäyttää Hukkiksen kaartoon ja lähtee maneesista tallille. Annan napakat pohkeet ja jatkan uralle. Teen pari pysäytystä uralle, jonka jälkeen koetan siirtyä raviin. Kerrankin Eetu lähtee ravaamaan ilman ongelmia! Silitän äkkiä ponin paksua karvaa kaulalla, mutta keskityn pian keventämiseen. Tempo meinaa kiihtyä koko ajan, joudun tekemään välillä puolipidätteitä. Ennen näkemätöntä, ajattelen ja hymy nousee huulille. Ohjaan Eetun pyöräyttämään pari ympyrää ja volttia. Shetlanninponi kompuroi pariin otteeseen, sillei keskity askeliinsa. "Hyyvä", sanon hiljaa ja pidätän ruunan käyntiin. Se pärskähtää tyytyväisen oloisena ja huiskuttelee häntäänsä. Vaihdan suunnan täyskaarrolla. Koetan asettaa Eetua suunnanmukaisesti, mutta siitä Eetu ei piittaa. Päätän harjoitella vähän asettamista. "Öh, olitko... Jonna?" kuulen jonkun kysyvän. Käännyn äänen suuntaan - Hanna? "Joo", sanon ja pysäytän Eetun. "Saanko laittaa pari estettä tähän?" hän sanoo ja osoittaa sormella tallin puoleista pitkää sivua. Olen hetken hiljaa, ennen kuin edes kunnolla tajuan lausetta. "Siis, joo. Totta kai!" "Kiitti!" Hanna vielä sanoo, ennen kuin lähtee talliin viemään Didiä pois, jotta voi kantaa esteitä. Minäkin olisin voinut pitää tammaa sen aikaa, mutta tehty mikä tehty. En kyllä tiedä, miksi Hannan edes kysyi minulta lupaa esteiden pystyttämiseen. Eihän se minuun vaikuttaisi. Tosin... Eetu oli ollut tänään todella reipas ja kiltti, ehkä... Ehkä mekin tänään hyppäisimme? Iloisena käsken Eetun liikkeelle ja siirrän sen raviin. Tällä kertaa joudun patistamaan ruunaa hieman, mutta silti taputan sitä. Treenaan vähän myös kevyttä istuntaa, en ollut tehnyt sitä pitkään aikaan. Eetu pärskähtelee reippaana kun olen kevyessä istunnassa. Puolipidätteillä hidastan ponin käyntiin, sillä halusin säästää tätä energiaa myös esteille.
"No niin! Säkin siis hyppäät?" sanoo Hanna terhakasti Didin selästä. Didi seisoo kauniisti paikallaan, kaula hiukkasen kaarella. Katson näkös iloisena, mutta tajuan kysyä; "Joo... Eihän hypätä kovin korkeeta? Hyppään Eetulla ekaa kertaa, eikä hajuakaan, miten tä hyppää." "Siis... Ei todellakaan!" Hanna sanoo ja nauraa. "Jos et sattunut huomaamaan, mullakin on melko pikku poni täs alla!" "No, en aatellu", sanon hieman nolona. Katseeni siirtyy kuitenkin esteille, jotka Hanna oli pistänyt. Pitkällä sivulla oli noin 20 senttimetrin ristikko ja C - lyhyellä sivulla oli kavaletti. Juuri hyvä minulle ja Eetulle. "Kumpi aloittaa?" kuulen toisen sanovan. "En kerinny ottaa viel laukkaa, nii jos sä, mä laukkaan sil välin uran sisäpuolel tai ural, riippuen sun sijainnista", selitän vaivalloisesti ja pistän ponin liikkeelle raipan avustuksella. "Okei." Eetu viuhauttaa häntäänsä ärsyyntyneesti, mutta en ole huomaavinani. Siirrymme uralle ja seuraan Didiä. Se tepsuttaa uralle ja nostaa laukan tuosta vain. Huokaan hiukan kateellisena ja keskityn taas Eetuun. Siirrän ulkopohkeen taaksemmas ja teen puolipidätteen. "Hop!" sanon hiljaa ja painan pohkeet kiinni Eetun kylkiin. Kerran Eetu nakkaisee hieman päätään taaksemmas, sen jälkeen se nostaa laukan. Sen laukka oli tuhat kertaa ihanapmaa, kuin mitä muistin! Tällaisia en kuitenkaan kerkeä ajatella, sillä Eetu oikoo täysin kulmia. Ohjaan sitä painoavulla uralle ja käytän pienesti raippaakin. Eetu ei tykkää siitä, vaan päästää kolme pukitusta. Teen puolipidätteen, enkä anna Eetun enää laskea päätään alas. Pukittelu loppuu, joten taputan Eetua kiitokseksi ja annan hidastaa ravin kautta käyntiin.
"Sun vuoro!" Hanna sanoo. Vedän henkeä syvään, ei estertsastus ollut pelottavaa. Eetu vain osasi olla vähän - villi. Ohjaan Eetun takaisin uralle ja teen voltin. Sen jälkeen nostan uudelleen laukan ja ajan laukkaa eteenpäin. Kun kavalettiin on vain hetken matka, päähäni pälkähtää - miksemme menneet ensin maapuomeja? Sitä ei enää kerkeä miettiä, sillä nousen kevyeeseen istuntaan. Eetun askeleet kiihtyvät ja korvat menee luimuun. Maiskautan kerran, ponnistuskohta - ei näin. Lennän Eetun lyhyen kaulan yli maneesin hiekkaa maistelemaan, ohjat jää sentään käteen. Mihinkään muuhun ei sattunut, kun häntäluuhun. "Sattuko?" Hanna sanoo ja ravaa Didillä lähemmäksi. Nousen ylös vaatteitani pudistellen. "Ei, jotenkin arvasin tän!" sanon ja hymyilen. Hymyni kääntyy vähän irvistyksen puolelle, joten keksityn selkäännousuun. Eetukin on kai hieman pahoillaan tapahtumasta, sillei liiku, kun nousen selkään. Silitän sen kaulaa hajamielisenä, odottaen, että Didi menisi ja hyppäisi sen täydellisen hyppynsä. "Sun pitäis mennä uudestaan, koska se tiputti sut", Hanna sanoo hiljaa; "Ei siis oo pakko, aattelin vaan." "Kyllä.... Mä meen", sanon ja hoputan Eetun raviin. Annan napakat pohkeet, Eetu hämmästyy uudesta asenteestani. Se nostaa laukan ja päästää pukituksen, mutta ajan sitä eteen - tällä kertaa me molemmat menisimme yli. Nousen kevyeeseen istuntaan ja hieman ennen estettä annan vielä pohkeet. Tällä kertaa Eetu hyppää, mutta aloittaa esteen jälkeen shownsa. Se alkaa pukitella ja on törmätä seinään. Jalkani hipaiseekin seinää... "Eetu!" mutisen hampaitteni välistä. Istun tukevasti satulaan ja teen runsaita puolipidätteitä. Eetu tottelee huomattuaan, etten putoa tällä kertaa. Se pysähtyy huohottaen paikallensa ja luimistelee minulle. "Poika ei taida suuremmin välittää esteistä?" sanon ja rapsutan Eetua kaulalta. Kävelemme Didin viereen ja odotan Didin lähtevän.
Hypimme vielä hetken kavalettia, Hanna myös pari kertaa 20 senttimetrin esteen. Hanna ilmoittaa, että lopettaa jo. "Tuun myöhemmin auttaa esteitten kannossa!" "Joo!" huudan hänen perään ja siirrän Eetun kävelemään. Päätin, että lopettaisin jo esteitten hyppimisen. Oikeastaan Eetu hyppäsi hyvin, mutta ei voinut olla pukittelematta joko ennen estettä tai jälkeen. Katson 20 senttimetrin estettä oikeastaan haluaisin kokeilla sitä... Hetken huumausta kerään ohjat ja kuiskaan; "Eetu-kiltti, jos tän hyppäät, sä pääset pihattoon ja saat herkun..." Nostan laukan ja säästän laukan voimaa. Kevyessä istunnassa ilmavirta saa silmästäni kyyneleen. Juuri ennen estettä näppäisen shettistä raipalla eteen, Eetu hyppää yli pienellä ilmavaralla. Taputan Eetua, sillä tuo ei pukittanut missään kohti. "Näääin, hyvä Eetu!" kehun ja annan vapaat ohjat, vaikka poni vielä ravasi. Kuin käskystä se hidastaa käyntiin ja alkaa venytellä päätään. Ei tuo korkeus päätä huimaava ollut, mutta tällä pikku pirulla oli. Tallissa vien Eetun pesukarsinalle. Riisun varusteet ja vien satulan telineeseensä. Pesen kuolaimet ja niputan suitset kauniisti paikallensa. Martingaalin laitan samaan paikkaan. Menen riisumaan Eetulta suojat jalasta ja käyn karvan harjalla pikaisesti läpi. Tarkistan kaikki kaviot ja katson pakkaslukemaa - ei kovin kylmä. En siis laittaisi ponille loimea, vaan vien vaan pihattoon. Tässä välissä kannoimme esteet pois. Molemmat kantoi kaksi puomia ja saman määrän tolppia. Sitten menin talliin ja annoin Eetulle tuolle lupaamani herkun - leivän. Sen jälkeen vien Eetun pihattoon. "Moikka, muru... Toivottavasti nähdään nyt vähän nopeemmin, kun viimeks." Minulla oli helppoa, kun ei tarvinnut putsata karsinaa eikä mitään juomakuppeja. Niimpä soitan kyydin kotiin, minulla ei oikeastaan ollut enää tekemistä.
Jonna & Eetu? ? 28HM?
> Joo toi lomajuttu tossa alussa, alotin tän lomalla:D >> VIHDOIN sain tän väkerrettyy xd
|
|
|
Post by Jonna on Jan 5, 2014 20:16:28 GMT 2
Päikyn kanneksi? :3Ja tuskin otetaan HM, koska jo kolmas kansi multa ;D
|
|
|
Post by Jonna on Jan 6, 2014 10:58:32 GMT 2
Ilman satulaa
Jonnan näkökulma ?
Nostan kaulahuivini kaulusta ylemmäs, sillä tuuli käy navakasti kasvoilleni. Lunta ei ole paljoa, mutta kuitenkin vähän. Tie talollemme oli aivan jäljeetön. Pian kuitenkaan ei; valkoinen auto kaartaa kotipihaamme ja ulkona narulla kiinni oleva Herkules aloittaa haukkushownsa. "Hiljaa!" käsken ja menen lähemmäs odottamaan auton pysähtymistä. Kun auto on aivan paikallaan, avaan oven ja istuudun takapenkille. "Moi!" Ei, en mennyt minkää namusedän kyytiin, vaan ystäväni Annin kyytiin. Tarkoituksenamme oli mennä tallille. "Moikka!" Anni vastaa iloisesti. Kiinnitän turvavyön ja auto lähtee kulkemaan eteenpäin. Annin isä kuljettaa meidät tallille. Juttelemme matkalla niitä näitä, muun muassa siitä, että menemmekö esteitä vai koulua, vaiko jotain erikoisempaa. Emme saa asiaa päätettyä, joten ajattelemme päättää se myöhemmin. Ennen kuin huomaammekaan, kaartaa auto tallin pihaan ja kulkuväline seisahtuu. Hypähdämme kyydistä pois ja Annin isä ajaa pois. Juoksulla ryntäämme tallin ovelle, missä kikatellen alamme kävellä. Katsomme pikaisesti ilmoitustaulun ja menemme sitten taukohuoneeseen. Siellä ei ole ketään, ihmeellistä. Laskemme tallikassit nurkkaan ja istuudumme sohvalle. "No, pitäskö mennä ratsastaa? Vaikka pari päivää sit ratsastin Eetulla, on hinku kova selkään!" hymyilen ja katson parhaaseen kaveriini. "Munkin tekee mieli jo ratsastaa Bawcalla. No, paljonkos ulkona on asteita? Hmm, -16°C. Tiiätkö, mitä näi kylmällä ilmalla pitää tehdä?" Anni sanoo ja hymyilee hampaat välkkyen. Totta kai tiesin! "Ilman satulaa! Mutta... En kyllä pysy yhtään siellä selässä!" sanon ja esitän surullista. "Se ei olis uus asia!" Anni vitsailee, jolloin läppäisen tätä kevyesti rintakehään. Lähdemme nauran omille teillemme - Anni Bawcan karsinalle ja minä hakemaan Eetua. Suljen takkini vetoketjun ihan ylös ja otan riimunarun. Kävelen rivakasti hakemaan Eetua ja puikahdan laidunaidan alitse. Kaikki ponit pihatossa kuopivat maata tai syövät löytämäänsä heinää. Piilotan narun selkäni taa ja kävelen Eetun luo. Se pitää päätään hupsusti aidan ylimmän lankun päällä. Se näyttää niiin söpölle, että kaivan hiljaa taskustani älypuhelimen. Räpsin pari kuvaa hymyillen ja menen sitten luo. Salamannopeasti kiinnitän narun päitsiin. "Maailman hienoin poika, joo'o..." sanon hiljaa, kun Eetu antaa ottaa kiinni. Rapsutan Eetua otsasta. Lopulta lähden talliin, sillä Anni varmaan laittoi jo suitsia...
Talliin astuessamme kuuluu Eetun raudoitetuista kavioista söpö ääni, kun ne kolahtavat vierelläni lattiaan. Pesukarsina on käytössä, joten jätän Eetun suosiolla käytävään. Menen kurkkaamaan Eetun pakki hyppysissäni, missä vaiheessa Anni huiteli. Kurotun kaltereiden yli Bawcan karsinaa katsomaan. Anni nosti parhaillaan oikeaa takakaviota. "Just, Anni! Mä vasta alotan harjaa!" sanon ja kohotan pakkia kädessäni. "No mä ootan sut sit", hän sanoo ja laskee takakavion pois otteestaan. "No joo, meen nyt harjaa!" Menen kuopivan ponin luo ja otan pölysuan. Sillä alan harjata ponia pitkin ja tasaisinvedoin. Eetu huokaa välillä syvään, haukottelee ja lerputtaa alahuultaan - selvästikin nautti. Otin kumisuan ja tein hierovan kierroksen karvassa läpi, sen jälkeen harjasin sualla irronneet karvat pois. Koska meillä ei ollut kiire, hieroin uudetaan kumisualla Eetun karvaa. Pyyhkäisen liat pois pölysualla ja tiputan harjat pakin pohjille. Eetu kääntelee korviaan tasaisin välein eteen ja taa. Jään hetkeksi rapsuttamaan suloista karvapalleroa kaulalta, mutta Anni keskeyttää suloisuushetkemme; "Oon valmis, entä sä?" Irrottaudun Eetusta kiireesti ja otan kaviokoukun. "Putsaan vasta kavioita", sanon ja menen oikean etusen luo. Nojaan jalkaan ja Eetu nostaa sen tympääntyneenä. Putsaan sisällön ja taputan Eetua - kerrankaan se ei näykkäissyt! Menen takajalan luo ja nojatessani siihen Eetun häntä alkaa heilua naamallani. Kun saan kavion ylös, alkaa ruuna repiä sitä irti. Otteeni irtoaa ja Eetu pääsee potkaisemaan sääreeni. "Ai! Tuhma, hyi!" Repäisen päitsistä kerran niin, että Eetu tajuaa tehneensä väärin. Kyykistyn kauempana Eetusta sääreeni päin ja nostan ratsastushousujen lahjetta. "Mustelma kyllä tulee..." Anni hihittää kauempana, joten mulkaisen häntä kerran. Kun hihittely yltyy nauruksi, menen Annkn luo mukamas verenhimoisena. "Mikäs suoa naurattaa?!" murisen ja katson kaveriani mukamas vihaisena. Anni nauraa vielä hetken ja tyynnyttelee sitten; "Ei mikää, joo. Laita nyt vaan ne suitset!" "Ä-äää, vielä suojatkin!" sanon ja vinkkaan silmää. Anni pyöräyttää silmiään, mutten välitä. Otan Eetun suojat ja kiinnitän tarrasuojat joka jalkaan. Olen juuri lähdössä hakemaan Eetun suitsia, kun Anni saapastelee vastaan suitset kädessään. "Tässä poninne suitset lämmitettynä, olkaa hyvä!" Anni julistaa olevinaan juhlallisesti. Esitän, että juttu oli hauskakin, Anni kyllä tajuaa, etten oikeasti nauranut. Otan kuitenkin suitset häneltä ja avaan nipun. Eetu haukottelee, minkä kerkeää. Kun olen laittanut ohjat kaulalle, sulkeutuu heti ammollaan haukotteleva suu. Laitan etusormeni sen hammaslomaan ja laitan avonaiseen suuhun hieman kylmät kuolaimet. Eetu alkaa mutustaa metallisia kuoliamia sillä välin, kun alan mitata sopivaa reikää, mihin soljen loppupää laittaa.
"Mee sä laittaa kypärää ja näitä, nii mä laitan nää loppuun!" Anni tarjoutuu, valmiina itse lähtöön. Huokaisen ja menen taukohuoneeseen. Olen pakannut reppuuni kypärän ja raipan, hanskat minulla on jo kädessä. Laitan kypärän päähäni, ensin muotoiltuani pipon hyvin alle. Sitten palaan Annin - oikeastaan Eetun luo. Ystäväni seisoksii jo Bawcan luona; "Mennäänkö?" Huokaan ja menen korskahtelevan Eetun luo. Irroitan sen naruista ja otan ohjat kaulalta. Anni lähtee taluttamaan Bawcaa ja minä Eetun kanssa lähden vanaveteen. Köpöttelemme maneesin ovelle ja kurkkaamme sisään - ei ketään. "Kiva mennä välil tällee, ettei tääl oo ketään", sanon ja menen Bawcan jälkeen kaartoon. Anni on ottanut vierelleen varulta jakkaran, jotta pääsee paremmin selkään. Jännittyneenä asetan oikean jalkani Eetun selälle ja koetan ponnistaa. Joudun kuitenkin pomppimaan ponin mukana, koska tämä alkaa kävellä. Nykäisen kunnolla ohjista ja Eetu hidastaa. Ponnistan uudelleen, Eetu ei liiku, mutta näykkäisee minua jalasta. "Ei saa!" ähkäisen ja vilkaisen Anniin, tämä jo istui selässä. "Tarttiitko kenties apua? Jakkaraa?" Anni irvailee ja lähtee kävelemään käyntiä uralle. Otan ohjat - myönnetään - liiankin tiukalle ja hypähdän nopealla eleellä selkään. Eetu alkaa nakella pikkuista päätään ja kun nykäisen ohjasta takaisin, aloittaa se peruuttamisen. Bawca vain kävelee uralla kiltisti uralla, helppo Annin naureskella tuon ponin selästä. Annan kunnon pohkeet Eetulle, jolloin tämä lähtee kävelemään. Taputan Eetu, mutten uskalla antaa vapaata ohjaa. Ohjaan sen uralle, Eetun selkä tuntuu niin pehmoiselle ja pyöreälle. Sivelen sen pehmeää kaulaa, kerrankin - näin käynnissä, Eetu käyttäytyi asiallisesti. Kävelemme molemmat vielä kierroksia, ennen kuin keräämme ohjat. Minä päätän aloittaa rauhallisesti - toisin kuin Anni, Hän lähtee ravaamaan Bawcalla ja tekee kaiken maailman kiemuroita. Itse alan tehdä ympyrää, ihan vain käynnissä. Eetu kuuntelee korvat luimussa taakse, minuun päin. Silitän sitä, mutta jännittyneenä tarraan vähän runsaasta harjasta. En juurikaan keskity asettamiseen, vaan siihen, että menemme edes ympyrää - ilman että maistan jo hiekkaa. Olin loppujen lopuksi muutenkin mennyt elämäni aikana aika vähän ilman satulaa, mutta ainakin yli viisi kertaa. Siksi päätin ottaa aluksi aika rauhallisesti. Tehtyäni ympyrän jatkan uralle. Anni kulkee ohitseni hihitellen sekopäisenä. Eetu ei tykkää, kun itse pitää löntystää hitaasti ja Bawca saa lähes kiitoravia mennä. Se alkaa niskuroida nakkelemalla niskojaan ja jos se sen rauhoittaa, niin sitten se menee miniravia.
"Eetu, pruuut", sanon mahdollisimman rauhallisena. Eetu ei ole kuitenkaan samaa mieltä, vaan tunnen alkavani pomppia selässä melko vauhdikkaasti. Huomaan kiljaisevani ja takertuvani entistä tiukemmin harjaan. Eetuhan veti minua pukkilaukassa! En kyllä kauaa pysy selässä, vaan lennän hiekoitettuun maahan. Shetlanninponi jatkaa pukkilaukalla yksin pitkin maneesia. Anni hidastaa Bawcan ravista käyntiin. "Sattuko?" Huomaan hänen kuitenkin pidättelevän naurua. Nousen ylös ja puhdistan takamustani. Samassa hän repeääkin nauruun. "Anni!" sanon mukamas vihaisena, mutta repeän itsekin nauruun. Kun naurunpuuska on jotenkuten ohitse, alan metsästää Eetua. Se vaeltelee maneesin oven lähettyvillä ja päästää kimakan hirnunnan. Lähden päättäväisenä kävelemään Eetun luo ja ihme kyllä se jääkin heti kiinni. Nostan taas jalkani tämän pehmoisen selän yli ja ponnistan selkään. "Sooo..." sanon kun poni alkaa stepata paikallaan. Silitän sitä kaulalta, mutta olen kuitenkin varuillani, rutistan tuuheaa harjaa kädessäni. En halunnut heti tippua uudelleen, sillä vaikkei äsken sattunut vakavasti, sai häntäluuni osumaa. Työnnän ajatukset kuitenkin taka-alalle, sillä Eetu melkein pomppii paikallaan. Annan sille päättäväiset pohkeet, mutta Eetu vain alkaa hujoa takajalallaan kuin potkiakseen. Näpäytän sitä raipalla eteen, ja vihdoin homma alkaa sujua. Anni aloittaa taas ravaamisen, mutta minä harjoittelen vielä hetken käynnissä kiemurauraa. Eetu suostuu ilokseni yhteistyöhön, joten parin minuutin kuluttua annan sille hellät pohkeet, valmiiksi tarrautuneena harjaan. Vilkaisen nopeasti Anniin, tämä ravaa ilman huolia ympyröitä ja siirtymisiä. Hymy tulee jännityksen vuoksi pinnalle ja samassa Eetu lähteekin suloiseen, lyhyeen raviinsa. Yritän mukautua pomputtavaan raviin, mutta eihän siitä oikein mitään tule. Hytkyn kuin perunsäkki ja sekin saa aikaan naurua. Eetu sentään pysyy asiallisena ja ravaa vain uraa pitkin.
Eetun näkökulma ?
Mitä tuo tuolla selässä kikatteli ja hytkyi? No, onneksi hän sentään myötää paremmin kuin alussa. Ravaan tasaisesti, mutta... Nyt hän ohjaa minua ympyrälle, just joo. Mutta mitä kaveri tekee?! Sehän hyppäsi puolittain pystyyn! Ratsastajakin lenti mukkelismakkelis! Hyvä tilaisuus taas härnätä ratsastajaa... Kyllä, säikädhys, mitä se Bawca riehuu! Pukitus, näin, tasapaino horjuu... Kyllä, maassa on! Jiihaa, kunnon pukkilaukalla Bawcan luo! Kavioni rummuttavat tasaisesti hiekkamaata, kun menen Bawcan luo. Huzul väistää, kun porhallan täyttä vauhtia häntä päin. Kuitenkin, ennen kaverustani, teen äkkipysähdyksen. Hirnahdan näin tervehdykseksi tallikaverille ja tämä vastaa hirnahtamalla. Emme saa kauaa pitää keskusteluamme sillä, pakoon! Ne ihmiset tulee! Lähden laukkaan ympäri maneesia ja Bawca innostuu lähtemään mukaan. Ihmiset on tylsiä, tosi tylsiä. Taas se sama hoitajani istuu selässäni, tuo toinen tyttö Bawcan selässä. Saan napakat pohkeet, joten pakko lähteä kävelemään. Luimistan korviani, kun hän käskee minun ravata. Hmph, raippaa antaa! Ei auta muu kuin alkaa ravata. Ihhahhaa...
Jonnan näkökulma ?
"Oiskohan ollu järkevää ottaa turvaliivit?" sanon ajatellessani, että jo toinen tippuminen tänään. Ei minua taaskaan kauheasti sattunut, alkoi vain ärsyttämään. "Ehhehhe, ehkä!" Anni sanoo ja siirtää Bawcan raviin. Jään seuraamaan Annin menoa, kun Eetukin siirtyy käyntiin. Silloin tajuan, että pitäisi keskittyä omaan ratsastukseen. Annan Eetulle pohkeet ja lähden tekemään ravissa ympyrää. "Aijaijaijaiaij..." valitan ja yritän istua raviin. Huomaan sivusilmällä, että Anni nostaa Bawcalla laukkaa. Onneksi Eetulla ei nyt ole niin kovia menohaluja, että lähtisi villisti mukaan. Taputan nopealla eleellä sitä kaulalta ja tehtyäni ympyrän loppuun, jatkan uralle. Teen yhen keskiympyrän, mutta puolessa välissä Eetu alkaa niskuroida. "Heei, pruuut...." sanon ja yritän Eetua saada paremmin liikkeelle. Shetlanninponi alkaa laskea päätään maata kohden, minä valun mukana. "Ei ei ei ei..." sanon joka raviaskeleen loputtua. Eetu pysähtyy ja jään roikkumaan kaulalle. "Pysy vaan!" Anni taas nauraa pysäytettyään Bawcan. Yritän peruuttaa ylemmäs istumaan, mutta joudun laskeutumaan alas kaulaa pitkin. Ohjat jää onneksi käteen, kerrankin. "Eetu! Enää ei oo kivaa! En tipu enää yhtään kertaa!" ähkäisen ja kiipeän takaisin selkään. Annan napakat pohkeet ja lähden suoraan ravaamaan. "Mitä tää Bawca touhuu?" Anni hämmästelee. Huzulponi steppailee, vaikka Anni yrittää nostaa laukkaa. Lopulta Anni ihan kevyesti antaa raippaa Bawcan lautaselle, jolloin huzul ampaisee vauhtiin. Hihitän selässä ja olen pysäyttänyt Eetun. Ratsuni katsoo korvat hörössä, kuinka Bawca kiihdyttelee ratsastajansa kanssa. Anni yrittää huutaa "pruut" ja "soo", mutta siitäkös Bawca innostuukin. Se pukittaa niin, että painaa päänsä oikein alas. Anni lentää komealla kaarella alas. Nauru loppuu ja kysyn varovaisesti; "Anni, sattuks?" Bawca sentään jäi viereen, vaikka ohjat irtosivatkin kädestä. Hetken kaverini vain makaa, kunnes nousee niin äkkiä ylös, että Bawcakin säikähtää. Hetken Anni on ilmeetön, kunnes alkaa hymyillä. "Ai niin, ei täl saanu olla tätä raippaa." Hän nakkaa raipan maneesin ulkopuolelle ja kipuaa takaisin selkään. "Ei vai?" ihmettelen hölmistyneenä. Jos minulta otettaisiin nyt raippa pois, no... Aika varmaan kävisi huonosti. "Ei, Mila on sanonu." Vastaan vain "okei" ja jatkan ravissa. Eetu kulkee jo hieman rauhallisemmin, joko se sai tarpeekseen tiputtelustani? Päätän kokeilla laukata, vaikka minua jännitti paljon. "Anni, mä kokeilen laukata, laukkaatko säkin? Tulisit tohon eteen vetoavuks." "Joo!" Anni vastaa ja kävelee vielä vähän hermostuneella Bawcalla eteeni. "Valmis?" "No... Joo! Ala mennä!" sanon jännittyneenä. Tarraan harjaan ja Anni antaakin edessä ruunikolle laukka-avut. Pari kertaa poni edessäni steppaa, kunnes lähtee tasaiseen laukkaan. Eetu nostaa turvan kohti kattoa ja alkaa sipsuttaa ravissa. Hihitellen annan sille vain pohkeita, mutta ne riittää Eetulle - "En halua jäädä kaverista jälkeen!" Eetu rynnistää laukkaan ja koetan vain pysyä selässä. Pidän lujasti harjasta kiinni, ilma saa kyyneleen tulemaan silmäkulmasta. Laukka on yllättävän pehmeää istuttavaa, mukavampaa kuin ravi. Tätä hetkeä voisi jatkaa ikuisesti... Parin kierroksen jälkeen Anni hidastaa Bawcan ravin kautta käyntiin, Eetu on tömrätä Bawcan pehvaan. "Se oli iiihanaa!" sanon hurmioituneena; "Joskus uudestaan!" Anni vain nauraa ja nyökkää. Sanon, että lopettelisin, niin hienosti Eetu-poika laukkasi ja ravasi. "Päivän tienesti - kolme tippumista!" Nauramme hetken hevosten jäähdytellessä itseään kävellen.
Menemme talliin, missä otan suitset pois. Pesen kuolaimet ja niputan siistiin kasaan. Omalle paikalle! Sitten irrotan suojat ja huomaan Eetun olevan hikinen, laittaisin sille fleeceloimen. En ala harjata märkää karvaa, joten nostan jokaisen jalan erikseen ja tarkistan, ettei niissä ole mitään. "Hyvä poika!" sanon ja taputan Eetun mutustellessa leivänpalaa, minkä annoin sille. Lähden hakemaan Eetun keltaista vilttiä ja tapaan matkalla koirat. Ne hypähtelee innoissan ja koettaa saada heittämään minut niille keppiä. "En mä nyt, sori! sanon, mutta jään rapsuttamaan kuitenkin molempia hetkeksi. Vien fleeceloimen talliin ja laitan Eetun päälle. Remmit kiinni edestä ja mahan alta. Kiinnitän riimunarun kiinni päitsiin ja vien Eetun pihatolle. Salla on hävinnyt tänä aikana pihatosta, mutta ei se ainakaan Eetua suuremmin hetkauta. Päästän Eetun lepäämään ja menen kysymään, onko Anni valmis. "Joo joo, oota! Vielä kaviot, loimi ja harjaus!" Anni oli vähän alussa nopea lopussa hidas.
Jonna & Eetu ? ? 29HM? Sanoja 2005 ? 2 pistettä! :-) [Yht. 4p.] // osaan minä itsekkin laskea
|
|
|
Post by Jonna on Jan 11, 2014 10:54:24 GMT 2
30.
Tämä oli epäreilua. Koiramme Herkules, se saksanpaimen koira, oli poissa. Lähtenyt pois, karannut. Missä lie nytkin se virui elottomana, tai sitten sen ihoon piikitettiin jotain ruiskua. Yäk. Äiti sanoi, että kyllä se ruoan perään tulee, eipä ole mitään kuulunut, vaikka tapauksesta on jo kuusi päivää. Eihän Herkku meillä edes kauaa kerennyt olla, mutta ikävä on silti kova. Laitan viimeisen puruluun muovisäkkiin, kun kuulen äidin koputtavan oveen. "Niin?" sanon ja puraisen huultani. Eihän minua itkettänyt, mutta kun äiti oikein hössötti asiasta. "Oletko menossa tallille? Kyyti olisi tarjolla nyt!" äiti sanoo tekopirteästi. Koira oli ollut äidille erityistärkeä, sillä Herkun isoisä oli äitini entinen ja tärkein koira hänen elämässään. "Voinhan mä. Sainkin jo siivottua nää..." Suljen pussin suun ja äitini July ilmoittaa vievänsä pussin roskakoriin. Tätä en olisi uskonut, äiti luopui toivosta Herkun suhteen! Olisi voinut luulla, että äiti olisi etsinyt Herkkua koko aika, ottanut kaiken maailman koirat ja kissat avukseen... En jää kuitenkaan miettimään asiaa enempää, vaan menen takkahuoneeseen. Emme viettäneet täällä paljoakaan aikaa, joten sain säilyttää ratsastusvarusteitani täällä. Etsin housujen pinkasta joululahjakseni saamat, ruudulliset ratsastushousut. Vaihdan hupparin fleecehuppariin ja puen lämpimän takin päälleni ja kuulen äitini huhuilevan minua. "Menen autolle, eväät on mukanani!" äiti huikkaa ja häipyy saman tien ulos. Kuulen oven pamahtavan hänen perässään, hetken kuluttua myös auton starttaavan - kiire. Laitan vielä nopeasti pipon päähän ja kengät jalkaan. Pakkaan reppuuni kypärän ja raipan sekä Eetulle mukaan pari leipää. Ruskeat chapsit laitettuani menen ulos autollemme, joka on jo valmiina lähtöön. Äiti ojentaa eväspussin jonka laitan reppuun. Suljettuani oven ja kiinnitettyäni turvavyön, lähdemme matkaan. "Kuule", äiti sanoo, kun pääsemme tienpäälle. Siirrän reppua jaloissani ja katson äitiä. Hän pitää katseensa eteenpäin. "No?" sanon varovaisesti. Ei kai mitään surullista enää? En halunnut mitään sellaista. Ehkä hän ilmottaisi Herkuleksen sittenkin löytyneen? "Olemme isäsi kanssa miettineet..." "Niin?" hoputan äitiä jatkamaan. "Että hankkisimme perheenlisäystä." Olen aivan hiljaa. Kaiket yöt parkuva ja pissaava kakara? Tosin, olin itsekin ollut sellainen. Niin ja, tuo ei kyllä ollut totta, en vain halunnut enää sisaruksia. Alan heti miettiä, mikä sisaruksen nimeksi tulisi. Joku hieno, koska perheenjäsenillämme oli hieman erikoisemmat nimet - paitsi minulla. Äiti oli July, isä Jack ja pikkusisko Jessy. Tyttönä siitä tulisi varmaan Joanna tai Jenny, poikana Jack tai Jam. "Ai niin ku... Vauva?" sanon hiljaa. En todellakaan halunnut sellaista. Vilkaisen hätääntyneenä ulos, emmehän olleet edes menossa Vaahterapolkuun päin! Minne me oikein olimme menossa? Ennen kuin saan kysyttyä mitään, alkaa äiti nauraa ja kaartaa johonkin pihaan. Mitä hauskaa tässä muka oli? "No ei! Tule katsomaan!"
Tällä kertaa automme ajaa Vaahterapolkuun. Onnekseni autossa tapahtunut keskustelu ei liittynyt millään tapaa vauvoihin - paitsi ehkä koiravauvoihin! Hankkisimme luultavasti uuden koiran, koska äidilleni oli ilmoitettu, että Herkku oli löydetty kuolleena. Toki minua harmitti, ehkä itkettikin, mutten kerinnyt kiintyä saksanpaimenkoiraamme. Uusi ja luultavasti tuleva koiravauvamme olisi vasta yksi vuotias ja rodultaan tiibetinspanieli. Hieman kokoeroa Herkkuun, mutta ehkä näin oli hyvä. Jessy oli hieman toisinaan pelännyt Herkkua, sillä kun oli tapana välillä hyppiä päin ihmisiä... Huono tapa, mutta sen pois opettaminen oli vain aina jäänyt. Ajatuksenkiertoni katkeaa, kun pääsemme tallinpihaan. Hyppään kyydistä ja hyvästelen äidin nopeasti. Nostan repun olkapäälleni ja kävelen rivakasti talliin. Nakkaan repun nopeasti taukohuoneeseen, missä on pari ihmistä juttelemassa. En välitä heistä suuremmin, vaan repun heitettyäni otan vielä takkini pois. Laitan sen reppuni päälle ja lähden nopeasti pois. Nappaan läheltä riimunarun, oli aika pyydystää Eetu. Hölkkään portille ja pysähdyn aidalle. Kutsun shetlanninponi-ruunaa sen kutsumanimellä, jolloin se kohottaa päätään. Kimakka hirnahdus ja se lähtee ravaamaan luokseni söpö heinämasu heiluen puolelta toiselle. "Hiieno poika! Noin sun pitää tulla aina, kun sua kutsun!" kehun ja rapsutan Eetua kaulalta. Salamyhkäisesti olen kuitenkin jo tarttunut sen päitsiin. Lopetan rapsutustuokion ja kiinnitän mukaan ottamani narun kiinni päitsiin. Talutan Eetun portille leppoisasti ja avaan portin. Menen itse etunenässä ja poni tulee perässäni ulos aitauksesta. Suljen portin, Nuk koettaa jo lähteä mukaamme. Saan kuitenkin portin suljettua, joten käännyn talliin päin. Lähden kävelemään varoen liukkaita kohtia. Eetukin tuntuu varovan niitä, välillä olemme metrinkin päässä toisistamme. Talliin ei onneksi ole kovinkaan liukas polku, pääsemme ilman kaatumisia talliin. Käytävillä ei ole ruuhkaa, joten pesukarsinalle on helppo reitti. Käännän Eetun takamuksen seinään päin ja laitan molemmilla puolilla olevat narut kiinni päitsien reunoihin. Ensi töikseen Eetu ravistelee päätään, kuin yrittääkseen päästä irti. Hymyillen rapsutan shetlanninponia säästä, kunnes lähden hakemaan pakkia. Varustehuoneessa etsin oikean, Eetun nimellä varustetun pakin. Astun Eetun pakki kädessäni ulos, mutta törmään johon kuhun astuessani ovesta pois. Päästän pienen äkämystyneen huudahduksen, mutta huomaan kuka tulija oikein on. Anni! "Mitäs sä tääl teet? Tai siis, moi. Ja... Kiva törmäys!" sanon ja osoitan otsaani. Annikin pitää hetken päästään, kunnes alkaa hymyillä. "Ai moi! Tavallaan etsin sua, tavallaan en." Olen yhtenä kysymysmerkkinä. Etsi minua, muttei kumminkaan etsinyt. "Siis katsos, mä tulin hyvästeleen Bawcaa... Ja myös tavallaan tiesin sun varmaan olevan täällä tänään!" Anni vastaa, sillä huomaa ihmetykseni. "Aa joo... Ootko muuten miten pitkään tallilla? Oisit voinut kuvata mua, kun ratsastan. Mullon kamera mukana!" "Siis, kai mä voin. Meen nyt Bawcan luo..." kaverini sanoo hiljaa ja lähtee huzulin karsinalle. Mieliala oli laskenut, mutta yritin edes nauttia siitä, ettei Eetu ollut myynnissä. Kamalaa, jos Eetu vain yht'äkkiä olisikin myynnissä.
Palaan vaitonaisena Eetun luo, joka odottaa jo kärsimättömänä. Lasken harjapakin maahan ja otan pöly- ja piikkisuan. Aloitan harjaamisen oikealta puolelta. Muuta ei oikestaan irtoa, kun satunnaisia irtokarvoja. Kohta alkaisikin "ihana" karvanlähtöaika. Sitten saisi olla koko ajan jynssäämässä ainakin se puolituntia, jos halusi tuloksesta keskiverron. Vaihdan puolta ja harjaan taas, erityisesti satulan ja suojien kohdat. Ei olisi hyvä, jos jäisi esimerkiksi mutaa ja se saisi hiertymäkohtia. Viskaan pakin pohjille pölyharjan ja vedän piikkisualla harjan läpi. Sama oli kai yrittää häntääkin selvittää... Koetin käydä etsimässä selvityssuihketta, mutten löytänyt. Toisaalta en edes tiennyt, oliko tallilla sellaista. Joka tapauksessa, vaikka olisikin, se ei nyt löytynyt. Tyydyn siis yrittämään avata suurimpia takkuja piikkisualla ja käsin. Täydellisesti en saa sitä avattua, mutta annan jo olla. Etsin pakin pohjukoilta kaviokoukun ja menen reippaasti ensimmäisen etukavion luo. Eetu näykkäisee leppoisasti minuun päin, muttei kuitenkaan kunnolla. Kiellän sitä ja yritän uudelleen. "Nost nyt!" sanon riuhtaisten jalkaa ylös. Saan kavion ylös ja kehun Eetua. Putsaan sisällön ja lasken jalan sitten maahan. Huomaan Annin tulleen nojailemaan pesukarsinan nurkille. "En huomannutkaan sua. Ömm, auttaistko vaikka laittamaan Eetun varusteet loppuun?" kysyn, sillen ollut expertti neuvomaan suruun. Hetken Anni on vain vastaamatta, mutta sanoo sitten; "Voin mä. Mitä teen?" "Hmm, voisitko harjata suojien sisällön? Ettei jää likaa sisään", sanon ja kyykistyn takakavion luo. Eetu yrittää potkaista, mutta väistyn. Koetan uudelleen, samoin Eetu. "Ei saa potkia!" sanon ja nappaan huitovasta jalasta kiinni. Hetken Eetu suhoo takasellaan, kunnes luovuttaa. Loppukaviot meneekin loisteliaasti. Anni saa laittaa suojat, joten jokaisen suojan kohdalla kaverini kyykistyy ja asettaa suojan jalkaan hyvin. Hymyilen Annille, kun hän saa työnsä valmiiksi. "Sitten satula!" sanon ja lähden varustehuoneeseen.
Minä otan käsivarsilleni Eetun satulan ja Anni lupautuu lämmittelenään kuolaimia. Olen avusta kiitollinen, mutten usko että Annikaan pahaksi pistää auttamista - varsinkaan, jos asia liittyi hevosiin. Menen Eetun luo, joka yrittää parhaillaan peruuttaa kauemmaksi. "Hei hei, rauhoitu!" sanon ja nykäisen naruista. Kyykkäämällä menen oikean puolimmaisen narun ali. Asettelen huovan hyvin pehmoiselle selälle ja katson, ettei karva jää huonosti huovan alle. Se jälkeen otan Annilla olleen satulan ja menen taas Eetun vierelle. Lasken satulan huovan päälle ja katson, että se on oikeassa kohdassa. Kipaisen toiselle puolelle ja lasken satulan päällä olleen vyön alas. Taas joudun kiertämään toiselle puolelle ja laskeudun alemmaksi ottaakseni vyön Eetun mahan alta. Huomaan, että minun täytyy löysyttää vyötä ensin toiselta puolelta - kierrän taas toiselle puolelle ja löyhään parilla reiällä. Menen toiselle puolelle ja tällä kertaa saan vyön 1. reikään. Eetu huiskii hännällään ärsyyntyneenä satulaan ja siihen, että kuljen koko ajan sen ohitse. "Ne on varmaan jo lämminneet?" kysyn ja ojennan käteni ottaakseni suitset. "Joo, täs", kaverini sanoo ja saan suitset itselleni. Avaan paketin ja lasken päitset kaulalle, samoin ohjat. Otan niskahihnan muiden remmien kanssa Eetun nenäpiille ja koetan saada kuolaimet suuhun. Ei kulu kauaa, kun Eetu jo mutustelee kuolaimia suussaan. "Voitko sä laittaa nä remmit nii haen kypärän?" pyydän, mutta häivyn, ennen kun Anni vastaa. Miksi hän ei laittaisi? Kävelen taukohuoneeseen, missä ei ole kuin pari omia touhuavaa hoitajaa. Etsin repusta hanskani ja kypärän, sekä uuden kouluraippani. Pistän kypärän mukavasti päähäni ja hanskat käteen. Lisäksi etsin mukana olleesta kassista kameran. Suljen vetoketjun ja menen pesukarsinalle, missä Eetu odottaa valmiina. "Tässä kamera", sanon. Kamerana toimi isäni järjestelmäkamera, mitä sain lainata. Isä oli vähän nyreä käytöstäni, mutta muuten hänen olisi pitänyt ostaa minulle oma 'järkkäri'. Niinpä hän antoi minun lainata 'kallisarvoista kameraansa' ilman suurempia kahakoita. Anni kuitenkin ottaa kameran ja minä irrotan päitset suitsien seasta. Pyydän Annia viemään päitset odottamaan paikalleen ja kaverini vie ne sinne minne ne kuuluukin. Minä lähden taluttamaan Eetua maneesiin, tänään menisin ihan vain kouluratsastusta. Eetu köpöttää hieman minusta jäljemmässä maneesille. Vihellän kerran, ennen kuin avaan oven, siellä onkin yksi parivaljakko - Luna ja Tohveli. Tästä tulisikin mielenkiintoista, kun kaksi 'kahjopää' - ratsua samaan aikaan samassa tilassa. Tai ei kahjopäitä, mutta kaksi villiä ponia. Ajatukselle hymyillen jätän maneesin ovea raolleen, eiköhän Anni pian tulisi. Talutan Eetun kaartoon, käännän noin keskivaiheelta pitkää sivua. Kokeilen vyötä, ehkä hieman löysä. Nostan satulan läppää ja kiristän vyötä kahdella reiällä. Eetu ei pidä tästä ja saakin näykkäistyä kerran takamuksesta. Onnekseni Luna ei tainnut nähdä... Lasken jalustimet molemmin puolin ja huomaankin Annin saapuvan. Hän sulkee maneesin ovea ja astelee luokseni. "Meinasin jo alkaa viittilöidä, mut älysit ite tulla", sanon hymyillen. "Pidätkö kiinni kun ponnistan selkään?" "Joo, totta kai!" Anni vastaa ja tarttuu Eetun ohjiin. Ennen kuin menen selkään, tarkistan veilä vyön. Kiristän vyötä vielä kahdella reiällä, josta Eetu ei pidä, se alkaa näykkiä ilmaa. "Lopeta, Eetu!" käsken ja nykäisen hieman ohjista. Asetan ratsastuskenkäni jalustimeen ja pompin pari kertaa paikallaan, kuin ponnistusvauhtia ottaakseni. Sen jälkeen ponnistan selkään ja olemme vielä kaarrossa [,koska Anni piti ohjista kiinni]. Joku todella lyhyt on mennyt viimeksi Eetulla, joten joudun laskemaan jalustimia kolmella reiällä. Sen jälkeen kaikki tuntuu olevan OK, joten lähden Tohvelin ja Lunan sekaan raatamaan.
Eetu kävelee kiltisti, eikä näytä suunnittelevan mitään metkuja. Sen askel tuntuu niin ihanalta, että laskeudun kaulan mukana alas ja halaan Eetua. Kuulen järjestelmäkameran käyvän, Anni otti kuvia. Hymyilen ja suljen silmät. Pysyn siinä hetken, mutta alkukäveltyäni on aika aloittaa työt. Nousen ryhdikkääseen asentoon ja kerään ohjat rauhallisesti. Käsken Eetua heti eteenpäin enemmän, sillä käynti ei ollut kovinkaan aktiivista. Hieman vastahakoisesti Eetu alkaa askeltaa nopeammin, mutta nakkelee päätään sen verran, kun voi. Aloitan tunnin sillä, että teen pari pysäytystä. Käännän S:sän kohdalta ja keskellä maneesia teen puolipidätteitä, pidättäen hengitystä. "Hyvä!" sano hiljaa ja taputan ruunaa, sillä se pysähtyi upeasti. Ehkä ei täydelliseen asentoon, mutta pysähtyi ilman peruuttelua. Eetu käyttää päätään kuin muodossa, mutta kun annan pohkeet, se nostaa pään ylös ja alkaa peruuttaa. Maiskautan ja käsken uudelleen lähteä liikkeelle. Joudun jopa hipaisemaan kouluraipan päällä takamukselle, ennen kuin shetlanninponi lähtee liikkeelle. Taputan karvaista kaulaa ja jatkan samaan suuntaan, kuin ennen pysähdystä. Kävelen vajaat kaksi metriä, kun taas käännän pienesti asettaen keskihalkaisijalle. Eetu kääntyy mukavasti ja keskellä teen taas puolipidätteitä. Eetu vai haluaisi puksuttaa eteenpäin, joten vedän ohjista lopulta hieman ronskimmin. En kauaa malta pitää ponia paikallaan, vaan jatkamme uralle. Joudun odottamaan, että Tohveli ravaa ohitsemme, ennen kuin jatkamme matkaa uralle. Pysyttelen vielä käynnissä ja teen C - päätyyn ympyrän. Eetu ei oikestaan asetu, mutta tekee ympyrän muuten mukisematta. Ehkei näin alkuun kauheasti tarvinnutkaan asettua ja taipua.
Ympyrän jälkeen teen seuraavan pitkän sivun loputtua suunnanvaihdoksen täyskaarrolla. En tiedä, vaihtaako Lunakin suuntaa, mutta osasin ainakin minä väistää sisäpuolelta. Emme kuitenkaan joudu tuohon tilanteeseen, sillä Luna vaihtaa suunnan pitkältä sivulta pitkälle. Teen vielä yhden pysähdyksen uralle, joka onnistuu moitteettomasti. Eetu pärskähtää ja nykäisee hieman ohjaa. Nykäisen hellästi takaisin ja saavumme seuraavalle pitkälle sivulle. Aloitan lämmittelyn ravissa, joten maiskautan kerran ja käytän napakat pohkeet. Eetu luimistaa ja pyöräyttää häntäänsä, mutta lähtee kuitenkin ravaamaan. Taputan shetlanninponia, mutta koetan myös keskittyä kevennykseen. Nostan kättäni enemmän oikeaan asentoon ja ravaan vain uraa pitkin. Teen yhden kiemurauran, yrittäen asettaan. Eetu ei pidä siitä, joten ei suostu tekemään koko asetusta. Joudun vaihtamaan kiemuran aikana useasti kevennyksen. Uralla Eetu kulkee taas kiltisti, kunnes heilahdan rajusti seinään päin. Poni oli hypännyt äkkinäisesti uralta pois, lähes kahdella jalalla käyden. "Sooo...", rauhoittelen, vaikka epäilen, ettei Eetu edes oikeasti mitään säikähtänyt. Eetu mulkoilee seinän vierustaa ja pyörittelee häntäänsä. Jään suosiolla hieman kauemmas urasta. Kun ohitan Annin, hän sanoo osoittain kameraa; "Sain tosta kuvan!" Hymyilen vain vastaukseksi. Eetu tuntu jo rauhallisemmalle. Siirrän sen uudelleen raviin ja Eetu kipittää nopeaa ravia. Teen puolipidätteitä, mutten kuitenkaan niin, että Eetu luulisi eteenpäin menon olevan huono juttu. Istuudun perusistuntaan istumaan, mikä saa minut hetkittäin pomppimaan satulassa. Eetu ei pidä ilmeisesti pidä perunasäkki - tyylillä ratsastavista ihmisistä, sillä päästää pienen pukituksen. Ajan Eetua eteen, jottei se jäisi paikoilleen pukittelemaan. Seuraavan pitkän sivun alussa koetan laukannostoa. Teen laukka - avut, jolloin Eetu oikein hypähtää laukkaan. Meinaan kiljaista, mutta saan juuri pidettyä huudon sisälläni. Ruuna jatkaa temmokkaassa ja reippaassa laukassa eteenpäin, tähän laukkaan oli helppo istuutua. Koska Eetu päästää yhden pukituksen, annan sille napakat pohkeet. "Maisk!" Eetu kuitenkin aloittaa aivan oman shownsa, sillä lähtee melkein vetämään minua pukitellen. Teen puolipidätteitä ja sinnittelen kyydissä. "Prtuuu, sooo!" sanon hiljaa ja jalustimet irtoavat vahingossa jaloistani. Meinaa alkaa naurattaakkin, mikä hankaloittaa selässä oloa. Eetu alkaa uupua turhanpäiseen laukkuuseen, joten hidastaa pompottavaan raviin. Valun hitaasti oikealle puolelle, lopulta joudun hypähtään selästä alas. "Ihan ku oisit tullu oikee oppisesti selästä!" Anni räkättää maneesin reunalla. Muljautan silmiäni ja katson vieressäni steppaavaa ruunaa. "Ai saasta..." kuulen äänen. Luna on juuri noussut ylös ja huomaa, että tuijotan häntä. "Öm, tipuitko?" kysyn kohteliaasti. "Joo, Tohvu villiinty!" Luna sanoo ja huomaa, että onneksi ohjat jäi käteen. "Oho, sori... Eetu villiinty eka, että tais olla mun vika", pahoittelen ja asetan jalkani jalustimeen. Ennen kuin Eetu tajuaakaan, istun sen selässä. Shetlanninponi alkaa peruuttaa ja kun estän sen, käy Eetu aivan pari sekunttia pystyssä, kahdella jalalla. "Kääk!" huomaan sanovani, mutta Eetu laskeutuukin jo alas. "Mä sain ton 'tippumises' ainakin kuvalle, tosta äskösestä en tiiä, hmm... Ei, enpä oikeestaan saanu siitä hyvää kuvaa. "Ei se mitään!" sanon iloisesti ja ajan Eetun kävelemään. Tässä vaiheessa poni saa kävellä vapain ohjin käynnit. Löysytän ohjan aivan pisimmilleen.
Eetu on kävellyt ihan kiltisti, kai tajusi käyttää 'vapaa ajan' hyväkseen. Tohvelikin näytti kulkevan kiltisti, kun Luna keventi ponin ravissa. Otan ohjat reippaasti tuntumalle, Eetu proteatoi pysähtymällä. "Maisk!" sanon ja näppäisen raipalla taa. Eetu päästää pienen pukituksen siitä paikalta, mutta annan vain pohkeet. Silloin Eetu lähtee kävelemään. Taputan ruunaa ja löysytän hienan ohjaa. Kävelemme yhden ympyrän, kunnes käsken siirtyä raviin. Eetu luimistaa, mutta siirtyy sitten hitaaseen raviin. Teen temponlisäystä ravissa, jolloin vauhtimme lisääntyy. Teemme yhden, melko kulmikkaan, keskiympyrän. Eetu jopa asettuu yllättävä hyvin. "Hyyvää..." Istun perusistuntaan, jolloin Eetu heti luimistaa ja alkaa huiskia hännällään. Toisin kuin Eetu luuli, pysyttelemme ravissa. Ravaan seuraavan pitkän sivun, minkä jälkeen ravaamme L - päädystä C:hen. Istun yhä perusistunnassa, mutta alan tiivistää istuntaani ja tehdä puolipidätteitä. Eetu reagoi hidastamalla käyntiin. Taputan Eetu ja annan sen kävellä seuraavan sivun, ohjat tuntumalla. Lyhyellä sivulla menen käynnissä pääty-ympyrälle. Taivutan sisälle ja siirrän ulkojalkaa taaksemmas. Teen puolipidätteen, jolloin Eetu pärskähtää ja alkaa stepata. Maiskautan ja painan pohkeet kiinni, Eetu hypähtää taas laukkaan ja laukkaamme ympyrältä pois. Eetu päästää pari ilopukkia minun yrittäessä mukautua laukkaan. Koska Luna ravaa Tohvelilla edessämme, joudun vaihtamaan paikkaa pitkältä sivulta toiselle. Eetu kuitenkin kaartuu niin rajusti, että kompastuu. Laukkamme siis katkeaa ja korvat luimussa se kipittää vastakkaiselle uralle. Omakin sydämeni pamppaa kovaa, sillä pelästyin kompastumista. Kaarramme Tohvelin ja Lunan eteen, jatkamme ravissa. Teen seuraavalla lyhyelle sivulle taas ympyrän ja siirrän sitten käyntiin. "Pruut...." kuiskaan ja istuudun satulaan. Vaihdan suuntaa ihan vain käynnissä etuosakäännöksellä. En voi taata, että hienosti meni, mutta ihan hyväksyttävästi. Jatkan käynnissä, mutta jo pitkällä sivulla yritän uutta laukannostoa. Joudun maiskauttamaan kerran, myös käyttämään kouluraippaaani taakse. Eetu nostaa laukan ja päästää pukituksia. Istun kuitenkin mahdollisimman ryhdikkäästi satulassa ja Eetu kyllästyy laukkaamaan. Se siirtyy raviin ja pärskähtelee tyytyväisenä. Käsken Eetun laukkaamaan vielä sen verran, että minä hidastan ponin. Onneksi shetlanninponi nostaa laukan ilman taistelua. Laukkaan vain pari askelta, kun annan Eetun jo siirtyä raviin. Taputan Eetua ja löysään ohjan suorastaan vapaiksi. Hoputan Eetun vielä laiskaan raviin, niillä vapailla ohjilla. Eetua ei enää huvittaisi, sillä vapaat ohjat jo annettiin. Hölkkään se vielä kuitenkin suostuu ja ravaamme pari kierrosta. Sen jälkeen Eetu saa lopullisesti vapaan ohjan ja saa kävellä. Eetu pärskähtelee iloisena ja huomaan Lunan Tohvelin kanssa lähteneen jo jossain vaiheessa. Pysäytän Eetun uralle ja laskeudun nopeasti selästä. Lähden taluttamaan ruunaa itse kävelemällä vierellä. Eetu on selävsti tyytyväisempi tähän ratkaisuun. Rapsuttelen Eetua kaulalta samalla, kun käännytän sen kaartoon. Nostan jalustimet ylös ja löysään vyötä reiällä.
"Mennään!" sanon Eetulle ja Annille. Anni avaa portin meille ja kävelemme hiljaisuuden vallitessa talliin. Vien Eetun oikopäätä pesukarsinalle, sillä siinä ei ole ketään. Anni lupautuu ottamaan suitset, joten avaan vyön nyt kokonaan satulasta ja otan satulan huopineen Eetun hikiseltä selältä. Varustehuoneessa lasken satulan paikallensa ja huovan laitan erilleen kuivumaan. Anni tulee myös varustehuoneeseen ja laittaa niputetut suitset ja martingaalin paikallensa. Ennen kuin lähden varusteiden luota, otan Eetun pakin. Kävelen kaveri perässäni ponin luo ja irrotan suojat joka jalasta. Anni vie suojat paikallensa ja minä harjaan Eetun nopeasti lävitse pehmeällä harjalla. Nostan jokaisen jalan erikseen, ja tarkistan ettei niissä ole mitään. Anni räpsii pari kuvaa silloinkin, kun laitan Eetulle sen fleeceloimen. Silitän Eetua ja halaan sen pehmeää kaulaa. Kiinnitän narun kiinni päitsiin ja lähden Anni perässäni viemään Eetua pihatolle. Matka pihatolle menee hyvin. Anni toimii portin avaajana ja sulkijana. Annan ennen ponin irti päästämistä sille taskusta kaivamani leivän. "No ni, moikka!" sanon hiljaa ja pussaan Eetua. Päästän sen irti ja kävelemme Annin kanssa talliin sisälle. Polku talliin, ei onneksi ole enää kovinkaan liukas, sillä lähes huomaamatta ulkona on alkanut sataa lunta. Jään päälle on tullut lunta, joka ei juurikaan anna tilaisuutta liukastumiselle. Se on aivan pientä lumisadetta, mutta jotenkin kaunista. Talliin on ihana astua, kun monet hevosen päät tuijottaa kiinnostuneena. Käymme Bawcan karsinallakin, sillä Annin hyvästelyt olivat hieman jääneet, koska kaverini tuli kuvaamaan minua. Anni avaa oven hitaasti ja kuikkaa sisään. "Hei..." hän sanoo hiljaa ja rapsuttaa Bawcaa säästä. Huzulponi alkaa rapsuttaa Annia takaisin olasta ja on korvat hörössä. Anni räpsii kuvia Bawcastakin järkkärillä, välittämättä, että kamera oli minun isäni. "Voi että kun se on suloinen! Voitko lähettää nää Bawcan kuvat mun sähköpostiin?" Anni sanoo haikeana katsoessaan Bawcaa, joka alkaa etsiä heinänkorsia purujen seasta. Se kuuntelee enää vain puolella korvalla, mitä puuhaamme. "Totta kai! Mennäänkö nyt siivoo jäljet ja syömään?" sanon hymyillen, vaikka nolottaa häätää Anni Bawcan luota hyvästeistä. Minulla oli kuitenkin tullut ratsastuksen aikana kova nälkä ja halusin syömään äidin antamia eväitä. "Joo, mennään vaan", Anni sanoo ja sulkee karsinan oven. Hän lähtee kävelemään jo pesukarsinalle siivoamaan tavaroita. "Kyllä se pääsee hyvään kotiin!" sanon yrittäen piristää. Anni vain nyökkää ja koettaa hymyillä. Kuitenkin siivoamme jättämämme tavarat pois lattioilta ja sitten menemme taukohuoneeseen. Taukohuoneessa ei ole tällä hetkellä kukaan. Syömme äitini mukaan laittamia eväitä minulle, jaamme ne tasapuolisesti. Selaan samalla järjestelmäkamerassa olevia kuvia, kun syön. Suurinosa on todella hyviä ja tarkkoja. Jäämme syömään eväitä sillä välin, kun odotamme kyydin saapuvan. Nyt on kolmekymmentä kertaa ja noin neljä kuukautta siitä, kun tapasimme Eetun kanssa, paljon oli jo tapahtunut.
? JONNA & EETU ? 30HM ? ? Sanoja ? 3036 ? 3 pistettä! ?
[ Joo tiedän, osaat laskee Laitankin enemminkin itseeni muistuttaen, elii 7 p.]
|
|
|
Post by Jonna on Jan 29, 2014 17:46:19 GMT 2
Heh:3Käytiin maastoilemassa :3 Tyylsä kuva mut +1 piste = 8p.
|
|
|
Post by Jonna on Feb 22, 2014 12:33:06 GMT 2
Jessy 9v.
Tässä sitä oltiin... Vaahterapolun pihassa - ei ehkä niin hilpeää kuin yleensä. Tämä ei toki millään tapaa liittynyt Vaahterapolkuun vaan siihen, että tänään olivat Jessyn syntymäpäiväjuhlat. Äiti oli saanut päähänsä pitää Eetulla talutusratsastusta, sillä suurinosa Jessyn kavereista tykkäsi poneista. Mukana oli seitsemän eri kersaa Jessyn lisäksi - Nora, Emilia, Tiia, Hanna, Kiia, Veera ja Sissi. Seisoskelimme tällä hetkellä tallin pihassa ja melu oli... Melko kova. "No niin, ootte nyt hetken hiljaa! Haen Eetun tuolta pihatosta ja-" aloitan, mutta minut keskeytetään. "Onko se tuo ruskee?" "Söpöjä!" "Haluun ratsastaa kaikilla!" "Mä oon eka selkään menijä!" Minulla on jo mennä hermot, mutta äiti oli luvannut minulle jonkinmoisen ratsastusvarustepalkkion. Paras olisikin olla hyvä... "Hei hei... Nyt hiljempaa. Odotatte tässä minun tulooni saakka, okei?" Kaikki nyökyttelevät ja jäävät vihdoin hiljaa tallin nurkalle odottamaan.
Lähden kävelemään pihatolle ja vilkuilen välillä taakseni tyttöihin päin. Ilma oli jo nykyään lämpimämpi kuin esimerkiksi pari viikkoa taaksepäin. Nostan kuitenkin huivia kaulallani enemmän kasvojeni suojaksi ja pujahdan kahden lankun välistä. Kutsun karvapalleroa nimeltä, jolloin se nostaa päänsä heinäkasasta. "Heippa poninkuvatus! Tänään et joudu rankkaan, mutta sitäkin rasittavampaan työhön", sanon ja mietin, että Jessyn kaverit eivät tuntuneet 9- tai 8-vuotialta. Paljon lapsellisimmilta. Puristan kädessäni jo tutuksi käynyttä keltaviolettia riimunarua. Kävelen Eetun luo ja jään rapsuttamaan sitä otsasta. Se painaa päätään lähemmäksi minun kylkeäni ja huoahtaa. Hetken luulen Eetun jopa nauttivan, mutta samassa se repäiseekin päänsä jo alas maahan. Kyykistyn kiinnittääkseni narun ja sanon sitten; "Tulehan jo, syöt sitten myöhemmin!" Eetu lähtee köpöttämään takanani varoen liukkaita kohtia. Eetu ja Salla luimistelevat toisillensa meidän mennessä ohitse, mutta olemme nopeasti ohitse. Avaan portin ja kävelen ensin itse ulos. Eetu tulee kiltisti portista tallin pihaan ja käännyn sulkemaan porttia. Oletan Eetun seisovan kiltisti, mutta ilmeisesti siitä tuleekin paha poika. Ruuna riuhatisee itsensä minun löysästä otteesta ja lähtee ravaamaan tallia kohden. "Eetu!" ähkäisen sen perään ja suljen portin tavallista rivakammin. Juoksen lasten ohitse ärtyneenä. "Hei kato! Se juos talliin!" punahiuksinen tyttö sanoo. Itsensä hän oli esitellyt Veeraksi. Olin jo ärjäistä, että olisit ottanut kiinni - muistin kuitenkin palkkion. Sitä paitsi, hänhän saattoi olla ensimmäistä kertaa hevosten - ponien - lähettyvillä. "Jep", saan vastattua ja menen ponin perässä talliin. Piti karata juuri nyt... Nolommaksi asian teki vielä se, että tallissa oli niin monta ihmistä. Ainakin Mila, Helena ja yksityisten omistajiakin. "Hei, muista ettei juosta tallissa!" Helena huudahtaa ja jatkan kävellen. Nolona piiloudun huivini taa. Minne se poninkuvatus meni? No ei kyllä tullut yllätyksenä - ahmi lisää heinää varastossa! Kävelen nopeasti Eetun luo ja tartun narun päähän.
"Tuo ei ollut kivaa", murahdan ja nykäisen narusta. Tällä kertaa poni lähtee nöyränä seuraamaan minua tallin käytävälle. Kiinnitettyäni Eetun käytävälle, olin pyytänyt tytöt sisälle. En oikein tiennyt, mitä tehdä varuisteiden laiton kanssa. Eetu tuskin tykkäisi, jos yhdeksän ihmistä hääräisi sen ympärillä, enkä tykkäisi minäkään. Tuskastelen hetken siinä, kunnes Noran huuto saa minut hätkähtämään; "Kato koiria! Saako silittää?" "Ömm, siis saa! Ne tykkää tosi paljon, jos heittää keppiä niille. Jos haluaa, saa mennä ulos niitten kanssa", ohjaan. Suurin osa porukasta meneekin ulos, paitsi Sissi. Eihän yksi apuri haitannut. "Haluatko harjata?" kysyn vaaleatukkaiselta tytöltä. Ujo neiti vilkuilee hetken ympärilleen, kunnes nyökkää. "Okei, tule!"
Kävelemme satulahuoneeseen ja nostan Eetun pakin Sissille. Annan tytön kantaa sen Eetun luokse ja laskea sitten maahan. Koska Sissi ei paljoa ratsastuksesta tai hevosista tiennyt, ojensin hänelle oikeat harjat. Annoin vaan pölyharjan ja itse otin piikki- ja pölysuan. Neuvoin ensin Sissille miten harjataan oikeaoppisesti, jonka jälkeen tyttö harjasi aivan itse toisen puolen. Minä siistin sillä välin toista puolta Eetusta ja tarkistin välillä Sissin käden jälkeä. Eetu välillä näykki viatonta ilmaa ja Sissi peruutti varovaisena. Kun synttärivieras oli harjannut toisen puolen, annoin tehtäväksi etsiä kaviokoukun - itse sillä välin harjasin loppusilauksen koko Eetuun.
"Tässä!" Sissi ojentaa ylpeänä. Ulkoa kajahtelee koirien iloista haukuntaa ja tyttöjen kiljumista. "Kiitti", sanon ja menen etukavion luo. Sissi hivuttautuu sivulle tarkkailemaan, joten nojaan ensimmäiseen kavioon. "Nosta!" Ehkä Eetu yleisön vuoksi oli kiltti... Joka tapauksessa se nostaa kavion kiltisti ja antaa puhdistaa sisällönkin. Koska Sissi vierellä tuijottaa niin kiinteästi, nostan takakavion helposti ylös ja annan kaviokoukun lapselle: "Tässä, putsaa sä!" Ujosti hän tarttuu koukkuun ja heiveröisesti mutta varmasti putsaa pienet tilsat ja turpeet kavioiden sisästä. Loputkin kaviot sujuvat hyvin, paitsi mitä Eetu koettaa hujoa potkaistakseen pari kertaa. Haettuamme suojat neuvon Sissille, miten ne kiinnitetään. Muuten Sissi laittaakin ne täydellisesti, mutta kireys on hiukan liian löysä. Siksi lopussa joudun kiristämään niitä, mutta sitä Sissi ei huomaa.
Sillä välin kun haimme Sissin kanssa satulan, oli kaikki juhlavieraat taas Eetun luona. "Ne koirat lähti!" yksi älähtää. Mielessä jo sanon, että ei ihme. En minäkään koirana kestäisi niin montaa lasta rapsuttelemassa ja halimassa ja pusimassa. Sanon kuitenkin; "Harmi. Ehkä haluatte etsiä kissan? Se on jossain täällä!" Tästä en kyllä ollut ihan varma, mutta oliko sillä niin väliä. "Jessy, varmaan tiedät tallin rajat. Ette mene ulkopuolelle ja väistätte hevosia." Tällä kertaa kaikki lapset lähtevät tutkimusmatkalle, jopa Sissi. Siispä jään yksin laittamaan Eetua - tämä ei todellakaan haitannut. Silitän Eetun turpaa ja menen sitten riimunaru alitse selän luo. Lasken huovan sille ja asettelen pörröisen talvikarvan hyvin huovan alle. Laitan sitten satulankin selkään ja menen toiselle puolelle. Lasken vyön ja löysään parilla reiällä. Sen jälkeen kierrän taas toiselle puolelle ja ohitusmatkalla silitän Eetua otsalta kevyesti. Kiristän vyötä kahdella reiällä ja lähden sitten varustehuoneeseen.
Jo matkalla pois varustehuoneesta lämmittelen kylmiä kuolaimia. Kissa oli ollut varustehuoneessa, mutten aikonut sanallakaan sanoa siitä lapsille. Vielä hetken ruunan luona jaksan lämmitellä kuolaimia, kunnes alan aukoa pakettia. Eetu pärskähtää ja luimistelee suitsille. Hymyillen avaan loputkin suitsen nauhat ja siirrän sitten päitset ponin kaulalle. "Hyvä", sanon sille kun Eetu avaa suunsa. Laitettuani kuolaimet suuhun kiinnitän jokaisen remmin sopivaksi. Olin ottanut samalla kertaa martingaalinkin mukaan. Kiinnitän siis senkin, mutta tavallista löysemmäksi. Sen jälkeen jätän Eetun hetkeksi odottamaan kun otan käytävällä olleen repun ja sieltä kypärän. Seuraavaksi otan hanskat - raippaa tuskin tarvitsisi. Ennen kuin pyydän lapset meluamaan, tarkistan vyön ja kaiken muunkin. Kävelen varustehuoneeseen ja otan liinan - en päästäisi lapsia yksikseen ratsastamaan. Sen jälkeen kävelen hitaasti ulos, mistä löydänkin lapset kurkkimassa tarhoihin. "Jessy ja muut! Tulkaa!" "Onko valmista?" Jessy kääntyy minuun päin ja siinä mukana muutkin tytöt. "On", sanon ja uskon heidän seuraavan. Siksi menenkin jo edeltä talliin Eetun luo ja irroitan narut kaulalla olevista päitsistä. Olemme siis valmiita. Pian iloinen lauma tuleekin luokseni. Vielä on pahin edessä - etsiä kaikille lainakypärät. Parilla onneksi oli oma. Kun etsintä on suoritettu, sanon; "Varokaa ettei Eetu potkaise. Seuratkaa jäljessä!" Lähden kävelemään jo maneesille. Eetu kulkee yllättävän reippaasti maneesille vierelläni.
Vielä viimeisen kerran tarkistan vyön ja suitset, ennen kuin autan Jessyn selkään. Koska hän oli päivänsankari, sai hän aloittaa ratsastuksen. Jessylle homma oli jo vähän tuttua, joten hän nousi helposti selkään. Jalustimet ovat liian pitkät, joten nostan niitä neljällä reiällä - en kyllä alkaisi pitämään mitään minialkeiskurssia 'miten nostat jalustimia'. Kiinnitän liinan kuolaimiin ja maiskautan Eetun liikkeelle. Jessy hymyilee iloisena kavereilleen. Eetu kävelee laiskasti, koska selässä ei ole kovin aktiivista käyntiä pyytävä henkilö. Eetu vain kävelee kierros kierrokselta kiltisti ja päässäni alkaa jo pyöriä. Luotan Jessyyn, joten irroitan liinan ja käsken tämän jatkaa itsenäisesti käynnissä ympyrällä. Hyvinhän se sujuu, joten otan ponin liinaan takaisin. "Okei tän jälkeen saa halutessaan ravata!" Arvatkaapa haluaako Jessy? Miksipä ei... Kannustan siis Eetua ravaamaan ja poni siirtyy siihen ei-tyytyväisenä. Se nykii päätään alas, mutta Jessy osaa pitää kantapäät alhaalla. Hidastan ääniavuilla shetlanninponin käyntiin ja lopulta pysähdykseen. "Next!"
Seuraavana selkään uskaltautuu Veera. Koska hän on todella siro ja kevyt-rakenteinen, nostan hänet selkään. Hän tarvitsisi oikeasti kahden reiän kireämmälle jalustimet, mutta ei se nyt ollut niin tärkeää. Opetan miten ohjia pidetään ja päästän ratsukon sitten ympyrälle. Eetu huiskuttelee hännällään ja kävelee korvat takana. "Onko pakko ravata?" Veera sanoo heti ensimmäisen ympyrän jälkeen. "Ei ole", vastaan ja tarkkailen Eetua. Pysäytän ruunan ja vaihdan liinan puolta - menköön ravin sijasta hetken toiseen suuntaan. Hoputan taas ponin talsimaan ympyrää. "Tahdotko mennä yksin?" "Jos menet vierellä." Huokaan huomaamattomasti ja irroitan narun. Nyt siis kävelen Eetun vierellä, kun Veera ratsataa ponilla. "Kuka on seuraava?" kysyn ja pysäytän Eetun.
Seuraava uhri oli Hanna. "Selkään vaan!" Tämä tyttö harrasti ratsastusta. Siksipä hän nousi ketterästi Eetun selkään ja asetti jalustimet jalkaansa itse. Eetu oli kuitenkin varulta tässä alussa liinassa... "Joko saan ravata?" Hanna kysyy parin ympyrän jälkeen. "Öö, ei vielä." Mallikkaasti hän ikäänsä nähden kuitenkin ratsastaa, pakko myöntää. Pidän Eetun kuitenkin liinassa ja annan luvan ravata. Hanna hihittää selässä ja keventää. Eetu ei tykkää määräävästä ratsastajasta ja päättää pukittaa. "Eetu pruut!" ähkäisen. Hanna kuitenkin pysyy ihmeen kaupalla selässä ja kehun häntä. Vielä hetken annan tytön ravata, kunnes selkään nousee Kiia.
"Pelottaa", selässä oleva ratsastaja sanoo. "Ei se mitään tee." "Mitä se äskönen sit oli?" Kiia kysyy silmät pyöreinä. Niin no, en voinut luvata etteikö Eetu tekisi jotain. "En tiedä mutta voin kulkea vierelläsi", lohdutan ja otan liinaa tiukemmalle tuntumalle. Kävelen ihan Eetun vieressä eikä ruuna pidä siitä. Se koettaa näykkiä hupparini hihaa ja selässä oleva lapsi katsoo kummeksuen. En edes uskalla ehdottaa, että ravaako hän. Siksipä kävelen vain ponin vierellä. Aivan hiljalleen löysytän liinaa ja peruutan. Lopulta Kiia kävelee yksin liinassa. "Hyvä!" kehun ja pysäytän sitten Eetun.
Melkein puolivälissä. Nyt alkoi tulla kinaa siitä, kuka seuraavaksi tulee. Määrään seuraavan ja se osoittautuu Noraksi. "Meillä on koira." "Okei", sanon ja avitan hänet selkään. "Sitten meillä oli kissa, mutta se kuoli", sopertaa käytiä menevä Nora. "Joo." "En pelköö heppoja, mutten oo koskaan ratsastanu ennen!" Nora kuiskaa ja siihen vain hymyilen tekopirteää hymyä. Norakin uskaltautuu ravaamaan ja ihastuu Eetuun täysin.
"Jiihaa!" selässä oleva Tiia kiljahtaa. "Selässä ei saa huutaa eikä meluta!" neuvon ja siirrän Eetun käyntiin. Tasaisin välein tytön jalat hipaisee Eetun kylkiä ja välillä tasapainoin korjatakseen Tiia vetää ohjista. Käy sääliksi Eetua. "Älä nyhdä ohjista äläkä pompi turhaan satulassa!" "Joko laukautaan! Hoplaa!" Tiia ei ota opikseen. "Huoh. Ei", vastaan rauhallisesti ja vilkuilen Eetun eleitä - sen pinna alkoi olla viimeisessä tapissa. Kun sitten Tiia kerran vielä repäisee Eetu-raukkaa suusta, suuttuu shettis. Se vetäisee päänsä ohjineen alas ja päästää pukituksen. Sen jälkeen se lähtee ravaamaan pää matalalla. "Hei Eetu pruut! Pysähdy!" käsken, mutta Tiia lentää jo komeassa kaaressa alas. Vielä käyntiä mentyään tulee seuraavan vuoro.
Toiseksi viimeisenä menee Sissi. Hän ei ole ikinä ennen ratsastanut, joten ymmärrän tytön jännityksen. "Hyvin se menee!" hymyilen ja käsken Eetun kävelemään. Koko ajan Sissi hymyilee iloisena ja istuu rennosti. Kun on aika ravata, jännittyy Sissi mutta pysyy kuitenkin hienosti selässä. "Sehän sujui kivasti. Viimeisenä Emilia - oletkin varmaan jo malttamaton?" Eetu siirtyi jo hyvin tottuneesti kävelemään ympyrää. Olin ruunasta ylpeä, koska se oli käyttäytynyt hyvin mallikkaasti koko ajan. Viimeinenkin ratsastaja ratsasti hetken käyntiä ja ravasi sitten. Eetu meinasi jo ravata turhankin laiskasti, mutta se ei näyttänyt Emiliaa haittaavan. "Kiitos kaikille. Seuratkaa mua talliin!"
Ihanaa. Ei enää niitä lapsia - äiti oli vienyt ne kotiinsa odottamaan kyytiään. Lahjat oli annettu ja herkut syöty ennen tallille menoa. Aikarajaksi äiti oli antanut 45 minuuttia, ennen kuin tulisi minut hakemaan. Olin taluttanut Eetun jo pesukarsinalle. "Hienosti käyttäydyit!" kehun poikaa ja otan suitset pois päästä. Heti perään laitan päitset ponille, joiden avulla se jää kiinni. Etsin suitsien ristityspaikan ja laitan ne siistiin nippuun - tietenkin vasta kuolainten pesun jälkeen. Vien suitset naulakkoonsa kera matringaalin ja palaan Eetun luo. Avaan siltä vyön ja vedän satulan selästä. "Höh et edes hiennut", sanon ääneen ja kävelen sitten kevyt satula otteessani varustehuoneeseen. Laitan satulan paikallensa ja ennen kuin menen Eetun luo, käväisen taukohuoneessa. Otan repustani Eetulle varatun leivänkannikan ja menen sitten pörisevän shettiksen luo. "Ai tänkö haluat?" härnään mutta annan leivän sitten. Irroitan suojat ja palautan paikalleensa. Lopuksi kiinnitän päitsiin riimunarun ja talutan Eetun pihatolle.
Äiti kaartaa pihaan ja hyppään kyytiin nopeasti. "No tykkäskö ne ees?" kysyn vaivihkaa, kun olen kiinnittänyt turvavyön. Otan jalkatilassa olevan repun syliini ja katselen ikkunasta ulos. Äiti on hetken hiljaa kunnes sanoo: "Arvaa." "Ei?" ähkäisen. Sinne meni sekin palkinto ja turhaan jätin itse ratsastamatta. "Jep", äiti sanoo ja ajaa autolla keskittyneenä. Mitä ihmettä, sanon kuitenkin mielessä. Tuli tämä kuitenkin vähän yllätyksenä. Ainakin tallilla näyttivät olevan mielissään... "Se oli vitsi!" äiti hymähtää ja kaartaa ratsastusvaruste-kaupan pihaan. Loppujen lopuksi mukaani kotiin lähti uusi kouluraippa ja vaaleanruskea-valkoiset ruutuhousut. Eetukin kyllä olisi kaivannut jonkinmoisen kärsivällisyys-palkkion. Ensi kerralla ratsastaisin ihan itse Eetulla... Ehkä Anni lähtisi kanssani ratsastamaan?
Jonna ja Eetu > 32 hoitomerkintä Sanat ja pisteet > 1885 & yht. 9,5p.
|
|
|
Post by Jonna on Mar 6, 2014 23:51:26 GMT 2
Kyllääää Upea tausta? Mutta siis juu, kurakelit ? + nopee sutasu 33. HM & pisteet 11,5p.
|
|
|
Post by Jonna on Apr 4, 2014 22:26:58 GMT 2
Käytiin maastoilemassa :3 Ja joo, taas piirrustusta, koska paljon vähän ärsytti, kun yli 800 sananen tarina, joka oli kesken, pyyhkiyty... Että piirrustuksella taas mennään! (klikkaa isommaksi )Jonna & Eetu ? ? 34 hoitomerkintä Pisteet ? ? 13,5p.
|
|
|
Post by Jonna on May 2, 2014 19:24:21 GMT 2
Yhteinen sävel? (7.5)
Avaan tallin oven reippaasti ja kävelen ilmoitustaululle. Lasken repun jalkojen juureen lepäämään. Ei tunteja, olihan tänään hoitajien oma liikutuspäivä. Katson silti ilmoitustaulun läpi, vaikka siihen ei ole tullut mitään uutta - pari ratsastusvaatteiden myynti-ilmoitusta ja huomautuksia. Jätän repun maahan nurkkaan ja etsin käsiini Eetun riimunarun. Tallilla oli paljon hoitajia ja kaikki näytti hyörivän hoitsunsa ympärillä. Nykyään hevosten hoitajat vaihtuivat sitä mukaa, että pää oli aivan pyörällä. No, ehkä minun ei tarvitsisikaan muistaa kaikkia.
Menen lämpimään ulkoilmaan ja suljen oven perässäni. Minun on pakko henkäistä raikasta ilmaa - ihanaa, kesä oli tulossa. Se meinasi kesälomaa ja vapaata, mutta myös Vaahterapolun kesäleiriä. Odotin sitä hyvin innolla, mutta nyt päätin keskittyä nykyaikaan. Kävelen pihatolle hiekan narskuessa kenkieni alla. Puikahdan aidan alitse ja kutsun herraa nimeltä. Se kohottaa päätään heinänrippeistä, mutta jatkaa sitten syömistä. Huokaan ja kävelen vielä pari askelta lähemmäksi, pyytäen Eetua tulemaan: "Eetu!" Lopulta tyydyn marssimaan aivan itse ponin luo, mutta sekään ei kelpaa. Poniherra lähtee lönkyttelemään aivan vastakkaiseen suuntaan kuin missä minä olen. Hetken koetan kävellä maltillisena Eetun perässä, kunnes ärähdän ponille. Silloin se hidastaa hitaasta ravista käyntiin ja lopulta pysähtyy. Ruuna kääntää takamuksensa minuun päin, mutta antautuu kiinni. Yritän hetken olla vihainen, mutta se ei yksinkertaisesti onnistu. "Olet hieno poika, olet", hymyilen ja kiinnitän narun päitsiin. Lähden kävelemään pihatosta pois ja Eetu seuraa kuin koira. Kiinnitän Eetun käytävälle odottamaan, kun ensin itse haen pakin. Tallilla oli tosiaan paljon porukkaa ja koko ajan oli törmätä johonkin hoitajaan. Palaan Eetun pakki käsissäni käytävälle ja jään rapsuttamaan ponia säästä. Se venyttää kaulaansa ja sen ylähuuli alkaa väpättää. "Tekeekö hyvää?" sanon hiljaa ja rapsutan vielä hetken. Otan sitten piikkisuan ja harjaan Eetua hierovin ottein. Poni näyttää nauttivan täysin siemauksin. Karvaa irtoaa paljon ja kerran Eetu harjattuani otankin pölysuan. Harjaan kaiken irronneen karvan pois ja viimeistelen ruunan harjaamalla hännän ja harjankin. Etuharjaan teen söpön letin, mutta Eetu ei oikein ole samaa mieltä. "Okei, okei! Otan tämän pois", nauran kun Eetu tuntuu sanovan "en ole tyttö!". Laitan harjat pakkiin ja otan kaviokoukun. "Nosta", määrään ja Eetu luimii minulle. Sanon ”nosta” vielä hiukan päättäväisemmin ja nojaan, jolloin Eetu nostaa kavion. Putsaan sen liasta ja tiputan jalan. "Hyvä poika", kehun ja taputan shettistä kaulalle. Putsaan takakavionkin ja vaihdan puolta. Eetu jaksoi joka kaviossa muistuttaa, ettei ollut kiltti poni. Lopulta se kuitenkin antoi putsata kaviot.
Sujautettuani mallikelpoisesti suojat joka jalkaan, noudan satulan varustehuoneesta. Tohelo oli valinnut parhaan paikan - suoraan varustehuoneen edessä olevan oviaukon. Se ei ollut moksiskaan, kun muut yrittivät hätyytellä kissaa pois tieltä. Luikahdin nopeasti takaisin Eetun luo ja laitoin satulan selkään. Nöyränä poikana ruuna huokaisi vain syvään ja antoi minun kiristää vyötä. Jätin sen melko löysälle ja mittailin jalustimet suunnilleen sopivan kokoisiksi maasta käsin. Otin onneksi suitset samalla mukaan ja ne odottivat maassa niin, etteivät me olleet tiellä. Ne eivät juurikaan olleet kylmettyneet, joten en lämmitellyt kuolaimia. Laitoin päitset ponin kaulalle ja päästin sen melkein karkuun. Nolona sujautan äkkiä kuolaimet Eetulle ja laitan remmit sopiviksi. Laitan tässä välissä myös matringaalin. Kiristän vyötä tässä vaiheessa vielä parilla reiällä ja haen sitten omat varusteet. Jaahas, minne sitä menisi. Kentällä näytti olevan jo aika paljon porukkaa, vaikka aika ymmärrettävää - sää oli tänään tosi hyvä! Kurkattuani kuitenkin typötyhjään maneesiin, päätin mennä sinne kahdestaan Eetun kanssa. Suurinosa oli varmaan sään vuoksi kentällä tai maastossa - sehän kelpasi kun pitkästä aikaa Eetun selkään kipuaisin. Menimme siis maneesiin.
Kiristän ohjastuntumaa ja asetan jalkani jalustimeen. Ponnistan nopeasti selkään, mutta poni on nopeampi. "Pruut!" ähkäisen ja käsken ruunan peruuttaa sen etenemät askeleet. Turpa kattoa kohden se palaa aloitusruutuun ja jää luimistelemaan siihen. Säädettyäni jalustimet annan käskyn liikkua ja haluttomasti Eetu lähtee kävelemään uraa pitkin. Ruuna pärskähtelee kävellessään, samalla luimiessaan minulle aika pahasti. Silittelen ponia parin kiekan ajan, kunnes kerään ohjat. Samalla shetlanninponin askelkin reipastuu. Eetu oli huomattavasti reippaantunut, jos vertasi vaikka alkuaikoihin. Se liikkui jo kivemmin eteenpäin, mutta helposti villintyikin reippaammasta menosta. Teen heti aluksi C-päätyyn pääty-ympyrän. Eetu koettaa tunkeutua pois ympyrältä, mutta käsken sen tomerana takaisin ympyrän muodolle. Ruuna kulkee pää ylhäällä ja jännittyneenä – tuon halusin heti alkuunsa pois! Jään ympyrälle ja teen parit pysähdykset. Ihan kivastihan se pysähtyy, mutta kun turpa on yhä kattoa kohden. Löysennän hiukka ohjaa ja koetan tehdä asetusta sisään. Eetu pärskähtää ja kuuntelee tarkasti, mitä käsken tehdä seuraavaksi. Kävelemme pois ympyrältä. Teemme seuraavan pitkän sivun mahdollisimman hidasta käyntiä, joka onnistuu melko hyvin. Taputan Eetua ja teen myös L-päätyyn ympyrän, samalla asettaen. Tällä kertaa menee jo paremmin, mutta olisi silti kivempi, jos Eetu kulkisi peräänannossa pää hieman alempana. Siirrymme pois ympyrältä. Tulemme pitkän sivun alkuun, jolloin höllään hieman ohjasta ja käytän pohjetta. Eetu vastaa pohkeeseeni nostamalla päätä ja siirtymällä raviin. Kevennän mahdollisimman kepeästi Eetun selässä ja yritän saada energistä hevosta hidastumaan. Teen suuren keskiympyrän ja asetan Eetua. Poni pärskähtää ja käyttää hetkellisesti päätään kuin ”muodossa”. Epäilen kuitenkin, että Eetu yrittää saada kuolaintuntuman pois. Kuitenkin, sitä tarkemmin jäämättä ajattelemaan, jatkan uraa pitkin. Teen parit kiemura-urat, jotka Eetu tekee melko kiltisti. Teen suunnanvaihdoksen kokorata leikkaalla ja siinä teen temponlisäyksen. Siihen ei paljoa tarvitse pyytää, kun Eetu jo kiihdyttelee hirveää vauhtia toiseen kulmaukseen. Otan ravia vielä vähän toiseenkin suuntaan, tehden ympyröitä ja muita kuviota. Sen jälkeen annan Eetulle vapaat ohjat.
Käveltyämme kerään ohjat uudelleen ja päätän kokeilla laukkaa. Teen parit pääty-ympyrät. Koska arvattavissa oli, että laukka tulisi olemaan vauhdikasta, päätän jäädä pyörimään ympyrälle. Valmistellessani laukkaa Eetu käy jo aivan liian innokkaana ja sen häntä on kuin viuhka. Lopulta kuitenkin annan luvan laukata ja Eetuhan laukkaa! Onneksi olen Eetun kanssa ainoa parivaljakko maneesissa, muuten saattaisi käydä huonosti… Nousen koulujalustimilla kevyeeseen istuntaan niin hyvin kuin mahdollista ja annan Eetun laukata – päästäköön suurimmat höyrynsä nyt. Pari pukitusta sekaan mahtuu ja käyn istumassa satulan edessäkin. En kuitenkaan tipu, joten jatkamme laukassa. Kierroksien kuluttua, alan hidastaa Eetua. Kumma kyllä, poni tottelee! Taputan sisäkädellä kiitollisena, mutta kannustan jatkamaan laukassa. Eetu pärskähtelee useaan otteeseen ja oikoo hieman kulmia. Yritän istuutua syvälle satulaan, mutta melko tasainenkin laukka meinaa vain pomputtaa. Teen päätyyn ympyrän ja siirrän sen jälkeen raville. ”Hyvä poika, joko sait purettua energiaasi?” Kuin vastaukseksi Eetu pärskähtää vielä pariin otteeseen. Siirrymme käyntiin ja vaihdan suunnan täyskaarrolla. Tällä kertaa menen kulmaan ja nostan sieltä laukan – tällä kertaa huomattavasti rauhallisemman. Eetu innostuu toki taas päästämään pukkeja, mutta pysyn taas selässä. Laukkaamme pari kierrosta, kunnes siirrän Eetun raviin. Seuraavaksi hidastan ravia, hidastan ja yhä edelleen hidastan. Eetu tottelee kivasti pidätteitäni ja pian pystyn istuutumaan satulaan. Hiukan ravi pomputtaa, mutta koetan vain istua. Eetu luimistelee minulle, mutten anna sen häiritä. Puolipidätteillä siirrän shettiksen käyntiin ja pysäytän. ”Hieenosti!” kehun ja nostan jalustimet satulan päälle ristiin. Voisin kokeilla pohkeenväistöä, en ollut ennen sitä tainnut tehdäkään Eetulla (outoa). Käsken Eetun uudelleen kävelemään, samalla Eetun ihmetellessä ettei minulla ollut jalustimia. Käännymme seuraavan sivun alusta tavallista aikaisemmin ja suoristan Eetun. Sen jälkeen lähden yrittämään pohkeenväistöä. Eetu pitää päätään ja koko selkänsä aluetta jo rennommin, joten tämä on jopa melkein – helppoa? Eetu menee kuin ammattilainen ja kuuntelee hyvin apujani. Teen saman pariin kertaan, jonka jälkeen lopetan pohkeenväistöt – onnistumisiin on hyvä lopettaa! Ravaan enää loppuravit, jossa Eetu on jo rento ja kulkee mukavasti – ei liian laiskasti eikä energisesti. Lopuksi laskeudun selästä ja menemme tyhjentyneelle kentälle kävelemään loppukäynnit. Rapsuttelen Eetua samalla kävellessäni sen vierellä. Eetu oli ollut tänään tosi mukava, vaikka puksuttikin aivan liian vauhdikkaasti alkuun. Ehkä olimme alkaneet löytää yhteistä sävelmää Eetun kanssa?
Vien Eetun talliin käytävälle ja otan satulan ja suitset pois. Harjaan enimmät karvat pois huovasta ja vien satulan huopineen paikoillensa. Pesen kuolaimet ja ristitän ne siistiin nippuun. Eetu on tullut jopa hikiseksi, joten otettuani suojat sekä martingaalin, talutan ponin pesupaikalle. Huuhdon koko ruunan viilentävällä vedellä ja se näyttää nauttivan siitä. Kuivaan ponia ja laitan lopuksi fleeceloimen. Sen jälkeen talutan Eetun pihatolle – tästä ratsastuksesta olisi hyvä jatkaa kisoihin!
Jonna & Eetu ? ? 35 hoitomerkintä Pisteet ? ? 15p.
|
|
|
Post by Jonna on Jun 7, 2014 14:22:38 GMT 2
|
|
|
Post by Jonna on Jun 23, 2014 22:59:19 GMT 2
Olipa kuuma. Löhösin varmaan toista tuntia riippukeinussa auringon paistaessa täydellä terällä. Venyttelin autuaasti, kunnes tajusin ajankulun - minunhan piti mennä Eetun luo! Nousen ripeästi ylös, mutta en vaihda shortseja ratsastushousuihin - olin päättänyt tänään vain talutella Eetua. Pakkaan reppuun vettä ja pistän pyöräilykypärän vauhdilla päähän. Lähden polkemaan tallille hurjaa kyytiä ja ei menekään kauaa, kun olen tallilla. Matkalla oli kyllä kerennyt tulla kuuma, joten juon vettä ja menen sitten tallin viileyteen.
Vilkaisen tallin ilmoitustaulun läpi ja huomaan käytävällä Jennyn hevostaan hoitamassa. Olisi kiva saada seuraa maastoon taluttelemaan, mutta Jennyä en uskaltaisi pyytää (pelkuriminä). Menen siis taukohuoneeseen, josta löytyykin porukkaa. Inna istuu shortseissa ja tuubitopissa Juuson sylissä ja Satu sekä Carida juttelevat keskittyneen näköisenä. Lopuksi huomaan myös Catherinen nurkassa puhelintaan rämpläämässä. Päätän mennä pyytämään tyttöä mukaan vaikka Sallan kanssa. Istuudun tytön viereen.
"Moi, ootko jo liikuttanu Sallan?" aloitan ja huomaan tytön tekstittelevän jonkun kanssa. Satun vilkaisemaan Innaan ja Juusoon, jotka lääppivät toisiaan sohvalla. "Menkää muualle pussailee", Mila huokaa ja jatkaa sitten joidenkin papereiden selausta. "Joojoo", Inna huokaisee takaisin ja nuori pari menee kauemmaksi - mitä luultavammin pussailemaan. Catherinekin tuntuu viimein havahtuvan. "Öö... En oo liikuttanu Sallaa, miten niin?" "Aattelin että olisitko lähteny mun kaa poneja taluttelee?" kysäisen ja vilkaisen Milaan. Huomaan myös Jessen ilmestyneen Milan taa. Jesse on alkanut hieroa Milaa ja nainen näyttää olevan vain ja ainoastaan iloinen miehen tulosta. Pian Jesse pussaakin Milaa naamamme edessä poskelle ja nainen näyttää punaiselta kuin tomaatti. "Mitä sä just sanoit Innalle ja Juusolle?" Satu puuttuu herkkään hetkeen, Carida näyttää ainoastaan kiinnostuneelta tilanteesta. Catherine pyöräyttää silmiään ja kuiskaa; "Mennään vaan, haluun pois täältä pusuluolasta!" "No siis...", Mila jää selittämään nolona. Nauraen karkaamme tallin puolelle.
Tulemme kuumasta ilmasta talliin ponit perässä ja jätämme molemmat käytävälle. "Haetaan pakit", Catherine sanoo ja lähdemme varustehuoneeseen. Otan Eetun pakin ja silitän ohimennen jaloissa pyörivää Micoa. Salla hirnahtaa Catherinelle, kun hän menee ponin luo pakin kanssa. Tyttö ottaa harjan ja alkaa harjata pölyä pois Sallan karvasta. "Hei haittaako jos mä kumminki ratsastaisin Sallalla?" Catherine kysyy ja silittää Sallaa. Otan itsekin pölysuan ja alan harjata pölyä Eetun karvasta. "Ei haittaa, mutta mä joudun taluttamaan - mulla ei oo ratsastushousuja!" Pölyä lähtee paljon ja Eetu yskii pari kertaa. Vuohiset ovat mudassa ja alan harjata niitä tarmolla. "Eihän se oo ongelma eikä mikään! Mennään ilman satulaa?" Catherine innostuu ja palauttaa harjan pakkiin. Hän ottaa Sallan kaviokoukun ja menee tamman viereen, jolloin se nostaa pikkuruisen kavionsa Catherinelle. "Ai ilman satulaa maastoon?" Hyvähän Catherinen olisi mennä, Salla kun oli melko kiltti. "Joojoo, ei Eetukaan varmaan jaksa riehua kun on niin kuuma", Catherine suostuttelee. Huokaisten myönnyn ajatukseen; "Okei sitten... Joudun kyllä lainaamaan tallin kypärää ja raippaa!"
Lasken juuri viimeisen kavion alas ja taputan Eetua. "Hyvä poika!" Nostan suojat esille ja harjaan ne sisältä puhtaaksi hiekasta. Sen jälkeen laitan ne yksitellen jalkaan ja katson Sallaan. Catherine laittoi jo suitsia Sallalle, joten kiirehdin itsekin hakemaan suitset. Laitan ponin päitset kaulalle, josta Eetu intoutuu haukottelemaan. "No niin, avaa", sanon Eetulle ja laitan ponille kuolaimet suuhun. Hetken taistelen remmejen kanssa, ennen kuin jätän Eetun odottamaan käytävälle. "Käyn laittaa viestin äidille, että voi venyä kun ratsastankin!" sanon Catherinelle joka vastaa asian olevan ok. Alan kaivella kännykkää repusta, kun huomaan kypärän unohtuneen reppuuni - jes! Ei tarvinnut lainata tallin kypärää! Laitan äidille lyhyen viestin ja puen kypärän päähäni. Lainaan kyllä mustaa raippaa tallilta, mutta menen sitten Eetun, Catherinen ja Sallan luo. Catherine on jo valmiina; "Mennäänkö?" Huikkaan vielä nopeasti Helenalle meidän lähtevän maastoon, ennen kuin kävelemme ulos.
Ponnistan nopeasti selkään ja saan kyllä taas olla pidättelemässä Eetua, ettei se juokse jo täyttä päätä maastoon. Koska jalustimia ei tarvitse säätää, pääsemmekin heti lähtemään maastoon. "Mihin mä ryhdyin?" huokailen heti alkumatkasta ja Catherine vain hihittää. Kävelemme pitkän matkaa metsäpolkua käynnissä, kunnes Catherine hihkaisee: "Mennään kahluuttamaan!" "Ootko tosissas?" kysyn ja katselen reippaasti kävelevää ponia allani. "Joojoo, on niin kuuma!" "Okei, mutta se sun teoria Eetun laiskuudesta kuumalla ei pidä kyllä ollenkaa paikkaansa", huokaan ja kiellän Eetua syömästä ohimennen puskan oksia. "Ihan sama pikku vikoja, ravataan!" tyttö hihkaisee ja lähtee kipittämään Sallalla kaluutusrantaa kohden. Hengähdän syvään Eetun lähtiessä automaattisesti raviin ponitamman perään.
Ravammekin ihan reilun pätkän ja saavumme rannalle. "Kai tä oli ihan sallittuu? En tiiä tykkääkö Eetu vedestä", epäröin yhä, sillä en yhtää tiennyt miten Eetu suhtautuisi veteen. "Totta kai!" Catherine kikattaa ja käskee Sallaa liikumaan veteen. Ensin Salla epäröi, mutta tajutessaan veden viilentävän se jo porskuttelee täystyytyväisenä. Annan Eetullekkin pohkeita, jolloin ruuna lähtee kävelemään veden pintaa kohden. Olin satavarma että vedenpintaan tulee stoppi, mutta ei - Eetu pikemminkin ravasi veteen. "Pruuut..." "Hihii, vai ei muka pidä vedestä?" Catherine hymähtää ja käskee tammaa niin syvälle, että shettis joutuu uimaan. "Hiiieno tamma!" hän kehuu ja lähtee tulemaam rantaa päin.
Keskityn jälleen Eetuun, joka on onnistunut kastelemaan kenkäni ja housuni lähes huomaamatta. Siitä huolimatta haluaisin kokeilla samaa kuin Catherine ja Salla. Menenkin mainitsemaan asiasta ääneen, pian Catherine uhkaa tiputtaa minut veteen ellen itse menisi. Siispä käsken ruunaa syvemmälle ja syvemmälle, kunnes laskeudun vierelle uimaan. "Woou, hieno poika! Nyt rantaan!" Hetken paistattelimme auringossa, ennen kuin käännyimme tallille päin.
Tallille päin otimme sitten laukkaanin. Se vasta oli ällöä märillä vaatteilla, märässä ponin selässä. Meno meinansi mennä villiksi, kun ponit äkkäsivät että kotiin mentiin. Saatiin kuitenkin ravin kautta käyntiin ja jäähdyteltiin niitä viimeiset pari kilometriä. Tallin pihassa laskeuduin alas Eetun selästä ja taputin poikaa. "Olit kyllä ihan mahtava", kehaisen ja taputtelen shetukkaa. Haen Eetun päitset ja narun, kiinnittäen Eetun ulos. Samalla kun aurinko lämmittää mukavasti, vedän vettä pois hieman itsekin Eetusta. Pian poni näyttää melkein kelvolliselta ja päätämme kysyä Helenalta, saisiko poneja syötellä. "No vähän", kuuluu naisen vastaus ja kävelemme pikakävelyä ponien luo. Kävelytämme ne (vetävät meidät) vihreälle ja ponit syövät innoissaan sen minkä kerkeävät. Hetken siinä syöttelemme, kunnes lopetamme. Talutamme yhtä matkaa Sallan ja Eetun pihatolle, jonka jälkeen kiitän Catherinea maastoseurasta. "Ei mitää, pyydä toistekin!" hän virnistää. Tämän jälkeen alkoi armoton matka pyörällä kotiin, missä äidillä riittikin ihmetystä märissä vaatteissa; "Eikös sun pitänyt vain talutella Eetua?" Kakkakännykkäkuntaastoimitjalähetitviestini.
J O N N A & E E T U ? 3 7 H M P I S T E E T & S A N A T ? 1 8 , 5 & 9 3 1
|
|
|
Post by Jonna on Aug 3, 2014 15:55:57 GMT 2
Eikä, elokuu! Tämä inhottava kuukausi, kun koulu alkaa. Tänään minulla olisi kuitenkin tarkoitus käydä hoitamassa Eetu-poni, jota en ollutkaan nähnyt kuukauteen. Heinäkuu oli mennyt ulkomailla, kavereiden kanssa oloon ja paljon muuhun. Toisaalta Eetukin oli saanut nauttia kokonaan lomasta, enkä minä ollut häiritsemässä. Mutta nyt kun olin kuitenkin Vaahterapolkuun menossa, niin kasasin juuri ratsastusvarusteitani kassiin. Saisin onneksi kyydin tallille. Pakkaan nopeasti loput tavarat ja hyppään ulkona odottavaan autoon. Matka menee yllättävän nopeasti ja hyppään kyydistä pois tallin pihalle. Wienna ja Mico löhöilee tallin varjossa, mutta tallikoirista isointa ei näy missään. Sitä sen enempää ajattelematta nappaan riimunarun ja jätän kassini taukohuoneeseen.
Kävelen pihatolle hymyillen ja pian saavunkin päämäärääni. En ole ensin erottaa Eetua, ennen kuin huomaan sen makaavan kyljellään maassa. Menen hiljaa aidalle ja yritän olla säikyttelemättä sitä. Hetken vain olen siinä ja huomaan Eetunkin vilkuilevan välillä minua. "No niin, ylös nyt. Olethan sä kuitenkin saanut jo kuukauden makailla!" Menen pihatto-aitauksen sisään ja maiskauttelen pojulle. Onnekseni Eetu nousee suosiolla jalkeille ja kiinnitän sen hiekkaisiin päitsiin riimunarun. "Mennään sisälle", hymyilen ja lähden kävelemään portille. Avaan portin ja käännytän Eetun sen ensin kävellessä ulos aitauksesta. Suljen portin ja maiskautan; "Tule!"
Suloiset kengitetyt kaviot paukkaa tallin lattiaa vasten, kun talutan Eetun käytävän päähän. Käännän Eetun toisinpäin ja kiinnitän vielä sen kiinni. Haen ripeästi pakin ja palaan malttamattoman ruunan luo. "Mitä Eetu, oliko sulla mua ikävä?" Kuin sanoakseen "ei", se tönäisee minua päällään. "Arvaappa mitä? Mulla on ollu sua", hymähdän ponille, pussaan sitä turvalle ja alan viimein harjata sitä. Onneksi Eetussa on vain kevyt hiekkakerros ja se lähtee aivan pölysualla. Toisinaan joudun rapsuttamaan piikkisuallakin kuivuneet paakut, mutta pian shettisruuna on kauttaaltaan putsattu. Otan kaviokoukun ja menen etukavion luo. "Nosta!" vaadin ja luimistaen shettis tottelee. Huomattavissa oli siis edistystä! Putsaan pienen kavion sisällön ja niin teen myös kaikille muille kolmelle kaviolle. Lopuksi Eetu saa paljon taputuksia ja ei-niin-halutun pusun.
Etsin suojat jostain pakin perukoilta ja harjaan ne sisältä ja ulkoa puhtaaksi. Kumarrun aina yhden suojan kanssa ruohonjuuri-tasolle ja laitan suojat pikkuisiin jalkoihin. Silitän lämmintä selkää ohimennen, kun lähden hakemaan satulaa. Satula löytyy sen tutulta paikalta ja palaan Eetun luokse. Ruunan luimistellessa laitan huovan sen selälle, sen jälkeen satulan. Pikku hiljaa kiristän vyötä, mutta jätän sen vielä aika löysälle. Haen äkkiä suitset ja laitan ne Eetulle. Puen itselleni ratsastusvaatteet ja lähden sitten kentälle. Kentällä oli vain yksi ratsukko, mutta hänkin nähtävästi loppukäynneillä. Ennen kuin ehdin kysyä "saanko tuoda kentälle puomeja", lähtee ratsukko jo lätkimään kentältä. No, saisinpahan ainakin itse päättää asiasta. Kannan molemmille pitkille sivuille neljä puomia suoraan linjaan, vähän uran sisäpuolelle. Palaan talliin, noukin ponin mukaan ja kävelen kentälle. Jep, minä kävelen ja Eetu raahautuu.. Kaarrossa kiristän vielä vyötä ja lasken jalustimet. Ohjat kaulalle laitettuani ponnistan selkään ja joudun säätämään jalustimia. Joku tosi pätkä oli mennyt näköhään viimeksi Eetulla. Otin kuitenkin hiukan tavallista lyhyemmät jalustimet, kun olin maapuomeja ajatellut mennä. En itse asiassa ollut edes varma, olinko ikinä siunannut tuntia pelkästään puomeille. No jos en ollut, niin nyt sen tekisin.
Käskettyäni Eetun kävelemään uralle, annan sille vapaat ohjat. Kävelemme melko hidasta tahtia ja joudun välillä muistuttamaan Eetua siitä. Silittelen ponia kaulalta hetken, ennen kuin otan sitten ohjat tuntumalle. Ensin teen parit pysähdykset käynnissä, eikä Eetu tahtoisi alkuun taas muistuttaa koulutettua ponia. Shetlanninponi meinaa poukkoilla ympäriinsä, eikä malttaa olla paikoillaan. "Pruut!" sanon varmaan kymmenettä kertaa, yrittäessamme tehdä siistiä pysähdystä. Koska käyntityöskentely tuntuu energisyyden takia hyvin mahdottomalta, annan Eetulle luvan siirtyä ravaamaan. Se melkein ampaisee ravaamaan ja alan keventää tahdikkaasti rytmin mukana. Teemme parit pääty-ympyrät, jotka Eetu menee ihan kiltisti jopa asetettuna. Kun alamme päästä samaan rytmiin, käännän sivun alusta Eetun puomeille. Ensimmäisellä kerralla se jää vahtaamaan puomeja ja menee kamalan etupainoiseksi. Reippaannan hidastuneen ravin uudelleen ja lähestyn puomisarjaa jälleen. Tällä kertaa pidän pohkeet tiukemmin kyljissä ja käytän raippaakin ihan vähän ennen estettä. "Hyyyvä poika", kehun kun tällä kertaa menee paljon paremmin. Siirrän Eetun käyntiin ja vaihdan suunnan koko rata leikkaalla. Uralle päästyämme annan luvan siirtyä raviin ja otan taas pojan haltuun. Ravaan yhden voltinkin, jonka jälkeen lähden reippaassa ravissa kohti puomeja. Eetu pärskähtää iloisesti ja rymistelee puomit kepeästi yli. Yhdesti sen jalka kolahtaa puomiin, mutta muuten puhtaasti. Tulen vielä toisen kerran tähän samaan suuntaan, ennen kuin siirrän käyntiin. Ruuna alkaa jo nyhtää vapaata ohjaa, mutta en anna sitä vielä. Ensin nostaisimme vielä parit laukat. Jätän tällä kertaa puomit pois ja lähden vain laukkaamaan. Pari ilopukkia tulee, mutta muuten Eetu laukkaa asiallisesti - toki vähän liian riehakkaasti. Tämän laukkapätkän jälkeen annan vapaat ohjat välikäyntien vuoksi.
Pian Eetu on saanut kävellä tarpeeksi ja se alkaa pomppia, kuin pelkäisi jotain. Sen vuoksi päätän jatkaa työskentelyä ja kerään ohjat tuntumalle. Koska Eetu nyt taas kerran on niin virkeänä, niin nostan laukan joka nouseekin pompahtaen. Olen ensin vähän aikaa kevyessä istunnassa, jotta Eetu saisi laukan kunnolla pyörimään. Sen jälkeen istun alas ja alan niin sanotusti työstämään. Jotta laukka olisi enemmän hallinnassani, jään laukkaamaan pääty-ympyrälle. Koetan asettaa, mutta Eetu tuppaa pienentää sitten ympyrää - eli ei totellut sisäpohjetta. Jatkan uralle laukkaamaan ja lähden ensi kerralla katsomaan puomeja. Käännymme puomeille ja olen valmiina ylittämään puomit - Eetu selvästikkään ei. Se tekee aivan minut yllättämällä äkkipysähdyksen ja tulen siitä kaulalle. "Eetu eeeei. Pruuut poika!" koetan hidastella, mutta valun uhkaavasti korvia kohti. Kaiken lisäksi ruuna päättää uhalla ravistella päätään, joten luiskahdan alas maistelemaan hiekkaa. "Eetu", huokaan, kuitekin hymy huulilla. En ollutkaan tippunut pitkään aikaan Eetulta! Onneksi sen ohjat jäi edes käteeni, joten ei tarvitse alkaa metsästämään poikaa. Koska kentällä ei ollut muita, saatoin vain siitä paikaltani ponnistaa selkään. Heti alkoi älytön touhottaminen, joten nostinkin laukan oikein mallikkaasti siitä pysähdyksestä, heh. Lähestymme heti uudelleen puomeja ja tällä kertaa olen - taas - pohkeet tiukemmin kiinni ja käsken yli. Tällä kertaa menemmekin yli, mutta Eetu lähes hyppii joka puomi yli. Hidastan välissä käyntiin ja nostan siitä jälleen laukan. Eetu alkaa jo rauhoittua, ja koska puomit menevät nyt tosi hyvin laukassa, jätän laukkapuomit sikseen. Siirryn raviin ja yritän keventäen hidastaa tikitysravia. "Pruuut", yritin rauhoitella ja kääntää ympyrälle. Jatkan vielä hetken ravissa työskentelyä ja tulen puomitkin pari kertaa.
Saatan vain kuvitellakkin, mutta välillä, ihan kuin välillä myödätessäni Eetu olisi käynyt pari askelta muodossa? En ratsastaessa sitä kuitenkaan kerkeä miettiä, vaan vaihdan vielä hetkeksi suuntaa ravissa täyskaarrolla. Tulemme vielä yhdesti puomit, jonka jälkeen alan antaa ravissa pidempää ohjaa Eetulla. Sitä mukaa kun ohjaa pidennän, niin sitä mukaa Eetu pärskii. Kun ruunalla on ihan vapaat ohjat, annan seuraavan pitkän sivun alussa sen siirtyä käyntiin. Kävelemme loppukäynnit ja laskeudun sitten selästä. Löysään vyötä, nostan jalustimet ja lähden taluttaman Eetua talliin. Tallissa kiinnitän Eetun käytävälle ja otan satulan ja suitset pois. Irroitan hikisen huovan kuivumaan satulan päälle ja kuolaimet pesen vedessä. Ristitän suitset ja laitan niille tarkoitettuun naulakkoon. Otan suojat pois ja tarkistan kaviot. Eetu saa vesisuihkun haalealla vedellä, sen verran hikiselle se näytti. Se näyttääkin nauttivan täysillä viilentävästä vedestä. Lopuksi kuivaan hikiviilalla. Menen aurinkoon syöttelemään Eetua, jotta se kuivuisi nopeammin. Lopulta se alkaa olla melko kuiva ja vien Eetun pihattoon. Haen kamani tallista ja lähden odottamaan ulos kyytiä.
J O N N A & E E T U ? 3 8 H M P I S T E E T & S A N A T ? 1 9 , 5 P . & 1 1 1 3
|
|
|
Post by Jonna on Aug 6, 2014 22:06:29 GMT 2
Jessy ratsastamassa "No niin, ala tulla", huokaan Jessyn perään joka on jälleen jäänyt ihastelemaan Meridaa tai katsomaan ilmoitustaulua. "Jjoo..", kuuluu hiljainen vastaus ja epäilen tuon tehneen jotain pahaa. Pian onnekseni tuo käveleekin typerän salaperäinen hymy huulillaan luokseni. "Mitä?" yritän selvittää tuon salaisuutta, samalla lähtien kävelemään pihatolle. Jessy pudistaa vain päätään ja ilmoittaa soittavansa tänään myöhemmin äidille. "Et kai aijo hankkia hoitajaks? Tai tunnille?" kysyn silmät pyöreinä. Ei, ei. Joudun kestämään tuota riiviötä tarpeekseni kotona. Jessy kieltäytyy jälleen vastaamasta kunnolla, joten keskityn taas olennaiseen. "Sä voit varmaan hakea sen? Kun kerran ratsastatkin sillä", sanon ehkä iihan vähän katkerana. Jessyyn oli iskenyt jäätävä heppatyttö-purema, hyvä ettei ollut Donnaakin ominut jo itselleen! Jessy lähtee itsevarmasti hakemaan Eetua. "Saatko sen varmasti?" kyselen kun Eetu on päättänyt tänään olla hankala. Se kyllä suostuu jäämään paikoilleen, muttei anna laittaa päitsiä. "Se näykkii!" Jessy huudahtaa ja katsoo minuun. Huokaisten kävelen samaan nurkkaukseen, minne Jessy ja Eetukin oli ajautunut. Komennan Eetua kerran ja Jessy tekee samoin ponin näykkiessä. Vihdoin hän saa päitset ja pääsemme tallin asti ongelmitta. Tallissa haen Jessyn puolesta pakin ja otan itsellenikin harjat. Teimme kerrankin sovussa jotain, ainakin melkein. Koska hoitajia on kaksi, on puhdas poni äkkiä harjattu. Jessy putsaa kaksi ja minä loput kaksi kaviota. Eetu päättää tänään olla vähän hankala, mutta joten kuten Jessy onnistuu. "Laita sä vaikka suojat ja satula, vaikka suitsetkin kun mä käyn soittaa äidille!" pikkusiskoni yhtäkkiä huudahtaa. "Nii mut sun pitäis.... Opetella", huokaan tuon perään. Ei varmaan edes kuullut minua. Putsaan siis harjalla suojat ja laitan ne joka jalkaan. Haen satulan ja asetan ensin huovan, sitten satulan. Jätän vyön vielä hyvin löysälle ja taputan Eetua. Samassa hymyilevä Jessy ilmestyykin paikalle: "Mä saan!" "Saat mitä?" kysyn närkästyneenä. Ei kai vaan omaa ponia? "Mennä vakioryhmään!" tyttö hihkaisee ja pyöräytän silmiä. Ei kai hän ole tosissaan... "Paitsi että... Mun pitäis kysyä Helenalta tai Milalta pääsenkö mä, kun enhän mä ole hypännyt yksittäisenäkään kuin 65 senttimetriä", Jessy sanoo surkeana. Jos nyt oikein muistin, niin tuokin este oli ylitetty jonkun tallin kilteimmällä ja laiskimmalla ponilla. "No mee sit kysyy", sanon ja alan laittaa suitsia Eetulle. Hetken aikaa kinaamme siitä, että tarvitseeko minun lähteä mukaan, ennen kuin itse Helena tulee jo paikalle: "Onks tääl joku ongelma?" tuo kysyy ja meinaan alkaa nauraa. Vilkaisen kuitenkin Jessyyn ja patistan kertomaan. "Nii, ku... Öö, mä oon ton Jonnan pikkusisko ja ratsastanu Donnalla ja-", tuo alkkaa sössöttää ja olen hävetä silmät päästä. "Mä voin kertoo", huokaan jatkaen: "Jessy on siis noin helpon c'n tasoinen, ratsastanut lähi-aikoina aika aktiivisesti. Hypänny yksittäisenä melkein 70 senttimetriä - mutta varmalla hevosella!" Painoitan kahta viimeistä sanaa ja lisään loppuun kysymyksen: "...ja se nyt miettii pääseekö vaikoryhmään!" Hetken Helena on hiljaa ja näyttää miettivän. "Tjaaa, eiköhän täältä viikottain joku heppa löydetä, elikkäs tervetuloa!" Jessy näyttää yhdeltä hymyltä patistaessani tuon hakemaan kamppeitan - itse laittaisin sillä välin Eetulle suitset ja martingaalin. Pian saapastelemme kentälle, missä näytti vain Lispe ja Hukkis treenaavan kahdestaan. Jessy laskee jalustimet ja hyppää selkään. "Tää satula on ihan vinossa!" tuo valittaa ja silloin tajuan. "Kiitä onnees että oot noin laiha, et kiristäny vyötä - ihme ettei satula keikannut!" Jessy laskeutui selästä ja laitoimme satulan paremmin. Eikun uudestaan selkään, jalustimet kuntoon ja kävelemään! Eetu näyttää laiskottelevan urakalla, luuli tämän olevan varmaan joku talutusratsastus. "Ota vaan jo ne ohjat", huutelen ohjeita ja Jessy tottele - kerrankin jossain asiassa. Eetu valpastuu heti ja Jessyllä on pidättelemistä. "Teet ympyröitä, vähän asettelet ja välillä myös parit pysähdukset!" Jessy alkaa tehdä työtä käskettyä. Yllättävän hyvin sillä näytti menevän, mitä nyt vähän liikkeelle lähdöissä kumartui eteen. "Voit lähteä ravaamaan, muista tehdä puolipidätteitä ja kantapäät alas!" komennan. Eetu lähtee jo pelkistä sanoistani ravaamaan. Jessy kevetää vallan mallikkaasti. Käsken vaihtaa suuntaa ja tuo tekee sen koko rata leikkaalla. Hetki ravuuta myös tänne, sitten vapaat ohjat. Annan ohjeet kerätä ohjat tuntumalle. Jessy saa hetken kärsiä Eetun pompottavasta ravista harjoitusravissa, ennen kuin annan luvan siirtää ympyrältä laukkaa. Ensin Eetu tietysti testaa kipitysravilla, mutta Jessy käskemättäni käyttää kunnolla raippaa ja laukkahan sieltä nousee. Huh, Jessyhän oli topakampi kun luulin. Eetu pukittelee väliin, mutta laukkaa muuten oikein kiltisti. "Siirrä raviin, pruut", alan toppuuttella ja vastahakoisesti tyttö siirtyy raviin ja uuden käskyni mukaan käyntiin. Ratsukko vaihtaa suunnan ja käsken nostaa jalustimet. Koko loppu tunnin rääkkään tyttöä ilman jalustimia ravissa, käsken jopa välillä keventää. Silti, silti tuo tyttö näytti iloiselta tunnin jälkeen. Outo tapaus... Tallissa purimme yhdessä Eetun ja huuhdoimme vedessä. Jessy sai kävellä pihaton portille ilman satulaa minun talutuksessa, vaikkei Eetu siitä innostunutkaan. Sanoimme heipat ja lähdimme kuumassa paahteessa ajamaan kohti Donnan tallia - vielä mun pitäis antaa tän muksun ratsastaa silläkin... JONNA & EETU (+JESSY) = 39HM SANAT & PISTEET = 738 & 20,5 ? // Jeejee, kuvaa tulossa kunhan joudan piirtämään! - Mila -
|
|
|
Post by Mila on Aug 11, 2014 13:17:34 GMT 2
|
|
|
Post by Jonna on Aug 30, 2014 9:54:08 GMT 2
40. Yksi vuosi, niin vähän mutta paljon..."Siitä tosiaan oli vuosi, kun aloin hoitaa tuota pikkuista ponimusta. Tarkalleen vuosi sitten, 30. elokuuta vuonna 2013 alkoi minun ja pikku-Eetun taipale. Ja tänään se saa päätöksen, vuosipäivänämme."
Niin, kuten joku tarkkasilmäinen on huomannut niin olen ollut hiukka epäaktiivinen.. Syitä on monia, mutta varsinkin yläaste painottuu pääsyyksi - halu panostaa ja aikaa ei huomaamatta tulekaan käytettyä enää niin paljon koneella - tai jos täällä notkun niin ei innosta juuri silloin kirjoittaa. Tahto olisi kova jatkaa Eetun hoitajana, mutta ehkä olisi vuoro antaa poni välillä muittenkin kiusattavaksi? Kuitenkin taukoa saattaisi tulla ihan tarpeeksi isoon tahtiin, joten se oli ikävä kyllä tässä. Ehkä vielä joskus, kun yläaste ja kaikki muut asiat rullaavat paremmin, minua nähdään jälleen Vaahterapolussa. Ken tietää..? JONNA & EETU ? ?30.8.2013 - 30.8.2014 ? Kiitos koko Vaahtiksen porukalle tästä ihanasta vuodesta.. ?
// NOUUUUUUU! Et sä voi tehdä tätä mei...Eetulle! ( Noh, toivottavasti palaat joskus taas Ja jos kirjoitusinspiraatio on päällänsä, niin saa käydä "vierailemassa" meillä ja kirjoittaa yhteiseen päiväkirjaan turinaa.
|
|
|
Post by Jonna on Jan 2, 2015 17:18:03 GMT 2
41. Jälleen yhdessä <3
Ette päässeetkään musta vielä eroon, i'm back! // Tervetuloa takaisin!! - Mila - Attachments:
|
|
|
Post by Jonna on Jan 3, 2015 19:41:42 GMT 2
42. 15.01.2015, tuntilaista avustamassa
Olin niiin onnellinen. Todistukseni keskiarvo oli ollut 8.5, vain 0.2 huonompi kuin kuudennen luokan keväällä. Vielä iloisempi olin kuitenkin siitä, että Mila oli antanut palata rakkaan ruunan hoitajaksi. Ei tuosta karvapallosta vaan voinut luopua.. Sain olla onnellinen, ettei Eetua oltu pari viikkoa sitten laitettu myyntiin Vaahterapolun hevoslistoilta. Vähäisemmän hevosmäärä myös näkyi, kun astelin talliin. Käväisin aluksi ilmoitustaululla, ja kuten olin muistellut, ruuna oli tänään ponien jatkotunnilla. Olin ajatellut tulla auttelemaan Eetun laitossa, jos kyseinen ratsastaja apua haluaisi. Toki olisin itsekkin selkään kaivannut, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Kello oli melkein yksi iltapäivällä, joten kohta pitäisi alkaa ratsastajia tulemaan.. Siirryin hetkeksi taukohuoneeseen lanittamaan puhelimellani, odottaen että aikaa kuluisi. Korviini kantautui pikku hiljaa melua, joten päätin mennä katsastamaan tilanteen. - Jee, Eetu! kuulin jostain hihkaisevan ja käännyin katsomaan ääneen päin. Siellä minua odotti arviolta 9-vuotias poika, joka näytti riemastuneelta löydettyään nimensä Eetun kohdalta. Noh, olisinhan minäkin.. Pojan mukana oli tuon äiti, joten astuin parivaljakkoa lähemmäksi kysyin: - Moikka, meetkö Eetulla? - Joo, sain hiukan ujon, mutta iloisen vastauksen. - Oon sen hoitaja Jonna. Tartteetko apua sen laitossa? Tällä kertaa pojan äiti avasi ensin suun; - Voi, se olisi kiva jos pystyisit auttamaan. Tuo Eetu kun on hoitaessa vähän aiheuttanut Pyrylle paniikkia. Ratsastaessa kyllä tykännyt oikein paljon. - Joo kyl mä voin auttaa, tulin tänne oikeestaa vaa sen takii, ei oo muuta tekemistä.. - No kiva. Lähdetkös Pyry hakemaan... - Jonnan, sanoin. - Niin, Jonnan kanssa Eetua tarhasta. Itse en oikein noista hevosista pidä, Pyryn äiti sanoi. Nyökkäsin ja lähdin hiljalleen kävelemään pihatolle, toivoen että poika seuraisi ilman sen suurempaa käskyä. Onneksi huomasin pikku pojan seuraavan ja niin menimme pihatolle. Saavuimme lyhyessä ajassa pihatolle ja suulleni ailehti pakosti hymy, kun näin ruunan. Nappasin riimumarun maasta ja kysyin: - Haluatko hakea Eetun? - Eeen, sain ujon vastauksen. - Tule silti mukaan, olet kuitenkin jo jatkokurssilla, joten täytyy alkaa opetella itsekkin näitä juttuja, sanoin vaikka oikeasti halusinkin kyllä hakea Eetun itse. Lähdimme peräkanaa laitumen peränurkkaa kohden, missä ruuna seisoskeli. - Eetu! Alkuun voi aina huudella heppaa tulemaan. Näin pojan nyökkäävän. Koska Eetu ei alkanut tulla vapaaehtoisesti luoksemme, lähdin kävelemään Pyry perässäni ponin luo. - Hei Eetu, sanoin hiljaa ja kävelin sen luo. Kiinnitin riimunarun päitsiin ja halasin ruunaa nopeasti. - Sä saat taluttaa sen talliin, sanoin ja ojensin narun pojalle. Hän tarttui siihen hiukan epävarmasti, mutta lähti sitten reippaasti hymyillen taluttamaan kuuraturpaa. Onneksi Eetu käveli kiltisti pojan vierellä talliin, jossa veimme ruunan pesukarsinaan. Autoin kääntämään Eetun oikeinpäin ja kiinnitimme päitset sivulla oleviin naruihin. Lähdimme hakemaan yhdessä ponin pakkia. Pakin haettuamme ryhdyimme työhön - otimme molemmat harjat kätösiimme ja aloimme puunata ponia. Eetu tuntui nauttivan saamastaan tuplahuomiosta ja välillä haukotteli makeasti. Pari kertaa ruuna meinasi näykkäistä, kun toinen sattui harjaamaan mahan alta tai lähempää takapäätä. Pyry jättikin ne aikalailla minun putsattavaksi, kun itse putsasi kaulan ja etukavioiden aluetta. Olin hiukan ripeämpi touhuissani, joten siirryin pikku hiljaa harjaamaan Pyrynkin puolelta takapäätä ja mahan alusta. - Joko putsataan kaviot? kysyin hetken kuluttua ja poika nyökkäsi. Kysyin haluaisiko poika putsata itse, mutta tuo pudisti päätään. - Aijaa.. No jos mä putsaan takakaviot niin putsaa sä etu? ehdotin ja aloin samantien putsaamaan. Aluksi Eetu koetti komentaa minuakin, mutta näytin sille aika äkkiä että me ihmiset olimme pomoja. Äkkiäkös putsasin takakaviot ja taputin lopuksi ponia kiitokseksi. - Sun vuoro, sanoin ja ojensin kaviokoukun. Yllättävän reippaasti Pyry nappasi sen kädestäni ja painoi ruunaa nostamaan kavionsa. Koska olin melko kärkkäästi äsken käskenyt nostaa, oli Eetu kiltti poika ja nosti kavionsa ylös. Kohta Pyry vaihtoi jo toiselle puolelle putsaamaan kaviota. Kehuin lopuksi Eetu ja Pyryä, molempia: - Hyvinhän se meni! Vilkaisin kelloa, apua varttia vaille! Meille tulisi hiukan kiire.. Harjasin suojat pölyharjalla ja poika laittoi ne kaikkiin jalkoihin. - Hyvä, kaikki meni oikeisiin jalkoihin, sanoin ja lähdimme hakemaan satulaa. Minä pidin satulaa käsissäni sillä välin, kun Pyry asetteli huovan. Hän sai myös laittaa itse satulan selkään, samoin kiristää vyön. Lopussa jouduin hiukan auttamaan kiristyksessä, koska Eetu päätti pullistella ärsyttääkseen. Aika kului äkkiä, kello oli viittä vaille kun lähdimme hakemaan suitsia. Tässä vaiheessa vierestä seurannut Pyryn äiti avasi suun: - Ei Pyryllä ole omaa kypärää, sekin on etsimättä! Laitatko.. Jonna? Ne suitset niin me etsitään pojalle sopiva kypärä? - Sopii, sanoin ja aloin laittaa kuolaimia Eetun suuhun. Poni avasi kiltisti suunsa ja pian oli suitset päässä. Laitoin vielä martingaali, juuri sopivasti Pyrykin tuli paikalle. Kello alkoi olla tasan, ja Vika, Rita sekä Huhu alkoi suunnata ratsastajineen jo maneesiin. Ojensin ohjat pojalle ja hän lähti taluttamaan sitä kaartoon. Katselin silmä tarkkana, kuinka Eetu pyöri ja meinasi lähteä ennen aikoja kävelemään, vaikkei poika ollut vielä selässä. - Kehtaatko mennä auttamaan? pojan äiti vieressäni kysyy. Nyökkään ja lähden laskeutumaan katsomosta. Menen kaartoon Eetun kohdalle ja pidän ponin ohjista sillä välin kun Eetu menee selkään. Joudun myös vähän pitelemään ohjista, kun poika nosti jalustimia. - Eetu on näköjään vähän tuhmalla päällä, totesin ja huomasin pojan järkyttyneen ilmeen. Hups.. - Eiköhän se mene hyvin, totesin ja taputin Eetua kaulalle. Ratsukko lähti kävelemään uraa pitkin. Toivoin Eetun käyttäytyvän, olihan poika selvästi ollut innoissaan saadessaan mennä ruunalla. Alkutunti menikin perushyvin. Poika oli kyllä kuunnellut edellisillä tunneilla, keventi perushyvin ja käännöksinet ynnämuut onnistui. Yhdesti Eetu oli ravista pompannut askeleen verran laukalle, mutta pojalla oli ollut kantapäät alhaalla eikä vakavempaa ollut käynyt. Tällä hetkellä ratsukot kävelivät vapain ohjin. Helena näytti miettivän jotain, kunnes sanoi: - Tänään voitaisiin ottaa vähän laukkaa. Laukataan tuo pitkä sivu, jonka jälkeen raviin ja takaisin tähän voltille. Yksitellen! Ottakaa ohjat. Aloin huomaamatta puremaan kynsiäni ja pyysin ettei tänään virkeänä ollut poni päättäisi aloittaa pukkirodeota. Eetu tuli Ritan jälkeen laukkaamaan. Se kyllä nosti laukan, oikein terhakasti mutta pari pukkiahan sieltä tuli. Vilkaisin pojan äitiä, joka näytti hyvinkin järkyttyneelle. Onneksi lopputunti sujui yhtä hyvin, paria pukkia lukuunottamatta. Lopuksi he ravailivat vähän ja lopettelivat. Hymyilevä poika talutti ponin talliin. - Oliko edes kiva? kysyin hymyillen. Poika oli alkanut jo oma-aloittelisesti purkaamaan ruunaa. - Oli, tositosi! Vähän ilkee, mutta kiva. Purimme ponin pois ja Pyry pyyti, että tuon äiti olisi ottanut yhteiskuvan vielä ratsukosta. - En minä näitä sinun älypuhelimia osaa käyttää, tuo sanoi mutisten, yrittäessään käyttää pojan perus, pientä kosketuskäyttöpuhelinta. - Mä voin, tarjouduin ajatellen maailmaa - yhdeksän vuotiaalla älypuhelin.. Otin kuitenkin mukisematta pojista kuvan ja sen jälkeen laitoimme Eetulle fleeceloimi. Pyry talutti ihan itse Eetun pihatolle ja päästi sitten vapaaksi. - Heippa Eetu! Itse jäin vielä hetkeksi lakaisemaan käytävää ja tekemään muita tallitöitä, mutta lopulta minäkin lähdin kotiin. SANAT: 1021 ps. En oikein muuna päivänä olisi kerinny tuota kuvaa tulla koneella laittamaan, niin piti heti seuraavana päivänä edellisestä kirjoitella taas tarinaa.. seuraava tarina tulee varmaan vasta helmikuussa. jaja onko sulla tiedossa montako pistettä mulla on?
|
|
|
Post by Jonna on Jan 26, 2015 18:49:24 GMT 2
43. 21.1 estekisat, 50cm voitto
Ihailkaa, miten panostettu varsinkin toi ruusuke on..
|
|
|
Post by Jonna on Feb 5, 2015 18:16:59 GMT 2
44. Helmikuun koulutuuppailujaedit // ainii ja päätettii olla tällä kertaa #teamkeltaiset! Satulahuopa sai olla joku random aikoinaan kirpputorilta ostettu.
Attachments:
|
|
|
Post by Jonna on Mar 2, 2015 16:20:24 GMT 2
45. Tippuu, tippuu...
Käytiin tosiaan koirien kanssa maastossa. Laukkapätkällä koirat intoutu vähän turhan lähelle Eetua, niin poni vuorostaan innostui pukittelemaan mojovat sarjat... ps. Eetun huopa on liian hankala piirtää, joten olen ostanut kirpparilta tollasen punasen mitä satunnaisesti itse Eetulla käyttelen.
|
|
|
Post by Jonna on Mar 28, 2015 16:17:38 GMT 2
46. Ruusukehai! 28.03.2015, koulukisat
Mehä aletaa jo aika vaarallisee tahtii napsii ruusukkeita Huippu poni !?
// Ja kukas se kerran valitteli ettet koskaan sijoitu tai voita? - Mila -
|
|
|
Post by Jonna on Apr 3, 2015 15:10:31 GMT 2
47. Maastoilemassa vauhtiponilla// Tämäpä taisi olla minun muistaakseni Vaahterapolun ensimmäinen sarjakuva, joten yksi ylimääräinen piste napsahti sulle -Mila-
|
|
|
Post by Jonna on Apr 23, 2015 16:19:44 GMT 2
48. Irtojuoksutusta
Ensi kerraksi voisin koettaa raapustaa tarinaa..
|
|
|
Post by Jonna on May 8, 2015 21:46:33 GMT 2
49. Kiukutteleva kakara + maasto = ei hyvä
Saavuin tänään tallille ajoissa. Kello oli vasta iltapäivä kahden maissa, mutta tänään oli vuorossa viikon odotetuin päivä: keskiviikko! Olin jo viime viikolla päättänyt lähteväni Eetulla kunnon pitkälle maastolenkille, ehkä pyytäisin jonkun toisen tallilaisen mukaani. Aatteesta toimeksi, sillä olin heti tallin ovella törmätä Seeliaan. - Moi. Joko ratsastit? kyselin iloisena ihan vain kesän lähestymisen kunniaksi. - Ai moi. En mä vielä, olin just lähdössä hakemaan Wilmaa pois laitumelta. Kuinka niin? - Eeei kun olisitko tullut mun ja Eetun kanssa maastoon? Oltas kaivattu seuraa. Tyttö näytti hetken punnitsevan päässään eri vaihtoehtoja, kunnes totesi: - Miksipäs ei. Laitetaan ponit kuntoon ja lähdetään! Hymyssä suin hain tallista riimunarun ja lähdin hakemaan Eetua pihatosta. Pian vierelläni köpötti kaurakamuni. Rapsuttelin ruunaa kevyesti paksun harjan alta, samalla kevät tuulen pörröttäessä harjaa. Seelia ja Wilma saapuivat hiukan takanamme. Talutin ponin suoraan pesarille ja lähdin hakemaan pakkia. Jo tutuksi tullut harjasetti tarttuikin helposti mukaani ja pian olin puunaamassa kovettunutta kuraa Eetun kyljestä ja mahan alta. Kuriton kakara kiukutteli vähän väliä peruuttelemalla niin paljon, kun narut periksi antoi. Myös näykkiminen tuntui olevan kovin suosiossa, joten jouduin vähän väliä komentamaan Eetua. - Nyt lopeta, murahdin jälleen kerran ja pyörittelin kumisukaa selän alueella. Pikku hiljaa Eetu alkoi jopa näyttää ponilta, joten tartuin enää nopeasti piikkisukaan ja selvitin takkuisen harjan. Lopuksi taiteilin etuharjaan vielä söpön letinkin. Tämän jälkeen siirryinkin kavioiden putsaukseen, sitä kautta myös suojien laittoon. Seuraavaksi vuorossa oli satula, jonka kävin kipaisemassa satulahuoneesta. - Äläpäs heti näytä tuollaista naamaa, komensin kun ruuna esitteli jo alkukättelyssä keltaisia hampaitaan. Asetin satulan ponin selkään ja kiristin vyötä parilla reiällä. Tämän jälkeen Eetu sai taputukset kaulalle ja noudin suitset. Kuolaimet sujahti nätisti suuhun ja olimme martingaalia vaille valmiita. Lopuksi laitoin kypärän päähän ja hain raipan. - Seelia, ootko valmis? huutelin pesukarsinalta ja pidin ohjaksista kiinni. - Joo, laitan vain kypärän, kuului vastaus. Kaksi nelikavioista kulki rinnakkain polkua pitkin. - Joko sua jännittää tuleva todistus? kyselin niitä näitä, ihan vain ettei olisi ollut niin hiljaista. - Vähän joo. Entä sua? tyttö kysyi. - Joo, muakin. Mut jännittämistä enemmän ootan kesää. Voi laukkailla ilman satulaa, tai kävellä rentoja maastolenkkejä ja ja ja... selitin unelmoiden. Rapsuttelin pörröistä kaulaa ja hymyilin. Kesä oli jo nurkan takana, sen näki jo lähes oksiin puhjenneista koivunlehdistä. Matka jatkui vielä hetken kävellen, kunnes päätimme yhteistuumin siirtyä ravaamaan. Wilma vaikutti varsin haluttomalta liikkumaan, jopa ponteva poni allani kulki edempänä. - Mikä sitä vaivaa? ihmettelin. Siirryimme käyntiin ja lopulta pysähdyimme. - En tiedä. Entä jos sen jalassa on jotain? Seelia kysyi selvästi pelokkaana. - Laskeudu ja katso! patistin. Tyttö laskeutui selästä ja katsoi kaviot läpi. Viimeisen kavion kohdalla hän suoristautui ja ähkäisi: - Ei hitsi! Tää kenkä on irtoomassa, se on silleen puoliks irti. Me kai käännytään Vaahterapolkuun.. - Eikä! Eihän me ees keritty lenkkipolulta etenemään.. No mut hevosten hyvinvointi etusijal, menkää rauhallisesti, huokaisin. - Joo, hyvää maastoretkeä. - Kiitos, hymähdin tietämättä tulevasta. Jatkoin lähes heti ravaamista. Eetu oli tosin hiukan erimieltä, ja pelleili koko ajan hypähtelemällä polulla sivuttain. Välillä ninjapomppuja varjosti ruunan kaihoisat hirnahdukset, kun kaveri lähtikin pois. - Lopeta! Me maastoillaan nyt silti, vaikka Wilma lähti. Ymmärrätkö?! kiljaisin kun poni onnistui jälleen pomppaamaan yllättävän sivuloikan. Näpsäytin Eetua kerran raipalla takalistolle, jolloin se lähti vastahakoisena kävelemään. Pian sain shettiksen hoputettua raviin, mutta saatoin tuntea poniin purkautuvan pahan energian. Käännyimme pian syrjäisemmälle polulle, jossa vastahangoittelu vain jatkui. - Eetu, et nyt aloita enempää showta, kiroilin hiljakseen huomatessani vastaan tulevan lenkkeilijän koiran kanssa. Olin nimen omaan kääntynyt tälle polulle sen toivossa, ettemme tapaisi ketään joka näkisi uppiniskaisen hoitsuni aivan holtittomana. Noin parin metrin etäisyyteen asti poni suostui kävelemääm suhtkoht normaalisti, kunnes se äkkäsi koiran ja lenkkeilijän. Silloin se pysähtyi niille sijoilleen ja korskahti todella epäilyttävästi. Otin varautuneena tiukemman otteen ohjaksista. - Pruuuuut, yritin kuiskailla. Luulin tilanteen olevan jo ohi, joten painalsin pohkeeni kiinni kylkiin, ajatuksena jatkaa käyntiä. Paha energia oli kuitenkin kytenyt Eetun sisällä jo tarpeekseen, jolloin ruuna nosti ponnekkaan laukan. En ollut yhtään varautunut tähän yllättävään laukkaamiseen, mutta onnistuin jotenkin pysyä selässä pukkien lomassa. - Eetuuuu pruuuut, yritin ponille huutaa mutta ei. Koska tietä ei oltu tarkoitettu laukkasäntäilyyn, onnistui Eetu kompastumaan juurakkoon. Emme onneksi lentäneet päistikkää nurin, mutta tässä vaiheessa tasapainoni petti ja muksahdin alas. Kaaaiken tämän lisäksi jalkani jäi totta kai jalustimeen, eikä poni siitä ainakaan rauhoittunut. Jotenkin siinä mylläkässä Eetu kai onnistui tallomaan sormiani, jonka jälkeen pian irtosinkin satulan retuutuksesta. Hetken vain makasin maassa tajuamatta mitä kävi. Kun sain äherrettyä itseni istumaan, näin pukittelevan persuuksen jo todella kaukana. Aluksi olo oli aika tyhjä, kunnes tajusin sormiini sattuvan aikalailla. Pikku hiljaa tajusin kyynelten pakottautuvan silmäkulmasta. Ei ehkä niinkään sormien satuttamisen vuoksi, vaan koko tilanne oli niin outo. Mitä jos Eetu loukkaisi itsensä? Hetken vain istuin siinä ja nyyhkytin, kunnes heräsin todellisuuteen. Kaivoin puhelimen taskustani ja paniikin omaisesti kaivoin esiin Milan numeron. Olisi kai ollut ihan ok tallentaa joskus jonkun muunkin Vaahterapolkulaisen puhelinnumero. Onneksi nainen vastasi, vaikka selvästi kummasteli soittoani. - Mila. Miksi soitat? - O-o-oon tääl metsäs ja Eetu karkas ja sormet kai loukkaantu en tiiä tarkalleen mis oon mut tääl jossai ja sit en tiiä onko Eetu siellä vai missä, puhe vain tulvi suustani. Hetken oli hiljaista, kunnes kuulin naisen selvästi juoksevan jonnekkin. Mitä siellä tapahtui?! - Huh! Eetu on pihassa, syö ruohoa - ylläri. Mutta missä sanoitkaan olevasi? - En mä tiedä käännyttiin lenkkipolulta vasemmalle.. Istuin nolona autossa pelkääjän paikalla, kun Jesse ajoi autoa hiljaa pikkuruista polkua pitkin. - Niin mitäs niille sormille kävikään? mies kysyi varmaan viidennen kerran. Ei kai ollut tottunut pelastamaan hätään joutuneita tallityttöjä keskeltä metsää, joten tyytyi edes yrittämään luoda keskustelua. - Eetun kavion alle jäi, mutisin sen enempää asiaa mullistelematta. - Ahaaa.. Sattuuko? Joskus ehkä vähän mietin, onko miehillä ollenkaan aivoja, mutta kivun takia en jaksa alkaa näsäviisastelemaan. Muutenkin oli syytä olla hiljaa, kun mies oli omaa tahtoaan ( tai Milan pakottamana ) minut tullut hakemaan. - Ehkä vähän. Onneksi vaivaantunut hetki oli pian ohi ja tuttu Vaahterapolun piha tuli esiin. Olin autossa soittanut äidin tallille, jotta hän hakisi minut ja siitä matkamme jatkuisi sairaalaan. Nopeasti sain vain kuulla että Eetu oli kunnossa ja joku toinen hoitajista oli purkanut ruunan. Kipin kapin ajoimme sairaalaan, missä lääkäri totesi pikkurillin ja nimettömän olevan murtuneita. - Onneksi ei sen pahempaa, pian olen jo selässä, virnistelin kotimatkalla äidille. Tuohon hän vain pyöritteli silmiään ja huokaisi: - Joskus mietin, miksi annan sinun harrastaa ratsastusta vieläkin kaikkien näiden tapaturmien jälkeen. sanat 1002
|
|
|
Post by Jonna on Jun 13, 2015 20:50:15 GMT 2
50. Ponia ei kiinnosta
Vähän rennompaa piirrustusta.. (:
|
|
|
Post by Jonna on Jul 4, 2015 23:01:23 GMT 2
51. Estetreeniä
Saavuin Vaahterapolun pihaan noin iltapäivällä, neljän maissa. Laskin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten ja lähdin kävelemään peremmälle rakennukseen. Tänään olin ajatellut hyppääväni Eetulla pitkästä aikaa, vaikka kuuma helle tulisi varmasti kiusaamaan niin minua kuin poniakin. Tsekkasin nopeasti tallin ilmoitustaulun, kunnes nappasin Eetun riimunarun mukaan ja lähdin lompsimaan pihatolle päin. Heti pihaton nähdessäni aloin huhuilla ponia tulemaan portille. Se nosti söpöt korvansa höröön, ja lähti löntystelemään aidalle minut nähdessään. - Hei Eetu, heei.. Hypätäänkö tänään, joo'o... lepertelin ponille hetken päästyäni aidan toiselle puolelle. Lopulta kiinnitin riimunarun shettiksen päitsiin ja avasin portin. - Tule, mennään! maiskautin ja suljin portin perässämme. Eetu ei selvästikään ollut painostavan ilman takia mitenkään erityisen innokkaana lähdössä talliin, mutta seurasi kuitenkin luotettavan rauhallisesti perässäni. Talliin saapuessamme talutin Eetun jo melko tottuneesti pesukarsinalle ja kiinnitin molemmin puolin. En välillä voinut uskoa, miten siitä, että aloitin Eetun hoitamisen saattoi olla jo yli kaksi vuotta. Ei sillä, paljonhan me olimme kokeneet ja niin edespäin. Lähdin hakemaan pakkia ja toivoin, että edessämme olisi vielä monta yhteitä hetkeä. Aloitin harjauksen kumi- ja pölysualla, sillä Eetu oli päättänyt jälleen vaihteeksi piehtaroida pihaton kuraisimmassa lätäkössä. Onneksi kura oli kerennyt jo kuivahtaa niin, että se lähti kevyellä hieronnalla. Ruunakaan ei tuntunut pistävän sitä pahakseen, vaan haukotteli vähän väliä ja kääntyi rapsuttamaan minua takaisin. Oli se vain niin suloinen, ja oli hauskaa koettaa verrata nykyistä tilannetta siihen, kun olin esimerkiksi toista, tai jopa ensimmäistä kertaa Eetun selässä. Hymyillen jatkoin shettiksen puunaamista siihen asti, että saatoin olla lopputulokseen tyytyväinen. Sen jälkeen putsasin kaviot ja laitoin jännesuojat. Jätin Eetun hetkeksi odottamaan pesarille, ja lähdin itse katsomaan minkälaiset esteet kyhäisin kentälle. Katselin lopputulosta tyytyväisenä. Kentällä oli laine, kaksi ristikkoa sekä totta kai minun ja Lispen maalaama sydäneste. Olipas siitäkin aikaa, varmaan vuosi tai vähän vajaa. Laskin kaikki esteet puomeiksi ja palasin talliin laittamaan satulaa. Kiristin vyötä, sujautin kuolaimet suuhun ja lopuksi laitoin martingaalin. Eetu vaikutti vähän kiukkuiselta, eikä kovinkaan innokkaalta tulemaan kentälle hyppäämään. Perässäni kentälle seurasikin ennemmin muulin kuin ponin oloinen otus.. Nousin reippaasti selkään ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Aluksi Eetu kyttäsi kulmia ja olevinaan kummasteli tuulen huminaa, mutta lopetin pelleilyn kerta heitolla keskittämällä huomion muualle. Verryttelin tekemällä voltteja jokaiseen kulmaan ja pitkillä sivuilla koetin pidentää askelta. Eetu oli heti alusta alkaen sähäkästi liikkeelleä ja lähtikin heti ensimmäisistä avuistani ravaamaan. Yritin hakea hiukan rennompaa ponia alleni, ja yritin estää ettei Eetu juoksisi ympäri kenttää ihan oman mielen mukaan. Vaihdoin suuntaa halkaisijalle ja tein keskelle halkaisijalle neljä käyntiaskelta varmistaakseni, että Eetu oli varmasti avuilla. Eihän se ihan sata prosenttisesti ollut, eli paremminkin olisi voinut mennä. Lähdin ottamaan molemmille pitkille sivuille samanlaista siirtymistä, ja kun olin tähän tyytyväinen siirryin ottamaan puomeja. Ne ruuna harppoi reippaasti ja pärskähteli sitten tyytyväisenä. Koska tiesin Eetulla olevan paljon energiaa, otin ensimmäisen laukan ihan vain koko kentän ympäri. Ilopukkeja tuli kuin sieniä sateella, mutta olin jo niihin sen verran tottunut että eipä ne oikein tuntuneet missään. Otin hiukan lyhyemmän pätkän laukkaa myös toiseen suuntaan ja laukan alkaessa rauhoittua, otin ponia hiukan enemmän avuille ja kävelimme sitten välikäynnit. Välikäyntien aikana huomasin Rebekan kävelevän kentän ohitse. - Rebekka! Tyttö kääntyi minuun päin hämmästyneenä ja vastasi sitten yksinkertaisesti "no". - Onko sulla jotain tekemistä? Oisitko tullu nostamaan esteitä ja silleen? kysyin ja naikkonen nyökkäsi hyväksyvästi: - Ei oikeastaan, tein juuri pakolliset jutut. Minkä korkuiseks laitan nää eka? Käskin laittaa kaikki aluksi ristikoiksi, sillä en ollut hypännyt Eetulla piiitkään aikaan. Tyttö teki työtä käskettyä, joten saatoin lähteä hyppäämään. Ensimmäiset hypyt otin linjalle, mikä sujui odotettua paremmin. Olihan menohaluja aika paljon, joten oma istuntanikin jäi vähän jälkeen ja niin edepäin. Seuraavaksi otin hypyn laineelle, joka tipahti takajalan kolautuksesta. Viimeiseksi otimme hypyn sydänesteelle, jolle Eetu selvästi aikoi ensin kieltää, mutta tulin raipan viuhahtaessa eri aatoksiin. Oudolla tyylillä, mutta puhtaasti ylitimme tämänkin esteen. Rebekka nosti kaikki noin kolmeenkymmeneen senttiin ja määräsin meille pikkuruisen radan: laine, lävistäjällä oleva linja ja lopuksi sydäneste. Laineelle lähdimme erittäin ponnekkaalla laukalla ja selvitimme esteen hyvin. Linjan jälkeen jatkoimme aika kauankin väärällä laukalla, ja vasta esteellä Eetu vaihtoi laukan. - Hieno poika! kehuin laukanvaihdon jälkeen ja siirsin hetkeksi käyntiin. - Meni sen verran hyvin, että nostatko vaikka 40 senttiin? Rebekka nyökkäsi ja nosti kaikkia esteitä kymmenellä sentillä. - Kiitos, sanoin ja nostin uuden laukan. Tulimme nyt saman peilikuvana ja pari hassua hyppyä lukuunottamatta rata meni hyvin. Rebekka raahasi vielä kavaletin toiseen päätyyn, jonka lisäsin pariin otteeseen ylitettäväksi radallemme. Eteenpäin pyrkimyksestä ei ainakaan ollut puutetta, mutta linjan toinen osa tipahti silkasta huolimattomuudesta. Rebekka korjaili samalle paria virhettämme, esimerkiksi muistutti minua pitämään käden hiukan rauhallisempana vaikka Eetu lähtisikin. - Nostatko kaikki vielä 50 senttiin? pyysin. Tyttö kentän laidalla kävi nostamassa kaikki esteet, jonka jälkeen me jatkoimme treeniämme. Eetun kunto ei tällä hetkellä ollut mikään paras, mikä johtui mitä luultavammin kesästä. Sen kaula helmeili hikipisaroilla, joten hyppäsimme tämän radan vain kerran. Vauhti alkoi olla jo hiipumaan päin, mutta hienosti ylitimme tämänkin radan tyylipuhtaasti. - Hiiiieno poika, kehuin ja päästin ohjat pisimmälleen. Kävelimme noin vartin ajan, jonka jälkeen talutin Eetun talliin. Rebekka oli luvannut korjata esteet poiskin ja olin kiittänyt häntä runsain mitoin. Otin satulan ja suitset pois, jonka jälkeen ruuna pääsi ansaitsemaansa suihkuun. Eetu näyttikin nauttivan siitä täysin rinnoin ja oli välillä nuukahtaa paikoilleen. Shettis sai hetken kuivahtaa sisällä, kunnes sai heppanamin ja vein ponin ulos syömään hiukan vihreää. Samalla aurinko hoiti oman osansa ja kuivatti vielä vähän märkänä olevan karvan. Kun poni oli saanut hetken nauttia ruohosta, vein sen takaisin pihatolle ja halasin kiitokseksi. Eetu oli yllättänyt minut positiivisesti hyppyosaamisellaan ja -halullaan. Vaikka olin itsekin yltäpäältä hiessä, ei auttanut muu kuin lähteä polkemaan kotiin. sanoja 893
|
|
|
Post by Jonna on Aug 3, 2015 21:35:01 GMT 2
52. Armoton hikitreeni
Raahasin mukanani varsin halutonta ponia. Vaikka oltiin siirrytty jo elokuun puolelle, alkoi ne kesäiset säät tulla vasta nyt esiin. Varjossa oli lähemmäksi kahdeksantoista astetta lämmintä, mutta olin silti tänään päättänyt treenata koulua oikein urakalla. Eetu tuntui päässeen turhan helpolla kun tunteja ei ollut, mutta nyt ne oli onneksi alkaneet taas pyörimään, pikku hiljaa tuo masu ehkä tuosta pienenisi. Olin kysynyt Helenalta luvan laittaa kannukset ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun ratsastin Eetulla kannuksilla, vaikka olin hoitanut ponia jo puolitoista vuotta. Ruuna jaksoi jotenkuten löntystellä perässäni kaartoon. Laskin jalustimet alas, tarkistin vyön kireyden ja ponnistin selkään. Poni luimisti korviaan tyytymättömänä, mutta kannustin tuon siitä huolimatta liikkeelle. - Tänään ei sit pelleilläkään! totesin pullukalle. Alkukäynnit Eetu malttoi olla vielä nätisti, mutta kun keräsin ohjastuntumaa ja annoin pohkeita kannuksien kanssa, alkoi jumalaton pelleily. Ensin Eetu loikkasi sivulle, sitten se pukittikin päätä alaspäin vedellen ja lopuksi pyrähti vielä laukalle. - Eetu perhana! ärähdin ja kiskaisin reippaasti ohjista. Poni potkaisi vielä kerran kiukkuisesti sivulle, mutta lähti sitten tikittämään käynnin ja ravin sekoitusta uraa pitkin, korvat totta kai niskassa. - Sä oot ihan mahoton. Ei oo taidettu sulla hetkeen mennä kannuksilla, vai? Jos Helena antaa, meen jatkossa aina koulua kannuksilla. Tein reippaasti puolipidätteitä, jotta Eetu pysyi puhtaasti käynnillä ja aloitin verryttelyn pysähdyksillä jokaisen kirjaimen kohdalle. Aluksi Eetu singahteli kuin tykinkuula antaessani edes vähän pohjetta, mutta alkoi pikku hiljaa rauhoittua käynnin osalta. Vaihdoin suuntaa ja tein myös oikeaan suuntaan pari kertaa pysähdyksiä. Huomasin ruunan kaulan olevan jo nyt hiukan kostea, mutta muuten poni vaikutti vielä erittäin energiseltä. Siirryin pikku hiljaa ravaamaan, mutta totta kai myös ravissa täytyi aluksi spurttailla, ennen kuin malttoi ravata kuin ratsastuskoulun ponin kuuluu. Yritin itse olla hidasliikkeinen, keventää rauhallisesti ja pitää pohkeen mahdollisimman paikallaan. Tein paljon kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuksen kohdalta tein voltin uraan päin. Kun vauhti alkoi olla maltillisempaa, uskalsin istuutua harjoitusraviin ilman että Eetu sai hepulia. Kevensin vain lyhyet sivut, mutta muuten pysyttelin satulassa. - Hyyvä, kehuin ja taputin sisäkädellä, kun Eetu kilisytteli kuolaintaan tyytyväisenä käteeni. Vaihdoin suuntaa poikkihalkaisijalla ja jatkoin vielä hetken saman tehtävän parissa. Välillä shettis pärskähteli innoissaan ja alkoi hakea tuntumaani paremmin. Ruuna alkoi kuitenkin toimia niin kivasti ja herkästi pohkeelleni, että annoin tässä vaiheessa Eetun levätä hetken käynnissä. Pikkuisen lepotauon jälkeen keräsin ohjat jälleen käsiini ja aloitin uudelleen aktiivisen työnteon. Hetken keräsin jälleen sitä samaa hyvää pakettia kasaan ravissa, kunnes siirsin Eetun käyntiin ja nostin ratsastuksen ensimmäisen laukan. Eetu tuntui jo unohtaneen, että minulla oli kannukset kunnes oli juurikin laukan aika. Annoin mielestäni ihan rauhalliset ja kevyet avut, mutta poni oli selvästi eri mieltä. Se ampaisi pää alhaalla laukkaa pitkin kenttää. Väliin se myös pomppi kuin jänis, mutta kaikista pahin oli kyllä äkkistoppi josta se päätti vielä pukittaa. Siinä en minäkään, olevinaan Eetun pukkeihin tottuneena, pysynyt selässä. - Aaargh, Eetu! murahdin ja nousin ylös hiekkaa maistelemasta. Minuun ei onneksi sattunut, mutta poni juoksenteli varsin vahingoniloisena pitkin kenttää. Kun olin jahdannut ponia noin minuutin, pysähtyi se reunalle maistelemaan herkullista ruohoa. Se ei tainnut enää läskimahallaan jaksaa juosta karkuun, joten jäi suosiolla kiinni. - Tuo oli tuhma temppu, komensin ja nousin samantien selkään. Putoamisesta topakoituneena komensin Eetun samantien raville, keventelin hetken, ja hain ponia uudelleen kuulolle. Ilokseni huomasin shettiksen nöyristyvän melko nopeasti, joten koetin laukkaa uudelleen. Tällä kertaa pidin pohkeet kiinni ja pään ylhäällä, jolloin laukka alkoi luonnistua kivasti. Hetken tappelimme siitä että pitikö päätyyn tehdä ympyrä vai ei, mutta tuon ongelman päihitettyämme alkoi meno oikeasti tuntua ( ja toivottavasti näyttää ) kivalle. Vaihdoin suuntaa ravin kautta, jonka jälkeen nostin uudelleen laukan ja tein pari ympyrää tähänkin suuntaan. Eetu alkoi olemaan jo melko hikinen, joten siirsin sen raviin ja sitten käyntiin. Kaivoin puhelimeni esille ja vilkaisin kelloa: varttia vaille kolme. Olin aloittanut noin viisi yli kolmen, joten aikaa oli reilusti ravityöskentelyyn. Siirsin ponin uudelleen ravaamaan ja aloin tehdä ravista pysähdyksiä päätyihin. Pitkillä sivuilla yritin hiukan koota pienempään nippuun makkaraa, ja olin oikeasti yllättynyt, miten hyvin Eetu minua kuunteli. Kannuksista saattoi siis oikeasti olla hyötyä positiivisessa mielessä, kun aluksi vain kesti ponin pelleilyä. Jätin loppuun pysähdykset pois ja hetken vain fiilistelin, miten mahtavasti Eetu oikeasti minua kuunteli. Pikku hiljaa löysytin ohjaa löysemmäksi ja löysemmäksi, kunnes ohjat oli lopuksi ihan vapaat pään venyttelyä estämättä. Taputtelin pärskähtelevää ponia minkä kerkesin, kunnes siirsin ruunan käyntiin ja annoin ansaitut loppukäynnit. Laskeuduin alas selästä ja löysytin vyötä parilla reiällä. Lähdin taluttamaan Eetua talliin, jossa pyöräytin hikisen ponin suoraan pesukarsinalle. Otin kaikki kamppeet reippaasti pois, ja huomasin selän ja mahan olevan melko hikisiä. Irroitin huovan satulasta erikseen kuivumaan ja pesin kuolaimet, jonka jälkeen niputin suitset nätisti omalle paikalleen. Sen jälkeen kävin nappaamassa repustani shettikselle palkinnoksi pari leivänkannikkaa ja syötettyäni ne valmiiksi lihavalle Eetulle. Seuraavaksi avasin suihkun ja aloin viilentää ruunan kuumaa olotilaa. Aluksi se yritti esittää pelkäävänsä suihkua, mutta huomasi sen olevan kiva juttu ja seisoi nätisti paikallaan. Kuivattelin Eetua vain hetken, lopun hommasta sai hoitaa aurinko. Hitaasti tallustelimme pihatolle, ja samalla rapsuttelin ponia harjan alta. Annoin Eetun napata muutaman haukkaisun ruohoa, ennen kuin vein sen lopullisesti pihatolle. Jori, Tohveli ja Huttu innostuivat juoksentelemaan villeinä aitauksessa, kun Eetu ravasi porukan luo pärskähdellen. Pian koko konkkaronkka pukitteli pitkin aitausta, ja jäin hetkeksi tuijottamaan näkymää. Ponit ( varsinkin Eetu ) on vain parhaita. sanat 835 !
// DINGDINGDING! 20pistettä kasassa. En uskalla luvata milloin kuva on valmis, mutta... joskus... - Mila -
|
|
|
Post by Jonna on Aug 8, 2015 23:19:10 GMT 2
53. #villiori
Eetu hurjana yks päivä, kun intoutui pelleilemään Tohvun kanssa. pst. ei välitetä että nimen vierestä unohtui aika, jolloin julkaistu..
|
|
|
Post by Jonna on Aug 22, 2015 22:20:05 GMT 2
54. Kaksi vuotta mittarissa
... periaatteessa 30.08.2015 Oli taas yksi elokuinen kuuma päivä. Eetu oli riimunarun päässä ja mussutti vieressäni viimeisiä ruohonrippeitä, itse istuskelin rennosti auringon paistaessa kasvoilleni. - Et taidakkaan tietää, mikä päivä tänään on, hymyilin ponille ja katsoin sen ahnaasti ruohoa ahmivaa turpaa. - Ellen olisi pitänyt sitä tyhmää neljän kuukauden taukoa, olisin ollut nyt sun hoitajana kaks vuotta. Hullua. Nostin aurinkolasini ylös ja katselin haaveilevasti poniin päin. Se ei tuntunut välittänyt puheestani, kunhan vain söi. Perus Eetu, ajattelin ja nousin maan tasolta shettiksen vierelle. Räpsin älypuhelimellani parit kuvat hoitoponistani ja maiskautin sitten merkiksi, että nyt olisi aika tulla. Eetu lähti korvat luimussa talsimaan vierelläni, kun suuntanamme oli Vaahterapolun metsäpolut. En tahtonut myöntää itselleni tätä itserakkauden määrää, mutta jotenkin ainakin halusin uskoa, että ruunan käytöstavat olivat parantuneet osittain myös minun myötä. Tiedä sitten, mutta nykyään se ainakin käyttäytyi paljon paremmin. Muistan kuinka alussa Eetu juoksi laitumella minua karkuun, potki jokaista kaviota nostaessa, näykki selkään noustessa ja tiputteli minua selästä kerta toisena perään. Nykyään käytöstavat olivat alkaneet löytyä jokaisessa tilanteessa, vaikka joskus näinkin sen pomottelevan pienimpiä ratsastajiaan. Ensimmäinen piirrokseni ikinä Eetusta.. Ensimmäinen kuva meistä! ♥ Lähdimme kulkemaan kuivaa hiekkatietä, jonka sivussa rehottavia heinänpätkiä ja ruohoja Eetu katsoi himoitsevasti. Se kuitenkin löntysteli nätisti vieressäni lukuunottamatta paria kaulan venytystä, kun lähellä roikkui himoitsevasti jokin kasvi. Hymyillen muistelen kertaa, kun irtojuoksutin villiä poikaa ja Ilona sattui silloin paikalle aiheuttamaan harmeja. Kolmastoista käyntikään ei aivan mennyt putkeen, kun retki päättyi siihen että Eetu päätti vedättää silloin-niin-heikon-Jonnan pois maastosta. Nykyään se ei kyllä sitä saisi tehtyä! Onneksi ensi kerralla sujui jo paremmin ja saatoin vain hymyillä muistellessani kertaa, kun Eetu antoi minun käydä selässään ilman satulaa tallipihassa. Käytiin myös tuolloin paljon Sunnyn ja Bawcan maastoilemassa ja tehtiin muuta kivaa. Irtojuoksutin ja -hypytin, puukkailimme koulua ja vaikka mitä kivaa! Aina ei toki arvatenkaan mennyt tämän ponin kanssa nappiin.. Saavuimme jonkin satunnaisen laitumen reunalle, jossa laidunti pari lämppäritammaa. Ne katselivat pikkuista ponia kiinnostuneina samalla suu ruohoa jauhaen, ja pian ne painoivatkin päänsä takaisin ruohoon. Eetu toimi myös aikoinaan synttäriponina Jessyn synttäreillä ja pääsi koeratsastettavaksi myös kaverini Karoliinan syyniin. Silloin aikoinaan Cathrinekin vielä hoiti Sallaa, ja kävimme yhdessä uittamassa poneja. Jessy pääsi myös useampaankin otteeseen rakkaani selkään, ja ihan hyvinhän heillä yleensä meni.. Käytiin myös ensimmäisissä kilpailuissamme ja tässä vaiheessa jo alkoi nähdä, että osasin mäkin jotain siellä Eetun selässä tehdä! Sijoituksia tuli aivan satunnaisesti, mutta vaikkei palkintopalleille aina päästykään oli radat mielestäni lähes aina yllättävän siistejä ja ponin puolelta yhteistyöhaluisia. Vilkaisin tammojen perään tuijottavaa kaunista poikaa, ja lähdin sitten hiljaa kävelemään eteenpäin. Eetu lähti seuraamaan minua ehkä epäilyttävänkin kiltisti, ja kerrankin ponin käyttäytyessä jatkoin muistelemista. Tämän jälkeenhän tuli se kamala neljän kuukauden ero mutta perkele sentään, eihän tästä ponista voinut päästää irti. Onneksi ei. Tekikö tauko hyvää tai sitten ilmassa oli taikuutta, koska sen jälkeen tämä vieressä kävelevä poni on ollut lajissa kun lajissa, tilanteessa kuin tilanteessa oikea kultakimpale. Voitettiin muun muassa estekisoissa, haalimme kaksi ruusuketta parin päivän sisällä ja no - yksinkertaisesti Eetu on ollut täydellinen. Toki niitä huonompiakin hetkiä on ollut. Muun muassa se kauhea maasto, kun ranteeni oli murtua. Nämä ovat kuitenkin vain pikkuruisia vesipisaroita ihanassa kesäilmassa, eikä niitä halua muistella kukaan. Vilkaisin rannekelloani ja huomasin meidän vaellelleen ympäri Vaahtiksen metsää noin puolen tunnin ajan. Menimme pientä sivupolkua tallin pihaan, ja jäin vielä hetkeksi nojailemaan Eetun lämmintä selkää vasten tuon alkaessa jälleen lempipuuhaansa - syömiseen. - Eetu, rakastan sua. Ja ettei tää mene nyt liian ällömakeaksi, mainittakoon että tuon jälkeen Eetu päästi ilmoille suuuren ja pahan hajuisen pierun. Hyi.
|
|
|
Post by Jonna on Sept 26, 2015 10:26:54 GMT 2
55. Koululaisen vihko
pst. leikitään et tos on ne ruudukot jotka mä unohdinkin tehdä ppst. kiireinen hoitaja pahoittelee erittäin panostettua hoitomerkintää
|
|