|
Post by Mila on Aug 7, 2013 20:31:37 GMT 2
Hilmaluodon EeverttiEetuShetlanninponi, ruuna ikä: 12v Säkäkorkeus: 102cm Hoitaja: Maja (elokuu 2016->) HoitajahistoriaJonna (Elokuu 2013 - Elokuu 2014, tammikuu 2015 - elokuu 2016)
|
|
|
Post by Jonna on Aug 30, 2013 20:20:47 GMT 2
ENSI TAPAAMINEN ~? Hyräilen polkiessani puiden katveessa eteenpäin. Sää on lämmin ja pari poutapilveä leijailee taivaalla. Täydellinen sää ratsastaa, tuumaan. Pari yksinäistä lintua laulaa oksilla. Onkohan nekin yhtä iloisia tänään, kuin minä? Kohennan ryhtiäni tallin ilmestyessä puiden takaa näkyviini. Hymy nousee huulilleni ja poljen tallin pihaan. Nousen satulasta ja talutan pyörän nojailemaan seinää vasten. Tänään se sitten tapahtui! Nään uuden hoitohevoseni Eetun ilmielävänä. Minusta tuntui samalta kuin islloin, kun näin idolini ensimmäisen kerran livenä. No, Eetu kai nykyään oli idolini, ja tämä oli ensi tapaaminen, joten kai tämä oli suotavaa. Olin tutkaillut nettisivuja, laittanut kaikkia mahdollisia hakusanoja, kunnes löysin tämän ihanaisen ponin, joka sulatti sydämeni. En edes enää muista, kuinka asian ilmaisin äidilleni, mutta asiasta neuvoteltiin illalla, ja kuuntelin sydän kurkussa. Sitten kun sain myöntävän vastauksen, en koko iltana enää pystynyt rauhoittumaan. Ja nyt olin tapaamassa tuon komistuksen. Enkä vain tapaamassa, siitä muistutti reppu selässäni. Astun talliin ja ensimmäisenä haistan kaikki tallin ominaistuoksut. Näen lattiaa lakaisevan Markus Annalan. Kyllä, tiesin jo ulkoa kaikki työntekijöittenkin nimet, sillä olin lukenut ne ainakin sataan kertaan sen jälkeen, kun hoitajuuteni selvisi. Menen ilmoitustaululle, mistä selviääkin, [ja muistini virkistyy] että Eetuhan asuu pihatossa. Otan riimunarun, joka onkin Eetu-herran ikioma. Värinä toimii keltavioletti, jotka molemmat ovat osittain lempivärejäni. Menenkin samantien ulos tallista, ja matkalla pihattoon alan hyräillä tuttuja biisejä. Onneksi tiesin, missä kyseinen pihatto oli. Olin alunperin hermoillut, tulisnko löytämään koko ruunaa tallilla, mutta apuun oli tullut tallin esittely-kohta. Siis marssin määrätietoisena pihatolle, missä oli pari hevosta Eetun lisäksi. Puikahdan aidan ali ja vihellän; "Eetuu! Tule, mennään sisälle!" Nimen omistava poniherra kohottaa päätään ja katsoo minua ihanilla tappisilmillään. Hetken kuluttua turpa jauhaa takaisin heiniin. Naurahdan ja sanon ääneen ponia hupsuksi. Nappaan päitsistä kiinni ja kiinnitän narun lukon päitsiin. Suljen narut perässämme, ja Eetu tepastelee paikallaan. Se kai jänisti mahdollisia sähkölankoja. "Älähän nyt, mennään talliin", sanon ponille ja pidän narusta tiukasti kiinni. Nykäisen siitä hellästi ja poni lähtee talsimaan perässäni. Loppujen lopuksi pidän riimunarun aivan päästä, ja Eetu kulkee takanani aivan hiljaa. Luulin sen olevan tuiki tavallista, kunnes huomioni herpaantuu. Ruuna vetäisee itsensä irti ja juoksee syömään ruohoa. Pelästyn pikkuisen ja kustun nimeltä. Poni ei ota kuuleviin korviinsa. Yritän rapistella karkkipaperia taskussa, muttei tuo edes letkauta korviaan. "Eetuu...", kutsun hiljaa ja lähden hiipimään ruunaa kohti. Kun olen metrin päässää, se höristää korviaan, siitä muuten reagoimatta. Sitten, salamannopeasti nappaan riimunarun päästä. Poniherra luimistaa mutta lähtee uuden nykäisyn seurauksena seuraamaan. "Yksi nolla Jonnalle...", mutisen kai osittain shokissa. Olisi ollut noloa, jos Eetu olisi karannut heti ensimmäisellä kerralla. Kun pääsen tallin sisälle, talutin Eetun käytävän keskelle. Vilkaisin kelloa, joka oli kädessäni. Rannekelloni näytti kohta kahta iltapäivällä, aikaa siis oli. Solmin tuon molemmilta puolilta kiinni, niin oli kehotettu. Sitten haen herrasmiehen pakin ja avaan kannen. Ensin otan piikkisuan ja pölyharjan. Niitä käyttäen saan sen lähes puhtaaksi. Lopuksi hieron sitä kumisualla, minkä jälkeen on pakko harjata irronneet karvat pois sualla. Harjaus sujuu muuten hyvin, mutta saan melkein näykkäisyn käteeni. Lopuksi haen pääharjan, jolla harjaisen päätä. Siitä Eetu ei pidä, vaan koittaa purra. Lopulta päädyn pitämään vain päististä kiinni, jollen halua sormeni katkeavan. Palautan kaikki käytössä olleet harjat pakkiin ja etsin aivan pohjalta kaviokoukun. Sitten menen vasemman puoleisen etukavion viereen. Nojaan jalkaan, ja se nousee ylös. Putsaan hiekan ja mudan, pari lantajämääkin säteen ympäriltä. Sitten menen takasen luo, ja nojaan siihenkin. Sekin nousee, liiankin voimakkaasti. Saan reiteen potkun, joten näytän heristäen etusormea ponille. Vetäisen hieman narusta, jotta poni ymmärtäisi pointtini. Palaan kavion luo ja koitan uudelleen. Nyt onnistuu, ja putsaan sieltäkin liat. Vaihdan kaulan ali toiselle puolelle, missä samat operaatiot. Tai en saa takakaviolta potkua, muuten sama. Irrotan kettingit päitsistä ja kiinnitän riimunarun. Käännän Eetun ympäri ja talutan ulkoilmaan. Siellä päästän vapauteen. Toki olisin voinut ratsastaakin, mutta jotenkin tuntui että se sai jäädä ensi kertaan. Pääsemme ilman kommelluksia pihatolle, missä pari muuta kavioeläintä hirnahtaa Eetulle. Eetu vastaa ja talutan sen sisään portistä. Käänytän pää portille päin, antaen pusun turvalle. "Minun pikku hurmuri...", mutisen sille. Eetu vetäisee päänsä pois, aivan kuin sanoakseen: "Nyt riitti hempeilyt!" Niimpä irrotan sen ja poni lähtee pukkilaukalla pois. Hymyilen ja lähden kotia kohden. // Hyvä aloitus! Huomaa että olet lukenut sivuja huolella, etkä "Vähän sinnepäin" Yksi kohta, mikä oli vähän vinksallaan oli tuo sähkölangat juttu, nimittäin meillä on käytössä ihan puuaidat Mutta eipä tuo maailmaa kaatava juttu ollut Jään oottamaan seuraavaa tarinaasi!
|
|
|
Post by Jonna on Aug 31, 2013 9:57:50 GMT 2
TOINEN PÄIVÄ, UUSIA KUJEITA ~?
"Ja nyt, vasemmalle! Käänny!" sanon äidilleni ja tuo kääntää rattia pyytämääni suuntaan. "Kivan näköinen talli, tosiaan. Missäs se hoitoponisi on?" äiti kysyy ja osoitan hieman tallin takaa pilkottavaan pihattoon. Äitini vain nyökkää ja kaartaa parkkiin. Äitini Katja sammuttaa moottorin ja avaa oven. Minäkin astun ulos, ottaen jalkatilasta reppuni. Lähdemme kohti pihattoa, äidin ensin laittaessa Volvomme ovet lukkoon.
Saavumme pihaton luokse, ja menen nojailemaan aidalle äidin tehdessä samoin. "Ja kukas se nyt on? Noita ponejahan on aivan liikaa täällä, en tule ikinä tunistamaan sinun hoitoponiasi!" Katja sepittää ja katselee kaikkia poneja pihatossa aivan ihmeissään. Sitten hän osoittaa Joria ja sanoo loppuun; "Tuo se ei ainakaan ole, lopuista en kyllä tiedä!" Pudistan päätäni yliliioitellusti, esittäen äidille, että eikö tuo minun hoitoponia tunnistanut. Lopulta osoitan Eetua, joka parhaillaan rapsutti Damonia säästä. "Tuo se on. Odota tässä, mä haen riimunarun!" sanon äidilleni ja tuo jää nyökäten tuijottamaan ponia. Kipitän talliin ja hymyilen jollekkin blondille työntekijälle. En muistanut hänen nimeään, mutta hän oli kuulostanut kivalle tallin nettisivuilla. Otan ponin oman riimunarun ja lähden kulkemaan takaisin äitini luo.
Avaan portin vihellellen ja äitini väistää hieman. Hän katsoo hymyillen kun menen Eetun ja Damonin väliin, napsauttaen lukon kiinni päitsiin. "Tä on välillä aika viheliäinen, mut onneks Eetu antaa yleensä ottaa ees kiinni helposti!" sanon äidille, mielessäni pyörien eilinen 'karkureissu' sekä potku reiteen. Katja nyökkää, minä nykäisen narusta. Poni huokaa syvään, lähtien seuraamaan hitaasti. Damon jää hirnumaan Eetun perään ja Jori sekä Salla vain tuijottaa. Nyt pitäisin huolen, ettei herra nykäise itseään irti.
Tallissa kiinnitän Eetun samaan paikkaan, kun viimeksi. Se jää katselemaan tallissa ympärilleen, kun minä lähden hakemaan Eetun pakkia. Kun haen pakin, lasken sen seinän viereen. Otan sieltä pääharjan, tällä kertaa aloittaisimme sillä. Eetu luimistaa hieman, mutta osaan jo varautua ottamalla päitsistä kiinni. Eetu luovuttaa ja alentuu olemaan päänharjattavana. Palaan pakille ja otan kumi- sekä pölysuan. Aloitan vasemmalta puolelta, taas kerran. Harjaan kaulasta hännänpäähän saakka, ja Eetu näyttää hieman jopa nauttivan. Hymyillen vaihdan puolta oikeaan. Siellä sama homma, ja Eetu ummistaa silmänsä. Kun harjaan sään kohdalta, sen alahuuli alkaa lerpattaa hassusti. Naurahdan ja tallikierrokselta saapuneella äidilläkin on tekemistä naurunpidättämisessä. "Hassu poni", sanon ja palautan harjat pakkiin. Shetlanninponi nostaa päätään ja avaa silmät, aivan kuin olisi äsken nukkunut. Lopuksi otan vielä kamman, jolla siistin etuharjan. Sitten selvitän joten kuten kaulalla roikkuvan harjan. Häntää en tällä kertaa edes yrittäisi. Minun tekee mieli tehdä Eetusta tosi söpö, joten letitän vielä etuharjaan söpön letin. Eetu ravistelee hieman päätään, mutta vien kammankin pakkiin, ottaen kaviokoukun.
Menen etukavion luo, nojaten painolla siihen. Eetu yrittää näykkäistä takamustani, muttei yllä. Torun mutta jatkan nojaamista. Kavio nousee ja puhdistan töhnät. Tällä kertaa en ole saanut tähän mennessä yhtään potkua tai osuvaa näykkäisyä, joten kaikki muutkin kaviot menivät hyvin. Taputtelen sitä hetkisen, kunnes haen ponin suojat. Nekin olivat keltavioletit. Ne menivät aika hyvin, lukuun ottaen sitä, että kun lähdin hakemaan etusuojia, oli toinen takasuoja jo tippunut. "Hei heei, Eetu! Ei näin!" sanon ja menen laittamaan suojan uudelleen, kireämmälle. Sitten laitan etusuojatkin.
"No, heippa! Soittele sitten niin haen!" äitini huikkaa ennen kuin painelee autolle. Nyökkään ja vilkutan Katjalle. Mielessäni liikkuu kuitenkin joku aivan muu kuin se, että äitini lähti. Nimittäin se, että pian istuisin tämän ponin selässä! Menen satulahuoneeseen ja otan Eetu-nimellä varustetun satulan. Se on musta, ja aika uuden näköinen. Palaan herran luo ja asettelen huovan hyvin selälle. Sitten lasken satulan huovan päälle ja katson Eetun mielipidettä. Se on pää mahdollisimman alhaalla ja puhaltelee ilmaa. Hymyilen ja taputan kaulalle. "Äläs nyt, eihän vyö edes ole vielä kiinni!" Siitä alankin toimeen ja kiristän vyön kakkosreikään. Toiselta puolelta se oli valmiiksi myös kakkosreiässä.
Haen suitset ja martingaalit Eetun naulakosta. Matkalla Eetun luo availen nippua, joka on mennyt hieman solmulle. Kun saan sen auki, laitan ohjat kaulalle. Liikuttelen kuolaimia suun kohdalla, ja vihdoin suu aukeaa kuolaimelle. Asettelen remmit sopiviksi, ja sitten laitan martingaalin. Sen jälkeen täytyy kiristää vyö uudelleen kakkosreikään. Palaan repulleni ja kaivan esiin raipan, kypärän sekä hanskat. Ensin kypärä päähän ja hansakat käsiin. Sitten otan raipan mukaani, mennessäni Eetun luo.
Ajattelin mennä ensimmäisen kerran Eetulla maneesiin, tavallaan tutustumaan. Irrotan ketjut irti päitsistä, jotka olivat suitsien päällä. Sitten talutan herraa perässäni. Välillä se yrittää jäädä syömään ruohoa, mutta sitten vetäisen vain hieman ohjista. Saavumme maneesin ovelle ja avaan sen taluttaen Eetun sisään. Sitten suljen oven. Taputan ruunaa turvasta ja katselen hetken ympärilleni. Nykäisen hellästi ohjista ja poni lähtee seuraamaan. Asetumme kaartoon. Siellä laitan ohjat kaulalle, lasken jalustimet sekä sanon pari rauhoittavaa sanaa. En vain tiennyt kummalle ne omistin. Laitan jalkani jalustimeen, ponnistan ja... Eetu lähtee kävelemään. Pompin hetken mukana, kunnes saan jalkani pois; "Heei, pruut! Eetu, rauhassa!" sanon hiljaisesti ja saan sen pysäytettyä. Kokeilen uudelleen. Tällä kertaa kerkeän selkään, mutta Eetu jo melkein ravaa. Hidastan sen ja lopulta pysäytän. "Mä säädän nyt jalustimet, sinä seisot!" selitän sille, vaikka tuskin se ymmärsi.
Kun jalustimet ovat käyttökelpoiset, otan ohjat tuntumalle, painan pohkeeni hellästi kiinni. Ei tapahdu mitään, painallan uudelleen. Sitten tapahtuu ei niin odotettu reagtio, kun Eetu lähtee laukkaamaan, takajalkojen käydessä vähän väliä ilmassa. Ihme kyllä pysyn selässä, joten hidastan ponin melko äkkiä takaisin käyntiin. Rauhoitun hieman pysähdyksessä, kunnes painallan pohkeet uudelleen. Odotan samanlaista reagtiota, mutta ruuna lähteekin itse jo uralle rauhallisessa käynnissä. Saavumme uralle. Vapautan ohjat ja pidän aivan ohjien päästä. Taputan kerran kaulalle shettistä.
Kun tuntuu, että olen totutellut tarpeeksi Eetun käyntiin, kerään ohjat tuntumalle. Ei poni ihan peräänantoon mene, mutta se käy itsenäisesti välillä noin viisi askelta kerrallaan peräänannon rajalla. C-kirjaimessa annan ravipohkeet; "Maisk! Hop hop, Eetu!" kannustan ja lopulta poni lähteekin hitaaseen mutta pomputtavaan raviin. Alan tehdä alkuverryttelyksi ympyröitä päätyihin. Ne sujuvat aika hyvin, välillä tuntuu jopa kuin asetuksenikin olisi onnistunut. Kevennän ulkojalalle, jotta Eetun olisi helpompaa ravata kulmissakin. Teen lävistäjän, ja keskellä tulee kevennyksen vaihto. Uuteen suuntaan harjoitutan loivaa kiemurauraa. Se sujuu ihan hyvin, mutta noin kolmannella kerralla Eetu lähti kesken kaiken taas sitä ihanaa pukkilaukkaa. Tällä kertaa jalustimeni irtosivat, ja olinkin maistelemassa maneesin täytettä. "Äh, voihan pirskutti..." mutisen ja nousen ylös. Eetu on maneesin ovella ja kurkkii raosta ulos. Minun on pakko nauraa, ja ruuna katsoo minua kummastuneena. Alan lähestyä Eetua hiljaa jutellen, ja samassa otankin ohjista kiinni. Rapsuttelen sitä hetken korvan takaa. "Hieno poika..." Talutan kaartoon uudelleen, ponnistan onnistuneesti selkään, sitten jatkan ravitehtävääni. Yksi yksi, tasapeli, ajattelen miettien ensimmäistä kertaa. Silloin minä olin saanut pisteen.
Kun teen pari kiemuraa, siirrän käyntiin. Annan sen venytellä hetkisen kaulaansa. Viimeiset kiemuraurat menivät osittain peräänannossakin, hienoa. Parin kierroksen jälkeen otan ohjat kasaan ja kokeilen laukkaa. Ensin reippaannan hieman askellusta. Sisäjalka eteen, ulkojalka taakse, puolipidäte, nosto, kelaan mielessäni. Samassa olemmekin laukassa, tällä kertaa myöskin pukkilaukassa. Pidän kantapäät alhaalla, jottei jalustimet taas tippuisi. Hidastelen sitä hieman, ja kohta menemmekin hallittua laukkaa ympäri maneesia. Parin kierroksen jälkeen hidastan raviin, siitä käyntiin. Annan vapaat ohjat ja taputtelen hiki otsassa.
Sen jälkeen olin mennyt kaartoon ja löysyyttänyt vyötä. Vein sen käytävälle, missä riisuin varusteet. Se oli aika hikinen. Niimpä en harjannut sitä, vaan pistin fleeceloimen. Kaviot tarkistin, eipä mitään ihmeellistä ollut. Sitten vein sen pihattoon, isojen halien ja pusujen kera. Lopulta lähdin kotiin, haikein mielin siitä, että en näkisi ponia ainakaan enää tänään.
|
|
|
Post by Jonna on Oct 4, 2013 21:47:51 GMT 2
KOLMAS KERTA ~? Tänään pääsisin pitkästä aikaa tallille, Eetun luo. Olin noin kahdeksan viikkoa sitten murtanut ranteeni, ja pari viikkoa kuntoutellut sitä. Ajatuksissani pyöri vain yksi sana - ratsaille! Pääsin autokyydillä, joten kun tallin pihaan päästiin, huusin moikat ja vilkutin ratin edessä istuvalle äidille. Hain uuden Horze-tallikassini takakontista ja suljin oven perässäni. 'Ota rauhallisesti' huuto kuului äitini suusta vielä juuri ennen suljin sen. Sisällä menen taukohuoneeseen. Jätän mukana kulkevan kassin lattialle ja suuntaan kulkuni Eetun luo. Otan ponin ikioman riimunarun, joka kädessä sitten menen vihellellen pihattoon. Siellä oli kaikki ponit pihatossa. Kuinka suloisen näköisiä ne olikaan, kun kaikki söivät yhdessä vierekkäin, samasta heinäkasasta! Näkymän kuitenkin lopetti se, kun Damon kääntyi hieman, ja tuli liian lähelle - ainakin Eetun mielestä. Sitten kaikki kävi äkkiä. Eetu potkaisi Damonia, ja kaikki hevoset laukkasivat ympäri tarhaa villisti. Se siitä nätistä näystä! Lopulta tilanne rauhoittuu, ja menen avaamaan portin. Kutsun Eetua nimeltä, ja lähden kulkemaan sitä kohden. Se seisoo takamus minuun päin, ja katselee minua sivusilmällä. Hidastan askelia, sillä alan epäillä, potkaiseeko Eetu. Kaivan taskujani epätoivoisena, ja jes, tuumaan. Taskusta löytyy leivän puolikas! Onneksi ilman voita tai täytteitä... Näytän herralle leipää, ja se katselee minua korvat hörössä. Lähestyn Eetua hitaasti ja lepertelen hiljaa. Kun olen tarpeeksi lähellä, ojennan leipää. Se hamuaa sitä, kunnes nappaa leivän kokonaan. Eetu on minua nopeampi - kun leipä on suussa, se karauttaa pukkilaukalla pois. Huokaan ja menen istumaan aidalle selkä poniin päin. Hetken istuttuani, alkaa kuulua kavion kopsetta. Olen hieman pettynyt, mikään ei ikinä onnistu, vaikka minulla on mukamas kokemusta vaikeistakin shettiksistä! En välitä, sillä tiedän sen olevan Salla. Se kun oli aina niin kiltti! Pyyhin pienen kyyneleen poskeltani. Kun tunnen tökkäisyn selässäni, näänkin valkoisen pään. Se kuuluu Eetulle, se katsoo minua korvat hörössä. En voi kun hymähtää, ja laskeutua aidalta. Menen hitaasti Eetun viereen, ja otan lopulta päitsistä kiinni. "Hieno Eetu!" kehun ja kiinnitän narun. Sitten avaan portin ja talutan ponin perässäni. Suljen tarhan oven, ja vien sitten Eetun käytävälle. Haettuani pakin, joka on varustettu nimellä Eetu, alkaa työt. Poniruuna on sata varmasti piehtaroinut, niin likainen se on! Aloitan päästä, joka on myös likainen. Eetu ei pidä ajatuksesta, mutta vahvalla otteella se onnistuu. Vaihdan harjaa tässä välissä. Sitten aloitan kaulalta etujalkoihin. Eetu peruuttelee välillä, mutten välitä. Kun lähes jokainen irtokarva on lähtenyt, palautan harjat ja otan esiin kaviokoukun. Menen etujalan luo ja painan kevyesti. Eetu lähtee hyörimään, ja tallaakin varpailleni. Se ei sat kovaa, mutta tönäisen ponin kuitenkin äkkiä pois. "Ai! Tuo oli ilkeesti tehty!" sanon sille, ja se vain tuijottaa hellyttävästi minua korvat hörössä. Hymy nousee pakosti huulilleni, kun aloitan putsauksen uudelleen. Onneksi loppu kavioitten putsaus sujuu ongelmitta. Taputan sitä palkkioksi ja palautan pakin paikallensa. Laitan nopeasti joka jalkaan oman suojansa, sillä kielen päällä poltteli jo ratsastaminen. Suojat meni onneksi kovinkin mallikelpoisesti jalkaan, annan jopa palkkioksi omenan. Kun tulen satulan kanssa paikalle, Eetulta pääsee korahdus. Naurahdan sille ja putsaan viime hetken roskat selältä. Lasken satulan pehmeästi selälle, ja asettelen huovan nätisti. Lasken vyön alas ja kiristän toiselta puolelta. Jätän vyön kireydelle kaksi kolme - olkoot siinä hetken. Haen Eetun suitset, ja lasken päitset kaulalle. Sitten asettelen kuolaimen suun eteen ja koitan saada suun auki. Hetken kuolainta mutkuuteltuani suu aukeaakin. Laitan remmit ja martingaalit. Hetken halailtuani ponia, menen taukohuoneeseen. Pistettyäni kypärän päähän, menin Eetun luo. Se jo kuopi lattiaa kuin olisi odottanut kymmenen vuotta, vähintään. Laitan hanskat käteen ja otan raipan. Otan ohjat kaulalta, ja lähden taluttamaan maneesiin. Kenttä oli vesilätäköissä, ja kaiken lisäksi en halunnut uudelle kahdeksan viikon lomalle ratsastuksesta. Maneesissa ei onneksi ole ketään, joten suljen oven perässäni ja menen kaartoon ilman suurempia pelkoja. Lasken jalustimen ja kierrän toiselle puolelle tehdäkseni saman. Kiristän vyötä vielä vähän, kunnes ponnistan selkään. Kuten arvelin, laskeuduttuani selkään, Eetu käveli kohti uraa. Pistän jalustimet jalkaan ja pysäytän. "Hei hei hei! Eipäs mennä vielä!" sanon ja peruutan pari askelta. Ruuna astuu pari askelta taaksepäin, kylläkin suu ammollaan kohti kattoa. Lasken jalustimia reiällä, ja sitten päästän ponin kulkemaan uralle. Tänään päätin keskittyä pääty-ympyrään. Otan ohjat tuntumalle, ja aloitankin jo heti käynnissä ympyrän teon. Se menee lähes loistavasti, ellei Eetu olisi välillä työntänyt takamustaan ympyrän ulkopuolelle. Kun ympyrä tuntuu hyvälle käynnissä, taputan sitä. Sitten painallan pohkeilla keskellä ympyrää, ja - ihme kyllä – Eetu siirtyy heti raviin, ja alan keventää. Ravaan puolet ympyrästä, kunnes menen uraa pitkin. Ravaan toiseen päätyyn kokonaisen raviympyrän, missä pääsee lähes huomaamaton pukitus. Näpäytän kevyesti raipalla, ja jatkamme uralle. Teen suunnanvaihdoksen täyskaarrolla, mikä ei suju täysin ongelmitta. Se muistuttaa enemmän pohkeenväistöä halkaisten uran. Otan siis yksinkertaisemman, koko rata leikkaa suunnan vaihdoksen. Parin ympyrän jälkeen siirryn käyntiin. Eetu puuskuttaa hieman, ja itselläkin on hieman hengitys tasausvaiheessa. Annan Eetun kävellä hetken oman mielen mukaan, ja se käveleekin innoissaan lantakasalle, alkaen haistella sitä. Vetäisen ohjat uralle päin sanoen: "Sun piti kävellä, laiskuri!" Samalla kuitenkin hymyilen. Otan taas ohjat tuntumalle ja aloitan uudelleen ympyröiden teon. Koitan vähän asettaakin, mutta siihen Eetu ei oikein innostu. Välillä tulee pätkiä, että ruuna menee kootusti. Silloin pidän ohjat kasassa ja hoputan hieman. Salaa kuitenkin taputankin hieman. Sitten koittaa laukan vuoro. Siirryn uralle ja valmistelen laukkaa. Seuraavan pitkän sivun alussa nostan laukan. Tai yritän, sillä ensin pääsee pari pukkia, ja sitten jatkamme kiitoravissa. Hidastan ravin hitaaksi, ja istun perusistuntaan. Uusi yritys raipan avustamana, niin laukkaamme reipasta ja todella ponimaista laukkaa eteenpäin. Lopulta hidastan käyntiin, ja menen C-päätyyn ympyrälle. Kävelen ympyrän keskelle, mistä taas uusi nosto. Tällä kertaa nousee laukka heti, mutta pukkilaukka. Sinnittelen kyydissä, ja ihme kyllä pysynkin. Lopulta Eetu ei pukittele, ja saan hallinnan. Jatkan laukassa ympyrällä, ja lopulta ympyrä mennään mallikelpoisesti - minun mielestäni. Siirrän ponin käyntiin ja taputtelen runsain mitoin. Annan ponille vapaat ohjat ja kävelen uraa pitkin. Nyt vasta huomaan sateen ropisevan kattoa vasten. Mieleeni tulee heti, että saisin laittaa ensimmäisen kerran Eetulle sadeloimen! Löysytän martingaalia, jotta se saa venyteltyä enemmänkin kaulaansa. Joku muu tulee jo hevosen kanssa maneesiin, joten menenkin kaartoon ja lopetan. Käytävällä kiinnitin sen hetkeksi, ja se huokaili vähän väliä, kun riisuin varusteet. Kun kaikki varusteet oli poissa, hain Eetun ikioman sadeloimen. Väriltään se oli tummanvihreä. Nakkaan loimen selkään ja laitan soljet kiinni - mahan alta ja kaulalta. Haen tallikassista omenapussin ja rapsutan hajamielisesti Toheloa, joka nukkuu viltin päällä. Kun ilmestyn paikalle pussia rapistellen, Eetu hörisee pienesti. Annan sille jopa kolme omenaa, jonka jälkeen kiinnitän narun päitsistä. Maiskautan ja lähden kulkemaan pihattoa kohti Eetu narun päässä. Annan sen matkalla syödä vähän ruohoa, ja sitä se mutusteleekin iloisena. Pihatto tulee kohdalle aivan liian äkkiä. Siellä vapautan Eetun muiden seuraan ja pussaan vielä hyvästiksi. Sitten menen talliin, jossa kerään kamppeeni. Lopulta koittaa aika lähteä tallilta, ja jään ikävöimään Eetua. //Sori lyhyys D: // Ai lyhyt?! Ihanan pitkä.
|
|
|
Post by Jonna on Oct 5, 2013 20:37:52 GMT 2
NELJÄS PÄIVÄ ~? Seuraava päivä koitti, ja innokkaana olin jo auton kyydissä. Nyt vain odottelisi, että isä tulisi kyyditsemään. Vielä en tiennyt, mitä Eetun kanssa tekisin. Ensimmäisenä mielessä oli tietty ratsastaminen, mutta jotain uutta voisi kokeilla. Irtohypytystä, tai taluttelua? Tai juoksutusta? En osannut päättää, hoitajuus toi mukanaan kaikkea niin ihanaa! Ajatukset keskeytyivät oven avaukseen, ja isäni istuutui ratin taa. "No niin, mennäänkös?" Ilman vastausta odotellen hän käynnistää auton ja poistumme pihasta. Suunnitelma-ajatukset pysähtyvät siihen, kun kutkuttava tunne täyttää mieleni - näkisin Eetun taas. Pian Volvo kaartaa tallin pihaan, ja Wiennan iloinen haukunta kuuluu auton sisään. Pistän käden jo turvavyön aukaisunappulalle ja olen valmiina avaamaan sen. Isä ajaa parkkiin ja pysäyttää auton. Haen tallikassin takakontista Wiennan pyöriessä jaloissani. Rapsutan koiraa ohimennen, ja mennessäni talliin narttu seuraakin minua. Katson tallia lakaisevaa Helenaa, mutten sen suuremmin välitä hänestä. Kun kassi on taukohuoneessa, lähden tällä kertaa viisaampana kuin viimeksi Eetua hakemaan. Toisessa kädessä minulla on naru, toisessa omena. Sujuisikohan haku tällä kertaa yhtään paremmin? Kun saavun pihatolle, on näkymä erilainen kuin eilen. Salla ja Damon rapsuttelivat toisiaan, Jori söi heinää ja Eetu vain olla möllötti. Avaan portin ja astun sisään. Kutsun ruunaa kerran nimeltä ja jään seisomaan portille. Eetu kohottaa päätään ja katsoo korvat hörössä. Niin katsoo muutkin, sillä erehdyin näyttämään Eetulle jo omenaa. Eetu perässään kaikki muut tulee luokseni. Ensimmäisenä tartun hoitohevostani päitsistä ja kiinnitän narun kiinni. Sitten annan omenan nopeasti parempiin – eli Eetun – suihin. Sitten lähden nopeaan tahtiin pois turpien keskuudesta. Tallissa solmin Eetun kiinni käytävälle. Jään hetkeksi nojailemaan Eetuun, sillä en ollut vieläkään päättänyt, mitä tänään tekisin Eetun kanssa. Eniten houkuttelisi ratsastaminen, mutta jotain uutta olisi mukavaa kokeilla. Päätin ratsastaa Eetulla, enhän ollut ratsastanut ruunalla kuin kaksi kertaa. Kokeilisimme jotain uutta myöhemmin. Hain Eetun pakin, ja otin esiin pölysuan. Sillä otin päällimmäiset pölyt, jonka jälkeen hieroin kumisualla. Lopuksi loppuotto taas pölysualla. Kun karva oli mielestäni tarpeeksi puhdas – ja niin näköjään paikallaan pyörivästä Eetustakin – otin esiin piikkisuan. Sillä harjasin hvähän Eetun harjaa, kunnes en löytänyt kovin suuria takkuja. Etuharjaakin siistin, mutta hännän jätin kokonaan väliin. Seuraavaksi käsittelyyn tuli kaviot. Otin kaviokoukun käteeni ja asetuin jalan viereen. Ihme kyllä kaikki kaviot putsaatuivat ilman suurempia ongelmia. Kun sitten kaikki kaviot oli putsattu, kiitin herraa kunnolla. ”Sitten suojat, pikku hetki!” Kipaisin hakemassa suojat, ja asettelin kaikkiin jalkoihin ne huolellisesti. Lopuksi kiristin joka ikisestä suojasta osat kireämmälle. Lähdin satulahuoneeseen hakemaan satulaa. Saavuin satulan kanssa paikan päälle. Laitoin huovan selälle ja asettelin sopivaan kohtaan. Sitten asettelin satulan huovan päälle hyvin, ja lopulta kiristin vyötä. Eetu yritti näykkäistä, ja kerran onnistuikin. Onneksi ei kovasti, tuskin mustelmaakaan tulisi. Kun vyö on sopivalla näin alkuun, haen suitset. Laitan päitset kaulalle ja koitan saada kuolaimet suuhun. Wienna tulee talliin ulkoa ja katselee touhujani pää vinossa. Ähkäisen, mutta onneksi saan kuolaimet suuhun, ja alan laittaa remmejä. Lopuksi martingaali, ja valmista on! Haen varusteet itselleni ja puen ne nopeasti päälleni. Halusin taas pian ratsastamaan, vaikka viimeksi eilen ratsastinkin. Otan ohjat vasempaan käteen, ja lähden taluttamaan maneesiin. Maneesilla teen taas kaikki normaalit rutiinit: Lasken jalustimet, laitan ohjat kaulalle ja kiristän vyötä. Lopuksi asetan jalkani jalustimeen, ja ponnistan selkään. Olen jo varautunut liikkeelle lähtöön, mutta hämmästyksekseni Eetu seisookin yhä kaarrossa korvat luimussa. Taputan sitä hämillisenä, ja lähden heti uralle – kukaan ei ollut mennyt jälkeeni Eetulla. Siinä sitten köpöttelemme uraa pitkin vapailla ohjilla. Hetken kuluttua kiristän ohjia tiukemmalle. Samalla otan tiukemmalle myös martingaalia. Lähden verryttelemään Eetua parilla ympyrällä – kertauksen vuosi – ja sitten siirryn raviin. Ravi sujuu reippaissa merkeissä, ja taputankin välissä Eetua kiitoksen merkiksi. Välillä otan ympyränkin ravissa, mutta pääasiassa teen erilaisia ratsastusreittejä. Ensin aloitan koko rata leikkaalla – vanha tuttu! Niin taisi ajatella ratsunikin, sillä Eetu meni jopa temponlisäyksessä tien. Kertaan myös täyskaartoa ja pituussuuntaan leikkaa. Nekin menivät hyvin, parin sivuun hypyn lisäksi. Kun annan Eetulle vapaat ohjat, se alkaa menemään hieman uran sisäpuolelle. Annan sen kumminkin mennä, niin hienosti alku tunti oli mennyt! Myöhemmin kuitenkin tulin katumaan, että annoinkin mennä, sekä meninkin kehumaan! Yhtäkkiä Eetu pysähtyy. Katson, alkoiko se kakalle. No ei, vaan laski jalat altansa, ja koitti piehtaroida! Lähdin nopeasti makaavan hevosen päältä, ja pari kertaa Eetu vaihtoikin kylkeä makuullansa. Paniikissa tietty irrotin ohjista ja – kappas! Eetu juoksi vapaana ympäri maneesia! Huokaan ja mietin, miten saada tuon kiinni. Kun sitten parin kymmenen minuutin jälkeen olin taas selässä, olin entistäkin päättäväisempi. Nyt loppuisi Eetun pelleily! Aloitin saman tien laukalla. Valmistelin laukannoston, ja raipan ansiolla laukkasimme maneesissa melkein onnistuneesti. Pari pukkilaukkapätkää tuli, mutta pysyin sentään selässä. Kun sitten hidastan Eetun, on se hiestä märkä. Vaihda kumminkin suunnan etuosakäännöksellä, mikä menee paremmin kuin odotin. Sitten nostan uudelleen laukan, joka on jo rahtusen hidastempoisempaa. Sitten mieleeni välähtää loppukäynti mahdollisuus metsässä. Niinpä käyn ilmoittamassa tallissa touhuavalle Milalle, että menen lopuksi kävelylenkille maastoon. Tuo nyökkää ja sanoo asian sopivan. Metsälenkki menee rauhallisin merkein, sillä Eetu on jo väsynyt. Kerran tuli vain puoliksi pystyyn nousu, kun puussa juoksi orava. Tallille päin otin todella pienen pätkän ravia, ja se sujui hyvin. Tallin pihassa löyhytin vyötä ja vein Eetun käytävälle. Vein varusteet paikallensa ja toin taas herkkua – leipää. Eetu hörisi taas kiinnostuneena, ja mutusteli herkuin tyytyväisenä. Laitoin Eetulle fleeceloimen – niin hikinen se oli! Sitten vein Eetun muiden seuraan pihattoon, minne se jäi syömään heinää. Tallissa putsasin vielä nopeasti Eetulta varusteet, sillä ne olivat likaantuneet hitusen ruunan piehtaroidessa. Sen tehtyäni kello oli jo 18.00, ja alkoi väsyttää – olinhan tullut tallille jo kahden maissa. Kutsuin isän hakemaan, ja kun kyyti tuli, vilkutin autosta hyvästiksi Eetulle. /Sori nää mun tylsät loput aina:D! //Ja nyt tuli oikeesti lyhyt koska kiire D: // Tykkään sun tavasta kirjoittaa Hyvä että tulet ton meidän Riiviön kanssa niin hyvin toimeen!
|
|
|
Post by Jonna on Oct 6, 2013 8:48:04 GMT 2
Joo, en osaa piirtää hevosii:D Ja en tiiä laadusta, kun tässä näyttää ainakin huonolaatuselta, mutta tuolla tiedotoissa koneella näyttää hyvälle! Mut joo, joku vaan kun ei innostanut kirjoittaa. /Aa joo, se menee näpäyttämällä isommaks:D
|
|
|
Post by Jonna on Oct 9, 2013 14:56:29 GMT 2
Mooi! sitten kanssa tein tällasen:D Sori kun on näin huono, teen varmaan syysloman aikana paremman. Ja niin, toivottavasti saat liitettyy tän tohon alkuun. Ja teen tosiaan varmaan uuden ja paremman myöhemmin:
|
|
|
Post by Jonna on Oct 13, 2013 15:27:48 GMT 2
Kuudes päivä -
Tänään oli sunnuntai - hevosten vapaa päivä. Olin silti menossa pikkusiskoni Jessyn kanssa tallille. Jessy näkisi ensimmäistä kertaa Eetun, joten oli todella innoissaan. Pikkusiskoni on 7-vuotias. Menimme tallille autolla, sillä äitimme nakkasi meidät tallille samalla, kun itse meni töihin. Tallin pihalle päästyämme kiitämme kyydistä. Emme kauaksi kerkeä, kun Wienna jo juoksee luoksemme ja alkaa nuuskia kovaan ääneen. "Mitä, haiseekos meistä koira?" lepertelen. Tietty meissä haisi, kuten aina. Olihan meillä oma koira. Lopulta Jessykin maltti jättää Wiennan rauhaan ja seurata talliin, koska muistutin tuota Eetusta. Veimme vähäiset kamppeemme taukohuoneeseen, missä Mila keittääkin kahvia. Jessy ujostelee hieman selkäni takana, mutta minä sanon reippaasti: "Terve!" Mila vastaa tervehdykseen, ja kysyy: "Kukas tuo pikkuinen on?" Hän katsoo hymyillen Jessyyn. Kyykistyn samalle tasolle siskoni kanssa ja vetäisen selkäni takaa esille. "Kukas sä olet? Kerrohan Mila-tädille.." Lopulta kuuluu hiljainen "Jessy" vastaus. Mila hymähtää ja sanon että menisimme nyt hakemaan Eetua. Mila jatkaa kahvin keittämistä meidän mennessä ulos riimunarun kanssa. Kun pääsemme pihatolle, käsken Jessyn odottaa pihaton ulkopuolella. Koska tytön suusta alkaa kuulua kitinää, sanon: "Et voi tulla tonne! Heppa voi potkasta sua!" Oikeasti virnistän salaa, tuskin kukaan pihaton hevosista potkaisi ilman syytä. Enintään Eetu. Kun pikkusisko lopulta jää hiekalle istumaan murjottaen, pääsen hakemaan ponia. Huudan sitä nimeltä, ja heiluttelen näkyvästi leipää taksustani mennessä Eetun luo vähitellen. Lähellä nappaan kiinni päitsien alareunasta . Eetu riuhtaisee päätään ylöspäin korvat luimussa, mutta pidän kiinni tiukasti. Kiinnitän riimunarun kiinni ja annan leivän palkinno ksi. Kun Eetu mutustelee leipää, raputtelen sitä säästä a lepertelen kaiken laista. Lopulta lähdemme portille päin. "Vihdoin sä tulit! Ootin tosi kauan!" on Jessyn ensimmäiset sanat. Huopkaan ja selitän, että Eetu ei meinannut antaa kiinni. "Sitä paitsi se antoi yllättävän helposti kiinni!" Nykäisen Jessyä hihasta ja tuo nousee huomatessaan Eetun. "Ihana, ihana, ihana! Saanko ratsastaa sillä tänään? Pliis! Oo kiltti! Haluan! Sekin haluaa varmasti!" alkaa puhetulva. Huokaan ja talutan Eetun käytävälle. Kiinnitän sen ja lopulta käännyn takana kitisevään Jessyyn päin: "Jep, se on ihana. Ei, et saa ratsastaa. Ja... Ei et saa! Ja syy on että nyt on Eetun lepopäivä. Ja kuule, luulen jotenkin ettei Eetu olisi yhtä innoissaan kun sä..." Välillä Jessy oli niin inhottava, kun keskeytti kesken puheeni. Ja muutenkin, välillä se sitten oli kelpo sisko. Haemme Eetun hoitopakin, ja Jessynkin ilme on jo muuttunut parempaan päin. Otan pölysuan ja ojennan tytölle. Itse otan piikkisuan, ja aloitan harjan selvittelyn. Jessy osasi melko hyvin harjata hevosia, sillä oli minulla ennenkin ollut hoitohevosia, joita hän oli harjaillut. Siis voin täysin keskittää ajatukseni takkuiseen häntään ja harjaan. Kun sitten häntä ja harja on siistitty, vilkaisen Jessyn käden työtä. Se näytti ihan hyvältä, tosin koko hevosta ei oltu vielä harjattu. Siksi annoin tuon jatkaa harjausta, ja itse letitin Eetun harjan. Niistä tuli ihan hienot, joten passuutin siskoni taaksemmas ja näpsin monta kuvaa kännykälläni Eetusta. Sitten annoin Jessyn jatkaa harjausta, itse menin Milan luo. "Olisko joitain töitä, olis vapaa aikaa?" Milan ilme on näkemisen arvoinen. "Ai että onko? Vaikka koko tallin saisi punssata! Mutta näin ensi alkuun jos putsaisit karsinat?" Nyökkään ja haen kottikärryt ja talikon. Aloitin ihan ensimmäisestä karsinasta loppujen lopuksi vikaan. Ähisin ja puhisin, ja sanoin varmaan miljoona kertaa: "Kuinka paljon tarhaava hevonen voi kakata?" Sitten lopulta kasvot punaisina menin Milan luo: "Tehty!" Mila hymähtää ja sanoo: "Tuossa ei ollut puoliakaan. Seuraavaksi voisit lakaista tallin. Sitten en kehtaa enempää sinua rääkätä. Toki voisit rasvata Eetun varusteet, jos kehtaisit?" Nyökkään ja otan lattiaharjan alkaen lakaista.
Kun homma on valmis, sanon Jessylle, että tuo voisi putsata kaviot. Senkin Jessy osasi, mutta varoitin vielä mahdollisita näykkimisestä. Itse alan rasvata varusteita. Kovin likaiset ne eivät ole, sillä olinhan pari viikkoa sitten putsannut ne jo. Siispä putsasin vain päällimmäiset liat, ja lopulta pistän varusteet omille paikoilleen. "Jessy! Onko valmista?" Kuuluu iloinen "Joo" huudahdus. Menen Eetun luo, jossa sille on tehty uusi otsaletti, joka sojoittaa vähän minne sattuu. Huokaisen samalla naurahtaen. "Noniin ipana! Nyt mennään! Saat taluttaa Eetun pihatolle, jos lähdet kiltisti. Luvattu mikä sanottu. Minun oli pakko antaa hänen taluttaa Eetu pihatolle. Tai no, sinne asti hän ei sitä talutti, vaan jäi ihailemaan puussa olevaa lihavaa lintua, ja loppu tulos oli Eetu vapaana flirttailemassa Hillan kanssa. Olen jo menossa nappaamaan sen, kun Mila saapuu poni narun päässä luokseni. "Unohtuiko jotain?" Hän ojentaa narun minulle ja mutisen vain jotain vastaukseksi. Loppu matkan talutan itse Eetun pihatolle. Siellä vapautan sen, ja annan halin. Vilkutamme vielä kaukaa Eetulle, varsinkin Jessy. Autossa uneliaan kuului vaimea ääni tytön suusta: "Milloin saan ratsastaa Eetu-ponilla?"
/Tämmönen lyhyt vaan sunnuntaina: )! //Hei lasketaanks toi kansikuva tarinaks? Nii tietäsin onko tää seitsemäs vai kuudes tarina:3
Mun laskujen mukaan tää on jo 8. tarina sulta:) Otan nuo piirroksetkin tarinoiksi nimittäin
|
|
|
Post by Jonna on Oct 15, 2013 22:47:16 GMT 2
9. hoitotarina!
Eetu tännepäin hirnahtaa, jospa se tänään kiinni otossa minua armahtaa. Kiltisti se kiinni jääkin, poni on likainen jaloista, ja niin on pääkin.
Talliin ponin talutan, haen pakin ja rapsutan. Varusteet kipin kapin päälle, muuten joudumme huonolle säälle.
Sade jo kattoon ropisee, hevosen kengät kopisee. Selkään nousen ja ratsastan, loppujen lopuksi onnistan!
Herkut lopuksi ojennan, ja kotiini jo halajan. Poni jää sinne, autoa ei näy. Minä siis minne?
/Ääää oon huono runoilija mut halusin jo 9. hoitotarinan tehdä:3
|
|
|
Post by Jonna on Oct 16, 2013 20:19:09 GMT 2
Kymmenes hoitomerkintä ~?
Eetun näkökulma ? [Leikitään et tää on huominen päivä?:3 Eli 17.10]
[06:37] Kello käy, mutta sitä en nukkuessa tajua. Säpsähdän hereille, ja huomaan jo, että aamukaurat on jaettu. Ryntään syömään omaa osaani - ehkä vähän enemmänkin - mutta kauaa en yksin saa nauttia. Muut seurassani asuilevat heräävät, ja rymistelevät myös paikalle. Siinä sitten syömme kaikki vierekkäin, kunnes Salla-täti saa syötyä, mutta vatsaa silti kurnii hällä. Se tulee luokseni korvat takana, ja pysähtyy eteeni. Sitten tulee joka aamuinen (lähes) rutiini. Poni edessäni alkaa kuopia, ja sitten alkaa härnyy. Se näykkii ja uhittelee pikku hiljaa, mutta kun siitä en välitä, alkaa kunnon ilkeydet. Hampaat uppoa melkein kiinni minuun mutta välitän. Sitten kääntyy takamus, ja kun huomaan Sallan koittavan potkaista, potkaisen ensin itse. Perässä tulee Sallan potku, ja loppuun kahdelle jalalle nousu. Pieni näykkäisy saa minut luovuttamaan, ja lähden pukkilaukkaa pois syvästi loukkaantuneena. Toivotaan, että minulta ei paljoa jäänyt Salla-määräilijälle. [06:42]
[07:03] Sitten kuuluu joka aamuinen lakaisu, ja lannan luonti. Väliin kuuluu Mila-omistajani ärjäisyjä ja muidenkin työntekijöiden äänet välillä korviini kantautuu. Mulkaisen vähän vielä Sallaan, joka lepuuttelee takastaan tyytyväisenä, samalla lipoen huuliansa. damon ja Jori taas rapsuttelee toisiaan säästä ja välillä jommankumman alahuuli lerputtaa vapaana. Itse seisoskelen pihaton alla, vaikkei edes sada tai taivaalta muutenkaan tule mitään. Tallissa asustelevia hevosia alettiin viedä ulos, ja parille tammalle oli pakko päästää flirttihirnahdus, esimerkiksi Didille ja Ynnille. Tammat vain katsovat pää korkealla minua ja Ynni vastaa hirnahdukseen. Astelen tyytyväisenä portille katselemaan aamun tapahtumia. [07:10]
[08:34] Nautin vielä vapaudesta, koska tallilla ei hyörinyt kuin pari hoitajaa (onneksi ei minun), työntekijöitä ja Mila. Siispä laskeudun alemmas, ja lopulta laskeudun kuraisimpaan kohtaan, ja kierin oikein olan takaa! Ihana muta ja kura tarttuu turkkiini ja harjaan. Lopulta nousen ylös, ja ravistelen vähän itseäni. Damon seuraa esimerkkiäni ja piehtaroi samassa kohtaa. Kun ruuna nousee ylös, rapsutan tätä säästä. Hetken ajan Damon vain nauttii, mutta kerran 'rapsutan' vähän kovempaa, niin eiköhän pikkuinen poni vieressänikin alkanut minua kyhnyttää. Siinä sitten raaputtelemme toisiamme tovin, ah! [08:48]
[11:12] Mitä? Tunsin ytimissä asti, että ruokien tuonti aika oli jo mennyt ohi! Haloo, toimintaa töppösiin! Odotamme täällä pihatossa poniparat, kuinka joku tulisi ruokkimaan meidät ja... Hei! Nyt kuuluu ääniä! Jee, Markus! Lähden pukittellen portille, ja teen äkkiliu'un puuaidan eteen. No niin, hop hop! Nopeasti nyt! Ymmärrän osan, mitä Markus meille toitottaa, sillä se oli aika joka päiväistä. "Pois tieltä, ahnehtia, *maisk* ja siinä teille! Eetu ja Salla hus!" Siinä yleisimmät, lähes joka päiväiset hänen sanansa meille. Sitä en kuitenkaan kerkeä miettiä, kun heinää heitetään eteemme. Alan mielissäni mussuttaa ruokaa edessäni ja kun heinä kasa alkaa huveta jokaisen meidän mahaamme, kaikki lähtevät taas omille hommilleen. Minä menen juomaan, ja perässäni latkimaan on myös tulossa Jori. Minä etunenässä menemme lipittämään, sillä jano oli jo päivän mittaan tullut. [11:30]
[13:27] Itku! Vai pitäisikö sanoa: Hirnahdus! Nyt niitä kaaroja alkoi tulla pihan täydestä alueelle. Käännän peppuni aidalla kurkotteleville lapsille, ja toivoin etten tänään menisi tunnille. Kun sitten ipanat saavat Sallalta, Damonilta ja Jorilta tarpeekseen rapsutuksista, he menevät talliin valjastamaan jo tämän päivän ratsuja. Kukaan seurastamme pihatossa ei lähde myöskään talliin lapsien käsiin. Vedän henkeni täyteen puhdasta ilmaa, ja sitten henkäisen ne ulos. Jeah, tänään taisi olla vapaata, ellei sitten hoitajani päättäisi tulla paikalle. [13:33]
[16:01] Heinäaika! Kuuluu heinäkärryjen kitinää, ja samassa Markus saapuu piahton ovelle! "Ruokaa, poniset!" kuuluu huudahdus ja minä seurassani muut ponit juoksemme tuon luo. Markus viskaa maahan meidän eteen heinät, ja niitä sitten mässytämme kaikki neljä. Katselen sivusilmällä Milan pitämääm tuntia, jossa juoksentelee tällä hetkellä Vika, Nappi, Fredi, Bella ja Ressu. Jos osaisin nauraa, niin nyt olisi yksi hetki kun nauraisin. "Haa haa, minä täällä mussutan heiniä ja te työskentelette!" [16:06}
[17:22] Hei hei, Jori! Onnea rääkkiin! Sinne meni se punkkari tunnille, ja minä jään tarhaan kahden muun pieni kokoisen ponin kanssa. Aikani kuluksi alan härnätä Damonia. Menen ensin iloisin mielin, korvat edessä päin, Damonin luo. Tuo hörähtää hiljaa minulle, ja minä menen yhä lähemmäs. Sitten nousen kahdelle jalalle, ja hirnahdan kimakan hirnahduksen. Sitten pikku pukitus, ja hurja jahti saa alkaa! Damon juoksee hulluna edellä, ja minäkin juoksen niin, että näyttää, ihan kuin koko mahani alus olisi täynnä jalkoja! Lopulta Damon (psst, salaa minäkin!) alkaa väsyä, ja hidastaa. Kun saan hänet kiinni, on minun vielä pakko näykkäistä takamukselle. Damon pukittaa ja osuu minua ryntäille. Niinpä luovutan ja jätän Damon-herran omaan arvoonsa. [17:32]
[18:16] Taas tapahtuu arkisia asioita. Muut hevoset, jotka eivät asu pihatossa, haetaan sisälle. Flirttailen taas vähän Fellalle, joka ei paljoa minusta välitä. Siispä jäämme kaikki pihattolaisponit neljästään ulos märehtimään. Minua se ei toisaalta kyllä haittaa, sillä ilma oli ihanan raikas, ja aurinko alkoi mennä jo pilveen. Menen sovinnollisesti Jorin luo ja kurkotan yläilmoihin kyhnyttämään Jorin säkää. Lopulta luovutan, en yllä sinne! Menen hännän juureen tuota rapsuttelemaan ja hetken päästä Jorikin rapsuttaa minua. [18:21]
[20:12] Tunnit ovat loppuneet aikoja sitten. Joku tyyppi - anteeksi ihminen - tulee hakemaan minua sisään ja huokaillen käännän takamukseni. Hakija on sinnikäs, ja saa kuin saakin minut kiinni. Ilmeisesti minun taluttajanikaan ei ole kovin innoissaan, sillä hän vain sutaisee minut nopeasti läpi. Ilkeää, minä suurella vaivalla piehtaroin, jotta saan mutakerroksen, ja se pyyhitään pois! Korahtelen paikallani käytävällä ja koitan pari kertaa näykkiäkkin. Hoitajani on kuitenkin 20-vuotias, risatkin. Alkaa rankkasade, joten kun työt valmistuu, nainen hakee sadeloimeni ja asettaa päälleni. Tepastelen hieman osoittaen mieltäni, kun tuo kiristelee remmejä. Lopulta pääsen ulos muiden seuraan. Yksitellen muutkin haetaan ja heille puetaan myös sadeloimet. [20:35]
[21:02] Saamme iltaruoat itse Milalta. Olen tyytyväinen, sillä Mila ei usein valita meille, ellemme todella ole tosi ärsyttäviä. Saamme siis nokkamme eteen iltaruokamme, joita sitten alamme napostella. Kun sitten saan nautiskeluni loppuun, on olo jo semmoinen, että voisi alkaa nukkua. Päätän kuitenkin lopuksi ottaa vielä juoksukilpailut Sallan kanssa, mitkä jää aika tasaväkisiksi. Syy on tietty se, että söin juuri. Vai mitä...? [21:22]
[22:07] Jiihaa! Vihdoin hiljaisuus, ja mikä parasta, tämä oli vapaa päivä. Etsin vielä hetken heinänkorsia, mitä ei kyllä löydy. Katselen vielä hetken portilla maailman tapahtumia. Ei kyllä mitään ihmeellistä tapahdu... Suurimmat illan ihmeet ovat linnut ja yksinäinen orava, sekä hiljainen liikenne jossain lähitiellä. Huokaan raskaasti ja kävelen pihaton suojiin, sillä sade ropisi yhä päällemme. en kuitenkaan ollut yksin siellä, sillä hetken kuluttua seisoimme kaikki siellä, kyljet lähekkäin. Hyvää yötä, nyt alan nukkua. Lukittaudun jalkani lukkoon, ja silmäni sulkeutuu pikku hiljaa. Lopulta ne sulkeutuvat kokonaan, ja olen unessa... [22:35]
/Sori tylsyys & lyhyys, mutta 10HM!?:3
|
|
|
Post by Jonna on Oct 17, 2013 17:51:27 GMT 2
11 hoitomerkintä ~?
~ Kuvalla taas mennään ! ~ + En osaa piirtäääää;D p.s Tarkotus onkin et se on tuolta kauempaa huonommin väritetty:DD
|
|
|
Post by Mila on Oct 24, 2013 16:19:17 GMT 2
|
|
|
Post by Jonna on Oct 27, 2013 11:22:43 GMT 2
12. hoitomerkintä
Tänään oli teemanamme agility. En ollut ikinä ennen sitä kokeillut, mutta eilen illalla oli tullut etsittyä tietoa netistä. Sormeni jo syyhysi päästä hommiin, mutta ennen sitä oli täytynyt siivota huoneeni. Kun pääsimme matkaan, olin jo jännittynytkin. Suostuisiko Eetu tekemään yhtikäs mitään? Tallin pihassa tulee Wienna, ja uusi tallikoira Mico, minua vastaan. Rapsuttelen molempia hetken, ja Wienna häipyy jonnekkin. Rapsutan vielä hetken Micoa, kunnes menen sisään. Tervehdin Milaa ja paria muuta hoitajaa ja lasken tallirepun olaltani sohvalle. Päätän heti hakea Eetun pihatosta, ja aloittaa puurtamisen. Jalkojen putsauksessa voisi mennä tovi, kun oli pihatto varmaan aika mutainen. En kerkeä edes pihatolle, kun Wienna tulee luokseni kepin kanssa, ja Mico yrittäen napata Wiennan suusta keppiä. Jatkan siitä huolimatta matkaa, mutta kun tajuan, etteivät he luovuta ennen heittoani, käsken Wiennan päästää irti. Keppi tippuu maahan, ja minä heitän sen mahdollisimman kauas. Molemmat koirat ryntäävät nuuskien kauemmas. Saisinpahan hetken rauhan. "Eetuu!" huudan. Pikkuiset mustat korvat kääntyy minuun päin, ja ihme kyllä pikku pirulainen laukkaa luokseni. Puikahdan aidan ali ja menen tuon luo. "Kiltisti tehty... Tässä palkkio", sanon ja annan leivän. Samalla napsautan riimun kiinni päitsiin. "Mennään sisään, tänään kokeillaan jotain uutta!"
Haettuani pakin alkaa suuri uurastus. Kuten arvelin, on jalat aivan mudassa ja taitaa sekaan olla sekoittunut lantaakin. Pelkissä jaloissa meneekin jo vartti, kun sitten jäljellä on vielä pää, muut kohdat kuten maha sekä harja & häntä. Harjatessani aika menee kuin siivillä, ja Eetukin nauttii huomiosta huuli lerputtaen. Välillä sen häntä heiluu laiskasti puolelta toiselle, mutta muuten Eetu näyttää nukkuvan. Edes silloin unet ei keskeydy, kun teen tuuheaan harjaan letin sivuttain. Kun kavioitten aika on puhdistua, tulee Eetun jotenkin eloa. Ihmettelykseni kaikki sujuu hyvin, oikeastaan liiankin hyvin. Alan jo epäillä, ettei Eetu olisi saanut jotain rauhoittavaa. Hymähdän ajatuksilleni, ja jatkan kolmannen kavion putsausta. Lopuksi annan eväsleipäni, nyt sitten ei olisi kuin mehua mukana. No, Eetu oli ansainnut tuon.
Eetu lähtee seuraamaan minua ihmeissään, kun talutan tuon ilman suitsia ja satulaa maneesiin. Olin vain hetki sitten kasannut sinne vähäiset esteet, mistä pystyi tekemään agilityesteitä. Olin väsertänyt ihan tavallisen esteen, maapuomeja, pujottelun ja pressun yli kuljetuksen. Pressun ja pujottelulaitteet olin tuonut kotoa. Pujottelukepukat olivat vähän pieniväliset, koska ne oli tarkoitettu suurille koirille. Se ei minua haitannut, vaan aloitan Eetun kanssa kävelytyksen manesia pitkin. Annan Eetun välillä pysähtyä, ja tutkia maneesin hiekkaa. Kun olemme kävelleet hetken, hoputan ponin ravaamaan vierelläni. "No! Kyllä sä nyt ravata jaksat, vaikken selässä ookkaan pohkeilla paukuttamassa!" sanon ponille vähän nauraen. Pienten komennuksien jälkeen hölkkään herran vieressä. Eetu pärskähtää, ja kehun tuota. Hetken kuluttua annan luvan siirtyä käyntiin, ja menen tutustuttamaan tuota pressuun. Eetu ottaa pressun ylityksestä pisteet tyylikkäästi itselleen. Se astelee yli, kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Kehun taas ja menen seuraavaksi maapuomien yli käynnissä. Eetu koittaa harppoa, mutta estän yritykset. "Ehei, käynnissä!" käsken. Parin kerran jälkeen tulemme jo ravissa maapuomit. Se menee hienosti, joten jatkan suoraan ravista pienelle, ehkä 20 senttimetrin ristikolle. Tietenkin Eetu kieltäytyy, mutta minä hyppään. Vetäisen vahingossa hypyn jälkeen Eetua perässäni, koska narun pituus loppuu kesken. Eetun on pakko hypätä paikaltaan perässäni. No, tulipahan esteen yli!
Seuraavaksi koetan koirien pujottelupuomeja. Jo heti ensimmäisen kerran jälkeen sattuu ja tapahtuu. Eetun vatsa ottaa jokaisessa välissä kiinni, ja meillä on ongelmia päästä samasta pujottelu välistä vierekkäin. Huokaan ja jätän pujottelun omaan arvoon. Kokeilen onnistuneilla esteillä lyhyttä rataa. Ensin puomit ja este laukassa, lopuksi ravissa pressu. Hellällä riimun päällä lyönnin avustuksella Eetu nostaa laukan ja minä koutan juosta perässä. Puomit menee hyvin, paitsi että minun askeleeni sekoaa. Eetu joutuu siirtymään raviin, ja este tullaankin yksi jalka kerrallaan. Pressulle en edes mene, vaan otan uudelleen. Uusi laukka, mikä menee jo paremmin. Hypin melkein kaksi väliä kerralla, mikä sekaannuttaa taas askeleeni. Tällä kertaa en kuitenkaan hidasta Eetun menoa, ja loikkaamme esteen yli. Olen kääntymässä pressulle, kun joku tulee maneesiin sisälle Wiennan kanssa. Wienna haukahtaa ja ovi paukahtaa kiinni. Eetu säikähtää - oikeasti tai leikisti, sitä en tiedä - ja vetäisee itsensä irti lähtien villisti pukkikiitolaukassa ympäri maneesia. Puristan käteni nyrkkiin, sillä hanskattomasta kädestäni on lähtenyt nahkaa irti. Kompastun myös ja polevastinikin varmaan lähti nahka auki. Käännyn katsomaan syyllistä Wiennan lisäksi, ja nään jonkun punatukkaisen, todella muodikkaisiin vaatteisiin pukeutuneen naisenalun. "Hei! Voisitko olla ens kerralla varovaisempi? Sitä paitsi Wiennaa ei saa päästää tänne, kai..." mutisen hiljaa tuolle. Tyttö haroo hiuksiaan ja sanoo koppavasti: "En mä tienyt et tääl on joku. Sitä paitsi toi piski vaan seuras mua, en mahtanu mitään. Mut kai mä voin yrittää auttaa saamaan ton kiinni." Hän astuu sisemmälle maneesiin ensin häädettyään Wiennan. Menee tovi ennen kuin pidän jälleen Eetun päitsiin kiinnitetystä narusta, ja päätän tältä päivää lopettaa, käteen vihloi. "Sori viel kerran", sanoo tyttö, tällä kertaa ehkä kiltimmin, kun näkee käteeni tulleen haavan. Nyökkään tuolle vain vaitonaisena ja vien Eetun talliin. Puran letin ja annan herkun. "Menit kiltisti, se tyhmä tyttö vaan tuli ja teki pahaa", mutisen pidätellen itkua. En huomaa taakseni ilmestyvää Helenaa. "Mikä hätänä? Oliko Eetu tyhmänä?" tämä kysyy, kun näkee itkuiset silmäni. Pudistan pääätni ja kuiskaan: "Ei, ei Eetu tehnyt mitään. Kun joku punapäinen neiti, se säikytti Eetun ja Wiennankin päästi sinne." Tuo näyttää hetken mietteliäältä, kunnes sanoo tomerasti: "Vai niin. Taisi olla Ilona-neiti taas asialla! Minulle tuli pari sanaa hänelle!" Sitten hän lähtee paikalta hiukset hulmuten. Huokaan ja lähden päästämään Eetua ulos vapaalle. Hyvästelen ponin ja lähden kotiin paikkailemaan kättäni ja polvea.
Kiitos kuvasta, ihana:3!
|
|
|
Post by Jonna on Oct 28, 2013 20:55:26 GMT 2
13. hoitomerkintä!
Elämässäni oli tapahtunut paljon kaikkea kivaa lähi aikoina. Kaverini Sunny pääsi Bawcan hoitajaksi, Eetun kanssa vietiin jo 13. kertaa yhdessä, ja kotiin liittyvää - olimme hankkineet uuden koiran! Rotu oli saksanpaimenkoira, mutta onneksi koira oli hyvin koulutettu. Uroksen nimi on Hercules, muttq näin tutummin Herkku. Lempinimi tulee muuten siitä, ettei Herkku voi vastustaa nameja! Käteni ja polveni oli hyvin parannus suunnassa. Tänään olin menossa tallille Eetun luo, ja ainakin suunnitelmissa oli maastoilu. Ihan kunnon maasto, missä jopa laukkaisin. Sitä yhtä käyntilenkkiä ei kyllä voinut sanoa maastoksi, joten täm oli tavallaan ensimmäinen maastomme. Olin miettinyt ottavani Herkun tallille, ja niin varmaan tekisin. Voisin varmaan jättää koiramme jonkun näköiseen koppiin, pihalle en kehtaisi. Jos Hercules lähtisi ulvoen seuraamaan? Silloin olisi tiedossa ongelmia. Koska emme olleet hankkineet vielä autoon koiralle vilttejä sun muita takakonttiin, (eikä takapenkille laitto ollut ehdotuskaan) jouduin kävelemään tallille. Herkkukos oli innoissaan, minä en niinkään. Siitä oli niin mukavaa jäädä nuuskimaan joka ikinen kolon onkalo, minä kun halusin jo tallille! Kun sitten pääsimme tallin pihaan, tuli Wienna ja Mico vastaan hännät korkealla ja haukkuen. Herculeskin valpastui ja päästi pienen murinan. "Nyt! Shhhh...." sanon hiljentäen koiran. Se istuutuu jalkojeni viereen, ja kun Mico sekä Wienna koiraamme nuuskii, alkaa Herkun häntä heilua. Samoin käy myös Wiennan että Micon hännälle. Ajattelen, että jos Wienna ja Mico pysyisi pihassa, niin eiköhän Herkkukin. Päästän uroksen irti ja lähden noutamaan Eetua. Taas matkamme talliin sujui kiltisti. Ihmettelen jopa, mitenkä näinkin kiltisti. Varustaminen kävi melkei yhtä kiltisti, lutta satulan kanssa oli ongelmia. Kaviot, martingaali ja suojat menee mallikkaasti. Suitset menevät kiitettävästi. Haen kypärän, turvaliivin ja raipan. Löydän Milan satulahuoneesta. "Moi! Meen Eetulla maastoon, pyörin ihan lähi metikössä. Palaan varmaan kolmen varti jälkee!" sanon. Mila näyttää etsivän jotain, ja sanoo vaan hajamielisesti: "Juu, mene vain." "Ai niin, meidän koira jää tohon pihalle pelmuamaan. Ei oo vihanen, mut jos tekee jotain nii voi kiinnittää!" huikkaan kunnes häivyn.
Eetun näkökulmaa:
Jaahas, tällä kertaa maastoon. Tyttö taluttaa ulos ja - auh! - kiristää vielä vyötä. Sitten hän ponnistaa selkään. Kauaapa ei jalustimia säädä, vaan käskee töihin. Mitäs sitä tänään? Jos vaikka vähän vetäisi pukkilaukkaa tai jotain? Jos nyt aloitan siitä, että siirryn käyntiin. Nuo rummuttavat pohkeet on niin ärsyttävät! Saan aluksi lähes vapaan ohjan. Venyttelen kaulaa ja välillä ryntään metikköön ilahduttamaan ratsastajaani, vaikka työntämällä sen jalan puuta vasten. Sitten se kirkaisee, ja saan välillä raipasta. Huvittavaa! Toistankin saman tempun pariin otteeseen. Sitten täytyy ravata! En tottele! Tai ehkä sittenkin, raippa tuntuu takapuolessa... Ravaamme pitkän matkan, tai siltä se tuntuu. Jalkoihin jo koskee leikisti, niin sitten pitää kompuroida vähän. Saan vähän napakkammat pohkeet, plääh! Jee! Käännymme kotiin! Tunnen laukkapohkeet, jiihaaa! Nostan kyllä laukan, vähän liikaakin! Pukkilaukka! Ratsastaja pomppii ja hölskyy, koittaa rauhoittaa. Vedän kuitenkin tyttö(paran) tallin pihaan asti. Sitten ne iljettävät koirankuvatukset tulee haukkuen. Siitäkös saan lykkyä pesään, juoksen tallin sisään käytävälle.
Minun näkökulma: Laskeudun selästä jalat hyytelönä. "Mutta mitä... Ihmettä? Mitä te täällä nyt jo? Kului ehkä reilu puoli tuntia!" kuuluu Milan ääni toimistolta. Kiinnitän Eetun kiinni heittäen suitset pois ja vastaan hiljaa: "Eetu veti... Maastosta pois!" Sitten jatkan hennosti nauraen: "Ehkä tämän teetti kolmastoista kerta, sehän tuo epäonnea!" Mila nauraa ja palaa touhuilleen.
Kun saan varusteet pois, annan palkinnon, vaikka pikku Riiviöni olikin vähän ilkeänä. Sitten vien sen kavereidensa luo ja kutsin Herkun luokseni. Lähdimme talsimaan kotia kohti.
/ Tämmönen kännykkäsöperrys / // Sori lyhyys & Jos on kirjoitusvirheitä //
|
|
|
Post by Jonna on Oct 30, 2013 21:30:32 GMT 2
Vielä on kesää jäljellä ~ [14HM] Tänään Eetu saisi laiskotella. Kävisimme vain taluttaen kävelyllä tutuilla lähipoluilla. Ei tiukkoja käskyjä tai kiitolaukkailua, rentouttavan kuuloista... Jotain piti kuitenkin ensin tehdä, jotta asiat edistyisivät. Vaikka lämpöä näytti riittävän vielä, ei se estänyt pihaton laidunmaille tulevaa kuraa. Eetu oli aivan mutapaakkujen peitossa, varmaan oli piehtaroinut. Hain siis Eetun pakin ja otin ensimmäiseksi urakaksi pään. Ihan silmien vierestä en kehdannut, Eetu ei varmaan pitäisi siitä. Muuten pään Eetu antoi harjata suhteellisen hyvin. Välillä se nykäisi vähän, mutta jatkoin siitä huolimatta. Väkersin myös otsaletin, jojon pujotin pari ruohon kortta. Eetu koitti napata niitä suuhunsa, se nähtti syötävän suloiselta. Annan ruohot suuhuna haen kännykkäni. Menen kameraan ja laitan uudet ruohot lettiin. Kun Eetu toistaa tempun, räpsin kymmenkunta kuvaa. Pujotan ruohot syvemmälle, jottei Eetu saisi pakkomiellettä syödä ruohoa otsaltaan. Siirryn koko vartalolle, missä onkin puuhaa. Harjailtuani varttitunnin alkaa poni näyttää vähän paremmalta, mutta näyttelyissä ei pärjättäisi. Otan vielä pikakierroksen joka paikasta, kunnes lasken harjat pois. Häntä jääköön tällä kertaa setvimättä! Kiinnitän riimunarun päitsiin kiinni ja talutan ulos. Jori hirnuu yksinäisenä portilla. 'Salla ei ala leikkikamuks, tuu!' tuntui Jori huutelevan. Damon kun oli myyty, oli Eetu ja Salla ainoita kavereita. Nykäisen Eetun kuitenkin hirnuskelemasta. "Hei, vaikken tänään ratsastakkaan, ei se tarkota, ettemmkö tekisi töitä!" Eetu painaa korvat taakse ja alkaa tepastella perässäni. "Voi himskatti! Unohin ilmottaa Milalle!" Ryntään tallin sisään Eetu perässä kipittäen. "Miilaa, Mila?!" Häntä ei kuitenkaan näy, mutta hieman tutukso käynyt Rosanna tulee. "Onko joku hätä?" "Eei... Mut jos Milaa näkyy nii oon Eetun kanssa maastossa", totean vähän nolona. Rosanna nyökkää ja palaa taukohuoneeseen. Vihdoin retkemme voi alkaa. Annan Eetun välillä jäädä maistelemaan kesän viimeisiä ruohon korsia ja turvallisia kukkia. Välillä täytyy myös tehdä töitä, kuten ravata. Laukkaan en antanut vauhdin kiihtyä, muuten Eetu pääsisi varmaan irti. Tulipahan itsellekkin lenkkeilyä, kun ravasimme ylämäkiäkin. Saavumme tallin pihaan. Olemme oikeastaan tallin takana. Eetu näkee suuren ruoholäntin ja minun ollessa omissa maailmoissa, se vetää sinne. "Eetu! Ei! Älä mee, ei!" huudan sille. Eetu kerkeää upottaa turpansa ruohoon, kun nykäisen takaisin. "Saat syödä, mutta minä talutan." Palaamme takaisin ja talutan Eetun itse paikalle. Eetun selkä näyttää jotenkin jännältä. Jotenkin niin söpöltä ja karvaiselta... Tekisi mieli istuutua siihen ja... Päätän kokeilla, Eetuhan mututelee ihan kiltisti ruohoa! Laitan toisen jalan toiselle puolelle. Eetu liikahtaa mutta jatkaa syöntiä. Ponnistan selkään ja istun onnistuneesti Eetun pikkuisessa selässä. "Kiltti, kiltti Eetu!" sanon silitellessäni sen kaulaa. Eetu vain laiduntaa ja huiskii vähän hännällä. Tälläistä hoitajuuden piti olla! Lähi aikoina oli tuntunut, ettei mikään Eetun kanssa onnista, mutta vihdoinkin jotain positiivista! Lopulta laskeuduin selästä ja vein Eetun talliin. Harjaan sen kertaalleen, ja annan ansaitun omenan lohkon. Sitten päästän shettiksen riehumaan Jorin kanssa. Pari kuvaa otettuani lähden kotia päin. /Taas kännyllä //Yömaaston maksan viikonloppuna! // Minä jo odotin hirveää pukkilaukkasarjaa kun sinä sinne selkään menit
|
|
|
Post by Jonna on Nov 2, 2013 22:09:34 GMT 2
Koulupuukkausta! [15HM] Tänään harjoiteltaisiin koulua. Eetu oli nyt saanut laiskotella tarpeeksi agilityn ja maastoretkien takia. Toki mielessäni kihelmöi jo hyppääminenkin, mutta ensin täytyi saada Eetu hallintaan. Koska minun täytyisi tänään lukea kokeisiinkin, päätin mennä jo puolilta päivin tallille. Eetu ei ehkä ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Kun sitten astelin pihatolle ja kutsuin sitä, en saanut vastaukseksi muuta kuin Jorin. Hieno alku, todella. Kura läiskyen joudun sitten kävelemään tarhan loppuun saakka. Eetu mulkoilee suuren etuharjapehkon alta ilmeellä muako tulit hakkeen. Nyt sitten huomaan, että kappas! Eetulla ei ole päitsiä! Päästän pari ärripurrisanaa ja palaan talliin. "Voi himputti..." Etsin niitä, kunnes Mila tulee luokseni. "Hei Jonna, sulle olikin asiaa. Jouduin ottamaan Eetulta päitset pesuun, kun ne olivat tajuttomassa kunnossa. Mut ne on nyt pesty, tässä!" hän sanoo ja ojentaa päitset. "Huomasin!" tiuskaisen. Minun lähtiessä pihatolle Mila jää ihmettelemään kiukkupurkaustani. "Taisi jäädä yöunet vähälle", kuulen Milan mutisevan. "Anteeksi... Ööh, sinä?" kuulen äänen takaani. Huokaan, ja käännyn hitaasti. "Jonna." "Aivan, juu. Voisitko hakaista Deisin sisälle? Itse en juuri kerkeäisi, mutta hakuaika olisi. Tekisitkö sen?" kysyy Joonas, tallin työntekijä. En ala väittelemään vaan tekeydyn tekopirteäksi: "Totta kai!" Kysyn vielä, missä Deisi laiduntaa, ennen kuin sinne suunnistan. Huutelen Deisiä luokseni. Se höristää korviaan ja ravaa jättimäisen näköisenä luokseni. "Joku edes tulee luokseni, kun huutaa", sanon Deisille ja kiinnitän riimunarun. Vedän hellästi narusta ja lähdemme tallille sulassa sovussa. Deisi seuraa koko matkan kiltisti, paitsi että astuu kerran varpailleni. Tuskin se sitä tahallaan teki, ajattelen mielessäni. Sanon Joonakselle, että hain sen. Hän kiittää ja palaan Eetun hakuhommiin. Kädessäni on riimunaru, joka on suoraan kiinnitetty päitsiin. Uutta intoa puhkuen kävelen pihatolle. "Eeetuu, tänne poika!" koetan huhuilla. Taas sama reaktio, ja joudun saapastelemaan sen luo. "Nyt mennään, turha luulo että enää jäät märehtii!" Koetan laittaa päitset, mutta saan vastaani pepun. Huokaan ja käännän selkäni Eetulle. Sallakin tallustaa paikalle, joten alan rapsutella sitä hajamielisenä. Sen alahuuli alkaa lerputtaa, ja aivan unohdan ajan kulun. Hetken kuluttua tunnen olkapäälläni karvaisen turvan. "Jaahas, joko alkoi kiinnostaa?" sanon hiljaa ja jatkan Sallan rapsuttelua. Salla kalauttaa hampaat kerran yhteen Eetun turvalle, mutta jatkaa sitten nauttimista. Naurahdan ja nostan kättäni hiljaa ylös. Nopeasti tarraudun Eetun etuharjaan ja laitan päitset. Se koettaa vielä repäistä itsensä irti onnistumatta. Salla jää portille norkoilemaan tyytymättömänä, kun lähdemme Eetun kanssa sisälle. Vien Eetun pesukarsinalle. Menen satulahuoneeseen, jossa Mila puhdistaa paria varusteita. "Kesti aika kauan. Temppuiliko Eetu?" hän kysyy. "No joo, olihan siinä oma hommansa", sanon etsien Eetun pakkia. Mila naurahtaa ja toteaa, että semmoinen se on. Nyökkään ja painun pesukarsinalle Eetun pakin kanssa. Eetu nostaa korvansa höröön minun palatessa. Otan tarvittavat harjat, pöly- ja piikkisuan. Alan tehdä perusteellista kierrosta ja kun se on lopussa, otan toisen nopeamman kierroksen. Eetu venyttelee kaulaansa ja alahuuli tahtoo laskeutua alas. Välillä jään hinkkaamaan tietystä kohdasta, esimerkiksi säästä. Siitä Eetu pitää. Lopulta täytyy siirtyä eteenpäin, jos mieleni tekee ratsastamaan. Aloitan tehoilla kavioiden putsauksen. Jokaisessa kavion nostamisessa on jotain häikkää, eikä tahdo onnistua. Kun kaviot on putsatut jotenkuten, haen satulan. Eetu yrittää peruuttaa, mutta narut estää sen. Lasken huovan ja satulan selälle hennosti. Lasken vyön, ja kiristän sitten parilla reiällä. "Hieno Eetu", sanon hiljaa samalla kiristäen vielä vyötä reiän. Sitten haen suitset. Lämmittelen hetken kuolaimia, vaikka lämpöasteita on ainakin +7. Sittern sujautan kuolaimet Eetun suuhun ja remmit kohdilleen. Haen martingaalit, jotka laitan Eetulle. Juuri kun olen menossa maneesiin, muistan että suojat jäi. Laitan vielä ne Eetun jalkoihin ennen kuin menemme maneesiin. Maneesissa ratsastaa Iiris ja Diana. Eetu hirnahtaa Dianalle, mutta nykäisen sen liikkeelle. Menemme kaartoon, yrittäen väistellä ravissa pääty-ympyrää tekevää Dianaa. Kaarrossa ponnistan selkään, ja kun istun täysin selässä, on Eetu uralla. Nolostuneena käännän Eetun takaisin kaartoon. Lasken jalustimia reiällä ja käsken Eetua liikkeelle. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. "Vai että tällaista... Jotenkin arvelen tän johtuvan siitä, että sulla ei oo ratsastettu pitkään aikaan", totean hiljaa ja koetan uudelleen. Ei siltikään, ei edes hännän jouhi heilahda! Huokaan ja käytän taa raippaa. Vihdoin tulee eloa shettisruunaan, kun tuo lähtee kävelemään uraa pitkin käynnissä. Annan näin aluksi sen venytellä kaulaansa vapaalla ohjalla. Sitten alkaa työt. Kerään ohjat kaikessa rauhassa kasaan, ja aloitan temponlisäyksellä käynnissä. Eetu tahrailee ensin vastarannan kiiskenä, kunnes suostuu helpohkossa tehtävässä yhteistyöhön. Siispä askeleemme nopeentuu kivasti. Siitä käynnistä siirrän Eetun raviin, tai aluksi se vaikuttaa siltä, että vain yritän. Eetu tahmeaa minkä ehtii, kunnes käytän raippaa taa. Hetken ajan Eetu pureksii vain kuolaintaan, kunnes siirtyy hidastempoiseen raviin. ”Eetu, ton siirtymisen raviin piti tulla siitä reippaasta käynnistä!” komennan ja siirrän käyntiin. Heräilisipähän Eetukin. Vilkaisen siivusilmällä Dianaa, tuo menee nätisti. Iiris ottaa käyntiin ja alkaa lopetella. Me vasta aloitamme, sanon mielessäni. Keskittymisen jatkuttua siirryn uudelleen raviin, temponlisätystä käynnistä. Tällä kertaa juttu toimii paremmin. Jatkan ravissa, ja ravattuani pari kierrosta kevennettyä ravia, vaihdan suunnan koko rata leikkaa. Keskellä istun satulaan, ja jatkan perusistunnassa. Hetken kuluttua siirryn käyntiin. Annan puuskuttavan Eetun kävellä hetken, kunnes alkaa loivan kiemurauran harjoittelu. Koetan asettaa, minkä ehdin. Eetu vain tuntuu jotenkin pois käsien ulottuvilta olevalta, joten lopetan kaaren teon. Yritän asettaa siis ympyrällä. Teen kulmiin voltteja, päätyihin pääty-ympyröitä ja keskelle keskiympyrää. Vihdoin syntyy tulosta, Eetu kulkee pienoisessa muodossa! Jatkan hetken vielä, ennen kuin palkkioksi se saa siirtyä käyntiin. Annan vapaat ohjat välikäyntien merkiksi. Sitten jatkettiin! Kokeilen nostaa C-kirjaimesta laukan, ja laukata L:ään. Sen jälkeen pitäisi tulla ravissa pääty-ympyrä ja lopuksi pysähdys S-kirjaimeen. Aloitan tehtävän laukannostolla. Jalat, puolipidäte, ei laukkaa. Huokaan ja käännän alkuun. Uusi yritys, joidenka perään raippaa taakse. Vihdoin laukka nousee, tosin se on pukkilaukka. Sinnittelen kyydissä, kelvatkoon. Kunhan Eetu laukkaisi! L saapuu kohdallemme, ja siirryn raviin. Eetu korahtelee oudosti, kai pääsi vähän kuumumaan. Teemme ilman asetusta ympyrän, ja sitten käynnistä pysähdys. ”Ei näin! Ravista pysähdys, sitä paitsi olisi kivempaa, jos laukka ei olisi pukkilaukkaa!” torun ja aloitan alusta. Laukka nousee, ja alkuun tulee pukituksia. Runsailla pohkeilla pukit loppuu, ja Eetu laukkaa reippaasti eteenpäin. Hieman ennen L:ää tulee ravi, siitä muistuttaa raippa eteen. Pääty-ympyrä tulee puoliksi asettaen. Kiitän siitä rapsuttamalla, ja pysähdyskin tulee melko hienosti. Taputan Eetua ja rapsuttelen paljon. ”Hienosti, Eetu!” mutisen hiljaa kumartuen halaamaan. Lopuksi otan reippaan, kevyessä istunnassa, laukkaa. Eetu vetää pari pukkiakin väliin, mutta pysyn selässä. Sitten on aika lopettaa, joten annan vapaat ohjat. Eetu pärskähtelee innoissaan loppu laukoista. On aika mennä kaartoon. Löystytän vyötä ja vien pesukarsinalle. Mila on ilmoitustaulun äärellä, ja kysy: ”Joko ärripurri meni ohi?” ”Joo, Eetu pelasti mut sen suurelta kidalta!” vastaan ja hymähdän. Riisun varusteet ja annan palkkion tunnista. Eetu on hikinen, joten kaviot tarkistettuani pistän fleeceloimen päälle. Sitten vien Eetun pihatolle lepäämään. ”Heippa Eetu!” hyvästelen ja lähden kotia kohti. Kylläpäs aika kului siivillä, kello hupeni iltapäivä neljää! Soitin kyydin, ja Wiennaa rapsutellen jäin odottamaan sitä. // Ihanan pitkä tarina. Mii laik! Itseasiassa Joonas ei ole tallilla töissä, se on meikäläisen avomies. Mutta sen velipoika Markus on täällä töissä. Mutta eipä mitään, kyllä se Joonaskin silloin tällöin tallilla auttelee
//Hupss! Sori :oo Ei näin iltaväsymyksellä ajatus kulje;)
|
|
|
Post by Jonna on Nov 3, 2013 15:06:51 GMT 2
(16HM) Kirjaudun hotmail-tililleni. "Yksi uusi viesti..." totean ääneen painaen samalla kirjekuoren kuvaa. Aihe: Moikka! Vast.ott.: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Lähettäjä: Karoliina Mehtonen (karoo@gmail.com) Mooi! Otanko ratsastustavarat mukaan? Et käydäänks me kahtoo sitä sun yylisöpöö hoitsuu?:33 Viesti Karoliinalta! Tuo oli yksi parhaita kavereitani, ratsasti myös. Hän vain asui kahden tunnin ajomatkalla minusta... Nyt hän oli tulossa viikonlopuksi minun luo yöksi! Aihe: Moikka! Vast.ott.: Karoliina Mehtonen (karoo@gmail.com) Lähettäjä: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Mmm.... No mennään vaan! Kysyn viel Milalta, et onks se ok. Valmistaudu, et joudutaan kävelee sinne, koska vanhemmilla on töitä, varmaan! Sen jälkeen etsin Milan tuttavistani ja lähetän viestiä. Aihe: Heips! Vat.ott.: Mila Santanen (mila11936@gmail.com) Lähettäjä: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Moi! Aatteli kysyy, et haittaako jos tullaan ens viikon loppuna hoiteleen&sekoileen Eetu kahdestaan kamun kanssa? En usko, et haittaa (onhan mun 100% sekompi pikkusiskokin ollu siel) mut kysyin vaa;) Aihe: Heips! Vast.ott.: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Lähettäjä: Mila Santanen (mila11936@gmail.com) No moikka! :-) Ei haittaa, kunhan ette ihan laita tallia tuleen! Sano vaan kaverilles et tervetulloo, hommia rittää! Aihe: Heips! Vast.ott.: Mila Santanen (mila11936@gmail.com) Lähettäjä: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Joo, no se nyt varmaan siivoi koko tallin jos antais!XD Lopuksi lähetän Karoliinalle viestin. Aihe: Nonniiih! Vast.ott.: Karoliina Mehtonen (karoo@gmail.com) Lähettäjä: Jonna Lehikoinen (Jonna130@hotmail.fi) Joooo!!!!!! Päästään, mut ei saada sytyttää tallii ^.^ Karoliina lähettää minulle vielä nauravan hymiön, ja minä sille tietokoneelle tallennetun Eetun kuvan. Häneltä tulee lopuksi sydän. Jään innolla odottamaan viikonloppua. ----------------------------------------- Anteeks sekavuus :-D! Ja ei ne ihan oikeesti oo tolleen noi osotteet yms. Mut ihan samaaa!! Ja toivottavasti hyväksyttäs HM...? + Puhelimellaaaa
|
|
|
Post by Jonna on Nov 4, 2013 21:54:50 GMT 2
Tänään minun piti raahata Jessy mukanani tallille, koska äiti ja isä oli töissä. Mummolle ei voinut mennä, siellä sairasteltiin vatsatautia. Äiti oli jopa Jessy kuullen sanonut, että 'Jessyhän voi tänään ratsastaa Eetulla!' Silmäni meinasi pudota päästäni, minähän meinasin tänään _itse_ harjoitella maapuomeja. Äiti oli kuitenkin luvannut, että jos tänään Jessy saisi ratsastaa, niin saisin ostaa jotain Eetulle myöhemmin. Olin siis myöntynyt vastahakoisesti ja ottanut Jessyn mukaan. "Nyt Eetu nosta!" käsken ja nojaan etujalkaan. Jessy harjailee Eetua kaulalta, eikä näytä olevan moksiskaan minun ärähtelyistä ja Eetun yrityksistä näykkiä. Kun sitten vaivoin olen putsannut kaviot, sanahdan Jessylle: "Ala tulla, nopeesti kamppeet niskaan Eetulle. Ja se ei oo sit kauan, kun sä ratsastat Eetulla! Kun mä käsken, meet vaikka heittelee Micolle ja Wiennalle keppiä!" Jessy mutristaa huuliaan. "Miks oot noin äkänen?" hän kysyy silittäen Eetua. Se vetää hiljaiseksi, ja sanon lempeästi: "No kun minä haluaisin omia Eetun, ja sitten pitääkin antaa se tuollaiselle pikku ipanalle!" Kovennan ääntä loppua kohden ja hyökkään Jessyn kimppuun. Alan kutitella kainaloista ja kaulalta. Jessy koettaa päästä karkuun, muttei pääse. "Kröhöm... Saisinko pyytää hiljaisuutta tallissa?" kuuluu Milan ääni. Nyökkäämme nolona ja karkaamme satulahuoneeseen kiherrellen. Kun Eetu ja Jessy ovat valmiit, menemme maneesiin. "Jessy, nyt on niin, että minä alkuverryttelen Eetun. Sitten tulet sinä, okei?!" kysyn. Jessy huokaa liikadramaattisesti, mutta antaa ilman turhempia kiukutteluja minun nousta ensin selkään. Käsken Jessyn pitää ohjista kiinni, ettei Eetu karkaa. Kun istun selässä, shettisruuna ravaakin uralla. Katseeni suuntautuu hätääntyneenä automaattisesti sinne, mistä nousin selkään. Missä Jessy?! Ei kuitenkaan hätää, tyttö istuu pyllyllään hiekassa ja nauraa. Purskahdan itsekin nauramaan. Alkuverryttelen reippaasti. Teen suunnanvaihdoksia, siirtymisiä rutkasti sekä ympyröitä ja voltteja. Jessy yrittää napsia omalla kosketusnäytöllään kuvia meistä, mutta jotenkin heti epäilen kuvien laatua. No, ainakin Jessy yritti. Sitten tulee Jessyn odottama tilanne. Hän pääsee selkään. Jessy kikattelee ja itsekin purskahtelen vähän väliä nauramaan. "Eetu on söpö ja pieni ja kiltti ja kaunis ja...." "Se on poika, siitä sanotaan komea. Ja niinhän se on, mutta keskity nyt vain olennaiseen. No niin, haloo. Kiristä sitä vyötä!" toppuuttelen tyttöä. Kun sitten pääsemme kävelemään, kuuluu vähitään joka toinen askel hihkumista. Jossain vaiheessa laitan käden esteeksi, jottei Jessy pölpötä. Sitten tuo alkaa kuitenkin nuolemaan kättäni, ja on pakko päästää irti. "Nyt voit kääntää koko rata leikkaa, noin!" kehun ja kuljen vierellä. "Haluatkos ravata?!" kysyn ja Jessy vastaa tosi, tosi, tosi myöntävästi. Minun suurella avustuksella Eetu ravaa uraa pitkin ja Jessy keikkuu kyydissä. Kun alkaa näyttää pahalle, siirrän Eetun käyntiin. Kun Jessy ehdottaa laukkaa, sanon heti jyrkän ei. "Eetu ei ole vielä kovin kiltti laukkaaja, niin et voi!" Mutta mites siinä kävikään... En jaksanut enäö juosta vierellä, joten haimme juoksutusliinan. Ku en ollut vieressä, ei Eetu kehdannut ravata. Siispä käytin pitkää juoksutuspiiskaa taa, ja kappas! Laukka nousi, vaikka ravi haluttiin. Hetken ajan luulen jo Jessyn selviävän, kunnes alkaa pukkilaukka. Silloin Jessy mätkähtää maahan ja alkaa itkeä ja nauraa samaan aikaan. Annan Eetun pysähtyä liinan päähän ja menen huolehtimaan Jessystä ensimmäiseksi. "Olikos kivaa? Oliko Jonna edes sen arvoinen, että voisi saada lahjan...? äiti kyselee. Nolostun, Jessyllä oli kipeä peppu ja mustelmia. "Joo, tosi! Jonna antoi laukata, ja Eetu nosti, ja minä..." "Öpöpöpöpöpp..... Siis en antanut laukata, en todellakaan!" keskeytän. Äiti oli vän herkkis, jo silloin oli huolissaan kun minä tipuin Eetulta. Siispä minun onnekseni menemme hevostarvike liikkeeseen. Ostin Eetulle hienon otsapannan ja korvahupun. Olin niistä iloinen. Odotin jo, milloin pääsisin käyttämään näitä Eetulla. ------------------ Tää känny ei anna laittaa tähän samaan viestiin ees s koneversiol niitten kuvii, nii laitan heti perään toiseen viedtiin e XD! & 17HM // Tuleekos siitä Jessystä heppatyttö sitte "isona"? Jos tulee niin meille vaan
|
|
|
Post by Jonna on Nov 5, 2013 13:32:06 GMT 2
Tollaset siis otin:) Ja joo, vahvasti epäilen, että Jessyä nähdään vielä täällä;D
|
|
|
Post by Jonna on Nov 6, 2013 16:40:23 GMT 2
H - urmuri I - lkikurinen L - utuinen M - un;) A - rvokas L -iian söpö U - nohtumaton O - vela D - ramaattinen O - nnekas N - uori
E - rikoinen E - rilainen V - erraton E - lämänhaluinen R- akas<3 T - ulinen T - arpeellinen I - hana!
Jos hyväksytään HM...? Ensi kerralla tarinaa:) Se tulee viikonloppuna(?) Jonna & Eetu 18HM
|
|
|
Post by Jonna on Nov 8, 2013 21:14:34 GMT 2
Täs ois uus päikyn kans:) Tätä tuskin lasketaan HM, ku kerran oon jo tämmösen tehny. Ja jos on ihan kakkapökylä laatu, niin minä hermostuuun! Nii ja jos se menee ihan kakkalaaduks, nii älä ees pistä
|
|
|
Post by Jonna on Nov 8, 2013 22:20:34 GMT 2
Tänään oli Eetun ratsastustunti päivä. Halusin silti mennä tallille moikkaamaan Eetua. Lähdin tallille autokyydillä kello 12:34. Minulla olisi siis aikaa vaikka putsata Eetun varusteet, tai auttaa muuten vain tallitöissä. Aamu oli ollut täyttä hyörintää. Ensinnäkin isä lähti töihin jo kello 10:00, ja Jessy alkoi itkeä hänen perään. Sitten kun pikkusisko kuuli minun lähtevän johonkin, halusi hän mennä kauppaan, ja siitäkös metakka alkoi, kun äiti lipsautti minun menevän tallille. Sitten hänet täytyi lahjoa [tai ei olisi pitänyt, äiti vain lahjoi!] Jessyä sillä, etten minäkään tänään ratsastaisi, ja sitten loppujen lopuksi kävimme kaupassa ostamaan suklaata hälle. Siis jäin heti aikatalulusta myöhään, sillä saavuin tallille noin vartin myöhemmin kuin yleensä autokyydillä. Jessylle hermostuneena hyvästelin vain nopeasti ja menin talliin. Varmistin, että Eetu meni tunnilla, ja kyllä. Helppo C ja B. Juuri kun olen lähdössä ulos, törmään Ilonaan. "Kato etees!" punapää älähtää. Mutisen jotain vastaukseksi ja lähden pihatolle juoksu jalkaa keltainen riimu kädessäni.
Kipuan aidan ali pihaton aitaukselle. Rapsutan ohi mennen Joria kaulalta. Katseeni on kuitenkin laitumen peränurkassa, missä näen tuon mustavalkean shettiksen. En kutsua sitä tai yritä herättää huomiota, mutta kuitenkin tahtomattani herätän. Se katsoo minuun tyhmällä ilmeellä. Kun tulen liian lähelle, se lähtee pukkilaukalla kauemmas. Huokaisen ja kutsun kerran nimeltä, turhaan. Lähden uudelleen talsimaan juuri vastakkaiseen suuntaan, kun äsken. Lähestyn uhkaavasti sitä, mutta Eetu ei tee mitään. Pysähdyn parin metrin päähän, ja jään seisomaan. Lasken katseeni maahan. En tee mitään, kunnes kuulen pienten kavioiden tasaisen rummutuksen. Eetu ravaa luokseni, ja kohdallani pysähtyy eteeni. Se päästää hörähdyksen ja hirnahduksen sekaisen äänen. Kiinnitän narun hitaasti päitsiin, ja pussaan sitten hiljaa turvalle. "Tiiätkö, kuin paljon sust välitän?" mutisen hiljaa onnellisena. Hiljaisen ja jokseenkin suloisen hetken lopettaa Sari, joka huudahtaa: "Hei... Jonna? Tulisitko auttamaan karsinoiden putsauksessa? On vähän kiireitä, kun ei se Milakaan sieltä sängyn pohjalta tule auttelemaan... Taisi olla eilen kovat bailut!" "Joo, vien vaan Eetun sisään!" vastaan. Maiskautan ja talutan Eetun portista ulos. Suljen sen perässäni, ennen kuin joku karkaa. Sitten vien Eetun vapaaseen karsinaan, joku hevonen oli kai ulkona. Seuraavat puoli tuntia siivoan noin puolet tallin karsinoista, ja hiki kyllä virtaa. "Kuinka pikkuinen poni voi kakata ja pissata näin paljon?" ähkäisen siivotessani Tohvelin karsinaa. Sari jätti tämän varmaan tarkoituksellisesti minulle, mietin. Loppujen lopuksi viihdyn puhdistamassa karsinaa, kun Eetun kavion kolke pitää radiota. Siirrän viimeiset lantapallerot kärreihin ja huudan Sarille: "Valmista! Onkos vielä jotain mun rääkkäämiseks?" "Toivon et toi oli vitsi! En kai uuvuttanu liikaa?" Sari ihmettelee. Hänelle tämä oli varmaan alkulämmittelyä tallitöissä. "No siis, kellohan on nyt noin puol kaksi, ja aattelin käydä viel Eetun kaa kävelee, tai sit juoksutan. Sit kans aattelin varusteet putsata. Mut voin viel tuntipuolen käytävän lakaista, okei?" ehdotan. "No jos kehtaat", Sari hymyilee. Nyökkään ja aloitan lakaisun.
Kello on varttia vaille kaksi, kun palaan Eetun luo. Harjaan sen ripein ottein Eetun kiukutellessa siitä, kuinka ensin hylkään sen ja sitten vain tullaan muina naisina harjailemaan. Eetu ei tykkää asiasta, mutta osa syy ärhentelyyn saattaa olla, että hoitelen ruunaa karsinassa. En anna sen häiritä hyvää mieltäni, vaan kun Eetu on harjattu, alan putsata kavioita. Eetu näykkii pehvasta, joten joudun välillä läppäisemään turvalle rauhoittumisen merkiksi. Joudun puhdistamaan etukaviot eriskummallisessa asennossa, ja kun olen juuri ärähtämässä Eetulle, näen tytön roikkumassa ovella. "Ööö.... Moi?" sanon hämmentyneenä. Mitä hän stalkkaili kun joku ninja? Melkein säikähdin! "Heippa." >Et sitten mitään muuta voinut sanoa< älähdän mielessäni. Taion kasvoilleni ylipirteänsekäsosiaalisen-ilmeen ja sanon: "Meneekö joku sun kaveri tällä tänään?" En voinut edes ajatella tuollaista pikkuista rääpälettä Eetun selkään helppo C-B tunnille. Siksi arvelin jonkun hänen kavereistaan menevän Eetulla. Jonkun minun pituisen ja painoisen, suunnilleen. "Nooo eii, kun mä meen tällä..." Tyttö vilkaisee kelloa - "noin reilun tunnin kuluttuu. Entäs sä?" "Siis... Oon tän hoitaja. Elikkäs, elikkäs, sä meet tällä... Okei", sanon hitaasti, sanoja taivutellen. Tyttö kai tajuaa ihmettelyni, kun puikahtaa taukohuoneeseen. Huokaisen ja jatkan toiminpiteitä.
Kello on jo vähän yli kaksi, kun menemme Vaahterapolun kentälle. Pienet ensilumet ripottelee maahan, kun käsken Eetun ympyrälle. "Nyt otetaan vaan sit ihan pikajuoksutus, sun pitää olla puolelta tallissa!" huoahdan. En anna Eetun pitkään lönkytellä, kun käsken jo raviin. "Ra-vi! Maisk! Maisk! Hoplaa!" koitan käskeä. Ei onnistu, joten avustan juoksupiiskalla. Johan onnaa, ja Eetu ravaa eteenpäin vasemmassa kierroksessa. Hetken ravattuaan alkaa kuulua pärskintää. Siirrän ponin käyntiin ja vaihdatan suunnan. Siinä sitten taas ravia, ja Eetulta alkaa kuulua outoja korskahteluääniä. Sitten alkaa sivullehyppely, ja Eetu melkein ryntää päälleni. "Pruuut, soo jaaa..." koitan rauhoittaa. Tartun ohjaksista ja katson shetlanninponin pelkäämään ilmansuuntaan. Taas se tyttö! Huokaan ja kailotan tytölle portilla: "Hei! Varoks vähän, Eetu säikähti sua!" Tyttö vain katsoo minua oudolla ilmeellä, tuhahdan hälle. Päätin näyttää, ettei Eetu ole ehkä niin kiltti, kun oli kavereiltaan kuullut. Käsken Eetun nostaa laukan. Kuten arvelin, ei mitään muuta kuin kuolaimien klonksuntaa tapahdu. Siispä käytän ensin raippaa takamuksen taa kentän pohjaan. Siitä Eetu siirtyy raviin. Lopuksi vielä lautasille raippaa, niin johan tulee pukkilaukkaa. Annan Eetun laukata hetken, kunnes täytyy lopettaa. Kello on jo 25 yli kahden. "Siis, se pitäis tuua talliin! Mun pitää laittaa sille satula ja suitset!" tyttö alkaa mäkättää. "No joo, mut sen pitää saaha tasauttaa hengitys ennen karsinaan menoo!" sihahdan takaisin. Ihmeen kiusankappale, iältään varmaan kymmenen, enintään. Kun Eetu on saanut käveltyä, teen jotain eriskummallista. Laitan juoksutusliinan kuolaimista, ja laitan jonkun näkösiksi ohjiksi. Vien Eetun lähes viimeiselle ruoholle, ja ponnistan selkään. Mulkaisen tyttöön, joka katsoo minuun hämmästyneenä. Kiristän ohjia ja maiskautan. Eetu nyt ei nolata ihteemme - tai no mä. Käytän piiskaa taakse, ja nyt Eetu lähtee kävelemään korvat luimussa. Tyttö lähtee kulkemaan takanamme talliin päin. Rapsuttelen Eetua kun kävelemme talliin päin, ja kehun hirveästi. Yritän pysäyttää Eetun tallin oven eteen, mutta ei. Eetu alkaa peruutella ja korskahdella. Sitten, kun takana ollut tyttö lähtee 'ohituskiitoon', Eetu hermostuu. Se potkaisee taaksepäin, mutta tyttöön ei osu. Minä lennän kuitenkin pään yli komeasti keskelle tallikäytävää. Sentään ohjat pysyy kädessä. "Oliko pakko..." suutahdan tytölle. "Tos ois voinu pahasti! Aattele jos Eetu ois potkassu sua, häh?! Mitäs sit? Oisitko menny itkee Milalle? Ja kuule, teen susta valituksen Milalle!" Tuon sanottua vien Eetun karsinalle. Siellä alan hihittää pienesti, en nyt oikeasti. Teki mieli vain sanoa jotain tuolle neiti Kaikkitietävälle. Kurkkaan ulos karsinasta, siellä se yhä seisoi pölmistyneenä. Riisun Eetulta juoksutusvarusteet ja annan herkun. "No, ala mennä laittaan!" käsken. "Sä varmaan osaat?" ilveilen. "Tjaaa, osaan kai. Ainoo vaan, ettei satulavyön kiristys oo mun vahvuus... Eikä kavion putsaus. Puhumattakaan martingaalista!" Jotenkin vain purskahdan nauruun, ja hetken kuunneltuaan alkaa myös tyttö nauraa. Sitten huomaamme kellon olevan jo varttia vaille, apua! Alamme kiireen vilkkaa laittaa yhdessä Eetua tunnille.
Loppujen lopuksi tyttö oli mukava. Hän oli yksitoista vuotta, vuoden minua nuorempi. Hänen nimensä oli Alexandra ja saimme vain nauraa tunnin jälkeen kuvaamalleni videolle. Olin videoinut pätkiä tunnista Alexandran omalla kameralla, hän halusi videota muistoksi. Videossa oli suurimmaksi osaksi kuvattu tippumisia, Eetulla oli paha päivä. Kaiken kaikkiaan Eetulta tiputtiin tänään kuusi kertaa - minä yhdesti ja loput olikin Alexandran. Hyvästelen uuden tuttavuuden ja soitan kyydin. Huomenna Karoliina saapuisi, ja ratsastaisimme yhdessä Eetulla!
// Hyvä että tulitte loppujen lopuksi tytön kanssa toimeen. Hoitajien tulee muistaa, että myös he edustavat tallia joten vaikka kuinka ottaisi aivoon joku tuntilainen niin heille tulee olla ystävällinen.
|
|
|
Post by Jonna on Nov 9, 2013 16:22:32 GMT 2
|
|
|
Post by Jonna on Nov 10, 2013 21:25:07 GMT 2
Pikavisiitti [21HM¡] Surffailen netissä hevossivuilla, kun kännykkäni alkaa täristä pöydälläni. Se on merkki tekstiviestistä. Avaan näyttölukituksen ja tsekkaan viestin. Se on Annilta. (Sunny) "Moi! Tuutko tänään tallille? Olisin menossa ratsastamaan Bawcalla:3" Lukaistuani viestin läpi, jään haaveilemaan. Olin tänään vähän härnännyt Jessyä aamulla, josta oli sitten napsahtanut täksi päiväksi tallikielto. Mieleni kyllä teki kovasti. "Moi! En mä varmaan pääse.... " vastaan Annille ja jatkan surffailua. Jotkut estekilpailut tässä lähitallilla, voisi mennä katsomaan. Taas uusi tärähdys. "Miks? Jos on kyse kyydistä, niin voidaan hakee sut?" "Eei... Kun sain tallikiellon! Koska Jessy..." lähetän takaisin. Palaan sitten estekisojen pariin. Vai niin, ne olisivat kolmen viikon kuluttua... En osaisi luvata, ettenkö olisi silloin Eetun luona. Uusi viesti, taas. "Voi ei... No jos lupaat imuroida joka päivä ens viikolla? Ja sano et Anni pyys, ja et tarttiin just sun apuu!" lukee viestissä. Hymyilen, noilla vinkeillä saattaisin jopa pärjätä. "No okei, kysyn!!" naputtelen vastaukseksi. Möykky alkaa kasvaa vatsassani, sillä äiti oli tehnyt pointtinsa selväksi: Hän ei pitänyt siitä, että rangaistuksista luovuttiin. "Hei äiti... Anni kysy tallille, se tarttii mun apua. Kato sekin on saanu nyt sen Bawcan hoitsuks sielt!" aloitan varovaisesti. Jätän mainitsematta, että voisin imuroida. Kuulen äidin huokaavan olohuoneen sohvalta. Hän katsoo minua suoraan silmiin, ja sanoo: "E-I. Sinä et mene tallille, koska sinulla on tallikielto. Puhuimme tästä jo aamulla", hän sanoo kylmän viileästi. Olin jo osannut arvata vastauksen, mutta silti vastaus tuli kuin yllätyksenä. Silmiini alkaa kihota vesipisaroita, kyyneleitä. Ryntään huoneeseeni ja paukautan oven perässäni. Hypähdän sängylleni haudaten kasvoni tyynyyn. Annan kyynelten tulla. Kun itku loppuu, alan kirjoittaa tekstiviestiä Whatsapin kautta: "No en pääse!!!! " Sen jälkeen menen istumaan koneen äärelle. Suljen estekisa-sivun ja menen lukemaan seuraamiani blogeja. Hetken päästä kuuluu koputusta. En sano mitään, vaan jatkan koneella oloa. Kun koputus kuuluu uudelleen, en voi olla mielenkiinnosta hiljaa. "No mitä?"huudan. Ovi aukeaa ja äiti tulee esiin. Hän istuutuu hitain liikein sängyn reunalle ja sanoo: "Anteeksi, Jonna. Olisit kuitenkin miettinyt tallille menoa, ennen kuin päätit sotkea Jessyn piirrustuksen. Jessy on pienempi, ole sinä viisaampi. Päätin nyt kuitenkin..." Pyyhin kyyneleitäni hihaan, ja kuiskaan: "Niin?" "Että saat mennä tallille", äiti kuiskaa takaisin. Alan hyppiä ja kiljua. Etsin kännykkäni esiin. Annilta on tullut minuutti sitten "Ok:("- viesti. Laitan nopeasti Annille, että pääsenkin. "Mutta vain tunniksi! Ja koska tiedän Anni olevan pitempään, niin minä kuskaan sinut!" Lisään tuon vielä viestiin ja sitten lähetän Annille. Saan hymynaaman vielä vastaukseksi. Alan etsiä tallikamppeita esiin. "Tulen tunnin kuluttua. Pidä hauskaa!" äiti huikkaa ja hurauttaa tallin pihasta pois. En kerkeä kävellä kauas, kun saan vastaani Wiennan ja Micon. Ne kinastelevat yhdestä vaivaisesta kepistä! Rapsutan molempia vain ohimennen, sillä nyt on kiire. Toki tiesin, etten kerkeäisi ratsastaa, mutta ainahan saatoin vain hoitaa Eetua. Kävelen talliin, ja nään Annin Bawcan karsinassa. Moikkaan Annia ja rapsutan Bawcaa. "Mites sul on alkanu Bawcan kanssa?" kysyn kiinnostuneena. "Ihan mukavasti, tipuin vaan viimeks!" Anni sanoo nauraen. Nyökkään ja lähden noutamaan Eetua. "Eetuu!" vihellän ruunaa luokseni. Se katsol minua hetken pehkonsa alta, kunnes ravaa luokseni. "No hei, rakas... Tuliko ikävä?" kysyn leperrellen. Eetu pukkaa minua hellästi. Kiinnitän Eetun kiinni ja ravaamme pois mutamömmöstä. Eetu tuli varmaan siksi niin kiltisti pois, halusi täältä mudasta hetkeksi pois. Tallin ovella siirrän Eetun käyntiin nykäisemällä narusta. Sidon Eetun pesukarsinalle ja katson tallin ympäristöä. Anni laittoi Bawcalle satulaa, Luna harjasi Tohvelia karsinassa ja Eljas oli syrjääntynyt taukohuoneeseen. En sen enempää keskity tallin toimintaan, vaan Eetuun. Aika kului tosi nopeasti. Tuntui, etten kerinnyt edes kissaa sanoa. Olin aloittanut harjaamalla, ja hinkata kyllä sainkin olan takaa. Jalat olivat aivan kauheassa kunnossa, ja pelkästään jalkoihin uppoutui hirveästi aikaa. Lisäksi Eetu oli kai hangannut hännän juurtaan johonkin tolppaan, sillä hännän tyvessä oli pieni haava, jonka päällä kuivettunutta verta. Laitoin siihen rasvaa, mutta siitä Eetu ei pitänyt. Se astui jo kerran varpailleni, hyöri, pyöri ja vielä kerran hyöri. Sitten olin setvinyt harjan ja hännän, siinäkin meni aikansa. Kun sitten hain kaviokoukun, oli aikaa kulunut rutkasti. Puhdistin kaviot mahdollisimman hyvin, mutta siitä ei meinannut tulla mitään - Eetu oli taas vähän ärsyttävällä päällä. Kun viimeisen kavion laskin maahan, oli äiti jo rapsuttamassa Eetun turpaa. "Aika kului, kotiin!" Äidin käsky oli määräys. Vein Eetun takaisin pihatolle, sanoin hyvästit Annille ja lähdin 'pohtimaan tekosiani' kotiin.
|
|
|
Post by Jonna on Nov 14, 2013 15:10:57 GMT 2
Irtohypytystä (22HM) "Jonna! Oletko menossa tallille?" kuuluu isän huhuileva ääni. "Joo, kai mä oon. Väsyttää vaan kauheesti. Kai se on pakko lähtee liikuttelee se Eetuliini, ellen haluu et se on ens kerralla semmone sähköpupu", hymähdän. "Ok. Tule autolle kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Käyn tankkaamassa auton!" isä sanoo ja avaa oven. "Muistaki olla valmiina!" Ovi sulkeutuu hänen perässään. Nousen lojumasta sängyltäni ja venyttelen hartaasti. Pääsi nivelet jo lepotilaan. Nakkaan hevosista kertovan kirjan pöydän laidalle ja puen Karoliinalta saamani vaatteet: Farkkuratsastushousut ja hupparin. Hupparin päälle pistän vielä Horzen talvitakin. Ulkona oli ainakin yli viisitoista astetta. Kiinnitän chapsin napin ja avaan oven. Herkku on innokkaana lähdössä ulos, mutta tällä kertaa se ei pääsisi Micon ja Wiennan luo. Suljen oven perässäni, ja kuulen surullista vinguntaa. Isän auto kaartaa juuri pihaan ja hyppään kyytiin. "Onhan kaikki mukana? Minä en sitten uudelleen kuskaa tavaroitasi, ok?" "Joo joo, tiukkis!" nauran isälle. Isänikin suulle ailehtii hymy. Matka tallille sujuu rattoisasti jutellessa. "Iskä! Oot toivoton! Ajoit ohi, pönttö!" pukkaan isää. Isä huokaa ja tekee sivutiellä U-käännöksen. Hän parkkeeraa pihan nurkalle ja huutaa heipat. Vastaan niihin vilkutuksella ja menen sitten tallin ilmoitustaululle. "Moi Mila! Onks maneesi vappaata riistaa?" kysyn pesukarsinalla häärivältä Milalta. "Öööm... Joo, taitaa se olla. Ratsastamaanko aattelit?" "En, kun irtohypyyttää!" totean tomerana. "Aaa, okei. Muista varoo ettei Eetu ryntää päälle!" Mila pelottelee. "Niin varmaan", sanon takaisin hymyillen. Nappaan riimun ja lähden kävelemään pihatolle.
Vihellän laitumen perälle. Kaikkien ponien päät kohoaa kohti minua. Jori hirnahtaa ja lähtee parin pukin kera luokseni laukalla. Puikahdan puuaidan ali ja rapsutan Joria kaulalta. "Joo, Jori, nii. Mä en vaan sua tänne kaivannu, vaan Eetun", supitan sen korvaan. Kenkäni ovat mudan ja lumen peitossa. Lunta oli jo satanut vajaat viisi senttiä. Kutsun vielä hoidokkiani etunimeltä, mutta lopulta ei auta kuin lähteä talsimaan pihaton suojiin. Lunta tuiskitti hieman sivusuunnassa, ja poni oli mennyt lunta suojaan katoksen alle. Kun olen lähellä, Eetuun tulee liikettä. Se katsoo minuun ilkeilevästi ja lähtee kävelemään katoksesta pois. "Eeetu, älä viitsi. En edes aijo ratsastaa sulla tänään!" mutisen ja piilottelen riimua selkäni takana. Eetu pysähtyy aivan pihaton katon reunalle. Se laskee päänsä alas, ja huokaa syvään. Hymyilen sille ja kävelen luokse: "Hieno, hieno poika!" Halaan kaulan kohdalta Eetua, ja kiinnitän riimun. Sitten kuljemme vieretysten aina sisälle saakka. Vien Eetun seisoskelemaan käytävälle. Sitten haen puunausvälineet ja aloitan työn. Sille on laitettu fleeceloimi, joten irroitan mahan alta ja ryntäiltä remmit auki. Avaan vielä hännän luota remmin. Sitten vien loimen paikalleensa. Otan esiin kumisuan. Aloitan hierovan kierroksen joka paikasta. Eetu lerputtaa huultaan ja huiskii laiskasti hännällään puolelta toiselle. Kierroksen jälkeen vaihdan puolta ja teen sinne saman. Eetu alkaa haukotella niin että kieli ja hampaat näkyy. Voi, kuinka suloiselta se näyttääkään! Minun on pakko rapsuttaa sitä säästä. Eetu vetää syvään henkeä ja päästää ilmat pois. Vien kumisuan pois ja alan harjata irronneita karvoja pois pölysuan avulla. Täytyy ihan yskiä pari kertaa, niin paljon pölyä irtoaa. Kello alkaa lyödä aamu 11, ja heinää aletaan jakaa. Siitäkös Eetu saa hepulin. Se alkaa hujoa jaloillansa ja luimia. Lisäksi Eetun hampaat tahtoo maistella takkini kangasta. "Jos vaikka laitat sen tonne tyhjään karsinan. Tohon mihinkä Tuikun varsa tulee isompana", Sari neuvoo. Nyökkään ja irrotan narut molemmita puolin. Eetu suunnilleen ryntää ohjattuun karsinaan ja jää kuopimaan niin, että maankamara näkyy. Sari kysyy: "Haluatko nakata Eetulle tämän paalin?" "Joo, totta kai!" sanon ja tartun ojennettuun paaliin. Avaan oven ja peruutan selkä edellä sisään. Eetu yrittää napata jo heinää, ku paali on sylissäni. "Hei, ahmatti, maltapa mielesi!" käsken. Nakkaan paalin maahan, ja Eetu alkaa ahmimalla syödä evästään. Siinä sitten odotan, että Eetu saa syötyä ja voin jatkaa hommia. Onnekseni jo vartin kuluttua Eetu on syönyt. Enää sieltä täältä löytyi pari kortta turpeen seasta. Otan Eetun päitsistä kiinni ja vien pesukarsinalle. Eetu ei ole likaantunut syödessään - minun onnekseni. Aloitan kavion putsauksen. Nojaan etukavioon ja putsaan sisällön, kun saan kavion ylös. Sitten lasken jalan alas ja taputan Eetua. "Hyvä Eetu!" kehun ja puhdistan loput kaviotkin. Tässä vaiheessa jätän Eetun odottamaan pesukarsinalle. Menen taukohuoneen ovelle. Pari tuntemaani ja tuntematonta tyyppiä istuu sohvalla tai tekee muuta mahdollisimman pientä työtä. "Hei, voisko joku tulla auttaa kantaa maneesiin esteitä?" kysyn reippaasti. Hetken vaikuttaa, ettei kukaan edes huomannut minua, kunnes joku tyttö nousee ylös lehteä lukemasta. "Mä voin tulla!" hän hikaisee. Kiitän ja lähdemme maneesille. "Joo eli sit toi tohon!" ohjeistan Elisabethiksi osoittautunutta tyttöä. "Aai... Täh?" tämä hämmästelee. "Siis..." Kävelen osoittamalleni paikalle: "Tähän!" Elisabeth naurahtaa ja raahaa tolpan paikoilleen. Kannamme vielä pari tolppaa ja puomia, kunnes sanon: "Kiitti avusta!" "Joo ei mitään, mulla olikin joutoaikaa", Elisabeth hymyilee. Sitten menemme talliin, missä tiemme eroavat. Tyttö menee takaisin taukohuoneeseen ja minä palaan hermostuneen ponin luo. "Jooo, kesti vähän odotettua kauemmin!" lepertelen ja kiedon käteni sen kaulan ympöri. Eetu halusi kuitenkin jo äxöniä, joten astui varpailleni. Eihän se paljoa sattunut, mutta silti murahdan Eetulle pari sanaa ja työnnän pois päältä. "Nyt meet vähän hyppelee!" hihkaisen pojalle. Haen vielä juoksutuspiiskan ja sen jälkeen talutan Eetun maneesiin. Kiinnitän Eetun hetkeksi kiinni riimunarulla johonkin puutolppan. Nostan tolpat noin 20 senttimetri ristikoiksi. "No niin!" sanon päästäessäni Eetun vapaaksi. Nyt näkisin, miten Eetu hyppää. Ruuna ei kuitenkaan tee muuta, kuin laskee päänsä ja alkaa haistella. Joudun johdattamaan sitä raipalla eteenpäin. Eetu lähtee lönkyttelemään eteenpäin ravissa. Ensimmäinen ristikko tulee vastaan, mutta Eetu lyö jarrut pohjaan. Menen sen taa, ja näppän kevyesti raipalla. Siit paikaltaan se hyppää kaninloikalla yli. "Hyvä!" kehun, mutta ohjailen raipan avulla jo seuraavalle. Se on pieni pysty, korkeudeltaan vain 20 senttimetriä. Eetu hyppää sen heti kiltisti, mutta hyppy on tavallaan 'hissihyppy'. Käsken Eetun hidastaa, ja senkös se tekeekin mielellään. Korotan ristikon 40 senttimetrin korkuiseksi ja pystyn kolmeenkymmeneen. Sitten käsken Eetua uudelleen liikkeelle - kohti ristikkoa. Eetu katsoo minua pöyristyneenä, kukaan ei varmaan ollut pitkään aikaan irtohypyttänyt - saati sitten selästä hypännyt. Hoputan sen silti liikkeelle ja Eetu tajuaa jo itsekin siirtyä laukkaan. Sen laukka näyttää niin suloiselta, kun harja hulmuaa ja vielä suloisemmalta näyttää se, kun Eetu ylittää ristikon epäröimättä. Avitan sen seuraavaksi pystylle, jolle se suorastaan kiihdyttää. Ennen estettä se kuitenkin karkaa sivulta ulos. Pomotan sen takaisin parin metrin päähän estettä, ja tällä kertaa varaudun - menen esteen sivuun raipan kanssa. Niimpä Eetu hyppää ihan onnistuneesti, vaikkakin kolauttaa. Se puuskuttaa hieman pää alhaalla, päästäen pari pukkia. Vielä kerran haluan sen hyppäävän molemmat esteet, ennen kuin lähdemme metsälle loppukäynneille.
Lyhkäinen lenkkimme menee täysin ilman ongelmia. Tai yksi ongelma tuli, nimittäin vastaan tuleva ratsukko. Se oli Luna ja Tohveli, eikä Eetu meinannut saada tarpeeksee hirnumisesta. Lopulta talutan sen tallin pihaan, jossa sitten jostaib kumman syystä Luna löysyttää Tohvelin vyötä. Kamppailin talliin missä
|
|
|
Post by Jonna on Nov 14, 2013 15:22:27 GMT 2
Puen fleeceloimen. Sitten päästän Eetun riehumaan. Menen taukohuoneeseen odottamaan kyytiä. ^^
Tää känny temppuili eikä antanu kirjottaa tohon enempää nii tos loppu :-D
|
|
|
Post by Jonna on Nov 22, 2013 17:26:15 GMT 2
Pitkästä aikaa tallilla [23HM]Että koulu oli mälsää! Se esti tallilla käynnit, kuten nyt oli ollut kolme koetta peräkkäisinä päivinä, just joo. Lisäksi ennen kokeita oli pikkusiskollani ollut mahatautia, enkä sitä kehdannut lähteä muihin tartuttamaan. Siksi oli tullut taukoa tallista, ja ikävä Eetun oli kamala! Kun perjantaina viimeinen koe oli ohi ja olin kotona noin puoli kolme, tein tehtävät pikavauhdilla. Isä oli luvannut viedä minut kolmelta tallille, eikä hän pitänyt myöhästelystä. Raapustin matematiikan ja englannin läksyt vihkoihinsa. Käytin Herculeksen pikalenkillä, jonka jälkeen jätin sen ulkohäkkiin. Vaihdoin farkkuratsastushousut ja eri hupparin päälle. Sitten tallitakki päälle. Menin vielä alakerrasta hakemaan leivän, jonka voitelin ja päälle laitoin makkaraa. Pakkasin tallikamat reppuuni ja noudin Herkun sisälle. Sitten kipitän auton kyytiin pelkääjänpaikalle. "Sori ku kesti, ootitko jo kauan?" kysyn varovaisesti. "No odotin sellaiset kymmenen minuuttia, mutta tulin liian aikaisin paikalle", isä kertoo ja lähtee kaasuttellen kohti Vaahterapolkua.
Vilkutan isälle ja hyppään kyydistä: "Heippa iskä! Tuutko hakee sillon seiskalta?" "Joo, pidä hauskaa!" isä hymyilee ja ajaa pois. Kävelen talliin jossa tunnen oloni heti tutuksi. Nakkaan tallikassin taukohuoneen lattialle ja menen vilkaisemaan huvin vuoksi ilmoitustaulua. Siellä ei ole mitään erikoista. Otan riimunarun ja lähden pihattoon. Pihatolla nään yllätyksen. Uusi hevonen! Vai pitäisikö sanoa poni... Se seisoskelee vähän matkan päässä portilta ja katselee minua. Työnnän portin auki ja haavistelen katseellani Eetua. Ei näy... Katson kummastuneena ja käyn tarkistamassa pihatonkin. Salla, Jori ja uusi poni katselevat touhujani kummastuneena. Sitten tajuan sen: "Ei hitto! Mähän vain työnsin portin! Joku... Tyyppi on jättäny sen auki ja nyt Eetu varmaan pukkilaukkailee - ei, syö - jossain!" Huokaisten lähden paikan päältä talliin. Ensimmäisenä törmään Helenaan. "Hei, tota... Onks joku käyny tossa lähiaikoina pihatolla? Se portti oli auki ja Eetu on karannu", tunnustan. Helena näyttää miettivän, kunnes sanoo: "No jaa'a. En haluaisi taas syyttää Ilonaa, mutta hän on erikoisrakastunut tuohon Nuk-poniin... Siksi käynti pihatolla on lisääntynyt hänen osaltaan. Toki siellä käy varmaan muutenkin paljon ihmisiä, vaikkei turhaan siellä saisikaan käydä. No, koitetaan nyt vain etsiä se poninkuvatus. Haen vähän kauraa matkaan!" Kävelimme polkua pitkin. Hiekkaa ei juuri lumen alta näkynyt. Olimme Helenan kanssa vaeltaneet piha-alueen läpi, muttei Eetusta näkynyt edes lantapalleroita. Näimme ihan lopussa kavionjälkiä tänne polulle, missä nyt kävelimme. Koitimme siis päästä ponin jäljille. Minua nolotti, olisi Helenalla ollut varmaan muutakin tekemistä. Toisaalta, eihän Eetun karkureissu vikani ollut. Saavumme aukealle. Helena kolisuttelee kaurasankkoa. Ihan hiljaista. Huokaan ja soperran: "Kiitti avusta. Ja vaivautumisestas. Nyt voin jatkaa ite, jos sul on kiireit. Tai sillee..." "Ei, kun kyllä minä.." Helenan puhe keskeytyy. Alkaa kuulua pientä kavion kopsetta ja pian Eetu ilmestyy heinävatsa hölskyen paikalle. Sen ilme oikein loisti ilkikurisuutta. Kuitenkin silmiin sekoittui myös kiinnostusta tuohon sankkoon. Helena alkaa hymyillä, heilutellen kaurasankkoa. Hän myös supattaa pistämään narun piiloon. Tottelen nopeasti. Eetu pälyilee meitä ilmeellä, että pystyykö meihin luottamaan. Kun mitään epäilyttävää ei tapahdu, se kävelee muina ruunina paikalle syömään kauroja. Helena antaa sen ottaa pikku maistiaisen, kunnes nappaa kiinni tuuheasta etuharjasta ja vetää sankon turvan alta. Kun minä tulen narun kanssa, koettaa Eetu riuhtoa irti. Kerkeän juuri ajoissa kiinnittää riimun, kun Helenan ote kirpoaa. Eetu on jo yrittämäisillään takaisin pusikkoon, kun naru stoppaa matkan. "Kiinni jäit!"
Tallilla en päästä Eetua enää pihattoon, vaan talutan sen suoraan pesukarsinalle. Eetu on lumen ja kuran peittämä, joten ei auta kuin kaivella suihku esiin. Pienet korvat painautuu niskaan kun se kuulee veden alkavan sihistä. "Pruut, ei mitään hätäää..." yritän rauhoitella. Kun Eetu ei ihan ole hyökkäämässä päälle, annan veden valua sen karvalle. Heti alkaa pieni pyöriminen. "Eetu! Tää on pakko pestä, ellet sitten halua hiertymiä, kun nää liat jää satulan alle!" perustelen ja alan kastella myös mahan alusta. Samassa Eetu höristää korviaan. Ulkoa tulee Didi ja muistaakseni hänen hoitajansa Hanna. "Ai, pesukarsina olikin varattu... Ootko vielä kauan?" "Ömm... Alotin just. Poni pesun puutteessa? Itellä ainaki ilmeni tämmönen ongelma", vitsailen keventääkseni tunnelmaa. Hanna nyökkää ja joutuu viemään Didin karsinaan. Kun liat on poissa, vedän ne pois. Hieman märän karvan päälle laitan fleeceloimen. Sitten menen tappamaan aikaa taukohuoneeseen. Istuudun sohvalle syömään voitelemaani leipää. Syön sen levollisena, kunnes Hanna ja Elisabeth tulee paikalle. Syön loputkin leivästä ja muistan sanoa: "Ai niin, pesukarsina on nyt vapaa!" "Joo mä huomasin, oon menossa kohta pesee Didiä!" Hanna ilmoittaa. Siihen en muuta kuin nyökkää. Elisabeth ja Hanna näyttävät keskustelevan niin kiinteästi, että häivyn paikalta. Menen tarkistamaan Eetun karvaa fleecen alta. "Voi hitsi... Ihan märkä! Jos mieleni tekee mieli ratsastaa, niin ei auta kuin jättää loimi alle!" keksin. Haen kaviokoukun jolla putsaan kaiki kaviot. Eetu antaa puhdistaa kiltisti, vaikkakin ilma saa kärsiä sen näykkäisyistä. Laitan suojat jalkaan ja sitten haen satulan. Kiristän vyötä pari reikää ja summitellen laitan jalustimia suunnilleen sopiviksi. Sitten sujautan vain kuolaimet Eetun suuhun, lyhyen lämmittelyn jälkeen. Lisään martingaalin Eetulle ja haen tallikassista raipan ja kypärän. Laitan päälleni myös turvaliivin, sillä jotenkin minusta tuntui, että tänään saatettaisiin hypätä kavalettia!
Kaarrossa Eetu on vähän kahjona. Hukkiksella ollaan ratsastamassa, eikä Eetu ole saada katsetta pois pojasta. Lasken jalustimet ja juuri ennen kuin ponnistan selkään, nään oriin laukkaavan uralla. Minä en siitä suuremmin välitä, vaan ponnistan selkään. Kun olen laskenut pyllyni satulaan, menemmekin jo laukkaa Hukkiksen perässä. Mila katsoo minua vähän oudoksuen ja hymyillen, joten päätän yhden asian. Laskeudun selästä ja nostan jalustimet. Sekä Hukkis, Eetu että Mila katsoo, mitä kummaa teen. Lähdemme maneesista. Eetu luulee jo treenien olevan loppu, mutta oikeasti ne on vasta alussa! Talutan ponin ulos kentälle, missä ei ole ketään. Lunta on ainakin viisi senttiä. Lasken jalustimet uudelleen ja koetan ponnata selkään ilman, että Eetu viipottaa jo laukassa. Se ei kuitenkaan onnistu juuri niin kuin minä haluaisin, vaan tällä kertaa se kipittää ravia. Istun syvälle satulaan ja hidastan käyntiin. "Eetu ei!" sanon kuin koiralle. Näppäisen raipalla eteen kevyesti. Laskeudun alas selästä ja vien takaisin kaartoon. Siellä asetan jalustimen jalkaan, samaan aikaan jonkun Hondan huristaessa pihaan. Olen juuri ponnistamassa selkään, kun tytöt paukauttavat auton ovet kiinni. Eetu alkaa pyöriä ympäriinsä ja minä pompin mukana toinen jalka jalustimessa. Kyllästyn ja vain ponkaisen selkään. Etenemme pukkilaukassa niin että lumi pöllyää. Jalustimet irtoaa ja tipun pehmeälle lumelle. Pitelen ohjia toisessa kädessä ja toisella kädellä putsaan lunta takamuksesta. Autosta tulleet tytöt roikkuvat kentän laitamilla. En kehdannut valittaa, mutta tavallaan tippuminen oli heidän vikansa. Kun vilkaisen tyttöihin päin, he vilkuttavat minulle ilmeellä, että minun pitäisi tulla. Päätän käydä kuuntelemassa, mikä tyttöjen mieltä painaa. Taluan Eetun perässäni aidalle. "Moi! Me saatiin toi sun tippuminen videolle. Saadaanko käyttää sitä youtube-videossa?" mustatukkainen tyttö intoilee. Blondikaveri nyökyttelee vierellä. Katso heitä hetken ilmeellä mitä-sä-just-sanoit. Sitten heidän katseensa kääntyy Eetuun, joka on vain mielissään harjoitusten katkeamisesta. "Waude! Tää on se ylisöpö poni! Toivoin tätä ens tiistaiks! Saankohan mennä sillä...? Ja hei! Vuokraatsä sitä tai jotain? Mäkin haluisin vuokrata jotain hevosta tai ponii..." blondi söpöttää. Vasta sitten saan suuni auki: "Siis... Oon Eetun hoitaja. Ja... Kai sä voit laittaa sen sinne youtubeen, kunhan et tee siitä naurunalasta tai sillee... Ok?" "Joo ja kiitti! Mut pitää nyt mennä laittaa mun tän päivän ratsu!" mustatukka lisää vielä. Minä vaan jään nyökyttämään vaitonaisena. Ohjaan Eetun takaisin kaartoon ja laitan jalkani jalustimeen. Kun ruuna tajuaa, että työt on alkamassa, alkaa se taas pyöriä. Näppäisen sen vähäisen minkä pystyn sitä eteen ja vedän ohjaksista. Joko Eetu kyllästy tai ohjeeni menee perille - Eetu pysähtyy. Ponnistan nopeasti selkään, ja yllätys! Pompin harjoitusravia porttia päin mennen. Siinä oli vain naru, ja jotenki jälkeen päin luulisin Eetun ajattelevan: >Minä pääsen ainakin ali, ratsastaja itse hommatkoon itsensä perässäni!< Se siis ravasi päin narua ja sen ali talli pihaan. Ja minä tietenkin jään naruun kiinni, koska en kerkeä kumartua. Kiljaisen tiputtuani pyllylleni maahan. Kun nousen ylös, tulee pieni suuttuminen päälle. "Eetu! Heti tänne! Oon jo tarpeeks tänään juossu perässäs!" kailotan sen perään, kun se juoksee kohti heinävarastoa. Murisen pari pahaa sanaa ja kiiruhdan Eetun perään. Taas täällä ihanassa kaarrossa. Tällä kertaa ohjat on tiukalla, Eetu pureksii kuolaintaan ärsyyntyneenä. Asetan jalan jalustimeen ja ennen kuin pyllyni koskee edes satulaa, vedän ohjasta. Ilokseni Eetu yhä nököttää paikallaan, tosi heti istuutumiseni jälkeen se alkaa peruuttaa. Höllään otteeni ja taputan höyryistä kaulaa. "Eihän sulle höpönassulle voi olla vihainen... Eihän?" lepertelen ja halaan sitä. Sitten kokoan ohjat ja käsken Eetun kulkea uralle lumiauran tavoin. Pikkuponi kulkeutuu uralle, josta löytää jonkun hevosen tekemän uran. Yleensä ei ole hyvä, jos kasaannuttaa 20 senttimetrin uria, mutta jos mieleni laukata tekee, täytyy tyytyä tähän uraan. Sisälle en enää menisi, kun pääsin selkään hyvin. Enää en tulisi turhaan selästä alas! Eetu kävelee töpsytellen ja haistelee lunta söpösti. En voi muuta kun hymyillä. Siirryn tekemään siirtymisiä saadakseni paremman kontrollin Eetuun. Näin aluksi kävelen pitkät sivut ja ravaan lyhyet. Kun homma alkaa luistaa, teen toisin päin. Eetu ravaa melko laiskanpulskeasti, mutta ainakaan se ei ole koko ajan nykimässä ohjaa tai pukittelemassa. Siirryn tekemään vielä ympyrää ravissa. Siirrän höyryä ilmaan päästävän Eetun käyntiin ja vaihdan suunnan täyskaarrolla. Kokeilen Eetulla pohkeenväistöä, mutta se menee enemmän pohkeenväistöön. Ehkä kokeilisimme paremmalla ajalla maneesissa. Sormissa alkaa tuntua, että menen ulkona ja ratsatan. Myös muussa kehossa alkaa kylmetä. Koitan vain jatkaa, sillä Eetu kaipasi liikuntaa. Pyöräytän ympyrän, minkä jälkeen nostan laukan. Parin laukka-askeleen jälkeen tunnen olevani ärsytyävässä kipitysravissa, joten istun syvälle satulaan, hidastan ja siirrän jalat hyvin. Puolipidäte ja napsautan raipalla taakse. Sitten laukkaan kyseisen pitkän sivun ja siirrän raviin. Ravaan lyhyen sivun ja kun aukeaa pitkä sivu, tee taas laukka-avut. Raippaa käytän taakse, ja niin laukkaan. Nyt siirrän raviin vasta vajaan kierroksen jälkeen. Sen jälkeen minun on pakko alkaa lopettamaan, koska olen jäätyä. Mieleeni juolahtaa kyllä yksi todella jännittävä ajatus...
Vilkaisen puuaidan reunalla tököttävää satulaa huopineen. Katseeni kääntyy edessäni nököttävään Eetuun, jonka selkää peittää vain alussa panemani loimi. Olisi kivaa koettaa kunnon laukkaa ilman satulaa ja en kyllä enää jänistäisi. Tällä kertaa ei tarvitse laittaa jalkaa jalustimeen, vaan hyppään mahalleni selän päälle. Eetu alkaa pyöriä, mutta pysyn siinä sinnikkäästi. Kun Eetu päästää pukituksen, kaadun polvilleni. "Ei ollu kivaa!" sanon ja näppäisen raipalla. Sitten koitan eri taktiikkaa. Koukistan jalan seläb päältä, ja enne kuin Eetu tajuaa tilanteen, istun jo selässä. Se luimistelee ja alkaa peruuttaa. Minä koitan saada sen eteen, mutta ei. Se lyö peffansa aitaan ja lähtee sitten laukkaamaan aivan hulluna. Koitan pysyä kyydissä ja pääsee suustakin kiljaisu. Alkaa näyttää pahalle, aivan kuin se juoksisi päin aitaa. Vai... Juokseeko se? Päästän kunnon villisikamaisen huudon, kun Eetu vain laukkaa päin aitaa, vaikka kuinka sahaisin tai tekisin mitä vain. Aivan ennen lautaa se jarruttaa länkkärimäisesti ja kaartaa rajusti oikealle. Spagettijalkani ei enää jaksa, vaan tipun Eetun juostessa yhä pitkin aitausta.
Olin jo ihan turvallisuussyistä lopettanut ratsastuksen tältä päivältä. Toisaalta kelloki soi jo neljää, ja isä hakisi pian. Hoidin siis Eetun putsaamalla kaviot. Onneksi Eetu ei vahingoittunut esimerkiksi kaatumalla. Sitten oli vaihtanut fleeceloimen toppaloimeen, sillä hiki oikein höyrysi pois. Talutin sen takaisin Nukin ja muiden seuraan. Putsaan Eetun jo vähän likaiset suitset, satulaa en kerkeä. Isä tulee hakemaan, ja minun täytyy lähteä. Hyvästelen nopeasti Elisabethin, joka on vielä tallilla. Sitten lähde kotiin syömään.// Niin ja en tiiä, pitääks tää ilmottaa, mut tultiin 20. sijalle ponivaelluksessa yhdellä virtuaalitallilla :'D // Ihanan pitkä tarina. Kiva kun olit ottanut huomioon Eetun taipumuksen karkailuun sekä Nukin Kiva että oot osallistunut vaellukseenkin.
|
|
|
Post by Jonna on Nov 25, 2013 16:45:52 GMT 2
Siivoilua ja taluttelua
Tänään Eetu saisi vapaa päivän. Halusin silti mennä tallille, joten menisin ainakin hoitamaan pulleroni. Lisäksi voisin putsata eilen putsaamatta jääneen satulan. Pääsin äitini kyydissä tallille, kun tuo oli menossa kaverilleen. Joudun melkein ottamaan Jessyn taas tallille, mutta onneksi se sitten jäikin kotiin tuijottamaan Muumia... Lunta tuli maahan tiuhaan tahtiin, eikä missään juuri näkynyt enää nurmikkoa. Automatka sujui nopeasti maisemaa tuijotellessa ja äidin kanssa jutellessa. Pihassa automme ovelle juoksee Mico ja perässä Wienna. Avasin oven ja suljin nopeasti perässäni. Äiti ei tykkäisi, jos autoon tulisi naarmuja koirista. Haettuani takakontista tallikassin, menen talliin. Wienna ja Mico kulkee perässäni talliin. Kello on 15:46, joten aikaa olisi vielä melko runsaasti. Tunti oli maneesissa meneillään ja seuraavan tunnin ratsuja laitetaan jo kuntoon. Heti ensi vilkaisulla huomaan, että pesukarsina että käytävät on jo täynnä hevosia. Just, missä nyt puunaisin ruunaa? Ehkä voisin sen verran lainata yksityisten käytäviä...? Hienoa! Ehkä Eetu ja Sallakin oli jo vähän ystävystynyt? Ainakin siltä vaikutti, kun katsoi näiden kahden touhuja. Ne rapsuttelivat toisiaan ja juoksivat kilpajuoksuja. Nyt kuitenkin täytyi repiä Eetu pois ilakoinnista. Kutsun sitä nimeltä, mutta eihän tuolla mitään vaikutusta ollut. Ponit asettuivat kylki kylkeen ja alkoivat kuopia lumen alta ruokaa. Avaan portin ja suljen perässäni. Rapsutan kunnon talvikarvan omaavaa Joria ohimennen. Nuk katsoo minua pihaton perältä rauhallisesti. Hymyilen ponille, vaikka eihän se varmaan sitä ymmärtäisi. Askellan kuhertelijoiden luo, mutta nämä lähtevät kuin yhteistuumin pois. Hei Salla, tuu. Toi tyyppi vie mut pois! Karvapallot lyllersivät Jorin luo portille. Käsken Eetun pysyä paikoillaan ja menen uudelleen niiden luo. Jori jo tulee vastaan puolijuoksua, mutta Eetu vain tököttää paikallaan. Huokaus. Kaivelen taskujani epätoivoisena. Löytyyhän sieltä taskunpohjalta jotain! Tyhjä tikkaripaperi... Kelvatkoon! "Mikä tässä?" kysyn yrittäen saada sen kiinnostamaan roskasta. Onneksi niin kävikin, paitsi ainoa ongelma oli se, ettei Eetu ollut ainoa. Jori ryntää lähes päälleni ja Eetu Sallan kanssa vierelleni. Pidän paperia kaukana ylhäällä. Kuulen vain kopinaa ja sitten - naps! Paperi on kadonnut kädestäni. Teen käännöksen ja huomaan siinä... Nuk! Se rapisuttelee paperia suussaan ja kauhistun jo. Entä jos se vetää sen henkeensä? Yritän tarttua sen päististä, mutta se nostaa päänsä korkealle. "Nuk! Sun täytyy antaa se tänne! käsken. Koetan uudelleen tarttua päitsiin, mutta Nuk avaakin suunsa itse ja 'haukottelee'. Paperi tippuu maahan ja Eetu noukkii sen suuhunsa. Otan Eetun päitsistä kiinni ja avaan suuta. Roska tippuu sopivasti juuri käteeni. "Nyt mennään sisälle!" ähisen. Kiinnitän maahan tippuneen riimunarun päistiin ja talutan portista ulos. Eetu ihmetteleekin, kun vien sen yksityispuolelle. Hukkis luimistelee heti karsinasta kaltereiden välistä. Se näytti jättiläiseltä! Vien sen kauemmaksi orista, jottei tulisi mitään kahakoita. Sidon kiinni ja menen tuntipuolelle. Siellä on vaihtunut jo ratsastajat, kuumissaan olevat ratsastajat laittaa paria hevosta pois. Haen satulahuoneesta Eetulle kuuluvan pakin ja pois tullessa törmään melkein satulaa kantavaan tyttöön. Nolona painun yksityispuolelle takaisin. Suin Eetua tasaisin vedoin läpi kauttaaltaan. Kuulen askelia ja Mila ilmestyy yksityspuolelle. Nolostun vähän, sillä olisihan siellä ollut pari karsinaakin vapaana, olisin sinne voinut mennä. Jotenkin olin vain halunnut käydä kerrankin yksityispuolella. Pelästyn jo Milan suuttuvan, mutta hän vain laittaa Hukkareissulle päitset ja sanoo: "Ai säkö ootkin täällä Eetua hoitelemassa? No ei se mitään, tuolla kieltämättä on tungosta." "N-niin... Mut ei mul kauaa mee, et meen kohta tieltä!" hätäilen. "En mä käytävälle oo tulossa, että sen puoleen. Joudut vain sitten väistään kun lähden tän oriin kanssa treenaileen. Menee joku vajaa vartti!" Nyökkään ja alan selvittää takussa olevaa harjaa. Pidän katseeni tiukasti Eetussa ja takkujen selvittyä setvin myös hännän. Siinä menee kauan, ja Mila pyytääkin jo väistämään häntä ja varustettua Hukkista. Nyökkään ja tartun riimuun. Vien Eetun toiseen päähän käytävää, missä on heinää. Ehkä ajatus ei ollutkaan kovin hyvä, koska Eetu vetää minut heinille. Se haukkaa ison tupollisen ja alkaa nakrittaa. Vedän ponin pois ja katson Milan reagtiota. Huh, Mila meni jo! Äkäisen Eetulle ja vien takaisin naruihin kiinni. Jatkan erittäin takkuisen hännän selvittelyä rauhassa.
Kun häntä on valmis, puhdistan ponin joka paikasta vielä kauttaaltaan. Varsinkin lautasten päältä löytyy pölyä vaikka muille jakaa. Eetu lerputtelee alahuultaan lötkönä, kun alan tehdä hierovaa kierrosta kumisualla. Sitten harjaan irronneet talvikarvat pois. Jalat huollan erityishyvin, ettei vain tulisi riviä tai mitään muuta, kun suunnilleen 24/7 olivat ulkona. Tarkastettuani vuohiset ja muutenkin jalat, harjaan vielä jaloista lumen ja kuran pois. Nappaan kaviokoukun ja aloitan työn. Nojaan etukavioon, mutta Eetu ei nosta. Tönäisen kunnolla, niin johan jalka nousee. Sitä kuitenkin riuhdotaan, mutta minä teen niin takaisin. Näin käy suunnilleen joka jalan kanssa. Jos sitten saan putsattua likaa pois, käy useaan kertaan niin, että lennätän kaiken maailman liat hihalleni. Yäk! Kun kaikki kaviot on putsattu, lennätän kaviokoukun kauas. Kuuluu ovien pauketta, mutta en siitä liiemmin välitä. Se oli ainaista, tämä kun ratsastuskoulu oli. Sisään astuu arviolta kuusi vuotias tyttö ja vanhemmat. He katselevat ympärilleen kiinnostuneen näköisinä ja näyttävät olevan vähän harhatiellä. Päätän uskaltautua puhumaan, vaikka ujo olinkin. "Hei, öö... Etsittekö jotain? Jos tuntilistaa, niin tämä on yksityispuoli!" huikkaan nolostuen. Vanhemmat alkavat tuijottaa minua, mutta lapsi ei turhia ujostele. "Ihana poni! Ihana, ihana , ihana!" hän kirkuu. Tyttö hyppää Eetun kaulaan ja rutistaa lujaa. Ihme kyllä Eetu ei näykkäise tai tee mitään muutakaan. Se vain huokaisee raskaasti. Tytön äiti toimii kuitenkin nopeasti: "Sorya! Älä koske! Se voi olla toisen oma!" Hän irrottaa tytön ponista. Olen juuri sanomassa, ettei Eetu ole minun, kun isä jo söpöttää: "Mistäs täältä löytää tallin omistajan?" "Ömm... Maneesista!" huikkaan. "Selvä", isä sanoo vilkaisten muihin perheenjäseniin. Isän höpötellessä kanssani on äiti saanut rimpuilevan Soryan rauhoittumaan. "Anteeksi tämä, hän on vain niin innoissaan", äiti pahoittelee. "Ei se mitään..." söpellän. Sitten vanhemmat kauhukakaraneen menevät maneesille päin. Ihme kun tiesivät, missä edes se oli. Olen jo letittänyt Eetun harjan ja hännän, kun maneesiin johtava ovi käy. Sisään tulee Mila Hukkiksen kanssa (jotka muuten näyttää hikisiltä) ja ne sama outo perhe. Siirrän Eetun taas ja Mila vie Hukkareissun karsinaan. Hän saa varusteet sutjakkaan pois ja antaa makupalan. "Hei Jonna. Tässä on Fellien perhe. Sorya-tyttö olisi tullut tänne talutusratsastukseen jollakin. Sinä kun oot siinä sopivasti Eetun kanssa, niin kehtaatko lainata sitä? Ihan vain vartiksi...? Ootko muuten menossa ratsastamaan?" Mila kyselee. "Tuota... Kai hän saa. Ja en oo menossa", vastaan. "Ai, no. Laitatko nopeasti sille varusteet ja tuot maneesiin?" Mila varmistaa, mutta jatkaa. "Niin ja kerkiisitkö tulla taluttajaksi?" "Siis, kyllä kerkiin. Tuon tän kohta!" myönnyn. Tuosta 'nopeasta varustamisesta' en kyllä uskaltanut luvata mitään, mutta parhaani yrittäisin. Haen puolijuoksua suojat, avaan tarrat ja kiinnitän ne jalkoihin. Sitten haen satulan ja lasken sen selkään. Kiristän vyötä pari reikää ja kokeilen - tällainen vyökireys riittäisi vallan mainiosti tuollaiselle luikkutytölle. Lämmittelen hetken kylmiä kuolaimia kunnes laitan päitset kaulalle ja kuolaimet suuhun. Etsin riimunarun ja kiinnitän klipsin kuolaimeen. Sen jälkeen talutan Eetun maneesiin.
Maneesin valot saavat tunnelman kellertäväksi. Katselen tunnilla ravaavia ihmisiä. Helena pitää tunteja ja käskee erään tytön antaa raippaa käynnissä lönkystelvälle Zanzalle. Huomioni on täysin herpaantunut, kunnes Milan käsi tulee heilumaan naamani eteen. "Haloo, maa kutsuu Jonnaa!" tuo vitsailee. Luon kasvoilleni hymyn ja kysyn: "Ai häh? Jäin haaveilee jotain..." "Sitä vaan että kehtaatko sieltä laittaa ne jalustimet toisiksi vikaan reikään? Ja sitten asetella sen jalan sinne jalustimeen?" "Joo", vastaan hiljaa. Nostan jalustimia ja laitan Soryan jalan jalustimeen. Painan hänen jalan päkiälle. "Jalkaan sattuu tässä asennossa!" valittaa Sorya. "Mutta silloin et tipu niin helposti", Mila selittää. Tyttö huokaa ja tarttuu ohjista aivan väärin. Mila ohjeistaa ohjat oikein käsiin. Hän on juuri antamassa luvan lähteä kävelemään, kun vielä kehottaa: "Jonna, laitatko vielä sen narun kuolaimista? Pysyis Eetu paremmin käsissä..." "Joo!" Sitten saamme luvan siirtyä käyntiin. Tyttö hihkuu Eetun ponimaisten askelten tahtiin. Eetu luimistelee ja pysähtyy suunnilleenkahden metrin välein. Tästä tulisi pitkä vartti. "No niin, Sorya ja Jonna. Voitte kääntyä kaartoon!" Mila kehottaa. Käännän suunnilleen yksin Eetun kaartoon ja Sorya hihkuu: "Se oli tosi kivaa! Ope, menikä hyvin?" "Joo, oot jo mestari!" sanoo Mila minun makuuni liian imelästi. No, tuollainen piti olla maksaville asiakkaille ja lapsille. "Mitenkäs tämä, kun meillä on vähän kiire. Kuuluuko tähän tuon ponin varusteista purkaminen, vai voimmeko lähteä?" perheen isä kysyy. Mila katsoo merkitsevästi minuun. "Eikön tuo Jonna voi laittaa tässä hätätapauksessa Eetu pois", hän sanoo. Huokaan helpottuneena, juuri vähiten halusin Soryan kanssa laittaa Eetun pois. Okei, olin ehkä turhan mustasukkainen Eetusta. Se oli vain osa luonnettani.
Purettuani Eetun varusteista annan Eetulle palkkion kärsivällisyydestä. Sen jälkeen laitan fleeceloimen, vaikkei Eetu ole edes hikinen. Ulkona vain oli lähemmäs -15°C astetta. Tartun Eetua päitsistä ja talutan luimistelevan Hukkiksen ohitse. Matka pihatolle sujuu hyvin. Käännän Eetun porttia kohden ja vapautan sitten. Taputan Eetua vielä takamuksen päälle. "Alahan mennä poika!" hymyilen, Eetu lähteekin pois pukkilaukassa. Palaan sisälle. Siivoan jälkeni yksityispuolelta, kuten lattialle tehdyn Eetun kakan. Nappaan lattialta Eetun pakin ja harjani. Vien pakin pois ja otan satulan telineeltä. Valjasrasvalla putsaan Eetun likaisen satulan. Lyhyen Sorya-tytön kengänjäljet näkyy satulan rungossa. Pyyhin nekin pois ja asetan satulan takaisin hyllylle. Sitten kerään kaikki tavarani kasaan. Kaivan kännykkäni esille ja pyydän kyydin. Äiti lupaa tulla hakemaan. Jään ulos lumisateeseen odottamaan Volvomme ilmestymistä.
Jonna & Eetu ~ 25HM
|
|
|
Post by Jonna on Nov 29, 2013 17:04:41 GMT 2
Maastoilua ft. Anni & Bawca
Puhelimeni päästää äänen. "Mitä nyt taas..." mutisen. Olin jo tänään tarpeeksi soitellut ja rämpännyt kännykkäni kanssa. Olin yrittänyt soitella tai lähetellä viestejä ratsastajakavereilleni tästä läheltä, mutta en joko saanut vastausta tai sitten se oli 'ei', 'en nyt pääse' tai jotain muuta vastaavaa. Olin jo aivan ärsyyntynyt ja luopunut toivosta. Avaan näyttölukituksen ja katson saapuneen tekstiviestin. Annilta, olisiko vastaus myönteinen? Luen tekstin nopeasti ja sisälläni alkaa kuplia - Anni tulisi kanssani! Vastaan nopeasti, että näkisimmekö tallilla kello 12:00. Annille se kävi ja niin näkisimme silloin tallilla. Vaihdan ratsastushousut jalkaani ja pakkaan tallikassiin kaiken tarpeellisen. Voisi jo kohta lähteä pyöräilemään, koska menisin pyörällä. Kellokin oli jo 11:15. Puen ulkovaatteet ja pistän kypärän päähän. Äiti häärää pöytäkoneensa kimpussa työhuoneessaan. "Mä meen tallille, pyörällä!" huikkaan ja avaan oven. Äiti vain huutaa moikka, joten lähden matkaan. Tallille sujuu matka aina nopeasti. Tuntuu, etten kerkeä edes kissaa sanoa, kun olen tallilla. Sää on erinomainen, vaikka lumi latistikin tunnelmaa. En ollut talven lapsi. Onneksi tiet oli edes pyöräiltävässä kunnossa, vielä. Parkkeeraan Jopon tallin pientareelle ja kuulen parin hevosen hörisevä perääni. Ryntään kuitenkin talliin katsastamaan, oliko Anni tullut. Katson taukohuoneesta, Bawcan karsinalta ja ilmoitustaululta. Blondihtavaa kaverustani ei näkynyt vielä. Päätin tässä välissä lähteä paimentamaan Eetua sisälle, tiedä taas millä päällä se olisi. Voi että, miltä karvakasalta se näytti! Tuossa selässä olisi ihana mennä kylmällä säällä ulkona ilman satulaa, mutta Eetu voisi olla eri mieltä... Kipusin aidan yli ja piilotan narun taakseni. Eetu katselee minua epäilevästi, mutta pysyy Salla-neidi vieressä. Eetun ihmeeksi menenkin Sallan luo ja halailen, annan pari leivän murua ja pussaan. Eetu luimistaa korviaan ja heilauttaa päätään. Se tulee pikku töpstöps-ravillaan taakseni ja pökkää turvallaan. En ole huomaavinaankaan, kunnes Eetun hampaat iskeytyy ison tallitakkini kankaaseen. Heristän sille sormeani, mutta sitten pussaan, halaan ja rapsuttelen sitäkin. Kaivelen taskun pohjalta viimeiset leivänmurut, jotka Eetu saa. Kiinnitän narun päitsistä ja nykäisen kepeästi. Lähdemme kulkemaan talliin. Sisällä tuntuu ihanan lämpimältä verrattuna ulkoilmaan. Hytisten kiinnitän Eetun kiinni pesukarsinalle. Eetulle on aamulla nakattu loimi selkään, joten avaan remmit. Sitten vedän loimen pois selältä ja vien paikalleensa. Menen nojailemaan lämpimään patteriin odottaen Annia. Mikä hänellä kestää, tuumin. Samassa nurkan takaa tulee tuttu henkilö: "Moi Anni!" "Moi! Olit jo näköjään hakenu Eetun sisään. Mennäänks tänään mitä? Kouluu, esteitä vai mitä?" "Joo vain valmiiks. Ja, mentäsköö... Maastoon?" ehdotan. "Mennään vaan! Lähretääs varustaa!" Anni hymyilee. Lasken viimeisen takakavion maahan ja taputan Eetua. Minua häiritsevästi takamuksesta irtoaa vielä moskaa. Kävelen Bawcan karsinalle ja kurkkaan, missä vaiheessa Anni on. Hän putsaa kavioita, joten tartun toimeen. Harjaan vielä kierroksen, ja Eetu on vähän puhtaampi. Pikku kavio kuopii jo vähän tylsistyneenä, mutta käsken harjoittamaan kärsivällisyyttä. Haen kylmästä hytisten satulan. Pois satulahuoneesta tullessani törmään melkein Anniin, joka on hakemassa Bawcan satulaa. Irvistäen hymyilemme toisillemme, ja jatkamme sitten omiin suuntiin. Minä menen Eetun luo ja poni katsoo satulaa korvat hörössä. Hymähdän ja lasken satulan huopineen selkään. Eetu peruttaa niin kauan, että narut ottaa kiinni. Ruuna yrittää tarttua hampailla naruihin, mikä saa minut huvittumaan. Halaan Eetua lämmitelläkseni vähäsen. Sitten kipaisen hakemaan Eetun suitset ja lämmittelen kuolaimia. Vajaan viiden minuutin kuluttua avaan fleksit ja sujautan kuolaimet suuhun. Sitten kiinnitän turparemmit sun muut. Lopuksi vielä martingaali, ihan vain varalta. Menen tarkastamaan Bawcan tilanteen. "Ootko valmis?" kuikkaan hevosen karsinaan. Anni on jo kypärä päässä ja pitää Bawcaa ohjista. Nään, ettei Bawcalla ole satulaa: "Voi kun mäkin vain voisin jättää satulan pois! Ennen kuin voin lähteä maastoon ilman satulaa, on odotettavissa maneesissa ensin 10 000 tippumista!" Anni nauraa, mutta käskee pitämään kiirettä. Haen kypärän ja raipan. Vielä pitäisi ilmoittaa, että menemme maastoon. Katson, onko Mila taukohuoneessa. Ei näy, tarkistan yksityispuolelta. 'Kumma kyllä' Mila löytyy sieltä. "Mila! Mennään Annin kaa maastoon. Ratsut voi jo varmaan arvata, mutta ihan varulta vaan: Bawca ja Eetu!" sanon. "Okei. Kiva ku ilmoitit", Mila kiittää. Nyökkään ja menen Eetun luo.
Viimein matkassa! Meni siinä oma aikansa, kun ensin punttasi Annin Bawcan kyytiin ja sitten koettaa itse peppuroida ärsyyntyneen ponin kyytiin. Hirveä pyörintä oli koko ajan päällä, ja pitihän se lopulta miesvoimaa pyytää apua: Eljas! Tämä ei vain ollut mielissään, vaan vaikutti _todella_ vaivaantuneelta. Kun sitten olin selässä, en kerinnyt edes kiitosta huikata, kun jätkä oli jo kadonnut kulman taa... Outoa, eikö? En jäänyt sitä kuitenkaan murehtimaan, vaan lähdimme melkein rauhallisessa käynnissä läheiselle maastopolulle. Anni pystyi jopa antamaan vapaata ohjaa hoitsulleen, mutta minä en, todellakaan. Eetu oli muutenkin koko ajan luimimassa vierellä kulkevalle Bawcalle, kai se oli sitä, ettei ollut usein nähnyt Bawcaa. Täytyy toivoa, että tämä häärintä Bawcan seurassa olisi ohi menevää... Juttelimme niitä näitä, ponien kulkiessa lumen peittämää polkua. "Ravataanko kohta? Alkaa tulla kylmä....", Anni valittaa. "Hei, turha narista! Sä oot sentään ilman satulaa!" märisen. Anni nauraa, mutta kysyy uudelleen samaa kysymystä. "Joo, oota hetki..." vastaan. Otan jalustimet jalkaani Eetun kyljestä. Sitten anna pohkeet, sillä ohjat minulla oli jo tuntumalla. Anni huomaa aikeeni ja sipaisee hellästi Bawcaa pohkeellaan. Bawca alkaa tottelevaisesti ravata, eikä Eetu halua jäädä yksin. Se sivaltaa hännällään ilmaa ja alkaa hölkätä. Kevennämme vieretysten lumen laskeutuessa päällemme. Tai ainakin Anni yrittää keventää, vaikka Bawca ei ole innoissaan selässä reuhkaavasta tyypistä. Itselläni ei ole mitään ongelmaa keventää satulan kanssa. Jotain hyötyä tästäkin kapineesta - pysyisi lämpimänä keventäessä. Eetu pärskähtää ja taputan sitä ohi mennen kämmenellä. Ehdotan, josko kohta siirtäisimme ponit käyntiin. Eetu tuntuu olevan kanssani aivan samaa mieltä ja päästääkin pienen pukituksen ilmaan. Anninkin mielestä olisi hevosten aika kävellä. Vedän hellästi ohjista ja Eetu vastaa turhankin innokkaasti apuihini. Päästän ohjaa vähän löysälle, mutta kuitenkin niin, että saisin yllättävässä tapauksessa hallittua ruunaa. Molemmat ratsut allamme pärskii tyytyväisenä turpa lumessa. Silitän Eetun pehmeää karvaa kaulalla ja sanon: "Ei sitten laukata kotiin päin, Eetu saattaa lähtee vetää talliin." "Joo. Laukataan sitten kohta, okei?" Anni ehdottaa. Nyökkään ja painan kypärää syvemmälle päähäni.
Lumisade alkaa laantua, samoin ponien hengästys. Keräämme ohjat ja käsken Eetun kävellä kunnolla. Katson Bawcaan päin, Anni on tehnyt aivan samoin. "Laukataanko?" pulpahtaa Annin suusta se, mitä itsekin pyörittelin päässä. "No joo, mietin vaan sitä, et jäädään varmaan vähän jälkeen..." "Pidän Bawcan hitaassa laukassa, niin et sä nyt kauheesti jää!" Anni vähättelee. Pysäytämme molemmat ratsumme ja mietin. "No okei. Tuossa eessä on sopiva suora, pidätetään hevoset käyntiin tuossa roskiksen kohdalla!" päätän ja osoitan keltaisena hohtavaa pönttöä. Anni nyökkää. Lisään vielä: "Nostetaan laukka tuon puun kohdalta!" Lähdemme kävelemään puuta kohti. Eetu alkaa sivallella ilmaa hännällä ja purra kuolainta. Itsekin puren huultani, nyt jos tippuisin... Puu lähenee lähenemistään. Sitten puu on kohdalla ja kuin käskystä Bawca on hidastempoisessa laukassa. Eetu lähtee kipittämään perään, ja pian ravi on sietämätöntä istua. Nousen kevyeeseen istuntaan helpottaakseni oloa. Hermostun myös ravaavalle Eetulle, joten näppään sitä taakse raipalla. Eetu lähtee laukkaamaan, luimistaen korviaan. Aivan kuin se olisi sanonut: 'Oli kyllä muutenkin alkamassa laukkaamaan!' Alan jopa nauttia, kunnes Bawca hidastaa vähän. Eetu kirii rinnalle ja jokin kilpavietti herää siinä. Pikkuiset jalat alkaa rummuttaa nopeammin, aina vain nopeammin. Yritän hidastaa Eetua, sillä Bawcakin luimistelee korviaan ja kiihdyttää. Anni kiljuu kuin villisika selässä. Istun syvälle satulaan, mutta Eetu vain jyrää eteenpäin. Eetu jää tietenkin hevosesta jälkeen ja roskiskin jo sujahtaa ohi. Eetu ei kuitenkaan luovuta, toisin kuin Bawca. Se luulee jo kilpailun loppuneen. Niinpä Eetu kiihdyttää ohi, Bawca meinaa lähteä uuteen kisaan. Anni kuitenkin kääntää hevosen pään niin rajusti vasemalle, ettei Bawca enää pääse karkuun. Kyyneleet valuu silmistä ja koetan sahata selässä. Kun Eetu muka nyt vasta huomaa Bawcan jääneen taa, se alkaa puuskuttaa ja siirtyy ravin kautta käyntiin. Käännän suutaan aukovan ponin tulosuuntaan päin ja mätkäisen kerran takalistoon raipalla. "Eetu! Tuo ei ollut yhtään mukavaa! Tuhma poika! Nyt mennään kiltisti, kuulitko? Ei yhtään temppuja!" ärisen. Ravaamme ehkä turhankin nopeasti Bawcan luo. Siellä Anni nauraa räkättää Bawcan selässä. "Ei oikeesti! Oisit nähny miltä näytit! Sä vaan pompit ku perunsäkki siel!" tuo kehtaa sanoa. En vastaa mitään, vaan lähden kävelemään kotia kohti melkein vapain ohjin. En kuitenkan malta olla nälväisemättä: "No et itekkään kovinkaan kuninkaaliselta kuulostanu villisikahuutoines!" Olemme molemmat hetken hiljaa, kunnes räjähdämme nauruun. Siinä nauramme hullun lailla. Lopulta nauru tyyntyy ja ravaamme loppuun vähän. Sitten kävelemme tallille asti. Vien Eetun käytävälle kiinni ja Anni Bawcan karsinaansa. Puran hikisen Eetun varusteista ja vien ne paikallensa. Eetu on niin hikinen, että kaivan letkun esiin. Suihkutan melko lämmintä vettä joka kohtaan ka vedän vedet pois. Päälle laitan fleeceloimen, vaikka Eetun talviturkki onkin melko mahtava. Loppujen lopuksi Eetu oli melko mahtava, joten saa minulta leivän. Sen jälkeen tarkistan kaviot, mutta mitään ei löydy. Talutan Eetun riimunarun kanssa pihatolle. Lasken sen irti pää portille päin. Heti vapaaksi päästyään se sukeltaa pukkilaukalla pois. Jalkani ovat niin muussina ja spagettina ja.... Joten pääsin Annin kyydissä kotiin. Survoin pyörän takakonttiin, ja lähdimme naurun saattelemina Annin kanssa kotiin.
Jonna & Eetu ~ 26HM!
|
|
|
Post by Jonna on Dec 6, 2013 22:15:45 GMT 2
Tallipäivä
Menen pihatolle, laitan päitset päähän, kierrän liukkaan läikän, ettet mene jäähän.
Alan sua harjaamaan ja palkakseni hörinäsi saan.
Koetan kavioita nostaa, kuitenkin vain potkun saan. Vihdoin minua onnistaa, varustehuoneeseen mennä saan.
Sinulle myös satula, suitset pujotetaan. Enää ei aikaakaan, kun saa ratsastaa! Kappas vain ja jo kiipeän selkään, sinä taas leikit, että muka pelkäät.
Kohta jo maastossa köpöttelemme, lumisade alkaa riepotella luoksemme.
Koko pitkän matkan sen, olet pukkikone ja energinen! Kohta menemme tallille, ettei jäädä matkalle.
Kotitalli siintää kaukaa, mutta vielä hetken kaviosi paukkaa.
Jälleen sua purkaa saan, kiitokseksi vielä makupalaa saat.
Koittaa lähtöhetki, alkaa kotiretki.
Jonna & Eetu - 27HM?
/Jes! Kakkos sivu:3!?
|
|