Väsyttää… Ei pysty! Ei vaan kykene! Ajoin PYÖRÄLLÄ tallille kaatosateessa. Hiuksistani valui vettä ja vaatteet liimaantuivat kiinni ihooni.
” Voi *****!! Miks pitää sataa?! karjuin, kun keskityin pitämään pyörääni pystyssä liukkaalla tiellä.
Tiellä oli kuoppa, johon tietenkin ajoin ja menetin hermoni ihan kokonaan. Ajoin niin kovasti kuin pystyin. Olin kaatua monta kertaa, mutta väliäkö sillä?! Halusin vaan äkkiä pois sateesta. Tein äkkipysähdyksen, jätin pyöräni nojaamaan seinää vasten ja juoksin talliin. Hytisin kylmästä, kun menin taukohuoneeseen.
” Sähän oot ihan märkä, Larissa tokaisi, kun näki minut.
” No en kai? vastasin tälle hymyillen ja etsin katseellani Milaa. ” Tietääkö kukaan, missä Mila? kysyin.
” Se on vissiin tuolla tallissa, Tessa vastasi.
” Kiitti, sanoin ja lähdin taukohuoneesta. Onneksi olin sentään jättänyt puhelimen kotiin. Löysin tallinomistajan lakaisemassa tuntihevosten puolen käytävää.
” Mila, onks sulla lainata mulle pyyhettä, ku oon ” vähän ” märkä… kysyin naiselta.
” Ööö… On, mee meidän talolle ja… Tai no, minäpä tulen näyttämään, Mila vastasi ja lähdin seuraamaan tätä.
Kuivasin hiuksiani valkoisella pyyhkeellä, Milan ja Joonaksen kylppärissä. Laukkussani olleet ratsastushousut ja huppari olivat onneksi pysyneet kuivina, joten minun ei kokopäivää tarvinnut märissä vaatteissa olla. Vaihdoin nopeasti vaatteeni ja työnsin märät kamppeet mytyssä muovipussin, jonka Mila oli minulle antanut. Nostin laukkuni lattialta ja kävelin portaat alas alakertaan. Mila istui sohvalla ja katseli telkkaria. ” Kiitti tästä pyyhkeestä, sanoin.
” Joo, ei mitään. Voit viiä sen tonne pesukoneeseen, Mila sanoi ja osoitti pesukonetta. Laitoin pyyhkeen koneeseen ja lähdin ulos. Juoksin talliin, sillä ulkona satoi edelleen. Mila tuli kohta perässä, myös juosten. Taukohuoneessa ei nyt ollut ketään, joten rojahdin sohvalle. Lojuin sohvalla vartin tai vähän ehkä enemmänki. Nousin istumaan ja ajattelin juoda jotain. Löysin jääkaapista fanta tölkin ja pari cokista. Nappasin fantan käteeni ja kaivoin laukkuani, kunnes löysin rahapussin. Tiputin euron laatikkoon, jossa niitä oli jo useampiakin. Join limsan ja nakkasin tyhjän tölkin roskiin. Istuin vielä sohvalle lukemaan hevoslehteä, mutta kyllästyin ja päätin lähteä moikkaamaan uutta hoidokkiani, Raipea.
Liinaharjainen poni mulkoili minua karsinan perältä. Ei vissiin halunnut, että häntä häiritään. Tunnit olivat jo ohi tältä päivältä, joten saisin rauhassa olla Ripen kanssa. Avasin pilttuun oven. Raipe käänsi peppunsa minua kohti ja luimi ilkeän näköisenä. Astelin rauhallisesti ponin luo ja otin sen oranssista riimusta kiinni. Käänsin sen toisin päin ja hamuilin kaltereiden välistä riimun-narun. Sidoin Raipen kiinni vetosolmulla ja hain sen harjat satulahuoneesta. Laskin pakin Raipen karsinan eteen ja avasin sen. Otin sieltä pölyharjan ja menin karsinaan. Harjasin rauhallisesti Raipen tummaa karvaa. Ruuna ei malttanut oikein pysyä paikallaa, vaan hötkyili sinne tänne ja oli tallata varpaani.
” Rauhotuhan nyt, sanoin ja nykäisen hieman Raipen riimusta. Ruuna rauhoittui ainakin hetkeksi ja sain sen oikean puolen harjattua. Kun siirryin vasemmalle puolelle, sama rumba alkoi taas. Raipe melkein tallasi taas varpaani, ja tuntui kuin se väistelisi harjaa… Tönäisin kevyesti Raipea kylkeen, jotta se väistäisi minua. Ruuna totteli ja otti askeleen sivulle.
” Hieno Raipe, lässytin ponille ja harjasin sitä samalla.
Taputin Raipea kaulalle ja vein harjan takaisin harjapakkiin. Otin kaviokoukun ja menin takaisin Raipeliinin karsinaan. Nojasin hieman Raipea vasten ja liu’utin kättäni pitkin sen jalkaa. Pidin kaviota toisella kädellä ylhäällä ja toisella kädellä raaputin liat pois. Raipe vastusteli hieman takajalan nostamista, mutta sain kuitenkin kaikki neljä jalkaa putsattua ilman pahempia ongelmia. Aloin sitten selvittämään Raipen häntää, josta se ei oikein tykännyt, vaan alkoi taas hötkyilemään. Vähän aikaa ” riehuttuaan ”, Raipe asettui ja sain hännän selvitettyä. Selvitin myös harjan ensin sormin ja sitten pehmeellä harjalla.
” Ootpa nätti, sanoin ja rapsutin Raipea otsasta. Viskasin harjan muiden harjojen joukkoon ja suljin Raipen karsinan. Vein pakin satulahuoneeseen. Kurkkasin ikkunasta ulos. Vesipisarat koristivat ikkunan lasia ja yritin niiden välistä tiirailla, sataako vai ei. Ei ilmeisesti satanut, mutta tarha olisi varmaan märkä… Joten en kyllä Raipea sinne kehtaisi viedä, kun vasta sain sen vaivalla harjattua. Menin takaisin Rainbowin karsinalle ja irrotin riimun-narun kalterista. Kaivoin ratsastushousujeni taskusta hanskat ja laitoin ne käteeni. Talutin Raipen käytävälle ja siitä pihalle. Raipe ryntäsi heti ruhotupsuille ja minä roikuin riimun-narussa. Kiskoin Raipen pois mässyttämästä. Talutin Raipen kohti maneesia, pitäen tiukasti riimun-narusta kiinni. Poni oli kuulemma taluttaessa kova karkailemaan. Raipe riuhtaisi riimun-narun käsistäni ja juoksi kentän laidalle syömään. Vedin tietenkin päälleni, mutta en onneksi liannut itseäni. Nousin ylös ja lähdin huokaisten kävelemään Raipea kohti. Olisihan se pitänyt arvata, että se karkaisi… Sain ponin kuitenkin kiinni ja talutin nyt sen rivakkaasti maneesiin. Tyhjillään oleva maneesi kaikui, kun vihelsin. Talutin Raipen sisään ja suljin oven. Vein Raipen uralle ja aloimme kiertämään maneesia. Käänsin aina välillä ruunan voltille ja välillä jollekkin muulle kuviolle. Ravuutin Raipea yhdellä voltilla ja se sujui hyvin, lukuunottamatta sitä, että Raipe oikaisi vähän ja se ohjasi, en minä. Päätin sitten lähteä takaisin talliin ja pääsimmekin sinne ilman ongelmia.
Otin Raipelta päitset pois ja vetelin vähäiset vesipisarat ( jotka olivat tulleet palatessamme talliin ) hikiviilalla pois. Annoin sitten Raipen jäädä rauhassa mussuttamaan ruokiaan. Itse menin hakemaan laukkuni ja märät vaatteeni Raipen hyllyköstä. Ensimmäinen hoitokertani Raipen kanssa oli sujunut omasta mielestäni hyvin. Raipe oli kyllä aika ihana, omalla ilkikurisella tavallaan…