|
Post by Mila on Jul 12, 2013 8:56:42 GMT 2
Kat's Criminal CrushRiimiPSL, ruuna Ikä: 5v Säkä: 161cm Hoitaja: Vimmu (joulukuu 2013) HoitajahistoriaLarissa (heinäkuu - lokakuu 2013 ) Anika (Marraskuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 12, 2013 13:29:17 GMT 2
"Äiti, voisitko heittää minut tallille?" Huusin alakertaan, ja puin samalla tallivaatteita päälle. Olimme juuri muuttaneet tälle alueelle, ja selaillessani paikkakunnan talleja, löysin Vaahterapolun sivut. Sain sieltä hoitsun, Riimin, jota nyt olin lähdössä hoitamaan. "Anteeksi, kulta, minulla on kiire tärkeään kokoukseen!" Äitini hihkaisi ja paiskaisi oven kiinni. Pian ulkoolta kuuluikin auton käynnistymisen ääni. Minun ei siis auttanut kuin kävellä tallille, koska halusin nähdä Riimin, ja pyöräni oli varastettu ennen muuttoamme. "Hei, oletko sinä se Riimin uusi hoitaja? Minä olen Sari, tervetuloa" ääni sanoi takanani kun olin astumassa tallin ovesta sisään. "Jo-joo, kyllä minä olen. Nimeni on Larissa." sain kakistettua, en ollut parhaimmillaan uusien ihmisten kanssa. Sari vielä lisäsi: "Jos sinulle tulee jotain kysyttävää mieleen, olen aina käytettävissä." Mutisin vastaukseksi jotain myöntävää, ja astuin sisään talliin. Edessäni siinsi pitkä tallikäytävä, jonka vierustoilla oli hienot, vihreäkalteriset karsinat. Kävelin käytävän loppuun, ja löysin Riimin karsinan. Sen ovessa luki Riimin oikea nimi hienolla käsialalla valkoisessa nimikyltissä. Siinä oli myös syntymävuosi ja muita tärkeitä tietoja. En katsellut karsinaa tai nimikylttiä sen tarkemmin, sillä huomasin taukohuoneen oven, joka oli raollaan ja sieltä kuului puhetta. Kävin viemässä tavarani sinne, jätin ne seinän viereen, ja tervehdin ystävällisesti muita. Sain vastaukseksi vain epäselvää mutinaa, ja pian he jatkoivat omia jutteluitaan. Kävelin takaisin karsinan luo, ja vasta nyt huomasin sen ammottavan tyhjyyttään. Missä hevoseni oli? Tajusin, että sehän on varmaan tarhassa, nythän oli kesä ja kello näytti vasta yhtätoista. Katsoin ilmotustaululta tarhausjärjestyksen ja lähdin puolijuoksua tarhoille päin. Pettymyksekseni näin vain voikon tamman olevan siinä tarhassa, jossa Riimin olisi pitänyt olla. Ajattelin mielessäni: *Tuo on varmaan Nappi, Riimin tarhakaveri.* Yhtäkkiä kuulin takaani askelia, ja näin silmäkulmassani blondin tytön, sen oli oltava Sari. "Etsitkö jotain?" Sari kysyi samalla kun heitti heiniä voikolle tammalle. Päätin olla rohkea ja kysyä: "Olisin halunnut hoitaa Riimiä, mutta se ei ollut karsinassaan eikä täällä, kuten näet.." Sari hymyili kauniisti minulle, ja sanoi: "Markus on Riimillä valmennuksessa. Voit mennä maneesiin katsomaan sitä ja voit hoitaa Riimiä valmennuksen jälkeen, uskoisin." Kiitin Saria ja lähdin kävelemään maneesille päin, minne ei tosin ollut pitkä matka. Raotin ovea ja vihelsin tullessani, ettei hevoset pelästyisi nitisevää ovea. Näin Riimin liikkuvan kauniisti ja menevän juuri lävistäjällä lisättyä ravia. Selässä istui komea mies, jonka täytyi olla se Markus, josta Sari oli maininnut. Istuin tyhjään katsomoon ja katselin valmennusta. Opettaja huuteli niin positiivista kuin negatiivistäkin palautetta, ja sitä oli mielenkiintoista kuunnella. "Kaksi ohjaa, kaksi pohjetta! Nyt on hyvä. Ei noin, nyt se oikaisi! Markus, keskity! Nyt se menee peräänannossa, ota loppuravit" Riimi näytti korken kouluratsastuksen hevoselta, se oli niin kaunis. Markuskin oli hyvä ratsastamaan, hän ja Riimi olivat kuin yhtä. Markus ravaili vielä Riimillä, ja siirsi hevosen käyntiin. Hän tuli katsomon aidan viereen juomaan vesipullostaan, ja silmäili minua. "Meidän valmennuksia ei koskaan ole kukaan seuraamassa, kuka olet?" Markus kysyi yhtäkkiä. Hämmennyin, että hän puhui minulle, ja sain vastattua: "Olen Riimin uusi hoitaja, ja ja tota. Olisin hoitanut Riimiä, mutta kuulin Sarilta että olet sen kanssa täällä ja päätin tulla katsomaan, miten se menee." Markuksen huulille nousi hymy, kun mainitsin Sarista, ja se ilme jäi hänen kasvoilleen, mikä sai hänet näyttämään oudolta, ja ehkä vähän pelottavaltakin. "Haluaisitko taluttaa Riimiä loppukäynnit ja riisua sen, minulla on vähän kiire jo." Hän sanoi ystävällisesti. Vastasin, jo vähän rohkeammin: "Tottakai voin. Ja nimeni on muuten Larissa." Markus nyökkäsi, laittoi juomapullonsa takaisin aidanreunalle ja ratsasti Riimin kaartoon jossa tuli alas selästä, löysäsi vyön ja nosti jalustimet. Kävin hakemassa Riimin ja olin lähdössä kiertämään maneesia, kunnes Markus sanoi: "Voit viedä sen metsään kävelylle, se pitäisi siitä." Noudatin ohjetta ja Markus näytti minulle, mistä polku alkaa ja selitti vielä nopeasti ennen lähtöä missä kohti kannattaa kääntyä ympäri ja mihin suuntaan pitää kääntyä jos haluaa johonkin tiettyyn paikkaan. Hän oli jo kävelemässä pois, kun huusi vielä perääni: "Kiitos vielä Larissa!" Vilkutin hänelle ja sitten keskityin Riimiin. Se steppaili hieman, mutta ei ollut lähdössä mihinkään. Pian se rauhoittui ja käveli ihan normaalia vauhtia, isot askeleet sillä tosin oli, mutta olihan se iso hevonenkin. Sillä oli tainnut olla aika rankka treeni, luulisin, sillä se oli ihan hiessä ryntäistä ja satulan kohdalta. Käännyin Markuksen kertomassa paikassa ja palasin takaisin tallille. Menin sivuovesta sisään ja talutin Riimin pitkin käytävää karsinaansa. Riisuin siltä pikaiseen kamat, sillä olin kuullut että se ei ollut parhaimmillaan hoitotilanteissa, joten suoritin kaiken aika ripeästi. Laitoin satulan ja suitset karsinan ulkopuolelle ja Riimille riimun päähän, joka oli karsinan ulkopuolella sijaitsevassa koukussa. Lähdin hakemaan harjoja satulahuoneesta, ja hetken etsimisen jälkeen löysin Riimin paikan. Sillä oli kivat, liilat harjat ja liila harjapakki. Harjasin sen karvat suoriksi, ja lähdin etsimään paikkaa, mistä saisin vettä, ja löysinkin parin karsinan jälkeen olevan vesikarsinan, josta löysin myös ämpärin ja sienen. Täytin ämpärin vedellä ja vein sen Riimin karsinaan. Riimi mulkoili ämpäriä ja kirkkaanväristä sientä. Annoin sen haistella niitä, jonka jälkeen se antoi pienen kuopimisen ohella kastella itsensä. Yritin tehdä sen aika nopeasti, onneksi Riimin karsinaan oli jäänyt heiniä, joita se söi samalla kun pesin sen. Kuivasin Riimin vielä hikiviilalla, minkä sen harjaboksista löysin. Riimi tuijotti myös sitä, ja värisytti lihaksiaan, sitä ilmeisesti kutitti, kun kuivasin suurimmat vedet pois. Kävin viemässä Riimin varusteet ja harjat omille paikoilleen, ja jätin Riimin karsinaansa syömään loput heinät, sillä minulla oli Milalle asiaa. Lähdin kävelemään käytävää, ja samassa kuulin etualalta huudettavan minun lempinimeäni, Laria, ja tunnistinkin lähes heti huutajan. Sen oli oltava Evie. "Miksi sinä olet täällä?" Evie kysyi. Vastasin hänelle nyökäten samalla Riimin karsinan suuntaan: "Olen ton Riimin hoitaja." Evie hymyili ja vastasi vielä: "Ai, Riimi onkin hieno poika." Evie on yksi kavereistani, joihin tutustuin juuri kun muutimme tänne. En ollut tiennyt, että hänkin oli täällä hoitajana. Hän lähti viemään hoitohevosensa varusteita, oli varmaan ollut ratsastamassa, ja minä jatkoin matkaani. Löysin hetken etsimisen jälkeen Milan ja kysyinkin häneltä maastopoluista ja -esteistä lisää, ja sovin meneväni huomenna ratsastamaan maneesiin, sillä Markuksella ei Milan tietääkseen ollut valmennusta. Kävin vielä viemässä Riimin ulos, ja se menikin tervehtimään tarhakaveriaan. Otin vielä puhelimen taustakuvakseni Riimistä kuvan, ja kävin hakemassa tavarani taukohuoneesta jonka jälkeen lähdin kävelemään kotiin päin. Tulipas tästäkin pitkä Innostuin vähän kirjottamaan... ja kappalejaot ei oo mun vahvin juttu ! // IHANAN pitkä! Tykkäänkin enemmän lukea näitä "romaaneja" kuin parin rivin raapustuksia! Hienoamahtavaakivaa! Jatka samaan malliin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 12, 2013 18:50:33 GMT 2
unohin tummennokset turpaan.. :/ Kuvassa Riimi siis tarhassa tänään iltapäivällä, kun kävin uudestaan, tässä myös pieni tarina siitä.Astuin ulos äitini punaisesta autosta, ja kävelin tallipihan poikki ja avasin painavahkon ja nitisevän oven, ja kävelin suoraan taukohuoneeseen. Mukanani oli Equesterian PRO'sta ostamani satulahuopa ja pintelit Riimille, joiden tuomista en ollut malttanut lykätä huomiselle. Lisäksi olin ostanut itselleni samaa väriä ja mallia olevan hupparin, josta pidin kovasti. En lähtenyt hakemaan Riimiä, vaan sen varusteita satulahuoneesta, koska aijoin putsata ne. Löysin piakkoin tallilta satulasaippuaa ja sienen, sekä pyyhkeen. Ihmettelin, sillä taukohuoneessa ei ollut ketään, vaikka kello ei näyttänyt kuin vasta neljää. Sain varusteet nopeasti putsattua, vaikka niissä melkoinen likakerros jo olikin, ja vaihdoin oman huopani Riimin satulaan, ja jätin pintelit harjakoriin. Olin kotona kirjoittanut niihin jo omat nimeni, myöskin huopaan, ja toivon, ettei kukaan veisi niitä sillä ne eivät olleet halvimmasta päästä. Kävin nopeasti moikkaamassa Riimiä tarhoilla, ja näin sen juoksevan ylväästi minun luokseni, mutta harmikseni se kävi vain haistelemassa minua, ja alkoi syömään ruohoa. Kiinnostin ilmeisesti Nappia enemmän, sillä se pyöri kokoajan edessäni ja haisteli ja puuskutti langan välistä. Rapsutin sitä otsasta ja se näytti pitävän siitä. Hyvästelin ponit ja lähdin kävelemään kotiin, koska äitini ei ehtinyt hakemaan. Näin Markuksen kävelevän jonkun tytön kanssa talliin, jolla oli korkokengät ja muutenkin tallille epäsopivat vaattet. Kuka ihme hän oli?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 13, 2013 11:10:39 GMT 2
"Riimii!" Huusin ja vihelsin vuorotellen tarhan portin luona, ja viimein ruuna lähti kävelemään portille päin, ja minä menin portista sisään. Juuri, kun olin saamassa riimunnarun kiinni riimun klipsiin, lähti Riimi juoksemaan täyttä vauhtia tarhan toiseen päätyyn, ja katseli sitten sieltä ilkikurisesti, ja oli valmiina lähtemään uuteen juoksuun. En edes yrittänyt saada Riimiä kiinni sen perässä juoksemalla, vaan istuuduin tarhan reunaan, ja rapsuttelin Nappia, joka samalla kutitti päätään aidantolppaan. Riimi pällisteli tarhan toisella puolen, ja kymmenen minuutin odottelun jälkeen, se alistuen käveli takaisin portille. En heti mennyt ottamaan sitä kiinni, sillä arvasin, että se olisi lähtenyt uudestaan pakoon, joten jatkoin Napin rapsuttelua, niinkuin en huomaisi Riimiä ollenkaan. Pian kuitenkin nousin ylös, ja nappasin Riimiä riimusta kiinni ja laitoin riimunnarun kiinni. Häädin Nappia vähän kauemmaksi, ja talutin Riimin ulos tarhasta. Se hirnui kovaäänisesti kävellessämme talliin päin, niin että korvissa alkoi jo soida. *Tuo ei olisi kiva herätyskellon ääni* mietiskelin. Vein Riimin karsinaansa, irrotin riimunnarun ja laitoin sen ovessa olevaan koukkuun. Kävin hakemassa Riimin varusteet ja harjat. Kävin hakemassa Riimille heinää, että saisin sen harjattua ilman kommelluksia. Kävin sen läpi ensin kumisualla, sitten pehmeällä harjalla jalat ja mahan, ja lopuksi vielä kovalla harjalla kaulasta, selästä ja pepusta. Pään harjasin vain muutamalla vedolla, sillä Riimi ei pitänyt siitä, ja nosti päänsä ylös, johon minun oli mahdotonta ylttää. Kuokin vielä kaviot ja selvitin pahimmat takut harjasta pois. Nappasin pintelit harjakorista, ja kieritin ne jokaiseen jalkaan. Ensimmäinen meni kerran väärinpäin, mutta muuten onnistuin hyvin niiden laitossa. Nostin huovan Riimin selkään, ja se näytti juuri sopivalta ruunalle, ja pidin sen väristäkin. Seuraavaksi satula selkään, ja Riimi vähän kohotti takajalkaansa, mutta siitä huolimatta sain satulan laitettua selkään, ja kiinnitin vielä vyön. Ruuna oli saanut juuri heinänsä syötyä, kun aloin laittamaan suitsia. Riimillä oli hienot meksikolaisturpahihnalla varustetut mustat suitset. Otin riimun kaulalle ja pyysin Riimiä avaamaan suutaan, ja pitihän se sormi sinne suuhun tunkea, että herra viitsi suunsa avata, mutta sain kun sainkin hevosen laitettua kuntoon. Raotin karsinan ovea ja nappasin kypäräni sekä hanskat siitä, ja sujautin ne päälleni. Nappasin vielä metrisen kouluraipan mukaan, ja talutin Riimin ulos karsinastaan. Talutin alkukäynnit maastakäsin, ja olimme Riimin kanssa tyhjässä maneesissa kahdestaan.*Toivottavasti se pysyisikin tyhjänä* ajattelin, sillä en odottanut tältä kerralta mitään kovin suurta. Riimi kuulemma testaili ratsastajia ensimmäisillä kerroilla, joten en halunnut yhtään silmäparia katselemaan meidän menoa. Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen kävelin kentän keskelle kaartoon, kiristin vyötä ja mittasin vielä jalustimet ja nousin selkään. Jalustimet tuntui oikein hyviltä, ja samanmittasilta, joten lähdin kävelemään uraa pitkin. Tai niin olisi pitänyt käydä. Riimi nimittäin ei liikkunut eteen eikä taakse, ja pian näpäytinkin sitä jo raipalla lautasille. Mitään ei tapahtunut, kunnes kuulin maneesin ovien aukenevan, eikä tulija viheltänyt, joten Riimi säpsähti sitä, ja sain sen samalla uralle. Napautin kerran pohkeilla, ja Riimi kuunteli tarkasti apuni. Päästyäni katsomopäätyyn, tajusin kuka maneesiin oli tullut, nimittäin MARKUS. *Mitä ihmettä hän teki täällä, katsomassa minun ratsastustani? Voi ei, tunsin perhosten alkavan lentää mahassani. Nyt tästä tunnista ei tulisi muutenkaan mitään!* Markus näki minun silmäilevän häntä silmälasieni takaa, ja sanoi yllättäen: "Moi, Larissa. Mitä ajattelit tehdä Riimin kanssa?" Suoraan sanoen järkytyin siitä, että Markus puhui minulle kuin olisi tuntenut minut vuosikausia, tai edes kuukausia. "Moi vaan, Markusko sinun nimesi oli? " Markus nyökkäsi ja jatkoin: "Ajattelin vähän hakea tuntumaa Riimiin ja mennä ihan perusjuttuja, vähän niiko palauttelevaa sun treenin jälkeen." Markus mutisi jotain myöntävää vastaukseksi, ja otti rennon näköisen asennon katsomossa. *Kuinka hän saattoi olla noin rentona kun minua jännitti näin paljon?!* Huusin pääni sisällä. Otin kaikesta huolimatta ohjat tuntumalle ja aloin keski-ympyrällä työstää käyntiä. Riimi meni todella kivasti, mitänyt muutaman kerran veti liinat kiinni ja oli kääntymäisillään toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa ruuna alkoi rentoutua, ja myöskin pyöristyä kaulasta. Tein paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, ja vaihdoin suunnan, johon jatkoin vielä hetken samoja asioita. Nostin ravin ja aloin keventämään ulkojalan mukaan. Ylös, alas, ylös, alas. Ruunalla oli kivan pitkä ja rento askel. Sain ruunan pyöristymään myös ravissa, ja tein raviväistöjä pituushalkaisijalta uralle, ja takaisin pituushalkaisijalle, ja Riimi meni oikein mallikkaasti. Juuri kun olimme päässeet katsomopäädyn ohi pitkälle sivulle, ja olimme aloittamassa väistöä, joku tuli kamalalla vauhdilla sisään maneesiin, ja paiskasi oven kiinni. Kuulin vain kamalan huudon, "Markuuuuuus!", mutta sillä samaisella hetkellä lähti Riimi kiitolaukkaa maneesin toiseen päähän, ja heitti muutaman pukin matkalla, jotka eivät todellakaan olleet pienimmästä päästä. Kuulin etäisen oman nimeni huudon, ja samanaikaisesti tunsin Riimin hidastavan vauhtiaan, minun lentävän kaulalle ja Riimin pysähtyvän kuin seinään, joka ei ilmeisemmin tykännyt lisäpainosta kaulansä päällä, ja minä lensin kuin leppäkeihäs suoraan jaloilleni ja seinää päin. Riimi jäi seisomaan paikoilleen päätään ravistellen, ja minä pidin tiukasti ohjista kiinni. Kuulin etäiset juoksuaskeleet, ja pian huomasin Markuksen olevan vieressäni.
"Sattuiko sinuun?" Markus kysyi huolestuneena. *Joo, ei sattunut, lennä itse seinää päin ja kokeile miltä se tuntuu* meinasin sanoa, mutta jätin näsäviisastelut omaksi tiedokseni, ja sain sanottua: "Mikään ei ole tainnut murtua, selkä taisi vain vähän tärähtää." Mielessäni kuitenkin ajattelin: *Lisäksi ilmat lähti pihalle, en tunne pikkusormeani oikeassa kädessä, ahteriani kihelmöi ja en pysty kävelemään.* Olin yhä nojaamassa seinää vasten, nyt tosin olin lyyhistynyt istuvilleen maneesin hiekkaan. Markus otti Riimin, ja katsoi, oliko se kunnossa. Mitään ei kuulemma ruunassa näkynyt. "Pääsetkö itse ylös?" Markus kysyi, ja hetken empimisen jälkeen, kuulin suustani kuuluvan kielteinen vastaus. *Sanoinko minä oikeasti niin?* Markuksen avulla kuitenki sain itseni jaloilleen, ja tunnustelin vartaloani. Selkääni sattui vielä vähän, pikkurilliin alkoi tunto palailemaan ja sain taas hengitettyä. Markus kysyi: "Pystytkö ratsastamaan vielä?" Nyökkäsin myöntyvästi ja aloin nostaa jalkaani jalustimeen, kiipesin vaivalloisesti selkään ja tälläkertaa Riimikin lähti kiltisti kävelemään eteenpäin. Pian kuulin katsomosta kuuluvan äänen: "Mikä siinä maksaa, miksi sinä Markus hääsäät jonkun pikkukakaran takia, tule jo!" Nyrpistin hänelle nenääni, tuon oli oltava se sama nainen jonka eilen näin Markuksen kanssa. "Ilona, nyt lopetat tuon! En ole lähdössä kanssani enää tänään minnekkään, joten lähde menemään! En jaksa kuunnella sinun ainaista marinaasi!" Markus huusi naama punaisena naiselle, jonka nimi oli ilmeisesti Ilona, ja hymähti vielä lauseensa päätyttyä. Ilona ei saanut enää sanaa suustaan, ja marssi ulos korkokengät kopsuen, ja tälläkertaa, ihme ja kumma, hän sulki oven rauhallisen hiljaisesti kiinni.
Markus huokaisi, ja käveli katsomoon. Tunsin selässäni vihlovaa kipua, ja kun nostin ravin, ja aloin keventämään, tuntui selässä todella kova vihlaisu, ja siirsin äkkiä takaisin käyntiin. Kokeilin vielä uudelleen ravia, mutta se tuntui yhtä pahalle kuin aikaisemminkin, ja siirsin takaisin käyntiin. Yhtäkkiä Markus huusi katsomosta: "Minä voin ratsastaa sen loppuun, jos sinulle käy?" Itsekkään en siihen kykenisi, joten vastasin hänelle myöntävästi ja kävelin kaartoon. Tulin ales selästä, ja Markus oli jo kiipeemässä selkään. "Ei kerrota tästä kellekkään, en minä mitän kypärää tarvitse." Hän sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Naurahdin pienesti hänelle, ja hän lähti kävelemään uraa. Pian hän nosti jo laukan ja sai Riimin menemään vielä paremmin kuin eilen. Kävelin vaivalloisesti katsomoon, ja istuuduin sinne katsomaan. Hän meni jonkun 15 minuuttia, ja käyntiin siirtäessään hän tuli katsomon luokse ja kysyi: "Joko voit paremmin? Pahoitteluni vielä Ilonan puolesta.. Hän on välillä vähän. No, kipakka" Nyökkäsin hänelle, ja itseasiassa selkäni ei tuntunut niin pahalta, ainakaan näin istuessa. "Eikä Riimikään mikään paha hevonen ole, se on vain vähän säpsy, ja kyllä rauhallisempikin hevonen pelästyisi tuollaisia ääniä." Mutisin vastaukseksi jotain myöntävää, ja samalla kun Markus meni kaartoon, aloin itse nousta ylös ja hakea Riimiä Markukselta. "Onko huopa ja pintelit sinun?" Markus kysyi samalla kun nosti jalustimet ylös ja löysäsi vyötä. Vastasin hieman ihmetellen miehen puheliaisuutta: "Joo, on ne mun.." Markus hymisi jotain vastaukseksi, mistä en saanut selvää, enkä viitsinyt kysyä mitä hän sanoi.
Talutin Riimin talliin, joka ammotti tyhjyyttään, kaikki olivat ilmeisesti perheittensä kanssa huvipuistoissa tai kesämökeillään, missälie, mutta saimpahan olla rauhassa Riimin kanssa. Hetken verran. Sillä käytävää pitkin käveli Markus, jolla taisi olla minulle asiaa, koska niin kovalla kiireellä hän tuli. "Olin juuri lähtemässä, kunnes muistin lähteväni Riimin kanssa kisoihin muutaman päivän päästä, ja minulla ei ole ketään kisahoitajaa nyt kun Sarikin on Englannissa, joten lähtisitkö mukaani? Menen metrikympin radan, joka on viimeisenä luokkana, niin herätyskään ei olisi niin aikainen. Kunhan osaat nutturat tehdä niin olet tervetullut mukaani! Kello 14 täällä?" Häkellyin täysin tästä sanatulvasta, mutta vastasin: "Voin minä tulla, ei minulla varmaan mitään muutakaan ole." Näin Markuksen kasvoille nousevan hymyn ja huomasin pian hymyn olevan myös omalla naamallani. Markus lähti kävelyjuoksua takaisin ulos, ja huusi vielä ennenkuin sulki tallin oven: "Koita parantaa itsesi siihen mennessä!" Naurahdin, ja otin Riimin harjaboksista kovan harjan, jolla kävin ruunan pikaiseen läpi, sillä varusteet olin ottanut jo aiemmin pois. Riimi ei ollut ollenkaan hikinen, niin rankka tuo Ilona-härdelli ei sille ollut ollut. Vein varusteet pois, ja palatessani karsinan luo kaivoin taskustani porkkanan, jonka katkaisin kahtia ja laitoin ne Riimin ruokakuppiin, josta se nappasi ne suuhunsa. Rapsutin sitä kaulasta, ja ajattelin kuinka ihanan hoitohevosen olenkaan saanut. Napsautin riimunnarun kiinni Riimin riimuun ja talutin sen tarhaan. Taputin sitä vielä kaulalle, irrotin riimunnarun ja kuiskasin sen korvaan: "Huomenna nähdään taas, ruunaseni."
//Onko ne kisat 15.7 vai 17.7, kun sanoit siinä viestissä 15, ja kisojen sivuille lukee 17
///Voisitko lisätä tämän hoitopäiväkirjan kanneksi? (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 14, 2013 11:01:02 GMT 2
Jätin suosiolla ratsastusvarusteeni kotiin, ja lähdin kävelemään pientä tallille vievää polkua, johon oli painautunut kavionjälkiä, ilmeisesti joku oli käynyt täällä ratsastamassa. Selkäni oli yhä vähän kipeä, muttei niin pahasti ettenkö tallille menisi. Pian saavuinkin jo tallille, ja rapsutettuani bordercollien näköistä koiraa kävelin sisään talliin, johon koira minua seurasikin. Vein vähäiset tavarani Riimin karsinan eteen, ja hain sen harjat jo valmiiksi, jonka jälkeen lähdin hakemaan ruunaa tarhasta. Nappia ei tarhassa näkynyt, ja Riimikin antoi hyvin kiinni kun ei ollut kaveria, jonka kanssa voisi juosta pakoon. Talutin Riimin sisälle ja vein sen karsinaansa. Talli oli taas ihan tyhjillään, tosin taukohuoneesta kuului puheensorinaa. Nappasin Riimin harjaboksista harjan ja kävin hevosen kauttaaltaan läpi. En hakenut sille heinää, koska en harjaisi sitä kauaa. Riimi osoitti vähän mieltään kuopimalla, ja uhittelemalla hampaillaan, mutta kun en reagoinut siihen mitenkään, se lopetti aika pian. Kuokin kaviot ja selvitin pahimpia takkuja harjasta pois, ja irrotin riimunnarun kalterien välistä, talutin Riimin ulos ja suuntasin hoitsuni kanssa maastopoluille, koska kipeän selkäni takia en viitsinyt ratsastaa, ja halusin olla kisoihin mennessä terve. Kävelimme pientä hiekkatietä pitkin ja Riimi käyttäytyi oikein mallikkaasti, mitänyt hieman säpsähti tuulen virettä puissa ja oksien raksahtelua, mutta muuten käveli rauhallisesti löysän narun päässä. Käännyimme hetken päästä vehreälle niitylle, jossa annoin Riimin syödä ruohoa. Aurinko häikäisi puiden lomasta ja istuuduin Riimin viereen, ja katselin hevosta. Se oli niin upea, en voinut uskoa että se oli hoitsuni, ja saisin viettää sen kanssa koko kesän ja talven ja vielä monta vuotta! Riimi pärshkähti, ja halusi liikkua eteenpäin, joten nousin ylös ja jatkoimme matkaamme takaisin metsään, joskin toiselle puolelle niittyä, jossa pilkotti polun alku. Riimi kuunteli innoissaan metsän ääniä ja pärski ja hirnui vähän väliä. Samalla se napsi lehtiä puista, ja pian sillä olikin niitä suu täynnä, joka hieman vaikeutti hirnumista, mutta se ei Riimiä haitannut, se hirnui ja samalla ruuat tipahti maahan ja sitten piti pysähtyä noukkimaan ne kaikki ennenkuin pystyi matkaa jatkamaan, eikä näin tapahtunut vain kerraan, vaan todella monta kertaa, ja minua alko jo se ärsyttämään. Onneksi Riimi lopetti jo hirnumisen, söi vihreät ja pian saavuimmekin isomalle hiekkatielle, jonka vasempaan reunaan siirryimme, siltä varalta jos siinä menisi autoja. Toisella puolella tietä meni ohitsemme haukkuva saksanpaimenkoira pienen omistajansa kanssa, joka sai juuri ja juuri pidettyä koiransa poissa meidän kimpustamme. Riimi alkoi 'pörisemään', koska ilmeisesti pelkäsi koiraa paljon. Rauhoittelin sitä rapsuttamalla kaulasta ja puhelin sille rauhallisella äänellä diibadaabaa, ja selvisimme ilman kamalampaa välikohtausta ja pian Riimikin rentoutui. Viidentoista minuutin kävelyn jälkeen saavuimmekin tallille, ja näin oranssin auton kaartavan pihasta, ja ajavan suoraan meitä päin, ja pian huomasinkin kuskin olevan Ilona. Ilmeisesti taas riidelleet Markuksen kanssa. Riimi säikähti kovaäänistä autoa ja soran lentämistä, ja hyppäsi pystyyn muutaman kerran, mutta sain pidettyä sen käsissä. "Sooo, Riimi, ihan rauhassa." Sain sanottua, samalla kuin katson hevosen nousevan kerran vielä kohti taivasta. "Pruuuuu, ei mitään hätää, soo" jatkoin vielä. Riimi laskeutui neljälle jalalle, ja rapsutin sitä kaulalle, ja se rauhoittui, tosin se oli ihan jännittynyt vielä. Markus oli ilmeisesti seurannut tallin ovilta Riimin riehumista, ja huusi minulle: "Kävitkö maastossa kävelemässä?" Huusin Markukselle myöntävän vastauksen ja kannustin Riimiä kävelemään tallille päin. Se steppaili ja pärski vieläkin, mutta lähempänä tallia se rauhoittui ja käveli talliin rauhallisesti. Markus lähti omille teilleen ja vein Riimin karsinaansa, ja harjasin sen kevyesti läpi ja tarkistin, oliko kavioissa kiviä. Kävin viemässä harjat paikoilleen ja talutin Riimin tarhaan, johon Nappikin oli jo ilmaantunut. Tervehdin voikkoa ponia, ja päästin Riimin vapaaksi, ja se menikin heti piehtaroimaan ja syömään. Rapsutin Nappia päästä, ja kävelin takaisin talliin hakemaan tavaroitani. Riimi olikin ehtinyt kakata karsinaansa, joten hain kottarit ja talikon, nappasin kasan karsinast ja kiikutin kottareille lantalaan. Lakaisin vielä käytävän omaksi ilokseni, ja koska minulla ei ollut kotiin mikään kiire. Siitä tulikin oikein siisti, ja katselin vielä ilmotustaulua, mutta siinä ei ollut mitään erikoisempaa. Rapsuttelin hetken vielä tallikissaa, jota olin kuullut kutsuttavan Toheloksi, ja se alkoikin kehräämään. Se lähti pian taukohuoneen suuntaan, ja itse lähdin kävelemään kotiin päin. Loppuun vielä kuva, minkä hätäisesti piirsin maastoreissustamme
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 15, 2013 11:11:18 GMT 2
"Soo, Riimi, seisohhan nyt." Sanoin ruunalle, joka pyöri käytävällä puolelta toiselle. Yritin saada suojia sen jalkoihin, mutta aina, kun suoja oli jo melkein paikallaan, liikahti Riimi sen verran, etten saanut tarroja kiinni. Hetken aikaa niitten kanssa venkslattuani sain kun sainkin kaikkiin jalkoihin suojat laitettua. Olin jo aikaisemmin harjannut Riimin, ja nyt oli vuorossa suitsien laitto, joista irrotin ohjat. Tarkotuksenani oli irtojuoksuttaa Riimi, olin jo aikaisemmin käynyt maneesissa tarkistamassa, että se oli tyhjillään. Hetken taistelun jälkeen sain ruunalle suitset päähän, ja napsautin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen, ja otin uuden kamerani, jonka olin tänäaamuna saanu seitsemäntoistavuotis-syntymäpäivälahjaksi, mukaani, ja samoten myös kypärän, hanskat ja ohjat, siltä varalta jos joku tulisi maneesiin ja joutuisin menemään selkään. Avasin maneesin raskaan oven ja kävelimme Riimin kanssa sisälle, ja onnekseni, maneesi oli edelleen tyhjä. Talutin Riimiä alkukäyntien ajan, jonka jälkeen päästin sen irti, ja aluksi se vain seurasi minua, kun kävin viemässä kypäräni ja hanskani katsomon laidalle, ja laitoin maneesin portin kiinni, siltä varalta, että joku tulisi, tai Riimi osaisi avata oven itse. Nappasin juoksutuspiiskan maneesin aidan takaa, ja huiskaisin sitä vähän ilmassa, ja Riimi lähti ravaamaan nätisti maneesin toiseen päähän. Otin kamerani valmiiksi, ja Riimi leikitteli toisessa päässä pelkäävänsä sitä päätyä tai kuulevansa jotain, ja tuli pukkilaukkaa takaisin päin, ja sainkin muutaman hyvän kuvan. Minun ei enää tarvinnut käyttää raippaa, sillä Riimi juoksi itsekseen ympäri maneesia ottaen välillä pieniä spurtteja. Päätin pystyttää esteen toiselle pitkälle sivulle, ja pian siellä komeili puna-valko-raidallinen n. 50cm korkea pystyeste. Riimi hyppäsi sen ilman kehotusta, ja ihastuin sen hyppytyyliin, se hyppäsi tasaisesti ja se näytti hienolta. Korotin esteen noin kuusikymppiseksi, sillä isommaksi en sitä paljoa viitsinyt laittaa tulevien kisojen takia. Napsin kuvia hoitsustani, ja pian se tulikin poseeraamaan kentän keskelle korvat hörössä. Leikin Riimin kanssa seuraamisleikkiä, ja alun vaikeuksien jälkeen se seurasi minua todella hyvin, ja pysähtyi minun pysähtyessä, ravasi kun minä juoksin, ja kun kiihdytin vauhtiani, tuli Riimi täyttä laukkaa perässäni. Yhtäkkiä kuulin kamerani suljinäänen katsomosta, ja kun kohotin katseeni, näin yllättäen Markuksen. "Ei kai haittaa, että otin muutaman kuvan teistä?" Naurahdin miehelle, ja yritin viheltäen saada Riimin luokseni. Katsomosta kuului toinen vihellys, paljon kovempi ja kimeämpi, johon Riimi havahtui ja ravasi Markuksen luo. Markus rapsutti Riimiä päästä, jonka jälkeen laittoi kamerani katsomon reunalle, ja sanoi: "Taidan lähteä jatkamaan tallitöitäni..." Juoksin vielä Riimin kanssa hetken, ja mentiin esteemme muutaman kerran molemmista suunnista, kunnes kuulin maneesin ovien aukenevan ja kävelin Riimin luo ja otin sen poskihihnasta kiinni. Tulijat paljastuivat Juliaksi ja Pepiksi, ja talutin Riimin katsomon luo, onneksi otin ohjat mukaan, sillä kiinnitin ne nyt Riimin kuolaimiin ja sujautin hanskat käteeni, sekä laitoin kypärän päähäni. Riimi hirnahti Pepille joka hörisi ruunalle takaisin. "Moi." sanoin Julialle, ja tämä tervehti takaisin, mutta keskittyi sitten poniinsa, ja itse lähdin kentälle, sillä en tiennyt mitä ratsastuksesta tulisi ilman satulaa. "Tuunko punttaa sut?" sanoi Evie, joka oli juuri kävelemässä kentän ohitse, ilmeisesti lähdössä kotiinsa. Vastasin myöntävästi, ja pääsinkin selkään helposti kaverini avulla. Riimillä oli vähän terävä selkä, sekä säkä, muttei niin paha etteikö sillä voisi ratsastaa. Itseasiassa sillä oli ihan mukava selkä niin isoksi hevoseksi. Kävelin hetken ja nostin sitten ravin. Kesti hetken päästä mukaan Riimin ravin rytmiin, mutta kun sen löysi niin istuminen helpottui huomattavasti. Selkäni oli yhä hieman kipeä, mutta oli se jo parempi, ja luultavasti keskiviiikkoon mennessä täysin terve. Ajattelin ottaa Riimillä vähän laukkaa, ja Riimi vähän innostui antamistani laukkapohkeista, ja heitti pienen pukin, ja jatkoi sitten tasaista laukkaa. Horjahdin vähän pukista, mutta sain hyvin pidettyä itseni selässä. Siirsin raviin ja kevensin hetken painaen polviani ruunan kylkiin ja nousin ravin tahdissa ylös-alas-ylös-alas. Markus oli taas livistänyt töistään, ja seurasi menoani kentän laidalta. Siirsin käyntiin ja taputin Riimiä kaulalle, ja ruuna hörisi antaessani sille pitkät ohjat. Markus huusi kentän laidalta: "Kertoiko kukaan sinulle, että olit ensimmäinen joka meni Riimillä ilman satulaa?" ja mies naurahti vielä päälle. "Oletko tosissasi?!?!" Kysyin ihmeissäni, Riimi ei ollut tuntunut yhtään siltä, että sillä ei oltu ennen menty ilman satulaa. Markus nyökkäsi ja käveli takaisin talliin, luultavasti jatkamaan töitään. Kuulin tallista vielä huudon: "Menen sillä huomenna vielä koulua, voisitko laittaa sen kuntoon ja kävellä alkukäynnit, niin että se olisi kahdelta valmis?" Huusin vielä Markukselle myöntävän vastauksen, ja laskeuduin Riimin selästä, ja talutin sen talliin, jossa Markus lakaisi lattiaa. Vein Riimin karsinaansa, jossa riisuin siltä suitset ja nappasin suojat irti jaloista. Vieritin oven kiinni, ja vein tavarat oikeille paikoille, jonka jälkeen laitoin Riimille riimun päähän ja klipsautin riimunnarun kiinni riimuun ja vein ruunan pihalle. Napin hoitaja oli juuri hakemassa voikkoa tammaa ja laitoin Riimin samalla portinavauksella sisään tarhaan, jossa se jäi huutamaan tarhakaverinsa perään. Kävin hakemassa tallista kamerani ja otin muutaman kuvan Riimistä, katselin myös Markuksen ottamia kuvia meistä, jonka jälkeen hain omat kamani vielä tallista ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 16, 2013 3:17:42 GMT 2
"Markus menee tänään Riimillä, niin mä vaan kävelytän sen, ja sit se pyys muo laittaa Riimin kuntoo." Sanoin Evielle taukohuoneessa, joka oli juuri tekemässä lähtöä kotiin päin. Kaverini oli ollut jälleen aikaisin liikkellä, ja oli jo käynyt tuuppaamassa Simon kanssa, ja hyvin oli ilmeisesti mennyt. "Okei, no mä lähen tästä kotii, moikka!" Evie huikkasi ja lähti kävelemään kotiinsa. Kello oli jo 15 yli yksi, ja kävin hakemassa Riimin harjat ja varusteet karsinan eteen valmiiksi. Kävelin rivakasti tarhoille, ja Riimikin antoi hyvin kiinni, ja olin oikein tyytyväinen, ettei minun tarvinnut odottaa, että millon herralle sopisi tulla sisään, vaan se tuli silloin kun minä halusin. Talutin ruunan talliin ja päätin laittaa sen käytävällä, koska tallissa ei ollut ketään laittamassa hevosta kuntoon, niin saatoin rauhassa omia käytäväpaikan itselleni. Harjasin Riimin ripeään, sillä kello alkoi olemaan jo puoli kaksi, ja minun piti vielä kääriä pintelitkin ! Kuokin kaviot ja selvitin harjan, jonka jälkeen aloin laittamaan varusteita. Onnekseni Riimi seisoi lähes paikallaan pinteleiden laiton ajan, ja sain kaikki ekalla kerralla oikeinpäin. Nostin satulan huopineen Riimin selkään, ja takajalka kohosi heti, kun satula kosketti selkää, mutta ei onneksi osunut minuun. Riimi pärskäisi hermostuneesti, ja pullisti mahaansa kun laitoin satulavyötä kiinni. "Onko sinun aivan pakko tehdä tuota juuri nyt?!" Huudahdin ruunalle, ja sain juuri ja juuri kiskottua vyön ensimmäiselle reiälle. Otin riimun kaulalle ja Riimille suitset päähän, kiinnitin soljet ja kiristin vielä satulavyötä, joka menikin muutaman reiän, nyt kun Riimi oli taas normaalisti. Irrotin riimun kettingeistä ja heitin sen Riimin harjaboksin päälle, länttäsin kannen kiinni ja nappasin kypäräni sekä kamerani boksin vierestä, ja lähdin maneesiin, kun kello näytti kahtakymmentä vaille kahta. Nousin selkään, kun olin vielä kiristänyt vyötä ja mitannut jalustimet, ja Riimi lähti kiltisti kävelemään, eikä tehnyt enää stoppeja, niinkuin ekalla kerralla. Kävelin molempiin suuntiin ja ruuna käveli reippaasti eteenpäin, muttei kuitenkaan ollut lähdössä alta. Pian maneesin ovet aukenivat, katsahdin kelloon ja se oli juuri kaksi, Markus ei ainakaan ollut myöhässä. Harmikseni ovesta ei tullutkaan Markus, vaan Wienna-koira, joka oli saanut oven itse auki. Jatkoin kävelyä, ja aloin jo hermostua, kun Markusta ei näkynyt. Pian kuului juoksuaskelia maneesin ulkopuolelta, ovet avattiin rivakasti, ja kukas muukaan sieltä tuli, kuin myöhässä oleva Markus. "Sori, jäin suustani kiinni, tulipahan vähän pidemmät alkukäynnit." Markus sanoi huohottaen, ja vein Riimin kaartoon, tulin ales ja kiristin vielä vyötä yhdellä rei'ällä. Markus sujautti kypärän päähänsä, ja katseli Riimin varustuksen läpi ja tokaisi: "Oikein hyvin laitettu, pintelitkin olet saanut siististi." Markus kiipesi selkään ja lähti uralle, jossa nostikin heti ravin. Kävelin katsomoon ja otin kamerani, halusin saada muutaman hyvän kuvan hoitsustani. Riimi oli alussa vähän apuja vastaan, pää kohosi kattoon, ja Markus ärähteli ruunalle vähän väliä. Hetken valtataistelun jälkeen Riimi antoi niskasta periksi, ja menikin sitten oikein nätisti. Markus teki raviväistöjä, ja siirtymisiä yhden askeleen yli, jotka ottaa takapäätä alle, ja Riimi näytti kuuntelevan apuja todella hyvin, ja suoritti kaikki Markuksen vaatimat tehtävät helposti ja kauniisti. Rapsutin Wiennaa, joka maneesiin oli aiemmin tullut, ja se tuntui nauttivan siitä. Pian se kuitenkin lähti omille teilleen, ja jäin katsomaan Markuksen ratsastusta. Hetken päästä maneesin ulkopuolelta kuului korkokenkien kopinaa, ja kukas muukaan sieltä oli tulossa kuin itse Ilona, pahanilman lintu. Hän katsoi minua arvostelevasti, ja käveli katsomon toiseen päähän, jossa istuutui ales. Hän mulkoili minua, ja aina kun katsahdin sinne päin, hän nosti nokkansa pystyyn ja esitti seuraavansa Markuksen ratsastusta. Markus oli ehtinyt jo työstää laukkaa, ja meni vielä hetken jonkinlaista ravitehtävää. Ilona huudahti miehelle tervehdyksen, ja Markus vastasi: "No terve. Miksi tulit tänne? Vaatteesihan voivat likaantua." Markuksen sanomisissa oli ivaa ja pientä v**tuilua. Ilona hymähti, ja vastasi: "Tulin vain katsomaan, että pysyt muista naisista irti ja saan kai minä muutenkin tulla tänne, omatpahan ovat vaatteeni." Markus katsoi Ilonaa merkitevästi, ja huudahti pitkän sivun toisessa päässä ollessaan minulle: "Larissa, tuletko loppuverkkaamaan Riimin?" Huusin myöntävän vastauksen ja näin Ilonan ilmeen nyrpistyvän, mutta en välittänyt siitä ja sujautin kypärän päähäni. Nousin ja kävelin kentän keskelle, mihin Markus oli pysäyttänyt Riimin. "Kolme ylöspäin taisi olla sinun jalustimiesi kohta, eikö?" Markus kysäisi, ja häkeltyneenä sitä, miten hän oli kiinnittänyt tuollaiseen huomiota, ja vastasin hänelle: "Siinä ne taisi olla." Markus roikkui toisella puolella, kun nousin selkään, ja osuin häntä vahingossa olkapäähän jalallani. "Anteeksi, anteeksi!" Huudahdin, kun Markus tunnusteli poskeaan. "Ei se mitään, on mua kovemminkin potkaistu." Markus sanoin pilke silmäkulmassa, ja kiitti jälleen minua Riimin kuntoonlaitosta ja muistutti huomisista kisoista: "Ole täällä ajoissa, lähdemme kolmelta jolloin Riimin pitää olla valmiina. Laita kisoissa tarvittavat varusteet Riimin karsinan eteen, niin kannetaan ne siitä sitten autoon. Ei tarvitse siinä vaiheessa alkaa ettimään jotain tiettyä puuttuvaa." Moikkasin Markukselle, jota Ilona odotti maneesin ovella, ja lupasin olla ajoissa tallilla, ja siirsin Riimin käynnin kautta raviin. Riimi tuntui oikein hyvältä, kun Markus oli mennyt sillä, ja sain sen asettumaan ja taipumaan hyvin, sekä myötäämään ihan erilailla niskasta kuin aiemmin, rehellisesti siis. Keventelin vartin ajan ja siirsin käyntiin, ja kävelin loppukäynnit. Taputin ruunaa hyvin menneistä loppuverkoista, ja vähän Markuksenkin puolesta. Riimi hörähti rentoutuneesti ja käveli rennosti eteenpäin. Kävelin pian kaartoon, jossa laskeuduin selästä ja löysäsin vyötä sekä nostin jalustimet ylös. Lähdin kävelemään talliin päin, ja nappasin katsomon reunalta kamerani. Jätin Riimin taas käytävälle, jossa riisuin siltä varusteet, ja mielessäni välähti, että voisin pestä sen huomisia kisoja varten. Talutin Riimin vesikarsinaan, ja se ei tuntunut pitävän kosteudesta. Avasin hanan ja Riimiltä tuli 'hätä'kakat, kun suihkautin vettä ruunan päälle. Riimi ei malttanut seistä paikallaan, ja kokoajan sainkin olla liikkeessä, että vesi osui Riimin, saatikka että se olisi jotenki puhdistanut Riimiä. Löysin vesarin hyllystä hevos-shampoota, ja levitin sitä kevyesti riimin pepulle, satulankohdalle, kaulalle sekä ryntäisiin, ja vähän myös jalkoihin. Hieroin sitä vielä sienellä, jonka myöskin nappasin korista, ja sitten suihkutin saippuat pois. Kuivasin Riimin vielä sen harjakorissa olleella kuivauslastalla. Kävin hakemassa ruunalle sen oman liilan fleeceloimen, joka oli Riimin päällä sen aikaa, kun pesin sienen, keräsin kakat ja kuivasin vesarista ylimääräiset vedet kaivoon. Otin Riimiltä loimen pois, ja kävin viemässä ruunan ulos, jossa Nappi odotti jo kaveriaan. Sanoin Riimille heipat, ja menin taukohuoneeseen istumaan, ja katsomaan ottamiani kuvia, joista muutama oli hyvin onnistunut. Mietin samalla Riimiä, ja vähän Markustakin, ja mieleni harhaili ties mihin suunnitelmiin ja unelmiin. Yhtäkkiä kuulin tallin käytävältä kovaa kinastelua ja huutoa, ja siellähän he taas olivat riitelemässä, Markus ja Ilona. "Miksi pyörit täällä tuollaisten keskenkasvuisten ja alaikäisten kakaroiden kanssa, vaikka sinun pitäisi viettää enemmän aikaa minun kanssani!" Ilona huusi, ja tarkoitti keskenkasvuisella ja alaikäisellä ilmeisesti minua. Markus huusi raivoissaan takaisin: "Larissa ei ole keskenkasvuinen kakara, vaan paljon asiallisempi kuin sinä. Ja ja ja paljon mukavempikin kuin sinä !" Häkellyin Markuksen kehuista, eihän hän edes tuntenut minua, olin vain Riimin hoitaja, that's it. Kuuntelin parin huutamista, mutta yhtäkkiä kolmas ääni tuli väliin, sen täytyi olla Mila: "Nyt lopetatte! Saatte kohta porttikiellon molemmat tänne, olkaa tyytyväisiä ettei kukaan pienimmistä tallilaisista ollut kuuntelemassa!" Sujautin äkkiä kuulokkeet korvilleni, ja yritin olla kuin en olisi kuullut mitään, kun Mila saapui taukohuoneeseen. "Ai Larissa, moi." Mila tervehti. Otin kuulokkeet korviltani, ja tervehdin tallinomistajaa. "Kuinkas Riimi meni tänään?" Mila kysyi, ja vastasin naiselle: "Markus meni sillä, mutta mitä nyt alkukäyntejä ja loppuverkkoja menin, niin oikein mukavasti. Ja se käyttäytyi hyvin hoitaessa, eikä kuin kerran vähän uhitellut." Mila vastasi vielä: "No hyvä hyvä," ja jatkoi sitten hommiaan, ja häipyi pian taukohuoneesta. Jäin vielä istumaan sinne, sillä en jaksanut vielä lähteä kävelemään kotiin, eikä minulla ollut siellä mitään tekemistäkään. Laitoin kuulokkeet takaisin korville ja keskityin musiikkiin. Pian Markus tuli huoneeseen paiskaten oven kiinni perässään. "Ai sinä olet vielä täällä." hän tokaisi, ja nyökkäsin hänelle. Otin kuulokkeet korviltani ja sanoin: "Kuulin mitä sanoit minusta, tarkoititko sitä oikeasti?" Markus katsahti minuun, ja vastasi myöntävästi. "Ilona on ollut entistä hankalempi viime aikoina, ja olen todella miettinyt suhdettamme. Olisi kai aika erota, sillä ei tästäkään tule mitään, kun riitelemme joka päivä, kun nyt jo Milakin tuli väliin, mitä hän ei ennen ole tehnyt." Markus jatkoi. "Niin, sinunhan asiasi se on," vastasin miehelle ja jatkoin: "Saisinko puhelinnumerosi siltävaralta, että tulee jotai tärkeää sanottavaa?" Markus nyökkäsi ja annoin puhelimeni hänelle, johon hän näppäili numeronsa, ja jonka tallensin kännykkääni. Markus-nimen perään lipsahti vahingossa kolmonen, ja laitoin sitten tahallani sen eteen < - merkin, jolloin nimen perään syntyi sydän. *Olkoon noin, en jaksa enää muuttaakkaan sitä* mietin. Yhtäkkiä Markus vielä tokaisi: "Ja tarkoitin todella mitä sanoin Ilonalle sinusta, sinä käyttäydyt kuin aikuinen, toisinkuin Ilona. Miten päädyit tänne hoitajaksi, miten en ennen ole törmännyt sinuun?" Yllättyneenä miehen paljosta puhumisesta vastasin: "Muutimme vasta vähän aikaa sitten tänne, ja selatessani netistä läheisiä talleja löysin Vaahterapolun, ja soitin sitten Milalle ja kysyin vapaita hoitohevosia, ja päädyin sitten Riimin hoitajaksi. Mila kertoi myös sinusta, kuinka treenaat ja kisaat Riimillä, ja olin innoissani siitä. Ja olen vieläkin, olet todella mukava mies, ja no. pidän sinusta. Et ole semmoinen, joka tiuskii nuoremmille ja osaamattomammille, vaan juttelet kuin vanhoille ystäville, ja pidän siitä. Olet mukava, en keksi muuta sanottavaa. Täytin juuri 17, kuinka vanha itse olet?" Markuksen naama alkoi punoittamaan, ilmesesti sanomistani kehuista ja vastasi: "Täytin muutama kuukausi sitten 20, ja itseasiassa, luulin sinua vuoden tai pari vanhemmaksi. Ja täällä on vähän paha olla mykkä muille kuin kavereille, ja olen luonteeltani muutenkin sosiaalinen, ja on hauska saada muut nauramaan." Markus naurahti "Olisi kiva tutustua sinuun paremmin, ja viettää kanssasi aikaa muutenkin, kuin vain nähdä sinut silloin tällöin täällä, ja käskyttää laittamaan Riimi minulle kuntoon." Markus sanoi ilmeisesti vähän pahoillaan ja häveten. Vastasin pikaisesti: "Ei se mitään, laitan Riimin ihan mielelläni sinulle kuntoon, ja teidän ratsastustanne on kiva katsella, olisimpa minäkin noin hyvä. Ja ehditään me vielä tutustua, en minä täältä tallilta ihan heti ole mihinkään lähdössä !" Markus naurahti, ja alkoi pakkaila kamojaan: "Nyt taitaa olla aika lähteä, kun pitää vielä käydä kaupassa. Nähdään huomenna!" Markus huikkasi taukohuoneen ovelta, ja nousin itsekkin ylös, ja keräsin tavarani, ja lähdin kävelemään kotiin. Illat alkoivat jo vähän hämärtyä, mutta hyvin näin kävellä metsän poikki kotiin. Yhtäkkiä puhelimeeni saapui viesti, ja kaivaessani puhelintani taskusta, myös toinen. Avasin puhelimeni, ja viestit olivat Markukselta, hän oli ilmeisemmin katsonut numeroni puhelimestani samalla kun laittoi oman numeronsa siihen, ja Markus kirjoitti: -Tuli jo ikävä sinun ääntäsi ja toinen viesti oli heti perään: - <3 Loppuun vielä epäonnistunut kuva Markuksesta ja Riimistä // Siitä se lähtee Yritän tänään saada aikaiseksi itsekkin kirjotettua jonkinlaista päiväkirjamerkintää tuonne sivuille
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 13:26:07 GMT 2
Herättyäni kahdeltatoista ja syötyäni läksin tallille, ja hainkin Riimin lähes heti sisälle. Ruuna oli päättänyt sopivasti näin kisa-aamuna käydä piehtaroimassa oikein antaumuksella, joten tiedossa olisi siis tunnin harjausurakka. Riimi antoi kiltisti kiinni tarhasta, ja seurasi perässäni talliin löysällä narulla. Kävin hakemassa Riimin varusteet, ja harjat, sekä fleeceloimen. Kävin Riimin ensiksi läpi kumisualla, jolla pahimmat kurakökkäreet irtosi. Käytin vielä n. puol tuntia harjaamiseen, ja harjauksen jälkeen ruuna hohti puhtauttaan. Nappasin muovipussistani karvankiillotusainetta, jotai suihkin Riimin karvoihin, ja jouhiin. Kuokin kaviot ja öljysin ne. Selvitin harjan kunnolla, samoin hännän, koska nutturoiden tekeminen olisi edessä. Mukanani oli kipollinen valkoisia kumilenkkejä, sekä kävin hakemassa taukohuoneesta penkin, ja siirsin Riimin käytävälle. Nappasin purkista parisenkymmentä lenksua taskuuni, josta ne olisi helpompi ottaa. Otin myös harjakorista kamman, jonka avulla jaoin harjan 13 osaan. Riimi pysyi yllättävän hyvin paikoillaan, mitä nyt silloin tällöin vähän siirsi painoa jalalta toiselle, tai astui yhden askeleen sivulle päin. Sain jaetut osat letitettyä, ja sen jälkeen kieritin ne nutturoille. Laitoin niihin vielä muutamat ponnarit lisää, että ne varmasti pysyisi koko radan ajan. Siirryin sitten häntään, johon tein kauniin ranskalaisen letin, joka sopi Riimille oikein hyvin. Viimeiseksi jäi otsaharjaan nutturan tekeminen, minkä teki vaikeaksi Riimin pään ylös nostaminen. Sain jonkunlaisen nutturan siihen väsättyä, ja kello olikin jo vähän vaille kaksi. Kävin hakemassa kuljetussuojat satulahuoneesta, ja laitoin ne Riimin karsinan edustalle valmiiksi. Keräsin Riimin harjaboksiin kaiken tarpeellisen, kumilenksut, kamerani jne, ja otin sieltä vähän ylimääräisiä tavaroita pois. Siirsin boksin loimen ja kuljetussuojien viereen. *Ainiin! Riimin suojat olivat vielä satulahuoneessa,* ja kävinkin heti hakemassa ne ja laitoin ne harjaboksiin. Yhtäkkiä kello olikin liikahtanut puoli kolmeen, eikä Markusta näkynyt missään, joten päätin tekstata hänelle. - Oletko jo tulossa? Riimi kohta valmis.Pian kännykkäni tärisi viestin merkiksi, ja katsoin Markukselta saamani viestin: - Kohta tallilla.Aloin siis laittamaan Riimille kuljetussuojia, joista ruuna ei näyttänyt pitävän sitten ollenkaan. Se nosteli jalkojaan, pyöri eikä ollut hetkeäkään paikallaan. Olin juuri laittamassa viimeistä suojaa, kun Markus tuli talliin. Hän tervehti ja kysyi: "Mihin silmälasisi ovat jääneet?", vastasin hänelle alkavani käyttää piilareita, johon hän nyökkäsi ja käveli taukohuoneeseen, ilmeisesti vaihtamaan vaatteita. Heitin loimen vielä Riimin päälle, kiinnitin soljet, napsautin ketjut irti riimusta ja riimunnarun niiden tilalle. Suitset ja satula olivat myös valmiina karsinan edessä odottamassa. Pian Markus tulikin taukohuoneesta, silmäili Riimin nopeasti läpi ja nyökkäsi. "Viedään se koppiin," hän sanoi, ja lähti kävelemään tallin ovea kohti, jonka hän avasi minulle ja Riimille. Kävelimme ulos ja valkoinen traileri odotti pihalla. Ratissa istui Joonas, Markuksen isoveli, ja apukuskin paikalla Mila. Moikkasin heille, ja Markus avasi trailerin lastaussillan. Talutin Riimin vähän kauemmaksi, josta lähestyimme traileriin. Riimi meni vaivatta koppiin, ja kävin hakemassa sen heinäverkkoon heinää. Sillä välin Markus oli tuonut Riimin satulan ja suitset, ja lähdin itse hakemaan harjaboksia. Mietin vielä kerran, että oliko kaikki, ja omasta mielestäni oli. Istuuduimme Markuksen kanssa auton takapenkille ja lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla otin Riimin suitset ja menin ovesta koppiin, koska kisapaikalla hevonen piti pitää suitsitettuna koko ajan. Vaihdoin ruunan riimun suitsiin näppärästi, ja Markus avasi lastaussillan, jota pitkin peruutin Riimin pois trailerista. Riimi tuli vähän kiireisesti ulos, ja astui jalallaa yli lastaussillan, mutta pomppasi takaisin ja hirnui sitten ilmoittaakseen tulostaan. Muutama takaisinhirnunta kuului muiden trailereista, mutta siihen se jäikin. Markus kävi kisakansliassa ilmoittautumassa ja maksamassa, ja sillä välin kävelytin Riimiä pitkähkön matkan jälkeen. Markuksen palatessa takaisin otimme Riimiltä loimen ja kuljetussuojat pois, ja harjasin sen vielä läpi, ja tein yhden nutturan uudelleen, sillä loimi oli hinkannut juuri siihen kohtaan ja nutturasta hapsotti jouhia joka ilmansuuntaan. Markuksen edelleen pitäessä Riimiä laitoin sille suojat kaikkiin jalkoihin. Emme vielä laittaneet satulaa, sillä Markuksen lähtöön oli vielä aikaa. Mila ja Joonas olivat jo aikaisemmin lähteneet omille teilleen, eikä heitä nytkään näkynyt. Markus otti harjaboksista kamerani, ja napsi Riimistä muutamia kuvia. Pian Mila ja Joonas palasi trailerille, ja heillä oli mukanaan ilmeisesti buffetista ostetut voileivät ja vesipullo mukanaan. Minulle oli kinkki-juusto-voileipä, joka oli todella maukas ja pidin siitä. Avasin vesipullon, ja join siitä reilusti, sillä oli kuuma päivä ja Riimin kuntoon laittamisessa oli tullut lämmin. Nyt ruuna seisoi kiltisti sidottuna trailerin seinässä olevaan renkulaan. Tarjosin Markukselle vesipulloa, ja tämä ottikin pullon itselleen, ja tyhjensi sen loppuun. Milalla ja Joonaksella taisi olla oma pullo, koska he eivät pahastuneet tyhjenemisestä ja siitä, että he olisivat jäänet ilman. Laitoimme Markuksen kanssa Riimille vielä satulan, ja lähdin taluttamaan Riimiä siihen tarkoitetulle alueelle. Markus lähti tutustumaan rataan ja kiristin Riimin vyön vielä valmiiksi. Päättelin Markuksen jalustimien pituudeksi yhen pidemmän kuin omani, sillä esteille yleensä lyhennetään kaksi reikää jalustimia. Pian Markus tuli radankävelystä ja tokaisi: "Aika kinkkinen rata, siellä on muutama tosi vaikea kaarre, ja sarjalle on vaikea saada askeleet osumaan." Vastasin miehelle: "No harmi. Kiristin vyön ja yritin laittaa sulle sopivanmittaset jalkkarit, mut en tiiä menikö yhtään sinnepäin," ja naurahdin vielä päälle. Markus nousi selkään, ja kiristi vielä vyötä yhden rei'än, ja kokeilessaan jalustimia sanoi: "Oikeaan osuit," ja siirsi Riimin käyntiin ja käveli verryttelykentälle. Riimi näytti verkassa todella hyvältä ja verkkahypyt onnistui vaivattomasti. Lähdin hakemaan kameraani trailerilta, ja näin jo kauemaa Milan ja Joonaksen halailevan siellä, ja viivyttelin askeleitani vähän, etten menisi häiritsemään heitä. Saavuin kuitenkin kohta trailerille ja nappasin vaivihkaa kamerani Riimin harjaboksista. Mila ja Joonas eivät ilmeisesti huomannut minua, ja lähdin takaisin verryttelykentälle, jossa Markus ravaili ja odotti vuoroaan. Pian Markuksen nimi kuulutettiin, ja hän ratsasti radalle, jossa tervehti tuomaria ja aloitti radan. Hän yritti ilmeisesti saada vain puhtaan radan, koska hän pidätteli menohaluista Riimiä. Markus sai puhtaan radan, mutta hänen aikansa oli muihin verrattuna huono, ja sijoittuikin vasta viidenneksi, viimeiseksi. Hänen ilmeensä ei ollut kovin tyytyväinen kun hän tuli pois radalta, ja muutaman ravikierroksen jälkeen verryttelykentällä hän heitti ohjat minulle ja käski kävelyttää ruunaa ja paineli itse ilmeisesti trailerille. Niin myös tein, sillä Riimi puuskutti vielä paljon. Pyörin tallin ympäristössä, ja hetken päästä palasin trailerille, jossa vain Markus oli. Hän ei puhunut mitään tullessani, eikä silloin kun riisuin Riimiltä varusteet. Riimi henkäisi syvään, ja tuntui, kuin sekin olisi vaistonnut radan menneen huonosti. Taputin ruunaa kaulalle, sillä se kuitenkin teki mitä sen annettiin tehdä. Yhtäkkiä Markus sanoi: "Olisimpa kiihdyttänyt vauhtia suhteutetulla, kumpa olisin mennyt sarjan nopeammin. Kumpa jos.." Mies huokaisi, ja olisi jatkanut jossittelua varmaan koko illan, jossen olisi keskeyttänyt häntä. "Lopeta tuo! Se on mennyttä nyt, uusia kisoja tulee vielä, älä sure yhtä v*tun rataa," sanoin Markukselle puolihuutoa. Mies lopetti, ja katsoi minuun päin, mutta kuitenkin ohitse minusta, kaukaisuuteen. En jäänyt miettimään häntä, vaan keskityin Riimiin. Aloin laittamaan sille kuljetussuojia jalkaan. Kun olin saanut toisen suojan kiinni, noustessani törmäsin Markukseen, joka oli kävellyt taakseni. Samalla hetkellä hän halasi minua. Ajattelin hetken verran työntäväni hänet pois, mutta. Mutta en tiedä miten tämä tapahtui. Kiedoin käteni hänen ympärille ja tunsin hänen lämpönsä kehossani. Painoin pääni hänen rintaansa, kunnes kuulin askeleita tulevan trailerille päin. Mila ja Joonas palasi trailerille. "Anteeksi kun keskeytämme, mutta Riimiä ei voi kahdella suojalla kuljettaa takaisin Vaahterapolkuun," tummahiuksinen nainen virkkoi. Laitoin Riimille loputkin suojat, sekä loimen päälle, ja Markus yritti auttaa, mutta tuntui olevan vaan enemmän tiellä. Hän katseli sivusilmällä Milaa, ja huomasin Milankin katsovan Markusta paheksuvasti. Toivottavasti tästä ei seuraisi mitään harmia Markukselle... Tallin piha oli kurainen päivän sateen jälkeen, ja kaartaessamme tallin pihaan näin Evien taluttavan hoitoponiaan tarhaan, hän oli ilmeisesti käynyt jo ratsastamassa. Joonas parkkeerasi auton trailereineen, jolloin nousimme Markuksen kanssa ulos autosta, ja kävin ottamassa Riimin narunpäähän, ja Markus avasi trailerin lastaussillan, jota pitkin ruuna peruutti rauhallisesti pois. Kävelytin Riimiä hetken pihalla, ja Evie käveli vastaan tullessaan tarhoilta ja kysyi: "Miten kisat meni?" Vastasin kaverilleni: "Ihan ok, puhdas rata mutta aika niin hidas että oltiin viimesinä. Mites Simo meni?" Evie kertoi ruunan menneen hyvin, ja moikattiin, sillä kaverini oli lähdössä jo kotiin. Talutin Riimin sisälle käytävälle, jossa riisuin siltä kuljetusvarusteet pois, ja Markus käveli käytävää pitkin Riimin varusteet mukanaan. Hän jätti Riimin harjat kohdallemme, ja kuiskasi korvaani: "Olet ihana," ja jatkoi matkaansa satulahuoneeseen. Hämmennyin miehen sanoista, ja rapsutin herkkuja hamuavaa ruunaa niskasta, josta se näytti pitävän. Talutin Riimin karsinaansa, johon menin istumaan Riimin seuraksi. Aluksi se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, mutta hetken päästä se tuli hamuamaan vaatteitani ja vapaana olevia hiuksiani. Hymähdin hassulle hoitsulleni, ja rapsutin sitä päästä. Ruuna hymähti ja alkoi nuolla suolakiveä karsinan nurkassa. Jäin omiin ajatuksiini ja tämän päivän tapahtumiin. Askeleet tallinkäytävällä havahduttivat minut ajatuksistani. Näin Milan kurkkaavan Riimin karsinaan ja hän kysyi: "Mitä teidän välillä oikein on?" Niinkuin olin aavistanutkin. Vastasin naiselle: "Ei mitään, ainakaan vielä," ja katsahdin häneen päin. Nainen hymyili takaisin minulle, nyökkäsi ja poistui Riimin karsinan edustalta. Jatkoin Riimin rapsuttelua, kunnes kävin hakemassa karsinan ulkopuolelta Riimin harjan ja kävin ruunan sillä läpi. Suoristin harjalla loimen alla huonosti menneet karvat, ja rapsutin sillä ruunaa ryntäistä, ja pian alkoi Riimin alaleuka väpättää. Halasin ruunaa kaulalle, ja se hörähti samanaikaisesti, ehkä se alkoi jo tunnistamaan minut, kukaties. Poistuin karsinasta ja kävin viemässä Riimin harjat satulahuoneeseen, ja huomasin lapun Riimin satulan päällä. Otin sen käteeni ja luin lapussa olevan viestin: - Huomenna tallilla kello 12? Olisi kiva nähdä <3 MarkusNaurahdin miehen lapulle, olikohan häneltä tekstarit loppu vai yrittikö hän olla uskottavampi vanhanaikaisten rakkauskirjeittensä kanssa? Tekstasin kuitenkin miehelle myöntävän vastauksen, ja hymyillen lähdin viemään Riimiä ulos. Hevonen laahusti rauhallisesti tarhaan, jossa Nappi hörähti tervehdyksen tarhakaverilleen. Taputin Riimiä kaulalle ja päästin sen vapaaksi. Katselin ruunaa vielä hetken, kunnes lähdin kotiinpäin, olihan kello jo aika paljon.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 13:28:05 GMT 2
Kello 11.55 "...Joku isotissinen ja hyvä pyllyne ois ihan jees" Sanoi Markus, ja virnisti päälle. Mitä hän juuri oli sanonut?! Eikö eilinen ollut merkannut hänelle mitään. Mila huudahti Markukselle huomatessaan minut ovella, ja mies ihmetteli tallinomistajan huomautusta, kunnes Mila nyökkäsi minun suuntaani, ja Markus huomasi minut. Mulkaisin miestä kyseenalaisesti, ja ilmoitin olevani lähdössä liikuttamaan hoitohevostani. Perääni kantautui Markuksen huuto: "Se oli vitsi!" Hän kai pahoitteli sanomaansa, en välittänyt. Olin hänelle vaan yksi pyöritettävä lisää! Markus ja Mila jatkoi kiivasta keskusteluaan taukohuoneessa, kun itse jatkoin Riimin tarhalle päin. Riimi lähti kerran minua karkuun, mutta tajusi pian tulla takaisin. Juuri tänään en olisi jaksanut Riimin perässä juosta. Talutin ruunan karsinaansa, jossa päästin sen irti, ja suljin oven. Istuuduin ales miettimään asioita, ja hölmö hoitsuni painoi päänsä syliini ja kaipasi ilmeisesti rapsutuksia. Hetken päästä nousin ja hain ruunan harjat ja suitset, ajattelin mennä tänään aika rennosti ilman satulaa eilisten kisojen takia, vaikkei ne kovin hyvin mennytkään . Mieleeni nousi eilisen tapahtumat, ja yritin saada ne pois mielestä. Harjasin Riimin läpi aika ripeästi, sillä se ei ollut kovin likainen. Laitoin ruunalle suitset päähän, ja sujautin oman kypäräni päähän sekä nappasin kouluraippani karsinan edustalta. Päätin mennä kentälle, jossa nousin kentän aidan päältä selkään. Lähdin kävelemään uraa pitkin, ja pian keräsinkin ohjat käteeni. Riimi oli oikein miellyttämishaluisella tuulella, eikä yrittänyt tehdä mitään ylimääräistä. Nostin pian ravin, ja Riimi taisi tajuta, että nyt ei ole satulaa välissä ja ei voi tehä ihan mitä lystää, sillä se meni todella taisaisesti, ei kiihdytellyt eikä säikkynyt mitään, vaan juoksi leppoisasti tuntumalla eteenpäin. Taputin ruunaa kaulalle ja kehuin sitä äänellä, ja vaihdoin suuntaa, jossa tein raviväistöjä ja pysähdyksiä ravista. Riimi oli tänään ihan mahtava! Nostin hetken päästä laukan, jossa Riimi sitten olikin vähän vireämpi. Sain sen kuitenkin pian rauhoittumaan, ja se lopetti hölmöilyt. Siirsin hetken ravailujen jälkeen ruunan käyntiin, ja huomasin Markuksen seuraavan menoani kentänlaidalta. "Eihän sinua kiinnosta kuin isotissiset naiset niin miksi olet täällä?!" Huusin miehelle kentän toisestä päästä. Markus katseli alaspäin, ilmeisesti häpeissään. "Sanoin sen vitsinä Milalle, kun hän kysyi tiedänkö ketään uutta tallityöntekijää Sarin tilalle, en tarkoittanut sitä oikeasti!" Markus huudahti. Katsoin häntä epäluuloisesti ja hän jatkoi: "Harvoin olen oikeasti pahoillani sanomisistani ja tekemisistäni, mutta nyt sitä olen. Haluan että uskot minua. Anteeksi." Markus kääntyi tallin suuntaan ja lähti kävelemään talliin. "Odota!" huudahdin. Mies kääntyi ympäri, niinkuin olisi odottanut tätä. "Onko välillämme yhä jotain? Tarkoititko todella sillä eilisellä mitä luulen?" kysyin mieheltä. Markus nyökkäsi, vastasi vain lyhyesti myöntävän vastauksen, ja jatkoi matkaa talliin. Siirsin Riimin takaisin raviin, olin kävellyt jo tarpeeksi. Ratsastin vielä n. puoli tuntia, ja Riimi oli todella kiva, ja vielä siihen verrattuna, että tämä oli toinen kerta kun sillä mentiin ilman satulaa. Taputin hevosta kaulalle, ja kävelin kaartoon, jossa laskeuduin selästä ja talutin ruunan talliin. Otin ruunalta suitset pois ja jätin sen karsinaan siksi aikaa, että kävin viemässä Riimin kamat ja jäin taukohuoneeseen hetkeksi, joka oli ja pysyi tyhjillään. *Mihinköhän se Markus häipyi?* Ajattelin ja lähdin viemään Riimiä ulos, kunnes mieleeni heräsi, että voisin käydä vielä metsäpolulla kävelemässä, ja samalla syöttelemässä ruunaa, sillä sen tarhassa ei ollut kovin paljoa vihreetä. Hetken matkaa käveltyäni kuulin juoksuaskelia takaani, ja kääntyessä näin Markuksen tulevan juoksujalkaa kohti. " Eihän noin hyväpyllystä voi olla huomaamatta?" ja vinkkasi silmää ja virnuili päälle ja jatkoi: "Anteeksi vielä se aamuinen." Tökkäsin häntä kylkeen ja kiusoitteli meni perille; hän tökkäsi takaisin. Pian tökkiminen vaihtui tönimiseen, ja jouduin sen lopettamaan kun Riimi alkoi reagoida siihen. Markus nappasi Riimin narun itselleen, ja jatkoimme kävelyämme pellolle, jossa olin aikaisemminkin Riimin kanssa käynyt. Pellolla Markus katsahti minuun ja otti käteni omaansa. Hymyilin hänelle ja astuin häntä kohti, ja juuri ennen kuin mitään oli ehtinyt tapahtua, nykäsi Riimi Markuksen vihreämmälle, ja aloimme molemmat nauramaan. // Kiitoksia tarinoista. Olitkin ensimmäinen, joka näistä kisareissuista hoitsujen kanssa kertoo. Hyvä! Jään innolla oottamaan miten tuo sinun ja Markuksen juttu jatkuu!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 23:47:32 GMT 2
Tänään olimme päättäneet lähteä Evien kanssa maastoon. Olin saapunut tallille jo aijemmin, kotona oli tylsää ja äiti taas jossain 'tärkeässä' kokouksessa. Olin jo käynyt pelastamassa Riimin tihkusateelta, joka nyttemmin oli jo loppunut. Riimi oli käynyt piehtaroimassa karsinassa, sillä sen karva oli ollut sateesta märkä. Nyt ruuna oli purun peitossa, ja ravistellessaan koko karsina pölysi. Naurahdin hoitsulleni ja kävelin taukohuoneeseen, jossa kaadoin itselleni kahvia, jonka joku oli aijemmin jo keittänyt. Ilmeisesti Mila oli keittänyt sen ollessaan aamutallissa. Kahvi oli vähän väkevämpää, kuin mihin olin tottunut, mutta ainakin se piristi, olihan kello vasta kaksitoista. Ihmettelin itsekkin kuinka olin näin aikaisin ylhäällä, mutta maastoreissu parhaimman kaverin kanssa houkutteli minut tallille jo aijemmin. Hakiessani Riimin harjat tarkistin, ettei satulan päällä ollut enempää lappuja Markukselta, ja huokaisin samaan aikaan tyytyväisesti ja pettyneesti. Nappasin Riimin kamat toisella reissulla satulahuoneeseen, jonka jälkeen aloin harjaamaan ruunaa. Siinä samassa Evie saapui tallille, ja lähti hakemaan Simoa tarhasta. Riimi hirnahti Simon saapuessa sisälle, ja jatkoin sen harjaamista. Pian Riimi oli puhdas,otin vielä kaviot ja sitten aloin laittamaan varusteita, sillä Evie oli saanut Simon jo puhtaaksi, koska se ei ollut ollut edes likainen. Riimi vähän äksyili satulaa laitettaessa. Olimme kaverini kanssa lähes yhtä aikaa valmiita, ja lähdimme maneesiin alkuverkkaamaan, sillä kenttä oli paikoin todella märkä. Riimi oli todella mukava alkuverkoissa ja kuunteli hyvin. Lähdimme hetken päästä kävelemään metsäpolulle päin, ja lähdimme kiertämään vähän pidempää reittiä, mitä olin mennyt Riimin kanssa maastakäsin. Riimi oli ihan kääntymässä pellolle, mutta Simon jatkaessa eteenpäin tuli ruunalle paniikki ja se 'ryösti' raviin, ja ravasi edellä olevan ratsukon kiinni. Naurahdin ruunan tempaukselle vähän, ja jatkoimme matkaa. Siirsimme pian raviin, ja Riimillä oli menohaluja. Sain sen pidettyä hyvin käsissä, ja edellä löntystävä Simo hidasti vielä Riimin matkaa. Hetken ravattuamme siirsimme takaisin käyntiin, ja kävelimme suoralle, jossa nostimme laukan. Simo lähti järkyttävää pukkilaukkaa, jonka perään Riimi singahti kuin ohjus, ja kiilasi Simon ohitse, josta Simo innostui ja ruunat alkoivat kisailla. Simo heitti vielä muutaman pukin, mutta kun tie loppui, siitä jatkui siis vain pieni hiekkatie oikealle, pysähtyivät hevoset kuin seinään, ja lensimme lähes yhtäaikaa voltin kautta jaloilleen ales, minä tosin vähän aikaisemmin sillä Riimi oli voittanut Simon laukassa. Katsahdimme toisiimme ja purskahdimme samanaikaisesti nauramaan. Simo yritti lähteä tallille päin, mutta Evie sain sen pidettyä. Nousimme takaisin selkään, ja jatkoimme käynnissä hiekkatietä pitkin. Nauroimme vieläkin tapahtuneelle. Ratsumme pärskivät vuoron perään ja kaipasivat jo vauhtia. Siirsimme raviin, ja Simo nosti laukan itsekseen, ja heitti jälleen muutaman pukin. Evie roikkui kuitenkin harjassa kiinni eikä pudonnut. Riimi pomppi paikallaan laukassa, mutta sain sen siirtymään takaisin raviin ja pian se rauhoittuikin. Olimme antamassa ohjia hevosillemme, kun metsästä juoksi kolme intiiaaneja leikkivää poikaa kiljuen ja huutaen omia sotahuutojaan. Simo pelästyi poikia, samoin Riimi, mutta en ollut vielä ehtinyt antaa ohjia, toisinkuin Evie, ja sain pidettyä Riimin. Simo nousi pystyyn ja Evie roikkui ruunan kaulassa ja pysyi selässä, kunnes Simo laskeutui takaisin neljälle jalalle ja teki järkyttävän kokoisen pukin. Evie lensi kovalle hiekkatielle suoraan kyljelleen, ja Simo lähti laukkaa tietä pitkin karkuun. Nanosekunnin ajan jäädyin paikalleni, kunnes kannustin Riimin laukkaan ja kannustin sitä eteenpäin, kunnes se oli huippuvauhdissa, ja kiilasimme Simon ohi. Käänsin pikaisesti Riimin poikkiteloin tielle, josta Simo järkyttyi, stoppasi ja nappasin ruunan ohjasta kiinni. Nousin ales selästä ja talutin molemmat hevoset Evien luo, josta pikkupojat olivat jo kadonneet jäljettömiin. Evie voihki maassa ja nousi vaivalloisesti istumaan. Autoin hänet pystyyn ja hän sanoi jatkavansa ratsastusta. Pidin Simoa sen ajan kun hän nousi selkään, ja kiipesin puuskuttavan Riimin selkään. Jatkoimme käynnissä, ja päätimme oikaista vähän, sillä emme enää viitsinyt kauhean pitkälle lähteä. Otimme vielä pätkän ravia ja Simo pysyi hyvin hanskassa, ehkä se pahoitteli tekemisiään, kenties. Siirsimme lähellä tallia käyntiin ja tulimme pois selästä tallin edustalla. Talutimme hevoset talliin, jossa purimme ne. Harjasin vielä Riimiä, kun Evie lähti jo kiireissään viemään Simoa ulos, hänen täytyisi lähteä kotiin. Moikkasin kaverilleni ja kaivoin taskustani puhelimeni ja kuulokkeet. Laitoin musiikin täysille ja keskityin siihen, ja harjasin Riimiä. Sanat veivät minua mukanaan, ja ajatukseni harhailivat ties mihin. Kuulin Riimin karsinan oven aukeavan, ja kukas muukaan sieltä tuli kuin. Wienna. Koira tuli rapsutettavaksi, ja Riimi silmäili epäilevästi koiraa. Komensin pian Wiennan ulos ja se lähti etsimään uutta ihmistä, joka jaksaisi rapsuttaa sitä. Olin jo kuvitellut Markuksen tulevan ovesta, ja vähän toivonutkin, muttei. Taputin Riimiä ja vein sen tarhaansa. Napin hoitaja oli ilmeisesti puuhailemassa jossain hoitsunsa kanssa, sillä ponia ei näkynyt tarhassa. Kävellessäni takaisin talliin näin Markuksen ajavan autollaan tallin pihaan, ilmeisesti hän oli yötallissa. Tervehdin miestä ja kävelimme samaa matkaa talliin ja puhelime niitä näitä sekä kerroin ratsastuksestamme. Mies vahvisti epäilyni ja kertoi olevansa p*skanlappausvuorossa. Ehdotin hänelle, että tulisin auttamaan miestä tallissa. Markukselle se kelpasi paremmin kuin hyvin, ja itsellinäkään ei ollut mikään kiire kotiin, ja mielelläni vietin aikaa Markuksen kanssa. Markus kävi hakemassa kottikärryt ja itse nappasin talikot molemmille. Aloimme lappaamaan kakkaa molemmat omilta puolilta käytävää, ja omalla puolellani oli monta karsinaa siistinä ja etenin nopeammin kuin Markus. Mies tajusi olevansa kisassa mukana ja kiri minua kiinni. Aloin nauramaan ja sain taas skipattua muutaman jo siistin karsinan, ja sain väliä Markukseen, joka rehki toisen puolen käytävää. Olin ensimmäisenä toisessa päädyssä, ja Markuskin ihan parin karsinan päässä. Mies oli hiestä kostea, ja riisui paitansa pois, ja teki viimeisen karsinan vielä. Naurahdin miehelle joka jännitti habansa ja katsahti minuun. Jännitin oman ja Markus alkoi nauramaan ja sanoi: "Kauan saat vielä tehä töitä, ennenkun toi herne mihinkään kasvaa!" ja lapioi viimeiset kakat karsinasta pois. Ennenkuin Markus huomasi mitään, olin ottanut talikollani kottareista muutaman kikkareen, ja sanoin miehen nimen, jolloin tämä käännähti ja samalla hetkellä heitin kuormani hänen naamaansa ja sanoin: "Sano kerran vielä habaani herneeksi!" ja lähdin juoksemaan kauemmaksi. Markus jäätyi hetkeksi, ja lähti juoksemaan perääni huutaen: "Tämä kostetaan!" Kikattaen juoksin ympäri tallialuetta Markus perässäni ja kun alkoi jalat menee hapoille pysähdyin ja aloin anelemaan mieheltä armoa, joka oli napannut kakkakikkareita käteensä lähtiessämme tallista. Mies kuitenkin heitti ne kädestään ja nappasi minut syliinsä."Tässä sun rangaistus!" Markus sanoi nauraen ja laski minut maahan, ja pussasi minua poskelle. Halasin miestä vielä 'oma-aloitteisesti' ja lähdimme takaisin talliin jatkamaan hommia. Markus hymyili kävellessämme talliin, ja kun olin nostamassa talikkoa maasta ja käännyin hakemaan Markuksen talikon, heitti mies minua kikkareilla, ja sanoi: "Tässä se kosto oli, edellinen oli turhan miellyttävä sinulle," ja vinkkasi silmää. Tönäisin häntä ja napsin sormillani vaatteistani hajonneen kakkakikkareen pois. Markus lähti viemään kakkakikkareita, ja huusin hänen peräänsä: "Luuletko että tämä jää tähän?" Mies käänsi katseensa ja hymyilin hänelle kuin mitään ei olisi ollutkaan mielessäni. Juoksin miehen kiinni ja hyppäsin hänen reppuselkäänsä, mihin hän ei ollut ollut ollenkaan varautunut, ja kaatui suoraan kottareiden päälle minä repparissa. Aloimme molemmat nauramaan ja veimme yhdessä kärryt lantalaan. *Tosi romanttista,* ajattelin. Hyvästelin miehen ja sovimme, että nähtäisiin heti huomenna, kun hyppäisin Riimillä, ja Markus menisi ruunalla myös. Halasimme vielä ennekuin lähdimme molemmat koteihimme. Huh mikä päivä! // PASKASOTAA! Jee. Oisit syöttäny sille ne sonnat
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 14:41:14 GMT 2
20.7 Lauantai Markus kaarsi talomme pihaan, onneksi äitini ei ollut kotona, sillä Markus oli tarjoutunut tulemaan hakemaan minut, ja mulle se sopi paremmin kuin hyvin! Miehen seura kelpasi aina. Markus oli ollut jo aamutallissa, ja kello läheni puolta yhtä. Itse en eilisen jälkeen ollut jaksanut nousta niin aikaisin, joten enemmin lähdin tallille vasta aamutallin jälkeen. Markus kertoi tulevista koulukisoista, joihin oli ilmoittanut itsensä Riimin kanssa, ja pyyteli minua mukaan. "Tottakai minä suostun, eihän tuollaista lihaksetonta rääpälettä voi Riimin kanssa kahden jättää," sanoin, ja tönäisin miestä nyrkillä olkapäähän. Tämä naurahti ja vastasi: "Hah, sinäkin olet oppinut kettuilun julman taidon, minuun lie tullut?" Nauroin Markukselle ja annoin hänen keskittyä ajamiseen, en halunnut meidän löytävän itseämme pöpeliköstä. Tallin pihaan kaartaessamme kävelimme suoraan Riimin tarhalle, jossa Markus kävi hakemassa ruunan ja minä jäin rapsuttelemaan Nappia. *Ensiksi ei tarvinut kävellä tallille, ja nyt tuo hakee vielä hevosenkin minulle!* Hymyilin tyytyväisenä, toisinkuin Markus, joka rämpi hieman mutaista tarhaa toiseen laitaan hakemaan ruunankoltiaisen. Siellä kyllä Riimi antoi hyvin kiinni, se ei vaan viitsinyt kävellä yhtään lähemmäksi. Nauroin Markukselle, joka väänteli naamansa ärsyyntymisen merkiksi. Avasin hänelle portin, ja mies talutti Riimin ulos tarhasta. Kävellessämme talliin päin, Markus kysyi: "Ootko sä nähnyt jo sen Erican uuen hoitajan?" Vastasin Markukselle: "Joo, sen Jonahin, oon nähny. Ihan mukavalta se vaikutti." ja lisäsin vielä, ettei Markus suuttuisi: "Toki ei se sulle vertoja vedä." ja otin Markusta kädestä kiinni. Mies hymähti ja tarttui käteeni. Riimi hörähti ja henkäisi syvään. Alkoiko sitä pännimään, kun ei saanukkaan varastettua kaikkea huomiota? Harjasimme Riimiä yhdessä, mutta Markus taisi keskittyä enemmän minun katselemiseen kuin Riimin harjaamiseen. Kavioita kuokiessani Riimi näykkäisiä minua persuksista, ja ärähdin muutaman voimasanan ruunalle. Markus vain nauroi toisella puolen karsinaa. "Varo sanojasi tai joudut oikeasti kohta tekemään jotain!" sanoin miehelle ärähtäen, ja tämä jatkoikin harjaamista, oikeasti. Harjasin tahallani kaikki kuraläntit ruunan selästä Markuksen päälle ja Mies ärähti minulle. "Siitäs sait," sanoin miehelle ja vinkkasin silmääni. Jatkoimme sulassa sovussa Riimin kuntoon laittamista, ja sillä välin kun olin hakemassa Riimin satulaa ja suitsia, oli Markus oma-aloitteisesti laittanut Riimille suojat jalkaan. "Oho, ootpas sä ahkeralla tuulella, ihan suojat sait laitettua oma-aloitteisesti!" Huudahdin muka-yllättyneenä Markukselle. "Hmph, minä olen kuule ollut jo kuusi tuntia täällä lappaamassa paskaa ja siivoomassa paikkoja sekä ruokkimassa hevosia, niin enää ei meinaa jaksaa." Mies sanoi ja laittoi Riimille tuomani satulan. Laitoin Riimille piakkoin myös suitset, ja Markus lähti hakemaan kypäräänsä ja muita. Nappasin kypäräni karsinan edustalta, ja huomasin että hanskani olivat jääneet kotiin. Rakkolat siis tiedossa! Markus palasi Riimin karsinan luo, ja lähdimme kävelemään maneesille päin. Noustessani Riimin selkään huomasi Markus hanskattomuuteni. "Haluatko minun hanskani? Ei ole kiva ratsastaa ilmankaan." Mies kysyi ja tarjosi hanskojaan. Otin ne ilomielen vastaan ja kiitin häntä. "Eipä mitään, mitä mä en sun eteen tekis," sanoi Markus leikkisästi. Naurahdin hänelle, ja vyön kiristyksen jälkeen siirsin Riimin käyntiin. Markus pystytti muutaman esteen, yksi pitkälle sivulle, halkaisijalle sarja, toiselle halkaisijalle sarjan väliin yksi este, sekä vielä toiselle pitkälle sivulle sekä lyhyen sivun alkuun, niin että syntyi suhteutettu. Katsoin kummastuneena esteitä, joita Markus raahasi. "Kuvitteletko, että pääsemme noista yli?!" Huudahdin Markukselle joka vastasi: "Sinusta en tiedä, mutta Riimille näiden ei pitäisi tuottaa vaikeuksia." Hymähdin Markuksen kommentille, ja otin ohjat käteeni. Riimi oli ihan ok, ensin oli todella vastahakoinen asettumaan kulmissa ja volteilla, mutta hetken 'taisteltuamme' alkoi Riimi kuuntelemaan apuja. Aloitin ravaamalla pääty-ympyröillä ja esteiden lomassa, jotta Riimi näkisi mistä oltaisiin menossa yli. Esteet olivat vasta noin 50-60 senttimetriä korkeita, mutta Markus oli raahannut niiden eteen ja taakse ja sivuille ja tiesmihin kaikenmaailman härpäkkeitä ja erikoisesteitä. Riimi oli energinen, mutta pysyi kuitenkin jotenkuten hanskassa. Markuksen hanskassa. Aloimme tulemaan toisella pitkällä sivulla olevaa pystyä, ja sen jälkeen toiselta pitkältä sivulta alkavaa suhteutettua. Riimin hyppytyyli oli tasainen ja mukava, ja Riimi pysyi hyvin avuilla. Taputin ruunaa onnistuneiden hyppyjen jälkeen, ja tulin kerran halkaisijalla olevan yksittäisen pystyn, ja suhteutetun ekan osan. Markus huuteli jotain ohjeita katsomosta, mitä en kunnolla kuullut, enkä sitten viitsinyt kysäistä uudestaankaan. Tulin esteet kerran kaikki kokonaan, ja siirsin ravin kautta käyntiin ja annoin ruunalle pitkät ohjat. Kävelin katsomon luokse, jossa Markus istui. "Ihmeen hyvin sait sen pidettyä, vaikkei sulle oo suotu ku herneet kunnon habojen tilalle," Markus sanoi jälleen kiusoitellen. "Hah, sinun kanssasi ei viitsi edes alkaa tappelamaan siitä, kellä on habaa ja kellä ei, kun en haluu että alat kädenväännössä itkemään hävittyäs," sanoin ja siirsin Riimin takaisin raviin ennenkuin mies ehti kissaa sanoa. Nostin laukan ja tulin rataa vielä muutaman kerran, ravailin hetken ja luovutin ruunan Markukselle. Tämä nousi selkään ja jätin Markuksen pärjäilemään itsekseen Riimin kanssa, ja kävelin katsomoon. Pian Markus käveli ärtyneesti Riimin kanssa katsomon eteen, ja ojensi kätensä. Samassa tajusin, että käteeni oli jäänyt miehen hanskat. Nousin ja irrotin hanskat kädestäni. Läpsäisin hanskoilla leikkisästi miestä kasvoille, ihan kevyesti vain, ja Markus nappasi hanskat itselleen, ja läppäisi takaisin. "Ai, en minä noin kovaa lyönyt!" huudahdin miehelle, joka vastasi: "Ethän sinä edes pystyisi lyödä kovempaa, muistathan herneesi," ja hymähdin miehelle. *Viha-rakkaus-suhde,* ajattelin. Loppujen lopuksi oli hauskempaa, kun Markus ei pahastunut mistään ja kosti aina, muka pahemmin. Markus siirsi Riimin raviin ja huusi maneesin päädystä: "Nosta esteet kasikymppiin!" Tottelin Markusta, eihän tollaselle lihaksettomalle voinu sanoa ei. Kävin rivakasti korottamassa esteet, ja palasin katsomoon. Markus meni kerran vain radan läpi, sillä Riimi alkoi jo väsymään, ja 'olihan Markuskin ollut jo aamutallissa'. Naurahdin ajatuksilleni, ja lähdin keräilemään esteitä pois maneesista. Markus aloitti loppuravit ja sain juuri kaikki esteet pois kun ratsukko aloitti loppukäynnit. Markus tuli selästä ales ja käveli maastakäsin. Liityin hänen seuraansa, ja juttelimme jotain turhanpäiväistä. Mies otti minua kädestä kiinni, ja puristimme molemmat niin lujaa kuin jaksoimme. Markus inahti, ja pelästyin, että häneen oikeasti sattui. Mies alkoi nauramaan. "Luulitko oikeasti, että saisit puristettua niin lujaa että minuun sattuisi?" Hymähdin ja vastasin: "Typerys, pelästytit minut oikeasti!" Markus halasi minua, ja vastasi: "Hah, leikillänihän minä." Naurahdin miehelle ja jatkoin: "Hah, luuletko oikeasti että luulin sinua sattuneen. Oot niin huono näyttelemään ettei suo uskois Erkkikää!" Markus hymähti ja vastasi: "Sillä ei oo väliä miten huono on näyttelee, ku on tämmöset muskelit!" Kikatin Markuksen muskeli-jutuille, halasin häntä, sekä sanoin tälle: "Suo oon kaivannu mun elämään," sekä muiskautin pusun hänen poskelleen. Mies helahti punaiseksi, ja virkkoi: "Ehkä pitäisi lähteä talliinpäin.." vaihtaen samalla puheenaihetta, ilmeisesti vähän arka paikka Ilonan jälkeen. Nyökkäsin miehelle(ni) ja läksimme talliin. Riimi oli ihan hikinen, joten päätimme pestä sen. Markus jäi seisomaan vesikarsinan toiselle puolelle, ja huomasin tilaisuuteni koittaneen. Ruiskautin muka vahingossa suoraan Riimin selän yli vedet täysiä Markuksen naamaan, joka oli vaipunut ajatuksiinsa, ja jotka katkesivat aika nopeasti. "Aika reilua!" Mies huudahti, kun hänen vaatteensa valuivat litimärkinä vettä. Aloin nauramaan ja tiukensin otettani letkun päästä, itse en halunnut nimittäin kastua. Markus teki jonkun ihme syöksyliikkeen Riimin takaa, ja yritti suudella minua. Nostin vesiletkun hänen kasvojensa eteen, ja suukon sijaan hän sai suun täydeltä vettä. Hetken pärskittyään hän yritti ottaa letkua minulta, mutta sain pidettyä sen itselläni. Loppujen lopuksi olimme molemmat yhtä märkiä ja sovimme tasapelin. Markus luuli minun luovuttaneen, mutta otollisella hetkellä ruiskautin vielä vettä miehen naamalle. Hän ärähti ja kaappasi minut syliinsä, ja kannettuaan minua vähän matkaa sai hän vesiletkun itselleen, ja minä vetisen kohtalon. "Tasapeli?" Markus kysyi saatuaan minut kastumaan vielä märemmäksi kuin hän itse oli, ja pitkät hiukseni valuivat vettä. Nauroin miehelle, joka nauroi takaisin, ja ruiskautti vielä viimeiset vedet päälleni ja suihkutti vielä Riimin läpi, joka kummastuneena oli katsellut touhujamme. Markus riisui märän paitansa pois, ja heitti sen loimienkuivaustelineelle kuivumaan. Jäin tuijottamaan häntä, kunnes havahduin viemään Riimin tavaroita, ja Markus huusi perääni: "Yritä nyt tehdä jotain muutakin kun ihastella mun muskeleita!" Hymähdin miehelle kovaäänisesti, ja palattuani satulahuoneesta lähdimme viemään Riimiä tarhaan. Kävelimme takaisin tallille päin, ja Markus sanoi: "Meni tääkin päivä vähän överiks," ja hymähti, ja vastasin tälle: "Nojoo, enemmän mä suo hoidan kun Riimiä," ja kikatin päälle. Markus naurahti ja tönäisi minua kylkeen ja sanoi: "Hyvin tuntuu sekin sinulta onnistuvan, ja kukas täällä vahtii pienempää?" Nauroin miehelle ja vastasin: "Hah, olen vain kolme vuotta sinua nuorempi," ja tönäisin miestä takaisin. Hän hymähti eikä sanonut mitään. Sitten hän pysäytti minut, ja tapahtui se, mitä Milan mukaan ei saanut tehdä pienempien edessä, nimittäin Markus suuteli minua. Ja minä häntä. Onneksi nyt kello oli niin paljon, että pienemmät olivat jo nukkumassa. Tai ainakin kotonaan. Olin niin onnellinen, että olimme muuttaneet tänne, sillä muuten en olisi koskaan tavannut Markusta. Luultavasti. "Haluatko kyydin kotiin?" Kysyi Markus, kun olin lähdössä kävelemään kotiinpäin. "Ainahan autokyyti kävelemisen voittaa," sanoin ja vinkkasin silmää. Istuin Markuksen bemariin ja Markus kaarsi pihasta sora lentäen, ja kumit vinkuen. Hän käänsi musiikit lähes täysille, ja Cheekin Jossu pääsi oikeuksiinsa. Markus katsahti minuun biisin alussa: Se oli se kesä olin just saanu naimaluvan/ Jossu tuli ja muutti mun maailmankuvan/
Markus alkoi laulaa mukana, ja aloin kikattamaan miehen lauluäänelle ja -tyylille. Mutta tottahan se oli, laulu kuvasi tietyin osin meitä. Markuskin alkoi nauramaan hetken päästä, kun oli saanut kertosäkeen laulettua vähän omilla sanoillaan: "La-rissalla on toinen/ koko kaupunki tietää sen sua ennen"
Tönäisin miestä nyrkillä olkapäähän ja sanoin: "Mulla ketään muuta oo, jos Riimiä ei lasketa!" ja vinkkasin miehelle silmää. Mies hymähti, ja kurvasi meidän pihaan. Pussasin Markusta poskelle ennenkuin nousin autosta, kiitin kyydistä ja hyvästelin miehen. Tämä vilkutti kääntäessään autonsa pois pihastamme ja minä heilutin takaisin. Kävellessäni sisälle tajusin äitini olevan kotona, ja luultavasti nähneen kaiken. "Larissa, kenes kyydissä tulit kotiin ja mistä?" äitini tivasi. "Tallilta ja Markuksen kyydissä." sanoin ja kävelin jääkaapille. "No kukas tämä Markus on?" äitini jatkoi. "Kaikki eivät kuulu sinulle!" tiuskaisin ja kävelin huoneeseeni ovet paukkuen. Avasin puhelimeni, johon oli tullut viesti Markukselta: - Huomenna tallille? siivoomispäivä koittaa.. Vastasin yllättäen myöntävästi, eihän tuommoista lihaksetonta rääpälettä voi yksin jättää Milan armoille. 10HM *vink vink*
// kumpi teistä oikein oli se hoitaja kumpi kisaaja - sinä vai Markus? Ei se muille noin herrasmiestä leiki vaan pistää kaikki muut tekemään omat hommansa... Hyiiiiii ne pussaaaaaa... Mut juu, mulla on jo idea kuvaa varten ja alottelen sitä sitten viikonlopun jälkeen
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 20, 2013 23:09:58 GMT 2
Huokaisin kävellessäni Vaahterapolkuun, tänään 'jouduin' kävelemään tallille. Tänään en Riimillä ratsastaisi, vaan kaikilla hevosilla oli tänään vapaapäivä. Eilen sovimme Markuksen kanssa tapaavamme täällä, ja olin hieman ajoissa - oli mennyt hermot utelevaan äitiini. "Kukas se nyt oli, miksi sinä olet tollaisen kanssa, eikö hän ole vanha sinulle, kuinka vanha hän olikaan, oletko varma ettei hän ole mikään murhaaja, blaa blaa blaa," äitini oli tivannut koko aamun. Loppujen lopuksi minulla meni hermot häneen ja lähdin ovet paukkuen ulos. Hän oli huutanut perääni jotain, mitä en ollut kuullut, tai halunnut kuulla. Kello oli vasta yksitoista, ja tänään siivottaisiin tallia. Riimin varusteet olin eilen putsannut, joten niistä ei tarvinnut huolehtia. Edessä olisi lähinnä paskanlappausta sekä karsinan muu siivous, kuten ruokakupin ja vesiautomaatin puhdistus. Saavuin pian tallille, ja näin Milan leikkivän Wiennan kanssa tallipihalla, ja moikkasin tallinomistajaa. Kysyin, oliko Markus jo tullut, mutta sain kuulla kieltävän vastauksen. Harmistuin vähän, mutta olinhan minä reilusti ajoissa sovittua aikaamme. Kysäisin vielä Milalta, voisinko alkaa tekemään talleja hänen puolestaan, ja naiselle tämä kävi paremmin kuin hyvin. Hain siis kottarit ja talikon, ja siivosin likaiset karsinat, joita ei kovin montaa ollut. Yksäripuolella oli likaisena tosin vähän useampi. Olin juuri lakaisemassa käytävää, kun katsahdin kelloon ja huomasin sen olevan puoli yksi. Markuksen olisi pitänyt tulla jo puoli tuntia sitten. Samassa oven kiinnipaukautus keskeytti ajatukseni, ja Markus tulla viipotti reippain askelin sisälle talliin. "Moi, sori kun oon vähän myöhässä. Auto ei meinannut käynnistyä." Markus selitti hengästyneenä. "Ei se mitään, lähinnä mua tällähetkellä häiritsee se, että kävelit mutaisilla kengillä juuri lakaisemaltani käytävältä!" tiuskaisin muka-vihaisesti, ja jatkoin: "Just kidding!" ja aloin lakaista rapoja pois käytävältä. Markus hymähti, ja kävi viemässä vähäiset tavaransa johonkin, ja palasi mukanaan kaksi sangollista vettä täynnä pesusieniä. Pikkuhiljaa talliin alkoi tulemaan hoitajia, tosin ei montaa mutta muutama. Suurinosa alkoikin heti pesemään hoitsujensa kamoja, joka taisi olla mieluisampaa puuhaa kuin karsinan siisitiminen. Markus patisti minut pesemään Riimin karsinaa, ja jatkoi itse lakaisemista. Nappasin käytävän reunasta Markuksen tuoman ämpärin ja sienen, ja putsasin Riimin ruokakupin, joka oli kuivuneesta ruuasta likainen, sekä vesiautomaatin, joka oli täynnä heiniä. Pian ne kiiltelivät puhtauttaan, ja Markuskin oli vihdoin saanut käytävän lakaistua. Näin Evien tulevan tallin ovesta sisään, ja hihkaisin tervehdykseni hänelle. Markus kysyi: "Onko tuo sen Joonaksen, eikun Jonahin tyttöystävä?" Naurahdin miehen kysymykselle, ja Markuksen kasvoilta selvisi, ettei hän kysynyt tätä vitsinä. "Ei heillä kai vielä mitään ole, kavereita taitavat toistaiseksi olla." Vastasin miehelle, joka mutisi vastaukseksi jotain Ok'n tyylistä. Hetken päästä olimme saaneet Riimin karsinan puhtaaksi, ja lähdimme järjestelmään satulahuonetta. Markuksen laitellessa varusteita paremmin, pyyhin pölyjä tasojen päältä. Huomasi, ettei sitäkään oltu tehty vähään aikaan, sillä rättini muuttui kokoharmaaksi parin pyyhkäisyn jälkeen. Pyyhkäisin vähän ohimennessä Markuksen poskea pölyisellä rätillä, ja mies alkoikin yskimään heti, ja hänen kasvonsa tulivat ihan likaiseksi. Kastoin rätin ämpäriin, johon loput pölyt jäivätkin, ja katsahdin edelleen yskivää Markusta, joka totesi: "Täällä pitäisi siivota ehkä vähän useammin.." ja yskäisi vielä viimeisen kerran. Naurahdin miehelle, ja ihmettelin, ettei hän kostanut takaisin. Muutaman hoitajan liityttyä seuraamme, saimme satulahuoneen oikein siistiin kuntoon. Mila oli siirtynyt kahvinkeittimen ääreen taukohuoneeseen kävellessämme, ja kävin hakemassa itselleni kupposen kahvia. Markus kävi vessassa pesemässä naamansa, jossa edelleen oli siihen länttäämäni pölyt. Ryystin hieman vahvaa kahvia antaumuksella, koska aikainen herätys oli vaatinut veronsa ja silmät eivät meinanneet enää pysyä auki. Markus istuutui viereeni, ja hörppi oman kupposensa alta aikayksikön tyhjäksi ja kävi hakemassa pikaisesti toisenkin. "Onks sulla joku kahvi-addiktio kun noin paljon sitä suhun uppoo?" kysyin nauraen kolmannen kupillisen loputtua. Markus hymähti ja vastasi: "Nyt vaan oli kahvivajetta, kun en aamullakaan ehtinyt paljoa juoda." Tirskuin miehelle, joka lähti hakemaan jo neljättä kupillista mutta huomasi pannun olevan tyhjä. Ehdin juuri saada toisen kupillisen alas, kun taukohuoneeseen paineli joku ihan vieras poika. "Kukas sinä olet?" Mila kysyi uteliaasti. Markus näytti tuntevan pojan, ja vastasi ennen poikaa: "Sä oot se puskajussi joka oli bongailemas lintuja sillo ku me oltii maastossa, ja sun nimes oli joku pasianssi, siis Anssi!" Markus korjasi nopeasti. "Juu, Anssi on nimeni. Etsin Rebekkaa, minulla oli hänelle asiaa." Tirskahdin vieressä pojan typerälle ilmeelle, joka oli tullut kun Markus oli sanonut häntä pasianssiksi ja puskajussiksi. "Vai niin, Rebekkaa ei ole täällä vielä näkynyt. Tule vaikka huomenna uudelleen." Mila sanoi lempeästi nuorelle miehenalulle. Anssi lähti taukohuoneen ovelta ja Mila viekä hihkaisi tervehdyksen hänen peräänsä. Markus kuiskasi minulle: "Rebekka oli heti ihan lääpällää heti ku näkiki ton!" Naurahdin miehelle, ja vastasin: "Niin mäki suhun," ja hymyilin miehelle. Markus myhäili jotain epäselvää, ja jätti rakkaudenosoitukset välistä, luultavasti Milan takia. Nainen katseli sivusilmällä meitä, muka huomaamattomasti jonkun hevoslehden takaa. Pian Markuskin huomasi tämän, ja nousi kahvinkeittimen merkkiäänestä noutamaan itselleen lisää kahvia, ja matkalla länttäsi lehden Milan naamaan. Mila katsoi ihmettelevästi meitä: "Mistä hyvästä tuo nyt oli?" ja Markus vastasi samaan aikaan nauraen: "Ei sinun siellä lehden takana tarvitse piilotella jos mun muskeleita haluat katsoa!" Aloimme kaikki nauramaan, ja hetken päästä Mila sai sanotuksi: "Mitään sun muskeleita ihastele, kun ei sulla edes ole semmosia!" ja virkkoi vielä: "On se vaan niin hempeetä toi nuori rakkaus." Markus heitti Milaa jollain lehdellä mahaan, ja hörppi sen jälkeen kahviaan. Vihdoin ja viimen Markukselle riitti kahvinjuonti, ja Milan käskystä läksimme siivoomaan tarhoja lannasta. Hevoset eivät lantaa ollut turhaan pitäneet sisällään, ja saimme rehkiä oikeasti, eikä Markuskaan 'muskeleillaan' saanut yhtään nopeampaa kakkoja kärryyn kuin minäkään. "Helv*tin Mila, tulisi itse tänne lappaamaan, eikä käskyttäisi muita!" Markus huudahti tarhan toisesta reunasta. Nauroin miehelle ja tyhjensin talikkoni kottareihin. "Kyllähän tollasen miehen pitäis hetki jaksaa tarhoja siivota!" ja nappasin uuden kuorman talikkooni ja jatkoin: "Voisit käydä viemässä noi kottarit kans!". Markus loi minuun kysyvän katseen, ja sanoi: "Neiti voi myös itse käydä viemässä ne," sekä heitti omasta talikostaan kakat kottareihin. Läppäsin häntä leikilläni selkään, ja virkoin: "Eihän minun herneillä tommosia raskaita kärryjä viiä mihinkään, vai tuutko sä siivoomaan ne tosta matkan varrelta sitten?" Markus myöntyi ja sanoi: "Okei, okei, oon jo viemässä niitä!" ja tarrasi kiinni kottareiden kahvoista. Hihitin miehelle ja nappasin hänen tallikkonsa maasta ja kävelin seuraavaan tarhaan. Kahden tunnin rehkimisen jälkeen ja sadan kottikärryjen tyhjennyksen jälkeen olimme saanet suurinpiirtein tarhat puhtaaksi, ja kävimme viemässä vielä viimeisen lastin lantalaan. Juuri kun Markus oli halaamassa minua, käveli Mila tomerasti tallista ohitsemme. "Nonniin kyyhkyläiset, saitte vihdoin ne tarhat siivottua. Voitte seuraavaks käydä siivoon maneesin katsomon, se on ihan täynnä roskia!" Nainen katosi johonkin ennenkuin Markus ehti sanoa mitään vastaan, ja kävimme hakemassa muovipussin tallista, johon saisimme roskat laitettua. Mila oli ollut ihan oikeassa, maneesin katsomo oli täynnä karkkipaperin roskia, sekä limupulloja, ja lisäksi muutama taukohuoneen hevoslehti oli eksynyt sinne. Markuksen kerätessä lehdet, keräsin palautuspullot joita löytyikin useampi. Aloitin keräämään roskia, ja Markus auttoi saatuaan lehdet kerättyä. Pian maneesin katsomo oli puhdas roskista. Lakaisin vielä maneesista löytyneellä luudalle kengistä tulleet hiekat pois, jonka jälkeen olimme valmiita. "Nyt ei kyllä enää yhtään hommaa!" Markus ähkäisi hiki päässä. Lähdimme rivakasti taukohuoneeseen, ennenkuin Mila ehti tulla keksimään meille lisää hommia. Muutama hoitaja oli vielä putsaamassa hoitsujensa ruokakippoja, kun kävelimme käytävää pitkin. Taukohuoneessa ei ollut ketään ja kahvikin oli jäähtynyt pannuun. Istuimme sylikkäin sohvalle, ja nappasin piparin pöydällä olevalla lautaselta, jonka söin nopeasti murustaen osan Markuksen päälle. Samassa Rebekka ja Evie tulivat jutellen ovesta sisään, kunnes huomasivat meidät. Kuulin Rebekan sanovan Evielle: "Kato nyt, täällä ne taas on niiiiiiiiiiin söpönä!" Evie alkoi hihittämään ja huudahdin kavereilleni: "Hei c'moon, ette jaksais." Molemmat alkoivat kikattamaan ja tulivat taukohuoneeseen. Markus huokaisi, ja olisi ilmeisesti ollut ennemmin minun seurassa kuin kikattavien kavereideni. Markuksen onneksi tytöt kuitenkin lähtivät tallin puolelle, ja jättivät meidät rauhaan. "Huoh, lähtiväthän vihdoin," Markus virkkoi. "Ne nyt on vähän. tommosia," vastasin ja naurahdin. Hypähdin Markuksen sylistä lattialle ja kävin hakemassa lisää piparia, tälläkertaa Markuksellekkin oman ettei se alkaisi valittamaan. Syödessämme keksejä Mila pelmahti sisälle. "Täälläkö ne on taas on puss... halailemassa?" Mila korjasi nopeasti ja Markus loi merkitsevän katseen tallinomistajaan. Mila jatkoi: "En keksikkään teille enään mitään siivottavaa, niin jatkakaa ihan rauhassa, mihin ikinä jäittekään," ja samassa nainen oli lähtenyt huoneesta. "Täällä ei saa hetken rauhaa, haluatko tulla käymään mun luona? Kun Ilonankin potkin pihalle niin asun ihan yksin nyt," Markus kysyi selkeästi ärsyyntyneesti muiden ramppaamisesta taukohuoneeseen ja pois, ja vastasin tälle myöntävästi. Lähdimme Markuksen autolla hänen kämpille. Markus käänsi avainta rivitalon ovessa, ja astuimme sisään. Asunnosta selkeästi huomasi, että Markus asui yksin eikä talossa ollut naista, sillä tavarat oli hujan hajan, roskat lattialla ja sisustus suoraan sanoen mauton. "Asutko sinä oikeasti täällä?" Naurahdin samalla eteenpäin kävellen. "Nojoo, onhan tää nyt aika karmeessa kunnossa, mut täällähän mä.." Markus sanoi kävellen keittiöön ja kysyi: "Haluutko sä jotain syötävää?" Mietin hetken, ennenkuin vastasin: "No tota, onks sulla mitään? Ei mulla nälkä oo." ja samassa mahani päästi murisevan äänen. "Tai sitten sulla onkin," sanoi Markus ja vinkkasi silmää. "Ois täällä nuudeleita ja tonnikalaa, käyks se sulle?" Markus kysyi samalla ruokatarvikkeita esiinkaivaen. Vastasin myöntävästi, ja kiertelin pitkin kämppää sillä välin kun Markus yritti saada jotain syötävää aikaiseksi. Muutama ärräpää kuului silloin tällöin keittiöstä, ja istuuduin sohvalle. Hetken etsittyäni en löytänyt kaukosäädintä, ja kysyin Markukselta: "Missä tän teeveen kaukosäädin on?" Samalla siirtäen bokserit tuolin selkänojalta lattialle. "Ilona hajotti sen suuttuessaan, et tota, se toimii pelkästää siit telkkarista," Markus vastasi. Naurahdin mielikuvalle Ilona rikkomassa kaukosäätimiä, ja yritin saada telkkaria päälle. Hetken päästä onnistuinkin ja hetken kanavia selailtuani päätin laittaa Voicen päälle, josta soi kuluneita hittibiisejä. Pian Markus huudahti keittiöstä: "Laita tuo sonta pois!" Naurahdin miehen kommentille ja laitoin häntä ärsyttääkseni vielä kovemmalle ja vastasin: "Mitäs vikaa näissä on, hittejä kaikki!" ja nauroin päälle. Hetken kulutta Markus oli saanut kokkailunsa valmiiksi, ja suljin telkkarin, josta alkoi jonkun nevörhööd-laulajan muka-hittilaulu. "Huh, vihdoin se loppu!" Markus sanoi samalla virnuillen ja kaataen nuudeleista veden pois. Katsoin arvostelevasti miehen tekemää ruokaa. Nuudelit olivat yhtenä könttinä ja tonnikalakastike oli enemmän keittoa kuin kastiketta, en kuitenkaan sanonut Markukselle mitään, koska hän oli ilmeisesti yrittänyt saada jotain aikaseksi. "Sori, mä syön yleensä mikroruokia tai roskaruokaa," aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni. "Oon mä huonomminki tehtyä ruokaa nähnyt," sanoin Markukselle kannustavasti. Ruoka oli kyllä ihan hyvää, vaikkei ulkonäkö ollutkaan kovin houkutteleva. Kiitin miestä ruuasta, ja Markus yritti tiskata astiat. "Tuolla vauhdilla me ollaan tässä vielä huomenna!" Naurahdin miehelle, joka tiskasi varmaan ekaa kertaa. "Hei, emmänyt ihan niin hidas oo! Ilona yleensä tiskas meijä astiat, se on vähä niinku naisten homma," Markus sanoi silmää vinkaten ja tarjouduin pesemään astiat, sillä halusin kotiinkin vielä tänään. Markus katsoi vierestä, kun viidessä minuutissa olin saanut kaikki astiat tiskattua ja jätin kuivaamisen miehen hommaksi. Tsekkasin puhelimeni, ja Evieltä oli tullut viesti: "Missä oot, voitko olla?" ja laitoin kaverilleni vastaukseksi olevani Markuksella. "Haluutko jo kotiin?" Markus kysyi hetken sohvalla istuskeltuamme. Vastasin miehelle: "Kai sitä pitäs pikkuhiljaa lähteä, ennenkun mutsi hermostuu.." ja huokaisin. Markus sulki telkkarin josta oli tullut joku outo leffa, jota kumpikaan ei ollut seurannut. Markukselta olin vaan muutama kilometri meille, ja kotini pihassa pussasin Markusta vielä, ja sanoimme heipat ja kiitin miestä mukavasta illasta, ja Markuksen naama alkoi punertamaan. Vilkutin auton ulkopuolelta vielä miehelle ja painelin sisälle. 11HM //ja Mila vastaakkin sitten jokaiseen tullessas lomalta !
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 22, 2013 11:10:51 GMT 2
Sateinen maanantai-aamu ravisteli masentuneisuudellaan pientä hiekkatietä, jota kuljin puhuen samalla Evien kanssa puhelimessa. "Mä lähen huomenna Lontooseen, niin en pääse tallille." kaverini sanoi surkutellen. Lohdutin kuitenkin häntä: "Ehkä Jonah voi käydä moikkaamassa Simoa sun puolesta," hieman kiusoitellen. Evie naurahti, ja puhelin tuuttasi toisesta saapuvasta puhelusta. "Hei, mun pitää lopettaa ku joku yrittää tavotella mua, sil voi olla jotain tärkeetäkin. Palaillaa!" huudahdin Evielle ja lopetin puhelun. Soittaja oli ollut Markus, jolla kilautin takaisin. Pian miehen ääni kuului toisesta päästä: "Aattelin vaan kysästä, että ootko tulossa tänään tallille?" Naurahtaen vastasin Markukselle olevani Vaahterapolussa aivan pian. "No hyvä, mäkin just tulin tänne. Käyn hakemassa sulle Riimin valmiiksi, okei?" Markus tokaisi. "No mikäs siinä, ainahan mulle apu kelpaa!" Moikkasimme, ja lopetin puhelun. Tekstasin Evielle sen olleen 'vain' Markus, ja kaverini vastasi, että hänellekkin tulleen kiireen, eikä hän ehtisi enää jutella. Tallin pihassa näin Markuksen juuri palaavan tarhoilta hikikarpalot otsalla. "Tämä ruunanrotkale juoksi MINUA karkuun!" Hän sanoi puuskuttaen ja kuivaten otsansa kädellänsä ja jatkoi: "Mitä ajattelit tehdä tän kanssa?" Itseasiassa en ollut varma. "Oisko irtohypytys mitään?" Markus nyökkäsi myöntävästi ja kysyi: "Ja minun seurastani ei varmaan ole haittaakaan?" vinkaten silmää. Tönäisin miestä olkapäähän nauraen. "Jos et ole tiellä, niin voin ehkä harkita semmoista, ja jos sulla on lähestymislupa ja rokotukset kunnossa, eikä oo vuoden sisällä todettu rabiesta tai muuta vaivaa, ja ja ja.. No tietty sä voit tulla!" Markus oli jo hetken katsonut minua merkitsevästi kun puhuin rokotuksista, mutta alkoi nauramaan kun sain lauseeni loppuun ja pökkäsi minua takaisin. Pian Riimi oli harjattu, yhdessä kaikki kävi nopeammin, ja sillävälin kun Markus laittoi suojia ruunan jalkoihin, sujautin suitset Riimin päähän vaivatta, ja kävin hakemassa liinan satulahuoneesta alkuverryttelyä varten. Pian lähdimmekin kolmestaan maneesiin, jonka toisessa päässä oli joku yksäreistä, jota en tuntenut, ja Markusta ei ilmeisesti vaan kiinnostanut. Kannustin Riimin ympyrälle kävelemään, ja hetken päästä käskin sen vaihtaa suuntaa. Hetken päästä Riimi oli alkuverkattu, mutta Markuksen esteiden rakentaminen oli vielä kesken, joten päästin ruunan hetkeksi irti, muttei se mitään lähtenyt. Tylsä hevonen, ajattelin. Pian estekuja oli valmis, ja juoksin Riimin vierellä johtaen sen kujaan, päästin poskihihnasta irti ja Markus huitaisi takanani raipalla kannuasten Riimin esteistä yli, ja huitaisi sen jälkeen minua p*rseelle, ja mulkaisin viheltävää miestä pahasti. Riimi loikki kujan vaivattomasti, ja sillä välin kun annoin Riimille leipää palkinnoksi, korotti Markus esteitä kymmenen senttiä, jolloin ne kohosi kuuteenkymppiin. Loppujenlopuksi esteet olivat nousseet metriin, viimeinen okseri metrikahteenkymppiin, ja Riimi oli ihan hiessä. "Toi on pakko pestä kyllä!" Huudahdin Markukselle, joka käänsi katseensa Riimiin ja vastasi pian myöntävästi. Annoimme Riimin sekoilla itsekseen maneesissa sen aikaa, kun keräsimme esteet pois. Ruunan 'sekoilut' jäivät tosin yhteen pukkilaukkaan ja möllötämiseen paikallaan katsellen, kuinka me raadoimme. Saimme esteet kahdestaan raahattua pois, ja napsautin liinan Riimin suitsiin kiinni matkan ajaksi talliin. Laittessamme sitä pois minä taas tein suurimman osan, kun Markus keskittyi rapsuttamaan Toheloa ja katselemaan minua. Tälläkertaa en sanonut mitään, olihan Riimi nopeasti riisuttu ja harjattu. Talutin Riimin vesikarsinaan, ja avasin hanan. "Jätetäänkö tällä kertaa vesileikit välistä? Muuten en voi viedä sua mihinkään," Markus kysyi ja vinkkasi silmää. "No mihin sä oisit mut sitte vieny?" kysyin ihmettelevästi ja suihkutin vettä Riimin selkään. "Mihin ikinä sä haluutkaan," Markus sanoi leikkisästi. Naurahdin miehelle ja suihkutin Riimin loppuun. "Mä siivosin kämpänki jos sä sinne haluut tulla?" Markus sanoi hetken päästä. "Oikeesti?" sanoin ja pussasin Markusta kävellessäni hänen ohitse sulkemaan hanan. Mies mutisi jotain, ja olin juuri vastaamassa, kun Kathreen käveli ohitsemme ja katsoi sivusilmällä meitä. Markus tervehti naista, ja tämä mutisi hänelle jotain takaisin. "Eiks toi oo se joka on kasvattanu tän?" kysyin Markukselta viitaten Riimiin, samalla kun kuivasin ruunaa lastalla. "Joo on se se, ja.." Markus vastasi hajamielisen oloisesti. "Ja?" kysyin odottaen jatkoa lauseseen, mitä ei kuulunut. "Ääh, ei mitään." Markus sanoi ja rapsutti Riimiä säästä. Ihmettelin miehen käytöstä mutta pian olinkin unohtanut koko tapauksen, kun Markus jatkoi: "Mitä olitkaan vastaamassa siihen, et mihin mennään illlalla?" hymyilin miehelle salaperäisesti samalla kun lähdimme viemään Riimiä ulos. "Kattoo nyt, meen sinne mihin sä viet mut," jatkoin vinkaten silmää. Markus jäi ilmeisesti miettimään asiaa. Laitoin Riimin tarhaan Napin seuraksi, ja kävelimme takaisin talliin, ja päätin jättää ratsastuskamani tallille, ja lähdettiin Markuksen kanssa tallilta. "Mihin sä nyt päätit viedä mut?" kysyin Markukselta hänen ajaessaan. Räpläsin puhelintani, ja pelasin jotain todella tyhmää peliä. "Näät sitten," Markus sanoi vinkaten silmää. Pian saavuimme ilmeisesti määränpäähämme, Markus parkkerasi auton ojanpientareelle, noustessamme autosta Markus sanoi: "Silmät kiinni!" ja otti minua kädestä kiinni. Vai niin, taas näitä tosi hauskoja silmät-kiinni-leikkejä, ajattelin. Emme kävelleet kovin pitkää matkaa, tosin mikä vain tuntui pitkältä ja pelottavalta silmät kiinni. "Nyt voit avata!" Markus virkkoi, ilmeisesti olimme perillä. Avatessani silmäni näin kauniin järvimaiseman, saaren horsisontissa ja tyhjän hiekkarannan. "Vauu," sanoin lumoutuneena. "Tänne ei pitäis tulla ketää, tää on mun faijan yksityisaluetta, korkeintaan Joonas ja Mila, muttei muita." Markus sanoi pitäen edelleen kädestäni kiinni. Hän istuutui ja vetäisi varovasti minua lähemmäksi. Istuuduin miehen syliin, edelleen lumoutuneena kauniista maisemasta. "Tykkäätkö?" Markus kysyi vetäen sormiaan hiuksiani pitkin. "Ei tälläsestä voi olla tykkäämättä!" hihkaisin Markukselle ja kaadoin hänet rantahiekkaan. Olimme juuri suutelemassa, kun puhelimeni soi - äiti yritti tavoitella minua. "Ootkos kohta jo tulossa sieltä tallilta kotiin? Kello on jo aika paljon. Eikai sulle oo sattunu mitään?" Äitini kyseli huolestuneena. "Ei oo, ihan kunnossa oon. Pikkuhiljaa alan lähtee, moi!" vastasin nopeasti ja löin luurin kiinni. "Äitiskö kaipaili sua kotii?" Markus kysyi rojahdettuani selälleni hiekkaan ja mutisin myöntävästi Markukselle. Puhuimme Markuksen kanssa sitä ja tätä, ja yhtäkkiä alkoi tuulemaan kylmästi, ja ihoni meni kananlihalle, olihan päälläni vain toppi ja shortsit. "Onks sulla kylmä?" Markus kysyi. "No vä-vä-vähä joo," vastasin hampaat kalisten. Markus tuli lähemmäs, painoi itsensä kiinni minuun, ja kysyi: "Parempi?" Vastasin miehelle: "Ehkä vielä vähän lähemmäksi," ja Markus teki niin, ja se oikeasti lämmitti. Jatkoimme siitä mihin äidin soittaessa jäätiin, ja hetken päästä hän soittikin uudestaan. "Joojoo, ollaan juuri lähdössä!" Huusin äidilleni ja löin luurin korvaan. Kotona odottaisi huutava korppikotka. Lähdimme pian kävelemään autolle, käsi kädessä ilta-auringossa. Illat olivat alkaneet jo viiletä, syksy ja koulun alku lähestyy, mietiskelin. Lukion toinen vuosi olisi edessä, kuulemma pahin ja kiireisin. "Mikäs sinua noin mietityttää?" Markus kysyi uteliaasti saapuessamme hänen auton luokse. "Näääh, ei mikään tärkeä," sanoin hymyillen, ja mies vastasi: "Enkö minä ole muka tärkeä, minuahan sinä kuitenkin ajattelit?" ja vinkkasi silmää. "Olethan sinä tärkeä, mutta en vain juuri nyt ajatellut sitä," vastasin ja hymyilin miehelle. Markus käänsi auton ympäri ja suuntasimme kohti kotiani. Halatessani kotipihassa Markusta kuiskasin puoliääneen hänen korvaansa: "Kiitos mukavasta yllätyksestä, oli kivaa," ja muiskautin pusun tämän poskelle. Hyvästelimme ja Markus kaarsi pois pihasta. Jäin hetkeksi nauttimaan koleasta kesä-illasta, kunnes huokaisin ja kävelin sisälle, ja äiti olikin heti vastassa, naama hohkaten punaisena kuin paloauto, ja suu jo valmiiksi aukinaisena huutamiseen. "Missä ikinä sinä olet ollutkaan, ala lapsi selittää!" Äiti huudahti. "Olin tallilla, onko selvä! Venyi vähän pitkäksi, sori!" huusin samalla juostessa portaita yläkertaan. Juoksin huoneeseeni ja suljin oven, ja laitoin tuolin kahvan alle, jottei äiti saisi sitä auki. "Kuules lapsi, et ole vielä täysi-ikäinen, ja niinkauan, kun asut kattoni alla, sinä tulet kotiin sovittuihin aikoihin, ja kerrot, missä olet ollut ja kenen kanssa!" Äiti ravosi hakaten nyrkillä oveeni. "Johan sanoin, olin tallilla, en ollut vain tietyn ihmisen kanssa vaan usean, joten en voi nimetä vain yhtä, ja nyt juuri ei kiinnosta keskustella tästä asiasta niin voitko häipyä!" huudahdin takaisin, ja samassa puhelimeeni kilahti viesti, Markukselta: -Mitä äitisi sanoi? -Huutaa edelleen oven takana. -Öitä <3 - Öitä 12HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 23, 2013 19:02:04 GMT 2
Mitäköhän tästäkin päivästä tulisi, mietiskelin. Markus ei pääsisi tänään tallille, äiti oli huutanut koko aamun ja paasannut kotiintuloajoista, Evie oli Lontoossa ja kaikenkukkuraksi satoi kaatamalla vettä, juuri kun olin ajatellut mennä maastoon Riimin kanssa! Blaah, suunnitelmat taisivat saada käänteitä taas, milloinkohan mikään oli mennyt niinkuin oli suunniteltu? Ehkä eilinen lukeutui niihin päiviin.
"Riimiiii! Tule poika tänne!" Hihkaisin ruunalle, joka kökki tarhan toisessa päässä. Mielessäni ajattelin, että juuri tänään en jaksaisi sen perässä juosta. Riimi oli tänään taas känkkäränkkä-päällä, ja lähti iloisesti ravaten minua pakoon. Vartin juoksimisen ja jahtaamisen jälkeen sain ruunan riimunnaruun, ja taputin sitä kaulalle. Sain sen portista ulos ilman, että Nappi karkaisi. Riimi hörisi muille hevosille tullessaan talliin, vaikkei niitä siellä kovin montaa ollutkaan. Laitoin ruunan karsinaansa, ja kävin hakemassa sen harjat ja varusteet. Ajattelin käydä ilman satulaa kävelemässä maastossa, kun veden tulo oli hetkeksi lakannut. Vähän rennompaa menoa Riimillekkin, jos huomenna sitten treenaisi koulua kunnolla..
"Ai s*atanan v*tun v*ttu!" Huusin Riimille hyppien saman aikaisesti yhdellä jalalla. Riimi oli taas ärsyyntynyt hoitamisesta, ja päättänyt potkaista minua sääreen. Ruuna vain katsoi minua hölmistyynenä, kun huusin sille. Pikkuhiljaa kipu tasaantui, mutta kokoajan sitä jomotti tosi ilkeästi. Verta siitä ei ilmeisemmin tullut. Harjasin Riimin pikaisesti loppuun, en halunnut uutta potkua jalkaan. Laitoin suojat jalkaan ja viritin suitset Riimin päähän. Oma kypärä ja hanskat enää, niin sitten mentäisiin !
Nousin kentän aidalta ruunan selkään, ja lähdin kävelemään tietä pitkin kohti metsää. Riimi oli jännittänyt ja se tanssahteli lähes kokoajan, ja sitä sai pitää ihan kunnolla, ettei se lähtenyt käsistä. Hyvä idea tämäkin, tälläsen hullun kanssa maastoon ilmansatulaa, ajattelin vähän huolestuneena kehoni takia. Hetken päästä Riimi rauhoittui vähän, se meni nyt eteenpäin, eikä ylöspäin. Taputin ruunaa kaulalle, mistä se tuntui rauhoittuvan entisestään. Käänsin ruunan metsäpolulle, joka oli vähän metsittynyt, mutta siitä pääsisi hiekkatielle. Riimi pelkäsi metsän ääniä, oksien rasahtelua, tuulen havinaa puissa ja kaikkea semmoista, sen selkä ja kaula jännittyi ja se pörisi, niinkuin hevonen tekee pelästyessään. Puhuin sille matallalla äänellä, ja se tuntui tehoovan. Ruuna kuitenkin oli ihan jäykkä, joten tulin suosiolla ales. Silitin Riimiä kaulalta, ja johdin sen läpi metsän, ja tästäkin välikohtauksesta selvittiin hengissä.
"Seiso nyt!" kiljaisin ruunalle kun putosin jälleen kerran kannolta maahan. Riimi ei pysynyt millään paikallaan, joten jouduin taluttamaan sen tallille. Se siitä kivasta maastoreissusta. Kokeilin vielä kerran erään vähän korkemman kannon päältä, ja kun pikaisesti ponnistin siitä, pääsin mahalleen Riimin selkään, ja sain itseni kammettua istuvilteen. Puuskuttaen kehotin Riimin käyntiin.
Selvisimme joten kuten hengissä takaisin tallille, yhden ojaanhyppäämisen ja kipeän perseen kanssa. Laskeuduin Riimin selästä ja talutin sen talliin, joka oli taas tyhjillään. Toivottavsasti syksymmällä täällä olisi enemmän porukkaa, mietin. Laitoin Riimin karsinaansa, jossa riisuin siltä varusteet, ja heitin sille vähän heinää siksi aikaa, että saisin sen harjat putsattua, ne kun alkoivat olemaan jo aika likaiset. Yskäisin, sillä harjoista irtosi niin paljon karvoja ja pölyä. Pian ne kuitenkin olivat puhtaat, ja vein harjaboksin paikalleen. Lakaisin käytävältä pölyt, ja lähdin viemään Riimiä ulos. Huikkasin tervehdykset Sarille, joka tuli juuri tallille. Riimi ravasi lähes koko matkan tarhoille, ja minä vaan olin pieni ihminen joka yritti hidastaa ruunan vauhtia. Käänsin Riimin monta kertaa voltille, että sain sen hetkeksi hidastaa. Tarhaan päästessään se lähti pukkilaukkaa ympäri tarhaa Nappi perässään. Naurahdin ruunalle, ja hetken katselemisen jälkeen lähdin takaisin talliin, josta suuntasinkin pian kotiin päin.
Kävellessäni Markus soitti minulle. "Moi, ooksä käyny jo tallilla?" Markus kysyi. "Joo, just lähin kävelee himaa. Päivä menny ihan päin p*rsettä!" vastasin Markukselle, joka kysyi: "Miks? Ai ku en tullu tallille? tai siis päässy.." hän korjasi. "No senkin takia, Evie on Lontoossa, mutsi vaan huus aamulla, juoksin yli vartin Riimin perässä ja maastoreissukin meni ihan p*llun päreiks, alko sataa vettä ja nii," luettelin miehelle. "No auttaisikohan tämä?" Markus kysyi, ja ihmettelin mikä, kunnes kuulin auton jarruttavan ja kääntyvän hiekkatien päähän, johon itsekkin olin juuri päässyt. Suljin puhelimen ja nopeutin kävelyvauhtiani. Istuin autoon, jossa Markus odotti. "Auttoiko?" Markus kysyi, ja ajattelin, että suukko kertoisi vastaukseni, ja niin teki. Markus käänsi auton tielle, ja kysyin: "Mihin tälläkertaa olemme menossa?" Markus hymyili ilkikurisesti, ja vastasi: "Se selviää sinulle pian," ja hetken päästä hän kurvasi talonsa pihaan. Katsoin häneen merkitsevästi, mutta en sanonut mitään. Nousimme autosta, ja Markus avasi kämppänsä oven, ja kävelin sisään. Wou, Markushan oli siivonnut! "Silmät kiinni!" Markus sanoi ja peitti silmäni käsillään. Hän ohjasi minut ilmeisesti keittiöön, sillä muistelin että se olisi ollut vasemmalle käännyttäessä. Markus liutti kätensä pois silmiltäni, ja avatessani silmät näin pöydän katettuna kynttilän kera. Halasin Markusta, ja istuuduin pöydän ääreen.
Markus oli tehnyt, tai tilannut niinkuin vahvasti epäilin, todella hyvältä maistuvaa lihakastiketta ja perunaa, vaikkei se niin hienolta kuulostakkaan, oli sen ja edellisen ruuan välillä aika suuri ero. Minulle olikin tullut kotiin kävellessäni nälkä, ja söin ruokaa antaumuksella. Markus silmäili ahmimistani syödessään omaa ruokaansa, ja kysyi: "Taisi maistua?" Naurahdin miehelle ja vastasin: "Mikä vaan ruoka maistuu tässä nälässä. No ei vaan, hyvää se oli!" Markus söi vielä oman ruokansa loppuun, jota ei tosin ollut paljoa jäljellä. "Tämänkö takia et 'päässyt' tallille?" Kysyin hörppiessäni lasini tyhjäksi. "Tämänkin," mies sanoi ovelasti.
Samassa huomasin kellon olevan jo vaikka mitä, minulla olisi vartti aikaa ehtiä kotiin ennen kotiintuloajan raukeamista, enkä enää tänään jaksaisi kuunnella yhtään marinaa tai huutamista, en varsinkaan äitiltä. "Hei tota, kello alkaa olee jo aika paljon.. En tänään jaksais huutaa mutsin kaa, et voisiks sä heittää mut himaa kohtpuolii?" Kysyin Markukselta joka käveli olohuoneeseen. "Sitten mun toinen yllätys jäis toteuttamatta," ja sytytti kynttilän olohuoneen tv-tason päältä. Markus heitti mulle jonkun leffan kotelon, joka paljastui joksikin rakkaus-hömppäleffaksi. "Mistä lähtien sä oot tälläsiä katellu?" Nauroin ja hyppäsin miehen viereen sohvalle. "Mä soitan mutsille et kestää vähän pidempää, ehkä se tajuu. Sanon vaikka et mun pitää liikuttaa joku heppa. Sillekkin pitäs ehkä joskus infoo tästä, ni voitais olla ihan ilman tätä tallimetodia kahestaa," sanoin vähän vihjaillen, etsin puhelinnumeroiden joukosta äidin numeron ja soitin sille. "Hei tota, mulla vähän venähtää kun mun pitää ratsastaa vielä yks hevonen, vähä semmoi hankala tiiätkö, et ihan ketä vaan ei voi sinne selkään laittaa. Menee joku kaks tuntia, ku mä alan nyt laittaa sitä kuntoo ja sit ratsastan ja sillee, ymmärräthän? No hyvä, nähään, moikka!" Markus alkoi nauramaan, ja kysyin: "Mitä hauskaa tossakin oli, mä yritin olla uskottava!" Markus vastasi: "Sait sen kuulostamaan kaksmieliseltä..." Nyt vasta itsekkin tajusin, ja tönäisin miestä olkapäähän. "Laita nyt vaan se leffa pyörimään!" Huudahdin hakiessani itselleni tyynyä huoneen toisesta päästä.
Pian olimmekin jo leffan puolivälissä, ja Markus oli tainnut torkkua suurimman ajan elokuvasta. Makasin pää hänen kyljellään, kun hän nojasi käsinojaan. Tönäisin miestä hetkittäin, ettei hän nukahtaisi ihan kokonaan. "Loppuuks tää kohta?" Markus huokaisi. "Hah, no miks sä valitsit tän jos et jaksa kattoo tätä?" Kysyin nauraen, ja vilkaisin leffan kestoa - vielä vähän yli vartti. "Aattelin, et naiset tykkää tämmösistä," Markus vastasi haukotellen. "Hah, mistäs lähtien sä oot ajatellut muuta ku ratsastusta, jos ymmärrät mitä tarkoitan?" Sanoin vinkaten silmää, ja nojauduin takaisin Markukseen. Mies naurahti ja tönäisi minua. "Vaikka tästä päivästä lähtien," Markus vastasi hetken mietittyään.
Leffan loputtua keräsin tavarani ja Markus lähti viemään minua kotiin. Olin kutakuinkin kotona kahden tunnin sisällä soittamisesta, ja halasin Markusta kotini pihassa. "Kiitos taas," sanoin. "Pitäskö sunkin tulla meille joskus? Aattelin et kerron huomenna mutsille tästä, ni ois helpompaa?" Markus nyökkäsi ja suutelimme vielä, kunnes Markus kaarsi pois pihasta ja kävelin sisälle.
13HM
|
|
|
Post by Mila on Jul 23, 2013 19:59:15 GMT 2
10HM-palkinto(en kyllä osaa YHTÄÄN piirtää ihmisiä!)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 24, 2013 11:47:53 GMT 2
Neljässä tunnissa tehty piirustus saa riittää tälle päivälle: D 14HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 25, 2013 10:51:33 GMT 2
Tänään olin päättänyt ratsastaa Riimillä kunnolla, sillä se oli ollut vähän huonolla liikunnalla viimeaikoina, eikä Markuskaan ollut mennyt sillä. Reippain mielin lähdin kotoa, sillä eilen olin selvinnyt ilman välikohtausta äitini kynsistä. Valitettavasti en ollut saanu sopivaa tilaisuutta kertoa meiän jutusta, joten sen kertominen jääköön hamaan tulevaisuuteen. Markus oli tänään tallivuorossa, ja näin hänet jo talliovelta. Markus oli juuri aloittanut lakaisemaan käytävää, ilmeisisti karsinat oli jo putsattu. Tervehdin miestä ja suuntasin taukohuoneeseen. Näin astuessani sisään Katin ja sen-sen-sen-Mikon! "Aapua! En kai mä keskeytä mitään?" Kysyin vähän vihjaillen samalla, kun astuin taukohuoneen puolelle. "Hä? Ee-et," Kat sanoi hieman unisesti nostaessaan päänsä Mikon olkapäältä. "Ookkei… no mä jätän vaan kamani tänne ja lähen sit Riimiä hoitamaan," Sanoin ilosesti ja olin juuri sulkemassa ovea, kun Kat kysyi: ”Hei ootsä menossa Riimiä ratsastaa tänään?” ”Joo-o," Vastasin ja kysyin vielä: "Kui?" ”Olis kiva tulla kattoo, miltä se kullanmuru näyttää ridaajan kanssa”, Kat sanoi. Ihmettelin ensin vähän hänen sanomisiaan, mutta ainiin, hänhän oli kasvattanut Riimin! ”Tulkaa ihmees! Alotan varmaanki tunnin päästä kantällä”, Sanoin ilahtuneena, ja hieman jännittyneenä, siitä, että joku tulisi seuraamaan ratsastustani. Lähdin reippaana hakemaan Riimiä tarhasta, ja sain sen hyvin kiinni. Nappi söi tarhan toisessa päässä, joten ei ollut sitä vaaraa, että voikko tamma olisi karannut. Talutin hörisevän ruunan talliin, jossa Markus edelleen ahersi. Naurahdin miehelle, ja vein Riimin karsinaansa. Liutin oven kiinni, ja lähdin satulahuoneeseen hakemaan ruunan varusteita. Tohelo seikkaili satuloiden päällä, ja nappasin sen syliini Riimin satulan päältä. Kissa alkoikin rapsutuksessani kehräämään ja laskin sen lattialle. Otin Riimin varusteet ja harjalaatikon, ja kävellessäni takaisin Riimin luo, näin Katin ja Mikon kävelevän Katin hevosten kanssa tietä pitkin. Ei taida noidenkaan suhde mikään kaverisuhde olla, mietin huvittuneena ja laitoin Riimin satulan loimitelineen päälle. Nappasin harjan Riimin laatikosta ja kävin ruunan harjalla läpi. Markus tuli norkoilemaan karsinan edustalle, mutta pian Mila käskytti hänelle lisää hommia, ja jäin kahdestaan Riimin kanssa. Sain Riimin pian harjattua, ja aloin käärimään ruunan jalkoihin pinteleitä, jotka tänään eivät olleet yhtään yhteistyöhaluisia, ja menivät kaikki ainakin 4 kertaa väärinpäin. Lopulta sain kaikki oikein, ja pikaisesti heitin satulan selkään ja suitset naamaan. Viritin vielä omat varusteet päälle ja suuntasin kentälle. Pääsin hetken hyppimisen jälkeen Riimin selkään, ja kiristin vielä vyötä, koska Riimi oli pullistellut tallissa. Sainkin sen muutaman reiän kireemmälle, ja siirsin Riimin käyntiin. Jalustimet olin jo tallissa laittanut valmiiksi, sillä muistin reiän, jossa niiden piti olla koulussa. Riimi oli tänään vireä, mutta ei ollut lähdössä alta. Tuulen havina puissa ei ollut hyväksi heikkohermoiselle ruunalle, ja muutaman sivuloikan jälkeen Riimi taisi tajuta, ettei puut aikoneet syödä sitä. Rapsutin Riimiä rauhoittavasti kaulasta, ja otin ohjat tuntumalle. RIimi oli tänää oikein miellyttävä, kuunteli hyvin niin pidättäviä kuin eteenpäin ajavia apuja. Myötäsin sisäohjasta Riimin mennessä hyvin, ja suunnanvaihdon jälkeen siirsin ruunan raviin. Katsoin kevennykseni oikeaksi, ja taivuttelin Riimiä ulos pääty-ympyröillä, ja pian sen lavat alkoivatkin toimia hyvin. Markus oli ilmaantunut katsomon alimmaiselle riville, ja moikkasin häntä. "Ootko sä kauankin siinä istunut? Keskityin niin Riimiin etten huomannu sua!" Hihkaisin käntyessäni kolmikaariselle kiemurauralle. "No emmä oo kauaa täs ollu." Markus naurahti ja otti paremman asennon katsomossa. Näin Katin ja Mikon tulevan tallin edustalle, ja he pomppivat katsomoon. Moikkasin heille, ja keskityin sitten Riimiin, joka oli hetken ajan saanut hengähtää käynnissä. Otin ohjat ja siirsin Riimin raviin, tällä kertaa menin harjoitusravia. Jatkoin kolmikaarisella työskentelyä, ja aluksi Riimi oli siinä vähän jäykkä, mutta liioitellun taivuttelun tuloksena sain sen asettumaan hyvin. Siirsin pian laukkaan, ja tulin loivia kaaria laukassa. Se vaati Riimiltä hyvää tasapainoa, ja ruuna selviytyi siitä hienosti. Tulin muutaman kerran lävistäjän laukassa tehden raviaskeleen kautta laukanvaihdon, ja ensimmäisen säätämisen jälkeen tuli Riimi hienosti. Siirsin ruunan raviin ja taputin sitä paljon kaulalle, olihan se mennyt hienosti. Ravailin muutaman kierrokseen molempiin suuntiin, ja siirsin ruunan käyntiin, ja rapsutin sitä harjantyvestä. Pian katsomopäätyyn, ja tulin alas selästä. "Riimihän on upee! Sä ridaat tosi hyvin!" Kathreen ylisti, ja Markus lisäsi: "Hyvältä näytti." Vähättelin aluksi itseäni ja Riimiäkin, mutta olihan meillä mennyt kieltämättä hyvin tänään. Iloiten kommenteista lähdin Riimin ja Markuksen kanssa talliin, ja Kat sekä Mikko katosi omille teilleen. Laitoin Riimin karsinaan ja Markus alkoi ottaa siltä varusteita pois minun riisuessa kypärää ja hanskoja, sekä vaihtamassa kenkiä. Riimillä oli enää pintelit jalassa minun ollessani valmis, ja aloin käärimään ensimmäistä pois. Markus aloitti toiselta puolelta, ja nopeasti kaikki olivat käärittyinä harjaboksissa. Päätin vielä harjata Riimiä, nappasin harjan laatikosta ja sun Riimin puhtaaksi. Markus suuntasi omille teilleen minun hoitaessa Riimiä, ja sanoi palaavansa pian, tiedä sitten, mihin oli menossa. Aloin selvittämään Riimin takkuista häntää sormin, ja se ei käynytkään niin nopeasti kun olin ajatellut. Ehdin jo unohtaa Markuksen taistellessani takkuja vastaan, ja vartin nykimisen jälkeen oli häntä joten kuten selvitetty, ainakin isoimmista takuista. Harjasin vielä Riimin pehmeällä harjalla korvista kavionkärkeen ja hetken päästä ruuna lähes kimalsi puhtauttaan. Napsautin riimunnarun kiinni, ja heitin narun pään toistaiseksi Riimin selän päälle. Kävin viemässä ruunan varusteet ja harjat pois, jonka jälkeen otin narun käteeni ja lähdin taluttamaan Riimiä tarhaan. Näin Markuksen, Joonaksen ja Mikon istuvan Milan talon rappusilla, ja heilautin kättäni heille tarhoille vievältä tieltä. Päästin Riimin tarhaansa ja sanoin sille heipat, sekä rapsutin huomionkipeää Nappia vielä hetken, kunnes lähdin talsimaan takaisin tallille päin. Kat oli ilmeisesti noutanut miehensä pois muiden seurasta, sillä veljekset olivat jäänet kahdestaan tölkkiensä kanssa. Näin Milan ja Sarin juttelevan tallin oviaukon seutuvilla, ja sitten suuntasin katseeni Markukseen. Kävelin rappusille ja istuuduin kaiteen ja Markuksen väliin. "Mitäs juoppo?" sanoin leikilläni. "Hei, tää on vasta eka!" Markus puolusti ja kulautti tölkkinsä tyhjäksi. "Mä aattelin lähtee kotii.." sanoin vihjaten hyvästeihin. Markus ymmärsi, mitä tarkoitin ja suutelimme. "Kerron tänään mutsille, jos saan tilaisuuden," kuiskasin miehen korvaan ja noustessani sekoitin Markuksen hiukset kädelläni. "Hei, mä laitoin niit tänää aamulla vaikka kuinka kauan!" Markus sanoi muka-vihaisesti, ja naurahdin miehelle. Lähdin kävelemään tallipihan poikki, ja heilautin vielä kättäni Markukselle, joka lähetti lentosuukon perääni. Katsoin huvittuneena häneen, ja suuntasin sitten hiekkatielle. // Ehkä enemmä ois saanut olla tässä tarinassa niitä omia juttuja. Nyt tuntuu että tää oli vaan oma versio Kathreenin tarinasta. Mutta ei haittaa! 15HM Kathreenin kanssa tehty kuva tämänpäiväisestä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 26, 2013 10:47:03 GMT 2
Korvissani soi äidin eiliset huudot ja tällähetkellä myös musiikit, kun kävelin tihkusateessa Vaahtikseen. Olin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja päättänyt tänään hypätä Riimillä, kun Markus ei ehtinyt ratsastamaan sillä, ja kisat olisivat jo maanantaina. Ja olihan itsellekkin kivaa vaihtelua hypätä välillä, varsinkin kun kyseesä oli Riimi, joka korjasi ratsastajan virheet ollessaan sillä päällä tai sitten ei ollenkaan. Pian olinkin saavuttanut määränpääni, ja suuntasin taukohuoneeseen. Taukohuone oli tyhjillään, ja päätin keittää kahvit ennenkuin tekisin yhtään mitään! Oli tullut kotoolta taas vähän pikainen lähtö äidin takia, joten oli jäänyt aamupalakin syömättä, ja kahvit juomatta. Nostin vanhan pussin pois keittimestä ja laitoin uuden tilalle, johon mittasin kahvin, ja lisäsin vielä veden pannuun, jonka jälkeen napsautin keittimen päälle ja hypähdin sohvalle. Otin pöydältä kiinnostavan näköisen lehden, joku naistenlehti se kai oli. Juuri kun olin uppoutumassa lehteeni, ryntäsi Evie taukohuoneeseen. "Moi Lariii!" Evie hihkaisi heittäen tavaransa naulakon alle ja hypäten sohvalle selkänojan yli. "Moii! Ai sä sit tulit jo sielt Lontoost?" Kysyin viskaten lehden takaisin pöydälle. "Joo, eilen jo. Tulin nii illal etten enää jaksanu tänne raahautua." Evie sanoi ottaen paremman asennon sohvalta. Nousin hakemaan valmistunutta kahvia ja kysyin: "Otaksä?" mittaamalla samalla sokeria kahviini. Evie vastasi kieltävästi, ja kävelin oman kupposeni kanssa sohvalle. "Onks Jonahia näkyny?" Evie kysyin plärätessään puhelintaan. "Ei oo, kävi se sillon seuraavan päivän ku sä olit lähtenyt mut muuten ei oo sitäkää jätkää näkyny. Ihan hyvä kyllä, että tajunnu pysyy poissa, Milalla ollut hermot vähän kireellä," sanoin hörppäyksien välissä. "Mitäs Mila?" Evie kysyi ihmetellen. "Tais vähän suutahtaa siitä, et ollaan Markuksen kaa oltu vähän, no hempeinä täällä." Sanoin etsien sopivia sanoja. Evie alkoi nauramaan ja läimäisin häntä jalkaan. "Hei, kyllä se sullakin on vielä eessä! Ja muute, tänne tuli joku uus hoitaja, joku täysikäne jätkä joka ettii kans naista. Mikäs sen parempi paikka siihen kun talli!" Hihkaisin muistaessani miehen. Aloimme molemmat kikattamaan hervottomasti, ja rauhoituttuamme nousin hakemaan lisää kahvia. "Aatteliks sä ridaa Simol?" Kysyin kaveriltani ja jatkoin: "Mä meinasin just lähtee hakee Riimii." Evie nyökkäsi ja keräsi ittensä sohvalta. Lähdimme yhdessä hakemaan hoitsujamme, ja hetken sain taas juosta Riimin kanssa, mutta lopulta ruuna antoi hyvin kiinni, ja suuntasimme Evien ja Simon perään, jotka olivat jo menossa talliin. Simo tosin oli niin hidas kävelemään, että emme paljoa jäänet jälkeen. Riimi hörähteli useaan kertaan mennessämme talliin, ja päätin laittaa ruunan kuntoon käytävällä. Riimi jäi ihmetellen kattomaan, kun katosin satulahuoneeseen. Otin satulan ja suitset käsivarrelleni ja toiseen käteen harjaboksin. Pitäisi kai putsata tämäkin, mietiskelin katsoen samalla harjaboksia. Saimme hevosemme harjattua aika pian, ja laitoin Riimin karsinaan siksi ajaksi, kun menimme pystyttämään esteitä. Evie oli laittanut jo alunperinkin Simon karsinaan. Toivottavasti Riimi ei menisi piehtaroimaan, ajattelin. Suuntasimme kohti kenttää, ja päätimme rakentaa pienen radan, johon aluksi laitoimme kaikki esteet 60cm korkeiksi. Rataan sisältyi portti, okseri ja kolme pystyestettä. Ehkä me noista yli päästäisiin, ajattelin. Palasimme takaisin talliin ja varustimme hevosemme. En jaksanut enää siirtää Riimiä käytävälle, joten laitoin sen loppuun karsinassa. Riimin takajalka kävi kerran lähellä naamaani, kun kiristin satulavyötä. Toruin ruunaa, ja se laskikin jalkansa. Taputin Riimiä kaulalle, ja kävin hakemassa taukohuoneesta tavarani. Matkalla takaisin tallin puolelle kiinnitin kypärän päähäni, ja sujautin hanskat käsiini. "Ooksä valmis?" Huikkasin Evielle, joka oli Simon karsinan uumenissa. Karsinan luota kuului myöntyvä vastaus ja pian ratsukko ilmestyi käytävälle. Talutin Riimin ulos karsinastaan ja lähdimme kentälle. Moikkasimme tallin pihassa pyörivälle Milalle, joka näytti olevan paremmalla tuulella kun eilen, joka heilutti kättään meille, ja hipsutteli talliin. Talutimme ruunat kaartoon ja nousimme selkään. Kiristin vyötä vielä, ja äänitehosteiden saattelemana sain sen reijän kireemmälle. Jalustimet oli eilisissä reijissä, ja lyhensin niitä kaksi reikää, että pääsisin kunnolla esteistuntaan. Siirsin Riimin käyntiin ja otin vähän välimatkaa löntystävään Simoon. Hetken päästä olin jo asetellut ja taivutellut Riimiä käynnissä, ja siirsin ruunan raviin. Se tuntui jäykältä, tiedä sitten oliko eilisestä vähän lihakset mennyt jumiin. Tein raviväistöjä ja paljon siirtymisiä, jotta Riimi kuuntelisi esteillä paremmin. Riimi alkoi vetreytymään, ja pian se haki jo muotoa itsekkin. Myötäilin sisäohjasta aina hyvillä pätkillä, ja se rohkaisi Riimiä menemään pyöreämpänä. Vaihdoin suuntaa ja tein vielä muutamia väistöjä ja voltteja, kunnes siirsin käyntiin, ja annoin ruunan hengähtää hetken. Eviekin oli saanut alkuravit tehtyä, ja piti välikäynnit sillä välin, kun työstin hetken harjoitusravissa Riimiä. Siirsin laukkaan ja tulin kerran kolmikaarisen tehden laukanvaihdot jokaisella kaarella. Riimi teki ensimmäillä kaarella vaihdoin ravin kautta, mutta toisen ihan rehellisesti laukassa. Tulin kahta pystyä pari kertaa, ja sovimme Evien kanssa, että hän tulisi sen eka ratana, korotettaisiin ja sitten minä tulisin. Siirsin Riimin takaisin käyntiin ja yritin pysyä pois tieltä, sillä välin kun Evie hyppäsi. Evie ja Simo sai ratansa mentyä, ja Evie tarjoutui nostamaan esteet. Eipähän tarvinnut alkaa venkslaa Riimin kanssa, joka ei ollut parhaimmillaan selkäännousussa. Siirsin Riimin ravin kautta laukkaan, ja pukin saattelemana suuntasin kohti ensimmäistä estettä. Kaikki esteet olivat seiska- tai kasikympissä, Riimille vielä pikkuesteitä. Selvisimme yhdellä kolautuksella radasta ja taputin ruunaa jääden kevyeen istuntaan. Tulimme molemmat vielä radan eri korkuisina muutaman kerran, kunnes siirsimme raviin ja loppuverkkasimme. Riimi meni hienosti loppuverkoissakin, ja se oli hiestä märkä. Siirtäessäni ruunan loppukäynteihin taputin Riimiä runsaasti kaulalle. "Riimi, seiso nyt!" ärähdin ruunalle, joka ei pysynyt paikallaan vesarissa. Olin itse luultavasti märempi kuin Riimi, mutta olin saanut sen edes joten kuten suihkutettua. Talutin Riimin karsinaan hetkeksi, sillä aloin putsata sen harjoja, jotka olivatkin aika likaisia. Pölytin kaikki ja sainkin ne aika puhtaaksi. Kävin suihkuttamassa harjaboksin vesarissa puhtaaksi pölystä ja liasta, jonka jälkeen kuivasin sen ja asettelin harjat takaisin. Evie oli tällävälin saanut Simon huuhdeltua, ja kävimme yhdessä viemässä hevostemme varusteet pois. Katsahdin kelloon, ja näin sen olevan kuusi. Eikös tänään pitänyt olla Markuksen yötalli? Samassa mies porhalsi ovesta sisään. "Moi," Huikkasin Riimin karsinan luota. "Moi, käviksä ratsastaa sen?" Markus kysyi ottaen talikon seinän vierutalta ja pysähtyi se kädessään Riimin karsinan eteen. "Moikka Lari, mä täst lähen," Evie huikkasi tallin ovelta Simo mukanaan. Sanoin heipat kaverilleni, ja käännyin takaisin Markuksen puoleen. "Joo, kävin hyppäämäs täl, mentii jotain 80-90 rataa," kerroin avatessani vetosolmua, jotta voisin viedä Riimin ulos. Markus nyökkäsi, ja lähti samaa matkaa hakemaan kottareita, kun lähdin viemään Riimiä. Olimme juuri suutelemassa, kun Kat ryntäsi tallista ja juoksi välistämme huutaen: "Hyiiiiiiiiiiiiiiiii!" ja alkoi nauramaan päälle. Mulkaisin häntä ja pussasin Markusta, ja jatkoin Kat'in kanssa matkaa kohti Riimin tarhoja. "Meki ollaan Mikon kaa nyt niiku ihan virallisesti yhes," Kat paljasti avatessani tarhan porttia. "Hei siistii, onneks olkoo!" Hihkaisin yllättyneenä ja päästin Riimin tarhaan. "Mites toi teiän juttu? Ei nyt ainakaan kovin kaverisuhteelta näytä," Kat naurahti ja lähdimme kävelemään talliin päin. "Emmä itseasias tiiä, kai me niiku ollaan yhes mut sit taas toisaalta, no emmätiiä," mietin ääneen. Kat läimäisi minua leikkisästi selkään ja sanoi: "Kyllä se sullekkin varmaan selviää joskus," ja naurahti päälle. Illalla: Tylsääkin tylsempi tarina ja 16HM // En minä nyt tiiä oliko tää tylsä... Enemmän Riimiä kuin Markusta sentäs
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 0:49:55 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2013 11:10:02 GMT 2
Lääh puuh, mistä tämmöinen helle oli yhtäkkiä tullut. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteet lähenivät kolmeakymmentä. Kävelimme Markuksen kanssa kotiini, sillä äitini oli töissä, ja tarvitsin vaatteita. Emme olleet viitsineet lähteä autolla näin lyhyttä matkaa, ja toiseksi Markuksen auto oli enemmänkin sauna, kuin auto. Saavuimme pihaamme ja kaivoin avaimet taskustani, ja kun pääsimme sisällä, kipitin huoneeseeni yläkertaan, ja huikkasin Markukselle:
"Mä tuun kohta, oo ku kotonas!" Markus huikkasi ookoot takaisin ja laittaessa vaatteita päälleni Markus kävelikin yläkertaan. "Täähän on ihan jees kämppä," mies totesi. Naurahdin tälle ja nappasin ratsastusvaatteeni tuolin selkänojalta, ja hetken etsimisen jälkeen löysin muovipussin, johon ne tungin. "Nyt voidaan lähtee," sanoin miehelle, joka kaappasi minut syliinsä ja kantoi rappuset ales. Naurahdin Markukselle, mutta samassa äiti pelmahti sisään ja jalkauduin miehen sylistä. "Mi-mi-mitä TE teette täällä? Eikös sun pitänyt olla tallilla yötä?" Äitini kysyi järkyttyneen oloisena. "Mä tulin vaa hakee vaatteita, ollaan just lähössä. Markus, äiti, äiti, Markus," selitin, ja esittelin Markuksen. Äitini nyökkäsi ihmettelevä ilme naamallaan ja katosimme rivakasti talosta.
Kävellessämme takaisin Vaahterapolkuun käsi kädessä jutellen niitä näitä, päätimme, että Markus ratsastaisi Riimillä tänään koulua, olihan se eilen saanut vapaapäivän. Huomenna olisi kuitenkin kisat, ja Markus ei ollut mennyt ruunalla viikkoon. Kävin heittämässä tavarani taukohuoneeseen, jossa istui Kat ja Mikko sylekkäin sekä Mila toisella sohvalla. Moikkasin kavereilleni, ja varmistin vielä Milalta oliko Riimin liikutus tänään ok ja olihan sen.
"Ooksä iha kunnos jo?" Kat kysyi. "Vähä päätä jomottaa ja yöllä kävin vielä pytyllä," naurahdin. "Mua väsyttää ihan sikana vielä, ja buranan voimal sain itteni raahattua tänne," Kat virkkoi.
Sanoin naurahtaen heipat naisille, ja Mikolle, sillä näin ikkunasta Markuksen kävelevän Riimin kanssa talliin. Kävin hakemassa Riimin varusteet, ja karsinan luona nappasin harjan käteeni Markuksen sitoessa Riimiä kiinni. Riimi ei onnekseni ollut kovinkaan likainen, ja saimme sen nopeasti harjattua. Markuksen lähtiessä vaihtamaan vaatteita kieritin pintelit jalkoihin ja laitoin muut varusteet. Juuri kun olin saanut turpahihnan kiinni, Markus saapui ja lähdimme maneesiin, sillä kentällä pienemmät hoitajat hyppivät keskenään esteitä, ja taisi olla hauskaa, semmoinen räkätys sieltä kuului.
Äänitehosteiden saattelemana Markus sai kiivettyä selkään, ja vyön kiristyksen jälkeen hän lähti kiertämään uraa. Hetken kävelyn ja muutaman suunnanvaihdoksen jälkeen mies siirsi ruunan raviin, ja aloitti tekemään väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Riimi oli aluksi todella vastahakoinen, ja oli pohjetta vastaan, mutta muutaman kerran ja kurinpalautuksen jälkeen se totteli Markusta kuin ei olisi koskaan mitään vastaan sanonutkaan. Suunnanvaihdon jälkeen Markus teki kolmikaarisia, sekä muita kiemurauria vaihdellen tempoa askeleen sisällä sekä askeleen pituutta. Riimi lisäsi oikein hienosti lävistäjällä, ja Markuksen ilmeestä päätellen hänkin oli tyytyväinen.
"Moi!" Kuului maneesin oven auetessa vihellysten saattelemana. Kurkkasin katsomosta ovelle, ja näin tulijan olevan Rebekka. "Moi Repe!" hihkaisin nähdessäni kaverini. "Eiks tänää ois pitänyt olla vapaapäivä hevosilla?" Rebekka kysyi ihmetellen viitaten Markukseen ja Riimiin. "Riimi sai eilen vapaan ja Markus menee sillä huomenna kisoihin, ni sen pitää ottaa vähä tuntumaa tohon kaakkiin," kerroin. Rebekka nyökkäili myöntävästi ja istuutui viereeni. Jutellessamme niitä näitä Markus oli jo työstänyt laukkaa ja aloitti loppuverkan. Katsahdin kelloon, joka näytti kolmea. "Sehän meni hyvin!" huudahdin Markukselle. "Ihan joo, kyllä me huomenna voitetaan kaikki!" mies vastasi varmasti. Naurahdin tämän kommentille ja menin makaamaan selälleni katsomon penkille. "Olitte ollut vähän juhlimas? Ainii, onnee!" Rebekka kysyi hihkaisten onnittelut minulle. "No sillee hienosti kuvailtuna juu, ja kiitti!" naurahdin ja jatkoin: "Päätä särkee vieläki ja veto ihan pois, vois mennä vaa nukkumaan." Rebekka naurahti ja juuri, kun olin saanut hyvän asennon, Markus oli lähdössä talliin päin ja huuteli minut mukaan. Rebekka lähti samaa matkaa talliin, ja katosi heti taukohuoneeseen meidän jäädessä Riimin karsinan luo. Aloin kääriä pinteleitä pois Markuksen ottaessa muita varusteita, ja päätin suihkuttaa ruunan läpi, olihan sille vähän hiki tullut. Talutin Riimin vesiboksiin ja kävin sen letkulla läpi. Markus oli ilmeisesti jäänyt suustaan kiinni taukohuoneeseen, sellainen puheensorina sieltä kuului. Jätin Riimin kuivumaan karsinaansa ja suuntasin itsenikin taukohuoneeseen, johon porukkaa oli jo kertynyt.
"Kato, sieltähän se 'Larissha' saapuukin," Kat naljaili ja jatkoi: "Ainakin noin sä nimes sanoit kännissä." Naurun saattelemana hypähdin Markuksen viereen sohvalle, jonka mies oli vallannut itselleen. "Heh heh, tosi hauskaa, harmi kun en ite muista mitää sun koottujas!" Sanoin Kat'ille. "Onneks, en haluis tietää," Kat virkkoi. "Onks kukaa keittäny kahvia?" Markus kysyi vieressäni ja lisäsin: "Mullekkin kelpais!" Ilmeisesti oli, sillä pian neniemme edessä oli kahvikupposet, ja aah, kuinka hyvää se teki. Piristäisi ainakin hetkeksi, saman efecktin sai tosin aikaan kaverien seura.
"Kat, älä kerro enää enempää, en haluu et nää saa tietää ihan kaikkea!" naurahdin kaverilleni, joka paljasteli innoissaan yöllisiä seikkailuitamme. ".... ja sitte, Markus kanto Larishan taksiinkin!" Hoitajat alkoivat nauramaan, ja niin Markuksen, kuin minunkin kasvoille nousi paloauton väriä. "Nii, ja sitte Mila! Se heitti 'vahingossa' juomat jonkun ruman miehen päälle,ja oli saada turpiinsa!" Kat kertoi nauraen samaanaikaan. Hoitajat kikattivat ihan täysiä Kat'in kertoillessa illanvietostamme.
Kupposet tyhjennettyämme lähdimme viemään Riimiä tarhaan, ja Riimin ravaillessa Napin kanssa tarhassa Markus aloitti: "Sanoit sä eilen vähän muutakin kun mitä Kat kertoi.." hymyillen päälle. "No kerro!" hihkaisin jännittyneenä miehelle. "Kuiskasit mulle, et haluisit meijän suhteesta vakavempaa ja sit (K18-materiaalia, sensuroitu)" "Hei, mä olin kännissä! En tarkottanu kaikkea mitä sanoin!" puolustin. "Etkö sä oikeesti vai halua?" Markus kysyi. "No emmä sitä tarkottanu!" "Just sitä v*ttu sä tarkotit!" Markus ärjähti. Markus lähti kävelemään rivakasti talliinpäin. "Odota!" Huusin miehen ja juoksin perään, ja saadessani hänet kiinni jatkoin: "Tätä mä tarkotan." ja suutelin miestä. "Ehkä sä saat anteeks," Markus sai sanottua välistä, ja pian löysimmekin itsemme Milan ja Joonaksen makuuhuoneesta.
18HM ja tarkotuksena oli piirtää mutta ei siitä sitten tullu mitään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 19:22:21 GMT 2
Kellon soidessa kahdeksalta painoin napin kellon päältä ales - ei hetken makoilu sängyssä tehnyt aamuani kiireiseksi. Olinhan kouluaamuinakin aina hetken sängyssä maannut, ja silti ehtinyt hyvin ilman kiirettä ajoissa kouluun. Taisi kuitenkin käydä niin, että nukahdin uudestaan, sillä heräsin puhelimeni soidessa, ja samassa kun katsahdin kelloon, se oli kaksi tuntia enemmän kuin milloin minun olisi pitänyt herätä. "Mikset oo tallilla? Piti lähteä puolen tunnin päästä, mutta Riimi on kurasta ruskeana tarhassa, eikä suo näy missään?!" Markus huusi puhelimessa. Se sai vauhtia jalkoihini, ja viidessä minuutissa olin saanut vaatteet päälle, hiukset ponnarille ja kerättyä tavarat. Tein pikaisesti leivän mukaani, ja nappasin omenan pöydällä olevasta korista. Päätin ottaa äidin pyörän, sillä kävelyyn olisi mennyt liikaa aikaa. En osannut ajaa pyörällä ollenkaan, koska omani oli ollut Jopo, ja sillä polkeminen oli aivan erilaista. Joten kuten selvisin tallille, ja Markus oli ilmeisesti käynyt hakemassa Riimin tarhasta, sillä siellä sitä ei näkynyt. Avasin tallin raskaan ja narahtelevan oven, ja näin Markuksen harjaavan Riimiä rivakasti. "Sori, nukahin kellon soiton jälkee.." kerroin ottaessani harjaa Riimin harjalaatikosta. "Kiva ylläri, kun luulee tallille tullessaan, että täällä olisi Riimi jo kamat niskassa oottamassa koppiin pääsyä, ni huomaa ruunan makoilevan tarhassa kaikessa rauhassa," Markus naurahti. Hymähdin miehelle ja selvitin harjan, johon aloin tekemään lettejä. Sitä mukaa kun olin saanut letin tehtyä, Markus kieritti sen nutturalle ja viimeisteli toisella ponnarilla. Saimme näin nutturat nopeasti tehtyä. Kuljetussuojat ja loimi vain päälle, niin RIimi olisi valmis, ja olimme vain vartin jäljessä aikataulusta, jossa onneksi oli joustamisen varaa. Kisapaikalla voisi tehdä vielä 'viimeisen silauksen'. Markus alkoi kantamaan Riimin varusteita autoon, sillä välin kun minä lastasin ruunan. Riimi meni nätisti koppiin yhden vastahakoisuuden jälkeen, ja lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa. ".. ja valmistautuu, Markus Annala ja Kat's Criminal Crush." Kuului megafonista, joka sijaitsi maneesin ulkoseinällä. Markus oli juuri päässyt verkkakentälle, ja hetken ravailun jälkeen Markus ehti vielä työstää Riimiä hetken, ennenkuin siirtyi onnentoivotusteni saattelemana radalle. Sormeni olivat ristissä, ja melkein varpaatkin, koska toivoin ja halusin, että ratsukon rata menisi hyvin, vaikka verkka olikin jäänyt lyhyeksi. Nojauduin katsomon aitaa vasten kamera kuvausvalmiina. Markus aloitti radan, askellajit ja tehtävät radan aikana vaihtelivat pysähdyksestä ja peruutuksesta keskiraviin sekä vastalaukkoihin, joista Riimi suoriutui hienosti. Noin seitsemän minuutin päästä Markus ravasi keskihalkaisijaa pitkin lopputervehdykseen. En keksinyt radasta mitään moitittavaa, sillä noinkin lyhyen verkan jälkeen se oli ihan mahtava suoritus parilta. Markus käveli suoraan verryttelyalueelle, jossa teki pitkät loppuverkat. Markus toi ruunan eteeni, jossa laskeutui ales, nosti jalustimet ja löysäsi vyötä. "Se meni hyvin!" Hihkaisin pussatessani Markusta, joka nyökkäsi. "Onneksi Riimillä oli hyvä päivä, muuten tästä ei olisi tullut mitään," mies naurahti. Lähdimme kävelemään käsikkäin trailerille päin, jossa Mila oli hehkuttamassa hyviä sijoituksiaan aiemmissa luokissa. Onnittelin häntä, ja lähdin kävelyttämään Riimiä tallin alueelle varusteet päällä, sillä ei ollut vielä tiedossa, sijoittuisiko Markus, joten ei vielä viitsinyt riisua Riimiä. Markus ja Riimi olivat olleet luokassa aika alkupäässä, joten jouduimme odottamaan aika pitkään, ennen kuin saisimme tietoakaan sijoituksista. Markus lähti ostamaan buffetista minulle ja itselleen syömistä, ja pian hän palasikin mukanaan kaksi voileipää, vesipullo sekä muffinsit molemmille. Minulle olikin ehtinyt tulla nälkä, sillä automatkalla syömäni leipä ja omena eivät olleet paljoa täyttäneet. Ahmin ruuat alta aikayksikön suuhuni, ja hörpin vielä puolet vesipullosta, tai ehkä vähän ylikin, ja lähdin kävelyttämään uudestaan Riimiä. Ruunasta oli jo pahimmat hiet lähtenyt, ja taputin ruunaa kaulalle. Riimi hirnui muille hevosille, ja useasta trailerista kuuluikin sille vastaus. Naurahdin hassulle ruunalle, ja talutin sen takaisin trailerille. Luokan viimeinen oli vihdoin saanut ratansa päätökseen, ja Markus nousi uudelleen selkään. "Kiristiks sä jo vyön?" kysyin mieheltä, joka suoristi ohjia kierroksilta. Markus vastasi kieltävästi, ja tarttuikin vastinhihnaan. Laitoin soljen reikään, samoin toisessa. Markus kannusti Riimin käyntiin, ja pitkin ohjin käveli verryttelykentän suuntaan, jääden kuitenkin pyörimään sen ulkopuolelle. "...Kolmanneksi sijoittui mori-mori hevosellaan Chacha Charlanta prosentein 67,2. Neljänneksi Markus Annala hevosella Kat's Criminal Crush prosentein 67." Miehen ääni mörisi megafoonista. Kiljaisin onnesta, ja napsautin kameran päälle kävellessäni katsomon reunalle. Markus ratsasti Riimin ylemmäs sijoittuineiden viereen, ja omalla vuorollaan vastaanotti Riimin suitsiin kauniin punaisen ruusukkeen, ja Markukselle jonkun kukkapuskan, jonka mies heittikin katsomoon kunniakierroksen alussa. Joku pikkutyttö sai sen kiinni ja kiljui ihan onnessaan siellä. Katsahdin naurahtaen tähän, arvioltani kuusivuotiaaseen tyttöön, jonka hymy oli kirjaimellisesti korvissa. Kunniakierroksen jälkeen Markus laskeutui satulasta, ja suuntasimme trailerille, jossa riisuimme ruunan suitsia lukuunottamatta, ja laitoimme kuljetussuojat ja loimen jo valmiiksi Riimin päälle. Taluttelin hetken ruunaa tallialueella, jotta sen hengitys tasaantuisi kunniakierroksen laukan jälkeen. Hetken kävelyn jälkeen lastasimme Riimin koppiin, ja se menikin sinne heti ensimmäisellä yrittämällä. "Soo-jaa, Prrrt," hoin ruunalle, joka oli lähdössä vauhdilla kopista ulos. Halusin välttyä jalkavammoilta, ja roikun koko painollani riimunnarussa. Sain ruunan hengissä pois kopista, ja kävelin ringin tallin ympäri, jotta ruuna vähän vertyisi pitkähkön matkan jälkeen. Markus oli juuri viemässä satulaa ja suitsia satulahuoneeseen, ja menin samalla ovenavauksella talliin. Napsautin käytäväketjut Riimin riimuun kiinni, ja avasin loimen soljet ja klipsit. Loimi oli kuivattanut viimeisetki hiet pois, mutta silti päätin suihkuttaa ruunan. Irroitin kuljetussuojat ruunan jaloista, ja heitin ne loimen päälle karsinan edustalle. Talutin ruunan vesiboksiin, ja avasin hanan. Sormella tunnustellen sain veden sopivanlämpöiseksi, ja suihkutin Riimin läpikotaisin. Nappasin vesarin seinällä olevasta korista kuivauslastan, jolla kävin Riimin läpi, jotta isoimmat vedet lähtisivät pois. Talutin Riimin karsinaansa kuivumaan, jossa se menikin heti piehtaroimaan, ja puhtaudesta ei ollut tietoakaan, saatikka, että hevosen olisi erottanut Riimiksi, niin ruskea se oli. Naurahdin, ja sain juuri nostettua loimen ja suojat, kunnes Markus käveli eteeni ja suuteli. Kuulin askeleita tallin käytävää pitkin, mutta en antanut niiden häiritä. Hetken päästä ne kuuluivat uudestaan, eri suunnasta tulevana. "Hei rajottakaa nyt vähän!" Rosanna huudahdi kikattaen samalla. Näytin tytölle keskaria leikilläni, ja tämä hymähti kävellessään Fellan karsinalle, jossa tämän hoitsu taisi olla. Irroitin kieleni Markuksen kitarisoista, ja nostin käsistäni pudonneet loimen ja suojat lattialta. Lähdin viemään niitä satulahuoneeseen, jossa laitoin ne omille paikoilleen, ja rapsutin satulahuopien päällä nukkuvaa Toheloa. Kävelin takaisin Riimin karsinalle, mutta se oli tyhjänä, ilmeisesti Markus oli lähtenyt viemään ruunaa tarhaan. Nappasin harjalaatikon käsiini ja kävin vielä viemässä sen paikallee. Avasin taukohuoneen oven, joka ammotti tyhjyyttään, ja kaadoin kahvinkeittimestä vanhat ja kylmät kahvit pois, ja laitoin uudet keittymään. Rojahdin väsyneenä sohvalle, hitunen viikonloppuista krapulasta, aikainen herätys, ja Markuksen tsemppaminen olivat vieneet loputkin voimani. "Joko sä nukut täällä?" Markus kysyi tullessaan kovaäänisesti taukohuoneeseen, ja suuntasi suoraan kahvinkeittimelle. "Taisin vaan torkahtaa hetkeks," sanoin ja ojensin käden, johon Markus laski kahvikupin. "Otaksä sokerii?" Markus kysyi laittaen sitä omaansa. Vastasin myöntävästi, ja Markus heitti muutamana palan minunkin kuppiini. Mies istuutui sohvan toiseen päähän, ja nosti jalkani syliinsä. Hörpin kahvin, ja se tuntui piristävän huomattavasti. Tosin ei sen vaikutus tulisi kestämään varmaan puolta tuntiakaan. "Harmittaa vieläkin ne 0,2 prosenttia, jotka ois tarttettu kolmossijaan." Markus tokaisi yhtäkkiä. "Mitä turhaan jossittelemaan, mä oon tyytyväinen tohon nelossijaankin," vastasin. "...Ja mä siihen, että sä päädyit tänne hoitajaksi, ja vielä Riimin!" Markus sanoi laittaen kahvikuppinsa omani viereen pöydälle, ja kaatui viereeni. Samassa se pirun Rosanna pelmahti hiukset heiluen sisään. "Anteeksi, että keskeytän, mutta mulla oli just nyt keksin tarve, mutta, jatkakaa!" Tyttö sanoi nauraen ja poistui lattia tömisten takaisin tallin puolelle. Huokasin ja totesin, että pitäisi varmaan lähteä kotiin, kun väsytti niin paljon. "Niin varmaan munkin, yksinäiseen rivarinrämään," Markus totesi vinkaten silmäänsä. "Hei hei, yrittikö toi olla treffikutsu?!" Naurahdin. "Ehkä jotain siihen suuntaan.." mies hymisi. "Mua oikeesti väsyttää niin paljon, et ajattelin mennä ihan oikeesti nukkumaan, sä et siihen kuitenkaan kykene," Sanoin huvittuneena ja keräilin tavaroita. Markus naurahti ja lähdimme kävelemään tallin poikki ulos. Markus sanoi heittävänsä minut kotiin, ja minullehhan se kelpasi paremmin kuin hyvin. Hyvästelin miehen kotipihassa ja kävelin suoraanpäätä huoneeseeni ja nukkumaan, eikä aikaakaan, kun olin jo unessa. 19HM // Jee, rupesihan ne pärjäämään! Liekkö Riimin hoitajalla jotain tekemistä asian kannsa? ) Pitääpä muistaa laittaa sivuillekkin näkyviin tulokset kunhan ehdin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2013 17:00:23 GMT 2
Mitä h*lvettiä? Juuri kun olin saapumassa Vaahterapolkuun, näin edessäni kiertotiemerkin, ja sen takana työkoneita. Hyvin alkaa siis tämäkin päivä, joutuisin kiertämään yli kahden kilometrin lenkin, jotta pääsisin tallille. Joten eikun töppöstä toisen eteen. Avasin puhelimeni, ja päätin soittaa eräälle kaverilleni, joka asui siellä paikkakunnalla, josta olin muuttanut. Matka sujuikin siis rattoisasti setviessä asioita, sielläkin oli ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä parissa viikossa. Tallin pihaan saapuessani, hyvästelin kaverini ja suljin puhelimen, jonka akun varaustaso näytti vain yhtä palkkia. No, en kai minä sitä tarvitsisi, ja sammutin puhelimen kokonaan. Tervehdin tallin pihalla pyöriviä hoitajia, ja suuntasin taukohuoneeseen, joka ammotti tyhjyyttään, ellei Wiennaa lasketa, joka veikin koko sohvan. Rapsutin koiraa korvan takaa, ja jatkoin matkaani, tälläkertaa Riimin tarhalle. Ruuna odottelikin tarhan portilla, ja antoi kiltisti laittaa riimunnarun sen riimuun kiinni. Hätistelin Nappia sivummalle, ja talutin Riimin tarhan ulkopuolelle. Suljin portin juuri ennenkuin Nappi ehti rynniä ulos, ja talutin Riimin talliin.
"Seisohhan nytten," ähkäisin pyörivälle Riimille, kun yritin saada suojia sen jalkaan. Ruuna ei malttanut seisoa käytävällä sitten ollenkaan, mutta jotenkin sain suojat laitettua sen jalkoihin. Olin ajatellut lähteväni maastoon köpöttelemään, tälläkertaa satulan kanssa. Lähdin hakemaan Riimin varusteita satulahuoneesta, ja matkalla huomasin Milan istuvan taukohuoneessa, ja ilmotin hänelle lähteväni maastoon. Nainen nyökkäsi ja uppoutui lukemaansa naistenlehteen. Kävelin Riimin luo, ja heitin suitset karsinan viereen, laittaisin ensin satulan. Sain satulan kevyesti ruunan selkään, ja heti alkoi Riimin takajalka nousta, kun vyötä alkoi kiristämään. Karjaisin ruunalle muutaman ärräpään, niin johan Riimi lopetti. Taputin ruunaa pepulle, ja nappasin suitset maasta. Laitoin ohjat kaulalle, sekä otin riimun pois, ja pujotin sen myös kaulalle. Riimi otti kuolaimet kiltisti suuhunsa, ja kiinnitin suitsien remmit. Kävin hakemassa omat varusteeni taukohuoneesta, ja sitten lähdinkin Riimin kanssa kentälle nousemaan selkään.
Kävellessäni hiekkatietä pitkin suunnaten metsäkonetielle, ihastelin maisemia ja kuuntelin metsästä kuuluvia ääniä. Linnun laulua, oksien rasahtelua, ja tuulen havinaa puissa. Kohta olisi taas lumi maassa ja äänet katoaisi, pitäisi ottaa ilo irti tästä, kun sitä vielä oli. Lukiokin jatkuisi viidentoista päivän päästä, viimeinen vuosi alkaisi, ja sen mukana kirjoitukset. Mitenköhän aikani riittäisi kouluun, Riimiin ja Markukseen? Mistään en haluaisi luopua, joten kiireinen syksy olisi tulossa.
Otin ohjat kunnolla tuntumalle, ja tein vähän pohkeenväistöjä tien puolilta toisille, ja metsäkonetien vielä kävelin, mutta hiekkatien alkaessa siirsin Riimin letkeään raviin, ja ruuna pärskähti innostuneena. Naurahdin Riimille, ja kannustin sitä reippaampaan raviin. Mutaisen kohdan alkaessa siirsin takaisin käyntiin ja annoin Riimille vähän ohjia, se saisi hengähtää hetken. Otin ohjat hetken päästä takaisin käteen, ja käänsin Riimin pellolle, jossa aluksi ravailin ympyröitä sun muita, ja ollessani toisessa päässä, annoin puolipidätteet ja laukkapohkeet, ja Riimi sinkosi kiitolaukkaan. Puolessa välissä peltoa aloin pidätellä, ja päätyyn mennessä olinkin saanut Riimin ravin kautta käyntiin. Taputin hengästynyttä ruunaa kaulalle, ja ohjasin sen takaisin tielle. Pidin ohjat kädessä, sillä siirsin piakkoin ruunan raviin. Jäin tälläkertaa kevyeeseen istuntaan, ja ravailimme tietä pitkin.
Kääntäessä katseeni taaksepäin, näin mustan avoauton tulevan ei-niin-hitaasti, mutta huomatessaan minut laittoi jarrut pohjaan. Riimi ei ollut tainnut huomata autoa, ja kavahti pystyyn. Roikuin ruunan kaulassa kaikin voimin, ettemme olisi kaatuneet tai minä tippunut. Auto pysähtyi, ja näin ratissa istuvan sen-sen-Jonahin!
"Eikö sun päässä liiku mitään!" Sain huudettua, mutta Jonah ei tainnut kuulla sitä. Samassa Riimi palasi takaisin neljälle jalalle, pukitti, ja minä tipuin maahan. Viimeinen, minkä näin, oli Riimi juoksemassa tallia kohti. Toivottavasti joku saisi sen kiinni, ajattelin.
Tunsin jotain märkää huulillani, ja siristäessäni silmiäni, näin auringonpaisteen lomasssa Jonahin sentin päässä kasvoiltani. Työnsin miehen pois, ja huudahdin: "Mitä sä teet, mä oon varattu!" ja läpsäisin miestä poskelle, johon jäi punainen jälki. Nousin istuvilleni ja maailma pyöri ympärilläni. "E-e-e-en mä mitään semmosta, ku vaan no, tekohengitystä! Emmä voinu olla varma, hengitiksä!" Jonah sai kakistettua pidellen toista kättä poskellaan. "No aijotsä seistä siinä vai auttaa mut ylös ja viiä tallille, missä Mila on varmaan ihan hiilenä?" Kysyin vihaisesti mieheltä, joka ojensikin hyvin rivakasti kätensä, ja kiskoi minut ylös. Veri ei ihan samalla sekuntilla päähäni noussut, ja hetken otin Jonahista tukea, kunnes päässäni selkeni ja näin taas. Jonah oli avaamassa autonsa ovea, kunnes tiuskaisin osaavani sen itsekkin avata. Istuin tympääntyneenä autoon, jonka Jonah käynnisti, ja sora lentäen kiihdytti autonsa vauhtiin.
"Miten sä voit ees ajaa näin kovaa kun tiiät että täällä saattaa mennä hevosia?" Kysyin vihasta kiehuen. "Kirjotin samalla tekstaria, ni en huomannu et vauhti oli vähän kiihtynyt. Ja hei sori! Ei kai sua sattunu mihinkää?" Jonah kysyi. "Mitä se sua liikuttaa, ja kiitos kysymästä, ei." hymähdin, ja käänsin katseeni pois miehestä, joka onnekseni keskittyi ajamiseen, ja pysyikin ihan siedettävässä nopeudessa. Saavuimme tallin pihaan, jossa Mila talutteli Riimiä ärsyyntynyt ilme kasvoillaan.
"Ennenkun sanot mitään, ni toi huligaani ajo talla pohjassa tuolla hiekkateillä, Riimi kavahti pystyyn, pukitti, ja lensin ales, lisäks se vielä lähenteli mua, vaikka tietää että oon Markuksen kanssa yhessä!" luettelin Milalle närkästyneenä, joka naurahti ja mutisi jotain vastaukseksi. Jonah seisoi puna kasvoillaan autonsa vierellä. "Hei, mä pyysin jo anteeksi!" Jonah huudahti, ja samassa Evie saapui tallin pihaan. "Mitäs te täällä mekastatte?" Kaverini kysyi. "Toi sun jätkäs vaa meinas ajaa mun ja Riimin yli ja lisäks se vielä yritti pussata mua." Kerroin Evielle, joka katsoi kysyvä ilme kasvoillaan minuun, ja suuntasi sitten Jonahin puoleen. En jäänyt kuuntelemaan enempää Evien ja Jonahin riitaa, jossa Milakaan ei jäänyt hiljaiseksi, vaan talutin Riimin sisälle ja aloin riisumaan siltä varusteita. Riimin hengitys oli tasaantunut jo, ilmeisesti Mila oli ehtinyt kävelyttää sitä jo tovin, ennenkuin me tulimme. Sain Riimin hoidettua pois, ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Näin Evien ja Jonahin edelleen tappelevan pihalla, ja Jonah oli tainnut saada minun lyöntini lisäksi muutaman muun kaveriltani, sillä punaisen posken keskellä oli valkoinen kädenjälki.
Talutin heinätupsuja hamuilevan ruunan tarhalle päin, ja annoin sen hetken syödä heinää tarhan portin vierestä. Nappi ravasi tarhan portille odottamaan kaveriaan, ja pian veinkin Riimin tarhaan. Suljin portin ylimmän langan, ja päästin Riimin vapaaksi. Sujahdin langan ali ja laitoin vielä alimman langan kiinni. Sanoin heipat poneille ja lähdin kävelemään tallipihalle, missä välikohtaus ei ollut loppunut. Evie oli lähtenyt omille teilleen, ja näin Markuksen kävelevän Jonahin eteen. MARKUKSEN! Kiihdytin vauhtiani, toivottavasti mies ei tekisi Jonahille mitään, vaikkei se retale minua tällä hetkellä paljoa liikuttanut.
"Yritä hillitä ittes!" Markus raivosi. "Mä en ees yrittänyt mitään!" Jonah puolusti ja tönäisi Markusta rintaan. "Hei, lopettakaa nyt! Usko jo Markus, ei tapahtunu mitää!" Huudahdin ja menin miesten väliin. "No miks täällä huudeltii, että ois tapahtunut vaikka ja mitä?" Markus kysyi yrittäen työntää minua pois. "Lopeta nyt," sanoin Markukselle ja pussasin tätä. Jonah luikki sivummalle, ja kuiskasin Markukselle: "Ei meidän välillä oo mitään," ja Markus sanoi jättävänsä Jonahin rauhaan. Jonah oli jo kävelemässä tarhoille, ilmeisesti hakemaan Ericaa. "Jonah!" Markus huudahti ja miehenalku käänsi katseensa. "Pidä huoli, ettei näin käy toiste, tai.." Markus jatkoi ja mulkaisi vielä Jonahin perään. Lähdimme talliin, ja veimme Riimin varusteet ja harjat satulahuoneeseen, ja nappasin omat tavarani mukaan ja kävelimme Markuksen autolle. Lähdimme viettämään iltaa ja yötä Markuksen kämpille.
20HM ja sori kökkö loppu, inspis hävis:D
// Kolmioleipädraamaa havaittavissa!? Hyvähyvä. Muahahahaa ///eiku neliöleipää
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 19:16:55 GMT 2
Markus peruutti autonsa parkkipaikalta, ja lähdimme ajamaan Vaahterapolkuun päin. Olin ollut yötä miehen luona, ja hauskaa oli ollut, eilisestä välikohtauksesta huolimatta. Toivottavasti se Jonahinretku ei olisi samaan aikaan tallilla, mietin. Hieman ylinopeutta Markus kaasutteli hiekkatiellä, ja saavuimmekin piakkoin tallin pihaan, jossa ei ollut montaa autoa parkissa, Milan, Joonaksen, Tessan ja jonkun musta avoauto, ei piru, se oli Jonahin auto! Pitäisi vältellä sitä miestä kaikin keinoin. Nousimme autosta ja kävelimme talliin. Huiskautin kättäni Evielle, joka käveli Simon kanssa tarhoilta talliin päin. Rapsutin karsinassa seisovaa Peikkoa ohimennen otsalta, ja samoin sen vieressä olevaa Vikaa, jota Tessa olikin innoissaan harjaamassa. Tervehdin Tessaa, ja kävelin Markuksen kiinni, joka oli jäänyt suustaan kiinni veljensä kanssa. Sanoin meneväni taukohuoneeseen, josta kuuluikin puheensorinaa. Tuttuja naamoja sohvilla, Rebekka, Kat, Mikko, Rosanna ja Jonah. Mulkaisin Jonahiin, ja istuuduin Katin viereen.
"Moi, suokin näkee!" Kat sanoin iloisesti. Myös muita tervehdyksiä kuului, ja moikkasin kaikkia. Jonah istui seinän vierustalla räpläten puhelintaan. Samasssa Evie tuli huoneeseen, ja istuutui Repen viereen, sohvan käsinojan päälle. "Evie, tuutko ridaa samaan aikaan? Aattelin vähä mennä kouluu taas.." kysyin kaveriltani, joka nyökkäsi. Sanoin heipat ja lähdin hakemaan Riimiä. Evie käveli satulahuoneeseen, hakemaan Simon varusteita. Nappasin Markuksen käsipuoleeni hakemaan kanssani Riimiä.
"Etkö sä pärjää hetkeäkään ilman mua?" Markus kysyi, ilmeisesti oli jäänyt juttu kesken. "Pärjään, mutta mistä sitä tietää jos vaikka Nappi karkaa tuolta ja juoksee mun yli, ja sit kukaan ei oo pelastamassa mua?" Kysyin, ja Markus naurahti, ja mutisi jotain takaisin. Jätin hänet seisomaan portille, ja kävin hakemassa Riimin, joka antoi hyvin kiinni. Taputin sitä kaulalle, ja talutin portin luo, jonka Markus avasi. Talutin Riimin tielle ja jäin odottamaan miestä, joka sulki vielä portin ja rapsutti Nappia otsasta. Kävelimme talliin, jossa jätin Riimin käytävälle. Evie oli saanut jo Simon harjattua, ja selvitti ruunan harjaa. Markus lähti omille teilleen, ja minä sekä Evie hakemaan hevostemme varusteita. Nappasin myös Riimin harjat mukaan, ja karsinan luona laskin tavarat maahan ja nappasin harjan käteeni.
"Ooksä valmis?" Evie huudahti. "Joo, ihan kohta, ku laitan vielä omat kamat!" Hihkaisin taukohuoneen ovelta, sillä tavarani olivat siellä. Sujautin kypärän ja hanskat päälleni, ja nappasin kouluraipan mukaani. Ratsastuskengät minulla oli jo jalassa. Evie odotti minua jo käytävän toisessa päässä, ja irrotin Riimin riimusta käytävän ketjut, ja heitin riimun ruunan avonaisen harjalaatikon päälle, ja talutin Riimin Simon ja Evien perään. "Vois tänään kokeilla etuosakäännöksii tän kaa, kylhän tän pitäs ne osata," sanoin Evielle, joka kiristi vielä vyötä. Riimi pärskähti, ja otin ohjat tuntumalle, olimmehan me jo kävelleet kymmenisen minuuttia. Riimi oli todella jäykkä niskasta, mutta hetken taivuttelun ja asettelun, sekä väistöjen jälkeen, se alkoi pehmetä niskasta ja haki muotoa.
"Mä mietin et jos menisin sen helppo been tän kans," Evie kertoi siirtäessään Simoa raviin. Vastasin tälle itsekkin meneväni sen, ja siirsin Riimin pysähdyksestä raviin. Ruuna syöksähti kiihdyttäen vauhtiaan, mutta isojen pidätteiden avulla sain sen rauhalliseen ja letkeään raviin. Tein väistöjä uralta keskihalkaisijalle, takaisin uralle ja uudestaan, niin että pitkän sivun aikana tuli siksak-kuvio. Riimi oli aluksi vähän vastahakoinen väistämään keskihalkaisijalle, ja ensimmäiset kerrat se vain valui sinne. Uralle se väisti lähes virheettömästi. Hetken vääntämisen jälkeen sain väistöt sujumaan, ja työstin Riimiä hetken harjoitusravissa. Otin välikäynnit ennen laukkoja, ja niin teki myös Evie.
"Jos sä tuut eka sen sun radan, otetaan vähän laukkaa vielä, ja mä voin sit vaikka mennä kävelemään tohon parkkipaikalle siks aikaa, ni saat koko kentän käyttöö?" Kysyin kaveriltani. "Joo, käy," Evie vastasi, ja siirsi Simon harjoitusraviin. Tein Riimin kanssa noston suoraan käynnistä, ja se onnistui hyvin. Tein pari kertaa kolmikaarisen, tehden keskihalkaisijalinjalla aina käyntiinsiirtymisen, muutama askel käyntiä ja laukannosto. Otin vielä toiseen suuntaan yhden laukan, ja kävelin sitten tallin pihalle. Evie aloitti ratansa, ja mitä nyt ehdin katsoa, niin sen meni hyvin. Riimi säikähti jaloissa pyörivää Wiennaa kerran, mutta rauhoittui sitten, kun tajusi, ettei Wienna tekisi sille mitään. Pian Evie oli saanut ratansa mentyä, ja vaihdoimme osia. Simo katsahti Riimiin epäluuloisesti ohittaessaan tämän, mutta ei onneksi potkaissut tai mitään muutakaan.
Siirsin Riimin harjoitusraviin, ja ratsastin pituushalkaisijalle. Tein tervehdyksen näkymättömälle tuomarille, ja siirsin Riimin raviin. Rata sisälsi keskiravia, pysähdyksen, halkaisijoita sun muita, ja mielestäni rata meni hyvin, siihen nähden että olin vuosi sitten viimeksi tätä rataa ratsastanut.
"Sehän meni hyvin," Kuulin äänen kentän laidalta. Näin Jonahin seisovan siellä. "Mitä sinä teet siinä?! Kannattaa lähteä hyvin äkkiä pois näkökentästäni tai.." karjaisin raivoissani. "Tai mitä? Lyöt niin kuin eilen, yhtä kevyesti?" Jonah naljaili. En ehtinyt vastata mitään, kun Evie käveli kentälle päin, huomasi Jonahin, ja heittäytyi satulasta, jättäen Simon kentän aidan viereen, johon se jäikin syömään heinää. Evie marssi Jonahia päin, joka virnuili yhtä tyhmän näköisesti kuin aikaisemminkin. "Tuntuuko tämä kevyeltä?" Evie sanoi ivalliselta, ja potkasi miestä sukukalleuksille ja Jonahin ilmeestä päätellen ei. Ratsastin nappaamaan Simon kiinni, sillä se oli lähdössä omille teilleen. Laskeuduin satulasta, että sain pidettyä toisiaan mulkoilevat hevoset irti toisistaan. Riimi oli juuri potkaisemassa Simoa, mutta sain ruunan aikeet estettyä tönäisemällä sitä kylkeä, milloin sen piti siirtää painoa, ja laskea jalka. Samassa Jonah kohotti nyrkkinsä, ja veti Evietä turpiin. "Mieti ämmä mitä ensikerralla teet!" Jonah huudahti ja käveli rivakasti autolleen. Hän käynnisti autonsa ja kaarsi kumit vinkuen tallin pihasta jättäen peräänsä hiekkapölypilven. Evie nousi istuvilteen, ja tämän nenästä tuli verta. Samassa Mila pyyhälsi paikalle myrskypilvenä.
"Mitä te täällä rieh.. Evie mitä on tapahtunut?" Mila kysyi huomatessaan naama veressä olevan Evien. "E-e-ei mitään," Evie sanoi itku kurkussa. "Nyt selitätte, mitä on käynyt!" Mila huudahti. Evie ei saanut sanaa sanottua, joten päätin kertoa koko jutun. "Menimme molemmat kentällä kouluradat, ja minun ratani aikana Jonah tuli norkoilemaan ja naljailemaan eilisestä lyönnistäni. Evie ratsasti kentälle ja huomasi Jonahin, laskeutui Simon selästä ja potkaisi tätä kulkusille, ja sitten, no, Jonah suuttui siitä ja tinttasi Evietä turpiin ja lähti autollaan juuri äsken pihasta," selitin edelleen vähän järkyttyneenä tapahtunesta. Mila auttoi Evien pystyyn ja kaverini lähti vessasta hakemaan paperia.
"Huhhhuh näitä teidän juttuja, alkaa menemään vähän liian dramaattiseksi," Mila huokaisi ja nappasi Simon ohjat kädestäni, ja talutti ponin kentälle. Nousin Riimin selkään ja ravailin vielä hetken, ja siirsin sitten käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja Mila suuntasi jo talliin Simon kanssa. Taputin Riimiä, se oli mennyt hienosti loppuraveissa. Laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Talutin ruunan sisälle, missä Mila oli jo saanut Simon riisuttua. Vein Riimin karsinaansa, jossa otin siltä varusteet pois. Jätin Riimin karsinaansa ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Tulin vielä hakemaan harjat erikseen, ja suuntasin sitten taukohuoneeseen. Evie istui etukumarassa sohvalla pidellen paperituppoa nenässään.
"Alkaahan tää jo vihdoin loppua," Evie sanoi. "Säälittävä jätkä, kun lyö naista," valitin laittaessani kahvin keittymään. Evie mutisi jotain vastaukseksi, ilmeisesti hänen ajatuksensa olivat Jonahissa ja olihan se ihan ymmärrettävää, juuri kun heidän suhteensa oli etenemässä. Samassa Markus pelmahti sisään. "Mitä te ootte taas riehunu täällä?" Markus kysyi nähdessään Evien naaman, ja pussasi minua kävellessään ohi. "Ei me, vaan Jonah," mutisin vastaukseksi. Markus silmäili minua ja Evietä vuorotellen, ja huudahti: "Se jätkäkö.. ei h*lvetti!" Nyökkäsin Markukselle ja istuuduin tämän viereen. Pian kahvi oli valmista, ja kaadoin Markuksellekkin. Kannoin kupit pöydälle ja istuuduin takaisin sohvalle.
"Miten toi tapahtu?" Markus kuiskasi minulle, niin ettei Evie kuullut. "Pitkä juttu, selitän sen myöhemmin," vastasin miehelle, joka nyökkäsi. Evie nousi sohvalta, ja kävi viemässä verisen vessapaperitupon roskiin, ja suuntasi vessaan. Ilmeisesti kävi pesemässä naamansa, ja hakemassa lisää paperia. Kaverini palasikin vessasta enemmän ihmisen näköisenä, kun naamaa ei enää koristanut kuivunut veri.
"Pitäs kai se Riimi viedä pihalle.. Ja voidaan me Simokin viedä," mutisin ja Evie nyökkäsi. Markuskin tajusi pienen vihjaukseni, ja lähdimme taukohuoneesta. Pyydystin Riimin karsinasta kiinni, ja talutin sen käytävälle. Markus tuli perääni Simon kanssa, ja kävimme viemässä ruunat tarhoihinsa. Riimi ravasi innoissaan Napin luo, ja alkoi rapsuttamaan sitä säästä. Naurahdin, kun Nappi yritti ylettää Riimin selkään, mutta hetken yrittämisen jälkeen se tyytyi kuitenkin rapsuttamaan Riimiä ryntäistä. Markus palasi Simon tarhalta ja kävelimme takaisin tallipihalle. Kävimme hakemassa tavarani ja moikkasin vielä Evielle, sekä muutamalle muulle hoitajalle, jotka pyörivät käytävällä. Kävelimme Markuksen autolle, ja tämä heitti minut kotiin.
21HM
// Tää ois ehkä enemmän kuulunu tonne yleiseen päiväkirjaan... ///Nii mä kans tajusin sen ku olin kirjottanut, laiskuus iski enkä jaksanu vaihtaa sitä tönne toisee..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 20:58:20 GMT 2
Jos lasket tän hoitokerraks, niin 22HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 2, 2013 13:37:39 GMT 2
"Riimi, nosta nyt se jalka!" ärähdin ruunalle, joka nojasi koko painollaan jalkansa päälle etten vain saisi sitä ylös. Riimi ei mennyt tänään tunnille, enkä itsekkään jaksanut ratsastaa, joten päätin 'vain' harjata sen. Riimi kiiltelikin jo puhtauttaan, vain kaviot oli enää puhdistamatta. Nojauduin koko painollani Riimin lapaan, ja Riimin olikin pakko siirtää painonsa toiselle jalalle, ja sain haluamani jalan ylös. No, se olikin ihan puhdas, turhaan olin sitä yrittäny nostaa. Kävin muut jalat läpi ja lähdin viemään Riimiä ulos. Annoin Riimin syödä heinää tarhan edustalta, ja päästin sen sitten tarhaan Napin kanssa. Se menikin heti piehtaroimaan, ja työni oli mennyt hukkaan. Huoh.
Samassa kuulin skootterin ääniä läheiseltä hiekkatieltä, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Markus käveli Milan talolta minun luo, ja samassa näin mustan hevosen hiekkatiellä, ja jonkun makaavan maassa. "Markus, kato! Kuka toi on?" Huudahdin. "Näyttäis Hukkikselta.. Se on varmaan Petra!" Markuskin tajusi. Lähdimme puolijuoksua kohti Petraa ja tämän ratsua. Hukkis söi ruohoa ilman ajatustakaan lähteä karkuteille. "Käy sä viemäs se tallille," Sanoin Markukselle, joka nyökkäsi. Polvistuin Petran vierelle, jonka paita oli ihan yltäpäältä veressä. Yyh, en ollut parhaimmillani veren kanssa. Itseäni alkoi hieman oksettamaan, mutta hengitin syvään ja rauhoitun. Kokeilin Petran sykkeen, hengitti vielä. Huh. Ravistelin tyttöä olkapäistä, ja pian hänen silmänsä aukesivat.
"Missä Hukk..?" Petra sai sanottua. "Markus vei sen tallille, Missä sun kypärä on? Mitä sulle kävi?" Kysyin hätääntyneenä. "M-mulla oli se ... Mä putosin ... Hukkis säikähti ja nii.." Petra sai sanottua. "Minkä paikan sä löit?" Kysyin vähän hitaammalla temmolla. Argh miksi mun piti olla näin huono tämmösissä tilanteissa?! "Pään ... Multa kai tuli verta ainaki takaraivost.." Petra sai mutistua, ja kokeilin kädelläni hänen takaraivoa, ja käteni tuli aivan veriseksi. "Okei, me lähetään kyllä nyt sairaalaa!" totesin päättäväiseltä kuulostaen, mitä en oikeesti ollut. Nostin Petran ja puoliksi raahasin tämän Markuksen autolle. Tulisipahan minunkin ajokortille käyttöä, vähän jännitti, sillä en ollut paljoa ajanut. Toivottavasti ei oltaisi kohta molemmat sairaalassa... Avasin puhelimeni, ja otin pikavalinnoista Markuksen numeron. "Moii, tota mä otin sun auton ja vien ton yhen sairaalaa, yritän pysyy tiel," sanoin edelleen pala kurkussa ja vähän paniikissa. "Joo ei mitään, vie se Petra nyt vaan sinne sairaalaa," Markus vastasi rauhallisena. Yritin pitää Petran hereillä juttelemalla tytölle kokoajan, ja tämä mutisikin jotain väliin vastaukseksi. Taisi olla yhtä paha olo, kuin minulla viime viikonloppuna, tai ehkä vähän pahempikin. Parkkeerasin hetken venkslauksen jälkeen Markuksen auton sairaalan parkkipaikalla ja raahasin Petran vastaanottoon.
Huoh, miksei tänne voitu hankkia kunnon lehtiä? Puutarha-, ja naistenlehdet olivat kaikki täynnä samaa p*skaa, ja nyt sorruin jo lukemaan miesten autolehtiä. Petra oli nukahtanut, ja lääkäri käynyt jo useaan kertaan. Useaan kertaan olin saanut kertoa, että joo, oli pudonnut hevosen selästä, ei, hevonen oli ihan kunnossa, ei, hevonen ei ollut menossa Atrialle, sekä kaikenlaisiin muihin yhtä tyhmiin kysymyksiin. Petran äitikin käveli sisään, ja Petrakin heräsi vähän ajan päästä. Päätin ajan olevan hyvä lähdölleni, ja moikkasin kaveriani ja tämän äitiä.
"Mitä Petralle kävi? Miks Petra tippu? Miks? Minkätakia? Milloin? Missä?" Kysymykset kaikuivat taukohuoneessa. Vastasin kaikille hoitajille Petran itse kertovan sitten kun pääsisi sairaalasta. Markus oli päättänyt, että lähdemme vielä taluttelemaan Riimiä maastoon. Kaiken tämän jälkeen joku taluttelu tuntui yhdentekevältä. Suostuin kuitenkin, ja lähdimme hakemaan ruunaa tarhasta, jossa se odottelikin meitä piehtaroinnista ruskeana. Markus oli suutelemassa minua, mutta minun oli pakko kieltäytyä, sillä Mila pörräsi tallipihalla, ja oli nimenomaan kieltänyt kaiken lähentelyn, hyvä että kädestä sai pitää kiinni!
Harjasimme Riimin nopeasti ja suuntasimme sitten hiekkatietä pitkin metsään. Kävelimme ohi Petran löytöpaikalta, jossa oli vieläkin tytön takaraivosta ja kädestä tullutta verta. Naamani kalpeni luultavasti yhtä valkoiseksi kuin haamu, ja minua alkoi oksettaa. Yökkäsin ojanpohjalle, ja Markus katsoi huolestuneena minuun. "Mikä tuli?" Mies kysyi. "Tulee huono olo veren näkemisestä," sain sanottua. "Mikset sanonu aikasemmin, ni mä oisin voinu jäädä herättelee Petraa?" Markus kysyi. "Emmätiiä, hävettää ku en pysty ees kaveriani auttamaan yksin.." mutisin vastaukseksi ja Markus kaappasi minut kainaloonsa. Markus antoi Riimin syödä ojanpientareelta ruohoa, ja se tuntui ruunalle oikein hyvin maistuvankin. Kävelimme metsään, jossa istuuduimme kiven päälle ja Markus antoi Riimille pitkän narun, ja se alkoikin tuhota metsän kasvillisuutta mahaansa. "En tienny et sä oot ajanu jo ajokortin?" Markus kysyi yhtäkkiä. "Ajoin sen jo aikasemmin, niin et mut oli yks vaihe enää jäljellä sitte ku täytän kaheksantoista.. Toi oli eka kerta ku ajoin kunnolla.." Vastasin matalalla äänellä, olin edelleenkin järkyttynyt Petran onnettomuudesta. Markus nyökkäsi ja suuteli. Kuinka olinkaan kaivannut tätä?
//Lyhyt lopetus ku ei jaksanu kirjottaa ! 23HM
// Tämäki ois ehkä ollu enemmän yleistä tarinointia, kun Riimistä ei ollut oikein mitään ja Petrasta yli puolet.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2013 8:39:54 GMT 2
Mikään ei onnistu, mistään ei tule mitään, minä en tiedä enkä tajua mitään. Tältä tuntui taas eilisen nöyryytyksen jälkeen. En jaksanut, -tai halunnut- viedä tavaroitani taukohuoneeseen, joten kannoin ne vähäiset mitä minulla oli mukanani, Riimin tarhan luo. "Moi poika!" huudahdin Riimin nostaessa päänsä heinätupolta. Laskin tavarani portin viereen ja sujahdin portin ali, en jaksanut avata sitä kun pääsisin helposti alikin. Rapsutin ruunaa säästä ja niskasta, ja laitoin sille sitten riimun päähän, joku oli ottanut sen pois. Tänään Riimillä olisi vapaapäivä, mutta tarkoituksena oli harjata se kunnolla pitkästä aikaa. Nappi tajusi jäädä syömään, eikä yrittänyt livistää, kun avasin portin ja ohjasin Riimin syntyneestä raosta. Käänsin ruunan ympäri, jotta sain portin laittettua kiinni, ja nappasin sitten tavarani maasta mukaan. Riimi oli jo menossa lujaa vauhtia talliin, ja sainkin kävellä rivakasti että pysyin tahdissa, sillä en jaksanut pyytää ruunaa hidastamaan. Avasin tallinoven ja näin edessäni vain tyhjän tallikäytävän. Joku harjasi Moonaa, olikohan hänen nimensä ollut Annika? Kävelin jo ohi karsinasta, kun tyttö huudahti perään: "Tuutko sä kanssa raviohjelmaan?" Annika kysyi. "Joo, tuun mä tolla mun lämppärinretkulla joka ei oo koskaa ollut kisoissa," kerroin pysäyttäen ja kääntäen Riimin käytävällä ympäri. "Mä tuun Moonalla, ja ne on mun ekat kisat," Annika kertoi hiljaisella äänellä. "Onnea kisoihin," huikkasin kääntäessäni Riimin takaisin menosuuntaan, ja karsinan luona ohjasin sen karsinaan ja heitin riimunnarun sen selän päälle. Riimi menikin heti juomaan, ja alkoi nuolemaan suolakiveä, kun minä lähdin hakemaan ruunan harjaboksia. Kävelin satulahuoneeseen, jossa muutama tyttö oli putsaamassa varusteita. Pitäisi kai minunkin, totesin mielessäni. Nappasin harjaboksin mukaani, ja kävelin takaisin Riimin luo. Laskin laatikon maahan ja avasin sen, ja otin käteeni kumisuan. Aloin pyörivin liikkein harjata ruunaa, ja pian Riimilläkin alkoi alahuuli läpättää, kun se rentoutui. Vaihdoin harjan pehmeään harjaan, ja harjasin kaulan, ryntäät, mahan ja jalat sillä. Harjasin vielä pään, ja aloin sitten selvittämään Riimin takkuista harjaa. Vartin nykimisen ja nyppimisen jälkeen harja oli siisti ja sileä. Vaihdoin häntäharjaan, ja selvitin häntää, joka ei onneksi ollut kovin sekainen. Kävin vielä kerran Riimin läpi dandy-harjalla ja otin kaviot, joissa ei ollut paljon mitään. Taputin ruunaa kaulalle, ja suljin harjalaatikon, ja vein sen satulahuoneeseen. Taluttaessani Riimiä ulos näin Markuksen kävelevän kauempana, toiseen suuntaan, onneksi. Riimi kuitenkin katkaisi ajatukseni kiskomalla hampaat ojossa ruoholle, mutta sain sen vedettyä takaisin. Talutin ruunan tarhaansa, ja jäin istuskelemaan tarhan sisäpuolelle heinänkorsi suussani. Nappi tuli puskemaan minua päällänsä, ja 'jouduin' rapsuttamaan sitä otsasta, että se lopetti. Riimi ei onneksi, ainakaan vielä, käynyt piehtaroimassa, vaan jatkoi keskenjäänyttä syömistään. Hetken kuluttua nousin ja moikkasin ponit, ja suuntasin talliin siivoamaan Riimin karsinaa. Otin pihalta kottikärryt mukaani ja parkkeerasin ne Riimin karsinan ovelle. Kävin hakemassa talikon ja siivosin karsinan puhtaaksi. Kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan, ja palasin kärryt täynnä puhdasta purua. Levitin ne Riimin karsinaan, ja vein sitten kärryt, sekä talikon pois. Hihkaisin tympeän tervehdykseni satulahuoneessa oleville hoitajille, ja kävin hakemassa itselleni ämpärillisen vettä, satulasaippuaa ja pyyhkeen. Otin satulan ja suitset, ja vein ne Riimin karsinan eteen, siellä saisin putsata ne rauhassa kun muut hääräsivät satula-, ja taukohuoneessa. Satulan sain puhdistettua nopeasti, mutta suitsissa meni kauemmin, kun soljet eivät ottaneet auetakseen. Sain ne hetken vääntelyn ja kääntelyn jälkeen auki, ja puhdistin kaikki hihnat perusteellisesti, sillä niihin oli jäänyt likaa ja hikeä kiinni. Pian ne kiilsivät kuin uudet, ja kävin kaatamassa sangosta vedet pois. Kuivasin vielä suitset pyyhkeellä, sillä joihinkin kohtiin oli jäänyt saippuaa. Kokosin ja niputin suitset, ja kävin viemässä ne, ja satulan takaisin paikoilleen. Vaihdoin vielä huovan satulaan ennen sen nostamista telineelle, ja heitin vyön satulan päälle, seuraava ratsastaja saisi itse kiinnittää sen. Ajatuksissani lakaisin käytävää, kun en enää muutakaan tekemistä ollut keksinyt. Olin jo putsannut Riimin ruokakipon ja vesiautomaatin, ja kaikki muutkin velvollisuudet, ja nyt oli jäänyt luppoaikaa ja olin päättänyt alkaa lakaisemaan sotkuista käytävää. Pian sainkin sen siistittyä, ja näin Evien tulevan tallin ovesta sisään, kun vielä lakaisin viimeisetki purut karsinaan. "Moi, mitäs sä?" kaverini kysyi. "Kuuliksä..siitä?" Evie jatkoi. Mutisin myöntävän vastauksen Evielle, ja tämä pahoitteli tapahtunutta. "Eihän se sun syy ollu," naurahdin nojaten luutaan. "No ei niin, mutta.. Ooksä puhunu sen kanssa?" Evie mutisi. Ravistin päätäni puolelta toiselle, ja Evie hymähti vastaukseksi jotain epäselvää. "No mutta, mä lähen nyt putsaa Simon kamoja, palaillaan!" Tyttö huikkasi ja suuntasi satulahuoneeseen. Kävin viemässä luudan paikoilleen, ja otin kamani mukaan Riimin karsinan luota, ja suuntasin sitten yksäripuolelle. En oo enää perillä et mikä HM nyt ois tullu... // 22 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 7, 2013 20:30:22 GMT 2
"Riimii, tules tänne!" Hihkaisin ruunalle kun palasimme Edin tarhalta Markuksen kanssa. Ruuna käänsi päänsä, muttei tehnyt elettäkään liikuttaakseen itseään yhtään lähemmäksi. Talsin riimunnaru kädessä Nappi perässäni hakemaan ruunan, joka yritti lähteä karkuun, mutta sain napattua juuri sen riimusta kiinni. Kliksautin narun lukon kiinni riimussa olevaan renkaaseen, ja puoliksi vetäen ja työntäen sain Riimin talutettua ulos tarhasta. Markus sulki portin juuri ennenkuin Nappi ehti tunkea itsensä Riimin perässä pois tarhasta, ja voikko poni jäikin möllöttämään ihmeissään portille. Kävelimme talliin, ja kiinnitin Riimin käytävän päässä oleviin käytäväketjuihin. Lähdin hakemaan ruunan liilaa harjapakkia, ja hetken etsimisen jälkeen löysin sen satulahuopien alle piilotettuna. Pitäisi hoitaa ehkä vähän useammin niin harjatkin pysyisivät näkyvillä, mietin. Valitsin harjaboksista pölyharjan, jolla kävin ruunan läpi, ja melkoisesti pölyä siitä irtosikin. Vaihdoin pölärin kovaan harjaan, ja myöhemmin otin pehmeän harjan, jolla harjasin Riimin jalat ja mahan, sekä niskaa. Nappasin kaviokoukun harjaboksista, ja hetken tönimisen ja nojailun jälkeen sain Riimiltä kaviot ylös, yksi kerrallaan. Seuraavaksi kävin Riimin roskaisen ja takkuisen harjan kimppuun, otin harjakamman ja aloin nykimään takkuja irti. Vartin päästä se alkoi jo vähän selvenemään, ja päätin jatkaa sitä ratsastuksen jälkeen. Muutaman jalalla uhittelun jälkeen sain Riimille satulan selkään, sekä myös suitset päähän, ja kypärän kiinnitettyäni irroitin ruunan käytäväketjuista ja raipan napattuani lähdin kävelemään maneesiin, sillä kenttä pölysi niin paljon, että sinne olisi tukehtunut. Markuskin ilmaantui taas jostain, ties missä oli ollut ja istuutui katsomoon. Maneesissa meni myös Tohvelin hoitaja, jonka nimeä en muistanut, sekä Vela Annalla. Jäin katsomopäätyyn, heidän ratsastaessaan toisessa päädyssä. Nousin selkään, ja vyön kiristämisen jälkeen siirsin ruunan käyntiin. Pitäisi kai jaksaa oikeasti ratsastaa, ajattelin tuskastuneena kuumuudesta. Käynnissä työstämisen jälkeen siirsin Riimin raviin, ja annoin sen hetken ravata sitä vauhtia se halusi, eli kiihdytellä. Otin sitten kiinni, ja pyysin sitä työskentelemään taas, se oli vain juossut jotain hec-tasoisia tunteja viikolla, joten pieni läpiratsastus ei olisi pahitteeksi. Vartin vääntämisen ja yhteistyökyvyttömyyden jälkeen alkoi Riimikin vertyä, notkistua ja taipua, sekä myödätä niskasta. Taputin iloisesti ruunaa kaulalle, joka hörähtikin, ja pienten hengähdyskäyntien jälkeen siirsin ruunan harjoitusraviin, ja tein kaikenmaailman kiemuroita notkistaen Riimiä entisestään. Siirsin ruunan laukkaan, ja tein laukanvaihtoja lävistäjällä, kolmikaarisia sekä ihan keskiympyröitä aluksi. Löysimme sopivan tahdin ja laukka oli rytmikästä, ja siinä oli helppo istua. Kaikki tuntui onnistuvan tänään! Kerran näinkin, kun tuntui että kaikki oli mennyt pipariksi viimeaikoina. Lähes läähättäen siirsin ruunan raviin ja keventelin loppuraveja. Olo oli kuin olisi ollut pilkkihaalarit päällä saunassa, niin kuuma maneesissa oli. Kestin vielä loppukäynnit, ja suuntasimmekin sitten takaisin talliin, jossa oli ihanan viileää. Jätin Markuksen vahtimaan ja riisumaan Riimiä, kun menin riisumaan hiostavat saappaani ja ratsastushousut. Kävin vessassa vaihtamassa ridahousut shortseihin, ja aah, kun helpotti heti. Join vielä vesipullostani yli puolet, ja kävelin sitten takaisin Riimin karsinalle. Markus oli jo saanut riisuttua Riimiltä satulan ja suitset, ja oli irrottamassa juuri suojia - olin ollut laiska enkä jaksanut kierittää ruunalle pinteleitä jalkoihin. Markuksen saatua suojat pois, talutin ruunan vesiboksiin ja avasin hanan. Sieltä purskahti vesi paineella ulos, ilmeisesti ilmaa mennyt, ja vesi läjähti suoraan omaan naamaani. Ainakin se viilensi, jos ei muuta. Ja kasteli hiukset läpimäriksi. Markus virnuili sivummalla ja 'vahingossa' ruiskautin tämänkin naamaan vettä. Mitään kummempaa vesisotaa emme aloittaneet, suihkutin vain Riimin ja kävin viemässä sen ulos. Nappasin takaisintulomatkalla Tintin tarhasta, ja suuntasin sen kanssa yksityispuolelle. Hah varmaa eka näin lyhyt tarina 23HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 10, 2013 16:05:31 GMT 2
Elokuista tietä pitkin vaahtikseen kävelin, Samalla farm heroes sagaa puhelimessani näpytin. Pian saavuin tallin pihaan, ja samassa törmäsin Milaan.
Riimin tarhasta noudin, jotain omiani sille hourin, jotta ruuna kiinni antaisi, ilman että minulta karkaisi.
Talliin ruunan talutin, satulahuoneesta harjat hain. karsinan luo kävelin, oven auki riuhtaisin.
Riimin harjasin ripeästi, ennenkuin esteryhmä alkaisi, samassa saapui tuntilainen, jota iloisesti tervehdin.
Riimi lähti tunnille, viimehetken neuvot annoin Annille, joka Riimillä tänään ratsastaisi, esteitä hyppelisi.
Taukohuoneeseen suuntasin, näin evien istuvan sohvalla. Tälle kerroin kaiken mitä oli tapahtunut, mitä Jonah ei ollut kertonut.
Evietä lohdutettuani, yhdessä itkettyämme, pelmahti Jonah huoneeseen, melkein vedin häntä turpaan.
Jätin heidät kahdestaan, Markuksen luo suuntasin. Lähdimme miehen autolla, iltaa viettämään Markuksen kämpille.
Panostus 10+ // 24HM
// Runollinen hän tänään olla, mulla kommenttipää ihan nolla
|
|
|
Post by Mila on Aug 19, 2013 17:20:29 GMT 2
Heinäkuun tallilainen palakinto, ollos hyvä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 21, 2013 18:19:28 GMT 2
Tämä oli taas niitä päiviä kun mikään ei onnistunut, lukio vaati liikaa heikolta aivokapasiteeltiltäni, kaverisuhteet eivät toimineet eikä aikaa ollut riittänyt niin Riimille, kuin Markuksellekkaan, puhumattakaan Edistä, jonka kanssa olin vain maastoillut viikonloppuna. Huoh. Tänään oli kuitenkin ollut pakko tinkiä jostain, sillä ratsastuskoulumestaruuksien karsinnat olisivat tänään ja niihinhän oli pakko päästä. Enemmän tai vähemmän huonotuulisena astelin Vaahterapolun maalle ja suuntasinkin heti taukohuoneeseen, jossa kävi kova varusteiden putsaus ja huomasin, että joku pienempi tyttö pesi Riimin varusteita - hah, säästyisimpä itse siltä kamalalta hommalta. Minulla oli kolme tuntia aikaa saada Riimi edustuskuntoon ja verkattua. Lähtisin ensimmäisenä, joten minun oli helppo aikatauluttaa tekemiseni. Marssin hakemaan ruunanretaleen tarhasta, ja sitä se totisesti oli. Riimi oli päättänyt juuri tänään tehdä lähempää tuttavuutta maankamaran kanssa, ja kiiltävästä vaaleasta karvapeitteestä ei ollut tietoakaan, sillä paksu mutapanssari peitti koko hevosen päätä lukuunottamatta. Voihkaisin ajatellassani tulevaa työsarkaa, ja livahdin portin ali liila riimunnaru mukanani. Pikkuhiljaa, todellakin pikkuhiljaa alkoi Riimi näyttää vihdoin omalta itseltään, olin jo suihkuttanut sen, ja sekä kuivannut. Nyt se odotteli fleeceloimi päällään käytävällä, ja tein sen kosteaan harjaan nutturoita. Se oli huomattavasti helpompaa, kuin kuivaan, ja pian kaulaa somisti 13 pientä nutturaa. Ne imarteli ruunan kaulanmuotoja, ja taputin ruunaa kaulalle, olihan se seissyt kiltisti paikoillaan koko ajan. Pian myös otsaharjassa oli nuttura, ja siirryin hännän pariin. Vähän oikealta, vähän vasemmalta, kiristys, lisää oikealta, ja pian hännässä oli siisti ranskalainen letti. Lähdin hakemaan Riimin varusteita, sekä harjoja. Nappasin valkoisen kouluhuovan mukaani vielä, liila huopa saisi väistyä kisahuovan tieltä. "Yks kaks kolme hop!" Laskin puoliääneen ja ponnistin Riimin selkään jonkun pienemmän hoitajan roikkuessa toisella puolella. Kiitin häntä roikkumisesta ja tämä kipitti tärkeän näköisenä pois kentältä. Pyyhkäisin huovalta kengästäni tulleet liat ja kiristin vyötä, jalustimet olivat jo hyvät. Kentällä pyöri muita karsintoihin osallistuvia ratsukoita, esimerkiksi Petra ja Hukkis, Tessa ja Vika sekä tietenkin Markus Lucalla. Hymähdin huvittuneena Markukselle, mies ei jotenkin ollut 'sopiva' hontelon arabin selkään. Sain Riimin hyvin verkattua, ja ruuna tuntui ihan hyvältä, oli se paremminkin mennyt, mutta nyt taisi olla molemmilla hieman kisajännitystä. "..Ja näin sai ratansa päätökseen Larissa hevosella Kat's Criminal Crush! Seuraavana vuorossa .." kuului kai'uttimista. Rata oli mennyt ihan kohtaloisesti, tiet olivat olleet huonot ja pysähdys oli liian aikaisin, eikä Riimi ollut peruuttanut kunnolla. Huoh, ruuna oli heA-tasoinen eikä me pystytty edes näinkin helppoon rataan. Tosin tänään vika oli tainnut olla minun itseni mielialassa ja asenteessa, ei niinkään hevosessa. Nyt tosin mielialani laski vain ja en jäänyt kentälle pyörimään ratani jälkeen, vaan suuntasin hiekkatielle, siellä saisin olla rauhassa. Nostin ravin ja ravasin aika pitkän pätkän hiekkatietä pitkin, ennenkuin tie muuttui märäksi ja mutaiseksi, ja jolloin siirsin käyntiin. Riimi pärskähti, eikä säpsähtänyt edes lintujen äkillistä lähtemistä viereisestä puusta. Teki mieli alkaa vain huutamaan ja itkemään samaan aikaan, mutta hillitsin itseni ja annoin luvan vain pieneen itkukohtaukseen. Lukio vaati liikaa, kirjoitukset olisivat ihan kohta eikä ylimäärästä aikaa jäisi, ja Markuksenkin kanssa pitäisi ehtiä olemaan. "V*TTU!" Huudahdin ja Riimi vähän säpsähti, mutta tajutessaan äänen tulevan selästään, se ei reagoinut sen kummemmin. Selvitin ajatukset ja kokosin itseni, ja tein u-käännöksen tien vaihtuessa pieneen metsäpolkuun. Silmät yhä punoittaen ratsastin tallin pihaan, ja pysäytin Riimin. Petra tuli hehkuttamaan sijoitustaan, ja että pääsisi edustamaan Vaahterapolkua mestaruuksiin. "Hienoa, kivaa, on joo mahtavaa, tietty voitatte," kuului angstinen vastaukseni, ja löysättyä vyötä talutin Riimin pihan hoitopuomille, en jaksanut mennä kuuntelemaan talliin hehkutusta sijoituksista ja radankuluista. Riisuin Riimin rivakasti, ja jätin varusteet puomin luo, ja lähdin viemään ruunaa takaisin tarhaan, jossa Nappi sitä odottelekin. Jäin hetkeksi syöttelemään Riimiä ojanpientareelle, ja ajattelemaan asioita. Riimi mutusti tyytyväisenä heinää ja huiski hännällään loppukesän kärpäsiä pois. Näin Markuksen kävelevän Lucan kanssa tallilta päin, ja rojahdin selälleni maahan. "Kaivataanko täällä jo tekohengitystä?" Markus naljaili roikkuen ruohotupsuille hamuavan arabin riimunnarussa. "Hahhah," vastasin tekonaurahtaen. "No mikä nyt on? minä ja Luca muuten lähetää sinne mestaruuksiin.." Markus kysyi. "No ei mikää.. ja hienoo," vastasin todella vakuuttavan kuuloisesti. Markus katsahti minuun huolestuneella ilmeellä, ja lisäsin: "Kerron myöhemmin," nousten samalla ylös ja vetäisten Riimin pään ylös. Markus nyökkäsi ja kiskoi Lucan perässään tämän tarhalle päin, ja minä vein Riimin omaansa. Heitin narun portin eteen ja suljin alimmankin hakasen. Miksen vain ollut kertonut, miksi vastasin vain ettei ollut mitään. Kun oikeasti oli.25HM ja tarinaa taas pitkästä aikaa // Ällös stressaa Larppaseni! ja ps. se on Kat's Criminal Crush, ei Cat's
|
|