|
Post by Mila on Jul 9, 2013 19:37:35 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 10, 2013 16:29:44 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 14, 2013 17:59:11 GMT 2
Kouluilua kentällä
Harjasin ruunikkoa poni tammaani. Kun harjasin jalkoja, tarkastin ne samalla, ettei niissä ollut mitään häikkää. Onneksi Veera oli toipunut hyvin jalkavammastaan. Harjasin tamman läpikotaisin ja etsin sitten kaviokoukun Veeran harjojen seasta. - Nosta, sanoin, kun tartuin Veeran kavioon. Veera päätti olla minulle kiltti ja nosti kavion kiltisti. Raaputin liat (jotka olivat enimmäkseen puruja) pois. Sitten takakavio. Veera kuvitteli, että jaksan kannatella sen jalkaa ihan ilman, että se itse tekisi mitään. - Veera! Lopeta, karjaisin. Poni valpastui ja nosti korvansa hörölle. Ilmeisesti se tajusi, että olin tosissani ja kannatteli itsekkin jalkaansa. Kaviot putsattuani, koppasin Veeran etujalkoihin tulevat suojat. Liu'utin suojan oikealle paikalle ja kiinnitin tarrat napakasti paikalleen ja siirryin toiseen jalkaan ja sama homma. Sitten otin takasuojat ja laitoin ne Veeran siroihin jalkoihin. - Hyvä poni, sanoin ja taputin Veeran kaulaa. Suljin karsinan oven ja kannoin hoitotarvikkeet satulahuoneeseen, Veeran hyllykköön. Otin satulan satulatelineestä ja suitset pujotin käsivarrelleni. Lähdin varusteiden kanssa kohti Veeran karsinaa. Kävellessäni Tohelo ilmaantui jalkoihini. - Hölmö kissa, nauroin sille, kun se yritti tassuillaan saada kiinni Veeran suitsien remmeistä. Laitoin suitset karsinan oveen roikkumaan ja menin satula sylissäni karsinaan. Nostin mustan yleissatulan tamman selkään. Menisin siis tänään koulua. laskin satulavyön varovasti toiselle puolelle. Sitten kurotin Veeran mahan ali ja tartuin vyöhön. Kiristin vyötä tasaisesti vetäen kolmanteen reikään. Veera hieman pullisteli ja luimi, mutta antoi lopulta periksi. Tarkistin vielä, ettei satulahuopa tai lampaankarvapehmuste ollut rytyssä. Kurottauduin ottamaan suitset koukusta, karsinan kaltereiden välistä. Nostin ohjat kaulalle ja tarjosin Veeralle kuolainta. Tamma otti suuhunsa nivelkuolaimet ja nostin niskaremmin korvien yli. Otin otsaharjan otsa hihnan alta ja laitoin sitten turpahihnan ja poskihihnan kiinni. Avasin karsinan oven kokonaan auki ja lähdin Veera perässäni kentälle.
Laskin jalustimet alas ja kiristin tasaisesti vetäen Veeran satulavyön. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni Veeran satulaan. Jalustimet olivat liian lyhyet, joten pidensin niitä kahdella reiällä. Maiskautin Veeran liikkelle ja ohjasin sen kaarrosta uralla, oikeaan kierrokseen. Ratsastin pitkin ohjin tehden ympyröitä paino- ja pohjeavuin. Veera totteli hyvin ja oli kokoajan tarkkana. Käveltyämme kolme kierrosta molempiin suuntiin, keräsin pikkuhiljaa ohjat. Veera valpastui ja käveli reippaammin. Tein voltin ja nostin uralla kevyenravin. Kevensin hyvään tahtiin ja Veera ravasi moitteettomasti. Tamma oli hyvin tuntumalla, joten tein muutamia tempolisäyksiä ja kaartoja. Käänsin Veeran pienillä avuilla täyskaarrolle ja vaihdoin suunnan. Ravasin toiseen suuntaan pari kierrosta tehden voltteja ja pysähdyksiä. Otin sitten käyntiin. - Hieno poni, puhelin tammalle. Tein puolipidätteen ja nostin kulmasta laukan. Veera nosti ensin väärän laukan, mutta reagoin nopeasti ja vaihdoin sen heti. Veera laukkasi hyvää vauhtia ja laukka rullasi hyvin. Tein muutaman pääty ympyrän ja otin ravin kautta käyntiin. Vaihdoin suunnan täyskaarrolla ja tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Veera lähti laukkaamaan, tällä kertaa oikeaa laukkaa. Taputin kevyesti tammaa kaulalle ja kahden kierroksen jälkeen käyntiin. Annoin pitkät ohjat, jotta Veera voisi venyttää kaulaansa. - Mennäänpäs tänään vähän pohkeenväistöjä, sanoin ratsulleni. Otin jalkani jalustimista ja venyttelin niitä sivulle. Menin kumpaankin suuntaan käyntiä pitkin ohjin neljä kierrosta ja keräsin taas pikkuhiljaa ohjat. Aloitin tehtävän kääntämällä Veeran keskihalkaisijalle. Siirsin ulkopohkeeni taakse ja aloitin väistön uralle. Veera suoritti väistön hyvin, lukuunottamatta pieniä keskittymis häiriöitä. Toistin väistöjä pariin otteeseen vielä molempiin suuntiin. Sitten menin vielä pari kertaa ravi väistöjäkin. Olin tyytyväinen Veeraan. Se oli suorittanut kaiken kohtuu hyvin, enkä enempää siltä odottanutkaan. Avasin kentän porttin Veeran selästä käsin ja menin maastoon ravailemaan loppuravit ja kävelemään loppukäynnit.
Talutin Veeran karsinaan, yksityisten puolelle. Riisuin ponilta varusteet. Nostin satulan omalle paikalleen ja kävin pesemässä Veeran suitsien kuolaimet. Asetin suitsetkin omaan telineeseen ja menin takaisin Veeran luo, mukanani sen hoitotarvikkeet. Otin Veeralta suojat jaloista ja aloitin harjaamisen. Harjasin Veeran läpikotaisin ja tarkasti. Sitten tarkistin vielä kaviot. Rapsutin Veeraa harjan alta. Vein suojat ja harjat takaisin satulahuoneeseen. Kävelin Veeran luo ja otin sen päitset ja riimun-narun karsinan ovesta. Laitoin päitset Veeran päähän. Kiinnitin riimun-narun klipsun Veeran päitsien renkaaseen. Avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan tammaani tarhaan, jaloittelemaan.
Päästin Veeran irti ja lähdin itse talliin viemään Veeran päitset ja riimun-narun. Asetin ne Veeran karsinan ovessa olevaan koukkuun ja menin taukohuoneeseen juttelemaan muiden kanssa. Viihdyin taukohuoneen sohvalla yllättävän pitkään, ehkä parisen tuntia. - Jaah... Minun pitänee lähteä, mutta nähdään! Moikka! huikkasin muille ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 15:39:54 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 17:11:33 GMT 2
Hih! Noo... Helppoohan tuo on, ku aina tallilla käydessä saan uusia ideoita tarinoihin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 19:25:35 GMT 2
Veeran kanssa maneesissaAstelin talliin vatsalihakset kipeinä. Larissan, Evien ja Rebekan kanssa oli tullut naurettua " vähäsen "... XD Avasin tallin oven ja kipitin sisään. Yllätyksekseni Ilona oli tallin käytävällä haahuilemassa. Hän kurkkasi Riimin karsinaan, mutta käveli sitten pettyneen näköisenä pois. Astelin häntä vastaan ja moikkasin. Neiti ei edes suostunut vastaamaan, jatkoi vaan matkaansa kohti taukohuonetta. Vedin satulahuoneen oven auki ja menin sitä kautta Veeran karsinalle, yksäreiden puolelle. - Mitä jos mentäs maneesiin pyörimään? Puhelin Veeralle. Veera vain pärskähti ja liikautti pieniä korviaan. Veeran päitset ja riimun naru roikkuivat karsinan oven koukussa. Selvitin päitset oikein päin ja asetin ne käsivarrelleni. Riimun naru roikkui päitsissä kiinni ja nostin senkin käsiverrelleni. Päätin sittenkin antaa Veeran olla hetken omissa oloissaan ja kipaisin taukohuoneeseen katsomaan näkyisikö siellä tuttuja. Ei näkynyt ketään, paitsi tohelo, joka tuli jalkoihini maukumaan. Otin kissan syliin ja istuin sohvalle. Rapsutin kissaa leuan alta ja se kehräsi. Laskin Tohelon sohvalle ja menin takaisin Veeran luokse. Tarkoituksena siis viedä se maneesiin ” riehumaan ” tai tekemään jotain muuta hauskaa. Varmuuden varalta otin mukaan kypärän ja tietenkin hanskat… Tiedä vaikka ratsastaisinkin Veeralla vähän aikaa pelkällä riimulla ja narulla. Talutin Veeraa ympäri maneesia. Tamma näytti hieman tylsistyneeltä, joten ravuutin sitä voltilla. Veera välillä lähti kiihdyttämään ja oli ohittaa minutkin, mutta tyrmäsin sen ajatukset heti. Pysäytin Veeran suoraan ravista ja jatkoimme siitä käynnissä. - Pitäsköhän mun tosiaan mennä sulla laukka verkat selästä käsin? Sää kyllä oot aika kiltti, joten tuskin käy mitään ja mullahan on kypärä, tuumin ja talutin Veeran jakkaran viereen. Tamma vaan höristi ihmeissään korviaan, kun kapusin sen selkään. ” Mitä se omistaja tuolla kiipeilee? Eikö mulla pitäs olla ainakin ne kapistukset suussa? ” Painoin ihan kevyesti jaloillani Veeran kylkiä, jotta tamma lähtisi liikkeille. Onneksi Veera totteli hyvin pohje ja paino apuja. Tein muutaman voltin, varmistaakseni tamman olevan kuulolla ja uralla annoin laukka-avut. Veera lähti keinahtelevaan laukkaan. Veera laukkasi ihan normaalisti ja otinkin jo kierroksen jälkeen käyntiin. Liu’uin alas Veeran selästä ja avasin solmun, millä olin sitonut riimun narun toisen pään Veeran päitsiin. Taluttelin tammaa pari kierrosta tehden voltteja ja pysähdyksiä. Kun kello oli jo vartin yli kahdeksan, päätin viedä Veeran talliin. Avasin maneesin portin ja talutin Veeran ovesta, sulkien sen perässäni. Otin Veeralta pois päitset ja asetin ne ja niissä kiinni olevan riimun narun karsinan oveen. Veera saisi kohta puolin varmaan iltaruokansa, joten en kehdannut viedä sitä enää mihinkään. Päätin itse lähteä jo kotiin… Käväisin vielä Hillaa moikkaamassa, jonka jälkeen lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2013 19:42:34 GMT 2
Merkkasin mustekynällä kalenteriini tulevat kisat. Veeran kanssa osallistuisin ihan vain 40-50cm ja helppo C:hen. Hillan kanssa sitten vähän vaativampiin. Jätin kynän keittiön pöydälle ja kävin pikaisesti laittamassa ratsastuskamppeet päälle. Ulkona oli surkea ilma, joten kiskoin ylleni vielä paksun tallihupparin. Naks, ovi lukkoon ja portaat alas, kylmään ulko ilmaan. Kiertelin ( tai ainakin yritin ) kaikki kuralätäköt, jotka oli muodostuneet päivän aikana. Pyörittelin avain-nippua, kunnes löysin pyöränlukon avaimen. Avasin lukon ja sujautin avaimet laukkuuni. Ajoin jopollani tielle, väistellen " taitavasti " lätäköitä. Pyörätelineesä ei ollut tilaa, joten jätin jopon tallin seinustalle. Kävelessäni talliin, näin Veeran norkoilemassa sadeloimi päällä tarhanportilla. Sade ei onneksi ollut yltynyt ja nyt sitä ei edes huomannut. Tallissa oli hiljaista, vain muutama hevonen pärskähti. Kävelin tuntihevosten puolella, etsien sitä uutta ponia. Löysin ponin karsinan aika läheltä Hillan asuinpaikkaa. Kurkkasin karsinaan. " Oi, että se on söpö, henkäisin. Luin nimen nimikyltistä. Rainbow... Poni katseli minua hieman epäluuloisesti. Jätin Rainbowin omiin oloihinsa ja matkasin Veeran karsinalle. Otin riimun ja narun mukaani ja painelin ulos, tallin taakse. Veera norkoili edelleen portilla, odottaen sisälle pääsyä. Sujautin riimun tamman päähän ja napsautin narun klipsun kiinni renkaaseen. Fella ja Salla ravasivat häntä tötteröllä ja sade loimet niskassa portille pyörimään. " Menkäähän siitä, komensin ja läpsäisin Sallaa takamukselle. Poni pyörähti ympäri ja lähti pikku pukkeja heitellen tarhan perälle. Samoin tein Fellalle, mutta sepä ei suostunutkaan lähtemään. Pian Sallakin palasi hääräämään portille. " Huoh! Menkää nyt oikeesti siitä, yritin muka komentaa poneja, mutta ne vaan tuijottivat minua. Heilautin riimun narua Fellan ja Sallan turpien edessä ja läpsäisin Fellaa pepulle narulla. " No hop, hop! sanoin samalla ja sain kuin sainkin ponit lähtemään ja pääsimme Veeran kanssa talliin. Laitoin Veeran kiinni käytävälle. Tamma kuopi kaviollaan lattiaa. " Lopeta! komesin Veeraa, joka lopetti heti. Riisuin märän loimen Veeralta ja nakkasin sen kuivumaan satulahuoneeseen. Palasin Veeran luo ja aloin hoitamaan sitä. Suin reippain ottein ponin kylkiä. Harjasin myös Veeran jalat ja pään. Pään harjaamisesta Veera ei oikein pitänyt ja heilutteli päätään kokoajan. " Joo, en kiusaa sua enää, sanoin ja laitoin harjan pakkiin ja otin kaviokoukun tilalle. Putsasin ensin oikean etusen ja sitten vasemman takasen. Takajalkaa puhdistessa, Veera huitaisi hännällään päin naamaani. Putsasin jalan loppuun ja menin Veeran takaa toiselle puolelle. Putsasin vielä vasemman puolen jalat ja tiputin kaviokoukun harjapakkiin. Laitoin Veeran kaikkiin jalkoihin suojat. Jätin Veeran odottamaan käytävälle, siksi aikaa, kun hain sen varusteet. Nostin satulan pehmusteineen tamman selkään ja suoristin huovan. Laitoin satulavyön kolmanteen reikään. Laitoin päitset Veeran kaulalle ja suitsin ponin. Kiinnitin suitsien remmit ja avasin päistien soljen. Ähelsin vähän aikaa päitsien kanssa, kunnes sai ne pois Veeran kaulalta ja olimme valmiit lähtemään kentälle. Talutin Veeran kentälle. Kasasin uralle kolmen esteen jumppasarjan. Esteet olivat noin 45cm. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Nousin Veeran satulaan ja ohjasin sen suoraan uralle kävelemään. Tarkoitukseni oli hypätä tänään 60cm tai ehkä jopa 70cm, mutta vain jos kaikki sujuisi hyvin. Tein voltteja ja kaiken laisia ihme kiemuroita, ettei Veera tylsistyisi. Vaihdoin suunnan jollakin ihmeellisellä puoliympyrän ja täyskaarron sekotuksella ja kävelimme vielä muutaman kierroksen siihen suuntaan. Keräsin ohjat kevyelle tuntumalle ja tein yhden, aika pienen voltin ja pohkeilla kannustin Veeran ravaamaan. Veera ravasi reippaasti korvat höröllä. Vaihdoin suunnan taas jollakin ihan omalla kiemuralla ja pujottelin esteen välistä. Menin harjoitusravia kierroksen ja jatkoin sitten keventäen toisen kierroksen ja hiljensin Veeran käyntiin. Käänsin Veeran pääty ympyrälle, tein puolipidätteen ja nostin laukan. Laukkailimme ympyrällä aika pitkään, sillä Veera puski välillä uralle väkisin. Hiljensin Veeran käyntiin pienellä ohjan nykäisyllä ja annoin pitkät ohjat. Veera laski päänsä alas ja venytti kaulaansa. Taputin Veeraa kaulalle. Annoin tamman kävellä pari kierrosta ja keräsin sitten ohjat. Nostin ravin ja ohjasin Veeran jumppasarjalle. Tamma pomppi kuin vieteri yli esteiden. Taputin sitä kaulalle ja nostin laukan. Ajoin Veeraa hieman eteen ja sain sen innostumaan niin, että se heitti pienen pukin. Nousin esteistuntaan ja Veera ylitti esteet vaivatta. Kehuin ponia ja otin käyntiin. Jouduin nousemaan selästä, sillä halusin nostaa estettä. Laitoin viimeisen esteen 60cm pystyksi ja kaksi ekaa olivat 50cm. Nousin takaisin Veeran selkään ja heti uralla nostin käynnistä laukan. Veera spurttasi ennen estettä, mutta hyppäsi kaikki esteet moitteettomasti ja minäkin pysyin mukana. Taputin Veeraa kaulalle ja nousin jälleen sen selästä. Sysäsin kaksi estettä sivuun ja jätin jäljelle vaan 70cm pystyn. Ponnistin Veeran selkään ja lähdin liikkeelle suoraan laukassa. Veera kiihdytti ennen estettä ja minä vain nousin esteistuntaan ja yli. " Hieno Veera! Kehuin tamman pilviin ja otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Nousin selästä ja talutin Veeraa loppukäynnit. Siivosin sitten esteet pois ja vein upean ratsuni talliin. Nostin satulan Veeran hikisestä selästä. Otin suitsetkin pois samalla ja vein ne omille paikoilleen, satulahuoneeseen. Veera joi vettä automaatista tyytyväisenä. Avasin suojien tarrat ja otin ne pois. Vein suosiolla Veeran pesarille ja huuhtelin sen hikiset kohdat haalealla vedellä. Sitten kuivasin Veeran hikiviilalla ja vein sen takaisin karsinaan. " Nonni, heippa, sanoin vielä ponille, ennen kuin lähdin pyörällä kotiin. Sori toi lyhyt loppu... // Sallahan on muuten muuttanut pihattoon, joten Veera on vain Fellan kanssa Mutta eipä tuo mitään
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 3, 2013 21:09:50 GMT 2
Lusikoin suuhuni lohikeittoa, jonka olin äsken tehnyt. Siskoni Mira tulisi mukaani tallille. Ajattelin tänään kouluilla Veeran kanssa, kun siihen HeC olin osallistunut. Työnsin viimeisen perunan suuhuni ja vein lautasen tiskialtaaseen. Vaihdoin tallikamppeet päälle ja menin ulos odottamaan Miraa. Hän ilmestyikin pian jopollaan kerrostalon pihaan. ” Moi, Mira sanoi. ” Moi, kouluillaan tänään Veeran kaa, sanoin ja ajoin siskoni perään omalla jopollani. Ajoimme jutellen kokomatkan ja olimme pian jo perillä Vaahterapolussa. Wienna juoksi vastaamme iloisesti häntäänsä heiluttaen. Rapsutin koiraa korvan takaa ja menin talliin. Mira jäi rapsuttamaan Wiennaa ja tulikin kohta koira perässään taukohuoneeseen. ” Ööh… Tää on mun sisko Mira, sanoin kaikille ja osoitin paaljon minua pidempää siskoani. ” Moi, Mira tervehti. Hän sai vastaukseksi mutinaa ja sieltä täältä tervehdyksiä. Istuin muiden joukkoon sohvalle ja Mira istui viereeni. Pian Miralle alkoi tulvia kysymyksiä. Sähän omistat nykyään Pepperin? Minkä ikänen sä oot? Mira vastasi kysymyksiin hieman laiskasti ja pelastin hänet tilanteesta sanomalla, että lähdemme nyt liikuttamaan Veeraa. ” Onks noi aina noin kiinnostuneita uusista tyypestä, Mira kysyi katsellessaan samalla hevosia. ” Noo… Emmä nyt tiiä, ei kai? vastasin hajamielisesti ja pysähdyin Veeran karsinan eteen. Veera oli tarhassa, joten lähdimme hakemaan sitä. Käskin Miran pitämään Fellalle seuraa sen aikaa, että saan Veeran hoideltua pois tarhasta. Mira rapsutteli Fellaa ja talutin tammani ulos portista. Suljin portin ja Mira pujahti sähkölankojen ali luokseni. ” Onpa se pieni, Mira tuumi ja tarkasteli ponia. ” 146cm, vastasin ja talutin Veeran tarhoilta talliin, Mira perässäni. Haimme harjat satulahuoneesta ja aloimme harjaamaan Veeraa. ” Haluutko sä ratsastaa, vai? Kysyin samalla, kun harjasin Veeran jalkoja. ” Joo, jos sä annat, Mira nauroi ja harjasi Veeran selkää. Harjasimme Veeran ja putsasimme sen kaviot. ” Laita sää noi etusuojat nii mä laitan taka, sanoin ja aloin liu’uttamaan suojia Veeran jalkoihin. Mira sai suojat Veeran etusiin ja käskin hänet hakemaan Veeran varsuteita satulahuoneesta. ” Ja tuo ne suitset, jotka on päälimmäisenä siinä koukussa, huusin Miran perään ja sain vastaukseksi mutinaa. Rapsuttelin Veeraa sen aikaa, että siskoni toi varusteet. Otin satulan Miralta ja nostin sen Veeran selkään. Mira alkoi jo laittaa Veeralle suitsia ja minä kiristin tasaisesti satulavyötä, kolmanteen reikään. ” Taluta sä se kentälle, sanoin ja avasin karsinan oven kokonaan. Mira lähti taluttamaan Veeraa kentälle ja seurasin heitä. Kiristin satulavyötä samalla, kun Mira mittasi jalustimia sopiviksi. ” Saat ratsastaa puoltuntia ja minä sitte kouluilen Veeralla lopuksi, sanoin ja sikoni nousi ponin selkään. ” Ethän sä oo ees pitkä Veeralle, tuumin. ” No en, Mira vastasi ja ohjasi Veeran uralle kävelemään. Itse istuin kentän laidalle katsomaan siskoni ratsastusta. ” Mee vaikka kolmikaarista kiemurauraa ja taivutuksia, huudan siskolleni. Mira kiersi kolme kierrosta käynnissä kumpaankin suuntaan ja alkoi sitten keräilemään ohjia. Mira nosti ravin ja teki voltteja ja pääty ympyröitä. Veera ravasi kaula kaarella, kuunnellen kokoajan Miran apuja. Mira vaihtoi käynnissä suunnan ja ravasi toiseenkin suuntaan. ” Laukassa Veera sattaa sitten heittää muutama pukin, kerroin. ” Jaa… Eipä tuo haittaa, Mira vastasi ja nosti kulmasta laukan. Veera laukkasi reipasta laukkaa, mutta säilyttäen kuitenkin muodon. Mira käänsi Veeran volteille yms ja otti pian käyntiin ja antoi pitkät ohjat. ” Osaaks tää laukanvaihtoja? Mira kysyi ja pysäytti Veeran minun kohdalle. ” Miksei osais, vastasin. ” Ei sitä voi koskaan tietää, nainen vastasi ja kannusti Veeran takaisin liikkeelle. Mira teki kolmikaarisia kiemurauria ensin käynnissä ja sitten ravissa. Lopuksi vielä laukassa ja Veera pukitti, mutta Mira pysyi visusti satulassa ja jatkoi ratsastusta normaalisti. Reilu puolituntia oli kulunut, kun vaihdoimme ja minä hyppäsin Veeran satulaan. Lyhensin jalustimia ja lähdin liikkeelle. Mira meni puolestaan katsomaan kentän laidalle. Annoin Veeran kävellä kierroksen pitkillä ohjilla ja sitten rupesin tekemään voltteja. Taivutin välillä Veeran kaulaa ihan suoralla uralla ja välillä taas volteilla. Ensin Veera oli vähän jäykän oloinen, mutta vertyi ja kulki muodossa hienosti. Notsin ravin ja tein pitkiensivujen keskelle voltit. Hiljensin Veeran käyntiin ja taputin sitä kaulalle. ” Ompas sulla pitkä harja… Pitäsköhän sitä leikata, juttelin ponille. Varmistin, että Veera oli tuntumalla ja nostin käynnistä laukan. Tein laukassa pääty ympyröitä ja kolmikaarisia kiemurauria. ” Sooh… jarruttelin hieman liian kovaa pinkovaa Veeraa. Otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. ” Mennäänkö kävelee loppukäynnit maastoon? kysyin ja katson Miraan. Tämä nyökkää ja avaa portin minulle ja Veeralle. Mira kiiruhtaa peräämme ja pysähdyn odottamaan häntä metsän reunaan. Lähdemme kävelemään pellonreunaa. Annoin Veeralle ihan pitkät ohjat ja se venytti kaulaansa tyytyväisenä. ” Osallistutko sä Pepperillä täällä vaahtiksessa järjestettäviin kisoihi? kysyin Miralta. ” Joo, hän vastasi. ” Mä osallistuin Raipella, Hillalla ja Veeralla, tokaisen ja otin jalkani pois jalustimista. Mira vain mutisi vastaukseksi ja käännyimme takaisin tallille.
Nostin satulan syliini ja Mira otti Veeralta suitset pois. ” Mä voin viiä ne suitset, nii ota sä jo Veeralta suojat, sanoin ja nappasin suitset Miran kädestä. Nostin satulan telineeseen ja huomasin uuden satulatelineen. Luin siinä olevan nimen. ” Kuka on Edi? ihmettelin itsekseni. ” Mun uus hevonen, kuulin Larissan äänen takaani. ” Öh, aijaa… En tiennytkään, et tänne on taas tullu uus polle, sanoin. ” Minkä rotunen? lisäsin. ” Amerikkalais-Ranskalainen lämminverinen, Larissa vastasi. ” Ookoo, mut nyt kyllä joudun menee hoitamaan Veeraa, vastasin ja nostin suitset telineeseen. Palasin Veeran karsinalle, jossa Mira jo odottikin minua. ” Mihin sä jäit? Mira kysyi. ” Juttelin Larissan kanssa, vastasin ja astelin siskoni ohi Veeran karsinaan. Sujautin Veeralle riimun ja riimun-naru olikin kiinni jo valmiina. Talutin Veeran pihalle ja Mira seurasi perässä. Avasin nopeasti portin ja Mira ymmärsi sulkea sen. Päästin Veeran vapaaksi ja se painelikin heti Fellan luo. Lähdimme Miran kanssa takaisin talliin. Vein Veeran riimun ja narun karsinalle ja menin sitten Miran kanssa taukohuoneeseen juttelemaan muiden kanssa. Näin illasta tallilla ei ollut hirveäti pienempiä hoitajia, joten Mira sai olla rauhassa kysymyksiltä. Viihdyimme siellä tunnin, tai ehkä enemmänkin ja lähdimme sitten pyörillä koteihimme.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2013 16:28:03 GMT 2
Ja vielä kuva tuosta eilisestä kouluilusta... Toi takajalka on sanonko mistä, mut siihen ei kannata kiinnittää huomiota!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 6, 2013 15:04:22 GMT 2
Lisäisitkö tämän kanneksi?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 11:14:20 GMT 2
Talvi kai se tulee, huokailin kävellessäni tallin pihan poikki taukotuvan ovelle. Kiskaisin ovea, joka ei heti auennut. - Eikai tämä ole jäässä?! Sain kiskoa ovea tosissaan, ennen kuin se aukesi. Tuskin se oli jäässä, olin vain itse niin voimaton, että en edes ovea saanut auki. Taukotuvassa ei ollut ketään, lukuun ottamatta kuorsaavaa Wiennaa. Menin satulahuoneen kautta yksityisten puolelle. Autiota... Osa hevosista hörisi, kun kävelin niiden ohi. Kaikki hepat olivat näköjää huonon sään takia sisällä. Veerakin hörisi iloisesti karsinassaan, kun saavuin sen kohdalle. - Moi poni, lässytin Veeralle. Avasin karsinan oven ja otin Veeran käytävälle. Hain Veeran harjapakin satulahuoneesta ja rupesin harjaamaan Veeraa. Veera heilutti päätään levottomasti ja irvisteli viereisessä karsinassa olevalle Evien Hurmalle. - Veera! Komensin ponia ja vedin sen pään pois Hurmaa häiritsemästä. - Pöljä poni... mumisin. - Et sinä ennen näin levoton ole ollut... No, jos tämä jatkuu niin pitää pyytää eläinlääkäri tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Siirsin Veeran karsinaan ja laitoin sille suojat jalkoihin. Kävin hakemassa Veeran varusteet ja satuloin tamman nopeasti. Sitten laitoin vielä kypärän päähäni ja lähdin maneesille. Veeralla oli niin paljon energiaa, että tuntui kuin se olisi voinut lähteä lentoon! Sitä sai olla kokoajan pidättelemässä, ettei se ryntäisi kiitolaukkaan. - Prrrrr... Rauhotu vähän, jarruttelin Veeraa. - Huhuu, onko täällä ketään?? Joku huhuili maneesin ovelta. - Joo, minä ja hullu poni, vastasin. Ratsastin ovelle katsomaan, kuka sinne oli tullut. Heppa oli Jori, mutta tyttöä en tuntenut. - Moikka. Kukas sinä olet? Kysyin tulijalta. - Moi, olen Elisabeth, tyttö vastasi. - Okei, mä olen Lilja ja omistan tän Veeran, sanoin hymyillen. - Ai, sulla on oma hevonen, Elisabeth hämmästeli. - Jep, mutta aiotko tulla tänne ratsastaa, kun seisot siellä toisella puolella porttia, naurahdin. - Ööö, joo, tyttö sanoi ja talutti ratsunsa kaartoon. Jatkoin Veeran kanssa kävelyä, mutta pidin ohjat kireällä varmuuden varalta. Tein paljon voltteja ja yritin saada tammaani rentoutumaan. Elisabeth oli noussut Jorin selkään ja minä aloitin ravaamisen pääty ympyrällä. Veera kulki kyllä kauniisti muodossa, mutta sillä oli kokoajan kiire johonkin... Tein puolipidätteitä ja jarrutitelin Veeraa äänellä. Pian sain ponin hyvään ja rauhalliseen raviin. Nostin sitten laukan ja pyörin edelleen ympyrällä. Elisabeth ravaili Jorin kanssa uralla ja menin itsekkin uralle ja laskin raviin. Tein pari raviväistöä, jotka eivät sujuneet kovin hyvin, koska Veera luuli, että pitää laukata... Otin käyntiin ja menin kävelemään uran sisäpuolelle, siksi aikaa, että Elisabeth laukkaili Jorilla. - Hei, minä menen nyt kävelemään ulos, huudahdin ja ratsastin Veeran pois maneesista. Kävelin pitkin ohjin metsään päin, kunnes näin Milan tallin pihalla. Käänsin Veeran ja ravasin Milan luo. Pysäytin Veeran Milan nenän eteen ( no en nyt ihan ). - Moi, sanoin. - No moi, sinuakin näkee, Mila vastasi. - Jep, ihanaa pitkästä aikaa päästä ratsastamaan Veeralla. Mutta kuule, oletko huomannut lähiaikoina Veerassa mitään outoa? - En ole huomannut, miten niin? Mila vastasi. - No, Veera oli hirveän levoton ja irvisteli Hurmalle käytävällä. Ei se ennen ole sellaista tehnyt... Sanoin. - Mmm... No eläinlääkäri on tulossa varmaankin lähiaikoina käymään täällä, niin voin pyytää häntä tarkastamaan Veeran. - Okei, kiitos, kiitin Milaa ja liu'uin alas Veeran selästä. Vein tamman talliin ja otin siltä varusteet pois. Harjasin vielä Veeran nopeasti ja vein sen loimi niskassa tarhaan, Fellan seuraksi. Toivotaan, että Veeralla olisi kaikki hyvin... Onkohan tämä nyt 8 vai 9 hm?
|
|