Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 26, 2013 16:31:38 GMT 2
Elikkä siis! Järestäisin vaelluksen johon kuuluu mm: eväsretki, maastoesteitä, vaellusta yms. Vaellus on 9.5.-13. Jos on toiveita, laittakaa ne mukaan ilmoittautumiseen! Saa mennä omalla hoitsulla tai vaihtaa jonkun kanssa yms. Ilmoitathan minulle kenellä menet! Maksuna olisi pieni tarina/runo ja kuva (ei pakollinen, mutta toivottu). Ilmoittauduthan pian!
Osallistujat
Petra&Hukkis
Katriina&Jori
|
|
|
Post by Petra on Apr 26, 2013 16:45:45 GMT 2
Mie tuppaudun mukaan Hukkiksen kanssa (: Jos ja kun muita tulee, mulle sopii myöskin vaihto ristiin, että joku muu saa rääkkiä Huukkista maastoesteillä ;D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 26, 2013 16:47:27 GMT 2
Katriina vois Jorilla Tulla mukaan:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 8, 2013 14:54:04 GMT 2
Odottelin tuntilaisia kentälle. Olin itse jo laittanut Simon valmiiksi. Lopulta he tulivat hevoset valmiina kentälle. Vihdoin päästäisiin aloittelemaan!
- Noniin! Mennään alku käynnit kentällä ja sitten maastoon. Onhan kaikilla eväät mukana?
Tuntilaiset nyökyttelivät. Lähdimme menemään alkukäyntejä. Kiersimme ensin viisi kierrosta toiseen suuntaan ja viisi toiseen. Katriinalla ja Jorilla taisi olla "pieniä" ongelmia. Jori hyppelehti välillä sivuun ja teki joitakin pukkejakin. Katriina näytti siltä, että kohta räjähtää!
- Nyt kuule vitsin poni tottelet mua! Katriina karjaisi. - Eiköhän se siitä rauhotu, ku mennää maastoon, totesin.
Petralla ja Hukkiksella meni hyvin. Hukkis meni kiltisti ympäri kenttää.
- Nonniin! Nyt mennään maastoon! Uskaltaisitteko te laukata ton tien pätkän? Siinä hevoset vähä rauhottuis, sanoin.
Tuntilaiset nyökkyttelivät päitään hieman epävarmoina.
- Selvä! Minä ja Simo mennään ekaks. Sitten menee Katriina ja Jori ja hännän huippuna menee sitten Petra ja Hukkis, sanoin ja niin lähdettiin matkaan!
Simo kiihdytti hyvin laukkaan. Samoin kaikki muutkin hevoset. Katriinalla oli vaikeuksia pitää Jori kurissa, sillä se meinasi koko ajan laukata muiden ohi.
- Katriina, sä voit tulla tohon vierelle laukkailemaan vähän kovempaa. Siis jos uskallat. Jori vähä rauhottuis, huikkasin.
Katriina lyhensi hieman jalustimia ja nousi kevyeen istuntaan. Hän antoin Jorille avut ja niin he menivät kuin suihkukone ohitsemme! Katriina näytti vähän pelokkaalta ja innokkaalta samaan aikaan. Lopulta Katriina hidasti vauhtiaan ja tuli taas peräämme.
- Se oli huippua! Katriina huusi innoissaan. - No kiva! Jorikin näytti rauhoittuneen, sanoin.
Jorin pää roikkui matalalla ja se korskui. Seuraavaksi menimme metsä polkuja pitkin eväs paikalle. Olin tuonut hevosille sinne aamulla vähän heinää ja vettä. Hyppäsimme alas selästä ja sytytimme nuotion. Kaikilla oli ruhtinaalliset eväät mukanaan. Jokaisella taisi olla aika kova nälkä! Hevosetkin rouskuttivat ruokaa laavun edessä. Kun eväät oli syöty, sammutimme nuotion ja loikkasimme takaisin hevosten selkään.
- Nyt mennään ihan rauhallisesti maastoesteille ja annetaan ruuan sulaa kunnolla, ettei tule ähkyä! sanoin muille.
Menimme metsäpolkuja pitkin pellolle ja siellä kahlasimme jonkin aikaa hangessa, kunnes menimme tietä pitkin esteille.
- Nyt kaikki voi kokeilla hypätä noit esteitä! Kuka haluaa alottaa? huikkasin muille.
Kummatkin olivat hetken aikaa hiljaa, kunnes Petra suostui aloittamaan. Hän kiihdytti vauhtia ja loikkasi ekan, toisen, kolmannen ja neljännenkin esteen yli. Viidennellä esteellä, joka oli kuoppa, jonka päällä oli tukki, päätti Hukkis kieltää. Petra lensi hienossa kaaressa esteen yli.
- No ainakin menin sen yli, Petra nauroi. - No hyvä ettei sattunu, sanoin. - Mä voin mennä seuraavaks, Katriina sanoi. - Okei! sanoin.
Katriina kiihdytti vauhtiaan ja hyppi kaikkien esteiden yli. Ainut virhe oli kolmannella esteellä kieltäytyminen. Lopulta menin vielä minä. Simo meni kanssa aika hyvin.
- Nyt mennän sitten takasin tallille! huudahdin.
Kävelimme tallille takaisin ja otimme hevosilta varusteet pois. Veimme ne tarhaan ja lähdimme kaikki väsyneinä kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 12, 2013 10:41:47 GMT 2
Maksuun tulee aika! Sen ois oltava täällä 1.6.2013. Laita mulle yksällä viestiä, jos et millään ehi. Sen pitää olla hyvin perusteltu syy!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 12, 2013 13:08:12 GMT 2
No mä nyt jatkan siitä ku oltiin päästy jo selkään... Bansku sanoi että menemme ensin viisi toiseen ja viisi toiseen suuntaan kierroksissa. Korilla oli tänään varmaan huonoa Isä koska se pujottelu niin hirveästi. -Jori, karjaisin aina välissä, ja silloin Jori menikin paremmin. Lähdimme pian maastoon, ja heti alkuun Bansku huudahti Simon selästä että nyt loukataan jotta Jorikin rauhoittuisi! Jori nosti laukan reippaasti ja laukkasi Simonkin ohi. Korilla riitti vauhtia, ja olihan siinä menossa hieman säikähtänyt mutta hauskaa se oli täytyy myöntää Laukan jälkeen Jori roikotti päätään melkein maassa ja löysäsin ohjia. Menimme mukavia polkuja pitkin kunnes saavuimme eväs paikkaan... Laskeuduimme pois hevosten selästä ja annoimme niiden syödä heinää. Me taas söimme omat etäämmällä, minulla oli mukana leipää ja olin ottanut myös pienen karkkipussin josta kaikki saivat syödä. Lopulta olimme taas hevosten selässä ja seuraavaksi menimme ihan rauhassa esteille. Esteiden luona Petra aloitti ja viidennellämesteellä Petra tippui! -sattuko?? Minä ja Bansku kysyime, mutta ei Petralle onneksi käynyt kuinkaan. Seuraavaksi hyppäsin minä. Bansku sanoi että meillä meni muuten hyvin mutta kolmos esteellä Jori kielsi. Sitten lähdimme tallille ja olimmekin siellä pian. Riisuminen varusteet pois ja sitten veimme hevoset tarhaan, lähdimme sitten kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 12, 2013 14:14:25 GMT 2
Hyvä hyvä! Vielä Petra! ((:
|
|
|
Post by Petra on May 23, 2013 20:14:42 GMT 2
Olin lupautunut mukaan maastoilemaan maastoesteiden parissa, ja kukas muukaan ratsu-Reimanani toimisi kuin Hukkis. Musta ori hirnui ja oli levoton ja energinen jo tarhasta haettaessa, joten reissusta voisi tulla pitkä ja rapainen ... Kun Hukkis oli parin kirosanan ja yhden läppäisyn jälkeen rauhoittunut, sain orin selkään jo satulankin eikä mennyt kauaa, kun mustalla oli jo suisetkin päsäsään, jonka jälkeen kumarruin laittamaan Hukkiksen huolellisesti harjattuihin jalkoihin suojia; musta ori inhosi suojia, mutta pakkohan se olisi kun mestarihypääjäni - joka ei sitten ollutkaan niin mestari - lähtisi maastoesteitä keottamaan. Olimmehan me kisaamassakin maastossa käyneet esteiden merkeissä, muttei sekään erityisen kehuttavaa ollut ollut. Jokatapauksessa, kun Hukkis pääsi kentälle, ori rauhoittui silminnähden ja saimmekin jokainen oman hevosemme jsosain määrin ratsastettaviksi - toki Katriinan ratsu Jori pelleili - mites muuten olisi ollut jotain äksöniä tunnilla alkukäyneeissä ellei pukittelevan vuonohevosen ratsastus? Kun Katriina oli saanut hevosensa ruotuun ja olimme kävellet kymmenisen kierrosta, lähti jono maastoon, itse menin vihoviimeisenä.
Lämmiteltyämme hevosia hieman maastossa, syötyämme herkkueväät ja syötettyämme hevosetkin siinä sivussa, alkoivat itse esteet. Itse jouduin ensimmäiseksi koettajaksi, ja este toisensa jälkeen ylittyikin varsin ketterästi. Olin uskomattoman ylpeä suomenhevosestani, kunnes tunsin orin ottavan ylimääräisen raviaskeleen väliin ja pian este tulikin liian lähelle ja itse sinkouduin esteen yli komeassa kaaressa Hukkiksen jäädessä esteen toiselle puolelle - se rääpäle vielä söi ruohoa juuri pudotettuaan emäntänsä?! Naurunpurskahdukset pääsivät suustani kun kurkkasin säikähtäneen näköisiä Banskua ja Katariinaa ja vilkutin. "Ei mitää käyny! Mul on kato oma tyyli mennä esteen yli, saan kato tyylipisteet kisois täysin! Omaperästä!" jupisin ja huutelin välistä samalla kun kapusin nauraen Hukkiksen selkään. Roisto olikin saanut lisävirtaa - mitähän siinä ruohossa oli? - ja pomppi nyt allani kuin sähköjänis. Banskun ja Katariinan suorituksetm enivät upeasti ja uudelleen mentyämme Hukkiksen kanssa radan ori menikin ketterästi kaikki esteet - joskin ryösti viimeisen esteen jälkeen ja hävisimme pieneksi hetkeksi metsikköön - jälleen kirosanatulva ja olimme takaisin aukiolla esteiden parissa.
Lopettelimme eväsretki/vaellus/estereissuamme ja lähdimme tallille päin hyvissä mielin. Kävelimme pitkän matkaa lähes rinnakkain ja puimme toistemme suorituksia hymyssä suin ja hyvällä fiiliksellä. Kun Vaahterapolku tuli näkymään, pihalla raikasivat muiden hevosten tervetuliaishirnunnat. Ei mennyt kauaa, kun kaikki ratsumme olivat lämpimästi loimitettuja hikisen treenin jälkeen ja saimme itse taapertaa kukin omalel kulkuneuvollemme ja siitä kohti kotia.
// tulipa kökkö, mut tulipa kirjotettua :/
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 24, 2013 19:48:13 GMT 2
Hyvä tarina eikä mikään kökkö!
|
|