|
Post by Mila on Feb 12, 2013 22:59:39 GMT 2
Musta issikkamme Pepper.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 19, 2013 15:34:28 GMT 2
Tiistai, 5.2.2013. Rakas tallipäiväkirjani..
Olen huojentunut, ihastunut ja helpottunut sekä hyvin mielissäni ja onnellinen. Kaikki tämä johtuu uudesta hoitsustani, issikkaruuna Pepperistä ja koko Koivunotkon tallista. Päivä ylitti odotukseni, tosiaan. Palataanpa ihan alkuun...-Voiko ihanammin päivä enään alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tääää.... Hoilotin täyttä kurkkua yläkerrassa. Vaatteet lentelivät pitkin huonettani, kun yritin löytää parhaita tallivaatteitani. -Kat, siivoa sitten jälkesi! Äiti huusi alakerrasta pesukoneen huminan seasta. -Joo joo, tottakai, marisen ja jatkan kaappini penkomista. Hetken kuluttua vedän esiin mustat lämpövuorihousuni ja pitkät, punaruutuiset ratsastussukkani. -Hahaa! Löysinpäs teidät, hihkaisen voitonriemuisena kymmenen minuutin etsinnän jälkeen. Katsoin väkertämääni listaa, ja aloin luetella: -Lämpöhousut... On.. Ratsastussukat.. On.. Kypärä.. On.. Hanskat.. On.. Toppatakki.. On... Valmista! Sulloin kypäräni ja muut ratsastusvaatteet tallilaukkuuni, ja vedin vetoketjun nopeasti kiinni. En malttanut odottaa, että äiti kuskaisi minut tallille. Ai niin joo, siivous. Sulloin kauhean suuren vaatemytyn kaappiini, ja toivoin, ettei kukaan avaisi kaappia. Muuten se joku onneton saisi aikamoisen vaatevyöryn niskaansa. Suorastaan lensin portaat alakertaan, ja jäin odottamaan äitiä keittiöön. -Ääitii, ootsä jo valmis? Kyselin noin minuutin välein innoissani. -Mikä hätähousu, äiti nauroi ja nappasi autonavaimet tiskipöydältä. Juoksin ennen äitiä ovelle ja painoin sen auki. Pian pääsisin tallille! Äiti naksautti ovet auki ja sulloidin etupenkille äidin viereen. Rutistin ratsastuskassiani molemmin käsin ja kuikuilin koko matkan ikkunasta ulos auton suristessa tasaisesti. -Jänittääkö? Äiti kysyi hymyssäsuin. -No vähän, myönsin ja jatkoin kurkkimistani. Auto tuntui ajavan piinallisen hitaasti, ja irrotin turvavyön jo kun näin hauskan kyltin: Vaahterapolun ratsastuskoulu. Pian talli näkyikin jo, ja kiitin äitiä kyydistä. Nousin autosta pois ja lähdi astelemaan varmana kohti päätallia. Tai ainakin se näytti päätallilta. Kävelin kaksoisovien eteen ja liu'utin toisen oven auki. Nousin kynnyksen yli sisälle ja lähdin suunnistamaan syvemmälle talliin. Kävelin, kävelin ja kävelin... Kunnes vastaan tuli kyltti: Pepper. -No heippa, kujertelin mustalle issikalle joka heilautti paksua otsaharjaansa ja hörähti ilkikurisesti. Kaivoin taskustani omenan, ja ojensin sen rohkeasti Pepperin turvan eteen. Se poimi sen varovasti, kuin olisi pelännyt minun menevän rikki pienimmästäkin kosketuksesta, ja vetäytyi tyytyväisenä rouskuttelemaan herkkupalaansa karsinannurkkaan. Suljen päiväkirjani ja lukitsen sen kultaisilla avaimilla. Kirjoittaisin lopun ensimmäisestä tallipäivästäni myöhemmin. Nähdään taas, päivis, raapustan.// "issikkaruuna Pepperistä ja koko Koivunotkon tallista." Mehän ollaan Vaahterapolussa Mutta muuten oli kyllä oikein mukava ja reipas aloitus. Vähän erilainen kuin yleensä."
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 20, 2013 18:12:38 GMT 2
Joo, sori. Sekotin omaan talliin, joka on Koivunotko
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 22, 2013 14:43:01 GMT 2
Perjantai, 22.2.2013.
Viskasin koululaukkuni huoneennurkkaan ja heittäydyin sängylle kännykkä kädessä.
-Vihdoinkin talviloma! Iloitsin ja näppäilin parhaan kaverini numeron. Tuut, tuut, tuut.... Kännykkä tuuttasi. Kokeilin vielä toisen kerran, ja nyt kaverini vastasi.
-Moi Emma! Moikkasin.
-Ai, sä. Moi.. Emma tervehti takaisin hieman vaivaantuneen oloisena.
-Tuutko mun kanssa kattomaan sitä mun uutta hoitsua Vaahterapolkuun? Voitais ratsastaa yhessä ja hoitaa sitä.. Kerroin asiani.
-Emmä nyt pääse, ku on kotona kiireitä.. Emma vastasi vähän turhankin nopeasti.
-Ai? No entä huomenna? Kysyin hieman pettyneenä.
-Katotaan sitte, laitan sulle myöhemmin tänään viestii, moikka! Emma huikkasi hätäisesti ja lopetti puhelun . Laskin kännykän pöydälle ja aloin pohtimaan asiaa.
-Mikähän sillä oli? Mietin ihmeissäni.
Yleensä Emma oli oikea ilopilleri ja jaksoi lähteä kanssani vaikka minne, varsinkin tallille, koska hän oli ihan sunteellisen kiinnostunut hevosista ja ratsastuksesta. Päätin ottaa asiasta selvää. Parasta ystävääni vaivasi joku, ja aioin auttaa häntä. Sitten kännykkäni taas piippasi. Kumarruin katsomaan ja näin viestin. Avasin sen ja luin helpottuneena: "Tuu meille nyt, jos pääset." Voi ei! Katsoin kauhuissani viestin loppuosaa: "Sarikin on meillä." Sari oli koulumme diiva, hyvin sievä mutta petollinen tyttö. Hänellä oli oma porukkansa, joka yleensä pilkkasi muita, varsinkin minua ja Emmaa. Mitä ihmettä oli tapahtunut, kun Emma oli kutsunut nokkavan Sarin kotiinsa? Päätin ottaa tästäkin selvää ja lähdin eteiseen pukemaan takkia ylleni. Otin autotallista polkupyörän, ja lähdin liukastelemaan kohti Sarin taloa. Se oli onneksi vain vähän matkan päässä. Hyppäsin pihalla pois pyörän selästä ja rinkutin ovikelloa. Emma tuli avaamaan, hymyilevä Sari vanavedessään.
-Moi! Tuu peremmälle, Emma huikkasi ja Sari kikatti.
-Moi Emma! Ja moi Sari... Vastasin ja astuin sisään.
Sari ei viitsinyt vaivautua vastaamaan, vaan otti Emmaa käsikynkästä ja veti tämän Emman huoneeseen. Tallustelin perässä ja suljin huoneen oven.
-Mennään koneelle, Emma sanoi ja avasti läppärinsä.
Sari tyyräsi istumaan Emman viereen sohvalle ja hivuttautui ystäväni kylkeen kiinni. Tyydyin istuutumaan Sarin viereen. Emma surffasi howrseen (heppapeli netissä) ja kirjautui sisään omilla tunnuksillaan. Sari katseli vierestä hieman nyrpeän näköisenä, sillä hän ei välittänyt "haisevista" kaakeista. Kun Emma kirjautui ulos, Sari ihasteli:
-Vähän ihku peli! Miten siihen voi tehä omat tunnukset? Sari kehui ja katsoi kysyvänä Emmaa.
-Mä näytän, Emma lupasi ja he alkoivat Sarin kanssa räplätä näppäimiä.
Puolen tunnin sohelluksen jälkeen Sari ja Emma olivat valmiita.
-Oi kiitos, oot kyllä ihana YSTÄVÄ, Sari painotti viimeistä sanaa ja kauhukseni halasi Emmaa lujasti.
Emma ei saanut sanaa suustaan, hymyili vain vaivautuneena. Minulle alkoi pikkuhiljaa riittää.
-Öh, mun pitää lähteä.. Mutisin ja nousin sohvalta.
Ennenkuin poistuin huoneesta, näin Sarin voitonriemuisen ilmeen, joka katsoi perääni häijysti. Voi ei! Tämä oli suunniteltu juttu, ainakin Sarin osalta. Oli vain yksi paikka, jossa voisin päästä irti murheistani. Talli. Lähdin polkemaan kotia kohti, sillä ajattelin kuitenkin vaihtaa vaatteet ennen tallille menoa. Kävin nopeasti huoneessani ja juoksin jälleen ulos. Lähdin pyöräilemään Vaahterapolkua päin, ja pian tuttu talli näkyikin jo. Parkkeerasin pyöräni tallin viereen ja kävelin sisälle, suoraan Pepperin karsinaan.
-Voi Pepper, huokaisin ja hautasin kasvoni sen tuuheaan harjaan.
Pepper hörähri, ikäänkuin ymmärtäen puhettani. Onneksi se oli olemassa, sillä se ainoastaan kykeni lohduttamaan minua juuri nyt.
-Hyvä poika, lähdetäänkö pikku ratsastuslenkille? Kysyin ja Pepper heilutti päätään.
Nauroin huvittuneena ja lähdin hakemaan riimua sekä harjoja. Palattuani pujotin riimun ilman suurempia ongelmia Pepperin päähän, ja aloin sukia harjalla sen jo ennestään puhdasta karvaa.
-Hieno heppa, mumisin ja jatkoin harjaamista.
Työn jälkeen hain satulan ja suitset Pepperin naulakosta, ja aloin varustamaan sitä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun ratsastaisin Pepperillä, tajusin.
Jatkuu...:3
|
|
|
Post by Mila on Feb 22, 2013 15:08:40 GMT 2
Mieluummin nää tarinat yhtenä osana... Kannattaa tallentaa esim. sähköpostin luonnoskansioon kesken jäänyt tarina jos et voi/halua sitä tietokoneelle tallentaa. Hyvä oli kyllä aloitus, odotan jatkoa
|
|