Uusi tuttavuus 24. elokuuta 2013Aurinko vielä paistaa sinisellä taivaalla, mutta lämmintä ei silti ole! Pieni tuulenvire tarttuu tukkaan ja kylmät väreet valtaavat minut kokonaan. No ehkä se tästä vielä paranee kuin talliin pääsee. Astelin punaista ja suurta rakennusta kohti maha täynnä perhosia. Ovet ammottivat auki kuin sanoakseen: ”Tervetuloa Vaahterapolkuun!”.
Lämpö valtasi pian minut ja tuttu tuoksu sieraimeni. Milloin lie tallilla viimeksi hoitamassa olin ollut? Kuka ties. Katselin hieman ympärilleni ja mietin, että mitäs sitten tehdään kun tallissa ollaan. Kävelin käytävää pitkin ja kurkiselin karsinoihin. Jos nyt oikein muistan, niin Deisin karsina taisi olla 28 eli hyvin pitkälti loppupäässä.
”Hei!” kuulin miehen äänen huikkaavan jossain kaukana takaa. Olin jo ihan melkein Deisin karsinalla, mutta tietenkin minut keskeytetään.. Käännyin ympäri ja ovilla näkyi ihmisen silhuetti heiluttaen kättänsä.
”Terve!” huikkasin takaisin ja mietiskelin, pitäisikö minun mennä sinne vai tuleeko hän tänne. Mies kuitenkin lähti reippaasti kävelemään minua kohti ja yritin vain vaivautuneesti hymyillä.
”Nita, olettaisin?” tummahiuksinen mies minulle sanoi.
”Juu..?” vastasin vaivautuneesti ja minua nolotti ehkä hieman. Tulen nyt vain uutena tunkeilemaan tänne.
”Jes, minä olen Markus, aamutallilainen näin lauantaisin”. hän sanoi ja ojensi kättään. Tartuin siihen ja sieltäpä tulikin oikein roima puristus!
”Tulit juuri oikeaan aikaan kantamaan mun kanssa heiniä ulos”!
”Joo-o, niinpä kai sitten..” vastasin en-niin-innoissani. Olisinhan halunnut ensimmäiseksi Deisiä nähdä, mutta minkäs teet, pakko kai sitten.
Ladoimme heiniä kottikärryihin, minä hieman vaivautuneena. Yleensä olen hölösuu, mutta nyt uudessa paikassa, uusia ihmisiä, voi apuva!
”Säähän tulit tota hoitamaan..?” Markus yritti aloittaa keskustelua.
”Deisiä.”
”HHAHAHAHA!!” hän roihahti nauruun. ”Sinä.. Deisi!!? hahahha!” hän jatkoi.
”Juu, kyllä, olen pieni, Deisi on iso.” sanoin Markukselle. Kun nauru ei meinannut millään loppua, heitin häntä heinillä.
”Joo kiva, very mature, very mature..” Markus tokaisi.
“Sen siitä saa! Ei kannata paljon naurella!”
Heiniä oli jo lähes jokaisella tarhalla ja olin tutustunut jo muihin heppoihin, mutta ei vieläkään Deisiä..
”Ja nyt pääpalkinto, mitä olet odottanut jo varmaan kauan!” Markus sanoi. Vihdoinkin Deisi!
”Nimittäin minä!” hän sanoi vielä hyvin mauttomasti. Mulkaisin Markusta ja katselin tarhaan, missä jättiläiseni katsoi takaisin ja halusi jo heinänsä. Hymy nousi naamalleni ja vielä sen Markuksen piti jatkaa:
”Hehheh, taisit tykätä, vai?” Leikkiähän tämä kaikki on (?), mutta silti haluaisin jo rapsutella Deisiä.
Viimein tarhassa, oma, Deisi, ah! Markus laitteli heiniä hepoille ja minä otin Deisin annoksen ja vein sen kauemmaksi.
”Moi tyttönen”, sanoin sille rauhallisesti. Tyttö todella oli iso, mutta niin lempeä. Se mussutti heiniään reuhakseen, kun sitä rapsuttelin.
”Eiköhän mennä talliin! Muutama karsina olisi vielä siivoamatta ja Tessakin tuli!” Markus sanoi portilta.
Siinähän sitä taas mentiin, kolme ihmistä, kottikärryineen ja lapioineen. Tessan kanssa olinkin jutellut ja hön vaikutti hyvinkin paljon vähemmän hyökkäävältä kuin Markus. Eihän Makessakaan mitään vikaa, on vain kaikki niin uutta, että ehkä sitten myöhemmin. Siivoilu meni hyvin ja pääsin tutustumaan Tessaankin. Pianhan puuha hoitui kolmen ihmisen voimin ja pääsimme taukohuoneeseen, jossa Markus keitti meille naisille kahvit.
Siinäpä sitten kahviteltiin ja rupateltiin reilu tunti, jolloin ovi aukesi.
”Moi Nita!” hän sanoi. Tuntui kuin kaikki olisivat tunteneet jo minut ja varmasti olikin puhuttu, että joku uusi hoitaja on tulossa.
”Terve!” sanoin ruskeahiuksiselle naiselle.
”Minä oon siis Mila”, hän jatkoi.
”Aivan!” sanoin hänelle. Mila liittyi seuraamme istuskelemaan hetkeksi. Siinäpä sitten taas tutustumaan! Vielähän minulla pitkämatka on kaikkien tutustumiseen, mutta jos tässä pikkuhiljaa..
Kekkerit jatkuivat tunneilla ja minä lähdin hakemaan Deisiä vihdoin! Se oli saanut syötyä. Laitoin sille riimunarun ja rapsuttelin tytön jylhää päätä. Pian oltiinkin tallissa ja sen omassa, puhtaassa karsinassa. Hain tytön harjat ja aloin sukimaan sitä. Deisi näytti nauttivan kaikin siemauksin siitä! Se sai pitkän, puolen tunnin harjauksen ja muutaman sokeri palan. Ystävyyssuhteemme on lähtenyt käyntiin oikealla jalalla ja tulemme varmasti toimeen hyvin! Selvitin tytön hännän ja harjan, sekä jalkatupsut. Ne olivatkin kuraiset viimeviikkoisten sateiden takia. Tyttö välillä pukkaisi minua päällään. En voinut kuin hymyillä, oli tyttö niin ihana!
Oli jo melkein iltapäivä (tosin ajan käsite kaikilla on vähän eri) ja vein tytön takaisin ulos ja annoin pusun turvalle. Olipas hän hurmaava tyttönen ja ehkä ensikerralla pääsen jo selkään hyppäämään! Jos vain sinne pääsen.. Paljon ihmisiä, joihin pitää tutustua, työntekijöitä, hoitajia, yksityisten omistajia.. Huhhuh! Mutta kylläpä tässä ehtii!
Anteeksi jos nyt meni jotenkin väärin, väärään paikkaan, väärällä tavalla. ikinä en foorumissa ole hoitanut :s ensikerralla sitten osaan!
Terv. Nita, Deisi, Markus ja Tessa!// Ihana aloitus, tykkäsin <3
Hih, taidatkin olla ensimmäinen joka sanoi Markusta Makeksi! ;D Etköhän sinä ehdi tutustumaan näihin muihinkin hoitajiin sekä yksäripuolen tyyppeihin! Eivät oikein mitään ujoa sakkia ole
Ja ihan oikeaan paikkaan ja oikealla tavalla tää tuli