|
Post by Mila on Jan 29, 2013 14:51:21 GMT 2
LR's Melkoinen SallaSalla Shetlanninponi, tamma Ikä: 6v Säkäkorkeus: 101cm Hoitaja: Catherine (heinäkuu 2013) HoitajahistoriaIppe (tammikuu-huhtikuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2013 15:32:23 GMT 2
Ensisilmäys Olin menossa tallille katsomaan ja hoitamaan hoitohevostani "Sallaa". Kun auto kääntyi tallin pihaan ja nousin autosta ensimäiseksi näin tytön jonka hiukset leijuivat vapaasti tuulen mukana tyttö talutti "Rexonaa". Menin lähemmäksi tyttöä ja tervehdin."Hei" sanoin ystävällisesti. "Hei oletko sinä se uusi hoitaja joka hoitaa Sallaa."Joo minä olen Ippe." Minä olen Molly." Uskoin että meistä tulisi hyvät ystävät sillä Molly oli todella mukava. Mollyllä oli kiire joten lähdin etsimään Sallaa tarhoilta. Kun kävelin tarhoille päin niin näin yhdessä tarhassa innokaan shetlanninponin ja mietin että sen oli pakko olla Salla. Salla oli lumen peitossa sillä lunta oli satanut että Salla oli söpön näköinen. Menin tutustumaan talliin.
Ajattelin hakea Sallan myöhemmin tarhasta sillä tänään ei ollut tunteja joten sain aikaa olla Sallan kanssa pitempää. Menin talliin ja sieltä taukohuoneeseen jossa oli tyhjät penkit ei ketään menin ottamaan lasin vettä sillä kurkku oli kuiva. Menin hakemaan Sallan vihreän harjapakin ja vein sen Sallan karsinan eteen. Koska hevoset olivat saaneet heinät ja kauraa. Menin hakemaan Sallaa tarhasta. Se ei ollut niin helppoa kun luulin.
Menin tarhaan rauhallisesti Sallan samassa tarhassa oleva Fella oltiin jo viety talliin. Salla tuli aluksi minun luokse mutta sitten kun otin vihreät päitset rupesi Salla laukaamaan ympäri tarhaa. Tajusin että salla pyysi minua leikkimään mutta pysyin paikoillaan huomasin myös että Salla uhitteli minulle. Menin takaisin Talliin ja etsin omenoita taukohuoneesta ja muista huoneista viimeisenä menin heinä huoneeseen josta löytyi muutama omena otin yhden omenan ja menin takaisin Sallan luokse. Kun näytin Sallalle omenaa tuli Salla heti ravaamalla minun luokseni ja antoi laittaa päitset. Kun lähin kulettamaan Sallaa tunsin taskussani kännykän tärinää ilmeisesti tuli viesti.
Vein Sallan karsinaan ja katsoin viestin:"Tulen noin tunnin päästä hakemaan."Tiesin että minut tultaisiin kohta hakemaan mutta tuntui niin haikealta jättää Salla. Sillä olin täysin Sallan lumoissa.Keskityin tähän hetkee ja aloitin harjaamaan. Salla oli kiltisti ja kohta se oli ohi. Minä rapsutin ja hellin Sallaa. Kunnes tekstiviesti tuli. Äiti oli parkkipaikalla. Jouduin sanomaan heipat Sallalle ja lähdin tallilta . Tiesin että nään Sallaa huomenna joten lähdin hyvillä mielin koska huomenna oli uusi päivä. Olisin varmaan tavannut tänään paljon kivoja ja ystävällisiä ihmisiä mutta minulla oli niin paljon tekemistä ja mukavaa sellaista joten en kerinnyt.
Koko illan mietin Sallaa ja mitä tehtäs huomenna. Ainakin päätin ottaa kameran joten voisin ottaa kuvia seinälleni. Minun oli pakko tutustua Sallaan paremmin ennen kuin voisin ratsastaa sillä. Pystyin vain ajatella miten ihanaa se olisi laukata Sallalla. En vielläkään uskonut että olin Sallan hoitaja. Ihan kuin kaikki olisi hyvää unta mutta se on totta. En voisi uskoa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2013 18:32:54 GMT 2
Kiireinen päivä Tänään oli tulossa uusi päivä. Odotin niin innolla Sallan näkeemistä kun eilenkin meni niin hyvin. Otin kotoa muutaman omenan ja ajattelin hemmotella Sallan piloille. Kameraa en voinut ottaa mukaan koska se meni rikki. Tulin tallille niin aikaisin että oli rutkaasti aikaa. Menin talliin ja päätin siivota Sallan karsinan. Laiton lanta kikareet kottikärryyn ja vein ne lantalaan. Kello oli jo sen verran että rupesi tulemaan näsäviisastelioita. En muulla mutta muutama tyttö rupesi isottelemaan ja kehuskelemaan muille tytöille. Kun olin menossa viemään kottikärryt paikoilleen joku tytöistä itki.
Menin tytön luokse ja tervehdin "hei , onko kaikki hyvin?" Kysyin tyttö vaikutti todella yksinäiseltä. "Joo olen minä" tyttö vastasi todella reipaalla äänellä vaikka näin ettei hän ollut hirveän iloinen."Haluatko nähdä hoito hevoseni". "Joo, olen monesti täällä ja minulla on tänään tunti." Tyttö piristyi huomattavasti joten vein tytön sallan luo ja tutustuimme toisiin. Tytön nimi oli Marianne ja kävi ilmi että Marianne ratsastaa tänään Sallalla. Tyttö kertoi että häntä oli useamminkin kiusattu sillä ettei Marianne osannut mitään. Vaikka tyttö oli todella huomaavainen ja haki minulle Sallan päitset koska Salla piti hoitaa ja laittaa valmiiksi tunnille ei kukaan saisi sellaista kiusata. Marianne talutti Sallan minun kanssa sillä minun piti tutustua Sallaan. Minä vein Sallan karsinaan ja Marianne haki harjapakin. Marianne oli tuomassa harjapakkia minulle mutta sitten kaikista tuhmin tyttö porukasta kamplasi Mariannen. Riensin Mariannen luokse autamaan mutta myös meidän tallin mukavat valmentajat huomasi tilanteen. Valmentajat eivät riemastuneet vaan ottivat tytön puhutteluun ja soittivat hänen vanhemilleen.Minä ja Marianne menimme Sallan luokse. Jotta sain Mariannen piristymään keksin antaa hänen harjata Sallan samalla tietenkin oli autamassa ja pitelemässä Sallaa ja annoin Sallalle omenoita jotka olin ottanut kotoa. Minä menin hakemaan Sallan suitset ja satulan. Sillä aikaa Marianne hoiti Sallan . Minä annoin Mariannen laittaa satulan ja suitset tietenkin autoin häntä laittamaan suitset ja satulan. Kello oli 16.00 ja alkeis tunti alkoi.
Menimme Mariannen ja muitten kanssa maneesiin ja jäin vähäksi aikaa katsomaan Sallaa ja Mariannea. Kun olin lähtemässä sillä heillä meni hyvin näin Mariannen haikean ilmeen. Mutta minun oli pakko mennä laittamaan heinää tarhoihin ja karsinoihin. Samalla näin Mariannen äidin sillä hän tuli hakemaan koska tunti loppuu kohta. Samaan aikaan Marianne rientää äitinsä luokse ja kertoo hänelle miten ihanaa oli olla minun kanssa ja että mitä olin tehnyt. Mariannen äiti huomaavaisena kiitteli ja sitten lähti kotiin Mariannen kanssa. Minusta oli todella mukava olla Mariannen kanssa.
Lähin hakemaan Sallaa maneesista minne Marianne oli tämän jättänyt. Kun talluttelin Sallan karsinaan ja otin satulan ja suitset tuli viesti että äiti tulee minua hakemaan. Rupesin harjaamaan Sallaa ja kun sen olin tehnyt menin pesemään kuolaimet. Menin satula huoneeseen ja vein sinne satulan ja suitset huomasin miten huonossa kunnossa Sallan satula oli menin sanomaan heipat Sallalle kun oli aika lähteä.
Mietin että jos huomenna menisin Sallan selkään ja voisin laittaa Sallan satulan kuntoon. Ne ainakin teen huomenna. Mutta en ole ratsastamisesta varma. Ainakin Salla ei ole niin uhiteleva enää kun tapasimme ja tulee minua tarhassa vastaan luulen että Salla on tottunut minuun . Asiasta en voi olla varma. Minun kannataa kysyä joltakin tallin henkilöltä ennen kuin tosta noin vain menen Sallan selkään sillä he tuntevat Sallan paremmin kuin minä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 2, 2013 15:11:54 GMT 2
Eilen en saanut kyytiä tallille. Olisi ollut niin kiva viettää eilinen päivä tallilla mutta ei sille enää mitä maha. Menin tallille tänään sillä huomenna en voinut koska hevosilla oli vapaa päivä. Tallilla oli mukavia ihmisiä ja näin myös Mariannen mutta hän oli menossa kotiin. Suuntasin heti tarhoille jossa Salla niin odotti minua. Hain Sallan tällä kertaa aikaisin tarhasta. Fella katseli niin iloisena ihan kuin olisi ollut Sallan puolesta iloinen. Sallalla oli toppaloimi päällä niinkuin muillakin koska oli yli 15*c pakkasta. Sallalla oli vihreä ruudullinen, Fella ja Salla oli kuin kaksi marjaa sillä heillä oli samanlaiset loimet. Minä todella tykkäsin kuin jokaisella oli oman värinen loimi.
Vein Sallan karsinaan joka oli puhdas. Ekaksi mieleeni kävi että Marianne olisi puhistanut sen mutta miksi se oli minun homma mutta ei se minua haittaa. Tärkeintä oli että Sallalla oli hyvä olla karsinassa sillä Sallahan oli suurimman osan siellä. Kun olin vienyt Sallan karsinaan hain satulahuoneesta Sallan hoito pakin. Aloitin harjaamaan yleisellä järjestelmällä. Kun sen olin tehnyt vein harjapakin paikoileen ja etsin jonkun joka tietäisi kannataisko minun mennä Sallan selkään ja onko kumpikaan valmis. Ennen kuin etsin tajusin että minun pitää itse tehä päätös.
Päätin kokeilla selkään menemistä. Joten lähdin hakemaan Sallan suitsia ja satulaa. Onneksi olin harjannut Sallan ettei tarvitse uudelleen harjata vaikka ei se mua olisi haitannut. Laitoin suitset ja satulat. Talutin kentälle ja nousin selkään. Salla oli kiltisti ja sitten laitoin käyntiin. Meni hyvin joten laitoin raviin Sallan ja Sallalla oli ihan ravi en edes voinut kuvitella miten ihana sitten oli Sallan laukka. No sitten laitoin Sallan laukkaan ja se oli todella ihanaa.
Kun olin ratsastanut jonkun aikaa niin lopetin sillä olin ratsastanut Sallalla tänään tarpeeksi. Vein Sallan karsinaan kävin hakemassa harjapakin. Otin ensiksi satulan ja suitset ja sen jälkeen harjasin viellä kerran. Vein ekaksi harjapakin taas paikoileen ja sen jälkeen en kerinnyt kun viedä satulan ja suitset kunnes vastaan tuli todella juhlavaisissa vaateissa niinkuin talli vaateiksi tuli minua vastaan.
Ilmeisesti hän oli Ilona joka oli Markuksen tyttöystävä minusta hän vaikutti todella nirpanokalta. Huomasi todella ettei hän tallista piitannut en vaan ymmärtänyt miksei hän pysynyt muualla vaan kävi tallilla vaikka siellä olikin hänen poikaystävä. Ei huvittanut jäädä juttelemaan joten menin antamaan heinää Sallalle. Vaikka kello oli vähän minun oli kohta lähettävä kotiin mutta sen ajan halusin olla Sallan kanssa koska huomenna en voinut tulla hoitamaan Sallaa.
Minä hellin viellä Sallaa loppu ajan ja sitten oli aika lähteä kotiin. Minulle tuli heti lähettyä jo kamala ikävä Sallaa. Mun piti odottaa maanantaihin että tapaisin Sallan. Mutta minä vain mietin mitä me Sallan kanssa sillon voitaisiin tehä. En voinut olla taaskaan miettimättä Sallaa koska Sallasta oli tullut minulle todella tärkeä. Olihan se ymmärettävää kun olin muutaman päivän jo viettänyt Sallan kanssa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2013 16:34:37 GMT 2
Jälleen näkeminen: Kun menin tallille pitkän sairastamisen jälkeen nousin autosta ja tuuli puskaisi naamalleni tallin tuoksun jota olin kaivannut. Ekaksi menin tarhoille hakemaan Sallan sillä en ollut nähnyt moneen päivään saati viikoihin. Salla tuli minua vastaan ja antoi minun ottaa hänet aitauksesta. Vaikka alussa ei antanut. Vein Sallan karsinaansa ja samalla vastaan tuli monia talli tuttuja. Kaikki kyseli miksi en ollut tallilla käymässä vastasin että kipeenä olin. Hain satulahuoneesta Sallan tarvikkeet ja lähdin harjaamaan Sallaa koska aijoin mennä maastoon.
Salla oli todella kiltti niinkuin ennenkin. Laitoin suitset kun olin Sallan harjannut myös korvahupun.Myös satulan ja huovan.menin maastoon jossa oli ihana sää. Me laukkasimme ja ravasimme ja nautimme ilmasta. Mutta äitini pilasi kaiken meille tuli kiire ja laukkasin tallille ja jouduin harjaamaan ja jättämään Sallan talliin ja lhtemään kotiin sillä äitini mielestä en saisi viellä rehkiä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 7, 2013 16:49:14 GMT 2
Opiskelu kiireet Kiireiset ajat ovat nyt vähäksi ajaksi ohi. Päätin mennä tallille koska en ollut Sallaa nähnyt kuukauteen opiskeluiden takia. Sallan unohtamionen oli minulle rankkaa. Olisin niin innolla halunut olla joka päivä sallan luona mutta minun täytyi olla koulussa. Mutta pitkän ajan jälkeen pääsin tallille.
Äitini vei minut tallille. nousin autosta ja lähin heti etsimään Sallaa tallista. Tallilla oli monta hoitajaa ja tuttuja. Kävelin Sallan luo ja yllätyin karsinan edessä oli vanha tuttu Marianne hän oli hakenut Sallan karsinasta. Marianne oli niin surullinen jotten viittinyt minun murheilla häntä vaivata. Me juttelimme Mariannen kanssa että mikä häntä oikein painoi. Häntä oltiin kiusattu taas koulussa vaikken ymmärtänyt miksi, Mariannea hänhän oli kaikista kivin jonka kanssa olin viettänyt aikaa siis tarkoitan nuoria tyttöjä.sitten keksin mikä piristäisi Mariannea.
minä harjasin Sallan Mariannen kanssa ja laitoimme satulat ja suitset. Marianne luuli että minä ratsastan kunnes kentällä laitoin hänen päähän kypärän. Marianne oli kuin olisi maailman parhaan lahjan saanut. Hän unohti kaikki murheet, sitten hänet haettiin, mutta kun Marianne meni viemään Sallaa karsinaan koska tiesin että hän osaa. Juttellin sillä aikaa hänen äitinsä kanssa ja äiti ei tienyt kiusauksesta mitään ja kiitti kun olin ollut niin hyvä ystävä Mariannelle. Äiti sanoi että selvittää asiat.
Minä jouduin hoitamisen jälkeen lähtemään ja tajusin että minun äitini ei hyväksynyt Sallan hoitamista koska tuli aina hakemaan jo jossain viideltä.Illalla minä päätin että en enää aijo äidin tai kenenkään tulla sallan ja minun väliin tai että en haluu ikinä nähdä Mariannea noin surullisena. Toivotaan että se loppuisi.
|
|
|
Post by Catherine on Jul 26, 2013 13:32:40 GMT 2
Istuin autossa malttamattomana. Katseeni seikkaili auton ohikiitävistä näkymistä jalkoihini. Tänään se tapahtuisi, näkisin uuden hoitsuni ensimmäistä kertaa. Kun auto viimeinkin kääntyi tallipihalle, katseeni suorastaan lasittui auton ikkunaan. "Noniin, olemme perillä, tulen hakemaan parin tunnin päästä." Mumisin jotain epäselvää vastaukseksi, ja avasin auton oven. Nappasin kypäräni ja saappaat ennen kun suljin oven. Katsoin maisemaa tyytyväisenä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, hevoset laidunsivat... Kyllä, kaikki oli niin täydellistä. Kävelin reippaana talliin avasin suuren ulko-oven ja astelin sisään. Ympärilläni oli muutamia ihmisiä, jotka toivottivat minut tervetulleiksi. Kiitin kohteliaasti, samalla kun he ohjasivat minut satulahuoneeseen, johon voisin jättää tavarani. Kiitin uudestaan. He myös kertoivat missä ovat Sallan kaikki tavarat, ja kun kaikki oli esitelty, eräs hoitaja lätkäisi Sallan riimunnarun käsiin ja sanoi että nyt haetaan se kiusankappale! Hymyilin ujosti, mutta seurasin hoitajaa Sallan tarhalle. "Tässä tämä nyt on. Varoitan, se saattaa lähteä karkuun!" hoitaja naurahti. Huokaisin syvään ja avasin portin. Sallan pää nousi ruohikosta ilmaan, mutta se laskeutui lähes samantien takaisin maahan. Piilotin riimunnarun selkäni taakse ja tervehdin Sallaa. Salla katsoi minua korvat luimussa ja ravasi toiselle puolelle tarhaa. Huokaisin uudestaan, ja kävelin rauhassa poni kohti. Salla katsoi minua vihaisilla silmillä, mutta sain riimunnarun lukon napsautettua riimuun. Taputin ponia kaulalle, ja katsoin hoitajaa joka odotti portilla. Hoitaja katsoi kummastuneena, ja kun pääsin lähemmäs häntä, hän sanoi että harvemmin antaa ventovieraille näin nopeasti kiinni. Kohautin hartioitani hiljaa, ja kävelin poni vierelläni talliin. Mutta Sallahan ei talliin halunnut, vaan lähti pakittamaan. "Salla, lopeta heti!" sain sanottua suusatani samalla kun vedin sitä kaksin käsin. Pienen hetken jälkeen se antautui ja käveli vieressäni kuin pieni koiranpentu. Laitoin Sallan karsinaan, ja sidoin riimunnarun kalteriin kiinni. Hain pikaisesti Sallan harjat, satulan ja suitset sekä omat ratsastusvarusteeni, ja parkkeerasin ne karsinan edustalle. Otin Sallan harjalaatikosta kovan harjan, ja harjailin Sallaa kaikessa rauhassa. Salla näytti välillä hapanta naamaa kun harja siirtyi lähelle mahaa. Kaviot poni antoi ottaa hyvin, myös varustaminen ei ollut ongelmallista. Kävelin poni vieressä kentälle, jossa ei ollut ketään. Niin paitsi parvi ötököitä. Talutin Sallan kentälle, ja heti kun päästiin kentän puolelle Salla muuttui ihan etanaksi, eikä halunnut liikkua ollenkaan. Tuhahdin ja näpsäytin hellästi Sallaa raipalla. Kuin salamaniskusta Sallan pää pongahti ylös, ja sen korvat menivät hörölle. Naurahdin samalla kun Salla katsoi minua ihmeissään, että kuka koski ponin pepulle. Talutin Sallan kaartoon, laskin jalustimet alas, ja mittasin oikean koon, kiristin vyön, jossa Salla pullisteli, mutta antoi lopulta periksi. Nousin selkään, ja Salla pysyi rauhallisena paikallaan. Annoin pohkeita, ja Salla lähti löntystelemään eteenpäin. Muutaman kerran se melkein pysähtyi, mutta aina pohkeesta se lähti kävelemään. Kun olimme kävelleet tarpeeksi, ja kun ötökät paikansivat meidät, maiskautin jotta siirryttäisiin raville. Salla käveli hetken reippaammin, mutta hidaasti taas löntystely käyntiin. Annoin pohkeita, ja näpäytin raipalla. Nyt alkoi hitaammanpuoleinen ravi. Näpäytin raipalla uudestaa, ja nyt Salla alkoi ravaamaan. Se ravasi minkä pienistä kintuistaan pääsi ja keventelin sen tahdissa. Tein kunnon ravi verryttelyt molempiin suuntiin, ja Salla meni todella hyvin. Aloitin sitten tehtävää, jossa tultiin pituushalkaisijalle, pysähdyttiin keskelle ja sitten voltit molemmille puolille. Salla tuli tehtävän ihan hyvin, vaikka pysähdys tuli muutaman kerran käynnin kautta, ja se ei asettunut kunnolla volteille. Toistin tätä tehtävää niin kauna, kunnes se sujui lähes täydellisesti, ja otin vielä saman toiseen suuntaan. Tämän jälkeen kävelin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen aloitin laukkaamisen, ja laukkailin vain uraa pitkin pari kierrosta, koska laukan tahti oli hyvä, ja se teki hyvät nostot. Otin vielä loppuraveja ja niiden jälkeen loppukäynnit. Kun tulin alas selästä, olimme molemmat hiestä märkiä. Talutin Sallan karsinaan, otin satulan ja suitset pois, sekä hain sienen ja ämpärin, jossa oli viileää vettä. Kastelin hikisen ponin täysin, ja se näytti pitävän siitä. Tosin- kukapa ei tykkäisi viilennyksestä kuumana päivänä. Otin suurimmat vedetä pois, ettei poni olisi ihan märkä päästessään tarhaan. Harjailin vielä ponin kokonaan, ja sitten veinkin sen jo tarhaan. Se käveli paljon reippaammin kun käveltiintarhalle, muutaman kerran jopa otti raville. Ja kun Salla pääsi irti tarhassaan... kauhea kiire syömään, Salla siis laukkasi portista sisään, ja oikean paikan löytäessä turpa kiinnittyi maahan. Hymyilin ponille ja kerroin että tulen mahdollisimman pian takaisin. Kävelin takaisin talliin, nappasin tavarani ja kävelin ulos, jossa äitini oli odottanut jo 5 minuuttia. En oikein noita nimiä viitsinyt laittaa, kun en montaa hoitajaa tiedä // Äkkiäkös näihin hoitajiin ja yksäreiden omistajiin tutustuu täällä Ei ole mitään ujoa sakkia kuitenkaan Mutta hyvä aloitus hoitajaurallesi, jatkahhan samaan malliin!
|
|
|
Post by Catherine on Jul 27, 2013 11:26:54 GMT 2
Näyttää että ponilla olisi 3 jalkaa, eikä tää oo oikeen Sallamainen...
|
|
|
Post by Catherine on Jul 29, 2013 9:26:31 GMT 2
Istuin autossa hiljaa ja katselin ulos. Mitäköhän sitä tänään tekisi? Pääni liukui hiljaa ikkunaan päin, johon sitten nojasin, ja aloin miettimään mitä Sallan kanssa tekisin. Auton pysähdys herätti minut, pääni nousi äkkiä ylös, nappasin kamerani, ja sanoin heipat äidilleni jolla ilmeisesti oli jo kova kiire jumppaan. Hirmuinen pölypilvi nousi ilmaan samassa kun äitini lähti pois. Jouduin yskimään sen pölyn mikä meni kurkkuun. Kävelin sitten talliin jossa olikin vähän porukkaa. Silmiini osui suuva, sekä Annika. Moikkasin tytöille ja kysyin olivatko he lähdössä ratsastamaan. "Joo mennään." tytöt huikkasivat samaan aikaan. Vein kamerani taukohuoneeseen, ja jatkoin itse matkaa pihatoille, jonne ilmeisesti Salla, Damon ja Jori olivat muuttaneet. Porottava aurinko lämmitti tummaa toppiani selästä, minulla tuli hirveä hiki jo silloin, kun hain Sallan. Asteitä oli suunnilleen 30, joten ei ihme että oli vähän kuuma. Minun oli tarkoitus tulla vasta illalla, kun suurimmat helteet olivat hävinneet. Saavuin pihatolle jossa kaksikko mutusti heinää. Nappasin riimunnarun maasta käteeni, ja kävelin sisään. Salla ei tehnyt mitään, ilmeisesti oli liian kiire syödä. Mutta miten meinasin saada ponin pois ruoan kimpusta? Yritin vetää, ei auttanut. Yritin työntää, ei auttanut. Pähkäilin hetken pitäen käteäni leukaa vasten, kunnes keksin mitä tekisin. Nappasin maasta pienen heinä tupon, ja liikuttelin sitä Sallan turvan edessä. Salla nosti päänsä sille korkeudelle missä heinä oli ja yritti saada sitä kiinni. Tirskahdin itsekseni ja lähdin kävelemään heinätuppo kädessä ja Salla sen takana. Koko matkan se havitteli heinää, eikä missään vaiheessa tajunnut että se on tullut pois pihatosta. Vein Sallan karsinaan ja annoin heinän sille. Tyytyväisenä se jäi rouskuttamaan samalla kun minä hain harjat ja varusteet. Harjasin ponin läpikotaisesti, ja se näytti nauttivan siitä. Silmät sulkeutui ja alahuuli oli ihan lörppö... Naurahdin taas ja silitin Sallan kaulaa. Kun Salla oli varustettu, kävelimme maneesiin, koska näin kuumalla säällä kaikki ötökät olisivat kimpussamme, ja ratsastuksen jälkeen olisimme molemmat möykkyisiä paarmojen puremista. Salla tuli perässäni puoliksi unessa, ja kerran se hidasti vauhtiaan niin paljon että se pysähtyi. Maiskautin ja koskin raipalla ponin takapuoleen. Johan Salla heräsi, vaikka kovin päätä huimaava vauhti se ei ollut. Vein Sallan kaartoon, kiristin vyötä, josta neiti ei pitänyt, ja irvisteli itsekseen. Laskin jalustimet ja hyppäsin selkään. Kävelin aika pitkään, kunnes nappasin ohjat käteeni ja pyysin ravia. Tällä kertaa en hyväksynyt reipasta käyntiä, joten napatuin raipalla Sallan takmukselle, ja lähtihän se raviin. Menin molempiin suuntiin ravia kunnes aloin tekemään tehtävää. Pitkät sivut ravissa, lyhyt sivu ennen volttia käynti, voltilla ravi, ja kun voltilta tullaan niin se pikkumatka taas käyntiä. Voltit olivat tosi hyviä, poni taipui ja oli muutenkin vetreä, mutta siirtymiset. Ne ei vaan ollut hyviä. Ravista käyntiin onnistui, mutta suunnilleen puolet voltista oli myös käyntiä. Salla ei selvästi halunnut tehdä tätä typerää tehtävää vaan se haluaisi mieluummin kävellä. Otin ohjat yhteen käteen ja pamautin Salla kunnolla takamukselle, ja kyllä siitä ponista jotain sitten lähti! Ravasin reipasta ravia pari kierrosta, ajatellen että se herättäisi Sallan. Ja oikeassa olin! Salla kuunteli lopputunnin nöyränä ja oli tosi mukava ratsastaa. Kun olin loppverkannut ja tullut kaartoon, halasin ponia tiukasti kaulaa vasten. Salla vain möllötti siinä, kunnes tulin alas se ravisteli itsensä läpikotaisesti. Nauroin taas, ja poni katsoi minua ihmettyneenä että mitä hän nyt teki. Talliin palatessa vein Sallan varusteet pois, ja harjailin sitä kaikessa rauhassa, ja yllättäen se nukahti. Jouduin kuitenkin herättämään Sallan, koska se piti kastella. Salla avasi silmät hitaasti, ja löntysteli perässäni pesariin. Kokeilin kädelläni sopivaa lämpötilaa, ja kun se oli sopivan viileä, vein letkun Sallan selän päälle ja kastelin sen. Vedin suurimmat vedet siitä pois, ja lähdin taluttamaan sitä takaisin pihattoon. Kun saavuin pihatolle, avasin portin ja päästin pikkuponin irti... Ja hirveällä pukkilaukalla se lähti Jorin ja äskettäin tulleen Damonin luokse. Anteeksi tausta panostus...2 HM
// Kiitoksia kivasta tarinasta ja hyvä että hoksasit sanomatta et Salla on muuttanut Piiroskin on tosi kiva!
|
|
|
Post by Catherine on Jul 30, 2013 14:30:48 GMT 2
Kävelin Vaahterapolkuun, koska pyöräni oli rikki eikä autokyytiä ollut, koska molemmilla vanhemmillani oli töitä. Onneksi meiltä Vaahtikseen ei ole enempää kuin 4 km, joten sen menee kävellenkin. Ilma oli mukavan virkistävä, viime yönä oli satanut, ja nytkin tihutti ihan vähän. Työnsin käteni hupparin taskuun, ja kävelin reippaammin eteenpäin. Juuri kun pääsin tallipihalle, alkoi kunnolla sataa. Vedin hupparini hupun pääni päälle ja juoksin tallin eteen, avasin suuren ja natisevan oven ja pongahdin sisään. Otin huppuni pois päästä ja menin hakemaan Sallan harjat käytävlle. Olin suunitellut harjaavani Sallan pihaton luona, mutta ehei, ei tälläisellä säällä. Kurkkasin ikkunasta ulos satoiko ulkona enää, ja kyllä satoi, mutta paljon vähemmän. Kipitin pikaisesti ulos ja siitä pihatolle. Salla oli ainut joka oli pihaton suojissa, tarhakaverit vain möllöttivät sateessa. "Olet sä todellinen hienohelma!" sanoin Sallalle leikkisästi joka nosti päätään nähdäkseni minut. "Noh, etpä ainakaan ole märkä, se on hyvä juttu!" jatkoin. Nappasin vihreän riimunnarun maasta, avasin pihaton portin ja kävelin pihattoon jossa uskollinen lehmäni ponini oli. kiinnitin narun Sallan riimuun ja talutin sen pois pihatosta. Mutta Sallahan ei astuisi ulos jos sataa. Ihan kuin kaikki neljä kaviota olisivat naulattu maahan kiinni. Tuhahdin ja tartuin naruun kaksin käsin. Vedin kaikin voimin, mutta eihän kirjava pulla mihinkään liikkunut. Katselin maata etsiäkseni jonkun kepin tai jotain, millä saisi poniin vähän liikettä. Jorin vieressä oli täydellinen keppi, ja lähdin kurottamaan sitä kohti, nappasin sen käteeni ja heilutin sitä vähän Sallan kyljen kohdalla, ja kyllähän se lähti kävelemään. Tyytyväisenä heitin kepin maahan ja talutin Sallan talliin. Sidoin Sallan käytävälle ja nappasin pölyharjan sen harjakorista. Salla seisoi nätisti paikallaan, myös kavioita putsatessa. Olin jo aikaisemmin päättänyt että voisin juoksuttaa sitä tänään, jotta saisin sen paremmin liikkumaan eteen, ja sitten ratsastaisin. Hain satulan ja suitset, sekä juoksutusliinan. Nappasin myös kouluraippani sekä kypärän, ja kävelin takaisin Sallan luo. Silitin tammaa päästä ja pussasin sitä otsalle. Laskin satulan sen selkään ja kiristin vyötä. Sitten otin riimun pois ja laitoi suitset sen tilalle. Nappasin kypäräni pakin vierestä ja laitoin sen päähäni. Otin myös juoksutus liinan ja kiinnitin sen kuolainrenkaaseen. Tarrasin vielä raippaani ja talutin Sallan maneesiin. Siellä olikin Rosanna ratsastamassa Fellalla, joten yritin mennä mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan. Päästin Sallan kävelemään liinassa, ja se käveli aika reippaasti. Olin hämmentynyt. Eilenhän se oli ollut laiskamato. Uskoin kuitenkin että tämä viileä ilma oli syy siihen. Kun Salla oli kävellyt molempiin suuntiin, maiskautin ja heilautin raippaa maata vasten saadakseni Sallan ravaamaan. Salla ravasi halukkaasti ja reippaasti. Otin vielä toiseen suuntaan ravia ja sitten pysäytin sen. Tarkoitukseni oli ottaa vielä laukkaa liinassa, mutta en uskonut että se olisi ollut tarpeellista koska se ravasi jo niin hyvin. Otin liinan pois, ja heitin sen maneesin reunaan. Samalla kun nousin selkään Salla lähti eteenpäin ja horjahdin satulan päälle mahalteni. Vedin ohjista saadakseni sen pysähtymään, ja heitin jalkani toiselle puolelle. Etsin jalallani jalustinta, ja asetin sen siihen. Ohjasin ponin sitten uralle pitkin ohjin. Pikkuisen kävelyhetken jälkeen otin ohjat käsiini ja aloin etsiä sopivaa tempoa raville. Se onneksi löytyi nopeasti, koska Salla oli niin hyvällä päällä. Hymyni oli korvissa kun ajattelin tästä tulevan täydellinen tunti. Tein über paljon pysähdyksiä ja voltteja saadakseni Sallan vetreytymään ja se vetreytyi tosi hyvin. Hakeutui myös alas muutaman kerran. Annoin sen hetken kävellä pitkin ohjin ennen kuin aloitin laukkaamaan. Samalla kun kävelin, Rosanna lähti Fellan kanssa pois. Moikkasin ja Rose moikkasi takaisin. Keräsin hetken päästä ohjat ja laukkailin pitkien sivujen keskelle isot keskiympyrät. Salla laukkasi tosi tasaisesti ja rennosti, joka teki siellä istumisen todella helpoksi. Laukkailin molempiin suuntiin ja molempiin suuntiin se oli tosi mukava. Muutamien laukkojen jälkeen katsahdin kelloon, ja kauhistuneen tajusin että minulla oli vain 10 minuuttia aikaa ratsastaa! Ravasin hyvät loppuravit joissa otin muutaman pysähdyksen ja siirryin käyntiin. Kun kello oli sen verran että jouduin lopettaa, käännyin kaartoon ja halasin ponia tiukasti. Laskeuduin alas ja halasin Sallaa uudestaan. "Sä olit ihan täydellinen, oo tälläne useemmin?" Kuiskasin ponille silmääni vinkaten. Tallissa vein satulan ja suitset paikoilleen ja harjailin Sallaa tosi pitkään. Salla nautti ilmeisesti tosi paljon kun sitä rapsutti korvan takaa, koska se sulki silmät ja laittoi päänsä vaakatasoon. En voinut kuin nauraa, on tuo eläin niin hassu! Kun poni oli puhdas vein sen takaisin pihattoon. Aurinko rakoili pilvien välistä eikä enää satanut. Salla laahusti Damonin luokse ja alkoi rapsuttamaan tätä säästä. Hymyilin ponipariskunnalle ja käännyin ympäri palatakseni talliin. Avasin taukohuoneen oven varovasti ja liityin Rebekan, Rosen, Larissan ja Kaninin seuraan. Istahdin sohvalle ja Kanini kysyi miten ratsastus meni. "Nooh, ihan hyvin." Sanoin. Kanini mulkoili minua hymyillen. "Mä kuule kävin yhdessä vaiheessa maneesissa hakemassa mun raippaa, ja Salla meni tosi nätisti." En pystynyt enää vähättelemään miten tunti meni, ja huudahdin "Okei, Salla oli tosi täydellinen tänään!" "Sitä mä vähän aattelinkin!" Kanini sanoi naurahtaen. Hymyilin nolona tytölle. "Ohhoh, mä tästä lähdenkin ratsastamaan, heippa!" Rebekka sanoi katsoessaan puhelimestaan kellonaikaa. Kaikki sanoivat heipat Rebekalle, ja lähes samantien sen jälkeen Rosanna joutui lähtemään. Kohta minäkin katsoin kelloa, minun piti lähteä vartti sitten! Hyvästelin huoneeseen jääneet tytyöt ja lähdin kävelemään kotiin rivakasti. 3 HM, valitan että oli tylsä ja sekainen... :c // Hyvä se tämäkin oli! Hienoa, että Salla meni nätisti. Tiedä vaikka oisitte oikeasti pärjänneetkin siinä Vaativa A-luokassa :''D No vitsi vitsi... Ai niin, olen laskenut tuon yhden piirrustuksen erilliseksi hoitokerraksi, joten näitä hoitokertoja on mun laskujen mukaan jo neljä
|
|
|
Post by Catherine on Jul 31, 2013 19:18:50 GMT 2
Suuni aukesi valtavan suureksi haukotellessani ja venytellessäni käsivarsia sivuille. Kello ei ollut edes puolta yhtätoista kun äitini kuskasi minut tallille. Tallilla ei ollut ketään muuta paitsi Mila, joka luki lehteä sohvalla ja hörppäili kahvia vähän väliä. Hän oli pitänyt minulle seuraa tämän koko ajan. "Mä ajattelin mennä maastoon, onhan se ihan ok?" kysyin Milalta. Nainen mumisi jotakin epäselvää vastaukseksi, mutta tulkitsin sen tarkoittavan mene vaan. Huokaisin syvään ja pongahdin sohvalta ylös. Tallustelin taukohuoneen ovelle ja siinä samassa Markus avasi oven. Säikähdin niin pahasti, että hyppäsin ainakin metrin taaksepäin. "Hei sori!" Markus sanoi ihmeissään. "Luulin ettei täällä ollut muita kuin Mila." hän jatkoi etsien naista huoneesta. "Täällä minä olen!" Mila huudahti lehtensä takaa. Luikehdin Markuksen takaa satulahuoneeseen, josta nappasin suitset mukaani. Jatkoin suitset käsissäni matkaa kohti pihattoa. Saavuttuani pihatolle hain Sallan harjat pienestä katoksesta pihaton aidan viereen ja laskin suitset pakin päälle. Avasin pihaton portin, ja kävelin sisään riimunnaru käsissäni. Salla taisi huomata minut, ja lähti ilkikurinen ilme kasvoillaan ravaamaan pihaton toista päätyä. Katsoin pikkuponia häijysti, ja lähdin päättäväisesti astelemaan tammaa kohti. Salla oli ravannut huonoon paikkaan- se oli nurkassa! Tamma katsoi ympärilleen hätääntyneesti etsiessään pakoreittiä, mutta antautui kun mahdollisuuksia ei ollut. Silitin tamman selkää ja talutin sen pihaton portista ulos. Salla oli itse lähdössä jo talliin päin, ja näytti hämmentyneeltä kun käänsin sen puomille. "Mä hoidan sut tänään ulkona, hupsu." sanoin ponille lempeästi, joka vain tuhahti vastaukseksi.
Kun poni oli suitset päässä, suojat jalassa ja minä kypärä päässä talutin sen kauemmas puomista, ja hyppäsin selkään. Monelle shettiksen selkään nouseminen ei varmaankaan tuota minkäännäköistä vaivaa, mutta näin lyhyenä jouduin ponnistamaan kunnolla että pääsin kyytiin. Painoin pohkeillani tamman kylkiä ja maiskautin samalla. Salla lähti tuhisten löntystelemään metsään päin.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa, linnut visertivät ja tuulen havina sai lehdet värisemään. Salla alkoi kiihdyttää tahtiaan. tunsin kuinka sen pienet jalat nopeuttivat tahtia koko ajan. Otin varmuuden vuoksi ohjat käteen ja katsoin varautuneesti ympärilleni. Salla kuitenkin puksutti eteenpäin, sehän oli käynyt täällä vaikka kuinka monta kertaa. Katsellessani ympärille näin muutaman puun takana vettä. "Hei, olisikohan siellä hyvä kahlauspaikka?" kysyin leikkimielisesti Sallalta, joka edelleenkin vain tuhisi vastaukseksi. Käännyin veden suuntaan ja etsin polkua joka johtaisi paikanpäälle. Tietysti polun löydettyäni siinä oli kyltti "Pääsy kielletty!". Katsoin harmistuneena Sallan korvien väliin ja käänsin sen ympäri jatkaaksemme samaa reittiä takaisin. Painoin pohkeet Sallan kylkiin, ja Salla nosti ravin. Istuin rennosti ponin tikittävässä ravissa matkatessamme tallia kohti. Kun pitkä suora tuli neniemme eteen, annoin Sallalle laukka avut, ja poni sinkaisi kauheaan kiitolaukkaan. Yritin pysyä selässä ja saada Sallan hidastamaan, mutta se ei tahtonut totella, jonka seurauksena tamma veti ison pukin. Olin jo valmiiksi huonosti selässä, niimpä luiskahdin alas ja Salla jatkoi matkaansa eteenpäin. Nousin ylös ja pitelin toista kättäni vasemmalla kyljellä johon taisi tulla mustelma. Vain muutamat metrit Salla laukkasi kunnes se pysähtyi, etsi lähimmän ruohikon ja ravasi sinne syöään. Murahdin turhautuneena ja marssin tamman luo vetäen sitä otsatukasta saadakseni sen pään ylös. Mumisin itsekseni ja hyppäsin uudestaan Sallan selkään. Ohjasin sen pois nurmikon luota ja ravasin loppu matkan tallille. Mutta en päättänyt vielä lopettaa, käänsin Sallan kentälle ja aloin ratsastamaan sitä toden teolla saadakseni sen työskentelemään kunnolla äskeisen tapahtuman vuoksi. Salla työskenteli hyvin ja ratsastuksen jälkeen suihkutin sen läpikotaisin ja harjailin sitä tosi pitkään. Lähdin samantien ponin hoidon jälkeen kotiin.
Valitan että oli lyhyt ja tylsä :/ 5 HM
|
|
|
Post by Catherine on Aug 1, 2013 14:02:05 GMT 2
Valitan että tuli piirros eikä tarinaa, en oikee keksiny mitään... :/ Toivottavasti tää kuitenki kelpais. 6 HM
|
|
|
Post by Catherine on Aug 21, 2013 18:59:07 GMT 2
"Ai taasko menet tallille?" äitini kysyi hämmästyneenä. "Miten niin taas, olin viimeksi kuun alussa?" vastasin takaisin vähintään yhtä hämmentyneenä. "Aijaa, no mene nyt sitten." äitini vastasi. Kävelin pyöräni luokse ja hyppäsin sen kyytiin. Aloin polkea asfalttitielle päin, ja tien päässä hiekkatielle, joka lopulta vei minut suoraan tallin pihalle. Taivaalle oli kertynyt vaaleanharmaita pilviä ja aurinko oli piiloutunut niiden takse. Parkkeerasin pyöräni ja kävelin talliin. Tallissa oli melko paljon hoitajia, olihan sentään keskiviikko jolloin ei ollut tunteja. Katselin ympärilleni ja kävelin taukohuoneeseen jossa muutama hoitaja löhöili sohvalla. Moikkasin tytöille ja istuuduin heidän seuraksi. Tyydyin kuuntelemaan mitä tytöt puhuivat. Sainkin vähän selville kaikesta mitä tallilla oli tapahtunut sinä aikana kun olin poissa. Kuunnellessani nappasin puhelimeni taskusta ja katsoin kelloa. "Oho, onko se jo yli puol viis?! Mäpä lähden tästä ratsastamaan." huikkasin tytöille, jotka toivottivat hyvää ratsastusta. Otin satulan ja suitset mukaani, koska laittaisin Sallan kuntoon puomilla. Kävelin reippaasti pihatolle, jossa Salla söi muitten kanssa heiniä. Laskin satulan ja suitset puomille, avasin pihaton portin ja kävelin ponin luokse. Salla näytti nyrpeää naamaa, mutta antoi kuitenkin helposti kiinni. Maiskautin saadakseni Sallaan liikettä ja talutin sen ulos portista ja sidoin sen pihaton puomiin kiinni. Pieni poni oli ilmeisesti piehtaroinut, vedoten siihen että valkoiset kohdat olivat ruskeahkoja. Nappasin harjapakista kovan harjan ja kävin ponin läpi ja sain suurimman osan liasta pois. Puhdistin kaviot ja kampasin sen harjan. Laitoin itselleni kypärän päähän ja laitoin satulan ja suitset sille päähän. Siirsin pakkia syrjemmälle ja lähdin kävelemään maneesia päin. Otin puhelimen taskustani ja huomasin saaneeni muutaman viestin, joten vastasin niihin matkalla. Salla käveli väsyneen näköisenä ja todella laiskasti perässäni, joten maiskautuin sille muutaman kerran. Paljoa liikettä se ei tuottanut, mutta vähän virkeämmäksi se muuttui. Saavuttuani maneesin ovelle Salla perässäni, kurkkasin pienestä raosta ja tiirailin löytyikö sieltä muita. Muutama ratsastaja sieltä löytyi, mutta tilaa oli sen verran paljon että siellä mahtui ratsastamaan oikein hyvin. Työnsin maneesin oven saadakseni meidät mahtumaan välistä ja vein Sallan keskelle maneesia. Kiristin vyötä ja pidensin ihan järkyttävän lyhyet jalustimet sopivaan kokoon. Olisikohan joku pikku ratsastaja mennyt Sallalla viimeksi? mietin samalla kun kiristin vyötä. "Älä pullistele, senkin pullero!" sanoin Sallalle joka pullisteli sen minkä ehti. Kun viimeinkin sain vyön reiällä kireämmäksi, nousin ponin selkään ja painoin pohkeeni sen kylkiin. Salla lähti kävelemään tasaisesti eteenpäin ja itse korjasin asentoani satulassa. Kun olin kävellyt suunnilleen viisi minuuttia, nappasin ohjat käsiini ja aloin tehdä pysähdyksiä ja voltteja käynnissä. Salla kulki tosi hyvin ja rennosti, kuitenkin vähän liian laiskasti, ja selästä tuntui että takajalat vain laahaavat etujalkojen perässä. Pistin tammaan vähän vauhtia ja sitten se käveli hyvin eteen. Siirsin hetken päästä raville, ja juuri silloin joku avasi maneesin oven ja tamma hyppäsi kaikista henkseleistään pois, jonka seurauksena se lähti täyteen kiitolaukkaan. Sain sen kuitenkin melkein heti pysäytettyä. "Anteeksi ihan kauheasti!" Annika sanoi vähän nolosti. "Eihän mitään sattunut?" hän jatkoi. "Ei se mitään, ja ei mitään hätää." vastasin tytölle jonka naama oli ihan kauhistunut. "No hyvä niin, eihän kukaan muukaan säikähtänyt?" tyttö vastasi ja katsoi muita ratsastajia jotka sanoivat olevansa kunnossa. Kun Annika sai maneesin oven kiinni, siirsin Sallan raviin, ja poni lähti oikeaa tikitys- ravia eteenpäin ja se oli todella jännittynyt. Pidättelin ponia ja tein paljon pysähdyksiä, pikkuhiljaa tamma alkoi rentoutua ja se teki töitä taas hyvin. Pidin hetken käyntipaussin ja sen jälkeen koitin vähän pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Aluksi se jätti takapään käyttämättä, ja väisti vain etujalkojaan, mutta niitäkin liian vähän. Loppua kohti Salla kuitenkin oivalsi käyttää myös takajalkojaan, ja väisti todella hyvin molempiin suuntiin. Hetken välikäyntien jälkeen aloin laukkaamaan keskiympyrällä, ja sen laukka oli aluksi huonoa ja tosi vetelää. Ryhdistin ponia vähän, ja sitten se laukkasi tosi hyvin. Se oli hyvä myös toiseen suuntaan. Kun minulla oli ratsastus aikaa vain 15 minuuttia, huomasin maaneesin olevan jo melko täysi. Yritin päästä ravaamaan loppuravit, mutta aina joku tuli tielle. Päätin nopeasti mennä loppuverkkaamaan ponin kentälle, ja kentällä oli jo muutama ratsastaja, mutta sinne mahtui todella hyvin. Ravailin kentällä loppuravit ja Salla oli tosi kiva, itseasiassa yllättävän kiva koko ratsastuksen aikana. Loppukäyntien ja muutenkin ponin hoidon jälkeen kävelin taukohuoneeseen ja lösähdin sohvalle. Hetken päästä sisään tuli Evie ja Petra, jotka molemmat huokailivat siitä kuinka hyvin ratsastus meni. Kyselin vähän mitä he tekivät, ja molemmat kertoivat tuuppailleensa koulua. Juttelin tyttöjen kanssa hetken kunnes Rosanna tuli sisään taukohuoneeseen. "Päivää taloon!" hän sanoi samalla kun sulki oven. "Mooi!" muut taukohuoneessa olleet vastasivat. "Fella oli tänään tosi hyvällä tuulella, se meni tosi hyvin!" Rosanna sanoi onnellisena. "Tänään onkin vissiin jokin hyvä ratsastuspäivä, kun Sallakin toimi tosi hyvin." sanoin naurahtaen. "Niimpä!" Evie sanoi hymyillen. "Nyt kun ollaan tässä, käydäänkö siivoamassa tallia?" Rosanna kysyi. Kaikki nyökkäsivät, ja pian kaikki olivat siivoamassa karsinoita tai lakaisemassa lattiaa. Mila saapui talliin kahvikuppi kädessä ja hänen suu loksahti auki nähdessään tallin olevan siisti. "Mitä te olette tehneet?" hän kysyi hämmentyneenä ja katsoi ympärilleen. "Me vain siivottiin vähän, ettei sinun tarvitse." Petra sanoi hymyillen. "Voi ei, ei teidän olisi tarvinnut, kiitos hirmuisesti." Mila kiitti ja kiiruhti siltä seisomalta taukohuoneeseen. Jatkoimme vielä pienen hetken siivoamista, kunnes kaikki lähtivät kotiin, kello olikin jo melkein 20:00. Olisikohan tää 7 HM // Kiitokset siivouksesta! Ja juu, seittemäs tarina tää oli! Vielä 3 hm:ää niin kuva ois tulossa!
|
|
|
Post by Catherine on Aug 28, 2013 19:14:39 GMT 2
Olin itseasiassa epävarma lähtisinkö ollenkaan tänään tallille, järkyttävä pääkipu ja kipeä kurkku olivat olleet riesanani jo pari päivää. Päätin kuitenkin lähteä tallille, pakkasin mukaan vesipullon ja särkylääkkeitä jotta pääkipu ei pääsisi yllättämään. Lähdin kävellen pihasta pois, ulkona oli aurinkoinen sää, mutta melko viileä silti. Tuijotin maata ja kuuntelin musiikkia samalla kun kävelin. Ennen kun ehdin edes huomata olin jo tallin pihassa. Työnsin kädet hupparini taskuun ja kävelin pihatolle. Pysähdyin aidan kohdalle ja Salla lähti löntystelemään minua kohti. Silitin ponin pehmeää kaulaa, johon oli jo pikkuhiljaa alkanut kasvaa talvikarvaa. "Mitäpäs poni haluaisi tänään tehdä?" kysyin Sallalta joka vain tuijotti minua. Silitin tammaa uudestaan kaulasta, ja lähdin talliin. Avasin tallin suuren ulko-oven ja hipsin keskelle tallikäytävää. "Huhuu, onko täällä ketään?" kuiskasin hiljaa vilkuillen ympärilleni. Vastausta ei kuulunut, joten tepastelin taukohuoneeseen, jossa yllättäen olikin väkeä. Tervehdin kaikille hymyillen ja suljin taukohuoneen oven. Tessa ja Julia tekivät minulle tilaa sohvalle, ja istuin tyttöjen väliin. Kuuntelin hiljaa kekusteluja, miten ratsastus meni, mitä aikoo tehdä vielä tänään... Punnitsin siinä samalla vaihtoehtoja mitä itse voisin tehdä. Nojauduin syvemmälle sohvaan ja mietin menisinkö ilman satulaa vai tekisinkö kenties maastakäsin juttuja. Havahduin mietteistäni kun Mila tuli taukohuoneeseen kauhistunut ilme kasvoillaan. Kaikki tuijottivat naista hämmentyneenä. Huone oli täysin hiljainen hetken. Annika kuitenkin kysyi hiljaa mitä on tapahtunut. "En löydä Simoa mistään." Mila sanoi järkyttyneenä. "Olin menossa hakemaan toista hevosta, ja matkalla huomasin Simon olevan kadonnut!" nainen jatkoi. Kaikki katsoivat kauhistuneena toisiinsa. Kaikki pomppasivat sohvalta ylös ja juoksivat pihalle huutaen Simoa. Ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin ponia ei löytynyt, mutta loppujen lopuksi Simo löytyi läheiseltä pellolta, jossa se mutusti kaikessa rauhassa ruohoa. Kaikki huokasivat helpotuksesta ja Evie kävi ottamassa Simon riimusta kiinni ja talutti sen takaisin tarhaan. Mila ja Evie jäivät tutkimaan mistä Simo olisi voinut lähteä, mutta koska aitoja ei ollut maassa, eikä muitakaan merkkejä ollut, he tulivat talliin hiukan ihmeissään. Kaikki kysyivät yhteen ääneen miten Simo oli karannut. "En tiedä..." Mila sanoi ihmeissään. "Mitään jälkiä ei löytynyt." Evie lisäsi. Kaikki olivat kovin hämmentyineinä tapahtumasta, mutta asian annettiin olla. Lähdin suitset käsissäni pihatolle jossa Salla seisoskeli tylsistyneen näköisenä. Laskin suitset Sallan harjapakin päälle ja otin riimunnarun suitsien tilalle. Kävelin Sallan luo jonka silmät olivat pikkuhiljaa painautuneet kiinni. Napsautin riimunnarun lukon riimuun kiinni, ja maiskautin ponille. Salla raotti vähän silmiään, mutta tallusti kuitenkin perässäni pihatosta pois. Sidoin ponin kiinni aitaan, hain pakin ja suitset ja harjasin ponin läpikotaisin. Laitoin suitset päähän ja sen jälkeen talutin Sallan maneesiin. Hyppäsin metrin korkean ponin selkään ja pyysin sitä eteenpäin. Ratsastin alkukäynnit, kunnes aloin ihan sekaisesti ottaa ravia ja tekemään joitakin ihme tehtäviä. Päätäni särki ihan hirveästi, mutta yritin kuitenkin keksiä jotakin tehtävää. Salla oli laiska eikä vastannut nopeasti apuihin. Yritin ratsastaa sitä herkäksi, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Otin hiukan laukkaa, siinä Salla vähän heräsi ja laukkasi todella napakasti, mutta kun siirryttiin takaisin raviin Salla alkoi taas enempi löntystellä. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen otin loppukäynnit, en vain pystynyt menemään pidempään päänsäryn takia. Talutettuani Sallan takaisin pihaton aidalle, otin särkylääkkeen ja hörppäsin ison kulauksen vettä. Pikkuhiljaa harjatessa aloin taas voida paremmin. Kello oli jo puoli yhdeksän, mitenköhän aika oli mennyt niin nopeasti? Pimeys oli pikkuhiljaa laskeutunut Vaahterapolun ylle, suurin osa hoitajista oli lähtenyt. Harjattuani Sallan päästin sen pihattoon, ja lähdin suitset käsissäni talliin päin. Vaikka pihatolta talliin oli vain muutama metri, minusta jotenkin tuntui että jokin tarkkaili minua. Tiirailin pelokkaana ympärilleni, mutten nähnyt mitään- tai ketään. Sormet vapisten avasin tallin oven, loikkasin sisälle ja vein suitset satulahuoneeseen. Kävin vilkaisemassa oliko taukohuoneessa vielä ketään, ja onnekseni siellä oli Mila, Rosanna, Annika ja Rebekka. "Saanko tulla sisään?" kysyin leikkimielisesti. "Tule tule, sisään vain!" Mila huudahti. "Miksi näytät siltä kun olisit nähnyt kuolleen ruumiin?" Rosanna sanoi naurahtaen. "Minusta vain tuntui että joku olisi tarkkaillut minua..." Vastasin hiljaa. "No tontuthan tarkkailee ympäri vuoden." Mila sanoi jonka jälkeen puuskahti hirmuiseen nauruun. Kaikki muutkin ryhtyivät nauramaan ja itsekin hihittelin samalla. "Ehkä vain kuvittelin. Tai jotain. Päätä jomottaa niin paljon, että saattaa johtua siitä!" vastasin naurahtaen. "Saattaa olla. Mutta hei, lähdetäämpäs viemään pihatolle vähän heinää että karvaturreilla olisi jotakin syötävää!" Mila sanoi ja nousi ylös tuolista. Muutkin nousivat ja seurasivat naista hakemaan heinää. Kun kaikki olivat heinäladolla, Annika silmäili tarhoille, ja huomasi että Bruni ei ollut tarhassaan. "Hei onko tuolla Brunia, en näe kunnolla?" Annika sanoi ja siristi silmiään. Muut katsahtivat tarhalle päin, eikä tamma tosiaan ollut siellä. Kaikki juoksivat tarhalle, minkäännäköisiä jälkiä murtautumisesta ei ollut, ja kaikki lähtivät etsimään sitä. Bruni löytyi hetken päästä samasta paikasta kuin Simo. "Miten se tänne oli joutunut?" Rebekka kysyi ihmetellen. "Ei mitään hajua, Rosanna ota se kiinni ja vie talliin, me viemme heinät sillä välin." Mila sanoi. Rosanna kävi viemässä Brunin karsinaan, kun taas muut veivät heinät pihatolle. Pian kaikki palasivat taukohuoneeseen. "Mitä tämä nyt oli?" Rosanna kysyi tuijottaen Milaa. "En minä tiedä..." Mila sanoi ja tuijotti ulos ikkunasta. Kaikki katsoivat toisiaan pelokkaina. Miksi kaksi hevosta oli kadonnut mystisesti, mutta löytynyt tismalleen samasta paikasta? "Lähdetään tutkimaan asiaa!" Annika huudahti. "Ei ainakaan tänään, on jo todella myöhä." Mila sanoi ankarasti. Lähdin Annikan kanssa tallilta, ja huomasimme tallin pihassa hiippailevan jonkun tumman hahmon. Hahmo juoksi puskaan, ja pian nosti päänsä ylös puskasta. Kävelimme pelokkaana lähemmäs puskaa kunnes... "Terve tytöt!" Markus huudahti. "Olisittepa nähneet ilmeenne!" hän jatkoi ja nauroi. "Säkö päästit Brunin ja Simon irti?" Annika kysyi vihaisena. "Jep!" Markus sanoi ylpeänä. "Huoh, mennään kertomaan Milalle." sanoin Annikalle ja kävelimme taukohuoneeseen jossa Mila edelleen istui. "Ihan vaan että tiedät, Markus päästi Simon ja Brunin irti." Annika sanoi närkästyneenä. "Voi herran jestas sentään..." Mila sanoi ja laittoi kätensä naamalle. "Mäpä puhun sille heti huomenna." nainen jatkoi vihaisen näköisenä. 8 HM, meniks tää vähän yli tai oisko kuulunu yleisee? + valitan tosi paljon siitä että tää on tosi kökköne, mua ihan oikeesti särkee päätä et.. // Perhanan Markus... Se on vähä siinä ja siinä kumpaan kuuluis... Vaan otetaan nyt tää hoitomerkintänä tällä kertaa
|
|
|
Post by Catherine on Aug 30, 2013 10:42:12 GMT 2
Taivas oli tylsän harmaa kun kävelin tuttua tietä Vaahterapolkuun. Muutaman kerran aurinko pilkotti pilvien takaa, mutta suurimmaksi osaksi se oli niiden takana. Tuijotin maata ja potkin kiviä jotka sattuivat tulemaan eteeni. Saavuttuani tallin pihalle kävin heti ensimmäisenä moikkaamassa Sallaa, poni käveli innoissaan portille, jota vastaan nojasin. "Terve tyttö! Mä tulin vaan moikkaamaan sua, tänään en ratsasta." sanoin tammalle tuijottaen sen tummiin silmiin. Salla seisoi vielä hetken edessäni samalla kun rapsutin sitä otsasta. Damon alkoi ihmetellä että kuka siellä aidan toisella puolella oli, ja näin ollen ravasi Sallan luokse. Siitähän tamma ei pitänyt lainkaan, vaan laittoi korvat luimuun ja näytti hampaitaan Damonille. Damon raukka säikähti ja juoksi pihaton toiseen päähän Jorin taakse. Naurahdin ja jatkoin Sallan silittelyä. Kesken rapsutuksen tallin suunnalta saapui pieni tyttö, ilmeisesti tuntilainen. "Onko toi läikikäs Salla?" tyttö kysyi. "Juu, sepä se. Ratsastatko sillä?" kysyin häneltä. "Kyllä!" tyttö huudahti. Ojensin Sallan vaaleanvihreän riimunnarun pikkutytölle, joka loikkelehti iloisesti tamman luo. Jäin katsomaan kun tyttö otti Sallan kiinni ja vei sen talliin. Tallissa pikkutyttö halusi minun harjaavan Sallaa hänen kanssaan, suostuin hiukan yllättyneenä ja nappasin tamman harjapakista harjan. Kävimme yhdessä hakemassa ponin varusteet, ja kun saavuimme takaisin karsinalle se tuijotti meitä korkean karsinan seinän yli ja näytti joltakin murmelilta! Kikatimme tytön kanssa kovaan ääneen, ja Salla vain tuijotti meitä kysyvästi. Varustimme ponin yhdessä, ja kun se oli varustettu, lähdin kävelemään takaisin kotiin. Arvon murmeli. Harja (ja itseasiassa koko poni) kusas.9 HM, tulee nyt vähän puun takaa että pitikö kisoista kirjoittaa tarina vai oliko se vapaaehtoista? Ja toi kuva vähän paikkaa tätä tylsää tarinaa // Ihana kuva Kisoista ei ole pakko kirjoittaa, mutta oishan se ihan kiva lukea niitäkin välillä
|
|
|
Post by Catherine on Sept 1, 2013 13:30:31 GMT 2
Hoputin keittiön pöydässä istuvaa isääni joka siemaili kahviaan. "Noniin isä lähdetään, tiedän että Salla on kuitenkin piehtaroinut ja se on mudan peitossa..." huudahdin isälle joka vain naurahti vastaukseksi. Pyöräytin silmiäni ja kävin pakkaamassa loput tavarat kasaan. Viimeinkin pääsimme lähdettyä kotipihasta. Ajattelin ihan paniikissa miten kisat menevät, onko Sallasta muuttunut ruskea mutantti, mitä jos tipun kesken kaiken... Jep, aivoni olivat täysin sekaisin kisoista. Saavuttuani tallille nappasin tavarani takapenkiltä ja kävelin reippaasti tallille, ja vilkaisin siinä samassa missä kunnossa Salla oli. En nähnyt sitä, joten jatkoin matkaani tallin oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuoneessa vilisi porukkaa, kaikki juttelivat kisoista. Katsoin ympärilleni ja kävin viemässä tavarani kaappiin. Kävin katsomassa muitten hoitajien kanssa lähtölistoja ja sen jälkeen kävin hakemassa Sallan. Vilkuilin Aidan yli samalla kun hain riimunnarun. Yhtäkkiä pihatosta astui ulos haukotteleva poni joka tuijotti minua väsyneillä silmillä. Se oli Salla! "Siellähän sinä olet unikeko, mennäänpäs." kerroin lempeällä äänellä tammalle. Talutin Sallan talliin ja harjasin sen niin puhtaaksi kun vain pystyin. Katsoin kelloa ja tajusin että minun olisi pitänyt olla verkkaamassa nyt jo! Hain Sallan varusteet salaman nopeasti ja talutin sen kentälle jossa verkkasin sen pikaisesti. Salla tuntui verkassa tosi hyvältä, se liikkui yllättävän hyvn eteen ja kuunteli pienimpiäkin apuja. Kun kuulin nimeni kuulutettavan, jähmetyin paikalleni ja menin kauhuissani radalle Sallan kanssa. Kertasin radan vielä nopeasti päässäni ja yritin rentoutua hengittämällä rauhallisesti. Ravasin sitten keskihalkaisijalle hymyillen kohti tuomareita. Rata meni ihan hyvin, mutta laukat nousivat liian myöhään ja temponlisäyksessä suurta muutosta ei tapahtunut. Emme sijoittuneet, mutta olin todella tyytyväinen Sallaan. Seuraavaksi olisi esteluokka. Otin pari verkkahyppyä molempiin suuntiin koska se tuntui riittävän oikein hyvin. Kun tuli meidän vuoro, ravasin radalle ja tervehdin. Pillin soitosta Salla lähti hirmuiseen laukkaan, mutta sain sen hiljennettyä hyvään tahtiin. Ensimmäinen este meni todella hyvin, paikka löytyi heti ja hyppy oli todella hyvä. Toinenkin este meni hyvin, mutta kolmannella Salla alkoi jäkittää paikallaan, eikä tahtonut mennä esteen lähelle. Napautin raipalla kaulalle ja se ampaisi taas hirmuiseen kiitolaukkaan. Pidätin sitä minkä pystyin, mutta se hyppäsi liian kaukaa, ja ylin puomi tipahti. Pidätin kunnolla esteen jälkeen, mutta siitähän tamma ei pitänyt yhtään, vaan heitti kaksi jättipukkia. Tarrasin sen harjasta kiinni ja itsepäisesti ohjasin sen seuraavalle esteelle. Loput esteet se hyppäsi hyvin, eikä järjestänyt esteiden välissä mitään showta. Olin tyytyväinen rataan koska ei tullut paljoa virhepisteitä, mutta toisaalta Sallan sekoilut tuotti meille paljon lisäsekunteja. Saavuin talliin hyvillä mielin ja halasin ponia. Suukotin myös sen otsaa, jonka jälkeen harjailin sitä ja vein tavarat paikoilleen. Talutin sen pihatolle ja kävin katsomassa vielä muitten ratoja kunnes isäni kurvasi tallin pihaan ja lähdin kotiin. 10 HM !! En oikein panostanu tähän tarinaan, mutta toivon että kuitenkin kelpaa :3 // Kelpaa vallan mainiosti! Spessu tulossa kunhan ehdin sen piirtämään!
|
|
|
Post by Mila on Sept 3, 2013 13:39:29 GMT 2
10HM!
|
|
|
Post by Catherine on Sept 29, 2013 18:50:33 GMT 2
|
|
|
Post by Catherine on Oct 12, 2013 16:13:13 GMT 2
Tuijotin tuntilistaa ja yritin löytää Sallan nimeä lauantain tunneilta. Onnekseni se ei ollut tunnilla, joten pääsisin ratsastamaan ihan rauhassa. Iloisena tepastelin pihatolle ja moikkasin Sallaa joka möllötti pihaton edessä. Tamma käänteli korviaan uteliaasti, muttei liikkunut senttiäkään paikaltaan. Sujahdin lankojen välistä riimunnaru käsissäni tarhaan, ja kävin hakemassa Sallan. Salla alkoi heti olla kiinnostuneempi ja hamuili taskujani herkkujen toivossa. Talutin tamman sisälle ja aloin hoitamaan sitä. Salla seisoi nätisti paikallaan ja hirnahteli silloin tällöin muille tallissa oleville hevosille. Letitin Sallan harjan ja otsatukan ja etsin tallin satulahuovista vaaleanpunaista huopaa. Löydettyäni tarpeeksi pienen huovan, kävin varustamassa Sallan. Käärin sille myös vaaleanpunaiset pintelit, ja vaihdoin itsellenikin vaaleanpunaisen hupparin. Sitten talutin Sallan maneesiin. Maneesiin saavuttuamme aloin kantaa tolppia ja puomeja sinne tänne. Salla seurasi epävarmasti perässäni, ja muutaman kerran säikähti. Saatuani kaikki esteet paikoilleen, kiristin Sallan satulavyötä ja hyppäsin selkään. Keräsin ohjat samantien ja pyysin sitä reippaaseen raviin. Ihan kuin Salla olisi lukenut ajatukseni, se lähti reippaseen raviin ja liikkui todella hyvin. Aloin pikkuhiljaa nostamaan laukkaa, ja Salla nosti ensimmäiset kerrat hitaasti ja lähti kiitolaukkaan. Muutaman huonon noston jälkeen se nosti laukan terävästi ja ei lähtenyt kiitolaukkaan. Otin myös toiseen suuntaan ravia ja laukkaa, jonka jälkeen annoin pitkät ohjat. Välikäyntien jälkeen aloin hyppäämään pientä ristikkoa. Nostin laukan ja Salla lähti innokkaasti estettä kohti. Pidätin poni ja yritin istua rauhassa sen selässä. Askeleet menivät päin mäntyä, joten päätin tulla sen toisen kerran ravissa. Ravissa Salla kuunteli nöyrästi ja hidasti pienimmästäkin pidätteestä. Paikka osui kohdalleen ja hyppy oli todella hyvä. Esteen jälkeen nostin laukan ja suuntasin uudestaan ristikolle. Tällä kertaa Salla oli vähän paremmin lapasessa, ja paikka osui kohdallen. Tulin sen vielä muutaman kerran, ja sitten vaihdoin suuntaa tullakseni sen eri suunnasta. Salla oli taas alussa vähän hölmö, joten tuli sen tähänkin suuntaan ensimmäisen kerran ravissa. Ravissa meni taas hyvin, kuten myös laukassa. Huomasin että Mila ja Rebekka oli tullut katsomoon, ja seurasivat menoani. "Haluatko et mä nostan jotakin estettä?" Rebekka kysyi ystävällisesti. "No... Jos viittisit, niin ton ristikon vois nostaa ja sit toi pysty vähän isommaksi." vastasin ujosti tytölle joka kuunteli ohjeitani tarkkaavaisena. "Mites Salla on muuten mennyt?" Mila kysyi. "Ihan ok, ekat hypyt se vähän kiiti..." vastasin naiselle joka nyökkäsi hymyillen. Kun Rebekka oli taas turvallisesti katsomossa aloin hypätä radanpätkää. Nostin laukan ja suuntasin nostetulle ristikolle. Salla tuli vähän liian juureen, joten käänsin tamman samalle esteelle uudestaan. Tällä kertaa paikka osui oikeaan, ja pystyin jatkamaan seuraavalle esteelle. Salla alkoi hidastamaan ennen pystyä ja muuttui hiukan veteläksi. Painoin pohkeeni terävästi ponin kylkiin, mutta se ei tehonnut. Käänsin ihmeissäni sen voltille ja napautin raipan sen lavoille. Se ei tehonnut. Aloin huolestua, joten hidastin ravin kautta käyntiin. Milakin katsoi Sallaa hiukan ihmeissään. Lopulta hän käski minua tulemaan hänen luokseen. Ratsastin Sallan hänen eteensä, ja Mila ojensi minulle pidemmän raipan. "Laita se menemään eteen." Mila sanoi jyrkästi. Katsoin naista hiukan epävarmana, mutta päätin totella häntä. Heilautin raipan Sallan takamukselle, ja se lähti taas eteenpäin. Aloitin radan uudestaan, ensimmäinen ja toinen este meni todella hyvin, kuten myös kolmas. Menin radan vielä toiseen suuntaan ja sitten pidin taas pienen kävely tauon. Sen jälkeen hyppäsin vielä kerran radan ja aloin lopetella. Loppuverkassa Salla tuntui todella hyvältä. Lopetettuani ratsastuksen ja korjattuani esteet harjasin ponin läpikotaisin, mutta päätin vielä suihkuttaa sen. Kävin tarkastamassa ettei pesuboksissa ollut ketään, ja sitten talutin Sallan sinne. Avasin hanan ja Salla katsoi minua kauhstuneena. En voinut kuin nauraa ponin tyhmälle ilmeelle. Suihkutettuani ponin läpikotaisin laitoin sen jalkoihin linimenttiä. Sitten vein sen hetkeksi tyhjään karsinaan että se kuivuisi hiukan ennen ulos lähtöä. Putsasin tamman harjat sen karvoista ja kävin viemässä tavarat paikoilleen. Vaihdoin Sallan oman huovan takaisin satulaan ja vein vaaleanpunaisen huovan pesuun. Kun kaikki oli valmista, hain pikkuponin karsinasta ja vein sen pihatolle. Salla melkein talutti minut tahalle, koska sinne oli tullut heinät. Avasin portin ja päästin tamman syömään. Huomasin siinä samassa että äitini kurvasi pihaan, joten lähdin siitä sitten kotiin. 12 HM, tää oli vähän hutastu, mut toivon et silti saat selvää
|
|
|
Post by Catherine on Oct 20, 2013 21:38:31 GMT 2
Epäilen ettei mene hoitomerkintänä, mutta Piirsin Catherinen piirtämässä Sallan "sarjakuva"-versiota! Huomaa etten osaa piirtää käsiä
|
|
|
Post by Catherine on Nov 1, 2013 22:00:07 GMT 2
Maastolenkillä Sallan kanssa. Oon taas piirrelly ihan liikaa, toivottavasti ei haittaa. Jospa alkaisin nyt kirjoittamaan enemmän 14 HM
|
|
|
Post by Catherine on Nov 14, 2013 17:49:24 GMT 2
Putsailin taukohuoneessa Sallan satulaa ja suitsia. En jaksaisi lähteä ratsastamaan millään, koulu stressasi liikaa jonka vuoksi päätäni särki koko ajan. Päätin kuitenkin näyttää tallille läsnäoloni, joten päätin vain putsata tavaroita. Siinä samassa taukohuoneen ovi ammahti auki, ja sisään asteli Jonnaaw. Tervehdin tyttöä, ja jatkoin sitten omia puuhiani. Hän moikkasi minulle takaisin, ja kertoi ettei millään jaksaisi ratsasta tänään. Keskittymiseni herpaantui putsaamisesta, ja käännyin ympäri nähdäkseni tytön ja vastasin että sama täällä. Jonnaaw istuutui viereeni, ja aloimme jutella mitä voisimme tehdä. "Jos lähdettäisiin taluttamaan niitä?" Jonnaaw kysyi innoissaan. "Siellä on niin pimeää, ei oikein huvita..." vastasin. "Hmm... Jos juoksutettaisiin?" hän kysyi. Mietin asiaa hetken, ja nyökkäsin vastaukseksi. Pian olimmekin hakemassa shettiksiä pihatolta. Harjasimme ponit nopeasti, etsimme juoksutusliinat ja raipat, ja sitten olimme valmiita. Talutimme pörröiset karvaturrit maneesiin, ja taluttelimme niitä aluksi. Salla köpötteli rauhassa mutta heräsi heti kun aloimme ravata. Salla ravasi korvat höröllä eteenpäin ja sen pienet jalat vipattivat edestakaisin. Sallalle tämä näytti olevan tuttua, se ravasi hienosti ympyrällä. Eetu taas pukitteli ja ihmetteli mitä sen pitää tehdä. Katselin aina sivusilmällä mitä Eetu tekee, onneksi Jonnaaw sai sen aina aisoihin. Laukassa Salla otti Eetusta vähän mallia, ja heitti parit pukit. Eetu riemastui Sallan pukeista niin paljon että heitti kunnon rodeonäytöksen. Katsoin kauhuissani kuinka Eetu vaan veuhtoi liinassa eikä rauhoittunut millään. Onneksi Mila saapui sillä hetkellä maneesiin, ja kiiruhti Jonnaawin apuun. Hetken päästä kaikki oli taas normaalisti. Päätimme lopetella siihen, olimme kuitenkin juoksuttaneet ainakin puoli tuntia. Mila kyseli minulta miten Salla meni, vastasin että todella hyvin. Nainen nyökkäsi hymyillen ja lähti sitten talliin. Kävelimme loppukäynnit ja menimme myös talliin. Kun olin laittamassa Sallaa pois, puhelimeni soi. Äitini olisi nyt pihalla odottamassa minua. Pyysin nopeasti Jonnaawia hoitamaan Sallan puolestani, tyttö nyökkäsi iloisesti. Kiitin ystävällisesti ja lähdin. 15 HM, ei kyllä ihan mikään loistotarina, kelvatkoon nyt kuitenkin
|
|
|
Post by Mila on Nov 19, 2013 15:02:07 GMT 2
|
|
|
Post by Catherine on Nov 25, 2013 18:07:27 GMT 2
Tän jos viittisit lisäillä kanneks 16 HM
|
|
|
Post by Catherine on Dec 6, 2013 17:19:22 GMT 2
Löntystin lumisateessa tallille. Kun varpaat ovat tunnottomat ja lunta tulee niin ettei nää eteensä, tekisi kyllä mieluummin jäädä kotiin lämpimän peiton alle. Kuitenkin pakotin itseni liikkeelle, ja tässähän minä kävelin Vaahterapolkua päin- tai ainakin toivoin niin, tässä lumipyryssä eksyisi ihan varmasti. Pikkuhiljaa aloin tunnistamaan punaisen tallin, tarhoja ja maneesin. Kiihdytin vauhtia päästäkseni nopeammin talliin suojaan lumelta. Lumi, miksi tuollaista pitää edes olla olemassa.
Tallin taukohuoneessa oli muutamia hoitajia, jotka hekin valittivat huonosta ilmasta. Monet olivat suunitelleet lähtevänsä maastoon. Istuin hiljaa ja kuuntelin muiden keskustelua. Lopulta lähdin Lispen ja Kapen kanssa hakemaan hevosia. Tytöt lähtivät etsimään omia hoitsujaan, kun minä taas tepastelin pihatolle. Siellä se Salla sitten seisoi, katseli portille ja heilutteli korviaan edestakaisin. Salla antoi kiltisti kiinni, ja sipsutti vieressäni kun menimme talliin.
Vein Sallan tyhjään karsinaan, hain sen tavarat karsinan eteen, tarrasin kovasta harjasta kiinni ja palasin karsinaan. Edessäni oli omahyväisellä katseella varustettu läpimärkä pikkuponi. Katsoin Sallaa kettuuntuneesti, ja kävin hakemassa pyyhkeen, jospa sillä Sallasta saisi edes vähän kuivemman. Hinkkasin ponia kaikkialta, ja kyllähän siitä loppujen lopuksi vähän kuivempi tuli. Kävin viemässä pyyhkeen kuivumaan, ja palasin harjaamaan tammaa. Päätin mennä ilman satulaa, joten lämmitin sen kuolaimia käsilläni ja laitoin fleecen sen selkään. Varustin myös itseni, ja sitten lähdimme maneesiin. Maneesissa ei ollut kuin kaksi ratsukkoa, joten sinne mahtui hyvin. Hyppäsin Sallan selkään ja yritin olla häiritsemättä muita ratsukoita. Pikkuhiljaa aloin kerätä ohjia ja ravata. Salla ravasi reippaasti eteen ja kuunteli pienimmätkin avut yllättävän hyvin. Tein jumppaavia tehtäviä ja erilaisia kiemurateitä. Koitin myös käynnissä pohkeenväistöä. Takapää jäi metsään ensimmäisissä väistöissä, mutta viimeiset sujuivat hyvin. Laukkailin suoria uria, koska olen huomannut suorien urien olevan Sallalle haastavampia kuin ympyrät. Salla oli ylipäänsä koko tunnin oikein mallikkaasti. Kävelin loppukäynit maastakäsin kentällä, maneesiin alkoi nimittäin tulvia ratsukoita...
Kentällä ei ollut ketään. Vain yksi valotolppa tallin vieressä valaisi lumista kenttää. Ohut lumikerros narskui jalkojeni alla, muuten oli aivan hiljaista. Lunta ei enää tullut, vaan kaunis tähtitaivas oli auennut yläpuolellamme. Noin 15 minuutin käyntien jälkeen vein Sallan karsinaan että saisin sen hoidettua, ja hoitamisen jälkeen vein sen ulos. Sitten jouduinkin lähtemään kotiin.
17 HM
|
|
|
Post by Catherine on Jan 2, 2014 18:48:02 GMT 2
1.1.2014
Eilinen myöhään valvominen ei tainnut olla kovin fiksu idea, olin ihan rättiväsynyt tänä aamuna. Olin kuitenkin lupaillut Milalle tulevani tänään tallille, auttaisin häntä aamutallissa. Viime yönä oli satanut hiukan lunta, ja lämpömittari näytti olevan miinuksen puolella. Ohut lumikerros pöllähti lenkkareideni alta, ehkä minun pitäisi hankkia talvikengät tallille, varsinkin kun nykyiset kengät ovat kangaskengät, ja niihin on jo muodostunut muutama reikä. Takerruttuani omiin maailmoihini, olin tuota pikaa Vaahterapolun pihalla. Taivas oli vielä sysimusta, mutta tallin ikkunoista heijastui hiukan valoa. Kävelin reippaasti talliin sisään ja etsin katseellani Milaa. "Haloo?" sanoin hiljaa. "Täällä, rehupuolella!" Mila huikkasi iloisesti. Jatkoin matkaani rehupuolelle ja tervehdin työntouhussa ahertavaa Milaa. "Ihanaa että joku auttaa minua, eilisen jälkeen olen ollut hiukan väsynyt..." nainen sanoi ja haukotteli heti perään. Kyselin mitä teemme ensin. "Sinä jäät tänne sekoittamaan yksityisten mössöt, kun minä käyn ruokkimassa päätallin possu... Siis tuntihevoset." Siinä samassa nainen katosi rehuhuoneesta, ja minä jäin yksin tekemään yksityisten ruoat. Katsoin tarkkaavaisesti mitä kukakin syö, ja kuinka paljon. Moneen kertaan tarkastin ohjeen uudelleen etten unohtanut mitään. Kun Mila oli saanut jaettua aamukaurat tuntihevosille, menimme yhdessä viemään aamupalan myös yksityisille. Ulkona ei ollut kovinkaan kylmä, joten vain muutama hevonen sai loimen niskaansa. Kun kello alkoi lähennellä 7:00, lähdimme viemään hevosia pihalle. Sain itse viedä tuntiponit ulos. Kun kaikki hevoset olivat tarhoissaan, haimme kottikärryt Milan kanssa ja aloimme putsata karsinoita. Tunnin sisällä jokainen karsina oli puhdas, ja talli melkein kokonaan lakaistu. Päätimme pitää pienen tauon ja rojahdimme taukohuoneen sohvalle. Juttelimme niitä ja näitä Milan hakiessa kahvia vähän väliä. Juttelimme varsin paljon Sallan astutuksesta, josta olin todella kiinostunut. Mila kertoi hienosta orista ja siitä, minkä värinen varsasta saattaisi tulla. Kuuntelin innoissani naisen vieressä, kunnes oli aika viedä päiväheinät hevosille. Toden totta, olimme jutelleet pari tuntia huomaamatta ajan kulua! Kun kaikki hevoset rouskuttivat tyytyväisinä heiniään, minä kävin hakemassa Sallan sisälle harjattavaksi. Tamma möllötti rennosti paikallaan ja nautti täysin siemauksin harjaustilanteesta. Aamulla olin ajatellut meneväni ilman satulaa, koska en kuitenkaan jaksaisi tehdä mitään, mutta nyt kun olin virkeä, päätin mennä kunnolla koulua. Kun olimme ponin kanssa varustauduttu, suuntasimme maneesiin. Kiristin vyön ja vaihdoin jalustimet oikean mittaisiksi, ilmeisesti viimeksi sillä oli mennyt joku pikkuinen, koska harvemmin sillä on jalustinhihnat lyhyimmillään. Asetin jalkani jalustimelle ja ponkaisin itseni Sallan selkään. Siinä samassa tamma lähti itse liikkeelle, ohjasin sen vain uralle. Alkukäyntien jälkeen otin ravia, tein kaikenmaailman käännöksia ja jumppaavia tehtäviä saadakseni ponin letkeäksi. Salla liikkui hyvin eteen, mutta takajalat laahasivat perässä. Näin ollen pistin tammaan vielä hiukan vauhtia ja pikkuhiljaa se otti takajalat mukaan. Mila oli haudanhiljaisena ilmestynyt maneesiin, ja katseli menoani kiinnostuneena. Suoralla uralla laukka on hiukan haastavaa Sallalle, joten treenasin laukkaa urilla ja keskihalkaisijalla. Alussa tamman laukka ei muuttunut yhtään paremmaksi, mutta viimeisissä laukoissa se alkoi sujumaan oikein hyvin. Loppuraveissa tein helppoja tehtäviä, olihan poni ne ansainnut mallikkaasta työnteosta. Loppukäynnit kävelin maastakäsin. Talliin oli kertynyt jo liuta alkeistuntilaisia, muutama heistä tuli innoissaan katsomaan kun hoidin Sallaa pois. "Ihana! Minkä niminen tuo on?" eräs tytöistä kysyi innoissaan. "Sen nimi on Salla." vastasin lempeästi tytölle, joka nyökkäsi vastaukseksi. Olin niin kiltillä tuulella, että annoin näitten tyttöjen harjata Sallan, ja taluttaa se ulos. Vaikka tottakai minä vieressä seisoin koko ajan ja neuvoin aina kun tytöt sitä tarvitsivat. Kun Salla oli turvallisesti pihatossa, etsin Milan käsiini ja kysyin oliko hänellä tänään muuta hommaa. "Eipä ole, iltatalli on Sarin, joten olet vapaa." Mila vastasi huvittuneena. "Selvä, no minäpä tästä lähden kotiin." vastasin, ja lähdin kävelemään kotiin. 18 HM
|
|
|
Post by Catherine on Feb 2, 2014 10:19:36 GMT 2
|
|
|
Post by Catherine on Feb 18, 2014 9:54:43 GMT 2
18.2.2014
Kävelin loskassa tallille moikkaamaan Sallaa. Varsan pitäisi syntyä ensi kuussa, joten en viitsinyt rasittaa Sallaa turhalla ratsastuksella. Taivas oli tasaisen harmaa, vettä tihutti hiukan. Ohikiitävissä autoissa oli väsyneen näköisiä ihmisiä- toisaalta kello oli vasta yhdeksän aamulla. Kaivoin taskustani puhelimen ja kuulokkeet, asetin kuulokkeet korville ja laitoin musiikkia soimaan. Pian olinkin perillä. Salla torkkui pihaton portilla, kuten myös muut pihaton asukkaat. Huomasin Sallan valtavan mahan. "Salla.", kuiskasin hiljaa. Poni raotti hiukan silmiään, muttei liikahtanut. "Oletpas sinä pulskistunut.", jatkoin. Salla sulki silmänsä ja jatkoi uniaan. Lähdin tallin puolelle katsomaan oliko siellä ketään. "Kello on yhdeksän aamulla, miksi joku olisi hereillä?", mutisin itsekseni. Löysin kuitenkin oleskeluhuoneesta Kapen, tervehdin häntä ja kyselin aikoiko hän ratsastaa tänään. "Kyllä varmaan, en vaan vielä tiiä että mitä tekisin.", tyttö vastasi. Nyökkäsin vastaukseksi ja istuuduin sohvan reunalle. Juttelimme niitä ja näitä hetken ajan, kunnes Kape lähti hakemaan Annaa. Päätin lähteä samalla oven avauksella ulos, ajattelin että voisin tehdä pikkuisen kävely maastolenkin Sallan kanssa, että se saisi edes jonkinnäköistä liikuntaa. Salla oli nyt hereillä, ja söi heinää muiden kanssa. Lähestyin pihattoa, ja päästyäni portille kaikki ponit tuijottivat minua samalla kun ne mussuttivat heinää. Pujahdin portista sisään ja otin Sallan kiinni. Tamma lähti reippaasti mukaani ja käännyin maastoja päin. Salla kulki vieressäni rennosti, se haisteli kaikkea maassa olevaa ja välillä minuakin. Se ilmiselvästi nautti tästä pikkulenkistä- ainakin yhtä paljon kuin minä. Huomaamattomasti oli kulunut 45 minuuttia, ja suuntasin pihatolle. Päästin Sallan takaisin pihattoon, se lähti korvat luimussa hätistämään ruunat heinien rippeiden luota, ja ruunathan lähtivät pää viidentenä jalkana pois. Salla laski päänsä heinätuppoon ja alkoi syömään. 20 HM
|
|
|
Post by Catherine on Apr 28, 2014 15:00:15 GMT 2
Kaikki Monet on tehnyt tälläisen, liityn siis massajoukkoon S = Suloinen. Kirjavat shettiksethän ovat ihania! A = Arvaamaton. Ensiksi poni voi olla aaw-ihq-söpöliini-tuitui- poni, ja toisella sekunnilla raaka lihansyöjä. Hetkinen? L = Lihava. Se ehti jo pölliä mun porkkanat. L = Lauhkea. Kuin lammas.A = Arvokas.
21 HM
|
|
|
Post by Catherine on May 29, 2014 21:55:26 GMT 2
29.5.2014
Avasin taukohuoneen oven varovasti ja menin sisään. Huoneessa ei ollut ketään, paitsi tietenkin Tohelo joka tuli häntä kiemuralla kiehnäämään jalkojani vasten. Kumarruin kissan tasolle ja paijasin sitä pari kertaa, jonka jälkeen nousin ylös ja istahdin sohvalle. Tänään minun pitäisi taluttaa yhtä tyttöä, koska viime kerralla hän tippui ja vaati seuraaville kerroille ehdottomasti taluttajan. Yhtäkkiä taukohuoneen ovi avautuu ja Satu tuli sisään. "Moi, mitäs sä täällä teet?", Satu kysyi hiukan ihmeissään. "Mun pitää taluttaa yhtä tyttöä joka tippu viime kerralla.", vastasin "Aa, selvä. Mä oon lähdössä hakemaan Ninniä harjattavaks, haluutko tulla hakee sen mun kaa?", tyttö kysyi viekas virne kasvoillaan. Nyökkäsin ja siinä samassa pomppasin ylös sohvalta Sadun mukaan. Hetken päästä saavuimme Ninnin tarhalle. Tamma huomasi omistajansa tulleen ja käveli portille päin. Satu pujahti lankojen välistä kaksi riimunnarua kädessään, laittoi toisen narun kiinni Ninnin riimuun ja toisen... Varsalle? "Hetkonen, onko toi Ninnin varsa?", kysyin ihmeissäni. "On joo, sä saat taluttaa sitä.", Satu vastasin nauraen. "Sen nimi on sitten Lakki." Satu tyrkkäsi Lakin riimunnarun minulle ja lähdimme kävelemään tallia kohti. Se toimi aika hyvin riimu päässä- tai mitä nyt tuon ikäiseltä varsalta voi odottaa. Jätin varsan Sadulle ja lähdin hakemaan Sallaa sisälle. Sallan ratsastaja ei ollut vielä ilmestynyt paikalle ja aikaa tunnin alkuun oli enää noin 15 minuuttia, joten päätin hakea sen sisälle jo nyt. Salla antoi helposti kiinni ja käveli myös hyvin perässäni talliin. Jätin tamman karsinaan ja kävin hakemassa sen harjat ja varusteet. Kymmenen minuutin päästä ratsastajaa ei vieläkään kuulunut, joten aloin harjaamaan ja varustamaan Sallaa valmiiksi. Vilkuilin vähän väliä ovelle, josko sieltä tulisikin ponin ratsastaja. Päätin lähteä muiden ratsastajien kanssa maneesiin, ainakin saisin kysyttyä tuleeko tyttö ollenkaan tunnille. Pian ruskeatukkainen tyttö saapui maneesiin äitinsä kanssa, joka pahoitteli myöhästymistä Helenalle. "Eipä se mitään, Sallan hoitaja oli laittanut ponin valmiiksi.", Helena vastasi. Tyttö tuli luokseni ja autoin hänet selkään. Sitten lähdimme kiertämään uraa pitkin ohjin. 22 HM Vähän huono tuli muttamutta
|
|