|
Post by Mila on Jan 4, 2013 19:03:34 GMT 2
MISSIN APPEAL SimoConnemara, ruuna Syntynyt: 2006 Huomioitavaa: Esteille suojat etusiin, raippa koulutunneille Hoitaja: Evie (heinäkuu 2013 ->) HoitajahistoriaBansku (huhtikuu 2013) Vuokralla Paukkiksella 4.1. - 4.2.2013 Sanna (kesäkuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 17, 2013 18:13:06 GMT 2
Ensimmäinen kerta(ko)
Tänään päädyin jälkiistuntoon, koska saatoin lyödä naamaan meidän luokkalaista poikaa ja saatoin tönäistä samalla jonkun hankeen. Että näin siinä pitikin käydä. No sitten muistin kesken jälki-istunnon, se maastoreissu. Keksin siinä tekosyyn (hammaslääkäri) ja pääsin sitten lähtemään. Käväisin kotona ja eikun ajamaan tallille.
Tallilla olikin jo Iida ja Petra. He olivatkin odotelleet minua jonkin aikaa. Pahoittelin viivästystä ja sitten päästiinkin hakemaan heppoja. Simo odotteli portilla ja hörisi kun lähestyin sitä. Rapsutin ruunan poskea ja nappasin sen kiinni. Sitten Avasin portin ja raahasin Simon talliin. Jätin ruunan käytävälle ja menin katsomaan kun Petra jahtasi Hukkista. Taputimme Petralle ja Hukkikselle, Petran saatua orinsa kiinni. Menimme talliin ja laitoimme hepat kuntoon.
Simo oli todella upean kiltisti. Vaikka nyrpisteli satulavyön kanssa ja ei meinannut nostaa jalkojaan. Mutta kaiken sain valmiiksi. Lämmitellessäni kuolaimia kurkkasin, missä vaiheessa muut olivat. Fjantti oli jo melkein valmis ja Hukkis vastusteli vyötä pullistelemalla. Suitsin ratsuni ja kun kaikki olivat valmiita. Kävin antamassa puhelin numeromme muille ja kerroin Milalle lähtevämme maastoon.
Nousimme satuloihin ja lähdimme jonossa tallaamaan valkoisella tiellä. Simo oli oikein rauhallinen, vaikka Hukkis hieman takana sähelsikin. Iidan ratsu Fjantti kulki edellä ja vaikutti oikein rauhalliselta. Mutta kun auto ajoi ohitse, niin Simo steppasi ja Fjantti pysähtyi, mutta matka jatkui. Otimme ohjia käteemme ja lähdimme ravaamaan. Simon ravi jyskytti ja kun siirryimme laukkaan. Lähtivät hevoset käsistä ja se johtui siitä että alkoi Hukkis kilpailla muiden kanssa. Onneksi lopulta Hukkis hidasti ja niin tekivät Iidan ratsu ja minunkin lopulta pysähtyi odottamaan muita. Jatkoimme matkaa rauhallisesti ravaten. Ja sitten lähdimme palaamaan tallia kohti. Simolle tuli vähän kiire kotiin ja se rynni tai siis suorastaan pomppasi Fjantin kylkeen ja olin lähellä tippua ja Iida myös. Laskeuduimme ratsujen selästä tallipihalla ja lampsimme talliin. Riisuimme ratsumme ja heitimme loimet hikisten heppojen päälle.
Veimme hepat ulos ja sitten sattui jotain ikävää. Petra oli hakemassa Usvaa ja kun hän tuli taukohuoneeseen. Huomasimme että hänen naamansa oli aivan veressä ja ilmeisesti hän oli pyyhkinyt veriään paitaansa. "yak" Tulin ajatelleeksi, suljin silmäni ja nielaisin. Kaivoin pakistani pyyhkeen ja ojensin sen Petralle. -Mutta nyt se menee likaiseksi. Petra intti -Sen voi pestä. Minä kerroin -okei. Petra myöntyi ja alkoi pyyhkiä naamaansa ja käsiään. Sitten en enää voinut olla samassa huoneessa ja sitten lähdin katsomaan Pokea. Ruuna makasi karsinassaan torkallehden. -Herätys. Minä häiritsin. Poke huokaisi syvään, niin että turpeet leijjailivat ilmassa. Päätin sitten olla häiritsemästä ja sitten kävin moikkaaamassa Lallaa. Tamma oli valveilla ja hörähti minut nähdessää. -Joo, joo. Tässä ollaan.. Taputin tamman kaulaa ja kuulin taukohuoneen ovelta räkätystä. "Markus" minä huokaisin. Ravistelin päätääni ja kädet taskuissani tepastelin ulos.
Lähdin juoksemaan ja juoksin kotiin asti.
~paukkis & Simo
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2013 18:32:28 GMT 2
Maastossa 14.4.2013 Tallikamppeet päälleni laitoin, normi vaatteet laatikkoon taitoin. Autoon menin istumaan, tallille pääsyä odottamaan. Matka sujui joutuisasti, todellakin kepeästi! Oltiinkin jo tallilla, eikä missään hallilla! Simon tarhasta nappasin, ja harjat käteeni nappasin. Simon huolella harjasin, kunnes aivan väsähdin. Satulan mukaani nappasin, ja suitsetkin käteeni kaappasin. Varusteet Simolle laitoin, ja loimen pois taitoin. Simon selkään hyppäsin, ja hiukset kiinni myttäsin. Maastoon menosta ilmoitin, ja askelein lähdin pikaisin. Maastossa kiemuroita tein, ja Simon kaikkialle vein. Tiet ja metsät kolusin, kunnes tallille palasin. Selästä alas loikkasin, ja parille tyypille moikkasin. Varusteet pois otin, ja seisoskelin vielä tovin. Simon vein tarhaan, suureen, suureen hakaan. Omenaa sille annoin pari, ja kotiin lähdin kyydillä Arin. // Olipas erilainen ensimmäinen hoitotarina! Ja se ei todellakaan ole huono juttu! Kiitoksia kovasti runosta, piristi kyllä päivää ! - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 20, 2013 7:04:52 GMT 2
Otin kaapistani muovipussin, jossa oli tallivaatteeni. Kun avasin sen, sieltä syöksyi iiihana tuoksu kasvoilleni. Aloin pukea vaatteita päälleni ja hupsista keikkaa, olinkin jo valmis. Laitoin yökkärin juuri petaamalleni sängylle nätissä pinossa. Avasin huoneeni oven ja Nana syöksyi nuolemaan minua heti (Nana on siis koirani).
- Noniin, noniin! Olisinko nyt varmasti märkä joka puolelta! naurahdin, kun Nana nuoli minua. - Minun on mentävä tallille moikkaamaan Simoa, mutta voisinkin tällä kertaa ottaa sinut mukaani!
Otin Nanan liekaan ja lähdin käppäilemään tallille. Matkaa oli noin 3 kilometriä, mutta ei pieni hengästyminen mitään haittaisi. Nana jolkotteli edelläni innokkaana ja pysähtyi tuon tuosta nuuhkimaan jotain kuusen juurta. Puolentunnin taivalluksen jälkeen olimmekin jo tallilla, jossa Simo jo odotteli minua. Päästin Nanan leikkimään pihalle leikkimään ja lähdin itse hakemaan Simoa. Otin Simon kiinni tarhassa ja annoin sille omenan. Vein sen karsinaan ja hain harjat. Simo seisoskeli kiltisti karsinassaan. Harjasin sen kauttaaltaan. Hain sen varusteet ja vein harjat samalla pois. Laitoin sille vain suitset päähän. Tänään menisin ilman satulaa. En menisi hullun kovaa, koska tuntilaisia alkaisi parin tunnin päästä virrata tallille.
- Nonni! Vihdoin valmis! huokaisin ja vein Simon ulos.
Lähdimme maastoon hetkeksi tepastelemaan...TAAS! Kävelin siellä hetken aikaa metsäpolkuja pitkin. Simo meinasi koko ajan ryntäillä omille teilleen, joten otin pienen laukkapätkän. Simo meni hurjaa vauhtia. Ihan kuin olisi istunut suihkukoneen selässä! Hiljensin pikkuhiljaa ja lähdin tepastelemaan kohti tallia. Simo oli nyt rauhallinen, mutta ei väsynyt. Se käveli kiltisti tallin pihaan ja antoi minun luisua selästä. Vein sen talliin ja otin suitset pois.
- Nyt sitten tarhaan vain! sanoin Simolle.
Talutin sen tarhaan ja annoin yhden omenan. Siitä Simo nautti täysin sydämmin, aivan kuin se olisi ollut maailman viimeinen omena! Hain Nanan pihalta ja lähdin tepastelemaan kotia kohden.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 17, 2013 16:02:33 GMT 2
Maanantaina pääsin sängystä ylös vasta yhdeltätoista. Tänään olisi vihdoinkin se päivä; saisin kokeilla uutta hoitoheppaa! Samassa olin ylös sängystä ja juoksin alakertaan. Söin ja pesin hampaat. - Nyt voinkin heittää tallikamat suoraan päälle, virnuin isälle. - No heitä ihmeessä! Haluatko muuten kyydin sinne Vaahterapolkuun? Isä pölötti. - No en halua, huudahdin ja nauroin. - Sinne on näet paljon terveellisempää reippailla ja pyöräillä kun vain aina ajella autolla, painotin isälle. - No selvä, isä virnuili. Kello oli vähän vaille yksi iltapäivällä ja astuin Vaahterapolkuun. - Vau... Henkäisin. Tallissa ei ollut ketään, mutta muutaman hepan näin karsinoissaan. Kävelin pitkää tallia pitkin ja katselin ympärilleni. Noh, eipä ympärilläni muuta ollutkaan kun karsinoita, karsinoita, karsinoita. Karsinassa 24 ei ollut ketään, mutta tiesin sne olevan simon. Kurkkasin sisään. Todella hyvännäköinen karsina olikin! Kävelin käytävän päätyyn ja sieltä oikealle. Raotin ovea varovasti. Siellä näytti olevan taukohuone, muttei sielläkään ketään ollut. Olin kuitenkin sopinut aiemmin Milan kanssa, että voin vapaasti kokeilla Simon, eikä hän uskonut että tulisi jotain ongelmaa. Vein kamani taukohuoneeseen ja lähdin tarhoille. Löysin Simon tarhan helposti. Kun Simo näki minut, se juoksi portille. - Moikka Simo, juttelin sille rauhallisesti mutta hilpeästi. Lähdin taluttamaan Simoa. Se lähti nätisti mukaan, ja olin jo onneni kukkuloilla: minulla oli kuin olikin se kauan etsitty hoitoponi! Ajtukseni tyssäsivät kuin seinään, kuten minun ja Simon matkakin; ruohotupsuun. - Simo, nyt tänne! Sanoin tiukasti. En antaisi Simolle nyt tilausuutta syödä kun yhteinen tapaleemme alkoi. Simo nosti päänsä mutta oli repinyt puoli tupsua maasta ja mutusteli sitä tyytyväisenä. Vein sen talliin omaan karsinaansa. Talsin varustehuoneeseen. Silmäilin siellä ympärilleni, mutten ottanutkaan varusteita vaan päätin vilkaista muutkin huoneet. Tarkastin myös taukohuoneen vessan ja rehuhuoneen. Katsahdin myls yksityiseen talliin. Siellä asti en enään käynyt, sillä siellä pyöri joku tyttä. - Moi, sanoin ujosti ja suljin oven. Hain varustehuoneesta Simon harjapakin Laskin sen lattialla ja kipesautin Simon käytävälle. Simossa ei ollut suuria mutia tai muita, joten aloin harjata kovalla harjalla. Sen jälkeen harjasin pehmeämmällä harjalla viimeisimmätkin liat. Sitten aloin putsata kavioita. Kun otin toista etukaviota, Simp pukkasi minua takamukseen. Horjahdin. - Voi Simo! Oletka ollut nätisti näin alkuunsa. Puhuin sille ja puhdistin loputkin kaviot. Otin sne riimun kaulalle ja selvitin harjaa vähäsen. Totesin sne olevan todella puhdas ja kaikin puolin hyvinhoidettu poni. Harjasin vielä pääharjalla sen pään ja jäin hipomaan sen hienoa läsiä. Lopulta laitoin harjat laatikkoon ja vein ne varustehuoneeseen. Nappasin sieltä mukaan suitset ja satulan. Huhuilin Simolle, että se ei pelästyisi hiljasessa tallissa minun palaamistani. Laskin suitset ja nostin satulan kevyesti Simon selkään. Suoristin huovan ja kiristin vähän vyötä. Simo oli tosi nätisti! Sitten aloin laittaa suitsia. Simo alkoi haukotella, ja nauroin sen hassuille ilmeille. Kun laitoin kuolaimia, se avasi suutaan hyvin. Kävin vielä taukohuoneessa hakemassa kypärän ja hanskat. - Nyt menoksi Simo! Huhilin. Otin Simon irti ja lähdin kävelemään ulos tallista. Kun suuntamme kävi kenttää päin, se oikein virkistyi ja alkoi vähän höristä. Muutama heppanen tarhassa nosti päänsä vielä aamupäivän heinistä. Kentällä kiristin vähän vielä vyötä ja nousin selkään. Laitoin jalustimet sopiviksi ja lähdin kävelemään alkukäyntejä. Simo tuntui todella mukavan kokoiselta, ja sillä oli reippaat askeleet. Otin pian ohjaa tuntumalle ja lähdin raviin. Simo vähän pyrähti aluksi, mutta sitten sen ravi oli tasaista. Hain sopivaa kevyttä ravia, kunnes aloin tehdä voltteja. Tunsin kuinka Simo oli herkkä avuilleni. Tein voltteja toiseenkin suuntaan. Sitten istuin harjoitusraviin. Yllätyin suuresti kuinka tasaiset askeleet Simolla olikaan! Tein harjoitusravissa pidennyksiä ja lyhennyksiä. Lyhentää Simo ei oikein tahtonut, mutta käytin vähän voltteja lyhentämisen avuksi. Sitten kävelin hetken puolipitkin ohjin. Sitten aloin kokeilla miten laukannostot sujuvat Simon kanssa. Nostin aluksi vain käynnistä. Simo pyrähti käynnistä laukkaan, ja vähän jatkoikin reipasta tahtia. Jouduin ottamaan vähän pidätteitä mutta Simo kuunteli niitä hienosti! Seuraavaksi nostelin ravista, jolloin meni paremmin. Sitten laukkasin jatkuvasti, mutta tein voltit joka sivulle. Kun olin jo hetken laukkaillut, laskin raviin. Päästin puolipitkälle ohjalle ja ravailin hetken molempiin suuntiin. Sen jälkeen kävelin loppukäynnit. Kun tulin pois selästä, kentälle alkoi virrata tuntilaisia. Mietiskelin että kello oli ilmeisesti kaksi, kun ensimmäinen tunti jo alkoi. Talutin Simon talliin. En halunnut olla jaloissa, joten riisuin kamppeet ripeästi. Harjasin Simon, mutta eihän se ollut juurikaan likaantunut. Otin puhelimellani Simosta muutaman kuvan. Vein Simon takaisin ulos, koska se kerkeää kyllä olla ulkona vielä monta tuntia. Kun palasin, vein varusteet ja harjat takaisin varustehuoneeseen. Menin sitten tutustumaan taukohuoneeseen. Istahdin tallireppuni viereen, ja aloin ottamaan chapsejani pois. Tungin ne reppuuni ja join vähän juomapullostani. Kun olin sulkemassa reppuani, toisesta ovesta tuli se sama tyttö. Nyt hän hymyili. - Moi taas! Nyt vasta tajusin, että olet se Simon uusi hoitaja! Olikos Simo kivana? Tyttö kysyi. - J-joo, ynähdin. Siis joo, Simo oli tosi kiva. - No kiva! Tyttö vastasi. Mitä teit sen kanssa? - No tuota... Kokeilin kaikki askellajit läpi ja myös voltteja tein. Ei mitään erikoista. Vastasin. - Okei. Simo onkin tosi kiva avuille, eikö vain? - Joo! Hymyilin. Ainiin, olen muuten Sanna. Sanoin. - Hauska tutustua, minä olen Amanda, hoidan Nappia! Tyttö hymyili. - Okei, nyt täytyy mennä Siivoamaan tuota Simon karsinaa, mutta nähdään! Sanoin ja menin talliin. Amanda moikkasi ja lähtii myös omille teilleen. Siivosin Simon karsinan pikaisesti, sillä siellä ei juuri ollut kakkaa eikä muuta. Juomakuppikin toimi mainiosti. Kello ei näyttänyt paljoakaan, mutta kävin silti hakemassa reppuni. Ajattelin vielä käydä katsomass Simoa. Matkalla tarhoille kaivoin repusta ohuen takkini, koska oli alkanut tuulla vähän. Kun saavuin tarhalle, Simo oli - niinkuin yleensä - tarhan suulla. Rapsutin sitä ja juttelin sille. Pian puhelimeni alkoi kuitenkin täristä. Sanoin Simolle moikat lähdin kävelemään kotiin puhelimeen puhuen. // Kiva tarina. Tykkäsin. Hyvä että tutustuit jo hieman muihinkin tallilaisiin. Jatka samaan malliin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 19, 2013 14:31:17 GMT 2
Keskiviikkona kävin taas tallilla. Olin vieläkin toooosi iloinen että sain hoitaa Simoa. Vein kamani taukohuoneeseen ja lähdin kohti tarhoja. Tallilla pyöri muutama hoitaja joita en tuntenut, muuten oli aika hiljaista kun ei ollut ratsastukoululaisia. Simo odottikin jo tavalliseen tapaansa tarhan portilla. Nyt se tuli muitta mutkitta reippaasti tallia kohti. - Ei me Simo nyt mennäkkään talliin, sanoin sille viekkaasti kun se vaistomaisesti olisi talsinut talliin. Istahdin vähän matkan päähän tallista nurmikolle ja päästin vähän riimunarusta Simoa syömään. Kaivoin puhelimen taskustani ja laitoin kaverilleni Kaisalle viestin. "Moikka! Haluaisitko joskus tulla katsomaan tänne Vaahterapolkuun uutta hoitsuani? Ajattelin että sinua voisi heppatyttönä kiinnostaa " Laitoin puhelimen takaisin ja nousin silittelemään Simoa. Simo nosti päänsä ja nuuhkaisi minua, mutta laski taas sen syödäkseen. - Mennääs takaisin talliin! Hihkaisin ja nykäisin hennosti narusta. Hoidin Simon nyt karsinassa. Hain pakin, mutta kun tulin takaisin, karsinan ovella odotti yllätys. - No moikka! Kaisa huikkasi. - Sä tulit nyt? Naurahdin. - Joo, satuin pyräilemään tässä lähistöllä enkä vaivaantunut vastata tekstariisi. - Okei, sopii. Ajattelin kokeilla tänään miten Simo toimii ilman satulaa, mutta voisin jättää kyllä ratsastamattakin. - No miten vaan. Moikka Simo... Kaisa rapsutteli Simoa kaltereiden välistä. Harjasimme Simon yhdessä oikein läpikotaisin. Sen jälkeen vielä yksissä tuumin päätimme käydä sen kanssa kävelemässä taluttaen pieni metsälenkki. - Se varmaan vähän voi kuumuta, mutta ei varmaan paljoakaan kun emme ole ratsain. - No kyllä me se aisoissa pidetään, Kaisa nauroi. Jutustelimme ja kävelimme Simon kanssa rauhassa pieni metsälenkki. Kaikki meni hyvin. Palautin Simon karsinaan ja kiiruhdin hakemaan kamani taukohuoneesta. Sitten menimme Kaisan kanssa kotiin, hieman kiireellä tosin. Isä oli laittanut jo pari viestiä että ruoka olisi pian, hups!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 9, 2013 9:45:33 GMT 2
Ensimmäinen tapaaminen
Astelin rahisevaa hiekkatietä ja tähyilin ympärilleni etsien Vaahterapolun tallia...Haa! Tuollahan punainen rakennus ja muutama laiduntava hepo jo näkyivätkin. Sain vauhtia askeleisiin ja tulinkin pian tallin pihalle. Kello oli vasta puoli kaksitoista. En nähnyt ketään, paitsi kissan,joka vaaniskeli ilmeisesti hiiriä tai jotain. Avasin tallin oven ja kuulin jostain puhetta. Suuntasin sinnepäin. "...ja sitten Ilona sanoi..Moi, oletko sinä Simon uusi hoitaja?" vaaleahiuksinen,nuorehko nainen sanoi. "Joo,olen kyllä. Evie," sanoin ja ojensin käteni. "Minä olen Sari, ja tämä tässä on Mila,eli siis tallin omistaja," Sari esitteli. "Mutta, haluaisit varmaankin nähdä Simon, luulisin," Mila arveli. "Olisihan se mukavaa," hymyilin. Mila nyökkäsi ja lähdimme kohti tarhoja. Kerroin matkalla vuokrahevosistani,ja ratsastusharrastuksestani. Kyselin myös tallin tunneista ja muista, että tietäisin vähän miten Vaahterapolussa toimitaan. Mila pysähtyi ja näytti kädellään yhden tarhan portille. "Tuossa se Simo on. Tuo ruunivoikko siis," hän hymyili. "Voi että,onpa se suloinen!" hihkaisin. Kävelin portille ja nappasin riimun maasta. Simo töllötti minua korvat hörössä, kun avasin portin ja asruin sisään. Kauempana olivat Simon tarhakaverit,jotka eivät malttaneet jättää ruohoa ja tulla tervehtimään minua ja Milaa. Laitoin Simolle riimun ja rapsutin sitä kaulasta. Simo haisteli kättäni. "No niin poika, mennämpä harjattavaksi," sanoin. Simo seurasi minua kiltisti ulos portista, mutta pysähtyi sitten kuin seinään. Nykäisin narusta ja maiskautin, mutta poni ei liikkunut. Vedin vähän lujempaa, mutta Simo vain pärskähti. Mila purskahti nauramaan. "Se nyt on vähän tuollainen, kyllä se kohta liikkeelle lähtee," hän nauroi. Hymyilin ja menin Simon vierelle. Nappasin riimusta ja vedin. Simo liikautti yhtä jalkaansa, mutta laski sitten minusta välittämättä päänsä ja otti suullisen ruohoa. "No niin poika, tulehan niin saat tallissa porkkanaa!" sanoin houkuttelevasti. Simo pälyili minua otsaharjansa alta, huokaisi ja astui muutaman askeleen. Vedin narusta, ja sain talutettua Simon pihalle asti. Siellä se jäi huvikseen tuijottelemaan koiraa,Wiennaa, joka leikki jollain lelullaan. Aikansa tuijoteltuaan Simo suosui tulemaan talliin asti. Sidoin sen karsinaan ja Mila näytti minulle ponin harjat.
Palasin karsinalle ja nappasin kumisuan. Simon kellanruskea karvapeite oli saven peitossa, piehtaroiminen oli ilmeisesti ollut kivaa. Harjasin savipaakut irti, ja otin sitten pölyharjan. Koko karsina pölisi, kun taputin Simoa pepulle. Simo liikahteli edestakaisin, ilmeisesti sitä tylsistytti. "Seisopas nyt.." mutisin. Simo kuopaisi jalallaan, mutta alistui seisomaan paikoillaan. Siirryin pölärin kanssa toiselle puolelle ja harjasin sieltäkin. Seuraavaksi otin pehmeän harjan, ja harjasin ponin kokonaan,jalat myös kunnolla. Olin saanut suurimman osan pölystäkin pois.Nappasin vielä kovan harjan,jolla harjasin Simon kaulan,selän ja pepun. Sitten laitoin riimun kaulalle, ja harjasin ponin pään. Rapsuttelin Simon korvia, ja kysyin karsinan ohi kulkevalta Sarilta, saako ponille antaa porkkanaa. Sain luvan, ja otin taskustani porkkanan. Napsautin sen katki ja laitoin ruokakippoon. Laitoin vielä riimun takaisin Simolle ja vein harjat pois. Kello oli vasta vähän yli kaksitoista, joten vein Simon takaisin tarhaan, se menisi tunnille vasta kuuudelta. Tulisin tallille uudestaan puoli viisi, että voisin hakea Simon sisälle ennen tuntia.
"Prrr,pääset kyllä sinne," sanoin ja hidastelin poniruunaa. Simo hirnahti kavereilleen ja yritti rynnätä tarhalle. Pysäytin sen ja käskin peruuttaa pari askelta. Simo paineli kohti tarhaa sellaista vauhtia, että pysäytin sen vielä pari kertaa. Vihdoin pysyin sen mukana ja pääsimme perille. Päästin höpsön pikku ponin takaisin kavereiden luo ja lähdin kävelemään kohti kotia. "Illalla nähdään, Simo!" huikkasin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 9, 2013 13:07:10 GMT 2
Toinen kerta tänään tallillaSaavuin tallille ja menin sisään taukohuoneeseen. Siellä istuskelivat Sari,toinen lyhyehkö,blondi tyttö ja nuori mies. "Moikka Evie!" Sari tervehti. "Moi," vastasin hymyillen. "Moi,mä oon Julia." Sarin vieressä istuva tyttö sanoi. "Ja toi on Markus," Sari sanoi. "Terve," Markuskin tervehti. "Moi," tervehdin vielä uudestaan. Menin istumaan yhteen tuoliin. Juttelin hetken muiden kanssa, ennenkuin Markus ja Sari lähtivät jatkamaan tallitöitä. Selasin hajamielisesti jotain hevoslehteä. "Haluutko tulla katsomaan mun hevosta,Peppiä?" Julia kysyi. "Joo,mennään vaan," myönnyin. Kävelimme jutellen kohti Pepin ja Julian hoitohevosen,Brunin tarhaa. Julia kertoi Pepistä,ja myös Brunista. Peppi kuulosti kivalta tapaukselta. "Peppiii!" Julia huhuili. Pilkukas,nätti hepo käveli lähemmäs. Julia rapsutti Peppiä ja minäkin annoin sen haistella käsiäni. Peppi kyllästyi hetken kuluttua rapsutteluihin ja lähti takaisin Brunin luokse. Lähdimme Julian kanssa hakemaan Simoa,joka oli taas portilla odottamassa. Laitoin sille riimun ja sain tälläkertaa talutettua sen kokonaan talliin asti ilman pysähdyksiä. Julia päätti lähteä putsaamaan varusteita,joten jäin Simon kanssa kahden. "Odotas täällä hetki," sanoin ja päästin Simon karsinaan. Se tarkisti ruokakupin,totesi sen tyhjäksi ja jäi nököttämään paikoilleen. Nappasin mukaani ponin harjat,ja menin takaisin karsinalle. Simo ei ollu piehtaroinut aamuisen hoitoni jälkeen, mutta selvitin sen harjaa ja häntää. Harja oli aikalailla takussa. Simo vilkaisi minua vihaisesti, kun nyppäsin vähän liian lujaa yhdestä takusta. "Sori poika," sanoin. Sain harjan ainakin suurin piirtein puhtaaksi ja siirryin häntään. Harjasin sitä ensin kovalla harjalla,ja otin sitten sormet käyttöön. Simo oli nukahtanut, ja selvittelin häntää kaikessa rauhassa. Siihen menikin n.20 minuuttia,mutta sain kuin sainkin häntäjouhet järjestykseen,niinkin hyvin,että kampa meni hyvin läpi joka kohdasta. Kampasin vielä otsaharjan, ja harjaa siistin vielä lisää. Harjasin Simon läpi vielä pehmeällä harjalla, ja sitten putsasin kaviot. Simo pärskähti. "Oletpas nyt hienon näköinen," totesin hymyillen. Vilkaisin kelloani,se lähestyi puoli kuutta. Simo oli kai menossa yksityistunnille tai vastaavalle kuudelta... Samassa ovelle ilmestyikin joku tyttö,joka oli menossa tunnille. Hän halusi laittaa ponin itse,joten menin taukohuoneeseen. Juttelin siellä muutaman hoitajan kanssa, he olivat Anna ja Vela,sekä Emmy. Kertoilin entisestä vuokrahevosestani,ja kyselin sitten heidän hoitsuistaan. Söin myös vähän eväitäni. Muut lähtivät vähän ajan päästä, ja itse lueskelin jotain juttua varsojen kouluttamisesta. Ovi avautui, ja Markus asteli sisään. Tervehdin häntä, ja laitoin lehden pois. "Asuks sä tässä lähistöllä?" Markus kysyi. "Joo, ei tästä oo kun joku kilsa matkaa," sanoin. "Onkos Simo kiva?" Markus kysäisi. "Onhan se, mukava pikku kaveri," totesin. Huomasin kellon olevan jo aika paljon, ja lähdin katsomaan joko yksityistunti olisi loppunut. Olihan se, ja sain kunnian hoitaa Simon pois. Se oli aika hikinen, joten vein vaan kamat satulahuoneeseen,otin ämpäriin vettä ja pesin ponin sienellä. Laitoin sille fleecen päälle ja jätin sen hetkeksi karsinaan kuivattelemaan. Rapsuttelin Tohelo-kissaa pihalla. Wienna huomasi minut, ja kipitti myös rapsuteltavaksi. Rapsuttelin koiraakin hetken, ja lähdin katsomaan,olisiko Simo kuivanut vähäsen. Poni nousi juuri piehtaroimasta,kun tulin talliin. Hain siis harjan, ja putsasin loimea hiukan puruista ja muusta. Vein sitten loimen ja harjan pois, ja lähdin viemään Simoa tarhaan. Se käveli kiltisti vierellä, ja odotteli kohteliaasti että sain portin auki ja riimun pois. Sitten Simo säntäsi pukkilaukkaa tarhan ympäri, hidasti käyntiin ja köpötteli syömään. Jätin riimun portille, vilkaisin Simoa, ja ajattelin samalla,että juoksuttaisin sitä huomenna. Ratsastamaan menisin vasta kun olisin tutustunut poniin hiukan paremmin. // Reipas aloitus, hyvä homma! Tosiaan sellainen pieni korjaus, ettei nyt kesällä noita ratsastustunteja ole... Ne alkaa taas elokuussa. Hoitajat saavat siis koko kesän mennä hevosillaan niin paljon kuin vain haluaa, kun ei tarvitse pähkäillä niitä tunteja. Mutta muuten tosi kiva tarina ja hienoa että olit ottanut myös muita henkilöitä mukaan tarinaasi ! Jatkahhan samaan malliin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 10, 2013 16:57:21 GMT 2
Pirteä tallipäivä /kolmas kerta"Mä lähen nyt tallille!" ilmoitin ovenraosta. "Eilenhän sä kävit.." äiti yritti vastustella, mutta olin jo kävellyt pyörälleni. Vilkaisin ruostuneita ketjuja, ja mietin,kannattaako tällä pyörällä lähteä liikenteeseen. Päätin sittenkin kävellä, eihän matkaan niin kauaa mennyt, säästyisimpä ainakin pyöräonnettomuudelta. Lähdin talsimaan tallia kohti. Tulin aika nopeasti Vaahterapolkuun, heitin kassini Simon karsinan ovelle ja lähdin hakemaan sen harjoja jo valmiiksi. Kävin kurkistamassa maneesin ovelta, siellä ei ollut ketään. Moikkasin jonkun hevosen hoitajaa ja suuntasin Simon ja kavereitten tarhalle. Simo huomasi minut ja käveli portille. Sain sen helposti kiinni ja ulos portista. Poni aloitti taas seisoskelun,kun yritin lähteä kävelemään tallille päin. Maiskuttelin ja houkuttelin, mutta ei,ponihan ei lähtenyt liikkeelle. "Nyt Simo!" murahdin. Simo pälyili minua otsiksensa alta ja ravisti päätään. Läimäytin ponia vähän riimunnarun päällä pepulle. Simo astui sivuaskeleen, mutta lähti sitten hiukan suuttuneen näköisenä talsimaan tallille päin. Taputin sitä kaulalle. "Tule nyt vaan, pääset liikkumaan," sanoin. Pääsimme Simon kanssa tallille, ja laitoin sen tälläkertaa käytävälle. Simo kuopi kaviollaan lattiaa ja steppasi edestakaisin. Kävin hakemassa harjat sen karsinalta. Tullessani takaisin Simo heilutteli päätään,yrittäen ilmeisesti päästä irti. Nappasin pölärin ja menin ponin luokse. "Rauhoitus nyt," sanoin ja aloitin harjaamisen. Ihme kyllä Simo ei ollut kovin likainen, vain hiukan pölyssä ja savessa. Harjasin suurimmat pölyt pois ja vaihdoin pehmeään harjaan, jolla harjasinkin paljon tarkemmin. Jouduin ottamaan kovan harjan jalkoja varten, koska niissä oli pinttynyttä mutaa. Putsasin vielä kaviot, harjasin harjaa ja häntää vähän, ja laitoin sitten harjat pois. Kävin katsomassa, oliko maneesi vielä vapaana. Siellä oli kuitenkin kaksi ratsukkoa, toinen oli Julia ja Peppi, toista en tunnistanut. Julia kuitenkin sanoi,että he olivat lopettelemassa. Palasin talliin ja laitoin Simolle suitset. Ohjat nappasin pois, koska alattelin juoksuttaa ponia. "Sari! Missä juoksutusliinoja mahdetaan säilyttää?" kysäisin. "Tuolla noin, voin vaikka hakea." Sari sanoi. "Kiitos," sanoin kun Sari toi juoksutusraipan ja liinan. Napsautin liinan Simon suitsiin, ja lähdimme maneesia kohti. Taluttelin muutaman kierroksen alkukäyntejä. Maneesissa oli taas tyhjä. Käskin Simon sitten vasempaan kierrokseen ympyrälle, ja ravautin sitä muutaman ympyrän verran. Simo ravasi pärskähdellen rauhallisena ja tyytyväisenä. Vaihdoin kohta suuntaa, ja Simo sai ravata muutaman kierroksen siihenkin suuntaan. Sitten aloin ottaa sen kanssa käynti-ravi-käynti-pysähdys tehtävää. Alussa Simo ei ihan hidastanut,saati pysähtynyt, mutta tein tehtävää sinnikkäästi, ja kun se onnistui, Simo sai kävellä, ja sen jälkeen otimme tehtävää toiseen suuntaan,johon se menikin jo paremmin. Sitten päätin ottaa laukkaa. Käskin Simon ravaamaan ensin rauhallista,tasapainoista ravia. "Laukka!" sanoin,napautin raippaa ilmassa ja maiskautin. Simo pärskähti ja säntäsi sitten täyttä pukkilaukkaa eteenpäin. Se pysyi kyllä ympyrällä, mutta pukitteli niin paljon kuin vain jaksoi. "Prrrr,rauhoitus," kehotin ja sain Simon raviin. Käskin ponin uudestaan laukkaan, ja se nostikin aika rauhassa. Simo sai laukata muutaman ympyrän, kunnes hidastin sen ensin raviin,sitten käyntiin, ja sen jälkeen pysäytin sen. Päätin antaa ponin purkaa energiaa vapaana maneesissa,kun kerran ei muitakaan näkynyt. Irrotin liinan suitsista ja maiskutin. Simo käveli pari askelta. Napautin raippaa sen takana ja maiskutin lisää. Simo käännähti ympäri ja pukitti, syöksyen laukkaan. Se laukkasi muutaman kymmenen metriä pukkilaukkaa, kunnes hidasti laukkaansa, laukkasi kierroksen ja vaihtoi suuntaa. Se ravasi vielä jonkun soikion, ja tuli sitten luokseni. Napsautin liinan kiinni, ja otin laukkaa vielä vähän ympyrällä. Sitten ravautin Simoa vielä loppuravit, ja suuntasin ulos. Kävin tallissa hakemassa riimun, ja lähdin taluttaen tutustumaan maastoihin. Simo sai samalla loppukäynnit, sekä vähän syötävää. Se napsi vähän ruohoa ja puiden oksia, mutta käveli lähinnä perässäni. Noin viidentoista minuutin päästä käännyttiin ponin kanssa takaisin tallille päin. Simo harasi vähän vastaan,koska olisi halunnut jäädä syömään. Pääsimme kuitenkin tallille,jossa harjasin ponin ja vain varusteet pois. Sitten lähdin viemään Simoa tarhaan. Se käveli kiltisti vierelläni, ja odotti että päästin sen tarhaan. Sitten se lähti piehtaroimaan, ja minä lähdin kotiin syömään. // Kyllähän mä luulin lukevani tarkasti noi sivut, mutta aina jotain jää huomaamatta... No, nyt muistan ettei ole tunteja vielä Ja vielä, että miten pystyy laittamaan piirustuksen kuvan koneelta tänne foorumille, mun pienet aivot ei vaan ymmärrä // Ai, että kun kirjoitat mukavan pitkiä tarinoita etkä vain parin rivin juttuja Hyvähyvähyvä! Kuvan voi lisätä tuolta yläreunasta kirjekuoren kuvan oikealta puolelta olevasta painikkeesta (siinä kyl pitää ensin kuva laittaa esim. jollekkin kuvasivustolle) tai sitten tuolta oikealta yläkulmasta "Add Attachment"-kohtasta. Siinä se kuva ei tässä näy niin isolla, mutta sitä ei tarvitse silloin erikseen laittaa mihinkää nettiin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 11, 2013 21:15:41 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 11, 2013 21:53:02 GMT 2
Innostuin mun epätaiteellisuudesta joten eilisestä juoksutuksesta kuvaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 12, 2013 10:19:21 GMT 2
Neljäs kertaAvasin tallin oven intoa täynnä, moikkasin Milaa, sekä vastaan tulevaa Markusta. Juliakin laittoi Peppiä kuntoon yksäripuolella. Kävin nopeasti taukohuoneessa tervehtimässä muutamia hoitajia, joita en kaikkia edes tuntenut. Päätin sitten lähteä kohti Simon, Didin ja Moonan tarhaa. Ihme kyllä, Simo ei ollut portilla. Rapsuttelin Didiä ja viheltelin Simolle. Ruunivoikko nosti päänsä ja ryntäsi vauhdilla portille, niin että oli ihan liukastua. Mä en huomannut että ihminen tuli portille! poni tuntui miettivän. Rapsutin nauraen Simon korvia ja pujotin riimun sen päähän. Hätistelin taputuksia kerjäävän Didin muualle ja raahasin Simon portista. Se oli taas päättänyt jäädä paikoilleen. "No Simo, tule nyt," mutisin. Simo tömäytti jalkansa maahan, mutta lähti yhtäkkiä vauhdilla kävelemään eteenpäin. Nykäisin narusta, ja Simo alkoikin kävellä normaalissa tahdissa. Tulimme ripeästi tallille, ja kiinnitin Simon karsinaan. Hain harjat ja aloitin jynssäämään ponia kovalla harjalla. Molemmat puolet, ja kunnon puunaus, aikaa meni ehkä kymmenen minuuttia. Sitten otin pölärin, ja harjailin muutamassa minuutissa ponin molemmat puolet. Sitten harjasin vielä Simon kokonaan pehmeällä harjalla, ja putsasin kaviot. Simo lepuutti jalkaansa silmät kiinni. Lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Tänään ratsastaisin! Tulin nopeasti takaisin ja liu'utin satulan oikealle paikalleen. Kiinnitin satulavyön, ja laitoin sitten suitset. "Suu auki,Simo" kehotin. Simo haukotteli, ja sain kuolaimet suuhun. Kiinnitin suitsien hihnat, painoin kypärän päähän ja nappasin kouluraipan. Sitten suuntasin Simon kanssa kohti maneesia. "Ei,ei me hypätä," vastustelin, kun Simo vilkuili kentälle hirnuen. Julia ja Peppi olivat siellä, ilmeisesti hyppäämässä, ainakin kentällä oli esteitä. Sain kuin sainkin hoitoponini maneesiin. Pysäytin sen keskelle, kiristin vyötä pari reikää ja mittasin jalustimet. Sitten kapusin selkään. Simo astui puolikkaan askeleen, mutta jäi sitten paikoilleen. Pidensin jalustimia vielä yhdellä reiällä. Sitten puristin vähän pohkeillani, ja lähdimme kiertämään uraa. Simolla oli tahdikkaat, pirteät askeleet. Se vilkuili maneesin seiniä ja pärskähteli innoissaan. Vaihdoin parin minuutin päästä suuntaa ja annoin Simon kävellä pitkillä ohjilla toiseenkin suuntaan. Viiden minuutin päästä otin ohjat käteen. Simo pysähtyi, mutta puristin pohkeillani ja poni lähti taas liikkeelle. Tein voltteja,taivutuksia,asetuksia,pysähdyksiä,suunnanvaihtoja ja peruutuksia. Simo toimi ainakin käynnissä hyvin, ja huomasin sen olevan hyvä ratsastaa, ja pysähdykset menivät todella hyvin. Nostin ravin, ja Simo lähti reipasta ravia pää pystyssä kohti maneesin toista päätä. Käänsin ponin voltille ja hidastin ravia. Simo suostui hidastamaan-vähän- ja jatkoin. Tein pääty-ympyrät lyhyille sivuille, ja toiselle pitkälle sivulle voltti-käynti-raviin-voltti tehtävää. Toisella tein käynnissä pohkeenväistöä. Pikkuhiljaa Simo alkoi työskentelemään paremmin ja rentoutti niskaansa. Vaihdoin suuntaa, ja tein hetken samaa tehtävää. Sitten annoin Simolle pienen hengähdystauon ennen laukkaa. "Oletpas hieno poika,Simppa," totesin. Muutaman kierroksen käveltyäni vaihdoin suuntaa ja jäin harjoitusravissa keskiympyrälle. Simo ravasi nyt hienosti, mitänyt piti pari kertaa vähän raipalla muistuttaa, että oltiin töissä eikä nukkumassa. Valmistelin puolipidätteillä laukannoston, ja annoin laukka-avut ja koskin samalla raipalla ponia pepulle. Simo nosti laukan, jonka tahti kiihtyi hiukan noston jälkeen. Istuin syvemmälle satulaan ja menin keskiympyrän kerran, ennenkuin aloin säätää laukan tahtia. Puristin vähän polvilla/reisillä ja tein puolipidätteitä. Simo hidasti raviin, mutta nostin laukan heti raviaskeleen jälkeen, ja pidätin uudestaan, samalla annoin vähän pohkeita. Simo hidasti kivasti laukkaa, ja tein uralla siirtymisen raviin. Tein kokorata leikkaan ja vaihdoin suunnan, ja jäin sitten toiseen suuntaan keskiympyrälle. Nostin laukan, ja Simo pukitti innoissaan. Siirsin sen raviin, taivuttelin ja nostin uuden laukan. Simo säntäsi vauhtiin, muttei pukittanut. Aloin taas säädellä vauhtia, ja Simo hidastikin, mutta ei yhtä hyvin kuin toiseen suuntaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, ja annoin Simon taas kävellä hetken. "Miksetsä Markus voi lähteä täältä nyt jos kerran ei ole töitä?!" Ilonan ääni kaikui maneesiin. "Nyt justiin ei ole töitä mutta kohta taas täytyy mennä laittamaan vettä tai hakemaan jotain hevosta," Markus kuului vastaavan. Ilona kimitti vielä jotain, mutta he lähtivät kai maneesin luota, koska en kuullut mitä he sanoivat. "Noh,poniseni, otetaankos loppuraveja?" kysyin Simolta. Keräilin ohjia ja nostin ravin. Simo ravasi rauhallisesti, ja tein kahdeksikkoa pari kertaa. Se meni ihan kivasti, vaikka Simo välillä pienensi ympyrää tai kiirehti. Siirsin ponin käyntiin ja taputin sen kaulaa. Olipa onnistunut ensimmäinen ratsastuskerta! Tallissa kuulin tutun äänen. Simo pukkasi minua päällään, kun unohduin kuuntelemaan. Samassa tutun näköinen hahmo asteli lähemmäs. "Lari!" huudahdin. Tyttö kääntyi ja huomasi minut silmälasiensa takaa. "Evie,moi!" Lari, eli Larissa tervehti. "Mitäs sä täällä?" kysyin, vaikka arvasinkin jo. "Oon ton Riimin hoitaja," kaverini vastasi. "Ai että, Riimi onkin hieno poika," hymyilin. Aloin riisumaan Simon varusteita, ja kävin viemässä ne Larin kanssa paikoilleen. Sitten tyttö lähti etsimään kai Milaa, ja minä jäin harjaamaan Simoa, jolle ei ollut tullut kauhea hiki, vain pikkuisen satulan kohdalle. Vein harjat pois ja lähdin viemään ponia ulos. Simo pärski tyytyväisenä kun pääsi tarhaan piehtaroimaan. Moikkasin vielä Moonaa ja lähdin sitten kohti kotia, olin luvannut auttaa äitiä juhlien valmisteluissa. // Ihana tarina, taas!! Kiva että löytyi tuttujakin näin yllättäen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 13, 2013 10:18:16 GMT 2
Viides kerta
“Moikka nyt sitten” huusin ja pamautin oven kiinni. Lähdin vauhdikkaasti kävelemään kohti tallia. Isä ja äiti huusivat taas kuin viimeistä päivää, enkä jaksanut kuunnella. Oikaisin pientä marjanpoimintapolkua niin,että tupsahdin Brunin ja Pepin tarhan lähelle. Bruni pärskähti yllättyneenä, ja Peppi ravasi pari askelta. “Sori,tytöt,” mutisin. Kävelin hiukan hitaammin kohti hoitsuni tarhaa. Simo nuokkui portilla, ja lampsi tallillekin puoliunessa. Laitoin sen käytävälle kiinni. “Käyn hakemassa harjat, paikka poika,” sanoin. Simo hörähti ja ravisti päätään. Taputin sitä pepulle ja jatkoin hakemaan harjoja. Palatessani Simo nuokkui paikoillaan, ja aloin harjata sitä pehmeällä harjalla. Simo pärskähti, kun harjasin sitä kutisevasta kohdasta. Sitten sain ideasn, että menisin ilman satulaa! Vaihdoin vielä harjan pölyharjaan, harjailin liat pois, putsasin kaviot ja selvitin häntää sekä harjaa. Harjasin myös pään. Sitten lähdin hakemaan suitsia. Simo jäi tyytyväisenä lepäilemään. Olipa se nyt väsynyt! Ihmettelin, kun ketään ei näkynyt missään. No olihan kellokin vasta hiukan yli kymmenen, joku oli varmaan jakamassa heiniä tai jotain muuta.
"Terve Simonen," sanoin reippaasti.
Laskin lyhyehkön kouluraippani lattialle ja pujotin suitset ponin päähän. Simo haukotteli suu ammollaan, ja maiskutteli sitten kuolaimia. Lähdin taluttamaan sitä kentälle päin.
Simon selkään pääseminen tuotti hiukan ongelmia, vaikka se olikin aika matala. En nähnyt kentän reunalla missään tuolia tai jakkaraa. Simmo väisti kyllästyneenä, kun yritin taas loikata selkään. Pysäytyin sen. *Nyt onnistuu,ihan varmasti!* Ajattelin raivoisasti. Loikkasin mahalleni ponin selkään, ja luulin jo pääseväni sinne, kunnes se pieni kiusanhenki astui pari askelta ravissa eteenpäin. Mätkähdin takamukselleni maahan, ja -pahaksi onnekseni- kuulin naurua. Vilkaisin-anteeksi- mulkaisin silmät salamoiden aidalle päin. Markus virnuili siellä silmät tuikkien. “Tuu kuule ite yrittää!” ärisin. “Noin pienen konin selkään Wiennaki pääsis,” Markus nauroi. "Haluutko että tuun auttamaan?" mies jatkoi. Nyökkäsin huokaisten, ilman apua en varmaan olisi Simon selässä huomennakaan. Markus punttasi minut selkään, ja lähti sitten kai laittamaan vettä hevosille. Puristin pohkeet ponin kylkiin, ja lähdimme talsimaan uraa pitkin. Simo pärski, ja minä mietin mitä voisimme tehdä. Ajattelin alkukäyntien jälkeen mennä käynnissä pituushalkaisijalle, sitten pysähdys, käyntiin, käännös jompaan kumpaan suuntaan, kulmassa ravi, ravissa aika iso voltti, voltin jälkeen käyntiin ja sitten uudestaan. Parin minuutin päästä otinkin ohjat ja käänsin pituushalkaisijalle. Simo pysähtyi hyvin, ja jatkoi matkaa kiltisti. Yllätyin, kuinka tasainen ravi ponilla oli, ja käänsin sitten voltille. Tein kolme volttia peräkkäin, koska Simo ei halunnut taipua kunnolla. Kun se pariksi askeleeksi taipui, hidastin sen käyntiin ja käänsin taas pituushalkaisijalle. Toiseen suuntaan Simo asettuikin paremmin. Tein tehtävän vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen jatkoin oikeaan, siihen suuntaan mihin Simo oli asettunut huonommin. Aloin tehdä keskiympyrää, jonka "sisälle" käänsin aina pienemmän voltin käynnissä, ja siinä taivuttelin Simon kunnolla läpi. Kun se sujui, menin hetken samaa tehtävää toiseen suuntaan, ja annoin sitten Simon kävellä hetkisen. "Miten menee?" Mila kysäisi. "Tosi kivasti, Simolla on tosi tasaiset askeleet!" vastasin. Mila nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Simo yritti napata ruohoa kentän laidalta, mutta en kuitenkaan antanut. Seuraavaksi tekisin laukkatehtävää, se menisi näin; ensin pituushalkaisijalle ravissa,pysähdys,raviin, jompaan kumpaan suuntaan, pitkän sivun keskelle ravivoltti ja sen jälkeen keskiympyrä laukassa, sitten takas raviin ja uudestaa. "Mennäämpä," maiskutin. Simo nosti kiltisti ravin, ja yhden voltin jälkeen käännyimme pituushalkaisijalle. Simo pysähtyi hiukan viiveellä, parin käyntiaskeleen jälkeen, eikä malttanut seistä. Odottelin, että se suostui seisomaan,kehuin ja jatkoimme ravissa,joka nousi hyvin. Käänsin Simon vasemmalle, sitten voltille, jossa poni pyöristyi kivasti. Sitten annoin laukka-avut, ja Simo nosti tasaisen, energisen laukan. Ympyrä meni oikein hyvin, ja jatkoin tehtävää. Seuraavaksi käänsin oikealle, jossa ravivoltti meni hyvin, ja valmistelin laukannostoa. "KRikrääkkikekeiekeirrk-KRRiikaiakikai!" joku lintu rääkäisi ja lensi kentälle, ja minun ja ponin ohi noin 10 sentin päästä sulat pöllyten - ja rääkyen kuin tapettava oranki!- Simo pärskähti pää pystyssä, tepasteli paikallaan pari askelta, samalla kun minä tasasin hengitystäni,olin pelästynyt lintua, ja ampaisi sitten täyttä laukkaa ympäri kenttää kera sivuloikkien ja pukkien. En saanut tietysti tasapainoani kuntoon, sinnittelin vaan selässä pari ensimmäistä pukkia, sitten takalistoni irtosi ruunivoikosta selästä, ja lensin suu auki, kädet ja jalat huitoen kohti hiekkaa. Suu auki. Hyvä idea, todella. Simokin rauhoittui hetken päästä, ja jäi seisoskelemaan paikoilleen, kun syljeskelin hiekanjyviä ulos kurkustani. "Oletko kunnossa?" joku kysyi. "Joo, olen," sanoin, ja nousin ylös. "Kuka sinä muuten olet, ei olla ennen nähty?" sanoin kysyvästi. "Mä oon Joonas, olen ton Markuksen isoveli," mies vastasi. "Aaa, mä oon Evie, ja oon Simon hoitaja," nyökkäsin kohti piehtaroivaa- hetkinen,piehtaroivaa- ponia. "Simo ei!" huusin ja kipitin ponin luo. Se nousi ylös ja ravisteli itseään, ja sain sen kiinni. Pyyhin sen selkää vähän kädelläni, ja rupesin miettimään, miten pääsisin takaisin kyytiin. Joonas oli onneksi vielä lähellä, joten hän kävi auttamassa minut selkään. Simokin oli taas rauhoittunut, vaikka pälyilikin kohtaa,mistä lintu oli tullut. Jatkoin ravissa kahdeksikkoa, ja hetkisen kuluttua Simo rentoutui. Se kulki hyvin avuilla, ja pärski tyytyväisenä. Nostin oikean laukan, ja jäin pääty-ympyrälle. Laukkasin niin kauan, että sain laukan vauhdin sopivaksi, ja ponin vähän myötäämään niskasta. Sitten vaihdoin suuntaa, ja otin siihen kierrokseen vain kolme tai neljä ympyrää laukkaa, koska Simppa toimi kivasti. "Hieno poika," kehuin. Ravasimme Simon kanssa kierroksen hiukan pidemmillä ohjilla, sitten pysäytin sen kaartoon, ja lähdin taluttelemaan loppukäyntejä. Kävelytin Simon kuitenkin kentällä. Huomenna voisin kokeilla hiukan hypätä... Toivottavasti Simo olisi kiva siinäkin.
Tulimme kymmenen minuutin päästä talliin. Jätin Simon karsinaan ja nappasin suitset pois. Laitoin ne karsinan ulkopuolelle, harjasin Simon nopeasti, heitin sille vähän heinää, ja lähdin putsaamaan satulaa ja suitsia. Ne olivatkin aika likaiset. Pyyhkäisin juuri jalustinhihnaa sienellä, kun Markus saapui. "Mites ilmalento meni?" mies nauroi. "Paremmin ku sulla," mutisin nauraen. "Ei varmasti, mä olen kuule tippumisen mestari!" Markus vakuutti. "Joo-o," totesin ja siirryin suitsien kimppuun. Markus alkoi putsata Annan satulaa. Sain kamat putsattua, joten sanoin heipat miehelle, ja lähdin viemään Simoa ulos. Se oli kuitenkin kakannut karsinaan, joten kun olin saanut sen vietyä ulos, nappasin kakat kottareihin ja vein ne pois. Uusia kuivikkeita poni ei tarvinnut. Vilkaisin ympärilleni, ilmeisesti kaikki oli tehty. Päätin sitten lähteä kotiin suunnittelemaan millaisia esteitä huomiseksi laittaisin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 14, 2013 20:40:59 GMT 2
Eiliseltä, kun lensin ilman satulaa Kuudes kerta"Simooo!" huhuilin portilta. Didi pälyili harjansa alta, ottaisinko sen kiinni, kun kävelin kohti Simoa. Poni makoili muutamankymmenen metrin päässä minusta. Se nosti päätään ja alkoi sitten piehtaroimaan. Parin metrin päässä minusta se nousi, ja käppäili kiltisti luokseni. Taputin suloista ponia, ja lähdimme tepastelemaan tallille päin. Simo käveli reippaasti, mutta samaa tahtia kanssani. Tulimmekin nopeasti tallille. "Tohelo, väistä nyt!" murisin kissalle. Tohelo vilkaisi minua, naukaisi ja käänsi kylkeä. Emme Simon kanssa päässeet talliin, koska kissaa ei juuri nyt kiinnostanut siirtyä. Se raotti laiskasti silmiään, kun tökkäsin sitä jalallani. Simokin hermostui odottamisesta, joten päätin laittaa sen kuntoon ulkona. Kiinnitin ponin, hain harjat nopeasti, nappasin samalla suitset ja satulan, sekä suojat ja kypäräni. Sitten palasin Simon luokse. "Terve,poika," sanoin. Simo hörähti suloisesti. Kävin koko ponin läpi pölyharjalla, ja sitten pehmeällä harjalla. Harjasin vielä jalat erikseen, putsasin kaviot ja selvittelin jouhia. Sitten aloin laittamaan varusteita. "Nyt alas se jalka," mutisin, kun Simo heilutteli etustaan. Sain kuin sainkin oranssit suojat sen jalkoihin. Ihmettelin samalla suojien väriä, olivathan kaikki muut sen kamat vihreitä, paitsi satula,suitset,toppaloimi ja kaviokoukku. Satulavyön laitossa poni pullisteli, mutta laitoin sitten suitset, ja kiristin vyötä lisää. Taistelin vielä chapsit jalkoihini, painoin kypärän kutreilleni ja lähdimme talsimaan maneesiin. Ihme kyllä, maneesissa olikin joku ollut hyppäämässä, tai hän käveli juuri loppukäyntejä. Sanoin, että voisin kerätä esteet pois, koska hyppäisin. Ratsastajalle kävi, ja aloin säätämään esteiden kanssa, samalla Simo sai jonkun verran alkukäyntejä. Laskin n.80 senttiset esteet n.20-60cm korkeuksille. Tein kaksi ristikkoa, ja kaksi pystyä. Sitten kiristin vielä vyötä, hyppäsin selkään ja lyhensin jalustimia kaksi reikää. Sen jälkeen kävelimme Simon kanssa vielä kierroksen molempiin suuntiin. "Taitaa innostuttaa," sanoin Simolle. Poni katseli esteitä korvat hörössä. Aloin tekemään käynti-ravi tehtävää, eli ravia muuten, mutta joka sivun keskelle iso voltti käynnissä. Tein tehtävän pari kertaa molempiin suuntiin, ja Simo oli mukavasti avuilla, ja asettui sekä taipui hyvin. Sitten annoin ponin kävellä hetken, kunnes aloitin toisen tehtävän. Ensin iso pääty-ympyrä harjoitusravissa, pitkälle sivulle käyntiin,pysähdys,peruutus, käyntiin, ja kulmassa ravi ja taas pääty-ympyrä. Tämäkin meni hyvin molempiin suuntiin, vaikka Simo ei halunnutkaan peruuttaa. Aloin ottamaan tehtävään laukkaa, eli pääty-ympyrä mentiinkin laukassa, ja peruutuksen tilalla oli käyntiinsiirtyminen. Laukka oli sopivan reipasta, ehkä vähän liiankin, ja Simo pysyi hyvin hallinnassa ja kuulolla, ja käytti selkäänsä. Annoin ponin taas hengähtää hetken. "Ai, sä olitkin hyppäämässä!" Julia sanoi iloisesti astuessaan maneesiin. "Joo, aattelin kokeilla Simoa vähän esteillä," vastasin. "Okei," tyttö sanoi. "Tulin vaan katsomaan, onko maneesi tyhjä," hän jatkoi. Nyökkäsin, ja sitten Julia lähti kai katsomaan Peppiä tai Brunia. Otin ohjat taas tuntumalle, ja laitoin laukan kuntoon pääty-ympyrällä. Käänsin Simon sitten ehkä 20-30 senttiselle ristikolle. Simo innostui, ja lähti kaahaamaan kohti estettä. Yritin tottakai hidastaa, ja jäin ikävästi suuhun kiinni hypyssä. Löysäsin ohjia vähän ja taputin Simoa. Käänsin sitten uudestaan esteelle, ja kun Simo taas lähti, teinkin voltin. Tein kaksi volttia, ennenkuin pääsimme esteelle suht hyvässä tempossa. Tämän jälkeen voltteja ei tosin pitänyt tehdä, vaan Simo pysyi hyvin hallinnassa, "Hieno poika!" kehuin, kun olin hypännyt ristikon molemmista suunnista. Sen jälkeen aloin tulemaan "rataa" eli neljän esteen jotain viritelmää. Ensin sama ristikko, jonka olin tullut, sitten ruskea pysty lyhyeltä sivulta, sen jälkeen punavalkoinen pysty kokorataleikkaalla, ja sitten punavalkoinen ristikko toiselta lyhyeltä sivulta. Nostin laukan, ja käänsin ensimmäiselle esteelle. Se meni hyvin, samoin lyhyellä sivulla oleva, sitten poni taas lähti rynnimään. Tein nopeasti voltin, ja Simo hidasti. Rata meni hyvin loppuun, ja menin sen myös päinvastaisessa suunnassa, eikä Simo kaahottanut ollenkaan, ja vaihtoi hienosti laukankin kokorataleikkaalla olevalla esteellä. Hidastin ponin raviin, tein paljon erilaisia kiekuroita, ja sen jälkeen annoin ponin hidastaa käyntiin ja pysähtyä. Liu'uin selästä, nostin jalustimet,löysäsin vyötä ja aloin keräillä esteitä taluttaen Simoa perässäni. "Oliko Simo kiltisti?" Mila huhuili. "Joo, mitänyt pari kertaa vähän innostui," hymähdin. Mila näytti, mihin esteet tulevat, ja raahasin puomit ja tolpat oikeille paikoilleen. Sitten katsoin, puuskuttiko Simo. Kävelytin sitä vielä pari kierrosta, ja lähdimme sitten maneesista. "Odotas siinä," sanoin Simolle, ja vein varusteet pois. "Nyt mennäänkin pesulle!" ilmoitin. Vein ponin pesupaikalle, ja suihkuttelin sen kokonaan. Kylmäsin myös jalkoja, mutta en ehkä ihan kymmentä minuuttia, vaan jonkun 7 minuuttia per jalka. Sitten laitoin hanan kiinni, ja kuivasin Simon. Lähdin pian viemään sitä ulos. Moona hirnahti ja ravasi pari askelta, kunnes melkein kompastui nukkuvaan Didiin, vaikka ihmettelinkin, miksei se huomannut sitä. Didi kömpi pystyyn, ja ravisteli kunnolla. Simokin ravasi tervehtimään kavereitaan, ja piehtaroi sitten oikein antaumuksella. "Moi kaikki," sanoin, kun astuin taukohuoneeseen. Markus, Mila, Julia, sekä kaksi tyttöä, joita en tuntenut, tervehtivät minua. Mila tarjosi minulle kahvia, ja otinkin kupin käteeni. "Mila mullekkin kahvia!" Markus pyysi. "Tuu kuule ite hakemaan," tallinomistaja naurahti. Hän nappasi kuitenkin kupin, ja antoi sen Markukselle. Markus ryysti kupin tyhjäksi, ja antoi sen takaisin Milalle. Vilkaisin lehtiä, mutta olin jo lukenut kaikki, jotka olivat pöydällä. "Evie, millainen Simo oli hypätä?" Julia kysyi. "Aika reipas, mutta sillä on tosi kiva tyyli ja se kuuntelee hyvin." vastasin. "Tuletko huomenna tänne?" Markus kysyi, "Joo, ajattelin lähteä tutkimaan maastoja. Olisikos hyviä reittejä, jotka minäkin löytäisin?" kysyin. Muut alkoivat kilpaa puolustaa lempireittejään, ja pian minulla olikin monta lappua, joissa oli toinen toistaan selvempiä ja sekavampia karttoja. Niiden tutkimiseen menisikin loppuilta. "Taidan nyt kyllä lähteä kotiin päin," totesin, kun huomasin kellon lähenevän seitsemää. "Heippa, nähdään huomenna!" Markus sanoi. Heilautin kättäni hyvästiksi, ja lähdin taapertamaan kotiinpäin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 15, 2013 13:52:17 GMT 2
Seitsemäs kerta //Yritän runoilla Tallille tulin kolmelta, Etsin Simon sen tarhasta. Sitten lähdimme tallia kohti, "Minne mennään?" Simo pohti. Tallilla harjasin Simoa, Ja pakkohan oli myös halia. Sitten laitoin varusteet, Mila huikkasi "minne sä meet?" Kerroin maastoon lähteväki, Mila innoissaan nyökytteli. "Simokin taitaa tykätä, ei kannata lähtöä siis lykätä!" Maastossa kävelimme, Ravasimme ja laukkasimme. Simo oli kiltisti, ei ollenkaan villisti. Mutta sitten Simo näki suuren heinätupsun,joka houkutteli luokseen ponin hupsun Yritin saada ponin liikkumaan, mutta ei,se vain söi aina vaan. Kohta tulimme lähelle tallia, menimme vielä vähän rallia. Sitten päätimme kävellä, että poni sai vähän henkäistä. Sain varusteet pois ja ponin tarhaan, ja Simo ryntäsi piehtaroimaan. Autoin vielä Larissan selkään Riimin, ennen kuin kotiin syömään suorastaan kiidin.
|
|
|
Post by Mila on Jul 15, 2013 18:36:23 GMT 2
Sinähän oot ahkerana käyny hoitamassa, hyyyvä!
|
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 18, 2013 14:01:23 GMT 2
Yhdeksäs kertaJuttelin taukohuoneessa Suuvan kanssa. 12-vuotias selitti innoissaan ratsastuksesta Damonilla. Nyökkäilin aina välissä, ja lueskelin samalla facebookia. Uusi kaveripyyntö...keneltä? Hmmmmm... Poika näytti kyllä tutulta... Ainiin! Erican hoitaja! Hetken miettimisen jälkeen hyväksyin kaveripyynnön. "Haloo,kuunteleksä?" Suuva kiljaisi. "Mmm..Joo joo.." mumisin. Onnekseni vastaus sopi Suuvan kysymykseen, mikä se ikinä oli ollutkaan. Kello naksahti puoli kahteen, ja päätin lähteä ratsastamaan. Suuvakin lähti katsomaan Damonia, ja minä lähdin hakemaan Simppaa tarhasta. Se olikin jo portilla odottamassa, ja hörähti suloisesti. Tunnistikohan se minut jo nyt? Rapsutin ponia otsasta, ja kiinnitin riimun soljet. Sitten lähdimme kohti tallia, ja selvisimme vain yhdellä seisoskelukohtauksella. Laitoin Simon seisomaan käytävälle, koska halusin harjata sen todella tarkasti. Se oli onneksi ollut ulkona loimi päällä, joten poni oli vain vähän märkä kaulasta. Nakkasin loimen kuivamaan, ja hain harjat. Simo ei tosin ollut kovin likainen, koska sillä oli se loimi ollut päällä. Harjailin likoja pois pehmeällä harjalla, eikä siihen mennyt kauaa. Jalat olivat vähän saviset, mutta savi kuivui nopeasti, ja sen sai irrotettua helposti. Kavioitten putsaus sujui nopeasti. Harjasin Simon pään kunnolla, ja sitten selvittelin harjaa,otsista ja häntää. Tein otsikseen letin, ja laitoin siihen vihreän rusettiponnarin. Päättelin, että olin saanut ponin harjattua hyvin, joten läksin hakemaan satulaa,suitsia sekä Equsterian PRO'sta ostamiani uusia, vaaleavihreitä suojia, satulahuopaa ja otsapantaa. Kiinnitin otsapannan suitsiin, ja viritin suojat etusiin. Satulahuopakin sopi kuin nakutettu! Simo näytti hienolle uusissa varusteissa, joten pyysin tallitöissä olevaa Markusta pitämään sitä, ja räpsäisin kännykällä kuvan. Markus jatkoi hommia, ja minä lähdin kohti maneesia, koska ulkona satoi yhä. Maneesissa oli myös Petra ja Hukkis, sekä Vela ja Anna. Heille kuitenkin sopi, että laitoin parit puomit ravi- ja laukkaväleillä. Virittelin myös muutaman yksittäisen puomin, joille voisin kääntyä ympyröille. Sitten talutin Simoa vielä pari kierrosta, ja kiristin vyön. Mittasin jalustimet sopiviksi, ja kannustin Simpan käyntiin. Se sai vielä kierroksen käppäillä löysillä ohjilla. "Me mennään nyt, moikka!" Petra huikkasi. Heilautin kättäni tytöille, ja aloin keräämään ohjia. Taivuttelin Simoa avuille, ja teinkin paljon voltteja molempiin suuntiin. Simo kulki kivasti, ja pyöristyi hyvin allani. Sitten aloitin ravissa tekemään paljon voltteja, ja myös pysähdyksiä suoraan ravista. Simo käyttäytyi kivasti, ja keskittyi tehtävään todella hyvin. Sille tuli hikikin, koska se työskenteli kunnolla. Vaihdoin suuntaa, ja otin toiseenkin suuntaan muutamat voltit ja pysähdykset. Sitten annoin ponin hetken huokaista. "Hieno poika Simo," kehuin. Simo venytti kaulaansa, ja pärski tyytyväisenä. Jatkoimme parin kierroksen jälkeen tehtävää, jossa oli kaikkia askellajeja. Ensin ravissa pääty-ympyrä puomin yli, sen jälkeen kulmaan voltti käynnissä, käynnistä raviin, kokorataleikkaalta ravipuomit, ja sitten toisessa päädyssä myös pääty-ympyrä, mutta nyt laukassa, ja siinäkin puomin yli. Sen jälkeen raviin, kokorataleikkaa, ja siinä pari askelta käyntiä. Simo totteli hyvin,ja puomi kolahti vain kaksi kertaa, vaikka tein tehtävänkin kolmesti. Sitten annoin Simon kävellä hetkisen, yhden kierroksen, ja aloin menemään laukassa puomeja. Puomit olivat pitkällä sivulla, ja tulin aina ne, sitten tein ravissa täyskaarron, uudestaan puomit, toisessa päässä ravitäyskaarto, puomit jne. Simo meni hyvin,paitsi että hyppäsi kerran kaksi puomia kerralla. Loppuraveissa ratsastelin Simoa pidempään muotoon, ja kun se onnistui, pysäytin ponin, nousin selästä ja löysäsin vyötä. Nostin myös jalustimet. Lähdin keräilemään puomeja, ja kun olin kaikki kerännyt, huomasin sateen tauonneen. Kävelimme Simon kanssa vähän metsäpolkua pitkin, ennenkuin tulimme takaisin tallille. "Simooo!" huusin satulahuoneesta, kun kuulin ponin kuopivan käytävällä. "Heippa,poika," joku mumisi Simolle,kun tulin takaisin. Jonah, Erican hoitaja. Moikkasin poikaa, joka lähti etsimään Markusta. Pesin Simon sienellä, ja uskalsin viedä sen ulos ilman loimea, sillä aurinko kurkisteli jo pilvien takaa. Simo jäi mussuttamaan omenaa, kun käppäilin tallille päin. Kuulin taukohuoneesta Markuksen äänen, ja suuntasin sinne. Markus lopetti nopeasti puhelunsa, ja tervehti minua. Jonahkin istuskeli sohvalla, ja rapsutti Wiennaa. Poika virnisti minulle, kun istuuduin sohvalle hänen viereensä. Ihme heppu. Enkai minä heti hänestä kiinnostunut, vaikka hän olikin melkein ainoa poika tallilla? Nyt kun Markuskin oli...Ajatukseni keskeytyivät, kun Jonah kysyi, tulisinko auttamaan Erican hakemisessa. Lupasin kävellä tarhalle hänen kanssaan, mutta sitten minä jatkaisin sieltä matkaa kotiin. "Oletko koskaan ratsastanut?" tokaisin. "Vuoden," mustahiuksinen poika vastasi. Vilkaisin Jonahia. Ai ihan vuoden? Miksei enempää? "Mikset enempää?" virnistin. "Parempi myöhään kun ei milloinkaan," poika totesi pehmeästi. "Sinä olet aika mukava" hän jatkoi hiljaa. "Mitä?!" kysyin. "Simo on aika mukava poni," Jonah toisti. Oho, kuulin väärin. Mitä olisin halunnut kuulla? Tulimme Erican ja Rexonan tarhalle, ja hyvästelin Jonahin. Poika kömpi portin välistä hakemaan kirjavaa tammaa, ja heilautti kättään minulle. Lähdin mietteliäänä kävelemään kotia kohti... //Vähän ostelin noita kamoja.. // Jaaaaaahas, onkos seuraava pari kehkeytymässä sinusta ja Jonahista Ei haittaa yhtään Kunhan ne rakkaudenosoitukset sitten pysyy kurissa ettei pienimmät nää ihan kaikkea
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 0:04:27 GMT 2
Kymmenes kerta/ maastoilua ft. Larissa&Riimi
Tullessani tallille,oli Larissa jo laittamassa Riimiä. Onnekseni Simo suostui tulemaan sisään kunnolla, eikä ollut likainenkaan. Harjailin sen nopeasti, ja laitoin kamat. Olimme Larissan kanssa melko samaan aikaan valmiita, ja päätimme verkata heposemme maneesissa.
"Simo menee aika hyvin" Larissa totesi. Tein juuri kolmikaarista kiemurauraa, ja Simo polki hyvin takajaloillaan, ja tuntui kevyeltä ja tasaiselta edestä. Läksimme sitten jo kohti maastopolkuja. Simo tuntui rauhalliselta, ja käyttäytyi hyvin, vaikka Riimi tulikin vähän lujaa sen perässä. Hetken aikaa ravailtuamme nostimme suoralle pätkälle laukan.
Siitäkös Simppa sai riemun irti! Se nosti takalistonsa taivaisiin useita kertoja, ja säntäsi sitten villiä pukkilaukkaa suoraa pitkin. Riimikin ohitti meidät ja nautin sen verran vauhdista kun pukkeihin keskittymiseltäni kerkesin. Aloitin juuri hidastamaan, kun Simo saikin uuden pukkikohtauksen, enkä voinut kuin roikkua harjassa. Tulimmein jo tien päähän, ja Simo teki melkein kuin sellaisen länkkärijarrutuksen, josta lensin kauniisti voltilla jaloilleni Simon eteen. sen ilme oli kyllä huvittava, kun toljotin sen silmiin vihaisesti, kunnes aloimme myös tippuneen Larissan kanssa nauramaan yhtäaikaa. Nousimme takaisin ratsujemme selkään, ja jatkoimme matkaa.
Ravailimme hetken, ja Simo pukitteli innoissaan. Sain sen kuitenkin hallittua, ja ravasimme tasaista tahtia hetkisen. Sitten päätimme antaa ratsuillemme pidemmät ohjat. "HuaawaHaoaoaowwa!" jonkun sotahuuto kaikui ilmassa. Simohan luuli, että intiaanipoitsut käyvät sen kallisarvoiseen takalistoon kiinni, joten se nousi pystyyn minä kaulassa roikkuen,ja pukitti sitten liian suuren pukin, että minun kyvyilläni oltaisiin selässä pysytty. Tipuin kyljelleni maahan, ja tunsin ilmojen häipyvän pihalle yhtä nopeasti kuin Simo katosi näkyvistä. Ärsyynnyin silmissäni piirileikkiä leikkiville valopisteille, ja meinasin seota. Kuulin Larissan tulevan molempien ponien kanssa ja nousin voihkaisten istumaan. Henkitorvi pihisten imin raikasta loppukesän sadeilmaa keuhkoihini, ja kömmin ylös kaverini avulla. "Pystyksä varmasti menee selkään?" Larissa kysyi. "Joo joo, Simeoni on ihan kiltisti nyt," varmistin. Otimme vielä pätkän ravia, ja Simppa käyttäytyi kyllä yllättävänkin hyvin. Taputn sitä, ja hidastimme sitten käyntiin. Kävelimme jonkun viisitoista minuuttia tallia kohti. Tallille tullessamme vilkaisin kelloa, minulla alkoi olla jo kiire kotiin!
Hoidin varusteet pikapikaa pois ponin päätä, ja harjasin sen suht nopeasti. Heitin sen sitten tarhaan, moikkasin Larissalle, ja kiirehdin kohti kotia. Kelpaako kyyti? Jonah kysyi autonsa ikkunasta. Ei taas sitä jätkää... - Ei, tokaisin. - Häh? hän sanoi hämmästyneenä. - Ei kelpaa, kiitos vain, sanoin uudestaan. - Missä asut? poika kysyi. - Miksi kysyt, mutisin. Mitä se nyt sillä tiedolla tekisi..? - Koska vien sinut kotiin, hän totesi. Pysähdyin, ja levitin huokaisten käteni. menin autoon ja paiskasin oven kiinni. Neuvoin Jonahia kohti kotiani, jossa olimmekin onneksi pian. Nousin autosta, ja Jonah virnuili lämpimästi minulle. Huokaisin, hymyilin,ja moikkasin pojalle. Hän lähtikin kumit vinkuen kohti omaa kotiaan. Poika oli sittenkin ihan mukava...
// Hyihyi, eikös äiti ole opettanut ettei vieraiden kyytiin saa mennä? No eii vitsi.... Onneksi ei käyny pahemmin tuossa sun ilmalennossa.
|
|
|
Post by Mila on Jul 19, 2013 9:48:59 GMT 2
Evie & Simo : 10HM!Ollos hyvä! Tuo penska tuli sutastua, mutta noohhh...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 21, 2013 18:22:43 GMT 2
Yhdestoista kerta
Tulin tallille jo joskus kolmen aikaan, vaikka olimme Jonahin kanssa sopineet tapaavamme kuudelta. Moikkasin Larissaa, joka pesi Riimin karsinassa kai vesikippoa. Markuskin näkyi lakaisevan käytävää. Nappasin kottarit ja talikon, ja putsasin Simon karsinasta kaikki liat pois, esimerkiksi heinänkorret, joita se oli levitellyt vähän edestakaisin. Vein sitten kaikki lantalaan, ja hain uusia puruja. Nakkasin kottarit ja talikon pois, ja siirryin hinkkaamaan Simon ruokakippoa. Se olikin aika likainen, ja käteni oli ihan puutunut kun sain sen pestyä. "Moi Rebekka!" tervehdin, kun tyttö asteli talliin. "Moi!" Rebekka tervehti, ja meni sitten kai satulahuoneeseen. Hankasin vielä vesikupin, joka ei ollutkaan kovin likainen, ja pian karsina olikin aika puhdas. Seuraavaksi päätin mennä putsaamaan Simon satulan, vaikka olinkin putsannut sen jo pari päivää sitten. No, tulipahan ainakin puhdas. Suitsia en jaksanut purkaa, mutta pyyhin ne suurin piirtein puhtaiksi, ja hain sitten Simon tarhasta. Kiinnitin sen karsinaan, ja aloitin harjaamisen kumisualla. Simo oli ihan kurainen, mutta sain onneksi suurimmat pois. Harjailin Simoa muutaman kymmenen minuuttia, ja kävin sitten suihkuttelemassa sen jalat,joista irtosikin paljon kuravettä. Simo sai vielä porkkanan, ja pääsi sitten takaisin tarhaan. Kello oli nyt vasta puoli viisi. "Kato nyt, täällä ne on taas niiiiin söpöinä!" Rebekka hihkaisi, kun astuimme taukohuoneeseen. Katsahdin ympärilleni, ja näin Markuksen ja Larissan. Aloin kikattamaan. "Hei camoon,ette jaksais!" Larissa huudahti. Nauroimme Rebekan kanssa, ja painuimme pois taukohuoneesta. Lakaisin vielä käytävää, koska se oli likaantunut siitä, kun Markus oli sen lakaissut. Menin sitten vielä taukohuoneeseen juttelemaan, ennenkuin Jonah saapui. "Pestäänkö vaikka noi kipot?" kysäisin. " Joo, vaikka", Jonah hymyili. Kun poika haki sieniä ja vettä, mietin eilistä automatkaamme. Hymyilin lämpimästi, kun poika palasi karsinalle. Jonah puristi minua ohimennen itseään vasten, ja alkoi hankaamaan vesikuppia. Kiva. Minulle jäi taas tämä likaisempi. Ruokakipon suhteen Erica oli onneksi siistimpi kuin Simo, eikä putsaamiseen mennyt kauaa. Sitten päätimme yrittää pestä Erican, tai ainakin käyttää sen pesupaikalla, koska Mila oli sanonut sen pelkäävän sitä. "Käy sä hakemassa se", virnistin. "Mitä? Minä vai,ihan yksin?" Jonah sanoi 'kauhistuneena'. "Mene nyt," sanoin ja tökkäsin häntä hymyillen. Jonah saapuikin hetken kuluttua Erican kanssa, ja yritti taluttaa sen vesiboxiin. Heti, kun Erica huomsi, että nyt ei mennäkkään karsinaan tai sitten käytävälle, korvat käännähtivät taakse, silmät pyörivät päässä, ja se pysähtyi kuin seinään. Tamman häntä huiski vihaisesti, ja se peruutti muutaman askeleen. "Sooh, rauhassa!" sanoin nopeasti. "Mikäs sille nyt tuli?" Jonah ihmetteli. "Se kai huomasi,että ollaan menossa pesulle," mietin. Nappasin pari porkkanaa, ja laitoin yhden lattialle Erican eteen. Tamma astui pari askelta, ja nappsi salamannopeasti herkun lattialta. Ennenkuin se ehti peruuttaa, annoin jo seuraavan porkkananpalan. Saimme sen pesupaikalle niin, että etujalat olivat siellä, kunnes se huomasi, missä oltiin. Erica alkoi tepastella edestakaisin, ja Jonah roikkui narussa parhaansa mukaan. Heti kun tamma pysähtyi sekuntissa, tungin porkkanan sen turvan eteen. Onneksi Erica oli sellainen herkkusuu, ettei voinut vastustaa porkkanaa. Saimme sen kokonaan pesupaikalle, jossa se seisoi korvat luimussa, ja vaikutti vihaiselta, tai ehkä pelokkaalta. "Soo, ei mitään hätää, hiiieno tyttö!" kehuin ja syötin tammalle loput porkkananpalat. "Huh huh, olipas kova homma!" Jonah huokaisi. Mutisin jotain, ja veimme sitten kirjavan tamman käytävälle. Passitin Jonahin hakemaan harjat, ja rapsuttelin Ericaa. Harjasimme sen vielä, ja Jonah vei sen tarhaan. "No, jokos sä oot nähny sun miestä?" virnistin Rebekalle taukohuoneessa, ajatellen maastoreissulla näkemäämme Anssia. "Ai mitä miestä?" Jonah kysäisi. "Ei mitään!" Rebekka sanoi painokkaasti vilkaisten minua. "Sä ainakin näät aika läheltä," hän sanoi minulle kiusoittelevasti ja virnisti. Vilkaisin vieressäni istuvaa Jonahia. Mila tuli taukohuoneeseen, ja nappasi itselleen kupin kahvia. Hän virnisti meille, ja istui pöydän viereen. "Katos katos, taas täällä hempeillään," Mila naurahti, viitaten kai Larissaan ja Markukseen. Nyökkäsin hymyillen. Jonah päätti, että me lähtisimme nyt heti, jos haluaisin tulla hänen kyydillään. Nousin ylös, ja Jonah nousi perässäni. Moikkasimme muille, ja kömmin sitten Jonahin mustaan avoautoon. Jonah käynnisti auton, ja ajoimme pois pihasta. " Mitäs isäs?" kysyin Jonahilta. "Ei puhuta siitä." Jonah sanoi tuimana. "Okeii," venytin sanojani. "Nähdäänkö huomenna?" Jonah kysyi. "Laitan viestiä sitten," sanoin ja nousin autosta. "Okei," Jonah sanoi ja nojautui ikkunasta ulos. Kävelin auton toiselle puolelle, annoin hänelle pikaisen pusun, ja kipitin sitten sisälle, vilkuttaen pojalle, joka jäi pihalle hienon autonsa kanssa. // Kiitti vielä tosta kuvasta,tosi hieno!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 11:49:32 GMT 2
Kahdestoista kerta/Perjantai 26.7
Nuuhkin hiukan sateista suomalaista ilmaa, muutaman päivän Lontoonmatkan jälkeen. Olihan sielläkin toki satanut, olihan se Lontoo. Nyt olin kuitenkin takaisin kotona,eli takaisin Simon,kavereitten, ja okei, Jonahin luona. Tallissa tuoksui hevoset, heinä ja puru. Simo oli ilmeisesti ulkona. Päätin sitten mennä taukohuoneeseen katsastamaan, näkyisikö siellä ketään. Avasin vauhdikkaalla kädenliikkeellä oven ja loikkasin sohvalle. "Moi Larii!" hihkaisin kaverilleni. "Moi! Ai sä tulit jo Lontoosta?" Larissa kysyi. "Joo, eilen jo, mutta illalla. En jaksanu sitten raahautuu tänne," totesin, Larissa kysäisi, haluaisinko kahvia, mutta vastasin kieltävästi, jolloin hän nappasi oman kuppinsa ja palasi sohvalle. "Ei ois Jonahia näkyny?" kysyin ja lähetin juuri hänelle viestiä. "Kävi se sillon sun lähdön jälkeisenä päivänä, muuten ei oo sitä jätkää näkyny. Ihan hyvä vaan, Milalla on hermot vähän kireellä," Lari totesi hymyillen hiukan. "Aa,mitäs Mila?" kysyin. "Tais vähän suutahtaa siitä, et ollaan Markuksen kaa oltu vähän, no hempeinä täällä." Lari sanoi viivytellen sanojaan. Aloin nauraa, se kuulosti hauskalta. Larissa läpsäisi minua jalkaan, ja totesi saman olevan edessä myös minulla.Olisikohan näin? "Ja muute, tänne tuli joku uus hoitaja, joku täysikäne jätkä joka ettii kans naista. Mikäs sen parempi paikka siihen kun talli!" Larissa hihkaisi. Nauroimme hetken sillekkin, ja Larissa nappasi itselleen lisää kahvia. Päätimme lähteä yhdessä ratsastamaan,joten läksimme kohti tarhoja.
Simo antoi helposti kiinni, ja hörisi suloisesti kun tulin portille. Rutistin sen kaulaa, ja poni henkäisi lämmintä ilmaa korvaani. Lari joutui juoksentelemaan hetken, ennenkuin sai Riimin kiinni. Onneksi olimme hitaita Simon kanssa, ja he saivat meidät kiinni hetken kuluttua.Käppäilimme tallille, ja sidoin Simpan karsinaan. Hain harjat, ja aloitin puunaamaan ponia. Se oli ollut kai taas piehtarointituulella, koska armas hoitsuni näytti siltä, kuin olisi suojautunut mutapanssarillaan vähintäänkin armeijaa vastaan. Onneksi kuivunut savi lähti helposti kumisukaa ja kovaa harjaa apuna käyttäen, ja hetken kuluttua edessäni seisoi vähän vähemmän savinen ja hiukan enemmän kullanruskea poni. Harjailin vielä pölärillä pölyjä pois, ja kävin sitten raahaamassa satulan ja suitset karsinan eteen, ennenkuin lähdimme tekemään esteitä kentälle.
"Laitetaaks toi portti?" kysyin. "Joo, vaikka!" Lari huusi raahatessaan puomia okseriin. Nappasin siis portin käsiini, ja kannoin sen tolppien väliin. Hain vielä puomin portin päälle, ja pian meidän kuusikymmentä huimaa senttimetriä korkea esteratamme oli valmis. Menimme talliin laittamaan satulat, ja vastasin olevani valmis,kun kuulin Larissan kysymyksen. Talutin Simon käytävälle ja lähdimme sitten Larin ja Riimin perässä kentälle. "Moi!" tervehdin milaa, joka juuri käveli talliin. Talutimme heposet kentälle, ja pysäytin Simon kaartoon. Se tepasteli edestakaisin, sillä oli kai nyt ollut sitten lomaa, kun olin Lontoossa,joten energiaa ei pojalta puuttunut. "Nyt paikka!" ärähdin, kun jalustimen solki ei mennyt vieläkään oikeaan reikään. Simo astui eteenpäin, ja nykäisin ohjasta, että se pysähtyi. Sain taisteltua kaikki remmit kiinni, ja satulavyönkin jotenkuten kunnolla. Hyppäsin selkään ja sain kuin sainkin vyötä vielä kaksi reikää tiukemmalle. Sitten annoin innokkaan ponin lähteä tepastelemaan uraa pitkin.
Olimme kävelleet jonkun verran, ja aloin taivutlla Simoa, joka kuunteli hyvin, vaikka olikin innoissaan, ja yritti päästä raviin. Kun onnistuin tekemään kunnollisen voltin, sai Simo luvan lähteä raviin, ja jatkoin siinäkin hidastuksia ja askeleen pidennyksiä, sekä voltteja. Vaihdoimme hetken päästä suuntaa, ja ravailin vain hetkisen, ennenkuin annoin Simon kävellä, silläaikaa kun Larissa meni vielä harjoitusravia Riimillä. Sitten nostin laukan käynnistä, ja laukkasin vaan kevyessä istunnassa pari kierrosta molempiin suuntiin, säädellen hiukan vauhtia. "Nyt alan hyppäämään,OK?" kysyin Larilta, joka laskeutui juuri esteeltä. "Joo, ja sitten voidaan mennä niin, että sä meet eka ja sen jälkeen mä?" Larissa vastasi. "Joo, vaikka" vastasin. Nostin taas laukan, ja käänsin Simon yhdelle yksittäiselle pystylle, jonka yli se ponkaisikin oiken mallikkaasti. Toisesta suunnasta este olikin pelottava, ja sain kokea kaksi kieltoa, ennenkuin vahva sisäpohje ja murahdus saivat Simon hyppäämään. Aloitin senjälkeen radan, jonka Simo meni oikein hienosti, eikä tiputtanut tai kieltänyt kertaakaan. Nostin esteitä Larille ja Riimille, ja katselin, kun he hyppäsivät. Päätin itsekkin kokeilla tämän korkuista rataa, se oli jonkun seiska tai kasikympin korkeudessa. Ensimmäinen,toinen,kolmas este jäivät taakse, ja annoin pohkeita. Simo tuli seuraavalle esteelle hiukan vinossa, meinasi jo ponnistaa, mutta muutti sitten mielensä, ja jäi seisoskelemaan esteen eteen. Käänsin ponin ympyrälle, ja jatkoimme sitten radan loppuun kunnolla. Nostin esteitä vielä vähän, ja Lari hyppäsi radan, samalla kun kävelin välikäyntejä, joiden jälkeen aloitin loppuravailemaan Simoa pidemmälle ohjalle. Kun se oli köpötellyt tasaista,reipasta ravia hyvin molempiin suuntiin, hyppäsin maahan ja aloin taluttamaan sitä loppukäyntejä.
"Riimi,seiso nyt!" kuului vesarista. "Onneksi sä oot noin rauhallinen," totesin Simolle. Se seisoi vapaana käytävällä, kun nappasin satulan, suitset ja suojat pois. Laitoin riimun ponille, ja naksautin riimunnarun riimuun kiinni. Larissa oli saanut Riimin suihkuteltua, ja pääsin huuhtaisemaan Simon hiet pois. Se seisoikin nätisti, niinkuin aina, ja sain sen nopeasti huuhdeltua. Veimme hepojen kamat pois, ja kun palasimme käytävälle, Markus porhalsikin jo ovesta sisään,hänellä oli ilmeisesti yötalli. Lähdin viemään Simoa ulos, ja moikkasin virnistäen Larille. Alkaisikohan nuo taas 'hempeilemään', Milakin kun näytti käppäilevän tallia kohti. Aloin nauramaan aika lujaa, ja Simo tuijotti minua korvat pystyssä,huolestunut ilme naamallaan. "Mikäs nyt on noin hauskaa?" "Eheh,ei mikään,hihi" hihitin vastaukseksi Jonahille. Poika pysäytti Erican, ja katseli minua tutkivasti. Yritin saada naurun loppumaan,mutta ei siitä mitään tullut. Hetken kuluttua pyyhin naurunkyyneleitä silmistäni. "Emmä tiiä mille mä nauroin" totesin hymyillen. "No,onneks et sentään kokonaan seonnu!" Jonah sanoi lämpimästi. Juttelimme hetken, ennenkuin Erica alkoi kyllästyä, ja tanssahdella paikoillaan, jolloin jatkoin Simon kanssa matkaa tarhoille. Päästin ponin portista, ja se maleksi vähän matkaa, kunnes alkoi syömään. Läksin sitten kotia kohti.
// Velekome päk!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 12:01:08 GMT 2
//Haha, mäki tykkään mun piirustustaidoista
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 20:56:57 GMT 2
Kolmastoista kerta/ Kisat"Nyt Simo liikettä niveliin!" karjaisin ponille. Se killitti minua tyytyväisenä, ja seisoskeli tarhasta puoliksi ulkona. Vedin narusta kaikin voimin, läpsyttelin sitä narulla kylkeen ja maiskutin, ja koitin tehdä kaikkeni saadakseni ponin liikkeelle. Viimeksi odottelu oli auttanut, mutta nyt ei ollut aikaa odotella. Simpan pitäisi olla tunnin päästä trailerissa matkalla kisapaikalle, ja sitä ennen pitäisi selvittää harja, saada mutapanssari pois ponin päältä, tehdä nutturat, ja virittää kuljtussuojat ja suitset ponille. Ja talliinkin oli matkaa naurettavat parikymmentä metriä. Ja todellakaan en alkaisi Simoa tarhassa kuntoon laittaa! Löysäsi narua, että Simppa sai kaulaansa venytettyä, ja nykäisin sen sitten kaikin voimin eteenpäin, jolloin Simo lähti kuin lähtikin eteenpäin. Taputin ponia kaulalle, ja tulimmekin hetkessä tallille, jossa nakkasin ponin käytävälle, ja aloitin harjaamisen pöly lentäen. Markuskin näkyi lähtevän tallista, Larissaa taas ei näkynyt, ja Mila tarkasteli, että kaikkien hevosten varusteet olivat valmiina. "Noniin, lastataampa se nyt!" Mila hihkaisi minulle, kun viimeistelin Simon nutturoita. "Okei" vastasin ja nappasin Simon riimun, ja pujotin sen suitsien päälle. Talutin Simpan pihalle, ja annoin sen haistella ramppia hetken, ennen kuin talutin sen sisään. Simo hörisi, kun sai kaverin trailerin toiselle puolelle, ja lähdimme sitten matkaan. Tulimme nopeasti kisapaikalle, jossa pyörikin jo paljon erikokoisia ja näköisiä hevosia ja poneja. "Taluttele Simoa hetki, ja laitetaan sille satula sitten hetken päästä," Mila sanoi, ja häipyi jonnekkin. Nyökkäsin naiselle, ja kannustin Simpan kävelemään. Juttelin hetken jonkun kisaajan kanssa,ja jatkoin sitten kiertelemistä, kunnes oli aika lähteä verkkaamaan Simoa. Satulan sai ihmeen helposti ponin selkään, ja sitten Mila katosikin verryttelyalueelle. Napsin pari kuvaa Simosta, ja siirryin sitten katsomon puolelle, ja moikkasin samalla Larissaa, jolla riitti puuhaa Riimin kanssa. "Seuraavana lähtee Mila ja Missin Appeal!" kajahti kovaäänisestä. Naksautin kameran päälle, ja nappasin parit kuvat suorituksen aikana. Muuten siristelin silmiäni, ja vilkuilin Simoa, joka pelleili ihan kunnolla. Ensimmäiseksi se ei suostunut seisomaan tervehdyksessä, sitten laukka ei noussut, seuraavaksi laukka ei sitten enään hidastunutkaan raviksi, ja lopuksi se vielä rupesi pukittelemaan. Tulihan siltä toki pari hyvääkin pätkää, sitten lopulta. "Kiitos, Mila ja Missin Appeal. Seuraavana lähtee..." Nappasin Simon ohjat Milalta, joka hymyili minulle, ja siirtyi sitten seuraavan ratsunsa luokse. Taluttelin Simoa kymmenisen minuuttia, ja vein sen sitten trailerille, jossa nappasin kamat pois, ja huuhtelin sen sienellä, jonka löysin kisapaikalta. "No, monensia olitte?" kysyin, kun Mila lähestyi minua. "Tokavikoja. Ei ollut Simon paras päivä!" Mila naurahti. Nyökkäsin, ja kiinnitin Simpan traileriin. Matka Vaahterapolkuun alkoi. "No, mites meni?" Jonah huudahti nähdessään minut. "Oltiin toisia- sieltä väärästä päästä." sanoin hymähtäen. "No, enskerralla paremmin," Jonah totesi virnistäen. Hoidimme Simon yhdessä pois, ja katselimme, kun se kipitti tarhassa pari kierrosta, ennenkuin rupesi syömään. Jonah rutisti minua, ja kumartui sitten suutelemaan. Hetki oli täydellinen. Jonah hymyili, ja lähdimme sitten takaisin tallille. Juttelimme taukohuoneessa hetken Milan ja Larissan kanssa, ennenkuin kipusin Jonahin autoon, ja poika tuli perässä. Emme kuitenkaan ajelleet romanttisesti auringonlaskuun, mutta romanttista se oli silti. // Vähän kökkö tää // Hyvä se oli !
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2013 22:17:53 GMT 2
Neljästoista kerta / kolmioneliöleipädraamaa!Istuuduin Simon lämpimään selkään, ja kerroin nopeasti Markukselle lähteväni maastoon. Mies nyökkäsi, ja painoin pohkeet ponin kylkiin. Lämmin, kullankeltainen karva tuoksui ihanalle. Tulimme muutaman hetken kuluttua pellolle, jossa aloitin ravailemaan. Alkuun Simo oli tosi reipas, mutta siirtymisiä ja pysähdyksiä sekä voltteja tekemällä poni vertyi ja rauhoittui. Annoin sen kävellä, ja nostelin sitten parit laukat molempiin suuntiin, kunnes ravasin vielä pari ympyrää molempiin suuntiin, ja sen jälkeen lähdin kävelemään takaisin tallia kohti. Ratsastukseen oli mennyt vain joku puolisen tuntia, mutta Simppa oli ollut oikein kuuliainen, ja olihan eilenkin ollut kisat. Harjasin nopsasti Simon, ja heitin sille pari porkkanaa ruokakippoon. Astuin juuri ulos karsinasta, kun Jonah saapui Erican kanssa talliin. Pesimme tamman yhdessä, ja veimme sitten molemmat ratsut ulos. Palasimme taukohuoneeseen, jossa jäimmekin sitten juttelemaan. Mila ja Sari olivat keittämässä kahvia, ja muutama hoitaja istuskeli missä kukakin. Jonah pussasi minua, ja rutisti sitten itseään vasten, kunnes ryntäsin hakemaan tuoretta kahvia. "Söpöö..." Rebekka hymähti. Virnistin tytölle, ja istuuduin sohvalle. Hetken kuluttua Jonahin piti lähteä, ja pian hän kaasuttikin ulos pihasta. Jäimme vielä juttelemaan, ja mutustin pari keksiä, ennenkuin suunnistin putsaamaan Simon kamoja. Satula olikin taas superlikainen, mutta suitset olivat vielä ihan hyvässä kunnossa. Hankasin kaikki oikein huolella, ja juuri, kun siirsin sienen paikoilleen, kuulin huutoa tallin pihalta. "Mitäs te täällä mekastatte?" kysyin, kun huomasin pihalla Milan, joka piti Riimiä, sekä Larissan ja Jonahin, joka nojasi autoonsa. "Toi sun jätkäs vaa meinas ajaa mun ja Riimin yli ja lisäks se vielä yritti pussata mua." Larissa sanoi tiukasti, ja nappasi sitten Riimin mukaansa talliin. Jähmetyin paikoilleni. Jonah. Kuinka hän saattoi tehdä niin, kaiken jälkeen... Käännyin pojan puoleen. Hän hymyili minulle jo tutuksi käynyttä, lämmintä hymyään. Mila vilkaisi minua, ja huomasi kai vihaisen ilmeeni. "Äläs kuule jätkä yhtään yritä! Ei toi virnuilu auta!" ärisin. "Mitä hit..? Emmä mitään oo tehny, Evie usko nyt!" Jonah sanoi ja astui lähemmäs. "Nii-i, ihan varmaan! Noin sä oot muillekki varmaan sanonu" totesin. "Kelle muille? Rauhotu nyt!" poika käski. "En kyllä rauhotu. Ja meinsait vielä Larissan napata seuraavaks. Larissan! Mun paras kaveri, ja Markuksen tyttöystävä! En ois susta uskonu!" huudahdin. Jonah käveli luokseni, ja nosti leukaani, kunnes katsoin häneen. Suutelimme siinä Milan edessä, kunnes käteni kohosi, ja iskeytyi suoraan hänen poskeensa. Poika peruutti pari askelta hämmentyneenä. "Evie!" Mila huudahti minulle. "Anteeksi.. Sori Mila" mumisin, ja lähdin nopeasti talliin. "Evie hei, oota nyt! Juteltaisko vielä?" Jonahin ääni kantautui perääni, mutten välittänyt. Mitä siitä, jos olimme olleet hetken yhdessä, eläneet unelmaani? Jos se ei sitten merkinnyt Jonahille mitään, niin ei kai sitten minullekkaan.. Suksikoon kuuseen koko jätkä, minulta ei ainakaan saisi myötätuntoa, jos ei saisi 'seuraavaa kohdettaan' yhtä helposti kuin minua. Yritin hymyillä Rebekalle, joka käveli ohitseni, mutta sain aikaan vain surkean virnistyksen. "Mitä nyt?" Rebekka kysyi. "Ääh, se on ihan tyhmä juttu.." mutisin. "No kerro" Repe jatkoi. "Jonah.. Se oli pelästyttäny riimin, ja yrittäny sen jälkee pussaa Larissaa.." sain kakistettua. "Mitä!?" tyttö vilkaisi minua. Nyökkäsin, ja hymyilin Rebekalle. Eihän se hänen ongelmansa ollut. Menin putsaamaan Simon karsinaa, ja vaihdoin sinne paljon uusia, puhtaita puruja. Hankasin vielä juoma- ja ruokakuppia vihaisesti, ennenkuin käteni puutuivat. Onnistuin vielä pudottamaan ämpärin varpailleni, ja sitä seurasi sarja pienempien korville sopimatonta tekstiä. Pidättelin kyyneleitä, ja yritin saada ajatukseni pois Jonahista. Mitä hän minua enää liikutti!? Kävelin tallin ovelle, ja nojasin ovenkarmiin. Huomasin Markuksen kävelevän pihalla seisovan Jonahin luo. Ajattelin häipyä siitä tirkistelemästä, mutten sittenkään lähtenyt. "Yritä hillitä ittes!" Markus huusi Jonahille. "Mä en ees yrittänyt mitään!" Jonah ärähti ja tuuppasi Markuksen rintaa. "Hei, lopettakaa nyt! Usko jo Markus, ei tapahtunu mitää!" Larissa sanoi ja meni lopettamaan riitaa. "No miks täällä huudeltii, että ois tapahtunut vaikka ja mitä?" Markus kysyi ja näytti siltä, että olisi käynyt Jonahin kimppuun, jos kaverini ei olisi seissyt edessä. "Lopeta nyt," Larissa jatkoi Markukselle, Jonahin kävellessä kauemmas. "Jonah!" Markus ärjäisi vielä Jonahin perään. Poika käänsi katseensa. "Pidä huoli, ettei näin käy toiste, tai.." mies jatkoi vihaisesti. Jonah kääntyi kannoillaan, nyökkäämättä, tai silmää räpäyttämättä, ja paineli sitten tarhoille päin. Lähdin kävelemään kotiinpäin, ja jouduin ohittamaan tarhat samalla matkalla. Jonah näkyi istuvan Erican ja Rexonan tarhan edessä, nojaten päätä käsiinsä. Hetken, vain pienen hetken ajattelin mennä hänen luokseen. Ei! Miksi menisin. Miksi ihmeessä menisin? Hänhän se oli joka oli käyttäytynyt ytperästi, en minä. Jatkoin siis kotiin, jossa kännykkäni odotti täynnä "anteeksi" "sori" "uskoisit jo" sekä muita viestejä, tiedät-kyllä-keneltä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 20:51:45 GMT 2
Viidestoista kerta
Pölähdin taukohuoneeseen, ja menin istumaan mahdollisimman kauas Jonahista. Poika oli soittanut ja laittanut viestejä tunnin ajan, mutta kun en vastannut, hän luovutti. "Evie, tuutko ridaa samaan aikaan? Aattelin vähä mennä kouluu taas.." Larissa kysyi. Nyökkäsin, ja menin hakemaan Simolle harjoja, sillä se odotteli jo karsinassa. Larissa suuntasi Riimin luokse. "Noniin poika.." mutisin ja harjailin puhtaan ponin nopeasti. Aloin sitten selvittämään jouhia, ja Larissakin tuli talliin, ja kävimme hakemassa yhtä matkaa satulat ja suitset, sekä Larissa Riimille harjat. Larissa saikin pikaisesti harjaamalla Riimin valmiiksi, joten laitoin Simolle kamat ja länttäsin kypärän päähän. "Ooks sä jo valmis?" huikkasin kysymyksen. "Joo, ihan kohta, laitan vaa omat kamat!" kuului vastaus.
"Simo, hop hop!" mumisin ja napautin ponia raipalla ja pohkeilla. Simo siirsi jalkansa raviin, ja aloitin menemään kolmikaarista. Simo taipui ja asettui hyvin, ja haki pyöreyttä, mutta laahusti kuitenkin kuin etana. Pamautin pari kertaa pohkeilla ja raippakin viuhahti, ennenkuin herra sai koipensa liikenteeseen. Hetken ravailin molempiin suuntiin, ja sitten Simppa sai hengähtää. "Jos sä tuut eka sen sun radan, otetaan vähän laukkaa vielä, ja mä voin sit vaikka mennä kävelemään tohon parkkipaikalle siks aikaa, ni saat koko kentän käyttöö?" Larissa ehdotti viitaten kisarataan, jonka menisin Vaahtiksen syyskisoissa. "Joo käy" nyökkäsin. Maiskautin Simon raviin, ja siitä laukkaan, ja laukkasin pari kierrosta molempiin suuntiin vähän lujempaa, jotta poni heräsi. Sen jälkeen otin pari ympyrää hillitympää laukkaa, ja aloitin sitten radan. Alku meni hyvin, keskiosakin aika hyvin, laukassa Simo oli tahmea, oho nyt se oikaisi.. Kokonaisuudessaan rata meni kuitenkin aika hyvin, ja olin tyytyväinen hoitsuuni. Larissankin mielestä poni oli käyttäytynyt hyvin. Larissan ratakin sujui aika hyvin, Riimi näytti sopivan reippaalta, eikä vastustellut apuja tai noussut muodosta. "Sehän meni hyvin!" Jonah hihkaisi kentän laidalta. Päässäni sumeni hetkeksi, enkä kuullut mitä Larissa vastasi, mutta ilmeisesti uhkaili jotain, kun kuulin Jonahin vastauksen. "Tai mitä? Lyöt niin kuin eilen, yhtä kevyesti?" poika pilkkasi. Hyppäsin Simon selästä ja jätin sen vapaaksi. Astelin vihaisesti Jonahin luo, ja hän kääntyi virnuillen minua kohti. "Tuntuuko tämä kevyeltä?" ärähdin ja löysin jalkani pojan jalkovälistä, jonne se osui. Ja aika lujaa! Jonah ähkäisi, ja painoi päänsä alaspäin. Minusta tuntui nyt todella mahtavalta, vaikka saisin varmaan kuulla tästä joltakulta, Jonahin perheeltä, Milalta tai larilta, tai ihan joltain muulta. Huomasin jonahin nousseen, ja käännyin häntä kohti. Samassa tunsin nenääni iskeytyvän voiman, ja kuulin Jonahin sanat. "Mieti ämmä mitä ensikerralla teet!" hän sanoi ja katosi sitten autolleen.
Painoin naamaani kädellä, ja huomasin sitä pitkin valuvan veren. Päässäni soivat erilaiset ajatukset, suurin osa epäuskottavia ja typeriä. Tyhmätyhmätyhmätyhmä. Siinäpä se. Tyhmä. Mitäs menin potkimaan Jonahia? Samassa Mila kuitenkin ryntäsi keskeyttämään surkeat itsesäälimisyritykseni. "Mitä te täällä rieh.. Evie mitä on tapahtunut?" Mila aloitti vihaisesti, mutta ääni pehmeni loppua kohti. "E-ei mitään.." sanoin todella vakuuttavasti. "Nyt selitätte, mitä on käynyt!" Mila sanoi käskevästi, ja kumartui puoleeni. Yritin aloittaa, mutta sanat eivät tulleet ulos, ja nieleskelin kyyneliä. Perskutin jätkä, aina se sai minut itkemään, vaikkei ollut lähelläkään! "Menimme molemmat kentällä kouluradat, ja minun ratani aikana Jonah tuli norkoilemaan ja naljailemaan eilisestä lyönnistäni. Evie ratsasti kentälle ja huomasi Jonahin, laskeutui Simon selästä ja potkaisi tätä kulkusille, ja sitten, no, Jonah suuttui siitä ja tinttasi Evietä turpiin ja lähti autollaan juuri äsken pihasta," kuulin etäisesti Larissan selityksen. Mila auttoi minut ylös, ja käski sitten mennä hakemaan paperia, ettei tallin pihalla olisi kohta hirveää verilampea. Nyökkäsin, ja köpötin vessaan, Milan jäädessä kentälle Simon kanssa.
"Alkaahan tää jo vihdoin loppua," sanoin Larissalle tarkoittaen verenvuotoa. "Säälittävä jätkä, kun lyö naista," Larissa päivitteli, ja laittoi kahvin valumaan. "Mmmh... Emmä.." mutisin miettien sitä, kuinka voisin taas huomenna olla Jonahin seurassa itkemättä, tai pelkäämättä.. "Mitä te ootte taas riehunu täällä?" Markus kysyi tullessaan taukohuoneeseen ja pussatessaan Larissaa. "Ei me, vaan Jonah," larissa mumisi. "Se jätkäkö.. ei h*lvetti!" Markus sanoi suhteellisen vihaisesti vilkuillessaan minua ja Larissaa. markus kuiskasi jotain Larissalle, nyökäten minua kohti. "Pitkä juttu, selitän sen myöhemmin," kuulin Larissan vastaavan hiljaa. Nousin ylös, ja kävin pesaisemassa naamastani veren ja kyyneleet. Silmäni olivat vielä vähän punaiset, ja nenä kipeä, mutta muuten näytin melkolailla normaalilta. Palasin taukohuoneeseen, missä Markus ja Larissa juttelivat vieläkin.
"Pitäs kai se Riimi viedä pihalle.. Ja voidaan me Simokin viedä," tyttö mutisi. Nyökkäsin kiitollisena, ja jäin sitten yksikseni taukohuoneeseen. Kyyneleet meinasivat päästä valloilleen koko ajan, mutta aloin lukemaan jotain lehteä, että sain ajatukseni hallintaan. Huomasin Milan, joka tuli taukohuoneeseen, ja jäi sitten katsomaan minua. Ryystin vähän kahvia kupista, ja laskin lehden sitten kädestäni. "Ei sun tarvii olla sille vihanen.. Mä alotin" tokaisin. "Mitä!? Sä oot kyllä kuule liian kiltti!" Mila totesi. "Kyllä mä sille kuule soitan, älä yritä estää" nainen sanoi hiukan pehmeämmin ja istui sohvalle. "Saattohan se ansaita sen," hän hymähti. Vilkaisin Milaa, ja mutisin jotain epäselvää. Istuskelimme hiljaisuudessa, kun jotkut hoitajat tulivat taukohuoneeseen. Moikkasin heitä, ja lähdin sitten vaihtamaan ratsastusvarusteita pois. Larissa kävi sanomassa heipat, ja he lähtivät sitten Markuksen kanssa. Onnekkaat. Pyhpah, miehistä oli ilmeisesti vain harmia!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 1, 2013 1:08:36 GMT 2
Kuudestoista kerta
Astuin varovasti taukohuoneeseen, mutta Jonahia ei siellä näkynyt. Hah. Nauroin melkein itselleni, pelätä nyt tallille tulemista! Larissa oli Markuksen kanssa juomassa kahvia, ja tervehdin heitä iloisesti. "Ooksä kunnossa?" Lari kysyi. "Joo, ihan okei.." mutisin. "No hyvä. Kunhan mä nään sen jätkän niin.." Markus sanoi painokkaasti. "Eijei!" huudahdin, ja mies katsoi minuun kummastuneena. "Ei enempää ongelmia" totesin. "No mutta, kohtahan alkaa toka tunti, Simo menee siihen!" totesin. Larissa nyökkäsi, ja lähdin hakemaan ponia sisään. Harjailin sitä siinä hetkisen, ennenkuin sen ratsastaja saapui. Tyttö tervehti minua, ja rapsutti Simon turpaa. Hän esittäytyi Jannaksi. Jätin Jannan harjaamaan Simoa, ja hain ponin varusteet. Janna kertoi osaavansa varustaa ponin itse, ja olihan se ymmärrettävää, kyseessä oli kuitenkin heC-B tunti. Hetken kuluttua tuntilaiset lähtivät maneesiin, ja sinne minäkin suuntasin parin minuutin kuluttua, kun en muutakaan tekemistä keksinyt.
"Janna vähän hidastat Simoa, noniin hyvä!" Helena huikkasi tytölle. "Siellä Tähdellä vähän isompi voltti! Ja Tohveli liikkeelle!" Helena jatkoi. Katselin hetkisen erilaisia tehtäviä, ja ensimmäisten laukkojen jälkeen lähdin talliin. Putsasin Simon karsinasta kikkareet pois, ja vein ne sitten lantalaan. Toin uudet purut ja levittelin pehmeää sahanpurua ympäriinsä. Katkaisin vielä parit porkkanat valmiiksi Simon ruokakippoon, ja jätin sitten kottarit hetkeksi sen karsinaan, kun kuulin taukohuoneessa olevan pullaa! Tähyilin joka nurkan takaa Jonahia, mutta poikaa ei näkynyt. Pullan syötyäni nappasin kottarit ja lähdin viemään niitä oikealle paikalle. Kävellessäni huomasin Jonahin sivullani, ja 'pudotin' kottarit säikähdyksestä. "Mitä sä haluut?" sihahdin kottikärryjen takaa katse maassa. Jonah avasi suunsa, mutta pudisti sitten päätään ja nosti kottarit taas pystyasentoon. Hän astui minun puolelleni kottareita, jolloin astuin automaattisesti taaksepäin. Jonah huokaisi ja levitti kätensä. "Anteeks. Oon tosi pahoillani kaikesta.." poika sanoi. Meinasin tiuskaista jotain ilkeää, mutta katsoin sitten hänen kasvoihinsa, joilta heijastui avoin anteeksipyyntö ja vilpittömyys. Vaihdoin painoa jalalta toiselle, ja nostin katseeni sitten Jonahiin. "Öö, no emmä tiiä uskallanko antaa sulle vielä anteeks.." totesin. Jonah nyökkäsi, ja astuin askeleen lähemmäs. Veimme kottarit pois, ja Jonah pysäytti minut varovaisesti. "Eli et enään vihaa mua?" Jonah kysyi jo hiukan hymyillen. "Hmmmm.. Emmä ihan kokonaan.." totesin. "Te kaksi nyt heti tänne sieltä!" Markus huusi. Menimme miehen perässä Milan luo. Nainen viittoi meidät eteensä istumaan. Mila huokaisi katsellessaan neljän henkilön muodostamaa riviämme. "Väkivaltaa minä EN tule hyväksymään täällä tallilla yhtään! Onko selvä?" Mila aloitti. Tuijottelin käsiini, niinkuin muutkin näyttivät tekevän. " Nyt varsinkin kun tunnit alkoivat tänään, täällä on maksavia asiakkaita enkä halua saada tallilleni mainetta että täällä vain tapellaan! Tai kuherrellaan niin kuin kiimaiset kanit! Te ETTE riehu, huuda toisillenne, pussaile, kouri toisiannemistään ja ennen kaikkea pidätte housut jalassa. KOSKEE myös teitä Larissa ja Markus, luuletteko etten minä huomaa jos meidän sängyssämme on käyty kuhertelemassa?" Mila puuskahti. Tirskahdin ja purin sitten hampaat yhteen ollakseni nauramatta. "Ja turha kuvitella että pääsisitte edes leirimökkiin irstailemaan, se on ja pysyy visusti lukossa! " Mila jatkoi. Kaverini ja Markus näyttivät ylikypsiltä punaisilta omenoilta, eikä meidänkään naamat ihan valkoisia Jonahin kanssa olleet. "Noniih, ymmärrättekö nyt varmasti mitä teille just sanoin? Jonah ei mene antamaan tekohengitystä kenellekkään vaikka tämä makaisi sinisenä paskakasassa, Larissa ja Markus pitää näppinsä erossa toisistaan tallialueella sekä tässä talossa ja Evie ei runno toisten kulkusia enää. Okei? EI väkivaltaa! Jos ette usko, niin saatte selkäänne!" Mila murahti käskevästi " Mutta etkös sinä just sanonu... "Markus aloitti, mutta Milan katse hiljensi tämän. "Okeasti! Jos te ette muuta tapaanne, niin joudun teidät valitettavasti potkimaan pihalle täältä ja antamaan porttikiellon, koskien myös sinua Markus!" Mila sanoi vakavana. Pyysimme jokainen aikalailla samaan aikaa anteeksi, ja Mila hätistei meidät jatkamaan hommia.
Kerroin lähteväni hoitamaa Simoa, ja Jonah lähti hakemaan Ericaa valmiiksi. Tunti loppuikin juuri, ja Jannan täytyi lähteä, joten sain Simon hoivaani. Se ei edes mennyt tänään kuin tälle tunnille, joten pääsin pesemään ja hoitamaan sitä.
"Jätä se vaan sisälle!" Sari huikkasi minulle, kun meinasin lähteä viemään ponia ulos. "Joo, okei" vastasin ja nappasin Simolta riimun pois. Nakkasin sille vähän heinää nokan eteen, ja läksin viemään sitten kamat pois. Tunkeuduin sitten Larissan,Markuksen,Petran ja Kat'in kanssa sohvalle. Jonah ilmestyi taukohuoneeseen, ja sai vastaansa mulkaisuja. Nousin ylös, ja kaadoin pojalle kahvia, ja viestitin sillä antaneeni osan hänen teoistaan anteeksi. Jäimme kuitenkin kauas toisistamme istumaan, eikä Jonah paljoa päässyt juttuihimme mukaan. Varsinkin Markus mulkoili nuorukista usein, mutta sitten Jonah lähtikin jo kohti kotia. "Evie, haluutko kyydin?" poika kysyi varovasti. "Mikäs siinä" sanoin ja vilkaisin Larissaa. Tämä näytti ihmettelevän äkillistä lauhtumistani, mutta tyttöpä ei ollut nähnyt Jonahin ilmettä. Pojan kasvot olivat olleet kuin omien tunteitteni peili, vaikkei niistä pelkoa kuvastunutkaan. Nousin Jonahin autoon, ja huomasin hänen parantaneen ajotapojansa, joka johtui ilmiselvästi Riimin ja avoauton kohtaamisesta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 3, 2013 21:29:22 GMT 2
"Simoooooo!" huhuilin kävellessäni tarhoille päin. Kulankeltainen läntti lähestyi porttia, ja kun pääsin tarpeeksi lähelle, huomasin ponin jo seisoskelevan portilla malttamattoman näköisenä. Napsautin narun riimuun kiinni, ja talutin Simpan talliin. Kello kaksitoista alkavaan valmennustuntiin oli aikaa tunti ja kolme minuuttia, ja ajattelin selvittää Simon harjan kunnolla ennen tuntilaisten tuloa. Huomasin Larissan kävelevän hiukan hermostuneen oloisena edestakaisin, ja syykin selvisi. Hänen uusi hevosensa oli myöhässä, vaikka sen olisi pitänyt jo tulla. Juttelin tytölle oman tulevan ponini Aatun suvusta, tiedoista ja taidoista, mutta häntä ei ilmeisesti juuri nyt kiinnostanut, ja hän menikin sitten ulos odottamaan Ediään. Simo huiskautti hännällään kärpäsen pois, ja minä selvitin hännän viimeisen takun. Kävin hakemassa varusteet karsinan eteen, ja huomasin palatessani sen ulkopuolella tytön. Hän hymyili minulle, ja esittäytyi Kareniksi. Laittelimme Simoa kuntoon, ja Karen kertoi asuneensa ruotsissa kolmetoista vuotta, ennenkuin muutti suomeen nelisen vuotta sitten. Juttelimme niitä näitä, kunnes Karen lähti tunnille.
"Hei Evie, ootsä jo sopinu Jonahin kaa?" kuulin jonkun kysyvän kun astuin taukohuoneeseen. Mulkaisin ympärilleni, ja näin Moonan hoitajan tuijottavan minua odottavasti. Astuin sisälle ja laitoin oven kiinni, ottaen kahvia. "En, vaikka se sitä kovasti odottaa," vastasin kiertelevästi. "Harmi," tyttö vastasi, ja liukeni sitten paikalta. Huomasin sohvalla istuvan Milan, ja moikkasin naista. Tämä jutteli jotain tulevista kisoista, ja vastailin hajamielisenä aina väliin. Tähyilin ikkunasta ulos, mutta en nähnyt mustan avoauton tuttua hahmoa. En tiennyt, olisinko helpottunut vai en. "Erica menee vasta viimeiselle tunnille." Mila mutisi kahvikuppinsa takaa. Melkein putosin sohvalta kuullessani sen, ja mietin vastaustani. Taisin näyttää todella hämmästyneeltä tai muuten vaan vähän vajaalta. Mila nauroi nähdessään ilmeeni. "Kyllä mä uskon tietäväni mitä sä kattelet," hän sanoi vielä lähtiessään taukohuoneesta. Jäin polttamaan kieleni kahviin, ja kulutin aikaa yrittämällä piirtää Simoa, ja lueskelemalla tylsääkin tylsempiä lehtiä, kunnes arvelin tunnin loppuneen, ja karin taluttikin Simon juuri sisään, kun palasin tuntsaripuolelle.
"Oliko kiva tunti?" kysyin vastaanottaessani hikisen Simon. "Joo, ihan, paitsi että tämä herra päätti kuluttaa aikansa pukitteluun" Karen naurahti. "Simo!" huudahdin, mutta hymyillen. "No, kuitenkin se meni hyvin sen jälkeen, ja Helenakin kehui" Karen jatkoi. Tytön täytyi lähteä, joten viskasin varusteet satulahuoneeseen ja suihkutin Simon. Se seisoskeli rauhallisena vesarissa ja pärskähti sitten turhautuneena, kun suihkutin sen naamaan vähän vettä. Kuivailin enimmät vedet hikiviilalla, ja vein sitten ponin vielä hetkeksi ulos, olihan kello vasta vähän vaille kaksi.Lähdin sitten kotiin päin, koska minun piti valmistella tiistaista islanninmatkaa...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 11, 2013 8:47:20 GMT 2
m.youtube.com/watch?feature=related&v=M59m5DBGhjg <-- Fiilistelymusaa :3 10.8.2013
/He could be that boy, but I'm not that girl.../Suorastaan hyppelin tietä pitkin kohti Vaahterapolkua. Muutaman päivän 'loma' sieltä, ja odotin jo näkeväni kaikki sen asukkaat. Sekä Jonahin. Rapsuttelin pihalla Wiennaa, ja näin Jonahin auton. Avasin tallin oven hymyillen, mutta hymyni hyytyi nopeasti. Mi-mitä?! Jonah ja Rosanna...He..Huomasin pojan huomaavan minut, ja hoipersin häntä kohti,ennenkuin käännyin ympäri ja juoksin metsään. "Anna mun olla!" sihahdin Jonahille. "Evie..Mä voin selittää.." jätkä aloitti. Niin varmaan. "Aijaa? No antaa tulla!" kivahdin. "Minää.." hän aloitti. Nyökkäsin virnuillen vihaisena. Tunsin kyyneleiden tulevan, mutta mikäpä siinä. Jonah ojensi kätesä poskelleni, mutta läppäisin sen pois kääntyen kauemmas. Hetken päästä Jonah lähti, ja jäin istumaan metsään. Nyyhkäykset ravistelivat minua, eikä kyynelistä tullut loppua. Muutaman hetken jälkeen ryhdistäydyin, ja nousin ylös, kävellen kohti tallia. /Don't drem too far/ Don't lose sight of who you are/Simo oli karsinassa, joten rapsuttelin sitä, ja istuin karsinan puruille. Poni tunki pään syliini, ja halasin sitä nyyhkäisten. Seuraavaan tuntiin, johon arvelin herran menevän, oli enää parikymmentä minuuttia aikaa, joten harjasin Simpan nopeasti, ja raahasin varusteet ovelle. "Mmm..Hienoin mies" totesin Simolle, kun se ravisteli päätään ja pärskähti. Rapsutin ponia harjan alta, putsasin kaviot, ja aloin laittamaan satulaa ja suitsia. Kiristin juuri satulavyötä, kun karsinalle eksyi nuori tyttö, joka lähtikin ponin kanssa maneesiin. Itse suuntasin taukohuoneeseen, jossa oli vain Larissa. "Moii!" hihkaisin ja ryntäsin halaamaan. "Moi.." Lari mutisi ja vilkaisi ulos. Näin Jonahin ja Rosannan kävelevän pihalla käsikkäin. Räpyttelin silmiäni, ja Larissa veti minut sohvalle viereensä, ja huokaisi. "Haluuksä kuulla kaiken?" kaverini kysyi. Pudistin päätäni, mutta mutisin vaimean 'joon'. Larissa puristi kättäni, ja aloitti. "No, tää kaikki alkoi varmaan keskiviikkona, kun noi kaks oli maastossa. Jonah tippui, ja Rosanna 'pelasti' sen ja jotain muutakin kai tapahtui...Ja seuraavana päivänä ne juoksutti Ericaa, ja meni 'loppukäynnit' maastossa, saattoi sielläkin jotain tapahtua. No, onhan senjälkeen tässä todisteltu vaikka mitä!" Larissa sanoi ja halasi minua, kun kyyneleet ottivat vallan. /There's a girl he chose/ And heaven knows/ I'm not that girl../Hetken kuluttua taukohuoneeseen ilmaantui Rebekka ja Catherine, sekä muutama muu hoitaja. "Moi! Säkin oot tullu! Ooksä kuullu Jonahista?" Rebekka hihkaisi. Larissa mulkaisi tyttöä, ja minä nyökkäsin. Rebekka taputti minua olkapäähän, ja istui alas. Aloin tarinoimaan issikkaretkestäni. Tytöt kuuntelivat innoissaan, kun selitin ratsuistani, ja pian siitä, mitä oli eväänä. Samassa Jonah astui huoneeseen, ja hiljenin. Larissa puristi minua olkapäistä, ja jatkoin. "Niin, ja se savuliha oli kans hyvää! Mut se yks joka oli kanssa siel retkellä, se oli ihan kauheen nirso. Ei syöny mitään..." jatkoin islanninreissun selvitystä. Hetken kuluttua Jonah lähti ovet paukkuen, ja Larissa hetken kuluttua hiljempaa. Itse jäin muiden kanssa juttelemaan. "Kryhymmh..." mutisin. Markus ja Ilona irrottautuivat nopeasti toisistaan. "Hei Evie" Markus sanoi hiukan punastuen ja häipyi. "Ongelma?" Ilona kysyi virnuillen. "Ei mulla, mutta sulla ja Markuksella on kohta kunhan löydän Larissan!" uhkasin ja katosin paikalta. "Hui,kun pelottaa!!" Ilonan ääni kaikui perääni. "Larii!" hihkaisin tullessani yksäripuolelle. "Et arvaa mitä näin! Ei oo kiva juttu.." aloitin. Larissa kohotti kulmakarvojaan ja nyökkäsi. "Ilona ja Markus oli aika läheisissä tunnelmissa äsken. Mut mä tulin sinne ja keskeytin kaiken" sanoin. Larissa katsoi minua epäuskoisena, mutta lähti sitten raivoissaan etsimään Markusta. Hymyilin, jollain muullakin oli 'miesongelmia' kuin minulla. Päätin lähteä kohti kotia, ja oikaista metsän läpi, jos vaikka löytäisin hyvän mustikka- tai vadelmapaikan. En löytänyt. "Tuu tänne" maassa istuva Jonah mutisi. Seisoin hetken paikoillani, ennenkuin huokaisin ja kävelin lähemmäs, aikomuksenani lyödä Jonahia, mutta en sitten viitsinyt, ettei pojanroikaleeseen vain sattuisi... "Mä jo luulin, että suhun vois luottaa! Mutta ei, heti kun oon poissa niin sula on jo seuraava jonossa! Larissa kerto mulle kaiken teiän maastoreissuista ja muista! Mä en.." raivosin ja pysähdyin vetämään henkeä. "Emmä mitään suunnitellu..Mutkun Rosanna on niin kiva.. Eikun, älä ymmärrä väärin!" Jonah huudahti. "Miten ton muka voi ymmärtää väärin?" sihahdin. Jonah mutisi vielä jotain, kun jatkoin matkaa, mutta en kuullut, koska en halunnut kuulla hänen petollista ääntään enää sekuntiakaan. /There's a girl I know/ He loves her so/ I'm not that girl.../// Tää ois ollu enemmän tota yleistä päiväkirja-kamaa, kun ei ollu Simosta mitään
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 20, 2013 13:32:31 GMT 2
20hm (luulisin...) Aamulla aiksisin heräsin, lukujärjestystä katselin. Hyppytunnin huomasin, ja silloin tallille suuntasin. Simo näkyi tarhassa syövän, kärpäsiä samalla hännällään lyövän. Ponin nappasin portista, irrotin sen hampaat ruohonkorsista. Samassa Jonahin huomasin, ja hymyillen tälle vilkutin. Hetken hänen kanssaan pussailin, ennenkuin Milan huomasin. Simon talliin vein, jollekulle huikkasin hein. Harjailin Simoa hetkisen, kunnes harjat pois vein. Simoa ulkona syöttelin, kunnes sen ulos raahasin. Jonahia vielä halasin, kunnes kotiin suuntasin. // 19
|
|