Onnistunut muuttaminenVaahterapolun omistaja Mila oli ilmoittanut minulle, että pääsisimme Fjantin kanssa Vaahterapolkuun, joten ei kun ilmoitus äidille siitä, ja pian hänen auto oli talomme pihassa.
Pakkasin ruunani ja sen varusteet autoon, tosin Fjant meni traileriin. Tänään kun ei ollut koulua pakkasin myös itselleni evästä mukaan, selittäen äidilleni, ettei koskaan tiedä kauanko tallilla menee. Auto käynnistyi ja istuin innostuneena ja jännittyneenä miten Fjant käyttäytyisi. Radiossa soi NRJ ja hyräilin Maroon5: in musiikin tahtiin.
Äiti parkkeerasi auton tallin pihalle kysyen jos tarvisin apua. Kerroin hänelle, että voisi avata trailerin oven ja itse taluttaisin ponini ulos.
Tallin pihalle kertyi uteliasta porukkaa, ja jotkut kurkkivat ikkunasta, kun talutin ulos trailerista tähyävän ruunani ulos. Se seisoi hetken pää pystyssä ilmaa haistellen, ja heinäkasaa tähystellen. Äitini sulki oven ja ilmoitti tulevansa hakemaan minua jossain vaiheessa.
Ruskeahiuksinen tallinomistaja- Mila, saapui myös pihalle ja lähti minun ja Fjantin edellä näyttämään karsinaa jonne Fjant menisi.
Se nyki päällään ylöspäin, ilmoittaen haluavansa irti, mutta en päästänyt vaan pidin tiukasti vastaan. Se ei rauhoittunut, mutta lopetti nykimisen.
Mila pysähtyi karsinalle jonne Fjant muutaisi ja talutin ruunan sinne sisään. karsinassa oli puhtaat purut ja vähän heinää. Jätin ruunan karsinaan ja lähdin viemään sen varusteita satulahuonetta kohti. Asetin satulan satualatelineelle ja suitset siihen alas roikkumaan, teline oli varustettu Fjantin nimellä. Mila ilmoitti lähtevänsä sisään. Ja kertoi jos veisin ruunani nyt ulos, kenen kanssa se olisi tarhassa. Ilmoitin asian olevan selvä.
Ruunani tarhattaisiin kahden New Forest tamman kanssa. Toinen yksityinen ja toinen tuntihevonen. Ruunani oli seurallinen toisille hevosille ja joskus kiintyi tarhakavereihinkin.
Lähdin takaisin ruunan karsinalle ja silittelin ja lepertelin sille.
Pian ikäiseni näköinen ruskeahiuksinen tyttö tulee karsinalle, en ole varma olenko nähnyt hänet silloin kun hoidin Fellaa.
- Hieno poni sinulla, tyttö sanoi hymyillen.
- Kiitos, mikä sun nimi on kun en oo varma oonko nähnyt sua ennen, m’ oon ite Iida, hymyilin, silittäen samalla pörröistä talvi karvaa.
- Paukkis tai Paukku tottelen molempia, vastasi tyttö virnistäen.
- Oke, virnistin takaisin.
- Hei, mut mun pitää mennä, näkyillää!
- Joo okei, heippa.
Paukkis lähti, hain nopeasti satulahuoneesta loimen ja loimitin ruunani keltaisella loimella, ennen kuin lähdin viemään sitä kohti tarhaa. Ruuna oli innostunut vähästä pakkasesta ja se puuskutti kohti tarhoja, hyvä kun ei astunut köykäisille Ugg-kopioilleni. Jouduin juosta sen vierellä puoli juoksua. Minua kohti tuli kaksi tyttöä taluttaen hevosia sisään, ilmeisesti sillä tunnit alkaisivat. He katsoivat minua viaton hymy kasvoillaan, luultavasti olin aika naurettava näky..
- Hei voitteko avata toin tarhan portin..? läähätin ja osoitin tarhaa jossa kaksi poni tammaa tapittivat meitä.
- Joo voidaan, sanoi tytöistä toinen ja meni portille ja avasi sen juuri kun olimme sen kohdalla, Fjant veti minut vielä heinäkasalle, ennenkö ehdin edes avata riimunnarua.
Sen avattuani taputin ruunaa selkään ja jätin sen heinäkasan kimppuun. Tammat katsoivat sitä hieman ennenkö suunnistivat haistelemaan russ-ponia.
- Hei kiitti, sanoin. – Sillä oli kova halu heinän luokse, selitin ja tytöt katsoivat minua hieman oudosti edelleen.
Kävelin heidän kanssa samaa matkaa tallille, he veivät talutettavat hevoset tunti hevosten puolelle. Kello ei ollut vielä paljoa, mutta päätin silti syödä. Valmistin siis kana nugetit mikrossa, kun ne olivat valmiit istuin pöydän ääreen ja luin jotain hevoslehteä, joka oli pöydällä.
Syötyäni lähdin juuri alkaneita tunteja katsomaan, maneesissa oli Jatkoryhmän alku käynnit juuri alkaneet. Istuin maneesin katsomoon. Tuntilaiset alkoivat kerätä ohjia ja sitten ne alkoi ravaamaan. Taskussani tärisi. Se oli puhelimeni. Kaivoin sen taskusta ja katsoin kuka lähetti viestiä. Se oli äiti, hän oli juuri saapunut tallinpihaan ja ilmoitti että meillä oli kiire.
Joten nousin katsomosta ja lähdin.
Parkkipaikalta näkyi tarhalle jossa Fjant söi vieläkin heinää kaikessa rauhassa tammojen kanssa se oli selvästi jo ’ystävystynyt’ niiden kanssa.♥
Fjant on kyllä tosi söpö! Toivottavasti se viihtyy täällä!
Fellalla tuntuu hieman sinua ikävä olevan, joten se tuskin laittaa pahakseen jos käyt sitä välillä rapsuttelemassa.
Uuden hevosen tulo tallille on aina jännää, joten noita uteliaita kurkkijoita on lähes aina jossain lähettyvillä pyörimässä kun uusi asukas tallipihalle ensimmäistä kertaa astelee.
Jaa, Fjantillakin on tapana hieman vetää taluttaessa? Olen itsekkin huomannut, että useat hevoset sitä saattavat tehdä. Ja vaikka kyseessä olisikin pieni poni, niin kyllä niiltäkin voimaa löytyy! (nimimerkillä muutaman kerran ponin perässä kengillään "hiihtänyt" Mila)
Hyvin Ynni ja Ren Fjantin on joukkoonsa ottaneet. Toki ensin piti hieman nujuta heti kun sinulta silmä vältti, mutta nyt kolmikko on kuin ylimpiä ystäviä!
- Mila -
[/color]