Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2014 14:14:34 GMT 2
Painoin autonoven kiinni ja kävelin kohti tallia. Ilma oli kivan raikas, työnsin kädet hupparin taskuun. Pitäisikö jo vaihtaa takkiin, etten vilustuisi? Kävelin talliin Villan karsinan luokse, siellähän se olikin. Rapsuttelin sitä jonkin aikaa, kunnes lähdin hakemaan harjat. Harjasin Villan hyvin, puhdistin sen jalat ja kaviot, selvitin harjan ja hännän takuista. Rapsuttelin vielä Villaa hetken, halasin sitä. Vein Villan tarhaan jotta voisin siivota sen karsinan. Taas jäin halailemaan ihanaa tammaa ja tarhaan viemisessä kului yht äkkiä puoli tuntia. Noh... hain kärryt ja talikon ja aloin siistä karsinaa, kädet puytuivat, mutta ei se haittaa... kärräsin lastin lantalaan ja palautin talikon ja kotyikärryt. Sitten menin taukohuoneeseen ja otin laukustani keksipaketin ja vesi pullon, join vettä ja söin pari keksiä. Sitten lähdin taas ulos kohti tarhoja. Ulkona oli minusta kylmä, kyllä se talvitakki pitää jostain hommata... kävelin tarhalle ja menin rapsuttelemaan Villaa, painoin kasvoni sen karvaan, se tuoksui ihanalta. Rapsuttelin vielä jonkin aikaa kunnes kännykkäni alkoi täristä taskussa.otin kännykän taskusta ja painoin sen korvalleni. - Tuletko sinä, vai et? Oletko katsonut kelloa? Olen odottanut sinua täällä puoli tuntia!kuului äidin vihainen ääni. Hymyilin itsekseni, lopetin puhelun ja halasin Villaa. Lähdin hakemaan laukkuni satulahuoneesta ja kiiruhdin kohti parkkipaikkaa. Oliko viisi tuntia mennyt näin nopeasti? En ollut yhtään muistanut katsoa kelloa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 25, 2014 15:09:21 GMT 2
Kävelin talliin, olin vihdoinkin jaksanut ostaa itselleni talvitakin... kävelin Villan karsinalle ja pujahdin nopeasti karsinaan lämmittämään kohmeisia käsiäni. Rapsuttelin Villaa jonkin aikaa, kunnes hain harjat ja aloin harjata. Villa oli ihan paikallaan, mitä nyt välillä jalkaa lepuutti. Puhdistin sen kaviot ja selvitin sen harjan ja hännän takuista. Sittten jäin taas haaveilemaan, pian pääsen ratsastamaan Villalla. Olin siis jo käynyt ratsastustunnilla, mutta en ollut maksanut sitä mielestäni ajoissa, joten minun pitäisi odottaa vielä hetki. Otin taskustani kännykän ja napsin Villasta pari kuvaa itselleni tamma tajusi että olin kuvaamassa ja haukotteli kuvauksellisesti kameralle. Naurahdin ja työnsin kännykkäni taskuun ja jatkoin rapsutusta. Olin harjannut Villaa jo tunnin, joten päätin viedä harjat takaisin. Kävin ulkona nuuhkaisemassa raitista ilmaa ja rapsuttelin Toheloa, joka tassutteli kohti tallia. Menin takaisin talliin ja lähdin kohti taukohuonetta. Nyt tarvitsen oikein lämpimät sumpit, avasin taukohuoneessa termarin ja kaadoin kertakäyttömukiin täyden kupin. Hörpin mukin tyhjäksi ja lähdin takaisin Villan luokse. Hellin sitä vielä hetken kunnes minun täytyisi jo lähteä. Ja ajatella että kohta olisi jo joulu! Tekisin Villalle joulukortin ja ehkä hankkisin sille myös joululahjan? Olin aikaisemmin käynyt ilmoittautumassa tallin pikkujouluihin Villan kanssa ja jännitin joulua muutenkin paljon. Minua voi todellakin sanoa jouluhulluksi! Haahuilin jo kohti ovea ulos, kun keksin. Mä voisin hankkia mulle ja Villalle jotain seuraa, nyt kun on niin kylmääkin. Olisi varmaan Villallakin mukavampaa kun nyt minä vaan käyn hoitamassa ja halailemassa sitä. Ja on joulukin tulossa niin pitäähän sitä seuraa olla? Kävin vielä tarkstamassa Villan tunnit ja tamma oli menossa kuudelta alkavalle tunnille. Olin taas eksynyt reitiltäni joten lähdin äkkiä kävelemään tallikäytävää pitkin kohti ovea. Ohitin juuri Villan karsinan kun Villa vei voiton, sorruin silittelemään sitä vielä hetken ennen kuin tajusin katsoa kännykkää. Olin neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä! Olimme äidin kanssa sopineet tarkan kellon ajan, jona tapaisimme parkkipaikalla. Lähdin kävelemään nyt kohti ovea ja parkkipaikkaa. Kestäisin huudot kyllä, kun vain ajattelisin että tulen pian takaisin. // Kiva että "uskalsit" osallistua pikkujouluihin! Seuran ettiminen kannattaa, ei ole niin yksinäistä kun on joku ihmiskaverikin rupattelemassa esim. maastoretkien aikana. Ja sinulla on lupa jo ratsastaa Villalla. Ei se sinun maksusi niin myöhässä ollut, ettenkö voisi sinulle lupaa antaa. En muutenkaan ole ns. tarkka niiden maksujen kanssa, kunhan nyt edes kolmen kuukauden sisällä maksaa...
Mitä tuli tuohon sinun toiseen viestiisi, että nämä on lyhyitä niin, joo, eihän nää nyt hirmu pitkiä tarinoita ole, mutta ei tarvitsekkaan. Jos kuitenkin sais sen 600 sanaa väännettyä per tarina niin tienaa yhden pisteen. Ja totta kai sai kirjoittaa useamman kerran eikä vain kerran kuussa. Saa käydä hoitamassa vaikka joka päivä jos siltä tuntuu!
- Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2014 22:03:26 GMT 2
Tänään on toinen päivä joulukuuta!!! Ajattelin että kävisin joulukuun ajan ainakin joka toinen päivä Villaa katsomassa. Tänään ajattelin mennä vaan hoitamaan Villaa ja koristelemaan tallia. ( Jos edes siellä olisi enää mitään koristeltavaa.) Tallipihaa oli koristetu kivasti ja kun astuin talliin, sielläkin oli laitettu koristeita. Kävelin villan karsinalle ja tervehdin iloista tammaa, rapsuttelin sitä jonkin aikaa ja lähdin sitten hakemaan harjapakin. Olin jo päättänyt ostaa viimeistään jouluksi Villalle uusia harjoja ja uuden satulahuovan. Kävelin harjojen kanssa kohti karsinaa kun Villa tökkäsi oven auki ja kurotti päätään minua kohti, näky oli niin suloinen kun tamma katseli minua hieman kurottaen kaulaansa. Menin karsinaan ja otin mukaani kovan ja pehmeän harjan, harjasin vielä pään ja puhdistin kaviot. Selvitin harjan ja hännän silkkiseksi ja olin valmis. Rapsuttelin Villaa vielä hetken ja laski päänsä ja rentoutui oikein kunnolla. Sitten tulikin jo nälkä... Lähdin taukohuoneeseen syömään välipalaa. Avasin paketillisen "joulupipareita", ja popsin niitä hetken. Sitten hörpin tällä kertaa kaakaolla täutetyn termarini ja lähdin takaisin tallin puolelle. Jätin keksipaketin pöydälle nälkäisiä suita varten. Kävelin taas Villan karsinaan ja katselin hetken kun se rentoutuneen roikutti alahuultaan ja piti silmiään melkein kiinni pää alhaalla. Takin taskuni alkoi täristä, kaivoin kännykkäni esiin ja laitoin luurin korvalleni. "Missäs sinä olet?" Äidin kärsimätön ääni kuului ."Eikö me sovittu että tulet viideltä tähän parkkipaikalle?" hän kysyi. Lopetin kauhistuneena puhelun ja vilkaisin kelloa. 17:14...lähdin äkkiä taukohuoneeseen, keräsin laukkuuni termospullon ja heitin tyhjäksi syödyn keksipaketin roskiin. Kävin vielä hyvästelemässä Villan ennen kuin joutuisin TAAS nuhde saarnaan myöhästelystä. Miksi myöhästyn nykyään AINA sovituista tapaamisista?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 4, 2014 9:24:44 GMT 2
4. Joulukuuta! "Tänään on jo neljäs päivä!" pohdin samalla, kun kävelin bussipysäkiltä tallille. Olin tänään tullut bussilla, koska " pienten" myöhästelyjen takia en saanut kyytiä ja jos myöhästyisin bussista, saisin itse hoitaa kotiin tulon. Kun tallipiha alkoi näkyä, näin pihalle laitetun kuusen, se oli koristeltu jouluvaloin ja latvaa koristi tähti. Kuusi oli ihan kivan näköinen, aika aikaisin oli hankittu mutta mikäs siinä. Ainakin tuntui jo, että joulu on lähellä jo. Pääsin tallin ovelle asti ja nykäisin oven auki. Tervehdin Milaa ja kehuin suloista joulukuusta, Mila kertoi että Stina oli hänen kanssaan käynyt sen hakemassa metsästä. Kello oli noin yksi ja joku oli käynyt hakemassa Villan sisään. Olin ollut koulussa vielä puolelta päivin, joten en sieltä käsin voinut Villaa tuoda talliin. Villa menisi tänään kuudelta alkavalle tunnille joten voisin hyvin siistiä sitä. Hain harjat ja muistin vasta nyt ottaa laukustani uudet riimut, jotka olin sille ostanut. Ne olivat vihreät, niinkuin ne toisetkin, mutta niissä oli turvan ja niskan kohdalla toppaukset. Otin Villan vanhat riimut pois, ja koitin uusia riimuja. Säädin ne sopivaksi ja Villa näytti niin suloiselta niissä. Se selvästi huomasi että nyt se sai lahjan ja painoi kiitokseksi päänsä syliini. Jätin uudet riimut päähän ja aloin sukia karvaa, ei se ollut kovin likaista. Riitti kun otti hyvin kertaalleen. Sitten siirryin toiselle puolelle siinäkään ei ollut valittamista ja olin pian ottanutkin myös pään ja kaviot. Harjassa eikä hännässä ollut paljoa takkuja, mutta selvitin ne vähäisetkin takut pois. Lopuksi vielä halailin jonkin aikaa Villaa ja otin taskustani porkkanan palan tammalle. Päätin, etten antaisi Villalle herkkuja usein, jotta se ei oppisi pahoille tavoille. Tähän asti Villa on käyttäytynyt mallikkaasti hoidettaessa, enkä tahdo opettaa sitä kerjäämään tai muille pahoille tavoille. Hellin Villaa vielä jonkin aikaa, kunnes päätin katsoa kelloa. Bussi lähtisi kymmenen minuutin päästä pysäkiltä, en myöhästyisi bussista, jos lähtisin nyt. Halasin villaa hyvästiksi ja lähdin ulos kylmään säähän. Loppujen lopuksi kerkesin juuri ja juuri bussiin, onneksi kerkesin.
On huurteinen sää, ja jäässä on pää. Mutta Villan kun nään, saan sulamaan pään. Hoidan Villaa hartaasti ja Lopuksi hyvästelen hitaasti. Kun tahtoo lähteä, tuikkii taivaalla jo monta tähteä. Juon taukohuoneessa kahvia, joka on kuin Pahvia. Otan kuvia Villasta ja haavveilen valmennuksistsa. Yli huomenna sinulla ratsastan ja maneesia selästäsi katsastan. Mutta kohta on joulu, ja sittan loppuu koulu. PS: tein tähän perään tälläisen "runon"... en ole kovin idea rikas, mutta ainakin yritin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 10, 2015 17:55:37 GMT 2
"Kello on 11:20...", ajattelin itsekseni." Ensin siivoan Villan karsinan ja sitten haen sen sisään", päätin tehdä niin, siten hakisin tamman sisään oikeaan aikaan. Lähdin siivoamaan karsinaa, siivotessani ajattelin hyvää tuuriani. Olin aamulla lähtenyt kymmenen minuuttia liian myöhään pysäkille ja ja pysäkillä tarkistin koska seuraava bussi ajaisi tallin ohi. Bussi tulisi vasta tunnin päästä... päätin odottaa hetken pysäkillä ja istuin penkille. Kuulin hetken päästä auton ääntä ja pian näin jo bussin ajovalot tiellä. Se oli juuri sama bussi, josta olin luullut myöhästyväni. Pääsin sittenkin tallille ajoissa! Tajusin nyt että olin siivonnut jo karsinan puhtaaksi. Kävin tyhjentämässä kottarit ja lähdin hakemaan villaa tarhasta. "Hei tyttö!"tervehdin portille tullutta tamaa iloisesti, avasin portin ja laitoin riimun-narun kiini riimuun. Hätistelin portille tulleita Ullaa ja Raimoa pois portilta että ne eivät karkaisi vapauteen. Talutin Villan löysällä narulla talliin, tiesin että se seuraisi minua vaikka ilman narua ja se osasi kulkea kiltisti eikä vedä mihinkään suuntaan. Kun olin taluttanut Villan talliin, otin siltä loimen ja aloin harjata sitä. Tamman talvikarva tuntui ihanalta ja lämpimältä, puhdistin vielä kaviot ja selvitin harjan ja hännän. Jäin vähäksi aikaa vielä halaamaan ihanaa tammaa kunnes vatsani alkoi kurnia... Kaivoin kännykän talvitakin taskusta ja katsoin kelloa, olisi sopiva aika lähteä syömään pientä välipalaa. Jätin villan karsinaansa ja raahauduin taukohuoneen sohvalle istumaan, tervehdin Petraa ja kaivoin laukustani paketin välipalapatukoita, kolme porkkanaa ja mehupullon. Söin pari välipalapatukkaa ja haukkasin puolet yhdestä porkkanasta, toisen puolen laitoin taskuuni. Hörpin vielä mehua ennen kuin lähdin takaisin talliin, kävelin Villan karsinaan ja otin puolikkaan porkkanan taskustani. Puolitin sen vielä kerran ennen kuin syötin herkut Villalle. Seuraavaksi päätin lähteä ulos. Kävelin pihalle kylmään ja hetken vain seisoin ulkona ja katselin lumista maisemaa. Sain hauskan idean, voisin tehdä lumiponin kaikkien iloksi tuohon sairastarhan ja tallin eteen. Lähdin takaisin taukohuoneeseen pukemaan toppahousut ratsastushousujen päälle ja lähdin takaisin pihalle. Kävin pyörittelemässä jossain pusikossa suuren lumipallon ja vieritin sen oikeaan paikkaan tein toisen samallaisen ja niin oli valmis ponin alavastalo. Laitoin paljon lunta vielä pallojen päälle jotta poni saisi korkeutta. "Muotoilin" vielä mahan ja jalat lisäämällä kylkiin lunta ja kaventamalla jalkoja. Sitten kävin pyörittelemässä taas uuden pallon ja muotoilin siitä kaulan, lisäsin vielä pään koko komeuteen. Sitten kävin hakemassa pari kapeaa oksaa pusikosta ja tein niistä harjan ja hännän, vielä etsin pikkukivet nappisilmiksi ja poni oli valmis! Katselin teosta samalla kun Mila käveli ohi ja pysähtyi katsomaan ponia. Hän ihmetteli ponia, naurahti ja sanoi sitä hauskaksi. Ei se ollut mikään maailman hienoin, mutta olin iloinen tekeleestäni. Mila meni menojaan ja niin minäkin lähdin talliin lämmittelemään. Kävelin taukohuoneeseen ja riisuin ulkohousut ja istuin viltin alle lämmittelemään. Katsahdin veden keittimeen ja teepusseihin, minähän voisin keittää teetä. Kaadoin vettä keittimeen ja jätin sen kiehumaan, kun vesi oli valmis, kaadoin vettä pahvimukiin ja laitoin teepussin likoamaan. Kohta olinkin hörppimässä teetä. Kännykkä alkoi täristä taskussa. Olin laittanut itselleni muistutuksen puoli tuntia ennen kuin viimeinen bussi lähtisi kotia kohti. Pakkasin tavarani laukkuun ja kävelin vielä Villan karsinalle. Halasin hetken tammaa ja otin sen kanssa yhden selfien, ennen kuin kiirehdin bussiin. "Hei hei tyttö, tulen pian takaisin?", sanoin tammalle ennen kuin lähdin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 26, 2015 19:51:47 GMT 2
24.1. Avasin auton oven ja hain laukkuni takapaksista. Lähdin kävelemään kohti tallin ovea ja samalla äiti kaasutti pois autollaan. kävelin Sammyn karsinalle vain todetakseni Ruunan olevan ulkona.matkan varrella huomasin myös Villan olevan ulkona, kävisin hakemassa tamman sisälle Sammyn jälkeen. Talutin sammyn sisälle, ruunaa piti aikapaljon hoputtaa kun se löntysteli rauhallisesti. Kävin hakemassa Villankin sisälle, hoittaisin sen myöhemmin. Hain Sammyn harjat ja aloin hiljalleen harjaamaan, minulla ei ollut mikään kiire. Tutustuisin rauhallisesti ruunaan ja sen 'olemukseen' . Kun olin harjannut Sammyn turvasta häntään asti, harjasin sen jalat ja puhdistin kaviot. lopuksi selvitin harjan ja hännän takuista. Jäin rapsuttamaan Sammyä joksikin aikaa. ps: tää on niinku viime lauantaista mutta niin paljon kiireitä et en kerenny ladata tätä?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 11, 2015 12:34:07 GMT 2
"Tulen hakemaan sitten kuudelta, muista olla ajoissa!" päässäni kaikui äidin sanat. Kävelin lumisella pihamaalla kohti tallia, kello oli noin kaksitoista. Lähtisin maneesiin ratsastamaan Villalla joskus yhdenaikoihin, kävelin talliin ja kävin ensimmäiseksi heittämässä olkalaukkuni taukohuoneen sohvan nurkkaan. Hain Villan harjat ja vein ne karsinan eteen odottamaan itse hevosta. Kävelin tarhoille, portille tullut Villa hörähti iloisen tervehduksen nähdessään minut. Lähdin taluttelemaan tammaa hiljalleen kohti tallia. Kun olin taluttanut Villan karsinaansa otin riimun narun pois ja aloin harjata. Harjaus tuokion jälkeen otin taskustani porkkanan puolikkaan ja annoin sen Villalle, tamma nautti makupalastaan ja kiitti työntämällä turpansa syliini. Tiesin että makupalojen antaminen hevosille ei ollut suotavaa, mutta en usein antanutkaan hevosille herkkuja. Hain tamman varusteet satulahuoneesta ja nostin kevyen satulan helposti Villan selkään. Kiinnitin satulavyön löysästi, kiristäisin sitä myöhemmin. Laitoin vielä Villalle suojat etujalkoihin. Sitten aloin lämmittää kuolaimia, pian tarjosin kuolaimia tammale, joka otti ne kiltisti suuhunsa ja laitoin niskahihnan korvien taakse. Kiristin turpahihnat ja leukahihnan, sitten olin valmis. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Villan maneesiin. Maneesissa kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet ennen kuin nousin selkään. Alkukäyntien jälkeen aloin tekemään ravissa voltteja ja ympyröitä. Sitten aloin tekemään kolmikaarisia kiemurauria ja hetken päästä nelikaarisia, lopputunnista laukkasin vielä ympyröillä. Lopuksi vielä otin parit ravipohkeenväistöt keski halkaisijalta, vielä tein loppukäynnit ennen kuin taliutin Villan talliin. Tallissa riisuin tammalta sen varusteet ja vein ne varustehuoneeseen , pesin vielä kuolaimet. Laitoin Villalle fleeceloimen, koska se oli vähän hikinen ratsastuksen jälkeen. Tarkistin vielä kaviot ja olin valmis. Nyt huomasin että nälkä alkoin jo kurnia vatsassa, ennen syömään menoa palkitsin Villan toisella porkkanan puolikkaala. Taukohuoneessa kaivoin laukustani eväsleivät ja kääretorttupaketin. Vielä etsin vesipullon ja hörppäsin ensitöikseni ison kulaujsen vettä. Söin leivät ja aukaisin kääretortun. Söin palan torttua ja jätin loput pöydälle, se kyllä katoaisi nopeasti nälkäisiin suihin. Kävelin takaisin talliin Villan luokse, pujahdin karsinaan ja istuin maahan selkä seinää vasten. Villa tuli luokseni ja laski päänsä syliini rapsuteltavaksi. Äkkiä huomasin että aikaa oli kulun vaikka kuinka kauan, kaivoin kännykän toppatakin taskusta ja katsoin kelloa. Se oli 17.45, nousin ja lähdin hakemaan tavarani taukohuoneesta. Taukohuoneessa kasasin tavarani laukkuun ja heitin tyhjän käärettorttupaketin roskikseen, jotenkin olin arvannut että kääretorttu katoaisi nopeasti nälkäisiin suihin. Kävelin vielä Villan karsinalle ja rapsuttelin sitä hetken ennen kuin lähdin kylmään talvipäivään odottamaan autoa...
Ps: tää perässä oleva kuva ei oikein onnistunu mut...
Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2015 15:55:15 GMT 2
Istuin bussissa, huomasin tulevamme pysäkille ja keräsin tavarani reppuun. Tänään hoitaisin Sammyn, hyppäsin bussista ja lähdin kävelemään lumisella pihamaalla kohti tallia. Vetäisin tallin oven auki ja suuntasin kävelyni kohti varustehuonetta. Hain sieltä harjat ja vein ne karsinan oven eteen, sitten kävin heittämässä kamani taukohuoneeseen. Tallustevin hiljakseen tarhoille, Sammy tuli kiltisti luokseni ja kiinnitin riimun-narun riimuihin. Talutin Sammyn talliin, karsinaansa.
Otin karsinan oven ulkopuolelta pari harjaa, kumisuan ja pehmeän harjat. Ensin harjasin kumisualla pyörivin liikkein, irtokarvat pölisivät ja Sammy roikutti päätään rentona. Seuraavaksi harjasin pehmeällä harjalla irtokarvat pois. Harjasin vielä jalat ja puhdistin kaviot. Vielä koitin saada häntää hieman selvemmäksi muovisuan avulla. Rapsuttelin ja hellin vielä vähän aikaa rentoutunutta Sammyä, ennen kuin päätin hakea varustehuoneesta ruunan varusteet ja alkaa satuloimaan hevosta. Punnersin satulan ensiksi selkään, sain käyttää lihasvoimiani oikein kunnolla saadaksen satulan itseäni korkeamman hevosen selkään. Sammy antoi kiristää vyön kiltisti ja sen jälkeen aloin lämmittää kuolaimia. Aikani lämmitettyä kuolaimet tuntuivat lämpimiltä ja otin ensin riimut pois Sammyn päästä ja aloin sitten tarjota kuolaimia, Sammy laski päänsä kiltisti ja otti kuolaimen melkein heti suuhunsa, laitoin niskahihnan korvien taakse ja kiinnitin kaikki soljet. Nyt olin valmis! Tai oikeastaan en ihan, hain taukohuoneesta kypärän ja raipan ja lähdin taluttamaan ratsuani kohti maneesia. Pääsin maneesiin ja kiristin ensimmäiseksi satulavyön, sitten katsoin jalustimet suurin piirtein sopivaksi ja nousin selkään. Kävelin pari kierrosta alkukäyntejä ja aloin ravailemaan, tein paljon ympyröitä ja voltteja. Otin vielä kolmikaarisen kiemurauran kerran kummastakin suunnasta, vielä laukkasin volteilla ja Ympyröillä. Lopuksi tein pitkät loppukäynnit ja laskeuduin ratsailta. Löysäsin satulavyötä, nostin jalustimen ja otin ohjat kaulalta, sitten kohti tallia! Talutin Sammyn talliin ja otin ensimmäiseksi kypärän päästäni ja vaihdoin sen pipoon, sitten aukaisin satulavyön ja nostin satulan ja laitoin sen telineeseen. Sitten avasin suitsista soljet ja otin ne pois, tilalle vaihdoin riimut. Otin pehmeän harjan ja harjasin Sammyn vielä kevyesti. Jäin vielä rapsuttelemaan ruunaa ja pian lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Puhdistin vielä kuolaimet ja olin valmis. Nyt suuntasin taukohuoneeseen hakemaan tavarani, join kupillisen kahvia ennen kuin äiti tulisi hakemaan. Kävin vielä Sammyn karsinalla rapsuttamassa sitä ennen kuin lähdin parkkipaikalle odottamaan kyytiä kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 8, 2015 16:41:45 GMT 2
Keskiviikko, tänään äiti kuskasi minut tallille. Kello oli noin 12.30, kun suljin auton oven perässäni ja sininen Audi kaarsi takaisin tielle. Kävelin kohti tallia, maa on märkää ja mutaista. Onneksi ratsastus saappaat ovat kassissa ja lävelen pihan poikki kuluneilla tallikengillä. Vetäisen tallin oven auki ja vastaan tulee se ihana tuttu ja turvallinen tuoksu, kävelen Villan karsinalle ja tamma tervehtii iloisena. Ensiksi haen varustehuoneesta suitset ja harjalaatikon, vien ne karsinan eteen odottamaan. Ensiksi otan pakista kumisuan, pyörittelen koko hevosen sillä läpi ja sitten harjaan kovalla-, pehmeällä-, ja pölyharjalla. Sitten harjaan vielä jalat ja puhdistan kaviot. Lopuksi selvitän harjan ja hännän suoriksi ja letitän otsaharjaan letin. Olin jo melkein laittamassa suitsia päähän, kun muistin, suojat. Otin etujalkojen suojat ja lsitoin ne jalkoihin. Nyt laitoin suitset, Villa otti kiltisti kuolaimet suuhunsa ja kiristin kaikki hihnat sopiviksi. En laittanut siis satulaa, päätin mennä tänään ilman satulaa hieman "koulua". Otin pussista ratsastus saappaat ja sujaitin jalkani niihin, vielä vedin vetoketjun kiini. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan ihanaa tammaa kohti maneesia. Maneesilla ponnistin selkään ja menoksi! Kävelin pari kierrosta alkukäyntejä, sitten aloin ottaa raviin ympyröitä ja voltteja, Villan pehmeässä ravissa ja selässä oli mukava istua, ensin tuntui että tipahtaisin, en ollut mennyt ilman satulaa pitkään aikaan, hetken haejoittelun jälkeen kyllä meni ihan hyvin. Sitten menin keskihalkaisijalle ja otin vähän ennen keskikohtaa pohkeen väistöt uralle ja uudestaan toisin päin. Sitten otin taivutuksia ja ravi-pysähdys- ravi, tyylillä joka toisen kirjaimen kohdalla. Sitten aloin ottaa laukkaa, laukkasin kaviouraa pitkin ja tein muutaman voltin laukassa. Sitten otin taas raville ja loppuverkkoihin. Tein pääty-ympyröitä ravissa ennen kuin otin loppukäynnit pitkin ohjin. Kävelin kierroksen ja ohjasin Villan kaartoon ja hyppäsin alas. Taluttelisin Villaa vielä ulkona niin se saisi kunnonloppukäynnit, halasin sitä ja talutin sen ulos maneesista. Kävelin tallin ohi, ja lähdin kiertämään tarhat, kävelimme rauhallisesti tarhojen ympäri ja talliin. Tallissa otin Villalta suitset pois, ja harjasin tamman vielä pehmeällä harjalla läpi ja katsoin, oliko kavioihin jäänyt mitään. Avasin otsaharjan letin ja kaivoin taskustani porkkanan puolikkaan, annoin sen Villalle. Jäin pitkäksi aikaa rapsuttelemaan Villaa. Vähän ajan kuluttua kävin pesemässä kuolaimet, paketoi ne ja vein varustehuoneeseen. Hain harjapakin ja vein senkin. Nyt oli aika lähteä, halasin Villaa ja otin pussin, jossa ratsastuskengät ja lähdin kävelemään kohti tallin ovea, ja ovelta parkki paikalle. Ps: tuleeko Sammyn ja Villan hoitotarinoiden pisteet yhteen vai erikseen? // Yhteen tulevat -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Dec 13, 2015 1:57:28 GMT 2
Astelin varmoin askelin kohti Vaahterapolkua. Oli käynyt niin onnellisesti, että tänään olin vihdoin saamassa itselleni hoitohevosen vuosien jahkailun jälkeen. Vaahterapolun omistaja oli kuulostanut puhelimessa oikein mukavalta naiselta ja juttelimme niitä näitä taustastani ja siitä millaista tallilla oli hoitaa. Vaihdoimme myös muutaman sanasen Villasta, mutta odotin silti innokkaasti nähdäkseni tamman omin silmin. Käänsin autoni isolta tieltä kyltin Vientare 3km kohdalta oikealle. Olin onneksi saanut Milalta kattavat ajo-ohjeet, koska en yhtään tiennyt missä talli sijaitsi. Ohitan tutun kauppakeskuksen matkalla, tänne pääsisi siis näköjään bussillakin auton ollessa huollossa, pohdin mielessäni. Kirkon ohi ajaessani vihreäruudulliseen huiviin pukeutunut mummo heilutti minulle iloisesti. En kyllä tuntenut häntä, mutta ilmeisesti täällä oli tapana tervehtiä kaikkia ja heilautin epävarmasti takaisin. Radiosta soi Nipan ja Jonnen perjantai, en voinut olla kääntämättä isommalle, fiilistelin mukana viimeiset metrit. Harmitti, kun saavuin perille ja piti sulkea radio noustakseni autosta. Otin takapenkiltä ratsastusvarusteet ja lukitsin auton, vaikka tuskinpa täällä edes ketään vieraita liikkuikaan. Etsin ympäristöstä merkkiä ihmisistä, mutta kaikkialla oli hiirenhiljaista. Eipä auttanut muu, kuin suunnata tallia kohden ja katsastaa löytyisikö sieltä joku. Kävelin hiekkatietä tallin suuntaan sairastarhan ohi. Tarhassa ei ole ketään, joten ilmeisimmin kaikilla hevosilla on tänään kaikki hyvin. Huhuilen tallinovella saamatta vastausta, joten päätän mennä rohkeasti sisään talliin. Kottikärryt on jätetty lähimmän karsinan ovelle, on kai pitänyt kiirehtiä muihin hommiin. Käytävällä seisoi tuttu lähes valkopäinen shetlanninponiruuna Eetu. Ympärillä hääri pinkkihiuksinen tyttö tennareissa ja collegeasussa, kyseessä ei voinut olla kukaan muu, kuin Jonna. - Hei, tiedätkö mistä löytäisin Milan? kysyin varovasti tytöltä. Hän käännähti yllättyneenä ympäri. - Jaa-a, sen kun tietäis, mäkin oon sitä odotellut tässä jo tunnin verran, tyttö naurahti. - Aijaa, ootko sie Jonna? kysyin hymyillen ja ojentaen kättäni puristukseen. - Joo, oonhan mä, miten sä sen tiesit? tyttö kysyi vastaten kädenpuristukseen ja nostaen kysyvästi kulmiaan. - Tunnistin sut hiuksista, naurahdin. - Mie oon Jannica ja aloitan tänään Villan hoitamisen. - Jaa juu tosiaan, en muistanutkaan enää, tervetuloa porukkaan! tyttö sanoi ystävällisesti. - Tuota.. ehtisitkö näyttää minulle paikkoja, kun ei sitä Milaakaan näy? kysyin empien. - Joo, tottakai, tyttö vastasi oitis. - Laitan vaan tämän ponin ensin takaisin tarhaan. Jonna talutti ruunan tottuneesti karsinaansa ja nappasi matkalla Villan karsinanovesta narun, jotta saisimme tamman mukaamme samantien. Päästyämme tarhalle, huomasin yllätykseksi, että siellä olikin kolme hevosta. Mietin heti kauhulla, miten saisin sieltä yhden jatkossa yksin pois ja miten paljon ylimääräistä vaivaa se toisi. - Älä noista huoli, ei niitä kiinnosta muu kuin ruoka, Jonna naurahti huomatessaan ilmeeni. Hän käveli Villan luo ja tamma tutki heti kiinnostuneena tytön taskut, josko niihin olisi jotain jäänyt vielä ilkikurisen pikkuponin jäljiltä. Hän sulki portin mennessään, eikä kumpaakaan hevosta näkynyt kiinnostavan Villan lähtö. - Niillä on sellanen viha-rakkaussuhde, kyllä ne toimeen tulee, muttei onneksi juuri ole toistensa perään, tyttö selitti. Nyökkäsin ja seurasin heitä talliin. Jonna talutti tamman karsinaansa ja sulki oven perässään. - Mennään katsomaan mistä saadaan teille harjat. - Joo, kiva. Ajattelinkin jo tänään vähän tutustua heppaan, sanoin kiitollisena. Kävelimme satulahuoneeseen, missä Jonnan piti hetki etsiä harjoja, ne kun eivät ilmeisesti olleet paikallaan. - Tää on vähän tällästä, kun Villalla ei oo ollut hoitajaa huhtikuun jälkeen, tyttö selitti. - Niin joo ja tuntilaiset tiedetään kyllä, iskin tytölle silmää. Tuntui, että olimme heti samalla aaltopituudella ja oli kivaa, että uudella tallilla oli heti ainakin yksi, johon sain tutustua. Jonna näytti samalla missä tamman varusteet olivat, minne likapyykki laitettiin ja miten pesukonetta käytettiin. Sitten kävimme vielä katsastamassa pesupaikan, lantalan ja muun tarpeellisen yhdessä, ennen kuin menin harjailemaan tammaa. Avasin karsinanoven ja otin narun ulkopuolelta, vaikka Jonna olikin sanonut tamman olevan kiltti. Sidoin sen kalteriin vetosolmulla ja annoin hevosen haistella kättäni hetkisen. Se näytti yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä ja näytti miettivän kuka minä mahdoin olla. Aloitin hellästi, mutta varmasti harjaamaan suurimpia likoja (ja niitähän riitti, koska tunnit olivat jo joulutauolla) kumisualla. Tamma ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta siitä mitä tein, joten ei se ainakaan mikään herkkähipiäinen ollut. Jatkoin puunausta dandyllä ja vedin lopuksi pölyharjalla pahimmat irtokarvat ja pölyt vielä pois. Sitten selvitin jouhet käsin ja otin kaviot. Jouduin käymään pesemässä kaviokoukun ennen kuin laitoin sen pakkiin kuivattuna, koska tarhat olivat vielä hieman kuraiset sateista johtuen. Harjattuani ponin laitoin pakin kiinni ja vein tamman takaisin ulos. Tarjosin sille portilla taskustani porkkanan ja lähdin viemään riimua ja narua karsinanoveen. Otin kottikärryt karsinan edestä, koska niiden omistaja ei ollut vieläkään ilmaantunut. Puhdistin Villan karsinan ja kävin tyhjentämässä kärryt, että sain haettua puhtaita puruja tilalle. Punnitsin iltaheinät valmiiksi ja jätin ne rehuhuoneeseen. Iltaruokia en mitannut valmiiksi, koska en tiennyt hoitiko tallityöntekijä sen ja ohjekin puuttui listalta. En nähnyt Milaa ollenkaan tällä ensimmäisellä tallireissulla, mutta ehtisihän sitä tavata varmaankin sitten myöhemmin. Kävin sanomassa heipat Jonnalle ja laitoin lähtiessä vielä Milalle tekstiviestin, että olin käynyt tutustumassa Villaan Jonnan avustuksella. Nostin tallivarusteet autoon ja starttasin kotimatkalle. ---------- Tällainen aloitustarina. Tässä oli yli 600 sanaa (en ole varma pitikö se itse ilmoittaa pisteen saadakseen ) // Tervetuloa vielä kerran! Sanoja ei tarvitse itse ilmoittaa jos ei jaksa/halua, mutta kyllähän tuo tän laiskan omistajan "elämää" helpottaa jos ne tähän loppuun kertoo.. -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Dec 31, 2015 19:50:08 GMT 2
Kiire kiire ... Päästyäni kiireesti tallille lähes heitin tavarani hoitajienhuoneeseen ja lähdin hakemaan Villaa tarhasta. Kun olin tuonut sen sisään harjasin tamman huolellisesti. Villalla oli melkoisen paksu karvapeite, joten sen sukimiseen meni kyllä kamalasti aikaa! Kipaisin varustehuoneesta hevosen varusteet ja satuloin Villan. Sen jälkeen otin suitset ulkopuolelta naulasta ja suitsin hepan. Sitten painoin kypärän omaan päähäni ja otin varoiksi myös raipan mukaan, vaikkakaan tamma ei sitä normaalisti tarvitsisi ainakaan kentällä. Talutin hevosen tallipihalle ja laskin jalustimet alas. Sen jälkeen kiristin vyötä reiällä ja nousin selkään tottuneesti. Tamma seisoi kuin tatti paikallaan, joten jalustinten säätö ja vyön tiukkaaminen eivät tuottaneet ongelmia. Aloitimme liikunnan kävelemällä lähimaastossa reippaan alkulenkin. Uskalsimme lähteä yksin, koska olin melkoisen luottavainen tamman ratsastettavuuteen ainakin lähialueella. Palasimme tämän lyhyen lenkin jälkeen kentälle, koska oli kiva talvipäivä, pakkastakin vain muutama aste. Ilma oli kyllä jokseenkin synkkä, olisi ollut hienoa, mikäli aurinko olisi edes hieman valottanut kulkuamme. Teimme aluksi voltteja ja vaihdoin useasti suuntaa erilaisilla tehtävillä, Villa oli erittäin kuuliainen ja osaava, huomasin. Olin itsekin noin helppo A-tasoinen, joten olimme varmasti hyvä pari ja oppisimme paljon lisää, kun valmennukset taasen alkaisivat joulutauon jälkeen. Nostin ravin ja teimme pitkälti samoja asioita ravissa. Villa tuntui tottelevaiselta ja huomioi pienetkin avut ollen hyvin kuolaimella alusta asti. Otimme hetkeksi käyntiin, mutta jo kierroksen jälkeen molempien hengitys oli tasaantunut sen verran, että nostin laukan pitkänsivun alusta. Laukkasimme hetken keskiympyrällä, kunnes totuin tamman suureen askeleeseen ja jatkoin sitten uraa myöden. Lopulta otin käyntiin ja taputin tammaa kaulalle. Annoin pitkää ohjaa, mutta pysyin silti valppaana, koska oli alkanut hämärtää ja hevosethan tunnetusti eivät näe ihan meidän veroisesti pimeässä. Muutamien kävelykierrosten jälkeen tulin alas selästä, koska ajattelin että talliinkävely selästä käsin ei varmasti olisi ollut näin hämärässä viisasta. Nappasin ohjat kaulalta ja löysäsin satulavyön. Villa oli ymmällään, kun emme lähteneetkään heti talliin, vaan rupesin kaivamaan estevarastosta muutamaa kavalettia kentälle. Kokosin molempiin päätyihin tamman ihastellessa vieressä muutaman pienen, noin 40-senttisen kavaletin, joita juoksimme peräkanaa muutamaan otteeseen. Leikkihetki tuli varmasti tammallekin mieluisena yllätyksenä, koska se joutui päivät pitkät kiertämään tuntiheppana uraa. Lopetettuamme korjasin esteet pois ja lähdin taluttamaan uteliasta tammaa kohti tallia. Riisuin varusteet ja päästin tamman karsinaan, koska lähdin viemään varusteita paikalleen. Tultuani takaisin harjasin tamman pitkin rennoin vedoin sualla. Sen jälkeen siirsin tamman hetkeksi käytävälle siivotakseni karsinan. Se sujui nopeasti tottuneelta tallityöntekijältä ja tamma pääsi hetkessä syömään iltaheiniään kaikessa rauhassa. Hain vielä puhtaan purukuorman tilalle Villan seuratessa kiinnostuneena puuhiani. Naurahtaen tarjosin tammalle taskustani näkkärinpalasen ja vein sitten kottikärryt ja talikon paikoilleen. Kävin vielä kaikessa hiljaisuudessa puhdistamassa vesi- ja ruokakipot häiritsemättä Villan ruokailua. Päätin mennä seuraavaksi vielä siivoamaan meidän kaappimme, koska hevosella ei ollut ollut aikoihin hoitajaa ja kaappi näytti siltä, että olisi kaivannut useammankin käsiparin avukseen. Nostelin rivakkaan tahtiin tavarat kaapista ja pyyhin hyllyt kostealla sienellä. Samalla tarkastin kaikki varavarusteet mitä kaapissa oli ja totesin ne ehjiksi. Satulavyö tosin oli melkoisen kulahtanut, joten joutuisin varmaankin pian sellaisen ostamaan tammalle. Sitten aloin vielä puunaamaan varusteita ja sen tehtyäni punnitsin Villan huomiset heinät valmiiksi ja mittasin aamuruoat sen ämpäriin rehuhuoneeseen. Askareissa hurahti äkisti puolituntinen ja häkeltyneenä kelloani vilkaisten tajusin, että oli kiireen vilkkaan mentävä syömään välipala, mikäli sen vielä aikoisin ehtiä syödä. Juuri kun olin saanut viimeisenkin murusen leivästäni ahmittua Mila tuli käymään huoneessa. - Ai moikka, minun piti mennä hakemaan ponit tarhasta, mutta nythän minulla onkin talliorja, nainen naurahti lyöden ilahtuneena kädet yhteen. - Moikka, ketäs sieltä sitten pitäisi tuoda? kysyin häkeltyneenä. - Jos viitsit hakea Eetun, Tohvelin ja Hutun sisään? Ne ovat menossa tuttavaperheen synttäreille talutusratsuiksi aamulla, enkä millään ehtisi hakea poneja nyt, nainen päivitteli. - Joo, tottakai mie haen, hymyilin lämpimästi ja siivottuani roskat pois lähdin kohti tarhoja. Mietin mielessäni ketä ihmeitä ne Tohveli ja Huttu mahtoivat edes olla, tajusin etten ollut edes kysynyt tuntomerkkejä. Eetun sentään tunnistin jo. Onnekseni ongelma ratkesi kuin itsestään tajutessani, että pihatossa seisoi Eetun lisäksi kaksi muuta ponia, jotka oletettavasti olivat nuo kaksi muuta riiviötä. Nappasin Eetun toiseen käteen ja kaksi muuta toiseen ja talutin ne käytävälle harjausta varten. Pian nainen ilmestyikin käytävälle takaisin ja katsoi kysyvästi minuun. - Öö.. oliko nää oikeat ponit, kysyin epävarmasti. - Joo, on ne oikeat. Ihmettelen vain miten sait kaikki kolme tuotua kerralla pihatosta, nainen ihmetteli suu auki edelleen. - Jaa, naurahdin helpottuneena. - Mulla on paljon kokemusta tälläisistä pikkukavereista. Onnekseni Jonna käveli juuri silloin tallinovelle. Katsahdimme Milan kanssa toisiimme ja totesimme yhdestä suusta hämmästyneelle tytölle: - Jaahas, lisää talliorjia! ja repesimme raikuvaan nauruun. Jonna katseli meitä hetken ihmeissään ja yhtyi sitten nauruun. Onnekseni Jonna kuulemma rakasti pikkuponien hoitoa yli kaiken, joten säästyin ponien matkakuntoon laitolta. - Olin ajatellut lähteä maastoon, muttei mun näköjään tarvikaan, Jonna sanoi. En ollut oikein varma oliko hän tyytyväinen vai pettynyt. Kieltämättä ulkona oli kyllä kiva maastoiluilma, mutta kello oli kuitenkin jo kuusi, eikä ulkona nähnyt kyllä mitään lukuunottamatta valaistuja maastoestereittejä. - Maastoreissu saa odottaa huomiseen Mila sanoi topakasti. Hän pyysi josko tyttö olisi tehnyt poneille pikaharjauksen ja sitten laittanut ne yöksi niille laitettuihin karsinoihin, joista ne saataisiin aamulla helposti matkaan. Jonna lupasi hoitaa homman kotiin. Autoin vielä lopun aikaa Milaa valmistelemaan iltatallia punnitsemalla heiniä aamuksi. Sitten Mila sanoi menevänsä vielä pikaiselle kävelylenkille Jätkän kanssa, koska se ei ollut saanut liikuntaa hetkeen ja alkoi jo käydä tallityöntekijöiden hermoille. Harjasin Milan apuna Jätkän ja vaihdoimme kuulumisia Aatoksen elämästä, joka oli taistellut Suomenhevoscupissa marraskuussa neljänneksi. Lopulta minun oli lähdettävä, etten myöhästyisi viimeisestä bussista. -------------------- Myös tässä oli yli 600 sanaa
|
|
|
Post by jannica on Jan 2, 2016 22:05:49 GMT 2
Olin kyllästynyt jo joululomaan, koska vanhemmat olivat päivät töissä, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Onneksi sentään oli Villa! Ulkona sateli hiljalleen lunta, mikä nyt ei tietenkään yllättänyt, kun elettiin tammikuun alkua. Kun pääsin tallille laitoin repusta fleecen toppatakkini alle, ettei tulisi kylmä. Ulkona oli sentään 12 astetta pakkasta. Tallilla ei ollut vielä muita, joten vaatteita lisättyäni menin hakemaan Villaa ulkoa. Päätin, ettemme lähtisi tänään maastoon, koska tallilla ei näkynyt muita, kenelle ilmoittaa aikeistamme. Ei oikein jaksaisi kyllä kiertää kehää maneesissakaan, pohdin. Ehkäpä tänään riittäisi pelkkä tarhaaminen liikunnaksi, päätin lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen. Harjasin Villan hyvin ja vein tamman sitten takasin tarhaan kaverien kanssa. Hain kottikärryt ja talikon siivotakseni hepan karsinan. Vietyäni likaiset aluset lantalaan hain uusia puruja ja levitin ne talikolla siististi karsinaan. Vilkaisin ulos palauttaessani siivousvälineet paikalleen, edelleen sateli lunta. Kello näytti neljää, joten aloimme ottaa hevosia sisään tallille ilmestyneen Milan ja Jonnan kanssa. Hain ensimmäisenä tietenkin Villan ja talutin pesupaikalle riisuakseni loimen. Kuivasin ponia hieman kaulalta ja jaloista, koska sankka lumisade oli kastellut sen. Vein tamman karsinaan ja huomasin, että keli oli alkanut kylmetä entisestään. Hytisten talutin loppuja hevosia tyttöjen apuna sisään. Kolmistaan homma kävikin kätevästi ja saimme ne nopeasti tuotua. Autoin vielä päiväheinien antamisessa Jonnan kanssa ja sitten tallinovelta kuuluikin tuttu ääni. Äiti siellä huuteli, enkö jo lähtisi hänen kyydissään kotiin syömään. Vartin kuluttua olimme saaneet hommat päätökseen ja kaasutimme kohti kotia. ------------- Tälläinen lyhyt tarina tähän väliin. Inspiraatiota kun oli, mutta aikaa oikein ei
|
|
|
Post by jannica on Jan 3, 2016 15:43:55 GMT 2
Ajattelin tänään olla kerrankin ajoissa tallilla ja autella Milaa sunnuntaisiivouksessa, lisäksi oli kivaa päästä ratsastamaan maneesiin omassa rauhassa, vaikka Mila varmasti oli myös aikeissa ratsastella heti aamutallin tehtyään. Heräsin kuudelta kellonsoittoon oudon virkeänä ja pomppasin kirjaimellisesti sängystä. Energisyyttä uhkuen vedin tallivaatteet ylleni, mikään ei ollut parempaa kuin se, että sai herättyään pukea ratsastushousut päälle. Vilkaisin ulkomittaria, seitsemän astetta pakkasta, ei ollenkaan paha. Sujautin kevyttoppahousut ridahousujen päälle, ratsastustoppiksissa tulisi vielä Rovaniemen kasvatille turhan kylmä. Söin aamupuuron, jonka äiti oli töihin lähtiessään keittänyt ja sen jälkeen jäin odottamaan isän heräämistä kaikessa rauhassa. Hän meni seitsemään töihin tallin viereiselle tehtaalle ja voisi hyvin heittää minut samalla tallille. Isä ei kuitenkaan ollut puoli seitsemänkään vielä herännyt, joten soitin äidille. Hänellä oli työt kesken ja isäkin menisi kuulemma poikkeuksellisesti vasta yhdeksään, joten jouduin kävelemään tallille, plääh. Onneksi matkaa ei ollut kolmea kilometriä enempää ja ehdin vielä vallan mainiosti aamutalliavuksi.
Kerättyäni tavarat ja eväät tallireppuun lähdin lompsimaan kohti tallia, jonne saavuin hieman yli seitsemän. Mila oli innoissaan saadessaan apuvoimia ja ruokimme hevoset yhdessä. Sen jälkeen menimme laittamaan tarhoihin vedet, onneksi hevosilla oli lämmitettävät vesiastiat, eikä vettä tarvinnut juurikaan lisätä. Kaikkien syötyä aloimme loimittaa hevosia ja poneja ulos. Ensimmäisenä tarhattiin siirtotallin porukka ja sain taluttaa loimituksen jälkeen Bertan, Liinun ja Jätkän ulos. Sitten oli vuorossa päätalli, josta kohdalleni osuivat Kassun, Villan, Hermionen, Sammyn, Kodan ja Tuiskun loimitus sekä tarhaaminen. Mila tarhasi yksityishevoset itse, mutta sain auttaa loimittamalla hevosia sillä välin, kun nainen vei niitä ulos. Lopuksi kävimme vielä heittämässä pihattolaisille uuden heinäpaalin tarha-alueelle ja annoimme niille väkirehut. Tarkastettuamme vedet oli karsinarumban aika. Molemmilla oli melkoinen urakka edessä ja vasta yhdeksitoista olimme saaneet siivottua. Kävimme välissä heittämässä heinät hevosille ja sitten veimme vielä monta kuormaa puruja niitä tarvitseville. Vihdoin urakka oli ohitse puoli kahdentoista maissa ja Mila jäi punnitsemaan iltapäiväheiniä samalla, kun hain Villan varusteet ja harjat valmiiksi käytävälle.
Hain tamman ulkoa ja harjasin sen ensitöikseni huolellisesti. Otettuani kaviot sipaisin niihin vähän rasvaa, joka auttoi kaviota pysymään kosteana, lumi kuivatti sitä hiukan. Selvitin jouhet ja Villa pärskähti, ilmeisesti se ei pitänyt kaviorasvan tuoksusta. Se tönäisi minua herkkuja kerjäten, mutta tällä kertaa neiti sai tyytyä vain rapsutuksiin. Kädestä herkkujen tarjoamista oli hyvä välttää. Toki niitä annoin kyllä töiden jälkeen ja tarhasta hakiessa, jotta herkkä tamma oppisi yhdistämään namit hyvään käytökseen ja onnistuneisiin suorituksiin. Vilkaisin kelloa, joka näytti kahtatoista, harjaamiseen olikin kulunut melkoinen tovi. Toisinaan toivoin, että Villa olisi ollut klipattu, mutta silloin olisi tietenkin pitänyt huolehtia jatkuvasta loimituksesta, eikä sekään olisi hauskaa ollut. Satuloin tamman rutiinilla, se näytti hapanta naamaa ja komensin, ettei niin saa tehdä. Suitsiessa huomasin Villalla olevan ilmeisesti jotenkin huono päivä, koska se ei olisi halunnut lämmitettyjäkään kuolaimia, vaan nosti päänsä korkealle ylös. Sain pään vedettyä alemmas, mutta tamma tökki minua turvallaan. Onneksi sain sen suitsittua, juuri ennen kuin hermot olisivat menneet. Ei Villa mitenkään kiukkuinen ollut, mutta se vain häselsi niin paljon, ettei varustamisesta tahtonut tulla yhtikäs mitään.. Ajattelin mennä tänään kentällä vaihtelun vuoksi sittenkin, koska ulkona oli ihan kiva ilma, vaikka lunta satelikin sakeasti.
Käveltyämme alkukäyntejä muutaman kierroksen verran kiristin vyötä muutaman reiän, jonka aikana Villa meinasi jo häipyä paikalta. - No ohhoh, onpas sulla vauhtia tänään! huudahdin ihmetellen tamman menohaluja. Neiti jopa protestoi pidätteisiin pikkupukilla, joka kyllä enemmän huvitti, kuin kauhistutti minua. Komensin tammaa raipalla ja ohjasin sen uralle saatuani vyön tiukattua. Aloitimme rauhallisilla käyntiharjoituksilla välittämättä Villan vauhdikkuudesta. Tamma ei halunnut tehdä mitään käynnissä, vaan sitä sai jatkuvasti muistuttaa pohkeella ja jopa raipalla ottamaan takaosan mukaan tehtäviin ja väistämään kunnolla pohjetta uralla ja väistöissä. Perusjuttujen jälkeen otimme samanlaisia tehtäviä ravissa ja sitten laukkasimme useamman kierroksen reippaasti, että tamma saisi paremmin keskityttyä sen jälkeen laukkatehtäviin. Lopussa Villa alkoi jo mennä ominaiselle tyylilleen uskollisemmin ja oli itse rauhallisuus saatuaan turhan energian purettua. Lopuksi menimme pitkin ohjin käyntiä useamman kierroksen ja sitten käänsin neidin kaartoon hypäten alas selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös, sen jälkeen menimme talliin takaisin. Juuri sopivasti, sillä lunta oli alkanut sataa niin sakeasti, ettei meinannut nähdä enää yhtikäs mitään.
Riisuin karsinassa satulan ja suitset sekä vein ne omalle paikalleen hakien samalla hevosen harjat. Suoristin karvat pikaisesti satulan kohdalta ja vein Villan sitten takaisin ulos. Se oli melko hikinen, joten laitoin loimen. Lopuksi puhdistin varusteet ja kävin heittämässä iltapäiväheinät Milan apuna. Siltä osin oli sunnuntaisiivous suoritettu osaltani ja hinkkasin vielä kupit karsinasta niin kiiltäviksi kuin ne suinkin lähtivät. Sitten oli aika hypätä töistä tulevan äidin kyytiin, joka malttamattomana jo odotteli parkkipaikalla.
|
|
|
Post by jannica on Jan 3, 2016 15:44:38 GMT 2
Ai niin, yli 600 sanaa
|
|
|
Post by jannica on Jan 4, 2016 10:29:22 GMT 2
Vihdoin tallilla, huokaisin päästyäni lumimyräkän keskeltä tallin suojiin. Olin juossut viimeiset metrit tallille, koska lumituisku oli niin tuulinen, että se pisteli luita ja ytimiä. Ei minulla kyllä kiire ollut, mutta ehkä lenkkeilykin tuli hyödyksi. Menin suoraan Villaa katsomaan, hevosetkin oli otettu kolmeksi sisään kuulemma myrskyn vuoksi, kun toppaloimet eivät pitäneet tuollaista määrää lunta. Villalla tuntui olevan taas yhtä huono päivä kuin eilenkin, ilmeisesti se ei vain viihtynyt sisällä. Otin tamman riimun ja narun ovesta ja päätin viedä sen maneesiin, joka oli tyhjillään. Tamma saisi vähän purkaa energiaansa ainakin näin alkuun. Suljin oven huolellisesti ja muutaman kierroksen alkukävelyn jälkeen päästin hepan vapaaksi. Se pukitteli, potki ilmaa ja teki villejä spurtteja. Aina välillä se pysähtyi puuskuttamaan häntä kaarella, kunnes taas jatkoi ilottelua. Olimme olleet maneesissa puolisen tuntia, kun Jemina tuli maneesiin. - Äkkiä ovi kiinni, huudahdin yllättyneelle tytölle. Hän kiskaisi oven ripeästi kiinni ja ihmetteli mikä hoppu tässä oikein oli. Tyttö ei nähnyt Villaa, joka seisoi aivan liikkumatta oven toisella reunalla. Hetken kuluttua hänkin ymmärsi asian ja meni istumaan katsomoon, sillä välin kun kävelimme loppukäynnit. Pian lähdimme pois ja vein Villan hetkeksi karsinaan, jotta se saisi juotua. Sen jälkeen siirsin sen käytävälle ja hain lähistöltä harjapakin. Vatsan alta harjatessa tamma mulkaisi minua kiukkuisesti, mutta päätin olla huomioimatta koko asiaa. Harjattuani tamman vein sen karsinaan, koska Jemina oli tullut maneesiin pyytämään minulta apua Ullan kanssa, jolla oli jalkaongelmia. Jalka näytti tosiaan hieman olevan turvoksissa ja tyttö oli pyytänyt kokeneempaa auttamaan, koska ei oikein tiennyt mitä sille pitäisi tehdä, kun Milakaan ei ollut kotona. Tutkin jalkaa tarkemmin ja huomasin siinä pienen haavan sääressä. Selitin Jeminalle, että jalka on hyvä tutkia aina mahdollisten haavojen varalta, kun hevosen harjaa. Etenkin jos se ontuu tai jalat ovat turvoksissa, myös kengät on hyvä tarkistaa, jos hevonen ontuu. Tyttö kuunteli tarkkaavaisena, kun kävimme yhdessä läpi muutkin jalat. Puhdistin haavan ensiapukaapista löytyvillä tarvikkeita opastaen samalla mitä ainetta käytettiin mihinkin tarkoitukseen. Haimme lämmintä vettä puhtaaseen kuppiin ja kaadoin sinne Betadinea. Sitten puhdistin haavan pumpulitukolla, tamma seisoi koko toimituksen ajan todella nätisti, kuin tietäen että yritimme vain auttaa. Sen jälkeen suihkautin haavaan desinfioimisainetta, jonka sinisen värin ansiosta haavan löysi jatkohoitoa varten helpommin. Muuta ei talvisaikaan yleensä tarvittukaan, koska tarhat olivat lumen peitossa, eikä niissä pesinyt bakteereja pakkasella. Yöksi haava oli hyvä sitoa puhtaalla rasvalapulla ja sideharsolla, koska se oli sen verran alhaalla, että maatessaan Ulla sotkisi haavan. Jemina kiitti avusta ja menin jatkamaan omia hommiani laitettuani tarvikkeet pois. Menin suitsimaan tammani ja kiinnitin kuolaimiin deltan, joka helpottaisi juoksutusliinan kiinnitystä. Juoksutin Villaa vielä vartin verran liinassa, juuri sen verran, että se sai kaikki askellajit käytyä läpi ja kuunteli käskyt siirtymisistä. Tämän jälkeen vein sen pikaharjaukseen suitsien kohdalta ja sitten heppa pääsi takaisin ulos. Hain talikon ja kottarit kärräten ne Villan karsinan eteen. Puhdistin sen nopeasti ja sen jälkeen kärräsin kottikärryt valmiiksi Ullan karsinan eteen odottamaan Jeminaa. Menin kirjoittamaan päiväkirjaan tapahtumat ja liikutuskertomuksen ja sitten menin vielä moikkaamaan Villaa ulos. Kellon lähetessä lounasaikaa oli aika lähteä patikoimaan kotia kohden. Attachments:
|
|
|
Post by jannica on Jan 6, 2016 22:10:41 GMT 2
Tulin tänään tallille kävellen, koska ulkona oli jo eilistä iltaa kohti noussut jo niin kova pakkanen, ettei kannattanut autoa kaivaa kinoksen alta vain tallireissua varten äidin mukaan tänä aamuna. Päätin kuitenkin 20 asteen pakkasta uhmaten lähteä tänään vähän loppiaismaastoon Villan kanssa. Kun saavuin vihdoin tallille tunnin kävelymatkan jälkeen huomasin Villan tarhassa. Ainakin osa hevosista siis ulkoili tänäänkin, joskin varmaankin vuoroissa, ettei talli jäähtyisi liiaksi. Villa ihmetteli mitä sille jäin höpisemään, eikö jo mentäisi sisään? Naurahdin ja puin riimun tamman päähän, sitten talutin hevosen talliin ja harjasin sen läpikotaisin. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen varustin neidin, en uskaltanut vielä maastoilla sen kanssa ilman satulaa, koska en tuntenut hevosta niin hyvin, olihan tämä vasta kuudes hoitokertani. Pian talutin tallipihalle satuloidun ratsuni ja hyppäsin kyytiin. Muut tallilaiset pudistelivat päätään. - Ihan hullua lähteä nyt ratsastamaan tällä kelillä, Jemina naurahti Jonnalle. - Joo, se on varmaan jo jäädyttäny aivonsa tänne kävellessä, Jonna sanoi tietäväisen näköisenä. - Noh noh, tytöt. Mila sanoi puoliksi tosissaan, hyvähän se vain on jos JOKU uskaltautuu sentään liikuttamaan hoitohevosensa näillä keleillä.. nainen sanoi vielä kiitosta äänessään. Olin senkin takia halunnut Villan kanssa maastoon vielä tänään, että huomenna alkaisivat kevätkauden tunnit, eikä Villa olisi silloin käytössäni kuin kerran viikossa. Lähdimme käymäjalkaa tallipihasta jättäen uteliaat katseet taaksemme ja kymmenisen minuuttia käveltyämme nostin ravin. Kuin tilauksesta tallitien päähän oli kaatunut noin 50-senttinen pieni puunrunko. Hyppy sujui hyvin ja Villa hyppäsi niin pehmeästi, etten edes tuntenut koko hyppyä. Jäin mietteisiini ajattelemaan millaistakohan Villalla olisi hypätä kunnolla. Toivottavasti pääsisin sen kanssa pian tunneille kokeilemaan.. Ohitimme tutun uittolammen, joka oli alkanut jäätymään. Siellä olisi varmasti kesäisin fantastista uittaa hevosia! Pitäisiköhän Villa uimisesta? Puolen tunnin kuluttua kävimme kääntymässä ison tammen luona ja lähdimme sitten kohti kotia. En halunnut rasittaa Villaa liiaksi näin kovalla pakkasella, mutta kevyt lenkki teki kyllä molemmille hyvää. Matkalla meille tuntematon ratsukko tuli vastaan, he kysyivät lähtisimmekö heidän kanssaan metsälenkille, mutta sanoin että olimme jo menossa kotiinpäin, enkä viitsinyt rasittaa Villaa enempää tällä ilmalla. Päätimme kuitenkin palata samaa reittiä takaisin missä puunrunko oli ja hyppäsimme sen yli mielenvirkistykseksi. Tallille saavuttuamme otin varusteet pois ja jätin Villan karsinaan, koska muutkin aamusta tarhanneet oli jo vaihdettu sisälle. Vein varusteet paikoilleen ja kävin sitten vielä hyvästelemässä Villan omenan kera ennen kuin lähdin talsimaan kohti kotia. Attachments:
|
|
|
Post by jannica on Jan 12, 2016 20:44:06 GMT 2
Kouluharjoituksia kentällä (tiistai) Tulin tänään tallille heti koulun jälkeen, koska Villalla oli harvinainen vapaapäivä tunneilta. Vakiryhmä oli kokoontunut kahdelta maneesiin, joten oli mentävä kentällä. Oli kyllä kiva ilma mennä kentällä ja pakkanenkin oli laskenut viime viikkoisesta sopimaan kymmeneen. Yöllä oli satanut runsaasti lunta, joten varasin bussimatkaan tavallista enemmän aikaa. Olin pakannut laukkuun valmiiksi eväät, jotka söin bussissa matkalla tallille. Kävelin isojen tammien reunustamaa kujaa pitkin tallille ja mietin mielessäni niitä kertoja, kun olin tallilla jo käynyt aiemmin. Villa tuntui mukavalta hevoselta ja olin alkanut pitää siitä. Kun vihdoin saavuin tallipihaan päätin mennä ensitöikseni auttamaan Eljaa hevosten juottamisessa. Ulkona oli sen verran pakkasta, ettei ollut tietenkään järkeä pitää hevosilla vettä ulkona jäätymässä. Onneksi juottamisen avuksi oli keksitty nykyään kaikkia kottikärryjä, missä oli iso vesisäiliö, mistä oli helppo kaataa ämpäriin vettä. Elja oli menossa sopivasti Villan tarhalle ja lupasin juottaa hänen puolestaan Villan, Ellin ja Iipan. Iippa oli menossa neljältä tunnille, mutta Rosanna oli luvannut tulla ratsastamaan kanssani yhtäaikaa heti vakituntinsa päätyttyä, ettei Ellin tarvinnut jäädä yksin ulos toisten lähtiessä töihin. Rosanna tuli sopivasti tallista pian laitettuani vedet ja huikkasin häntä hakemaan heppoja samalla, kun tuntiratsastaja haki Iipan. Juttelimme rennosti niitä näitä ja sovimme menevämme vielä kentältä pienelle maastolenkille lähiseudulle. Saimme hevoset nopeasti valmiiksi jutustellen ja suunnistimme sitten kentälle. Menin edeltä Villan kanssa ja Rosanna jäi vielä sulkemaan porttia. Olimme jo ehtineet keskelle kiristämään vyötä ja laskin jalustimet alas. Sitten hyppäsin ratsaille ja säädin jalustimia vähän lyhemmiksi. Ärsyttävää, kun tunnit olivat alkaneet, joutui joka kerta säätämään jalustimia uudelleen, harmittelin ääneen Rosannalle, joka tyytyväisenä nousi ratsunsa selkään ja lähti uralle oikeassa kierroksessa. Annoin Villalle pitkät ohjat ja käänsin sen Rosannan perään. Vartin alkukäyntien jälkeen aloimme molemmat verrytellä kevyessä ravissa. Me menimme Villan kanssa temponvaihteluja kokorataleikkaalla. Villa tuntui olevan hieman laiskalla tuulella, joten arvelin niiden vähän piristävän tammaa. Laukkaamiseen asti päästyämme hevonen selvästi oli jo reippaampi, mutta kyllä sitä sai silti käskeä enemmän eteen, kuin normaalisti ratsastaessani. Villa oli eilen ollut tunnilla, joten ilmeisesti sitä ei vaan jaksanut kiinnostaa kentällä pyöriminen. Alkuverkkojen jälkeen aloimme harjoitella yhdessä Rosannan kanssa pieniä tehtäviä kaikissa askellajeissa. Päätimme vuoroin tehtäviä ja teimme niitä sitten omaan tahtiin. Se toi harjoitteluun kivan lisän ja vaihtelua hevosillekin. Yksin ei jaksanut koskaan tehdä mitään niin tavoitteellista. Kyllästyttyämme tehtäviin päätimme, että oli aika lähteä maastoon. Tulin alas selästä ja avasin portin. Ohjasin Villan toiselle puolelle ja nousin sitten takaisin ratsaille Villan ihmetellessä mitä nyt kuhnailtiin. Jatkoimme tyhjän tallipihan läpi, Villa ei olisi millään tahtonut mennä lenkille, mutta sain sen kuitenkin kotvasen neuvoteltuamme kävelemään tallin ohi. Suuntasimme tallitieltä lähtevälle uudelle metsäpolulle, jossa emme olleetkaan vielä käyneet. Oli kiva, että olimme saaneet Rosannan näyttämään uusia maastoreittejä. Täältä kuulemma pääsisi pidemällekin lenkille kesäisin, tyttö kuului sanovan takaani. Loppukäyntimme kestivät lähes puolituntia, joten hevoset oli hyvin verrytelty ratsastuksen jälkeen palatessamme takaisin. Tultuamme pihaan nousin ratsailta ja nostin jalustimet ylös löysäten vyötä rei'ällä. Otin ohjat kaulalta ja talutin Villan talliin Rosannan ja Ellin seuratessa vanavedessä. Jätin ponin pesukarsinaan, koska se oli aavistuksen hikinen. Riisuin satulan ja vein sen heti varustehuoneeseen tiputtaen likaisen huovan pyykkikoriin. Otin suitset pois ja vaihdoin riimun tilalle. Sitten pyyhin kevyesti kostealla sienellä hikikohdat tammasta huuhtaisten samalla kuolaimet. Ristin suitset ja vein ne omalle paikalleen. Tein vielä pikaisen loppuharjauksen neidille, ennen kuin loimitin sen ja vein takaisin tarhaan Ellin kanssa. Puhdistin harjakorin ja harjat ulkona ja vein ne järjestettynä paikoilleen. Sen jälkeen tyhjensin ja puhdistin koko kaapin. Siistin myös loimihyllyn ja kävin hakemassa Villan kuivat loimet kaappiin. Saatuani nämä pienet askareet valmiiksi menin vielä siivoamaan karsinan. Kippasin likakärryn lantalaan ja hain samalla reissulla puhtaita puruja. Kävin vielä juottamassa Villan, koska en ollut huomannut tehdä sitä heti lenkin jälkeen. Tarjosin myös Ellille vettä, mutta ei se halunnut. Ilmeisesti Rosannalla oli ollut parempi muisti.. Kävimme katsomassa vielä esteryhmän tunnin Rosannan kanssa ja sitten minua tultiinkin hakemaan seitsemän maissa. ------------ 600 sanaa. Attachments:
|
|
|
Post by jannica on Jan 15, 2016 16:21:26 GMT 2
Kaikki näytti olevan kuten ennenkin saapuessani Vaahterapolkuun perjantai-iltana. Olin ajatellut käydä lähiympäristössä kävelyllä tänään tuntien jälkeen. Hevoset seisoivat jo karsinoissaan, viimeisen tunnin ratsuja hoidettiin vielä yökuntoon, mutta suuri osa ratsastajista oli jo lähtenyt ja talli hiljentynyt sopivasti. Mennessäni lähemmäs Villan karsinaa tamma mulkoili minua kiukkuisesti peränurkasta. Naurahtaen menin karsinaan hyräillen itsekseni tuttua melodiaa, ilmeisesti Villa ei ollut kovin innokas tuntilaisia kohtaan. Tamma näytti rentoutuvan, kun tulija olikin joku tutumpi ja siirsi korvansa rennoiksi sivuille rapsuttaessani sitä korvien takaa ja kaulalta. Samalla se kuitenkin tarkkaili levottomana käytävää, jos sieltä kuitenkin sukeltaisi esiin joku tenava. Jatkoin rapsuttelua vielä hyvän aikaa, koska halusin tamman rentoutuvan ennen lenkkiä. Olin jäänyt huomaamattani seisoskelemaan karsinaan puoleksi tunniksi, joten oli pidettävä kiirettä, mikäli aikoisimme vielä ehtiä ulkoilemaan ennen iltaruokintaa. Annoin käteni kulkea hevosen kyljissä, kunnes se oli kokonaan rentoutunut. Sitten otin riimun ja narun ja talutin tamman ovelta ulos. Alkumatka sujui rauhallisesti ja ajattelin kokeilla juoksua. Villa käveli edelleen perässäni rauhallisesti ja vaati ilmeisesti jonkun asteista motivointia. Pysähtelin välillä, jotta sain tamman mielenkiinnon itseeni. Sitten kokeilimme ravata uudelleen, kiristin vielä hieman vauhtia, jotta tamman oli aivan pakko nostaa ravi. Tarkkailin askeleita, jotka vaikuttivat pehmeiltä ja rennoilta. Meinasin hidastaa, mutta yllätyksekseni Villa olisikin halunnut vielä ravata. Nykäisin hieman riimunnarusta, mikä sai yllättyneen tamman hidastamaan (tai miltei pysähtymään, oikeastaan). Taputin tammaa ja käännyimme kohti tallia. Karsinassa Villa sai kunnon hoidon aloittaen huolellisella harjaamisella päästä jalkoihin ja puhdistin kaviot lopuksi. Talutin tamman käytävälle ja siivosin pikaisesti karsinan, etten olisi ollut tiellä kun iltaheiniä jaettiin. Toin Villalle vettä ja jäin ihastelemaan kätteni työtä. Tammahan oikein kiilsi! Lopulta vein tamman karsinaansa takaisin työntekijän heitettyä sinne heinät ja nostin riimun paikalleen. Sen jälkeen oli aika lähteä itsekin illalliselle kotiin. Attachments:
|
|
|
Post by jannica on Jan 17, 2016 22:42:06 GMT 2
Sunnuntaisiivousta nro II Heräsin aamulla aikaisin todella pirteänä, olin tyytyväisin mielin, koska tänään ehtisin jälleen autella Milaa aamutallissa tallityöntekijöiden pitäessä ansaittua vapaapäivää. Menin keittiöön, josta huomasin ensitöikseni tutun näköisen lapun, äiti oli jälleen lähtenyt jonnekin työkeikalle. Sairaanhoitajan työ oli loputon suo, jos erehtyi ottamaan lisätyöpestiä, sitä kyllä riitti sunnuntaisiin talviaamuihin varsinkin. Oli kuitenkin loistava mahdollisuus mennä tallille koko päiväksi, joten en jäänyt harmittelemaan perheetöntä päivää. Söin kaikessa rauhassa aamiaista, koska kello oli vasta hieman yli kuusi. Sitten tein eväät, jotka pakkasin mukaani punaiseen heppakuvioituun reppuun. Pakkasin myös Villalle muutaman omenan mukaan ja otin jääkaapista eiliset nugetin jämät, jotka sulloin eväsrasiassa reppuun lisäten sinne vielä paketin Digestive-keksejä sekä päärynän. Ne toisivat kivasti lisäenergiaa päivään, mitä kyllä kaivattiin, koska tallityö oli fyysisesti raskasta. Täytin tyhjän limsapullon vedellä ja nappasin jääkaapista lähtiessä limsankin. Erityisesti tallipäivinä piti huolehtia siitä, ettei verensokeri laskisi liian alas. Olin kyllä hyvin tietoinen diabetekseni rasitteesta, mutta se oli niin hyvin hoidossa, että toisinaan unohdin koko sairauden olemassaolon. Otin kaapista laukkuun vielä puhtaan pyyhkeen, oli kivempi käydä suihkussa tallissa ja saapua sitten puhtaana kotiin. Kävelin tallille puolentunnin matkan, koska bussit eivät kulkeneet vielä näin aikaisin ja äiti oli tosiaan jo töissä.. Puin tallivaatteet ylleni ja lähdin matkaan. Perillä vein hoitajienhuoneen jääkaappiin evääni ja menin sitten katselemaan ilmoitustaulua, kunnes Mila porhalsi paikalle. - Ai kas Jannica! Onpas kiva nähdä sinua näin varhain! nainen tervehti aidosti ilostuen. - Joo, ajattelin tulla tänään aiemmin, kun äiti on töissä ja kaipaat varmasti näin lumisena aamuna paria lisäkättä? naurahdin. - Juu, takuulla! nainen naurahti ja iski silmää osoittaen lumikolaa tallinovella. - Asia ymmärretty, vinkkasin takaisin ja menin luomaan lumet edestä, jotta hepat saataisiin ulos. Mila ruokki sillä välin hevoset ja aloimme loimitusrumban ja taluttamaan hevosia tarhaan. Niillä oli selkeästi energiaa hirmuisesti, sitä se pakkaskeli teetti! Sain viedä lopuksi Villan ja kaikki tarhakaverit ulos. Kun kaikki olivat ulkona alkoi vasta todellinen työ. Voit vain kuvitella miten raskasta oli työntää kottarit tuonkin pienen matkan lumihangessa lantalaan! Onneksi saimme puoliltapäivin loputtomalta tuntuneen homman tehtyä vihdoin. Haimme vielä puolisen tuntia uusia alusia vieden päiväheinät välissä tarhoille. Sitten puhdistimme ruokakuppeja ja vesiautomaatteja, testaten samalla ettei niistä mikään ollut jäätynyt. Eipä onneksi ollut.. Kupeissa ei ollut kummoista hommaa, koska Mila ahkerana työntekijöiden kanssa puunasi ne joka toinen päivä. Kaltereista pyyhimme pahimmat ruoanjämät ja pikkupölyt samalla vaivalla. Sen jälkeen puhdistimme ulkona mukavan kirpeässä pakkasilmassa niiden heppojen harjoja, joilla ei vielä ollut hoitajaa. Kyllä huomasi, että osa tuntilaisista viisveisasi tuosta hommasta, vaikka heillä oli selkeä lista mitä tuntilaisten töihin tunnin jälkeen kuului. Yksi noista hommista oli juurikin harjojen putsaaminen ja hyllyn pyyhintä harjalaatikon alta, sekä varusteiden pyyhkiminen ja huovan laittaminen pesuun tarvittaessa. Tietenkin tämä työ jäi usein hoitajien vastuulle ja itse ainakin myönnän nauttivani täysin siemauksin näistä pikkuhommista ja tein ne mieluusti ratsastajan puolesta. Vaihdoimme muutamia harjoja puhtaisiin, kaikilla oli onneksi vaihtoharjat kaapissa, joten saatoimme pestä kaikista likaisimpia (ja niitä riitti!). Hain Milan luvalla Villan sisään harjattavaksi. Sillä oli vielä hieman aamupäiväheinät kesken, eikä se olisi millään malttanut lähteä, joten otin heinänrippeet mukaan sisälle. Tamma jäi mielellään syömään heiniä karsinaan, kun hain sen puhdistetut harjat. Se katseli minua uteliaana, kuin miettien mitähän tänään olikaan luvassa. Villa ei oikeastaan ollut likainen kiitos loimituskauden, joten harjasin sen vain kevyesti päästä jalkoihin ja otin lopuksi kaviot tarkistaen hokkien kiinnityksen. Villa käyttäytyi nätisti, kuten aina. Riisuin takin, harjatessa oli tullut hiki. Sitten vein tavarat paikoilleen ja Villan takaisin ulos. Se oli hieman hämillään, mutta selitin tänään olevan vapaapäivän, eikä tamman tarvitsisi huolehtia mistään liikunnasta tai tuntilaisista tänään. Äkkäsin unohtaneeni Villan porkkanat laukkuuni, joten päätin tuoda ne lähtiessä, vaikka tamma olikin vähän pettyneen näköinen, kun ei saanutkaan mitään tarhaan viedessä. Siivoilin käytävän jäljiltämme, Mila oli kai lähtenyt syömään, joten päätin syödä itsekin evääni. Ne hupenivatkin vauhdilla, koska töissä oli tullut nälkä. Sen jälkeen Mila tuli pian ja kävimme heittämässä yhdessä iltapäiväheinät tarhoihin. Kysyin Milalta, josko hänellä olisi vielä jotakin hommaa ollut, kun en halunnut mennä yksin kotiinkaan istumaan. Hän sanoi, että näin aktiiviselle apurille kyllä löytyi hommia aina ja passitti minut siivoamaan maneesia. Työnsin hangen läpi kottarit mukanani maneesiin. Sieltä pikkukiviä ja kasoja siivotessa meni mukavasti aika ja tasoittelin pohjaa samalla. Keräsin myös Milan pyynnöstä eiliseltä tunnilta jääneet esteet paikalleen ja kävin sitten tyhjentämässä kottikärryt lantalaan. Lopuksi kun olin tyytyväinen päivän osuuteeni kävin antamassa Villalle ne pari porkkanaa ja lähdin kotimatkalle. --------- yli 600 sanaa Ja oonko ansainnut nyt piirtäjä- merkin ? Attachments:
|
|
|
Post by jannica on Jan 29, 2016 13:57:18 GMT 2
Heräsin todella myöhään, joten jouduin syömään "aamiaiseksi" äidin tuputtaman lounaan kinkkukiusausta ehtiäkseni tallille ennen tuntien alkua kello kaksi. Villaa ei tänäänkään tarvittu tunneilla, joten sen liikutus olisi käsissäni. Ajattelin mennä tänään kunnon koulukeskityksen ja sen jälkeen ajattelin pestä hoitsuni, koska se oli kieltämättä ollut jo pitkään sen näköinen, että voisi kaivata kunnon shampoopesua. Mikä olisikaan parempi hetki siihen, kuin plus kolmen asteen kelit? Tohkeissani otin mukaan itsellenikin pyyhkeen ja varavaatteet, jonka jälkeen poljin tallille. Plussakeleissä oli se kiistaton etu, että pääsi pyörällä tallille! Saapuessani tallille näin parahiksi, kuinka Villa piehtaroi mutaleiriksi muuttuneessa tarhassaan täysin rinnoin. Sattuipa sopivasti, mietin mielessäni. Jätin pyörän portille ja vihelsin kimakan kutsun sille. Villa nousi ylös katsoakseen mistä tuo ääni oikein tuli. Talutin ruunikkoni talliin ja vein sen karsinaan siksi aikaa, kun hain polkupyöräni ja tamman varusteet valmiiksi. Olin juuri putsannut viimeksi neidin satulan ja suitset, joten ei suoranaisesti tehnyt mieli niitä pukea tuon näköiselle hevoselle. Laskin satulan telineeseen karsinan ulkopuolelle ja otin harjapakista kumisuan, jolla sain pahimmat kurat pois. Seuraavaksi harjasin pölärillä irtokuran ja karvat pois. Mukavat märät läntit jäivät muutamiin kohtiin, mutten viitsinyt niihin nyt paneutua sen enempää, jos meinasin pestä hevosen joka tapauksessa myöhemmin.. Jalkojen harjaukseenkaan en sen enempää paneutunut, koska ne olivat niin kuraiset, ettei niihin ollut järkevää laittaa suojia hiertämään. Eikä Villa niitä liiemmin kouluharjoituksiin tarvinnutkaan. Puhdistin kaviot ja kävin pesemässä kädet sen jälkeen kuivaten ne hanan vieressä riippuvaan pyyhkeeseen. Meinasin unohtaa pään harjauksen kokonaan, mutta muistin sen onneksi viime tipassa, kun olin hakemassa suitsia karsinanoven koukusta. Sitten satuloin ja suitsin hoitsuni ja suljin harjapakin, ettei se aiheuttaisi vaaratilanteita, jos joku pääsisi irti. Tarkistin vielä varusteet kiinnittäessäni kypärää päähäni. Villa maiskutteli kuolaimia, piti varmastikin uusista omppukuolaimistaan. Talutin ratsuni suoraan maneesiin, koska ulkona oli alkanut sataa jotakin hyvin epämääräistä. Kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Säätäessäni jalustimia kosketin vahingossa tammaa kylkeen ja se lähti liikkeelle. Huvittuneena neidin herkkyydestä pysäytin sen ja talutin kaulalle. Keräsin ohjat ja hevonen tuntui heti todella kevyeltä. Vapaapäivät olivat selkeästi tehneet tällä viikolla hyvää. Minulla oli ollut koulussa niin pitkiä päiviä, etten ollut ehtinyt ratsastamaan ennen kahdelta alkavia tunteja ja kenttä sekä maastot olivat koko viikon olleet liian liukkaat, kuten vielä tänäänkin. Kävelimme alkajaisiksi pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen kokosin ne ja menimme ravissa kaikenlaisia harjoituksia lämmittelyksi. Askeleenpidennysten, lyhennysten ja temponlisäysten jälkeen Villa oli sopivan notkea ja reipas aloittamaan hommat, joten otin hetkeksi käyntiin ja teimme vielä ohjastuntumalla pieniä ympyröitä, joilla vaadin sitä kuuntelemaan ulkoavut ja taipumaan etenkin takaosasta, joka jäi helposti jäykäksi varsinkin alkutunnista. Sitten aloitimme varsinaisen harjoittelun. Aloitimme tietenkin helpoimmista perusjutuista, koska emme olleet aikoihin olleet tunnilla ja koska olimme sellaiselle menossa (tai siis minä olin) helmikuun alussa, oli hyvä palautella mieleen muutamia asioita. Teimme ravissa ja laukassa kolmikaarista ja vaihdoin ensin laukat ravin kautta, koska tamma ei alkuunkaan näyttänyt käsittävän, mitä siltä pyysin. Tein myös väliin käyntiinsiirtymisiä laukasta, koska tamma tuntui olevan menopäällä. Teimme ravi- ja laukkaharjoitusten jälkeen käynnissä taka- ja etuosankäännöksiä, joissa Villa alkuun hieman jumitti, mutta suoriutui loppua kohden oikein hyvin, kun hieman jarruttelin ja annoin itse selvempiä apuja. Onnistuin kehumaan hevosta juuri oikeaan aikaan ja Villa näytti erittäin tyytyväiseltä suoritukseensa kulkien pitkään korvat sivuilla rennossa käynnissä. Siitä oli helppo jatkaa koottuna harjoitusravia nelikaariseen kiemurauraan. Harjoitus meni niin hyvin molempiin suuntiin, että otin heti käyntiin ja taputin reippaasti tammaa kaulalle. Sen jälkeen oli vuorossa vastalaukkaharjoitukset, mutta ilmeisesti Villalla oli oma näkemyksensä asiasta, sillä sepä nostikin mielenkiintoisen kootun laukan pukkien kera! Sain sen kuitenkin ruotuun kunnon komentosanalla ja siirsin neidin rangaistukseksi käyntiin. Se viskoi päätään tyytymättömänä kohtaloonsa, oppipahan kerralla ettei minun kanssani ollut pelleileminen.. Nosto epäonnistui kuitenkin vielä toisenkin kerran ja lopputulos oli samanlainen pukkirodeo. Selkeästi tammalla oli "vähän" liikaa energiaa tällaiseen harjoitteluun.. Päätin vaihtaa strategiaa ja nostin laukan ravin kautta. Sanonta kolmas kerta toden sanoo ei kuitenkaan tuottanut meidän harjoitukseemme tulosta, sillä jouduin nostamaan laukan viisi kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. Aloimme olla molemmat aivan hiestä märkiä, joten annoin meille hetken hengähdystauon sen jälkeen, kun Villa oli nostanut laukan nätisti myös käynnistä. Käveltyämme muutaman kierroksen siirryimme viimeiseen harjoitukseen, jossa nostaisin vastalaukan ja vaihtaisin pitkän sivun lopussa aina myötälaukkaan. Ilmeisesti tämä harjoitus oli Villalle täysin outo, koska se ei yhtään ymmärtänyt laukanvaihtoapuja, oli kai unohtanut kokonaan olevansa helppo A-tasoinen. Päätin siis aloittaa harjoittelemisen aivan alkutekijöistään, meillä kyllä olisi aikaa.. Vaihdoin laukan pitkään ravin kautta myötälaukaksi, mutta sekin tuotti aluksi vähän päänvaivaa. Kun sain tämän kohdan toimimaan, kokeilin alkuperäistä harjoitusta. Se sujui jo hiukan paremmin, mutta jouduin silti siirtämään hevosen ravin kautta myötälaukkaan. Toistimme harjoituksen lukuisia kertoja ja yritin antaa mahdollisimman selkeät avut ja vein ulkopohkeen jopa liioitellun taakse antaakseni merkin vaihtaa laukan. Muistin myös kiittää tammaa aina, kun se teki vähänkään oikein. Lopulta sain kuin sainkin Villan siirtymään suoraan vastalaukasta myötälaukkaan, johon oli hyvä lopettaa ja kehuin tamman maasta taivaisiin. Kun olin saanut tehtyä riittävät loppuverkat tulin alas selästä ja taluttelin hevosta vielä muutaman kierroksen. Sitten löysäsin vyön ja otin ohjat kaulalta. Talutin ylpeänä ratsuni talliin ja riisuin siltä varusteet, jonka jälkeen se sai palkinnoksi porkkanan. Sitten talutin tamman suoraan pesuboxiin. Saatuani sen pestyksi olin varmasti itse märempi kuin hevonen, kuten olin otaksunutkin. Kuivasin sen hikiviilalla ja loimitin paksulla fleeceloimella. Sitten se pääsi karsinaan syömään iltapäiväheiniä. Menin itse vaihtamaan hoitajienhuoneeseen kuivat vaatteet ja join mukanani tuomaa glögiä. Kuuntelin radiota hiljaisella ja menin sitten viemään loput tavarat ja varusteet pois. Hengailin tallityöntekijän kanssa autellen pikkuaskareissa ja siirsin sitten Villan sen syötyä toiseen karsinaan, jotta pystyin siivoamaan sen oman. Karsina oli todella märkä, joten jouduin tyhjentämään sen viimeistä nurkkaa myöden. Lakaisin myös pohjan hyvin ja jouduin kärräämään muutaman kuorman uusia alusia tilalle. Sitten lakaisin käytävän ja hain ämpärin ja tiskiharjan pestäkseni ruokakupin, vesiautomaatin ja kalterit. Katsellessani karsinaa olin tyytyväinen lopputulokseen. Menin hakemaan Villan takaisin omaan boxiin ja vaihdoin samalla märän loimen villaloimeen, jonka tallityöntekijä lupasi vaihtaa parin tunnin kuluttua oveen jättämääni uuteen fleeceen, joka saisi jäädä yöksi päälle. Villalla oli sen verran paksu karva, ettei se suinkaan kuivunut hetkessä! Tarkistin vielä, että iltaruoat olivat turpoamassa ja menin sitten hetkeksi naureskelemaan tarhassa telmiviä pihattolaisia, jotka kirmasivat villiä pukkilaukkaa ympäri tarhaa villiten muutkin mukaansa toisista tarhoista. Yhtäkkiä joku pysähtyi kuin seinään aiheuttaen ketjukolarin, jolle nauroimme Milan kanssa. Lähdin pyöräilemään tyytyväisenä kohti kotia. ----------- yli 1000 sanaa (huh )
|
|
|
Post by jannica on Feb 24, 2016 13:58:25 GMT 2
Kävelin tallia kohti katsellen taivaalle, ilma oli kerrassaan loistava! Astuin tallin ovesta sisään ja huomasin kuinka Villa katsoi ovesta tulijaa. Menin sen luokse tervehtien ja kyselin samalla sen mielipidettä maastoon lähdöstä. Tamma hörähti hieman, taisi tarkoittaa, että ilman muuta se haluaa maastoon! Lähdin hakemaan harjoja. Kun olin tullut takaisin karsinan eteen, avasin oven ja menin harjaamaan neitokaisen.Harjasin sitä puolisen tuntia, koska halusin viettää tamman kanssa aikaa enemmän. Kun se oli harjattu kauttaaltaan, menin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Aloin laittaa satulaa selkään ja sen jälkeen olikin suitsien vuoro. Kun tamma oli valmis lähtöön, minun piti laittaa vielä kypärä päähän ja hanskat käteen, sen jälkeen avasin karsinanoven ja talutin sen ulos. Pihalla kiristin vyön, laskin jalustimet ja lyhensin niitä hieman edellisen koulutuntimme jäljiltä. Sen jälkeen nousin selkään. Villa nosti päätään hiukan, kun pääsin istumaan selkään. Lähdimme kävelemään maastopolkua kohti. Ratsu vaikutti varsin innostuneelta. Saavuimme tutun maastopolun alkuun. Päätin, että teemme tänään vähän lyhyemmän lenkin, koska olin käynyt liikuttamassa tammaa harva se päivä ja se kaipasi hieman vaihtelua liikuntaansa, sikäli kun jo maastoreissu tarjosi hyvää vaihtelua meille molemmille. Kävelimme vielä jonkin matkaa kunnes siirsin Villiksen raviin, se ravasi kauniisti ja ihanan pehmeästi tänään. Se olisi halunnut kiihdytellä vauhtia heti alkuun, mutta ravasimme pientä polkua pitkin, joten en voinut sen antaa mennä lujempaa vielä. Vastaan tuli pieni järvi, sen pinta oli alkanut hiljalleen sulaa, mutta tiesin ettei se kestäisi enää meidän painoamme. Hidastin hoitsuni käyntiin ja pysäytin sen järven viereen. Tamma kuopaisi maata ja heilutti päätään, se taisi haluta jatkaa matkaa, mutta seisoimme siinä hetken ihastellen maisemia. Sitten lähdimme jo takaisin tallille päin. Päätin nostaa vielä laukan, koska luotin tammaan, eikä se koskaan ollut yrittänyt kuskata minua, vaikka tottahan minä tiesin, ettei kotiin päin kannattanut laukata, jos tiesi hepalla vähänkään olevan menohaluja tai jarrut hukassa. Tamma lähti kuitenkin kiltisti hyvin pienin avuin rauhalliseen ja tasaiseen laukkaan. Vähän matkan päässä huomasin, että haarautuvan polun alussa oli pieni, noin 40-senttinen puunrunko, jonka yli voisimme liidellä turvallisesti. Tamma alkoi hiukan kiihdyttää vauhtiaan huomattuaan esteen, mutta ei kuitenkaan jättänyt pidätteitäni huomiotta. Se hyppäsi kuin unelma puunrungon yli ja ja jatkoi rauhallista laukkaansa senkin jälkeen. Hidastin raviin hetken päästä, sitten siirryimme käyntiin. Kun olimme kävelleet hetken matkaa talli jo näkyikin edessämme. Tallin pihassa tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös, löysäsin vyön ja lähdin taluttamaan tammaa karsinaan. Siellä otin satulan ja suitset pois ja laitoin riimun päähän ja riimunnarun siihen. Vein Villan pesupaikalle huuhdellakseni sen jalat, joihin oli tarttunut jonkin verran havuja ja muuta matkamuistoa maastosta. Kun jalat olivat puhtaat lähdimme takaisin karsinalle, olisin toki voinut harjata toki tamman pesupaikallakin, mutta muutama heppa odotti jo vuoroaan sinne lenkin jälkeen, joten emme jääneet tien tukkeeksi. Harjasin ruunikkoni ja otin riimun pois päästä jättäen hieman hionneen neidin sisälle syömään päiväheiniään. Otin satulan ja suitset ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen, matkalla pesin kuolaimet ja ristin suitset. Otin satulahuoneen kaapista sille loimen matkaan ja sitten palasin hepan luo loimittamaan. Siirsin vielä Villan viereiseen karsinaan laitettuani sille riimun ja menin siivoamaan sen oman. Lopuksi lakaisin käytävän ja heitin tamman hartaasti odottamat päiväheinät karsinaan. Sitten siirsin sen omaan karsinaansa, otin riimun pois ja hyvästelin. Vein tavarat paikoilleen ja lähdin talsimaan kotia kohti. ---------------- Minulla on muuten yli 10 päiväkirjamerkintää eli varmaan kirjoittaja merkin voi lisätä
|
|
|
Post by jannica on Mar 31, 2016 20:50:37 GMT 2
Maaliskuun viimeinen maastolenkki
Avatessani silmät huomasin, että oli kerrankin tulossa aurinkoinen aamu. Olin eilen hieman jännittänyt millainen ilma tulisi maastoilua ajatellen. Aurinko valaisi huoneen sädekaihtimenkin läpi. Nostin peiton päältä ja nousin istumaan vuoteenreunalle. Mieleen tuli väistämättä edellinen hoitohevoseni, mutta sysäsin ikävät ajatukset pois mielestä ja katsoin kelloa. Totesin sen olevan yllätyksekseni jo puoli kymmenen, en yleensä nukkunut kovin myöhään vapaapäivinäkään. Kieltämättä viime viikot olivat olleet melkoisen raskaita. Kävelin keittiöön ja söin nopeasti aamiaisen, jonka jälkeen vaihdoin tallivaatteet. Ollessani valmis hain jääkaapista muutaman porkkanan tuliaisiksi Villalle ja lähdin pyöräilemään kohti tallia.
Tallilla jätin pyöräni oven viereen ja hain tallista riimunnarun, jonka jälkeen kävelin tuttua tarhaa kohti. Olin iloinen, kun pääsin tallille heti herättyäni, sillä tavoin elämä sai jonkun merkityksen. Hain Villan sisään ja tarjosin sille porkkanan. Rapsuttelin tammaa hetken ennen kuin lähdin hakemaan harjoja. Harjattuani varustin hevosen tottuneesti ja painoin sitten kypärän päähäni. Talutin Villan ulos, kiristin vyön ja nousin ratsaille. Lähdimme kävelemään rauhallisesti kohti tuttuja maastopolkuja. Menimme melko pitkälle maastolenkille, joten teimme pitkät alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa.
Lämmittelyjen jälkeen laukkasimme ylämäen ylös asti ja käveltyämme alamäen jatkoimme ravissa. Vastaan tuli vielä toinenkin hyvä laukkasuora, jonka laukkasimme kieltämättä miltei täysillä. Reilun tunnin päästä saavuimme tallille molemmat hikisinä. Tammalla riitti silti virtaa! Vesi oli ihanan viileätä, joten suihkutin koko hevosen jalkapesun lisäksi. Laitoin loimen hoitsulleni ja talutin sen karsinaan kuivumaan. Hetken kuluttua minua pyydettiin auttamaan tuntihevosten sisäänhakemisessa kahden pienemmän tytön kanssa. Menin puuhastelemaan vielä Villan varusteiden kanssa tarhoilta tultuani. Helena oli pyytänyt minua kokoamaan kanssaan maneesiin muutamia pieniä esteitä jatkotunnin tuntia varten, joten kävin auttamassa naista. Sitten palasin talliin ja otin loimen pois Villalta vieden sen kuivumaan. Tarjosin tammalle porkkanan ja vein sen ulos vielä hetkeksi. Seuraavaksi oli vuorossa vielä karsinanpuhdistus, kuppien pesu ja käytävän lakaisu. Kun olin valmis pyöräilin kotiin syömän.
|
|
|
Post by jannica on Apr 16, 2016 17:56:49 GMT 2
SUNNUNTAISIIVOILUA 17.4. Vihdoin koitti koko viikon odottamani päivä autella Milaa sunnuntaitallissa. Mila ei tänään tarvinnut apua heti aamusta, joten olimme sopineet, että tekisin tänään iltatallin ja päiväruokinnan iltapäivällä, että nainen pääsisi kauan kaivatulle vapaalle illalle. Kävelin reippaasti kohti tallia, kello oli siinä puoli kolmen pintaan. Minulla oli hyvin aikaa, olihan päiväheinien anto luvassa vasta kolmelta. Tänään olisi myös Villalla vapaapäivä, joten senkään liikutukseen ei mennyt aikaa ja kerrankin olisi aikaa hoitaa tamma ja varusteet kunnolla. Olin jo vakitunnilla ollessani tiistaina katsellut, että molemmat olivat tuon hoidon tarpeessa kipeästi. Kolmelta ilmestyin tyhjälle tallipihalle tuttu sininen tallireppu selässäni. Heitin repun tottuneesti hoitajien valtakuntaan ja menin tarhoille heittämään päiväheiniä. Oli alkanut sataa ja ihmettelin kovasti miksi kaikilla muilla oli sadeloimet paitsi Villalla. Sitten muistan tamman olleen tänään kengityksessä, eikä sitä ilmeisesti oltu enää viitsitty loimittaa, koska he tiesivät minun tulevan pian perästä. Heitin Villan karsinaan heinät ja menin sitten hakemaan hevosen sisään ennen kuin se kastuisi pahemmin. Onneksi oli lämmintä eikä kymmenessä asteessa kastuminen juuri haitannu minua sen enempää kuin hoitsuakaan. Jostain ilmestyi pari uutta tallityttöä, jotka halusivat ehdottomasti auttaa heinien jakamisessa. Olin salaa tyytyväinen heidän innokkuuteensa, sillä saimme hommat nopeasti tehtyä kolmistaan. En kuitenkaan antanut heidän auttaa iltaheinien punnitsemisessa, sillä halusin tehdä hommat kerralla oikein. He saivat kuitenkin ylpeinä kantaa valmiit pussukat karsinoiden eteen odottamaan ruokintaa. Sen jälkeen he lähtivät ratsastamaan maneesille, olin kyllä hieman yllättynyt, koska perinteisesti sunnuntai oli pyhitetty hevosten vapaapäiväksi, mutta ajattelin sitten Milan antaneen heille ehkä luvan. Mila oli siivonnut jo kaikki karsinat, joten päätin ruveta pesemään ruoka- ja juomakippoja. Sitten kävin hakemasta kuivatushuoneesta loimia oviin, jotta uudet märät loimet eivät kastelisi niitä. Sen jälkeen siivoilin meidän kaappimme, viikkasin Villan loimet siististi hyllyyn ja pesin sen harjat ja riimun. Sitten oli varusteiden vuoro. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja kuuden maissa ajattelin syödä hieman välipalaa, ennen kuin ottaisin hevoset sisään. Tytöt olivat jo lähdössä, mikä oli toisaalta ihan hyvä juttu, en kaivannut varsinkaan Vaahterapolun orien kanssa ylimääräistä yleisöä. Kun olin saanut syötyä menin hakemaan hevosia ulkoa. Hain tottuneesti ensin lähimpänä olevan Hakkaraisen ja sitten siirtotallin väen. Mietin hetken miten saisin kolmikon kätevimmin sisään, mutta muistin sitten Milan taluttaneen ne kerralla. Päätin itsekin tehdä niin ja tarha oli nopeasti tyhjä. Hyrrä, Kiara ja Mörkö tulivat kiltisti sisään, samoin Villan tarhakaverit Iippa ja Elli. Muidenkaan kanssa ei ollut suurempia ongelmia, vaikkakin Tuuven mielestä tällaisten sijaisten ei olisi lainkaan tarvinnut häkeä häntä tarhasta ja ori kiukutteli tarhannurkassa aikansa, kunnes päätti että sijainen oli kuitenkin kivempi vaihtoehto kuin rankkasade. Tuiskun tarhalle tullessani huomasin, ettei sillä ollut riimua päässä. Onneksi viereisen tarhan kaverilta sai lainattua, koska niiden riimut roikkuivat tarhanportilla. Saatuani koko klaanin sisään oli vielä jaettava iltaheinät seitsemältä. Kävin myös metsästämässä tarhasta Tuiskun kuraisen riimun tarhan reunalta ja laitoin sen ämpäriin likoamaan hetkeksi. Seuraavaksi harjailin Villan, joka oli aivan hirveässä kunnossa, voisi kuvitella ettei eilinen maastoporukka ollut harjannut tammaa lainkaan! Saatuani siitä pahimmat kurat pois kumisualla kävin koko hevosen vielä läpi. Putsasin vielä vatsanalusen ja kävin pesemässä neidin jalat pesarissa. Kuivasin ne tarkistin samalla vuohiset. Vein tamman karsinaan ja kävin hakemassa aamuksi täyden heinäkuorman. Huomasin, että täyden heinäkuorman kanssa on erittäin helppo jäädä kiinni mutaan, mutta sain kuin sainkin kärryt tuotua turvallisesti sisään ja parkkeerasin ne isojen takaovien sisäpuolelle, josta Mila tavallisesti aloitti aamuheinien jakamisen. Mittasin aamuruoat valmiiksi sankoihin naisen jättämän ohjeen mukaisesti ja tarkistettuani ruoat lähdin antamaan iltaruokia, jotka Mila oli turvottanut valmiiksi. Katsahdin kelloa varmistaakseni, että hevoset olivat syöneet heiniään noin puoli tuntia ennen väkirehuja ja pesin sitten tyhjät ämpärit vielä pesuboksissa järjestäen ne pyramidiksi kuivumaan. Sitten oli vihdoin aikaa ripustaa märät loimet kuivaushuoneeseen nimetyille paikoille ja tarkistaa pihaton vesitilanne. Lakaisin käytävän ja siivosin eilisen tunnin jäljiltä samalla harjakoreja hyllyssä siistimmin ja oviin kiireessä ripustetut kuivatusloimet viikkasin uudelleen. Toivotin vielä Villalle hyvät yöt ja kävin karsinanovet läpi yksi kerrallaan. Sitten sammuttelin valot ja tarkistin, että kaikki söivät iltaruokiaan. Sen jälkeen oli aika suunnata kohti kotia ovet lukittuani. Näpyttelin vielä Milalle matkalla tekstarin "Kaikki hyvin täällä. Nauttikaa illasta!" ---------------- Yli 600 sanaa
|
|
|
Post by jannica on Jul 3, 2016 16:32:30 GMT 2
02.07.2016 Tallimestaruus 100cm voitto!! Sain itseni juuri ja juuri ajoissa ylös. Tassuttelin aamiaiselle, jossa Mila ahkeroi jo murot ja muut tarvikkeet esille. Moni kisaajista oli päättänyt laillani jäädä Vaahterapolkuun yöksi, koska kisat alkaisivat tänäänkin suhteellisen aikaisin. Kaadoin mehua lasiin ja otin leipää ja muroja. Putsailin varusteita ja etsin kaikki estevarusteet esille talliin. Sitten kävimme lounaalla ja oli aika lähteä kunnostamaan hevosia kisoja varten. Saatuani vihdoin tamman karvan kelvolliseen kuntoon selvitin melkoisen tovin sen jouhia ja laitoin harjaan sykeröt. Eilen tammalla oli ollut koulukisoissa verkkokampaus, monella olikin sykeröt jo valmiina eiliseltä. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen sidoin tamman kiinni siksi aikaa, kun menin hakemaan unohtamaani turvaliiviä varustehuoneesta. - Nyt oletkin tosi upea! Tästä tulee niin hieno päivä! kuiskaan tamman korvaan sitoessani suitsien hihnoja. Onneksi varusteita oli aikaa ollut puhdistella aamusta, koska ne olivat olleet kieltämättä sen tarpeessa. Talutimme hevoset verryttelyalueelle, ulkona oli alkanut satamaan. Käänsimme hevoset kaartoon ja teimme ohjatun verryttelyn, koska mukana oli aika pieniä ratsastajia ja ensikertalaisia alemmista luokista. Radan kävelyn jälkeen kävin katsomassa lähtölistalta, että olimme vasta viimeisinä jonossa ja saimme kävellä melkoisen tovin vuoroa odotellessamme. Meitä ennen starttaavilla Merikalla ja Rinaldolla tuntui riittävän ongelmia toisensa jälkeen. Nainen ei saanut ratsunsa askelia sovitettua sarjalle ja toinen osa putosi puomien sinkoillessa pitkin seiniä. Siitä hermostuneena Rinaldo rupesi kaahaamaan loppurataa läpi ja mikäli pysyin laskuissa mukana taisi ratsukolle kertyä ainakin kahdeksan pudotusta kaiken kaikkiaan! Meidän vuoromme koitti kuitenkin lopulta ja maneesiin oli koottu melko vaativa esterata. Olin kuitenkin innoissani, koska radalla ei ollut erikoisesteistä kuin muuri ja laine, jotka Villa selvittäisi helposti! Tamma tuntui pursuavan energiaa, joka ei tietenkään ollut yhtään huono juttu, koska edessä oli vielä isompi luokka. Villa suoritti radan erittäin hyvin eikä suorituksessa ollut valituksen sanaa, vaikka sarjaväli tuntuikin hieman pitkältä. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt, kun tuloksia luettiin ja kuulin meidän voittaneen!! Kävelimme ylpeinä radalle palkintojenjakoon, joka oli heti oman suoritukseni perään. Saimme Villalle uuden riimun ja sinivalkoisen ruusukkeen lisäksi sain karkkipussin. Olin tyytyväinen tammaan ja saimme kiihdytellä vielä kunniakierroksen omaan tahtiin Rosan ratsun jäädessä pukittelemaan paikoilleen. Päästyäni takaisin talliin toisen radan jälkeen (joka ei mennyt kyllä yhtään hyvin!) hoidin tamman pois ja annoin sille päiväheinät. Sitten menimme yhteiskuvaan, joka perinteisesti otettiin koko talliporukasta aina mestaruuskisojen jälkeen. Sen jälkeen minua tultiinkin jo hakemaan ja huristelimme kotipihaan kaikessa rauhassa. PS. Jostain syystä tää ei halua tota kuvaa oikein päin
|
|
|
Post by jannica on Oct 6, 2016 21:18:06 GMT 2
Tänään oli kiireinen torstai päivä, mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa mitä Villalle kuului. Olin viime aikoina käynyt ahkerasti hoitamassa Villaa neljästi viikossa, mutta en aina jaksanut tai ehtinyt kirjoitella hoitovihkoon. Lisäksi tiistaisin kävin vakiotunnilla, mutta siellä Villaa harvemmin näki, koska tamma osallistui kello neljän koulutunnille joka viikko. Pyöräilin vielä tänään tallille, ilma oli kyllä kylmentynyt sen verran, ettei sinne enää kohta viitsisi pyöräillä. Aamuisin ei enää lainkaan, kun mittari oli jo nollassa, öisin oli pakkasiakin. Tallille saapuessani huomasin Villan ja kumppanit tarhassa.
Menin hakemaan riimunnarua sisältä samalla, kun heitin reppuni hoitajien huoneeseen. Käveltyäni tarhalle kiinnitin narun riimuun ja avasin portin vahtien silmä tarkkana, ettei etenkään Iippa päässyt häipymään paikalta. Ruuna olisi mielellään lähtenyt meidän matkaan. Villa käveli kiltisti sisään yrittämättä mitään temppuja, niin kuin nyt yleensäkin. Taputin tammaa kaulalle päästäen sen karsinaansa siksi aikaa, kun menin hakemaan sille harjapakkia. Rapsuttelin tammaa samalla kun harjasin sen päästä kavioihin. Kun olin harjannut koko hevosen hyvin otin vielä kaviot ja tarjosin sitten porkkanan taskustani. Villa hamusi taskut siltä varalta, että niihin olisi unohtunut herkkuja tiistailta, mutta joutui pettymään. Laitoin Villan vielä tarhaan takaisin, koska lähdimme reissuun, enkä ehtisi tänään sitä liikuttamaan.
|
|
|
Post by jannica on Oct 7, 2016 16:42:25 GMT 2
Maastossa
Pyöräilin jo aikaisin tallille, koska tykkäsin käydä siellä aamuisin omassa rauhassa. Hevoset olivat saaneet aamuheinät ja kaurat, joten avustin työntekijää viemään hevoset ulos niiden syötyä. Ulkona tarkastin vielä vesitilanteet ja seuraavaksi oli vuorossa tietenkin Villan karsinansiivous. Kun urakka oli saatu päätökseen vein tavarat paikoilleen ja lakaisin lattian. Sitten putsailin varusteet ja menin hakemaan hoitsuni sisään. - Mennäänkin tänään pitkälle maastolenkille, kun on niin kiva ilma, sanoin hymyssä suin halaten tammaa tarhanportilla. Hain harjat saatuani neidin karsinaan ja harjattuani olikin varusteiden vuoro. Hain vielä kypärän kassistani, muuta ei juuri tarvittu, kun oli mukavan syksyinen keli, ei kuitenkaan liian kylmää vielä. Talutin tamman pihaan ja nousin jakkaralta selkään, koska olin päättänyt mennä ilman satulaa tänään. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun vierailimme lähimaastoissa ilman satulaa ja Villa oli erittäin luotettava maastokaveri. Lähdimme kävelemään kohti tuttua maastoreittiä.
Käveltyämme alkumatkan lähdimme ravailemaan verkkaisesti. Villalla oli tapansa mukaan melkoisesti intoa ja meinasin tipahtaa tamman pukittaessa laukkasuoralla. Onneksi olin kuitenkin tottunut jo tämänlaisiin tempauksiin sen osalta ja osasin varautua. Silti kyllä riimunnaru kaulan ympärillä olisi tuonut kivaa varmuutta touhuun ja sen olin tietenkin ajatuksissani unohtanut kokonaan. Noh, ei auttanut kuin pärjätä ilman! Eteemme aukeni toinenkin laukkasuora, jonka keskellä makasi jo toista viikkoa kaatunut pieni puunrunko. Hyppäsimme sen, vaikkakin hyppy näytti tulleen Villalle jotenkin yllätyksenä. Tiesin sen kuitenkin olevan varma hyppääjä ja ylitimme pikkuruisen esteen helposti. Jatkoimme vielä laukkaa hypyn jälkeen hetken matkaa, pysyin jopa hyvin kyydissä, kun tamma ei innostunut enempiä pukittelemaan..
Kävimme kääntymässä tutulla männyllä ja palasimme saman puunrungon yli toiseenkin suuntaan, kotiinpäin tosin ylitimme sen ravissa, koska en luottanut Villaan kotiin laukatessa ilman satulaa, vaikka muutoin saatoimmekin niin jo tehdä kiltin tamman kanssa. En kuitenkaan halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä. Tullessamme lähemmäksi tallia siirsin neidin käyntiin. Se olisi halunnut ravata kotiin asti, mutten jaksanut tänään mennä kentälle kävelemään loppukäyntejä ja niin tamma sai tyytyä kävelemään kotiin koko loppumatkan. Otin ohjat kaulalta ja talutin hevosen talliin omaan karsinaansa. Taputin Villaa kaulalle riisuen suitset päästä. Otin samalla kypärän omasta päästäni pois ja kävin pesemässä kuolaimet vieden suitset ristittynä omalle paikalleen. Maastolenkki oli tehnyt molemmille todella hyvää. Käytin Villan vielä pesupaikalla, koska se oli hieman hikinen ja suihkutin hikikohdat. Kun olin saanut tamman puhtaaksi vaahdosta loimitin sen huolellisesti, ulkona ei ollut enää kuin viitisen astetta, syksy oli selvästi koittanut myös Vaahterapolussa. Annoin Villalle muutaman leivänpalan ruokakuppiin ja jätin sen karsinaan syömään päiväheiniään ja kuivahtamaan. Tallityöntekijä lupasi heittää Villan takaisin ulos, joten lähdin pesukarsinan siivottuani polkemaan kohti kotia.
|
|
|
Post by jannica on Oct 8, 2016 11:54:58 GMT 2
JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT... Heräsin aamulla jo ennen kuutta pirteänä tulevaan tallipäivään. Syötyäni pikaisen aamiaisen pakkasin vielä siltä seisomalta eväät mukaan tallille, lauantai oli siitä ihana päivä, että oli koko päivä hyvin aikaa viettää tallilla, etenkin kun Villa ei ollut lokakuussa viikonloppuisin tunnilla lainkaan. Otin eväiden lisäksi reppuun vaihtotakin, housut ja vedin tallikengät jalkaan. Olin huomaamattani alkanut käyttää niitä mukavuussyistä muutenkin, ja olivathan ne sadekeleillä myös kumisaappaita kivemmat jalassa, vaikkakin aika painavat. Oli selkeästi tullut syksy, lehtiä putoili tuulen mukana koko matkan tallille, pensaat ja oksat näyttivät hassuilta keltaisissa lehdissä. Osa pihlajista oli punertunut aivan kirkkaan punaisiksi loistaen kuin varhaiset joulukuuset metsikön läpi polkiessani kohti tuttua tallitietä. Tänään oli mukavan lämmin kelikin muihin aamuihin verrattuna, seitsemän astetta lämmintä jo! Ilma oli mitä mahtavin ja ajattelin hyödyntää sen ehdottomasti maastoillen. Talvikeleillä kuitenkin maastoilu oli vähän harvemmassa, joten keleistä kannatti nyt nauttia täysillä, tuumasin ohjatessani punahopeisen maastopyöräni tallitielle, jonka päässä tönötti Vaahterapolun ensimmäinen rakennus, joku vanha lato, millä ei oikeastaan ollut niin suurta käyttöä. Ihastelin matkalla vapaana virtaavaa jokea ja ruska-ajan värjäämää tietä. Kesäisin joen varrella pääsi syöttämään sorsaperhettä, mutta ne olivat ilmeisesti siirtyneet jo talvipaikkaansa läheiseen puistoon, jossa purot pysyivät auki talvellakin. Tokihan sorsia tuli sinnekin mentyä ruokkimaan, mutta harvemmin lenkki osui niin kauaksi. Sama joki virtasi tallille asti ja se oli oiva juottopaikka maastolenkillä hevosille. Edessä aukeni pelto, joka oli jo hyvän aikaa sitten puitu ja viljanoraat pilkistivät kuin terävät piikit pellosta. En ollut koskaan ymmärtänyt miten hevoset pystyivät nelistämään siinä, ne kun olivat niin teräviä, eikä omaan mieleen tulisi mistään hinnasta siinä juosta paljasjaloin! Pellolla oli kyllä hauska pitää laukkakisoja talvella ja syksyllä, ilman satulaa tietenkin! Toisinaan nuorison touhut eivät paljoa päätä huimanneet, mutta tämä oli kai yksi niistä asioista, joista Mila ei liiemmin pitänyt, että nuoriso kokoontui puidulle pellolle hurjastelemaan ratsuineen ja olihan sieltä toki yksi jos toinenkin joskus alas kiepsahtanut (kuten minäkin), mutta se kuului asiaan, eikä mitään vakavempaa yleensä koskaan sattunut. Muutaman kilometrin poljettuani erotin jo kaukana häämöttävän tallirakennuksen. Seurasin hiekkatietä pihaan asti, joka kylpi ihanasti auringonpaisteessa ja punertavat lehdet heijastivat auringonhehkun kauniisti sopivassa valossa katsottuna. Kyllä syksy oli kaunista aikaa, oltiin sitten missäpäin maailmaa tahansa! Saapuessani oli kello puoli kahdeksan, joten hevoset söivät vielä aamupalaansa. Koitin hiippailla hoitajienhuoneeseen hiljaa niitä häiritsemättä, mutta teräväkuuloinen Villa nosti samantien päänsä ohittaessani sen karsinan ja hörisi unisen tervehdyksen. Hymyillen sanoin tammalle huomenet ja menin sitten tallikämppään purkamaan reppuani ja laittamaan eväät jääkaappiin. Mehupullon jätin pöydälle, koska en tykännyt jääkaappikylmästä mehusta. Hevoset olivat jo ilmeisesti osittain valmiita, koska tallista alkoi pikkuhiljaa kuulua vienoa hörinää ja kovempaa hirnuntaa niiden odottaessa ulospääsyä. Hetken kuluttua sieltä alkoi kuulumaan myös kolinaa, joten tiesin tallimestarin tulleen niitä hakemaan. Avasin tallikämpän oven ja astuin tallin lämpöön. - Kas Jannica, huomenta! Oletpas aikaisessa, mies sanoi hymyillen ottaen lähimmän hevosen riimua ja narua ovikoukusta parhaillaan. - Juu, ajattelin että on kiva lähteä aamusta maastoon, niin jää sitten koko päivä aikaa puuhailla koulujuttuja, sanoin hymyillen ja menin Villan karsinalle. Siirsin karsinan edessä olevat heinäkärryt seuraavan karsinan kohdalle ja Villa katsoi minuun kysyvästi, mitäs nyt tapahtuisi, eikö se pääsisikään ulos? - Mennään lenkille ensin, sanoin naurahtaen tamman hölmistyneelle ilmeelle ja pujotin sille riimun päähän varoiksi, kun kavereita talutettiin ohi, jos se rupeaisi kiukuttelemaan. Varsinaisestihan sitä ei kyllä hoidon ajaksi tarvinnut sitoa kiinni, koska tamma ei tekisi pahaa kärpäsellekään edes huonona päivänä. Villalla oli vielä hieman heiniä jäljellä ja annoin sen harjaamisen ajan napsia niitä omaan tahtiin riimunnaru kaulalla, josta hieman nappasin kiinni jos joku talutettiin ohi. Villa oli erittäin mukava tarhakaveri useimmille, mutta ei tullut kovinkaan hyvin toisten tammojen kanssa aina toimeen. Tallimestari sai hevoset nopeasti ulos, koska ilma oli lämmin ja ainoastaan klipatut hevoset tarvitsivat fleecet ylleen. Myös Villa oli tarkoitus klipata huomenna, mutta sillä ei ollut niin kiirettä, koska tammalle ei vielä ollut kasvanut mikään ihan älytön talvikarva. Kuitenkin se hikosi jo lenkeillä sen verran, että klippaus ehdottomasti kannatti. Ajattelin klipata sen seuraavana päivänä, kun oli enemmän aikaa. Huomenna se saisi tosin vain loimiklippauksen ja katsoisimme sitten myöhemmin talvella oliko tarvetta klippailla tammaa kokonaan vielä, vai auttaisiko se. Minua hieman jännitti loimiklippauksen tekeminen, sillä vaikka klippaajana olin melko kokenut omien kisaponien osalta en ollut koskaan tehnyt loimiklippausta, jollaista Mila oli sille ehdottanut tehtäväksi. Ajattelin kuitenkin rohkeasti tarttua härkää sarvista ja pyytää sitten naiselta apua mikäli sitä tarvitsisin. Onneksi Villa oli hyvä koekaniini hommaan, koska se ei vähästä seisomisesta hermostunut. Laitoin karsinanoven kiinni ja kävin hakemassa varusteet. Villa seisoi nätisti paikallaan niiden pukemisen ajan ja puhdistin vielä lopuksi unohtamani kaviot. Jostakin syystä karsinassa laittaessa ne melkein aina tuppasivat unohtumaan, kaiketi käytävällä hoitaessa hoidin tamman jotenkin rytmikkäämmin, tai siis samassa järjestyksessä aina putsaten lopuksi kaviot. Annoin tammalle leivänpalan taskustani kiitokseksi ja nostin satulan telineestä selkään. Suoristin huovan molemmin puolin ja kiinnitin vyön kevyesti. Sitten suitsin ja puin päälleni extratakin sekä kypärän, turvaliivin ja hanskat. Olin jotenkin ehdollistunut siihen, että aina maastossa ja esteille puettiin turvaliivi ja se tuli todella luonnostaan, vaikka kaverit välillä pilkkasivatkin ikivanhaa turvaliiviäni, jossa oli punaiset tarrat molemmin puolin olkapäitä tietojen kiinnittämiseen kenttäkisoja varten. Minua asia ei kuitenkaan haitannut, koska olin niin tottunut siihen, että suurimmalla osalla estetunneistakin olin ainoa, jolta löytyi turvaliivi, vaikka Mila nimenomaan painotti sen käyttöä etenkin isommilla esteillä, joita mekin ryhmässä hyppäsimme jo metrin luokkaa kuitenkin. Olimme valmiit lähtöön, joten talutin ratsuni tallinpihalle ja kiristin vyön nostettuani ohjat kaulalle. Sitten laskit jalustimet alas ja nousin ratsaille tarkistettuani kaiken olevan kunnossa. Villa oli sen verran lahjakas pullistelija, että vyötä sai kiristää vielä useammalla reiällä päästyäni ratsaille, ennen kuin satula lakkasi keikkumasta. Vihdoin olimme valmiina lähtöön ja annettuani lähtökäskyn Villa lähti mieluusti kävelemään kohti tuttua metsäpolkua, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Aurinko paistoi lämpimästi ja hevosen korvat kääntyilivät edestakaisin sen tarkkaillessa puskissa liikkuvia pikkulintuja. Ne olivat kaiketi talvivarastojen rakennuspuuhissa, eivätkä korvaansa lotvauttaneet ohituksellemme. Alkukäynnit ja -ravit mentyämme laukkasimme peltoaukion metsänrajaan asti. Silmäkulmastani ehdin havaita pellon reunassa muutaman peuran, jotka katsoivat kiinnostuneena menoamme, mutteivät onneksi lähteneet leikkiin mukaan! Siinä olisi voinut tulla tiukat paikat tamman menohalujen kanssa! Metsään tullessa jouduin hidastamaan raviin väistääkseni matalalla riippuvia havuja. Korkeat puut muodostivat kujan, jonka keskeltä oli turvallisinta kulkea (ainakin Villan mielestä). Eteen aukeni muutamia valonsäteitä, kun aurinko pilkotti havujen lomasta. Villan mielestä ne olivat epäilyttäviä ja niitä piti toki hetken aikaa tuijotella puhisten, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.. Taisimme molemmat rakastaa luonnon rauhaa ja hiljaisuutta etenkin aamuvarhaisella. Pydähdyimme niitynlaitaan katsomaan leikkiviä jäniksiä. Ne vaikuttivat todella rauhallisilta ja onnellisilta, kuin tietämättöminä maailman vaaroista. Villa ei osoittanut pienintäkään tylsistymisen merkkiä, seisoi vain pitkin ohjin eikä edes nykinyt päätään. Ilmeisesti senkin mielestä luontoa oli hauska seurata ja kyllä tamma toisinaan unohtui lenkeillä katselemaan maisemia, niin että sitä sai hoputtaa etenkin kävellessä reippaammaksi. Meille oli vuosien aikana kehittynyt erityislaatuinen suhde ja arvostin tammaa suuresti. Se vaistosi, että tässä oli hyvä hetki levätä ja miettiä maailman asioita, eikä sillä ollut kiire kotiin, vaikka se joutuikin maastoilemaan yksin. Tuulenvire lepatti kainosti kasvoilla ja sai lehdet puissa rapisemaan, mikä herätti tamman mielenkiinnon ja se kääntyi katsomaan mistä ääni tuli. - Ne on lehtiä vaan, tyynnyttelin tammaa keräten ohjia varoiksi käsiini. Keli oli todella leuto aiempiin aamuihin verrattuna ja suu venyi väkisinkin hymyyn katsoessani jänisten iloista pomppimista ja spurttailua ojan yli. Vilkaisin syrjäsilmällä kelloa, sehän näytti jo puolta kahtatoista! - Kylläpäs aika rientää, kun on hauskaa! sanoin hevoselle kääntäen sen kotia kohti. Nyt oli kiirehdittävä, mikäli mielimme ehtiä päiväheinille ja lounaalle. Ohittaessamme hetkeä myöhemmin joen käymäjalkaa ihmettelin sen tyyneyttä, vaikka tuuli jonkun verran. Tuttu sorsaperhe pyyhälsi joenvartta pitkin, ne olivat todellakin näköjään siirtyneet jo tänne. Naureskelin niiden keikkuvaa menoa, Villaa ne eivät tuntuneet häiritsevän, koska kävimme joka talvi niitä ruokkimassa maastossa ja tamma oli hyvin tottunut lintujen kovaääniseen kaakatukseen niiden vaatiessa osaansa herkuista. Mennessämme syvemmälle metsään alkoi jo tulla kylmä, olin hyvilläni että olin tajunnut pukea vuorettoman takkini vielä softshell-takin päälle lähtiessä. Paksumpikin takki olisi näköjään jo voinut päällä olla, pitäisi kaiketi kaivaa ne esiin illalla komerosta. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan missä kunnossa takit olivat, mutta onneksi minulla oli pinttynyt tapa pestä ne ennen talvisäilöön laittoa, joten toivoin syvästi tehneeni niin nytkin. Onneksi minulle oli kertynyt mukavasti ropoja hoitamisesta ja suunnittelimme jo kaverin kanssa lähtevämme talviostoksille sekä itseä että hevosta varten tulevalla viikolla. Kehoitin Villaa hieman hidastamaan vauhtia testatakseni sen kuuliaisuutta ja annoin sen sitten laukata vielä viimeisen suoran pätkän ennen kotitielle kääntymistä. Loput kotimatkasta kävelimme. Mietin että olin todella onnekas saadessani hoitaa näin ihanaa hevosta! Edes vastaan tulleet autot eivät tammaa hätkäyttäneet, vaan se ohitti ne rennosti pitkin ohjin. Palasimme tallille juuri sopivaan aikaan, sillä ehdin nähdä vilauksen heinäkärryjä työntävästä tallimestarista, ennen kuin hän katosi nurkan taakse lasteineen. Myös Villa oli huomannut kärryt, koska sille tuli selkeästi kova kiire sisään. Ei se mikään turha tamma ollutkaan, koska tiesi että ennen ruoan saamista piti varusteet riisua! Kiirehtimättä tulin kuitenkin alas selästä ja talutin hevosen talliin. Riisuin satulan ja vaihdoin suitset riimuun. Sitten harjasin neidin pikaisesti ja loimitin. Se ei ollut hionnut kamalasti, mutta sen verran ettei sitä ilman viitsisi tuohon tuuleen laittaa. Jaoin miehen apuna loput heinät hevosille ja sen tehtyäni palasin talliin siivoamaan jälkemme ja lakaisemaan käytävän, koska kavioista oli jäänyt ikävät jäljet vastalakaistuun lattiaan. Perfektionisti kun olin, oli ne tietenkin lakaistava heti pois! Askareen suoritettuani menin siivoamaan kaappia ja etsimään samalla Villan talviloimet esille, ei sitä koskaan tietäisi milloin aamulla herätessä olikin kymmenen astetta pakkasta (toivottavasti ei kuitenkaan pian!). Pesin kaapin lattian saatuani tavarat sieltä leviteltyä kätevästi pitkin huonetta, niin että sisään tuleva Veera joutui hyppelemään niiden yli. - Sori mie oon vähän levittäytynyt tänne, sanoin pahoitellen tytölle. - Ei se mitään, otan vaan mun kypärän täältä kaapista, hän sanoi hymyillen ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ilmeisesti häntä vielä jännitti hieman uudet ihmiset tallilla, joten en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota tytön varautuneeseen ilmeeseen minut kohdatessaan. Ja mistäs sitä tietää minkälaisia juoruja uusien korviin täällä kantautuu? Keskityin kuivaamaan kaapin huolellisesti ja laskostin sitten pyyhkeet ja loimet takaisin paikalleen. Söin tässä välissä evääni ja palasin sitten tallin puolelle. Otin erillisestä loimihyllystä tamman toppaloimen ja yhden pesua vaativan fleecen ja heitin ne pesukoriin. Toppaloimi oli ilmeisesti jäänyt pesemättä talven jäljiltä. Heitin myös satulasta huovan ja vyön sinne, jonka jälkeen puhdistin satulan. Otin kaapista siihen puhtaan sinisen huovan ja kouluvyön. Sitten siirryin suitsiin purkaen ne osiin ja puhdistaen sekä rasvaten kunnolla. Ne saivat jäädä hetkiseksi kuivumaan ennen kokoamista, joten jätin ne satulapukille siksi aikaa kun palautin puhdistustavarat paikalleen. Kello näytti vasta kahta, joten menin vielä putsailemaan tallimestarin avuksi vesiautomaatteja ja kokosin sitten suitset. Kurkkasin Villan karsinaan ja huomasin, että se oli jätetty minua varten siivottavaksi. Ei siis auttanut muuta kuin hakea kottikärryt, talikko ja ruveta tuumasta toimeen. Onnekseni Villa oli erittäin siisti! Asetin kottikärryt oven eteen ja ahdoin itseni välistä karsinaan (en tiedä miksi se piti aina tehdä näin hankalasti, kottikärryjähän EI voinut peruuttaa esimeriksi karsinanovelle, eihän?) Nostelin ensin lannat kasasta kottikärryyn ja sitten pissakohdan keskeltä. Kävin kippaamassa ne lantalaan, jossa melkein lensin rähmälleni lankun ollessa aamun kosteudesta ilmeisen liukas! Onneksi ratsastajilla on yleensä hyvä tasapaino.. Pelästyksestä selvittyäni menin hakemaan lisää puruja karsinaan ja ne levitettyäni jouduin uudelleen lakaisemaan lattian. Kävin heittämässä tallimestarin toiveesta paaleja alas vintiltä toisia päiväheiniä ja iltaruokintaa varten ja kävin sitten vielä haravoimassa piha-alueen lehdistä. Mila oli tinkimätön pihan siisteyden suhteen, joten päätin kantaa oman korteni kekoon ja lisäksi mielestäni oli hauska tehdä pikkuaskareita etenkin vapaaehtoisesti. Haettuani paalit ja siivottuani pihaa putsasin vielä Villan ruokakupin ja pyyhin sienellä myös kuppia ympäröivän seinän, johon oli jälleen muussattu jämät Greenlinesta, tosi kiva, ajattelin huokaisten ja totesin, ettei niitä koskaan saisi sienellä irti. Niinpä kävin hakemassa juuriharjan kaapista ja hinkkasin sillä hyvän aikaa vihreätä mönjää irti. Viimein olin lopputulokseen tyytyväinen ja pyyhkäisin vielä seinän sienellä. Kävin heittämässä likavedet viemäriin ja sienen kuivumaan. Sitten olikin aika mennä päivälliselle. ------------- Yli 1000 sanaa (sen verran jäi vielä puuttumaan 2000 eteen viitsinyt venyttää turhanpäiväisyyksillä ). En ollut varma työskenteleekö täällä joku työntekijä / tallimestari mutta nyt on :_D Ja mun laskujen mukaan mulla on nyt 21.5p niin saanko palkintokuvaa ? // Kyllä sieltä se palkintokuva on tämän tarinan myötä tulossa. Lisään sulle nuo kirjoittaja ja piirtäjä-merkitkin, koska oman muistin mukaan en ole niitä sulle vielä laittanut...? Työvuorot näkyy täällä, josta näkee, kuka milloinkin töissä häärää. -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Oct 10, 2016 15:19:00 GMT 2
Lähdin kävelemään tallia kohti hyvillä mielin siitä, että olin vapaapäivänäkin herännyt hyvissä ajoin ja olin jo seitsemän jälkeen lähdössä tallille. Toisaalta meille oli tulossa kahdelta vieraita, joten oli pakkokin vierailla Villan luona heti aamutuimaan, että ehtisin vielä siivoamaan. Oli melkoisen kirkas ilma, vaikkei aurinko vielä lämmittänytkään, vähän viileää kyllä oli, mittari näytti lähtiessäni vain muutamaa lämpöastetta.
Avasin tallinoven ja astuin hämärään talliin, nähtävästi hevoset olivat vielä sisällä syömässä. Villa huomasi minut oitis heinien syömisensä lomasta ja alkoi vaatia herkkuja kovaan ääneen höristen. Tervehdin ponia ja sen jälkeen menin hoitajien huoneeseen laittamaan valot ja viemään reppuni. Linnut lauloivat joka aamu yhä niin kovaa, että sen saattoi kuulla huoneen ikkunasta, jonka avasin tuulettaakseni siellä. Sitä ei ihan äskettäin oltu tehty, koska huoneessa oli jo vähän tunkkainen ilma. Saria ei näkynyt, joten päätin mennä laittamaan sillä välin Villan iltaruoat valmiiksi.
Ne saatuani Sari saapui talliin selittäen, että oli joutunut korjaamaan yhden tarhan lankoja, koska naapurukset olivat eilen illalla nahistelleet sisälle tulon aikoihin ja sieltä oli alalanka katkennut. Autoin naista viemään hevoset ulos, ettemme olisi Villan kanssa tiellä hoitamisen vuoksi ja sen jälkeen otin Villan käytävälle ja harjasin hyvin. Aloitin urakan kumisualla, koska se oli aivan kurainen toiselta puolen. Sitten harjasin lopuksi irtokarvat pölyharjalla, josta tamma ei tykännyt, kai se kutitti. Puhdistettuani koko tamman otin vielä kaviot ja harjasin pään. Selvittelin jouhia, kun ei ollut kiirettä ja leikkasin vielä häntää, joka oli yllättävän nopeasti kasvanut lähes maahan saakka. Keräsin lattialta pahimmat irtokarvatupsut ja jouhet ja vein ne samalla reissulla roskiin, kun hain satulahuoneesta suitset, juoksutustarvikkeet ja apuohjat. Nappasin ovensuusta vielä juoksutusraippani ja suuntasin sitten Villan luokse. Suitsin hevosen ja puin sille vyön, johon sidoin apuohjat kiinni. Kiinnitin liinan kuolaimeen ja vedin hanskat käteen. Menimme maneesiin, koska kenttä oli vielä tähän aikaan aamusta vähän kohmeessa ja kova pinnalta.
Maneesissa ei tietenkään tähän aikaan ollut vielä muita, joten sain juoksuttaa tamman rauhassa. Kiristin vyön ja säädin apuohjat löysälle alkuun, sitten pyysin tamman eteen. Se vastusteli ensin peruuttamalla, ihan vain kokeillakseen miten reagoisin, varmaankin. Pitkän juoksutuspiiskan pää sai sen kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että ainoa oikea suunta oli eteenpäin. Villa käveli rauhallisesti, mutta tapansa mukaan reippaasti ympyrällä. Vaihdettuani kerran suuntaa ja neidin käveltyä noin kymmenisen kierrosta pyysin sen raville. Se lähti mieluusti heti reippaasti eteen ja annoin sen edetä omaan tahtiinsa, kuitenkin vauhti oli reipasta jo valmiiksi. Hetken kuluttua pyysin laukkaa, mutta sainkin pyytää tamman heti käyntiin takaisin, koska se pukitti ja veti päätä alas saadakseen typerät sivuohjat pois. Yritin hetken kuluttua uudelleen ja Villa ymmärsi nostaa oitis eteenpyrkivän hyvän laukan. Kehuin sitä ja hidastin raville muutaman kierroksen jälkeen.
Pyysin tamman luokseni ja vaihdoin liinan toiselle puolelle. Samalla kiristin vähän sivuohjia. Sitten pyysin Villan käyntiin. Tällä kertaa se vain seistä tönötti keskellä maneesia tekemättä elettäkään liikkuakseen. Olin jo varautunut tähän, koska oikea kierros oli sille vaikeampi ja ennen kuin Villa ehti lähteä väärään suuntaan olin jo komentanut raipan kanssa sen oikealle. Hetken kuluttua pyysin sen raviin, tamma yritti jälleen vaihtaa suuntaa, mutta olin tarkkana raipan kanssa vastassa, eikä se saanut tahtoaan läpi. Laukka nousi rauhallisemmin tähän suuntaan, mutta sain pariinkin otteeseen siirtää hevosen takaisin käyntiin, koska se nosti väärän laukan. Päästyämme kiitettävään lopputulokseen laukan osalta kiitin ponia ja otin siltä apuohjat pois, sekä vyön ja liinan irti, jotta neiti pääsi jaloittelemaan vapaana. Ensimmäiset kierrokset se pukitteli häntä soihtuna ja kiihdytteli, mutta rauhoittui pian ravailemaan kaula kaarella. Lopulta hetken käveltyään se tuli luokseni, kuin osoittaen että voisi nyt mennä takaisin talliin jo. Taputin tammaa ja kävelimme vielä uralla peräkanaa muutamia kierroksia hevosen seuratessa vapaana. Kymmenen minuutin kuluttua keräsin kamat mukaan ja palasimme talliin.
Käänsin hevosen käytävälle ja vaihdoin suitset riimuun. Sidoin Villan kiinni käytävän ketjuihin ja vein varusteet paikoilleen. Sitten tein pikaharjauksen ja loimitin aivan hikisenä valuvan tamman ensin fleeceloimella ja sitten vuorettomalla ulkoloimella. Se sai mennä ulos syömään päiväheiniä ja lakaisin käytävän tamman vietyäni. Hain takaisin tullessa ulkoa kottikärryn ja talikon, sekä luudan, tiskiharjan ja lämmintä vettä kuppien pesuun. Ajelin tavarat kottiksissa Villan karsinalle. Sarikin oli jo päässyt työntouhuun ja rupattelimme niitä näitä siivotessa. Huokaisin syvään nähdessäni Villan karsinan, ei se yleensä tältä näyttänyt! Pesin vesi- ja ruokakipot veden vielä ollessa lämmintä ja siivosin sitten karsinan. Siellä oli taas pidetty hevosten uimakoulua, joten jouduin tyhjäämään lähes koko karsinan pientä nurkkaa lukuunottamatta, vesiautomaatista tuli näemmä aika paljon vettä, jos sillä innostui leikkimään.. Kuljetettuani karsinalle valehtelematta kolme kuormallista uutta purua kävin viemässä tavarat paikoilleen ja hain Sarin kanssa heinät iltaruokintaa varten karsinoiden edustalle. Saatuani hommat tehtyä lakaisin vielä käytävän ja vein sitten luudan omalle paikalleen ennen kotiinlähtöä. ------------- Yli 600 sanaa
|
|
|
Post by jannica on Oct 11, 2016 13:58:10 GMT 2
Päästyäni tallille heitin sovitusti päiväheinät hevosille ja nappasin Villan tarhalle päästyäni neidin riimunnarun portilta riippumasta. Talutin tamman talliin ja sidoin käytävälle ketjuista. Vilkaisin karsinaa samalla kun hain harjat, se oli siivottu, mutta päätin pestä kuitenkin kupit tänäänkin. Hain harjat ja totesin ettei tamma ollut kovinkaan likainen, koska sillä oli klipattuna tietenkin loimi sisällä ja ulkona. Hain tamman suitset ja ajattelin juoksuttaa sitä tänään pellolla, koska se menisi iltapäivällä tunnille, niin ei voinut ratsastaa. Jotakin ylimääräiselle energialle oli kuitenkin tehtävä, sillä Mila oli jo eilen varoitellut tamman kasvavasta vauhdikkuudesta ja pelkäsi, ettei sen kanssa koulutunnista tulisi muutoin mitään! Suitsin tamman ja kiinnitin liinan kuolaimiin sidottuani remmit suitsista. Sitten laitoin hanskat käteen ja nappasin piiskan ovensuusta, vaikka sitä tuskin tarvittaisiin.
Lähdimme pellolle, oli oikein mukava ilma, vaikka hitusen viileää jo. Onneksi taivaalta ei kuitenkaan satanut mitään, vaikka emmehän me sokerista olleet kumpainenkaan. Pellolla Villa oli kyllä kaikkea muuta kuin reipas, emmekä viihtyneet siellä kahtakymmentä minuuttia kauempaa. Outo juttu, mikäli se oli tosiaan ollut niin vauhdikas kuin Mila antoi olettaa.. Kutsuin tamman luokseni sen käveltyä loppukäynnit liinassa ja taputin sen kosteaa kaulaa. Menimme takaisin talliin, kello oli jo kolme, joten päätin jättää tamman sisään kuivumaan tuntia varten ja puin sille kaulakappaleellisen fleeceloimen hyllystä. Sitä ei oltukaan taidettu käyttää vielä kertaakaan, sen verran uutuuden hohtavalta se näytti. Vaihdoin suitset riimuun ja tarkistin vielä kaviot. Sitten kävin pesemässä kupit, ennen kuin päästin Villan karsinaansa syömään toisia päiväheiniä ennen tunnin alkua. Palautin tavarat paikoilleen pesten kuolaimet ja lakaisin sitten lopuksi käytävän. Oli aika palata kotiin kohti valtaisaa tiskivuorta!
|
|
|
Post by jannica on Oct 12, 2016 15:48:54 GMT 2
Heräsin iloisena päivään, aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta, joten oli kiva lähteä tallille heti aikaisin. Tein siis nopeasti aamutoimet, puin tallivaatteet ja pakkasin eväät mukaan. Sitten nappasin Villalle porkkanan jääkaapista ja matkasin bussilla tallille. Aamu oli vähän syksyisen viileä, mutta onneksi aurinko lämmitti mukavasti. Kahdeksalta olin jo tallilla, missä hepat oli jo ruokittu, joten heitin repun hoitajien huoneeseen ja laitoin eväät jääkaappiin. Pysähdyin lukemaan ilmoitustaulun, joka oli kuitenkin tälläkin kertaa tyhjä, Tohvelille haettiin hoitajaa jo monetta viikkoa. Harmi, kun olin jo hoitsuni valinnut, eikä minulla riittäisi aikaa kahdella. Siirryin huikaisten tallin puolelle, missä kävi melkoinen mekastus hevosten vaatiessä kovaan ääneen ulospääsyä.
Kävin hakemassa Villan juoksutustarvikkeet, en jaksanut ratsastaa, vaikkei tamma mennytkään tunnille tänään. Oli sillekin tietenkin kivaa vaihtelua tehdä muutakin. Tarkistin samalla suitset ja satulan, jotka olivat puhtaat. Harjasin kuitenkin huovan ja vyön ulkona, ne menisivät vielä. Otin mukaani harjat, suojat ja kuivatusloimen, jonka ripustin oveen. Tervehdin talliin tulevaa Eljasta ja veimme hevoset ulos yhdessä. Sen jälkeen otin Villan käytävälle harjausta varten. En voinut kuin katsella huvittuneena sen kiireistä tepastelua, taisi olla energiaa jäänyt kuitenkin eiliseltä. Tamma odotti kuitenkin kiltisti, että sain sen harjatuksi. Kavioiden ottamisessa se oli hieman hermostunut, mutta topakka komennus sai sen kyllä järkiinsä. Suitsin tamman ja otin ohjien tilalle liinan. Sitten lähdimme maneesille, koska kenttä oli näin aamusta vielä kohmeessa.
Kävelimme yhdessä alkukäynnit ja päästin sitten Villan riehumaan vapaaksi. Ensimmäiset kymmenen kierrosta se veti täyttä pukkilaukkaa pää jalkojen välissä, mutta tyytyi sitten lopulta vartin verran ravailemaan häntä kaarella ja puhisemaan peilikuvalleen. Otin neidin kiinni ja kiinnitin liinan kuolaimeen. Vartin kävelytyksen jälkeen aloitimme työskentelyn valmiiksi laittamillani puomeilla. Pääty-ympyrälle sai hyvin mahtumaan parit ravipuomit, joiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tamma kiertänyt ulko- tai sisäkautta puomeja. Alkaessaan keskittymään tehtävään, se alkoi sujua paremmin heti.
Vaihdoin välillä suuntaa ja Villa ravasi juuri sopivaa ravia hyvässä tempossa työntäen takaosaakin alle ilokseni. Päätimme työnteon maastossa kävelyyn kivan ilman vuoksi. Vartin kuljettuamme palasimme tallille päin. Villan mielestä kuormasta pudonneet polttopuut olivat tiensivussa vähän jänniä, mutta rohkaisin tammaa ohittamaan ne. Talutin hepan talliin ja riisuin varusteet. Sitten palasin loimittamaan neidin ja vein sen ulos syömään päiväheiniään. Lakaisin käytävän siivottuani karsinan ja laitoin iltaheinät valmiiksi pussiin karsinan eteen. Laitoin ruokakuppiin tuomani porkkanan ja pesin vielä vesiautomaatin. Kävin maneesissa vielä siivoamassa puomit pois ja mittasin iltaruoat Villalle valmiiksi.
|
|