04/08/2018 Uusia tuulia
Lähes koko pienen elämäni touhuttuani samalla tallilla, alkoi uuden tallin etsiminen heräillä ajatuksissa. Kun vanha vuokrahevoseni muutti omistajansa mukana Lappiin, oli se viimeinen tuuppaus kohti tallin vaihtoa. Vaikka vanha tallini oli tätini omistama, ei siellä ollut enää minulle sopivaa hevosta. Lähdin sitten pikkuhiljaa selvittämään lähiseutujen talleja ja lopulta näin ilmoituksen siitä, että lähellä sijaitsevalla tallilla, Vaahterapolussa, olisi paljon vuokraajaa etsiviä hevosia.
Pitkän hengittelyn, käsientärinöiden ja jännityksen jälkeen sain kerättyä rohkeutta ja olin soittanut Milalle, Vaahterapolun omistajalle. Nainen kuulosti ystävälliselle ja kutsui minut käymään. Saisin hieman katsastaa millaisia hevosia olisi tarjolla, voisin kertoa itsestäni ja katsoisimme Milan kanssa sitten yhdessä, olisiko joku hevosista minulle sopiva.
Tänään sitten vihdoin saavuin Vaahterapolkuun. Matka ei ollut kovinkaan pitkä, joten pyörällä se oli pakko polkea, kun en muualtakaan kyytiä tähän hätään saanut. Saapuessani tallin pihaan, tajusin että kyseessä on paljon isompi talli kuin muistin. Olin joskus nuorempana käynyt parilla irtotunnilla täällä, joten mielikuva koko paikasta oli aika eri. Mila oli sanonut, että löytäisin hänet luultavasti tallirakennuksen taukohuoneesta. Suuntasin siis sinne.
Kun vihdoin löysin tieni taukohuoneeseen, Mila toden totta oli siellä. Nainen tervehti minua ystävällisesti ja lähdimme kävelemään ulos, jossa Mila voisi esitellä minulle tarhoissa seisovia hevosia.
"Meillä on tässä viime aikoina toiminta vähän uudistunut, joten nyt näitä vuokrahevosia on paljon. Onko sulla mielessä että minkälainen hevonen voisi olla sulle sopiva?" Mila jutteli ja pysähtyi yhden tarhan eteen.
"No, oon ratsastanut ihan pikkutytöstä asti mun tädin tallilla. Siellä ei kuitenkaan enää oo mulle sopivaa hevosta, kun paikka on muuttunut yksityistalliksi. Oon ratsastanut vähän kaikenlaisia heppoja, ponit on ehkä vähän enemmän mun makuun, kun oon kuitenkin tämmönen pätkä", juttelin hieman liian hiljaisella äänellä, mutta Mila vaikutti kuulevan minua ihan hyvin.
"No, kun ihan shettiskokoa et kuitenkaan ole, niin meiltä löytyis sitten tuo Dusty, se on tuo vuonistamma tuolla. Dusty on ihan osaava, mutta vähän sellainen jääräpää. Ja sitten ois Asko, tuo ruunikko poni tuolla. Se on 8v, hyppää tosi hyvin, hiukan hömppä, mutta kiva kaveri", Mila teki pikaesittelyn.
"Mä itseasiassa katoin Askoa hiukan jo siitä sun ilmotuksesta, minkä netissä näin. Se muistuttaa hiukan mun entistä vuokrahevosta, ainakin noin ulkonäöllisesti", mutisin ja hymähdin hieman.
"No, oisiks halunnut kokeilla sitä? Sillä ei oo mitään ohjelmaa tänään", Mila ehdotti ja katsoin tätä hieman hölmistyneenä. En ollut osannut ajatella, että pääsisin jo ratsaille asti.
"Mielelläni.. mut mä en tajunnut ottaa kypärää mukaan", mutisin hieman nolona.
"Ei se haittaa! Eiköhän me löydetä sulle tuolta lainakypärä. Voit käydä hakemassa sen Askon tarhasta, niin tavataan tuolla tallin pienemmällä puolella", Mila naurahdi ja lähti jo kävelemään tallin suuntaan.
Asko lähti tarhasta mukaani kiltisti. Se hamusi pehmeällä turvallaan olkapäätäni ja seurasi minua rauhassa aina talliin asti. Mila odotti meitä jo Askon karsinan luona, jonne sitten talutin ruunan.
"Se on hoitaessa ihan kiltti, mutta vähän hömppä. Ovi kannattaa sulkea huolella, ettei se livahda ulos", nainen antoi vinkiksi ja lähti sitten taukohuoneeseen, kuulemma hoitamaan jotkut paperihommat valmiiksi. Nainen etsisi sitten minut käsiinsä joko täältä karsinasta tai kentältä, jos sinne asti jo ehdin.
Hoidin Askon aika reippaasti valmiiksi. Ruuna selvästi tykkäsi huomiosta, mutta aina kun rapsutukset loppuivat, se lähti kiertämään karsinaa ympäri. Ihmistä se kuitenkin tuntui kunnioittavan hyvin, eikä edes ajatellut ylitseni jyräämistä. Löysin Askon varusteet helposti, ne oli nimetyissä telineissä. Kun olin ruunan varustanut, vedin lainakypärän päähäni ja lähdin suuntaamaan kentälle, jonne Milakin hetken kuluttua ilmestyi.
Kävelytin Askoa maastakäsin ensin hetken, jonka jälkeen kiipesin ratsaille. Vaikka ponilla oli säkää vain 145cm, se ei tuntunut yhtään liian pienelle, oikein sopivalle oikeastaan. Pidensin selästä vielä jalustimia pari reikää, jonka jälkeen pyysin ruunan käyntiin. Mitä enemmän Askon kanssa tein, sitä enemmän se tuntui itselleni sopivalta. Eihän meidän meno vielä mitään harmonista tai upeaa ollut, mutta jokin siinä ruunassa sai mut tykkäämään siitä.
Ratsastuksen jälkeen Mila katsoi minuun hieman kysyvästi.
"No, mitä pidit?" nainen kysyy.
"Tykkään kyllä. Asko vois hyvinkin olla just se mitä oon etsinyt", sanoin jo rohkeammin ja laskeudun ratsailta hymyillen.
"No, jos sua kiinnostais alkaa Askoa vuokraamaan, niin mulle se sopii. Sä vaikutat luontevalta hevosenkäsittelijältä ja oikein sopivalta Askon selkään", Mila sanoo tyytyväisenä. Kiitän tätä hieman punastuen ja löysään samalla Askon satulavyötä.
"Hoida Asko vaan rauhassa pois ja vie se sitten tarhaan. Tuu sen jälkeen mun työpisteelle, niin voidaan tehdä vuokraussopimus, jos oot varma", Mila huikkaa vielä.
"Joo, kyl mä uskon että oon varma", naurahdan ja taputan Askon kaulaa Milan lähtiessä kävelemään tallin suuntaan. Niin, nyt mulla sit taitaa olla vuokraponi...
Fiina ja Asko 1. hoitomerkintä