23.4.2018
Kalla Cupin ensimmäinen osakilpailu oli ohitse. Ransun kanssa kisat menivät osittain hyvin. Emme pärjänneet rataesteillä, mutta kentässä otimme oman luokan voiton. Kenttäluokan voitto oli syy miksi tuntui erityisen pahalta soittaa Innalle ja kysyä mitä hän haluaisi tehdä Ransun kanssa.
”Ootko ihan varma?” Inna kysyi. ”Teillä meni kisat hyvin.”
”Oon, mä tarviin oman hevosen.”
Huokaisu linjan toisessa päässä oli surullinen. ”Okei, no, Ransu mahtuu kotiin nyt, kun Tolloa ei enää oo. Mä haen sen ylihuomenna.”
”Selvä, sovi Jessen kanssa”, vastasin ja lopetin puhelun ilman heippoja.
Olin jo ennen kisojen päättymistä aloittanut hevosen etsinnän. Hakenut nuorempaa kenttälupausta tai estehevosta. Tähän asti mikään koeratsastettu hevonen ei tuntunut hyvältä. Jollain oli liikaa kokemusta ja toinen ei yhtään sitä mitä hain. Mutta viimein tänään, kuulin vihjeen hyvältä vaikuttavasta nuoresta. Okei, se oli vielä täysin varsa, kaksivuotias. Sen tausta oli kuitenkin mielenkiintoinen. Nuoren orin kasvattaja oli Ransun entinen omistaja, Piritta, ja varsa oli syntynyt erittäin harvinaisella sijaistamman synnyttämänä. Olin kuullut vain yksittäisistä tapauksista.
”Voit tulla katsomaan sitä heti tänään, jos haluat”, miesääni kertoi puhelimen toisessa päässä.
Bellicose Lord asui vielä nuorten hevosten kanssa samassa laumassa. Ilmoitin heti miehelle, että olen tulossa, matka ei onneksi ollut kovin pitkä. Hurautin sinne Audillani puolessa tunnissa. Talli suuri kasvatustalli, joka painotti erityisesti este- ja kenttähevosiin. Se oli unelmapaikkani todenteolla. Nousin ylös autostani ja samassa paikalle ilmestyi nelikymppinen mies.
”Juuso Sherman”, esittelin itseni.
”Santeri Havu, juttelimme puhelimessa”, mies esitteli itsensä. ”Bellicose Lordia tulit siis katsomaan?”
”Kyllä vain.”
”Tätä tietä”, Santeri sanoi ja opasti tien suurien pihattojen luokse. ”Meillä on täällä monia varsalaumoja. Tämä on niin sanottu oripuoli, jossa nuoret varsat ovat saaneet kasvaa samassa laumassa vieroituksesta lähtien. Bellicose Lord löytyy täältä”, Santeri sanoi ja pujahti sisään vasemmalla puolella olevaan pihattoon.
Seurasin miestä aidan lävitse ja näin heti missä Bellicose Lord oli. Se oli ainut kirjava ja ehdottomasti lauman johtaja. Mahtavaa, laumanjohtajaluonne. Santeri käveli nuorten luokse ja suurin osa lähti heti karkuun. Voi tuota nuorten energiaa. Taidokkaasti Santeri kuitenkin nappasi Bellicose Lordin kiinni ja talutti sen luokseni.
”Se on kovapäinen tapaus”, Santeri kertoi.
Yritin rapsuttaa Benjiä, mutta se lähinnä vain ryösti päätään kauemmas. Naurahdin ja aloin kädelläni tutkia sen selkälinjaa, jalkoja ja kävin koko rimpuilevan nuoren lävitse. Vaikutti terveeltä.
”Tallityöntekijä kokoaa parhaillaan maneesiin irtohypytyslinjaa, jos haluat nähdä sen hyppäävän”, Santeri sanoi.
”Joo, tietysti.”
Bellicose Lord hyppäsi hyvin. Sillä oli ilmavat hypyt ja tekniikka hyvän estehevosen tyylinen. Olin tyytyväinen näkemääni ja erittäin valmis tekemään tarjousta orista. Matkalla talliin kirjoittamaan kirjallista tarjousta, jonka Santeri lähettäisi Pirittalle, huomasin kentällä jotain tuttua. En välttämättä olisi kiinnittänyt huomiota, ellei vaaleanrautiaankirjava tamma olisi juuri lähestynyt aidan vieressä kohti estettä ja hypännyt tutulla tekniikalla.
”Mikä tuon hevosen nimi on?” tiedustelin Santerilta.
”Payton”, Santeri kertoi. ”Huh, tuossa tammassa on kyllä paljon luonnetta.”
”Isä Adventurous J.G?”
”Kyllä vain ja emä Paylor.”
”Mahtavaa. Omistin ennen sen isän”, kerroin. ”Mua harmittaa vieläkin, että luovuin siitä kovapäisestä orista, kun lähdin Englantiin. Olen todella kaivannut niitä hetkiä sen hevosen satulassa.”
”Payton on siirtymässä jalostuskäyttöön”, Santeri kertoi. ”Sillä on hyvä kisahistoria ja meillä on tallissa paljon nuoria, jotka sen tilalle olisivat tulossa. Totuudennimissä haluaisin nähdä Paytonin vielä pari vuotta kisakentillä. Sillä on vielä paljon haluja.”
Ennen kuin edes huomasin, nousin Paytonin selkään ja nostin sillä saman tien laukan. Se oli samanlainen kuin isänsä. Ei ehkä kuitenkaan samanlainen kovapää, mutta ehdottomasti vaati paljon. Ratsastin sitä laukassa, edellinen ratsastaja oli verkannut sen jo mukavasti. Lähestyimme estettä. Payton nosti päänsä ylös ja otti innokkaita askeleita kohti hyppyä. Meillä oli vauhtia ja mietin yhden askeleen ajan pidättäväni tammaa. Payton kuitenkin mulkaisi minua korvillaan sanoen, että älä vain kehtaa pidättää. Okei, vauhdilla. Hyppy oli hallittu kaikesta vauhdista huolimatta ja lähestyminen kohti seuraavaa estettä tapahtui vain sekunneissa. Oi, tätä onnen tunnetta. Payton oli mahtava.
Olin valmis neuvottelemaan Santerin kanssa myös jonkinlaisesta sopimuksesta Paytonin suhteen. Se olisi täydellinen diili, kun Bellicose Lord oli vasta kaksivuotias. Tarvitsin rinnalle myös hevosen, jolla kisata.