|
Post by Mila on May 6, 2017 20:59:07 GMT 2
Jannica omistaa tutun Eetu-ponin ja vuokraa Svantea Huomioitavaa (Svante)16.09.2018 - ravit Syysauringossa.
|
|
|
Post by jannica on Jun 30, 2017 15:53:02 GMT 2
1. Yhteinen maastoretki
Eetu juoksenteli innoissaan laitumella kaverin kanssa, mitenköhän senkin tuolta kiinni saisi, pohdin mielessäni. Onneksi taskuun oli sentään jäänyt muutama leivänpala, joilla yritin epätoivoisesti saada ponia kiinni. Onneksi se kyllästyi pian kissa-hiirileikkiin ja tallusteli katsomaan leipiäni. Auringonpaiste lämmitti mukavasti selkää taluttaessani Eetua kohti tallia. Pihalla törmäsin muutamaan hoitajaan, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanasen, kukaan ei ollut valitettavasti lähdössä maastoon, joten pääsisimme Eetun kanssa nauttimaan keskenämme. Tutkailin ilmoitustaulua sivusilmällä samalla kun harjasin ruunasta pahimmat pois. Otettuani kaviot puin suojat jalkaan ja sitten satuloin uljaan läsipäisen ratsuni. Talutin kyseisen elikon pihalle taisteltuani suitset päähän ja päästyäni kyytiin lähdimme kohti metsäpolkua, kaipasin vaihtelua.
Aurinko toi hyvän mielen, viime aikoina oli ollut kiirettä, mutta ensi viikosta alkaisi ansaittu kesäloma, jonka olin ajatellut jo etukäteen pyhittää hevosille ja lepäilylle. Seurasimme mäntyjen reunustamaa kujaa hiekkatietä pitkin ja ylämäen jälkeen jatkoimme hiekkatien määräämään suuntaan. Kauempana näkyi laukkasuora, jolla olimme talvellakin vierailleet useasti. Tänään oli kuitenkin vuorossa Eetun pitkän loman vuoksi rauhallisempi lenkki näin alkuun. Käänsin kuitenkin Eetun suoralle ja annoin sen ravata reippaasti sen päähän. Lämmin tuuli puhalsi hauskasti kasvoille ja ylitettyämme puisen sillan saavuimme rinteelle, josta katselin hetken järvellepäin. Maisema näytti satumaiselta. Seurasimme kallioiden välistä solaa, joka oli merkitty retkeilyreitiksi punaisin ja keltaisin nauhoin. Ohitimme kotimatkalla suljetun lasitehtaan ja saavuimme kotiin noin pari tuntia lähdön jälkeen. Muut eivät olleet huolissaan, koska olivat jo tottuneet meidän pitkiin maastoretkiimme etenkin kesäisin. Toki pidin myös maastoillessa aina puhelinta mukana.. Ratsastusreitti oli ollut mukava ja hyvillä mielin hoidin tyytyväisen ponin laidunkuntoon. Levitin kavioihin myös runsaasti tervaa, koska ne olivat kuivuneet. Harjasin vyöstä pahimmat liat pois ja jätin sen sitten huovan kanssa ulos kuivumaan. Hoitajien tehdessä lähtöä tein vielä iltatallin ja suuntasin sitten kotiin yhdeksän maissa vaihdettuani pariin tarhaan vedet.
|
|
|
Post by jannica on Oct 8, 2017 17:16:07 GMT 2
2. Ei mennyt kuin strömsössä Paluu arkeen ja ponin selkään sai mielenkiintoisen lopun tuijottaessani kirjaimellisesti suu auki loittonevan ponin perään. Helena sai toiseen päähän rynnistäneen keppostelijan kiinni superpukkien ja äkkiloikan alastuloni siivittämänä ja Aaronia nauratti koko touhu, mutta poika salasi sen erittäin hyvin. Hytkyvistä olkapäistä kuitenkin salaisuus paljastui ja virnistin pojalle päästyäni takaisin ponin selkään. Lopputunti sujui jo paremmin huolimatta siitä, että Eetu yritti parhaansa mukaan laukkaympyrällä kiihdytellä ja loikata sisäpuolelle valitsemaani uraa. Näki että ponille oli taasen kertynyt muutamakin vapaapäivän poikanen liikaa, eikä se meinannut pysyä hopeanmustissa housuissaan. Onnekseni en sentään tänään ollut valinnut satulan alle sydänkuviollista huopaa, se olisi korreloittanut tilanteen lopun mahtavasti, kun sydänpeppuinen ponini viimein saatiin kiinni, se kun oli ilakoinut muutaman kierroksen verran Vaahterapolun isoa maneesia, onneksi sentään Tuike oli tajunnut pysyä omissa housuissaan ruunani leikkimisen ajan. Saatuani poniin jonkinlaisen kontrollin loppuverkkojen koittaessa puhisin toimittavani sen käytöskouluun (tai jonnekin, mistä Helena ei enää saanut selvää poistuttuamme maneesista häpeän puna kasvoilla). // Ha, Eetu siis näytti jälleen eetumaisen puolensa. Ollaan me yritetty sitä sun loman aikana liikutella, mutta jostain kumman syystä ei halukkaita hirveästi siihen touhuun ole löytynyt. Ja ne, jotka olisivat halunneet kivuta selkään, oli liian pitkiä tai painavia. Jonnahan se kävi muutaman kerran vanhan hoitsunsa läpiratsastamassa. -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Nov 25, 2017 20:09:14 GMT 2
3. Eetun vapaapäivä
Eetun kanssa viettelin tänään vapaapäivää, koska en viitsinyt liikuttaa ponia vakiotunnin lisäksi ja olimme eilen olleet koulutunnilla, joka oli mennyt superhyvin! Astelin talvisessa kelissä tallipihaan, oli vielä hämärää, koska kello oli kahdeksan paikkeilla. Auteltuani Saria aamutallin teossa ja tarhattuani muutaman suokin kävin moikkaamassa Eetua, joka söi tyytyväisenä heiniään tarhassa. Hevosten takana aukeni metsikkö, joka kuitenkin oli jo notkistunut oksiltaan lumen painosta, sitä olikin viime aikoina riittänyt. Ilma oli kuitenkin pysynyt mukavan leutona ja olin päässyt tällä viikolla liikuttamaan Eetua kentällä ja maastossa nauttien mukavasta marraskuisesta kelistä. Aurinko tuli esiin pilviverhon takaa kymmenen maissa ja kuuntelin talvilintujen keskustelua siitä, kuka sai lintulaudalle mennä ensin syömään Milan laittamia siemeniä. Palattuani tallipihalle huomasin kengittäjän auton, josta mies nosteli hiekkasäkkejä tallin eteiseen. Hän oli tyytyväinen saamastaan avusta ja nopeasti oli painavat säkit nosteltu eteiseen kahdestaan. Juttelimme hetkisen, ennen kuin hän lähti muihin hommiin. Kävin hakemassa Eetun ulkoa, poni oli jo syönyt suurimman osan heinistään ja lähti mielellään katsomaan olisiko minulla porkkanaa taskut täynnä. Eipä kyllä tänään ollut, mutta leipä kelpasi yhtälaisesti.
Sidoin Eetun käytävälle, tallissa oli hiljaista, kaikki omistajat taisivat nukkua vielä eikä yksityistallin puolelle siirrettyä hevostakaan kukaan ollut menossa ratsastamaan ilmeisesti, koska sen karsina oli tyhjillään. Harjasin ruunan hyvin molemmin puolin ja putsailin vielä harjat, jona aikana Mila oli huomaamattani tullut talliin. Melkein säpsähdin naisen tervehtiessä takaani. - Heippa, oletteko maneesiin menossa? nainen kysyi hymyillen. - En mie tänään, ajattelin pitää vapaan, kun on se vakitunti ja Eetu meni eilen niin kivasti. - Joo niin kyllä meni, näin pätkän lopusta niitä siirtymisiä ja ruuna kulki kyllä hienossa muodossa noin pieneksi poniksi, olet sen kanssa tehnyt hienoa työtä! hän kehui saaden minut vaivaantuneeksi. - Kiitos, Eetu on tosiaan kehittynyt tosi paljon, tai ollaan myö molemmat, kiitos Helenan. - Miten teillä on Aaronin kanssa mennyt ne vakiotunnit? Mila kysyi vielä keksien jutunaihetta. Olimme hieman etääntyneet viime kuukausina, kun olin käynyt pitkälti sellaiseen aikaan tallilla, ettei nainen ollut ollut paikalla. - Hyvinhän ne on menneet, meillä on ollut kivan pieni ryhmä ja Helena on antanut kokeilla erilaisia hevosia, mikä on kyllä kiva juttu. - Se on tosiaan hyvää harjoittelua mennä muillakin, meillä on nyt tuo uusi poni Simppa, jonka selkään pääset varmasti myös pian, kun se on vähän kokeneempien ratsastajien poni, eikä meillä sun kokoisia ole täällä montaa, nainen sanoi virnistäen. - Mielellään mie uusia poneja aina testaan, naurahdin ja keskityin laittamaan harjoja takaisin pakkiin.
Vaihdoimme vielä muutaman sanasen, joiden jälkeen vein ruunan takaisin ulos ja siivoilin ajankuluksi sen karsinan sekä laittelin päiväheinät valmiiksi. Ehdin vielä hyvin syödä eväät ennen kuin Ginnyn maastotunti alkoi, mutta eipä minua juuri siinä tarvittu, kun ratsastaja sai ponin kuntoon itse juoksutettuani siitä pahimmat virrat tuntia ennen. Ennen vakiotuntia jäin katselemaan yksityisiä ratsukoita, joita valui maneesiin tasaisena virtana hyödyntämään sen tyhjänä oloa maastotuntien aikana. Ehdinpä vielä vaihtaa Eetun satulaankin puhtaan huovan ja puhdistaa varusteet ennen kuin piti lähteä valmistautumaan vakiotunnin alkuun. Ensi viikolle olikin vielä hieman epäselvää ottaisinko tunnille Eetun vaiko uuden kaverin. Helena kyllä hieman väläytteli myös mahdollisuutta että vakitunti jäisi välistä, koska oli tulossa ystävä kauempaa kylään, mutta Eetun kanssa voisi sitten tarvittaessa ottaa alkuviikosta vaikkapa kouluvalmennuksen oman valmentajan kanssa. --------------------- Lasketaanko muuten noihin tasojen aktiivisuusmerkintöihin ihan kaikki, esim. tuntikuittauksetkin? Kyllä. - Mila -
|
|
|
Post by jannica on Aug 16, 2018 22:29:33 GMT 2
Svante tapasi elämänsä ensimmäisen perhosen ja siitähän se riemu repesi.. Ihana Svante <3 -Mila-
|
|
|
Post by Mila on Aug 21, 2018 17:52:45 GMT 2
21.08.2018Vähän kylmiltään ja ei-niin-aktiivisella treenaamisella Svante lähti tänään kokeilemaan onneaan raviponina, kun Snilli Trottersin raviradalla järjestettiin pari ponilähtöä. Hienosti pikkupoika juoksi, oli viides! Ja toiseksi viimeinen, mutta sshhhh, ei välitetä siitä. Maaliviiva ylittyi ajassa 03.07,4aly. Svanten emä, Lili, oli myös mukana reissussa. Äiskä kiri pojastaan ohi ja oli kaikenkaikkiaan toinen. Ensimmäinen lähtö se oli Lilillekin, joten jormauotismainen "ei huono" tähän väliin. Joten... Jos emä tykkää juosta noin hyvin ja Svanten isäkin menestynyt kivasti, voi tästä mustasta shettiksestä oikeasti ollakin raviponiksi!
|
|
|
Post by Mila on Sept 18, 2018 19:07:30 GMT 2
16.09.2018
Sunnuntain kunniaksi pakkasin sekä Svanten sekä Splashin traileriin ja lähdin oripoikien kanssa kokeilemaan onneamme ravikisoissa. Myös Splash starttaisi tänään kärryjen kanssa, jotta saisi kisakokemusta myös siitä touhusta. Ei aina tarvitsisi takiaisen lailla satulassa keikkua. Myös Jannica sekä Aurora olivat lähteneet mukaani kaitsemaan hoidokkejaan sekä seurakseni. Menomatkalla heistä ei kyllä pahemmin seuraa ollut, sillä molemmat nukkuivat kuolanoro suupielessä koooooko matkan.
Svanten startti oli heti ensimmäisenä. Ei muuta kuin matkaan... Turkasen poni päätti ottaa kahdet laukat siinä matkan aikana ja hetken jo pelkäsin, että meidät hylättäisiin, mutta loppumatkan töpöjalkainen poni kipitti kiltisti ravia ja tuli jopa kolmanneksi! Wuhuu!
Splashin koitos meni ilman laukkoja, mutta tulos ei päätä huimannut, sillä ori oli kuudes - eli viimeinen. Tai no, oikeastaan toiseksi viimeinen lähdössään, sillä yksi ori hylättiin pitkän laukan vuoksi. Eli Splash saisi jatkaa raviuraansa montéhevosena. Eipä me näihin kisoihin mitenkään pipo kireällä muutenkaan lähdetty...
Tulomatkalla piipahdimme Hesen autokaistalla hakemassa matkaevästä ja kiltti myyjä antoi meille ilmaiseksi miniporkkanoita mukaamme. Liekkö ollut hevosihmisiä. Kiitos tytöille seurasta. Oli mukava päästä välillä akkaporukalla liikkeelle, ilman noita kakkapäämiehiä.
|
|
|
Post by jannica on Oct 4, 2018 21:04:52 GMT 2
4. Svantesta kouluponiksi (ainakin melkein)
Ehdin tänään tallille kolmen maissa, koska minut oli jälleen kerran buukattu iltapäivän lastenvahdiksi Jessican päästyä koulusta jo kahdeltatoista. Laitoin poikien iltaruoat valmiiksi ja menin sitten hakemaan Svanten ulkoa. Olin ilmoittautunut ponin kanssa koulukilpailuihin, en kyllä tiennyt yhtään mitä päässäni liikkui: ei ainoatakaan koulutuntia takana ja ylipäätään selässäolemiskerratkin oli laskettavissa yhden käden sormilla. Harjasin Svanten hyvin ja pesin jalat, koska syksyn sateet olivat alkaneen tuoden tullessaan rivit. Onneksi Svante ja Eetu niiltä vielä olivat säästyneet. Laitoin Svanten satulaan huovan ja vyön, koska se oli nuorten miesten yhteisessä käytössä ja vaihdoimme ponin myötä varmuuden vuoksi aina huovan. Menin varustamaan Svanten ja saatuani itseni ratsastuskuntoon suuntasimme kohti kenttää. Ilma oli ihan kiva, vaikka aamu olikin alkanut nollakelissä. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Odotin innolla tulevia ensimmäisiä kilpailuja, meidän luokkaamme, raviohjelmaan oli ilmoittautunut neljä osallistujaa, joten luokkataso tulisi varmasti olemaan hurja.
Aloitin kävelemällä pitkin ohjin, Svantella oli tänään jumituspäivä, joten alkukäynneistä asti yritin sen vain saada liikkumaan reippaammin. Luulin raviin saamisen olevan päivän vaikein asia, mutta kun tuli aika harjoitella pysähdyksiä ja peruutuksia oli Svante niistä vielä enemmän eri mieltä. Se steppasi paikallaan ja peruuttaessa ei malttanut ollenkaan kuunnella. Kehuin kuitenkin pienestäkin seisomisesta ja peruutusaskelista, päätin harjoitella niitä joku päivä vielä ohjasajaen tai ajaen, koska ori oli ajaessakin ollut hieman haasteellinen kuulemma. Kertailimme muutamia radan asioita vielä erikseen ja otin sitten lopuksi Milan tullessa katsomaan koko radan kertaalleen. Svante toimi Milan mielestä superhienosti, mutta olin kyllä itse hieman eri mieltä. Oli tainnut omistaja jälleen asettaa silmilleen ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit. Vaikka raviohjelmassa ei ihmeitä vaadittu, olisi kuitenkin hyvä jos poni osaisi pysähtyä, peruuttaa ja mennä edes jotenkuten sinnepäin minne oli tarkoitus.
Svantella oli kuitenkin eri mielipide asiasta ja se oli tuntunut luovan aivan oman ratansa. Kävelin loppukäynnit lähimaastossa, Svante toimi jo alku- ja loppukäynneissä hienosti maastossa ratsain, vaikkei muuten niin paljoa osannutkaan. Harjasin orin käytävällä, pahin karvanlähtö oli onneksi ohi ja ori oli tuntunut viime aikoina lähinnä keskittyä karvansa kasvattamiseen. Pyyhin hikiset kohdat sienellä ja vein sitten ponin kevyesti loimitettuna takaisin pihattoon, jossa kaveri jo odottikin portilla. Vein varusteet paikoilleen ja kävin sitten siivoamassa Eetun karsinan ja vein puhtaita alusia. Vaihdoin veden ämpäriin ja kävin myös Stinan apuna vaihtamassa pihattoon vedet ja pesin saavit. Vielä ei onneksi ollut tarvetta lämmitettäville saaveille, sen verran lämmin oli pihatossa yöt. Kisapäivä ei oikeastaan jännittänyt, mutta odotin innolla. Ihan kovin hyvinhän ne kisat eivät sitten loppujen lopuksi menneet ja jäimme vikoiksi, mutta Svantea ajatellen oli kyllä hyvä kokemus.
|
|
|
Post by jannica on Oct 5, 2018 18:32:29 GMT 2
5. Koulutreenit Eetun kanssa
Aamun oli satanut kuin Esterin pempusta, joten tallikäynti sijoittui iltapäivään. Yllätykseksi kenttä oli aivan tyhjä, vaikka aurinko jo paistoi täydeltä terältä ja lämmintä oli ruhtinaalliset viisitoista astetta! Kaikki olivat kaiketi paenneet kentän vesilammikoita maneesiin. Mila aina jaksoi ihmetellä innostustani ratsastella kentällä, vaikka sellainenkin ylellisyys kuin maneesi löytyi meiltä kotoa ja Vaahterapolusta. En kai vain pitänyt maneesin iltaruuhkista ja työskentelin ruunan ja etenkin Svante-oriin kanssa mieluummin omassa rauhassa kentällä sitten. Tänään oli vuorossa kouluharjoituksia Eetun kanssa, koska alkuviikko oli mennyt kokonaan Svanten kanssa puuhailuun ja tallimestaruudet lähenivät kovaa vauhtia. Eetu oli jo otettu sisään, ilmeisesti suuren osan loimet olivat jo kaatosateet päästäneet läpi ja hevoset oli otettu sisään syömään päiväheiniä iltapäivällä.
Hymy nousi huulille Eetun tervehtiessä hiljaisella hörinällä. Tämä oli uusi piirre, mitä se ei kotona Adinassa ollut koskaan aiemmin tehnyt, eikä täälläkään tehnyt muille, joten väkisinkin hymyilytti olla etuoikeutettu ruunan tervehdyksiin. Avasin karsinanoven ja tarjosin ponille herkkupalan taskusta, se oli aivan rakastunut reissusta tuomiini lakritsinmakuisiin nameihin, joita minulla oli aina taskussa varalla. Halasin Eetua pitkään sen kaivellessa varmuuden vuoksi taskujani, päivä oli ollut jo ihan liian pitkä. Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla, vaan piti mennä hakemaan varusteet jälleen ja kammeta kyytiin, toivottavasti ruuna osaisi tänään käyttäytyä, millekään neuvotteluille ei nyt riittänyt meikäläisen jaksaminen parin vatsatautipäivän jälkeen.
Varustin ruunan huolellisen harjaamisen jälkeen ja talutin sitten kentälle. Menimme tänään tunnin verran koulua, pääasiassa radan treenaamista ja muita tehtäviä käynnissä ja ravissa. En oikein jaksanut keskittyä, joten otin lopuksi vain kahdeksikolla laukkaa ja kertasimme kentän keskelle jääneen maapuomin avulla parit laukanvaihdot samalla, koska olin ajatellut treenata viikonloppuna vuorostaan esteitä kisoja varten. Eetu kulki tänään oikein kauniissa muodossa, voi kun se olisi aina tällainen, ajattelin tarjoten loppukäynnin merkiksi pitkää ohjaa. Talutin vielä muutaman kierroksen alastultuani ponia, jotta sen selkä saisi levätä. Kieltämättä minulle oli tullut syksyn aikana muutamia lisäkiloja, jotka eivät olleet kovin tervetulleita pikkuponin ratsastajalle..
Talutin ponin talliin hoitamista varten, siellä ei näkynyt ketään, joten parkkeerasin hopeisen hummani käytävälle muiden tientukoksi, kun he talliin saapuisivat. Riisuin kamat päältä ja vein ne paikalleen samalla ottaen harjapakin matkaan varusteiden alta. Tarkistin kaviot samalla kun tein pikaisen harjauksen. Pyyhin sienellä hikiset kohdat, en viitsinyt loimitella, koska tallissa oli tosi lämmin, eikä ruuna niin paljoa ollut hikeentynyt kevyessä treenissä. Sen verran sillä oli kuitenkin alkanut karvaa jo olemaan, että olimme Milan kanssa puhuneet talviturkin kadotuksesta kisojen jälkeen, mikäli naisella suinkin olisi loppukuusta aikaa ponia klippailla. Karvaton poni oli tuttu näky talvisin, koska Eetu koostaan huolimatta oli miltei tallin aktiivisimpia liikkujia ja lenkkeili kuutena päivänä viikossa. Tarjosin ruokakuppiin namin samalla kun otin riimun pois päästäessäni ponia karsinaan. Lukitsin oven huolellisesti ja menin sitten lakaisemaan vielä käytävän jäljiltämme.
|
|