|
Post by Luna on Apr 27, 2015 20:21:01 GMT 2
Kesää odotellessa
Kivat siniset pilkut ponin silmissä Luna ja pallero 84HM
Pisteet: 2p Yhteensä: 15,5
|
|
|
Post by Luna on May 4, 2015 13:16:18 GMT 2
Tavallaan hoitajat 7.5.2015
"Läksyjä, aina vaan" huokaisin istuessani sotkuisin kirjoituspöytäni ääressä pienellä punaiselle jakkaralla. Kaivelin liilasta penaalista punaisen glitteri kynän ja kirjoitin matematiikan vihkon kanteen T:een, kynä ei kylläkään toiminut joten otin sen käteen ja ravistin, yritin uudestaan kirjoittamista, ei tulosta. Sinne se glitteri kynä lensi komeassa kaaressa roskikseen. Kaivoin esille toisen, aika kivan näköisen, kynän. Sillä kirjoitin vihkon kanteen Tohveli ja nimen ympärille piirsin sydämiä. Tulipas hieno. Olisipas kiva vaan rutistaa Tohvelia, jos vain saisin kyydin tallille... "Äitii" huhuilin kovaan ääneen. "Mitä asiaa Luna?" hän kysyi. "Mitä ohjelmaa meillä on tänään?" kysyin vihjailevasti. "mitä sinulla on mielessä" äiti ilmoitti nauraen. "Tota että kun on hyvä sää" sanoin ujosti vihjaillen. "Muuta ?" hän kysyi. "Ettäs, kun haluaisin mennä sinne" julistin. "Minne sinne?" äiti uteli. "TALLILLE" huikkasin. "Mene vaan jos läksyt on tehty" äiti sanoi väliin pitämättömästi. "Mutta saanko kyydin ?" kysyin. "Se on asia erikseen" hän sanoi miettien. Katsoin "pieni koiranpentu ilmeellä" ja anelin. "Voinhan tällä kertaa" äiti sanoi naurahtaen. Hymyilin erittäin tyytyväisenä vera_eetu on pyytänyt saada seurata sinua. Hyväksyin, laitoin myös takaisin seurauspyyntöä. Veera_eetu hyväksyi melkein heti, uteliaisuudesta avasin profiilin. Odotin näkeväni kuvia jostain 12 vuotiaista kakaroista jotka seurustelisivat keskenään ja ihquttaisivat (siinä teille hyvä sana) kaikkea. Ei, vastaan tuli pienen blondin kuvia Jonnan hoitoponista, esimerkkinä kuvaukseen oli "rakasta kattomassa, mä alan hoitaa sitä!!!" kommentoin kuvaan että ponilla oli jo hoitaja ja sain vastauksen "Ihan sama, kyll mä alan kuitenki hoitamaan sitä!!! @lunah_" vai sellasta meininkiä. Olin hyvin järkyttynyt tapahtuneesta, yritin etsiä Jonnan ja esitellä tapahtuman. Loppujen lopuksi löysin bruneten putsaamasta Eetun satulaa satulahuoneesta. ”Jonna, mä löysin jotain ihan järkyttävää!” kiljaisin ja ryntäsin näyttämään Jonnalle puhelimen ruudulla näkyvää kuvaa. ”Tiesin jo, toi Vera ja sen kaveri Kaisa on juoksennelleet ympäri tallia jo hyvän aikaa” tyttö sanoi, kuinka olin missannut. Ei kyllä ihme en ollut ehtinyt olemaan kovin aktiivinen. Harauspuomilla seisoi Tohvu, poni oli kiinnitetty asiallisella tallisolmulla puomiin. Poni katsoi minua ja hörähti. ”Moi rakas, ootkos menossa tunnille?” kyselin ponskilta kuskaillen. Silloin tallista noin kymmen vuotias lettipäinen tyttö, hän hymyili iloisesti ja kantoi sylissään Tohvun kamoja. Tyttö laski kamat harjauspuomin viereen ja katsoi minuun suurilla ruskeilla silmillään. ”Oletko Tohvu Pohvun ratsataja” tyttö kysyi rohkeasti. ”En, luulin että sinä olet” naurahdin, pikku tyttö hymyili. ”En, olen Kaisa, hoidan Tohvelia” hän sanoi ylpeästi hymyillen. Järkytyin pahan päiväisesti. ”Et varmana hoida!” huudahdin refleksinä. ”Miten niin?” Kaisa kysyi. ”Koska mä olen Tohvun hoitaja” melkein sylkäisin suustani. Tohveli oli tunnilla oikean ratsastajan kanssa, alkeiskurssilainen oli siellä äitinsä taluuttamana. Minun oli tarkoitus jutella Kaisalle mutta en löytänyt tyttöä mistään. Olinkohan pelottanut Kaisan pois. En näköjään… Kaisa seisoi pihatolla kaverinsa Veran kanssa, tytöt rapsuttivat aidan vieressä seisovaa Joria sillä niin Tohvu kuin Eetukin olivat mukana alkaeistunnilla. ”Mä oon niin kade et sait Tohvu Pohvun hoitsuks” Vera jutteli Kaisalle. Tarkkailin pikkutyttöjä lähistöltä. ”Mä tiedän, se on paras tai Salla oli mut se lähti ja mä otin Tohvelin koska se on pieni” Kaisa hihkui. ”Kuka se ilkee tyyppi muuten oli?” Vera kysyi. ”Se oli joku brune joka väitti hoitavansa Tohvelia” Kaisa vastasi tarkoittaen minua. ”Mä tiedän sen! Se on se Luna, mä seuraan sitä instas” ”Kantsis ehkä unfollata” Kaisa sanoi. Vera hymyili. ”Ei, me voidaan tarkkailla sitä” hän vastasi. Tytöt olivat jutelleet hetken kaikkea turhaa joten hiivin pois piilostani ja saavuin paikalle uudestaan ihan näkyvästi ja hain samalla Tohvelin harjat paikalle. Istuuduin lähelle kiven päälle aurinkoon ja aloin puhdistamaan Tohvelin harjoja. Kaisa ja Veera kuiskivat jotain ja kävelivät luokseni jossa puhdistin Tohvelin harjoja kaikessa rauhassa. ”Miks sä yrität viedä Tohvun Kaisalt?!” Vera kysyi. ”Just nii!” Kaisa säesti kaveriansa. ”En mä yritä viedä sitä, se on mun hoitsu” vastasin ärsyttävän rauhallisesti. ”Ei me olla nähty sua” Kaisa sanoi. ”Joo, olen ollut vähän epäaktiivinen” vastasin. ”Mutta mä olen käynyt täällä melkeen joka päivä ja laittanut Tohvelia tunnille joten mä hoidan sitä, ainakin tavallaan” Kaisa tokaisi. ”Ainakin paremmin kun sä” Vera säesti ja tytöt juoksivat hihittäen pois. Ihan sama, Tohvis oli mun hoitsu oli mikä oli! Hoitaja ja Hoitsu 85 Hoito Merkintää Sanat: 647 (1p) Pisteet: 16,5p
|
|
|
Post by Luna on Jun 25, 2015 19:31:37 GMT 2
Summer
Kentän hiekka pöllysi kevyesti muutaman hevosratsukon ravatessa siinä. Niiden askeleet lennättivät isoja eläimiä ja selässä istuvia ratsastajia eteenpäin. Aurinko paistoi ja lämmitti, hellettä ei vielä ollut mutta sää oli miellyttävän lämpöinen. Kävelin pois kentän luota kohti laitumia jossa ponit seisoskelivat uneliaina. Ensiksi hain tietenkin Tohvun harjat hoitopuomille. Irroitin mustan ponnarin ranteestani ja kiinnitin sen hiuksiini. Hiukset olivat lämmenneet auringon paistettua niitä kohti. Muutama utelias poni tuli laitumen portille minun seisoessa siinä, samalla paikalla kuin joskus aiemmin, noin vuosi sitten eräänä kesä iltana. Hetken kuluttua jopa Tohvelin uteliaisuus voitti ja se käveli katsomaan ruokkisinko sitä. Aijoin ottaa ponin kiinni mutta minulla ei ollut riimua, se oli varmaan sisällä ponin pakissa. Käytin siis pelkää narua, laitoin sen ponin kaulan ympärille. Talutin Tohvelia narusta ja otsaharjasta, kyllä sen pitäisi onnistua… Kyllä se onnistui, sain Tohvelin hoitopuomille ja vielä riimun ponin päähän. ”Ootpa sä ihana” lässytin Tohvulle ja rapsutin sitä harjan juuresta. Ponin karva oli hieman likaantunut, harja oli takussa ja vatsa oli valtava. Tohvelista oli tullut läski. Se oli aiemmin ollut hieman pullukka mutta nyt se oli läski, jos hypäisin sillä sen vatsa pudottaisi esteet että esteitä ei ainakaan ole ohjelmassa voisin kyllä mennä ilman satulaa tai jotain. Harjasin Tohvelin ruskeaa karvaa pitkin vedoin, Tohvun ympärillä oli pölypilvi kaikesta liasta ja pölystä jotka irtosivat ponin karvasta. Rapsutin myös liat pois Tohvelin pienistä kavioista ja harjasin ponin jalat huolella vaikka Tohveli aina nostikin jalkoja harjan koskettaessa niitä, höntti. Yritin parhaani mukaan selvittää myös takkuista harjaa vaikka se oli pitkä ja vaikea operaatio enkä kuitenkaan saanut harjaa täysin selväksi mutta parempi kuitenkin. Laitoin suitset Tohvelille ja itselleni pistin mustan ratsastuskypärän. Talutin Tohvun kentälle joka oli tyhjillään. Raahasin Tohvelin keskelle kenttää kaartoon ja hyppäsin ponin karvaisen selän päälle, Tohvu pyöri mutta pääsin kuitenkin sen selkään istumaan. Korjasin istuntaani ja raipan asentoa. Otin vielä ohjat rennosti käteen ja annoin Tohvelille pohkeita. Järkytyin kun jalkani roikkuivat jo aika pitkälle, varpaani tulivat jo juuri ja juuri ponin massun alle ja jos se tästä laihtuisi niin näyttäisin vaan pidemmältä. Kyllä Tohvu näytti minua jaksavan kantaa. Hoputin sitä reippaampaan raviin, ponin askeleet olivat niin tasaisia kun oli tottunut isoihin poneihin joilla ratsastin paljon useammin. Tohvu ravasi laahustavin askelein ympäri uraa. Yritin saada sitä työskentelemään paremmin mutta Tohvu ei liikkunut yhtä pienillä merkeillä kun puoliksi oma ponini Deea joka sinkosi eteenpäin ajatuksen voimalla. Annoin lisää pohjetta ja tehostin sitä hieman raipallani. ”Voidaanko mekin tulla kentälle?” Minulle tuntemattomampi hoitaja kysyi. ”Joo tietenkin, toivottavasti ei olla tiellä kun Toheli on aika hidas ja pieni” vastasin. ”Kyllä me voidaan Tuikun kanssa ohitellakin” hän hymyili. Jatkoin suunnanvaihdon jälkeen työskentelyä. Tohvelin semi hyvä ravi näytti säälittävältä hevoskokoisen Tuikun askeleisiin verrattuna mutta kyllä se meni ihan ok. Nostin pääty ympyrän alussa laukan. Tohveli kiihdytti mutta kaarevalle uralle käännös hillitsi sitä. Sain Tohvelin menemään hyvin ympyrällä. Laukka pyöri hyvin ja Tohveli kuuntelikin minua jonkin verran. ”Mä tulen uralle” huikkasin Tuikun hoitajalle Sandylle (jonka nimen olin saanut selville kysymällä). Sandy nyökkäsi vastaukseksi. Ohjasin Tohvelin uralle, Tohvu kiihdytti heti uralle päästyä. Pidätin ponia hetken ja hellitin ja otin uuden pidätteen ja hellitin hieman. Pian Tohveli rauhoittui ja päätin siirtää sen raville mutta heti minun tehdessä pidätettä poni hyppäsi sivuun ja heitti pienen pukin. Lennähdin ponin kaulalle mutta onneksi Tohveli itse nosti päänsä joten palasin takaisin selkään. Talutin Tohvelin hoitopuomille ja kiinnitin riimun sen kaulan ympärille. Otin nahkaiset suitset pois Tohvelin päästä ja laitoin sinisen riimun kunnolla Tohvelille. Harjailin Tohvelia rauhassa ja tein itselleni lupauksen että kävisin vaahtiksessa useammin nyt kesällä kun aikaa olisi lisää. Otin harjapakista harjan ja harjasin Tohvun yhdellä harjalla läpi, tarkistin jalat ja puhdistin kaviot. Selvitin harjan loppuun vaikka en välttämättä saanut täydellistä tulosta. Hännän selvitystä aloittelin mutta minulta ja ponilta loppui jaksaminen pyllyn takana häärivään hoitajaan joten jätin projektin kesken. Vielä viimeisenä vein suitset paikalleen ja Tohvelin laitumelle.
L&L (Luna&Läski) 86HM
Sanoja: 622 (1p) Pisteet:17,5p
|
|
|
Post by Luna on Jun 26, 2015 19:11:09 GMT 2
Ahkera hoitaja laittaa nyt kuvan
Ps. jos olet nähnyt mun piirtävän huolellisemmin niin olet nähnyt väärin 87:s kerta
|
|
|
Post by Luna on Jul 12, 2015 10:29:44 GMT 2
Kaksi vuotta rakkaan kaa
|
|
|
Post by Luna on Jul 30, 2015 19:05:14 GMT 2
Lämmintä
|
|
|
Post by Luna on Sept 22, 2015 9:52:17 GMT 2
Sadesää
Ulkona tihkutti kevyesti minun noustessa ulos bussista. Kuljin sinisissä kumisaappaissani kohti tallia. Päästyäni sisälle menin suoraan oleskeluhuoneeseen. Huoneessa oli useamman ihmisen laukku mutta kukaan ei tällä kertaa oleskellut siellä. Kyllähän tiedän kaikkien ilmestyvän minun lähdetty, olin asiasta niin varma. Sade koveni minun hölkätessä pihatolle. Siellä sateessa, ilman loimea seisoi Tohveli. Muilla pihaton karvaisilla asukeilla oli loimet mutta ei tuolla riiviöllä. ”Tohvuu, tuleee, mennään sisälle” kutsuin karva palloani joka ei tietenkään tullut, siispä sain kävellä pihaton toiselle puolelle. Tohveli antoi onneksi aika helposti kiinni koska ymmärsi minun vievän sen pois sateesta. Mikäli sää olisi ollut hyvä olisin saanut jahdata tuota karvaista otusta tunti tolkulla. Tohvelilla ei ollut tiistaisin tunteja, mitä joku joskus saattaisi haluta sen vakiotunnille rääkittäväksi. Niinpä sen kanssa riehuminen jäi minulle. Huonoja puolia siinä että poni asui pihatossa oli että sillä ei ollut sateelta suojaavaa karsinaa. Tallissa oli muutama karsina vapaana hevosten ollessa ulkona sateessa. Siispä saatoin valloittaa yhden niistä vapaista karsinoista mutta pitäisi olla valmiina väistämään. Mutta tätä se #pihattolife oli, ei sille voi mitään. Siirsin harjat seuraavalle karsinalle jonne olin Tohvelinkin olin raahannut sinne edellisen karsinan asukin tullessa paikalle. Sitten jatkoin ponin huolellista harjailua. Tohvu yritti casually purra minua kädestä ja työnsin sen pienen turvan pois. ”Mä rupeen näyttämään pitkältä sun vieressä” huokaisin harjatessa Tohvua. Olihan minulla pituutta metri viidenkymmenen ja metri kuudenkymmenen väliltä, sentin lähempänä jälkimmäistä. Tiesin että en kovin paljon lisää pituutta saisi mutta jos kasvaisin 160 pitkäksi näyttäisin kuitenkin pitkältä Tohvelin kanssa. Minulla oli jatkuvasti sama pituuskriisi ja huoli Tohvulle pitkäksi kasvamisesta. Hengitin syvään ja keskityin vain läskipalloni harjaukseen. Nätisti se Tohveli seisoi, mitä välillä luimisti korviaan minun harjatessa ja puunatessa se läpikotaisin. Voisin yrittää ratsastaa maneesissa kahden tunnin välissä olevan tunnin aikana tai vetää päälle mun super swäg ulkohousut ja riehua kentällä. Kumpikin idea kuulosti aika semiltä. Ajattelin kuitenkin mennä ilman satulaa koska minulla ei ollut halua vaihtaa ratsastussaappaita jalkaan, jaksaisinko silloin laittaa ulkohousut, en. Joten kun kello 16-17 tunti loppuisi voisimme iskeä maneesiin. Hyvä suunnitelma oli käytännössä kehno sillä kello 18 tunti oli esteryhmä ja tietenkin maneesissa alkoi esteiden kokoamis talkoot ja siellä kaikkien puomien ja tolppien ympärillä huristelin minä ilman satulaa pienellä ja pyöreällä shettisristeytyksellä. Esteitä kokoavaa esteryhmää näytti huvittuneelta kun Tohveli heitteli pikku pukkeja ravissa protestiksi ympyröitä ja asetusta vastaan. Vihdoin maneesi oli tyhjä esteryhmäläisten poistuessa laittamaan ratsujansa tunnille. Nyt tuli sellainen olo että ei tämä ollutkaan hullumpi suunnitelma. Minä ja Tohveli kaksistaan maneesissa sateen rummuttaessa maneesin kattoon. Keräsin lepokäynnin jälkeen ohjaa käteen. Tohvu kiskaisi uudelleen pitkäksi mutta keräsin ohjan taas ja pidin sen kädessä. Annoin pohkeella Tohvulle merkin mutta eräs ei kuunnellut annoin vielä pienen raippamerkin ja Tohveli melkein hyppäsi raville. Istuin rennosti ponin pienissä ja tutuissa askeleissa, se liikkui niin paljon pehmeämmin kun vaikka suuri Deea. Annoin Tohvelin ravata pari kierrosta etsien siitä sitä rentoutta ennen kun aloitin laukannostot. Laukat sujuivat hienosti eikä ponilta irronnut kun se yksi ilopukki. Talutin Tohvelin ulos maneesista samaan aikaan kun estetuntilaiset tulivat ulos tallista, kohtasin ryhmän opettajineen puolessa matkassa talliin jonne pienen ponin talutin. Vein Tohvelin Bambin karsinaan tamman ollessa mukana esteryhmän tunnilla. Laitoin Tohvelin kiinni karsinassa ja otin suitset ponin päästä. Ripustin mustat nahkasuitset karsinan ovessa olevaan koukkuun. Hain Tohvun harjat Bambin karsinalle ja harjasin Tohvelin läpi muutamalla harjalla ja tarkistin sen pikkuruiset kaviot huolella. Etsin käsiini Tohvelin turkoosin ja harmaan sadeloimen ja levitin sen ponin selkään. Laitoin rintaremmit, mahavyöt ja jalkaremmit (toivottavasti meni nimet oikein). Irrotin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Tohvelia takaisin kohti pihattoa. Pihatolla avasin portin ja estin pikkuista Eetua karkaamasta. Talutin Tohvelin pihaton puolelle ja suljin portin perässäni. Rapsuttelin Tohvelia kaikessa rauhassa sateen kastellessa hiukseni. Lopuksi irrotin riimun lukon ja otin sen pois Tohvelin kauniista päästä. ”Heippa muru, nähään pian” moikkasin ponin. Kävin viimeiseksi viemässä Tohvelin suitset paikkalleen satualahuoneeseen. Luna ja Tohveli
Sanoja: 611(1p) Pisteet: 20,5p // Ei kerrota kellekkää et mulla on ollu sua vähä ikävä Tervetuloa "takaisin". Ja kuvaa ryhdyn piirtämään nyt heti kun kerrankin on inspiraatiota! -Mila -
|
|
|
Post by Luna on Oct 26, 2015 16:28:32 GMT 2
815 päivää - 26.10.15
Luna ja Raksu
Pisteet: 2p Yhteensä: 2,5 p
|
|
|
Post by Luna on Nov 23, 2015 17:14:01 GMT 2
Minä, poni ja maha kentällä
Laatu kusee, Tohvu on erittäin läski ja Lunan hiuksista puuttuu väri, tällä mennään. Luna ja PalleroPisteet: 2p Yhteensä: 4,5p
|
|
|
Post by Luna on Dec 28, 2015 21:44:31 GMT 2
Välipäiviä
Kuvaa taas, hyi hyi pitäisi saada jotain kirjoitettuakin taitaa jäädä sekin tonne ensi vuoteen. Tohvs ja Luns 93 kertaa
Pisteet: 2p Yhteensä: 6,5p
|
|
|
Post by Luna on Feb 1, 2016 16:28:04 GMT 2
Tammikuun viimeinen
Olin päättänyt sunnuntaista huolimatta lähteä käymään tallilla vaikka ponit ja hevoset olisivat vapaalla ja ainoa tekeminen oli joutua töihin johon tiesin joutuvani mutta ei se oikeastaan minua haitannut koska olisi mukava saada nähdä pieni hoitoponini seisomassa pihatossa karvaisten shettisten kanssa, vaikka olihan se Tohvukin melko karvainen. Kuulla kuinka se hörähtäisi tuttavallisesti herkkujen toivossa vaikka se ei saisi yhtään herkkuja, ellen olisi erittäin hellämielinen. Kävelin bussipysäkille loskasateen putoillessa niskaan ja lämpimään bussiin päästyäni hiukseni olivat märät ja täynnä märkiä hiutaleitta joita puistelin parhaani mukaan pois hiuksistani koska en jaksanut sitä että kastuisin entistä enemmän. Heitin laukun ja märät lapaset vieressäni olevalle tyhjälle paikalle ja istahdin mukavasti odottamaan että bussi veisi minut Vaahterapolun taliin läheiselle bussipysäkille josta voisin kävellä tallille nopeasti. Näin pihaton kaukaa ja tiesin suuntaavani sinne koska Tohvu odotti siellä. Karvainen ystäväni katseli minua. Sillä ei ollut paksua toppaloimea päällä vaan sen sijaan sadeloimi suojaamassa loskasateelta. Kauniin poniruunan harja roikkui märkänä sen silmillä. ”voi pientä” lässytin siirtäen Tohvelin harjan pois sen silmiltä. Suuret märät hiutaleet putoilivat taivaalta kastellen paljaat käteni. Rapsutin hoitoponini märkää karvaa nopeasti ennen kun laitoin lapaset takaisin käsiini. Annoin vielä Tohvelin haistella lapasiin verhottuja käsiäni ennen kun lähdin tallia kohti. Tallissa ei ollut kovinkaan paljon väkeä mutta siellä olevat henkilöt olivat töissä, he puhdistivat karsinoita, kuurasivat kuppeja tai lakaisivat lattioita. Kyllähän mäkin löysin itseni pian töistä. Olin päätynyt puhdistamaan muutamia karsinoita. Karsinat olivat melko isoja, niihin olisi mahtunut vaikka kaksi tai jopa kolme suloista Tohvelia. Olihan Tohvukin asunut tällaisessa karsinassa minun aloittaessa sen hoitajana, mutta siitä oli aikaa ja aika paljonkin. Olinhan ollut vain kaksitoista eli ihan pieni. Tehokkaan karsinoiden puhdistuksen, rääkin ja hikoilun jälkeen olin ottanut tehtäväkseni kuurata rakkaan hoitsuni varusteet. Tohvelin satula oli hyvässä kunnossa ja sain liat nopeasti pyyhittyä pois. Suitsetkin olivat melkoisen hyvässä kunnossa. Turpahihnan sisäpuolelle oli kuten tavallista kertynyt melko paljon möhnää mutta muuten suitset olivat melkoisen hyvässä puhtaudessa mutta purin ne kuitenkin palasiksi ja puhdistin kaikki osat joka jälkeen kokosin ne takaisin. ”Ei paha” totesin ja katsoin tyytyväisenä työni tulosta. Olin ollut oikeinpa ahkera ja puhdistanut Tohvun likaiset, siniset suojat. Niissä oli ollut paljon puhdistamista ja ne olivat nyt tallissa odottamassa kuivumista. Harjoja en ollut jaksanut puhdistaa eikä ne edes olleet niin likaisiakaan. mutta olin kuitenkin tyytyväinen työskentelyyni ja koin ansaitsevan pienen tauon ja vierailun karvaisen pikkuponin aka Tohvelin luona. ”Tui tui Tohvu rakas palleroiseni” lässytin Tohvelille joka vain käänsi korvansa minun suuntaan. Tohveli oli pihaton suurin poni vaikka sen säkäkorkeus oli vain 109 senttiä. ”Pikkuinen tule nyyyyttt” kutsuin vielä Tohvua. Poni katsoi minua vielä hetken ennen kun otti ja liikautti nättejä koipiaan minun suuntaani. Tohvelia seurasi shettis kolmikko. Oli huvittavan näköistä kuinka kolme tasan saman kokoista pikkuponia tulivat etsimään herkkuja. Tohveli yritti hätyytellä muita poneja menemään ja saikin yhden pienen shettiksen häipymään ja kiinnostuksen loppuessa seurasivat tämän lajitoveritkin sitä. ”Mut älä sä mee minnekkää” lässytin ponille joka seisoi edessäni. Olin rapsutellut Tohvelia jo hyvän hetken mutta en halunnut lähteä takaisin hommiin koska poni oli ihanin kaikista. Ulkona ei enää satanut eikä sääkään ollut hirvittävän kylmä joten minulla oli ihan hyvä seisoskella siinä nojaten pihaton aitaan. Tohveli oli lämmin ja lämmittelin käsiäni sen loimen alla. Jos pikkuinen päistärikkö olisi nyt liikkunut olisin varmaankin horjahtanut tai jopa kaatunut kokonaan maahan. Rapsutin Tohvua sään kohdalta loimen alta ja poni nautti ja tunki turpansa minun naamaani. ”Hui, Tohvs” hihitin ponin turpakarvojen kutittaessa naamaani. Olin iloinen että päätin tulla tallille ja sain nähdä Tohvelin, olin ollut niin epäaktiivinen mutta en viitsinyt luopuakaan hoitajuudesta koska olin tehnyt tätä niin kauan ja olin syvästi kiintynyt Tohveliin, sen karvaiseen turkkiin, lämpimiin silmiin ja hauskaan luonteeseen. Se oli vaan parasta kiireisen arjen keskellä, vain saada käydä tallilla ja unohtaa huolet. ”Mun pitäis varmaan palata hommiin” kuiskasin ja Tohveli pörähti kevyesti kuin vastauksena. //Kirjotin kyl tän eilen mutta unhodin postata mutta tässä täällen pikkasen myöhässä Luna ja ponski 94 Sanoja: 615 (1p) Pisteet: 7,5p
|
|
|
Post by Luna on Feb 28, 2016 17:02:18 GMT 2
Pihaton pienet seikkailijat
Oli päivän paras aika, aamuruuan aika. Tietenkin oli myös lounas ja iltaruoka ja herkut mutta niin. Minä ja Eetu seisottiin tietenkin ensimmäisenä vastassa koska me oltiin vaan niin parhaita, Pallo tietenkin tunki sinne meidän kanssa kasaan mutta ei sitä jaksanut ruveta häätämään. Portti avattiin ja meitä työnnettiin poispäin, kuinka ihmiset kehtaavat. Bertta sai tietenkin rapsutuksia ja heinätukon kädestä syötettynä, ihmisten lellikki! Kun heinä kärryjä työnnettiin sisälle pihattoon tungin muiden ponien kanssa heti kiinni, nykäisen ison palan heinää ja mussutan sen nopeasti ennen kun yritän kiskoa itselleni lisää heinää. Silloin koko heinäkärry kaatuu ja syöttäjämme päästelee ärähdyksiä ja siirtyy korjaamaan heiniä takaisin kärryyn jotta saisi ne heinätelineeseemme. Otan tukon heinää maasta suuhuni mutta silloin näen sen tilaisuuden jota olen odottanut. Hirnahdan kevyesti ja hypähdän eteenpäin, kierrän kottikärryt ja laukkaan ulos portista Eetu perässäni. Pallo epäröi ehkä sekunnin sadasosan mutta liittyy seuraan ja saa jopa Bertan mukaan. Laukkaamme kohti metsiä ja vaikka huuto kuuluu kukaan ei käänny takaisin, kaikki laukkaavat niin kovaa kun pystyvät ja pukittelevat mennessään. Syvällä puskissa on melko kylmää mutta paksu karva suojelee meitä. Kukaan ei tule löytämään meitä, meistä tulee villiponeja jotka elävät metsässä ja joita kaikki hevoset kadehtivat, meistä tulee voittamattomia. Bertta inahtaa jotakin, se haluaa palata, palata! Hulluko Bertta on? Mutta mitähän sillä on sanottavaa, se on kiltti poni ja kaikki rakastavat sitä. Tuhahdan että palatkoon vaan mutta minua ei saa mukaan, Eetu asettui heti minun puolelleni, olimmehan kuitenkin olleet ystäviä vaikka kuinka kauan ja kumpikaan ei ollut palaamassa. Pallo ei osannut valita, meille oli sama jos jäisi tuon Bertta nynnyn kanssa, oikeat villihevoset eivät palaisi, siispä lähdimme Eetun kanssa ravaamaan poispäin ja Pallo seurasi sillä kukapa haluaisi olla Bertan kanssa kaksistaan pihatossa, okei olihan Bertta kiva ponineiti mutta siitä puutui se seikkailijan luonne. Loppujen lopuksi seurasi jopa Bertta mukana, oho oho. Olimme olleet ulkona jo hyvän aikaa ja Bertta halusi aina uudelleen palata pihatolle mutta seurasi meitä oikeita seikkailijoita sitten kuitenkin. Metsätiellä oli kavionjälkiä mutta ne olivat mitä luultavimmin melko vanhoja joten uskalsimme heittää pienen pukkilaukka ja riehumis session pitkin tietä. Taisimme kuitenkin olla väärässä kavionjälkien iästä sillä edempänä tiellä seisoi isohko ruskea ponitamma jonka selässä istui ihminen, niin ihminen! Tuo bongasi pienen ponilauman pian ja kaivoi taskuaan josta repi esille laitteen jolla se sääti hetken jotakin ennen kuin painoi sen korvalleen. Siitä tuli sellainen fiilis että se ei tarkoittanut mitään hyvää joten lähdin menemään ja Eetu seurasi minua ja laukkasi jopa ohi. Pallokin lähti mukaan mutta Bertta meni tervehtimään suurta ponitamma Fellaa jonka ratsastaja hyppäsi nopeasti alas ponin selästä ja otti Bertan kiinni. Pallokin meni tutkimaan koska Berttaa oli syötetty jollain nameilla. Minä ja Eetu emme kuitenkaan antautuneet vaan lähdimme nopeassa juoksussa kohti tallia, ehtisimme lounasheinien kimppuun ennen muita! Jonna oli se joka huomasi Eetun ja Tohvelin pihatolla heinien kimpussa. Meillä oli vieläkin ponien houkutteluun kauraämpäri ja ponien riimut. ”Ei ne varmaan kauran rapinaa voi vastustaa” sanoin Jonnalle joka nyökkäsi ja heilutti kauraämpäriä. Eetu ravasi suoraan ämpärille ja tunki turpansa kauroihin. Tohveli oli epäileväisempi mutta kun kaveri sai maukkaita kauroja oli Tohvelinkin lähestyttävä. Tietenkin se tuli häätämään Eetua kauraämpäriltä mutta shettis ei halunnut luovuttaa mutta Jonna otti ja talutti pienen ponin pihattoon. Minä annoin Tohvelin hieman maistella kauroja mutta senkin oli aika palata pihattoon. ”Meidän pitäis kai ilmoittaa että saatiin nää riiviöt kiinni” Koko konkkaronkka oli taas aidattuina pihattoon ja vaikka kuinka moni ihminen oli käynyt aidan luona huokailemassa meille. Minua ei oikeastaan kaduttanut, se oli ollut mukava retki ja oli huomattu että Bertta oli huippu nynny mutta olihan se ihan kiva mukana laumassa. Kaksi ihmistä oli tulossa kohti meidän aitausta. Se oli se Eetun ihminen ja minun orjani. Hörähdin kevyesti koska ihmiset pitivät siitä ja kaikki olisi pian anteeksi annettua, ei mun söpöyttä voi vastustaa. Luna ja Tohveli 95HM Sanoja: 605 (1p) Pisteet: 8,5p
|
|
|
Post by Luna on Mar 30, 2016 13:21:16 GMT 2
Pääsiäinen
Toivovat Luna ja Tohveli
Pisteet: 2p Yhteensä:10,5p
|
|
|
Post by Luna on May 31, 2016 22:37:19 GMT 2
Poni karkuteillä
|
|
|
Post by Luna on Jul 7, 2016 10:50:16 GMT 2
Pullea poni
Tohveli näytti tyytyväiseltä elämäänsä laitumella jossa se oli keräännyt itselleen kivan rasvakerroksen. Viimeksi Tohveli oli pullea nyt se oli vain yksinkertaisesti läski, sellainen pallo jonka tikkujalat juuri ja juuri kantoivat sitä. Seisoskelin riimu kädessä portilla ja siinä seisoskellessa minun ohitseni käveli minulle tuntematon tyttö joka käveli hakemaan portin lähistöllä norkoilevaa Wandaa, sillä taisi olla hoitaja, niin kuin miljoonalla muulla ponilla. Lähdin kävelemään kohti ison tarhan tosita puolta jossa ihana läskikasani seisoskeli. Mietiskelin taas sitä kun olin niin pihalla kaikesta, en tunne ketään ja en ole edes aivan varma mitkä ponit täällä tallilla asuvat, no ainakin Tohveli vietti vielä elämäänsä Milan valtakunnassa. Pikku ystäväni antoi hyvänuskoisena kiinni herkkujen toivossa mutta ei se herkkuja saanut, voisi räjähtää jos tuohon vatsaan laittaisi yhtään lisää täytettä. Harjauspuomin ääressä seisoskeli uninen Tohveli joka huiskutteli tasaisesti kärpäsiä pois hännällänsä. Itse olin ottanut hajapakin ulos ja harjailin Tohvelia josta pöllysi erinäistä hiekkaa ja vaikka mitä ryönää jota laitumelta löytyi. Rakas hoitoponini oli likaisempi ja pulleampi kun muistin mutta olihan se vieläkin yhtä ihana. Paraskin puhuja, sillä hetkellä ”ihana” hoitoponini yritti potkaista minua kun nostin sen oikeaa takakaviota. ”Tohveli, E-ii” käskytin ponia joka seuraavalla yrityksellä nosti hitaasti pienen kavionsa. Huokaisin ja puhdistin kavion kaviokoukulla. ”Kuinka sä aina jaksat” puhelin ponille rapsuttaessa sen kaulaa. Lupaa kysyttyäni, kypäräni haettuani ja ponin suitsittuani saatoin suunnata seikkailluille kohti metsikköä. Otin Tohvun ohjat tiukasti käteen ja hypähdin ponin karvaiseen selkään. Tutulla tavalla Tohveli pyörähti mutta tottuneena ponin temppuiluun sain tasapainon ja painoin pohkeet Tohvelin paksuihin kylkiin. Hyvää puoltakin saattoi löytää siitä että Tohveli oli syönyt kahden ponin edestä, en näyttänyt yhtä pitkältä ponin selässä sillä Tohveli oli pieni, okei en minäkään mikään pitkä ihminen ollut mutta en enää yhtä pieni kuin vajaat kolme vuotta sitten jolloin ratsastin Tohvelilla ensimmäistä kertaa. Hyttyset pyörivät meidän ympärillä ja Tohveli hääteli niitä jatkuvasti heilauttelemalla häntäänsä. Minullakin oli varmaan miljoona puremaan ja olimme kuitenkin kävelleet ikuisuuden joten annoin Tohvelille pohkeita. Poni vain nosti päätänsä ja luimisti korviaan sekä nopeutti kävelyänsä ehkä ihan pikkuisen verran. ”Kuules Tohveli” mutisin itsekseni ja jatkoin käskemistä, no ravasihan se loppujen lopuksi. Istuin rentona Tohvelin pienessä pomputtavassa ravissa. Nautin tällaisista köpöttelyistä maastossa joka oli oikeastaan melkein ainoata jota minä ja ponistus touhuilimme tätä nykyä. Aiemmin hyppäsin melko usein Tohvelilla ja kilpailimme useammin, no elämä ei ole kilpailu. Sitä paitsi Tohvelikin taisi tykätä enemmän maastoilusta kun kentällä hyppäämisestä vaikka osasi se olla melkoinen esteponikin, jos halusi. Sopivalle pätkälle saavuttua päätin kokeilla pari askelta laukkaa. Huolellisen valmistelun jälkeen annoin Tohvulle laukkapohkeet, poni riemastui ja kirmaisi pienten pukkien saattelemana kiitolaukkaan. Saatuani tuntumaa poniin annoin Tohvelin laukata hetken rauhallisessa tahdissa ennen kun otin ponin käyntiin. Tohveli hengitti raskaammin, sellaista tapahtuu kun päästää läskin lenkkeilemään. Kävellessä hyttyset palasivat pörräämään ympärille. Miksi, oi miksi en laittanut hyttyskarkotetta päälle. Kävellessä hetken ajan huomasin että emme olleet yksin seikkailulla, pitkän matkaa eteenpäin käveli kaksi hevosratsukkoa. Hevoset kulkivat reipasta käyntiä ja olisivat kohta pois näkyvistä. Tallipihassa liu’uin hitaasti alas Tohvelin karvaisesta selästä. Ratsastushousut olivat taas karvoissa mutta ei sillä niin väliä. Raahasin laiskasti liikkuvan Tohvelin takaisin harjauspuomille josta matka oli lähtenytkin. Otin Tohvelin sinisestä pakista ulos riimun jonka otin käteen samalla kun otin Tohvelin suitset pois ja pitelin ponia kiinni otsaharjasta ennen kun pujotin riimun ponin päähän ja sidoin sen kiinni tallisolmulla. Otin harjat esiin ja harjailin Tohvelia hetken. Tohveli hörähti kevyesti samalla kun Jonna talutti Eetun harjauspuomille. ”Moi” tervehdin. ”Moi Luna” Jonna vastasi mutta keskittyi Eetuun joka kiskoi vähän joka suuntaan samalla kun se ja Tohveli nuuskivat toistensa turpia sulassa sovussa. Hetken juttelu ja harjaustuokion jälkeen oli aika palauttaa Tohveli laitumelle lihomaan. Talutin ponia löysällä narulla. Kävelimme hitaasti kohti lautumia, huokasin ja katsahdin poniin. ”Mä olisin lopettanut hoitamisen niin monta kertaa jos tää paikka ja sä ei olis niin kivoja” kuiskasin, Tohveli tönäisi minua kevyesti turvalla. ”En mä nyt voi lopettaa, ainakaan vielä” Luna ja Tohvu 97HM sanoja: 623 (1p) pisteet: 13,5p
|
|
|
Post by Luna on Aug 14, 2016 13:01:24 GMT 2
Kolme vuotta
´unohtaa vuosipäivän´ kaksitoista päivää myöhemmin ´muistaa vuosipäivän´ "Hups"
Luna ja Tohvs 98HM ja kolme vuotta (+12päivää) Pisteet:15,5p
|
|
|
Post by Luna on Oct 2, 2016 13:32:16 GMT 2
...Ei paljoa eteenpäin
Tasan tarkalleen kolme vuotta ja kaksi kuukautta oli kulunut siitä kun olin saanut itselleni maailman upeimman hoitoponin, Taffeltoff nimisen pienen ja veikeän risteytysponin johon olin iskenyt silmäni jo ensimmäisellä kerralla Vaahterapolussa. Poni oli ollut itsepäinen ja aiheuttanut minulle paljon mustelmia. Siitä huolimatta siitä oli tullut minulle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Harjoittelun ja tunneilla käynnin ansiosta meistä kehittyi hyvä ratsukko joka pärjäsi kisoissakin hyvin. Siitä huolimatta että olimme saaneet kotiin vain yhden sinivalkoisen ruusukkeen olin silti ylpeä jokaisesta suorituksesta, jopa niistä jolloin Tohvu pukitteli kouluradalla tai heitti minut verkassa ja näytin nuhjuiselta kuin mikä suorituksen aikana. Rakastin kaikkia niitäkin kertoja. Myöhemmin en enään käynyt tallilla niin ahkerasti ja ajatus lopettamisesta kävi mielessä lukemattomia kertoja, aina olin silti painanut eteenpäin. Miksi sitten lopettaa nyt kun luottamus poniin oli hyvä eikä se enään kehdannut paljoa temppuilla minun kanssa. Tämä oli kuitenkin sen kerta kun kumitin nimeni hoitajalistasta ja kävin sanomassa toimistossa lopettavani Tohvelin hoitajana. Kyneleissä kävin sanomassa heipat minun rakkaalle hoitoponille paitsi että se ei enään ollut minun. Ylpeänä pystyin kuitenkin sanomaan että olin ollut ensimmäinen joka oli hoitanut Tohvelia ja oikeasti käynyt ponin luona. Kaikesta huolimatta, olihan minulla vielä mahdollisuus palata takaisin, ehkä jopa hoitajaksi. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tohveli ja Luna 99HM
|
|
|
Post by Iitu on May 8, 2017 16:21:09 GMT 2
Ensimmäinen kerta
"Joo, tuu seittemält hakee!" sanoin äidille, joka oli huolissaan minusta ja pamautin auton oven kiinni. Astelin kohti Vaahterapolun tallia. Se on upea ja suuri! Kävelen hitaasti ovien luokse. Avaan toisen niistä ja jään tuijottamaan eteeni aukenevaa tallia. Siellä on hulinaa joka paikassa. Lähden kävelemään yhtä käytävää pitkin ja nään sen... Tohvelin. Se on maailman söpöin poni. Ajantajuni katoaa, tuijotan vain ponia. Menen ponin karsinaan. "Heippa poni" sanon ja taputan ponia selkään. Tohveli nostaa päätään ja katsoo minua. "Mä oon sun uus hoitaja!" kyykistyn kuiskaamaan Tohvelin pieneen pörröiseen korvaan. "Meille tulee vielä kivaa!" supisen Tohvelin korvaan aavistamatta mitään pahaa pikku söpöliinistä. Nousen seisomaan ja suunnistan itseni satulahuoneeseen. Sieltä bongaan Tohvelin harjat ja lähden takaisin Tohvelin karsinaan. Tohveli nosti päänsä ja alkoi töykkiä minua. "Ei Tohveli ei! Et saa herkkua" tokaisen nauraen ja Tohveli lopettaa töykkimisen. Valitsen laatikosta pehmeän harjan ja alan harjaamaan. Tohveli sulkee silmänsä ja laskee päänsä, se nauttii, tiedän sen. Tohvelista lähteekin paljon pölyä sekä karvaa! Onhan nyt se karvanlähtöaika? niin nythän on kevät, että juu on. Vaikka vasta hetken olin Tohvelia harjaillut olin jo ihan karvassa. ^No jaa, mitäs siitä karvasta? Tää on talli!^ mietin ja jatkan harjaamista. "Onneks sain sut hoitohevoseks!" kuiskaan ja rapsutan Tohvelia korvan takaa. "Sua ihanempaa ei löydykkään" supisen ja rapsin tätä harjan alta. Pienestä Tohvelista kyllä kieltämättä karvaa lähti, sillä olin harjannut sitä jo vartin ja edelleen karvaa irtosi. Nyt vaihdoin pehmeän harjan kumisukaan ja alan pyörittämään. ^Tällä sitä karvaa ainakin irtoaa!^ mietin iloisesti hymyillen. Kumisualla irtoaa oikeasti paljon karvaa ja pian karsina on täynnä pieniä karvatuppoja. "Kato Tohvu paljon sult lähtee karvaa!" kiherrän tyttömäisesti ja osoitan maata, joka on täynnä Tohvelin karvaa. Laitan harjan pois ja alan lepuuttaa kättäni Tohvun selässä rennosti. Haaveilen Tohvulla ratsastamisesta ja kuumista kesäpäivistä. Pian kumminkin herään ajatuksistani ja otan kaviokoukun laatikosta. Liu`utan kättäni Tohvelin oikeaa etusta pitkin, mutta poni ei suostu nostamaan kaviota. Kokeilen uudestaan kärsivällisesti. Nyt se nostaa sen! Puhdistan sen kivistä ja moskasta puhtaaksi ja melko kiiltäväksi. Siirryn seuraavaan kavioon, joka on oikea takanen. Liu`utan taas kättäni ja Tohvu nostaa jalan kiltisti heti. Takasessa ei ollut niin paljon moskaa eikä kiviä laisinkaan. Sitten oli vuorossa oli vasen takanen, jonka puhdistaminen meni yhtä ripeästi kuin oikean takasenkin. Nyt on siirryttävä vasempaan etuseen. Liu`utan kättäni jalkaa pitkin. Tohvu ei nosta, vaan puraisee minua. "Ei Tohvu!" tokaisen käskevällä äänellä. Kokeilen uudestaan ja tokaisen napakasti: "Nosta!" ja niin Tohvu nostaa jalan ja saan putsata sen kivistä ja moskasta. "Ei sulle kauvaa voi vihanen olla! Sö oot niin syötävän söpö" sanon iloisesti hymyillen kaviokoiukkua pois laittaessani. "Öm. Tiiätkö kuka Tohvelia hoitaa?" joku tyttö kysyy yht äkkiä. "Tuota mä hoidan sitä" sanon, vaikka en tiedä edes kysyikö tyttö sitä minulta. "Mut sähän oot noin pieni viel" tyttö sanoo epäuskoisesti ja katsoo minua. "Kyl mä Tohvua hoidan ja oon 13 vuotta, mutta vaan tosi pieni kokoinen" sanon hieman loukkaantuneesti. Koitan silti pysytellä rauhallisena ja hyvän tuulisena. "Okei. Mut mä ratsastan sillä kello neljän ryhmässä, että meijän varmaan pitäs pistää Tohveli kuntoon?" tyttö sanoo ja osoittaa kelloa, joka on jo puoli neljä. "Aa juu. Laitetaan vaan" hymyilen. "Ota sä suitse, nii mä otan satulan" sanon ja otan satulan syliini. Kävelen Tohvelin karsinalle ja asetan satulan Tohvelin selkään ja poni koittaa näykkäistä. "Ei Tohveli! Mun kanssa ei leikitä!" kiellän Tohvua ankarasti. Kiinnitän satulavyön molemmilta puolilta kakkosiin, silloin Tohvu näykkäisee minua. "Ei Tohvu! Ei saa!" kiellän ponia taas ankarasti, sillä niin se ei saa tehdä. Kun satulavyö on kiinnitetty on häntäremmin vuoro. Se meni nopeasti ja helposti. Nyt otan suiotset, jotka ratsastaja tyttö on tuonut ja alan laittamaan niitä Tohvulle. Tohvu nostaa päänsä, mutta jatkan yrittämistä ja hetken päästä ne ovatkin jo Tohvun päällä. Tyttö sai tulla kiinnittämään remmit kohdilleen. Laitoin vielä Tohvulle sen suojat, sillä hoito-ohjeissa luki niin. Vihdoin olimme valmiit ja tyttö talutti Tohvun maneesiin. Lähdin seuraamaan Tohvun tuntia ilisin mielin. Tunti meni aika hienosti, joten nyt pääsin riisumaan Tohvun. Tyttö ei tullut mukaani vain jäi puhumaan samalla ratsastustunnilla olleiden tyttöjen kanssa jotain. Sain nyt siis laatuaikaa pienen Tohvu Phvun kanssa. Se oli mielsestäni kaikista ihaninta, kahdestaan tallissa oman ihanan ja jo nyt rakkaan hoitsunsa kanssa! Talutan uupuneen Tohvelin paikoilleen ja riisun siltä hikiset varusteet pois päältä. Vien ne sen jälkeen satulahuoneeseen. Tulen hkisen Tohvun luo. Alan harjaamaan sitä pölyharjalla. Hetken päästä karva kiiltää ja Tohvu on loimea varten valmis pihattoon vietäväksi. Lähden vielä hakemaan fleece loimea ja löydänkin sen nopeasti, tuon samalla harjapaketin pois. Kannan loimen Tohvun luo ja laitan sen sille pälle. Nyt Tohvu on valmis. Irrotan riimunnarun karsinasta ja lähden taluttamaan Tohvua kohti pihattoa. Pihatoilla päästän sen kavereittensa luo. Jään seurailemaan Tohvun puuhia hetkeksi ja samalla otan muutaman kuvan ig:hen, laitan sen otsikolla "Mun oma rakas hoitsu, Tohveli". Kuviin tulee heti kuusi tykkäystä. Olen ylpeä, että sain näin ihanan hoitsun. Tohveli on mulle se oikea! Silloin huomaan kellon olevan jo vartin yli seitsemän. ^Kerkeän juuri sopivasti lakaista lattian^ mietin suunnatessani kohti tallia. Vien ensin Tohvelin riimun omalle paikalleen ja järkkään kamat siistiin järjestykseen. Sen jälkeen menen lakaisemaan tallin hieman pölyisen käytävän. Se sujuikin nopeasti, joten kerkiän järjestellä myös sotkuisesti laitetut työvälineet (kottarit, talikon jne). Sitten kuulenkin jo äidin auton ssapuvan ja menen ulos kamoineni päivineni. nousen auton kyytiin ja alan selittää kaikkea Tohvelista ja tallipäivästäni. Tänään oli suunnattoman kivaa tallilla! Ehkä jo ensi kerralla tapaan muita tallilaisia/tallilla kävijöitä? LOPPU ! Iitu ja Tohveli 1HM // Tohveli asuu pihatossa muiden ponien (+ Riemun ja Naavan) kanssa, mutta leikitään nyt, että se oli tallissa odottamassa tunnin alkua jossain karsinassa. -Mila-
|
|
|
Post by Iitu on Oct 22, 2017 11:30:29 GMT 2
aijaa.com/RXL1ZiHeti ensimmäisellä kerralla harjailin ja puunasin Tohvun. Poni ei kyllä suostunut pihatosta ilman porkkanaa! Kuva on todisteena. Iitu & Tohveli 1 HM
|
|
|
Post by Iitu on Oct 22, 2017 16:05:58 GMT 2
aijaa.com/4wBwY5Puhelin taas kenkkuili, nii en saanu liitettyy tätä kuvaa edelliseen mukaan :/
|
|
|
Post by Iitu on Oct 25, 2017 19:52:57 GMT 2
TOUHUJA TOHVELIN KANSSA Hyppäsin auton kyydistä ja vilkutin äidille hymyillen vaisusti. Hän oli suostunut heittämään minut tallille, sillä en ollut itse jaksanut raahautua matkaan. Hyppelin iloisesti talliin ja nappasin satulahuoneesta mukaani Tohvelin vaaleansinisen riimun riimunarun kera. Heitin reppuni kaappiini ja sitten lähdin kohti ponipihattoja. ^Voi kun Tohveli ei jaksias tänään leikkiä mun kanssa!^ mietin avaten portin, mutta samantein Tohvelin nähdessä minut, se pinkaisi karkuun. Varmuuden vuoksi. Olin saanut Tohvelin loppujen lopuksi kiinni pihatosta ja nyt se seisoi harjauspuomilla asiallisella tallisolmulla kiinnitettynä polkien jalkaansa. Ulkona ei onneksi ollut vielä liian kylmä harjaamiseen, joten päätin käyttää vielä syksyn kaikki lämpimät harjauskerrat ulkona hoitopuomilla harjaten. Kaappasin harjan harjakopasta ja asetin sen käteeni. Liu`utin harjaa pitkin ponin selkää ja likaa pöllähti ilmaan kunnon pilvenä. "Sähän oot piehtaroinu, senkin lurjus" naurahdin huomaten vasta nyt, että poni oli saanut karvaansa kunnon muta kerroksen. huokaisin ja jatkoin harjausta. Pian Tohvelia ja minua ympyröi iso pölypilvi. "Hei sä! Ootko sä Tohvelin hoitaja?" joku takaani kysyi närkästyneenä. "Aaa... ööö... mä? Joo oon Tohvun hoitaja" vastasin hieman hämmentyneenä ja kiepsahtaen ympäri. "Meijän pitäs varustaa se tuntia varten" tyttö sanoi taputtaen ponia. "Okei, noh, tota, ota sä sitset niin mää otan satulan" sanoin ja lähdin kohti satulahuonetta tyttö perässäni sipsuttaen. Nappasin satulahuoneesta Tohvelin satulan ja tyttö otti suitset. Veimme ne hoitupuomille odottamaan ja minä raaputin tytön odotellessa nopeasti Tohvelin pienet kaviot puhtaiksi. "Okei. Laitetaan eka satula" sanoin nostaen satulan ponin selkään. "Joo joo! Kyl mä tiiän ja lakkaa kutsumasta mua sinäksi! Mun nimi on ihan Terhi!" Terhi tiuskaisi. "Okei okei! Ja mä oon Iitu" vastasin. Nyt viiemistään tuo Terhi oli listattu epäystävällisien ihmisten listalle. Kiristin satulavyön kakkosreikiin kovalla puuskutuksella, sillä Tohveli pullisti valtavasti. Seuraavaksi kiinnitin häntäremmin. Terhi oli jo ehtinyt tunkea kuolaimet Tohvun suuhun ja korvien taakse. Huokaisin ja ryhdyin auttamaan häntä. Hetken päästä tyttö istui tyytyväisenä Tohvun selässä ja minä huokaisin helpotuksesta. Tallustin hoitopuomille ja nappasin harjapakin käsiini. Kävelin jollekkin kivelle ja istuuduin. Aloitin harjojen putsaamisen rauhallisin mielin. Hetken päästä kaikki harjat olivat putipuhtaat ja sulloin ne harjakoppaan. Otin harjapakin mukaani ja jätin sen hoitopuomille Tohvelia odottamaan. Itse kumminkin talsin talliin ja taukohuoneeseen. Siellä lösähdin sohvalle ja haukottelin. Taukohuoneessa ei ollut ketään muita ja otin repusta evääni. Kerkiäisin syödä ne ennen Tohvelin tunnin päättymistä. Aukaisin eväsboksini ja aloin syödä eväitä hyvällä ruokahalulla. "Sä saat hoitaa Tohvun ihan yksin, Iitu" Terhi sanoi ivallisesti ja nakkasi ohjat käsiini. ^Jes! Vihdoinkin aikaa kahdestaan Tohvun kanssa^mietin hyvilläni. Lähdin taluttamaan Tohvelia ulos kentällä ja Terhi poistui pajattamaan iloisesti muitten tuntilaisten kanssa. Talutin ponin hoitopuomille ja sujautin riimun sen kaulalle. Aloin riisua ponia iloisesti ja nautin joka hetkestä. Tohvelin riisuttuani sivelin sen hikistä karvaa kädelläni. "Voi sua. Tohveli sä kyllä olet sellanen söpö riiviö" lepertelin ponille. Pussasin sitä turvalle ja silitin sen samettista otsatukkaa. Kohta olisi kumminkin aika hakea ponin fleeceloimi ja pukea se sille päälle. Hain sen ja puin loimen Tohvulle. Talutin Tohvelin pihattoon ja päästin irti. Se riensi laukalla nopeasti muiden luo ja minä suljin portin perässäni kunnolla. Kävelin tallille ja jätin riimun satulahuoneeseen. Hain vielä satulan, suitset ja harjapakin ja vein ne satulahuoneeseen Tohvelin omalle paikalle. Sitten oikin aika heittää reppu selkään ja rientää bussia kohti. Iitu ja Tohvu 2HM
|
|
|
Post by Iitu on Dec 13, 2017 17:49:43 GMT 2
Kiukkupäiväaijaa.com/1bHTJ4Tohveli oli tänään kiukkuisella päällä eikä millään olisi halunnut tulla pois pihatosta. Lopulta mä onneks sit sain sen hoitopuomille, pienen houkuttelun jälkeen kyllä. aijaa.com/pOjSqkLopulta mä sain Tohvun harjattua ja varustettua tunnille. /Joo tiiän meni molemmat aika sotkusiks/ Iitu & Tohveli 3HM
// Hyvin meni! Tämän myötä pääsit tasolle 2. -Mila-
|
|
|
Post by Iitu on Dec 17, 2017 12:50:02 GMT 2
Sekasotku Instagramissa Laahustin talliin ja kopistelin lumet kengistäni. Yöllä oli satanut varmaan 20 cm lunta ja yhä satoi lisää. Onneksi ei ollut ollut jäätä, sillä muuten ulkona olisi hyvin liukasta ja ambulanssin pillit soisivat melkein koko aika. Hyppelin tallin toiseen päähän ja hain satulahuoneesta Tohvelin riimun ja narun. Sen jälkeen kipaisin tallipihan poikki ponipihatolle ja siellä livahdin aidan ali hakemaan Tohvelia. "Tohvuu!" huhuilin pikkuponia luokseni ja samalla muistin piilottaa vaaleansinisen riimun selkäni taakse. Sieltä se tuli oikein ravilla pullamaha hölskyen ja pikkuiset pörrökorvat höröllä. Hymyilin ja nappasin kuvan siitä. Kun pikkuponi oli luonani, se alkoi tutkia taskujani. Sujautin riimun ponin päähän, sitten kun se nosti päännsä ylös. Karvapalleroinen hörähti vaisusti ja lähti kulkemaan perässäni kohti tallia. Tallissa kiinnitin ponin pesukarsinaan ja sitten nappasin söpön selfien instagramiin. Samalla lähetin myös sen kuvan, minkä olin ottanut hieman aikaisemmin Tohvelista kuvatekstin kera. Kuvatekstissä luki näin "Hakemassa mun söpöläistä tarhasta". Olin tyytyväinen itseeni, sillä olin saanut Tohvun hoitsukseni. Selasin ig:tä ja minulle tuli follow-pyyntö. Kurtistin kulmiani ja katsoin sen, pyytäjä oli lunah_. Hyväksyin sen ja pistin itse myöskin follow-pyynnön hänelle. Sain samantien hyväksynnän ja aloin selata tytön sivua. Selasin sitä kauan ja sitten näin ruskean turkin vilahtavan yhdessä kuvassa. Selasin takaisin siihen kohti ja näin tytön naaman ja Tohvun vieressä. Suuni loksahti auki. "Sun vanha hoitaja Tohvu. Se Luna!" kuiskasin orvokinsiniset silmät ymmärryksestä pyöreinä. Lunah_ kävi tykkäämässä molemmista kuvistani ja sitten hän kommentoin toiseen: "Oot näköjään Tohvun uus hoitaja @iitux (:". "Joo olen mä!" vastasin ystävälliesti takaisin. Sitten sain uuden follow-pyynnön. Avasin sen ja katselin sitä hetken. Joku Kiiruska__ oli pyytänyt minua kaverikseen ja hyväksyin sen. Lähetin sille oman pyyntöni ja vastaus tuli saman tein. Aloin selaamaan tytön profiilia. Siellä oli mahdottomasti kuvia jostakin tytöstä ja Bertasta. ^Joku Bertan fani varmaan^ mietin ja suljin puhelimen. Tohveli oli päättänyt ottaa torkut sillä aikaa, kun minä olin puhelimella. Huokaisin ja nappasin kuvan. En jaksaisi vielä postata sitä minnekkään, joten päätin lähteä hakemaan ponin harjoja satulahuoneesta. Kun palasin, oli Tohvua lellimässä se Terhi. "Hei Terhi" sanoin inhoten ja Terhin ja hänen vierellään seisovan tytön katseet kääntyivät minuun. "Heippa vaan Iitu. Mä tässä lellittelen tätä mun hoitoponia" Terhi sanoi ja sisälläni alkoi kiehua. "Niin! Tohvusta tulee Terhin hoitsu" tämän kaveri säesti. "Kiitos Kiira" Terhi sanoi tarkoittaen apua. ^Tuo on siis se Kiiruska^ mietin hieman ärsyyntyneenä. "Voitteko mennä pois MUN hoitsun luota?" kysyin painottaen mun sanaa. "Selvä senkin määräilijä!" Terhi kivahti ja tytöt poistuivat Tohvelin luota muualle. Huokaisin ja halasin Tohvua kaulalta. Otin harjan harjalaatikosta ja aloin harjaamaan sillä ponia. Tohvelin alahuuli alkoi lerpattaa harjan tahdissa. Pian olin harjannut ponin puhtaaksi ja selvittänyt harjan sekä hännän. Tohveli oli nyt kyllä kunnolla puunattu! Irrotin ruunan pesukarsinan naruista ja lähdin taluttamaan ponia kohti tallin ovea. Vein Tohvelin ponipihattoon ja se lähti pukkilaukassa kohti muita poneja, jotkamajailivat pihatossa. Jäin katselemaan ponejen touhuja hetkeksi, sitten lähdin kohti bussipysäkkiä. Lähettäisin sen yhden kuvan Tohvusta myöhemmin Instagramiin. Iitu ja Pullaponi 4HM
|
|
|
Post by Iitu on Dec 22, 2017 21:13:57 GMT 2
Millainen on Tohveli?Aasi Banaani Cotkeva (sotkeva) Dramaattinen Erityinen Fantastinen Gorilla Hauska Ihana Järjetön Komea Läskihkö Monipuolinen Napero Oikukas Porsas Quriton (kuriton) Rakas Sikamainen Taapero Unelias Vikkelä Wauhdikas Xairaannnopee (Sairaannopee) Yhteistyökyvytön (Joskus) Zöpö (Söpö) Äkäinen (Joskus) Örkki Tässä on mun mussukan luonteenpiirteitä kaikissa aakkosissa <3! P.s siinä teille tosi hienoja sanoja xD Iitu & Tohvu 5HM!!
|
|
|
Post by Iitu on Jan 4, 2018 11:45:44 GMT 2
Tohvuruno4.1.2018Pihatossa Tohvu lompsi sadesäälläOlikohan silla sadeloimi päällä?Toivottavasti oliMuuten saataisiin kurainen poniEn jaksaisi millään kuraa harjata, enMut silloin ois pakko, tiedän senMä pihatolle kävelin kädessä riimuYhtä tyttöä moikkasin ja sanoin "Moi, mä oon Itu"Hän esitteli itsensä ja lähti poni perässään tallia kohtiTohvua mä menin metsästämään Tarjosin myös sille porkkanaaTohvu porkkanan otti Ja sitten lähti livohkaanMä sen perässä mutakuoppaan rämmin, inhottavaa!Pian poni kummnkin tallissa seisoiKun se näykkäisi, sanoin "Ei noin!"Harjasin Tohvua takapuoleen päinSitten vielä mahan alta, näinPian oli ruuna puhtoinenIrrotin pesukarsinasta ja pihattoon änginSitten kotia kohti lähdinTohvu oli ihanin tiesin sen!Iitu & Tohvu 6HM!!/Miten noita pisteitä erätään ja miten niitä saa? Pitääks ne merkitä aina, sillä mun omasta määrästä en oo tietonen xD/
// Ei tarvitse itse merkitä, minä itse tarkistan sanamäärät. Eli yli 600 sanan tarinasta saa yhden pisteen, yli 1000 sanan tarinasta 1,5 ja sitte piiitkästä yli 2000 sanan tarinsta 2p. Piirroksesta saa myös kaksi. Ja saatan antaa ns. extrapisteitä erilaisista hoitomerkinnöistä (esim. tosta sun aakkos-jutusta annoin yhden pisteen.) Myös tunneille osallistumalla (ja ne maksamalla) saa 0,5pistettä. Sulla on tällä hetkellä 7 pistettä kasassa. Olet tasolla 2. - Mila-
|
|
|
Post by Iitu on Jul 4, 2018 9:23:13 GMT 2
Tallille taas! 4.7.2018 Olin melkein pyörtynyt onnesta, kun olin kuullut että ihana (?) Tohvu oli palannut Vaahtikseen. En kuitenkaan ollut kerinnyt mennä hoitamaan sitä ennen tätä päivää... Juoksin tallille, -jonne oli väliaikaisesti majoitettu Batakinponiorini Bambang- täysiä. Olin koko aika kaivannut rakasta hoitsuani, Tohvuani. Mutta nyt pääsisin katsomaan taas sitä. Olin onneni kukkuroilla, vaikka ulkona satoikin vettä kuin saavista kaatamalla. Avasin tallin oven ja kävin viemässä kamani kaappiini. Siinä samassa moikkasin Milaa... Hetkinen, Mila oli palannut!! Hymyilin tälle lämpimästi. "Mites Kanadan reissu meni?" Kysyin samalla. "Hyvin hän se" nainen hymähti. Jatkoin matkaani satulahuoneeseen, josta nappasin mukaani Tohvun harjaboxin. Jätin sen pesukarsinan luo ja lähdin metsästämään villiponia varmasti kuraisesta pihatosta. Onneksi Tohvelille piti aina sadesäällä laittaa sadeloimi. Viheltelin mennessäni pihatolle. Otin kahvasta Tohvun sinisen riimun ja riimun narun ja luikahdin portin ali pihattoon. Ja kuten arvasin, tarha oli aivan mutainen ja kurainen. Huokaisin katsellen ympärilleni ja etsien Tohvelia. ^Varmaan pihattotallissa!^ arvasin ja lompsin sinne. Tunkeuduin "verhojen" läpi ja pöllähdin lämpimähköön tiilirakennukseen. Ja siellä se makaili ihan rentona. "Tohvelii" sanoin maiskuttaen ja piilotin riimun selkäni taakse. Poni nosti päätään ja katsoi minuun unesta vielä pöpperöisenä. "Ha ha! Nukuitko sä?" Naurahdin. Kavoin taskustani porkkanan siivun ja ojensin sitä Tohvelia kohti. "Noh, tulotketko sä?" Kysyin ja juuri sillä hetkellä ruuna nousi, ravisteli itsestään purut pois ja lähti löntystämään minua kohti. Tohveli nappasi suuhunsa porkkanan palan ja oli lähtemäisillään karkuun, kun minä sujautin riimun ponin päähän. "Kiikkiin jäit!" Naurahdin voitonriemuisesti ja lähdin taluttamaan sadeloimella varustettua ponia tallia kohti. Tohveli oli tullut suosiolla pesariin, sillä oli tiennyt, että nyt pääsisi lämpimämpään talliin. Vaikka oli kesä, vettä satoi kaatamalla ja oli vain 14 astetta lämmintä. Kiinnitin Tohvun riimusta pesarin "naruihin" ja aloitin loimen riisumisen. Pian olin saanut kaikki remmit auki ja enään tarvitsi vain "kerätä" loimi pois Tohvelin selästä. Ja niin minä tein. Keräsin loimen kasaan ja nostin sen pois ponin selästä. Loimen alta paljastui ihanan kuiva ja puhdas Tohvun selkä. Samassa huomasin, että poni oli pyöristynyt toden teolla! "Jaahas, ootkos sä ollu laitsalla?" Tuhahdin kärttyisenä. Siinä sitten oli liikuttamista, jotta saataisiin kaikki liika pois. Onneksi Tohvu ei tänään ollut siellä, sillä siinä sitten pyöristyisi vieläkin enemmän. Tein nopean johto päätöksen. "Tänään sä joudut juoksutukseen!" Julsitin hymyillen viekkaasti. Tohvu ei reagoinut siihen suoraan sanoen mitenkään, huokaisi vähän vain. Otin Tohvelin harjapakin esille, kaivoin sieltä sopivan harjan ja aloin harjata Tohveli-palloa. Ruuna luimisti korvansa ja alkoi polkea etujalkaansa mielen osoitukseksi. "Ei Tohvu!" Kielsin ponia näpäyttäen sitä jalkaan pienesti. Ruuna lopetti ja asettui kohtaloonsa. Jatkoin harjaamista vihellellen rennosti. Kun pääsin jalkoihin, sisältäni pakeni kauhun voihkaisu; "Voi! Sun jalat on täynnä mutaa!" Huokaisin turhautuneena. Päätin ottaa vesiletkun käyttöön. Avasin hanan ja katsoin siitä sopivan lämmön ja aloin huuhdella jalkoja. Jouduin hinkkaamaan osaa vähän, mutta muuten muta lähti hyvin. Tohveli nosteli jalkojaan aina välillä, mutta kielsin sitä. Suljin hanan, kun kaikki jalat olivat puhtaita ja kuivasin ne. Katsoin kaviot, mutta niissä ei ollut melkein mitään, sillä suurin osa oli lähtenyt pesussa pois. Jätin Tohvun hetkeksi siihen ja lähdin etsimään satulahuoneesta juoksutusliinaa. Löysin sen pian ja lähdin takaisin ruunan luo. Laitoin Tohvelin harjapakin siististi sivuun, jotta tämä olisi muillekkin siisti, kuten minulle oli, kun tulin. Klipsautin juoksutusliinan kiinni Tohvelin riimuun ja irrotin sen pesarin naruista. Maiskutin Tohvelin liikkeelle ja se lähti kuuliaisesti seuraamaan minua. Talutin Tohvelin ulos ja huomasin, että sade oli lakannut. En silti menisi kentälle, sillä se olisi varmasti aivan hiekkalöllön peittämä. Avasin maneesin oven viheltäen. Siellä oli tunti käynnissä, joten minulle ja Tohvelille sai riittä pienehkö alue maneesin päädyssä. Tutkittuani hetken raippoja, löysin juoksutusraipan. Otin sen mukaani ja päästin Tohvelin kiertämään ympyrää. Heti alkutekijöiksi se alkoi takkuamaan minua vastaan. Se pysähteli ja jäi muka kihnuttamaan jalkaansa. Kun se teki tempun kolmatta kertaa, huiskautin raippaa ilmassa. Se sai Tohveliin vauhtia ja se alkoi tallustaa puoliravia. Annoin hieman lisää liinaa ja ruuna lähti lönkyttävään raviin. ^Hyvää verkkaravia!^ ajattelin. Annoin Tohvelin ravata pitkään hidasta ravia, sillä poni ei ollut muutamaan päivään ollut liikutuksessa, joten sillä kestäisi vertyä pidempään, mitä jollain huipputreenatulla puoliverisellä. Kun Tohveli oli ravannut 10 minuuttia, vaihdoin suuntaa. Annoin Tohvelin kävellä hetken toiseen suuntaan ja sitten ravata hidasta ravia n. 10 min. Sen jälkeen aloitin kunnon harjoitukset. Annoin lisää liinaa ja maiskautin pari kertaa. Siitä Tohvu alkoi ravata reippaammin. Vahdoin suuntaa usein, jotta ruunan pää ei menisi sekaisin. Lopulta annoin liinan valua täys pitkäksi. Tohvu ei ymmärtänyt tehtävää ja alkoi ravata kovempaa. Maiskautin ja huiskautin raippaa vähän ilmassa, silloin Tohvulla taisi välähtää. Se nosti hyvä tempoisen laukan, mutta pian se alkoi viskoa peräpäätään ilmaan. Katselin Tohvun hullaantunutta menoa naurua pidätellen. Näytti hauskalta, kun todella pyöreä (oikeastaan jopa läski) poni viskoi takapäätään niin, että koko maha höllyi. Aloin kerätä liinaa, jolloin Tohvelin oli aina vain vaikeampi ja vaikeampi laukata. Pian sen oli pakko luovuttaa ja hidastaa käyntiin. Vaihdoin suuntaa ja päästin liinan pitkäksi. Tohveli tajusi homman heti ja lähti laukkaamaan. Laukka alkoi kiihtyä ja kiihtyä. Tohveli laukkasi hetken kovaa, mutta sitten aloin keräillä liinaa. Tohveli hidasti käyntiin. Lähdin tekemään loppuverkat maastoon. Tallissa harjasin sen perusteellisesti ja katsoin kaviot. Sitten vein Tohvelin tarhaan. Otin riimun pois ja silloin Tohveli lähti pukkilaukalla pois. Hymyilin ja luikahdin pois sulkien portin tiiviisti. Kuvasin sitä hetken ja julkaisin videon Instagramissa, omalla tililläni kirjoituksella "Ihana rakas <3!". Sitten lähdin viemään Tohvun kamoja pois, moikkasin Milan ja lähdin kohti kotia. Oli ollut ihana päivä taas tallilla! //Huomatkaa molemmissa kuvissa kuinka läski Tohveli on xc Pisteet: 1p+2p+2p=5p Yhteensä: 12p Iitu ja Pikkupeppu 7HM!
|
|
|
Post by Iitu on Jul 12, 2018 7:38:08 GMT 2
Halihetkiä10.7.2018 Olisko tuosta kuvasta Päiväkirjan kanneksi? Jos siis vielä pidetään. Jos ei niin, olkoot vaan täällä roikkumassa xd Pisteet: 2p Yht. 14p Iitu ja Poni 8HM!
|
|
|
Post by Iitu on Aug 3, 2018 8:57:44 GMT 2
Tohveli lukuina 13 - Ikä 2005 - Syntymävuosi 1.1 - Syntymäpäivä ja - kuukausi 99% - Pukittaa näin varmasti edes yhden kerran tunnin aikana 1% - Mahdollisuus ettei pukita 2% - Mahdollisuus, ettei keksi jotain tunnin aikana 109 - Säkäkorkeus 60 - Maksimi hyppykorkeus 1000000000000000000000000000000000% - Ihana ja rakas 200% - Outo 15-102-0052 - Virtuaalihevosrekisterinumero Liian täydellinen edes luokiteltavaksi :3!/Juu-u, saaks täst ees pisteitä xdd? // Jos mä puolikkaan tästä annan -Mila-Pisteet: 0,5p Yhteensä: 14,5p Iitu ja Pilkkupeppu 9 HM!
|
|
|
Post by Iitu on Aug 18, 2018 11:42:31 GMT 2
Namit! aijaa.com/VJmyt8! Päikyn kansi taas uudistukseen ! /Piirsin tätä oikeesti päivän ja sit väritin tätä kolmena päivänä xc/ Pisteet: 2p Yhteensä: 16,5p
Iitu ja Tohvu 10 HM! Iitu ja Erkko 1 HM!
|
|
|
Post by Iitu on Aug 18, 2018 13:53:46 GMT 2
Riekkumista Tallille pyöräilin taas Satulahuoneesta Tohvun riimun hain Näin otetaan poni kiinni, katsokaas Houkuttelin namulla ja pian sen kiinni sain Pikkuponin puomille talutin ja kiinni sidoin Tohvulle sanoin "Nosta" ja ylähuulen se nosti Palkkasin ponin namilla, joita Tohvupa varten ostin Maneesiin Tohvun talutin Mutta se vapaaksi halusi Maneesin oven suljin ja silloin Tohvu iski Se itsensä vapaaksi veti Silloin käskin "Tänne nyt heti!" Tohvupa ei namista piitannut, vaan vapaus voiton vei Olin ihan että ei ei ei! Tohvun nurkkaan ajoin Vasta silloin pikkuponi kiinni antoi "Noin ei tehdä" sanoin Loppu maastakäsittely hyvin meni Tohvu pyydetyn kyyliaisesti teki Mentiin vielä maastossa käymään Samalla tuumin 'Palleron perään pitäisi talvella laittaa reki' Maaston jälkeen puomille suuntasimme Siellä Tohvun puunasin kiiltäväksi Silloin se kiilsi kuin tähti Sitten Tohvelin pihattoon heitin Temppuilua Eräänä päivänä älynvälähdyksen sain Pihatosta nopeasti Erkon hain Harjasin nopeasti kiiltäväksi karvan Ja sitten suuntasimme maneesiin, ohi tarhan Erkko ihan hämillään oli, kun maneesissa sille pitkän narun päästin Sitten julistin "Tänään temppua treenataan!" Otin namin ja sitä Erkko kohden ojensin Temppu hetken treenasimme Pian Erkko osasi sen jo käskystä melkein "Nosta" käskin ja Erkko ylähuulta nosti Olin tyytyväinen siihen Päätin et treenit tältä päivältä loppua sais Huomen uudellee uudelleen vast Tarhaan Erkon suoraan vein Lopuksi harjat satulahuoneeseen asettelin Pisteet: 0.5 + 0.5 Yhteensä:? /Paljonkos tästä saa pisteitä?/
Iitu ja Höpsö 11 HM! Iitu ja Erkko 2 HM!
|
|