|
Post by Luna on Dec 16, 2013 21:27:52 GMT 2
Tarkailtu...(Luukku 14)
Lumisade tuprutti taivaalata mutta silti oli ihmisiä liikkeessä. Tuollakin on yksi tyttö, Luna Vuori. "Oh, häntä ei ole tarkatettu" Hiivin tytön perässä. "saa nähdä onko hän kiltti"
"Hui, mikä rasahdus tuolla kuului" ajattelen kuullessani pienen äänen. Ei kai kukaan seuraa minua, mutta ketään ei näy eikä tuohon lehtikasaan mahtuisi kun tonttu...
"Herran jestas, tyttöhän meinasi huomata minut" hiivin entistä huomaamattomammin, minä en aio jäädä kiinni!
Kävelen sisälle talliin, minulla on ahdistava tarkkailun tunne mutta siitä huolimatta jatkan Tohvelin karsinalle, poni nuokkuu paikallaan. "Hei kultu" tervehdin sitä astuessani karsinaan. Taputan ponia kaulalle ja kaivan taskusta porkkanaa. Katson ettei kukaan näe. Nostan Tohvelin etujalkaa ja ojennan porkkanaa jalkojen välistä, samalla toistan sanaa "kumarra". Menee aika hyvin, ollaanhan me salassa treenattu...
"Vai tällaista peliä, en minä vielä sitä pahaksi leimaa ei ole mitään pahantahtoista"
Luna + Tohveli 45HM
PS. joo, tuli lyhyt
|
|
|
Post by Luna on Dec 19, 2013 14:51:16 GMT 2
Maastoesteitä!!! (luukku 15)
Tuntui kun olisimme jo tehneet kaikkea Tohvelin kanssa, hypäänneet, menneet kolulua ja paaaaaljon muuta. "hetkinen, olinmme kyllä hypänneet mutemme maastossa, irtohypytyskin oli jäänyt välistä" tajusin. Reippaasti kävelin tallin konttoriin mutta ovella aloin miettiä uskaltaisinko kuitenkaan. Henkäisin ja astuin sisälle konttoriin. "Oliko asiaa" kysyi Mila. "niin, siis onko tallilla maastoesterataa?" kysyin nopeasti. "Kyllä, ja saat mennä sinne hypyttämään Tohvelia mutta kierrä isoimat esteet" vastasi Mila. "Joo" vastasin hymyillen.
Vihdoin pikkusählä oli saanut kampehet niskaan, ei ollut niin helppo homma kun poni koko ajan keräsi herkkua ja sähläsi. "Nyt pääset pukamaan turhaa enrgaa" tokaisin ponille laittaessani martingaalia hyvin. "Noniin" tokaisin laittettuani niin martingaalit kuin suojatkin ponille. Talutin Tohvelin kentälle jossa nousin pirtsakan ponin selkään. Tohvelin mielestä jalustimien säätö kesti liian kauan joten se rynni jo liikkeelle. "Pysähdypäs" kinusin ruunalta hidastaessani sitä, vihdon sain sitten jalustimet sopiviksi ja eikun menoksi.
Kun oltiin kentällä lämmitelty saatoimme lähteä kohti metsää. Tohvelilla oli kiire ja poni juoksi kuin viimeistä päivää. Hidastin Tohvelia rauhalliseen raviin ja käännyimme maastoradalle. Tohveli näki ensimmäisen tukin jo kaukaa ja lähti laukkaamaan sitä kohti, pidätin ponia mutta kovin paljon se ei auttanut. Nousin hypyn ajan kevyeeseen istuntaan ja Tohveli liisi esteen yli. Taputin ponia kaulalle ja hidastin hieman ryntäystä, seuraava este oli suuri, turhankin suuri. Sain vastahakoisen Tohvelin kiertämään esteen. Seuraavat viisi estettä olivat pieniä lukuun ottamatta vesihautaa, joka kylläkin tällä säällä oli jäähauta.
"Vielä kasi estettä" ajttelin meidän ollessa radan loppupuolella. Tukki joka oli seuraavan tuli esille mutkan takaa. Tohveli laukkasi kovempaa ja en oikeein saanut pidäteltyä sitä. Kiisimme kohti estettä mutta ponnistushetkellä Tohvelin takajalta liukuivat sivulle. Jotenkin se hyppäsi kuitenkin tukin yli ja pystyin huokaisemaan. Viimeinen este saisi jäädä välistä kun ei sitä koskaan tiedä.
Palasin tallille mukanani hikinen poni, nostin siltä satulan pois ja laitoin fleece loimen selkään. Menin ponin kanssa ulos ja ponnistin itseni Tohvelin selkään. Kuljeskeltiin kentällä käynnissä ja sitten vein Tohvelin talliin jossa olikin jo heinät odottamassa.
Luna ja Tohvu 45HM
// Kyllähän meillä tosiaan se maastoesterata on, mutta näin talvisin se on ns. lomalla. Mutta eipä tuo haittaa vaikka siellä kävitkin.
|
|
|
Post by Luna on Dec 20, 2013 12:38:25 GMT 2
Paras lääke (Joulukalenterin luukku 16)
väsyttää ja oli on hirveä. Kuumemittari piipittää. Äiti tulee huoneeseen ja ottaa mittarin käteensä. "Voi Luna, sinulla on kuumetta" hän toteaa. "Voidko kuidenkin meddä tallille" kysyin nuhaisena. "Ei tule kysymykseenkään" hän huudahtaa.
"Tässä ruokaa, lähden nyt asioille ja palaan muutaman tunnin päästä" sanoo äitini. "Doo, yridän nukkua" vastaan. Hän kävelee alakertaan ja kun kuulen oven kolahtavan kiinni hyppään sängystä. Minua huimaa mutta kaikesta huolimatta pukeudun. Kävelen alakertaan ja avaan lääkekaapin. "Panadol, se taisi toimia kuumeeseen" mietin ottaessani lääkettä esille. Katsomatta annostusta vedän pillerin veden kanssa alas.
Kävelen kohti tallia, matka ei ole ikinä ollut näin raskas. Vihdoin pääsen perille, kävelen suoraa päätä Tohvelin luo. Avaan karsinan ja menen sisään. "Moikkga boni" tervehdin Tohvelia. Tohveli tulee nuuskimaan minua ja sitten se nuolee käsiäni. Taputan sitä, kaikki vaiva on kyllä tämän arvoista. Minulla ei ole enään niin paha olo mutta kunnossa en ole. Istun karsinan seinää vasten ja Tohveli laittaa päänsä minun syliin. "Tulin ihad vaid sindun vuoksi" kuiskaan. Tohveli nuolaisee minua naamasta, on niin ihanaa istua karsianssa ponin kansaa. Tohvelilla on loimi, riisun sen ja kääriydn lämpimään loimeen, väsyttää.
Herään, voi että kello on paljon. Nousen ylös ja kiiruhdan viemään loimen paikalleen. Juoksen kohti bussipysäkkiä, yleensä en käytä bussia niin paljon mutta nyt on PAKKO. En halua jäädä kiinni...
Luna ja Tohveli 57HM (joo, viime kerroilla oli noi HM merkkaukset täysin päin mäntyä...)
|
|
|
Post by Luna on Dec 20, 2013 13:16:38 GMT 2
Halihetki (luukku 17)
yritän kuroa umpeen näitä rästiluukkuja L & T 58HM
|
|
|
Post by Luna on Dec 20, 2013 16:32:26 GMT 2
Tohvelin toiveet (luukku 18)
Tänä vuonna tahdon & tarvitsen -PAAAAAAAAAAAAAAAAAAALJON ruokaa -Ultrakevyen satulan -Vapautus kuolaimista -Uusi riimu (sininen tai turkoosi) -Suosiota tammojen keskuudessa -Vähemmän tuntityötä -Myös loimi kaulakappaleella olisi kiva kun silloin ei tulisi kylmää sadetta kaulaan. -Riiviöponin käsikirja 2
En ole ollut kiltisiti mutta lahjat minä ansaitsen kun olen raatanut tunneilla ja sietänyt sitä ruskea hiuksista pöljää (joka on vähän väliä ihan mukava)
Tohveli (ja Luna 59HM)
|
|
|
Post by Luna on Dec 21, 2013 9:23:17 GMT 2
Laukkaa lumessa(luukku 19)Tohvu ja Luna 60HM
|
|
|
Post by Luna on Dec 21, 2013 10:00:20 GMT 2
Tilannekatsaus (Kalenterin kahdeskymmenes luukku)
Luukku 1: Valmistautumista koko hössäkään ja tietenkin uusia varusteita Luukku 2: Karsina oli ansainut "joulu lookin" Luukku 3: kaikessa kiireessä taas kuva Luukku 4: Aiemin aloitettu tarina joka oli kirjoitettu hyvin vähällä inspiraatiolla Luukku 5: Oman nerokuuteni vuoksi poistin lähes valmiin tarsinan niin sitten laitoin pelkiä lyijäri kuvia Luukku 6: Itsenäisyyspäivän maasto itsepäisellä ponilla Luukku 7: Harjoiteltiin Rivellerin kisoihin... Luukku 8: ... sitten kisattiin (Ristikko: 3/10 40-50cm: 11/13) Luukku 9: Semmone vuoden tuntiratsu "kunnia" hommeli (omapas tarkka selitys) Luukku 10: Jouluinen runo Luukku 11: Kun on tulut kirjoitettua painajainen ja sitten kakkonenkin niin oli hyvän unen vuoro Luukku 12: Pitää äkkiä keksiä jotain!!! Luukku 13: Poniagilityä kuvassa Luukku 14: Tontun mielipiteitä Luukku 15: maastoesteitä TALVELLA (joo, ei ollut ajatus mukana) Luukku 16: Sairaankin tallille, autaakohan se kuumeeseen? Luukku 17: omasta mielestä onnistunut kuva Luukku 18: Mitä antaa Tohvelille lahjaksi Luukku 19: sama kun 17
|
|
|
Post by Luna on Dec 22, 2013 14:08:07 GMT 2
Joululaulu (Luukku 21) Joulu on taas, joulu on taas. Kupit täynnä kauraa, Joulu on taas, joulu on taas. Kupit täynnä kauraa, nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen kauraa. nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen kauraa. Joulu on taas, joulu on taas voi kuinka meil on hauskaa. Joulu on taas, joulu on taas voi kuinka meil on hauskaa. Ponella on, poneilla on aamusta iltaan hauskaa Ponella on, poneilla on aamusta iltaan hauskaa täällä on oikea laulu (ja perässä muuta joululaulua) Tohveli ja Luna 62HM
|
|
|
Post by Luna on Dec 23, 2013 15:29:07 GMT 2
Isosiskon kauhu (luukku 22) Mikä olisi pahempaa kuin pikkusisko tallilla, ei vanhemmat eivät tajua että Maya ei vaan kuulu tallille. Mutta jos se on ainoa keino...
"Minne me mennään" kysyi Maya ainakin tuhanetta kertaa. "Tallille tommpeli" vasasin ainakin tuhannennen kerran
Viisi minuuttia myöhemmin: "Minne me mennään" kysyi Maya ainakin tuhanettaensimmäistä kertaa. "Tallille tommpeli" vasasin ainakin tuhannennenyhden kerran. "Miksi me mennään sinne" jatkoi Maya kysymistä. "Koska minä haluan" vastasin. "Miksi sinä haluat?" "No arvaa" tokaisin "hm... tykkäät lannan lemusta" vastasi Maya kaikkitietävästi. "Turpa tukkoon kakara" räyhähdin vihaisena.
Nousimme bussista kaikessa hiljaisuudessa. "Arvaa mitä?" kysyi Maya "No?" utelin. "Mä haluun RATSASTAA" ilmoitti Maya. "Mitäh!?!" älähdin. "Saanko?" hän kysyi. "En ole ihan varma..." "Kiltti" sanoi Maya katsoen minua "säälittävä koiranpentu" ilmeellä. "No ei meillä taida olla aikaa mutta muuten, kai..." vastasin. "Jes"
Maya kertoo: Luna oli suostunut, saisin ratsastaa oikealla ponilla. Kävelimme turhan pitkään ja minun oli vain pakko "Milloin ollaan perillä" marisin "No, ei ainakaan vielä" Luna totesi. "Yök täällä haisee" kivahdin tuntiessani kakan tosisuper ällön hajun. "se on sekoitus hevosta ja lantaa" totesi Luna rauhallisesti. "Hyi" mumisin niin hiljaa ettei Luna kuulisi.
Kävelimme talliin jossa Tohveli ei ollut. "Noniin Maya pääset kantamaa kaurasankoa" totesin pienelle tytölle joka nyökytti päätään. Hain sangon jonka pohjalle kaadoin hieman kauraa, sitten ojensin sangon Mayalle, tyttö otti sen käsiinsä. Kävelimme tarhalle jossa Tohvu ja Milo riehuivat. "kun avaan portin menemme sisälle ja sitten saat ravistella sankoa vähän, ok" opastin. "Joo" vastasi Maya. Portti auki, me sisälle, sangon ravistelua ja ponit ovat vips täällä. Sitten onkin helppoa otta Tohveli kiinni. Ponit ovat syöneet kauran mutta eihän Milo halua lähteä vaan yrittää Tohvelin mukana ulos. "Mene edeltä niin et jää jalkoihin kun nämä kaverukset haluavat olla yhdessä" käskin.
Seisoin aitauksen ulkopuolella ja katsoin kun Luna talutti sen Tohvelin ulos ilman että toinen heppa seurasi. Ei näyttänyt kovin vaikealta. Luna sanoi että nyt vietäisi poni talliin ja lähdimme kävelemään mutta sitten näin mailman ihanimman hepan, sillä oli vaalean punainen puku ja sitä talutti vaaleahiuksinen tyttö. Minä menin niiden luo. "Luna haluan ratsastaa tolla" Sanoin osoittaessani pilkkuponia.
"Pepillä?" järkytyin "Niin" sanoin Maya päätäväisesti. "Ei se..." aloitin "Se ei nyt jaksa mutta voit silittää sitä" puuttui Juulia keskusteluun. Maya sai silittää Peppiä ja oli tyytyväinen.
Luna ja Tohveli 63HM (sekä Maya)
|
|
|
Post by Luna on Dec 23, 2013 17:59:43 GMT 2
Joulun odotus (luukku 23)
Lahja paperin rapina täyttää koko talon, kaikki paketoivat lahjojaan kun Maya on mummilla, pikkuinen katsos uskoo joulupukkiin. Omaan listaansa Maya kakara lisäsi vielä Pepin mutta luulen... OLEN VARMA ettei Maya saa Peppiä lahjaksi, ei Julia siitä luopuisi. Paketoin vielä viimeisen lahjan, Tohvelin lahjan. Hiaasti ajatus tallitomasta päivästä alkoi tuntua kauhealta mutta en millän olisi jaksanut. "Voiko joku ajaa minut tallille" huusin nousematta pöytäni äärestä. Kuulin askelia portaissa ja isäni tuli huoneeseeni. "ai tallille, taas?" hän uteli. "Niin" vastasin. "Saat kyydin sinne ja takaisin jos puoli tuntia rittää... Tuolta löytyy semmoinen sekokuva L and T 64HM PS. en nyt voi kovin panostetuksikaan kutsua...
|
|
|
Post by Luna on Dec 25, 2013 11:02:33 GMT 2
Hyvää Joulua T. Tohveli ja Luna (Luukku 24)
Tohvu ja Luna 65HM
|
|
|
Post by Luna on Dec 30, 2013 11:34:36 GMT 2
Hetki elämässä
Istuin Tohvelin satulassa, olimme menossa rennolle maastokävelylle. Kun iso koira taluttajineen tuli esiin metsästä
Mitä näit Näin suuri kokoisen koiran joka murahteli pahanenteisesti, katse suuntautui erityisesti teräviin hampaisiin. Omistajan ilme oli tuskastunut koiran käytösestä. Näin myös Tohvelin, koiraan suunnatut korvat näkökentässäni. Näin myös talvisen maiseman, lumenen metsä ja ehkä hieman jäätynt tie.
Mitä kuulit Koiran matalan murinan, Tohvelin hermostuneen hengityksen ja ponin tömistelyn. Oman jännityneen henkäilyni sekä tietenkin omistajan tuskastuneet käskyt.
Miltä tuntui Jännittävältä tavallaan kamalalta, en tienyt miten Tohveli reagoisi ja jos koira hyökkäisi niin ehtisikö ponini pakoon?
Mitä sitten kävi Tunsin kuinka Tohveli jännitti itsensä ja sitten poni laukkasi pukitellen pois. Minähän olin pian hangessa.
66HM ala Luna&Tohvu (vähän kökkö, mutta sain ihme inspiraation)
|
|
|
Post by Luna on Jan 9, 2014 15:58:29 GMT 2
9.1.2014Kurjaakin kurjempi koulupäivä oli vihdoin ohi ja läksytkin olin tehnyt. Eikun tallille. Pakkasin kypärän, ratsatushanskat ja chapsit laukkuun. Kaivoin esille ratsastushousut ja hupparin. Vedin villaleginsit jalkaan ennenkuin uskalsin laittaa ratsastushousut, seuraavaksi otin sukat ja vedin ne housujen päälle. Puin päälle hupparin ja kiiruhdin alakertaan. Pistin ratsastuskengät jalkaan ja takin päälle. Otin vielä pipon ja hanskat. kauhea kakkalaatu Näin bussin jo hyvssä ajoin, viitasin ja bussi pysähtyi. Nousin kyytiin ja leimasin lippuni. Istahdin bussin perälle. Katselin maisemia. Kesken matkaan kyytiin nousi tuttu Vaahtislainen, Nona. Tyttö näki minut ja vilkutti, tein samoin. Nona istui viereeni. "Hei" tervehdin. "Ai, moi Luna, menossa tallille mitä ?" kysyi Nona "Joo, sinnehän minä" vastasin hymyilen. "Minä myös sekä Iiris" sanoi Nona. Haikeana lähdin kävelemään tallia kohti. Tulin tavarat vietyäni Tohvelin luo. Astuin ponin karsinaan, Tohveli nuuski käsiänija hörähti pehmeästi. Otin ovesta sinisen riimun ja sidoin Tohvelin löysällä narulla kiinni karsinassa. Halasin Tohvua ennen kuin menin noutamaan Tohvelin harjoja. Kävelin satulahuoneeseen ja otin mukaani Tohvun sinisen pakin, palsin rakaan hoitsuni luo. Jätin pakin oven ulkopuolelle ja astuin sisälle karsinaan. "Moikka poni" sanoin Tohvelille, poni käänsi päänsä kohti minua. Kävelin Tohvun viereen rutistin ponia oikein kovaa, että Tohveli on ihana. Päästin käteni ruunan kaulasta ja kävelin ottamaan harjan pakista. Otin kumisuan ja harjasin Tohvelia. Näin kaksi tyttöä jotka itkivät, tunnistin heidät Hannaksi ja Anniksi. Mitä oli käynyt, ai niin Bawka ja Didi myytäisi. "Onneksi Mila ei myy sinua" mumisin Tohvelille. Jatkoin harjausta, Tohveli käytäytyi malikaasti. toinen ei-niin-hieno otos Noin, poni oli harjattu joten varusteet niskaan ja menoksi. Hain suitset ja satulan satulahuoneesta. Aloitin satulalla, nostin sen Tohvelin kaulalle, liu´utin sen paikaleen. Tarkistin huovan molemilta puolilta, Sitten kiristin satulavyötä, siitä Tohveli EI tykänyt, ruuna yritti purra minua ja siitä sai kuulla kuniansa. Seuraavaksi sähläsin suojien kanssa, ne olivat väärissä jaloissa ja korjasin ne oikein. Tyytyväisenä katsoin Tohvun suojilla peitettyjä jalkoja. "Noi suojat on muuten väärin" Markus naurahti. "Joo tiään" tuhahdin asetuessani suojaan Tohvelin taakse (viitaus syysjuhliin 2013). Turhautuneena korjasin suojat ja tarkailin että Markus pysyi mahdolisimman kaukana. Otin Tohvelin kylmät kuolaimet käsiini, lämitin niitä ennen kuin tungin ne ponin suuhun. Laitoin leukaremmin ja turparemmin, poni alkoi olla valmis. Vielä omat kampeet. Talutin Tohvelin maneesin isoista ovista sisään. Maneesi oli viileä ja suuri yhdelle pikkuponille ja hänen ratsastajalleen. Talutin Tohvelia rauhassa kohti maneesin keskustaa. Muutaman askeleen päässä kaarosta Tohveli kiskaisi ohjat kylmistä käsistäni. Tutum, tutum. Poni laukkasi. Se laukkasi C päätyyn jossa Tohveli teki äkkipysäyksen. Sieltä Tohveli laukkasi hujasti pukitelen kohti toista päätyä jossa se pyöri ympäriinsä. "Tohveli, kauhea riiviö" karjuin, maneesi toisti sanani kaijulaan. Poni vähät välitti sanoistani. Tohveli laukkasi pää korkealla ja yhtäkkiä ohjat jävät ponin jalan alle. Tohveli kompuroi ja pysähtyi, käytin tilaisuutta hyväkseni ja pinkaisin Tohvelin luokse. Nappasin ponia ohjista ja talutin sen takaisin kaartoon. Tarkastin että poni oli kommeluksesta huolimatta kunnossa, olihan se. Nostin ojat Tohvelin kaulalle,laskin jalustimet ja kiristin vyötä, poni luimisti korviansa sekä otti muutaman askeleen. "Prr poni" sanoin ja tungin jalkani jalustimeen, hypähdin Tohvelin selkään ja kiristin satulavyötä selästä käsin. Jalustimia lyhensin muutamalla reiällä ja valmista. Painoin pohkeeni Tohvelin kylkiin ja poni nytkähti eteenpäin. Annoin Tohvelin kulkea löysin ohjin. Hetken päästä keräsin ohjat käsiini ja hoputin ponia reippaaseen käyntiin. Hetken päästä pyysin ponilta ravia. Se ravasi reippain askelin, kevensin ravin tahtiin. Tohveli kiihdytti, annoin pienen pidäteen joka ei menyt läpi. Tohveli nosti laukan ja pukitti, en pudonut mutta horjahdin ikävästi. joo,tiedän. se on väärin päin tai ainakin puoliksi Vedin Tohvelin pään ylös, pyysin uudestaan ravia. Ravi meni tällä kertaa paremin. Käänsin Tohvun päätyympyrälle ja jatkoin samaa joka kieroksella. Kohta vaihdoin suunnan ja kokeilin ympyröitä toiseen suuntaan. Hyvin meni!!! Laukkaa en viitsinyt vääntää joten lähdinmme maastoon loppukäyntejä varten. Olimme juuri lähdössä kohti metsää kun kuulin huudon. "Hei, Lunaa" huusi Lispe. "Niin?" kysyin tytöltä. "Minä ja Huhu ajateltiin mennä alkukäynit maastossa" Lispe selitti. Kuljimme Lispen ja Huhun kanssa noin vartin ajan kunnes palasimme, Huhu oli ärsyyntyi Tohvelista ja puraisi ruunaa joka protestoi Huhua vastaan pukittamalla kohti tammaa. Lensin siinä hötäkässä alas ja Tohveli köpötteli menemään. "Oi, sori" sanoi Lispe hätääntyneenä. "Ei hätää, löydän sen kyllä" sanoin Lispelle joka katsoi minua vielä kerran huolissaan ennen kuin lähti maneesiin. Lähdin Tohvelin perään, ei se ole kauas ehtinyt. Kyllä se kiinni jäi ja kuvassa on harjaus pyydytämisen jälkeen. Luna ja Tohvu 67HM
|
|
|
Post by Luna on Jan 25, 2014 18:19:05 GMT 2
Vielä kerran maastoon Iirksen ja Dianan kanssa
"Kyllä sinä selviät" sanon Iirikselle lohdutavasti, tyttö on kuin maansa myynyt Dianan myynistä. "Niin mutta kuitenkin" Iiris huokaisee raskaasti. "Hei, nautitaan hetkestä ennen kuin Diana lähtee" totean iloisesti, tai ainakin yritän. "Joo" Iiris vastaa hymyillen. Meistä on tainut tulla ystävät tai ainakin minä pidin Iiriksestä. "Haloo, Luna" Iiris herättelee yhtäkkiä minua mieteistäni. "Niin, mitä?" hätkähdän Iiriksen sanoista. "Ajatelin vain kysyä mitä tehdään" Iiris sanoo naureskellen säpsähdykselleni. "Menäänkö maastoon?" kysyin. "Joo, ja jätetään satulat" vastaa Iiris innoissaan. "Sopii!" sanon Iirikselle innoissani ja hymyilen.
Seuraavaksi kävelen Tohvelin tuttua karsinaa kohti ja kuulen päistärikkö ponin tutun hörähdyksen. "Voi, rakas poni-kulta" kuiskaan hiljaa ponia lähestyessäni. Katselen Tohvelia joka musutta rauhassa heinää karsinan nurkassa. Hiljaa avaan karsinan oven ja astun Tohvelin sinnen riimu kädessäni sisälle Tohvun karsinaan. Kävelen Tohvelin luo. Otan Tohvelia otsaharjasta kiinni ja vedän ponin pään ylös maasta. Tohveli nykäisee heti päänsä takaisin maahan ja jatkaa heinän mussutusta. Yritän uudestaan ja saan kuin saankin ponin pään maasta ylös. Ujutan Tohvun turavan riimun turpalenkin läpi ja nostan niskahinan korvien taakse, alakautta kiinni ja noin, riimu ponilla. Otan karsinan ovesta narun ja kiinitän sen Tohvelin riimuun. Kiepasutan riimunnarun karsinan kalterin ympärille ja teen siihen tallisolmun.
Palaan satulahuoneesta Tohvelin suitset kädessä ja harjapakki toisessa kädessä. Palasin ponin karsinalle kampeitten kanssa, laskin varovasti harjapakin karsinnan ulkopuolelle ja avasin sinisen pakin. Kaivelin pakista kumisuan ja astuin hitaasti Tohvun karsinaan ja ponin vierelle. Ihmeissään Tohveli nuuhki minua. "Niin minä tässä, ei kukaan muu" sanon uteliaalle ponille.Pian Tohvu kuitenkin tunnistaa minut Lunaksi ja alkaa kerjätä herkkuja, se kyhnyttää ruskeaa päätä minua vasten ja äänähtelee hiljaisesti, että on söpö, tosi super söpö. "Mutta ei minulla ole sinulle mitään, höpsöseni" lepertelen Tohvulle. Pian Tohveli luopuu kerjäys urakasta ja aloitan harjauksen, pyörittelen kumisualla ja pölyä nousee pintaan, se näytti puhtaalta mutta kuinka paljon pölyä siihen pieneen turkkiin menee, paljon. Harjaan kumisualla toisenkin puolen. Sitten nappasin pakista sinisen pölyharja, harjasin pitkin vedoin ponin päistärikköä karvapeitettä. Kiersin Tohvelin kaulan ali toiselle puolelle jossa harjasin pölyharjalla, taas.
Olin harjanut Tohvelin, tietenkin olin myös putsanut kaviot. Nyt lämmittelin kuolaimia käsissäni. Näin Iiriksen ripeästi kävelevän luokseni. "Oletko valmis?" tyttö kysyi vetäessä ratsastushanskoja käsiinsä. "En ihan, vielä suitset" ilmoitin. "Mutta jos haluat nopeuttaa voit lämmittää kuolaimet" vihjailin teko pyhä ilme kasvoillani. Iiris huokaisi ja otti kuolaimet minulta. Nyt menisin pistämään ratsastus varusteitani päälle.
Palasin Iiriksen ja Tohvelin luo. Iiris oli suitsinut Tohvelin ja pistänyt sen riimulla kiinni. Iiroistin suitsien päällä olevan riimun nopeasti ja lähdin taluttamaan ponia ulos. Iiris istui jo friisiläis tamman korkealla selällä, katselin kaksikkoa. "Eikö Tohvelilla ole suojia?" Iiris kysyi. "On tietenkin" vastasin. "En minä mitään näe" Iiris ilmoitti. "Ups, unohdin" sanoin ja lähden takaisin Iiriksen naurun saattelemana.
Uusi yritys, nyt oli molemmilla ratsuilla suojatkin jalassa. Otan Tohvelista tukea ja hyppään ison loikan, jonka seurauksena päädyin vatsalleni ponin selkään, heilautin toisen jalan ponin selän yli. Nyt istuin mukavati Tohvelin pyöreässä selässä, enkä tulisi hevillä alas, aivan kuin Tohvu olisi kuulut ajatuseni sillä se aloitti minun riivaamiseni. Poni pompahti lievästi pystyyn, kylläkin vain saadakseen vauhtia pukkiinsa jonka seurauksen lenähdin mahalleni maahan. Tohveli ei juosut pois vaan jäi "ilkkumaan" putoamiselleni. Niin kuin siinä olisi ollut jotain hauskaa. "Kuules Tohvu" sanoin ja nousen ylös. Otan ponia ohjista kiinni ennen kuin se eihti pakosalle. Puistelen lumet vaatteistani ja nousen uudestaan ponin palleron selkään.
Kävelimme aluksi rauhallisesti ponien (vai Diana onkin hevonen). Juttelimme Iiriksen kanssa niitä näitä. "Ravataanko ?" kysyi Iiris minulta viiden käynti minuutin päästä. "Joo, tietty" sanoin ja painoin pohkeet Tohvelin kylkiin. Tohvu nytkähti raviin, Dianan kiitäessä edellä. Pompin hieman Tohvelin selässä mutta huomasin että Dianan ravi näytti pompuisamalta. Ravasimme läpi metsän ja siiryimme käyntiin risteyksessä. Ratsut läähättivät hieman mutta ainakin Tohvelilla oli paljon energiaa tallessa. "Minne käänytään ?" Kysyin Iirkseltä. "Tonne" Iiris sanoi osoittaen vasemmalle. "Joo, siellä on peltoja jolilla voidaan laukata" hihkaisin. Jatkoimme matkaa käynnissä vaikka hetken päästä siiryimme raviin.
Käynissä kuljemme pellolle ja minä pyydän Tohvelia laukkaan. Tohvu vasta innostuu ja pinkaisee neliin, roikun mukana ja nautin hetkestä.
Luna ja Tohvu 68HM PS. on tarkoitettu aikaisempaan aikaan kun Diana asui tallilla ja Tohveli tallissa
|
|
|
Post by Luna on Feb 18, 2014 17:40:34 GMT 2
Taluttamassa
Luna ja Tohvu 69HM
|
|
|
Post by Luna on Feb 23, 2014 11:24:28 GMT 2
Tässä uusi päikyn kansi edellinen on itseasiassa aika karsea. Ei tämäkään kovin hyvä ole mutta siedttävä .
|
|
|
Post by Luna on May 2, 2014 9:58:42 GMT 2
Rentoilua vapun kunniaksi 2.5.2014
Tohvu ja Luna 71 kerta. Edit./ 12 pistettä kasassa (osaa Milakin laskea mutta pakko oli ite, selkeempää mulle )
|
|
|
Post by Luna on Jun 17, 2014 10:55:34 GMT 2
? Kesä ilta 17.6.14 ?Ilta on jo edenyt pitkälle, samoin sukujuhlat en kestänyt enään hetkeäkään mustalla nahkasohvalla Lea tädin luona. Olin ainut lapsi ellei pikkuserkkujani Marieta ja Eliseä laskettu mutta he olivat iältään kolme ja yksi. Huokasin ja suoristin sinisen mekon laskokset. Äiti istui suuren juhlapöydän ääressä ja söi kakkua samalla kun puhui Thean kanssa. Vaaleansiniset avokkaat hiersivät hieman vasenta kantapäätäni, suoristin valkoisen boleron paremmin ja nousin mustalta nahkasohvalta. Kävelin täyden huoneen läpi Thean ja äitini luo. Äiti tarkkaili minua vihreillä silmillään ja hymyili. "Pikkuinen Luna aloitat seiskan ja näytät neljäsluokkalaiselta" hän huokaisi selvitellen takkuja ruskeissa hiuksissani. "En varmana näytä" tuhahdin hänelle. Äiti vain hymyili ja otti lusikallisen kaukkua suuhunsa. "Mä voin pahoin" sanoin äidille mahdolisimman säälittävllä äänellä. Ikävä kyllä äiti näki ilmeestäni että halusin palatta valkoisen aidan luo seisoskelemaan ja tuijottamaan laiduntavia hevosia, tietenkin halusin. Äiti mumisi jotain Thealle joka nyökkäisi. "Ota ulkovarastosta se punainen pyörä" hän sanoi hymyillen ja muistutti että juhlavaateet saisivat olla kunnossa kun palaisin. Kesti suurin piirtein kolmisen sekunttia ennen kuin tajusin, saisin todella lähteä tallille. Kipitin sinisissä avokkaissa peltikattoista varastoa kohti. Avasin varaston natisevan oven ja siiryin sisälle, kopeloin kädellä seinää löytääkseni valokatkaisian ja hetken kesti ennen kuin löysin tuon napin ja sain valot varastoon. Etsin katseellani punaista pyörää, siellä nurkassahan se oli todellinen romukasa, kävelin sen luo. "Sentään ilmaa renkaissa" huokaisin kokeiltuani mustia kumeja. Talutin punaista esittävän ruostekasan pihalle ja nousin sen päälle, poljin liikeelle. Ei ollut vaihteita hyvä kun jarru sentään toimi. Heivasin romun aidan viereen ja kävin kattomaan uljaita otuksia tai pyöreitä otuksia jotka niistä oli kuoriutunut. Salla musutti ruohoa aivan aidan tuntumassa ja kurotin käteni taputaakseni tammaa. Salla vähät välitti minusta ja pullea tamma lähti kävelemään kauemaksi. Tähyilin Tohvelia mutta silmiini osui vain suuri Anna ja riehuvat Huhu ja Vika. Kaksoset laukkasivat ympäriinsä... mutta tuolla laukaamassa Vikan perässä. Tohveli, pieni ja pyöreä, Tohveli. Kutsuin sitä huudoin ja pienen eläimen ruskeat korvat kääntyivät minua kohti. Uskottelin itselleni että välität minusta. Halusin uskoa tuohon, haveeseen. Sä oot mun unelma, sä oot mun onni.Poni katsoi minua ja minnä katsoin sitä korvat olivat höröllä se katsoi minua valpaasti... jos nyt kutsuisin sitä, tulisiko se vai juoksisiko se pois. Katsoin sitä sillä oli Welshponilta peritty kaunis pää joka kaartui sisäänpäin vain sopivasti shetlanninponin piirteiden ansiosta. Shettiksen söpöys ja Welsin ylväys mitä muuta kaivataan... luonetta sitä Tohvulta löytyi, sopivasti. Päätin kuitenkin kutsua tuota ihanaa ilmestystä, Tohvelia. "Tohveliii, tuleee" huusin ponille. Tohveli ei liikunut, katsoi vain minua ja sitten hiljalleen otti muutaman askeleen varovaista käyntiä. "Tuleee, tuleee" huhuilin. Poni lähti reipaaseen käyntiin joka muutui liitäväkis ja kauniiksi raviksi ja siitä innokaaksi laukaksi. Tämä laukka ei ollut kouluratojen huippu kaunista laukkaa vaikka onistuuhan se minun rakaalta jonka kanssa Helppo C oltiin voitettu... mutta tämä laukka oli vapaata, villiä ja niin täydelistä. Sä oot mulle täydellinen Täydellinen tosisaan, kaikkea mitä osaan kaivatakaan.
Laukka hidastui raviin ja ravissa Tohveli tuli luokseni. Ihana pörröpalloni tosissaan tuli luokseni. Melkeen vuosi oli menyt ensikohtaamisestamme, ehkä olikin? Silloin pienellä päistäriköllä oli ollut hoitaja vaikka tämä ei ollut käynyt täällä, siitä Mila minulle huomautti että minä sitten hoitaisin Tohvua, olinko pitänyt lupaukseni. Omasta milelstäni kyllä. Poni herätti minut mieteistäni. "Niin rakas, siitä on aikaa kun tapasimme, asuit sisällä tallissa, en ollut hoitajasi mutta tykkäsin susta heti" Mumisin Tohvelille ja rutistin sitä, tai sen päätä. Nojauduin lautaaitaa vasten ja rapsutin Tohvelin päistärikköä karvaa, poni näytti tykkäävän. Se otti tapiiriilmeen nostamalla ylähuultaan. Niin, olin opetanut ponille tuomoisen tempun ja ponikumarrustakin oltiin harjoiteltu mutta se oli vähän jäänyt. Sulla on vaikuts muhun. Sä teet mut siks tyypiks joka oon. Toivottvasti tiät kunka rakas oot.
Mietin kaikkea mitä oltiin tehty Tohvelin kaa, olimme tehneet kaikkea. Esteitä, koulua, maastoilua, maastoesteitä, joulunviettoa. Kaikkea. "Me ei olla käyty uimassa" hätkähdin niin että Tohveli hypähti taaksepäin. "Minä ja sinä lähetään tänä kesänä järvelle" huokasin ponille joka tuli takaisin luokseni. Tohvu yritti kinuttaa päätään minua vasten mutta minä väistin sitä. "Sori mutta en saa liata juhla vaateitani" sanoin pienelle ponille. Taputtelin ponia, tämä on ihmeelistä. Taikaa, luotamusta Kakee mitä meil on Kaiken haluun säilyttää.
Tohvu nuokkui minun käsien hyplätessä sen harjaa. Harja oli takkuinen ja näytti pitkältä, selvittelin sitä sormin ja katselin että Huhu ja Vikakin olivat lopetaneet riehumisen mutta aloittavat sen kohta uudestaan. Kaksikko oli söpöä katsottavaa, voikun Lispe ja Tessa olisivat nähneet. Vaikka Tessa oli lopettanut Vikan hoitjana. Surulista. Mutta niin se menee elämässä, en halunut ajatella mutta minä ja Tohvukaan ei oltaisi ikuisesti yhdessä mutta tällä hetkellä ainakin. Onko meillä ikuisuus edessä? Vodaanko aina olla yhdessä Toivotaan näin ?
Tallilaisia monia oli tullut ja mennyt mutta muutamaa jäisin kaipaamaan. Suloisia palleroita Damonia, Didiä sekä nyffi neitoa Ynniä. Mieleen oli myös painunut Iiris, tyttö jonka kanssa oltiin vietetty kivoja hetkiä tallilla, vaikka kaikki nämä olivat poissa oli tallilla uusia poneja ja uusia ihmisiä. Ja Taffeltoff. Maailman paras poni. Onneksi, olin ottanut Milan sanat lupauksena. Mila oli varmaan unohtanut mutta silloin kun poneja myytiin Mila sanoi miettineensö puolet yöt myisikö Tohvunkin mutta ei. Onneksi. Ja silloin Mila sanoin että Tohveli ei lähde ennen kuin ruumisarkussa. Hyvä ja huono. Jos olisin vielä täällä sinä päivänä aikoisin olla ponin kanssa vielä ne viimeiset sekunit... yhdessä. Minulle luvatiin että minusta olisi kiinni. Että minä päätäisin sen. Päätäisin olaanko me ikuisesti yhdessä
Hirnunta kuului tänne asti, Huhu ja Vika leikkivät taas, hirnuen. Ne laukkasivat tänne päin. Läpi vihreän ruohikon kohti meitä. Minua ja Tohvelia. Huhu laukkasi aivan kiinni Tohveliin ja näykkäisi ponia leikillä. Tohveli laukkasi Huhun ja Vikan perään. Katsoi minua ja antoi mennä. Laukkasi täysillä. Luna?Tohveli kokonaiset 72 kertaa yhdessä ?
Sanat 858 = 1p Pisteet yhteensä: 13p // Ihana tarina Vaihtelua toi, hyvällä tavalla! - Mila -
|
|
|
Post by Luna on Jun 17, 2014 13:02:02 GMT 2
uusi kansi, edellinen on liian talvinen
|
|
|
Post by Luna on Aug 7, 2014 8:50:31 GMT 2
Pieni ikuisuus – 2.8.2014 Oikeasti, siis aivan oikeasti... oliko siitä vuosi kun aloiti tunon pienen pörröisen ponini hoitajana? KYLLÄ!!!
Kaikki menee välillä pieleen siksi ehdin tämän vuoden aikana pudota monta kertaa... tosi monta
(c) Mila
Itsenäistä menoa kentällä(2p) Mastoilua ft. Iiris ja Diana (vanha kuva) Vaikka välillä menee pieleen niin voi onnistua myös!!!
Voitto tuli, Hyvä me!(2p) Ihanain temppuponi (c) Mila Vappu rentoilua (Vanha kuva)
Yhdessä elettiin Kesä... Kesä fiilis (2p)
...Ja kärsittiin talvi
Odottamattomia onnistumisia (2p) Poniagilityä joulun alla (vanha Kuva) Ja Tohvelini on minulle huikaisevan rakas Minun pikku mussukka-lössykkä (vanha kuva) Siitä todellakin on vuosi!(2p) Luna ja Taffeltoff 74 HM ja yksi vuosi
Pisteet yhteensä: 22 pistettä
|
|
|
Post by Mila on Aug 13, 2014 14:15:04 GMT 2
20pistettä kerättynä. Ja kiitokset, että olet riiviöponia jo vuoden "jaksanut"
|
|
|
Post by Luna on Aug 15, 2014 14:41:04 GMT 2
Kiitos IIIIIIIIHANASTA kuvasta Peruspuuhia -Että saanko? kysyi inoissani Milalta. -...Kai saat sitten kun ratsastaja on perunut tunnin, nainen vastasi. -Kiitti, sanoin ja lähdin sitten ulos tallin toimistosta, melkeen törmäsin Jesseen joka käveli sisälle Milan luo. Mitäköhän asiaa silläkin oli Milalle? Kävelin hiljalleen satulahuoneeseen. Olin ottamassa Tohvun satulaa ja suitsia syliini mutta keksin että kävisin ensiksi tallin taukohuoneessa. Taukohuoneen sohvat oli täynnä väkeä ja minua tervehditiin monista suunista, olinhan pyörinyt täällä jo yli kokonaisen vuoden. Menin reppuni luo ja aloin penkomaan kamoja. Repun pohjalta löysin etsimäni. Siniset uudet suojat olivat täydellisen puhtaat ja kokokin sopisi loistavasti Tohvulle. Ne mukanani menin hiljaiseen satulahuoneeseen. Poimin pikaisesti Tohvelin varusteet omalta paikaltaan ja lähdin kantamaan niitä sylissäni pihatolle.
Tohveli näytti söpöltä rapsutelesaan Eetua pihatossa. Jonnakin oli pysähtynyt katsomaan pikku söpöläisiä. -On kyllä kultaisia, totesin vieressäni seisovalle tytölle. -Mm... Jonna vastasi. Hetken seisotuamme päätimme kaikesta söpöydestä huolimatta ottaa ponit kiinni. Jonna onnistui napaamaan pikkuisen Eetun ennen kuin pieni shettis tajusi mitään. Jonna ja Eetu lähtivät sitten kävelemään rauhallisesti kohti tallia ja minä jäin itsekseni pihatolle. -Tui, tui poni, haluisitko tulla, lässytin ottaessani todella hitaita askelia Tohvelia kohti. Pikkuinen Taffeltoff poni katsoi minua epäluuloisena. Mietin ehtisinkö spurtilla Tohvelin luo, en varmaan, en kuitenkaan ole mikään sprinteri. Kaivoin taskusta suklaa patukan roskat ja rapisutin sitä. Tohveli astui varovaisen askeleen kohti minua ja höristi korviaan. Hyppähdin eteenpäin ja hetkessä olin saanut otteen Tohvelin riimusta. Poni oli ihan että HÄH? eikä tajunnut miksi oli yhtäkkiä kiinni. Talutin Tohvun pihaton ulkopuolelle ja laitoin Tohvelin aitaan kiinni. Ensimäinen mitä Tohveli siihen päästyään teki oli aidalla keikuvien varusteiden innokas jyrsiminen. -Hei!!! niitä ei syödä!!! komensin ponia ja siirsin satulan kauemaksi. Voi että, nyt sinisessä glitterihuovassa oli kuolaläikkä... ja aika paljon muuta likaa. Pitäisi kyllä laittaa pesuun...
Että Tohvusta irtoaa paljon karvaa, kohta sillä on turruinen talvikarva, syksy tulee. Äh! -Likainen höppänä, totean suloiselle risteytysponille. Harjailen Tohvelin mahdollisimman hyvin ja sitten kaavin kavioista kaikki liat pois. Kun ponieläin näytti jotakuinkin puhtaalta rupesin satuloimaan. Poni luimisti suloiset ruskeat korvansa kun minä laskin satulan sen selkään. Laskin satulavyön ja otin sen toiselta puoleta vastaan, Kiristin vyötä ja ponin pienet korvat painuivat luimuun. -Äläs nytte, tokaisin Tohvelille ja jatkoin vyön kiristystä. Herraseni yritti näykäistä mutta väistöliike esti hampaiden osumisen käsivarteeni.
Talutin varustetun Tohvelin kentälle ja kiipesin pienen päistärikön ponieläimen selkään, Tohveli yritti heittää minut mutta tuloksetta. -Tämä peli ei vetele hömppäponi, sanoin Tohvelille. Ohjasin Tohvelin uralle jossa se käveli rauhassa. Hetken rauhallisten alkukäyntien jälkeen siirsin ponin reippaaseen käyntiin. Tohveli käveli todella nätisti ja antautui hieman ratsatettavaksi. Mistään peräänannosta ei voinut puhua mutta ihan hyvin tämä meni. Ratsatin jokaiseen kulmaan voltin ja tailuttelin Tohvelia. Poni jaksoi kuunella ja kaarsi hieman lyhyttä kaulaansa, mutta nosti pään heti korkealle kun tuntilaisten ryhmä tuli metsästä, ne oli näköjään olleet maastossa kävelemässä. -Anteeksi mutta me ollaan tulossa kentälle, Helena huikkasi. -öö, okei... saanko mennä maastoon? vastasin. -Ilmoita vielä Milalle, sanoi Helena.
Milalle ilmoitettu ja lupa saatu, joten eikun menoksi. Ohjasin Tohvelin metsätielle. Syksy alkoi jo näkyä puissa, miksi, voi miksi syksyn piti tulla. -Hau, hau, haukkui paikalle juossut Wienna. -Etkös sinä ole yleensä häkissä tähän aikaan? kysyin koiralta joka ei tietenkään vastanut. Mila oli varmaan unohtanut hauvelin häkittämisen. No, antaa tulla mukaan jos pysyy matkassa mukana. Joten sekalainen seurueemme lähti matkaan. Siiryimme pian tieltä pienelle polulle jossa ei voinnut edetä kävelyä nopeammin ja sehän sopi eläinystävilleni. Kiemurteleva polku päättyi eräälle lenkkipolulle jonka voisimme Tohvelin ja Wiennan kanssa kiertää.
Hetken kävelyn jälkeen annoin Tohvelille pohjetta. Poni siirtyi raviin ja meidän perässä tuli Wienna juosten metsästä löytynyt keppi suussa. Keventelin rauhassa ylös, alas, ylös, alas. Yhtäkkiä Tohveli spurttasi laukkaan ja heitti takapäällään mojovat pukit. Minä poloinen putosin satulan eteen ja onnistuin roikkumaan siinä hetken jonka jälkeen sain Tohvelin raviin ja ravin kautta käyntiin. Möngin takaisin istuma asentoon ja sitten jäimme odottamaan Wiennaa. Koira tuli juosten minun ja ratsuni luo ja pysähtyi siihen läähättämään. Wiennan rakas keppikin oli jäänyt matkasta.
Matkaa jatkettiin sitten rauhallisessa ravissa ja Wienna hölkkäsi vierellä. Koiraa alkoi kuitenkin väsyttää joten jatkettiin kohta käynissä. Käveltiin hetken ja sitten päästiin takaisin lenkkipolun alkuun, sitten taas pikku polulle rämpimään. Ihanan rämpimistuokion jälkeen olimme taas samalla tiellä. Katsoin että elukat olivat hyvässä hapessa joten kanustin Tohvelin laukkaan. Poni laukkasi ja koira juoksi vierellä. Sitten siirsin ponin käyntiin ja jatkoimme käynnissä. Pian olimme jo tallilla ja minulla oli reissusta hyvä fiilis ja Tohveli oli pirteänä Wienna puolestaan oli juosut itsensä puhki ja löllötti varjossa, voi koira parka.
Vein Tohvelin pesukarsinaan ja huuhtelin siitä hiet pois. Poni nautti pesemisestä. Sitten vein pyörykkäni (eli Tohvelin) pihattoon ja jätin sinne oleilemaan Sallan, Eetun ja Nukin kanssa.
Luna ja Pyörykkä 75HM
Sanat: 721=1p Pisteet: 3p (20p vähennetty kuvasta)
|
|
|
Post by Luna on Aug 28, 2014 15:35:50 GMT 2
Juoksutin kakaraa, kivasti pinkoi! //pakko taas iPadilla sössöillä mutta on vaan niin kivaa. Luna ja The pullaponi 76HM
|
|
|
Post by Luna on Sept 19, 2014 13:45:30 GMT 2
Tällaista tänään, hienoa taiteilua...eikö?
|
|
|
Post by Luna on Oct 15, 2014 11:02:44 GMT 2
Liian rakas menetettäväksi, liian heikko päästämään Tiistai 14.10.2014
Siitä oli aikaa kun olin käynyt talilla. Tohvua oli ikävä mutta koulu vei niin paljon aikaa, kokeita, kokeita, läksyjä ja vielä läksyjä. Ja kun vihdoin pääsi kotiin retkahti nukkumaan tai lepäämään mutta silloin ei jaksa raahautua sateessa ja tuulessa tallille, tänään syysloman alettua saavuin kuitenkin paikalle, rakkaan Tohvuni luo. "Moi rakas poni" tervehdin pienokaista, poni hörähti vaikka siitä oli aikaa kun olin viimeksi käynyt täällä sen luona. Tiesin että ponilla ei olisi tunteja tänään, tarkistin sen jo tallille tullessa, siispä metsästämään ponskia. Minä ja Tohveli raahaudutiin taliin pakoon navakkaa tuulta. Tallissa ihmiset laitoivat ratsujaan tunille tai harjailivat hoitsuja. Tuolla kirjavan lehmäponin karsinassa seisoskeli tutun näköinen hahmo. Tyttö taputti ponia kaulalle... Jonna! "Jonna, moi!" hihkaisin. Tyttö hymyili, se sama Jonna joka oli juuri lopettanut Eetun hoitamisen, siitä olin sentään perillä. "Moi Luna" Tyttö vastasi hymyillen. "Tulitko kattomaan Eetua, sillä on varmaan ikävä sua" pälätin. "En... tulin Rudin vuoksi, alotin tän hoitajana Eetu sai uuden hoitajan ja mä aloin olla pikkasen pitkä" Jonna vastasi. "Et sä niin pitkä olis onhan sulla omakin shettis... mut onnee sulle ja Rudille, onks se kiva?" Kysyin ja Jonna vastasi hymyillen tamman olevan ihana. Harjasin Tohvelia mutta mielessä pyöri, olenko mä liian pitkä Tohvulle. Olin melkeen Jonnan mittanen eikä Tohvu ollut Eetua paljon isompi. En mä vois olla pitkä, ei mun jalat tullet edes paljon Tohvun mahan alle ja en minä paljoa painanut vaikka voisin olla hoikempikin ja lyhyempi... Kaivoin taskusta älypuhelimen mallia samsung ja näpäyttelin googlen hakukentään sopusuhtainen ratsukko monta tulosta löytyi mutta yksi kummitteli mielessä "Sopusuhtaisessa ratsukossa ratsatjan ja ratsun säkäkorkeuden ero on maksimissaan 25 senttiä" ja nopealla yhteenlaskulla kävi pian ilmi ettei me Tohvun kanssa noudatettu noita kriteerejä. Vaikka olihan Juliallakin pikkuponi ja ihan hyvältä se meno näytti mitä Kelmin hulluja pukkisarjoja ei lasketa... Kaikesta huolimatta satuloin Tohvun, laitoin mustat nahkaiset suitset ponille lämmiteltyä kuolaimet ja jalkoihin laitoin siniset suojat. Irroitin Tohvelin käytävältä ja pian sen kaviot kopisivat vasten tallin käytävää ja minä vedin ponia taluttaessa hanskat käteen. Kurainen maa lätsähteli inhottavasti minun taluttaessa Tohvelin kentälle, talutin ponin kuraisen kentän keskelle kaartoon. Kiristin vyötä ja Tohvu pullisti luimistaen korviaan. "Äläs jaksa rakas" totesin ponille jatkaen vyön kiristystä. Kiristettyä vyön laskin jalustimia tuntiratsukoiden raahautuessa maneesiin, olisin itseki ollut mielummin maneesin hyvällä hiekkapohjalla kun mutaisella kentällä mutta näin se vaan meni. Hiljaisuuden vallitessa kiipesin Tohvelin selkään, poni yritti tuttuja vanhoja temppuja mutta pysyin selässä, helposti. Ohjasin ponin takaisin kaartoon ja säädin jalustimia, pidensin edellisen ratsastajan jäljiltä, vuosi sitten ne olisi olleet hyvät mutta tämän vuoden aikana olin kasvanut paljon pituutta joka oli aika harmi sillä Tohvu ei kasvanut vaikka olihan talilla isompiakin ratsuja. Niin kuin Harri jonka pippuriseen luonteeseen olin aika tykästynyt, Tohvua pikkasen isompi ja hankalampi mutta tykkäsin, joo ja tykkäsin myös Tohvusta se on paras. Annoin ponin venytellä kaulaa pitkällä ohjastuntumalla, ratsatuksen jälkeen saisin pestä Tohvelin jalat ja suojat koska ne olivat jo pikkasen mutaisia... mikä idea olisi jalkojen pesussa kun poni päästettäisiin pihatoon riehumaan... Heräsin mietteistäni Tohvun säpsähtäessä kentän poikki kaahottavaa jänistä. "Prr poika, ei se sulle mitään tee" sanoin yriitäen rauhoitella Tohvelia. Keräsin samalla ohjat käsiin ja aloin ratsataa ponia reippaasti eteen. Yritin taivutella ja sain pientä tulosta mutta Tohvelin koko, askel ja kaula oli Deean verrattuna erittäin pieniä. Olin viime aikana käynyt Puolukkarinteessä usein ratsatamassa Deeaa ja joskus jotain Thean valitsemaa tuntiponia ja sekin taisi olla syyllinen minun huikeaan epäaktiivisuuteen. Mutta nyt istuin Tohvelin selässä ja yritin asettaa sitä ja saada sen takapäätäkin työskentelemään ja tämä tuntui onnistuvan ainakin osin ja poni tuntui yllätävän hyvältä ehkä se opetus auttoi vaikka en edes Tohvelilla saanut ratsataa niin Thea oli aina uskomattoman tarkka että istuin hänen kultamusukka-Deean selässä hyvin enkä antanut ristiriitaisia apuja ja nyt yritin istua kaikkien ohjaiden mukaan Tohvelin selässä. Painoin kantapäätä alas ja annoin kevyttä pohetta löysäten nyrkkejä aavituksen. Ei toiminut Tohvulle mutta hieman kovempi pohje meni kyllä perille ja poni siirtyi raviin, istuin harjoitusraviin. Tein paljon suunanvaihtoja ja asetusta ponin kanssa ja ehkäpä ensimmäisen kerran tuntui että se oli oikeasti kuulolla. Nauttien ratsatukseta painoin poheet ponin kylkiin Tohveli hypähti tasaiseen laukkaan ja lähti pukitellen toiseen päähän kentää. Hidastin ponin raviin ja kokeilin uusiksi laukkaa, taas pukkeja mutta pysyin selässä ja poni uralla. Yritin kannustaa Tohvelin vauhdikaaseen laukaan ja sittä sitten hidastelin tahtia ja yritin saada laukan sopivaksi. Toiseen suuntaan en laukkaa ottanut vaan vaihdoin suunan käynnissä ja sitten ravailin vielä hetken ennen käyntiin siirtämistä. Hyvä poni, saisin käydä täällä useammin. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullesaan toivottavasti meidän tärina jatkuu Epäaktiivisuuden multihuipentuma ja poni 78HM
Sanat: 715 (1p) Pisteet: 6p
|
|
|
Post by Luna on Nov 22, 2014 11:55:11 GMT 2
Tällaista tänään, laatu kusee mutta aijaa ei enään tykkää musta joten... // Jee, joku sentäs "tehnyt työtä" noiden valkkujen eteen! Hyvin teillä kuulosti menneen valmennuksessa, Helena välitti kehut meikäläiselle. - Mila -
|
|
|
Post by Luna on Feb 15, 2015 23:26:01 GMT 2
jälkeenjääneet juhlii myöhässä?
|
|
|
Post by Luna on Feb 18, 2015 10:29:47 GMT 2
Olen (taas) kyllästynyt tohon päikyn kanteen ja väkersin uuden, panostetumman kuin kaikki aikaisemmat koska tossa kuvien rajailussa meni ikisuus. Mutta lopputulos on aika hyvä ;D
|
|
|
Post by Luna on Mar 1, 2015 11:59:00 GMT 2
Vanhoja pätkiä – maaliskuun hoito Tarinat ovat siis keskeneräisiä vanhoja pätkiä joiden valmiiksi kirjoittamisessa ei hirvittävästi ideaa ole. Kirjoitus on sitä luokkaa kuin tarinoiden kirjoituksen aikana.
Lempininmiä, sanan laskuja ja muuta tyhmää – jotain noin vuoden vanhaa"Moi Irkku" huikkasin ja hypähdin Iiriksen viereen sohvalle. "Luna! mitä toi oli olevinaan" tyttö älähti. "Istahdin vain" sanoin liioiteltu hymy huulillani. Tiesin kyllä mitä Iiris tarkoitti mutta esitin etten tienyt. "Toi "Irkku" nimi" Iiris selosti närkästyneesti minun hihittäessä vierssä. "Niin sähän oot Iiris niin miksi et ois Irkku?" selitin kovasti nauraen. "sopii, jos..." tyttö sanoi sala peräisesti hymyillen. "Jos... mitä?" kysyin. "Jos sä oot vaikka... öö jotain tyhmää kuminkin" hän nauroi. "Okei, ollaan vaan Luna ja Irkku" kompromisoin (onko se sana?) "Joo... eiku ei se käy, sehän on vaan just niinku sä haluut" Iiris mumisi. "Ok, mutta tehtäiskö jotain Kaskasin ja Tohvun kanssa?" ehdotin. "Joo" Iiris myöntyi vaikka Kassusta oli tullut Kaskas. Mietimme mitä tekisimme, kun Kassu menisi illalla Ilonan ratsuksi ja Tohvu oli juuri tullut ensimmäiseltä tunnilta. Suunittelimme päästää hepat vapaksi kentälle mutta ongelamaksi voisi muodustua Tohvelin suhtautuminen Kassuun. Jos kuitenkin katsotaan miten Kaskas ja Tohvu tulisivat toimeen keskenään. Seisoin riimunnaru kädessäni pihaton portilla. Tohvusta näki ettei se aikonut hevillä tulla kun se juuri oli pääsyt vapaaksi. "Tui, tui, tules" houkuttelin ponia. Jos Tohveli olisi ollut ihminen se olisi varmaan todennut että "In your dreams" ja marsinut tiehensä. Nyt alkoi Poni - Jahti... Tohvu pinkoi pää kolamtena, eikun viidentenä jalkana. Rääyin ponille, jahtasin ponia... ja hain kauraa. Poni poika tulikin heti ja lähes tunki turpansa siniseen riimuun saadakseen herkulista kauraa. "Että yhden ponin napaaminen kestää" Iiris huokaili Kassun karsinasta, tyttö oli jo harjanut valtavan puoliverisen ja letitti nyt Kaskasin harjaa. "Eräillä onkin robottimaisen luonteettomat hevoset" tokaisin ja sain Iirikseltä äksyn katseen. Pistin poni-pullan kiinni käytävälle ja aloitin harjauksen. Harjasin, puunasi, putsasin, siistin, koristin ja letitin ponin pitkää harjaa ja päistärikköä karvapeitettä. Irrotin ponin käytävältä ja talutin sen kohti Kassun karsinaa. "Tuu, Irkku ja ota Kaskas niin mennään!" hihkuin Iirikselle joka piti Kassun riimunnarusta tiukan otteen. Torstai 17.4.14
"Jatkotunti, ei, alkeistunti, ei ja tätitunti, ei tosiaan" luettelin päivän tunnit itselleni ja etsin Tohvun kaunista nimeä. Poni siis möllötäisi työttömänä pihatossa koko pitkän päivän jos se olisi tuntilistoista kiinni, eipä ollut sillä minä aikoisin pakottaa ponin raskaaseen koulurääki treeniin, no ei, vähän perus koulujuttuja vain. Pihatolle siis. Maa oli vihdoin sulaa ja ei tarvinut pelätä liukkaita ja jäisiä kohtia. Hetkessä olin jo saapunut tutun pihaton portille, avasin sen hitaasi ja varovasti astuin sisälle, sitten kutsuin Tohvelia sininen riimunnaru kädessä. "Hei, ponii, tuutko tänne Lunan rääk... ei kun treenattavaksi" turha toivo, poni ravasi häntä korkealla toisella puolella pihattoa. Hevonen korskahti ja heitti pukin. Salla alkoi hoidettavani käytöksestä ärsyyntyä ja hätyytti tätä. "Haa, jess, wohoo" tuuletin vihdoin kiinitäessä narun riimuun. Tohveli katsoi minua ärsyyntyneesti. Hymyilin, oma pikku hömppä. Talutan ponin talliin ja siellä tallin peräälle jonne sen kiinitän mahdollisimman huolellisilla vetosolmuilla. Päistärikkö rajusti pyristelee ja kavioiden kopina kaikuu tallissa. "Prr, poika" rauhoittelen aktiivista puoli shettistä. Kipaisen nopeasti Tohvelin harjapakin. Aukaisen harjapakin lukon ja kaivoin esillie kumisuan. Puhdistan ensin muovisesta kumisuasta Tohvun ruskeat karvat ja aloitan sitten pyörittelyn. Karva pöllyää ja hetkessä pitää taas riisua kumisuan karvapeite. "Olet kyllä karvainen" sanoin ja halasin päistärikköä. Niin olin minäkin, halatessa minuun oli tarttunut rutkasti päistärikön karvaa, palasiko violetti villapaitani entiselleen? Mitä väliä? Jatkoin Tohveli the pörröponin harjausta. Huh, vihdoin sain Tohvelin harjattua ja karvaa on jäljellä ja karvaa on myös käytävällä, kyllä Mila nyt tykkäisi kun karvoja oli kaikkialla. Lähdin hakemaan ponin varusteita, sain ravata satulahuoneeseen kaksi kertaa sillä ensiksi toin suitset, siniset suojat ja Tohvun martingaalin mutta satula ei mahtunut pakettiin joten kopistelin uudestaan sisälle satulahuoneeseen Essi ihmetteli miksi palasin ja sai kuulla siitä että kaikkien varusteiden vieminen on vaikeaa, ainakin jos on kokoa 140cm. Palasin Tohvun luo ja otin pakin päältä siniset jännesuojat. Kesäpäivä... ja kateelisia katseita –viime kesän pätkäEi helvetti, tänään olisi Kaijan tunti. 165 sentinen tyttö sai aina ratsastaa Tohvulla vaikka tytön jalat ylsivät pienen ponin polviin. Huokasin, onneksi Kaijan tuntiin olisi puolitoista tuntia, ei hätää siis. En menyt taliin vaan kuljin suoraan pihatolle. Katselin poneja. Hetkinen, päistärikkö risteytys ei seisyt siellä muiden kanssa. Huolissan lähdin hölkäämään kohti tallia, Tohvua huhuillen. Tallin pihassa näin ponin, ulkona harjauspumilla seisoi Tohveli jota harjasi Kaija. Minua ärsytti, isolla Ä:llä, miksi se on täällä jo nyt? Miksi se on hakenut Tohvun ja harjaa sitä. Kävelin kasikon luo. "Hei, arvaa tää tuli mua vastaan tarhanportille ja antoi heti kiinni" Kaija selosti. "Aha?" vastasin välinpitämättömästi. "Mietin vaan kun sä juokset aina ympäriinsä sen perässä vaikka se tulee heti kutsusta" Kaija pälpätti ylimieliseen sävyyn. Nyt minua ÄRSYTTI todella. Poimin paksita pehmeän harjan ja aloin harjaamaan Tohvelia. "Mä en tarvii apua" Kaija totesi minulle. "Kyllä minä saan autta, onko sulla edes lupaa harjata sitä paljon ennen tuntia?" huudahdin ärsyyntyneenä. "Kyllä mulla on lupa joten voisitko poistuu ja vaikka pestä en kamat että mulle ja kulalle on puhtaat varusteet" Kaija pälpätti. Pettyneenä lähdin menemään. Olin kuin paraskin myrskynmerkki pyyhältäessäni satulahuoneeseen. Helvetin helvetti, minä kun luulin että tänään olisi iloinen kesäpäivä. Aurinko porotti taivaalla ja minulle tuli kuuma piilopaikassani tallin takana, en voinut kuitenkaan tulla siirtyä varjoon, sillon Kaijsa näkisi minut ja se oli se jota vakoilussa vältetäisiin. Katsoin kuinka Kaija suitsi ponin ja laitoi sille satulan. Hyvää joulua rakas, se saapuu pian - joulusäätöäSuloisen ponin hengitys höyrysi kylmässä ja lumissa pakkassäässä. Pieni ja pörröinen poni katsoi minua tummilla silmillä. katsoin sitä silmiin ja se katsoi minua takaisin. Märkä lumi oli tarttunut ponini ruskeaan harjaan ja minun tummiin hiuksiin siinä meidän katsoessa toisiamme talvisäässä. Hymyilin, pieni kuriton poni sai aina hymyn huulille, niin hyvinä kuin huonoina päivinä. "Hyvää joulua rakas" kuiskasin hiljaa. Jätin ponin pihatolle ja kävelin tallia kohti, lumeen jäi selvät jäljet pimenevässä illassa. Otin violetista kassista esille viime vuoden tutun joulu riimun ja siihen sopivan punaisen narun, varusteet olivat uuden näköisiä mitä nyt muutamaa ruskeaa karvaa ei lasketa. Kipasin vielä satulahuoneeseen ja irroitin Tohvelin mustasta satulasta sinisen glitter huovan, tykkäsin kyllä tästä sinisestäkin mutta punaista joulua varten, eikö niin. Punainen huopa muistutti viime vuoden joulusta jolloin minulla oli ollut melkeen rajattomasti aikaa käydä ponin luona, tänä vuonna ei mutta kävisin aina välillä. Kassissa oli vielä teemaan sopivat yksinkeratiset punaiset suojat sekä upea jouluinen ratsatusloimi, alettiin olla joulufiiliksissä. Tämä minun jouluhömppä saattoi mennä... pikkusen överiksi (tai vähän enemmän) mutta minusta se oli ihan hyvä koska aika jouluihminen olen. Hiljaa kuljin märän loskamaisen lumisateen läpi tutulle pihatolle. Tohvu katsoi minua rauhassa jo pienen matkan päästä, se tunnisti minut. Aajtus sai sydämmen lyömään tiheämmin, ehkä olin ansainnut erityisaseman tuon pienen ja itsepäisen ponin sydämmessä, ehkä. Se tulisi varmaan helposti kiinniotettavaksi kun katseli minua tuolla tavalla, herkkujen toivossa. Kävelin viimeiset metrit portille, avasin sen. Seisoin jouluisen punainen riimu ja naru kädessä, katsoin pööröistä ponia. Astuin askeleen, pieni Tohvu seisoi jännityneenä paikallaan. Otin toisen askeleen ja poni pomppasi pukitellen sivulle. Siinä se viiletti pukkilaukkaa lumen pöllytessä sen ympärillä. Sain kakaran lopuksi kiinni, Tohvu seurasi minua loppujen lopuksi erittäin kiltisti narun päässä. Talutin hiljaleen ponin talliin, läpi märän lumen kohti lämmintä tallia. Sidoin ponin käytävälle hiljaisuuden vallitessa, tiettt rauhallinen tunne oli asettunut minuun. Kyykistyin ponin eteen ja se laski pienen päänsä syliin. Silitin sitä päästä varovasti, kun peltäten että se lennähtäisi pois millä hetkellä hyvänsä, sitä se ei tehnyt. Noston hieman ponin turpaa ja pussasin Tohvua turvalle. "Ja Mila valittaa hempeilystä vaan meille" valitti Inna. Tyttö säikäytti minut niin että pomppasin pystyyn hieman nolona. Innan nauraessa, ei pikkuisia saa säikytellä! Selvitin vielä pienet takut hännästä ja letitin harjan hitaasti rankalaiselle letille ja purin sen koska en ollutkaan tyytyväinen. Lähdin hakemaan ponille suitsia. Kipitin hitaasti satulahuoneeseen ja otin ponin suitset paikaltaan. Palasin talliin ja Tohvu oli minua vastassa satulahuneen ovella. "Hei! mitä... Tohvu... siis" änkytin nähtyäni ponin vapaana. Tohveli höröhti rauhassa, sillä oli riimu päässä ja molemmat narut raahasivat perässä. Otin hömppäliinan nopeasti kiinni ja kuskasin sen takaisin paikalleen käytävälle. Lämmitin kylmät kuolaimet pienissä käsissäni, kuoleinten kylmyys siirtyi minun käsiin ja käsieni lämpö kuolaimiin. Painoin kuolaimet varovati poskeani vasten, ne eivät olleet enään kylmät. Avasin riimun soljet ja iroitin narut, Tohveli odotti kiltisiti paikallaan liikumatta mihinkään suuntaan. Pujotin metalliset kuolaimet varovasti Tohvelin suuhun. Laitoin nahkaisen niskahihnan ponin korvien taakse. 82 kerta ft. Tohvupulla
Sanat:1331 (1,5p) Pisteet: 11,5
|
|
|
Post by Luna on Mar 29, 2015 17:41:05 GMT 2
Kouluratsastuskilpailut
Niistä vähän aikaa sitten olleista kouluratsastuskisoista kuvaa uudella piirto-ohjelmalla Luna ja Läski 83HM
Pisteitä:2p Yhteensä:13,5p
|
|