|
Post by Mila on Mar 1, 2017 8:49:47 GMT 2
Lauantaina, 25.3., lähdetään heti aamusta klo 7 Vaahterapolun pihasta pienelle minivaellukselle. Takaisin tullaan siinä viiden kieppeillä. Talli tarjoaa eväät ja makkarat, joten sinun ei tarvitse tuoda kuin itsesi sekä asianmukaiset vaatteet mukaasi. Mukaan mahtuvat kaikki halukkaat. Osallistu alle viim. 20.3. Vaelluksen maksaneet ansaitsevat merkin: OsallistujatMila - Kani Jesse - Husu Nella - MetkuJulia - Tohveli Jannica - Ginny Veera - IippaOona - Melli Catherine - PilgrimJulie - Nella Inna - Hazel Matkaan lähdetään klo 7:00. Pari ensimmäistä kilometriä mennään rauhallista käyntiä, jonka jälkeen voidaan hieman ravailla ottaen välillä käyntipätkiäkin. Kierretään lammen toiselle puolelle makkaran paistoon ja eväitä syömään. Jäälle EI saa enää mennä. Takaisin päin lähdetään rauhallisesti ravaillen. Voidaan käydä tallin läheisellä pellolla vähän laukkailemassa ennen paluuta, mutta muuten ei laukkaa tällä reissulla mennä jotta varmasti kaikki pysyvät matkassa mukana. Tallille paluun jälkeen hoidetaan hevoset asianmukaisesti, minkä jälkeen voi tulla taukohuoneeseen kahville ja pullalle. Saunakin varmasti päärakennuksessa lämpeää, joten halukkaat voivat tulla kylpemään.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 31, 2017 10:14:12 GMT 2
Harjailin Iipan karvapeitettä pitkin vedoin, työ oli tosin turhauttavaa, sillä ruuna oli alkanut tiputtamaan talvikarvaansa. Koko päivänhän siinä saisi seistä, eikä lopputulos olisi kumminkaan parempi kuin aloittaessa. Onneksi muuten karva oli puhdasta, kiitokset viime päivien pakkasten, joten kuraiset tarhat olivat nyt hyvässä kunnossa. Iippakaan ei tuntunut arvostavan harjaushetkeä, vaan se luimi ja nosteli toista takajalkaansa levottomasti. "Juu kyl se varmasti kutittelee, mutta oles nyt aloillasi.", puhelin yksikseni. "Onkos täällä jo kohta valmista?", Milan kirkas ääni huhuili tallikäytävältä. Pistin vauhtia töppösiini ja putsasin vielä nopeasti Iipan kaviot ja lähdin hakemaan sille ratsastusvarusteita.
Meitä oli kerääntynyt mukava määrä porukkaa tallipihalle, moni vaikutti hieman uneliailta, ja monen yksityisenomistajan suusta kuului pientä marmatusta, kun oli näin aikaisin pitänyt lähteä liikenteeseen. Minua aikainen herätys ei ollut haitannut. Tarkisitn Iipan satulavyön ja ponkaisin itseni ruunan selkään. Hengitys höyrisi pienessä pakkas säässä. Otin ohjat puolituntumalle ja jäin odottamaan että lähtisimme liikenteeseen. Mila järjesti meidät jonoon, eteemme tuli Jannica newforestponin Ginnyn kanssa ja taaksemme Oona suure puoliverisensä Mellin kanssa. Letka lähti liikkeelle ja Iippa hieman nyki ohjasta, vaikka ohjastuntuma oli nytkin todella löysä. Kaviot rahisivat hiekkapolulla ja jokunen hevonen pärskähteli hyvän tuulisena. Minä suljin hetkeksi silmäni ja nautiskelin keväisestä aamusta. Rento maastoilutahti oli kyllä mukavaa vaihtelua ratsastustunti vääntöihin ja juuri alkaneeseen valmennusrinkiin. Taputin Iipaa kaulalle ja olin tyytyväisen oloinen. (:
|
|
|
Post by jannica on Mar 31, 2017 14:34:11 GMT 2
Olin tallilla tänään ennätysaikaisin, Ginny söi samalla aamuheiniään, nekin oli jaettu tänään vähän aiemmin. Saatuani tamman harjattua kävin katsomassa ketkä olivat tulossa mukaan. Melkoinen lössi listalta löytyikin ja järjestyskin oli jo jaettu, me menisimme Ginnyn kanssa viidentenä jonossa, Tohvelin perässä siis, painoin mieleeni. Viimeistelin tamman harjauksen vielä pehmeällä harjalla ja satuloin sen kun satulahuoneessa alkoi käydä vilske. Olin juuri kiristämässä vyötä, kun Mila ilmestyi karsinan oviaukkoon. - Terve Jannica, sua ei ookaan nyt näkynyt! nainen tervehti. - Joo, on ollut vähän kiirettä, kun kisakausi on alkanut, hymyilin hänelle ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset puolin ja toisin, kuulin että Venna oli astutettu. Nainen ojensi hymyillen naulasta ponin suitset ja meni sitten hakemaan valmiiksi kunnostetun Kanin karsinasta. Kiitin häntä, mutta en ole varma kuuliko hän enää. Suitsin tamman ja niin olimme mekin valmiita lenkkiä varten. Myös muut olivat valmiita juuri sopivasti, kun kello löi seitsemän.
Lähdimme jonossa kohti tuttua metsäreittiä järveä kohden. Julia ja Tohveli ratsastivat edessämme ja Inna piti Hazelin kanssa perää Milan toimiessa johtotähtenä. Ensimmäisessä risteyksessä käännyimme oikealle, jossa luki rantareitti. Se oli minulle tuttu reitti, mutta en ollut varma oliko Ginny käynyt siellä koskaan, joten päätin pysytellä skarppina, etenkin kun tamma vaikutti hieman hätäiseltä tänään. Viime maastoreissusta olikin varmaan hetki aikaa. Tuulenpuuskat olivat melkoisia, mutta onneksi ne väistyivät metsässä, kun puut olivat suojana. Aurinko paistoi ja Ginny otti asiakseen pelätä varjoja maassa. - Mennääs nyt vaan, nauroin sille saaden takana tulevat kikattamaan Innaa myöden. Poni ei kuitenkaan ihan hevillä uskonut, vaan yritti paeta metsään kamalia otuksia jotka seurasivat sen jaloissa. Yritin turhaan saada sen kävelemään suoraan polkua eteenpäin, mutta sentään se pysyi allani edes joten kuten. Pysähdyimme hetkeksi Pilgrimin aiheuttaessa takajoukoissa jotakin hämmennystä. Matka kuitenkin jatkui pian ja tuulikin oli laantunut, joka rauhoitti vireät ponit pian.
Ginnyn karva loisti auringonpaisteessa kivasti. Pian tultiin eväspaikalle. Sidoimme hevoset hoitopuomeille pareittain, Ginnyn Tohvelin kanssa ja otimme satulat telineelle. Suitset saivat jäädä ja riimut puettiin niiden päälle, jottei kukaan karkaisi. Ne odottelivat vettä saatuaan rauhallisesti kun söimme eväät ja jatkoimme sitten kotimatkalle. Kotimatka sujui hyvin ja pysähdyimme pellolle laukkaamaan. Kaikki eivät halunneet laukata, mutta otimme Ginnyn kanssa muutaman laukkaympyrän molempiin suuntiin, se vaikutti vähän vauhdikkaalta, joten se sai riittää. Sitten palasimme tuttua reittiä kotiin, jossa hevosten hoitoon oli varattu kosolti aikaa ennen tunteja. Ginny seisoi karsinassa tyytyväisenä syöden päiväheiniään, se sai jäädä muutaman muun kanssa kuivumaan hetkeksi, koska oli joutunut pesun uhriksi aivan hikisenä. Paksu talvikarva vei jo veronsa näillä kevätkeleillä, kun lämpöasteita oli useampia. Tietenkin myös häslääminen auttoi asiaa kummasti, että tuli hiki.. Kahvit ja pullat oli tarjolla vielä lopuksi, kun hevoset oli hoidettu. Sen jälkeen muutamat lähtivät vielä Milan ja Innan siivittämänä saunomaan, mutta minulla odotti Adinassa tuhat ja yksi hommaa, koska huomenna olisi valmennuspäivä.
|
|
|
Post by Nella on Apr 4, 2017 19:37:58 GMT 2
Yritän olla nukahtamatta 136cm korkeuteen, kun suuntaamme kohti maastoja kellon lyödessä seitsemän aamulla. Matkaan lähtiessä ei kovinkaan suurta puheensorinaa kuule, ja joku mutiseekin että tälläiset aamut pitäisi lailla kieltää. Alkumatka sujuu rauhallisesti käynnissä, ja muutamien kilometrien päässä aletaan ottamaan myös hieman ravia. Raviosuuksilla allani tuntuu olevan enemmän sähköjänis tai sellainen sähköinen rodeoasia, ja kyllähän mä sieltä selästä onnistun yksissä ilopukeissa jo alaskin lentämään. Ohjista saan pidettyä onneksi kiinni kun jaloilleni tulen, mutta hieman se aiheuttaa sydänkohtauksen alkua muille kanssaratsastajille. "Jospa sitten hetki taas kävellään, oothan Nella ok?" Jesse minua lähimpänä ratsastaneena kysyy. Vastaan myöntävästi hypätessäni takaisin ratsureimajänikseni selkään.
Loppumatka onneksi sujuu hyvin aina lammen toiselle puolelle jossa paistamme makkaraa, sekä syömme eväitä jotka olimme palanneet ennenkuin matkaan suunnattiin. "Niitä roskia ei sitten löydy täältä kun lähdetään, tai muuten se kuka niitä jättää niin tekee kuukauden sunnuntai tallit.." Mila ilmoittaa noustessaan takaisin Kanin selkään. "Päästäänhän me saunaan tän jälkeen? Mä oon aivan hiekkaa täynnä siitä outoamisesta", narisen taluttaessani Metkua. "Sä oot muutenkin niin äkänen että sussa on varmaan hiekkaa aina muutenkin.." kuuluu Julian äänellä hieman kauempaa. Kiitosta. Onneksi Mila lupaa lämmittää saunan halukkaille.
|
|
|
Post by Catherine on Sept 9, 2017 18:05:29 GMT 2
Talutin Pilgrimin muiden perässä pihalle ja hyppäsin sen selkään. Olin jostain syystä jossakin ihmeen syväjäässä, joten olin vuorautunut oikein olan takaa - löytyi useampaa hupparia, villasukkaa, ulkohousua ja ties mitä. Myös termosmuki - joka oli piripintaan asti täynnä vahvaa kahvia - oli mukana.
Alkukäyntien aikana olin harvinaisen äkäinen, mutta oikeastaan kaikki muutkin tuntuivat olevan samankaltaisessa ketutusmielentilassa. Yleensä kaikenlainen sosialisoituminen ärsyttää minua jos olen väsynyt, mutta jutellessani samassa mielentilassa olevien ratsastajien kanssa se alkoi olla ihan mukavaa. Ainoastaan Veera ja Oona olivat poikkeus sääntöön, sillä he molemmat olivat jotain ihmeen päivänsäteitä. He lauleskelivat ja puhuivat kuin viimeistä päivää. Heidän iloinen palpatus sai kuitenkin minutkin paremmin hereille.
Pilgrim oli omistajansa tavoin erittäin nuutunut. Se lompsi erittäin rauhallisesti metsäpolkuja pitkin. Ravia ottaessamme sekin alkoi onneksi heräilemään tähän päivään, eikä minun tarvinnut jatkuvasti muistuttaa sitä tahdista. Laukassa ruuna oli edelleen hieman unelias, joten emme saaneet reviteltyä kunnolla. Vähän kuitenkin pyörimme muiden kanssa ja huomasin Pilgrimistä, että se nautti laukkailusta.
Tallille palauduttuamme hoidin ruunan pois ja suorastaan kirmasin taukohuoneeseen kahville ja pullalle. Vietimme siellä tovin, jonka jälkeen lähdimme saunaan - onneksi, sillä olin edelleen jäässä.
|
|