|
Post by Mila on Jan 29, 2017 18:27:48 GMT 2
GINGERSHOTGinnynf, tamma Hoitaja: Jannica (toukokuu 2017 ->) Hoitajahistoria Bella (tammikuu 2017)
|
|
bella
Uusi kasvo
Posts: 5
|
Post by bella on Feb 26, 2017 21:49:58 GMT 2
Kello on viisi illalla, kun saavun vaahterapolun pihaan. On ensimmäinen kunnollinen hoitokertani. On keskiviikko ja tänään ei ole tunteja, joten olin ajatellut liikuttaa Ginnyn. Kävelin tallin läpi taukotupaan, jonne jätin ratsastuskassini. Ginnyä ei näkynyt karsinassaan. Oli siis sopiva hetki pestä sen karsina. Täytin vesipaikalla ämpärin vedellä ja otin mukaani tiskiharjan ja pesusienen. Aloitin ruoka- ja juomakupeista. Erityisesti juomakupissa oli pinttynyttä likaa, jota sai rapsutella kunnolla tiskiharjalla. ”Sun täytyy olla Ginnyn uusi hoitaja” Sanoi pitkä blondi Ginnyn karsinan ulkopuolelta. ”Juu, mä hoidan Ginnyä” vastasin ”Mä oon Sari, tallityöntekijä” hän esittäytyi ”Mun nimi on Bella” ”Aika puhtaat kupit, ei niitä kyllä enempää tarvii kuuraa. Uudet tunnistaa just tästä, kun niiden hoitsujen karsinat on niin puhtaita” Sari totesi ”Hyvä jos nää on susta jo tarpeeks puhtaat. Voinko mä muuten käydä hakemassa Ginnyn jo tarhasta?” kysäisin ”Juu voit hyvin hakea sen. Mä lähden jatkamaan töitä, pidä hauskaa Ginny kanssa” Sari toivotteli ”Juu moikka” sanoin. Hinkkasin pahimmat liat vielä irti takaseinästä, jonka jälkeen vein pesuvälineet vesarin luo. Nappasin tallikäytävältä riimunnarun ja lähdin kävelemään kohti Ginnyn tarhaa. Lunta sateli hiljalleen maahan, kun kävelimme Ginnyn kanssa kohti tallia. Ginny haisteli taskujani, mutta käveli reippaasti talliin. Päästin tamman karsinaansa. Otin hieman märän toppaloimen pois Ginnyn päältä ja lähdin viemään sitä kuivumaan. Levittelin sen suoraksi kuivaushuoneen telineelle. Tarkistin Ginnyn varusteiden sijainnin ja otin harjakorin mukaani. Pidin Ginnyä kiinni harjauksen ajan ja poni käyttäytyikin oikein nätisti. Ginny nautti rapsutteluista. Se oli hieman herkkä mahasta harjatessa. Kaviot Ginny nosti erittäin nätisti. Tamma käyttäytyi, kun unelma karsinassa. Jätin sen hetkeksi yksin karsinaan ja menin viemään harjakorin pois. Kävin taukotuvassa vetämässä saappaat jalkaani ja laitoin kypärän päähäni. Otin pitkän raipan ja hanskat mukaan. Satulahuoneesta suitset, satula ja suojat vielä mukaan. Ginny oli helppo satuloitava, vyökin oli niin helppo kiristää. Suitsiminen oli helppoa, sillä Ginny avasi suunsa, kun kuolaimet olivat sen huulilla. Vielä tarkistus, että kaikki on kunnolla kiinni ja itselle hanskat käteen, jonka jälkeen oli aika suunnata maneesia kohti. Ginnyn tasaisessa käynnissä oli mukava istua alkukäyntejä. Maneesissa oli kuusi ratsukkoa lisäkseni, taisi olla juuri se hetki illasta, kun kaikilla oli aikaa olla hevosen selässä. Keräilin ohjia käteeni ja aloitin työstämään Ginnyä ihan perusasioilla, pysähdyksiä ja isoja voltteja aina kun oli tilaa. Pysähdykset olivat hyvää treeniä, sillä Ginny ei juurikaan malttanut seistä. Volteilla Ginny punki hieman sisäpohjetta vasten ja sain olla tarkkana, ettei Ginny lähtenyt kävelemään liian lujaa käynnissä. Hetken alkuverryttelyn jälkeen tajusin, etten tule tarvitsemaan raippaa ja jätin sen pysähdyksen yhteydessä maneesin laidalle. Kun pysähdyksissä seisominen alkoi sujua, siirryin työskentelemään ympyrälle käynti ravi siirtymisten kanssa. Alkuun se vain kipitti altani pienillä ravi askelilla. Ratsastin raviin siirtymisen ajatuksella, että heti kun siirryn raviin alan pyytää sitä mahdollisimman pieneen raviin tai käyntiin. Ginny alkoi kuunnella pikkuhiljaa ravissakin ja pystyin vaihtamaan suunnan ravissa ja työskentelemään ravissa koko uran kiertäen. Kun olin saanut ravissa taivuteltua molempiin suuntiin, annoin Ginnyn kävellä hetken puolipitkillä ohjilla. ”Sulla on tosi kiva istunta ja saat ton enrgisen ponin kuuntelemaan sua kivasti” kuului ohi kävelevän ruunikon selästä ”Ja mä oon muuten Inna, kuka sä oot?” hän jatkoi. ”Mä olen Bella, Ginnyn hoitaja. Ginny on vähän energinen juu, mutta kyllä se kuunteleekin” vastasin. ”Aa kiva, kun on uusia täällä. Tää on mun hevonen Hazel, osaava Englannin puoliverinen jonka kanssa mä kisaan. Mut me ollaan nyt lopettelemassa. Voidaan jutella lisää vaikka taukohuoneessa” Sanoi Inna pysäytettyään hevosensa kentän keskelle ”Hieno tamma ja juu törmäillään” sanoin ja aloin keräillä ohjia. Tein muutaman voltin, ja Ginny alkoi olla jo paremmin tuntumalla pohkeideni välissä. Muutaman ratsukon poistuttua maneesista sain sopivasti tilaa toiseen päätyyn ja pystyin ratsastamaan ympyrällä. Siirryin raviin ja istuin muutaman kierroksen harjoitusravissa asetuksen puolta vaihdellen. Tamma alkoi rentoutua allani ja kulkea oikein päin. Se muuttui yhtäkkiä kevyeksi ratsastaa ravissa. Aloin keventää ja suurennella ja pienennellä ympyrää. Vaihdoin suunnan vasemmaksi ja asetus oli paljon vaikeampi saada läpi tähän suuntaan. Siirsin Ginnyn käyntiin, se oli paljon helpompaa nyt. Tein ympyrän avoimella puolella väistöjä käynnissä. Aluksi poni hieman vastusteli pohjetta, mutta kun sain tarpeeksi selkeästi apuni läpi, teki Ginny oikein mukavia väistöjä. Väistöjen jälkeen ajattelin vielä viimeisenä ottaa laukat. Tein muutaman puolipidätteen, jonka jälkeen Ginny nosti laukan heti kun vein ulkopohkeeni taakse. Ginny laukkasi yllättävän rauhallisesti. Sen laukassa oli ihana istua, se oli niin tasaista. Muutaman kierroksen laukattuani en olisi mielelläni lopettanut, mutta siirsin ponin raviin ja vaihdoin ympyrällä suuntaa. Mukava Ginny haki taas kuolaintuntumalle ja alkoi työskennellä kunnolla. Ginny nosti taas laukan helposti. Tällä kertaa se työskenteli entistä paremmin takapäällään laukassa. Pienensin ympyrän voltiksi, ja Ginny pyöritti laukkaansa hyvin koko kropallaan työskennellen. Itse olin hieman takanojassa ja kädet meinasivat valahtaa alas. Ohjasin sen taa isolle ympyrälle ja loppuraveihin. Taputtelin tammaa ja laskeuduin sen selästä. Nostelin jalustimet ja löysensin hieman satulavyötä. Halasin sitä vielä ja annoin pusun sen turvalle. Hymyilin taluttaessani Ginnyä talliin. Tamma oli alkuun ollut hieman vaikea, mutta loppua kohti liike oli vain parantunut. Se osaa kyllä liikkua hienosti ja tämä oli vasta ensimmäinen kertani sen selässä. Riisuin Ginnyltä karsinassa suitset ja se meni saman tien juomaan. Otin siltä varusteet ja jätin sen hetkeksi karsinaansa. Pesin kuolaimet satulahuoneen lavuaarissa ja sen jälkeen pesin suitset satulasaippualla. Lopulta ristitin puhtaat suitset. Harjasin suojat ja laitoin nekin paikoilleen. Otin harjapakin ja lähdin harjailemaan Ginnyä. Poni tuli heti karsinan ovella vastaan herkkuja kerjäten. Oli se kyllä ollut hieno, muttei minulla ollut herkkuja mukanani. Rapsuttelin sitä ja otin siltä kaviot. Harjasin sen kevyesti läpi, kun ei se nyt pahemmin likainen ollut. Heitin talliloimen Ginnyn selkään, annoin ison halin sille ja suljin karsinan oven. Harjakori paikoilleen ja sen jälkeen retkahdin taukohuoneen sohvalle. Availin saappaitani ja laskin kypärän viereeni sohvalle. ”No mites loppu ratsastus sujui?” Inna kysyi ”Hyvin, Ginna toimi tosi kivasti lopussa” vastasin ujosti ”no hyvä. Sä et oo varmaan oo vielä koskaan käyny rehulassa, haluisitko tulla mun mukaan, kun käyn tekemässä Hazelin ja Tollon iltamössöt? Inna kysyi ”Voinhan mä tulla, kiva oppia tuntemaan paikkoja täällä. Vaihan vaan kengät” vastasin ”Juu ei mitään kiirettä” Rehula oli iso tila, jossa oli paljon heinää ja monia ruoka laareja. Inna selitti minulle omien hevostensa ruokinnasta ja hieman muutenkin tallin ruokinta tavoista. Hän tiesi paljon ruuista ja oli mielenkiintoista kuunnella, miksi hänen hevosensa syövät juuri niitä ruokia. Kävelimme ensin Tollon luo ja en voinut kuin ihailla sitä lihaksikasta komistusta. Hazelin olinkin jo ennenkin nähnyt. Tamma kerjäsi hieman rapsutuksia. Mutta Tollo oli lumonnut minut täysin, ehkä joskus kun kehityn pääsen ratsastamaan yhtä hienoilla hevosilla. Sitten äiti soitti minulle ja sanoi ajavansa kohta tallin ohi ja voisi ottaa minut kyytiin. Kiittelin Innaa kaikesta ja lähdin pakkaamaan kaikki tavarani. Olipa ollut hauska tallipäivä, en malta odottaa seuraavaa.
|
|
|
Post by jannica on May 31, 2017 10:59:08 GMT 2
1. Team VP tauolla
Olin tallilla jo kukonlaulun aikaan, koska olin luvannut keskiviikon ratoksi tehdä aamutallin, kun ei ollut tuntejakaan niin Mila ja Helena nukkuivat mielellään pitkään. Suuri osa hevosista olikin jo ulkona yöt, vain Venna ja muutama muu nukkuivat sisällä tullessani puoli seitsemän aikaan tallille. Ulkona toki jo tuttu joukko minua tervehti hörinällä, mukaan lukien Ginny, johon olin kiintynyt vähitellen Team VP:n ansiosta. Tamma oli oikeastaan luonteeltaan juuri sellainen, jota tykkäsin hoitaa, vaikkei se ulkonäöllisesti ehkä ihannettani vastannutkaan. Jaoin aamuheinät ensin ulkona olijoille ja sitten kävin viemässä Vennan ja pari muuta tarhoihin, joissa odottivat jo heinät ja vedet valmiina. Siivottuani parit karsinat siivosin muutenkin tallia ja keräsin muutamat pintelit lattialta lojumasta.
Kävin hakemassa Ginnyn ja mietin samalla mitä sen kanssa tänään puuhailisin, kun ei tuntejakaan ollut. Muutenkin ne loppuivat jo eilen, kun ei keskiviikkoisin tunteja ollutkaan ja huomenna vaihdoimme kesäkuun puolelle. Mieleen tulvivat siinä harjatessa lapsuuden kesät. Miten ihanaa olisikaan ollut vain heittää kaikki huolet pois ja alkaa nauttia pitkän koulurupeaman jälkeen kesästä, vaan kun ei! Aikuisena piti uurastaa kesää myöden, koskahan tässä ehtisi hevostyöläinen mukamas jotain lomantynkää pitämään.. Juoksutettuani Ginnyn vapaana kentällä kävin pesemässä sen. Kaiketi tamma pärjäisi ulkona ilman loimea, kun lämpömittari näytti kymmentä astetta. Ilmassa oli kyllä hieman sateen tuntua, mutta jos sellainen yllättäisi, niin ehtisin loimen vielä hakea päiväheiniä antaessani.
Vähitellen onneksi pilvet alkoivat kuitenkin väistymään ja aurinko alkoi pilkahdella harson takaa. Kävin rasvaamassa vielä heinänjakoa odottaessa Ginnyn uutuuden kiiltävät nahkavarusteet. Ne oli ilmeisesti ostettu juuri tammaa varten sen muuttaessa Vaahterapolkuun. Saatuani homman valmiiksi suunnistin mittaamaan iltaruoat valmiiksi, Mila oli luvannut ne laittaa päivällä turpoamaan. Sitten heitin vielä lähtiessä päiväheinät kaikille kahdentoista maissa ja varmistin, että kaikilta löytyi vettä. Ginny oli saanut käydä totuttelemassa ruohoon tyhjässä pikkulaitumessa lähellä tarhoja ja palautin sen vielä parinkymmenen minuutin mässyttelyn jälkeen omaan tarhaan. Tamma seurasi kiltisti portille, oli kai viimein oppinut ettei vihreälle pääse, jos sieltä ei anna kiinni.
|
|
|
Post by jannica on Jun 30, 2017 15:41:18 GMT 2
2. Ginnyn kanssa esteillä
Rakastin tunnetusti esteitä yli kaiken, tänään pääsisin viimein Ginnyn kanssa hyppäämään, koska kiireet olivat paremmalla tolalla ja minulla olisi aikaa ratsastaa molemmat ponit kunnolla läpi. Mila oli lupautunut kesäloman kunniaksi pitämään meille estetunnin, joten odotin harvinaista tilaisuutta innolla. Olin lupautunut kiitokseksi valmennusavusta tekemään tänään iltatallia. Laitoin heinät valmiiksi saavuttuani niille, jotka eivät laiduntaneet. Sitten mittasin iltaruoat ämpäreihin ohjeen mukaisesti ja lisäsin turvotettaviin vedet. Sitten menin katsomaan joko Ginny olisi halukas lähtemään laitumelta matkaan. Se oli harvinaisen innokas asian suhteen, joten hakuun ja kuntoonlaittoon ei liiemmalti aikaa tuhraantunut. Kenttä oli vähän pehmeä tänään viime aikaisten vesisateiden jäljiltä, mutta emme antaneet sen hidastaa menoa, tai ainakaan tamma ei antanut! Vauhtia tuntui tänään olevan vaikka muidenkin edestä. Ilma oli aivan upea tänään, lämpöasteita tasan huimat kaksikymmentä, tuuli oli melko napakka, mutta se oli itse asiassa hyvä homma, koska muuten olisi kentällä ollut kuuma auringon porottaessa selkääni.
Tein lämmittelyksi Milan saapuessa väistöjä käynnissä ja raveissa, nainen kehui niitä oikein hyvin onnistuneiksi. Sen jälkeen harjoittelimme laukanvaihtoja ravin kautta kahdeksikolla vielä. Ginny oli vähän huolimaton jaloistaan ravipuomeilla, mutta muutoin verryttely sujui hyvin. Hyppäsimme vielä muutaman matalan verkkaesteen ennen välikäyntejä. Varsinainen aihe valmennuksessa oli kaareva linja, jota tulimme kolmen askeleen välillä. Ensimmäisellä kerralla Ginny ei oikein tiennyt mitä siltä odotettiin, vaikka tie oli kyllä hyvä. Muut kaksi kertaa sujuivat paremmin ja lopettelimme itsenäiseen verkkaan hyvin sujuneen valmennuksen. Pitkät loppukäynnit käveltyämme talutin Ginnyn suoraan pesariin ja suihkuttelin varusteet pois saatuani. Sitten pyyhkäisin ponin hikiviilalla ja se pääsi laitumelle. Heitin vielä maahan leivänpalan palkkioksi ennen lähtöä. Sen syötyään tamma lähti määrätietoisesti kohti muuta laumaa. Palasin talliin siivoamaan käytävän ja viemään varusteet paikoilleen. Huopa oli aivan litimärkä, joten heitin sen pyykkikoriin ja vyön vein kuivumaan ulos.
|
|
|
Post by jannica on Oct 27, 2017 11:07:00 GMT 2
3. Talvi tuli Kiroten potkin matkalla bussipysäkille lumikokkareita reunakinokseen. Olihan tätä odotettu, mutta tallimatka piteni puolella, kun piti kulkea bussilla, jotka menivät harvakseltaan. Seitsemän kilometrin kävelymatka tallille ei houkutellut ja pyörällä ei päässyt tässä sohjossa kulkemaan. Lämpömittari oli aamulla näyttänyt kolmea astetta pakkasta, Ginny olisi varmasti aivan kaistapäinen, kun talvi oli todenteolla tullut. Tänään oli ponitunti, jonne Ginny oli menossa. Mila oli pyytänyt juoksuttamaan tamman ennen tuntia, koska sillä oli maanantain estetunnilla ollut aivan liikaa vauhtia ja olipa tamma pukitellutkin. Onneksi selässä oli silläkin kertaa ollut hieman kokeneempi poniryhmän tyttö Elisa, jolle mukana pysyminen tuntui olevan elinehto. Vihdoin bussi tuli, jännä että joka vuosi talvi yllätti paikallisliikenteen ja bussit olivat ensimmäisen viikon vähintään kaksikymmentä minuuttia myöhässä, noh, eipähän ollut kiire pysäkille.. Kymmenen minuutin ajomatkan päätteeksi nousin bussista Vaahterapolun pysäkillä ja kävelin puiden reunustamaa tietä talliin. Iloinen pikkutyttöjen joukko piiritti minut jo ovella. - Saadaaks me tulla katsoon, kun sä kuulemma juoksutat Ginnyä? tytöt olivat into piukassa. - Toki, se rakastaakin yleisöä, naurahdin heittäen reppuni hoitajienhuoneen sohvan viereen tyttölauman seuratessa kuin hai laivaa. Ohjeistin uutta tyttöä ottamaan varusteet valmiiksi, Elisa lupasi näyttää mistä ne löytyvät, niin ei tulisi kiire tunnille, vaikka oli meillä tässä vielä tunti aikaa.. Muut seurasivat minua tarhalle ja punahiuksinen pisamanaamainen Elli oli pakahtua ylpeydestä, kun sai hakea Ginnyn ja taluttaa sen karsinaansa. Sidoin tamman löysälle kiinni ja ratsastaja sai harjailla ponin sillä aikaa kun kävin syömässä pienen välipalan. Saatuaan ponin harjattua avustin satuloinnissa ja otin suitsista ohjat pois sen jälkeen, kun hän oli saanut ne ponin päähän. Kiinnitin deltaan liinan ja nappasin ovelta juoksutuspiiskan matkaan, epäillen tosin ettei sitä tänään tarvittaisi. Olettamus osui heti oikeaan, kun olimme tuskin kolmea askelta päässeet kohti kenttää Ginnyn jo loikatessa sivulle olematonta nähtyään. Ratsastajatyttö näytti epäileväiseltä, mutta painotin hänelle, että se kyllä rauhoittuisi, kunhan saisi purkaa turhan energian pois. Ginny oli lähes ainoita tallissa, jolla oli Eetun lisäksi jo hokkikengät, joten menimme kentälle juoksuttamaan tamman ollessa innoissaan. Sateiden takia oli monta viikkoa tunnit pidetty maneesissa, eikä yli-innokas tamma ollut päässyt mukaan poniryhmän maastoille jostakin syystä... Kentälle päästyämme kävelin Ginnyn kanssa alkukäynnit, koska aavistelin ettei se malttaisi liinassa niin tehdä. Kymmenisen kierrosta käveltyämme ohjasin tamman keskelle ympyrälle ja se sai aloitella ravissa verryttelyä. Ihmeen rauhallisesti tamma kuuntelikin ohjeita ja verryteltyään tarpeeksi pyysin vaihtamaan suunnan sekä etenemään hieman reippaammin. Laukannostossa Ginny villiintyi ensimmäisellä kerralla aivan täysin, mutta rauhoittui sitten, kun huomasi ettei siitä mitään apua ollut, täti oli ja pysyi liinan päässä huudellen vieläpä sellaisia komentosanoja, jotka tamma valitettavasti ymmärsi, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin rentoutua laukkaamaan kuin kunnon poni. Toiseen suuntaan laukannosto onnistuikin paremmin ja laukattuaan useita kierroksia alkoi tamma ollakin jo hikinen. Kiinnitin pihalla ohjat suitsiin ja ojensin niiden päät tytölle, joka sai taluttaa ponin maneesille toisten kanssa. Kävin heittämässä liinan ja raipan paikalleen ja menin sitten hetkeksi seuraamaan tuntia, joka sujui oikein hienosti. Ginny oli jopa hieman väsähtänyt jo siellä, mikä oli hyvä asia, koska ratsastaja tuntui olevan melko kokematon. // Jep. Nyt se lumen perkele tuli ilmeisesti pysyäkseen maassa. -.- Ei eiei. En tykkää! Kiva kun purit Ginnyltä enimmät energiat. Kiitoksia kovasti. -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Nov 25, 2017 19:34:39 GMT 2
Tänään oli vuorossa lyhyt tallipäivä, sillä Ginny oli menossa ponimaastoon ratsastajanaan kokeneempi kaveri, joten minua ei tunnin jälkeen enää tarvittu ja olin ajatellut tämän päivän vakiotunnin jälkeen muutenkin pitää Eetulla vapaan. Lisäksi oli kiva välillä käydä tallilla vain kääntymässä kymmentuntisen tallipäivän sijasta. Olin aikaisin paikalla, joten auttelin aamutallia tekevää Saria jakamalla ulos heiniä ja tarkastamalla vesiä. Vielä suuri osa oli pysynyt sulina, joten ei ollut tarvetta käydä juottamassa tarhassa. Siivoilin vakitunnin alkua odottaessa tallissa ja lakaisin käytävän sekä keräilin maahan jääneitä pinteleitä koriin. Joku oli ilmeisesti lähtenyt vähän vauhdilla aamutunneilta.
Kävin juoksuttamassa Helenan pyynnöstä Ginnyn maneesissa vapaana ennen ponimaastoa, vaikka ei se kovin vauhdikkaalta vaikuttanut edes laukassa. Hiki kuitenkin tuli, joten pyyhkäisin hikikohdat ja jätin tamman kuivumaan ennen tunnin alkua loimitettuna karsinaansa. Heitin sille samalla päiväheinistä osan, jotta se ehtisi syödä ennen tuntia. Ennen tuntia ehdin myös putsailla pikaisesti varusteet ja pyyhin ne hyvin, ettei poniin osuviin osiin jäisi saippuaa. Rasvaus sai jäädä vapaapäivälle. Laitoin vielä Ginnyn iltaruoat valmiiksi ja lähdin sitten valmistautumaan omalle tunnille.
|
|