|
Post by Mila on Jan 29, 2017 17:23:59 GMT 2
Estetunti perjantaina 24.2. klo: 16:00 maneesissa
Ratsuvaihtoehdot: Venna, Patron, Ossi, Ginny (+ yksi yksityinen PONIratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 ratsutoivetta
Osallistujat Veera - Ossi Jannica - Ginny Catherine - Venna Bella - Patron Julia - Tohveli
Maksutapa vapaa. Voitte kirjoittaa omasta päästänne miten meni tahi piirtää.
|
|
|
Post by jannica on Feb 20, 2017 15:07:32 GMT 2
Vihdoin koitti estetuntipäivä, olin toivonut vakkaritunnin jälkeen ratsuksi Ginnyä ja olin onneni kukkuloilla, kun tuntilistassa tosiaan luki tamman nimi omani perässä. Lupasin autella tunnin jälkeen iltatallissa, koska Milalla oli muuta menoa ja työntekijät olivat hiihtolomalla laskettelemassa. Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet ylleni ja laitoin iltaheinät valmiiksi muita tuntilaisia odotellessa. Sitten laitoin iltaruoat ämpäreihin turpoamaan ja kävin katsomassa joko Ginny olisi syönyt päiväheinänsä. Hieman oli vielä jäljellä, joten otin ne mukaan ja talutin tamman karsinaan syömään samalla kun harjailin sitä verkkaisesti. Muiden saatua ratsunsa valmiiksi Helenakin saapui paikalle ja pääsimme lähtemään maneesille. Pian varmasti pystyisi mennä myös kentällä ja odotin kevään tuloa innokkaasti. Pajunkissat koristivat jo kulkua tallille, joten enää ei kauaa varmastikaan tarvitsisi odotella.
Maneesissa talutimme ratsut kaartoon, ilma oli sateinen, mutta onneksi keli nollassa, joten kylmä ei kyllä päässyt tulemaan maneesin suojissa. Hyppäsin selkään ja teimme itsenäisiä verryttelyjä Helenan kootessa rataa muutaman tunnille osallistumattoman hoitajan kanssa. Teimme Ginnyn kanssa ensin käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja lopulta otin takaisin käyntiin tehdäkseni muutamia väistöjä. Ne menivät hienosti ja päätin kokeilla samaa myös ravissa. Sekin sujui yllättävän hyvin, vaikka tammaa sai toisinaan muistuttaa etenkin vaikeampaan suuntaan takapään ottamisesta mukaan. Raipan avustuksella se kuitenkin muisti hienosti nostaa jalkojaan. Seuraavaksi Helena alkoi ohjaamaan laukassa verryttelyä, tulimme kokorataleikkaalle laukassa ja keskellä otettiin ravin kautta toinen laukka. Sitä hetken tehtyämme saimme jatkaa periaatteessa samaa harjoitusta kahdeksikolla. Ginny oli vähän laiska nostoissa, mutta muuten melko reipas tänään, tai ainakin reippaampi kuin tiistaina.
Rupesimme välikäyntien jälkeen hyppäämään verryttelyesteitä, joka sujui hyvin. Sitten otimme vielä muutamia harjoituksia vähän isommilla esteillä ja muutaman kerran rataa. Mitään kovin korkeita emme kuitenkaan hypänneet, koska mukana oli poneja. Tunnin jälkeen palkitsin Ginnyn omenoilla ja porkkanoilla ja sitten vein tavarat paikalleen. Hevoset saivat jäädä sisään, koska ulkoloimet olivat kastuneet ja kellokin oli jo yli kuusi. Lakaisin käytävän ja menin sitten hakemaan loputkin hevoset ulkoa. Tuntilaisista ja hoitajista sai kivasti apua, eikä hommaan mennyt kauaakaan. Otin vielä Ginnyltä kuivatusloimen pois ruokkiessani hevoset myöhemmin ja putsailin vähän sen varusteita, vaikka sillä hoitaja sattuikin olemaan.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 21, 2017 12:28:54 GMT 2
Ossista oli tullut mulle tän vuoden puolella vakkarituntiponi, mutta en pistänyt sitä ollenkaan pahaksi. Hykertelin vain tyytyäisenä, kun Helena jakoi satulahuoneessa meille poniesteratsuja. Muutkin näyttivät olevan tyytyväisiä ratsuihinsa ja pääsimme laittamaan näitä valmiiksi tunnille. Ossi liikkui kuuliaisesti allani, kun saimme verrytellä ratsumme itsenäisesti. Hieman viiveellähän se hidastavaan apuun vastasi, kun tein siirtymä harjoituskia käynnin ja ravin välillä. Poniori oli täpinöissään Helenan kasaamista esteistä maneesin keskelle, ja odotin itsekkin malttamattomana niiden ylittämistä. Laukkatehtävälle Helena tuli apuun ja laittoi meidät ensiksi laukkaamaan lävistäjällä ja tämän jälkeen kahdeksikolla. Hyvin mahduimme viiden ratsukon voimin samalle tehtävälle, pikkuponeilla kun kesti hieman kauemmin kiertää ympyrät, kuin jos mukana olisi ollut isoja hevosia. Ossi hieman intoitui laukassa ja sain hieman pidätelläkin sen intoa. Nautin silti olostani sen selässä, hyvä vain kun oli innoissaan. Esteet ylittyisivät paremmin. Sitten pääsimme viimein hyppäämään. Ensimmäisenä vuorossa olivat Jannica Ginnyllä. Tytön naama loisti kuin naantalin aurinko, taisi viihtyä newforestin selässä. Tamma olisi ollut minulla myös toiveessa, jos en Ossia olisi saanut. Jannica veti sulavan näköisesti esteiden yli ja me pääsimme connemaran kanssa seuraavaksi kehiin. Ensimmäinen lähestyminen tapahtui hieman vauhdilla, josta sainkin tomerat komentit. "Veera, sä et voi kaahata tolla tavalla esteille. Tasainen tuntuma ja hyvä rytmi. Ens kerralla laitan sulle Tohvelin tai jonkun jonka kanssa joudut enemmän töihin, että pääsette edes yli esteiden.", Helena marmatti. Olihan nainen oikeassa, mutta kun esteet ja vauhti, se on sitten jotakin ja kun kerran Ossi hyppäsi hyvin hieman huonommallakin lähestymisellä. Otin komennot kumminkin korviini ja rauhoitin hieman menoamme. Ja kyllähän se oli pakko myöntää, että hieman rauhallisemmalla tahdilla esteidenkin ylitys onnistui paremmin..
|
|
|
Post by Catherine on Feb 28, 2017 12:49:28 GMT 2
Venna mennä viipotti alkuraveissa. Se vaikutti olevan todella energisellä päällä, enkä saanut päätettyä oliko se hyvä vai huono asia - tulisiko se juoksemaan kaikkien esteiden yli vai tulisiko siinä olemaan juuri oikea määrä virtaa hyppäämiseen? Saa nähdä.
Aluksi tulimme pieniä, maahankaivettuja ristikoita verryttelyksi. En jaksanut miettiä niitä sen enempää, joten annoin Vennan hoitaa homman puolestani. Tamman hypyissä oli aluksi hieman vaikea pysyä mukana, sillä ristikot olivat vielä sen verran pieniä, etteivät ne vaatineet Vennan mielestä mitään ponnistusta. Tai näin minä luulin, kunnes poni veti jäätävän kenguruloikan heittäen minut kaulalle.
"Kannattaa keskittyä kunnolla siihen ratsastamiseen, ettei vaan matkustele selässä. Venna saattaa tehä tommosia omalaatusia ratkaisuja esteillä", Helena ilmoitti. Otin neuvosta vaarin, ja näin sainkin pysyttyä kenguruloikissa paremmin.
Aloimme tulemaan rataa, jossa Venna oli parempi kuin verryttelytehtävässä. Se kävi hieman kuumana, muttei niin pahasti etteikö sitä olisi saanut hallittua. Meillä meni lähestymiset jatkuvasti mönkään, sillä Venna tuntui jännittävän jokaista estettä. Kieltoja tuli useampaan otteeseen, mutta kättä vääntämällä jokaisesta esteestä päästiin kuitenkin yli.
Loppuverryttelyssä tammalle oli jäänyt jännittyneisyys päälle, joten pyrin saamaan sitä hieman rennommaksi. Kovin helposti en saanut sitä rentoutumaan, mutta tamma pehmeni kuitenkin ennen lopettamista.
|
|
|
Post by Julia on Mar 7, 2017 20:00:55 GMT 2
Muiden tuntilaisten päästessä uusien ponien selkään, sain kavuta tutun ja turvallisen Tohvelin selkään. Ruunaa kiukutti jo selkäännousussa tuleva, jolloin se juputti paikallaan, vaikka iskin sen kylkiin pohkeita.
Juuri kun aloin luulla, että olin tullut ruunalle liian suureksi kannettavaksi, päätti poni lähtä ravilla uraa kohti. "Jaahas, Tohvelilla on tommonen päivä!" Helena kommentoi ja sai minutkin naurahtamaan. Harvoin pienestä ponista lähti noin reipasta ravia.
Alkuverryttelyksi kiemurreltiin urilla ja tehtiin pysähdyksiä että peruutuksia. Tohveli pisti oman tapansa mukaisesti vastaan niin kauan, kunnes raippa heilui. Peruutukset alkoivat sujua vasta viimeisellä yrittämällä, mutta onneksi oli Tohvelilla oli vielä aikaa näyttää taitonsa esteillä.
"Ja sitten laukkaa ja tulkaa omaa tahtia verkkaestettä!" Helena käski ja pienen pukkihypyn kautta Tohvelin moottori vaihtoi vaihdettaan suurempaan. Este ylittyi toistamiseen ilman suurempia ongelmia, josta olin yllätynnyt.
Rataesteet vaativat jo hieman enemmän ratsastusta, jotta saimme puomit pysymään paikoillaan. Toistojen jälkeen Helena lopetti marmattamisensa, kun suoriuduimme radasta vihdoin puhtaasti. Taputin päistärikköä ratsuani kaulalle ja annoin sille löysät ohjat, jotta se sai venyttää lyhyttä kaulaansa.
|
|