27.2.2016
Lilja käveli vierelläni reippain askelin, kun talutin sen kentälle juoksutusvarusteissa. Nuori tamma otti liiteleviä askeleita ja jonkin rasahduksen kuultuaan meinasi olla lentoon lähdössä. Rauhoitin tamman takaisin ruotuun ja ohjasin toiseen päähän kenttää. Päästin energiaa pursuavan tamman ympyrälle ympärilleni ja annoin sen alkuun mennä reippaassa käynnissä. Lilja kulki pää korkealla ja sieraimista puski höyryä, kun kuuma hengitys kohtasi kirpeän pakkasen.
”Okei, ja sitten nostapas ravi”, hoputin Liljaa, kun se oli hetken kävellyt ja maiskuttaen usutin tamman raviin.
Juoksutusvyöllä pysyvä enkkuviltti heilui, kun tamma ravasi pitkin liitävin askelin eteenpäin. Liljalla oli nätit askeleet, raa’at vielä, mutta varmasti ne saisi eteenpäin nopeasti. Kunhan vain massa nousisi ja lihas kasvaisi. Ravautin Liljaa pitkään vasempaan kierrokseen, kunnes päästin sen käyntiin. Kävin vaihtamassa kapsoniin suunnan ja ravautin Liljan myös oikeaan kierrokseen. Oikea kierros näytti olevan Liljalle hieman vaikeampi asettua sisään ja ravi huomattavasti etupainoisempaa.
”Hyvä riittää”, sanoin ja pyrryttelin Liljan käyntiin.
Keräsin liinan käteeni ja jätin sen hieman löysälle roikkumaan, kun lähdin talsimaan ruunikon kanssa kohti metsätietä. Olin ottanut tavaksi kävellä Liljan kanssa maastoissa kävellen. Alkuun parin ensimmäisenä päivänä Lilja oli katsonut kaikkea uutta ja ihmeellistä hieman pelokkaastikin. Nyt se kulki innokkaasti eteenpäin ja tahtoi ottaa pari raviaskeltakin ennen kuin nappasin liinasta tamman takaisin käyntiin. Teimme yleisesti noin puolen tunnin lenkkejä ja vaihtelin reittiä melkein joka kerta.
Hieman pienemmillä poluilla Lilja tahtoi puskea polkua pitkin minun edellä, jonka seurauksena jouduin joko rämpimään puskassa tai tuuppasin Liljan kulkemaan hangessa. Se olikin hyvää harjoittelua, kun tamma joutui nostelemaan jalkojaan.
Metsälenkeillä sai itselle myös hyvän hien päälle, kun tarpoi metsässä reippaan puoliverisen kanssa. Tänään metäslenkillä Liljalle aiheutti kovasti sydämen tykytyksiä jänis, joka loikki tien poikki. Siinä sitten roikuin liinan päässä, kun ruunikko kolmivuotias hyppeli takajaloilleen pienen pupun takia.
”Soo, Liltsu”, rauhoittelin tammaa ja nappasin sen suitsista kiinni.
Pian onneksi Lilja jo rauhoittui ja hieman kytäten ohitimme pupun ylitys kohdan, josta jatkoimme metsäpolkua pitkin takaisin tallille. Talutin Liljan siirtotalliin, joka tähän aikaan aamupäivästä komeili tyhjyyttä, kun koko sakki oli pihalla ulkoilemassa. Päästin Liljan irti karsinaan ja riisuin siltä ensin juoksutusvyön ja enkkuviltin. Lilja oli ihan helppo hoidettava. Hieman touhukas, mutta malttoi odottaa sen aikaa, että riisuin siltä kaikki varusteet pois. Kapsonin saatuaan pois, Lilja syöksyi rapsuttamaan päätään ruokakippoa vasten.
Asettelin juoksutusvermeet karsinan koukkuihin ja viltin oven loimitelineeseen. Harjasin nopeasti tamman pölyharjalla ja heitin sen selkään sen jälkeen toppatakin. Lilja pääsisi vielä loppupäiväksi pihalle, joten sujautin riimun tamman päähän ja lähdin sen kanssa tarhoja kohti. Lilja tarhasi Kustin ja Annan kanssa – joka varsoisi aivan näinä päivinä. Kolmikko tuntui tulevan ihan hyvin toimeen. Lilja vain oli leikkisä tapaus, joten se hieman jopa näytti ärsyttävän kavereitaan. Vapautin ruunikon tarhaan ja lahjoin kolmikon vielä porkkanoilla, jonka jälkeen lähdin suunnittelemaan päivän tuntia – ai kuinka niin hoidin asian myöhässä.
Tänään ryhmän kuun viimeisellä tunnilla hevosina oli Tuike, Naava, Bod ja Ginny. Pidin paljon tunnin hevosjaosta. Istahdin taukohuoneen pöydän ääreen, kunhan otin kahvikupin käteeni. Tunti alkaisi vasta kuudelta, mutta liikuttaisin tänään vielä Vennan ja Iipan, joten se oli hyvä saada suunniteltua. Ryhmän toiveiden mukaisesti olimme keskittyneet paljon puomityöskentelyyn. Päätin siis, että jatkaisimme samalla mallilla, lisäten myös pari kavaljettia mukaan. Ranskalaisten viivojen täyttämän paperin tungin taskuun ja lähdin sitten hakemaan Iippaa.
”Jalustimet sopivan mittaisiksi ja vain selkään”, huikkasin tuntilaisille, kun astelimme maneesiin.
Helena oli juuri lopettanut ja vaihdoin naisen kanssa pari sanaa, kun tuntilaiset nousivat hevostensa selkään. Kun kaikki kävelivät uraa pitkin, heittelin puomeja maahan ja pian jo aloittelimme. Tunti sujui mallikkaasti. Bod oli hieman tahmea puomien kanssa ja Ginny yritti viedä ratsastajaansa matalilla esteillä. Kiittelin porukkaa tunnista ja annoin kaikille palautteen. Ratsukoiden ravatessa lopussa, keräsin kaikki puomit pois ja käskin porukkaa tulla itsenäisesti talliin.
”Huuh”, huokaisin, kun lysähdin taukohuoneen sohvalle.
”Rankkaa?” Mila kysyi.
”Ei”, naurahdin. ”Tunti meni ihan hyvin, ja Iippa sekä Venna liikkuivat ihan kivasti. Liljan kanssa käveltiin hieman pupupelokas lenkki.”
”Se on hyvä”, Mila totesi.
”Jep”, sanoin. ”Onko sulla uutta tuntilistaa jo?” kysyin ja Mila nyökkäsi.
Mila ojensi minulle käsin kirjoitetun paperin ja etsin sieltä omien tuntieni hevoset. Näillä saisikin suunniteltua ihan kivoja tunteja porukalle. Taittelin papperin taskuuni.
”Oliko Lilja jo sisällä?” kysyin ja Mila nyökkäsi. ”Hienoa, minä tästä lähden yöpuulle. Nähdään taas huomenna!”
”Moikka”, Mila huikkasi perääni ja heilautin kättäni.
Sanoja 676