|
Post by Mila on Jan 8, 2017 17:08:32 GMT 2
Tähän tulee kaikki vakkariryhmän tunnit sekä tuntimaksut.
|
|
|
Post by Mila on Jan 8, 2017 17:42:21 GMT 2
1.TUNTI "Tutustumista": tiistaina 10.1.2017 maneesissa
Jannica - Patron Julie - Nella Heidi - Riemu Oona - Melli
Ratsastajat kipusivat ratsujensa selkään ketterästi ja käskystäni lähtivät kiertämään kaviouraa pitkin. Vaikka Jannican ratsu, Patron, ei ollut virallisesti vielä tunneilla mukana, olin antanut ruunan naiselle täksi tunniksi nähdäkseni, mimmonen poni olisi kyseessä. Riemunkaan kanssa emme hirveästi ole ehditty tekemään työtä yhdessä, mutta Milan sanojen mukaan ruuna oli mitä mahtavin kaveri. Ja pakko sanoa, ettei minulla ollut hajuakaan Nellasta saatika Mellistäkään... Noh, eiköhän me tässä tutustuta.
"Ottakaa pitkille sivuille taivutuksia ja päätyihin ympyrät!" kajautin. "Pidätä Nellaa! Mennään reipasta käyntiä, ei ravia!" Katselin ratsukoiden työskentelyä hetken, ennen kuin käskin nostaa kevyen ravin. "Hienosti menee Patukalla! Mellin kanssa vähän reippaampi ravi. Riemun ja Nellan meno näyttää vähän holtittomalta. Pidättäkää!"
"Istukaa alas harjoitusraviin. Lyhyet sivut käyntiä. Pitkien sivujen keskelle voltit." "Hyyyyvältä näyttää Riemun kanssa... Ahas, nyt unohdit sen voltin. Keskity ratsastukseen, vaikka minä täällä sinulle höpötänkin välillä." "Nellakin rauhoittunut. Hyvä." "Jannica, istu vähän syvemmälle sinne satulaan." "Mellikin menee hyvää vauhtia!"
"Okei, ja sitten pitkät sivut laukkaa ja lyhyet sivut harjoitusravia." Ratsukoilta nousi laukka hienosti. Nelli taisi hieman innostua laukasta ja nakkasi pientä takapuoltaan vähän yläilmoihin, mutta ratsastaja oli kuin ei olisi huomannutkaan pientä pukitusta. Kun olin varma, että ratsastajat hallitsevat hevosensa myös laukassa, jätettiin päätyravit pois ja pistettiin tilalle pääty-ympyrät vastalaukalla. Vastalaukan kanssa oli Mellillä sekä Patronilla vähän ongelia, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi.
Lopuksi otettiin vielä ravi-laukka-ravi-käynti-siirtymisiä sekä pohkeenväistöharjoituksia ennen kuin komensin antamaan hevosille pitkät ohjat. Kiitokset osallistujille.
Maksuja viimeistään 16.1. Kuten aina, ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun seuraavalle tunnille.
|
|
|
Post by Julie on Jan 8, 2017 22:23:16 GMT 2
Talutan ympärilläni pomppivan Nellan muiden ratsukoiden tapaan maneesiin. Mittaan jalustimet sopiviksi ja tarkistan satulavyön kireyden, jonka jälkeen kipuan ponin selkään. Tapansa mukaan tamma on heti menossa ja vauhdilla, mutta totuttuani jo siihen osaan varautua keräämällä ohjaa lyhemmäksi ja ottamalla pidätteitä. Helena selittää jotain tunnin tehtävistä ja muusta tunteihin liittyvästä asioista ennen tehtävien aloittamista.
Alku höpöttelyiden jälkeen aloittaa Helena tunninpidon. "Ottakaa pitkille sivuille taivutuksia ja päätyihin ympyrät!" Helena kajauttaa kuuluvasti. "Pidätä Nellaa! Mennään reipasta käyntiä, ei ravia!" nainen jatkaa ohjeistamalla minua. Nella tosiaan haluaisi ravata mieluummin, kuin kävellä, joten joudun ottamaan paljon pidätteitä saadakseni tuon kävelemään. Tamma taipuu yllättävän hyvin heti tunnin alkuun ja ympyrätkin alkavat kerta kerralta muistuttamaan enemmän pyöreitä, kuin soikijoita. Jatkamme tehtävää jonkun aikaa Helenan katsellessa meitä, mutta pian naisen suusta kuuluu käsky nostaa kevyt ravi. Sain myös kuulla, että minun ja Nellan meno näyttää holtitomalta ja sitä se kyllä taisikin olla, joten rupean taas tekemään pidätteitä tahdikkaasti jokaisella askeleella.
"Istukaa alas harjoitusraviin. Lyhyet sivut käyntiä. Pitkien sivujen keskelle voltit." Helenan käsky käy taas ja siirrymme harjoitusraviin. Nella alkaa jo olla aika rauhallinen ja kuuntelee apujani aina vain paremmin. Tehtävä sujuu meiltä oikeastaan tosi hyvin, vaikka tammani ei aluksi haluaisikaan kävellä päädyissä ja volteista meinaa tulla aavistuksen suuria, mutta muutaman toiston jälkeen nämäkin hankaluudet ovat poissa.
Seuraavaksi jatkoimme uraa pitkin laukkaamalla pitkät sivut ja istumalla harjoitusravissa lyhyet sivut. Laukkaosuudet on taas ponin osalta hyvin vauhdikkaita, tuon painaessa kuolaimelle oikein kunnolla. Laukkaaminenkin alkaa sujua, kun Nella alkaa tajuamaan, että se ei vaan voi juosta miten sattuu. Laukan jälkeiset muutamat raviaskeleet ovat hyvin pomputtavia, mutta yrittäessäni istua heti syvälle satulaan ei ne kohta enään tunnu niin pomputtavilta. Pian voimme jättää päätyravit pois ja tehhdä niiden tilalle pääty-ympyrät vastalaukassa. Vastalaukan kanssa ei ole mitään ongelmia, tamman vaihtaessa heti käskystäni laukan.
Ennen tunnin loppua vielä väänsimme pohkeenväistöjä, sekä ravi-laukka-ravi-käynti-siirtymisiä. Siirtymiset ja väistöt onnistuvat mallikkaasti kaikkien osalta ja Helena komentaakin nopeasti antamaan kaikille pitkät ohjat ja kiitti kaikkia osallistumisesta.
Seuraavalle tunnille voisin napata tuon Riemun
//Tuntuu jotenki, että ei oikeen kirjottaminen suju ja anteeks, jos on töksähtelevää tekstiä...
|
|
|
Post by oonapietinen on Jan 10, 2017 16:33:44 GMT 2
Oi tänään on ensimmäinen tunti ja luonnollisesti se vähän jännitti. Ratsastan aivan liian vähän valvonnan alaisena, kun nyt ei ole valmentajiakaan käynnyt tallin vaihdon jälkeen. No on siis kiva päästä Helenan silmän alle, hän on kuulemma mukava, mutta vaativa opettaja. Kaipaankin hiukan nälväilyä, jotta alan oikeasti ratsastamaan. Melli puolestaan tuntui olevan hiukan ihmeissään kun maneesissa olikin näin paljon muita hevosia. Yleensä olen siihen aikaan että maneesissa olen minä ja max kaksi ratsukkoa. Selkään nouseminen sujui ripeästi, koska minun ei tarvitse jalustimia mittailla, ei muutakuin vyö kireälle ja jalustin alas, jotta pääsee selkään asti. Alkukäynneissä tutustuimme hieman toisiimme ja keskustelimmekin uudesta ponista Patukasta tämän ratsastaja kanssa, joka lupasi kertoa tunnin jälkeen miltä tallin uusi tulokas tuntuu. Rupattelumme keskeyyti Helena, joka ohjeisti ensimmäisen harjoituksen käynnissä taivutuksia pitkille sivuille ja päätyihin ympyrät. Melli tuntui aavistuksen tahmealta, joten hätyyttelin sitä hiukan kouluraipan kanssa. Reaktio ei ollut toivottu, vaan taama hieman luimisteli ja muuttui kiireiseksi tikkaavaksi. Normaalisti se on rento ja letkeä, sekä venyttää mielellään. Päätin kuitenkin seurata tilannetta, mutta mainitsin asiasta Helenalle, joka vilkaisi tammaa ohi mennessä. Ravissa huomasin että kaikki ei ole ihan kunnossa. Melli oli super hidas pohkeelle. On sillä päiviä etenkin keväisin ensimmäisten kiimojen aikaan, että se on todella hankala ratsastaa, mutta tämähän on jo kidutusta. Jo alkuraveissa tuli kommenttia Helenalta että se on liian hidas. Minun vB tasoinen kenttähevonen on hitaampi kuin mikään muu tunnille osallistuvista opetusratsuista. Noh kun annoin sen kulkea hieman avoimemmalla kaulalla ja hakeutua pidempään muotoon niin alkoi se pikku hiljaa vertyä. "Olisikohan ne riehuneet tarhassa ja Melli venäyttänyt lihaksen", totesin ratsastaessani Helenan ohitse. Jätimme muutaman kerran käyntisiirtymisen välistä, jotta pääsin päädyssä ratsastamaan kaarteessa eteen, mikä on helpompaa kuin suoralla. Melli vastusti suoralla alkuun jopa avotaivutusta, minkä se tekee normaalisti kuin leikitellen. Rauhallisesti aloitin asettelemalla molempiin suuntiin ja sieltä sitten taipumaan. Pikkuhiljaa alkoi tahti löytyä, kun käsky tuli siirtyä harjoitusraviin. En tohtinut juurikaan lyhentää tammaa, koska se oli vasta rentoutunut. Pitkien sivujen keskelle ratsastettiin voltit jossa oli tarkoitus päästä taivuttamaan syvään ja etenemään takaosasta kohti ohjaa. Voltilta jatkettiin avotaivutuksessa mahdollisimman rennosti muuttamatta mitään muutakuin kulkusuuntaa. Mellin liikkeissä ei ole helppo istua silloin kun se on avoimessa muodossa ja "hölkkäilee" isosti. Kuitenkin selvisin suuremmitta vaikeuksitta, vaikkakin olisin jo toivonut välikäyntejä. Mutta Helena käskytti meidät jo laukkatehtävälle. Laukan nostot sujuivat, mutta kun siirryttiin vastalaukkaan alkoi taas ongelmat. Nyt voin olla varma ettei tamma ole normaali, koska se halusi kokoajan vaihtaa laukan myötälaukaksi. Sen oli hirmu vaikeaa löytää rytmiä ja niinpä teimmekin niin että otimme vain pätkiä pääty-ympyrällä vastalaukkaa, niin että itse saan tehtyä siirtymiset eikä Melli rikkonut raviin tai vaihtanut laukkaa. Loppuun otimme viellä siirtymisiä ja vstalaukassa olin päässyt jo lyhentämään tammaa, joten tein nyt melko perustyöskentely muodossa siirtymisiä, mutta en ihan kootusti kuitenkaan tamman jäykkyyden ja jähmeyden vuoksi. Muutama pohkeenväistö, jossa jo perus Melli tuli hyvin esille ja rnetoutui loppuakohden. Huhhu tunnilla ei oikein ollut kevyitä hetkiä, mutta ymmärrään sen hyvin, koska ainankaan meidän suoritukset eivät olleet sillä tasolla että lepo olisi ansaittu. Nyt kuitenkin tamma huoltoon ja lämpimien loimien alle. Täytyy seurata paripäivää kuinka se alkaa vetristyä vai pitääkö lähteä klinikalla käymään. ______
Ja koska kukaan ei ole täydellinen, niin unohdin seuraavan hevostoiveen Voisin kokeilla Annaa, kiitos tai Mellin ihan sama (en suutu vaikken saisi sitä mitä toivon)
|
|
|
Post by jannica on Jan 11, 2017 12:55:16 GMT 2
Vakiotunnit alkoivat taas sumuisena tiistai iltapäivänä. Hyvissä ajoin seisoin malttamattomana ilmoitustaulun edessä ja odotin jalalla naputtaen Helenaa, missä se nainen taas kuppasi? Kellokin tuli jo puoli kaksi, tässähän tulisi kohta kiire. Viimein nainen saapuu toimistosta puolijuoksua huohottaen ja asettaa nastalla lapun kiinni. Huomaan selaavani listaa, josta löydän oman nimeni heti ekana. Patron? Kuka ihme on Patron, kysyn naiselta, joka naurahtaa ja vastaa ruunikon uuden ruunan löytyvän Vennan ja Nellan tarhasta. Niinpä lähdemme yksissä tuumin metsästämään ratsujamme Julien kanssa. Ne antavat onneksi helposti kiinni ja Patron on superkiltti hoitaa, joten ennättämme ihme kyllä tunnille ajoissa! Nousen selkään ketterästi ja alamme kävellä pitkällä ohjalla uraa pitkin Helenan saavuttua. Helena jutteli niitä näitä alkukäyntien aikana ja kertoi mistä uudet hevoset olivat peräisin. Patron tuntui hauskalta ponilta, vaikka olikin melkoisesti vakioratsuani Villaa pienempi. Piti kuitenkin totutella uusiin hevosiin, koska moni tutuista tuntiratsuista oli vaihtanut joululoman aikana kotia. Jännityksellä odotimme miten hevoset selviäisivät ensimmäisestä tunnistaan Vaahterapolussa, mutta ainakin näin alkukuvan perusteella ne olivat hyvinkin rauhallisia, ainakin mitä Patroniin tuli. Otimme ohjat tuntumalle ja aloimme tehdä taivutuksia ja ympyröitä. Patronilla ei tuntunut olevan hajuakaan mikä on avotaivutus, joten teimme sen kanssa vain kiemurauraa pitkille sivuille. Huomasin sivusilmällä Nellan pyrkivän meidän ohi takaa, Julie ei meinannut saada sitä pysymään käynnissä, ainakin tamma oli siis reipas, ajattelin. Hetken kuluttua muutkin saivat siirtyä ravailemaan ja Helena sanoi parin kierroksen jälkeen, että Patron kulki oikein mallikkaasti. Kasvot sädehtien jatkoimme harjoituksia Helenan komentaessa Melliä reippaammaksi ja Riemua ja Nellaa pyydettiin jälleen hieman himmaamaan tahtia, että Julie ja Heidi pysyivät kevennyksen tahdissa mukana. Seuraavalla lyhyellä sivulla otimme käyntiin ja pitkät sivut jatkettiinkin harjoitusravissa tehden keskelle aina voltit. Patronin ravi oli aivan ihanan pehmeä istua. Havahduin mielikuvistani Helenan karjaisuun, että myös Heidi voisi tehdä voltit keskelle pitkää sivua. Se nauratti minua, etenkin kun Helena jatkoi, että Heidi voisi opettajan huonosta päivästä huolimatta sentään keskittyä omaan ratsastukseensa. Helena antoi käskyn istua vielä vähän syvemmälle satulaan, mutta muuten meillä kaiketi meni hyvin, koska emme saaneet enempää huomiota osaksemme. Pidin Helenan napakasta asenteesta opettajana, mutta silti hänestä löytyi se pehmeäkin puoli, etenkin kun osallistujia oli vähemmän. Harjoitus alkoi sujumaan, joten siirryimme laukkaamaan pitkillä sivuilla. Laukat nousivat suhteellisen hyvin kaikilta, vaikka Melli pukittikin muutamia kertoja. (ilmeisesti tuossa kohdassa tarkoitettiin Melliä tai Nellaa, en ole varma kumpaa kun tekstissä luki Nelli, jota ei tunnilla ollutkaan ) Muutoin pieni laukkatehtävä sujui hyvin ja otimme vielä kokeeksi muutaman vastalaukkaharjoituksen ympyrällä. Patronin ja Mellin tasapaino ei tehtävään ihan riittänyt ja Patron siirtyi mielellään raville tai vaihtoi myötälaukalle, mutta kehuin ruunaa oikein hyvästä yrityksestä. Lopuksi otimme vielä omaan tahtiin siirtymisiä ravin, laukan ja käynnin välillä, jotka sujuivat hienosti, koska Patron oli kivasti herkistynyt avuilleni laukkaamisen aikana. Menimme myös pohkeenväistöä, joka Patronin kanssa jäi lähinnä perusjuttujen harjoitteluun, koska ruuna ei vielä väistöjä hallinnut. Hyvin sekin kuitenkin alkoi sisäpohjetta väistämään lopputunnista, joten päätimme lopetella siihen sen osalta ja hikinen ruuna sai siirtyä kävelemään pitkin ohjin vähän ennen muita. Tunnin loputtua talutin sen suoraan pesukarsinaan ja riisuttuani varusteet suihkuttelin kunnolla. Sitten loimitin ponin ja se sai jäädä karsinaan syömään päiväheiniään. Tallityöntekijä lupasi heittää sen ruunan kuivuttua takaisin ulos, koska Patron ei varsinaisesti tehnyt vielä tunteja ja saisi pitää loppupäivän vapaata. ---------- Seuraavalle kerralle esitän toiveeksi maastoilun (kunnon reipas laukkamaasto tai vaikka köpöttelyä ilman satulaa maastossa), ja vaikka en ollut eka kuittaaja toivoisin Berttaa tai jotakin uusista hepsuista ratsukseni
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 15, 2017 21:54:24 GMT 2
Talutin uutta tuttavuuttani, Riemua kentälle. Ensimmäinen vakioryhmän tunti oli alkamaisillaan ja olin tullut tallille jo hyvissä ajoin hoitamaan päivän ratsuani. Kentällä nousin penkiltä suokin selkään, kiristin satulavyötä reiällä ja varmistin, että jalustimet olivat sopivanpituiset. Sitten saimme luvan lähteä kulkemaan uraa pitkin käynnissä. Tunsin oloni rentoutuneeksi Riemun pehmeissä askelissa.
"Ottakaa pitkille sivuille taivutuksia ja päätyihin ympyrät!" Helena kajautti kentän toiselta laidalta. Herättelin Riemun kunnolla kuulolle ja aloitin työt. Ensimmäisestä ympyrästä tuli hieman epämääräinen, mutta taivutukset lähtivät sujumaan heti aika hyvin. Seuraavilla ympyröillä sainkin Riemun taipumaan mukavan pyöreäksi. Hetken kuluttua saamme luvan nostaa kevyen ravin. "Riemun ja Nellan meno näyttää vähän holtittomalta. Pidättäkää!" Kuulen Helenan äänen. Pidätän Riemua tasaisesti ja vääntämisen tuloksena saan sen menemään viimeisen voltin ja pitkänsivun suhteelisen kauniisti.
"Istukaa alas harjoitusraviin. Lyhyet sivut käyntiä. Pitkien sivujen keskelle voltit.", Helena ilmoittaa ratsukoille ja jatkaa tilanteen seuraamista. Siirryn pitkänsivun alussa harjoitusraviin. Ensin pompin selässä, kuin mikäkin pomppupallo, mutta rytmin löydettyäni tunsin pysyväni satulassa melkoisen hyvin. "Hyyyyvältä näyttää Riemun kanssa... Ahas, nyt unohdit sen voltin. Keskity ratsastukseen, vaikka minä täällä sinulle höpötänkin välillä." Helena sanoo minulle. Ja tosiaan, voltti unohtui, yritin keskittyä paremmin. Käyntiin siirtymiset olivat aluksi vähän holtittomia ja epätarkkoja, mutta sain onneksi niitäkin parannettua joka kerralla.
"Okei, ja sitten pitkät sivut laukkaa ja lyhyet sivut harjoitusravia.", Helena kajautti seuraavaksi ja teimme työtä käskettyä. Lähestyin pitkää sivua ja yllätyin, kuinka hyvin laukka nousi. Se tuntui sujuvan aika mukavasti ilman suurempia ongelmia. Jouduin kylläkin aika usein pidättelemään Riemua, ettemme menisi liian lähelle edessä olevaa ratsukkoa. Pian lopetimme kokonaan ravin ja teimme pääty-ympyrät vastalaukassa. Ensimmäiset kerrat menivät hyvin, mutta kerran sähläsin niin, että Riemu nostikin oikean laukan. Vastalaukassa asentoni kallistui hieman liikaa sisälle, mutta tuntiessani sen yritin pysyä suorassa hevosen selässä.
Lopputunnista teimme vielä ravi-laukka-ravi-käynti-siirtymisiä. Niissä Riemun ensin vaan viskoi päätään emmekä päässeet oikein tasaiseen rytmiin. Laukassa hevonen kulki melkein parhaiten eteenpäin. Viimeisenä harjoituksena teimme pohkeenväistöä. Riemu taipui kyllä hyvin, mutta askeleet taisivat aluksi mennä vähän sekaisin. Sitten Helena sanoi, että voimme antaa hevosillemme pitkät ohjat. Silitin Riemua kaulalta ja puhelin sille mukavia. Tunti oli sujunut omalta osaltani mielestäni hyvin. Tykkäsin Riemusta oikein kovasti! Tämän jälkeen laskeuduimme hevostemme selästä ja kiitimme vielä niitä. Lähdimme talliin.
|
|
|
Post by Mila on Jan 17, 2017 9:14:15 GMT 2
2.TUNTI - Maastolenkki 17.1.2016
Helena - Kakru Julie - Riemu Jannica - Iippa Oona - Bod Heidi - Nubbi
Koska sää oli tänään mitä mainioin ja Jannica oli toivonut maastolenkkiä tälle viikolle, päätti Helena lähteä vakioryhmäläisten kanssa maastoon. Halukkaat saivat jättää satulat talliin, jos lupasivat pysyvänsä ratsujensa selässä mahdollisten laukkapätkien aikanakin.
"Muistakaa turvavälit!" Helena huuteli, kun hevosletka lähti etenemään lumiseen metikköön. Matkaan lähtivät myös tallin koirat: Crowley, Wienna sekä Mico ja koirat juoksivat hevosten rinnalla tottuneesti, kadoten välillä pusikkoon tarpeilleen.
Kerroppas omin sanoin meidän maastolenkistä! Oliko ratsu sinulle uusi tuttavuus, jonka selässä et aikaisemmin ole istunut? Miten se käyttäytyi? Oliko ongelmia?
Ekana maksanut saa jälleen sen ratsunsa valita (tosin Juliella ja Oonalla omat hevoset) ensi viikon tunnille. Varmaan hypätään vähän esteitä.. En tiedä vielä. Katsotaan. Maksuja viim. maanantaina 23.1.
|
|
|
Post by jannica on Jan 17, 2017 15:15:42 GMT 2
Saavuin tallille viime tingassa, olin pyytänyt tallivuorossa olevaa Stinaa tai Markusta laittamaan minulle ratsun kuntoon. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun käytävällä odottikin tuttujen hevosten sijaan Iippa, jolla en ollut aiemmin juuri mennyt. Maastoretki vieraalla hevosella vähän jännitti, mutta onneksi Stina vakuutti ruunan olevan entisenä ravurina lähes sataprosenttisen varma maastoratsu ja lempeä luonteeltaan. Iippa vaati jo huomiota käytävällä kuopimalla etusellaan, joten otin siltä riimun päästä ja kiitin tyttöä avusta jälleen kerran. Vakiotunti oli tiistaisin sellaiseen aikaan, että juuri ja juuri ehdin paikalle ennen tunnin alkua. Menimme hevosten kanssa pihalle nousemaan selkään Helenan tullessa. Nainen haki tallista Kasperin laittaman Kakrun ja niin suuntasimme kaikkien ollessa valmiita kohti maastopolkuja. Muutama rohkea oli jättänyt satulan pois, mutta Iipan rakenne oli sellainen, että Stina oli arvellut, etten haluaisi ilman satulaa sillä mennä. - Onpas ihanaa päästä maastoon vähän rentoutumaan, Helena huikkasi porukalle saaden innostuneita vastauksia. Nainen jakoi meidät järjestykseen peräänsä, Riemu tuli meidän eteemme ja perää jäivät pitämään Bod ja Nubbi, jotka olivat minulle vieraita hevosia molemmat.
Ohitimme asuinrakennuksen, joka kylpi mukavasti auringonvalossa ja katolta heijastui lumen seasta auringonsäteitä. Ohitimme tuuhean pensaikon, jossa pikkulinnut katsoivat saapuvaa joukkoa uteliaina. Helena kertoi meidän menevän lähimaastoon tänään, koska mukana oli uusia hevosia, joille kauempana sijaitsevat maastot ja etenkin autotie voisivat olla liian haastavia. Reitti oli vakiohevosille ja ratsastajille varmasti tuttu. Kävelimme rauhallisesti metsää kohti, rannassa näkyi mökkejä. Ei niillä ketään tainnut näin talvikaudella olla, hiljaiselta vaikutti. Niityn reunalta erkani polku, jota seurasimme kiertäen autotien ylityspaikan, josta normaalisti menimme suoraan. Matkasimme kohti laaksoa, jossa kesäisin söimme välillä eväitä pidemmillä maastoilla. Metsikkö tiheni ja välillä joutui väistelemään lumen painosta edessä riippuvia oksia. Helena varoitti erkanemasta polulta, ympärillä riitti onkaloita ja juurakoita. Seurasimme polkua pitkin tarkoin naisen perässä, oksat olivat jo niin lähellä että ne raapivat kasvoja. Metsästä päästyämme seurasimme kivistä polkua, jota piti edetä varovaisesti, satanut nuoskalumi oli liukasta kivillä. Selvisimme kuitenkin jännittävän kohdan ohitse ja tulimme hauskalle koivukujalle. Kuka lie nekin oli istuttanut keskelle metsää. Ehkä siinä oli joskus ollut talo, jonne kujan oli tarkoitus ollut viedä, ken tietää..
Polku jatkui, puut olivat niin tiheästi, että alkoi tulla hieman kylmä, koska aurinko ei päässyt välistä lämmittämään enää. Metsä huokui synkkää, aavemaista hiljaisuutta, linnut eivät laulaneet näin syvällä metsässä. Hämärä laskeutui päällemme, mutta onneksi metsäpätkää ei ollut kovin pitkälti. Helena tähysteli maisemaa edellämme kulkien, eteen aukeni polku, jossa pääsimme vihdoin ravaamaan. Hevoset olivat innokkaita, mutta eivät kuitenkaan liiaksi vauhtipäällä. Kotiinpäin ratsastaessa alkoi satamaan lunta, onneksi sitä ei tullut paljoa, eikä tuullutkaan, joten sää oli koko lenkin ihan mukava. Puskasta kuului kahinaa, mutta varmoja hevosia eivät metsäneläimet päässeet säikyttelemään. Jatkoimme tuttua polkua kohti tallia ja pian rakennus ilmestyikin näköpiiriin. Tuntilaiset katselivat kummissaan saapuvaa kulkuetta, ilmeisesti olimme huvittavan näköisiä, kun meidän ja hevosten päälle oli satanut aika määrä lunta! Maastoreissu oli ollut onnistunut ja kaikki olivat onnistuneet pysymään kyydissä laukkapätkänkin. Sen enempää emme laukanneetkaan, koska hevoset tuntuivat väsähtävän nopeasti lumihangen vuoksi. Iippa jatkoi vasta viideltä tätiryhmän tunnille, joten otin siltä varusteet pois ja hoidin ruunan. Se sai kuitenkin jäädä sisään syömään, koska seuraava tunti alkaisi viideltä. Loimitin hikisen ruunan ja vein vielä varusteet paikoilleen ennen kotiinlähtöä. ------------------------------ Ensi (este?)tunnille toiveena Bertta tai Tohveli.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 18, 2017 22:08:07 GMT 2
"Mä oon ihan just valmis!", huudahdin muille ja laitoin kypärää päähäni. Menisimme vakiotuntilaisten kanssa maastoretkelle ja olin saanut Nubbin ratsukseni, ihanaa. päätin ratsastaa ilman satulaa, koska se oli mielestäni hauskaa. Talutin hevosen ulos. Se hörähti nähdessään muut ja löpsötteli huuliaan hassusti. Nousimme samaan aikaan ratsujemme selkään ja kiristimme satulavöitä. "Onhan kaikilla turvaliivi?", helena varmisti enne, kuin lähdimme. "Joo!", huikkasimme yhteen ääneen. Lähdimme Helenan johdolla kävelemään lumiseen metikköön. "Muistakaa turvavälit!" Helena huuteli, kun hevosletka lähti etenemään lumiseen metikköön. Helenan jälkeen hevosletkassa kulkivat Oona Bobilla, sitten Jannica Iipalla perässään minä ja Nubbi. Viimeisenä kulkivat Julie ja Riemu. Mukaan maastoon olivat tulleet myös tallin koirat: Crowley, Wienna sekä Mico, jotka jölköttelivät mukavasti riinnallamme.
Nubbi oli suhteelisen virkeällä päällä. En ollut koskaan aiemmin ratsastanut kyseisellä heposella, joten oli jännittävää mennä testaamaan sitä maastoon. Sopivan kohdan tullessa Helena ilmoitti, että voisimme alkaa ravaamaan rauhallisesti. Nostaessani ravin Nubbi pukitti hiukan. En ole kylläkään edes ihan varma oliko se kunnon pukki, koska se oli niin pieni. Bob innostui vauhdin kiihdyttämisestä ihan kunnolla. Oona sai sen kuitenkin pysymään Kakrun ja Helenan perässä. Letkan löytäessä tasaiset välimatkat ja tasaisen vauhdin istahdin harjoitusraviin ja nautiskelin olostani. Wienna kierteli vieressämme pensaikossa ja kieri välillä lumihangessa. Ilma oli lähes täydellinen!
Laskeuduimme takaisin käyntiin, kun ohitimme muutaman kesämökin ja vuorossa oli muutenkin alamäkeä. "Meillä on vielä puoli kilometriä matkaa sille peltoaukealle, jossa voitaisiin ottaa kunnolla laukkaa, kunhan kaikki vaan hallitsevat hevosensa hyvin. Ravataan nyt hetki ja kävellään seuraavasta tienviitasta alkaen sinne rauhallisesti.", Helena pysähtyi ja kääntyi puhumaan meille. Kuuntelimme hiljaisuudessa ja nyökyttelimme naiselle vakuuttavasti. Nostimme ravin. Yritin vielä parantaa tuntumaani Nubbiin ja se kuuntelikin apujani kelvosti. Tieviitan kohdalla siirryimme käyntiin ja rentouduin hevosen selässä. Nubbi puuskahteli edelleen vieressä kulkevalle Wiennalle, kun se heitteli suussaan olevaa keppiä ilmassa.
"Noniin, nyt muistakaa säilyttää hyvä tuntuma hevoseenne. Jos tuntuu siltä, että on turvallista mennä lujaa kiitolaukkaa, saa mennä, mutta, jos hevonen vaikuttaa siltä, että on turvallisempaa pysyä harjoituslaukassa tehkää niin. Ja säilyttäkää välit toisiinne, vaikka saattekin mennä vieretysten.", Helena sanoi hymyillen samalla pidättäen Kakrua, joka hyppeli edestakaisin polulla. Olin todella innostunut. Nyt pääsisi nauttimaan vauhdin huumasta ihan kunnolla. Nubbi vaikutti luottavaiselta, joten nostin laukan samaan aikaan Jannican ja Oonan kanssa. Nousin tasaisesti kevyeeseen istuntaan ja annoin Nubbille vähän ohjia. Se kiihdytti kovaan vauhtiin ja meillä meni yllättävän hyvin. laukkasimme pellon poikki. Minä ja Nubbi olimme niukasti ensimmäisinä muiden ratsukoiden edessä. Laukkasimme vielä pellon toiseen päähän ja sitten siirryimme käyntiin. kakru polki jaloillaan ilmaa innostuksissaan. Bob ja Nubbikin hörisivät kuopien maata. "Sehän meni hyvin ja hauskaakin näytti kaikilla olevan, nyt jatketaan reippaassa käynnissä tallille.", Helena ilmoitti ja lähdimme tallille päin.
Maastoretki oli ollut kaikin puolin mukava. kukaan ei ollut mätkähtänyt maahan selästä ja muiltakin tapahtumilta vältyttiin. Saavuimme tallipihaan hikisinä, mutta iloisina. Mico-koiraa ei heti näkynyt perässämme, mutta muutaman minuutin päästä sekin tuli polulta tallipihalle. Laskeuduimme selästä ja hoidimme hevoset hyvin tallissa. Hommat tehtyäni lähdin tallilta äitini kyydillä.
|
|
|
Post by oonapietinen on Jan 22, 2017 10:37:46 GMT 2
Nyt on pakko myöntää että tulee lyhyt kuittaus :S Musta Bod ruuna on tänään ratsuni, kun suuntaamme Janican toiveesta maastoon. Varustin Bodin länkkä penkkiin ja Helenan luvalla ripustin ruunalle Mellin western suitset kangella, joilla joskus harrastamme turnajaisia. Bod tuntui olevan riemastunut saadessaan kunnon länkkäsuitsetkin käyttöön ja ruunan asenteesta huomasi heti että se oli rento ja miellyttämishaluinen.
Noustessani ruunan selkään se seisoi pää alhaalla odottaen hiljaa että saan vyön kiristettyä ja jalustimet säädettyä. Helena hiukan avusti, kun ratsain länkän jalustimia on hiukan haastava säätää. Finla oli ollut koko päivän mukanani ja nyt se vinkui Stinan sylissä. "Älä vaan päästä sitä meidän perään. Se ei jaksa kuitenkaan koko matkaa juosta mukana. Otetaan se sitten vaikka huomenna maastoon, kun menennään kävelylenkille", Sanoin Stinalle Bodin selässä, joka nyökkäsi ja kääntyi vinkuva koira sylissään talliin. Finla lopettaa kyllä heti kun saa jotain muuta tekemistä, kuten luudan jahtaamista tai kissan tuijottamista.
Bod työskenteli hyvin ja hartaasti, kun pyysin siltä taivutuksia ja väistöjä. Se kulki pyöreänä työmuodossa eli melkein turpa maassa ja kantoin itsenäs sekä minut hyvällä pyöreällä seläällä. Tosin siitä huomasi ettei se ollut hetkeen tehnyt mitään näin rankkaa western touhua, koska se väsyi helposti, joten laukassa annoin sen mennä rennolla ohjalla siinä muodossa missä se kykeni.
Laukkavedossa Bod innostui ja kauhoi malttamattomana etusillaan pellon reunaa. Lumi vain pöllysi kun ryhmä laukkasi toiseen päähän. Pysäyttäminen ei ollut meille niinkään ongelma, olihan minulla vahva kuolain, mutta en halunnut käyttää sitä, vaan istunnalla jarrutin ja sain Bodin virkistämään muistojaan slide stopista. Ei se tyyli puhdas ollut, mutta paraasta mitä tällä alustalla voi edes kuvitella pyytävänsä.
Kierrokset jäivät vähän päälle, sillä lumi pöllysi kun ruuna kuopi maata, joten pyysin sen käyntiin ja annoin väistötehtäviä, niin että sillä on kokoajan muuta puuhaa. Päätimme lähteä takaisin tallille päin, kun koiratkin pääsivät maaliin asti ja paluu matka sujui rauhallisesti hölkkäillen ja koiria kutsuen.
Ruunan hoitamisen jälkeen avustin viellä alkeistunnille meneviä laittamaan hevosia kuntoon, vaikka työaikani alkoi olla päätöksessä. No kuka siitä kellosta niin välittää. Finla näyttäytyi vasta kun olimme lähdössä kotiin. Se oli Stinan kanssa ollut siivoamassa rehuvarastoa ja korjaamassa esteitä hallissa. Reipas pikku koiruli.
|
|
|
Post by Julie on Jan 22, 2017 21:01:17 GMT 2
Kevään toinen vakiotunti oli alkamassa pian ja Jannican toiveesta olimme suuntaamassa maastoo, koska sää oli siihen mainio. Ilokseni Helena oli toteuttanut toiveeni ja oli antanut minulle ratsuksi suomenhevosruuna Riemun. Riemu vaikutti oikein mukavalta kaverilta, joten Helenan luvalla uskallauduin jättämään satulan talliin ja suuntaamaan maastoon ilman satulaa, vaikka en ruunalla koskaan aijemmin ollut mennyt.
Kipuan penkiltä ratsuni selkään ja ohjaan tuon Helenan ja Kakrun perään. Kaikkien ollessa valmiita lähdemme jonossa kohti metsäpolkuja. Riemun selkä tuntui heti alusta alkaen kotoisalta ja mukavalta istua. Letkan päästyä liikkeelle Helena muistutti meitä vielä turvaväleistä, jotka kyllä olivat kaikkien osalta kunnossa. Mukaamme olivat myös lähteneet tallikoirat Crowley, Wienna ja Mico, jotka juoksentelivat meidän vierellä. Kävelimme rennosti polkuja pitkin metsikköön, kuului vain hevosten pärskimistä ja lintujen viserrystä, koska olimme kaikki ihan hiljaa alkumatkasta ja nautimme kivasta talvisäästä. Metsästä päästyämme polut alkoivat leventyä metsäteiksi, joiden varsilla oli kesämökkejä, jotka tosin näyttivät olevan tähän aikaan vuodesta aika hiljaisia.
Ohitettuamme mökit siirryimme Helenan käskystä raviin. Riemun askeleet olivat hyvin tasaiset ja pehmeät istua, vaikka ruuna meinainasikin hieman innostua Kakrun lähdettyä sen edeltä ravaamaan. Maisemat olivat nättejä, polkujen varsilla oli paljon puita, joiden oksat olivat välillä niin alhaalla, että niitä joutui väistelemään, jottei saisi lumia niskaansa. Puiden takaa pilkisteli välillä järvi, jonka jäällä näytti olevan joku pilkkimässä ja toinen mahdollisesti luistelemassa. Kaikki pysyivät hyvin mukana ja juttuakin oli jo alkanut lentämään. Taputtelin välillä reippaasti ravaavaa ratsuani tuon kaulalta ja tein kevyitä puolipidätteitä, ettemme olisi ihan kiinni Helenassa ja Kakrun takapuolessa. Siirryimme tien taas kaventuessa takaisin käynttiin.
Edessämme alkoi näkyä peltoaukea, jonne olimme suuntaamssa. Olin odottanutkin, jo milloin pääsisimme laukkailemaan ja selvästi myös allani tepasteleva ruunakin odotti laukkaamista. Helenan käskystä saimme nostaa laukan ja laukata rinnakkain muutaman kerran peltoa päästä päähän. Jouduin korjaamaan istuntaani ja ottamaan muutamia vahvempia pidätteitä Riemun innostuttua vähän liikaakin laukkaamisesta. Onneksi kuitenkin olin tottunut näihin reippampiin ratsuihin, joten sain ratsuni nopeasti hieman hidastamaan vauhtia. Lumi pöllysi hevosten jaloissa laukatessamme hymy huulilla viimeistä kertaa peltoa päästä päähän. Kaikki olivat tyytyväisinä ratsujensa selässä suunnatessamme Helenan johdolla takaisin kohti Vaahterapolkua.
Talliin päästyäni kiitän ratsuani ja hoidan sen reippaasti pois, ennen kuin se pääsee takaisin Sallin ja Sipin luokse tarhaan. Itse puolestani suuntaan taukohuoneeseen katsomaan joskos sieltä löytyisi joku löhöämästä seurakseni. Olin kaikin puolin tyytyväinen kivaan tuntiin ja oli erityisen kivaa päästä testaamaan Riemua.
|
|
|
Post by Mila on Jan 31, 2017 9:18:13 GMT 2
3.TUNTI - Esteitä maneesissa 31.1.2017
Jannica - Bertta Julie - Nella Oona - Melli Heidi - Ossi
Koska ryhmässä oli eritasoisia estehyppääjiä, ei tänään hypätty kovin korkeita esteitä. Helena käski lyhentää jalustimia ennen kuin ratsukot pääsivät kiertämään kaviouraa alkukäynneille. Käyntien jälkeen Helena asetteli pitkille sivuille puomeja, joiden yli ratsastajien tuli tulla kevyessä istunnassa. Samalla Helena näkisi, mitä parannettavaa ratsastajien istunnassa mahdollisesti olisi. "Nostakaa ravi. Päätyihin ympyrät ja sit taas puomien yli."
"Oona, kantapäät alas!" "Julie, rentoudu hieman. Ei tarvitse rautakankena siellä satulassa istua. Mutta älä kuitenkaan mikään perunasäkkikään ole. Noin. Nyt näyttää huomattavasti paremmalta." "Ossille himpun verran reippaampi ravi." "Jannica, persaus ylös satulasta, kun puomien yli mennään. Noin."
Helena rakensi pääty-ympyrälle kaksi kavalettia. Ossi päätti, ettei pikkuruisen estekyhäelmän yli mene, mutta Heidi sai oripojan uusintayrityksellä hyppäämään. Ratsukot ravailivat puomien ja kavallettien yli reipasta tahtia ja Helena näytti tyytyväiseltä. Hän rakensi pienen kavallettiradan keskelle maneesia ja käski ratsukoiden tulla viiden esteen radan. Pari kommellusta sattui, mutta muuten nainen oli tyytyväinen ratsukoiden työskentelyyn.
Lopuksi otettiin vielä pari pystyestettä ratsastajan haluamalla korkeudella ennen kuin lopeteltiin siltä päivältä.
Maksuja viimeistään 6.2. Ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille (poislukien Anna ja Randy). En oo vielä päättänyt mitä tehdään, mutta enköhän minä ehdi tässä viikon sisällä sen suunnittelemaan.
|
|
|
Post by oonapietinen on Jan 31, 2017 11:12:12 GMT 2
Voi ei estepäivä ja tammalla ei ole saikunjälkeen ehditty hyppäämään kuin pieniä kavaletteja, joiden yli mentiin ihan riittävällä vauhdilla. Tulin tallille ajoissa, jotta ehtisin mennä vähän etukäteen kävelemään tamman kanssa, jotta se on varmasti vertynyt. Onneksi Helena oli jo tullut ja löysin hänet toimistosta. "Moi, mitä mieltä sä olet Melli on ollut kyllä ihan super, mutta se oli tosi vahva ja virtaisa kun viikolla otin kavaletteja. Uskaltaako sillä tulla muiden sekaan", kysyin listoihin paneutuneelta Helenalta. "No tota, kyllähän se voi iloinen olla jos käsissä pysyy. Onko sulla jotain vähän vahvempaa kuolainta, niin olisi hätäjarruna. Näkisin sen kuitenkin hyvänä jumppana tammalle ja tekee se sinullekin hyvää. Onhan verrytteyissäkin muita hevosia", Helena totesi hymyillen. "Oon käyttänyt joskus maastossa ja kentällä tamman ollessa tosi hankala belhameita, voisin ne sille virittää niin saavat muut ainankin olla turvassa", vastasin naiselle ja käännyin kannoillani.
Rakentelin ensin suitset, eli vaihdoin belhamit suoran kumikuolaimen tilalle jonka jälkeen kannoin varusteet Mellin karsinan eteen. Hain tamman tarhasta sisään ja aloin harjaamaan sitä vauhdilla esittely kuntoon. Tammalla ollut vissiin ihan kivaa kun naama on aivan kuolassa ja loimessa kuolaisia jälkiä. Se on päässyt takaisin kavereiden sueraan, joten nyt niillä on taas vauhtia riittänyt, mutta onneksi hevoset ja loimet ovat toistaiseksi pysyneet ehjänä. Satula selkään ja viltti perään, jonka jälkeen napsautin nappisuojat kiinni ja rintaremmin paikoileen. Suitset päähän ja olin valmis siirtymään ulkoilmaan.
Ulkona on mitä parhain keli, joten nousin jo tallin pihalla tamman kyytiin ja suuntasin maastoon. Kävelin tietäpitkin hetken aikaa, jonka jälkeen käänsin laitumien takatielle ja sen kävelin toiseen päähän. Melli nautti ulkoilmasta ja niin kyllä minäkin nautin, mutta pakko myöntää että Melli pitää varmasti enemmän pikkuesteistä mitä tunnilla tulee näkemään. Kääntöpaikalla heitimem ympäri ja kävelimme takaisin tallin pihalle. Maneesiin mennessä muut olivat juuri tulleet ja pääsimme samalla oven avauksella sisälle, siis loistava ajoitus. Jätin matkalla tamman viltin katsomon reunalle ja jatkoin matkaa kävellen ilman jalustimia. Olin kapina lapsi enkä lyhentänyt jalustia, koska minullahan on jo estesatula, johon olin mitannut valmiiksi estejalustimeni. Helppoa kun on oma hevonen ja satula, niin tietää ainankin jalustimien mitan tasavarmasti.
Alkukäynneissä taivuttelin Melliä ja ratsastimme puomien yli käynnissä. Riisuin takin pois ennen kuin aloitimme puomit, jotta Helena näkee vähän istuntaani. No takin riisuminen ei tainnut kantapäihin auttaa, sillä hetkessä tuli huomautus "Oona kantapäät alas, nilkka rennoksi", pahuksen kantapäät ajattelin. No kyllähän ne siitä alkoivat asettua kun totuttelin taas ajatukseen kevyestä istunnasta. Se on yllättävän hankalaa pitkästä aikaa oikein tarkoituksella käynnissä ja ravissa istua kevyessä istunnassa. Melli meinasi villiintyä jo pääty-ympyrälle sijoitettuihin kahteen mini kavalettiin, jotka ylitettiin ravissa tai no Melli ratkaisi sen oikeastaan melkein aina pikku pompulla viimeistään jälkimmäiselle kavaletille. Toisaalta myös Bertta joutui ottamaan hypyn, mutta tammoilla on kuitenkin hiukan eroa kokonsa puolesta. Vasta laukassa aloin saada kunnollisia puomenja ja kavaletteja.
Pikkuesteradalla Helena nauroi ja oikeastaan ainutohje jonka kuulin oli "Ura tyhjäksi Melli tulee", kun tamma paineli menemään. Melli ei ihan hetkeen näin iloinen ole ollut se antoi kyllä kiinni kun käski riittävästi, mutta kiinni ottaessa laukka alkoi nousta komeasti ylöspäin. "Ajattele vain mukavia asioita, vähän rennompi laukka jos vain mitenkään pystyt", Helena ohjeisti. Loppuun nainen nosti alkuun muille paria pystyestettä ja loppuun Mellikin pääsi hyppäämään ihan omalla korkeudelleen verryttely hyppyjä. Eli yksi pysty oli 130cm ja sitten meille riitti tällä kertaa, koska ei me viellä olla aivan siinä kunnossa että isoille esteille olisi asiaa.
Mellistä oli kuitenkin kiva huomata että kun esteet nousi yli metriin, niin tamma rauhottui ja alkoi keskittyä hyppäämiseen eikä koheltamiseen esteiden välillä. Loppuraveissa tamma pärski tyytyväisenä ja venytti pitkällä ravilla eteen alas. Kiitin tammaa ja siirryimme käyntiin. Viltti pepulle ja takki matkaan. Helenaa kiittelin tunnista ja nainen taputteli Melliä mielissään. "Kyllä siitä viellä hyvä tulee, eipä näyttänyt vaivaavan juurikaan tuo selkä enään, paljon vain liikettä", olivat Helenan sanat tämän helliessä tammaa.
Ensi viikolle toivoisin Riemua, mutta voin ottaa myös oman. Jos joku haluaa niin Mellin saa myös tunnille ottaa. Toivoisin ensiviikolle kunnon kouluvääntöä (Voisin laittaa Riemulle oikein kanget päähän, jos sillä tai tallilla ei ole omia niin Melli lainaa kyllä omiaan).
|
|
|
Post by jannica on Feb 1, 2017 22:15:28 GMT 2
Pääsimme tänään hyppäämään pieniä esteitä, koska mukana oli ratsastajia eri taustoista. Helena kiljui maneesin keskellä jalustimia lyhentämään, mutta olin ollut kaukaa viisas, enkä joutunut sitä tekemään. Alkukäyntien jälkeen suuntasimme puomeille, joista Bertta innostui ja unohdin kokonaan nousta jalustimille. Kuljimme puomien yli ja teimme pääty-ympyrää, Helenan korjatessa vuorollaan kaikkien istuntaa. Päädyssä kohosi viimein pari pientä kavalettia, josta Ossi meinasi, ettei kannattaisi vielä yli hyppiä. Toisella kerralla Heidi onneksi sai ponin kanssa pomppia. Lopuksi hyppäsimme viiden kavaletin janaa, muutama kommellus sattui keskellä rataa. Niistäkin onneksi selvittiin kunnialla, kunhan ratsut pääsivät yli vauhdilla. Bertta pääsi lopuksi hyppäämään pari pystyä, innoissaan pikkutamma ne ylitti ja alkoi syttyä. Siinä kohtaa kuitenkin alkoi jo loppuverkka, Helena huokas helpotuksesta: "mikä porukka". .............. Ensi viikolla olisi tosiaan kiva mennä koulua ^^ Jos saa kainon toiveen esittää, niin tahtoisin kokeilla Ginnyä
|
|
|
Post by Julie on Feb 6, 2017 20:37:05 GMT 2
Vakioryhmä taas tuttuun tapaansa kokoontui maneesiin, jossa Helena komensi kaikkia lyhentämään jalustimia, koska tänään oli vuorossa esteitä. Huokaisen syvään, vaikka tykkään hyppäämisestä ei se nyt oikein kiinnostanut, koska tiesin jo valmiiksi, että Nella tulisi varmasti kiikuttamaan mua pitkin maneesia, kun tuolla oli se pari vapaata jo ollut. Kävelemme tai siis minun ja Nellan kohdalla yritimme kävellä rauhassa, kun Helena kantoi puomeja pitkille sivuille, joiden yli meidän piti tulla kevyessä istunnassa. Nellahan meinasi nyt jo käydä kierroksilla tai oikeastaan kävikin, mutta sain sen vielä pidettyä jotenkin käynnissä, vaikka tuo pomppikin välillä puomien ylitse miten sattuu poikittain. Helena katseli kaikkien istuntaa ja halusi korjata joitain virheitä, myös minä sain jotain huomautuksia istunnastani. "Nostakaa ravi. Päätyihin ympyrät ja sit taas puomien yli." kuului Helenan käsky ja kaikkihan totteli. Raviin siirtyminen oli jotain muuta kuin hallittu, mutta siirryimme kuitenkin tammani kanssa raviin. Annoin tuon mennä muutamia kierroksia hieman reippaampaa ennen puomien ylityksiä. "Julie, rentoudu hieman. Ei tarvitse rautakankena siellä satulassa istua. Mutta älä kuitenkaan mikään perunasäkkikään ole. Noin. Nyt näyttää huomattavasti paremmalta." Helena huomautti asennostani, joka muuten muistutti hieman rautakankea. Puomien ylitykset alkoivat sujua kerta kerralta jo paremmin ja uskalsin antaa ratsulleni hieman enemmän ohjaa. Otimme myös mukaan päty-ympyröille sijoitetut kavaletit, joiden yli piti tulla hallitussa ravissa. Nella tosin tapansa mukaan olisi halunnut niiden yli loikkia oikein kunnolla. Helenan alkaessa rakentaa pientä kavalettirataa maneesin keskelle siirsin tammani käyntiin, jotta se saisi hieman levähtää ja rauhoittua. Tulimme kaikki yksitellen viiden esteen kavalettiradan. Jouduin tekemään pari ylimääräistä vlottia, kun Nellan laukka meinasi yltyä turhan reippaaksi, mutta muuten olin tyytyväinen rataan ja niin myös Helena näytti tyytyväiseltä. Saimme myös hypätä muutamia pystyjä valitsemillamme korkeuksilla ja minä päädyin hyppäämään ensin 100cm ja toisen 110cm korkeuksilla, jotka molemmat meni oikein hyvin. Kiitin Helenaa tunnista heitin enkkuviltin ponini selkään ja suuntasin ulos kävelemään, kun siellä kerrankin sattui olemaan hyvä ilma.
Anteeks, että kuittaus jäi näin myöhään, ku en vaan saanu raahauduttua tähän koneelle kirjottamaan aikasemmin, mutta on tääki varmaan parempi ku ei ollenkaan?
|
|
|
Post by Mila on Feb 7, 2017 9:09:36 GMT 2
4.TUNTI - Koulua maneesissa
Osallistujat Oona - Riemu Jannica - Venna Julie - Tuike
Ratsastajat köpöttelivät pitkin ohjin kaviouralla ja Helena tarkasteli heidän menoaan hetken, ennen kuin käski kerätä ohjat kunnolla käteen. "Muistakaapa istunta ja kulmia ei oiota."
"Aloitellaanpas kevyessä ravissa. Tulkaa ratsastamaan kahdeksikkoa." Pikkuruinen Venna kipitti isompien kavereiden perässä hienosti. Riemu puolestaan tuntui vähän juntturoivan Oonan apuja vastaan ja Tuike ei millään olisi jaksanut pitää ravia yllä. Kun Riemu ja Tuikekin oli saatu tähän päivään herätettyä, oli meno huomattavasti paremman näköistä.
Ratsukot keventivät kahdeksikolla hyvän tovin ennen kuin Helena komensi takaisin kaviouralle käyntiin. "Okei, sitten taas raviin. Jatkakaa tässä kaviouralla. Tämä sivu harjoitusravia, tuo toinen pitkä sivu keventäen."
Helena muistutteli ratsastajia istunnasta sekä kevennyksestä. "Tehkää voltteja omaan tahtiin. Varsinkin jos toisen hevosen persaus on ihan turvassa kiinni, niin voltti! Erikokoisia voltteja." "Heiii, ravissa, en käskenyt hidastaa käyntiin, Jannica. Riemulla myös vähän reippaampi ravi. Tuike kulkee hienosti, voltit on vähän kananmunia. Kiinnitä huomiota niihin!"
Helenan vahtivan silmän alla ratsastajat tekivät työtä käskettyä. Kun ratsastajat olivat ravailleet ihan tarpeeksi, käski Helena jättää voltit välistä ja nostaa laukan. "Päätyihin ympyrät."
Laukkaharjoitusten jälkeen olikin aika taas lopetella. "Ensi viikolla keskityään enemmän laukkatyöskentelyyn, tänään hiottiin näitä ravijuttuja... Kiitokset tunnista!"
Koska Juliella ja Oonalla on ens viikolla omat hevoset, saa Jannica päättää ratsun ensi viikolle. Maksuja viim. 13.2.
|
|
|
Post by jannica on Feb 7, 2017 12:05:20 GMT 2
En olisi voinut vähemmän hitaasti kävellä tarhalle huomattuani, että ratsuksi oli laitettu Venna, poni jota olin onnistunut tähän asti välttämään kaikin keinoin, vaikka muut ylistivät sen taitavuutta etenkin koulutunneilla, joskin kyllä poni hyppäsikin ihan kivasti. En kuitenkaan ollut erityisesti welshien ystävä, enkä tammojen. Tällä kertaa olin saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En kuitenkaan halunnut antaa Helenalle sitä kuvaa, etten arvostanut hänen valintaansa, joten väkisin naamalle taiotun kainon hymyn jälkeen suorin hakemaan ponin tarhasta. Onnekseni se antoi edes kiinni hyvin.. talutettuani sen karsinaan palasin hakemaan varusteet ja suojat. Tänään oli vuorossa koulutunti, totta puhuen se alkoi vähän kyllästyttää vaikka kouluratsastuksen saloja mielellään kertasinkin, olin nimittäin ratsastellut kotona pääasiassa koulua viime aikoina. Viime kerralla oli onneksi hypätty ja sitä ennen käyty maastossa, joten Helenan koulutunnista oli vierähtänyt jo parisen viikkoa. Saatuani tammalle suojat ja varusteet päälle (ihme kyllä se käyttäytyi suhteellisen asiallisesti tuon toimituksen ajan). Koko porukka siirtyi uralle kävelemään pitkin ohjin ja Helena tarkkaili silmä kovana menoamme, kunnes käski ottaa ohjat tuntumalle. Heti muutama sai muistutuksen kulmien oikomisesta ja istunnasta. Olin ihmeissäni, kun käskytys ei osunutkaan minuun. Tottapuhuen oli kyllä istuntani naisen opissa huomattavasti parantunut vuoden aikana. Aloittelimme kahdeksikon ratsastusta kevyessä ravissa, Venna tuntui vähän jännittyneeltä, johtui kai uudesta ratsastajasta tai sitten se vaistosi epämukavuuteni. Venna kuitenkin sai kehusta hyvästä keskittymisestä, onneksi se sattui tuijottelemaan maneesin laitoja ja kulmaa vain silloin kun Helena ei katsonut meihin. Riemulla ja Oonalla oli alkuun vähän erimielisyyksiä, mutta vähitellen homma alkoi pelittämään. Niin myös Tuikkeen ja Julien kohdalla, kun tyttö sai hevosen pysymään ravissa jopa toisen puolen kahdeksikosta. Homma jatkui hyvin meidänkin osaltamme ja pääsimme pian uralle kävelemään. Hengähdystauko tuskin kesti kuitenkaan viittä minuuttiakaan, kun taas jo jatkettiin, oma kunto ei enää meinannut pysyä mukana kun piti tikittää Vennan tahdissa keventäen. Toinen sivu piti kaiken lisäksi istua alas harjoitusraviin, olin jo aivan varma että kuolen siihen paikkaan! Helena sai taas muistutella istuntaan liittyvistä asioista, olipa jollakin väärä kevennyskin. Ratsastimme voltteja omaan tahtiin, isoja ja pieniä. Venna alkoi olla reippaampi ja taipui tosi kivasti varsinkin ulkopohkeella. Alkoi selvästi huomaamaan, että tamma jotain osasikin, kun vain viitsi tehdä. Oma kunto ei kuitenkaan enää kauaa kestäisi, Venna tietenkin otti tilaisuudesta kaiken irti ja siirtyi käyntiin. Sain patistella sitä melkoisen tovin ja tietenkin Helena ehti jo huomauttaa ettei siirrytty käyntiin tässä tehtävässä. Meinasin vastata, etten minä siirtynytkään, mutta kiltisti pidin suuni kiinni. Riemu sai taas pistää vähän töppöstä toisen eteen ja Tuikkeen kanssa ohjattiin keskittymään voltin muotoon enemmän ja kääntävään apuun ulkoa, kuuntelin sivusta ohjeita, niistä sai itsekin hyviä vinkkejä. Ravailtuamme ikuisuudelta tuntuneen ajan piti vielä laukatakin! Teimme päätyihin ympyrät laukassa ja sitten olikin onneksi jo aika lopetella. Myös hevoset vaikuttivat väsähtäneiltä, joten kävelimme pitkät loppukäynnit ennen hoitelua. ------------ Ensi tunnille toiveena se Ginny
|
|
|
Post by Julie on Feb 12, 2017 19:46:58 GMT 2
Tuike oli jo haettu sisälle, joten pystyin vain harjaamaan ja varustamaan tamman. Tamma vaikutti todella helpolta hoitaa oman ponini jälkeen, jonka olin hoitanut aijemmin tänään. Tuike seisoi kiltisti paikallaan yrittämättä keksiä mitään jekkuja, joten olin oikeastaan hieman ajoissakin valmis, mutta ei tuo haitannut yhtään. Vaihdoin omat ratsastuskamppeeni ylleni ja otin ratsuni mukaan maneesiin, jossa ei vielä ollut ketään.
Taluttelin Tuiketta muutaman kierroksen verran, kunnes Oona ja Jannica tulivat ratsuneen Helenan perässä maneesiin. Tänään tosiaan olisi koulutunti, joten laitoin itselleni hieman pidemmät jalustimet ja kipusin ratsuni selkään. Olin melkein saada kulttuurishokin, kun allani olikin rauhallinen ja aavistuksen laiskalle tuntuva tamma, eikä omani, joka olisi rynnännyt jo aikoja sitten liikkeelle. Helena käski pian kerätä ohjat käteen ja kiinnittää huomiota kulmiin, jotka välillä meinasivat unohtua ratsastaa kunnolla. Tuike vaikutti laiskalle ja oli hidas pohkeelle, joten jouduin sitä herättelemään aika paljon.
"Aloitellaanpas kevyessä ravissa. Tulkaa ratsastamaan kahdeksikkoa." Helena ohjeisti kaikki kahdeksikolle ravaamaan. En oikein saanut ratsuani heräämään, joten sain Helenalta huomautuksia ravin hitaudesta. Hiljalleen jo hyvän aikaa ravattuamme alkoi ravi reipastua ja tuntua jo enemmän raville. Jatkoimme vielä jonkun aikaa kahdeksikon tekemistä kunnes se oli kaikilta alkanut sujua ja hevoset saatu kunnolla hereille, saimme sitten siirtyä uralle ja pitää nopean hengähdystauon. Tuikkeen ravi oli mukavaa ja pehmeää istua, kun tuo oli ensin vain herännyt kunnolla.
Hetken hengähdettyämme jatkoimme taas ravissa keventäen toisen pitkän sivun ja toisen istumalla harjoitusravissa. Saimme kaikki kuulla vuorotellen huomautuksia vääristä kevennyksestä ja istunnasta. Jatkoimme pian erikokosisilla volteilla, jotka ovat minun heikkous, koska niistä tahtoo aina tulla enemmän kananmunia, kuin pyöreitä ympyröitä. Sain tästä asiasta myös kuulla Helenalta, joten keskityin kunnolla katsomaan että voltti oli pyöreä, eikä soikio. Sain kyllä myös kehuja, siitä että Tuike ravaa oikein nätisti ja hyvin. Kun olimme Helenan mukaan ravanneet tarpeeksi saimme luvan nostaa laukat ja jättää voltit pois.
Tuikkeen laukassa oli kiva tempo ja se tuntui reippaalle. Teimme muutamia pymyröitä päätyihin, mutta lopettelimme aika pian, joten laukkaaminen jäi vähän lyhyeksi. "Ensi viikolla keskityään enemmän laukkatyöskentelyyn, tänään hiottiin näitä ravijuttuja... Kiitokset tunnista!" Helena selitti ensi viikon tunnista meille ennen talliin siirtymistä ja hevosten pois hoitamista.
En tiiä tuliko tästä kauheen tökkivää tekstiä, mutta ei vaan jaksanu yhtään panostaa tähän, joten pahoittelut... :/
|
|
|
Post by Mila on Feb 14, 2017 9:45:24 GMT 2
5. TUNTI - Laukkajuttuja maneesissa
Osallistujat Jannica - Ginny Julie - Nella
Alkuverryttelyjen jälkeen ryhdyttiin itse päivän tehtävään, eli laukkajuttuihin. Ensialkuun nosteltiin laukkaa kummallakin pitkällä sivulla. Kun laukka näytti sujuvan molemmilla ratsukoilla, harjoiteltiin laukan pidentämistä ja lyhentämistä puomien avuilla.
Puomiharjoittelujen jälkeen otettiin laukkakahdeksikkoa. Laukan tulisi vaihtua aina kahdeksikon keskellä. Kun nämä sujui, otettiin vastalaukkaharjoituksia niin, ettei laukkaa vaihdettukaan enää.
Hyvin näytti sujuvan molemmilta. Vai sujuiko? Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Kiitokseksi hyvästä tunnista, Helena ojensi molemmille ratsastajille pienet karkkipussit ja toivotti hyvää ystävänpäivää.
Maksuja viim. 20.2. Ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ensi viikolle ratsun. Voitaisiin ottaa jotain ponitouhuja, joten ponikokoinen ratsu tulee valita.
|
|
|
Post by jannica on Feb 14, 2017 16:13:24 GMT 2
Laukkatreeniä maneesissa Olin innosta soikeana saadessani tunnille vihdoin ja viimein Ginnyn. Tamma oli oikein mukava hoitaa, kuten olin odottanutkin, joten hoitelin ja harjasin sen vapaana karsinassa. Suljettuani oven huolellisesti menin noutamaan tamman varusteita sekä omaa kypärääni. Satuloituani ponin laitoin kypärän päähäni ja pujotin suitset sen päähän. Sitten Helena tulikin jo kuikuilemaan, joko olisimme Julien kanssa valmiita. Vakioryhmämme oli yllättäen talven mittaan kutistunut melkoisesti, mutta sepä ei menoa haitannut. Päästyäni selkään aloimme kävelemään vapaalla ohjalla ja sen jälkeen saimme verrytellä itsenäisesti. Teimme Ginnyn kanssa alkuun pohkeenväistöä, ympyröitä, kolmikaarista sekä kahdeksikkoa. Sitten saimme aloitella ravissa väistöjä Helenan vähän avittaessa, koska etenkin vasemmalle väistäessä tamma tuntui vahvalta eikä yhtään kuunnellut ulkopohjetta. Saimme kuitenkin ihan kohtuuhyvät väistöt tehtyä ja sen jälkeen siirryttiin laukkaamaan ensin pitkät sivut. Sitä tehtyämme molempiin suuntiin harjoiteltiin laukan lyhennystä ja pidennystä puomien avulla. Ginny oli aivan mahtava ja saimme paljon kehuja Helenalta, myöskin Juliella ja Nellalla tuntui tänään yhteistyö sujuvan. Lopuksi tulimme kahdeksikkoa ja vaihdoimme keskellä aina laukan. Se sujui parin vaikean kohdan jälkeen hyvin, kunhan muisti katsoa, ettei törmää toiseen ratsukkoon keskellä.. Lopuksi otettiin vastalaukkaharjoitusta, joka sujui sekin kivasti Ginnyn kanssa. Loppuravit kevenneltiin pidemmällä ohjalla molempien ollessa rentoja, oli pitkästä aikaa ollut oikein ihana tunti ja Ginny juuri niin mahtava kuin olin kuvitellutkin! Saimme vielä lopuksi Helenalta pienet karkkipussit ystävänpäivän kunniaksi! Ginny olisi halunnut myös osansa, mutta sai tyytyä tunnin jälkeen tarjottuun porkkanaan omaan ruokakuppiin, kun varusteet oli riisuttu Ensi ponitunnille toiveena Ginny taikka Tohveli ja ilman satulaa please
|
|
|
Post by Julie on Feb 19, 2017 19:18:22 GMT 2
Meidän vakioryhmä oli pienentynyt kummasti ja jäljellä olittin enää minä ja Jannica, mutta se ei haitannut, koska ainakin olisi kunnolla tilaa tehdä laukkajuttuja. Verrytellessäni Nellaa ravissa ja laukassa tuo tuntui yllättävän yhteistyöhaluiselta ja kivalta ratsastaa. Olin aika yllättynyt siitä, koska ponilla oli ollut jo pidemmän aikaa huonompi jakso ja tuota oli ollut aika haastavaa saada kunnolla avuille. Verryttelyjen jälkeen siirryimme Helenan ohjeiden mukaan tunnin aiheeseen, eli laukkaamiseen. Aloitimme laukkaamisen ihan yksinkertaisella tehtävällä nostamalla pitkillä sivuilla laukat ja laukkailemalla pitkät sivut. Tehtävän sujuessa aloimme harjoittelemaan laukan lyhentämistä ja pidentämistä puomien avulla. Laukan pidentäminen oli jotenkin meidän osalta paljon helpompaa kuin lyhentäminen Nellan ollessa todella eteenpäinpyrkivä. Lyhentämisetkin alkoivat parantua, kun vain annoin ponille hieman aikaa rauhoittua. Pian kuitenkin jätimme puomit pois ja siirryimme laukkaamaan kahdeksikolle, jonka keskellä piti tehdä vaihdot. Vaihtojen kanssa ei mitään suurempia ongelmia ilmennyt, mitä nyt välillä laukka meinasi vaihtua turhan aikaisin tamman yrittäessä hieman ennakoida. Kun laukanvaihdot sujuivat molemmilta jätimme ne taas pois ja jatkoimme vastalaukassa. Muutaman kerran Nella vaihtoi laukan ilman lupaa, mutta kun se taas ymmärsi mikä on tehtävän idea laukkasi se kiltisti koko kahdeksikkoa ilman vaihtoja. Vastalaukkojen jälkeen saimmekin siirtyä jo loppuverryttelyihin. Tunti oli mennyt hyvin ja Nella oli tuntunut pitkästä aikaa todella kivalle ja helpolle ratsastaa. Vaihdoimme Loppuverryttelyiden jälkeen vielä Helenan kanssa muutaman sanan ja nainen antoi meille molemmille karkkipussit ja toivotti hyvää ystävänpäivää ennen kuin hän katosi luultavammin talliin tai toimistolle. Jäimme vielä Jannican kansssa taluttelemaan ratsujamme hetkeksi maneesiin.
Tuo Jannican ehdotus ilman satulaa menemisestä saa kannatusta!
|
|
|
Post by Mila on Feb 28, 2017 10:20:09 GMT 2
6.TUNTI - Ponihumputtelua ilman satulaa kentällä
Jannica - Ginny Julie - Tohveli Nella - Kani
Kolme poniratsukkoa oli kokoontunut kentälle nauttimaan pikkupakkasesta ja satunnaisesti pilvien takaa vilahtavasta auringosta. Ilmassa oli jo kevään tuntua ja tämä sai väkisin muutamalla suupielet ylöspäin.
Tunti aloiteltiin reippailla ravisiirtymisillä. "Yrittäkää keventää jos pystytte!" Helena kailotti kentän keskellä ja katseli ratsukoiden työskentelyä. "Vaikkei satulaa olekaan, niin älkää kuitenkaan unohtako niitä nilkkojanne saatika käsiä. Istutte siellä selässä niin kuin pitääkin." "Tehkää voltteja." "Ja sitten harjoitellaan vähän pohkeenväistöä ja taivutuksia."
"Tohveli voisi hieman rauhoittua..." Helena nurisi, kun risteytysponi mennä kipitti kiitoravia pitkin kenttää ratsastajan yrittäessä pidätellä ruunaa parhaansa mukaan. "Ginnyllä menee hienosti!" "Kanin kanssa saa olla myös tarkkana, vaikka se ihan kiltti onkin. Se on kuitenkin vielä suhteellisen nuori, joten saattaa keksiä omiaan... Varsinkin kun tuo Tohveli on mukana tunnilla myös..."
Ravitehtävien jälkeen Helena uhmasi kohtaloa ja käski kokeilla laukkaakin. Kenties opettajalla oli odotukset siinä, että joku lentäisi selästä, mutta hienosti ratsastajat pysyivät selässä.
Hienosti onnistuneen tunnin päätteeksi otettiin ratsastusleikkejä osallistujien toiveiden mukaan. Mitä sinä halusit pelata?
Maksuja viim. 6.3. Tuttuun tapaan ekana maksanut saa valita sen ratsunsa. Jos säät sallii, voitais käydä maastossa, mutta jos ei, niin sitten ollaan maneesissa pomppimassa esteitä.
|
|
|
Post by Nella on Feb 28, 2017 11:40:45 GMT 2
Hieman nuristen laitan Kanille suitset päähän ja suojat jalkaan. Perskuleen Helena kun pistäö heti ensimmäiselle tunnille minulle tuntemattomamman ponin, eikä satulaakaan saa laittaa!
"Nella näytä nyt vähän ilosemmalta, se on ihan kiva poni!" Helena hekottaa kentän keskellä kun nousemme ratsujemme selkään. Alkukäyntien jälkeen aloitamme raviverryttelyä reippailla siirtymisillä, joissa Kani oli alkuun hieman hidas, mutta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vertymään ja saamaan nopeutta. "Naiset, istunta! Ei siellä löllöillä kuin hyytelössä koska teillä ei ole satuloita", Helena huomauttaa meitä. Ravivolttien työstämisen jälkeen opettajamme ohjaa meidät tekemään pohkeenväistötehtävää.
Kani osoittautuu alkutunnista kiltiksi, joten välikäynneissä keskityn hieman enemmän kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. "Sen Kanin kanssa saa olla tarkkana vaikka se onkin kiltti. Kuitenkin nuori poni mikä saattaa keksiä omiaan, ainakin Tohvelin kanssa", Helena mainitsee.
Käveltyämme hetken, huomaan Helenan ilmeen muuttuvan hieman ivalliseksi, ja oletan seuraavana tulevan laukkojen vuoro. "Jos teistä sieltä joku vaikka tulisikin alas ja saataisiin kakkua, niin seuraavaksi laukkaillaan!" Helenan epäonneksi kukaan ei kuitenkaan persiilleen laskeutunut, joten naisen kakkuhaaveet jäivät haaveiksi. Lopputunnista leikittiin ratsastusleikkejä, ja oma toiveeni oli peili.
Ens tunnille Metku tai Riemu!
|
|
|
Post by jannica on Feb 28, 2017 16:52:54 GMT 2
Tottuneesti haen Ginnyn tarhasta ja laitan kuntoon, tähän tammaanhan voisi ihastua. Olen syystäkin iloinen, sillä olen saanut tamman kisatiimin vakkariratsuksi. Tällä hetkellä ei valitettavasti hoitamiseen aika riitä, joten olen tyytyväinen kun saan kuitenkin tunneilla mennä tammalla paljon ja onhan sillä hyvä hoitaja Vilkaisen kentälle päästyämme syrjäsilmällä Nellaa, tyttö ei vaikuta kovinkaan iloiselta kivutessaan avustajan tyrkkäämänä Kanin paljaaseen selkään. Talutan Ginnyn jakkaran luo ja ponkaisen omin avuin selkään. Tamma on selkeästi sitä mieltä, että nyt on jotain outoa meneillään ja tuntuu tosi jännittyneeltä. - Öö.. Helena? huhuilen keskelle kenttää jähmettyneen ponin kanssa. - No mikäs nyt? Helena kääntyy ympäri avustettuaan Julien Tohvelin selkään (vaikken kyllä tiedä mitä avustettavaa siinä on). - Onkohan tällä menty ilman satulaa? rupean epäilemään tamman tuijottaessa vapaina roikkuvia jalkojani kuin lihansyöjäkasveja. - Jaa.. niin.. enpä tullut ajatelleeksi, ei se ole tainnut kentälläkään olla aiemmin, nainen kohauttaa olkapäitään, ihan kuin se ei olisi merkittävä asia. Ihmeissäni ohjaan ponin kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja pääsemme lopulta hiippailemaan Tohvelin vanavedessä uralle asti. Pahimmasta yllätyksestä toivottuamme alan tehdä tamman kanssa voltteja ja pysähdyksiä maneesissa. Se alkaa vähitellen rentoutua ja otamme ravissa voltteja, muita taivuttavia tehtäviä kuten kahdeksikkoa ja kolmikaarista ja sen jälkeen vähän väistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ginny yrittää huijata väistöissä ja siirtyy tuon tuosta käyntiin. Lopulta saan sen joten kuten ravaamaan edes uralle saakka väistön ja olenkin siinä kohtaa jo ihan loppu, tammalla ei ole mikään maailman helpoin ravi istua. Välikäyntien jälkeen kokoan ohjat ja otamme vielä laukkaa pitkillä sivuilla. Ginnyn kanssa menee erittäin hyvin, Tohveli tuntuu innostuneen ilman satulaa ratsastuksesta ja Juliella on hieman vaikeuksia saada pieni ruuna pidettyä ruodussa. Hyvin hän onneksi keikkuu mukana, mikä on toisaaltaan harmi, koska viime kakusta on jo pitkä aika Myös Kani toimi Nellan valvovan silmän alla oikein hyvin, vaikka yritti alkutunnista lähteä Tohvelin kotkotuksiin mukaan. Lopuksi otimme vielä ratsastusleikkejä. Nella sai aloittaa ja toivoi peiliä. Kun kaikki olivat olleet peilinä vähintään kerran jatkoimme Julien toivomaan maa-meri-laiva leikkiin ja lopuksi oli minun vuoroni, niin leikimme seuraa johtajaa. Se oli ihan hauskaa, etenkin kun otimme Ginnyn kanssa vaikeampia tehtäviä kuten takaosakäännöksen ja avotaivutuksen mukaan. Hienosti pienemmätkin ponit kyllä tehtävistä selviytyivät! Lopuksi ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla, jossa Ginny tottakai heti päätti kokeilla rajojaan ja yritti muutaman kerran lähteä päädystä yksin sinne jäädessään. Hyvin se kuitenkin palautui ruotuun lopulta. Kävelimme vielä kymmenen minuutin loppukäynnit pitkällä ohjalla ennen kuin oli aika lähteä talliin hoitamaan hevoset. -------------- Ja Superkoululainen - merkkiä pukkaa
|
|
|
Post by Mila on Mar 1, 2017 8:30:52 GMT 2
Juu, superkoululainen sieltä tuli nyt. Yritän saada ennen kesää piirrettyä! :'D Noei. Eiköhän se tässä piakkoin tuu.
|
|
|
Post by Julie on Mar 5, 2017 19:11:09 GMT 2
Helena oli päättänyt pitää meidän ponitunnin hyvän sään vuoksi kentällä ja toiveistamme vielä ilman satulaa. Olin tosiaan saanut ratsukseni Tohvelin, joka hieman hämmästytti minua, koska poni oli minulla jo oikeastaa pieni, mutta se ei Helenaa tainnut haitata, kun tuon oli minulle ratsuksi laittanut.
Tunti aloitettiin alkukäyntien jälkeen tekemällä reippaita ravisiirtymisiä. Tohvelin ravi oli todella ponimaista verrattuna omaan poniini ja olihan noilla koko eroakin mukavasti, mutta pian tuohon raviin tottui. Helena käski meidän myös yrittää keventää ravin tahtiin, vaikka meillä ei satuloita ollut. Tämä tuotti itselleni hieman vaikeuksia ravin tahdin ollessa niin nopeaa ja pientä. Pian jatkoimme volteilla, taivutuksilla ja pohkeenväistöillä, jotka onnistuivat ainakin suunnilleen hyvin, vaikka tuo poni ei ensin tahtonut kunnolla takajaloilla ristiin astua, mutta kun takajalatkin sai aktivoitua väisti ja taipui tuo oikein kivasti, vaikka aina uralle päästyämme rauhallinen ja kiva ravi alkoi muistuttaa kiitoravia... ''Tohveli voisi hieman rauhoittua...'' Helena nurisi minulle, kun Tohveli paineli ravia minkä jaloistaan pääsi.
Ravailujen jälkeen Helena halusi ilmeisesti uhmata kohtaloa kakun toivossa ja käski meidän kokeila laukkaamista. Tohveli hieman innostui ja meinasi keksiä omia temppujaan tekemällä ihmeellisiä kiemuroita ja taisi se yrittää pukkittaakin, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut. Ponin laukka tuntui yllättävän mukavalta, vaikka tuon selkäranka tuntui ikävästi ja laukka oli pientä ja välillä hieman töksähtelevää. Kaikki pysyivät hyvin ratsujensa selässä, vaikka itse hieman Tohvelin temppujen ansiosta selässä horjahtelin, mutta joka tapauksessa Helena sai haudata toiveensa kakusta. Edellisestä kakusta taisi olla jo jonkun aikaa?
Tunnin loppuun otimme vielä muutamia ratsastusleikkejä. Leikimme ensin Nellan toivomaa peiliä ja kun kaikki olivat päässeet peiliksi vaihdoimme omaan toiveeseeni, eli maa-meri-laiva leikkiin ja lopuksi olimme Jannican toiveen mukaan seuraa johtajaa ja kun kaikki olivat olleet kerran johtajina päätimme lopettaa tunnin siihen ja mennä talliin hoitamaan ponit pois. Tunnista jäi positiivinen fiilis ja Tohveli oli osoittautunut mukavaksi, vaikka se pieni minulle olikin.
|
|
|
Post by Mila on Mar 8, 2017 13:15:29 GMT 2
7.TUNTI - maastomopoilua
Helena - Tuike Nella - Metku Jannica - Tuisku Julie - Nubbi
"Muistakaa turvavälit. Jos meinaatte jäädä joukosta jälkeen, niin huutakaa!" Helena kailotti Tuikkeen selästä ennen lähtöä. Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka pikkuinen pakkanen olikin. Kesä tulee.
Matka alkoi rauhallisesti käynnissä. Muutamia ravipätkiä otettiin ja pidettiin huoli, ettei hevoset innostuisi liikaa. Kyllä porukka laukkaamaankin pääsi, mutta pitkään ei laukattu, sillä muutama ratsuista meinasi vähän kuumua liikaa vauhdin huumassa.
Takaisin kotia päin käännyttiin, kun päästiin yleiselle lenkkireitille. "Varokaa ratsastamasta ton hiihtoladun päältä. Tulee muuten sanomista. Tässä vieressä saa ratsastaa, mutta tohon ladulle ja tohon luisteluhiihtomikälie-kaistalle ei saa mennä." Helena selitti. Matka jatkui rauhallisesti ravaillen ja nauttien kauniista keväisestä säästä.
Maksuja viim. 13.3. Ekana maksanut ja sitä rataa.
|
|
|
Post by jannica on Mar 9, 2017 0:22:17 GMT 2
Maastoon kun lähdimme käymäjalkaa, Nella huudahti nyt se alkaa! Helenan johdolla Tuike näytti tietä, lunta oli reitiltä aurailtu sieltä täältä. Aurinko paistoi lämpimästi, odotimme kevättä jo innokkaasti. Pakkasta oli aste pari, sitä nyt oli siedetty jo tovi. Lähdimme matkaan rauhallisesti kävellen, Nubbi laitettiin jonon perään koska eteni löntystellen. Muutama ravipätkäkin siinä otettiin, Tuisku innostui ja yritti lähteä lipettiin. Sain sen kuitenkin jonossa pysymään, ennen kuin Helena ennätti Tuikkeen selässä kääntymään. Loppumatkasta pääsimme myös laukkaamaan, Tuiskun kanssa loppui huvi kuitenkin lyhyeen, koska se rupesi pelaamaan. Joutui koko porukka raviin hidastamaan, ja meihin äkäisiä katseita kantamaan. Kotiinpäin ohitimme hiihtolatuja, joista Helena kertoili satuja. Kotimatka sujui säästä nauttien, oli Tuiskun kanssa kiva reissu.. kautta mutkien. ---- Ensi tunnille toiveena Tohveli pitkästä aikaa (ja kymmenes maastokuittaus tämän myötä).
|
|
|
Post by Nella on Mar 9, 2017 11:27:54 GMT 2
Satuloiden narina, naurahdukset ja tuulen humina hiipivät korviini kun annan Metkun ravata hieman pidemmällä kaulalla Tuiskun takana. Suomenhevosen häntä oli kirinyt hieman kauemmas meistä, joten pyydän oriani hieman enemmän eteen. Metku on käyttäytynyt koko matkan erittäin hyvin, ja enemmän olen joutunut hoputtamaan herraa kuin jarruttelemaan. Vaikka Metku siis ei missään nimessä ole laiska, meinaa tahti hiipua aina välillä.
"Otetaan lyhyt pätkä laukkaa, ja huudatte heti jos tuntuu ettei ratsu pysy hyppysissä!" Helena kajauttaa Tuikkeen selästä. Maastoporukan mustat lapsoset olivatkin olleen ehkä koko reissun kilteimmiten, kun taas aikuiset hevoset olivat hieman pelleilleet. Nubbi oli esittänyt muutamat pukkispurtit ja Julie olikin joutunut hieman tekemään töitä pysyäkseen ruunan selässä. Myös Tuisku oli muutamaan otteeseen esittänyt hienot suomijunttiliikkeet. Nostan laukan kun edellä oleva liinakko häntä suhahtaa laukkaan, annan myös Metkulle luvan laukata. Kuuntelen hieman taakanani tulevia Julieta ja Nubbia. Ei mene kauaa, kun pilkullinen ruuna sihahtaakin rinnalleni. "Otetaan käyntiin!!" Julie ilmoittaa hieman panikoiden ruunan selästä, ja muut siirrämme ratsumme hitaampaan askellajiin. Tuisku on hieman erimieltä temmosta kuin Jannica, mutta saamme ratsumme turvallisesti takaisin raviin ja sen kautta käyntiin.
Loppumatkan aikana otimme vielä hieman ravia, ja yhden laukkapätkän, jotka sujuivat hyvin kaikkien osalta. Siirrämme ratsumme kävelemään, ja pian tallin tilukset häämöttävät edessäpäin.
|
|
|
Post by Julie on Mar 13, 2017 20:13:29 GMT 2
Sää taas suosi meitä ja aurinko lämmitti puiden takaa suunnatessamme Helenan johdolla toistamiseen maastoon. Kesä tosiaan teki tuloaan, kun lumetkin olivat alkaneet sulaa ja säät parantua, vaikka vieläkin pakkasta oli pari astetta.
Kuljimme enimmäksemme rauhallisessa käynnissä muutamaa ravipätkää lukuun ottamatta, koska mukana oli näitä kuumempakin ratsuja, esimerkiksi oma ratsuni Nubbi, joka pomppii ja loikkii kuin tulisilla hiilillä tien toiselta laidalta toiselle, joten joudun tekemään paljon pidätteitä ja miettimään mitä apuja käyttäisin, että pysyisin tuon kirjavan ruunan selässä. Maastoreissu on kuitenkin sujunut muuten ainakin tähän asiti kaikkien osalta ihan hyvin ja ratsut pysyneet jokseenkin hallinnassa.
Nostamme Helenan käskystä kaikki samaan aikaan laukan. Muutaman metrin jälkeen huomaan Metkun takapuolen lähestyvän uhkaavasti Nubin ottaessa koko ajan vain lisää kierroksia. Pian olemmekin jo Nellan ja Metkun rinnalla, jolloin pyydän Helenalta, että siirtyisimme takaisin käyntiin, koska tuo kirjava ratsuni ei taida enää pysyä kunnolla hallinnassani sen käydessä niin kierroksilla. Siirrymmekin heti ravin kautta takaisin käyntiin ja ohjaan Nubin takaisin Nellan ja Metkun taakse jonoon.
Loppumatkasta otimme vielä ravia ja yhden lyhyen pätkän hallittua ja rauhallista laukkaa, jotta kaikille jäisi hyvä mieli reissusta, ennen kuin talli alkaisi häämöttää edessämme. Reissu oli mennyt kyllä hyvin, jos ei huomioida Nubin ottamia kierroksia ensimmäisellä laukkapätkällä tai ruunan loikkia tuon ollessa niin innoissaan maastoon pääsemisestä.
|
|