|
Post by Mila on Jan 4, 2017 16:39:56 GMT 2
Talvinen viikonloppuleiri starttaa perjantaina 27.1. klo 15:00! Mukaan mahtuu 8 henkilöä, jotka majoittuvat leirimökkiin.
Jokaiselle leiriläiselle jaetaan omat leirihoitsut. Toiveita toki saa esittää (ja yksityisten omistajat tarjota omia kopukoitaan hoitsuiksi). Maksu leiristä tapahtuu tuttuun tapaan kirjoittamalla/piirtämällä, MUTTA Mila jakaa teille aiheet, josta kirjoittaa. Toki saa kirjoittaa enemmänkin kuin vain siitä yhdestä aiheesta.
Tarkemmat tiedot sun muut tulevat sitten, kun osallistujat ovat selvillä. Aikaa ilmottautua mukaan on 20.päivään saakka.
OSALLISTUJAT - HOITOHEVONEN Veera - Iippa Rasmus - Randy Jannica - Sippi Sara - Benkku Julia - Nubbi Nella - Salli Pyry - Tuike Heidi - Tuisku
KIRJOITUSAIHEET (ei-leirihoitsullisten tuntien hevosjaot näet aikataulusta) Perjantain ratsastustunti leirihoitsuilla (koulua ja esteitä) - Pyry Perjantai-illan fiiliksiä - Heidi Pulkanvetokilpailu - Julia Lauantain estetunti - Nella Leirikodalla istumista - Veera Sunnuntain maastolenkki - Jannica Sunnuntain koulutunti - Rasmus Heippakahvittelut. Mitkä fiilikset jäi leiristä? - Sara
Aikataulu Perjantai 15:00 majottautuminen leirimökkiin, hoitohevosten jako 17:00 Ratsastustunti leirihoitsuilla 18:00 Hevosten hoitoa 19:30 Iltapala, sauna halukkaille 21:00 Yöheinien jako ja yöpuulle lähtö
Lauantai 08:00 Herätys ja aamupalalle 09:00 Ratsastustunti (este) Veera - Riemu Rasmus - Kusti Jannica - Venna Julia - Tessa Nella - Ossi Pyry - Kakru Heidi - Naava Sara - Salli 10:30 Leikkimielinen pulkkanveto-kilpailu (Tuisku & Iippa) 12:00 Ruokailu 14:00 Ratsastustunti leirihoitsuilla 17:00 Ruokailu 18:00 Hevosten hoitoa 20:00 Leirikodalla makkaranpaistoa, kuumaa juotavaa, sauna lämpiää varmasti sen jälkeen. Taas. 22:00 Nukkumaan
Sunnuntai 08:00 Herätys ja aamupalalle 09:30 Maastolenkki leirihoitsuilla 12:00 Ruokailu 13:30 Varusteiden puhdistusta + yleistä siistimistä 15:00 Ratsastustunti (koulu) Veera - Ossi Rasmus - Bod Jannica - Naava Julia - Riemu Nella - Patron Pyry - Kakru Heidi - Iippa Sara - Tohveli 17:00 Leirimökin siivoaminen, tavaroiden kasaus. 18:00 Heippakahvittelut taukohuoneessa.
|
|
|
Post by Mila on Jan 26, 2017 9:43:45 GMT 2
Nonniih, sitten saa ruveta kirjoittelemaan.
|
|
|
Post by jannica on Jan 26, 2017 19:56:20 GMT 2
Hienoa kirjoittelen ensin tuon oman osuuden ja myöhemmin vielä koko leiristä tarinan
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 27, 2017 17:01:51 GMT 2
Iloinen puheensorina, poskipäitä nipistävä pakkanen ja palaneen makkaran tuoksu. Siinä sanat joilla voisi kuvailla lauantai-illan tunnelmia leirikodalla. Kuumin puheenaihe oli päivällä käyty pulkkaratsastuskilpailu, jonka oli lopulta täpärästi vienyt Tuiskun joukkue. Julialla tuntui olevan eniten hampaankolossa tuosta kisasta, ja jos joku uskaltautuikin sanomaan jotain väärää, kimpaantui nuori tyttö suunnattomasti. Itse oli päässyt nauttimaan osuuden tuosta voittajajoukkueesta, vaikka oma osuuteni ei ollutkaan mennyt ihan nappiin. Rasmus oli ollut leiriläisistä ainoa, joka oli pysynyt pulkan kyydissä ilman lumeen suistumista. Juliaa lukuunottamatta meillä kaikilla oli ollut oikein mukavaa ja oli tuon hapannaamankin naama hieman pehmentynyt, kun kuuli mitä saimme palkinnoski upeasta voitosta. Mila oli ollut velmulla päällä ja antoi palkinnoksi muumitikkarit.
"Onko sauna jo kohta puoliin lämmin, tänne nimittäin jäätyy.", uusin tulokas Heidi hieman narisi. Jannica ja Sara yhtyivät tytön kommenteihin. Minä puolestani kävin hakemassa uuden makkaran tikun päähän ja istuiduin lähemmäksi grilliä. Rasmus ja Pyry koittivat hieman vitsailla, että eikös herrasmiehien seurakelpaisi saunassa. Muutama tyttö tähän tirskahti, mutta Milan tuima katse sai nuoret miehet vaikenemaan nopeasti. Olihan leiriläisissä nyt alaikäisiäkin mukana. Heidi, Jannica ja Sara häippäsivät saunan puolelle saaden seuraansa vielä Nellan. Minä ja Julia sovimme, että lähtisimme hieman myöhemmin ja vannoime pojille, että emme jättäisi heille ollenkaan lämmintävettä peseytymiseen.
|
|
|
Post by Pyry on Jan 27, 2017 19:10:41 GMT 2
Heti majoituksen jälkeen oli kuulemma ratsastustunti hoitohevosilla. Itse olin saanut Tuikkeen, jota olin toivonutkin. Musta Georgian Grande tamma oli kiinnostanut minua siitä asti kun olin sen tarhassa nähnyt - tai sitten se oli vain joku mustien tammojen kirous, niissä oli sitä jotain. " Niin outoa olla tällä puolella tallia! " virnistin satulaa Tuikkeen selkään iskiessäni viereisessä karsinassa Iippaa hoitavalle Veeralle. Brunette naurahti, vakuuttaen, ettei täällä sen ihmeellisempää ollut. Tamma osoittautui varsin kärsimättömäksi karsinassa, mutta varustaminen sujui paljon helpommin. Oikeastaan, helpompaan hevoseen en ollut juuri törmänyt. Tunti alkoi puolestaan leppoisissa merkeissä - lukuun ottamatta Juliaa, joka tuli paikalle pilkullisen ratsunsa kanssa myöhässä, kiroten kuinka ei ollut saanut nelijalkaista kiinni tarhasta. Minulle tuli selväksi jo lämmittelyissä, että Tuike oli vauhdikas kaveri. Ei paljoa eteenpäin tarvinnut pyytää, ja sain tehdä aika paljon töitä saadakseni tamman rennommaksi. Alkuosuus tunnista sujui aika vahvasti koulukiemureiden parissa, joissa ratsuni tuntui kyllä loistavan. Itse tein lähes naurettavan vähän selässä, ja silti tamma tuntui toimivan. Monen taivutuksen ja pohkeenväistön jälkeen kaikki oli onnistunut suorittamaan Helenan haluamat asiat. Saimme luvan mennä rentoutua hetken käynnissä, samalla kun nainen yllätykseksemme alkoi kokoamaan pientä esterataa. Joukosta kuului muutamien riemunkiljahduksia ja korkeusehdotuksia. Itsekin olin varsin iloinen tästä käännöksestä. Missasin rataohjeet keskittyessäni Tuikkeen rauhoittamiseen. Tamma meinasi rikkoa käynnistä raville omia aikojaan. Onneksi emme joutuneet ensimmäisenä suorittavaksi ratsukoksi, vaan lunttasin radan Heidiltä ja Tuiskulta, joidenka erittäin vauhdikas meno sai muutaman naurunpyrskähdyksen aikaan. Joukko osoittautuikin pääpainoisesti vauhdikkaaksi - eikä Tuike ollut poikkeus. Oma istuntani sai heti kättelyssä moitteita horjahtaessani erikoisen ponnistuspaikan johdosta. Tuike oli aivan eri aaltopituudella kanssani, ja oli ilme, etten pudonnut radan loppupuolella. Saimme onneksi yrittää uudelleen toisella kierroksella, joka meni huomattavasti paremmin päästessäni kärryille Tuikkeen tyylistä. Helenan vinkit olivat auttaneet. Muukin aikaisemmin huonommin onnistunut porukka pääsi nyt kunnialla radan läpi, ja Helena päätti antaa luvan jäähdytellä hevoset omatoimisesti.
|
|
|
Post by jannica on Jan 28, 2017 10:15:54 GMT 2
Aivan ihania tarinoita, ja superhieno kuva Pyry!
|
|
|
Post by Sara on Jan 29, 2017 13:25:39 GMT 2
Mua ei oo tuolla lauantain ja sunnuntain tunneilla?
|
|
|
Post by Mila on Jan 29, 2017 13:38:52 GMT 2
Ohopsis, ootas
|
|
|
Post by jannica on Feb 2, 2017 21:20:21 GMT 2
Hei, pahoittelen etten ole ehtinyt kirjoitella tästä kuittausta, kiire kiire kiire.. Pyrin saamaan oman osuuden vähintään huomenna tehdyksi!
|
|
|
Post by Julia on Feb 3, 2017 11:11:08 GMT 2
Leiriläisten haukotellessa pitkässä rivissä, autoin Veeraa ja Nellaa varustamaan Iipan ja Tuiskun pulkanvetokilpailua varten. Puoletkaan eivät olleet ymmärtäneet, mitä siinä täytyi kilpailla, kun ruunat olivat miltei yhtä nopeita. Eivät tainneet tietää, että suurin tehtävä oli heillä itsellään, nimittäin pysyä pulkan kyydissä! “Noniin jaetaan porukka kahtia ja kilpailette joukkuettain”, Mila ja Minka huuteli, samalla kun me jaotuimme joukkueisiin. Pääsin itse Tuiskun pulkkaan, joka oli luultavammin tasaisin kyyti, mitä tänään voisi saada. “Vaikka toisin voisi luulla, niin valitsette teistä nyt yhden ratsastamaan, joka ei osallistu kilpailuun", Minka totesi ja sai porukan ihmettelemään. Varmimmat kuskit olivat kuitenkin Iipalle tuttu Veera ja pomminvarmalle Tuiskulle Nella.
“N, Y, T, NYT!” Mila kiljaisi ja sitten mentiin. Välillä kyytiläiser meinasivat tipahdella matkasta, mutta sinnittelivät hyvin. Ensimmäisen erän vei Iippa, ja toisen Tuisku. Kolmas ja ratkaiseva erä oli minun ja Jannican käsissä. Pyry latasi minuun paineita eikä Sarakaan pysynyt vaiti. Ruunat syöksyivät matkaan ja minä parhaani mukaan yritin pysyä kyydissä. Hyppyrissä Jannica horjui, mutta piti hyvin pintansa. Maaliviiva lähestyi ja suomivoima pinkoi eteen melkoisella vauhdilla, jääden silti jälkeen ketterämpää amerikkalaista. Lohdutuspalkinnoksi meidän joukkue sai kuitenkin jäätelöä ruuan jälkeen, mikäli se talvisaikaan maistui ylipäätään kenellekkään..
|
|
|
Post by jannica on Feb 3, 2017 16:47:33 GMT 2
Sunnuntain maastolenkki
Sunnuntain maastolenkki uhkasi peruuntua kovan tuulen ja räntäsateen vuoksi. Rohkeasti kuitenkin päätimme lähteä matkaan, koska hevosistakin alkoi näkymään maneesiratsastus ja ne kaipasivat raitista ilmaa. Kaikki menivät leirihoitsuillaan, joten menin hakemaan Sippiä tarhasta. Leiri Sipin hoitajana oli sujunut kivasti, vaikken tuntenut tätä yksityistä sen paremmin, se vaikutti kuitenkin tämän perusteella todella mukavalta. Sippi seisoi odotetusti muiden tavoin portilla vastassa, kukapa tässä säässä olisi ulkona viihtynytkään? "Heippa kaunokainen" supisin sille sujauttaen riimun päähän. Saatuani sen kiinni tokaisin hevoselle "mennäänpä sitten" ja lähdin kävelemään edellä kohti tallia. Sippi oli ihan kiltti hoitaa ja sain sen nopeasti kuntoon. Pian olimme pihassa ratsautumassa koko porukka, Mila nousi parhaillaan Kakrun selkään ja niin sitä mentiin. Hän oli jakanut meidät pihassa pitkäksi jonoksi, pääsimme Sipin kanssa melko alkupäähän jonoa.
Hetkisen käveltyämme ravasimme metsäpolkua pitkin. Olipa kiva olla pitkästä aikaa Vaahtiksessa, vakitunneilla toki tuli oltua tallilla, mutta muuten ostettuani sieltä hoitohevoseni en ollut tallilla vieraillut. Sormeni puristivat tiukasti ohjia, olin kai niin tottunut vinkeisiin maastohevosiin, että tein sen luonnostaan, vaikka Sippi oli kiltisti ravatessamme sulanutta polkua pitkin. Sippi ja pari muuta jonossa väistivät maahan pudonnutta epäilyttävän näköistä oksaa, mutta todettuaan kohdalla sen olevan vain oksa matka taittui ongelmitta. Saapuessamme metsään oksat painuivat melko lähelle päätä, koska niitä rankaisivat märät lumipaakut, jotka olivat takertuneet oksiin menninkäisten tapaan. Jäin tuijottamaan uhkaavana taipuvaa puiden verkkoa, mutta sitten oli keskityttävä varomaan oksia tullessamme metsään. Lehtipuiden lehdet olivat lumen alla ja liukastuttivat tietä entisestään, joten hevoset saivat keskittyä katsomaan kunnolla eteensä. Annoin Sipille vähän pidemmän ohjan, että se saisi katsoa jalkoihinsa, mutta tarpeeksi lyhyen kuitenkin pitääkseni tuntuman. Maastossa ei voinut koskaan olla liian varovainen. Tuuli ulvoi korvissa ja pian saimme toistaa takana tuleville Milalta tulleen käskyn, että kohta laukattaisiin.
Kannustin Sipin laukkaan muiden mukana, mutta pidin kuitenkin tiukan ohjasotteen, koska minua oli varoitettu hevosen innostuvan toisinaan laukkapätkistä. Helpotus oli kuitenkin suuri, kun ratsu käyttäytyi oikein moitteettomasti koko laukkaamisen ajan. Reilun matkan jälkeen siirsimme hevoset ravin kautta käyntiin ja taputin hevosen kosteaa kaulaa antaen rennomman ohjastuntuman. Tuuli piiskasi puita ihan kunnolla ja saimme pitää varamme, etteivät säikyimmät hevoset häipyneet tuulen mukana. Onneksi kuitenkin suuri osa vähät välitti tuulesta ja kun pysyin itse rentona myös Sippi oli sitä. Ravasimme vielä reippaan ravipätkän ja hevosen askel rummutti tasaiseen tahtiin pehmeään alustaan. Tulimme pois metsästä, aukiolla tuuli niin paljon, että päätimme nähdä parhaaksi siirtää hevoset käyntiin. Metsänlaidasta lähti kolme peuraa, nekin kai etsivät tuulensuojaa. Muut eivät edes tuntuneet huomanneen koko eläimiä, mutta Sippi silmäili niitä tiukasti kunnes ne katosivat näköetäisyydeltä. Siirsimme hevoset raviin tullessamme metsätielle ja ohitimme tutun joen lähempänä tallia, tästä ei olisi enää pitkälti. Saapuessamme tallille tulin alas selästä ja talutimme hevoset hoidettavaksi talliin. Saatuamme hevoset hoidettua odottikin ruokalassa jo lounas.
|
|
|
Post by Rasmus on Mar 8, 2017 10:23:03 GMT 2
Mä olin ilmoittautunut Vaahterapolun viikonloppuleirille. Ja olin jopa selvinnytkin siitä, vielä viimeistä koulutuntia lukuun ottamatta. Mä olin jollain oudolla tavalla ylpeä epäsosiaalisesta itsestäni ja aika tyytyväinen viikonlopun antiin. Me oltiin taas Randyn kanssa otettu muutama pikkuaskel eteenpäin, ja meno alkoi vähitellen muistuttaa kouluratsastusta laukkakilpailujen sijaan. Esteitä olin päässyt hyppäämään vanhalla tutulla Kustilla, ja nyt viimeiselle koulutunnille mulle oli laitettu ratsuksi uusi Bod.
Vaikka viikonloppu olikin mennyt nopeasti, väsymys alkoi ehkä vähän painaa jo itse kutakin. Sara ja Heidi olivat tikahtua nauruun Pyryn kerrottua alkukäyntien aikana jonkun huonon vitsin ja Mila yritti epätoivoisesti saada meitä ratsastamaan väistöjä keskihalkaisijalta pitkille sivuille niin, ettemme toisessa päädyssä törmäilisi toisiimme. Mun ratsu oli energinen, mutta aika kuuliainen ja tasainen tapaus ja osasi varmasti väistääkin, mutta mä itse olin jotenkin vähän koomassa eikä me sitten kovin montaa siistiä ristiaskelta sitten saatukaan.
Lopuksi Mila enemmän tai vähemmän luovutti ja me saatiin laukata ympäri maneesia hevoset rennoiksi. Nellan poni alkoi pukitella ja Ossi meinasi innostua rentoutumisen sijaan, mutta kukaan ei sentään pudonnut, vaikka taisi sekin aika lähellä olla. Loppukäynnit me käytiin koko porukalla kävelemässä maastossa. Oli älyttömän hieno talvikeli, kirkas aurinko paistoi hailakansiniseltä taivaalta ja heijastui valkoisista kinoksista niin, että silmät piti puristaa puoliksi kiinni. Se pieni maastokävely oli oikein hyvä lopetus oikein hyvälle leirille.
Voisin ehkä jopa osallistua sellaiselle toistekin. Ehkä.
|
|
|
Post by Nella on Apr 27, 2017 15:40:58 GMT 2
Hyppään Ossin selkään, ja saammekin heti käskyn nousta ratsujemme selkään. Ossi tuntuu alkuun heti suhteellisen normaalilta itseltään, ja innolla odotan esteiden pariin pääsemistä. Taivuttelen connemaraa käynnissä ympyröiden ja muiden kiemuraurien avulla.Nopeasti Ossi tuntuukin rennolta ja vastaanottavaiselta. Kun käynti on saatu kondikseen, annan orille avut nostaa ravin. Teen nopeita siirymisiä käynnin ja ravin välillä. Connemara alkaakin tuntumaan pikkuhuhiljaa hieman terävämmältä.
Pian pääsemmekin jo hyppäämään, ja saankin katsoa muutaman muun ratsukon estesuorituksen ennen omaa vuoroani. Helena on kasannut pienen radan johon kuuluu kaksi yksittäistä pystyestettä, okseri, linja sekä sarja. Ensimmäinen yksittäinen pysty menee hyvin, linjalla tulee muutama ylimääräinen askel oman laskuvirheeni vuoksi, mutta ponnistuspaikka sentään pysyy hyvänä. Okserilta tulee pudotus, ja joudun tekemään paljon töitä, jotta saan Ossin takaisin ryhtiin sarjaa varten. No, Ossi toteaa minulle etten ollut tarpeeksi nopea, ja sarjan aaosalle tulee kielto. Helena käskee rauhoittumaan, ja ottamaan uuden lähestymisen.
Uudella lähestymisellä pääsemme tyylipuhtaasti sarjan, sekä viimeisen yksittäisenkin esteen. Tulemme radan kaikki kahteen kertaan, tai niin useasti kuin on tarvetta. Itse pääsen radan kahdella yrittämällä, jonka jälkeen saan siirtyä yksittäiseen esteeseen, jota hyppään muutaman kerran. Ilmeisesti myös muut ratsukot selviävät radasta helposti. Pian olemmekin kaikki jo keventämässä hevosia loppukäynteihin. Ossi tuntuu innokkaalta vielä loppuraveissakin, ja selkeästi poni olisi voinut vielä jatkaa hyppäämistä. "Nellalla ja Ossilla meni tosi hyvin jos sitä kieltoa ei oteta laskuihin, todella hyvin yritit korjata siitä kompuroinnista", Helena kertoo vielä kaikille loppukäyntien aikana pienet kommentit.
|
|