|
Post by Mila on Jan 4, 2017 16:00:37 GMT 2
Estetunti maneesissa 16.1. klo 15:00
Hevosvaihtoehdot: Riemu, Kusti, Tessa, Ossi (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä kaksi ratsutoivetta
Osallistujat Rasmus - Benkku Veera - Riemu Jannica - Ossi Pyry - Kusti Sara - Tessa
"Tehkää alkuverryttelyt itsenäisesti. Voltteja, taivutuksia, väistöjä ja niin edelleen." kuului Helenan komento keskeltä maneesia, kun ratsastajat kipusivat ratsujensa selkään. "Voitte lyhentää jalustimia nyt heti tai sitten vasta myöhemmin." "Voitte nostaa ravin ja jatkaa niitä kiemuroitanne."
Helena rakensi pienen puomiradan toiselle sivulle, käski lyhentää jalustimia ja antoi Jannicalle sekä Ossille luvan tulla ensimmäisenä. "Ravissa tulette tämän vuoronperään. Muistakaa oikeanlainen istunta." Ossi köpötti puomien yli varmajalkaisesti. Myös Tessa tuli maltillisesti puomien yli, mitä nyt viimeisen puomin kohdalla liioitteli ja hyppäsi sen yli suurella loikalla. "Wooooaaaah!" Saralta pääsi suusta, kun kimo tamma pomppasi. Myös Kusti, Riemu ja Benkkukin tuli puomit ihan kuin vettä vain.
Kun pientä puomi ja matalien kavallettien rataa oli hiottu jonkin aikaa, Helena komensi ratsukot toiseen päätyyn ympyrälle ravailemaan, sillä välin kuin kokosi pienen kolmen esteen radan toiseen päätyyn. "Tämä tullaan laukassa. Kusti aloittakoon."
Niskojaan nakellen kimo ruuna hyppäsi esteiden yli vaivatta ja Pyry näytti tyytyväiseltä, vaikka alussa olikin hieman hämillään ollut joutuessaan kimon ruunan selkään. "Ei tää ehkä niin kamala olekaan." Entinen kisahevonen, Riemu, säntäsi esteille innokkaasti. Ehkä vähän liiankin innokkaasti, mutta ratsukko suoritti radan puhtaasti. Ossi oli seuraavaksi vuorossa ja poni pomppi esteiden yli varmajalkaisesti. Viimeisellä esteellä tuli kuitenkin pudotus. Benkku suoritti radan kuin vettä vain, mutta Tessa meinasi kompuroida ensimmäiselle esteelle tultaessa, jonka vuoksi rata meni hätiköiden läpi ja puomit kolisivat maahan. Rauhallisemmin otettu uusintakierros kuitenkin toi tällekin ratsukolle "puhtaat paperit".
Esteiden hyppelyä jatkettiin niin kauan, kunnes oli aika lopetella. Loppuun otettiin vielä pientä jumppasarjaa, jonka jälkeen Helena antoi luvan nostaa jalustimet kaulalle, löysätä ohjasotetta ja köpötellä kaviouraa pitkin.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 9, 2017 13:40:04 GMT 2
"Eikö teistä kukaa halua Kustia, mikäs vika siinä on.", Helena kummasteli, kun oli keronut ketkä hevoset tulee tunnille. Uusin tulokas suomenhevosruuna Riemu oli saanut suuren suosion, kun taas Kustia ei ollut kukaan halunnut. Pyry joutui tai sai lopulta ruunan ottaa. Helena tuumaili pitkään kenelle Riemun antaisi ja tarkkaili meitä tunnille ilmottautuneita pitkään. "Veera saa Riemun ja..", Helena lopulta tekaisi. Olin erittäin tyytyväinen, olisi mukava päästä kokeilemaan Milan entistä kisaratsua.
Riemu kulki allani reippaasti ja vastasi apuihini hyvin. Ruunan raviin oli aluksi vaikea mukautua ja Helena huusi minulle monta kertaa kevennyksen vaihdon. En tajua miten se on välillä niin vaikea katsoa se oikeaksi. No alunhaparoinnin jälkeen aloin löytämään oikean rytmin. Riemu kääntyi kaareville urille hyvin, ehkä hieman liian vähän, mutta taipui kumminkin. Ravipuomit ruuna töpötteli itsevarmasti ylitse ja minun ei tarvinnut kuin ohjata ruuna suorassa linjassa niille.
Puomien jälkeen Helena rakensi meille pienen esteradan. Hykertelin tyytyväisenä, Riemu tuntui myös innostuvan tulevista esteistä ja sain jo alkaa hieman pidättelemään ruunaa. Olimme toisena hyppyvuorossa. Pyry suoritti Kustin kanssa esteet mallikkaasti, vaikka ruuna hieman hyppäsikin hassusti. Minua ei kahta kertaa tarvinnut käskeä hyppyihin, vaan ampaisimme Riemun kanssa heti liikkeelle saatuamme luvan. "Veera ne pidätteet, vaikka selvisittekin esteiden yli.", Helena moitti minua. Olihan se meno ehkä hieman ollut holtitonta, mutta miksi nyt turhaa jarruttelemaan Riemun menohaluja...
|
|
|
Post by Pyry on Jan 9, 2017 21:18:25 GMT 2
En oikeastaan yllättynyt saadessani tunnille Kustin, mutta se kelpasi hyvin. Päätavoitteeni oli kuitenkin vain saada taukoa Criminalista ja kokemusta jälleen taas muistakin nelijalkaisista. Opetuskin tulisi tarpeeseen, valvomatta ratsastaminen satunnaisilla valmennuksilla eivät tehneet hyvää istunnalleni. Satulavyötä kiristäessäni totesin, että Kusti vaikutti melkoisen happamalta. Selkään päästyäni tunnelma ei juuri muuttunut.
Alkuverryttelyt sai tehdä itsekseen - päädyin heti takaisin keskelle säätämään jalustimia heti lyhyemmäksi, koska uralla se ei tuntunut onnistuvan. Kusti meinasin pysähtyä niille sijoilleen kun lopetin keskittymisen ratsastamiseen jalustimien lyhennyksen ajaksi. Jalustimien kanssa säädettyäni aikani pääsin vihdoin kunnolla keskittymään Kustiin.
Ravipuomit sujuivat sujuvasti ja aloin pikkuhiljaa tottua ruunan liikkeisiin. Puomit nousivatkin kavaleteiksi, mikä ei tuottanut sen suurempia ongelmia sekään. Kavalettirataa muutaman kerran suoritettuamme päädyimme ravailemaan toiseen päätyyn. Tarkkailin kolmiesteisen radan nousemista miettien, kuinka se sujuisi vieraan ruunan kanssa.
" Täh minä vai? " havahduin kun kuulin ratsuni nimen. Ilman lisäkehotuksia kuitenkin nostin ruunalla kulmasta laukan ja hieman jännittyneenä suuntasin kohti ensimmäistä estettä. Yllätyksekseni ruunan hyppy oli kuitenkin varsin mukava ja helppo. Voitonriemuisena taputin vaivihkaa hevosta ja totesin ääneenkin, ettei ruuna olutkaan sen hullumpi. Kaksi muuta estettä meni yhtä vaivattomasti. Seurasin muiden suorituksia tarkkaavaisena omaa vuoroani jälleen odotellen. Kustilla pääsi hyvin taas hyppäämisen makuun.
Pienen jumppasarjan jälkeen olikin aika lopetella - tunti oli mennyt todella nopeasti. Lopputunti meni jalkoja oikoessa. Annoin Kustin köpötellä omaa tahtiaan pitkin kaviouraa - ja ruunan valitsema tahti olikin lähempänä matelua.
|
|
|
Post by jannica on Jan 12, 2017 21:47:10 GMT 2
Ossi tuntui alkuverryttelystä asti tänään todella mukavalta ja maltoin tuskin pääsemistä hyppäämään, edelliskerrasta oli jo kulunut aikaa kosolti. Itsenäisinä alkuverryttelyinä tein Ossin kanssa käynnissä ja ravissa voltteja, ympyröitä, kaarevia uria, paljon taivutuksia, siirtymisiä ja väistöjä. Sitten tulimme ravissa puomeja pitkällä sivulla, saimme kunnian aloittaa Ossin kanssa, joka selviytyi niistä tietenkin helposti kokeneena hyppääjänä. Kaikkien puomiharjoitus meni hyvin, mitä nyt Tessa hieman liioitteli viimeisen ylitystä, mutta muutoin. Seuraavaksi puomit nostettiin pieniksi kavaleteiksi ja sen jälkeen ravasimme pääty-ympyrällä yhden ratsukon suorittaessa vuorollaan kolmen esteen pientä rataa. Ensimmäisillä meni hyvin, vaikka Riemulla tuntui tänäänkin olevan vauhtia kerrakseen. Ossin ja minun suoritus oli jälleen varmaa ja helppoa vaikka viimeinen este putosikin, joten emme saaneet sen erityisempää kommenttia Helenalta. Ossi vaan ei keskittynyt tai jaksanut nostella tarpeeksi jalkojaan näin pienillä esteillä. Tulimme radan vielä uudelleen ja mekin saimme toisella kertaa puhtaan suorituksen, vaikkei ekassakaan suoranaisesti mitään virhettä ollut tapahtunut osaltani. Lopuksi otimme vielä jumppasarjaa ja sen jälkeen sai ottaa loppuraveja omaan tahtiin pidemmällä ohjalla. Osa nosti jalustimet kaulalle, mutta halusin antaa Ossin selälle vapauden, joten tyydyin keventelemään loppuravit. Ossi oli oikein kiva tänään!
|
|
|
Post by Rasmus on Mar 21, 2017 14:29:11 GMT 2
”Voltteja, taivutuksia, väistöjä ja niin edelleen!” Helenan ääni kantoi maneesissa kuin kovaäänisestä. Jopa viilipytty-Benkku vilkuili naista sivusilmällä vähän varovaisen oloisena. Helena olikin selvästi päättänyt laittaa sekä hevoset että ratsastajat hommiin, sellaisella tarmolla se raahasi puomeja ja kavalettipalikoita maneesin toiseen päätyyn. Hyvä niin, mä mietin. Olikin jo aika päästä kunnolla treenaamaan tämänkin vuoden puolella.
Benkku oli aluksi ehkä vähän löysän oloinen, mutta varmaan ihan hyvä – ainakaan se ei ottanut kipinää muista hevosista tai kimpoillut mun pidätteitä vastaan. Ravissa siihen oli jotenkin vähän hankala vaikuttaa, ruuna se vain jolkotteli menemään pitkänä matona eikä tuntunut yhtä terävältä kuin tavallisesti. Puomeihin Benkku ei silti tapansa mukaan suostunut koskemaan kavionkärjelläkään ja kun ne nostettiin kavaleteiksi, innostui ruuna sen verran että meno alkoi muistuttaa meidän normaalia. Ohjauksessa oli ehkä pieniä puutteita, mutta ainakin hevonen liikkui hyvin ja teki mun kanssa töitä sopusoinnussa.
Välikäyntien jälkeen siirryttiin hyppäämään pikku rataa. Se oli Benkun tapaiselle kokeneelle hevoselle helppo, joten mä pystyin keskittymään oman istuntani hienosäätöön ja lähestymisten hiomiseen. Ruuna liikkui hyvässä tahdissa ja tasapainossa, vaikka välillä se meinasikin vähän valua ulkoapuja vasten. Lopun jumppasarjalla Benkku alkoi viimein lämmetä eikä olisi meinannut mahtua väleihin, mutta kun muistin pitää käden rentona ja jalan lähellä, hevonen tajusi itse hoitaa homman kotiin ja mahduttaa pitkän runkonsa esteväleihin.
Tunnista jäi hyvä mieli. Kiva, ettei Benkunkaan kanssa elämä ollut aina pelkkää tappelua vaan välillä homma sujui ilman sen kummempia haasteita.
|
|