|
Post by Mila on Nov 30, 2016 9:33:43 GMT 2
Vaahterapolun RKM-tiimille pidetään valmennus 7.12. klo 16:00 maneesissa. Mennään koulua ja hypätään esteitä. Osallistuminen viimeistään 4.12. ! Valmennuksen maksamalla (piirros/tarina) ansaitsee yhden pisteen! OsallistujatRosanna Turunen - HuttuJulia Luoti - Sammy € Sara - Goljat € Inna - Anna €Jonna - Kakru € Veera - Ossi €Rasmus - Kusti € Koska osallistujia tallin valmennukselle oli paljon, jaettiin ryhmä kahteen osaan. Rosanna, Julia, Inna ja Rasmus olivat ensimmäisenä esteryhmässä, jonka piti Jesse maneesissa. Pelkästään esteluokkaan osallistunut Rasmus sai lähteä estetreenien jälkeen takaisin tallille, mutta ei miestä kielletty osallistumasta myöskään koulu"tunnille". Sara, Jonna ja Veera saivat mennä ensimmäiseksi Helenan valvovan silmän alle kentälle. ROSANNA & HUTTU Huttumaiseen tapaansa ruuna kyllä totteli sinua hienosti treenien aikana, mutta ratsastaja taisi hetkittäin kadota jonnekin haavemaailmoihin, mikä heijastui myös ruunaan, jonka myötä menokin hidastui ja takelteli. Esteillä kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota lähestymisiin, sillä nyt meinasi hetkittäin esteelle tulo mennä vähän vinossa, minkä vuoksi hypytkään eivät niin luonnistuneet. JULIA & SAMMYSammyllä tuntui olevan hieman liikaa energiaa tänään, mutta hienosti sait ruunan pidettyä aisoissa. Koulukiemurat sujuivat hienosti, mitä nyt sinun istunnassasi oli hieman parantamisen varaa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa asiasta jaksoi motkottaa, rupesi selkäkin suoristumaan. Esteiden kanssa ei ongelmia ollut. SARA & GOLJATTeidän yhteistyö on alkanut hienosti. Pientä testailua ponin suunnalta on edelleen havaittavissa, muttet päästä ruunaa niin sanotusti niskan päälle. Taivutuksissa näyti olevan hieman ongelmia, mutta pienellä treenamisella rupeavat varmasti nekin sujumaan. Esteillä hallinnassa oli ongelmia, joten muista pitää pääsi kylmänä äläkä anna ponin kaahottaa. INNA & ANNAAlkuverryttelyyn teillä tuhlaantui eniten aikaa, koska Anna tuttuun tapaan oli kuin siirapissa tarponut etana. Kuitenkin loppujen lopuksi pääsitte itse työntekoon ja esteet ylittyivät hienosti. Pari pudotusta tuli, muttei anneta sen hidastaa. Koulussa laukka nousi hieman tahmeasti, mutta kun laukka saatiin rullaamaan, pysyi se myös yllä eikä meno hidastunut. JONNA & KAKRUKakrulla meinasi olla tänään vähän haistakakka-päivä, eikä se olisi jaksanut keskittyä työntekoon. Mutta onneksi Eetun entisenä hoitajana olit jo tottunut ratsun mahdolliseen känkkäröintiin, etkä antanut pilkullisen ruunan kenkkuilun häiritä. Esteet ja koulukiemurat sujuivat suhteellisen hyvin, vaikkakin liikaa energiaa kului ruunan kuulolle saamiseen. VEERA & OSSIEi varmaan tule yllätyksenä, jos sanon, että teidän menonne koulutehtävissä oli kaunista katseltavaa. Teidän kemiat tuntuivat natsaavan yks yhteen. Esteilläkin pärjäsitte hienosti, mutta pientä säheltämistä oli havaittavissa esteeltä toiselle siirtymisissä. RASMUS & KUSTITeillä yhteinen kemia oli vielä hieman hakusessa, mutta kuitenkin Kusti käyttäytyi suhteellisen hienosti. Verrattuna ensimmäisten harjoittelukertojen känkkäröintiin. Muutama kieltäytyminen muurille tultaessa tuli, sillä esteelle tultaessa piti tehdä tiukka kurvi etkä aina niin sanotusti ehtinyt matkaan mukaan. Mutta hienosti teillä silti meni!
|
|
|
Post by Mila on Dec 7, 2016 20:22:29 GMT 2
Kommentit tulleet. Maksuja viimeistään 20.12. mennessä.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Dec 7, 2016 20:44:33 GMT 2
Hieman jännitti kivuta connemaraorin selkään ensimmäistä kertaa. Miten Ossi tulisi reagoimaan kahteen ruunaan ja miten itse selviytyisin kouluvalmennuksesta. Mila oli kumminkin rohkaissut minua kokeilemaan Ossia tuleviin ratsaskoulujen mestaruuskisoihin, kun hoitohevoseni Iipan kanssa en pystyisi osallistumaan sekä este että koululuokkiin, kun ei ruunan kapasiteetti esteillä riittäisi tarpeeksi korkealle ja kumpaankin osa-alueeseen halusin ehdottomasti osallistua. Ratsastuskouluhevosten vähentyessä olin siis päätynyt Milan ehdottamaan uuteen tulokkaaseen Ossiin. Nyt sitten istua nökötin ensimmäistä kertaa tuon komean ponin selässä. Olin aivan turhaan jännittänyt ensimmäistä ratsastuskertaa Ossilla. Orihan oli aivan fantastinen. Niin pehmeät liikkeet ja mukavan kevyt avuille, ihan toistamaata kuin kankea Iippa. Helenan ei orin liikettä paljoakaan tarvinnut korjailla, mutta itse sain kuulla omasta ratsastusasennosta alkutunnista. Asento parani pikkuhiljaa, kun pysytin alkaa luottamaan Ossiin, ettei ori sinkoutuisi kentän keskelle pukkilaukassa. Harjoittelimme valmennuksessa Helppo B: 3 2009 - kouluohjelmasta nelikaarista kiemurauraa harjoitusravissa, volttikahdeksikkoa ja laukkaa ohjelman mukaisissa kohdissa. Kouluvalmennuksen jälkeen vuorossa oli estevalmennus osuus, jonka piti Jesse. Olin ensimmäistä kertaa miehen tunnilla ratsastamassa, joten oli mukava nähdä miten hän tulisi opettamaan. Helena oli ankara ja tarkka, ja sitä oli myös Jesse. Tuntui että mies näki pienimmätkin virheliikkeet ratsastajista. Alkuunsa miehen hieman töksäyttelevä asioiden ilmaisu nosti harmistuksen pintaan, vaikka kyllähän hän ihan asiasta huomautteli. Paremmasta tuesta esteillä ja katse sinne minne ollaan menossa. Ossi oli esteillä hieman viriilimpi ja viipotimme pitkin maneesia alkuunsa ehkä liian vapaassakin muodossa. Olihan sitä nyt vaikea, antaa tarpeeksi napakoita pidätteitä(...), hillitä orin menoa. Esteiden yli kumminkin päästiin ja olin ihan tyytyväinen valmennuksiin. Kouluosuus meni tietysti hieman paremmin meidän osalta, siellä ei olisi paljon hiomista, kun taas esteillä meno oli hieman kaaottista Jessen sanojen mukaan. // Eihän tämä nyt ensimmäinen kerta ollut, kun ensimmäinen osakilpailukin jo kisattu. -Mila-// Täällä on siis joku joka ei pysy päivämäärissä mukana. :'D t.Veera
|
|
|
Post by Inna on Dec 11, 2016 0:30:40 GMT 2
Suuresta porukasta huolimatta aloitimme alkuverryttelyt yhdessä. Minulla ja Annalla siihen meni pidemmän aikaa, koska musta puoliverinen ei tahtonut millään lämmetä siirappisesta tarpomisestaan juoksevaksi. Napsuttelin raipalla takajalkoihin tempoa ja kannuksilla tehostin sopivasti tempoa eteenpäin koko alkuverryttelyn ajan. Lopulta Annasta alkoi kuoriutua kelpo ratsu, jonka kanssa pystyi jatkamaan kohti itse valmennuksia.
Helena jakoi meidät kahteen ryhmään. Minä päädyin Julian, Rosannan ja Rasmuksen kanssa ensimmäisenä esteiden pariin. Jesse piti meille esteosuuden ja koitin kovasti olla välittämättä siitä, että meillä oli riitaa. Samperin mies, sanonpa vaan, pitäisi omista asioistaan huolta, näin sivumainintana. Esteet menivät meiltä ihan okei. Sain Annan hyppäämään esteiden ylitse suhteellisen puhtaasti ja askeleet sopimaan esteiden välille. Tänään yritinkin keskittyä ehjän tien tekemiseen, kuten Jesselle ilmaisin toiveeni. Aika hyvin sainkin mieheltä siihen ohjeistusta, vaikka tunnuin ihan periaatteesta kyseenalaistavan kaikki ohjeet.
Kouluosuus sujui meiltä myös hyvin. Anna toimi omavana itsenään ja jo hyvin vertyneenä. Helenalta sain kuulla tahmeasta laukkanostosta ja pyrinkin viemään Annaa eteenpäin nostoissa. Muutaman nostotoiston jälkeen Anna nosti laukan jo siististi ja taputin sitä kaulalle. Myös muissa harjoituksissa Anna toimi hyvin, hieman ennakoiden, mutta se ei ollut kovin suuri ongelma. Minulle Helena jaksoi marista pienistä virheistä istunnassa.
|
|
|
Post by Julia on Dec 12, 2016 15:47:29 GMT 2
Meitä oli kerääntynyt sangen iso sakki verkkailemaan kaakkejamme. Porukka jakautui hevosiin, Huttuun ja poneihin. Sammya ei tosin iso porukka haitannut, vaan sillä oli tänään entistä enemmän virtaa mitä yleensä. Kääntelinkin useasti alkuverryttelyssä ympyöritä, jotta pääsimme pois muiden takapuolesta. Sammy kuunteli kuitenkin apuja ihan hyvin, joten uskalsimme rauhallisin mielin jäädä pomppimaan esteitä ensimmäisenä.
Jesse korotteli esteitä toinen toisensa perään, sillä hevoset olivat pakkasesta johtuen innokkaita hyppääjiä. Sammykin meinasi juosta altani muutamia kertoja, mutta muutaman napakan pidätteen jälkeen sain ruunaan täydellisen kontaktin. Edes metriset esteet eivät minua pelottaneet, kun Sammy hyppäsi pehmeitä ja huolellisia hyppyjä.
Helena taas motkotti minulle melkeimpä koko tunnin. Milloin ei ollut selkä suorana ja Sammy ei malttanut keskittyä. Yritin pitää ruunan kuitenkin kokoajan töissä ja vahtia omaa istuntaani. Lopputunnista palaset kuitenkin loksahatelivat paikalleen ja liikkeen työntö lähti Sammyn takajaloista. Loppuverryttelyssä ruuna pärski oikein tyytyväisenä. Minäkään en voinut olla tyytyväisempi tähän nuoreen opetusmestariini.
|
|
|
Post by Jonna on Dec 12, 2016 18:52:49 GMT 2
Hypättyäni Kakrun selkään ja käveltyäni kuuden muun ratsukon seassa alkukäyntejä, jaettiin meidät kahteen porukkaan. Itse menin ensiksi Helenan koulurääkkiin Saran ja Veeran kanssa. Kakru oli pirteällä päällä (kuten ilmeisesti aina), joten saimme koulun aikana useampaankin otteeseen keskutella herran kanssa siitä, pitikö mua kuunnella. Eniten kommenttia taisin saada muunmuassa siitä että Kakru kulki vinossa ja omat käteni olivat rauhattomat. Juuri ennen lajin vaihdosta saimme ruunan kanssa ihan hyviäkin pätkiä, mutta jo valmiiksi pelotti miten huonosti tilastohevonen tulisi mua esteillä kuuntelemaan - nyt kun jo vauhtia ja tottelemattomuutta riitti...
Kuten arvelinkin, oli Kakru vähän kuriton estetreenit aloittaessamme. Hypyt sujui ihan ok, mutta vauhtia riitti. Ennen hyppäämistä tehtäviin harjoituksiin ruuna ei olisi jaksanut keskittyä, vaan kipitti turpa taivaissa vähän minne sattuu. Meille esteen nostettiin korkeimmillaan sinne 80 senttiin, jolloin Kakru loikki huoletta niiden yli vaikka itseäni välillä hirvitti. Kieltoja ei onneksi tullut, pudotuksiakin vain pari huolimattomuuden vuoksi. Hyvää rataa varten treenejä olisi pitänyt jatkaa varmaan vielä tunnilla, mutta pari kivaa loikkaa meiltäkin tuli.
|
|
|
Post by Rasmus on Dec 15, 2016 14:57:07 GMT 2
Vaikka me ei oltu Kustin kanssa mitenkään loistettu ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäisessä osakilpailussa, mä olin silti tullut siihen tulokseen että se oli ihan hauska hevonen. Se oli vähän kylmä tyyppi luonteeltaan, mutta toisaalta niin olin mäkin, joten me tultiin aika kivasti toimeen. Kusti oli kiva ratsastaa ja tasaisen varma hyppääjä, ei oikeastaan kovin vaikea mutta vähän lämmittelyä vaativa; oikeastaan aika samantyyppinen kuin mun lainahevonen Sasu. Kustin kanssa mä tuskin nolaisin itseäni.
Niinpä mä uskaltauduin joukon jatkoksi RKM-valmennuksiin. Porukalle pidettiin sekä koulu- että estetunnit, mutta Mila lupasi että mä voisin hyppyjen jälkeen poistua halutessani paikalta. Ja suoraan sanottuna halusinhan mä, kouluratsastus kun ei ollut edelleenkään mun vahvinta alaa ja olisin varmasti saanut kuulla istunnastani koko tunnin.
Hyppyvalmennus sujui ihan kelvollisesti, paremmin kuin ensimmäisillä kerroilla. Kusti ei jaksanut ihan joka käänteessä enää testailla, olinko mä tilanteen tasalla, vaan eteni suhteellisen siivosti ilman jatkuvaa käskemistä. Pari kieltoa me otettiin muurille kun mä en ihan ehtinyt ratsastaa, mutta siitäkin selvittiin. Mä aloin vähän päästä perille siitä, miten hevosta oikeasti piti ratsastaa, ja Kusti esitteli lopuksi hyviäkin hyppyjä. Ihan tyytyväinen sai olla ja toivoa, että nousujohteinen kehitys jatkuisi kohti seuraavia osakilpailuja.
|
|
|
Post by Sara on Dec 20, 2016 22:33:39 GMT 2
Heti alkuverkassa Goljat oli energinen ja hieman temppuileva tapaus. Se ravasi pörheänä suuren hevosmäärän seassa ja halusi tehdä lähempääkin tuttavuutta muitten ratsuihin. Minulla oli täysi työ pitää se keskittymeenä omaan tehtäväämme. Onneksi alkuverkkojen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään, ja minä pääsin Jonnan ja Veeran kanssa pienenmpään porukkaan.
Meidän joukkio pääsi ensimmäisenä Helenan tarkan haukankatseen alle. Se sopi minulle erityisen hyvin, koska tällä järjestyksellä saisin Goljatiin edes jotain tolkkua ennen estevalmennusta. Herra ruuna vaati alkuun vähän kesyttämistä, sillä se oli vähän liiankin virkeä ja testaili minua kerran jos toisenkin muunmuassa laukannostoissa pukittelulla ja ravissa ohjien nykimisellä kädestä. Mutta onneksi Helenan neuvojen ja kylmäpäisyyden avulla sain pienen leijonan kesytettyä ja saimme erittäin hyviä pätkiä aikaan ajoitellen. Koulutunnin päätteeksi Helena neuvoi harjoittelemaan erityisesti taivutuksia enemmän, tänään ne olivat nimittäin meille erityisen hankalia.
Seuraavaksi oli vuorossa estevalmennus. Väsyttävän koulutreenin jälkeen huokaisin helpotuksesta, että nyt liiankin energinen ratsuni olisi rauhallisempi ja sitä olisi huomattavasti helpompi hallita. Mutta ei. Heti esteet nähtyään tuntui kuin se olisi käynnistänyt itsestään uuden moottorin ja taas se harppoi ympäri kenttää hirveällä vauhdilla esteitä innostuneena arvioiden. Huoh, mitähän tästäkin nyt tulisi, mietin ennen tunnin alkua hiki kypärässä. Totta tosiaankin Goljat oli innostunut, eikä olisi millään malttanut rauhoittua. Vauhtia oli kuin milläkin Usain Boltilla ja poni ei olisi millään halunnut totella, vaan vastasi inhottavilla tavoilla apuihini. Hirveän monesti ei ollut kaukana, että olisin lentänyt kuin leppäkeihäs ruunan selästä maahan. Lopputunnista sain kuitenkin muutaman ihan hyvänkin radan, jos ei muutamaa möhläystä lasketa mukaan. Tunnin loputtua kyselin Jesseltä neuvoja tulevaisuuden estetreeneihini ja sainkin monia hyviä vinkkejä jatkoon.
|
|