|
Post by Mila on Jul 26, 2016 10:49:43 GMT 2
Tähän tulee kaikki vakioryhmän tuntien pohjat sekä maksut.
|
|
|
Post by Mila on Aug 3, 2016 21:52:34 GMT 2
1.TUNTI - 2.8.2016
Jemina - Hyrrä € Ekaterina - Jätkä Veera - Tuju € Julle - Arttu
Syksyn ensimmäinen vakiotunti pidettiin kentällä auringon paisteessa. Hevosilla tuntui olevan enemmän tai vähemmän virtaa näin ensimmäisten tuntien aikana, sillä olivathan ne saaneet parin kuukauden ajan lähinnä kasvattaa heinämahojaan. Mutta nyt. Nyt alkaisi taas "rääkki". Ensimmäisen tunnin aikana hiottiin lähinnä perusjuttuja. Vaihtoja, taivutuksia, väistöjä, laukan nostoja ja niin edelleen.
Hyrrä yritti luistaa tehtävistään minkä ehti, mutta Jemina sai puoliverisen ruunan kuitenkin lopulta kulkemaan eteenpäin hienosti. Tuju puolestaan sai hepulikohtauksiaan vähän väliä ja Veeralla meinasi mennä jo hermot ruunan perseilyyn. Mutta kyllä heilläkin meno parani lopputuntia kohden huomattavasti. Jätkäkin vaikutti alkutunnista siirapissa tarponeelta etanalta, mutta Ekaterina sai siihen "potkittua" vauhtia. Arttu-ori käyttäytyi parhaiten tästä jätkäporukasta. Pari kertaa sillä tosin meinasi pinna palaa, kun ei heti ymmärtänyt omistajansa ohjeita, mutta muuten en löytänyt mäkättämisen aihetta.
Hyvä maku jäi suuhun tämän tunnin jälkeen. Tämän ryhmän kanssa olisi hyvä jatkaa eteenpäin. Kertokaapa itsekin, mitä haluaisitte tehdä jatkossa?
Maksuja viimeistään 8.8. Kuten tapana on ollut, ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun seuraavalle tunnille. Perushumputtelua luvassa sekä parit esteet myös!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2016 10:04:41 GMT 2
1. Tunti - 2.8.2016 - Peruskoulua Huomasin kaikkien hevosten olevan normaalia energisempiä ja virkeämpiä, kun aloimme kävelemään aurinkoisella kentällä syksyn vakioryhmän kanssa alkukäyntejä. Hyrräkin harppoi reippaasti eteenpäin ja hörähteli tuon tuostakin muille. Alkuverryttelyjen jälkeen olin jo hikinen, sillä minulla oli täysi työ pitää Hyrrä mun avuilla ja käskeä sen tehdä, mitä pyydän. Herra olisi vain tahtonut oikoa kulmat ja kaikki voltitkin näyttivät joltain aivan muulta kuin olisi pitänyt. Tunnin aikana hioimme vaihtoja, taivutuksia, väistöjä ja laukannostoja. Vaihdot menivät meidän osalta aika lailla penkin alle. Helena joutui koko ajan muistuttamaan minua huolellisuudesta ja että en saisi antaa Hyrrän luistaa töistään. Vaihdot olivat hitaita ja töksähteleviä. Onneksi saimme loppuun pari mukavankin tuntuista vaihtoa aikaiseksi, jolloin taputin ruunaa reilusti kaulalle. Seuraavaksi aloimme taivuttelemaan ratsujamme. Näissäkin sain hikihatussa antaa apuja, että menomme näyttäisi sentään siedettävältä. Taivutukset menivät sentään selkeästi paremmin kuin vaihdot. Väistöissä Hyrrä vähän kompuroi, tosin Helena sanoi, että se näytti paikoitellen vähän siltä, että se olisi esittänyt kömpelösti kompuroivaa. Mikä vetelys! Annettuani selkeitä apuja ratsulleni ja muutamia muistutuksia raipalla, ratsuni alkoi toimimaan vähitellen paremmin ja paremmin. Nyt pystyin olemaan jo tyytyväinen ruunaan. Lopputunnista nosteltiin vielä laukkoja. Vielä ravaillessani ajattelin, että tästä ei tule mitään, sillä vaihdotkin olivat olleet niin löysiä ja laiskoja. Mutta mitä! Tarkkana kun pysyin, niin laukat nousivat todella kivasti käynnistäkin ja tässä vaiheessa sain Helenaltakin kehuja. Rapsuttelin hyvien nostojen jälkeen Hyrrää harjanjuuresta ja annoin loppuverryttelyn ajaksi pidempää ohjaa ratsulleni. Tämä tyytyväisenä laski päätään kentän hiekkaa kohti ja puhalteli rauhallisena hiekkaa pöristen. Hassu ruuna! Minulla oli paljon ennakkoluuloja Hyrrää kohtaan ennen tunnin alkua, mm. ajattelin että se on todella hankala ja laiskamato, mutta siitähän tulee oikealla ratsastuksella todella mainio ratsu! Helenakin kertoi, että Hyrrällä on hypitty jopa 150cm kokoisia esteitä ja väännetty sujuvasti Helppoa Aaata. Tykkäsin kyllä! Ryhmäkin tuntui kivalta ja mukavalta poppoolta, näillä on kiva jatkaa!
Olisi kiva, jos päästäis vielä ennen talvea maastoesteille ja isompiakin esteitä olisi kiva mennä! Ja ens tunnille Sammy, kitosh !
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 4, 2016 14:06:51 GMT 2
Syksyn ensimmäinen vakiotunti pärähti käyntiin. Ryhmäläisten kasvot olivat hieman muuttuneet keväästä ja olin ainoa joka oli jatkanut vakioryhmässä käyntiä. Odotin tunnin alkua innoissani, mutta mieliala laski hieman kun Helena kertoi minun saavan Tujun ratsuksi. Ruuna osasi olla ihanakin, mutta yleensä sen kanssa sai repiä hiuksia päästä. Tänään ruuna ei tehnyt poikkeusta tunnin kulusta. Viipotimme alkutunnista vähän väliä laukalla ja sain tehdä tosissani töitä, että sain ruunan ruotuun. Naama punasena sain vääntää Tujun selässä, ja näinä hetkinä sitä tulee mietittyä mikä tuossa ratsastuksessa oikein kiehtoo, kun mikään ei tunnu luistavan ja ratsukin juoksee vain alta pois. Selässä kumminkin pysyttiin, vaikka ruuna keksi tuon tuostakin mörköjä pusikoissa ja sen keskittyminen väistöihin oli puutteellista. Ravin vaihdoissa ruuna tarjosi laukkaa hieman joka väliin, mutta siirtyi onneksi kuuliaisesti takaisin raville. Helena pääsi onneksi tunnin lopussa kehumaan, että kyllä se meno hieman parani lopputuntia kohden. "Kyllä mä vielä joskus opin ratsastamaan tota lurjusta.", napautin, kun kaarroimme loppukaartoon ja Helena tuli kertomaan tunnista loppukommentit.
Toivoisin tunneille erikoisesteitä, maastohumputtelua ja Jeminan tapaan maastoesteitä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 10, 2016 18:50:27 GMT 2
Pahoittelut myöhästyneestä maksusta! Ollut vähän murhetta IRL-elämässä, niin ei ollut voimia virtuaalitalleja niin paljon miettiä.
Olin todella onnellinen, että olin päättänyt ilmoittautua vakitunneille vierailla hevosilla, sillä nautin suuresti siitä, kun pääsen ratsastamaan erilaisia hevosia. Ekin kanssa kaikki on sujunut hyvin, joten pystyin iloisin mielin kapuamaan vieraan ratsun selkään. Ensimmäiselle tunnille minulle oli määrätty todella komean suomenhevosruunan Jätkän, joka tuntui kyllä todella pieneltä Ekin jälkeen. Hoitaessa ruuna oli todella miellyttävä ja se lähinnä nukkui rauhaksiin, vaikka välillä ihmettelikin mitä itse teen.
Tunti pidettiin kentällä ja ilma olikin kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen. Tuntui jo alkukäyntien aikana siltä, että paita alkaa liimautua selkään kiinni. Itseäni ihmetyttivät Jätkän askeleet, sillä olin tottunut istumaan Ekin valtavissa harppovissa askeleissa. Alkukäyntien jälkeen aloitimme työskentelyn ja Jätkä liikkui kuin tervassa. Pitkään jouduin herkistelemään ruunaa pohkeelleni ja suorastaan hoputtamaan sitä eteenpäin, mutta kunhan ratsuni sai hieman mottoriaan käyntiin, alkoi työskentelykin sujua.
Ravissakin Jätkä liikkui mukavasti ja sen askeleet olivat miellyttävän tasaiset. Teimme paljon erilaisia taivutteluita ja väistöjä, joissa Jätkä suorastaan loisti, heti kun kuski vain sai apunsa oikein. Huomasi selvästi, etten ollut pitkään aikaan ollut vieraan hevosen selässä. Eteenkin pohkeenväistöt sujuivat Jätkän kanssa todella hienosti, heti kun ruuna herkistyi pohkeelle ja hieman keveni edestä alun kankeuden jälkeen.
Laukassa Jätkä oli uskomattoman hieno ja suorastaan yllätyin siitä, kuinka kivaa liikettä suomenhevosesta lähtee, kun itse olen enimmäkseen puoliverisillä tottunut ratsastamaan. Laukanvaihtojakin teimme jonkin verran niin suoraan, kuin käynnin ja ravinkin kautta. Jätkä jopa hieman innostui laukanvaihdoista ja suoritti tehtävät ihanan pikkupompun kautta.
Tunnin jälkeen oloni oli väsynyt, mutta onnellinen. Kunnon ratsastustunti teki selvästi terää ja Jätkä oli kerrassaan hurmaava ratsu, jonka selkään mielellään kiipeäisi joskus toistekkin. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja opetus oli hyvää, sekä selkeää. Tehtävät pysyivät monipuolisina ja riittävän haastavina.
Iso kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Mila on Aug 16, 2016 20:04:48 GMT 2
2.TUNTI - 16.8.2016 maneesissa
Sara - Sammy € Veera - Rino € Inna - Tollo € Maja - Villa
Inhottava vesisade velloi pihalla, kun vakkariryhmäläiset saapuivat ratsuineen maneesin suojiin. Helena oli jo etukäteen pystyttänyt pari matalaa okseria sekä pystyestettä maneesiin, jotta päästäisiin heti "hommiin". Ensimmäiseksi kuitenkin verryteltiin tehden väistöjä, taivutuksia, voltteja sekä askellajin vaihdoksia. Koska hevosista Tollo ja ratsastajista Maja sekä Sara olivat Helenalle uusia tuttavuuksia, oli hänen huomio kiinnittynyt huomattavasti enemmän tähän kolmikkoon.
Kaiken kaikkiaan tunti meni hienosti. Suuremmilta kommelluksilta vältyttiin. Pari kieltäytymistä tuli ja Rino sai pienen hepulikohtauksen navakan tuulen aiheuttamasta ujelluksesta. Mutta muuten ratsukot suoriutuivat tehtävistä varsin mallikkaasti! Helena oli kyllä erittäin ylpeä ryhmäläisistä ja muisti kehua heitä tunnin lopussa. "Mutta älkää antako pissan nousta päähänne! Kyllä minä varmasti tulen teille jostain asioista motkottamaan jatkossa..."
Maksuja viimeistään 22.8. Ekana tunnin maksanut saa tuttuun tapaan valita itselleen ratsun! Ensi viikolla lähdetään maastoesteille mikäli sää sallii. Jos sataa kissoja, koiria ja naapurin mummoja taivaalta, pysytellään maneesissa ja hypätään vähän erikoisempia esteitä.
|
|
|
Post by Inna on Aug 17, 2016 18:20:48 GMT 2
Kiristelin jännittynein fiiliksin Tollon satulavyötä maneesin suojissa. Vakkariryhmään palaaminen minua ei jännittänyt ja olinkin innoissani saadessani aina välillä Helenalta neuvoja Tollon suhteen. Se mikä minua jännitti, olivat maneesiin kootut esteet. Joo, ne eivät olleet kovinkaan suuria tai vaativia Tollolle. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hyppäisin Tollolla. Oli erittäin hyvä asia saada tehdä se Helenan valvoessa. Kurotin jalkani jalustimeen ja kapusin ruskeaan estepenkkiin. Selästä sain vyötä vielä reiällä kireämmäksi ja päästin ruunan sitten uraa pitkin kävelemään.
Alkuun ennen hyppyjä verryttelimme väistöillä, taivutuksilla sun muilla. Tollo toimi ihan kivasti, vähän yritti luistaa väistöistä, mutta askellajinvaihdoksissa toimi oikein näppärästi. Helenan mukaan menomme tosin oli hyvin vahvaa (eikä kuulemma hyvällä tavalla) ja molemmat näyttivät aivan liian jännittyneiltä. Jännittyneisyys ei kadonnut mihinkään, kun aloitimme hyppäämisen. Olin aivan hakoteillä siinä, miten olisin Tollon saanut puhtaasti ylitse edes pienistä esteistä. Tollo oli aivan mahdoton saada lyhyeksi ja aloin itsekin turhautua siihen, etten saanut ruunaa toimimaan. Esteiden ylitse me pääsimme paria kieltoa lukuun ottamatta.
No, joo… ehkä hieman liioittelin ja olin enemmänkin turhan itsekriittinen. Helena motkotti kyllä parista asiasta, mutta kehui myös joitakin asioita ratsastuksessa. Taputin ruunaa kaulalle, kun siirsin sen käyntiin. Meillä oli vielä pari hyppyä viimeisinä, kunhan muu joukkio oli hypännyt viimeiset loikkansa. Katselin kaikkien muiden menoa. Heillä meni ihan hyvin ja Veerakin oli saanut Rinon kuulolle ruunan mukamas paskahalvauksesta huolimatta. Majan ja Villan jälkeen, nostin Tollolla uudelleen laukan. Ruuna laukkasi isosti eteenpäin ja hetken kokosin ruunaa ympyrällä. Helena kielsi minua kokoamasta liikaa, joten annoin ruunalle hieman enemmän vapautta. Sen jälkeen ohjasin sen esteille. Hypyt olisivat voineet mennä paremmin, mutta tällä kertaa hypyissä ei ollut omaa epäröintiä. Pari hyppyä olivat turhan läheltä ponnistettuja, mutta noin niinku muuten ihan okei.
Lopuksi me ravasimme vielä ja sen jälkeen lopettelimme.
Anna next! :3
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 18, 2016 13:28:25 GMT 2
”Jes, tällä kertaa mukavampi ratsu alle, vaikka eihän sitä ratsastajana saisi valittaa. Jokaiselta hevoselta oppisi aina jotakin uutta.”, ajattelin, kun Helena kertoi kenellä menisimme tämän päivän vakioryhmätunnin. Tuntilaiset olivat viime kerrasta hieman muuttuneet, mutta tuttuja naamoja nämä olivat silti talliporukasta. En edes huomannut Rinon ylenpalttista säheltämistä harjaamisen aikana vaan ajatukseni olivat jo tulevassa tunnissa. Haaveeni katkesivat siihen, kun ruuna talsi varpailleni.
Hoputin ruunaa vierelläni kohti maneesia. Ei olisi mukava ratsastaa märissä vaatteissa. Onneksi ruuna lönkötteli reippaasti vierelläni maneesin suojiin. Kapusin iloisena Rinon korkeaan selkään ja tunsin itseni nyt oikeaksi ratsastajaksi. Oma piensuokkarini kun oli ehkä 170cm ratsastajalle hieman pienen puoleinen, mutta … Ruuna lähti kuuliaisesti liikkeelle ja nautin heti sen rennosta, mutta herkästä ratsastettavuudesta. Sain ratsastaa Rinoa alkuunsa aika itsenäisesti ja Helena ei paljoakaan meidän menoon puuttunut. Nainen seurasi nimittäin silmä tarkkana uusia ratsastajia Majaa ja Saraa sekä Innan uusinta hankintaa, hauskan väristä Tolloa. Rino kulki allani mielestäni oikein mukavasti ja ruuna totteli auliisti apujani. Alkuverryttelyt menivät näppärästi ja pääsimme lopulta hyppäämään pieniä esteitä. Olin odottanut niitä heti alkutunnista lähtien, kun olin ne bongannut. Tähän sitten meidän hyvin mennyt alku sitten karisikin. Ruuna aisti pienoisen innostukseni ja ruunakin päätti ottaa hieman kierroksia esteille. Nyt pääsi Helenakin tarkastelemaan meidän menoa ja kommentteja sateli parin minuutin aikana enemmän kuin koko alkutunnilla.
Alku sähläämisen jälkeen esteillä meilläkin alkoi Rinon kanssa hyppääminen luonnistua ja pääsin nauttimaan vanhan estetykin mahtavasti ponnistusvoimasta. Aivan liian pian Helena kuulutti maneesin keskeltä, että loppu ravit ja verryttelyt. Taputin Rinoa reilusti kaulalle ja annoin sille hieman pidempää ohjaa. Ruuna venytti heti päätänsä hieman liian alas, joten pyysin sitä vielä nostamaan sitä. Ruuna vastasi hieman tahmeasti.
|
|
|
Post by Sara on Aug 18, 2016 17:27:20 GMT 2
2.TUNTI - 16.8.2016Sade ropisi hennosti maneesin kattoon noustessani Sammyn kyytiin. Selästä tutkailin Helenan pystyttämiä esteitä ja odotin tulevaa tuntia innolla. Esteet olivat se mun juttu - aina ja edelleen. Mä olen ehkä jopa epävarmempikin koulussa kuin esteillä, tiedä sitten miksi. Saatuani kiristettyä satulavyön ja laitettua jalkkarit oikeaan korkeuteen lähdin käppäilemään ruunikon ruunan kanssa uralle pitkin ohjin.
Ennen esteitä kuitenkin aloittelimme tunnin tehden väistöjä, taivutuksia, voltteja sekä askellajin vaihdoksia toiseen. Alkuverryttelyssä Sammy oli alussa hieman kankea ja jäykkä, mutta lähti joustamaan ja venymään selkeästi heti kun päästiin tuntia pidemmälle. Kaikki tehtävät sujuivat meiltä ihan mallikkaasti, mutta Helena joutui muistuttamaan minua erityisesti pitämään jalkani paikoillaan ja kädet rennosti ja sopivassa kohdassa. Eli minulla istunta vähän khusi, mutta hevonen toimi.
Sitten alkoi hyppely. Ratsukkona me Sammyn kanssa olimme rentoja, vauhdikkaita ja hieman huolimattomia. Liidimme esteiden yli nätisti, mutta ongelmaksi ilmeni hyvän paikan saanti esteelle, sillä tulimme useasti liian lujaa, joten meiltä sai nähdä muutaman kerran sekä matalia sukellushyppyjä että kamalan korkeita kenguruloikkia, sillä kieltämisen sijaan Sammy halusi aina hypätä (tosin tuli siellä alussa se yksi kielto, kun oli vielä vähän hakemista). Onneksi lopulta saimme vähän rauhoituttua ja saimme useita todella hyviä paikkoja esteiden eteen.
Mutta tunti meni kaikinpuolin mainiosti, jos ja kun jotain ongelmia ilmeni, ne ratkaistiin ja näin päästiin eteenpäin. Olin tunnin loppupuolella todella tyytyväinen Sammyyn ja omaan ratsastukseeni loppujen lopuksi, vaikka ne jalat vähän vispasivatkin kermaa ().
Kiitos kivasta tunnista, ensi kertaan! ;D
|
|
|
Post by Mila on Aug 23, 2016 20:11:21 GMT 2
3. TUNTI - 23.08.2016maastoesteradalla Inna - Anna € Veera - Kakru € Sara - Vanil € Koska taivaalta ei satanut kakkaa niskaan, tämän viikon vakkaritunti pidettiin maastoesteradalla. Alkulämmittelyt saatiin kätevästi tehtyä matkalla tallilta radalle ja Helena polki pyörällä paikalle. Kerroppa vähän omaa historiaasi maastoesteiden parissa? Jännittikö enemmän kuin ns. normaalilla radalla vai oliko tämä sinulle jo tuttua kauraa? Miltä ratsusi tuntui? Oliko se innoissaan, laiskap.... vai mitä? Onnistuiko radan suorittaminen vai menikö se joltain osin plörinäksi? Mitkä fiilikset olivat tunnin jälkeen?
Maksuja 29.8. mennessä. Ensi viikolla luvassa leikkitunti! Ja ekana tunnin maksanu päläpälä
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 24, 2016 12:38:16 GMT 2
Maastoesteitä on tullut hypättyä muutamia kertoja täällä Vaahterapolussa ja muutenkin olen päässyt kokeilemaan hevosleireillä niiden ylittämistä. Estekorkeudet ovat olleet siinä 70cm korkeudella. Hieman jännitti, kun en nyt äkkiseltään muista että olisin Kakrulla kuin sen kerran tai kaksi mennyt aikaisemmin. Ruuna tuntui alkujännityksen jälkeen todella kivalta ja mukavalta ratsastaa. Pääsin nopeasti kärryille minkälaisilla avuilla ruunaa tuli ratsastaa. Kakru itsessään tuntui olevan oikein innoissaan, kun se äkkäsi että maastoesteitä lähdetään hyppimään. Alkuunsa meidän esteiden ylitys sujui vaivatta, mutta sitten iski vaikeudet. En millään saanut ruuna hyppäämään kolmen tukin yli. Pysyin kumminkin selässä, vaikka ruuna veri kerran liinat kiinni juuri ennen estettä ja tämän jälkeen sohlasimme esteenohituksella. Loppujen lopuksi kumminkin yli selvittiin tukeista, vaikka tyylimme oli järkyttävä. Tunnista jäi hieman kaksi jakoinen mieli, alku meni hyvin ja sain ratsastettua Kakrua mukavasti, mutta sitten tuo tukkieste.. No näistä opitaan ja aina ei voi voittaa.
Seuraavalle tunnille toivon Hutun.
|
|
|
Post by Sara on Aug 24, 2016 18:13:46 GMT 2
3. TUNTI - 23.08.2016Maastoesteet ovat lemppareitani, joten niitä on tullut entisessa ratsastuskoulussa hypättyä jonkinverran ja kisailtuakin tallin omissa pikkukisoissa. Maastoesteet hieman jännittivät minua, mutta se jännitys ei ollut sellaista pelkoon menevää, vaan sellaista "innokasta" jännitystä, sillä en ollut pitkään aikaan niitä hyppinyt. Mutta muuten en yleensä jännitä maastiksia, vaan odotan niitä aina liiankin malttamattomasti. Vanil tuntui jo alussa todella innokkaalta ja heti radan tuntumaan päästessämme se alkoi tanssahtelemaan malttamattomana. Hyppäämään päästessämme sitä sai todellakin pidellä, ettei se olisi rynnännyt esteille päättömästi. Joltain osin rata onnistui ihan hyvin, mutta muuten ruuna vain kaahaili, eikä olisi millään halunnut pysyä avuilla. Tulimme usein liian lähelle tai kauas estettä, mutta onneksi Vanilin tasaisten hyppyjen ansiosta pysyin sentään tolkuttomassa menossa mukana. Viimeisissä hypyissä Vanil oli sopivasti kuluttanut jo energiaansa, joten ne menivät jo selkeästi paremmin, paikatkin esteille alkoivat lopulta löytymään edes jotenkuten. Tunnin jälkeen kropassa tuntui tuo tunnin meno, joten ratsuni hoidettua venyttelin kunnolla taukohuoneessa, ettei seuraavana päivänä olisi niitä ihania särkyjä . Thankke!
|
|
|
Post by Inna on Aug 28, 2016 18:10:51 GMT 2
Vaahtiksen maastoesteet nyt jo olivat mulle ihan tuttuja ja oonkin niitä hypellyt. Voisi siis sanoa, että meininki oli jo niin sanotusti tuttua kauraa. Anna nyt oli oma itsensä koko ajan. Alkuun hieman laiska ja tahmea, mutta heti jo parin hypyn jälkeen siitä löytyi enemmän virtaa. Oli todella mukava hypätä kerrankin varmalla hevosella, joka ei niin kovasti vaatinut työtä, vaan pystyi keskittymään enemmän omien virheidensä korjaamiseen. Niitä nyt varmasti tuli, vaikka esteet ihan tuttuja olivatkin. Rata onnistui meiltä ihan hyvin. Pari askelvirhettä tuli, mutta ne eivät maailmaa tässä tapauksessa kaataneet. Jokainen este myös ylitettiin ilman kieltoja tai lähipititilanteita, kuten sanoin jo, pystyin keskittymään enemmän omiin virheisiini luotto-Annan ansiosta. Fiilikset olivat hyvät tunnin jälkeen!
(Seuraavaks taitaa olla Hazelin vuoro)
|
|
|
Post by Mila on Aug 29, 2016 14:34:17 GMT 2
4.TUNTI - Leikkitunti (ilman satulaa)maneesissa OsallistujatVeera - Huttu Sara - Bambi Inna - Hazel €Emily - Tuisku Tunti aloitettiin ns. Helena käskee-leikillä. Kaikki varmaan jo tietävät säännöt? Eli kun Helena sanoo "Helena käskee nostamaan ravin", niin ratsukot nostavat ravin. Mutta jos Helena ei siihen alkuun sano sitä "Helena käskee", niin silloin ei nosteta... Got it? Ensimmäisenä pelistä putosi Sara, sillä hän pysäytti Bambin "ilman lupaa". Seuraavaksi mokasi Veera. Pudonneet ratsukot saivat ravailla pääty-ympyrällä sen aikaa, että pelin voittaja olisi selvillä. Emily ja Inna jaksoivat hyvän tovin, kunnes Inna kämmäsi eräässä peruutuksessa, joten Emily voitti! Seuraavaksi oltiin peiliä. Ensimmäiseksi peilinä oli Helena itse, mutta sen jälkeen voittaja toimi peilinä. Jokainen ehti olemaan peilinä. Lopuksi otettiin tehtävärataa, missä piti mennä käyntiä ja ravia kartioita pujotellen, laskeutua selästä ja taluttaa hevonen sama matka takaisin, jolloin haettiin vesimuki käteen ja noustiin takasin selkään. Tämän jälkeen vesimuki kädessä ravattiin maneesin toiseen päätyyn ja se, jolla oli eniten vettä mukissa, voitti. Emilyllä tippui koko muki heti alkumetreissä käsistä... Myös Veeralla kaatui muki Hutun harjaan. Innalla oli mukin pohjalla pari hassua senttiä, joten Sara voitti tämän kilvan nippanappa, sillä hänellä oli vajaa puolet vedestä jäljellä. Loppuverryttelyksi vielä jumppailtiin ratsujen selässä, jonka jälkeen oli aika lopetella.
Maksuja 5.9. mennessä. Ensi viikolla on luvassa ponitunti, joten ensimmäisenä tunnin maksanut joutuu valitsemaan _poneista_ ratsun itselleen.
|
|
|
Post by Inna on Aug 29, 2016 15:07:55 GMT 2
Pelkät suitset pintelit varusteina talutin Hazelin kentälle, jossa muut jo olivatkin. Kapusin pienesti jo pyöristyneen tammani selkään jakkaralta ja päästin sen uraa pitkin köpsyttelemään. Kauaa emme odottaneet, kun Helena jo ilmestyi paikalle ja aloitimme rennon leikkitunnin. Tunti oli viimeisiä, jota Hazelilla aikoisin olla, joten leikkitunti oli siihen sopiva. Aloitimme pelaamisen ”Helena käskee”-pelillä (milloin Helena ei muka käskisi?). Me pärjättiin aika hyvin Hazelin kanssa! Taistelimme pitkään Emilyn kanssa pelin herruudesta, kunnes ennakoin tyhmästi peruutuksessa, jonka edessä ei ollut Helena käskeetä. Hittolainen!
Peiliksi me jouduimme Hazelin kanssa ensin ensimmäisinä. Hazel liikautti roikkumaan jäänyttä koipeaan juuri, kun Helena kääntyi. Mutta hah! Ei mennyt kauaa, kun sain napattua kostoni ja nappasin Hetan liikahtavan Emilyn alla ja Emily tuli seuraavaksi peiliksi. Kerkesin kyllä koko pelin aikana olla peili vielä toistamisiin. Peilin jälkeen oli vuorossa tehtävärata, jossa me pärjättiin Hazelin kanssa myös melkein voittoon! Sara oli ainut joka sai meitä enemmän vettä kannettua maaliin asti, mutta vain hyvin vähän enemmän!
Loppuverkassa jumppailtiin hepojen selässä. Kurkoteltiin hevosten korvia, häntää, pyöriteltiin käsiä ja nilkkoja. Tehtiin maailmanympärysmatka pariin kertaan ja kurkoteltiin omia varpaita. Hazel hieman hämmästeli touhuja ja otti pari sivuaskelta, kun kurkotin varpaitani.
Haluu Hermionen!
|
|
|
Post by Sara on Aug 30, 2016 18:41:35 GMT 2
4. TUNTI - 30.8.2016 - Leikkitunti ilman satulaa
Talutin rauhallisen Bambin muitten vanavedessä valoisaan ja lämpimään maneesiin ja pomppasin maasta sen paljaaseen selkään. Tänään olisi vuorossa leikkitunti ja alkukäynnit käveltyämme Helena kertoi ensimmäisen leikin. - Aloitetaan Helena käskee-leikillä, tiedättehän Kapteeni käskee-leikin ja sen säännöt? Kaikki nyökkäsivät, joten nainen asettui kentän keskelle, että kaikki kuulisivat ja alkoi luettelemaan käskyjään. - Helena käskee tekemään voltin! Kukaan ei tippunut pelistä. - Helena käskee koskettamaan ratsunsa korvia! Kukaan ei taaskaan tehnyt virhettä. - Pysäyttäkää hevosenne! Pysäytin Bambin tajuamatta mokaani, mutta huomatessani muitten liikkuvan parkaisin ääneen. - Sara tippui! Muut jatkaa. Helena käskee...
Sitten oli peilin vuoro. Helena aloitti jääneenä, ja me ratsukot yritimme parhaamme mukaan olla ensimmäisinä naisen luona. Bambi oli tänään liiankin rauhallinen ja ehkä laiskakin, joten useimmiten muut porhalsivat meidän ohitsemme jääneen ollessa selkä meihin päin. Mutta leikin aikana sain heräteltyä sitä sen verran, että pääsimme leikin loppupuolessa peiliksi.
Viimeiseksi "leikiksi" otimme tehtäväradan, jossa piti mennä käyntiä sekä ravia kartioita pujotellen, laskeutua ratsunsa selästä ja taluttaa se sama matka takaisin, mistä tultiinkin, jolloin haettiin täysi vesimuki ja noustiin takaisin selkään. Sen jälkeen ravattiin muki kädessä maneesin toiseen päätyyn ja se, jolla oli eniten vettä, voitti kilvan. Helenan huutaessa aloitusmerkin kaikki pinkaisivat vauhtiin. Nyt kiitin onneani, että Bambi oli tänään niin rauhallinen, ettei meno olisi yltynyt liiankin kovaksi (ja pomppuisaksi). Kaikkien saavuttua maaliin Helena tuli katsomaan veden tilanteen mukeissa. Veeralla ja Emilyllä oli käynyt pari muuttujaa, joten heidän mukinsa olivat typötyhjät, mutta minulla ja Innalla oli kummallakin vettä jäljellä. Lopulta Helena kruunasi minut kisan voittajaksi ja sitten tunnin lopuksi käskynä kävi jumppailla ratsunsa selässä, jonka jälkeen tunti päättyi.
Kiitos kivasta tunnista!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 31, 2016 21:44:33 GMT 2
Mä olin saanut Tuisku nimisen suomenhevosruunan leikkitunnille, jonka selkään kapusin tunnin alussa ihan luottavaisin mielin. Tuisku tuntui jo heti alkuun melko virkeältä tapaukselta, joten jouduin hieman pidättelemään sitä, kun se oli menossa jo niin innokkaasti eteenpäin. Alkukäyntien aikana mä sain Tuiskun hieman enemmän kuulolle, joten pystyin jo hiukan hengähtämään. Hetken päästä aloiteltiin leikkitunti Helena käskee- leikillä. Mä olin aika yllättynyt siitä, että miten hyvin me pärjättiin Tuiskun kanssa, sillä me voitettiin. Inna kyllä taisteli pitkään Hazelin kanssa pelin voitosta, mutta hän möhli jotain peruutuksessa, jolloin me napattiin voitto.
Seuraavaksi oltiin peiliä, jossa meillä tuli Tuiskun kanssa hieman problemia, sillä ruuna päätti pysähtyä sen verran viiveellä, että me jäätiin lopulta peiliksi. Onneksi saatiin hyviäkin pätkiä, jolloin Tuisku kuunteli ihmeen hyvin, eikä jääty peiliksi.
Viimeisenä leikkinä mentiin tehtävärataa, jossa piti mennä sekä käyntiä että ravia kartioita pujotellen, laskeutua hevosen selästä ja taluttaa se sama matka takaisin, jolloin napattiin vesimuki käteen ja noustiin takaisin selkään. Sen jälkeen piti ravailla vesimuki kädessä maneesin toiseen päätyyn ja se jolla oli eniten vettä mukissa, niin voitti. Me suoritettiin tehtävä Tuiskun kanssa hyvin siihen asti, kunnes oli otettava muki käteen. Tuiskuhan päätti karauttaa hieman kovemmalla volyymillä eteenpäin, jolloin koko muki lensi heti alkumetreillä minun käsistä maahan ja mun piti pyydystää ohjia takaisin käteen, jotta sain pysäytettyä Tuiskun. Se siitä voitosta sitten.
Loppuverkassa jumppailtiin vähän ratsujen selässä. Tuisku ei pahemmin piitannut meikäläisen heilumista sen selässä vaan löntysteli tällä kertaa ihmeen rennosti maneesissa. Loppuverkan jälkeen lopeteltiin tunti siihen.
Kiitoksia tunnista!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Sept 1, 2016 11:54:20 GMT 2
En tiedä miksi olen tykästynyt tuohon ruunikonkirjavaan jyhkyyn, vaikka Hutun rauhallinen luonne pitäisi olla juuri sitä mitä haluaisin karttaa. Pidän enemmän hevosista, joilla joutuu oikeasti ratsastamaan vaikka sitten hampaan irvessä. Huttu on kumminkin asia erikseen. Olin iloinen, kun Helena kertoi minun saavan tuon jyhkyn leikkitunnille.
Pomppasin Hutun selkään ja hain itselleni hyvää paikkaa ruunan leveältä selältä. Painoin pohkeeni hellästi ruunan kylkiin ja Huttu vastasi heti apuihini. Muut ratsukot lähtivät myös kiertämään kenttää ja jäin odottamaan miten Helena alottaisi tämä kertaisen tunnin. Kuullessani, että aloitamme tunnin Helena käskee-leikillä olin varma, että onnistuisimme siinä hyvin Hutun kanssa. Toisin kävi. Minä menin mokaamaan melkein alkumetreillä, joten liityin Saran kimon Bambin seuraksi pääty-ympyrälle. "Saammeko liittyä seuraan.", virnistin Saralle. "Tervetuloa vain pääty-ympyrä harjoituksiin", Sara naurahti takaisin. Puksutimme Hutun kanssa tasaisen varmasti eteenpäin ympyrällä ja pidin huolta, että sen muoto säilyi kokoajan samankokoisena ja muotoisena.
Kiitin siitä, että Huttu pysähtyy niin nopeasti, joten peiliä oli hauska leikkiä. Minulla oli hieman pidempi ohjasote, jotta saisin nopeammin kurotettua peilinä olijaan. Muutaman kerran pääsimmekin etenemään ruunan kanssa kentän laidalta toiselle ilman että olisimme joutuneet palamaan lähtöruutuun. Rapsutin ruunaa kunnolla, kun Helena ilmoitti että siirtyisimme seuraavaan leikkiin. "Olet sinä kyllä aika kiva kaveri.", supattelin ruunalle ja Huttu vastasi minulle pään heilaituksella, jolloin sen tuuhea harja vain hulmusi.
|
|
|
Post by Mila on Sept 13, 2016 21:51:37 GMT 2
5.TUNTI - Ponitunti kentällä
Inna - Hermione € Sara - Kessu € Emily - Liinu € Veera - Eetu €
Poninelikko oli kokoontunut kentälle ja Helena tutkaili ratsukkoja pieni hymynkare suupielessään. Eihän ratsastajat ehkä aivan täydellisesti ratsujensa selkään "sopineet", mutta mitäs pienistä. Alkuverrytelyt tehtiin pysähdys-peruutus-voltille tehtävien parissa ja pikkuhiljaa poneista löytyi se rentous, jota kaivattiin. Ravitehtävissä jatkettiin volttien pakertamista sekä tehtiin taivutuksia suuntaan jos toiseenkin.
Laukkatehtävässä varsinkin pienemmät ponit, Eetu ja Kessu, innostuivat vähän liikaakin, mutta ratsastajat saivat pidettyä ponipallerot suhteellisen hyvin hallinnassa, joten suuremmilta kommelluksilta vältyttiin. Loppuun vielä hypättiin minimaalisia esteitä. Hermione sekä Liinu suoriutuivat esteistä parhaiten.
Loppuverryttelyksi tehtiin kiemurauraa ravissa sekä käynnissä, ennen kuin annettiin poneille pitkät ohjat ja kiiteltiin kivasta tunnista.
Maksuja viimeistään 19.9. ja ekana maksanut saa valita sen ratsun itselleen. Ensi viikolla lähdetään maastoon mikäli sää sen sallii.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 13, 2016 22:27:06 GMT 2
Kapusin Liinu nimisen pikku ponin selkään leveä hymy naamallani. Poni oli söötti ja näpsäkän oloinen, mutta mua huvitti se miten suuri olin sen selkään. Hetken kuitenkin ihmeteltyäni päätin, etten anna pituuteni häiritä tunnin alkua vaan yritin parhaani mukaan mukautua Liinun pieniin askeliin. Lopulta löysin oikean rytmin, joten menokin alkoi olla helpompaa. Alkuverryttelyt sujuivat minun ja Liinun osalta ihan mukavasti. Poni tuntui olevan melko virkeällä päällä ja kuunteli meikäläistä ihmeen hyvin. Pysähdykset sekä peruutukset sujuivat meiltä kivasti vaikka Liinu olikin alkuun sitä mieltä, ettei se haluaisi millään lähteä peruuttamaan. Kyllähän se lopulta sitten nöyrtyi tahtooni. Ravitehtävässä minulla oli hieman vaikeuksia mukautua Liinun pieneen, tököttävään raviin, joten oltiin varmaan melko naurettava näky ennen kuin pääsin mukaan rytmiin. Tehtiin ravissa voltteja ja taivuteltiin kumpaankin suuntaan. Alkukankeuden jälkeen Liinu alkoi taipumaan mukavasti ja tuntui todella hyvältä ratsastaa. Laukkatehtävässä parit ratsukot innostuivat hieman, mutta Liinu sen sijaan pysyi minulla hyvin hallussa vaikka ponilla näyttikin tekevän mieli pistää vähän vauhtia koipiin. Kun oltiin työskennelty aikamme laukassa, niin siirryttiin hyppäämään miniesteitä, joissa Liinu oli ihan surperkiva! Poni hyppäsi oikein hyvällä tekniikalla esteiden yli vaikkakin se kaipasi hieman tukea ja kannustusta. Loppuverryttelyiksi otettiin vielä kiemurauria, jotka sujuiva ihan fine meiltä. Lopulta sitten annettiin hevosten käppästellä pitkin ohjin. Liinu vaikutti ainakin tyytyväiseltä tapaukselta, joskin ehkä hieman väsyneeltäkin. Poni oli kuitenkin kiva, kuten tuntikin. Kiitos tunnista!
Meikälle Hera, jos vaan saan?
|
|
|
Post by Inna on Sept 15, 2016 10:45:58 GMT 2
Vaikken enää mikään poniratsastaja ollutkaan, oli Hermione ehdottomasti sopivin poni koko tallista. En näyttänyt päistärikön selässä siltä kuin linttaisin ponin alleni ja pystyin jopa säätämään jalustimet mukavan mittaisiksi. Hermione oli helppo saada kuulolle jo tunnin alussa, eivätkä alkuverryttelyn harjoitukset tuottaneet meille mitään ongelmia. Pysähdyksissä poni seisoi aika hyvin tasajaloin, taipui volteilla – peruutti tosin hieman laiskasti. Ravi yllätti minut täysin. Joo, olin tottunut jo Tollon isohkoon raviin ja sen jälkeen ponin ravi tuntui tikittävältä. Keskityin siis viemään ravia eteenpäin ja saamaan siitä hieman ilmavampaa. Laukassa Hermionea sai enemmänkin ratsastaa eteenpäin kuin pidätellä. Hermione oli kuitenkin mukavan pehmeä ratsastaa ja helppo saada reippaampaan laukkaan, joten laukassa meillä sujui oikein mukavasti kaikki harjoitukset. Koko tunti oli jo tähän asti mennyt todella hyvin, eikä meillä ollut edes mitään suurempia ongelmia. Pieniä asioita oman asennon suhteen, joista Helena aina jaksoi muistuttaa. Hypätessä Hermione vaihtoi pari astetta suuremmalla vaihteelle ja kulki reippaasti esteeltä toiselle. Esteet eivät mitään hirmuisen suuria olleet, joten Hermione ei vaivautunut kunnolla edes hyppäämään esteiden ylitse. Lopussa annoin Hermionen kulkea hieman avoimempana päästäen tuuman verran ohjia pidemmiksi, jolloin Hermione venytti hieman kaulaansa. Kiemurat sujuivat muun tunnin tavoin hyvin ja siksi hyvillä mielin saatoin vapauttaa Hermionelle ohjat taputtaa sitä kaulalle kiitokseksi tunnista. Tollo onkin vuorossa seuraavaks
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Sept 18, 2016 12:57:34 GMT 2
Haikein mielin kapusin hopeanmustan Eetun selkään. Tämä olisi tämän syksyn viimeinen vakioryhmän tunti. Ruuna lähti heti viipottamaan allani ja minulla oli vaikeuksia pysyä sen askelissa mukana. Oloa ei tietenkään yhtään helpottanut se että olin aivan liian pitkä poniruunan selkään. Huomasin Helenan hieman naurahtavan meille, olimme koko nelikko varmasti aika hullunkurisen näköisiä. En ollut kumminkaan pistänyt pahakseni, että sain ilkikurisen shettisruunan ratsuksi. Heiluin kuin perunasäkki pikkuisen ruunan selässä ja sain asetella jalkojani alkutunnista moneen kertaan parempaan asentoon ennenkuin löysin hyvän kohdan pitkille säärilleni. Alkuunsa Eetu hieman vastusteli pidätteitäni pysähdykseen ja poni koitti ravisuttaa ohjasotetta. Volteille pikkuponi kääntyi tänään näppärästi. Ratsastajasta vain tuntui että niillä ei oikein edetty mihinkään, kun isommilla hevosilla ne hupsutettiin muutamalla askeleella läpi. Helena saikin muutamaan kertaan moittia minua liian pienestä volteista. Eikö sitä hieman saisi oikoa? Laukkatehtävällä vain naureskelin Eetun innolle. Kamalan vaikeatahan ponin laukkaan oli mukautua ja kun poni pätti vielä vähän irroitella ja heittää peräpäätä, niin yhtälö oli aika kamala. Selässä kumminkin pysyttiin ja viipotimme päämäärättömästi kenttää pitkin. Silitin Eetun hikistä kaulaa. Viimeinen vakkaritunti oli ollut kyllä hupaisa ja jäisin muistelemaan sitä jatkossakin. Kiitin Helenaa tunnista ja talutin hopeanmustan ponin talliin. Eetu koitti matkalla hieman maistella viimeisiä ruohotupsuja.
|
|
|
Post by Sara on Sept 18, 2016 16:22:41 GMT 2
Kaikkien säätäessä kaarrossa ratsujensa jalustimia, silmäilen heidän kokoerojaan poneihinsa nähden. Ja niin näköjään Helenakin, sillä tämä hymyilee virnistellen meille kaikille kentän keskellä, vaikka minähän olen melkein ihan passeli Kessulle, vaahtosammuttimen kokoinen kun olen. Kaikki pääsevät yllätys yllätys helposti ja nopeasti ratsujensa selkään, joten pääsemme aloittamaan nopeasti tunnin. Alkuun teemme pysähdyksiä ja peruutuksia volteille. Kessu on alussa kankea, mutta jäykkyys alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois. Yritän ratsastaa Kessua herkemmäksi avuille, että se toteuttaisi nopeammin pyytämäni asiat, eikä laiskanlaisesti viiveellä. Ravissa Kessu alkaa tuntumaan jo todella hyvältä. Voltit ja taivutukset kumpaankin suuntaan menevät moitteettomasti. Aloittaessamme laukkatehtävät Kessu ja Eetu alkavat innostua ehkä liiaksikin, kumpikin spurttailevat ja nostelevat innokkaasti takapäätän. Onneksi olemme Veeran kanssa kunnon cowboyita ja pysymme pienoisrodeossa ratsujemme selässä. Onhan tuo mielenkiintoista yrittää hiljentää ponin vauhtia ja samalla yrittää pysyä itse kyydissä! Noh, onneksi sentään kaikki muut saivat päivän naurut... Seuraavaksi tunnin loppuun hyppäämme vielä miniesteitä, joissa Kessu taas "hitusen" innostuu. Ponin mielestä ei ole oikein mennä huolellisesti ja rauhassa, vaan kovaa ja korkealta (tai matalalta, vähän vaikea sanoa, kun ei tiedä missä kohtaa tällä kertaa ponnistetaan) Ja yleensä tässä kohtaa sanotaan, että kyllä me loppuun saatiin kivoja ja mukavantuntuisia hyppyjä aikaan. No me ei saatu. Jatkettiin samaa rataa, mutta eipä se mun mieltä pahentanut tippaakaan, hauskaa kun oli, varsinkin muilla. Viimeisessä tehtävässä meidän täytyy mennä kiemurauraa ravissa sekä käynnissä. Tässä kohtaa Kessu on jo rauhoittunut, pistivät pellehypyt energiatasot matalemmalle ilmeisesti. Saan ponin taipumaan nätisti ja antaessamme ratsuillemme pitkät ohjat taputan ruunivoikon hionnutta kaulaa. Tack så mycket!
|
|
|
Post by Mila on Sept 20, 2016 12:58:48 GMT 2
6.TUNTI - maastotunti
Helena - Hyrrä Emily - Hera € Inna - Tollo € Sara - Iippa
Koska aurinko paistoi, vakkarituntilaiset pääsivät maastoon tänään. Matkaan lähdettiin reippaassa käynnissä ja tuttuun tapaan tallin kadotessa puiden taa, nostettiin ravi. Pitkä pätkä ravattiin, kunnes saavuttiin sänkipellolle ja Helena antoi luvan nostaa laukan sekä laukata pellolla niin paljon kuin sielu sieti. Kun hevoset ja ratsastajat olivat väsähtäneet laukkailuun, lähdettiin rauhalliseen tahtiin kohti tallia. Kerroppa omin sanoin miten meni tämä maastoreissu.
Maksuja viim. 26.9. Ja ensimmäisenä maksanut päläpälä. Kyllä te tiijätte.
|
|
|
Post by Inna on Sept 21, 2016 18:05:28 GMT 2
Oli todella mukava sää tänään lähteä maastoilemaan hyvässä pienessä porukassa. Tollo oli tuttuun tapaansa energinen heppa maastopoluilla ja teillä, mitä pitkin Helena meitä ohjasi. Pitkät ravipätkät saivat ruunan haluamaan vain lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hassu puokki. Laukatessa annoinkin Tollon venyttää itsensä niin suureen laukkaan kuin estepenkki ja muut vermeet vain antoivat myöden. Meinasi se ratsastajakin selästä horjahtaa, kun pellon reuna läheni, eikä hevosen vauhti meinannut hidastua. Kyllä oli Tollon vaalealle karvapeitteelle noussut hiki, kun tasailin sen hengitystä pellolla ympyrällä laukkailujen jälkeen. Eikä hevonen ollut ainoa. Maastoreissu oli onnistunut ainakin meidän osalta ja oli erittäin mukavaa päästä vähän irrottelemaan Voishan sitä vaikka Hyrrää kokeilla.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 21, 2016 18:22:59 GMT 2
Olin viime tunnin lopussa toivonut saavani Heran seuraavalle tunnille. Tuttu ja turvallinen tilastotamma tanssahteli energisesti allani, kun lähdettiin reipasta käyntiä kohti maastoja. Ilma oli todella hyvä ja aurinkoinen vaikka olikin hieman viileä. Heran jalassa oleva haava oli parantunut hyvin, joten uskalsin ihan huoletta mennä tammalla normaalisti. Kun talli oli kadonnut puiden lomaan, niin siirrettiin hevoset raviin. Hera painoi energisenä kädelle ja hiukan siinä loikkikin ennen kuin se alkoi kulkemaan nätisti. Me ravattiin melko pitkään, kunnes saavuttiin sänkipellolle. Helenan luvalla päästiin pellolle laukkaamaan. Hera otti tilaisuuden vastaan ja kiiti reipasta laukkaa, minun vaan myödätessä ohjista. Välillä se teki mitä ihmeellisiä ilopukkeja sekä loikkia, jolloin minulla oli hieman vaikeuksia pysyä pomppujen mukana. Lopulta Hera kuitenkin rauhoittui ja katselin siinä muidenkin menoa. Lopulta lähdettiin takaisin tallille ja hevoset kulkivat rennon letkeästi koko matkan tallille asti.
Meillä Heran kanssa meni maastoreissu loistavasti vaikka alussa tamma olikin hieman energinen ja painoi kädelle. Loppua kohden se kuitenkin rauhoittui, kun sai purkaa ylin määräiset energiat pois.
Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Mila on Oct 3, 2016 19:03:59 GMT 2
7.TUNTI - Perusköpöttelyä maneesissa
Inna - Hyrrä € Emily - Tuisku € Rasmus - Bengt € Jannica - Iippa €
Vastaa kysymyksiin tai piirrä tai kirjoita tarina.
1. Alkuverryttelyissä ravi-käynti siirtymisissä ratsuni.....? 2. Helena syynäsi ratsastajien istuntaa tarkkaan. Mistä sait moitteita? 3. Väistöharjoituksissa minulta ja ratsultani onnistui erityisesti...? 4. Laukkaharjoituksissa ongelmia tuotti...? 5. Oliko ratsusi tunnilla laiskajaakkona vai pirteänä? Miten se käyttäytyi? 6. Loppuun hypättiin parit miniesteet, miten meni? 7. Loppuverryttelyissä fiilikseni olivat..?
Maksuja viimeistään 10.10. Tuttuun tapaan ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 3, 2016 22:31:08 GMT 2
1. Alkuverryttelyissä ravi-käynti siirtymisissä ratsuni.....? - Oli sitä mieltä, että mehän ei takaisin käyntiin siirrytä. Aikani taisteltua asian kanssa, sain Tuiskun viimein ymmärtämään, että se olen valitettavasti minä, joka määrää. 2. Helena syynäsi ratsastajien istuntaa tarkkaan. Mistä sait moitteita? - Mä kuuleman puristin liikaa reisilläni
3. Väistöharjoituksissa minulta ja ratsultani onnistui erityisesti...? - Itse väistäminen kokonaisuudessaan. 4. Laukkaharjoituksissa ongelmia tuotti...? - Se, että Tuisku oli turhankin innokkaalla päällä. Vauhti aina vaan kasvoi ja kasvoi, ja sitä piti olla sitten aika- ajoin hidastelemassa. 5. Oliko ratsusi tunnilla laiskajaakkona vai pirteänä? Miten se käyttäytyi? - Ehdottomasti pirteänä! Tuisku käyttäytyi yllättävän hyvin vaikka välillä meillä olikin hieman pieniä erimielisyyksiä. 6. Loppuun hypättiin parit miniesteet, miten meni? - Tuisku oli varmaan tunnin innokkain hyppääjä, sillä se kaahaili esteille ja hyppäsi aina välillä turhan kaukaa. Onneksi lopussa saatiin kuitenkin parit onnistuneet hypyt, joten hyvinhän se sitten lopussaan meni. 7. Loppuverryttelyissä fiilikseni olivat..? - Hyvät, Tuisku oli oikein mukava ja menevää sorttia! Kiitos tunnista!
Seuraavalle tunnille olis kiva saada Rino!
|
|
|
Post by Rasmus on Oct 4, 2016 13:50:27 GMT 2
Alkuverryttelyissä ravi-käynti siirtymisissä Bengt oli superkuuma ja juoksi tylysti pidätteiden läpi. Käynti oli kiireistä ja jännittynyttä, mutta parani onneksi pikkuhiljaa.
Helena syynäsi ratsastajien istuntaa tarkkaan. Mulla oli edelleen kaikki esteratsastajan maneerit tallella: eniten sanomista tuli huonosta ryhdistä ja käsistä, jotka tuppasivat kääntymään.
Väistöharjoituksissa minulta ja ratsultani onnistui erityisesti väistöt vasemmalle - mulla ja Benkulla on selvät puolierot, ja se näkyi näissä suoruutta vaativissa tehtävissä.
Laukkaharjoituksissa ongelmia tuotti tahdin löytäminen: Benkku oli koko ajan menossa ja aika vahvan tuntuinen, joten mun piti ratsastaa sitä suhteellisen napakasti. Ruuna oli koko tunnin vähän ylienerginen, mutta kuitenkin onneksi ratsastettavissa.
Loppuun hypättiin parit miniesteet, joista Benkku innostui entisestään. Onneksi se kuitenkin hyppäsi tapansa mukaan hyvin ja kun mä sain pidätteet läpi, toimi homma ihan hyvin.
Loppuverryttelyissä fiilikseni olivat ristiriitaiset - tunnissa oli meidän osalta paljon hyvää ja paljon huonoa. Treeniä lisää, niin eiköhän se siitä!
|
|
|
Post by jannica on Oct 6, 2016 21:06:56 GMT 2
1. Alkuverryttelyissä ravi-käynti siirtymisissä ratsuni toimi oikein kivasti ja oli hyvin kuulolla. 2. Helena syynäsi ratsastajien istuntaa tarkkaan. Mistä sait moitteita? Pohje tuppasi valahtamaan aina eteen, vaikka kuinka yritin pitää sen oikealla paikallaan. Onneksi Helena osasi neuvoa hyvän harjoituksen kevyessä istunnassa, millä pohkeen sai pysymään oikealla paikalla etenkin harjoitusravissa. 3. Väistöharjoituksissa minulta ja ratsultani onnistui erityisesti oikeaan kierrokseen väistöt, joissa Iippa oli erittäin tahdikas ja rento, mutta silti väisti napakasti ja raviväistöt onnistuivat todella nappiin! 4. Laukkaharjoituksissa ongelmia tuotti Iipan innokas vauhti etenkin helpompaan, oikeaan kierrokseen. Sain tehdä tosissaan töitä, että Iippa malttoi keskittyä eikä vain tohottanut laukkaa pää ylhäällä koko kierroksia. 5. Oliko ratsusi tunnilla laiskajaakkona vai pirteänä? Miten se käyttäytyi? Iippa oli tänään sopivan reipas, ei liian meneväinen (paitsi laukassa hieman ehkä liikaakin) eikä ainakaan laiska. Iippa käyttäytyi muutenkin oikein mallikkaasti ja kuunteli pienimmätkin avut. 6. Loppuun hypättiin parit miniesteet, miten meni? Oikein hienosti meni hypytkin, kun itse olin tarpeeksi tomerana, jopa Helena ihmetteli sitä, ettei Iippa edes yrittänyt kiertää esteitä, mitä se kuulemma herkästi teki uusilla ratsastajilla. Iippa tykkäsi tänään hypätä ja pienemmille esteille lähestymisetkin onnistuivat kivasti, kun ruuna malttoi kuunnella. 7. Loppuverryttelyissä fiilikseni olivat todella tyytyväiset ja onnistuneet tunnista. Sain tehdä Iipan kanssa parhaani ja tänään oli tosi kivoja vaihtelevia harjoituksia, joten mielenkiinto säilyi ratsuilla ja ratsastajilla, etenkin kun kouluratsastus ei ole minulle kaikista helpoin tai mielenkiintoisin laji.
|
|