|
Post by Mila on Jun 26, 2016 14:04:47 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 27, 2016 0:46:02 GMT 2
27.6.2016 Uusi talli, uudet kujeet
Kiitin luojaa että tuttavani Antti suostui ajamaan meidät uudelle tallille ruoka- ja bensapalkalla. Avasin hevosauton sivuoven. Arttu kurkisti sieltä iloisesti hörähtäen. "Sulla on ollut kyllä samperin pitkä matka!" Totesin hevoselle silittäessäni tuttavuuden turpaa. Ori oli ensin tullut aina Slovakiasta saakka Suomeen ja Helsingistä vielä Vientareelle. Oli se pari yötä viettänyt perinteisessä siirtotallissa ja saanut hieman Suomenkin kesään tutustua vesisateiden merkeissä. Artun makustellessa kättäni katsahdin ympärilleni. Parkkipaikalta näki varsin hyvin tallin tiluksia. Tarhat olivat tyhjillään, ilmeisesti suurin osa tuntsareista oli jo laitumilla. Koirat haukkuivat häkeissään ja joku ratsasti hiekkakentällä. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kirkkaana kesätaivaalla ja linnut lauloivat. "Moikka!" Kuulin iloisen naisen äänen. Säpsähdin ajatuksistani ja tervehdin vaistomaisesti hymyillen ruskeahiuksista naista. Hänen täytyy olla Mila, ajattelin kun lyhyt nainen asteli lähemmäksi kätelläkseen. "Sähän oot Julia, etkös? Mä oon Mila, ollaan puhelimessa juteltukkin" Hän sanoi. "Joo! Tultiin justiinsa, Arttu on varmaan ihan intoa täynnä ku on joutunu olemaan autossa niin kauan", höpötin naiselle joka naurahti. "Varmasti. Mä näytän sulle nyt eka missä sen karsina on ja minne tavarat voi laittaa, niin päästän teidät rauhassa purkamaan." Nainen ehdotti ja nyökkäyksen kera lähdettiin sitten kiertämään tallialuetta. Kierrettiin siinä sitten koko paikka ympäri Antin vahtiessa oria ja samalla vaihdeltiin vähän Milan kanssa kuulumisia. Tänne oli kuulemma just eilen tullu uus yksäri. Käytiin kanssa taukohuoneessa jossa sitten esittäydyin monelle uudelle kasvolle. Kun tultiin takaisin parkkikselle, oli Arttu jo ihan hermorauniona. Laskettiin siinä sitten laskusilta ja kipaisin auton perältä liinan, sillä minusta tuntui että ori tulisi autosta vauhdilla ulos. Kun puomit saatiin pois tieltä, Arttu ampaisi pihalle. "Sooo", yritin rauhoitella hevosta joka ravasi ympärilläni. Antti jutteli Milan kanssa tavaroiden laittamisesta minun talutellessa oria parkkipaikalla. Uteliaat kasvot olivat siirtyneet taukohuoneesta tallin pihamaalle. Olihan Arttu komea ja varsin erikoinen näky, kieltämättä. Viskaisin kuljetussuojat maahan myöhemmin kerättäväksi. Juteltiin siinä hetki Milan kanssa että ori olisi fiksuinta sijoittaa siirtotalliin. Toistaiseksi sillä oli myös oma tarha siirtotallin takana, mikä oli kerrassaan loistavaa. Talutin intoa puhkuvan oriin uuteen karsinaansa. "Nyt höppänä rennosti vaan", totesin silittäessäni Artun kiiltävää kaulaa. Jännittyneenä ori puhkui ilmaa sieraimistaan. "Otetaan ihan rauhassa, jookos?" Jätin Artun tutustumaan karsinaansa ja menin auttamaan Anttia kamojen purkamisessa. Kävin myöhemmin viskaisemassa Artulle iltaheinät tallityöntekijän kanssa. Päivä oli varsin kiireinen, enkä oikeastaan kerennyt tutustumaan kehenkään. Ensi kerralla sitten, tuumailin katsellessani korvat töttöröllä seisoskelevaa oria. Antti vakuutteli minut lähtemään, joten kävin vielä heippaamassa jäljelle jääneitä tallilaisia, ennen kuin mies heitti minut kotiini. Kiittelin häntä kovasti ja annoin vielä viimeiset bensarahat, nauttien tyhjän asunnon suomasta hiljaisuudesta. Tästä tulisi jotain hyvää, tunsin sen luissani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 28, 2016 15:21:46 GMT 2
28.6.2016 Juoksutusta
En malttanut saada ajatuksiani pois Artusta. Minulla todella oli nyt ikioma hevonen, eikä mikä tahansa hevonen, vaan kenttähevonen. Näpräsin yliopiston muistiinpanoja hermostuneena. Mitenköhän ori sopeutuisi Suomen ilmastoon? Entä viihtyykö se uudella tallilla? Se on varmaan aika jäykkänäkin koko matkasta. Erilaiset mieltä painavat ajatukset pyörivät päässäni. Kävelin keittiöön tekaisemaan teen. Täytyisihän minun mennä oria kurkkaamaan. Rauhassa sitten huristelin Vientareen lävitse Vaahterapolun tallille. Sää oli ihan kelvollinen, vaikka sadepilvet lähestyivätkin uhkaavasti. Parkkeerasin moottoripyörän ja jätin kypäränkin sangalle, tuskin sitä kukaan kaipaisi. Matkalla kohti tallia oli pakko pysähtyä silittämään nuorta huskya joka pomppi innokkaasti häkin seinää vasten. Metallisessa nimikyltissä luki Mico. "Heippa poika", silittelin urosta joka nuoli kättäni vastapalveluksi. Saapuessani talliin moikkasin Saria, jonka kanssa olin myös eilen vaihtanut muutaman sanasen Arttua ruokkiessa. Vaaleahiuksinen nainen tervehti leveällä hymyllä. "Arttu on ollu aika rauhalline, ei oo ainakaan mitään ylimääräsiä törppöilly", hän sanoi. "Kiva kuulla!" Vastasin helpottuneena. "Hei onkohan kenttä vapaana?" Kysyin naiselta joka ahersi karsinoiden kimpussa. Olisi mukava juoksuttaa oria ja samalla hieman vetreyttää sitä. "Ei siellä ketään kai pitäisi olla, käyppä kattoo taukohuoneen listoilta", hän vastasi. Ohjetta noudattaen katosin taukotilaan. Seinällä oleva tuntilista näytti tyhjältä. Katsahdin kelloa joka näytti kahtatoista. Vapaata oli, jes! Käväisin satulahuoneessa tarkistamassa että kaikki tavaramme olivat siististi. Sulloin harjapakkiin mukaan pintelit ja liinan, suitset sain kätevästi olalle. Tallille valui pikku hiljaa enemmän väkeä. Tervehdin kaikkia vastaantulevia hymyllä ja iloisella tervehdyksellä. Tarhoilta meitä vastaan túli punaruunikko tamma ruskeahiuksisen naisen taluttamana. "Moikka! Oletko sä se uusi yksärin omistaja? Mä oon Inna ja tässä on Hazel, enkunpuoliveritamma", hän tervehti minua esitellen itsensä ja hevosensa. "Heipsan, joo oonhan mä, Julia", esittäydyin naiselle. "Mut kutsu vaan Julleks." Lisäsin hymyillen. "Kättelisin jos ei olis näin paljon kamaa", selittelin naiselle naurahtaen, harjapakki sylissäni. "Joo ei mitään!" Innakin naurahti. "Mulla on tosissaan tollanen ahaltek ori Arttu siirtotallissa, just eilen saavuttiin nii saas nähä miten se tulee täällä toimeen." Selitin naiselle. "Eiköhän se pärjää ihan hyvin. Voidaan vaikka ratsastaa yhessä joskus jos haluat, riippuen tietenkin oristasi", Inna ehdotti. "Arttu on oikea herrasmies, joten eiköhän se onnistu!" Virnistin ja jatkoin. "Mä meenkin juoksuttamaan sitä, näkyillään", heippasin Innan tammoineen ja jatkoin matkaani kohti siirtotallia. Arttu hörähti nähdessään minun lähestyvän. "Voi senkin hönö, kaikille lepertelet", höpötin orille joka venytti kaulaansa nuuhkiakseen harjapakkia karsinan oven ylitse. "Joo mä tuun harjaa sut, pikku hetki." Laskin harjapakin maahan ja ripustin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun. Ensitöikseni otin kumisuan ja pölyharjan, sillä totesin ensisilmäyksellä ettei ori ollut kovin likainen. Se oli matkannut viimeiset pari päivää ja ennen lähtöä se oli puunattu toden teolla. Astuessani karsinaan Artun oli pakko makustella pölyharjan harjaksia. Hieroin orin ensin läpikotaisin kumisualla jonka jälkeen harjasin pintaroskat pölyharjalla, viimeistellen vielä pehmeällä harjalla. "Hirveästi sä haluisit hyöriä..." Puhisin orille ottaessani sen kavioita. Pintelitkin oli varsinainen haaste oriin nostellessa jalkojaan. "Sit vaan töihin!" Totesin napatessani suitset pidikkeestään. Ne sujahtivat nätisti hevosen päähän. Arttu yritti puskea jo pihalle noutaessani liinaa. "Joo joo, mennään mennään, venaas vähän", rauhoittelin oria kiinnittäessäni liinan kunnollisesti. Kun lähdettiin siitä orin kanssa kohti kenttää, tuli meitä pihatosta vastaan hopeanmusta shettis taluttajansa kera. Arttu pysähtyi paikoilleen katsellen korvat hörössä pientä ponia. "Moikka!" Ponia taluttava tyttö tervehti. "Heissan, onpas siinä söpö poni", vastasin hymyillen. Tytöllä oli suorastaan ihastuttavat vaaleanpunaiset hiukset. "Ja sulla komea hevonen! Taidat olla Julle? Mä oon Jonna ja hoidan Eetua." Jonnaksi esittäytynyt tyttö rapsutti ruunan kaulaa. Eetu puhalsi ilmaa sieraimistaan ihmetellessään, että mikä se tollanen uusi hevonen on. Arttu sen sijaan seistä tönötti jännittyneenä. "Mut hei jutellaan vaikka siellä taukotilassa joskus, me lähetään maastoon!" Nyökkäsin Jonnalle tytön lähtiessä hoitsunsa kanssa kohti päätallia. Kenttä oli vielä onneksemme tyhjä kun sinne saavuimme. Jätin ajopiiskan tarkoituksella talliin, uskoin että orilla riitti energiaa nyt ihan omastakin takaa. Suljettuani kentän portin annoin Artulle hieman enemmän tilaa. Kävelimme rauhakseen uraa pitkin muutaman kierroksen, ennen kuin otin orin ympyrälle. Siinäkin se sai vielä hetken aikaa tallustella ja tutkia uutta ympäristöään. Korvat hörössä se katseli ympärilleen, astellen välillä ihan minne sattuu. Kiinnitin orin huomion takaisin itseeni. "Hop!" Arttu nostikin ravin jo ennen varsinaista komentoa. Ori kulki liidokkaasti häntä liputettuna. Liikeet näyttivät puhtailta enkä havainnut mitään erityistä, vaikka hieman jäykältä se vaikuttikin. "Soo", pyrin hidastamaan hevosen tahtia. Arttu kulkea puksutti varsin nätisti. Vaihdettiin sitten suuntaa ja ravailtiin ihan leppoisasti. Hevosen metallisen kiiltävän karvapeitteen vuoksi lihakset oikein loistivat auringon valossa, enkä voinut kuin huokaista ihaillen. Tämä kaikki tuntui kuin unelmalta. Otettiin siinä sitten muutama rauhallinen laukkakierros jonka jälkeen päästin Artun itsenäisesti kentälle riehumaan. Hetki taittuikin ilopukkien ja riemun hirnahduksien merkeissä. Mieleni teki nauraa orin temmellystä katsoessa. Hetken se aina ravaili ennen kuin karautti laukkaamaan kuin keväinen varsa. Välillä se tuli minuakin vilkaisemaan, päräyttäen taas kentän toiseen päähän. Päättipä se sitten lopulta käväistä kentän hiekassakin piehtaroimassa, vaikka nousikin aikamoisella vauhdilla. "Oisko se sitten siinä?" kysyin oriilta joka ravasi parhaillaan minua kohti. Sain siinä hyvän tovin maannitella, kunnes lopulta Arttu tuli oikein nätisti ihan syliin saakka. "Olipas sillä energiaa!" Kentän laidalle ilmestynyt Mila totesi. "Niinpä! On se vähän jäykkänä koko matkasta, mut kohta aletaan sileällä jumppaamaan niin eiköhän se siitä" kerroin naiselle taputtaessani orin kaulaa. "Meillähän on sitten tallin mestaruuskisat perjantaina ja lauantaina, niin koulu- kuin esteratsastuksen merkeissä. Tulkaa ihmeessä mukaan! Kaikki tiedot siitä näkyy taukohuoneen taululla" Mila mainosti. Muistelin nähneeni värikkään lapun suurella otsikolla. "Voidaanhan me tulla kokeilemaan", vastasin hymyillen hetken mietinnän jälkeen, katsellessani Arttua joka näytti tähyilevän päätallin hevosia. Mila esitteli meille luokat joista valitsimme sitten neljä: HeA, VaB, metri sekä 120cm. Mila varoitteli että VaB ei välttämättä tule täyteen, joten laitettiin varalle sitten HeB mikä kävi enemmän kuin hyvin. "Jees, mä käyn laittamassa teiät listoille. Kenttä on siis vapaassa käytössä kunhan ei oo tunteja, Sari oli vissiin tästä jo ilmotellu." Nyökkäsin naisen puheille hänen avatessa meille kentän portin. "Mun pitää jo kiitää, pitää varmistaa että noi tuntilaiset kerkiää tänne", Mila heippasi ja lähti kohti päätallia. Taluttelin Artun takaisin omalle karsinalleen todetakseni sen olevan hikinen. Lähdettiin sitten orin kanssa etsimään pesupaikkaa mikä löytyikin varsin nopsaa. Kiinnitin orin hoitopuomiin ja otin letkun. Viileähköllä vedellä suihkuttelin orin jalat, kainalot ja selän sekä ylimääräiset hiekat. Arttu pärski ja kuopi innostuksesta. "Noh noh", komensin oria joka oli päättänyt keulia. Katsahdin taivasta joka näytti varsin synkältä. Mitään pidempi aikaista sadetta ei kuitenkaan oltu luvattu, vain kuuroja. Halusin laittaa orin omaan tarhaansa, joten loimi olisi tarpeeseen. Pesun jälkeen mentiin sitten takaisin karsinalle jonka jälkeen pitikin käydä hakemassa päätallin varustehuoneesta oma pyyhe sekä sadeloimi messiin. Kuivasin orin huolellisesti tämän nyppiessä karsinan ovella roikkuvaa loimea. "Voi höppänä älä viitti", tökkäsin Arttua turvasta, mutta ori ei komennosta liiemmin välittänyt. Saatiin sitten loimikin päälle pienen aherruksen jälkeen (Arttu herra oli kovasti mieltä että se sopisi ennemminkin leikkikaluksi) ja heitin orin omaan tarhaansa. Siellä se otti taas muutaman iloisen laukkaspurtin kunnes rauhottui ravailemaan. "Oot sä kyllä upea", totesin itsekseni katsellessani orin menoja. Otin puhelimella sitten ajankuluksi muutaman videon, ennen kuin suuntasin kohti parkkipaikkaa jättäen Artun rauhassa laiduntamaan. Kentällä oli menossa näemmä koulutunti. Siellä ne ahkerasti tuuppailee, ajattelin kulkiessani kentän ohitse. Huikkasin paikalla oleville tallilaiselle heipat ja kävelin moottoripyörälleni. Kypärä nökötti yhä sangalla. Virkein mielin kaarsin pois tallilta. Matka kohti kotia, sadetta pakoon.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 30, 2016 12:15:10 GMT 2
30.6.2016 Kisajännitystä Rennot loppuravit
Hain ensitöikseni Artun tarhastaan. Ori vaikutti olevan virkeällä päällä, nostellen jalkojaan tarpeettoman korkealle päätään samalla viskoen. Tänään olisi tarkoitus hakea tuntumaa ihan selästä käsin. Olin ratsastanut orilla jo monta kertaa aikaisemmin, mutta meidänkin oli pakko vähän skarpata ennen mestaruuksia. Totta puhuakseni osallistuminen hieman kadutti, sillä meillä oli ollut niin vähän yhteistä aikaa takana. Toisaalta, tässä nyt sitä näkee että missä mennään. Varustin Artun rutiininomaisesti ja talutin sen kentälle. Olin varmistanut taukohuoneesta että kenttä olisi vapaana käyttöämme varten. Hieman ruuhkaiselta lista vaikutti, moni muukin oli tullut vetämään vielä viimeiset treenit. Kisatunnelman huomasi tallin ilmapiirissä. Hoitajat ja hevosen omistajat puhdistivat varusteitaan, lörpöttelivät luokista ja arvioivat niin omia kuin muiden voittomahdollisuuksia.
Ratsastaisimme ihan leppoisasti koulua, kanget otin jotta nekin tulisi tutuksi. Vaikeutettiin tehtäviä siinä pikkuhiljaa. Se sujui yllättävän hyvin, pakko sanoa. Ori oli kuulolla, mitä nyt heitti itsensä muodosta vähän väliä, milloin ympäristön, milloin minun virheiden takia. Tiesin että me molemmat osasimme yhtä sun toista, mutta kuinka hyvin puhaltaisimme yhteen hiileen?
3HM, 2p Yht. 3,5p
// Ja mitenkäs ne kisat sitten menikään?! ;) Loistavasti! - Mila -
|
|