Post by Deleted on Jun 12, 2016 13:59:12 GMT 2
Pilgrimiä ja Wandaa hoitaa Isa Katarina Grönholm, ruotsinkielinen taiteilijasielu, joka puhuu suomea tökkivästi ja viihtyy parhaiten hevosten parissa. Ikää on kertynyt 17-vuotta, mutta syksyllä mittariin tulee täyteen 18 ikävuotta. Luonteeltani olen aika ujo, enkä viihdy suurien ihmismassojen keskellä. Ahkeruutta kuitenkin löytyy senkin edestä - teen pyydetyt hommat ja ehkä vähän enemmänkin. Kerron syvimmät salaisuuteni vain parhaille ystävilleni, eikä hyväksi kaveriksini ole kovin helppo päästä. Ei siksi, että olisin ilkeä, vaan siksi, etten luota ihan helposti jokaiseen vastaantulijaan. Joidenkin (krhm... suurimman osan) mielestä puhun liian vähän, mutta ne kaverit, jotka ei siitä välitä, saavat kyllä minusta uskollisen ystävän, joka ehkä joskus aukaiseekin suunsa! Vaikka olen herkkä, myös yllättävän rohkea. En ehkä halua ongelmia, mutta joskus seikkailuita vain kasaantuu ympärilleni.
Hiukseni ylettyvät puoliselkään asti ja ovat yleensä kietaistu kahdelle ranskanletille. Hiuspehkon väri muistuttaa vähän toffeeta, silmieni väri on taas sininen. Nokkani päältä löytyy varsinkin kesäisin pisamia aika paljonkin. Muutoin ihoni on vaalea, joidenkin mukaan jopa vähän kalpea. Ruumiinrakenteeni on siro ja vähän hontelo, eikä muotoja löydy melkein yhtään. Pituuteni on jämähtänyt alle 160 senttiin, joten voin ratsastaa pikkuponeillakin mainiosti.
Pukeudun tallilla collegehousuihin ja säänmukaiseen paitaan, mikäli en aio ratsastaa. Ratsastaessa verkkarit ja pusero vaihtuvat kuitenkin tummiin ratsastushousuihin ja kypärään. Esteillä käytän sinistä palaturvaliiviä ja punaisia, polvipaikkaisia housuja. Käsistä löytyy mustat hanskat ja talvisin ruudulliset talvihanskat. En käytä saappaita, vaan vaaleanruskeita (jopa vapaa-ajan kenkiä muistuttavia) jodhpureita ja ruudullisia sukkia.
Ratsastajana olen enemmän puskailijatyyppiä kuin sitä kunnianhimoista kisaajaa. Tasoni on silti suunnilleen helppo A & 110 cm 12-vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen. Hevosia olen silti ihaillut parivuotiaasta asti, kun asuin vielä Tukholmassa. En tykkää treenata kovaa, vaan maastakäsittely ja ilman satulaa humputtelu vie voiton. Etenkin leppoisat tai vauhdikkaat maastolenkit ovat päässeet hurmaamaan minut.
Tallilla saattaa toisinaan liikkua mukanani sekarotuinen adoptiokoira Santigo "Santtu" (kuva tulossa)
Hiukseni ylettyvät puoliselkään asti ja ovat yleensä kietaistu kahdelle ranskanletille. Hiuspehkon väri muistuttaa vähän toffeeta, silmieni väri on taas sininen. Nokkani päältä löytyy varsinkin kesäisin pisamia aika paljonkin. Muutoin ihoni on vaalea, joidenkin mukaan jopa vähän kalpea. Ruumiinrakenteeni on siro ja vähän hontelo, eikä muotoja löydy melkein yhtään. Pituuteni on jämähtänyt alle 160 senttiin, joten voin ratsastaa pikkuponeillakin mainiosti.
Pukeudun tallilla collegehousuihin ja säänmukaiseen paitaan, mikäli en aio ratsastaa. Ratsastaessa verkkarit ja pusero vaihtuvat kuitenkin tummiin ratsastushousuihin ja kypärään. Esteillä käytän sinistä palaturvaliiviä ja punaisia, polvipaikkaisia housuja. Käsistä löytyy mustat hanskat ja talvisin ruudulliset talvihanskat. En käytä saappaita, vaan vaaleanruskeita (jopa vapaa-ajan kenkiä muistuttavia) jodhpureita ja ruudullisia sukkia.
Ratsastajana olen enemmän puskailijatyyppiä kuin sitä kunnianhimoista kisaajaa. Tasoni on silti suunnilleen helppo A & 110 cm 12-vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen. Hevosia olen silti ihaillut parivuotiaasta asti, kun asuin vielä Tukholmassa. En tykkää treenata kovaa, vaan maastakäsittely ja ilman satulaa humputtelu vie voiton. Etenkin leppoisat tai vauhdikkaat maastolenkit ovat päässeet hurmaamaan minut.
Tallilla saattaa toisinaan liikkua mukanani sekarotuinen adoptiokoira Santigo "Santtu" (kuva tulossa)