Post by Veera Ruusula on May 31, 2016 19:42:28 GMT 2
Tiistaina 28.6. tömisee Vaahterapolun metsä tanner, kun hoitajat ja yksityisten omistajat samoavat ilman satulaa ratsujensa kanssa. Tervetuloa siis Veeran vetämään ponimaastoon ilman satulaa, lähden matkaan itse suomenpienhevos orillani Reetu. Yksityistenhevosten omistajat saavat toki liittyä mukaan. Maaston kuittaaminen tapahtuu kysymyksiin vastaamalla muutamalla lauseella.
osallistujat/maastojärjestys:
Veera - Reetu
1. Nica - Liinu €
2. Jonna - Kessu €
3. Merika - Pallo €
4. Isa - Rita
5. Emma - Eetu
Pohjatarina:
Kokoonnuimme satulahuoneeseen jakamaan poneja ponimaastoon. Rita-ponista kävi pienoinen kinaaminen, kun Mila oli ilmoittanut myyvänsä pikkuponin, joten kaikki halusivat päästä kokeilemaan tuota ponia ainakin vielä kerran. Saimme kumminkin sovun aikaiseksi, ja Isa sai luvan ratsastaa Ritalla. Muut ponit saatiin jaettu ilman suurempia ongelmia.
Pienen poninhaku ongelman (1) jälkeen olimme kaikki harjaamassa ratsujamme tallipihassa. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila läheni reippaasti yli 20astetta, vaikka vielä oli aamupäivä. Reetu torkkui (kerrankin) harjaamisen aikana. Ratsut oli nopeasti harjattu ja kävimme hakemassa jokaiselle suitset. Tänään lähdettäisiin maastoon nimittäin ilman satuloita. Kukaan ei ollut väitellyt vastaan, kun oli asiaa ehdottanut.
"Ja kaikkihan pysyy sitten satulassa ja ne välimatkat pidetään turvallisina.", aloitin, kun olin saanut meidät järjestettyä jonoon.
Sain nyökytteleviä vastauksia ja lähdimme matkaan. Reetu tallusti reippaasti eteenpäin ja nautin, kun aurinko lämmitti mukavasti. Pääsemme etenemään vain hetken aikaan, kun yksi poneista uppotuu heinämättään äärelle (2) ja sitä ei saada liikenteeseen.
Päätäni pudistellen pääsemme lopulta jatkamaan matkaan. Nyt ymmärrät miksi en pidä pikkuponeista kesän aikaa, kun ne on niin itsepäisiä. Matkamme pääsee onneksi tämän välikohtauksen jälkeen jatkumaan ilman suurempia ongelmia. Poneilla näyttää olevan virtaa ja muutama niistä, taitaa olla Pallo, ravailee todella herkästi. Ratsastamme ensiksi pienemmällä metsäpolulla, jossa joudumme hieman väistelemään puunoksia. Tai minä taidan olla Reetun kanssa ainoa joka niitä joutuu väistelemään, vaikka orini onkin ponikokoinen suokki. Polku muuttuu leveämmäksi hiekkatieksi, jossa pääsemme ottamaan ensimmäiset laukat.
"Ja kaikki nostaa laukan ja eikä muita ohitella.", huikkaan takana tuleville.
Ensimmäinen laukkaaminen meni melkein ongelmitta. (3) Tippumisilta oltiin vältytty, vaikka eräs karvapallo päästi sellaista rodeota, että oksat alta pois. Ihmeenkaupalla ratsastaja oli selvinnyt ratsunsa kenkkuilusta. Jatkoimme matkaa käynnissä, mutta Reetukin alkoi hieman hermoilemaan joten nostimme uudemman kerran ravin. Ponit pysyivät tällä kertaa aisoissa, taisivat ratsastajatkin olla hereillä äskeisestä.
"Kohta tulee mäki, jossa voidaan ottaa laukkakisa, mutta mäen päällä tulee sitten pysähtyä.", huikkaan ja varmistan että kaikki ovat matkassa.
(4) Mäen päällä on hengästyneitä poneja ja iloisia ratsastajia. Kaikilla oli ollut mukavaa irtiotossa. Olin jättäytynyt Reetun kanssa takavasemmalle, ja laukannut orin kanssa rauhallisesti. Toki ori oli koittanut pinkaista pikkuponien perään, ja hieman protestoinut pienellä pukilla, kun joutui jarruttelemaan. Hyvin kumminkin selvittiin pienestä laukkakisasta. Järjestäydyimme uudestaan jonoon ja matka pääsi jatkumaan.
Matkamme jatkui vielä muutamalla laukkapyrähdyksellä. Ponit alkoivat selvästi jo hieman väsähtämään kuumassa kelissä, joten metkuilluja ei enää tapahtunut. Iloinen porukka saapuu tallipihaan ja hoidamme ponit kuntoon. Ponien laitumelle takaisin vienti ei tapahtunutkaan niin helposti, kuin olisi voinut odottaa (5).
Kysymykset:
1. Kuka poneista ei halunnut antaa itseänsä kiinni tarhasta? Miten tästä selvittiin?
2. Kuka poneista pitää ruohon syömisestä eikä suostu liikkumaan alkumetrien jälkeen? Miten ratsastaja saa poninsa liikkeelle?
3. Kuka poneista päästi kamalan pukkisarjan ensimmäisessä laukannostossa. Miten ratsastaja pysyi selässä?
4. Kuka voittaa mäkilaukkakisan?
5. Kuka poneista karkaa tallipihassa, kun olemme viemässä niitä takaisin laitumelle? Lähtevätkö muut ponit perään vai pysyvätkö ne taluttajien hallinnassa?
osallistujat/maastojärjestys:
Veera - Reetu
1. Nica - Liinu €
2. Jonna - Kessu €
3. Merika - Pallo €
4. Isa - Rita
5. Emma - Eetu
Pohjatarina:
Kokoonnuimme satulahuoneeseen jakamaan poneja ponimaastoon. Rita-ponista kävi pienoinen kinaaminen, kun Mila oli ilmoittanut myyvänsä pikkuponin, joten kaikki halusivat päästä kokeilemaan tuota ponia ainakin vielä kerran. Saimme kumminkin sovun aikaiseksi, ja Isa sai luvan ratsastaa Ritalla. Muut ponit saatiin jaettu ilman suurempia ongelmia.
Pienen poninhaku ongelman (1) jälkeen olimme kaikki harjaamassa ratsujamme tallipihassa. Aurinko lämmitti mukavasti ja lämpötila läheni reippaasti yli 20astetta, vaikka vielä oli aamupäivä. Reetu torkkui (kerrankin) harjaamisen aikana. Ratsut oli nopeasti harjattu ja kävimme hakemassa jokaiselle suitset. Tänään lähdettäisiin maastoon nimittäin ilman satuloita. Kukaan ei ollut väitellyt vastaan, kun oli asiaa ehdottanut.
"Ja kaikkihan pysyy sitten satulassa ja ne välimatkat pidetään turvallisina.", aloitin, kun olin saanut meidät järjestettyä jonoon.
Sain nyökytteleviä vastauksia ja lähdimme matkaan. Reetu tallusti reippaasti eteenpäin ja nautin, kun aurinko lämmitti mukavasti. Pääsemme etenemään vain hetken aikaan, kun yksi poneista uppotuu heinämättään äärelle (2) ja sitä ei saada liikenteeseen.
Päätäni pudistellen pääsemme lopulta jatkamaan matkaan. Nyt ymmärrät miksi en pidä pikkuponeista kesän aikaa, kun ne on niin itsepäisiä. Matkamme pääsee onneksi tämän välikohtauksen jälkeen jatkumaan ilman suurempia ongelmia. Poneilla näyttää olevan virtaa ja muutama niistä, taitaa olla Pallo, ravailee todella herkästi. Ratsastamme ensiksi pienemmällä metsäpolulla, jossa joudumme hieman väistelemään puunoksia. Tai minä taidan olla Reetun kanssa ainoa joka niitä joutuu väistelemään, vaikka orini onkin ponikokoinen suokki. Polku muuttuu leveämmäksi hiekkatieksi, jossa pääsemme ottamaan ensimmäiset laukat.
"Ja kaikki nostaa laukan ja eikä muita ohitella.", huikkaan takana tuleville.
Ensimmäinen laukkaaminen meni melkein ongelmitta. (3) Tippumisilta oltiin vältytty, vaikka eräs karvapallo päästi sellaista rodeota, että oksat alta pois. Ihmeenkaupalla ratsastaja oli selvinnyt ratsunsa kenkkuilusta. Jatkoimme matkaa käynnissä, mutta Reetukin alkoi hieman hermoilemaan joten nostimme uudemman kerran ravin. Ponit pysyivät tällä kertaa aisoissa, taisivat ratsastajatkin olla hereillä äskeisestä.
"Kohta tulee mäki, jossa voidaan ottaa laukkakisa, mutta mäen päällä tulee sitten pysähtyä.", huikkaan ja varmistan että kaikki ovat matkassa.
(4) Mäen päällä on hengästyneitä poneja ja iloisia ratsastajia. Kaikilla oli ollut mukavaa irtiotossa. Olin jättäytynyt Reetun kanssa takavasemmalle, ja laukannut orin kanssa rauhallisesti. Toki ori oli koittanut pinkaista pikkuponien perään, ja hieman protestoinut pienellä pukilla, kun joutui jarruttelemaan. Hyvin kumminkin selvittiin pienestä laukkakisasta. Järjestäydyimme uudestaan jonoon ja matka pääsi jatkumaan.
Matkamme jatkui vielä muutamalla laukkapyrähdyksellä. Ponit alkoivat selvästi jo hieman väsähtämään kuumassa kelissä, joten metkuilluja ei enää tapahtunut. Iloinen porukka saapuu tallipihaan ja hoidamme ponit kuntoon. Ponien laitumelle takaisin vienti ei tapahtunutkaan niin helposti, kuin olisi voinut odottaa (5).
Kysymykset:
1. Kuka poneista ei halunnut antaa itseänsä kiinni tarhasta? Miten tästä selvittiin?
2. Kuka poneista pitää ruohon syömisestä eikä suostu liikkumaan alkumetrien jälkeen? Miten ratsastaja saa poninsa liikkeelle?
3. Kuka poneista päästi kamalan pukkisarjan ensimmäisessä laukannostossa. Miten ratsastaja pysyi selässä?
4. Kuka voittaa mäkilaukkakisan?
5. Kuka poneista karkaa tallipihassa, kun olemme viemässä niitä takaisin laitumelle? Lähtevätkö muut ponit perään vai pysyvätkö ne taluttajien hallinnassa?