|
Post by Rosanna on Jun 25, 2016 22:02:44 GMT 2
Viimeinen leiripäivä – tavaroiden pakkaustaGrillijuhlissa kuluikin hieman pidempään kuin olimme odottaneet, ja pian meillä olikin hieman kiire jo suunnata pakkaamaan tavaroita lähtöä varten. Jemina ja Inka kirmaavat perässäni kohti parvea, kun muut porukat tytöt suuntaavat makkareihinsa. ”Jemina! Ootko nähnyt mun ratsastsusukkaa?” kysyn. Hetken etsinnän jälkeen Inka tulee kysymään onko harmaaruudullinen sukka minun. Nyökkään ja nappaan kopin kun Inka heittää sukan kohti minua. Pakkaan ratsastusvarusteet erilliseen laukkuun, ja siviilivaatteet erilliseen, hieman isompaan laukkuun. Nappaan myös kamerani ja siihen tarvittvat lisäosat kameralaukkuun. ”Oliko sulla muka noin paljon tavaraa tänne tullessakin?” Valma hihkaisee sohvilta, ilmeisesti saanut jo omat tavarat pakattua. ”Joo oli.. Tuntuu silti että tätä on koko ajan vaan enemmän ja enemmän, ihan sama kuinka tiukkaan pakkaisin!” vastaan, ja muutkin omat tavaransa pakanneet repeävät raikuvaan nauruun. Matka lautalla sujuu hieman haikeammin kuin tulomatkalla, sillä suuri osa meistä pelkää ettei tulisi enää pitämään yhteyttä, sillä ei hirveästi samoilla talleilla liiku. Rennosti kuitenkin koko matkan juttelemme keskenämme. Selkeästi myös porukka on ystävystynyt hyvin, sillä paluumatkan puhumiskerhot eivät ole tallikohtaisia, vaan jaot menevät aikalailla tallisekaisesti. Liiankin nopeasti saavumme rantaan, jossa Vaahterapolun ja Hallavan bussit odottelevat. Halailujen ja ehkä muutamien onnenkyynelien jälkeen erkaannumme takaisin talliporukoihin, joissa lähdemme matkaamaan kohti talleja, ja sieltä kotejamme.
Tässä todella tyylikkäästi ja lyhyesti mun oma osuuteni, lisää leiripostauksia on kuitenkin luvassa kunhan pahimmat kiireet on ohi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 30, 2016 15:49:55 GMT 2
Lauantai 4.6päivällinen- Huhhuh, huohadin päästessäni istahtahtamaan ruokalan pitkälle penkille. - Pikkanen ryysis tuolla, hyvä kun selvisin tänne ilman ettei lautanen lentäny sapuskoineen huitsin nevadaan! Rosanna puuskaisi vieressäni. - Äläpä, mutisin suu jo täynnä ruokaa, koska minulla oli pitkän tutkimusmatkan päätteeksi tullut kova nälkä. Päivälliseksi oli tänään herkullista kanakeittoa leivän kera ja kaikille ruoka näytti ja kuullosti maistuvan, sillä ruokasalissa oli yllättävän vaimeita puhetulvia tänään. - Mitä meil on tän jälkeen? kysäisi hallavalainen Katri ujosti naapuripöydästä. Olin juuri avaamassa suutani kun joku ehti ensin. - Puol yhdeksältä alkaa yömaasto, jossa mennään ilman satulaa, Valma kertoi rauhallisella äänellä. Olin tykästynyt Valmaan leirin aikana jo kovasti, ihan siis kaverimielessä. Hänen luonteessaan oli jotain sellaista, josta pidin ja hänen seurassaan koin aina oloni kotoisaksi. "Olisi mahtava tutustua tuohon tyyppiin paremmin!" ajattelin. Olin kiinnittänyt huomiota myös muutamaan muuhunkin hallavalaiseen, joitten kanssa olisi myös kiva tutustua jossakin vaiheessa. Samassa Rosanna vetäisi minua hihasta ja sanoi: - Ootsä jo syöny? Melkee kaikki on menny jo! - Oho, sori, olin ajatuksissa. Joo oon syöny jo, vastasin hätkähtäen nolona.//Siis ää en osaa kirjottaa tosta yömaastosta, ku en tiiä mite ne ryhmä- ja hevosjaot menee ku kaikille ei vissii riitä hevosii vai mitää?! Haluuks joku heittää apui ,
|
|
|
Post by Aleksi on Jul 4, 2016 14:02:58 GMT 2
Pidettäisiinkö tällä viikolla viimeisten leiritarinoiden väsäystalkoot? Meillä päin on ainakin luvattu sadetta loppuviikoksi, eli koneellakin ehtii hetken istua (;
|
|
|
Post by Aleksi on Jul 4, 2016 15:09:23 GMT 2
Jemina: Mennään kaikki omilla leirihoitsuilla yhdessä ryhmässä! Koitetaan selvitä mielikuvituksella ratsupäällekkäisyyksistä (;
|
|
|
Post by Nanna on Jul 7, 2016 13:35:34 GMT 2
Kolmas leiripäiväMe istuttiin porukalla ruohikolla, johon me oltiin levitetty pari vilttiä. Jokaisella oli jotain nahkavarusteita käsissään ja satulasaippuaa kierrätettiin käsistä toisiin. Mullakin oli Hyrrän suitset eteeni levitettyinä. Olin purkanut ne osiin ja hinkkasin niitä nyt pesusienellä ja lämpimällä saippuavedellä läpi. Miro istui mun vieressä ja huuhteli ja kuivasi niitä sitä mukaa kun mä sain putsattua. Mikki istui hieman kauempana, ja oli juuri saamassa kunnon vesisotaa käyntiin. Nauroin muiden mukana, kun Nelli kastui läpimäräksi pojan tehdessä yllätyshyökkäyksen. Sitten huomasin, kuinka Miro katsoi minua hieman kummallisesti hymyillen. ”Mitä?” naurahdin ja roiskautin itsekin hieman vettä tuon suuntaan. ”Ei mitään. Sä et vaan taida enää inhota Mikkiä? Ja siis ei siinä mitään, kiva juttu, mietin vaan että mistä tää muutos johtuu?” ”Äh… Mä vaan tajusin että se on oikeasti ihan kiva tyyppi.” Miro katsoi mua hieman epäilevästi, mutta antoi asian kuitenkin olla. ***
Illemmalla, päivällisen jälkeen me oltiin Miron kanssa kahdestaan kävelemässä hevosten laidunten lähettyvillä ja puhuttiin siitä miten kivaa leirillä oli tähän mennessä ollut. Mä en voinut olla tuntematta pientä haikeutta miettiessäni, kuinka samanlaista kaikki oli nyt kuin silloin joskus kun me vielä oltiin oltu Miron kanssa pari. Silloinkin me aina käveltiin yhdessä jossain ja puhuttiin tunti tolkulla kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä nauroin kun Miro kertoi kuinka sen luokkakaveri oli kerran päätynyt antamaan intohimoisia kielareita nukelle, jonka kanssa oli tarkoitus harjoitella ensiavun antamista. Sitten mun kännykkä piippasi tekstarin merkiksi. Pysähdyin katsomaan kännykkääni ja näin että viesti oli Samilta. Ei mikään kiva viesti. Miro huomasi kuinka synkäksi olin mennyt ja kysyi oliko kaikki hyvin. ”Ei ole”, sain puristettua hampaideni välistä ja välttelin Miron katsetta, jotta en alkaisi itkemään. ”Heiii… Älä pahota mieltäs jonkun typerän tekstarin takia. Kaikki on hyvin…” Hengitin pari kertaa syvään ja yritin saada tekstiviestin pois mielestäni. Miro kietoi kätensä niskani taakse ja katsoi minua silmiin. ”Jos sä haluat joskus puhua, niin tiedä että mä oon tässä. Mä voin kuunnella.” Nyökkäsin pienesti ja vedin sitten Miron tiukkaan halaukseen. //en tiiä toimiiko täällä html, mutta Mila voi varmaan muokata ton kuvan näkyvksi jos ei näin onnnistu :-D
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jul 28, 2016 18:20:57 GMT 2
Kröhöm. Hieman kestänyt tämä leirikuittaus minun osalta, mutta nyt tulisi tarinan tynkää torstain estetunnista ja pihapeleistä.
Paratiisisaaren kesäleiri oli ollut tähän mennessä kyllä aivan upea kokemus. Olin totaalisesti ihastunut leirihoitsuuni, tuohon kipakkaan Oreoon. Voisin salakuljettaa tamman takataskussa kotia, jos se olisi mahdollista. Nyt oli kumminkin alkamassa estetunti, mutta en ollut järin innostunut kuullessani saavani Dunjan tunnille. Minulla ei ollut norjanvuonohevosista oikein hyviä muistoja, joten en tältäkään leppoisan oloiselta tammalta suuren suuria odottanut. Kapusin ketterästi Dunjan selkään ja lyhensin jalustimet varmuuden vuoksi vielä yhdellä reiällä. Yllätyin positiivisesti alkumetreistä lähtien, tammalla oli ihanan pehmeä askellus ja ravissakin oli mukava kevennellä oikeassa tempossa. Lähdimme ylittämään maapuomeja ja Dunja asteli niiden yli reippaasti. Minun piti vain ohjata tamma suoraksi puomeille ja tamma hoiti loput. Arvostukseni norjanvuonohevosia kohtaa lähti siis pikkuhiljaan kohoamaan. Tämä peli oli ainakin todella näppärä tapaus. Mieliala kumminkin hieman laski, kun ensimmäinen laukannosto ei onnistunutkaan. ”Veera se ei oo Iippa. Tee sen Dunjan kanssa hellemmät avut, eihän se tamma raukka ymmärrä ollenkaan mitä sä haet siltä takaa.”, Mila motkotti meille. Nainen oli tietysti ihan oikeassa, mutta kesti hetken ennen kuin sisäistin tämän. Löydettyäni oikean apujen paikat jaloilleni laukka nousi ketterästi. Dunjan laukka oli omaan makuuni hieman liian lyhyttä, mutta pyörivää kun sain sen nostettua. Pääsimme ensimmäisenä hyppäämään pienet esteet. Ohjasin Dunjan reippaasti esteille. Tamma kipitti innoissaan esteelle ja hyppäsi sen yli sulavasti. Laukkasimme seuraavalle esteelle ja este ylittyi huomaamatta. Oikein mukava ja näppärä peli. Halusin totta kai kokeilla Dunjan kanssa suurempiakin esteitä. Miniesteet olivat menneet niin mukavasti. Suuremmassa korkeudessa sain kumminkin huomata (taas kerran) miten tärkeää on ratsastaa esteelle asti. Muutaman ohimenon jälkeen pääsin nauttimaan Dunjan kivasta estetekniikasta 80cm esteillä. Olihan tuo keltainen pallura ollut mukava ratsu, mutta ei kumminkaan ollut ihan minun makuuni jokaisessa asiassa. Erilaisia hevosia on kumminkin mukava päästä ratsastamaan. Estetunnin jälkeen ratsut saivat ensiksi perusteellisen pesun ennen kuin pääsivät laiduntamaan. Dunja antoi kiltisti kastella itsensä jokapuolelta ja pääsimme nopeasti tarhoille. Minäkin ehdin käydä pikasuihkussa ennen lounasta. Lounaaksi oli uusia perunoita ja haukea. Otin iso annoksen kalaa ja istuiduin kämppäkavereitteni Jannican, Inarin ja Eevi-Sofian seuraan. Jannica oli Vaahterapolusta minulle entuudestaan tuttu ja Eevi-Sofian kanssa olimme ystävystyneet hyvin. Inari oli jäänyt sen sijaan hieman etäiseksi. Lounaan jälkeen lähdimme rannalle leikkimään pihapelejä. Tänään luvassa oli ultimatea. Joukkueet muodostuivat nopeasti, Vaahtis vastaan Hallava. Frisbee lensi ilmojen halki ja kannustus huudot raikuivat ilmassa. Muutama leiriläinen ei oikein innostunut kyseisestä lajista, mutta itse ainakin pidin siitä. Tähän tarvittiin vaan isompi porukka, että sitä pääsisi pelailemaan.
|
|