perjantai 10.6.2016 ~ Reetun kolmas hoitotarina ~ kouluratsastusta
Kaarsin autollani Vaahterapolun tallipihaan. Vedin takkini kauluksia ylemmäksi, kun kävelin kohti tallia. Miksi nyt piti olla näin kylmä, kun viime viikolla oltiin hikoiltu +28 asteen lämpötilassa, ajattelin synkkänä. Aukaisin yksityispuolen oven narahtaen ja astuin sisään tyhjään talliin. Suurin osa hevosista olikin jo kesälaitumella, ja minä olin ilkeänä omistajana päästämässä Reetun kesälaitumelle vasta heinäkuussa. Kävin hakemassa satulahuoneesta riimunnarua. Siellä törmäsinkin Rebekkaan ja Linneaan, jotka olivat putsaamassa hevostensa varusteita. Tervehdimme ja vaihdoimme kuulumisia. Kyselin haluaisiko jompikumpi lähteä kanssani vääntämään kouluratsastusta maneesille, mutta kumpikaan ei tällä kertaan ollut innostunut ajatuksesta. Linnea valitteli kiireellistä aikataulua ja Rebekka, ettei jaksaisi kylmässä säässä lähteä hakemaan Mörköä ratsastettavaksi.
Kylmä tuuli puhalsi, kun kävelin kohti Reetun ja Tuiskun tarhaa. Muut tarhat olivat puoliksi tyhjät, kun suurin osa tuntihevosista ja yksityisistä oli tosiaan siellä kesälaitumella. Pääsin tarhalle ja pujahdin portista sisään. Tuisku tuli heti tervehtimään minua ja rapsutin sen punarautiasta päätä hetken ajan. Reetu käänsi minulle vain enemmän peppuansa heinäpaalin jämien luona.
”Taidan ottaa sinut ratsastettavaksi, kun tuo lurjus ei halua edes tulla tervehtimään.”, puhelin Tuiskulle.
Onneksi muutkin hevosihmiset lörpöttelevät kavioeläimille, ettei oloansa tarvinnut tuntea hölmöksi. Tuisku seurasi minua, kun lähdin hakemaan Reetua. Ori pisti korvansa luimuun, ja koitti näyttää kamalan pelottavalta. Tuisku jäi muutaman metrin päähän meistä.
”Hei ukkoseni, nyt joudut hikitreeniin.”, lörpöttelin Reetulle, kun astuin sen pään viereen.
Reetu piti vieläkin visusti korvansa luimussa, kun naksautin riimunnarun kiinni. Maiskautin orin liikkeelle ja lähestyimme porttia. Reetu hätisti liian lähelle udelleen Tuiskun kauemmaksi ja livahdimme portista ulos. Tuisku kipitti portille ja jäi haikeana katselemaan peräämme. Reetu käveli ensimmäiset pari metriä nätisti vierelläni, mutta kun lähestyimme tammatarhaa, jossa Liinu ja Anna tarhasivat tällä kertaa yhdessä, kun niiden tarhakaverit olivat kesälaitumella, alkoi pieni muotoinen show. Reetu tanssahteli vierelläni ja pörisi, mukamas miehekkäästi.
”Ei ne kuule susta välitä.”, puhelin Reetulle ja kiristin otettani riimunnarusta varmuuden vuoksi.
Pääsimme kumminkin tammojen ohi, jotka eivät paljoakaan välittäneet Reetun esityksestä. Rinon tarhan ohittaessa Reetu pisti korvansa luimuun ja jatkoi tanssahteluaan. Pyöritin vain päätäni ja astelin orini rinnalla reippain askelin. Pääsimme tallinoville, jossa hetken taiteilin oven avaamisen ja levottoman orin kanssa.
”Oles nyt hetki aloillasi.”, tiuskasin harmistuneena, kun ori koitti tunkea turpaansa jo pienestä oven raosta.
Reetu vähän heilutteli päätänsä, ja sen musta harja vain hulmusi. Ori malttoi hetken seistä paikoillaan ja sain oven aukaistua. Pujahdimme sisään talliin ja tuuli tempaisi oven kiinni perässämme. Reetu vähän hätkähti ja otti pienen loikan eteenpäin. Sain pidettyä onneksi riimunnarusta kiinni ja suuntasimme kulkumme orin karsinalle. Sidoin orin kunnolla kiinni ja lähdin hakemaan harjapakkia. Linnea oli jo kerennyt lähteä, mutta Rebekka oli vielä puunaamassa Mörön satulaa. Valittelin naiselle orini käytöstä ja Rebekka koitti ymmärtää minua.
Tiputin kaviokoukun harjapakkiin ja oikaisin selkääni. Reetu oli taas kerran ollut levoton harjaamisen aikana, ja mietin taas monennenko kerran, että mikä tossa orissa mua silloin viehätytti kun ostin sen. No väri, ihanan paksu ja tuuhea harja ja reippaus ratsastaessa olivat minut lumonneet koeratsastuksessa. Ehkä se iän myötä hieman rauhottuisi. Mila oli moneen kertaan rohkaissut, että Reetun emä Essi oli ollut vielä kamalampi.
Nappasin harjapakin käteeni ja lähdin hakemaan orin ratsastusvarusteita. Pohdin pitkään aacheninsuitsien ja kankien välillä, lopulta päädyin ottamaan mustat kanget. Vedin mustan koulusatulan telineestä ja kauhistelin miten likainen satulahuopa olikaan. Vaihdoin sen vielä pikaisesti, ja muistutin itselleni että likainen huopa pitäisi muistaa ottaa kotiin pestäväksi. Karsinassa Reetu meinasi revetä pöksyistään, kun näki, että nyt lähdetään työn tekoon. Sain luiuttaa satulan muutamaan kertaan orin selässä, ennen kuin se asettui paikalleen. Suitsien laitossa sain hetken taistella, kun ori olisi niin kovasti jo halunnut lähteä töihin. Lopulta kaikki remmit oli kumminkin kiinni ja meinasin jo lähteä taluttamaan oria ulos karsinasta. Sitten muistin, etten ollut vielä hakenut itselleni kypärää, joten sidoin orin vielä hetkeksi riimusta kiinni. Reetu jäi kovaan ääneen hirnumaan, kun hain kypäräni satulahuoneen hoitajakaapista.
”Mölyapinako sulla on?”, Rebekka ihmetteli ja oli siistimässä jälkiänsä satulahuoneessa.
”Välillä itsekin ihmettelen minkä risteytyksen Mila mulle oikein möi.”, puhelin takaisin.
Talutin yli virkeän orin maneesiin. Tuuli tempoi puissa ja tämäkös toi oriin vielä lisää intoa. Onneksi Mila oli peruskouluttanut orin siivooksi satulaan noustessa, ja sain kiristettyä satulavyönkin hyvin, vaikka selvästi näki, että ori olisi halunnut jo mennä. Pohkeeni kerkesivät vain hipaisemaan orin mustia kylkiä, kun Reetu asteli jo reippaasti kohti uraa. Tästä minä pidin orissani, niin mukava ratsastettava ja energinen aina töihin lähtiessä. Sen muu sekoilu sai anteeksi tämän myötä. Pitäisi varmaan palkata hevosenhoitaja, joka tekisi aina sen ikävimmän osuuden. ;D Reetu asteli energisesti ja kuunteli apujani moitteettomasti. Alkuverryttelyn jälkeen lähdimme tekemään ravissa seuraavanlaista harjoitusta 10 askelta kevytravia, 10askelta keskiravia keventäen, 5askelta keskiravia istuen ja pysähdys. Ori kuunteli apuni moitteettomasti, mutta ei olisi jaksanut oikein seistä alkuunsa pysähdyksessä. Työstin tehtävää ja tulosta alkoi näkyä. Siirryin tämän jälkeen tekemään avotaivutusta, aina pitkäsivu kerrallaan. Päädyissä tein aina laukkaympyrän, niin että toisessa päädyssä tein keskilaukkaa ja toisessa koottua. Laukka nousi tänään helposti, kun avoa sain työstää paljonkin, että ori malttoi astua jalkojansa hyvin. Alkuunsa taisin kääntää orin päätä liiaksikin avossa, ennen kuin huomasin korjata oman virheeni. Helppohan sitä oli aina syyttää hevosta, jos jokin menee pieleen, jos ei edes huomaa omia virheitään. Onneksi hoksasin tämän liiallisen pään taivuttamisen, ja heti homma lähti luistamaan paremmin, vaikka vieläkin sain tehdä töitä selästä käsin. Laukkaosuudella pääsin kumminkin nauttimaan Reetun ihanista ja tasaisista askelista. Tämän harjoituksen jälkeen siirryimme hetkeksi vielä työstämään pohkeenväistöä ravissa. Ori keskittyi hyvin tehtävälle ja saimme monta todella hyvää suoritusta. Oli ilo ratsastaa pienillä avuilla menevää oria, kun avotaivutus oli ollut hieman kankeaa. Niin ne erilaiset tehtävät vain suoriutuvat erilailla, toinen menee penkin alle ja toisessa päästään loistamaan. Loppuverryttelyksi otimme vielä hetken alkutunnin 10-10-5-pysähdys harjoitusta ja perus irrottelevaa ravia. Nyt Reetu malttoi seistä pysähdyksessä hyvin ja lähti yhtä energisesti liikkeelle kuin alkutunnistakin. Kiitin oria vuolaasti oikein mukavasta tunnista. Laskeuduin selästä alas ja lähdimme maneesilta.
Ulkona ei enää tuullut yhtä paljon, ja Reetukin käveli rinnallani jo aika tyynesti. Tallinovet olivat tällä kertaa auki ja tallissa törmäsimmekin heti Jesseen. Huikkasimme tervehdykset ja talutin Reetun karsinaan. Purin siltä varusteet, ja tuttuuntapaan ori hääri ympäriinsä karsinassa. Suljin karsinan oven ja Reetu kurkotti kaulaansa karsinan oven yli. Satulahuoneessa ei tällä kertaan ollut ketään. Asetin satulan omalle paikalleen ja kävin pesemässä kuolaimet. Tallikäytävällä Jesse talutti Salli hevosensa karsinaan ja Reetu päästi tammalle iloisen hirnauksen. Noukin harjapakista kumisuan ja kovanharjan, ja pujahdin karsinaan. Reetu käveli levottomasti karsinassa, kun tein sille pikaharjauksen. Huokasin ja mietin pitäisikö ori sitoa kiinni, en sitä kumminkaan tehnyt. Tarkistin vielä kertaalleen kaviot ja lähdin viemään oria takaisin tarhaan. Sallin karsinan kohdalla Reetu asteli yli korostuneesti ja naureskelin vain orin käytökselle.
”Meidän pieni diiva.”, huikkasin Jesselle ja pujahdimme talliovista ulos.
Yllättävä tuulen puuska tuiversi puissa, ja Reetu otti tästä vähän itseensä ja otti muutaman raviaskeleen. Rinon, Annan ja Liinun ohi pääsimme kumminkin mitään suurempia esityksiä. Tuisku oli meitä tarhanportilla vastassa, ja mietin oliko ruuna seistä nököttänyt siinä koko ajan. Tuisku väisti kuuliaisesti, kun talutin Reetun sisään tarhaan. Ori otti tarhakaverinsa luimimalla vastaan ja hätisti tämän ensiksi muutamaan kertaan pois, ennen kuin päästi lähelle. Siihen ne sitten jäivät toisiansa sään kohdalta rapsuttamaan, kun minä lähdin. Vilkaisin vielä vesisaavien tilanteen ja tyhjiltähän ne näyttivät. Kävin katsomassa muidenkin tarhojen vesitilanteen ja suurimmassa osassa oli saavit tyhjillään. Kävin kiikuttamassa riimunnarun satulahuoneeseen ja lähdin virittämään vesiletkua. Kävin kaikki tarhat läpi joissa hevosia vielä majaili, ja monissa tuli hevoset juomaan jo täyttö vaiheessa. Annan ja Liinun tarhassa kumpikin tamma kävi katsomassa mitä tein, mutta kumpikaan ei uskaltanut tulla juomaan kun vesiletku lorisi. Reetun ja Tuiskun tarhassa, ruuna tuli ensimmäisenä juomaan, mutta Reetu hätisti tarhakaverinsa pois. Ori ei itse edes juonutkaan, ja marmatin sille sen huonosta käytöksestä. Hätisti siis orin pois ja Tuisku tuli uudemman kerran juomaan. Reetu koitti vielä kerran tulla hätistämään ruunaa, mutta suihkutin sen päälle vettä. Ori jäi loukkaantuneena sivuun murjottamaan. Sain tarhojen vesisaavit täytettyä. Siistin vesiletkun kerälle ja kävin hakemassa satulahuoneesta sen likaisen huovan pesuun.
Ps. 1263 sanaa