|
Post by Mila on May 15, 2016 20:13:46 GMT 2
Laitumet ovat hieman rempallaan talven jäljiltä, joten aika pistää ne sellaiseen kuntoon, että hevoset kehtaa niihin päästää... Apukäsiä tarvitaan tässä "urakassa", joten ilmottaudu alle jos tarjoudut vapaaehtoiseksi orjaksi. Mila tarjoaa ruokaa ja kylmää juomaa (olutta, limukkaa, mehua jne.) kiitokseksi ja lämmittää saunankin tarvittaessa. Päivästä saa kirjoittaa tarinan tynkää (tai piirtää), muttei ole mikään pakko. Pohjatarinan tapaista tulee ennen talkoopäivää... OsallistujatMila Nica Jemina € Jesse Jonna Julia Rosanna Veera € Catherine € Luna
|
|
|
Post by Mila on May 31, 2016 18:27:35 GMT 2
Latvalaho tallinomistaja unohtanut tän ihan kokonaan. Kertokaapa omin sanoin mitä talkoopäivänä sattui. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ei pilven hattaraakaan näkynyt ja tuulenvirettäkään ei saatu hetkeksi viilentämään menoa. Olen jakanut osallistujat ns. ryhmiin. "Milan" porukka remppaa laidunta nro. 1, "Jessen" laidunta kaksi ja "Rosannan" sakki saa laittaa kolmatta laidunta kuntoon. Laitumet kaipaavat pääosin maalipintaa sekä uusia nauloja... Muistakaa ottaa juomapullot mukaan!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 31, 2016 20:09:21 GMT 2
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Laiduntalkoo porukka lojui epämääräisesti tallin edustalla ja odotti, että Mila saapuisi kertomaan päivän tehtäviä. Pian nainen saapuikin Crowley ja Wiennan saattelemana tallista. Wienna tuli vaatimaan rapsutuksia kaikilta tallilaisilta vuodon perää, mutta ei viihtynyt kenenkään luona kovinkaan pitkään. Mico liittyi myös kohta jostakin joukkomme. "Nonni, olen ajatellut että jakaudumme ryhmiin.", Mila aloitti, kun oli saanut kaikkien huomion ja jatkoi saman tien :- "Itseasiassa olen jakanut jo meidät ryhmiin." Muutama epämääräinen murahdus kuului hoitajien suusta, kun oltiin luutu että itse päästään päättämään ryhmät. Milan jaettua ryhmät suuntasimme kukin omalle laidunosiolle mukanamme isokasa maalipurkkeja, nauloja ja vasaroita. Rosanna varmisti meiltä moneen kertaa, että juotavaa oli mukana, kun oli niin kuumapäivä.
Lähestyimme kolmos laidunta iloiseen ääneen pölöttäen ja kaukaa katsottuna laidun näytti olevan hyvässä kunnossa. Karu totuus paljastui, kun lähdimme kiertämään laidunta ympäri. Hirvet olivat tainneet rymytä yhdestä kohdasta laudat alas, joten uusien lautojen hakuun lähtivät minä ja Luna. "Painaapas nämä kamalasti.", valittelin, kun olimme jo lähestymässä laidunta. Onneksi olin pukenut jo shortsit ja topin päälle, kun aurinko paistoi niin kuumana. Saimme uudet laudat hakattua paikoilleen ja pääsimme maalaamaan aitaa ulkopuolelta uuteen uskoon. Lopputulokseen piti olla ihan tyytyväinen, vaikka maaliloppuikin viimeiseltä 10metriltä. Onneksi tämä osio ei näkynyt mihinkään muualle kuin metsään päin.
|
|
|
Post by Catherine on Jun 3, 2016 14:10:35 GMT 2
Ohjeet saatuamme aloimme keräämään tavarat kasaan. Minä ja Rosanna otimme ylimääräiset vesipullot, jos jollakulla meistä olisi loppunut vesi kesken. Rosanna kun jatkuvasti muistutteli nesteytyksen tärkeydestä, tosin sarkasmi oli erittäin läsnä. Nappasimme tallipihalta myös maalipurkit pensseleineen matkaan, Luna ja Veera taas ottivat naulat ja muutaman laudanpätkän. Kun kaikki tarvittava oli matkassa, lähdimme yhtenä lössinä kohti kolmatta laidunta. "Laittaisko joku musiikkii?" Veera hihkaisi. "Mää hoidan", vastasin ja näpyttelin samalta seisomalta puhelimeni pääsykoodin laittaakseni jonkun soittolistan pyörimään.
Tarkastimme yhdessä laitumen kunnon, joka näytti olevan melko hyvässä kunnossa. Yhdessä, noin parin metrin kohdassa laudat olivat kiittäneet ja kuitanneet räsähtäen maahan. Muuten laidun oli mallikkaassa kunnossa. Luna ja Veera lähtivät naulaamaan lautoja paikalleen, kun taas minä ja Rosanna otimme pensselit käsiimme ja aloimme maalaamaan aitausta.
Tuntien uurastuksen jälkeen olimme kaikki todella väsyneitä, vaatteet täynnä maalitahroja ja nälkäisiä. Laidun oli kuitenkin valmis ja nyt sinne veisi oikein mielellään hevosia laiduntamaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2016 17:08:07 GMT 2
- Eiköhän lähetä sitten hommiin, tytöt! Hei, älkää viitsikö näyttää tuollaista naamaa! Mila höpisi. - Mutta kun täällä on niin kuuma! Nica henkäisi. - En tajua teitä, aurinkohan paistaa täydeltä taivaalta, eikä sada! Mila katsoi meitä ymmyrkäisiä. - No sehän tässä onkin se ongelma..., mutisin samalla kun heitin jo valmiiksi hikisen lippiksen päähäni.
Meidän oli määrä kunnostaa laidun 1 Milan ja Nican kanssa ja kaksi muuta ryhmää kunnostaisivat kaksi muuta. Mila sanoi käyvänsä naulakierroksen, toisinsanoen katsomassa, että tarvitseeko liitoksiin laittaa uusia nauloja ja tarvittaessa vaihtaa ne. Minut ja Nican hän jätti valkoisten maalipurkkien kanssa läträämään. Aloimme kumpikin sutimaan uutta väriä kuluneen vanhan päälle sujuvaan tahtiin. Ujosti höpisimme niitänäitä, kunnes Milan tullessa olimme jo hyvässä vauhdissa vitsinkerronnassa. - Siis ei oo totta, tännehän läkähtyy! Mila vinkaisi. - No sitä me tarkotettiin! Pilvetön taivas plus porottava aurinko plus ei tuulta ei kuullosta ikinä hyvältä työskentelysäältä, saa hankittua ittelensä vaan auringonpistoksen tai jopa lämpöhalvauksen tai jotain..., tilitin puuskuttavalle tallinomistajalle. - No mut, juo täst ja sit jatketaa, nii saadaan tää joskus valmiikski! Nica sanoi tarjoten puolillaan olevaa juomapulloaan Milalle. - Joo, niin täytyy jatkaa, koska muutkin näyttävät painavan hommia kovaan tahtiin. Eihän me voida jäädä jälkeen tytöt, eihän?! Mila innostui kannustamaan. -Kyllä me saadaan tää ihan hetkessä loppuun maalattuAAAAAAAA!!! Yhtäkkiä Mila kompastuu maalipurkkiin ja lentää juuri maalattua aitaa vasten. Ylösnoustessa purskahdamme kumpikin Nican kanssa huutonauruun, sillä Milan vartaloa somisti vitivalkoiset, hieman suttuiset, mutta selkeät viivat. Muitten laitumien kimpussa työskentelevät kääntävät katseensa ykköslaitumelle ja jäävät nauramaan ja osoittelemaan. Mila sen sijaan lähtee kipittämään rivakkaa tahtia kohti tallia ja suihkuja.
Myöhemmin kaikkien saatua kunnostusurakka päätökseen jotkut jäivät ottamaan Jessen laittamaa kylmää mehua ja pakastepullaa ammottaviin vatsoihinsa. - Sun nenässä on maalia, Nica hörähti. - Nii sunki korvassa, huomasin nauraen. - Mitä ihmettä, miten se on sinne joutunu? - Ykköslaitumen tunarit, hihitin.
|
|