13. toukokuuta, PERJANTAI
Tänään Vaahterapolussa alkoi vuokrausviikonloppu. Olin jo ihan kokonaan unohtanut sen, kunnes satuin katsomaan jonkun Vaahtislaisen snäppiä ja kyseinen henkilö oli laittanut kuvan vuokrattavansa kanssa. Muistaessani asian kiirehdin äkkiä pyörällä tallille, ja suuntasin suoraan pihatolle. Kello oli reippaasti yli kuuden, joten tänään päätin vain kävelyttää Tohvelia vähäsen. Olikin kiva päästä pitkästä aikaa tallin toisen ilkikurisen ruunan kanssa touhuamaan, vaikka jotkut tuntuikin ihmettelevän miten näitä kiukkuilevia poneja jaksoin. Nii'in, sen kun tietäisin itsekin...
Eetu oli kerrankin innoissaan nähdessään minut, ja tuli pusuteltavaksi portille.
- Tosi ihanaa Eetu, et tuut heti suosiolla tähä ku en ota sua. Mun pitäs pyydystää toi sun sieluntoveri, Tohveli, sepustin rapsutellessani kuraista shettistä.
Hetken päästä lähdin suuntaamaan askeleitani kohti rautiaanpäistärikköä ruunaa. Ensin poni söi kaikessa rauhassa päiväheinien rippeitä, kunnes tajusi mun olevan hakemassa juuri sitä. Silloin se otti jalat alleensa ja lähti pukkilaukalla aitauksen toiseen päähän.
- Tohvu, älä viiti! puuskahdin ja otin kokeeksi maasta vähän heinää. Se ei tepsinyt, mutta kun kävin aitauksen reunalta hakemassa kasvamaan alkanutta vihreää, tuli koko lauma innosta pöristen luokseni. Annoin ruohot kuitenkin äkkiä puoliksi Tohvelille ja Eetulle, samalla napaten vuokrattavani päitsistä. Poistuimme kohti tallia, ennen kuin koko pihattojengi hyppisi innoissaan päälleni.
Talutettaessa ei todellakaan ollut mennyt putkeen, vaan herra päätti pistää shown pihan poikki juoksevasta Pirskatista. Ruohohurmioon joutunut Tohveli koetti myös koko ajan nykiä tallin nurkille syömään, mutta vihdoin pääsimme talliin. Tallissa pesari oli sopivasti tyhjänä, joten vein ruunan siihen. Hain Tohvelin pakin ja aloin harjata ruskeahkoa karvaa. Pari kertaa poni yritti napata hihansuusta, kunnes rauhoittui ja möllötti vain paikoillaan. Harjatessa meni noin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen putsasin kaviot. Tohveli nyki kaviotaan pariin otteeseen, muttei saanut irroitettua jalkaansa otteestani.
Hoidon jälkeen kiinnitin riimunarun päitsiin ja lähdimme ulkoilmaan. Vaikka kello oli lähellä seitsemää illalla, oli ulkona tosi kesäinen ilma. Ruuna oli taas vilkkaasti liikkeellä, joten sain todenteolla katsoa ettei kuriton kakara päässyt minne sattuu. Taluttelin herraa kentällä ihan rauhassa, ja pikku hiljaa Tohvelikin alkoi rauhoittua. Se löntysteli rauhallisesti vierelläni ja pärskähti välillä.
Vaan rauha ei kestänyt kauaa. Mico juoksi häntä vispaten luoksemme jostain rämeiköstä, ja Tohveli
valesäikkyi koiraa. Se pisti menemään niin yllättäen, etten mitenkään voinut saada pidettyä otetta riimunarusta.
- Tohveli! Mico! huusin ruunan painellessa koiraa karkuun häntä putkella. Aikana rääyttyäni Mico päätti olla kunnon piski ja palasi luokseni läähättäen. Se istuutui jalkojeni juureen ja katsoi silmät suurina, "teinkö jotain väärää?!". Huokaisten katsoin tilastoponin mellastusta, kunnes se tallusti kentän laitaan syömään ruohoa. Lähdin päättäväisesti kulkeutumaan ruunan luo - nyt se ei kyllä lähtisi karkuun!
Toisin kävi. Juoksin Tohvelin perässä ainakin varttitunnin, jonka jälkeen oli vielä pakko jäädä kävelyttelemään toiseksi vartiksi kun herra oli niin hikinen riehumisesta. Itselläkin otti kieltämättä kunnon päälle.. Palasimme talliin ja tarkistin jalat vammojen varalta. Onneksi mitään ei sattunut, ja palautin ruunan pihattoon syömään iltaheiniä.
- Ootpas sä iltasella liikkeellä! Stina ihmetteli jakaessaan heiniä.
- Joo, en eka muistanu tätä ja sit Tohveli ei iha ollu yhteistyöhalusel pääl.
- Noo, sitä on liikkeellä heppojen kanssa. Eikä pidä unohtaa, et tänään on vieläpä 13. päivä ja perjantai! nainen naurahti viskatessaan vielä pihattoon nakkaamalleni Tohvelille heiniä.
- Jep. Moikka! huikkasin ja lähdin kohti pyörääni. Huomenna luvassa olisi kouluilua!
14. toukokuuta, LAUANTAI
Tänään päätin mennä heti aikaisin ratsastamaan Tohvelilla. Kieltämättä vähän jännitti, kun olihan siitä taas aikaa kun ruunan selkään olin viimeksi kavunnut. Tallilla oli pari muutakin vuokraajaa, näin muunmuassa kentällä Julian ja Sammyn. Astellessani pihatolle huomasin pihattojengin vielä nuokkuvan aivan silmät ristissä, vaikka kello läheni kahtatoista. Tällä kertaa Eetu ei tullut luokseni haliteltavaksi, liekö Roosa jo touhuillut ponipalleron kanssa.
Olin samantien ovela ja lähestyin Tohvelia herkkupalan kanssa. Kerran se otti lähdöt juuri kun olin saamassa kiinni, mutta viimein herkut karisti villiponin luonteen. Talutin tilastoponin kohti Vaahtiksen ratsastuskoulupuolta, ja sain taas komentaa herraa vähänväliä.
Vein Tohvelin pesariin ja aloin jälleen harjata vähän kuraantunutta karvaa. Ensin poni kuopi maata ja koetti näykkiä, mutta malttoi sitten mielensä ja oli lähes kiltti poni. Harjauksen jälkeen putsasin kaviot ja laitoin etujalkoihin jännesuojat. Hakiessani satulan ei ruunan ilme näyttänyt kovinkaan suopealta, ja ohitse kulkiessani yritti se napata kiinni.
- Tohvu, oo nätisti! komensin laskiessani satulan selkään. Poni alkoi nyökytellä päällään niin että ketjut helisivät, mutta pieni ärähdys sai sen lopettamaan pelleilynsä. Lopuksi änkäsin kuolaimet suuhun ja martingaalin päälle, sekä itselleni kamppeet. Sen jälkeen suuntasimme kentälle, sillä ulkona oli ihana ilma.
Pääsin kepoisasti selkään, ja kerkesin jopa vähän ihmetellä kun ratsu allani ei lähtenyt Eetun tavoin kipittämään ravissa eteenpäin. Oikeastaan, nyt tilanne oli päinvastoin. Tohveli ei liikkunut silloinkaan, kun minä olisin jo ollut valmis.
- Huhuu, poni? Liikkeelle! puuskahdin ja käytin kerta toisen jälkeen pohkeita. Lopulta kun näppäisin raipalla pohkeen taakse, sain ruunan liikkeelle. Silloinkin se oooikein hitaasti askelsi uraa pitkin korvat luimussa. Iloinen poni.
Alkukäyntien jälkeen aloitin tekemällä paljon voltteja, joita sitten isontelin ja suurentelin. Ruuna oli aika paljon ulkoapujani vastaan, mutta jotenkin sain herraa aika-ajoittain kuulolle. Tein käyntityöskentelyä itseasiassa aika pitkään, vaihdoin kertaalleen suuntaakin ja treenailin samoja juttuja. Raviin siirtyessäni oli allani suhtkoht tottelevainen, mutta jopa vähän laiska poni.. Tohveli löntysteli hännällään huiskien, mutta pari temmonlisäystä sai lisäruutia menoomme. Treenailin ravissakin ympyröiden kokojen muuntelua, ja koetin asettaa Tohvelia kunnolla.
Päätin nostaa ensimmäisen laukan raviympyrän jälkeen ja tehdä saman kuvion laukatessa. Ainahan sitä saa kaikenlaista päättää, mutta suunnitelmien mukaan ei menty. Raviympyrä oli ihan ok, tosin virkistynyt ratsuni taisi tietää että kohta laukkaamme ja näinollen oli vähän tottelematon. Nostin silti laukan, ja Tohveli ryntäsikin ympyrältäni pois pää alhaalla villisti pukitellen. Siinä pysyin kyllä kyydissä, oli Eetu mulle jotain rodeotaitoja opettanut. Sain onneksi nykäistyä ruunan pään ylös ja pysyin kyydissä.
- Tuhma, murahdin ja käskin ilkikurisen ratsuni peruuttaa pari askelta. Pian kokeilin raviympyrän jälkeen nostaa uudelleen laukkaa, tällä kertaa varautuneempana. Nyt homma jopa toimi, ja tein parit nostot toiseenkin suuntaan. Lopuksi päätin ratsastaa vielä jonkunnäköistä tehtävää.
Ensin tekisin päätyyn käyntivoltin, sitten raviympyrän ja lopuksi nostaisin laukan ja laukkaisin pitkälle sivulle, missä sitten tekisin vielä keskiympyrän. Ei mitenkään vaativa homma, mutta meillä oli ollut yhteistyön hakeminen muutenkin vähän kiven takana tänään.
Käyntivoltti sujui aina kivasti, ja Tohvu pyöristyi jopa hiukan niskastaan. Raviinsiirtyminen oli pikkuisen hätiköity, päätin jäädä perusistuntaan. Eetun askeliin tottuneena se ei juurikaan aiheuttanut ongelmaa. Ympyrän jälkeen topakoiduin ja nostin laukankin, Tohveli oli kiltti poni ja pärskähti laukatessaan kulman läpi. Keskiympyrällä se sai pikkuisen hepulin ja päästi pukituksen, mutta rauhoittui pidätteillä. Toistin samaa tehtävää pariin otteeseen, kunnes loppuravailin ja löysytin sitten pitkät ohjat kävellessämme.
Tallissa Roosa oli tuonut Eetun pesarille, joten vein vuokrattavani käytävälle. Nopeasti hoitsuani tervehdittyäni purin Tohvelilta varusteet ja vein ne siistittyäni paikoillensa. Ruuna ei ollut ollenkaan hikinen, joten vein sen suoraa päätä pihattoon muiden ponien luo. Juttelin vielä hetken Roosan kanssa niitänäitä pusutellessani shettistä, jonka jälkeen suuntasin kotiin kokeisiin lukemaan. Huomiselle olin suunnitellut estetreenit, saisipa nähdä miten menisi...
15. toukokuuta, SUNNUNTAI
Tallille saapuessani menin ensimmäiseksi kantamaan maneesiin esteitä. Jep, ikävä kyllä maneesiin sillä tälle päivälle oli päättänyt iskeä sadesää. Joka tapauksessa, päätin pitää hyppelyt rentoina ja helppoina, joten kasasin tosi helppoja esteitä. Laine pitkälle sivulle, sarja sitä vastakkaiselle sivulle. Halkaisijalle kyhäsin kavaletin. Laitoin kaikki puomit maahan, ja löntystin hakemaan Tohvelia sisälle.
Normaali poni olisi juossut jo vastaan, kun sade piiskasi maata mutta ehei. Pihattoponit, heillä on suoja ja vaikkei olisikaan niin kyllähän tuollaiset karvapallerot sateesta huolimatta ulkona viihtyy. Jouduin tunkemaan ponien seuraksi katokseen, ja vielä sieläkin Tohvu aiheutti hämminkiä ja kinastelua pujotellessaan muiden seassa mua karkuun.
- Tohveli! Älä viiti. Nyt tänne! ärähdin kävellessäni luimukorvan perässä. Aikamme tapeltuamme Eetu hermostui lajitoverinsa levottomaan pyörintään ja oli näykkäistä Tohvelia pepusta, jolloin ruuna koki parhaammaksi lopettaa pelleilyn. Sain vihdoin ja viimein herran vietyä talliin.
Tallissa varustin litimärän ponin ja koetin vähän kuivatella pyyhkeen avulla. Se oli muuten tosi pelottava Tohvun mielestä, ja se koetti väistellä minua parhaansa mukaan. Noin 20 minuutin kuluttua pääsimme maneesiin, jossa ei onneksi ollut ketään muuta - muut vissiin olivat jättäneet vuokriksien kanssa puuhailun myöhemmäksi.
Hyppäsin selkään ja siinä taas ensimmäiset viisi minuuttia tappelimme siitä, pitikö uralle mennä vai ei. Alkukäyntien aikana Tohveli otti pari kertaa lähdöt, kun sateen ääni oli niiiin kammottava. Aloittelin ratsastuksen tulemalla käyntipuomeja. Poni kolautteli huolimattomasti jalkojaan, mutta pieni raipalla terästys auttoi ja ratsuni asteli kiltisti ylitse. Ravissa hain temmon kuntoon ja pyörittelin ympyröitä. Taisimpa pari kertaa ylittää ne samaiset puomitkin, ja Tohveli tuli tosi kivasti! Laukassa hain uraa pitkin kevyttä istuntaa, herra otti innostuneena parit lähdöt eikä pukeiltakaan säästytty. Pysyin kuitenkin tasapainoisesti selässä.
Välikäynnit teimme maastakäsin, kun minä korotin puomit ristikoiksi. Ruuna sai kunnian lönkytellä perässäni, jotta sen lihakset pysyisivät samalla vetreinä. Kun ristikot oli kasassa, hyppäsin uudelleen selkään ja aloitin hyppäämisen.
Ensimmäiseksi lähdin loikkaamaan halkaisijalla olevaa kavalettia. Milloinkas sitä ratsastuksen eka loikka onnistuisi, nytkin Tohvu ravasi ensin hitaasti, laski päätään alemmas ja pysähtyi esteen eteen. Pakotin ruunan käynnissä pienen ylityksen yli ja lähdin uuteen yritykseen temmokkaammin. Nyt pääsimme yli, ja täytyy kyllä sanoa että Tohvelilla oli yllättävän erilainen hyppytyyli kuin hoitsullani. Tulin saman vielä pari kertaa, jonka jälkeen lähdin jatkamaan kavaletilta sarjalle. Ensin tein liian jyrkän käännöksen ja en saanut suoristettua, joten Tohveli lähti huonosta kohtaa hyppyyn. En saanut b - osallekaan enää menoa haltuun, ja hyppy lähti pohjasta. Päätin tulla pelkän sarjan ilman kavalettia, jolloin homma sujui paljon paremmin.
Tulin seuraavaksi laineen yksittäisenä. Tohveli tuli noin 30 sentin laineen hyvin, mutta jatkaessani suoraan sarjalle pisti se toiselle osalle liinat kiinni. Kuumissan tulin saman jutun uudestaan, tällä kertaa skarpimpana ja pohkeet kiinni. Pääsimme yli ja taputin ruunaa kiitokseksi.
Hyppäsin esteitä vielä sekalaisessa järjestyksessä, jonka jälkeen laskeuduin selästä nostaakseni esteitä. Laitoin kaikki paitsi sarjan ensimmäisen pystyn 50 senttiin, sarjan eka osa oli ainoa 40 senttinen. Lähdin ratsastamaan esteitä seuraavanlaisena pikkuratana: laine, kavaletti ja sarja.
Lainetta Tohveli jäi jotenkin kyttäämään, vaikkei aiemmin ollut sitä tehnyt. Tulin siis radan heti alusta, ja nyt kannustaessani paremmin meni hyvin. Ulkoavut oli töissä meidän kääntyessä kavaletille, jolla Tohvu jopa vaihtoi laukan! Sarjalle tuli ihan ok hypyt, mitä nyt jälkimmäiselle osalle tuli pieni ja turha varmistusaskel. Tulin radan myös toistekin päin, muuten meni kivasti paitsi nyt laukka ei vaihtunut kavaletillä. Oli aika lopetella hyppely, ja ratsuni sai taas löntystää perässäni kasatessani esteet pois.
Tallissa taas tavanomaisesti purin varusteet pois, tällä kertaa Tohvelillekin oli tainnut tulla kuuma. Kun varusteet oli paikoillaan, annoin ruunalle herkun palkinnoksi hienosta hyppelystä. Talutin väsyneen oloisen herran pihattoon syömään päiväheiniä, ja huomasin Eetunkin jo ruokailemassa. Nyt oli vuokrausviikonloppu ohi, enkä kyllä ongelmista huolimatta katunut Tohvelin valitsemista. Nyt vaan olisi kyllä hetken aikaa Tohvu-kiintiö täynnä!