|
Post by Mila on Mar 26, 2016 20:34:19 GMT 2
M.L. ÄRRÄPÄÄ JÄTKÄ
Suomenhevonen, ruuna
Hoitaja: Becca (maaliskuu 2016 ->)
|
|
Becca
Hyvän päivän tuttu
Avatar © Aleksi
Posts: 10
Hoitohevonen: Jätkä
Ikä: 21
|
Post by Becca on May 3, 2016 13:55:02 GMT 2
Becca Tuntui oudolta olla taas näin lyhyt. Olin vetänyt todella pitkästä aikaa marjapuuron väriset Hai-kumisaappaat jalkaan, ja muistin vasta nyt kuinka pätkä ihmisentynkä oikeasti olinkaan. En tuntenut itseäni kovinkaan itsevarmaksi ilman korkokenkiä, mutta mitä väliä sillä olisi - tuskinpa kukaan heppatyttö nyt musta kovinkaan paljoa välittäisi. “I got my ticket for the long ‘way round, two bottle ‘a whiskey for the way. And I sure would like some sweet company, and I’m leaving tomorrow wha-do-ya say?”, lauloin itsekseni yrittäen pitää reipasta tahtia yllä, vaikka kumpparit olivatkin uponneet jo syvälle parkkipaikan vieressä olevaan liejuun. Punainen tallirakennus odotti jo melko lähellä edessä, enkä voinut kieltää että pieni jännitys kirpisteli jo vatsanpohjassani. Löytäisinköhän mä edes oikeaa sisäänkäyntiä, vai päätyisinkö mä jonnekin ihan väärään paikkaan? Lopetin laulamisen ja katselin varovasti ympärilleni. Pitäisiköhän mennä sisään?
Rebekka Työnsin lannalla lapattuja kottikärryjä vauhdilla ulos tuntsaripuolelta, ja melkein törmäsin pihalla seisovaan nuoreen naiseen. "Ai moi! Sori, mä en nähny sua yhtään, ja piti ottaa vähän vauhtia että pääsin ton kynnyksen yli", selitin ja osoitin aivan kukkuroillaan olevia kottareita, jotka painoivat jo jonkin verran. "Ootko sä tulossa tunnille?"
Becca Säikähdin aika tavalla, kun itseäni nuorempi tyttö tuli takaani kottikärryjen kanssa. Nostin katseeni punahiuksiseen tyttöön ja hymyilin tälle leveästi. "En oikeastaan, oon ekaa kertaa tallilla. Oon Jätkän uusi hoitaja, joten mun varmaan pitäis etsiä Mila tai jotain.. En oikein tunne vielä paikkoja", selitin ja katselin ympärilleni. Tallipihalta näkyi aikalailla kaikkialle: kenttä, maneesi, metsän laitaa, pihatto ja useita tarhoja.
Rebekka "Mä voin näyttää paikkoja, Mila on kait talossaan kahvilla tai jotain, ja mä voinkin tässä sit päästä pois karsinoiden putsauksesta", virnistin ovelana. "Mä oon muutes Rebekka, hoidan Rinoa ja sit mul on kanssa Mörkö-heppa täällä", selitin ja kippasin lannat lantalaan.
Becca "Ai kiitos, ja mä oon tosiaan Becca", hymyilin Rebekalle. Olin onnellinen että mut tultiin heti pelastamaan siltä kohtalolta että eksyisin tai päätyisin väärään rakennukseen. "Aoitetaanko vaikka tallista? Haluaisin ihan ekaks käydä moikkaamassa Jätkää, jos sulle ei oo siitä haittaa", hymyilin ja vilkuilin tarhoille päin. "Vai tiedätkö että onko se ulkona?"
Rebekka "No sit me ollaan melkein kaimat!" virnistin ja laitoin tavarat paikoilleen. "Jätkä on pihalla, se ei kai mee tänään ulos, niin me voidaan sit alottaa vaikka sieltä", totesin, ja lähdin kävelemään kohti tarhoja, selitellen niitä näitä ("tuolla on Milan talo, ei kannata mennä lähelle, sieltä saattaa tulla aaveita").
Becca Rebekka vaikutti melko mukiinmenevältä tyypiltä, ja tiesi selvästi paljon Vaahterapolusta. Lampsin tytön vieressä tarhoille, ja kuuntelin kun tämä selitti kaikkea talliin liittyvää. "Sä oot varmaan käynyt jo melko pitkään täällä", arvelin hymyillen ja tähyilin tarhoille. Jätkä näytti olevan yhdissä kauimmaisista tarhoista.
Rebekka "Joo, kesällä tulee kolme vuotta täyteen", hymyilin, ja osoittelin sitten eri hevosia, nimeten niitä samalla. "...ja tuolla onkin sitten Jätkä, ja sen kanssa on Tuikku ja Ulla, Ulla on se harmaa." Päästin Becan tutustumaan hoitohevoseensa. Rino ja Anna viereisessä tarhassa lompsivat luokseni selkeästi heinän tai muiden herkkujen toivossa, ja Rino jopa hörisi. "Hei Rimppis, juu moi vaan, kohta pääset sisälle.." puhelin ruunalle, ja käänsin katseeni Beccaan viereisessä tarhassa.
Becca Jätkä oli söpö. Toisaalta muhun verrattuna melko iso, mutta en ihme kyllä pelännyt otusta. Miksi edes pelkäisin hevosta? Naurahdin ajatuksilleni ja astelin lähemmäs Jätkää - uutta hoitohevostani. "Hi sweetheart..", mumisin hiljaa ja vilkaisin taakseni. Rebekka oli jäänyt taaemmaks. Harmaa tamma, jonka Rebekka oli nimennyt Ullaksi, tuli hitaasti löntystellen ihmettelemään mua. "Heippa vaan sullekin", jatkoin hymyillen samalla, kun annoin Jätkän haistella kättäni. Oli se kyllä suloinen.
Rebekka Jätin Rinon rauhaan ja talsin kohti suokkijoukon tarhaa, jossa Becca tervehti parhaillaan hevosia. Kun hän saapui sieltä portille, virnistin ja miltei kaappasin tuon mukaani, kertoen että menisimme tutustumaan heppoihin. Kierrätinkin Becan tarhojen ympäri, selitellen aina välillä jotain siistiä pikkufaktaa hevosista ("oikeesti tolla Hukkiksella on varmaan miljoona jälkeläistä") niiden nimien lisäksi. Pysäytin esittelykierrokseni Mörön ja sen jengin tarhalle. "Toi voikko tuolla, öö, se jolla on vaaleensininen loimi, on mun heppa, Mörkö. Mörkylillä on my little pony -sadeloimi, koska Mörkö on spesiaali." Suljin suuni, sillä ei Beccaa varmaan kiinnostanut Mörön ongelmat. Ja myös siksi, että puhelimeni soi. "Moi? Ei Lispe nyt ei oo hyvä aika, en voi vahtii lastas, ei nyt on vähä huono hetki, soitan sulle sit ku peto on irti, juu hei, pus", lopetin lyhyen puheluni, ja pahoittelin hieman Becalle. "Joo se oli mun kaveri, se kai tarvitsi lapsenvahtia viikonlopuks tai jotain", päätin jättää kertomatta sen, että tämä kaveri oli saman ikäinen kuin minä, sillä sitä faktaa ei aina katsottu hyvällä. "Mutta jos mentäis kattoo tallia sit?"
Becca Rebekalle tuli yhtäkkiä puhelu, jonka aikana mä ihastelin naureskellen Mörön My Little Pony - loimea. Rebekka kuitenkin lopetti puhelun nopeasti ja pahoitteli ystävänsä keskeytyksestä. "Ei haittaa", virnistin punatukalle, kun lähdimme kävelemään kauemmaksi tarhoista. "Minne mennään seuraavaksi?"
Rebekka "Jos mentäis päätalli ekaks, sit vaikka pihatto ja pikkutalli", hymyilin ja kurvasin talliin. "Tässä on tuntsaripuoli, ja silleen, tossa on pesuboksi, sit tästä ovesta kun meet niin pääset satulahuoneeseen", selittelin ja avasinkin oven satulahuoneeseen. "Sit tosta kun meet niin pääset taukohuoneeseen, siellä on sohvia ja keittiö ja sen sellasta. Paras paikka löytää laiskottelevia talliorjia apukäsiks", virnistin.
Becca Menimme ensimmäisenä talliin, jossa Rebekka kierrätti mua näyttämässä paikkoja. Talli tuntui pitkästä aikaa omituisen vieraalta mestalta, mutta hevosen tuoksu oli yhä kirkkaasti mielessä ja enköhän mä pian tottuisi. "Missä täällä on Jätkän karsina?", keksin kysyä Rebekan infoamisen lomassa. Taisin pitää tytöstä ihan oikeasti - sellainen rento, eikä yhtään vakava.
Rebekka Minun piti pysähtyä miettimään hetkeksi. "Aa nii totta! Jätkä on tosiaan siirtotallissa, me voidaan mennä sinne seuraavaks", hymyilin ja avasin oven yksäripuolelle. "Täällä tosiaan on yksityisiä, Mörkö hengailee tossa jos tulee jotain kysyttävää. Ohjasin Becan siirtotallin puolelle, ja myönsinkin etten hirveästi täällä pyörinyt. "Kaikki näiden ja pihattolaisten kamat on tuolla päätallissa, ja siellä kans hoidetaan aina noi tunneille menevät hepat. Ei sun kyllä tartte Jätkää raahata sinne asti aina kun hoidat sen, mutta tuntilaiset laittaa siellä, että Helena voi olla oikein varma kamoista ja syynätä millintarkasti kaikki tavarat. Ei vais, mutta siis nii.."
Becca "Niin siis.. Juu. Enköhän mä selvii", hymyilin kiitollisena Rebekalle. "Tuntuu kyllä oudon vieraalta - siis tää talli, hevoset ja kaikki siihen liittyvät asiat. Hoidin yhtä hevosta vielä neljä vuotta sitten, joten mulla kestää varmaan totutteleminen tallin arkeen ja hevosen hoitamiseen." Mä katselin ohikulkevaa tyttötrioa ja hymyilin heille pienesti. Ja vielä tallilaisetkin. Toivoin, että sopisin edes jollainlailla joukkoon.
Rebekka "Tässä tais ollakki kaikki, maneesi ja kenttä näkyy tuolla, niitä ei tartte varmaan tarkemmin esitellä?" hymyilin. "Oliko sulla jotain mitä haluaisit tehä? Mun pitää vielä siivota vähän tuntiheppojen karsinoita, ja sit täältä siirtotallista kaikki. Lupasin tuurata Stinaa, ku sillä oli jotain menoa. Saan siitä kans helpotusta Mörön tallivuokraan jos teen oikein paljon hommia", selitin. "Sen Jätkän voi varmaan hakea sisälle, jos haluat harjailla sitä tai jotain."
Becca "Joo ei tarvii. Voisin auttaa sua tuossa boksien putsaamisessa vähän niinku vastapalveluksena, mutta jos käyn hakee sen Jätkän ekaks ja harjaan sen?", ehdotin.
Rebekka: "No ihan miten tahdot, mutta ei tartte auttaa, ei siinä kestä kauaa. Mutta jos välttämättä tahdot, niin mikäs siinä", virnistin. "Joo, käy vaan, mä siivoon noi pari tuolta päätallista ja tuun sit tänne?" hymyilin, ja lähdin jo päätallia kohti.
Becca: Nappasin lähtiessäni Jätkän karsinan edustalta sen riimun ja riimunnarun, jonka jälkeen lähdin kävelemään takaisin samoja reittejä kuin olimme Rebekan kanssa tulleetkin. Talli tuntui isolta ja sokkeloiselta, mutta pidin silti reippaan hymyn kasvoillani ja kävelin tallikäytäviä pitkin kuin en olisi muuta koskaan tehnytkään. Muutama tuntilainen tapitti mua uteliaasti silmiin, ja tervehdin heitä pirteällä äänellä. Ulos selvittyäni harpoin Jätkän tarhalle, jossa Ulla ja joku-toinen-hevonen-jonka-nimeä-en-muistanut, tulivat minua heti vastaan. "No hei vaan, mutta mä kyllä tulin hakemaan Jätkää enkä teitä..", mutisin ja pujahdin Ullan kaulan ali hakemaan hoitohevostani. Ruuna tallustella verkkaisesti luokseni kun ilmestyin sen tarhakavereiden takaa. "Tulehan, pääset mun harjattavaksi", jatkoin ääneen ja rapsuteltuani suomenhevosta hetken, laitoin sille riimun ja riimunnarun päähän. "Ei kun menoksi sitten."
Rebekka Becca lähti Jätkän luokse, ja itse suuntasin päätalliin siivoamaan loput kolme karsinaa. Loppujen lopuksi jouduin siivoamaan vain yhden, sillä vielä likaisten karsinoiden hoitajat saapuivatkin sopivasti siihen. Tyhjensin kottikärryni ja raahasin ne siirtotalliin, jossa kävin heti toimeen Jätkän karsinalla. Ruuna saapui Becan kanssa juuri kun olin miltei valmis (Jätkä oli yllättävän siisti heppu), joten päästin heidät sisälle. "Karsinanne, söör."
Becca "Kiitos, arvon alamaiseni", naureskelin taluttaessani Jätkän puhdistettuun karsinaan. "Käyhän vielä hakemassa harjapakki minulle." Rebekka ei ehtinyt sanoa mitään, mutta korjasin silti lausahdukseni. En tietenkään halunnut että kukaan luulisi mun käskyttävän muita tallilaisia. "No vitsi vitsi", virnistin ja suljin Jätkän karsinanoven. "Kipaisen nopeesti hakemassa", jatkoin ja lähdin jo satulahuoneen suuntaan.
Rebekka Minä tyydyin vain virnistelemään ja siirtymään seuraavan karsinan kimppuun kun Becca lähti hakemaan Jätkän harjoja. Tuon palatessa tuskastelin vieläkin Tujun karsinan kanssa, sillä ruuna oli päättänyt kakkia ainakin kolmen hevosen verran. Ainakin. "Voi herranjumala miten voikaan hevonen paskoa näin paljon..."
Becca Palatessani Jätkän harjapakin kanssa, naurahdin Rebekan lausahdukselle. "No se on se kun syö paljon..", virnuilin ja nappasin käteeni kumisuan. "Hei onko täällä ok, jos pidän hevosta auki karsinassa?", kysyin ja aloin pyörittelemään sukaa ruunan tummalla karvapeitteellä.
Rebekka "No siis... Ei kukaan silleen hirveen tarkasti sitä vahdi, mutta kyllä perussääntönä olis pitää hevosia kiinni. Mutta en mä kyllä esim Rinoa pidä kiinni, mä oon tässä melkeen kolmen vuoden aikana oppinut kuitenkin jotenkin ennakoimaan mihin se meinaa lähteä. Kannattaa ainakin aluks pistää kiinni, mä en itse asiassa ees tiiä minkälainen Jätkä on", selitin karsinansiivoamiseni lomasta. Kyllä se taisi olla ihan kiltti hoitaessa, mutta siitä kuinka paljon se yritti pyöriä minulla ei ollut hajuakaan.
Becca Nyökkäsin Rebekalle ja kiinnitin Jätkän nopeasti karsinan kalteriin. "Juu, toi on kyl totta. Mun edellisellä tallilla kaikki oli kyl melko.. No, rentoa, vaikka ratsastuskoulu olikin", sanoin ja jatkoin sitten ruunan harjaamista toiselta puolelta. "Hei muuten, ketä muita hoitajia täällä pyörii? Sä varmaan tunnet aika monia?"
Rebekka "En oikeestaan ees niin monta, täällä on porukka vaihtunut aika paljon, ja olin kesällä ja nyt vuoden alussa pari kuukautta poissa ku mursin jalan miljoonatta kertaa, joten en tunne hoitajia niin paljon. Onhan siellä kuitenkin Jonna, hoitaa Eetua, sitä mustaa shettistä, sit Luna hoitaa Tohvelia, se rautias pikkuponi, ja öö niin.. Villaa tais hoitaa joku Jannica, en oo varma.." mietiskelin. "Yksäreinä täällä onkin sit tutumpaa porukkaa, Petralla on ne kaks suokkioria, Catherinella on Wanda ja nyt sillä on kait joku uus poni siinä kans, Wanda on se voikko kirjava.. On niitä muitakin, Inna ja JUlia ja Jesse ja Rosa ja vaikka ketä, mutta niiden heppoja et varmaan tunnistais nyt ihan heti."
Becca "Okei, no enköhän mä pian niihinkin tutustu", hymyilin ja heitin kumisuan takaisin Jätkän harjapakkiin. Kävin ruunan vielä pöly - ja pehmeälläharjalla läpi, jonka jälkeen selvitin suokin harjan ja hännän. Kavioiden putsaus sujui myös ongelmitta, vaikka Jätkä olikin hieman laiska nostamaan kavioitaan sen enempää. "Noniin, eihän tää ees kovin likainen ollutkaan", totesin ääneen ja vilkaisin Rebekkaa. "Onko sulla vielä karsinoita siivoamatta?"
Rebekka "Kyllä sä varmaan joo", totesin, ja lisäsin talliporukan olevan aika aktiivinen. Becca kyseli karsinoiden kunnosta, mutta tämä oli viimeinen puhdistettava. "Ei, enää tää puolikas vaan, ei kestä kauaa. Oliko sulla enään mitään mitä haluaisit tietää tai tehä, voin tulla seuraks?"
Becca "Noo, jos jätetään Jätkä tältä kertaa rauhaan", hymyilin ja rapsutin ruunalle heipat ja suljin karsinan oven. "Mutta en oo kuitenkaan lähdössä vielä, joten voitais tehdä jotain? Onko täällä esimerkiks tapana viettää aikaa taukohuoneessa?"
Rebekka "Joo on! Siellä on varmaan suurimman osan ajasta populaa", virnistin ja työnsin kottikärryt ulos karsinasta. "Mun pitää viedä vaan nää, mut sä voit mennä edeltä."
Becca "Juu", nyökkäsin ja lähdin tepastelemaan kohti taukohuonetta. Mielessäni jännitin, kuinka paljon porukkaa siellä mahtoi olla ja huomaisikohan kukaan minua. Avatessani oven, sohvalla istui kuitenkin vain kaksi tallilaista jotka näyttivät oikein ystävällisiltä tapauksilta. Silti toivoin että Rebekka palaisi pian. "Moi", huikkasin muille ja otin Hai-kumisaappaat jaloistani pois mahdollisimman hitaasti.
Rebekka Kippasin lannat lantalaan ja vein kottikärryt pois. Samalla äiti soitti, ja käski kiirellä kotiin, siellä oli kuulemma jonkinlainen kriisi käsillä. Taukohuoneessa oli jo Becca ja pari muuta, joita moikkasin nopeasti. "Becca hei, sori ku mun pitää tehä näin, mut mun pitää lähteä, kotona on joku vesiongelma tai jotain.." selitin pahoittelevana. Becca Rebekalle tuli ilmeisesti jotain menoa, joten jäin yksisteni taukohuoneeseen. No, eihän siinä auttanut muu kuin hymyillä leveästi ja tulla peremmälle. Mitä menetettävää mulla oli?
|
|