Post by Deleted on Mar 5, 2016 8:35:11 GMT 2
Emma Inkeri Johansen
Tuikun rapsuttelija // saa käyttää tarinoissa
Moi! Mä oon Emma, 17-vuotias teinityttö, joka on menettänyt sydämensä lopullisesti hevosille. Luonteeltani mä olen rento, iloinen ja puhelias tyttö, joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Mua on melkeenpä mahdoton suututtaa, joten osaan pitää pinnani myös ärhentelevien hevosten keskellä. Mua ei kyllä ole sinattu kovin suurella kärsivällisyysmäärällä - paikasta A on pakko päästä nopeasti paikkaan B. Hevosten kanssa mä osaan rauhottua joten kuten, mutta tallillakin vauhdikkaat maastolenkit ovat mukavaa ajanvietettä. Mä en tosiaan vauhtia pelkää, ja mut voikin luokitella jonkin sortin yllytyshulluksi. Kotona mä olen laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä vietäkään siellä kovin paljon aikaa - läksytkin hoidellaan tallilla. Hevosten keskuudessa mä olen siinä suhteessa ihan eri tyyppi - vaikka sata karsinaa siivotaan ahkerasti ja antaamuksella, hevosia harjataan vaikka yli tunnin ajan...
Ratsastajana mä oon aika puskailijatyyppinen. Vaikken mä stressaa turhista, kisat saavat mun jännityksen kohoamaan pilviin, jolloin kilpailuista ei yleensä tule mitään. Maastolenkit, pitkät harjaustuokiot ja silloin tällöin kentällä pyöriminen on kuitenkin mun alaa. Ratsastuskoulumestaruudet silloin tällöin eivät haittaa mitään, mutta mua ei ole luotu kovaksi treenaajaksi tai tavoitteelliseksi kilpailijaksi. Tasoni on n. Helppo B, re. 90 cm, me. 80 cm, ye. 100 cm, mutta koska oon vähän tyhmänrohkea, tulee hypättyä aina vähän korkeempia esteitä mitä piti. Ajattelen kuitenkin aina hevosen etua - jos hevosen jalat ei kestä esteitä, ei niitä myöskään hypätä.
Mut tunnistaa maitosuklaan värisistä hiuksista, jotka ylettyvät alaselkään asti. Yleensä hiussortuvat ovat sotkunutturalla, auki tai löysällä ponnarilla. En panosta ulkonäkööni ihan hirveesti, joten naamalta löytyvä meikkikerros ei ole todellakaan siitä suurimmasta päästä. Ihoni on vaalea & ranteesta löytyy yleensä rannekorun sijaan hiuslenksu. Takkina toimii yleensä valkoinen klubitakki tai harmahtava topparatsastustakki, lämpimämmillä keleillä joku kevyt huppari tai pusero. Jaloissa on ruudulliset ratsatsushousut, mustat ja revityt pillifarkut tai kangasshortsit. Ratsastaessa Kingslandin tupsupipon korvaa musta ratsastuskypärä & viininpunaiset Vansit tai valkoiset Converset mustat ratsastuskengät chapseilla.
Tuikun rapsuttelija // saa käyttää tarinoissa
Moi! Mä oon Emma, 17-vuotias teinityttö, joka on menettänyt sydämensä lopullisesti hevosille. Luonteeltani mä olen rento, iloinen ja puhelias tyttö, joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Mua on melkeenpä mahdoton suututtaa, joten osaan pitää pinnani myös ärhentelevien hevosten keskellä. Mua ei kyllä ole sinattu kovin suurella kärsivällisyysmäärällä - paikasta A on pakko päästä nopeasti paikkaan B. Hevosten kanssa mä osaan rauhottua joten kuten, mutta tallillakin vauhdikkaat maastolenkit ovat mukavaa ajanvietettä. Mä en tosiaan vauhtia pelkää, ja mut voikin luokitella jonkin sortin yllytyshulluksi. Kotona mä olen laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä vietäkään siellä kovin paljon aikaa - läksytkin hoidellaan tallilla. Hevosten keskuudessa mä olen siinä suhteessa ihan eri tyyppi - vaikka sata karsinaa siivotaan ahkerasti ja antaamuksella, hevosia harjataan vaikka yli tunnin ajan...
Ratsastajana mä oon aika puskailijatyyppinen. Vaikken mä stressaa turhista, kisat saavat mun jännityksen kohoamaan pilviin, jolloin kilpailuista ei yleensä tule mitään. Maastolenkit, pitkät harjaustuokiot ja silloin tällöin kentällä pyöriminen on kuitenkin mun alaa. Ratsastuskoulumestaruudet silloin tällöin eivät haittaa mitään, mutta mua ei ole luotu kovaksi treenaajaksi tai tavoitteelliseksi kilpailijaksi. Tasoni on n. Helppo B, re. 90 cm, me. 80 cm, ye. 100 cm, mutta koska oon vähän tyhmänrohkea, tulee hypättyä aina vähän korkeempia esteitä mitä piti. Ajattelen kuitenkin aina hevosen etua - jos hevosen jalat ei kestä esteitä, ei niitä myöskään hypätä.
Mut tunnistaa maitosuklaan värisistä hiuksista, jotka ylettyvät alaselkään asti. Yleensä hiussortuvat ovat sotkunutturalla, auki tai löysällä ponnarilla. En panosta ulkonäkööni ihan hirveesti, joten naamalta löytyvä meikkikerros ei ole todellakaan siitä suurimmasta päästä. Ihoni on vaalea & ranteesta löytyy yleensä rannekorun sijaan hiuslenksu. Takkina toimii yleensä valkoinen klubitakki tai harmahtava topparatsastustakki, lämpimämmillä keleillä joku kevyt huppari tai pusero. Jaloissa on ruudulliset ratsatsushousut, mustat ja revityt pillifarkut tai kangasshortsit. Ratsastaessa Kingslandin tupsupipon korvaa musta ratsastuskypärä & viininpunaiset Vansit tai valkoiset Converset mustat ratsastuskengät chapseilla.