|
Post by Mila on Jan 12, 2016 11:38:36 GMT 2
wA - tamma LIINUHoitaja: Rena (elokuu 2016 ->) HoitajahistoriaJulia L. (tammikuu 2016)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 23, 2016 17:14:05 GMT 2
Maastoretki lauantai 23.01.16Saavuin tallille hieman ennen puolta kahtatoista isoveljeni Matin kyydissä. Olin saanut Milalta luvan osallistua Liinun kanssa kello kahdentoista maastoryhmään. Odotin tuntia innolla ja tallille saapuessani olinkin pirteä kuin peipponen. Liinu hörisi karsinassaan innoissaan ja oli yhtä utelias niin kuin aina. Se tonki kaikki taskuni ja pukki minua turvallaan. Sidoin tamman kiinni, että se pysyisi edes hetken paikoillaan. Hain ponin varusteet ja aloin harjata sitä reippain vedoin. Liinun karsinassa ollessani kuulin kuinka muitakin ratsastajia alkoi ilmestyä tallille. Tuntilistaa katsottuaan jotkut olivat innoissaan ratsustaan, toiset taas ei ihan niin innoissaan. Katsoin Liinua ja hymyilin tyytyväisenä, minä olin saanut juuri sen ponin mitä olin halunnutkin.Liinun varustaminen sujui nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan istuin jo Liinun selässä. Lähdimme jonona Vaahterapolun pihasta Milan päättämälle reitille. Menimme pääasiassa rauhallista vauhtia, mutta otimme myös pari vähän reippaampaa laukkapätkää. Liinu oli ihan innoissaan ja olisi mielellään pinkonut koko jonon ohi, mutta pysyi kuitenkin hyvin aisoissa. Takaisin Vaahtikseen päästyämme veimme hevoset talliin ja riisuimme niiltä varusteet. Liinu oli hieman jopa hionnut paksun talvikarvansa takia, joten heitin sille fleeceloimen päälle ja jätin sen karsinaansa mutustelemaan heinää. Poni näytti oikein tyytyväiseltä elämäänsä ja lähdinkin tallilta kotiin iloisin mielin.//Tulipas harvinaisen typerä tarina, en saanut oikein mitään irti. Vielä vähän hakusessa tämä näin nuorella hahmolla kirjoittaminen ja muutenkaan ei oikein ollut inspistä tai ideaa tätä tarinaa varten, mutta ehkä ensi kerralla sitten paremmin. Sainpa nyt ainakin jonkinlaista hoitomerkintää väännettyä...
|
|
rena
Uusi kasvo
14-vuotias höpöttäjä
Posts: 6
Ikä: 14
|
Post by rena on Aug 29, 2016 18:21:07 GMT 2
Lumoavaa ja satumaista
Kun koulu oli loppunut, vein vain koulukirjat kotiin, ja starttasin heti kohti Vaahterapolkua. Käteni melkein tärisivät innosta, kun ajoin vanhalla rämisevällä pyörällä kohti tallia. Tai sitten ne vain tärisivät, koska ajoin pitkin möykkyistä oikotietä. Kuulokkeistani soi musiikki kovaa, rakastan musiikkia. Missä olenkaan, kuuntelen musiikkia, siis ihan klassisesta rokkiin.
Olin siis todella innoissani tulevaisuudesta, pian olisin viisitoistavuotias, ja minulla olisi ihka oma hoitoponi! En voisi olla onnellisempi, eikun, kyllä voisin. Jos siskoni kissa ei olisi raapaissut minua tänään käteeni, olisin onnellisempi. Koska haavaa kutittaa ikävästi, harmillista.
Talli alkaa häämöttämään edessäni, kiristän vauhtia pyörälläni. Ajatukset hyrräävät päässäni kovaa vauhtia, vaikka olin nähnyt Liinun kuvan Vaahterapolun nettisivuilla. Olin aivan täpinöissäni ensitapaamisestamme. Siitä tulee jotain lumoavaa ja satumaista. Vihdoin saavun iloisen näköisen tallin pihaan, nousen pyöräni selästä ja talutan sen sivuun. Otan reppuni tarakalta ja heitän sen selkääni. Minulla on jalassani punaiset saappaat, jotka ovat liian suuret. Ostin ne eilen kirpputorilta, koska vanhani olivat jääneet isäni luokse Lappiin. Ne lompsuvat rasittavasti jaloissani kun kävelen. Tallin pihassa raikuu iloiset äänet, ja katselen ympärilleni lumoutuneena. Kieltämättä, paikka eroaa siitä tallista, millä kävin ennen. 1. Täällä osataan näköjään hymyillä. 2. Paikka näyttää paljon suuremmalta, mitä entinen tallini. 3. Täällä paistaa aurinko. 4. Tää paikka näyttää iha megasupermahtavalta!
Lähden kävelemään kohti tallia, astun suurista ovista sisään. Talli on täynnä mitä upeampia hevosia, ihastelen niitä silmät selällään.Pian edessäni seisoo pieni vaalea tamma, Liinu. Olin aivan luomissani, katsoin tuota pikkuista, mutta sitten. Liinu käänty ja kakkasi eteeni, noh tämä on melkein lumoavaa ja satumaista.-Hei, sä taidat olla meijän uus hoitaja. Rena, eikö?Säpsähdän hieman ja käännyn ympäri, edessäni seisoo punatukkainen hymyilevä nainen.-Öhh, juuh. Oon Rena, se uus.Sanon, puna nousee kasvoilleni, ettäs olenkin taitava esittäytymään.-Okei, minä olen Mila. Tallin omistaja, ja tapasit varmaan Liinun.Mila kertoo, hieman hymyillen, puna on laskennut hieman jo kasvoillani.-Juu, se vaikuttaa ihan kivalta.Sanon ja katsahdan pienoiseen poniin päin, olin hieman jännittynyt, teki mieli antaa hyvä ensivaikutelma Milalle.Tallin käytävälle saapuu suhteellisen lyhyt tummatukkainen tyttö, hän kantaa harjakoppaa satulahuonetta päin.-Hei Maja, voisitko viedä uuden tulokkaamme Renan pienelle kierrokselle? Maja on Eetun hoitaja.Mila kysy tältä tytöltä, tyttö pysähtyy Milan vierelle ja hymyilee pirtsakasti.-Juu, tottakai. Mä vaa vien tän harjakopan paikallee, ootappas siis sekka, Maja selittää. Nyökkään ja jään seisomaan käytävälle. Mila toivottaa minut vielä tervetulleeksi tallille, ja jatkaa sitten matkaansa.Katselen ympärilleni, osaan vain kuvitella kuinka hyviä ratsastajia tällä tallilla onkaan, tunnen itseni hieman junnuksi.Maja tulee takaisin ja hymyilee pirteästi, hän sanoo:-Okei, mennään sitten seikkailemaan.Astumme ulos tallista, aurinko on siirtynyt piiloon pilvien taakse ja ilma tuntuu hieman kostealta.-Veikkaan että kohta alkais sataa, noi pilvet tuolla ei näytä hirvee positiivisilta, kerron Majalle. Hänkin nostaa katseensa taivaalle ja nyökäyttää päätäänsä.-Siltä vähä vaikuttaa, noh toivotaan että pysytään kuivana. Mutta tervetuloa Majan turistikierrokselle, toivotan matkaajille hyvää matkaa. Aloitetaan kentästä ja maneesista, Maja alkaa selostamaan. Kävelemme maneesin sisään. Vanhalla tallillani maneesi oli puolet pienempi. Katson haltioituneena ympärilleni.-Täs ois tää maneesi, täällä valot on päällä kello 21 saakka, ja yms... Kenttä on taas 24/7 auki, mut jos talvella paukkupakkasia ilmenee nii tuu tänne maneesii sitte touhuilemaan. Kuuntelen tarkkana Majan selostusta, en halua toimia heti ekoilla viikoilla sääntöjän vastaisesti. Menemme takaisin pihalle seisomaan.-Tuoll on leiritupa, kota, Milan koti ja koirien häkit. Sielt lähtee myös kaikenlaisia maasto polkuja ja muuta vastaavaa. Tuolla taas löytyy maastoesterata, pelto, pihatto, siirtotalli, konehalli ja kaikkien rakastama lantala, Maja kertoo ja osoittelee kädellään ympäriinsä. Minulta vaatii paljon työtä painaa kaikki pieneen muistiini. Lähdemme kävelemään kohti tarhoja, Maja kävelee reippaasti, vaikka olemme melkein saman pituiset.-Ootko ollu täällä tallilla jo kauvan? Kysyn Majalta samalla kun kävelemme.-En mitenkää mega kauan, mut ainaki jonki aikaa, tää on iha superkiva talli. Tuut iha varmana tykkäämää tästä paikasta, Maja vastaa minulle. Hymyilen ja nyökäytän päätäni ymmärtämisen merkiksi.-Ja täällä on sitten tarhat, jos oiken muistan Liinu on ainaki Vanilin kanssa tarhassa. Ei nyt tuu mielee et kukas se kolmas oli, Maja kertoo. Hän vielä selittää mikä tarha on kellekkin ja muuta tärkeätä.Lähdemme kävelemään takaisin tallille päin, juttelemme kaikesta turhasta. Maja vaikuttaa todella mukavalta, odotan innolla että pääsen kunnolla mukaan porukkaan.-Noh, meitsi menee takaisin hommiin, nähään sitte pian uudestaan. Moikka! Maja sanoo ja lähtee tallille. Jään pihalle seisomaan yksikseni. Kävelen pyöräni luokse ja katson vielä kerran ympärilleni.-Lumoavaa ja satumaista... Mumisen itsekseni, naurahdan. Laitan kypärän päähäni ja nousen pyöräni selkään, ensimmäiset pisarat tippuvat taivaalta alas ja minä poljen jo kotia kohti sateen saattamana.
1hm
|
|
rena
Uusi kasvo
14-vuotias höpöttäjä
Posts: 6
Ikä: 14
|
Post by rena on Sept 4, 2016 20:40:19 GMT 2
Tiptip Taas minä matkaan kohti Vaahterapolkua ihanalla pyöränrämällä, samalla kun sadepisarat putoilivat maahan tasaiseen tahtiin. Onneksi keltainen sadetakkini suojasi minua noilta ilkeiltä pisaroilta. Kumisaappaisiini meni joitakin pisaroita, tai sitten vähän enemmän. Nimittäin varpaani palelevat, koska ne ovat kastuneet mukavasti. Saavun tallin pihaan, parkkeeraan pyöräni telineeseen ja lähden kävelemään kohti sisätiloja. Tallissa Mila touhuaa yhden karsinan kimpussa. Ainiin, tänään on sunnuntai… Harkitsen nopeaa perääntymistä jotta voisin livistää siivoushommilta. Mutta enköhän minä nyt tämän kerran voisi auttaa? -Moi Mila, tarviitko apua noitten karsinoiden kanssa? Kysyn Milalta. Hän nostaa päänsä ja katsoo minuun päin. -Ai moikka Rena, kiva nähdä joku muukin kuin minut täällä näin sunnuntaisin. Ja juuh, auttava käsi tulisi tarpeeseen, Mila vastaa ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin ja lähden tallustamaan kohti taukohuonetta jonne ajattelin heittää reppuni, kunnes muistan että sukkani ovat litimärät… Käännyn takaisin Milan luokse. -Onks sulla muute jotai kuivia sukkia tai jotai, mun kengät ja sukat kastu hieman tossa matkalla, Sanon hieman nolostuneena. -Juu tottakai, taukohuoneessa, siellä kaapin ylähyllyllä pitäis jotkut vaihtosukat olla, jos nyt oikein muistan, Mila sanoo ja jatkaa hommiaan. Kiitän häntä nopeasti ja suuntaan taukohuonetta kohti, jätän reppuni ovenpieleen ja otan kengät ja sukat pois jaloista ja haen kuivat lainasukat. Huomaan crocsit oven pielessä ja kysyn Milalta että voisinko lainata niitäkin, Mila vastaa myöntävästi vedän siis crocsit jalkaan ja omat tavarat kuivumaan. Sitten, vihdoin ja viimein, palaan karsinoiden luokse kottikärryjen ja talikon kanssa. Alan touhuamaan yhden karsinan parissa, ja usko tai älä, puhdistin jopa neljä karsinaa, ansaitsisin melkein ansiomitalin tästä. -Hei muuten, puhdistaisitkos Liinun harjat vielä, Mila kysyi minulta. -Juu, tottakai, vastasin Milalle. Lähdin satulahuoneeseen ja kaivoin Liinun harjakopan ja aloin hommiin. Minut tuntien pitkästyin harjojen hinkkaamiseen kuitenkin nopeasti, joten kaivoin taskustani kuulokkeet ja puhelimen. Tungin pienet napit korviini ja laitoin musiikin soimaan, hyräilin epämääräisesti musiikin tahtiin. -Hei Rena, hakisitkos Liinun sisälle? Mila kysyi ovelta. Otin kuulokkeet pois korvista ja nyökkäsin päätäni. -Juu, laitan vaan nä harjat paikoilleen, vastaan Milalle ja alan laittamaan sitten harjoja paikoilleen. Otin riimunnarun mukaani, ja lähdin hakemaan Liinua tarhasta. Liinu seisoskeli tarhan perällä, hymyilin itsekseni ja kutsuin tammaa luokseni. -Liinuu, Liinu tule tänne tyttö! Liinu vain seisoi paikoillaan ja katsoi minua kyllästyneenä, pian tamma otti pari askelta luokseni. Ja sitten pysähtyi uudestaan. Yritin vielä kutsua tammaa, mutta huomattavasti kiinnostus ei eräällä riittänyt. Huokaisin ja hain Liinun tarhasta. Matkalla talliin yritin väistellä suurimpia vesilätäköitä, mutta Liinua ei kiinnostanut sitten lainkaan, neiti vaan löntysti lätäköiden läpi. Vein Liinun karsinaansa, hain harjakopan ja harjasin Liinun läpikotaisin. Liinu oli jo sulkenut suloiset silmänsä kun olin valmis, hymyilin ja vein kaiken paikoilleen. Ja hain omat kengät ja sukat, sekä reppuni. Ja taas lähdin kotia kohti sateen saattamana… 2hm
|
|