|
Post by Mila on Sept 18, 2015 19:19:32 GMT 2
SNILLI BEA Shettis, tamma
Hoitaja: Charlotte (kesäkuu 2017 ->)
Hoitajahistoria: Eenaroosa (syyskuu 2015)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 19, 2015 18:01:33 GMT 2
Minä ja Bertta Eenaroosa & Bertta - ensimmäinen
Lauantait oli parasta mitä mä tiesin, sillon ei ollu mitää aikatauluja ja ei tarvinnu miettiä yhtää koulujuttuja. Sunnuntaina kun pitäisi jo miettiä maanantain läksyjä, no thanks. Onneks edes yks päivä viikosta oli siunattu täysin levolle. Tai no, ei ihan täysin, nimittäin mä halusin viettää tän lauantain mun hoitsun kans. En ollu päässy kattoon sitä vielä, sitten maanantain, jolloin olin Berttaa hoitsuks käyny pyytelemässä. Koulu oikeesti söi liikaa aikaa, mä sentään olin ysillä, viimenen vuosi peruskoulussa. Hmm, mitenhän mun aika riittäis sitte lukiossa?
Tänään ei pitäny miettii koulujuttuja, siispä heivasin kaikki kouluun liittyvät ajatukset narikkaan ja nappasin mun tallilaukun olalle. Lähin käveleen mun pyörälle, joka ootti mua uskollisena autokatoksessa. Faija aina valitti siitä, et tungin mun pyörän autokatokseen. Auto vois nimittäi naarmuttua. Huoh, ei sitä ainakaan vielä ollu tapahtunu ja jos multa kysytään niin ei tuu tapahtumaankaan. Mä nousin mun valkosen Jopon satulaan ja poljin sillä kohti Vaahterapolkua. En ollu ihan varma, mistä mä pääsisin Vaahtikseen, mut aattelin käyttää mun sisäistä navigaattoria. Ehkä mä joskus tallille löytäisin. Samalla pyöräillessäni mietin Berttaa, se oli tuntunu just täydelliseltä hoitsulta mulle. Mitähän kaikkee me tultais yhdessä kokemaan? Toivoin et se opettais mulle varmuutta ratsastajana, osasin nimittäin olla aika pelkuri sille päällä sattuessani.
Vihdoin mä löysin Vaahterapolun, ei siihen tarvittu kuin yks väärään suuntaan kääntyminen. Tallilla näytti olevan paljon porukkaa, ainakin pyörien määrästä päätellen. Jätin mun uskollisen Jopon niitten muitten pyörien viereen ja astelin tallirakennukseen. Jokin vei mut ensimmäisenä ilmoitustaululle, mun oli pakko tarkistaa, olinko oikeesti päässy hoitajaks. Ilmoitustaululla oli lista, jossa luki kaikkien tallin hevosten nimet, ja niitten hoitajat. Kyllä, mun nimi luki Bertan kohdalla. Jes, en ollu nähny vaan unta! "Taidat olla joku uus hoitaja? Niillä on aina tapana käydä kattoo, onks ne oikeesti päässy hoitajiks", kuulin jonkun tytön puhuvan mulle. Säpsähdin ja näin jonkun tummatukkasen tytön. "Ööö..." sain vaan suustani ja sit mun katse ohjautu kengänkärkiin. Seuras piinallinen hiljaisuus, sitte mä rohkaistuin. "Eenaroosa, hoidan Berttaa", sanoin mut en nostanu mun katsetta. Tyttö nyökkäs ja kerto olevansa Luna ja hoitavansa jotain Tohveli-nimistä ponia. Sit Luna lähti, varmaankin sen Tohvelin luo, ja mä jäin vielä ilmoitustaulun luo. Katoin mitä ilmoituksia taululle oli laitettu ja mun silmiin osu yhen ratsastustunnin ilmoitus. Se ois kuulemma pääosin suunnattu uusille hoitajille. Ensin mä epäröin, uskallanks mä mennä, mut pakkohan mun oli, en mä muuten ikinä pääsis ratsastaan Bertalla. Rustasin mun nimen lappuun, mun kauniilla harakanvarpailla ja laitoin hevostoiveiksi Wilman ja Tuiskun, vaikka rehellisesti sanottuna mä en tienny niistä mitään. Mä toivoin, ettei ne ois mitää himopukittelijoita tai ärhentelijöitä. Ja mieluusti ponikokosia.
Häivyin ilmoitustaululta, en mä nyt koko päivää siinä viittiny seiskoskella. Kävelin Bertan karsinalle ja huomasin sen olevan tyhjä. Mä ajattelin, et se on tarhassa, joten otin tamman punasen riimun ja riimunvarren matkaan ja lähin tarhoille. En tienny missä tarhassa Bertta ees tarhas, mut koska kysyminen ois ollu liian "noloa" niin sit mä harhailin siel pihalla ja etin Berttaa katseella. Onneks se löyty suht nopeeta eikä mun pitäny koko päivää hortoilla syksyisen harmaassa iltapäivässä. Kylmä tuulenvire läpäisi tallipihan ja sai mut värjöttelemään kylmissäni. Äkkiä ryntäsin Bertan luo ja työnsin riimun sen päähän. Bertta katto mua ku kummajaista, no oikeestaan en ihmetelly asiaa.
Kipitin ponin kaa vauhdilla talliin ja olin törmätä johonki nuoreen naikkoseen. Säikähdin kun yhtäkkiä vaaleaverikkö seiso mun eessä suuren ruunikon kans. "Sori", inahdin kun yhteentörmäys meinasi sattua. "Ei se mitään! Taidatkin olla uusi tällä tallilla?" nainen sanoi. Nyökkäsin ja uskaltauduin vähän hymyilemään. "Kiva, mä oon Inna ja ollu tällä tallilla jo pidempään, voit tulla kysyyn neuvoo multa jos tarviit! Ja tietty Milalta mutta... Ei kun ei sittenkään mitään", Inna sanoi virnistäen ja samassa Milakin oli ovensuussa, jossa mä ja Inna seisottiin elukoidemme kanssa. "Mikäs noin hiljaseks vetää?" Mila sanoi ihmetellen Innan tirskuessa. Väkisinkin alko naurattaan, Mila näytti entistäkin hölmistyneemmältä. "Joo vien tän Nekun nyt tarhaan, näkyillään!" Inna sanoi ja lähti jättiläishevosensa kanssa tarhoja kohti. Seuras pieni hiljaisuus ja mä otin tehtäväkseni rikkoo sen. "Hei muuten, tarvitsisin kaapin avaimen", sanoin Milalle. Mila nyökkäs ja lähti hakeen avainta sillä välin kun mä talutin Bertan karsinaan.
Hetken päästä Mila toi mulle avaimen ja sano et harjat löytyy sit varustehuoneen hyllystä. Nyökkäsin ja rapsuttelin Berttaa hetkisen ennen kun lähin hakeen harjoja. Varustehuoneessa törmäsin taas uuteen tallilaiseen, olipas täällä nyt porukkaa joka suunnassa. Tyttö oli lyhyt, mut vaikutti sitäkin tomerammalta. "Moikka!" tyttö huudahti harjapakki kädessään. "Moi", tervehdin itsekin ja menin ettiin Bertan harjoja hyllystä. Pakki löytykin nopeesti ja huomasin et tyttö oli selittäny mulle jotai, mut en ollu kuunnellu yhtään. "Sori, kysyiks sä jotai?" kysyin. "Sitä vaan et taidat säkin olla uus täällä? Ja et oon Kodan hoitaja Hilda." "Joo. Aloitin Bertan hoitajana", sanoin ja molemmat lähti omien hoitsujensa luokse. Kivaa porukkaa täällä ainakin tuntui olevan, ainakin näin ensivaikutelman perusteella. Voishan se vielä muuttua jos kaikki paljastuu yhtäkkiä ihan hulluiks kaheleiks.
Saavuin Bertan karsinalle ja aloin harjaileen tammaa, joka seiso paikallaan ihan nätisti ja katteli tallikäytävän menoa. Juoruavia tuntilaisia ja hoitajia meni ohi, tirskuen ja kikatellen, myös "Eikä!" ja "OMG!" olivat paljon käytettyjä huudahduksia. Tuntu vähän ulkopuoliselta olla siellä karsinassa vaan harjailemassa ponia, mutta olinhan mä sentään hoitaja. Ja ehkä mäkin sit pääsisin juoruileen muitten hoitajien kans kunhan pääsen tutustumaan kunnolla. Bertta tökki mua välillä turvallaan ja halus herkkuja. Mulla ei ollu sille mitää nii päätin vaa rapsutella sitä ihan urakalla. Tuli sille vähän höpistyäkin... Pari tuntilaista käänty kattoo mua oudosti mut eikö kaikki sit lässyttäny hevosille? No jaa, harjailin vielä tammaa pikkaisen ja sitten oli kavioiden putsaamisen aika. Bertta ei ois halunnu nostaa koipeaan ja sainkin ähkiä siinä tamman kans ihan hyvän tovin ennen kun sain ees yhden kavion ylös. Kyllä ne kaviot siitä loppujen lopuks nousi ja Bertta sai puhtaat kaviot. Käytin vielä hetken tamman paijaamiseen, Bertalla ei näyttäny olevan mitään ylimääräisiä rapsutuksia ja haleja vastaan.
Luikahdin karsinasta ulos ja tallustelin pyöräparkille, josta nappasin pyöräni ja lähin ajamaan kotia kohti. Mun mielessä oli vaan Bertta ja hyvin sujunut eka hoitokerta. Toivottavasti mä pääsisin mahdollisimman pian kattoon mun hoitsua uudemman kerran!
|
|