|
Post by Rosanna on Oct 18, 2015 11:42:07 GMT 2
@rosannaaw twiittasi:
"Tänään vakkariryhmän tunnilla päästiin hyppäämään hieman esteitä, ja ratsuna toimi kuuluisasta Hukkareissusta oleva ruuna Huttu. Hypyt olivat laatuluokkaa maamyyrä(ainakin välillä), mutta kivaa oli!"
|
|
|
Post by Mila on Oct 21, 2015 15:14:06 GMT 2
7.TUNTI - Ilman satulaa maneesissa
Sandy - Tohveli € Sesilia - Rino € Inna - Nekku € Rosanna - Kakru €
Satulat oli tänään jätetty satulahuoneeseen ja nyt vakiotuntilaiset kiikkuivat ratsujensa selkään enemmän tai vähemmän mallikkaasti. Sandyllä nyt oli helppo homma ponnistaa pikkuisen Tohvelin selkään, mutta muut vaativat selkäännousujakkaran avukseen. Ryhmäläiset lähtivät kiertämään kaviouraa pitkillä ohjilla ja kehotin tekemään ns. jumppaliikkeitä ratsujensa selässä. “Pyöritelkää olkapäitä sekä kantapäitä, kurotelkaa hevosen korviin sekä hännän juureen.. Mitä ikinä keksittekään!”
Kun alkulämmittelyt oli venytelty, käskin koota ohjat tuntumalle. Alkuun otettiin ihan pysähdys-peruutus-liikkeelle juttuja, joista kaikki suoriutuivat hienosti. Tohveli vähän meinasi kiukutella, mutta sepä ei ollut uutta ton poniherran kohdalla.
Asettelin toiselle pitkälle sivulle kartioita, joita ratsukot saisivat pujotella niiden lomitse. “Nostatte ravin tullessanne tolle lyhyelle sivulle, ratsastatte nää kartiot ravissa ja lyhyelle sivulle tultaessa hidastatte raviin. Saatte keventää halutessanne!” Rinolla siirtymiset sekä kartiot sujuivat todella hienosti. Ruuna oli muutenkin herkkä avuille ja ilman satulaa mentäessä musta hevonen tuntui toimivan ajatuksen voimalla. Nekku kulki hieman tahmean oloisesti, mutta Inna kyllä sai hevoseensa vauhtia kunhan ratsu ensin heräsi koomastaan. Kakrulla tuntui olevan ylimääräistä virtaa, mutta Rosanna sai pilkullisen kaverin pidettyä kurissa eikä risteytysruuna päässyt säntäilemään tyhjäpään tavoin pitkin maneesia. Tohveli oli unohtanut pelleilynsä ja näytti keskittyvän Sandyn ohjeisiin hienosti. Ravi ei meinannut ensin nousta ollenkaan, mutta parin kirosanan jälkeen ruuna lähti köpöttelevään raviin.
“Vaikkei meillä satulaa tänään olekkaan, niin muistakaa kuitenkin ne kantapäät. Teillä kaikilla näyttäis varpaat sojottavan alaspäin…” muistutin, kun ratsukot yksitellen ravasivat ohitseni. Ainakin hetkeksi kaikki laskivat kantapäänsä, mutta kyllä sen huomasi, että välillä ne varpaat taas lähtivät sojottamaan kohti kentän pohjaa. *huokaus*
Ratsukot ravasivat kahdeksikkoa hetken, ennen kuin oli aika ottaa pieniä laukkapätkiä. “Jos ette uskalla laukata ilman satulaa, voitte siirtyä sisäradalle ja antaa muiden laukata. Eli pitkät sivut laukkaa, lyhyet ravia.”
Kun laukkaspurtteja oli vedetty enemmän ja vähemmän mallikkaasti, kyhäsin maneesin keskelle matalan ristikon. “Ja sitten vähä pompataan tätä estettä! Ravissa tulette..” ohjeistin. Rosanna ja Kakru olivat ensimmäisenä vuorossa. Ruuna säntäsi innoissaan esteelle ja ponkaisi komealla ilmavaralla esteen yli. “Wooooouu!” Rosanna rääkäisi, mutta pysyi selässä. Rino oli seuraavana vuorossa. Sesilia nosti ravin ja musta ruuna ei edes vaivautunut hyppäämään esteen yli vaan ravasi normaalisti. “Mikä este?!” Noh, joka tapauksessa, yli meni! Nekku tuli vauhdikkaasti esteelle, hyppäsi, heitti pienen ilopukin esteen jälkeen ja Inna sai leikkiä hetken akrobaattia pysyäkseen hevosen selässä. Tohveli oli viimeisenä. Pikkuruinen poni hyppäsi esteen yli maltillisesti. Sandy sai kyllä pidettyä ponin hienosti hallinnassaan.
Lopuksi otettiin vähän pohkeenväistöä ennen kuin oli loppukäyntien aika.
Viimeinen maksupäivä 26.10. !
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 21, 2015 18:55:23 GMT 2
Satulat oltiin jätetty tällä tunnilla satulahuoneeseen, ja mukaan napattu suitset sekä vaadittavat suojat - sekä no, kuskit itse varusteineen. Tämä olikin jo toinen kerta Kakrulla ilman satulaa, joten osasin jo odottaa millaista ratsastus tulisi olemaan, ja ennakoida ehkä hieman millainen ruuna on. Ponnistin itseni selkään jakkaran avulla, ja siirrtyin uralle kävelemään pitkällä ohjalla. Kakrun selkä tuntui ihanan pehmeältä, ja lämpimältä kasvavan talvikarvan johdosta. “Tehkää alkuun lämmittelyä itsellennekin, Pyöritelkää olkapäitä sekä kantapäitä, kurotelkaa hevosen korviin sekä hännän juureen.. Mitä ikinä keksittekään!” Tein työtä käskettyä, ja otin ohjat ulkokäteen, jolloin aloin venyttelemään itseäni ties mihin asentoihin, kuunnellen koko ajan, mitä mieltä Kakru on heilumisestani. Sama toiselle puolelle, ohjat sisäkäteen, ja venyttelyt. Kun Helena oli katsellut hyörimisiämme tarpeeksi, kuului käsky ottaa ohjat tuntumalle ja tehdä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Pysähdykset olivat hieman ehkä hätäisiä, mutta liikkeellelähdöt onnistuivat moitteitta. Muutaman toiston jälkeen myös pysähdykset onnistuivat hyvin. “Nostatte ravin tullessanne tolle pitkälle sivulle, ratsastatte nää kartiot ravissa ja lyhyelle sivulle tultaessa hidastatte käyntiin. Saatte keventää halutessanne!” Nostan Kakrun kanssa mahdollisimman huolellisesti ravin, ja lähden pujottelemaan kartioiden välistä. Pilkullisella ruunalla tuntui olevan virtaa kuin pienessä kylässä, mutta tehtävä sujui onneksi suhteellisen hyvin. Ruuna kääntyi simppelisti jo painoavuilla, mutta tempoa oli ehkä hieman liikaa. Helena muistuttaa vielä kantapäistä, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen asia lähes unohtuu, välillä tullen mieleen. Hups. “Jos ette uskalla laukata ilman satulaa, voitte siirtyä sisäradalle ja antaa muiden laukata. Eli pitkät sivut laukkaa, lyhyet ravia.” Seuraavan kerran pitkän sivun tullessa kohdalle, teen paljon puolipidätteitä, ja annan ruunalle laukkapohjeen, sekä hieman ohjaa, jolloin pilkullinen poni lähes kirmaa laukkaan. Naurahdan himeman selässä, ja pyydän ruunaa hieman hidastamaan. Muutaman kerran annan ruunan hieman päästellä, sen minkä nyt pitkällä sivulla pystyy päästelemään. Laukkojen jälkeen Helena raahaakin keskelle maneesia pienen ristikon, jota saamme hypätä. “Rosanna ja Kakru voi aloittaa”, Helena kertoo, ja nyökkään. Valmistaudun hyppäämään, ja ohjaan ratsuni esteelle. Este oli tarkoitus hypätä ravissa, ja ravissa päästiinkin lähestymään, itse hyppy olisikin varmaan kelvannut sitten sinne 120cm tasolle. “Wooou!” rääkäisen selässä yrittäessäni pysyä hypyssä mahdollisimman hyvin mukana, ja olla repimättä nuorehkoa ruunaa suusta. Pysyn selässä, kiitos Fellan tiukkojen ninjahyppyjen, sekä sen takia, että olen hypännyt suhteellisen paljon myös ilman satulaa. Taisi siinä kyllä tuuriakin olla. Lopuksi otamme vielä hieman pohkeenväistöä, joissa Kakru alkaakin jo hieman väsyä, sillä kunnollisia väistöjä ei meinaa millään tulla. Muutaman kerran tomerammin huomautettuani ruunaa, että vielä työskennellään, ja pitäisi jaksaa vielä pari juttua, alkaa homma sujumaan, ja saammekin todella hyviä pätkiä! Väistöjen jälkeen siirrämme ratsut loppukäynneille, ja annamme pitkät ohjat. Taputan Kakrua paljon, on se kyllä todella kiva ja yrittelijäs poni!
Ensi tunnille vaikkapa Kakru uudestaan!
|
|
|
Post by Inna on Oct 23, 2015 17:21:37 GMT 2
Kapusin Sesilian jälkeen jakkaralle ja siitä ponnautin itseni Nekun selälle. Se oli vain hitusen mukavampi mitä muistin, kun hain sopivan kohdan sään tuntumasta ja päästin ruunan muiden mukana uraa pitkin. Helena kehotti tekemään hevosten selässä jumppaliikkeittä. Pyörittelin Helenan ohjeiden mukaisesti olkapäitäni ja kantapäitäni hetken ennen kuin kurottelin Nekun korvia. Ruuna vain käveli pää niin alhaalla, että en millään yltänyt. Sen sijaan hännän juureen ylsin hyvin ja taputinkin ruunaa pukkinappulan läheisyydestä. Kurottelin myös omia varpaitani ja laskeuduin Nekun selälle makuulle.
”No, niin ja ottakaa sitten ohjat tuntumalle. Alkuun otetaan ihan pysähdys-peruutus-liikkeelle juttuja.” Nappasin Nekun ohjat sopivalle tuntumalle ja pysäytin sen heti seuraavan kirjaimen kohdalla. Hetken seistyä annoin ruunalle avut peruuttaa. Nekku toimi hyvin ja otti avut kiltisti vastaan. Taputin sitä kaulalle, kun päästin sen jatkamaan hetken käynnissä. Toistimme harjoitusta hetken aikaa ja samalla Helena asetteli toiselle pitkälle sivulle kartiot. “Nostatte ravin tullessanne tolle lyhyelle sivulle, ratsastatte nää kartiot ravissa ja lyhyelle sivulle tultaessa hidastatte raviin. Saatte keventää halutessanne!”
Ratsastin kartioille heti Rinon jälkeen. Nekku kulki eteenpäin tahmeasti, mutta napsautin sitä raipalla ja maiskutin. Johan silloin tuli enemmän vauhtia ruunaan ja pujottelimme kartiot reippaammin. Toisella kerralla ne menivät hitusen paremmin ja kokonaisuutena kartioiden pujottelu oli helppo juttu. Helena huuteli meille kantapäistä, jotka unohti todella helposti ilman jalustimia. Väänsin jalkaani asentoon, jossa varpaat sojottivat ylöspäin. Hetken aikaa kykeninkin siihen keskittymään, mutta pian olin jo keskittymässä pääsääntöisesti tehtävään.
Pian me nostimme jo laukkaa. Nekku nosti laukan pitkällä sivulla reippaasti ja ruunan tasaisessa laukassa oli helppo olla kyydissä mukana. Hieman kömpelöt siirtymiset takaisin raviin horjuttivat tasapainoani, joten keskityin siihen enemmän seuraavilla kerroilla. Nekku alkoi kulkea jo tosi kivasti muodossa ja otti kaikki apuni hyvin vastaan. Laukkojen jälkeen Helena laittoi maneesin keskelle matalan ristikon ja käski tulemaan sen ravissa. Ohjasin Nekun heti Sesilian perässä estettä kohti. Nekku ravasi vauhdikkaasti eteenpäin aivan innoissaan matalasta esteestä. Tein sille hieman pidätteitä, mutta ruuna loikkasi vauhdikkaasti esteen ylitse. Heti esteen jälkeen sille nousi laukka ja Nekku päästi ilmoille semmoisen ilopukin, että sain puristaa koivillani tiukasti pysyäkseni selässä. Tippuminen ei kovin kaukana ollut, mutta ihme kyllä siellä silti pysyin. Siirsin Nekun voltin kautta käyntiin ja taputin sitä sitten kaulalle.
Loppujen pohkeenväistöjen jälkeen kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla, ennen kuin siirryimme kaartoon ja laskeuduimme alas selästä. Taputin Nekkua kaulalle ja suuntasin sen kanssa hakemaan enkkuvilttiä. Heitin viltin ruunan selkään ja jatkoin sitten kävelytystä vielä hetken aikaa uraa pitkin.
|
|
|
Post by Sesilia on Oct 23, 2015 17:25:53 GMT 2
Olin noussut jo tutuksi tulleen Rinon selkään jakkaran avulla ja muutkin vakkariryhmän perusnaamat olivat ilmestyneet maneesiin. Moikkasimme iloisesti toisiamme sekä Helenaa ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Tänään oli jätetty satulat oman onnensa nojaan ja tultu tunnille ilman niitä. Musta ruuna oli tosiaan ollut minulla jo useimmilla tunneilla ja siitä alkoin muodostua jonkinlainen lemppari tuntiheppa. Aloittelimme alkulämppiä tekemällä ns. jumppaliikkeitä selässä. “Pyöritelkää olkapäitä sekä kantapäitä, kurotelkaa hevosen korviin sekä hännän juureen.. Mitä ikinä keksittekään!” Helena ohjeisti. Pöyrittelin niskaani, nilkkojani sekä olkapäitäni ja taivuttelin ylös alas. Rino vähän kummeksui jumppatuokiotani mutta ei sen kummemmin häiriintynyt vaan jatkoi käyntiään normaalisti. Venyttelyjen jälkeen otimme ohjat käskyn mukaan käsiimme ja aloimme harjoittelemaan pysähdyksiä, peruutuksia sekä liikkeellelähtöä. Helena asetti toiselle pitkälle sivulle kartioita ilmeisesti pujottelua varten ja selosti: “Nostatte ravin tullessanne tolle lyhyelle sivulle, ratsastatte nää kartiot ravissa ja lyhyelle sivulle tultaessa hidastatte raviin. Saatte keventää halutessanne!” Nostin ravin lyhyellä sivulla ja pujottelu sujui todella hyvin. Rino todella kuunteli apuja ja toimi niiden mukaisesti. Helena myös muistutti meitä kantapäistä vaikkei satulaa ollutkaan ja loin häneen erittäin murhanhimoisen katseen. Seuraavaksi ravasimme hetken kahdeksikkoa kunnes aloimme laukata. Ne jotka eivät tahtoneet, saivat jäädä sisäradalle. Koska Rino ei käynyt mitenkään kuumana, päätin laukata. Laukka nousi ehkä vähän ennen kuin annoin pohkeet, mutta otin noston uudelleen ja ruuna laukkasi hienosti. ”Ja sitten pompataan tätä estettä! Ravissa tulette!” Helena kertoi ja Rino ei edes vaivautunut nostamaan jalkojaan vaan ravasi esteen yli. Katsoin sitä hämmästyneenä, mutta yli meni kuitenkin! Loppuun otimme pohkeenväistöä joka näytti sujuvan kaikilla ilman suurempia ongelmia. //Kiitos tunnista
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2015 20:25:19 GMT 2
Sandy selittää äidilleen illemmalla:
"Joo siis menin tänää Tohvul..siis Tohvelil ja meil oli ilma satulaa tunti. Sit alkuu me vaa käveltii ja jotai pyöriteltii käsii. Sen jälkee tehtii pysähyksii ja peruutuksii, mut Tohveli nyt oli Tohveli eikä aina suostunu lähtee liikkeelle, saatika sitte peruuttaa. No sit tultii kartioi ravis ja siin Tohvu oli iha superi! Se meni nii ihanasti vaik alkuu vähä kiukutteli ku annoin raippaa. No sit me mentii jotai kaheksikkoo hetki ja sen jälkee ruvettii laukkaa. Siis Tohvu laukkas ekan pätkä vaa sillee pukitelle ja olin iha varma et tipun mut sielläpähä pysyttii! Muut laukkapätkän meni sit vähä rauhallisemmi. Ja sit ne ku hypättii semmoset mini ristikkoo!! Oumaigaad se oli nii söpö ku Tohveli vaa meni sen yli!! Siis se oli iha innoissaa ja hyppäs oikee kunnol!! Sit loppuu otettii jotai pohkee väistöö ja tommost jos Tohveli ny vähä juntturoi."
|
|
|
Post by Mila on Oct 27, 2015 15:35:52 GMT 2
8. TUNTI - Maastoilua
Rosanna - Kakru € Inna - Rinja € Sesilia - Tuju € Sandy - Rita € Helena - Jätkä
Käytiin tänään hieman maastoilemassa. Ilma on aika hyytävä, kiitos navakan tuulen, jonka vuoksi -1asteen pakkanen tuntuu huomattavasti kylmemmältä, joten laittakaapa tarpeeksi ryysyjä yllenne!
Kerroppa reissustamme metsikköön sisällyttäen tarinaan seuraavat sanat (saa taivuttaa): talikko, kevennys, narina, korvat, hepuli.
Maksuja viim. 1.11.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 27, 2015 16:20:05 GMT 2
-Missä p*rkuleessa se talikko nyt on?! kuului Milan ääni kun varustin Ritaa tunnille. Häippäsimme tallista vakkariryhmäläisten kanssa ripeästi, kun näimme Milan vihaisen ilmeen. -Noniin, tänään lähdetään vähän maastoilemaan! Helena huikkasi Jätkän selästä. Nousimme tallipihalla selkään. Kun olimme valmiit, Helena sanoi meille järjestyksen ja sen jälkeen lähdimme köpöttelemään. Olin laittanut hieman liian vähän vaatteita päälle, joten minua alkoi heti alku metreillä paleltaa. -Ravia! Helena huusi hetken päästä ja letka siirtyi raviin. Minulla oli nilkka kipeänä, kun olin likastunut aamulla jäisellä tiellä, joten keventäminen oli hankalaa. Loppujen lopuksi päätinkin istua harjoitusraviin, vaikkei se ollutkaan mikään maailman pehmein Ritalla. Yhtäkkiä ravin aikana Tuju sai hepuli kohtauksen, joten siirryimme käyntiin.
Hetken päästä käännyimme metsään vievälle polulle. Metsässä oli ihanan hiljaista. Kuului vain hevosten askeleet ja satuloiden narina. Rita oli metsässä hieman säpsynä ja kulki koko ajan korvat höröllä, mutta eipä sen ihmeempiä. Metsä pätkän jälkeen tulimme piiitkälle suoralle, jossa saimme luvan laukata. Jonon piti kuitenkin pysyä kasassa. Annoin Ritalle laukkapohkeet ja poni lähti reippaaseen laukkaan. Lopussa laukan tahti oli niin kova, että pelkäsin Ritan lähtevän käsistä, mutta onneksi tamma hidasti aika nopeasti takaisin raville kun sen aika tuli. Pian käännyimme takaisin tallia kohti ja otimme loppuun vielä pari ravipätkää plus yhden metsäpätkän. Rita oli oikein mukava maastopuksu, ja ehjinä selvittiin tallille!
Kiiots tunnista!!
Ens kerraks Iippa!
|
|
|
Post by Sesilia on Oct 30, 2015 16:02:07 GMT 2
Lähdimme ratsastamaan metsään päin jonossa. Olin saanut alleni Tujun, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Musta ruuna oli ilmeisesti entinen ravuri. Ilma oli todella kylmä, pakkasta oli -1 mutta se tuntui paljon kylmemmältä hyytävän tuulen takia. Ratsukoiden kävellessä kuului vain satuloiden narinaa. Hetken päästä Helena kehotti meitä siirtymään raviin, ja kaikki menikin hienosti kunnes Suomenhevonen allani sai jonkinlaisen hepulin. Näin ollen siirryimme takaisin käyntiin.
Metsäpolulle käännyttäessä korvani olivat jo aivan jäässä ja mietin miksi ihmeessä en ollut ottanut pipoani mukaan. Hetkosen kuluttua aloimme taas ravata. Tälläkertaa pidin ohjat tiukalla ettei Tuju pääsisi ryöstämään ja kevensimme polulla. Onneksi ravipätkä meni hyvin ja pian saavuimme laukkasuoralle. Annoin laukkapohkeet ja Tuju yritti aluksi lähteä omille teilleen, mutta sain sen melko nopeasti haltuuni.
Tallille palattuamme autoin vielä Milaa siivoamaan karsinat upouusilla talikoilla jotka nainen oli juuri ostanut.
|
|
|
Post by Inna on Oct 30, 2015 18:00:40 GMT 2
Kapusin varmaan ensimmäistä kertaa pilkullisen Rinjan selkään ja kiristin vyön selästä käsin. Olimme lähdössä maastoon ja tuulinen ilma sai minut narisemaan, kun en ollut pukenut riittävästi vaatteita päälle. Tiukensin huivia kaulassani selässä ja pujotin sitten jalkani jalustimiin. Huomasin selästä, että keskellä tallipihaa lepäsi talikko, mitähän se mahtoi siinä tehdä.
Lähdimme jonossa maastoja kohti ja korvani olivat jäässä melkein heti alkumatkasta. Rinja kulki reippaasti eteenpäin Tujun takana, joka tepasteli ravurin käyntiä minkä kerkesi. Pian Helena käski nostamaan ravin ja Rinja siirtyi itse raviin, kun näki edellä menijöiden nostaneen tahtia. Kevensin selässä ja annoin Rinjan mennä vapaammin eteenpäin.
Siirryimme pian metsäpolulle käynnissä ja Rinjan ollessa mukavan rauhallinen, annoin sen kävellä hieman pidemmällä ohjalla. Rinja liikkui reippaasti juurista polkua pitkin, kunnes yhtäkkiä edessä ratsastava Tuju säikähti rapinaa, sai Rinja siinä samalla hepulin. Tamma nousi takasilleen ja astui heti perään sivuaskeleen, johon en kerinnyt mukaan. Löysinkin itseni polulta valitellen kovaa laskeutumisalustaa. Rinja ei onneksi lähtenyt kamalan kauas, vaan jäi seisomaan ihmetellen aivan viereeni.
Helena kyseli olinko kunnossa ja sanoin olevani. Tartuin pilkullisen tamman ohjista ja talutin sen lähimmän kannon luokse. Kannon avulla nousin takaisin ratsaille. Huomasin vasemman takareiden olevan hieman kipeä, mutta ajattelin sen vain tärähtäneen. Maastoretkemme jatkui heti samaan tahtiin ja huomasin Rinjan olevan koko ajan hieman jännittynyt. Siksi pidinkin ohjat enemmän tuntumalla.
Loppureissusta kävimme nostamassa myös hieman laukkaa sopivalla tienpätkällä ja palasimme sitten tallille. Tallipihassa talutin Rinjaa kaulalle ja laskeuduin alas selästä hieman irvistäen. Toivottavasti takareisi todella olisi vain tärähtänyt.
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 31, 2015 22:20:05 GMT 2
Kun olin saanut talikoitua Kakrun viimeisetkin jätökset, jotka se kauniisti teki käytävälle, saatoin laittaa myös suitset ruunan päähän. Olin toivonut Kakrua uudestaan tunnille, silmä jotenkin olen aivan lääpälläni pilkulliseen ruunaan.
Pikkuhiljaa vakkariryhmän porukka alkaa kokoontumaan tallipihalle, ja saammekin Helenalta luvan nousta selkään. Pääsen Kakrun kyytiin ilman suurempia ongelmia. Hyytävän tuulen ja ylimääräisen energian johdista Kakru saakin jonkin hepulikohtauksen, ja alkaa pyörimään kuin mikäkin tuuliviiri myrskysäässä.
Kun suurimmat hepuloinnit saatiin purettua, lähdemme kohti maastoja. Kävelemme pitkin ohjin pidemmän pätkän, jonka jälkeen nostelemme ravia. Kakrun ravi tuntuu letkeältä, eikä keventäminen ole hankalaa. Saan säädeltyä tempoa hyvin jo pelkällä istunnalla.
Nostettuamme laukan, kääntyvät risteytysruunan korvat tiukasti tötterölle, ja Kakru selkeästi nauttii päästessään myös laukkailemaan.
Takaisin tullessamme kuulen vain pienen tuulen, metsän hiljaisuuden, kavioiden kopsetta ja satuloiden narinaa.
|
|