09.11.15 4. VAHTIVAN SILMÄN ALLA
Huomasin Innan tulevan yksityispuolen käytävää pitkin juuri kun olin saanut Ullan viimeisen kavion putsattua.
- Moii, hihkaisin Innalle joka oli juuri suuntaamassa Ullan karsinan ovelle.
- Terve! Mites Lulleron kanssa on sujunut? Inna kysäisi hymyillen.
- Hyvin, myhäilin ja jatkoin: - Vaikka joka kerta löydänkin Ullasta jotain aivan uutta ja jännää.
- Niin, yleensä alku onkin vähän sellaista totuttelua.
- Mutta mitäs olit meinannut sen kanssa tänään tehdä? Inna kysäisi hieman viekkaasti.
- En mitään erikoista, rennosti koulua vain.
- No mutta mitenkäs olisi, jos pitäisin sulle tunnin tänään? Mulla olis nyt aikaa ja sovittiinkin nyt juuri hyvin samaan aikaan tallille. Saisit pyöriä Ullan kanssa sitä koulua, niin mä samalla vähän katselisin, että millasen vuokraajan oon sille tammalle hankkinu, Inna paljasti hymyillen.
- Tottakai se käy! Mennäänkö maneesiin vai kentälle?
- Mennään kentälle, kävin siellä äsken tekemässä vähän ennakkotutkimusta ja siellä ei ketään näkynyt. Muutenkin kuulin että maneesille olis mahdollisesti menossa porukkaa irtohypyttämään poneja.
- All right, nähdääks me siis kohta siellä? kysäisin vielä.
- Joo!
Satuloin ja suitsin Ullan sutjakkaasti ja pian olinkin jo taluttamassa ulkovaloissa hopeana kiiltävää tammaa kentälle. Inna oli tullut samalla oven avaisulla ulos ja minun noustessa ratsaille hän selittikin jo tulevan tunnin kulkua:
- Ensin saat lämmitellä Ullan ihan rauhassa itseksesi kaikissa askellajeissa, katselen tässä samalla. Sitten opastan sinulle että mistä mihin suoritat pohkeenväistöä ja sitten lopputunti harjoitellaankin ympyröitä, kiemuroita ja voltteja. Miltä kuulostaa? Sano vaan ihan rehellisesti!
- Hyvältä kyllä kuulostaa, hieman jännittää vaan valvovan silmän alla olo, kerroin hieman hihittäen.
- Juu, älä ota tätä niin vakavasti! Inna naurahti.
- En minä heti siltä istumalta ketään vuokraajanvirasta ulos heitä! Katson vain ja annan kehittävää palautetta. Toivottavasti kehittävää, Inna selitti nauraen.
Aloin runsaitten alkukäyntien jälkeen ratsastaa kevennettyä ravia ympäri kenttää. Ulla ravasi yhteistyöhaluisena ja aika ajoin taputinkin sitä kaulalle hyvän työskentelyn jälkeen. Sitten aloin hytkymään harjoitusravissa pitkät sivut ja lyhyet sivut edelleen kevensin. Vaihtelin myös suuntaa lävistäjällä välillä. Huomasin painoapujeni olevan selkeästi harjoituksen tarpeessa kun Ulla pyrki aina välillä kentän keskelle pitkillä sivuilla. Tein ravissa myös pari kertaa eri suuntiin kahdeksikkokuviota, jossa Ulla käyttäytyi kuin kunnon kouluhevosen pitää.
Ravailun jälkeen aloitin laukassa kevyen lämmittelyn. Laukkasin pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla tein harjoitusravissa voltit. Ulla käänteli pörrökorviaan minuun päin tuntiessaan pohkeeni sen kyljissä. Se yritti pari kertaa etsiä aihetta säikähdykseen ja se laukassa pälyilikin ympärilleen kiinnostuneena. Jätin lyhyiltä sivuilta voltit pois, mutta jätin parin kierroksen ajaksi sinne harjoitusravipätkän. Lopulta laukkasin muutaman kerran kummaltakin suunnalta kentän ympäri ja Ulla lähti ihan tohkeissaan laukkailemaan tahdissa. Kerran se hypähti kentän keskelle pelästyessään tallin aivan yhtäkkiä rivakasti avattua ovea. Horjahdin, mutta olin heti ajan tasalla ja rauhoittelin tammaa. Laskettuani askellajiksi käynnin Inna ponkaisi kentän laidalta sen keskelle lähelle minua.
- Hyvinhän se meni! Erityisesti mainittavaa oli se, kuinka nopeasti toivuit Ullan säikähdyksestä. Koska niitä tulee todellakin lisää tulevaisuudessa! Inna naurahti.
- Eli saan jatkaa vuokraajana? kysyn mukamas jurona ja nauran päälle.
- Toistaiseksi, Inna virkkaa iloisena.
- Mutta tunti ei ole vielä pitkään aikaan ohi, hän lausahtaa luodessaan ilkikurisen katseen.
Innan opastamana aloimme Ullan kanssa heti menemään pohkeenväistöä kentän poikki. Menimme muutaman kerran ja Ullero totteli hienosti apujani, kuin peilinä. Ainoana ongelmana oli suunnan hakeminen, mutta Innan auttaessa oikea suunta löytyi kuin löytyikin.
Seuraavaksi tein erilaisia ympyröitä Innan karjaistessa aina kun kuvio ei näyttänytkään pyöreältä. Hikeä alkoi puskemaan, vaikka iloisesti Ulla yrittikin, mutta se ei välillä vain jaksanut keskittyä työntekoon tunnin keskivaiheilla.
Taivaan ollessa aivan tumma, mutta täynnä tähtiä, oli minun aika tehdä kiemura koko kentän kokoisena. Se onnistui todella hyvin! Pinnistin siihen kaikki taitoni ja Ullakin selkeästi yritti parhaansa ja se näyttikin kuulemma todella hyvältä. Lopussa vielä teen ravissa voltteja joka sivulla ja laukkaan vielä keskiympyrälläkin. Voltit sujuvat hyvin, mutta laukassa minulla oli hankaluuksia pitää Ullan suunta ympyrällä ja vauhti ja tahti samana. Mutta Inna rohkaisi minua ja sanoi, että tunti oli mennyt kaikinpuolin hyvin.
Minun kävellessä loppukäyntejä Inna keräsi talikolla kentältä Ullan kakat ja lopulta käveli luokseni.
- Miten olisi jos menisit vielä pari kertaa maapuomit, minua kiinnostaisi nähdä sinun ratsastuksesi niillä.
- Käyhän se.
Inna toi vikkelästi 3 puomia kentän keskelle ja lähdin kevyessä ravissa lähestymään niitä. Menin niitäkin muutaman kerran ja käveltyäni vielä hetken vein Ullan talliin.
Hoitaessani Ullerolta varusteet pois Inna tuli vielä juttelemaan minulle tunnista ja kertoi haluavansa pitää minulle tunnin vielä joskus uudestaankin:
- Nyt osaan suunnitella tulevien tuntien aiheet valmiiksi, hän kertoi silmäänsä vinkauttaen. Olin iloinen tästä ja hiipiessäni myöhemmin skootterilleni olin helpottunut, että kaikki meni näinkin hyvin.
Jemina & Ulla 704 sanaa - p. Yht. - p. (lasken myöhemmin)
//Sairaan nopee tarina, mut kelvatkoon nyt >
///Niin ja tämä nyt oli siis se rästiin jäänyt marraskuun vuokra