|
Post by Mila on May 27, 2015 15:37:01 GMT 2
INFERNO BEAT "Iippa" lv, ruuna
omistaja: Janette
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 25, 2016 22:14:54 GMT 2
ensimmäinen hoitotarina ~ Veera & Iippa Ihanaa, kun pakkanen oli laskenut lähelle nollaa astetta. Kävelin lumista polkua pitkin kohti Iipan ja sen tarhakavereiden tarhaa. Lunta sateli hiljalleen taivaalta. Aukaisin portin narahtaen ja astuin sisälle tarhaan. Hevoset äkkäsivät minut heinäpaalilta, mutta jatkoivat syömistä. Lähestyin hevosia reippaasti. Iippa veti korvansa luimuun. Villa tuli tervehtimään minua iloisena, rapsutin hetken ruunikkoa tammaa ja lähestyin sitten Iippaa. Sain ruunan riimusta juuri kiinni, ennekuin Iippa sai käännettyä päänsä. Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti porttia. Tammat seurasivat meitä, mutta hätistelin ne kauemmaksi. Pujahdimme ulos tarhasta ja suljin portin. Iippa odotteli kärsivällisenä vierelläni. "Nonni, tuleshan siitä", lausahdin lempeästi. Iippa seistä nökötti paikoillaan. Heilautin sille vähän riimua, josta ruuna reagoi vähän turhankin rivakasti. Ruuna nykäisi nopeasti riimusta, mutta sain onneksi pidettyä sen käsissäni. Iippa veti muutaman kerran hermostuneena ympärini. Minä seistä nökötin paikoillani ja odotin, että ruuna rauhoittui. Pian ruuna seisahtui ja pärskähti äänekkäästi. Löysäsin painetta riimunnarusta ja kävelin ruunan luokse. Taputin sitä hellästi ja pyysin liikkeelle. Tällä kertaa ruuna lähti kulkemaan nätisti vierelläni. Ruuna pälyili ympärilleen koko matkan kohti tallia. Tallissa jätin Iipan käytävälle ja kävin hakemassa ruunan harjapakin satulahuoneesta. Ruuna odotteli pää painuksissa, kun tulin harjapakin kanssa sen luokse, mutta sen olemus muuttui heti vähän jännittyneeksi, kun astelin ruunan vierelle harja kädessäni. Aloin harjaamaan ruunan karvapeitettä pitkin vedoin ja rupattelin ruunalle rauhoittavasti. Vähän väliä sain suoristaa ruunaa suoremmaksi käytävälle. Sain harjauksen nopeasti tehtyä ja siirryin putsaamaan kavioita. Puhtaat olivat ja IIppa malttoi seistä hyvin kolmella jalalla, vaikka muuten olikin tänään levoton. Tiputin kaviokoukun harjapakkiin ja suljin kannen. Kiikutin pakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin mukaani Iipan suitset sekä juoksutusliinan. Tällä kertaa takaisin tullessa ruunan luokse, se seisoi aika suorassa käytävällä. Irrotin riimun ruunan kaulalle, otin tukevan otteen ruunan päästä ja sujautin kuolaimet suuhun. Iippa vähän pureskeli kuolainta, kun kiinnitin soljet. Tarkistin, että sormet mahtuu turparemmin väliin ja irrotin ohjat. viritin juoksutusliinan menemään oikeasta kuolainrenkaasta niskan yli vasempaan kuolainrenkaaseen. Irrotin riimu ruunan kaulalta ja lähdimme tekemään n. 30 maastakävely lenkin lähi metsään. Tein alkumatkasta Iipan kanssa pysähdys ja peruutusharjoituksia. Ensimmäiset peruutukset menivät huonosti, mutta kun ruuna huomasi mitä haen takaa se alkoi peruuttamaan tosi kivasti. Muuten ihailimme reissumme aikana talvista maisemaa. Iippa kulki alkumatkasta hermostuneena vierelläni, se säpsähteli tippuvaa lunta puista ja lentoon lähtenyttä lintua. Ruuna pysyi kumminkin aina vierelläni, vaikka ottikin muutaman kerran nopean raviaskeleen, jos säikähti isommin. Tein peruutusharjoituksia myös metsässä, ja Iippa alkoi vähän rentoutumaan. Kävelimme rennosti ja olimme pian takaisin tallipihalla. Tein siinä vielä muutaman peruutusharjoituksen. Ensimmäiset menivät vähän sooloiluksi, mutta viimeinen peruutus onnistui vallan mainiosti. Talutin Iipan karsinaan ja riisuin siltä suitset. Suljin karsinan oven ja kävin viemässä suitset ja juoksutusliinan paikoilleen. Pesin tottakai kuolaimet ja kiinnitin ohjat suitsiin takaisin. Kävin viemässä Iipan takaisin tarhaan, jossa ruuna sai iloisen vastaanoton tammoilta. Tämmöinen oli ensimmäinen hoitopäivä. Uskon viihtyväni Iipan seurassa ja Vaahteranpolun tallilla. t.Veera Ps. Saanko lisätä Iipan kuvineen hevosenhoito-sivuilleni? // Tervetuloa! Ja saat lisätä Iipan tiedot ja kuvat sivuillesi. - Mila -
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 29, 2016 11:34:48 GMT 2
toinen hoitotarina ~ varusteiden puhdistus & juoksuttaminen
Ihanaa, kun tänään ei tullut räntää, ajattelin kun lähestyin tallia. Ovi aukaisi narahtaen ja pujahdin sisään talliin. Talli oli aivan tyhjä, . Suuntasin kulkuni kohti satulahuonetta. Aukaisin oven varovasti ja astuin sisään. Riisuin päällystakkini ja viskasin sen lähimmän tuolin selkänojalle, josta se tosin hetken päästä tipahti lattialle. Kävin nostamassa sen, ja etsin samalla katseellani radiota. Ja sieltähän se löytyi, ikkunalaudalta. Napsautin radion päälle, ja etsin sieltä lemppari kanavani nrj. Tuttujen sävelten alkaessa soida, aloin kerämään satulan ja suisten pesuvälineitä kasaan. Ämpäri, sienet, pyyhe, saippua ja nahankiillotusaine. Kaikki tarvikkeet löytyivät helposti. Hain Iipan suitset ensimmäiseksi käsittelyyn. Ennen remmien irrottamista kuvasin jokaisen soljen kohdan kännykälläni, että osaisin laittaa ne oikeisiin reikiin takaisin. Kuolaimet laitoin vesiämpäriin likoamaan. Ja sitten alkoikin remmien jynssääminen irtoliasta. Iipan suitset olivat aika puhtaat, joten työ kävi jouhevasti. Jätin remmit kuivumaan hetkeksi, kävin pesemässä käteni ja kävin hakemassa satulan käsittelyyn. Irrotin likaisen satulahuovan ja heitin sen likakoriin. Irrotin myös satulavyön, ja kävin harjaamassa siitä kaikki irtokarvat pihalla irti. Pihalla törmäsin Jonnaan ja Jannicaan, jotka olivat juuri tulossa tallille. Huikkasimme tervehdykset. Tytöt jatkoivat tarhoille hakemaan hevosia harjattavaksi, ja minä suuntasin kulkuni takaisin satulahuoneeseen.
Vielä viimeinen silaus valjasrasvaa nahkaosiin satulassa. Näytti oikein hyvältä. Hain Iipan lokerikosta puhtaan satulahuovan ja kiinnitin sen satulaan, samoin satulavyön. Vein satulan takaisin telineeseen. Sitten alkoikin mielenkiintoinen osia, suitsien kasaaminen. Otin kännykkäkuvat esille ja aloin näpertämään solkia kiinni. Kerran jouduin purkamaan koko paketin, kun olin vahingossa pistänyt turparemmin väärinpäin kiinni. Lopulta suitset kiilsivät puhtaina käsissäni. Vielä kuolaimet kiinni ja loppu silaus pyyhkeellä pyyhkien. Siistin kaikki käyttämäni tavarat takaisin paikoilleen, ja napsautin radion kiinni. Hain Iipan lokerikosta harjapakin ja nappasin puhtaat suitset kainalooni, ja kävin viemässä tavarat ruunan karsinan edustalle. Hain vielä takkini ja nappasin mukaani riimunnarun. Jonna ja Jannica hoitivat hevosiansa karsinoissa. "Haluuko jompikumpi teistä lähtee juoksuttaa hevosia kentälle?", huikkasin. "Minä voisin tulla Eetun kanssa", Jonna vastasi.
Iippa antoi itsensä kiltisti kiinni tarhasta. Villa ja Elli jäivät rauhassa syömään heinäpaalille, ja pääsimme hyvin livahtamaan portista ulos. Iippa vähän rimpuili alkumatkasta riimunpäässä, pää kääntyili kokoajan jonnekkin ja kaikkea olisi ollut kiva jäädä nuuhkimaan. Lopulta pääsimme tallinoville, jossa ruuna päästi äänekkään hirnauksen, kuin sanoen mä tulin kaverit, kuulitteko. "Senkin hölmö", puuskahdin sille. Vein Iipan karsinaan, ja sidoin sen kunnolla kiinni. Kaivoin harjapakista kovanharjan sekä kumisuan ja aloin harjaamaan ruunan karvapeitettä pitkin vedoin. Iippa seiso alku harjaamisen ajan hyvin paikallaan, mutta sitten paikallaan seisominen alkoi kyllästyttämään ja ruuna tuli vähän levottomaksi. Jalkoja se ei jaksanut oikein pitää tänään ylhäällä, mutta sinnikkäästi minä niitä nostelin siihen asti että jalka pysyi edes hetken ylhäällä. Tipuntin kaviokoukun harjapakkiin, ja nappasin suitset koukusta. Suitsien laitossa Iippa oli aika nätisti, ja sain kiristettyä kaikki remmit hyvin. Puin vielä hetkeksi ruunalle riimunpäähän ja jätin sen karsinaan siksi aikaa, kun hain itselleni kypärän kaapistani. Juoksuttamiseen tarvittaisiin myös juoksutuspiiska ja liina sekä se sellainen kapsoniakorvaava remmi kuolainrenkaisiin (toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin :DD ).
Karsinassa irroitin ohjat ja laitoin niiden tilalle sen kapsonihässäkkä jutun, joihin kiinnitin juoksutusliinan. Sitten olimmekin valmiina kohti kentälle menoa. Jonna ja Eetu olivat myös valmiina matkaan hoitoboksissa.
Menimme kumpikin omiin päihimme kentällä. Eetu kulki heti alkujuoksutuksesta nätisti, kun taas Iippa sen sijaan oli vähän laiskalla päällä, joten sitä sai heti alusta asti huomattaa raipalla. Menimme hetken käyntiä ympyrällä, mutta aika pian pyysin raville, kun ruuna vaan asteli verkkaisasti eteenpäin. Ensimmäisen lisäys huomautuksen jälkeen Iippa alkoi jo liikkumaan ihan kivasti. Hetken päästä vaihdoin suuntaa käynnin kautta. Sen jälkeen hetki ihan hyvää ravia ja sitten laukkapyyntö. Laukka nousi ihan kivasti, mutta oli aluksi vähän ponnetonta. Iippa otti nokkiinsa, kun huomautin paremmasta tahdista. Ruuna otti muutaman pukin, mutta pysyi kumminkin ympyrällä. Ruuna hidasti raville ja pyysin sitä uudestaan nostamaan laukan. Nyt laukka onnistui ihan kivasti, mutta oli vieläkin vähän laahaavaa. Vaihdoimme taas suuntaan ja nostatin laukan tähän suuntaan. Vasenlaukka pyöri tänään paljon paremmin, kuin ensimmäisen suunnan oikealaukka. Oli näkemääni tyytyväinen, kun hiljensin vauhtia.
Jonna oli saanut myös Eetun juoksutettua. Päätimme yhteistuumin käydä tekemässä vielä pienen kävelylenkin. Jätimme juoksutuspiiskat nojamaan kentän porttia vasten ja keräsimme juoksutusliinat käsiimme hyvin. Ruunat kulkivat sopuisasti n. 15 minuutin lenkkimme ajan. Takaisin tallille tultaessa haimme juoksutuspiiskat ja veimme hevoset takaisin talliin. Karsinassa purin Iipalta suitset ja tein sille pikaharjauksen. Kävin huuhtomassa kuolaimet. Kiinnitin ohjat takaisin suitsiin ja pistin ne omalle paikalleen, samoin kuin juoksutuspiiskan sekä -liinan. Takaisin karsinaan tallustella huomasin jättäneeni harjapakin vahingossa karsinan edustalle, joten eikun takaisin satulahuoneen kautta. Vedin riimun Iipan korvien yli ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tarhaan. Villa ja Elli ottivat innoissaan tarhakaverinsa vastaan.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 12, 2016 17:56:37 GMT 2
kolmas hoitotarina ~ ohjasajaminen
Iipalla oli tänään huonopäivä. Ruuna kiukutteli harjatessa tavallista enemmän, näytti hapantanaamaa ja nosteli jalkojansa. En välittänyt Iipan touhuilusta, vaan harjailin sitä rennosti käytävällä, tietysti tarkkailin ruunan jokaista liikettä. ”Nosta”, pyysin kun liuutin kättä pitkin Iipan vasenta etujalkaa. Iippa nosti kuuliaisesti jalan ja sain putsattua kavion. Muut jalat ruuna nosti automaattisesti, kun kävelin jalan viereen. Tiputin kaviokoukun pakkiin, suljin kannen ja lähdin kiikuttamaan sitä satulahuoneeseen. Satulahuoneessa nappasin mukaani Iipan suitset, ajovaljaat sekä ajo-ohjat. Asetin suitset koukkuun ja valjastin ruunan. Tarkistin, että kaikki remmit oli kiinni ja pujotin ajo-ohjat koukuista. Nappasin suitset ja irrotin Iipan riimun ruunan kaulalle. Ruuna otti tottuneesti kuolaimet suuhun ja sain kiristettyä remmit hyvin. Kiinnitin ajo-ohjat ja irrotin riimun ruunan kaulalta.
Pihalla satoi lunta, kun saavuimme sinne. Vedin pipon tiukemmin päähäni ja asetuin ruunan taakse. Maiskautin ja heilautin vähän ajo-ohjista. Iippa lähti kuuliaisesti eteenpäin. Testasin heti talli pihassa jarrut ja pakin, ex-ravurina Iippa kuunteli hyvin pidätteet. Kävimme tekemässä tietä myöten n. 30minuutin lenkin. Iippa kulki reippaasti eteenpäin ja otin aina silloin tällöin pysähdys treeniä. Oli ilo kävellä ruunan kanssa lumisessa maisemassa. Ruuna lönkötti eteenpäin korvat töttöröllä. Ensi kerralla voisi laittaa kärritkin perään, ajattelin tyytyväisenä. Tallipihassa pysäytin Iipan ja kävelin sen rinnalle. Keräsin vähän ajo-ohjia käsiini ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin. Tallissa purin varusteet ja kävin viemässä ne paikoilleen. Pesin kuolaimet ja kiinnitin ohjat suitsiin. Karsinassa Iippa otti minut vastaan luimimalla, mutta kun kävelin päättäväisesti ruunan luokse, nousivat korvat höröön. Kiinnitin riimun ja vein Iipan tarhaan. Tallissa kävin vielä putsaamassa ruunan karsinan. Kottikärryt tulivat noin puolelleen täyteen. Kävin hakemassa kuivikkeita lisää ja levitin ne patjaksi ruunan karsinaan. Siistin reunoille menneet kuivikkeet keskelle ja palautin työvälineet paikoilleen. Kipaisin satulahuoneesta vielä pyyhkeen, jolla pyyhkäisin ruokakupin puhtaaksi.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 3, 2016 10:18:11 GMT 2
neljäs hoitotarina ~ juoksuttaminen
”Mikäs naarmu sulla täällä takajalassa oikein on”, ihmettelin Iipalle. Ruuna kääntyi katsomaan minua ihmeissäni, ai mulla, se tuntui sanovan. Laskin harjan kädestäni ja aukaisin solmun riimunarusta. Talutin Iipan karsinasta pesukarsinaan, jossa huuhdoin jalat liasta. Naarmu osoittautui todella pieneksi, se oli vähän vasemman polven yläpuolella. Jätin Iipan pesukarsinaan odottamaan ja kipaisin varmuuden vuoksi satulahuoneesta haavahoitoaineen. Suihkutin sitä pienen kerroksen haavalle, ruuna ei ollut toimeenpiteestä moksiskaan. Talutin Iipan takaisin karsinaan, sidoin sen kiinni ja aloin harjaamaan ruunaa toistamiseen. Muita haavoja ei löytynyt. Satulahuoneeseen mentäessä palautin haavahoitoaineen ja nappasin mukaani Iipan suitset, joista irrotin ohjat, juoksutusliinan, sen kapsonihässäkän sekä juoksutusraipan ja itselleni tietysti kypärä. Puin ruunalle suitset ja kiinnitin kapsonihässäkän kuolaimiin ja niihin juoksutusliinan.
Tallustimme lumiselle kentälle, joka oli näin aamupäivästä hiljainen. Talutin IIpan kentän keskelle, ja laitoin ruunan liikkumaan isolla ympyrällä. Jalkaansa ruuna ei aristellut, niin kuin olin arvellut. Haava oli niin pieni, pitäisi kait sanoa ennemmin naarmu kuin haava. Iippa tallusti laiskasti eteenpäin, mutta lisäsi vauhtia kun sitä pyysin. Aika pian pyysin ruunalta ravia, ja se nousi kivasti. Askellus oli reipasta ja hyvin etenevää. Annoin Iipan jolkotella n. viitisen minuuttia eteenpäin, ennen kuin pyysin käynnin kautta pysähtymään. Iippa totteli apujani oikein hyvin ympyrän keskeltä. Astelin ruunan luokse, rapsutin sitä otsasta ja käänsin sen ympäri. Kierros käyntiä ja sitten ravia. Meni ihan mukavasti tähänkin suuntaan. Sitten oli vuorossa laukka. Laukka nousi hyvin, mutta se oli tänään vähän tahmeaa. Sain muistuttaa vähän väliä reippaammasta temmosta. Iippa ei tuntunut olevan asiasta samaa mieltä. Kun ruuna oli laukannut muutaman askeleen hyvin, pyysin sen siirtymään raviin. Ravi oli vieläkin hyvää, joten päätin pian pysäyttää sen käynnin kautta. Vaihdoimme suuntaa ja huomautin Iipalle että isommalle ympyrälle, kiitos. Ruuna totteli ja nosti tähän suuntaan ihan hyvän laukan. Laukka oli paljon pyörivämpää, joten otin tähän suuntaan muutaman kierroksen enemmän. Sitten ravin kautta hidastus käyntiin. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdimme kentältä. Tallissa oli kova tohina päällä saapuessamme sinne. Moni hoitajista oli tullut hoitamaan hoitohevosiansa näin hiihtolomalla.
”Olit juoksuttamassa?”, Rebekka huikkasi Rinon karsinasta minulle. Johon vastasin:- ” Vähän nihkeää oli meno laukassa, mutta ravi oli todella kiva tänään.” Ja taputin Iipaa kaulalle ja jatkoimme matkaa karsinalle. Karsinassa riisuin suitset ruunalta ja suljin karsinan oven. Pesin kuolaimet ja kiinnitin ohjat paikoilleen. Kerin juoksutusliinan, joka menee aina kummasti kamalalle sotkulle juoksutuksen aikana. Vein kypäräni kaappiin ja kävin tarkistamassa Iipan haavan takajalasta. Siinä ei ollut mitään. Kävin hakemassa Iipalle kevyen toppaloimen ja puin sen ruunan päälle. ”Pysys nyt aloillasi”, tokaisin ruunalle. Iippa tepasteli karsinassa, olin ollut laiska enkä ollut pistänyt ruunaa kiinni sinne. Sain remmit kiristettyä ja puin Iipalle riimun päähän ja lähdimme kohti tarhoja. ”Hei ootas meitä” , Jannica huikkasi meille Villan karsinasta. Odotimme kaksikkoa tallin ovella. Iippa seisoi kerrankin nätisti vierelläni. ”Noni täältä tullaan” , raikui Jannican ääni pian. Talutimme hoitohevosemme omiin tarhoihin. Takaisin tultaessa Jannica halusi kuulla lomaviikon kuulumiset, ja miten meidän juoksutus oli mennyt. Kerroin pikaisesti viikon tapahtumat ja juoksutuksen.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 18, 2016 21:24:17 GMT 2
viides hoitotarina ~ ratsastaminen
Vedin vetoketjun ylemmäs ja pipon tiukemmin päähän astellessani kohti Iipan, Villan ja Ellin tarhaa. Oli todella kylmä ilma, ja vettä sataa tihutti. Hevoset seisoskelivat tarhan taaimmaisessa nurkassa päät riipuksissa. "Hei ukko", huikkasin Iipalle vaisusti. Iippa nosti laiskasti päänsä ääneni kuullessa, ja jäi odottelemaan että sain talsittua kuraisen tarha poikki hakemaan sitä. Pääsin pian ruunan luokse ja rapsutin sitä hajamielisesti. Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdimme hitaasti tallustamaan kohti porttia. Ruunikot tammat jäivät kiltisti tarhaan, vaikka seurasivatkin meitä portille asti.
Vein ruunan karsinaan ja sidoin sen sinne löyhästi kiinni. Iippa vähän luimisteli kun sujahdin sen kaulan ali. Riisuin ruunalta sadeloimen ja ripustin sen väliaikaisesti karsinan ovelle roikkumaan. Tarkistin ruunan jalat, ei löytynyt mitään. Nappasin loimen kainalooni ja lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Laskin pakin karsinan oven edustalle ja kaivoin sieltä ensiksi kovanharjan ja kumisuan. Harjailin Iippaa pitkin vedoin, ja ruuna nautti olostansa. Silmät ummessa se torkkui, kun harjailin sitä. Aina lähestyessä päätä, se vähän pisti korvia luimuun, mutta ei aukaissut silmiänsä. Olin tyytyväinen, tänään olisi ihan hyvä päivä ruunalla. Kävin vaihtamassa kovanharjan ja kumisuan kaviokoukkuun. Ruuna nosti kiltisti jalkansa, inhottavahan niitä oli putsata kun ne olivat kurassa ja märät. Laskin viimeisen jalan alas, ja lähdin pesemään kuraisia käsiäni. Takaisin tultaessa nappasin vielä pääharjan ja sipaisin Iipan pään puhtaaksi. Ruuna ei arvostanut toimenpidettä, vaan nosteli päänsä kattoa kohti. Odotin rauhassa, että ruuna laskisi päänsä, ja otin tukevan otteen riimusta, kun pää laskeutui.
Tiputin pääharjan harjapakkiin ja lähdin hakemaan satulahuoneesta ratsastuskamoja. Itselleni ensiksi kypärä hoitajakaapistani, sitten Iipan varusteet, johon kuului tänään satula ja suitset. Karsinaan takaisin tullessa jätin suitset roikkumaan karsinan oven pieleen. Nostin satulan paikoilleen ja kävin tarkastamassa sen sopivuuden myös toiselta puolelta. Vähän oli takana, joten liu-utin sen uudemman kerran sään päältä sopivalle kohdalle. Laskin satulavyön ja kävin kiristämässä sen toiselta puolelta. Nappasin suitset, aukaisin riimunnarun, mutta jätin sen kaulalle roikkumaan. Kuolaimet suuhun ja remmien kiristys.
Talutin Iipan maneesiin, napsautin sinne valot päälle, vaikka nyt olikin päiväsaika, mutta sade teki päivästä todella harmaan. Kiristin satulavyön maasta käsin ja kapusin selkään. Iippa vähän kiukutteli ja heilutti päätänsä minua kohti. ”Oles nyt kunnolla”, tokaisin sille harmissani. Ruuna odotti onneksi kiltisti, kun asetin jalustimet oikean mittaisiksi. Ponkaisin ylös selkään ja tarkistin vielä satulavyön, hyvä oli. Painoin hellästi pohkeita kiinni Iipan kylkiin ja lähdimme liikkeelle. Kaarsimme uralle, jossa testailin heti jarruja ja eteenpäin vieviä apuja. Iippa reagoi vähän hitaasti jarruun, mutta toisaalta minulla oli vielä puolipitkät ohjat. Käveltyämme muutaman kierroksen, lyhensin ohjia ja pyysin pohkeilla vähän reippaampaa käyntiä. Lähdin tekemään isoja voltteja ja tasaisin välein pysähdys-käynti siirtymiä. Iippa tuntui ihan mukavalta, vähän hidas pohkeelle aluksi, mutta alkoi toistojen jälkeen vähän heräämään. Sitten aloin ottamaan nopeita ravi-käynti siirtymiä ja edelleen tein erikokoisia voltteja maneesin eri kohdissa. Iippa lähti monesti vähän laiskaan raviin, mutta hidastus onnistui mallikkaasti. Vaihdoimme suuntaa ja tein samat jutut ensiksi käynnissä ja sitten ravissa, kun olimme tehneet ensimmäiseen suuntaan. Kun olin ratsastanut kummatkin puolet mielestäni ihan hyvin, kävelimme kierroksen-kaksi pitkillä ohjilla. Iippa venytti kaulansa heti, kun annoin ohjaa. Rapsutin sitä sään kohdalta, ennen kuin kokosin taas ohjat käsiini. Käänsin Iipan käynnissä pituushalkaisijalle, etenimme siinä muutaman metrin ja lähdin tekemään pohkeenväistöä vasempaan. Ensimmäinen yrittämä meni vähän penkin alle, mutta seuraavat kaksi menivät jo ihan mukavasti. Olin tyytyväinen, joten vaihdoimme väistöt oikealle. Ensimmäinen meni todella hyvin, mutta sitten seuraava menikin ihan pipariksi. Kolmaskaan ei tuottanut oikein tulosta, joten tein välissä vähän ravi-käynti siirtymiä ja ravasin sitten muutaman kerran maneesin ympäri. Sitten kokeilin uudestaan pohkeenväistöä. Käänsin käynnissä pituushalkaisijalle ja sitten väistö oikeaan. Meni ihan ok, ja se riitti minulle tällä kertaa. Ravailimme lopuksi ja tein paljon erilaisia taivutusharjoituksia.
Löysensin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Annoin Iipalle kunnon rapsutukset, ja lähdimme tallustamaan kohti tallia. Muistin jopa sammuttaa maneesin valot. Karsinassa riisuin ruunan varusteista ja kävin kiikuttamassa ne suoraan satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja pyöräytin remmit kiinni suitsista. Takaisin karsinalle mentäessä nappasin rehuhuoneesta porkkanan, jonka annoin ruunalle. Iipan napostellessa porkkanaa tein pikaharjaukset ja tarkistin vielä kaviot ettei niihin ollut jäänyt mitään. Annoin ruunan olla hetken karsinassa, ja kävin viemässä harjapakin takaisin paikoilleen. Riisuin kypäräni kaappiini.
Kävin hakemassa Iipan sadeloimen ja asetin sen ruunan selkään. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdimme kohti tarhaa. Elli ja Villa ottivat tarhakaverinsa ilolla vastaan. Villa hätisti Ellan kiukkuisena pois. Pian kolmikko lampsi kumminkin yhdessä syömään heinäpaalille. Iippa oli jättänyt karsinaansa muutaman lantakasan, joten päätin putsata ne pois sieltä. Hain siis talikon ja kottikärryt. Lopuksi vedin alusia vähän keskemmälle ja kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalan puolelle. Kävellessäni takaisin tallille viemään kottareita paikoilleen, huomasin tutun auton kääntyvän juuri parkkipaikalle. Vilkutin vanhemmilleni ja vein kottikärryt paikoilleen. Hain vielä hoitajakaapistani reppuni ja pinkaisin kohti parkkipaikkaa.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 2, 2016 14:57:14 GMT 2
kuudes hoitotarina ~ tunnille varustaminen Talli oli vielä hiljainen, kun saavuin sinne 11 aikoihin. Kävin katsomassa tuntivarauslistan ilmoitustaululta, Iippa menisi tunnin päästä alkavalle maastotunnille. En vielä viitsinyt lähteä ruunaa hakemaan pihalta harjattavaksi, joten suuntasin kulkuni harjahyllylle. Nappasin kainalooni Iipan harjapakin ja lähdin putsaamaan harjoja pihalle, ulos auringonpaisteeseen. Ihanaa, kun lumet ovat jo melkein sulaneet ja aurinkokin lämmitti kivasti kasvoja. Istuduin tallin edustalle ja aloin putsaamaan ruunan likaisia ja karvaisia harjoja. Irtokarvat alkoivat lennellä pitkin pihamaata. Toukokuussa voisikin sitten jo pestä harjoja, kun ne saisi kuivumaankin pihalle. Pihapiiri oli hiljainen. Tallin kulmalta alkoi kuulumaan kovaa kolinaa ja hälinää. Pian nurkan takaa ampaisivat Wienna ja Mico toisiaan jahdaten. Hetken päästä niiden jälkeen saapui Mila kovaan ääneen puhelimeen puhuen sekä naisen perässä Crowley rauhallisesti laahustaen. Iso koira tuli vaatimaan rapsutuksia, kun taas Wienna ja Mico pyyhälsivät pitkin tallipihaa. Rapsutin hetken Crowleyn pehmeää turkkia ja huikkasin Milalle tervehdykset. Nainen heilautti kättänsä ja katosi talliin. Crowley jäi vierelleni. Mico kävi nuuhkaisemassa housun punttiani ennenkuin livahti tallin hämärään. Wienna jäi häärimään tallipihalle. Kello alkoi lähentyä puolta kahtatoista ja Iipan maastotuntia. Keräsin levittämäni harjat pakkiin ja kiikutin sen valmiiksi Iipan karsinalle. "Haetko myös Kakrun ja Hutun sisälle?", Mila huikkasi perääni, kun näki minun lähtevän tarhoille päin. "Juu, onnistuu.", vastasin olkani yli. Kävin hakemassa ensiksi Kakrun ja tämän jälkeen Hutun. Tilastoruunat antoivat kiltisti kiinni ja kävelivät siivosti talliin. Sitten oli vuorossa Iippa. ”Iippaa.”, huhuilin tarhanporilta mutta ruuna ei ottanut kuuleviin korviin huhuiluani. Käänsi vain enemmän peppuansa kohti tarhanporttia ja työnsi päänsä syvemmälle heinäpaaliin. Lähdin talsimaan mutaisen tarhan poikki kohti ruunaa ja sen tarhakavereita. Villa tuli tervehtimään innoissaan. Rapsutin tamman kaulaa ohimennen ja saavuin Iipan luokse. Ruuna pisti korvansa luimuun, kun pääsin kohdalle. Napsautin tyyneesti riimunnarun kiinni ja tokaisin ruunalle :- ” Tules nyt äkäpussi”. Iippa seisoi hievahtamatta, ja sain huomauttaa sitä riimunnarua apuna käyttäen (napsautin hellästi kylkeä kohti). Iippa otti hitaita askeleita kohti tarhanporttia. Itsekkin sain tarpoa isoin askelin mudan läpi, kevät on sitten ihanaa aikaa hoitajille. Saavuimme tallioville. Talutin Iipan karsinalle, sidoin sen kiinni ja kävin kaivamassa harjapakista muutaman harjan. Aloin harjaamaan ruunaa pitkin vedoin. Harjaaminen kävi nopeasti, onneksi ruuna ei ollut käyny piehtaroimassa mutaisimmissa kohdissa. Jalat olivat vain kuraiset. Vaihdoin harjat kaviokoukkuun. Iipalla oli tänään huono kaviopäivä, eikä ruuna olisi jaksanut pidellä jalkojansa millään ylhäällä. Onnistuin kumminkin puhdistamaan kaikki kaviot, ja ruuna ei saanut kuin muutaman kerran tempaistua jalan maahan asti. Suoristin selkäni ja taputin ruunaa kevyesti kaulalle. Nappasin harjapakin mukaani ja lähdin hakemaan Iipan varusteita satulahuoneesta. Varustin ruunan nopeasti ja jäin odottelemaan, että maastotuntilainen saapuisi hakemaan ruunan.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 11, 2016 12:51:23 GMT 2
seitsemäs hoitotarina ~ vakioryhmän estetunti 12.4 & varusteiden puhdistus.
Huomaa että en ole hetkeen käsin piirtänyt, tussilla tehtyjä viivoja et meekkään enää korjaamaan. Mutta tämmöinen tuli. Minä ja Iippa-ruuna tiistain estetunnilla. Tunnin vaikeutena oli liialliset ohi menot, mutta tulihan sieltä muutan onnistunutkin hyppy. Sarjat menivät meidän osalta tänään parhaiten. Tunnin jälkeen puunasin ensiksi ruunan perusteellisesti ja sen jälkeen siirryin puhdistamaan Iipan varusteita. Viime kerrasta olikin vierähtänyt muutama kuukausi, hupsis, tammikuun lopulla taisin viimeksi puunata satulaa ja suitsia puhtaaksi. :S Tänään varusteet saivatkin sitten perusteellisen puunauksen.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 15, 2016 11:48:08 GMT 2
kahdeksas hoitotarina ~ maastoilua (742 sanaa ) Iippa veti hirveää pukkilaukkaa tarhassa, kun lähestyin porttia. Tamma kaksikko Villa ja Elli katselivat kummissaan tarhakaverinsa menoa, ne eivät jaksaneet liikauttaa eväänsäkkään heinäpaalilta. Sen sijaan viereisten tarhojen asukkaista Draama, Rita ja Jätkä intoutuivat Iipan menosta. Katselin hetken huvittuneena hevosten riehumista tarhoissansa. Draama päästi oikein kunnon pukkilaukka pätkän. Taitaa kevättä olla rinnassa. Aukaisin portin narahtaen ja pujahdin sisään tarhaan. ”Iippaa.”, huhuilin, mutta ruuna ei ottanut kutsua mitenkään vastaan vaan ravaili tyytyväisenä tarhassa. Elli tuli sen sijaan tervehtimään ja rapsutinkin punaruunikkoa hetken. Iippakin rauhoittui ja tuli kuikuilemaan lähettyvilleni. Olin nopea ja sain ruunan riimusta kiinni. Iippa pisti korvansa heti luimuun. ”Senkin kiukkupussi.”, tuhahdin sille ja lähdimme kohti tarhanporttia. Elli seurasi meitä muutaman metrin päässä, joten hätistin sen kauemmaksi. Iippa myös antoi oman varoituksen tammalle, nostamalla toista takajalkaansa. Iippa vähän rimpuili riimun toisessa päässä ja oli sitä mieltä että minun valitsema reitti oli huono. Hetken siinä ’keskustelimme’ mistä minä haluan että kuljemme. Ruuna vähän heilutteli päätänsä, mutta lähti kulkemaan perässäni kohti tallia. Pääsimme karsinalle. Talli oli hiljainen näin aamupäivästä. Sidoin Iipan kiinni ja riisuin siltä. Lähdin hakemaan satulahuoneesta Iipan varusteita ja harjapakkia. Nappasin käteeni vihreät kovanharjan sekä kumisuan ja aloin harjaamaan ruunan ruunikoa karvapeitettä pitkin vedoin. Iippa vähän steppaili karsinassa. Kavioiden putsauksessa ruuna seisoi onneksi nätisti. Varustin Iipan pikaisesti, onneksi ruuna oli helppo varustettava. Olin juuri saanut suitsista remmit kiristettyä, kun talliin pölähtivät kovaan ääneen kailottaen Sari ja Stina. Huikkasimme tervehdykset ja ilmoitin olevani menossa Iipan kanssa pienelle maastoretkelle. Naiset toivottivat hyvää reissua ja katosivat satulahuoneeseen. Talutin pirteän ruunan tallipihalle, jossa kiristin maastakäsin satulavyön. Iippa ei malttanut oikein seistä paikoillaan. Pääsin kumminkin kapuamaan sen selkään ja lähdimme tallipihasta. Ohitimme tarhat. Tällä kertaa hevoset olivat rauhallisina syömässä heinäpaaleilla taikka torkkuivat. Iippa kulki reippaasti eteenpäin korvat hörössä. Pidin pienen tuntuman ohjissa. Paikoitellen maastossa oli vielä lumikasoja, mutta hiekkatie oli aika hyvin jo sulanut. Bongasin maaston aikana ensimmäiset leskenlehdet. Iippa testasi minua muutaman kerran alkumatkasta lähtemällä yhtäkkiä raville, mutta hidasti heti kun pyysin. Otimme muutaman ravi ja laukkapätkän. Iippa totteli kivasti apuni ja oli mukava viilettää maastossa. Pääsääntöisesti kumminkin köpöttelimme rauhassa. Olinhan ollut Iipalla jo tiistaina että keskiviikkona tunnilla ja huomenna Iipalla olisi taas ’työpäivä’. Palasimme rauhallisen maaston päätteeksi tallipihalle, jossa oli jo hieman elämää. Rebecca talutteli Rinoa talliin ja tarhoilla näytti olevan Jemima sekä Roosa. Iippa päästi tallipihassa tervetuliais hirnauksen, jotta kaikki selvästi kuulivat että maastolaiset saapuivat. Laskeuduin ruunan selästä alas, nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyön yhdellä reiällä. Tallissa meitä vastaan tulivat Jonna ja Eetu-poni. Iippa vähän luimisteli pienelle hopeanmustalle ruunalle. Eetu ei ollut moksiskaan ison ruunan äksyilystä. ”Olitte maastossa?”, Jonna huikkasi iloisena. ”Jep, käynti maasto pääasiassa. Iippa liikkui mukavasti.”, vastasin yhtä iloisena. Talutin Iipan karsinalle, jossa purin siltä ensiksi varusteet. Kävin kiikuttamassa varusteet saman tien satulahuoneeseen. Pesin ensiksi kuolaimet ja kiepautin sitten suitset nättiin pakettiin. Iippa oli kääntänyt peppunsa karsinan ovea kohti, kun pujahdin sisään karsinaan. ”No möksis, tässä sulle porkkana.”, lörpöttelin ruunalle ja harjasin sen pikaisesti. Tarkistin ettei kavioihin ollut jäänyt kiviä maastosta, hyviltä näyttivät. Nyt Iippa jopa seisoi melkein koko harjauksen ajan nätisti paikoillaan. Lähdin viemään ruunaa takaisin tarhaan. Jannica oli näköjään hakenut Villan hoidettavaksi, en ollut huomannut näitä äsken tallissa. Elli otti siis ilolla tarhakaverinsa vastaan, Iippa vaan ei ollut yhtä innoissaan tammasta vaan hätisti tämän pois. Elli ei ollut moksiskaan ruunan äksyilystä vaan meni uudemman kerran tekemään tervehdystä. Nyt Iippa antoi tamman tulla lähelle ja yhdessä kaksikko laahusti heinäpaalille. ”Aina syömässä.”, ajattelin myhähtäen. Katseeni sattui osumaan tyhjiin vesiastioihin, joten lähdin etsimään tallista ämpäreitä. ”Sä olet kuulemma saanut koiran pennun, näin facebookista.”, Roosa tuli utelemaan, kun täytin pesukarsinassa ämpäreitä. ”Itse asiassa kaksi.”, naurahdin ja kerroin Roosalle Torstista ja Tahvosta. Torsti saattaisi jossakin vaiheessa tulla pyörähtämään Vaahterapolussa, yli energinen bordercollie kun on. Rottweiler Tahvoa en tallille toisi, kun se on vähän sulkeutunut herra. Sain ämpärit täytettyä. Roosa lähti takaisin hoitamaan Tujua ja minä takaisin tarhoille. Vesi läiskyi hieman ämpäreistä yli, mutta selvisin lopulta tarhoille. Elli tuli heti juomaan astiasta, joten päätin käydä täyttämässä astian vielä yhdellä reissulla. Becca ja Jonna pölähtivät nyt selkäni taakse vesiboksilla. ”Roosa kertoi, että sä olet saanut kaksi koiranpentua. Milloin ne tulee tänne mukaan?”, tytöt tiedustelivat yhteen ääneen. ”Juu, Tahvo tuli maaliskuun keskivaiheella ja Torsti tässä viikko sitten.”, naurahdin hoitajatyttöjen innokkuudelle. Kerroin heille saman stoorin kuin Roosallekkin. Jonna taisi olla ainakin ihan tyytyväinen, ettei Tahvo tulisi käymään tallilla. Ymmärsin, rottweiler ei ole jokaisen ihanne rotu. Becca lähti mukaani kantamaan ämpäreitä tarhoille, ja Jonna palasi talliin. Juttelimme koirista ja hevosista Becan kanssa. Vesien viennin jälkeen kävin vielä putsaamassa Iipan karsinan ja kävin toivottamassa kaikilla tallilla olleille hyvää viikonloppua.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 5, 2016 14:41:31 GMT 2
yhdeksäs hoitotarina ~ Torsti mukana tallilla & tunnille varustaminen Torsti hyppeli viereilläni innoissaan. Itselläkin oli hyvä fiilis, kun oli niin lämmin kevät sää ja tänään oli koulustakin vapaata helatorstain vuoksi. Saimme tallissa iloisen vastaan oton ja muut hoitajat tulivat innoissaan paijaamaan Torstia. Koira otti huomion avosylin vastaan ja halusi tehdä kaikkien kanssa tuttavuutta. "Ei hypitä.", komensin koiralle, kun se hyppäsi ties monenneko kerran Jonnaa vasten. "Se on kyllä yli söpö.", Nica kuiskaili hiljaisella äänellä. "Lähteekö joku putsaamaan harjoja tonne pihalle meidän seuraks, kun on niin nätti ilmakin?", kyselin muilta hoitajilta. Jonna, Roosa ja Becca liittyivät minun ja Torstin seuraksi. Rupattelimme pihalla tulevan kesän suunnitelmia. Torsti otti mukavan asennon vierelläni ja kohta koira veteli hirsiä. Aika vierähti nopeasti hyvässä seurassa ja huomasin, että kello läheni Iipan tätiryhmätuntia. "Pidättekö Torstia hetken silmällä, että haen ja varustan Iipan tunnille?", kysäisin tytöiltä. "Mee vaan kyllä me tän ihan kamalan riiviön kanssa pärjätään.", Roosa naureskeli. Torsti ei ollut moksiskaan, kun lähdin sen luota vaan jäi tytyyväisenä rapsutettavaksi. Fiksu koiranpentu. Iippa oli vähän happamalla päällä ja luimisteli sekä nosteli jalkojansa. En välittänyt sen toilailuista, vaan harjasin ruunan perusteellisesti ja tarkistin ettei sille ollut tullut mitään haavoja tarhaillessa. Ei löytynyt mitään, joten pakkasin harjat pakkiin ja kipaisin ruunalle varusteet päälle. Satuloidessa Iippa heilutti päätänsä minua kohti ja koitti näyttää pelottavalta. Kuolaimet sujahtivat tuttuuntapaan helposti suuhun. Kauan ei tarvinnut odottaa, kun räväkän oloinen punahiuksinen täti tuli hakemaan Iipan tunnille. Nainen ei myöskään ollut moksiskaan ruunan happamasta naamasta, kiitti vain minua satuloinnista ja lähti taluttamaa ruunaa kentälle. Minä kävin hakemassa Torstin Roosan ja kumppaneiden hoivista. Koira otti minut ilolla vastaan. Kävimme vielä putsaamassa Iipan karsinan ennekuin lähdin kotia kohti. Torsti istua nökötti karsinan edustalla työmiehen elkein ja vahti työni tulosta.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jun 6, 2016 20:37:35 GMT 2
kymmenes hoitotarina ~ varusteiden suur puhdistus Viime viikko oli mennyt rattoisasti Paratiisisaaren kesäleirillä, josta oli ollut mukava aloittaa kesäloman vietto. Iipakin oli lähtenyt laiduntamaan kesäkuun ajaksi muiden ruunan kopukoiden kanssa. Mila oli kyllä antanut luvan liikutella hevosta, mutta tänään annoin Iipan vielä viettää ansaittua ensimmäisiä lomapäiviä. Torsti jolkotteli tyytyväisenä vierelläni, kun fillaroin kohti Vaahterapolun tiluksia. Ilma oli viilentynyt hurjasti viimeviikon hellelukemista. Ulkomittari oli näyttänyt kotona +13astetta, ja tuntui siltä että ulkona paleltuisi. Olinkin vetänyt päälleni paksut collegehousut ja hupparin. Hiekka narskui pyöränkumien viuhuessa soratiellä. Puiden välistä alkoi onneksi jo pilkistää tuttu punainen tallirakennus. ”Torsti.”, karjaisin, kun koira oli taas kadonnut omille teilleen. Koira putkahti läheisestä ojasta häntä heiluen. ”Ja sitten susta saa tarkistaa, ettei löydy punkkeja.”, harmittelin, kun asetin polkupyöräni tallin seinustalle nojamaan. Koirasta ei onneksi punkkeja löytynyt, mutta nuoren koiran paikoillaan pitäminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Ohi menijät olisivat varmaan naureskelleet meille, mutta ilokseni tallipiha oli hiljainen. Vapautin lopulta koiran ja suuntasimme kulkumme talliin. Tallissa oli näin päiväsaikaa hiljaista ja ketään ei näkynyt missään. Livahdin sisään satulahuoneeseen ja Torsti seurasi minua kuuliaisesti. Koira asettui mukavasti lattialle ja minä aloin kerämään Iipan varusteita puhdistettavaksi. Pian lattialla lojui epämääräinen kasa valjasrasvaa, -saippuaa, sienenpalasia, vesiämpäri, pyyhkeitä ja suitsi purettuna osiin. Kävin napsauttamassa radion päälle ja rupesin hommiin. Työ kävi jouhevasti, mutta voi kamala miten likaiseksi saippua muuttuikaan. Soimasin itseäni, että hoitohevoseni varusteet olivat tässä kunnossa. Kovaääninen nauru katkaisi radion kuunteluni, kun Jonna ja Jannica pölähtivät sisään satulahuoneeseen. Torsti meni vaatimaan heti oman osuuden huomiosta. ”Mitäs meinasitte tehdä?”, tiedustelin kaksikolta, kun olimme tavalliset kuulumiset saatu vaihdettua. Jonna kertoi, että he aikoivat lähteä pesemään hoitohevostensa harjoja. Minä lupauduin liittyä mukaan, kun olisin saanut ensiksi kasattua suitset kokoon. Tyttökaksikko katosi satulahuoneesta yhtä kovaan ääneen pölisten, kun olivat tulleetkin. Pyörittelin hieman päätäni ja ryhdyin kasamaan suitsia. Niputin suitset ja vein ne paikoilleen. Siistin käyttämäni tavarani ja vaihdoin satulasta huovan. Likapyykkikori näytti olevan pullollaan, joten kävin täyttämässä pyykinpesukoneen. Tarkistin ohjelapusta kuinka paljon pyykinpesuainetta kuului laittaa, ja vanha kone lähti kovaan ääneen pyörimään. Kävin sulkemassa satulahuoneessa radion ja nappasin mukaani Iipan harjapakin. Jannica ja Jonna olivat asettautuneet tallin edustalle ja heidän seurassaan näytti olevan uusia kasvoja. Uudet hoitajat esittäytyivät Emmaksi ja Samuksi. Torsti sai taas uusia ihailijoita, kun se meni ylisosiaalisesti tervehtimään uusia ihmisiä. Joutuisin vielä pulaan, joskus tuon koiran kanssa, kun se ei osaa varoa ketään. Asettauduin mukavasti ruohikolle, ja kesäilma tuntui nyt jo vähän lämmenneen. Jannica ja Jonna olivat kasanneet pihalle monta ämpärillistä vettä, johon sitten aloinkin upotella Iipan harjoja. Irtokarvat irtosivat ja vesi muuttui ämpärissä nopeasti harmaaksi. Juttelimme iloisesti muiden kanssa ja Torsti viihtyi onneksi hyvin seurassamme, eikä lähtenyt omille teilleen. ”Ootteko huomannut miten paljon Bella on jo kasvanut?”, Jonna tiedusteli. ”Minä kyllä luulen, että siitä tulee kimo Bambin tapaan.”, Jannica säesti. Oli mukava kuulua tällaiseen rentoon talliporukkaan, jossa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Nytkin Samu ja Emma tuntuivat jo vahvoilta tutuilta. Jätimme pesemämme harjat kuivumaan tallin seinustalle ja lähdimme katsomaan tätä kuuluisaa pikku varsaa laitumelle. Laiduntavien hevosten seuraamisessa menikin sitten tovi ja olihan kesälaitumille hieman matkaakin. Keräsin kuivuneet harjat tallinseinustalta, joka olikin jo alkanut mennä varjon taakse piiloon. Eihän harjoista mitään uuden veroisia tullut, mutta nyt niistä oli talven pölyt pyyhitty. Siistimme yhdessä jälkemme ja lähdimme syömään evästä porukalla satulahuoneeseen.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jul 26, 2016 18:11:32 GMT 2
11 hoitotarina ~ maastoilua
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 3, 2016 18:46:28 GMT 2
12 hoitotarina ~ nimipäiväkakku & hevosmiestaidot Aurinko pilkisti pilviverhon takaa, kun kaarsin autollani Vaahterapolun parkkipaikalle. Auto hyllyi vesilätäköiden yli. Kävin ensimmäiseksi päästämässä Torstin ulos takakontista. Bordercollie odotti kiltisti aloillaan, ennen kuin annoin sille luvan hypätä alas kuraiselle hiekkakentälle. Suljin takaluukun ja kävin kaivamassa takapenkiltä suklaakakun. Huomenna olisi nimipäiväni, joten oli päättänyt leipoa sen kunniaksi. Huomenna en kumminkaan kerkiäisi tulemaan tallille. Taiteilin kakun, ison ratsastustavarakassini ja jaloissa poukkoilevan koiran kanssa satulahuoneeseen. ”Oi kattokaa Veera on leiponut meille jotakin hyvää”, Jonna iloitsi minut nähdessään. Rosanna, Julia ja Emily jättivät varusteiden putsaamisen kesken ja siirtyivät Jonnan seuraksi pöydän ääreen. ”Otatte sen verran, että kaikille hoitajille riittää”, virnistin tyttöjen innolle. Nappasin riimunnarun käteeni ja jätin tytöt mussuttamaan suklaakakkua. Kutsuin Torstin luokseni ja lähdimme kohti tarhoja. Väistelin suurimmat vesilammikot ja saavuin Iipan tarhalle. Hämmästyin kun Iipan kaverina oli uusi hevonen. Missä olivat tamma kaksikko Villa ja Elli? Astuin sisään tarhaan ja huomasin tummanrautiaan hevosen olevan Rosannan Diva tamma. Iippa lähti minua karkuun, mutta Diva tuli tuttavallisesti tervehtimään minua. Rapsutin tamman päätä ja mietin pitäisikö minunkin hankkia lämppäriratsu muiden hevosteni seuraksi. Tässä rodussa on niin nättejä yksilöitä, kuten juuri edessäni seisova Diva. Iippa oli ujuttautunut lähellemme. Silitin vielä hetken Divaa ja livahdin sitten vaivihkaa Iipan viereen. Ruuna koitti ensiksi väistää, mutta alistui ja antoi itsensä kiinni. Hätistin Divan hieman kauemmaksi ja livahdimme tarhanportista ulos. Ruuna ei oikein arvostanut Torstin läsnäoloa, vaan alkoi luimimaan tälle ja nostelemaan takajalkoja. Komensin koiran kauemmaksi ja tämä ymmärsi kerrankin väistää heti. Kiersin taas vesilätäköt ja Iippa kiemurteli kanssani ne. Naurahdin ruunalle ja taputin sitä kaulalle. Iippa vastasi kaulan ja pään heilautuksella, ja sen pitkä musta (takkuinen) harja hulmusi. Talliovilla meitä vastaan tuli Merika ja Rino. Päästin heidät menemään ensiksi ulos. Iippa mulkoili Rinoa ja veti korvansa niskaan kiinni. Huikkasin naisen perään, että satulahuoneessa olisi nimipäiväkakkua, jos muut eivät olisi kerinneet syödä sitä jo loppuun. Merika kiitti, mutta sanoi olevansa herkkulakossa. Kohautin tälle olkia ja talutin Iipan karsinaan. ”Oles nyt aloillasi”, ärähdin Iipalle. Koitin saada ruunan harjaa selvitettyä, mutta työ tuntui toivottamalta. Harjaamisen aikana Iippa oli seissyt nätisti aloillaan, mutta nyt hoitotuokio alkoi pitkästyttää ruunaa. Suihkautin vielä hieman selvitysainetta Iipan harjalle, josta ei ole kyllä kovinkaan paljon ole ollut apua tähän mennessä. Lasken pullon lattialle ja lähden uudemman kerran selvittämään suurta takkua. ”Nonni, aukeshan se”, puhelin itsekseni. Saatuani suuren takun selvitettyä loppuharjan siistiminen kävi kädenkäänteessä. Pakkasin käyttämäni harjat harjapakkiin ja kiikutin sen satulahuoneeseen. Ovi aukeni narahtaen ja Torsti syöksyi ensimmäisenä sisälle. Satulahuone oli tällä kertaa tyhjä. Vilkaisin pöydälle nähdäkseni miten paljon kakkua oli vielä jäljellä. Suurin osa kakusta oli kadonnut jo parempiin suihin, vaikka se oli kerinnyt olemaan pöydällä vasta puolisen tuntia, max. 45 minuuttia. Hymähdin ja asetin harjapakin paikoilleen. Kävimme tekemässä Iipan kanssa maastakäsin harjoitteita, jossa ruunan tuli seistä paikoillaan ja se sai liikkua vain silloin, kun minä käskin. Hevosmiestaidoksi näitä myös kutsutaan. Ruuna oli tässä aika helppo tapaus, sillä se seisoi aika hyvin paikoillaan. Ainoa, mikä sitä aluksi häiritsi, oli koirani. Torsti seisoi kumminkin sivustalla koko ajan, ja ruuna sai vaan tottua koiran läsnäoloon. Peruuttaminen oli alkuunsa hieman haastavaa ja ruuna nostikin vain päätänsä riimunnarun heilutukselle. Hieman kovemmalla heilautuksella ruuna lähti peruuttamaan, jolloin se sai tietysti palkintonsa ja paine katosi. Lopulta kävelin ruunan luokse reippaasti ja kiitin sitä. Talutin Iipan takaisin tarhaan, jossa Diva otti meidät iloisesti vastaan.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Oct 30, 2016 18:37:46 GMT 2
13 hoitotarina ~ varusteiden puhdistus "Kuka haluaa kahvia?", huikkasin muille taukohuoneessa olijoille, mutta en jäänyt odottamaan vastausta. Nousin Jannican viereltä sohvalta ja kävelin kahvinkeittimen luokse. Annostelin siihen ensiksi kylmää vettä ja sen jälkeen runsaasti kahvinporoja. "Älä sit Veera tee tällä kertaa liian vahvaa siitä", Suski valitteli. "Vahva on parempi kuin liian laiha.", huikkasin vain iloisena takaisin ja napsautin keittimen päälle. Kipitin kuuman ja höyryävän kahvikupin kera satulahuoneen puolelle. Raivasin itselleni tilaa ja etsin käsiini satulanpuhdistus välineet. Oli taas aika siistiä Iippa ruunan likaiset varusteet syksyn mudista. Suski ja Jannica liittyivät seuraani. Kovaan ääneen pulisten ja naurun säestäessä tuon tuostakin keskusteluamme, homma kävi rattoisasti. Varusteiden puhdistus ei kuulunut niihin lempi puuhiini, vaikka se yksi tärkeimmistä hoitajan tehtävistä olikin. Suitsien kasaaminen ei vain ollut mukavaa, kun aina sai pähkäillä pään puhki kumminko päin se poskihihna ja muut remmit tulikaan. Solkia sai alvariinsa olla vääntämässä uudestaan auki. Kävin täyttämässä välissä kahvikuppini uudelleen. Jannica loi minuun hieman epäilevän katseen, kun sanoin sen olevan jo päivän neljäs kupillinen. Varusteiden puhdistuksen jälkeen jäimme vielä hetkeksi parantamaan maailmaa rupatellen. Ulkona oli niin sateinen ja kylmä lokakuinen ilta, ettei sinne viitsinyt mitään mennä hevosten kanssa tekemään. Iippakin varmasti arvosti, että sai tarhata ihan rauhassa Siriuksen kanssa. Oli vanha pappa saanut vähän virtaa itseensä, kun Mila oli pistänyt sen nuoren orin koltiaisen kanssa samaan tarhaan. Ihan mukava veijarihan se oli, vaikka tuli vielä maistelemaan mielellään paidan helmasta, kun haki Iippaa tarhasta. Syötävän suloinenhan musta ori nuorukainen oli ja kiltti, vaikka vielä testailikin ihmisten ja heppakavereiden hermoja. Mietiskelyni katkaisi kännykkäni pirinä. Äitini siellä soitteli ja pyyteli, että lähtisin kotia päin päivälliselle.
(Sorry, lyhyt tarinanpätkä tällä kertaa :>)
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Dec 2, 2016 19:58:53 GMT 2
14. hoitotarina ~ karvapeitteen klippaus (joulumerkin 1/3 tarina) Ajatella, kuukausi sitten Mila oli pudottanut aikamoisen pommin. Vaahterapolun tuntiratsut pistettäisiin myyntiin. Nainen oli hoitajakokouksessa nähnyt järkyttyneen ilmeeni ja oli heti perään maininnut, ettei kenenkään hoitohevosta veitäisi alta pois. Hoitajat saisivat jatkaa hoitamista tai heillä olisi mahdollisuus ostaa hoitohevonen omaksi. Vaahterapolun vanhemmat hoitaja tytöt eivät olleet tästä kommentista kovinkaan moksiskaan, Mila kuulemma sattui olemaan vain tuollainen, että päätti yhtäkkiä myydä kaikki hevoset. Me vähemmän aikaa hoitajina olimme tietysti järkyttyneitä, mutta kun sen yli oltiin päästy. Aloimme huutelemaan että tällaisia ja tällaisia hevosia sitten ostat tilalle. Tätä ajatellessa hautasin kasvoni Iipan harjaa vasten. Onneksi olin saanut pitää ruunan hoitohevosenani, omaksi minulla sitä ei olisi ollut mahdollisuus nimittäin ostaa. Iippa ei oikein arvostanut läheisyys elettäni ja nykäisi itsensä kauemmaksi. Murahdin vain hevoselle ja siirryin harjaamaan ruunan talvikarvapeitettä. Iippa oli harjaamisen aikana hieman levoton. Onneksi ruuna oli aikalailla puhdas, kiitos lumipeitteen ja pakkasten jotka olivat marraskuun lopulla saapuneet Suomeen. Ehkä saisimme muutaman vuoden tauon jälkeen valkoisen joulun. Harjattuani Iipan, nappasin harjapakin kainalooni ja jätin ruunan hetkeksi karsinaan. "Nyt olisin valmis", huikkasin Sarille satulahuoneessa. Nainen oli luvannut tulla katsomaan ja vahtimaan, että tekisin klippauksen oikeaoppisesti. Olin muutaman kerran aikaisemmin konetta käyttänyt, mutta siitähän oli taas hetki aikaa. Lähtisin tekemään Iipalle trace-klippaus, jossa kaula ja vatsan seudun karva ajeltaisiin. Iippa oli onneksi klippauskoneen surinaan tottunut eikä siitä hetkahtanut. Ruunan tavanomainen levoton olemus oli vain alkuunsa hieman riesana, ennenkuin ruuna rauhottui aloilleen. Työ kävi alkuunsa hitaasti. Rytmin löydyttyä ajaminen lähti sujumaan. Sari auttoi jalkojen klippaamisessa pitämällä ruunan jalkoja ylhäällä. Lopputulos oli ehkä hieman epätasainen joistakin kohdistan, mutta kaukaa katsottuna jälki oli ihan hyvän näköinen. Aikamoinen karvakasa tallikäytävälle jäi, vaikka ei tuo ruunan talvikarvapeite nyt niin mahdottoman pitkää ollut lämminverisellä. Minkäköhänlainen kasa olisi suomenhevosen ajamisesta sitten tullutkaan. Kiitin Saria avusta ja siivosimme yhdessä jälkemme.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Dec 11, 2016 18:25:03 GMT 2
15. hoitotarina ~ sunnuntaitalleilua (joulumerkin 2/3 tarina) "Hei Iippaseni", tervehdin ruunaa iloisena. Sain vastaukseksi vain korvien luimimista, ja ruuna työnsi päänsä syvemmälle heinäkasaan sekä käänsi peppuansa minua kohti. En jaksanut välittää ruunan kiukuttelusta, vaan kävelin Iipan luokse päättäväisesti. Olin iloisella tuulella. Olimme juuri saapuneet Vaahterapolun talliporukan kanssa Yläkokon Ratsastustalleilta ratsaskoulumestaruuskilpailujen merkeissä. Iippa kun ei oikein taitanut noita korkeita esteluokkia, olin päätynyt ottamaan Ossin kisaratsuksi. Meillä oli orin kanssa lähtenyt tänään toisessa osakilpailussa yhteistyö oikein lentoon ja kotiin tuomisena olikin lelppo B: 3 2009-luokassa aivan fantastisesti kolmas sija! "Et kuule tiiäkkään millainen päivä mulla tänään oli", lörpöti ruunalle, kun napsautin riimunnarun kiinni ruunan riimuun. Iippa lähti vastahakoisesti perässäni kohti tarhanportteja. Pääsimme livahtamaan hyvin portista, Sirius jäi nimittäin heinäpaalille tyytyväisenä syömään, eikä lähtenyt tavanomaisesti portille mukana. Taisi nuori ori tietää et nyt olisi viimeisten suupalojen aika ennen talliin joutumista yön ajaksi. Iippa käveli laiskasti perässäni kohti talleja. Tallien ovilla kävi kova kuhina, kun muutkin hoitajat olivat jääneet siirtämään hevosia sisälle iltatallia varten. Jäimme Iipan kanssa vähän sivummalle odottelemaan omaa sisäänpääsy vuoroamme. Karsinassa riisuin Iipalta ensiksi loimen. Ruuna koitti hieman kiukutella, kun pujahdin sen kaulan alitse irrottaakseni loimivyötä. "Oles nyt aloillasi", tiuskin sille hieman harmistuneena, että se osasi olla joskus rasittava. Loimi saatiin kumminkin pois selästä, jonka jälkeen tarkistin ettei ruuna ollut saanut tarhaillessa mitään kolhuja jalkoihinsa. Jalat näyttivät olevan kunnossa, joten lähdin kiikuttamaan loimea satulahuoneeseen. Satulahuoneessa asetin ensiksi loimen paikoilleen jonka jälkeen siirryin sekoittamaan Iipan iltaruoan valmiiksi. Mila sattui pölähtämään parahiksi paikalle, ja nakitti minulle samantien muidenkin hevosten iltaruuan teon. No mikäpäs siinä. Nappasin ilmoitustaululta ohjelapun ja lähdin täyttämään muiden hevosten rehuämpäreitä. Muutamaa mineraali purkkia sain hetken etsiskellä, mutta työ oli nopeasti hoidettu. "Täällähän sinä olet", kuulin tutun äänen selkäni takaa. Äitini oli tullut hakemaan minua tallilta. Tsekkasin vielä kerran, että olin laittanut varmasti kaikille hevosille iltaruuat turpoamaan ja kävin hakemassa ratsastustavarani. Esittelin tietysti ylpeänä voittamaani valkoista ruusuketta ja sepostin kilpailupäivän kulun juurtajaksaen äidille, vaikka olinhan minä jo tietysti heti kisojen jälkeen laittanut vanhemmilleni viestiä sijoituksestani.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Dec 21, 2016 18:29:45 GMT 2
16. hoitotarina ~ päivätallin auttaminen / hevosten ruokinta (joulumerkin 3/3 tarina)
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 6, 2017 18:13:44 GMT 2
17. hoitotarina ~ Yläkokon Ratsastuskoulun hiihtoratsastuskilpailut 3.1.2017
Jännitti ihan vietävästi. Olin saanut Milalta luvan osallistua Yläkokon Ratsastuskoulun järjestämään hiihtoratsastuskilpailuihin Iipan kanssa. Nämä olisivat meidän toisen Vaahterapolun ulkopuoliset kilpailut. Mitenköhän pärjäisin ruunan kanssa ja tulisiko Saana pysymään suksien kanssa pystyssä, ja tulisinko minä ylipäätänsä saatua ohjattua Iippaa esteiden yli? Nämä ja monet muut kysymykset risteilivät päässäni, kun ajoimme kohti Yläkokon talleja. Iippa oli mennyt hyvin trailerin kyytiin ja oli vaikuttanut todella pirteältä kirpeässä pakkassäässä. Saana oli tulossa omalla kyydillä kisapaikalle, mutta tulisi meidän kyydissä sitten takaisin päin. Olimme saaneet Vaahterapolusta trailerin lainaan ja isäni oli pitkän vonkumisen jälkeen suostunut kuskiksi. Minulla kun ei vielä peräkärri korttia ollut, enkä olisi varmaan liukkaassa talvikelissä uskaltanut edes ison trailerin kanssa ajella.
Yläkokon talleille oli saapunut valtavasti väkeä. Hevosia ja pikkuponeja taluttajineen risteili ristiin rastiin tallipihalla. Iippa hieman kolisteli trailerin kyydissä. "Ensiksi pitää käydä ilmottautumassa, sitten pitää opetella rata ja sit lämmitellä Iippa", sopertelin itsekseni. "Veeraaa", kuulin selkäni takaa. Saanahan se sieltä tuli iloisena. Ystäväni oli käynyt jo ilmoittamassa meidät kummatkin mukaan kilpailuun, joten lähdimme yhdessä tutustumaan suurelle pellolle viritettyyn rataan. Pikkuponien luokka oli juuri alkamassa. "Tuo kohta tulee olemaan haastava", kommentoin ratapiirroksesta. Saana oli samaa mieltä.
Iippa peruutti trailerista vauhdilla. Ruuna jäi ylväästi seisomaan ja päästi komean hirnauksen, johon joku hevonen vastasi. Ruunassa oli selvästi virtaa, mutta saimme Saanan kanssa nopeasti varustettua sen. Vedin itselleni vielä kypärän päähän ja kiupautin kaulaliinan tukevasti, ennenkuin ponkaisin Iipan selkään. Ruuna hieman steppaili, kun nousin selkään. Pysäytin sen ja säädin satulavyön sopivaksi. "Siinähän on virtaa", puuskahdin Saanalle, joka lähti vierellämme kävelemään. Etsin katseellani ratsastuskenttää, ja sieltähän se tallin vierestä pilkahti. Ohjasin Iipan sinne. Alkuunsa ruuna hieman puri kuolainta, joten koitin loihtia mieleeni kaikki Helenalta saamani ohjeet ruunan ratsastamiseen. "Muista hengittää, hyvin se menee.", mumisin itselleni. Muutamien kierrosten jälkeen Iippa rauhottui hieman ja se lopetti ohjasta nyppimisen sekä ympärilleen pälyilyn. Kävin kaikki askellajit läpi ja tein paljon taivutusharjoituksia. Lämmittelyn päätteeksi Saana heitti ruunan selkään fleeceloimen ja lähti taluttamaan sitä hevoskäsialueelle. Minä kävin hörppäämässä lämmintä glögiä ja kertasin radan mielessäni.
Meidän kuulutettiin radalle:- "Seuraavana vuorossa Veera Ruusula ja Inferno Beat, suksilla Saana Rautpohja." Huikkasin Saanalle onko kaikki valmista ja tyttö vain virnisti vastaukseksi. Painoin pohkeeni Iipan kylkiin ja ruuna vastasi heti apuihin. Ampaisimme matkaan, tein pidätteen ja ruuna vastasi siihen. Ensimmäinen este häämötti edessä. Pyrin ohjaamaan sen keskelle. Iippa oli selvästi innoissaan ja lähti hyppyyn hieman kaukaa. Yli selvittiin. Saana taiteili myös hyvin oman tehtävä radansa suksilla. Hänen lasketteluharrastuksesta oli kyllä suuri etu. Lumiset ja heinäpaalein koristellut esteet ylittyivät hyvin. Iipalta pääsi lopussa pieni ilopukki, mutta pysyin satulassa. Taputin ruunaa kaulalle ja hidastin sen käyntiin. "Sehän meni hyvin.", huikkasin Saanalle, joka oli samaa mieltä.
"Kolme sekuntia", harmittelin. Olimme hävinneet kolmalla sekunnilla kolmanneksi tulleille. Sijoituimme neljänsiksi, eli ensimmäiset jotka jäivät ilman palkintoa. Hieman harmitti, vaikka muuten kisa oli ollut erittäin mukava ja olin tyytyväinen Iippaan. Ruuna oli toiminut hienosti ja meillä oli ollut Saanan kanssa erittäin mukavaa. Näissä merkeissä lähtee siis minun ja Iipan toinen vuosi käyntiin. ^.^
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jan 23, 2017 21:18:17 GMT 2
18. hoitotarina ~ Iipan & Ossin kanssa kouluratsastuskilpailuissa Hevosia taluteltiin edestakaisin suurella tallipiha-alueella. Olimme juuri tulleet isäni kanssa Veeran yksityistallien pihamaalle trailerin kera. Olin saanut Milalta luvan osallistua Iipan että Ossin kanssa kouluratsastuskilpailuihin ja huomenna olisi Ossin kanssa vielä tiedossa estekisat samaisella tallilla. Pojat olivat menneet Vaahterapolun talleilla hyvin kyytiin, nyt trailerista kuului hieman metelöintiä. Taisi Iippa hieman ärhennellä orille. "Kato me startataan Ossin kanssa toisina, pakko lähtee jo valmistelee connemaraa.", voihkaisin katsoessani lähtölistaa. Onneksi olimme tulleet ajoissa ja ensimmäinen luokka, raviohjelma oli vasta alkamaisillaan. Trailerin luona peruutin ensiksi Ossin ulos, sillä Iippa osasi odottaa trailerin kyydissäkin tyyneesti, vaikka nyt jäikin hieman mölisemään sinne yksinään. Connemaraori laskeutui vauhdikkaasti alas ramppia pitkin ja hirnahti iloisesti. Jokunen hevonen vastasi sen tervehdykseen. Riisuin orilta sinisen fleeceloimen sekä kuljetussuojat. Isäni taitteli ne siistiin kasaan ja minä ryhdyin pukemaan orille varusteita. Satula sujahti nopeasti selkään, samoiten suitset. Isäni lähti taluttamaan oria käsihevosalueelle ja minä purin sillä välin Iipan trailerista. Lämminveriruuna sai saman käsittelyn, vaikka työ ruunan kanssa kävi hieman hitaammin, tunnetusti Iipan happaman luonteen vuoksi. Varusteet saatiin kumminkin päälle ja heitin fleeceloimen satulan päälle ja lähdin tekemään isäni kanssa hevosen vaihdoksen. "Ravaa Veera reippaammin eteen", Helena huusi verryttelyalueen laidalta. Ratsastuksenopettaja oli tullut kannustamaan omia oppilaitaan. Olihan Sara tullut kolmen hevosen, Hyen, Goljat & Sipin, voimin kisoihin. Ossi tuntui liikkuvan allani hyvin, vaikka tottahankai Helena löysi aina korjattavaa. Connemaralla oli oikein ilo ratsastella. Ensimmäinen luokka meni todella nopeasti, ja kutsu seuraava luokan alkamiseksi tuli todella nopeasti. Tämä oli ehkä hyvä, sillä en kerinnyt yhtään jännittämään edessä olevaa kilpailua, joka näkyi samantien radalla. En varmaan koskaan ollut ratsastanut näin hyvin! Viime kuun ratsastuskoulumestaruuskisoissa oli tullut Ossin kanssa muutama erittäin onnistunut kouluratsastusohjelma Helppo B:ssä, joten tämä helppo C:n ohjelma tuntui varsin helpohkolta ratsastettavan. En kumminkaan koskaan ollut osannut uneksiakaan, että osaisin ratsastaa ohjelman näin hyvin ja niin täsmällisesti. Ossi sai radalta poistuessa erittäin suuret kiitokset ja minä oli kuin taivaissa. Noustessani Iipan selkään, vannoin että tulisin tekemään ruunan kanssa meidän parhaimmain suorituksen ikinä. Jos Ossilla ratsastaminen oli mennyt noin hyvin, ja orin selkään olin ensimmäisen kerran noussut marraskuussa, siis muutama kuukausi sitten ja Iipalla olin sentään jo vuoden verran ratsastanut! (yksi vuosi tulee täyteen keskiviikkona <3) Iipan kanssa verryttely meni todella hyvin. Olin varmaan niin hurmioissani että lähdin heti ratsastamaan ruunaa tosissani. Helenan kommentit menivät ihan ohi korvien, kentällä olimme vain minä ja Iippa. Hyvä että, kuulin kuuluttajan kuulutuksen että "seuraava valmistautuu Veera Ruusula ja Inferno Beat". Radasta en siis muista mitään muuta kuin sen, että en ollut koskaan vielä osannut ratsastaa vanhaa ravuria näin hyvin, vaikka eihän Iippa ollut kovin monta vuotta ollut kerinnyt ravata ennen ratsukoulutusta. "Veera saisit ratsastaa aina noin hyvin.", Helena tuli meitä onnittelemaan. Onnitteluja sateli myös muiltakin. Iippa sai myös ansaitut rapsutukset palkaksi ja lähdin kiertämään ruunan kanssa vielä loppuverryttelyksi kenttää ympäri. Meifän jälkeen starttasi vielä muutama ratsukko ennenkuin tietäisimme kuka luokan voitti. "Palkintojen jakoon pyydetään Veera Ruusula ja Naphthous sekä Veera Lehti ja Humun Femmal...", kaikui kaiuttimista. Mitä ihmettä, minä ja Ossi napattiin ykkössija. Oliko kuuluttaja mennyt ihan sekaisin, olihan Ossilla ratsastaminen tuntunut oikein hyvältä, mutta että luokkavoitto 14 ratsukosta. Iipan kassa sijoitus tuli olemaan 5 sija, josta olen erittäin tyytyväinen. Olin oppinut ratsastamaan tuolla rautakangella, se jos oli jotakin. Ossin kanssa luokkavoitto oli sitten ihan omajuttunsa. Olihan connemaralla helppo ratsastaa ja se oli miellyttävä. Kunniakierroksella olo oli kyllä aivan mahtava ja päästimmekin sellaiset laukkat että altapois risut ja männynkävyt. Kotiintuomisena oli sini-valkoinen ruusuke ja koulusatulahuopa. // Wuhuu! Mahtavaa! Saat jatkossakin lainata Ossia kisoihin! ;) Iipalle varmaan tekis terää käydä joskus vähän kärryajelulla, joten jos inspistä riittää niin kipaiseppa rehuvarastosta ravikärryt ja pistä ruunanrupsukka niiden eteen. Voit pyytää jotain tallityöntekijöistä mukaan jos et "osaa". :) - Mila -
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 3, 2017 21:31:53 GMT 2
19. hoitotarina ~ kärriajelua
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 3, 2017 18:03:58 GMT 2
20. hoitotarina ~ Iipan varustaminen tätitunnille Hevoset torkkuivat tarhoissansa päät riipuksissa. Muutama koitti näykkiä aidan alta viime vuoden ruohonkorsia. Minä puolestani koitin väistellä suurimpia vesilätäköitä mitä oli kertynyt pihatielle. Se oli tosin turhaa, kun ulkona oli niin kurainen keli, jonka kruunasi vielä pieni tihkusade. Ei ollut kyllä mikään ihana keväinen sää, ajattelin hieman happamana. Aamulla tosin oli ollut maa valkoinen, mutta nopeasti se oli muuttunut loskaksi. Saisi kyllä tulla hiirenkorvat puihin, jotta tämä harmaa maisema olisi viihdyttävämpi. Tai tallillahan oli kiva käydä, oli sää tai vuodenaika mikä tahansa. Ohitin Tessan, Wandan ja Hyen tarhan. Suuri kimo tamma tuli aidan vierustalle kuikuilemaan. Ja hymähdin Tessalle. Siinä oli kyllä yksi suurimmista hevosista jota olen eläessäni nähnyt, mutta selästä käsin se ei niin kamalan suurelta tuntunut. Aloin muistella meidän parin viikon takaista korkeiden esteiden valmennusviikonloppua. Se ei ollut kovin hyvin alkanut, kun olin luisunut muistaakseni heti ensimmäisessä hypyssä alas tai ainakin parin ensimmäisen hypyn jälkeen. Seuraava valmennuskerta oli onneksi jo lähtenyt luistamaan hieman paremmalla menestyksellä. Ehkä sitä oppisi vielä joskus kunnon esteratsastajaksi, mutta vielä saisi muutama vuosi olla odottelua niille suuremmille estekentille. Ne alle 80cm luokat sopisivat minulle nyt erittäin hyvin ja Iipan kanssa keskityttäisiin enemmän siihen kouluratsastukseen. Havahduin mietteistäni. Olin melkein kävellyt Iipan ja sen kavereiden tarhan ohi. Ruuna ei tosin varmasti olisi pistänyt pahakseen, jos en sitä olisi hakenut täti ratsastustunnille. Pujahdin lankojen välistä tarhaan. Iippa ja Ginny nostivat päitänsä heinäpaalilta ja uppoutuivat saman tien sen ääreen takaisin. Bod sen sijaan oli kaksikosta hieman etäämmällä ja minut äkätessään, se lähti lompsottelemaan minua kohti. Lähdin itsekin kuraisen tarhan poikki kohti Iippaa. Bod pysähtyi niille jalansijoilleen, kun se huomasi ettei se saisikaan huomiota. Hymähdin ruunalle. Olisi joskus hauska päästä kokeilemaan sen kanssa lännenratsastusta, sen vuoksihan Mila oli sen varmaan aikoinaan ostanut, kun moni tallityttö oli kinunut Vaahterapolkuun lännenratsastustuntia tai edes viikonloppukurssia. Pääsin parin metrin päähän hoitohevosestani, ennen kuin tämä tosissaan äkkäsi aikeeni. Ruuna käänsikin minulle tylysti peppuansa ja korvat se veti tuttuuntapaan luimuun. Olin tähän osannut varautua ja lähdin heti kiertämään hevosta. Eihän se ole kertaakaan koittanut potkaista, mutta parempi olla menemättä sen peräpään lähelle. Toista kertaa ruuna ei minulle selkäänsä kääntänyt, vaan pääsin napsauttamaan riimunnarun kiinni ruunan riimuun. Heinäpaalin viereltä se ei tosin tahtonut liikahtaa, joten jouduin sitä hieman nykäisemään eteenpäin. Ruunan liikkeelle saatua lähdimme tarpomaan kuran poikki portille, reittimme oli tosin aika kiemurainen, sillä en halunnut saappaitteni juuttuvan kiinni mutavelliin. Selvisimme portille ja livahdimme siitä ulos. ”Äläs kuule koita vielä karata, tänne näin. Nää langat pitää kuule saada kiinni.”, puuskutin ruunalle. Lankojen kiinni laittaminen ei aina niin helppoa ollut, kun toisessa kädessä tympääntynyt ruuna ja tarhan puolella innokas Bod, joka olisi halunnut tulla mukaan. Onneksi musta ruuna kunnioitti sähkölankaa ja perääntyi kun niitä vähän heilutteli. Eihän niissä vielä sähköjä ollut talven jäljiltä, mutta kyllä ne varmaan kohta puoliin taas kytkettäisiin päälle, kun ne oltaisiin ensiksi tarkistettu kulkisiko niissä virta. Sain langat taiteiltua paikoilleen ja lähdimme Iipan kanssa kohti tallia. Ruuna ei vesilätäköistä välittänyt, vaan lapsi niistä reippaasti yli. Minä sen sijaan kiersin ne vieläkin kaukaa. Talutin Iipan pesukarsinalle, joka oli onneksi vapaana. Riisuin ruunalta kuraisen loimen ja vilkaisin kelloa. Minulla olisi parikymmentä minuuttia aikaa laittaa ruuna valmiiksi ennen tunnin alkua. Vein siis kiireesti sadeloimen kuivumaan ja kävin hakemassa ruunan harjapakin. Pesukarsinalle takaisin tullessa Iippa kopsutteli tylsistyneenä oikeaa etukaviotansa betonia vasten, mutta lopetti kun kielsin sitä tomerasti. Huuhdoin ensi töikseni Iipan jalat ja pahimpia mutapaakkuja irrottelin käsiä apuna käyttäen. Onneksi kura oli sellaista juoksevaa, että se lähti aika helposti pelkällä vedelläkin. Tarkistin suihkuttelun jälkeen ettei kukaan muu olisi tulossa pesukarsinaan, ja kun tallikäytävä näytti tyhjältä, aloin harjata ruunan ruskeaa karvapeitettä. Harjaaminen kävi nopeasti, kun ruuna oli ollut loimitettuna. Ainoastaan pään harjaamisessa kesti hieman kauemmin, kun ruuna oli päättänyt hinkata sitä todennäköisesti jalkojansa vasten. Kura oli päähän jo hieman kovettunut, mutta se lähti piikkisuan kanssa hyvin irti. Käsittelin toki piikkisukaa hellästi, kun kerran päätä oli putsaamassa. Ruunan pitkän harjan selvittämisessä meni tovi samoin hännän. Vilkaisin uudestaan kelloa ja huomasin, että se oli jo reippaasti yli kymmentä vaille viisi. Nyt pitäisi alkaa jo varustamaan ruunaa. Harjat siis nopeasti pakkiin, ja varusteiden hakuun. Asetin ensimmäisenä suojat ruunan jokaisen jalkaan. Vasemman takajalan hivutussuojan jouduin liu-uttamaan kahteen kertaan, ennen kuin se asettui hyvin paikoilleen. Sitten siirryin satulaan. Iippa hieman heilutteli päätänsä ja luimisti korviansa, kun nostin satulaa. Ennen kuin menin laskemaan satulavyötä, kiinnitin martingaalin paikoilleen. Sitten satulavyön lasku ja tarkistus vielä, että satula on hyvässä kohdassa, ennen kuin kiristin vyön. Siirryin sitten Iipan pään viereen, irrotin riimunnarun ruunan kaulalle ja otin heti sen päästä tukevan otteen ja pujotin kuolaimet ruunan suuhun. Iippa mutusteli hetken kuolainta. Kiristin remmit ja tarkistin että turparemmin alle mahtui kaksi sormea ja leukaremmin alle nyrkki. Irrotin vielä ohjien kiinnityksen ja pujotin martingaalin niiden läpi. Irrotin riimu ruunan kaulalta ja jäin odottelemaan kuka tiistain täti ratsastustuntilaisista tulisi tällä kertaa saamaan Iipan ratsuksi. 782 sanaa
|
|
|
Post by Nella on May 23, 2017 21:11:49 GMT 2
23.05
Avaan punaisen tallioven, ja astun käytävälle. Suljen oven perässäni, ja hengitän talli-ilmaa, jota olen hieman ikävöinyt. Kun isäni koki onnettomuuden hevosten kanssa, olivat vanhempani palauttaneet kaikki valmennettavat ravihevoset takaisin omistajilleen.
Jatkan matkaa käytävällä, ja pian törmäänkin kottikärryjä työntävään, lyhyehköön tummatukkaiseen naiseen, joka tervehtii minua. "Etsitkö jotain?" tämä kysyy. Vilkaisen ympärilleni, ja nyökkään. "Mä olin tallin omistajan kanssa viestitellyt, osallistuin siihen torstain yleistunnille.." vastaan. Hieman ehkä haluaisin myös löytää jonkin hevosen, jonka kanssa saisin touhuta. "Joo hei tosiaan! Janette se vissiinkin oli? Mä olen Mila, tallin omistajatar." Tartun naisen ojentamaan käteen. Ensivaikutelma ainakin on hyvä.. "Sähän taisit mainita, että sulla on tuosta ravipuolesta kokemusta enemmän?" Mila kysyy kiinnostuneen oloisesti. Vastaan myöntävästi. "Muutamia hevosia on tullut ravikisoihin treenattua", vastaan lyhyesti. "Jos tahdot ajokin itsellesi, niin meiltä löytyy tuo Inferno Beat, tutummin Iippa. Kahdeksan vuotias lämminveriruuna, oikeen kiva tapaus kun sen oppii tuntemaan!" Mila kertoo, ja tahdonkin ehkä tietää tästä ruunasta enemmän.
Kiinnitän riimunnarun Iipan riimuun, ja talutan ruunan tarhasta. Mila onnistui pitämään sen verran hyvän puheen tämän lv ruunan eduksi, etten voinu vastustaa tarjousta tutustua tähän karvakorvaan paremmin. Suuntaan takaisin tallille Mila vierelläni. Tutkailen hieman Iipan käyttäytymistä, ja muutaman kerran ruuna yrittääkin hieman pomotella.
"Sen voi hoitaa karsinassa, laita se vaan kiinni. Varmuuden vuoksi ettei se pääse yllättämään", Mila neuvoo. Kiitän tätä neuvoista ja kiinnitän ruunan karsinan kaltereihin. Aloitan harjaamisen kaulalta, suunnaten kohti lautasia. Iipan jalat ovat yllättävän puhtaat, kuten tosin koko hevonen muutenkin. Koska en tänään lähtisi ruunan kanssa kentälle pelleilemään, tyydyn vain hieman tutustumaan ruunaan.
Harjaushetkemme sujuu mukavasti, ja kaviotkin nousevat kiltisti. Taskustani löytyy muutama heppanami, joista yhden sujautan ruunan ruokakippoon. Ruskea hevonen hyökkääkin suoraan kipolle, ja hamuaa herkun itselleen. Mila kertoi aijemmin, ettei ruuna menisi enää tänään tunnille, joten irroitan Iipan karsinasta, ja suuntaan viemään sitä ulos.
|
|
|
Post by Nella on Jul 24, 2017 13:26:28 GMT 2
4.07 Istun punaisen skootterini penkillä, ja suuntaan kohti Vaahterapolkua. Talleilu oli lähtenyt ihan kivasti käyntiin, mutta noh, kotipuolessa olevat ongelmat rajoittivat kaikkea aika paljon. Iippa oli onneksi joka kerta, kun tallille saavuin, odottamassa innostuneena. Asiaan tosin saattoi myös vaikuttaa se, että jokaisella kerralla mulla oli sille pari heppanamia tai porkkananpalaa.
Suunnistan jo hieman tottuneemmin kohti laitumia, jossa tuntiratsut ja muutama yksityinenkin saavat nyt viettää kesälomaansa. Aina tallilla käydessäni olin kyllä huomannut, että osa hoitajista oli ottanut ilon irti, kun ei tallin puolesta tunteja järjestetty. Minäkään en vielä ollut Iipan selkään asti kivunnut, mutta ehkä senkin aika tulisi vielä. Ruunikko ruuna nostaa päänsä pellon ruohikolta, ja lähtee suuntaamaan kohti porttia. Napautan riimunnarun ruunan riimuun kiinni, ja avaan portin. Suunnitelmassani oli lähteä ruunan kanssa pienelle ohjasajoreissulle maastoon. Talutan ruunan talliin, jossa päästän tämän karsinaansa. Heti ensimmäisenä Iippa suuntaa ruokakipolleen, jospa siellä vaikka olisikin ruokaa? Kohtaloonsa tyydyttyään, alkaa lämminverinen tutkia harjojaan. Vihreä pölyharja irroittaa pienen mutakerroksen ruunan selästä. Pahimmat kurat ovat sijoittuneet Iipan jalkoihin, jotka harjaan ensin kovemmalla harjalla, jotta saan irrotettua kaiken mudan huolellisesti. Kieritän tällä kertaa ruunalle pintelit.
Laitettuani vielä suitset ruunan päähän, suuntaan kentälle. Se on ollut koskemattomana jo hyvän tovin, ja pohja näyttää ihan hyvältä suunnitelmaani ajatellen. Juoksutan Iippaa ensin normaalisti liinassa, jonka jälkeen annan sen hetken kävellä. Kun ruunan hengtys on tasaantunut, vaihdan liinan järjestelyä ja alan ohjasajaa ruunaa. Hetken Iippa ihmettelee mitä teen, tai mitä siltä pyydän, mutta pian se alkaa ymmärtämään ja muistamaan jutun juonen. "Hieno poika!" kehun lämminveristä. Siirrän Iipan raviin, jossa se kulkee kuin vanha tekijä.
Laukan ruuna saa ottaa kentällä irtona, sillä en itse oikein halua ruunan vierellä juosta tämän laukatessa. Laukka sujuu hyvin, ja annan ruunalle jo muutaman laukkakierroksen jälkeen luvan siirtyä ravin kautta käyntiin. Suuntaan loppukäyntien jälkeen takaisin talliin, jossa Iippa pääsee ensimmäisenä suihkuun. Suihkun jälkeen ruuna saa ötökkämyrkkyä, sekä kärpäshupun. Hoidettuani Iipan kuntoon, lähden taluttamaan ruunaa kohti laidunta.
|
|
|
Post by Nella on Oct 4, 2017 9:13:34 GMT 2
4.10 Syksy oli tehnyt tuloaan kovaa vauhtia, ja Iippa oli ilmojen viiletessä hieman saanut ylimääräistä energiaa. En ollut kiivennyt ruunan selkään lähes viikkoon, olin vain juoksuttanut ja ajanut ruunaa. Onnekseni ruunani toimii molemmissa eikä Iippa vaikuta olevan moksiskaan siitä, ettei kukaan olekkaan selkään asti kiivennyt. Tänään ajattelin kuitenkin repäistä, ja kivuta satulaan. "Iippa, tule tänne!" huhuilen ruunikkoa lämminveristä tarhasta. Ruunani lähtee kuin lähteekin kulkemaan kohti tarhan porttia. Edessäni oleva mutalieju ei oikein innostaisi minua tarpomaan itse tarhaan, ja varmaankin juuri sen takia Iippa pysähtyy puoliväliin matkaansa. Nappaan riimunnarun, niskani takaa johon sen olin tallissa laittanut, ja hyppään tarhan puolelle. Valkoiset tennarini varmaankin nirhaavat minut tämän jälkeen.
Taluttaessani ruunaani karsinaansa, totean jonkin olevan vialla. Iippa linkuttaa toista takajalkaansa hieman. Saatuani ruunan kiinni käytävälle, syynään jokaisen jalan tarkasti läpi, ja totean vasemman etujalan kengän olevan katki, ja puoliksi kääntynyt kavioon. "Hienoa." Siitä sitten soittamaan kengittäjälle, eipä lähdetäkkään maastoilemaan.
|
|