|
Post by Mila on Apr 4, 2015 12:43:18 GMT 2
13.4. Vaativan tason koulutunti, kello 18:00 Maneesissa
Osallistujat Sandy - Vanil Inna - Ulla € Ilmeisesti tallillaisissa ei hirveästi ollut sellaisia, jotka uskaltautuivat minun "koulurääkki" tunnille sillä tuntilaisia ilmaantui vain kaksi kappaletta: Sandy sekä Inna. Mutta ei se mitään, pystyinpähän paremmin keskittyy ratsukoiden työskentelyyn kun tarvitsi vain kahteen kiinnittää huomiota. Ratsukot lähtivät kiertämään kaviouraa pitkin reippaassa käynnissä ja motkotin välittömästi, jos jommalla kummalla ratsastajalla kantapäät nousivat tai istunta oli pottusäkkimäistä lösöttämistä. Sandy sai hieman pidätellä Vanilia ruunan yrittäessä säntäillä minne sattuu ja Ulla tuntui näkevän jokaisessa nurkassa pieniä vihreitä miehiä. Käskin pitää hevoset kuulolla sekä muodossa tehden välillä erikokoisia voltteja sekä ympyröitä. Pohkeenväistöharjoitukset sujuivat molemmilla moitteetta ja käskin nostaa suunnanvaihdoksen jälkeen kevyen ravin. Ratsukot ravailivat hetken aikaa vapaasti kaviouraa pitkin, kunnes harjoiteltiin kokoamista, lisättyä ravia sekä temmon vaihteluita. Käskin ottaa myös siirtymisiä ravista käyntiin sekä käynnistä raviin aina, kun minä niin sanoin. "Muista Vanilin kanssa selkeät avut. Se hämmentyy jos antaa ristiriitaisia apuja ja heittäytyy mahdottomaksi. Ullan muotoon, nyt se menee pää korkeuksissa höyryjunan tavoin eteenpäin... Ette anna niiden hevosten perseillä ollenkaan! Te määräätte tahdin ja miten mennään, ei ratsut..." Seuraavaksi harjoiteltiin taivutuksia. Alkuun Ulla ei millään olisi halunnut taipua, mutta Inna sai tammansa nopeasti takaisin työntekoon ja suomenhevonen rupesi kulkemaan todella hienosti. Vanil teki tehtävänsä mukisematta ja meno näytti vallan mainiolta. Laukkatyöskentelyssä Vanil puolestaan meinasi riemastua vähän liikaakin ja pari kierrosta oli täyttä kaaosta ruunan paahtaessa kiitolaukkaa pitkin kaviouraa. Volttien ja ympyröiden jälkeen ruuna rauhoittui ja rupesi laukkaamaan maltillisesti eteenpäin. Ratsukoilla ei näyttänyt olevan ongelmia laukanvaihdoksien tai vastalaukan kanssa vaan molemmat suorituivat tehtävistä tosi hienosti. Lopetimme pikkuhiljaa ja kiittelin tuntilaisia mukavasta tunnista. Nähdään taas.
INNA & ULLA
|
|
|
Post by Inna on Apr 14, 2015 19:08:23 GMT 2
”Kyllä sä pystyt siitä nyt yhden tunnin olemaan erossa..” mutisin Ullalle, joka hirnui talliin jääneelle Sepille. Olimme hiljalleen jo alkaneet tehdä Ullan kanssa itsenäisiä ratsastuskertoja ja tänään me suunnattaisiin oikein kunnon hommiin Helenan koulurääkkitunnille. Tunnilla oli minun lisäkseni vain Sandy Vanilin kanssa, mutta se ei haittaisi mitään. Talutin Ullan maneesiin, jossa sain vaivoin tamman pysymään aloillaan sen aikaa, että pääsin kapuamaan koulupenkkiin. Kurotin liikkeessä kiristämään vyötä, joka ei tamman kasvaneen mahan takia yltänyt ihan siihen, missä se ennen oli ollut. Laihdutuskuurille koko hevonen.
”Inna, ne kantapäät alas!” Helena motkotti, kun kävelimme uraa pitkin ja painoin kantapääni sen verran alas kuin koulujalkkareilla kykenin. Ulla oli tänään selvästi mörköjä joka nurkassa –tuulella, joten sain ratsastaa kulmat paljon enemmän lävitse kuin yleensä. Kääntelimme muutamat voltit, joita keskityin tekemään enemmän kulmissa. Möröt eivät kokonaan volttien aikana lähteneet, mutta Ulla kuunteli jo huomattavasti paremmin. Vastaan niskoittelua oli siitäkin huolimatta koko ajan, kun tamman ajatukset taisivat olla kasvavassa jääräpäässä. ”Tullaan sitten pohkeenväistöjä!” Helena huuteli. Ratsastin Ullan pituushalkaisijalle ja muutaman askeleen jälkeen pienellä avulla ohjasin Ullan väistämään. Koulukonkarin elkein tamma väisti hyvin jo ekalla yrittämällä pitkälle sivulle ja taputin tammaa pienesti kaulalle. ”Ota enemmän ulkoa”, Helena sanoi minulle toisella yrittämällä ja pienellä sormiotteella kiristin hieman ulko-ohjaa. ”Hienoa! Sitten itsenäinen suunnanvaihdos ja nostakaa kevyt ravit!”
Käänsin Ullan kanssa pienen täyskaarron ja suoristuksen jälkeen nostin ravin. Ravasin kulmat yhä tarkasti, kun huomasin Ullan jännittyvän. Ihme kulmapelkääjä tämäkin hevonen oli ollut koko elämänsä ajan. Ravailtuamme hetken aikaa, ohjeisti Helena meidät tekemään kokoamisia. Ulla suoriutui tehtävästä vanhankonkarin tavoin. Myöskään siirtymiset eivät meille tuottaneet ongelmia, vaikka tamma kulkikin aluksi pääpilvissä, josta saimmekin Helenalta motkotuksia. Hain Ullan silloin nopeasti takaisin muotoon ”pienen” tappelun saattelemana, joka sisälsi myös muutaman ärräpään varmasti molempien osalta.
Taivutuksia tehtäessä muuttui Ulla suureksi rautatangoksi, joka ei millään tahtonut taipua banaanina. Vahvalla sisäpohkeella sain viimein tamman taipumaan halutulla tavalla ja menomme alkoi näyttää jo oikein kivalta. Taivutuksien jälkeen laukkasimme aluksi uraa pitkin. Vanilin riemastuessa, Ullakin lisäsi hieman tempoa ja tömisteli uraa pitkin kuin mikäkin norsu. Hain tamman nopsaan takaisin kuulolle ja lyhensin laukkaa sopivasti. Pian Ulla laukkasi kaula mutkalla rauhallisempaan tahtiin uraa pitkin. Laukattuamme hetken aikaa uraa pitkin käski Helena tehdä vastalaukat puolikkaalla kahdeksikolla. Meille Ullan kanssa tuotti ongelmia pitää vastalaukka ensimmäisillä kerroilla, mutta pian Ulla kaarsi kivasti vastalaukassa taipuen menosuuntaan. Laukanvaihdokset eivät tammalle olleet ongelma sitten ollenkaan ja ne menivät nappiin samalla reitillä heti ensiyrittämällä. Taputinkin tammaa hienosta vaihdosta kaulalle ja annoin mennä hieman reippaammin pitkän sivun.
Tehtyämme vielä loppuravit itsenäisesti, siirtelimme hevoset käyntiin. Ullalle oli noussut hiki pintaan, kuten myös itselleni, joten oli tekemisen arvoinen tunti! Kiitoksia Helenalle hieman vaativammasta tunnista!
|
|