|
Post by Mila on Feb 27, 2015 18:13:25 GMT 2
SPLASH OF KENOKessuChincoteaguenponi, ruuna Ikä: 6v Säkäkorkeus: 121cm Hoitaja: Moona (kesäkuu 2016 ->) Hoitajahistoria Sesilia (elo- lokakuu 2015)
|
|
|
Post by Sesilia on Aug 4, 2015 21:47:15 GMT 2
Kävelin jännittyneenä tallille. Tänään olisi se päivä, kun olisin oikea hoitaja. Maistelin sanaa suussani. Kieltämättä se kyllä kuullosti hienolta. Olin ajatuksissani joten en ajatellut mitään, kävelin vain tottuneesti yli mutaisen tallipihan omissa ajatuksissani. Avasin tallin oven, kompastuin kynnykseen ja hups vain, yhtäkkiä makasin tallin betonilattialla. -Sattuiko? Noin ikäiseni tytön kasvot ilmestyivät eteeni. -Ei, olen ihan kunnossa, sopersin. Tyttö auttoi minut ylös ja kurtisti kulmiaan: -Oleko uusi? En ole tainnut vielä tavata sinua? -Juu, olen Kessun uusi hoitaja, selitin. -Luna. -Sesilia, sano vaan Sessu. Kättelimme pikaisesti ja lähdin sen jälkeen kohti hoitajien huonetta. Laskin kassini tyhjän huoneen nurkkaan ja lähdin sen jälkeen hakemaan Kessua tarhasta. Kun saavuin tarhalle en voinut kuin irvistää- koko tarha oli sateen jälkeen pelkkää mutavelliä. -Kessuuu! huusin. Ehkä poni tulisi luokseni eikä minun tarvitsisi uhrautua mutavelliin? Turha toivo, Kessu vain käänsi päätään ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Minua oli kyllä varoitettu siitä, ettei Kessu ehkä olisi kaikista halukkain tulemaan tarhasta, mutta ajattelin että se olisi edes jotenkin kiinnostunut! Vedin syvään henkeä ja lähdin talsimaan kohti ponia. Hetken kuluttua talutin Kessua talliin, olin selvinnyt urakastani ja loppujen lopuksi poni antoi hyvin kiinni. Tallin ovi avautui suoraan edestäni ja ulos astui noin 18 vuotias tyttö mustan lämminverisen kanssa. Ensimmäisenä katse osui oranssin värisiin hiuksiin. -Moi! tyttö sanoi: -Olen Rebekka, sano vaan Rebe, ilmeisesti Rebekka niminen tyttö kertoi. -M-moi! Olen Sesilia, Kessun uusi hoitaja, esittelin itseni. -Tervetuloa vaan sitten! Rebekka huikkasi ja talutti mustan hevosensa pois. Kun olin saanut Kessun karsinaan, lähdin hakemaan sen tavaroita varustehuoneesta. Nappasin kamat ja menin takaisin Kessun luo. Mutta mitä ihmettä? Näinkö väärin vai miksi poni ei ollut karsinassaan? Katsoin uudelleen ja näin onnekseni Kessun vähän matkan päässä käytävällä moikkailemassa kavereitaan. Laskin tavarat nopeasti maahan ja kiiruhdin taluttamaan karkurin takaisin paikalleen. Olin hoppuiluni keskellä vain unohtanut laittaa oven kunnolla kinni- onneksi mitään ei sattunut! Harjasin Kessun, putsasin kaviot ja lopuksi letitin vielä harjankin. Sen jälkeen annoin suukon turvalle ja kävin hoitajahuoneessa hakemassa tavarani ja pian sen jälkeen äiti olikin jo parkkipaikalla hakemassa minua. hölkkäsin autolle, tungin varusteeni takapenkille ja hyppäsin itse eteen. Päivä oli ollut mahtava, ja kuinka monia päiviä olisikaan vielä tulossa... Olin niin uupununut, etten edes jaksanut kertoa äidilleni päivästäni, vaan nukahdin auton tasaiseen hyrinään. //Tässä siis tää eka hoititarina, olin niin innoissaa et pääsin hoitajaks niin kirjotin heti jotain
|
|
|
Post by Sesilia on Aug 9, 2015 12:04:10 GMT 2
Siivouspäivä
Oli sunnuntaiaamu. Herätyskelloni pirisi yhdeksältä, sillä olin päättänyt lähteä heti aamusta tallille. Selasin puhelintani viitisen minuuttia ja nousin sitten ylös. Kävelin alakertaan ja tein itselleni leipiä, yhden söin heti ja kaksi pakkasin tallilaukkuuni. Sitten vaihdoin pyjamani ruskeisiin ratsastushousuihini, punaiseen takkiini sekä pakkasin tallikamat laukkuun. Jätin keittiön pöydälle lapun ja pyöräilin tallille.
Saavuin tallille puoli kymmenen aikoihin. Missään ei näkynyt ketään, joten jätin pyöräni ulos ja kävelin talliin.
-Moi! Missäs kaikki on? Kysyin Milalta joka istui taukohuoneen sohvalla selailemassa uutta hevoshullua.
-Kaikki hoitajat häviää kyllä aika nopeesti sunnuntaisin, kukaan ei jaksa siivota.
-Kyl mä voin auttaa, kun täällä kerta oon, vastasin.
-Kiitti, olin just alottamassa, Mila kiitti ja nousi ylös.
-Mä voin alottaa noista tuntsareiden karsinoista, ilmoitin ja hain tiskihajan jolla aloin hinkata Iipan juomakuppia.
Hinkkasin jokaisen karsinan ruoka- sekä juomakupit, sekä putsasin karsinoiden seinät. Kun olin valmis tuntihevosten puolelta, heittäydyin taukohuoneen sohvalle.
-Jaa täälläkö sä makaat, Milan ääni kajahti ovelta.
-Mä putsasin jo noi kaikki karsinat, mumisin. Mila myönsi minulle tauon, joten söin toisen leipäni.
-Noniin, satulahuone on ihan hirveessä kunnossa, ryhdistäydyin ja nousin ylös.
Putsasimme hevosten harjoja, ja asettelimme eksyneet tavarat paikoilleen. Lopuksi autoin vielä Milaa siivoamaan karsinoita, ja siistimään pihattoa.
-Kiitti hei, susta oli tosi paljon apua, Mila kiitteli.
-Ei mitään, oli tosi kiva auttaa kun ei tolla yhellä voi vielä ratsastaa ennen sitä yhtä tuntia, vastasin. Samalla puhelimeni piippasi.
”Tulen hakemaan viiden minuutin päästä
-Äiti”
-Mulla tulee kyyti, pitää mennä, ilmoitin ja lähdin ulos.
|
|
|
Post by Sesilia on Aug 10, 2015 14:58:44 GMT 2
KuvauksetKävelimme tallille. Vieressäni oleva tyttö kantoi kameralaukkua. Hän oli Nea, koulukaverini jonka kanssa olin päättänyt tulla ottamaan kuvia Kessusta.
-Moi! Luna huikkasi pihatosta. -Moi, tässä on Nea, mun kaveri, kerroin ja veimme ylimääräiset tavarat taukohuoneeseen. Sitten lähdimme hakemaan Kessua.
Nea räpsi alusta lähtien kuvia.
-Älä nyt vielä, se on ihan mutainen, nauroin. Sitten veimme ponin sisälle ja harjasin Kentsuliinin perin pohjin. Sen jälkeen menimme ottamaan lisää kuvia. Tässä pani niistä // Koska oon huono piirtäjä, otin vähän mallii netin kuvista Mutta tosiaan toi netin kautta laittaminen ei onnistunut, joten laitoin nyt tälleen pienempinä. Toivottavasti saat ees jotain selvää .
|
|
|
Post by Sesilia on Aug 26, 2015 17:12:53 GMT 2
Maastoilua, keskiviikko 26 elokuuta
Nyt koulut olivat sitten alkaneet. Pitkän kuuman sateisen kesän jälkeen palattiin kouluihin. Sesilia oli aloittanut uudessa koulussa uudella luokalla. Heti ensimmäisenä koulupäivänä ei oikeastaan oltu tehty mitään, esitelty koulu ja tutustuttu luokkalaisiin. Koulua oli nyt jo kulunut pari viikkoa. Kotiin päästyään Sesilia vaihtoi farkut ja t-paidan tallivaatteisiin ja lähti sitten pyöräilemään tallia kohti.
Kessu oli tarhassa joka ei onneksi ollut tällä kertaa mutavelliä, vaan suhtkoht kuiva.
-Kentsuliii, Sessu liversi. Tällä kertaa poni ei lähtelyt toiseen suuntaan, käänsi ensin päänsä, ja kun Sesilia näytti kädessään olevia porkkanoita, Kessu tuli kuin tulikin tytön luokse.
-Hyvä poika, Sessu kehui ja nappasi ponin kiinni.
Sisällä Sesilia harjasi ponin, puhdisti sen kaviot ja oli juuri nostamassa satulaa Kessun selkään kun Jonna talutti hoitoponinsa Eetun talliin.
-Moi, ootko menos maastoon vai kentälle? Tyttö kysyi
-Maastoon aattelin, jos saan jonkun mukaan, Sesilia vastasi.
-Voisin tulla sun kans, aattelin kans mennä maastoileen tän kans, Jonna kertoi.
Ponit köpöttelivät vierekkäin pitkin metsätietä. Loppukesän vieno kesätuuli keinutti puiden oksia ja mustarastas lauloi jossain. Tunnelma oli upea. Aiemmin päivällä oli satanut, joten koko metsän valtasi raikas tuoksu.
-Wau, tää on kyllä ihan mahtavaa, Jonna huokaisi. Eetu hörähti kuin vastaukseksi ja molemmat tytöt purskahtivat nauruun. Samassa tunnelma tavallaan särkyi, mutta se ei tuntunut enää haittaavan sillä metsätie aukeni sänkipellolle.
-Laukataan! Jonna innostui.
-En tiiä, aattelin ottaa ihan rennost kun oon tän kaa ekaa kertaa maastossa, Sesilia vastusteli.
-Ilonpilaaja, mä ainaki laukkaan, Jonna yllytti ja kannusti Eetun laukkaan. Sesilia ei voinut kuin huokaista, hän keräsi ohjat ja lähti Kessun kanssa kaksikon perään.
Ponin kaviot rummuttivat maata. Pian he saavuttivat Jonnan ja Eetun, ja Sesilia näytti kieltään ohi mennessään. Käsittämätön ilon tunne valtasi koko kehon. Ei ollut muita. Vain tyttö ja poni.
-Epäreilua, ei Eetu pääse noin kovaa, sillä on lyhyemmät jalat, Jonna nurisi, kun Sesilia oli vihdoin hidastanut.
-Itehän sä tähän mut yllytit, Sessu nauroi.
-Vai että rauhallinen maastoretki, Jonnakin nauroi ja äkillinen naurukohtaus valtasi tytöt. Nauru pulppusi sisältä. Kikatus ei loppunut edes tallille tultua, ja tallipihalla norkoileva Petra katsoi nuorempia vähän kummissaan.
Talliin päästyään Sesilia hoiti Kessun ja jäi vielä senkin jälkeen silittämään hoitoponiaan.
|
|
|
Post by Sesilia on Aug 27, 2015 14:26:11 GMT 2
Mutakylpy
Sesilia: Saavuin tallille väsyneenä. Tänään olin päättänyt harjoitella kouluratsastusta, vaikkei se nyt voisi vähempää kiinnostaa. Historian koe lähestyi ja koulu painoi päälle. Ehkä olisi helpompi mennä koulua sitten kun kiinnostusta löytyisi? EI. Nyt teen sen, sen olin päättänyt. Hain Kessuliinin tarhasta ja hoidin sen kuntoon. Poniakaan ei näyttänyt kiinnostavan, mutta päätetty mikä päätetty. Kenttä oli märkä, ja siihen oli sekoittunut mutaa. Nyt ei olisi hyvä päivä tippua, ajattelin kun nousin ponin selkään. Alkukäyntien jälkeen nostin ravin. Kessu painoi kuolaimelle ja otti välillä sivuloikkia. -Noh! Komensin sitä jälleen yhden sivuhypyn jälkeen. Ravailin pääty-ympyröitä ja otin välillä pysähdyksiä, sillä allani oleva poni ei tuntunut ponilta, vaan lähinnä ylienergiseltä lihapullalta. Kessu oli tosiaan päässyt oikein kesäkuntoon. Jatkoin harjoituksia ja otin pohkeenväistöä sekä laukanvaihtoja. Kessu ei oikeastaan missään vaiheessa mennyt hirveän kuuliaisesti, se halusi vain päästellä. -Ei näytä menevän ihan putkeen, kuulin naisäänen takaani. Punastuin, sillä en ollut huomannut milloin Inna oli siihen tullut. -Joo, ei oo meijän päivä, naurahdin. -Tuutko mielummin vähäks aikaa maastoon, oon menossa Ullan kaa? Nainen kysyi. -No todellakin tuun, tää on kun joku tikittävä aikapommi, ihan ylienerginen, huokaisin. -Mut pitäiskö mun vaik vähän päästellä tän höyryi ja juoksuttaa täs? Ehdotin. -No juoksuta ihmees vaik sen aikaa kun laitan Ullan, Inna vastasi ja haki minulle liinan. Nostin Kessun satulan ja suitset pikaisesti aidalle, ja laitoin sitten liinan sen päitsiin(jotka Inna oli myös antanut). Maiskautin kerran ja poni lähti hurjaa kiitolaukkaa ympäri kenttää. -Soo poika, kokeilin. Ei reaktiota. Ehkä juoksuttaisin vielä hetken. Kun Inna talutti Ullan tallista, laitoin Kessulle suitset ja päätin mennä ilman satulaa. Nousin ponin selkään ja lähdimme maastoon. Poni värisi. Se tiesi tarkalleen missä olimme. Se tiesi myös sen, että kulman takana aukenisi sänkipelto. -Soo, mutisin Kessulle. -Aijotko laukata? Inna kysyi. -Noh.. En oo vielä varma, vastasin ja kokosin ohjat käsiini. Sitä minun ei tarvinnut arvuutella, sillä kun käänyimme sänkipellolle ja Inna nosti ravin, lähti Kessu laukkaamaan suoraan käynnistä. Tein pidätteitä ja istuin mahdollisimman hevosta myötäillen. Oli sitten pakko jättää se satula tallille, kirosin mielessäni. Vaikka mitä tein, ei poni hidastanut. Aloin luisua selästä, ja kun Kessu lopulta heitti riemunpukin, lensin kaaressa mutavelliin. Tunnustelin hetken, sattuiko minuun. Tulin siihen tulokseen ettei sattunut joten nousin ylös. -Sattuiko? Inna ravasi paikalle. -Ei, mutta mä oon iha märkä, marisin. Nappasin Kessun kiinni, nousin selkään ja kerroin lähteväni tallille. -Mä oon oikeesti ihan märkä, tuun viel kipeeks, selitin ja lähdin käynnissä tallille. Tallilla oleva Jonna purskahti nauruun minut nähdessään. -Sori, näytät niin huvittavalta, kuin myrskynmerkki, hän kikatti. -No tää heitti mut koko sänkkärin mutasinpaan kohtaan, valitin. -Sattuiko? Jonna vakavoitui. -Ei, itsetunto vaan otti kolauksen, naurahdin. Eikö täällä ookkin suihku? Voisin käydä siellä, onneks mulla on vaihtovaatteet, kysäisin. -Joo on, mä voin hoitaa Kessun, tyttö vastasi. -Eikä sitten mitään hemmotteluja, sanoin ja lähdin suihkuun. Mila: havahduin vessasta kuuluvaan kiljuntaan. Juoksin sinne, ja näin suihkun edessä Sesilian. -Mitä nyt? Kysyin. -Toi vesihän on ihan jäätävää! Sessu selitti. -Rankka päivä vai? Naurahdin vilkaisten tytön mutaisia vaatteita. -NO ON! Hän vastasi ja lähti kotiinsa mutisten jotain pieleen menneistä koulutreeneistä ja sänkipellon mutaläjästä. // Ja oon nyt kipeenä niin kirjotin heti tarinaa kun tuli aikaa
|
|
|
Post by Sesilia on Sept 6, 2015 14:09:17 GMT 2
Hevosen silmin
-Taasko toi tulee? Ihmettelin tuttujen kasvojen ilmestyvän tallin takaa. Hörähdin iloisesti ja otin pari askelta tyttöä päin. -Muruu, tule tänne, Sesilia houkutteli. Vastahakoisesti kävelin portille, josta neitokainen minut pyydysti. Tallissa Sessu harjasi minut, putsasi kavioni ja sitten satuloi. Huoh. Olin jo luullut ettemme tänään ratsastaisi, mutta vielä oli toivoa, ehkä menisimme maastoon? Turha toivo, Kuulin Sesilian puhuvan Petran kanssa jotain esteistä. Me hevoset olemme ehkä kaikista parhaimpia vakoilijoita, sillä ihmiset eivät usko meidän ymmärtävän elämästä muuta kuin ruoan merkityksen. Viimeviikollakin näin Milan mussuttavan suklaata käytävällä, ja viiden minuutin kuluttua väitti muille ettei suklaapatukan roska ollut hänen jäljiltään. Petra oli tullut esteiden korottajaksi kentälle. Kun Sesilia antoi pohkeita, olin kuin en olisi huomannutkaan ja jatkoin käyntiä. -Nyt kunnolla, mä tiedän että sä jaksat! Sain raipasta, joten siirryin raviin. Hetken kuluttua ymmärsin ettei tämä ehkä ollutkaan niin kamalaa. Ensin menimme puomeja, ja sitten Petra kokosi maahan ristikon. Kun Sesilia ohjasi minut esteelle, nostin automaattisesti laukan, hyppäsin esteen yli ja päätin hypyn iloiseen pukkisarjaan jonka aikana Sessukin tipahti kyydistä. Loppuajan hyppäsimme ensin yksittäisiä esteitä ja lopuksi lyhyen radan. Esteet menivät, vaikka itse sanonkin hyvin. Loppukäynneiksi menimme metsään. Tallissa Sesilia pesi minut sillä olin hikinen treenien jälkeen. Sitten pääsinkin iltakauroille omaan karsinaani. // nää mun tarinat on tällasii lyhyit aina Muttajuu
|
|
|
Post by Sesilia on Sept 14, 2015 15:38:29 GMT 2
TalutuspäiväAsetin pyöräni tallin edustalle ja kävelin talliin. Alkeistunti oli juuri alkamassa ja olin tulossa auttamaan talutuksessa kun Kessu kerran oli tunnilla mukana. Heitin laukkuni taukohuoneeseen ja moikkasin sohvalla istuvaa Jeminaa. Sitten hiippailin ilmoitustaululle. Sari - Villa Anni - Kessu Ronja - Tohveli Sini - Kassu Sitten lähdin hakemaan Kessua tarhasta. Takaisin sisälle päästyäni näin karsinan edessä noin 6- vuotiaan tytön äitinsä kanssa. "Moi, olet varmaan Anni?" Kysyin tytöltä. Kun tytöltä ei kuulunut vastausta, hänen äitinsä sanoi: "Joo, hän on Anni. Anni on vähän ujo. Tämä on Annin ensimmäinen ratsastustunti. Olet varmaan tämän ponin hoitaja? Pitäisikö täällä jossain ilmoittautua?" "Joo, olen Kessun("Kessu" sanan kohdalla nainen katsoi minua hieman paheksuvasti) hoitaja. Jos Anni jää kanssani hoitamaan ponia kuntoon niin sinä voisit ilmoittaa hänet tuonne toimistoon",Vastasin. Sain hyväksyvän nyökkäyksen joten aloitin Annin kanssa harjaamaan Kessua kuntoon. Tyttö tosiaan oli ujo, mutta hetken kuluttua hän pulputti kuin papupata edessäni. "...Ja näin siis putsataan aina harja... Kuunteletko sä ollenkaan?" Ärähdin. Annia ei näyttänyt hirveästi kiinnostavan. Tyttö vilkuili Toheloa joka istui käytävällä. "Saako tota silittää." "Voit silittää tunnin jälkeen. Tänne on tultu kuitenkin hevosten takia", rauhoittelin tyttöä. Onneksi hän myöntyi, ja tuli harjaamaan Kessua. Keskustelu kuitenkin jatkui eläinpainotteisena.. "Onko sulla eläimiä? Meillä on kani ja kaloja. Haluaisin oman kissan ja koiran ja marsun! Mitä eläimiä sä halauisit?" Anni kyseli. Tyttö näytti olevan yhtä kova puhumaan kuin äitinsä... "Meillä on koira. Se on australianpaimenkoira, sen nimi on Dora ja tyttö on." Vastasin mahdollisimman pitkästi välttyäkseni lisäkysymyksiltä. "Tykkääkö se hepoista?" Anni kysyi. "Ei erityisesti tykkää, mutta ei vihaakkaan. Koiria ja ihmisiä se rakastaa." Kerroin nostaen satulaa Kessun selkään. "Tuo se joskus tallille!" Tyttö huudahti. "Ehkä..." Vastasin ihmetellen miten hän siitä hyötyisi. Lopulta pääsimme kentälle. Autoin Annin selkään ja lähdin taluttamaan ponia eteenpäin. Tunnin aikana harjoittelimme mm. Keventämistä, ponin ohjausta sekä kokeilimme ravia. Tyttö tuntui tykkäävän, ja kertoi innoissaan äidilleen tunnin jälkeen rakastavansa ratsastusta. Lempiponikin hänellä kuulemma jo oli, Kessu nimittäin. Naurahdin, sillä seuraavalla tunnilla hänellä olisi luultavasti jo uusi lemppari. Kun Anni ja hänen äitinsä olivat lähteneet kotiin, jäin vielä auttelemaan Milaa iltatallin teossa. Jouduin kuitenkin lähtemään hetken kuluttua, kun äiti soitti minulle ärtyneenä, sillä olin kuulemma unohtanut tehdä läksyni. Pyöräilin kotiin, tein läksyt, söin ja painuin nukkumaan. //No nyt tuli vähän pidempi Mutta tosian saakos tallille ottaa omia lemmikkejä mukaan?
// Juu, omia lemmikkejä saa tuoda mukanaan tallille. Kunhan se tulee toimeen muiden elukoiden kanssa. Jos on koiralla juoksut niin silloin ei mielellään mukaan kun on noita "pallillisia" poikiakin täällä. -Mila-
|
|
|
Post by Sesilia on Sept 16, 2015 15:07:04 GMT 2
Koulutreeni
Olin juuri harjailemassa Kessua, kun talliin käveli noin ikäiseni vaaleahiuksinen Kodan uusi hoitaja. Hän oli ilmeisesti samassa koulussa kanssani, sen verran tutulta näytti.
”Moi, ootko Kodan uus hoitaja?”, kysyin.
”Juu, oon Hilda”, tyttö vastasi.
”Mä oon Sesilia, Sessu vaan. Hoidan Kessua”, kerroin.
”Kauan oot ollu täällä?”, Hilda kysyi.
”Vasta reilun kuukauden. On kyllä tosi kiva talli! Olis kiva tutustuu enemmin kun ollaan molemmat uusia ja ei tunneta oikeen ketään” vastasin.
”Niin olisi!” hän hymyili ja alkoi harjaamaan viereisessä karsinassa majailevaa Kodaa. Juttelimme kokoajan hoitaessamme – lähinnä kerroimme kaikkea itsestämme. Kysyin tyttöä myös ratsastamaan, mutta hän ei ollut kuulemma vielä päässyt ratsastustunnille. Naurahdin ja kerroin omat fiilikseni. Oli ollut raastavaa odottaa että pääsee ratsaille. Onneksi olin kuitenkin käynyt tunnilla, sillä olin siellä tutustunut muihinkin tallilaisiin.
Kun olimme jutelleet aikamme ja olin satuloinut Kessun, lähdin maneesiin. Siellä ei ollut ketään, ja olin hieman ihmeissäni. Aluksi otimme alkukäynnit. Kun olimme molemmat vähän vetreytyneet, nostin ravin ja aloin tehdä pääty-ympyröitä sekä voltteja. Välillä hidastin ja välillä kovensin vauhtia. Seuraavaksi tein väistöjä ja harjoittelin peruuttamista. Kessu kulki kokoajan todella kuuliaisesti ja kerrankin kouluratsatus tuntui maistuvan molemmille osapuolille samaan aikaan!
Loppuun otin vielä laukanvaihtoja ja pääty-ympyröitä. Juuri kun olit lopettamassa kuului ovelta ”Ovi aukeaa!” Sitten ovesta astui sisään Jonna taluttaen Eetua vierellään. Lähdinkin itse pois samalla ovenavauksella ja talutin Kessun pois maneesin loistavien valojen alta.
Tallissa taputtelin ruunaa ja annoin sille yhden heppanaminkin, se oli sen ansainnut. Sitten harjasin Kessun, puhdistin kaviot ja lähdin hetken päästä kävelemään kotiin päin hämärtyvässä syysillassa.
|
|
|
Post by Sesilia on Sept 18, 2015 14:16:45 GMT 2
Taukotuvassa tapahtuu
Äiti oli juuri heittänyt minut tallille.Tänään olin päättänyt antaa Kessulle lepopäivän, joten olin ottanut koirani Doran mukaan. Dora on Australianpaimenkoira. Se on 3 vuotias ja harrastan sen kanssa agilityä. Nappasin koiran hihnan käteeni ja hyppäsin ulos autosta. Paiskasin oven kiinni ja pian punainen Audimme kaarsi pois tallin pihasta. Dora nuuhki innoissaan tallin ja hevosten hajuja. Se oli ennen käynyt paljonkin talleilla kanssani, joten kyllä sen pitäisi hevosten kanssa toimeen tulla.
”Tule tyttö”, kehotin ja lähdin sisälle.
Taukohuoneen mukavan sohvan olivat vallanneet Inna ja Catherine. Wienna makasi lattialla puoliunessa, mutta havahtui heti kun Dora astui perässäni taukotupaan.
”Moi! Mitäs ihmiset on suunnitellu tehdä?”, kailotin pirteästi. Vastaukseksi sain vain epämääräisiä murahduksia. Catherine viskasi 2013- vuodelta peräisin olevan Hevoshullun pöydälle ja sanoi:
”Vitsi kun ulkona on tollanen sää. Ei kyl yhtään huvittais mennä ratsastamaan...”
”No mitähän ihmettä me sit keksitään?”, kurtistin kulmiani.
”No mitä täällä sisällä voi tehä?”, Innakin puuttui puheeseen.
”Eiks täällä pitäis olla jotain pelejä?”, kysyin.
”Kyl mä luulen et tuol on just hikisee joku Alias”, Inna vastasi.
”Ongelma ratkaistu!”, innostuin.
”Jos ois jotain kunnon roskaruokaa nii ai että”, Catherine mietti.
”Ei kukaan jaksa lähtee hakeen”, ähisin.
Olimme löytäneet Aliaksen, ja juuri alkamassa pelaamaan, kun Mila astui taukohuoneeseen.
”Meen kauppaan, tarviitteko jotain?”, hän kysyi napatessaan laukkunsa nurkasta. Virnistimme ja sanoimme melkein yhteen ääneen:
”Hae meille Mäkistä jotkut isot ateriat.” Mila vain naurahati ja otti ylös ”tilauksemme”. Sitten nainen lähti kaatosateseen.
Olimme pelanneet noin puolituntia kun Mila palasi kauppareissulta McDonaldsin pussit mukanaan. Nousimme heti ylös lattialta ja kävimme ruokiin kiinni. Olimme jo kohtuullisen kyllästyneitä Aliakseen, joten aloimme seuraavaksi pelata korttipelejä. Milakin liittyi seuraan ja emme edes huomanneet kun tunti olikin kulunut ja sitä mukaa sadekkin loppunut. Dora ja Wienna olivat nukahtaneet aivan kylki kyljessä matolle. Ajattelin odottaa rauhassa että koira heräisi, mutta kun Jonna ryntäsi taukotupaan, se nousi heti terhakkaasti ylös. Sain oiken ”Loistavan idean” joten lähdimme Jonnan kanssa kentälle jossa ei ollut ketään. Pystytimme matalia esteitä radaksi ja niinkuin arvata saattaa, laitoimme Doran hyppäämään. Löysin taskuni pohjilta pari koirannamia ja pistimme oikein agilityharjoitukset käyntiin.
Päivän lopuksi äiti tuli hakemaan minut ja Doran kotiin ja koira väsähti heti sänkyni jalkopäähän onnellisena. Itse söin vielä iltapalaa(hedelmiä), ja painuin sitten koirani viereen. Nukahdin itsekkin heti pään laskeuduttua tyynyyn yhtä onnellisena kuin koiranikin!
|
|
|
Post by Sesilia on Oct 14, 2015 14:44:56 GMT 2
Keskiviikko 14.10.2015
Bussin huurteisen ikkunan takaa pilkotti ensin metsää, sitten peltoa, taas metsää, ja metsää... Musiikki kuulokkeissani esti minua nukahtamasta, ja se olikin hyvä, koska en todellakaan olisi halunnut nukkua seuraavan pysäkin ohi! Hetken kuluttua bussi pysähtyikin Vaahterapolun pysäkille ja aloin raahaamaan kulunutta Adidaksen kassia ovelle päin. Lähdin kävelemään pirteään syysilmaan. Onneksi tallille ei ollut pitkä matka. Pian ensimmäiset tarhat pilkottivatkin mutkan takaa. Tien vierustalla oleva pensas oli niin ihanan näköinen syksyisessä asussaan että minun oli pakko ottaa siitä kuva. Otin puhelimeni taskustani ja ryhdyin napsimaan kuvia.
”Mitä ihmettä sä teet?” Kuulin huvittuneen äänen selkäni takaa. Okei, myönnetään saatoin näyttää hassulta kyykistellessäni pusikossa. Käännyin naama punaisena katsomaan että kukahan ihme se minulle nauroi. Yllätyksekseni näin edessäni ratsastuskassia kantavan pojan. Hetkonen, pojan? En ollut tottunut näkemään ratsastusta harrastavia poikia joten menin hetkeksi lukkoon.
”Harrastatko ratsastusta?” kysyin hämmentyneenä.
”Harrastan. Aloin just hoitamaan Hukkista”, poika kertoi. Muistelin hetken että kukas ihme se Hukkis olikaan mutta sitten mieleeni piirtyi kuva Petran mustasta komeasta orista.
”Ai”, vastasin. Enkö tosiaan parempaan pystynyt? Hyppäsin ojan yli takaisin tielle ja ojensin käteni:
”Sesilia, uusi olen mäkin. Vasta kuukauden oon tota Kessua hoitanut.” Poika tarttui käteeni vahvalla otteella ja esitteli itsensä:
”Misak.” En keksinyt enää mitään sanottavaa, joten lähdin siitä sitten tallille.
Heitin tallilaukkuni taukohuoneen nurkkaan ja lampsin tarhoille.
”Keeessuliiiiiii” houkuttelin ponia luokseni. Se nosti päänsä Kodan takaa ja hörähti. Sitten se lähti hiippailemaan luokseni.
”No hei”, livertelin ponille.
”Mennääkö sisälle, joo mennään vaan!”, lässytin ja lähdin viemään ruunaa sisälle.
Harjasin Kessua pitkin vedoin. Ponin silmät lupsuivat ja se näytti vaipuvan uneen...
”Herätys höpsö”, naurahdin ja aloin puhdistamaan kavioita. Hain vielä suiset ja satulan ja paketti oli valmis. Kiristin satulavyön ja tungin kypärän päähäni.
Maneesin ovelle tullessani vihelsin, ja koska en kuullut mitään avasin oven. Koko paikka olikin ihan tyhjä. Nousin selkään ja pidensin jalustinhihnat. Maiskautin ponille joka lähti reippaasti kävelemään uraa pitkin. Alkulämmittelyksi tein kiemurauria ja voltteja harjoitusravissa. Kessu yritti oikoa kulmissa mutta muistutin sitä heti että mitenkäs täällä kuuluu käyttäytyä. Alkuverkkojen jälkeen harjoittelimme ihan peruskoulujuttuja. Taivutuksia, voltteja ja ympyröitä. Noin puolentunnin treenauksen jälkeen kuului vihellys ja ilmoitin, että ura oli vapaa. Maneesin oven avasi Eenaroosa joka talutti vieressään Berttaa.
”Moi!” huikkasin.
”Moi, mahutaaks mekin tänne?” tyttö kysyi.
”Tottakai”, vastasin.
Hetken päästä aloin harjoittelemaan pohkeenväistöä. Poni oli näkevinään kokoajan mörköjä maneesin nurkissa.
”NOH!” sähähdin kun Kessu loikkasi jälleen kerran sivulle ja Eenaroosa meinasi kupsahtaa alas shettiksen selästä.
”Sori, en yhtään muistanut että säkin oot täällä”, Tyrskin.
”Ei mitään”, tyttö tirskui ja pian nauroimme molemmat kuin katketaksemme.
Hetken päästä pystyin taas jatkamaan treenausta ja tällä kertaa Kessu kuunteli ihan hyvin apujani ja väisti hienosti. Ennen loppuverkkoja otin vielä laukkaympyröitä ja lisäyksiä. Kaikki meni hyvin ja loppuverkkojen tilalle meninkin käppäilemään maastoon Eenaroosan kanssa. Kävimme vain pienen lenkin mutta ehdimme silti puhua kaikista asioista maan ja taivaan välillä.
Kun pääsimme tallille, alkoivat sadepilvet kerääntyä uhkaavasti taivaalle. Ei aikaakaan kun pienet pisarat tippuivat tallin kattoon. Hoidin ruunan kuntoon ja lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Sesilia on Oct 30, 2015 16:35:42 GMT 2
Maastoköpöttelyä To 29.10Saavuin tallille melkoisella vauhdilla. Kissat ja koirat juoksivat hurjaa vauhtia alta pois. Avasin taukotuvan oven ja heittäisin sohvalle Jonnan viereen. ”Ei vitsi tuolla ulkona on kylmä”, valitin. ”Haluutko teetä? Keitin just itelleni”, Jonna kysyi naurahtaen. ”Siis todellakin !” hymähdin ja nousin ylös hakemaan teetä. Lämmin juoma auttoi ja pian lämpö alkoi kipristellä varpaista. Juttelimme jonkin aikaa kunnes tyttö lähti ilmeisesti siivoamaan Eetun karsinaa. Join teeni loppuun ja olin juuri lähdössä hakemaan Kessua tarhasta kun Rosanna tuli taukotupaan. ”Moi”, hän tervehti viskaten laukkunsa lattialle. ”Moi, mitä aattelit tehä tänään?” kysyin tytöltä. ”Mietin et menisin Fellalla maastoon, tuutko mukaan?” tämä vastasi. ”Voinhan mä, mut ei sitten mitään ylipitkää uuvutuslenkkiä kun huomenna on ne kisatkin ” naurahdin. Sovimme yhteistuumin käyvämme kevyen ja lyhyen lenkin. Meninkin hakemaan Kessua tarhasta ja poniherra ikäänkuin odotteli minua portilla. ”No hellanlettas ootko oikeen odottanu täällä?!”lepertelin ponille joka oli todella hellyydenkipeällä tuulella. Vein ruunan talliin ja laitoin sen rauhallista tahtia valmiiksi. Lähdimme köpöttelemään metsikköä päin. Ilma oli todella kylmä ja manasin itselleni etten ollut laittanut ylimääräisiä housuja. Juttelimme siinä samalla niitä näitä, suurimmaksi osaksi tulevista kilpailuista. Rosanna oli kuulemma kilpaillut paljonkin, mutta minulle nämä olisivat ensimmäiset kisat tällä ponilla... Lisäksi sain tietää paljon uutta itseäni vanhemmasta tytöstä. Välillä ravailimme pikkupätkiä, mutta laukkaa emme tänään ottaneet. Ihan kuin huomaamatta olimmekin takaisin tallilla ja pimeys laskeutui samoihin aikoihin. Hoidin Kessun kuntoon ja lähdin sitten valmistautumaan seuraavan päivän pistokokeisiin....
|
|
|
Post by Sesilia on Nov 1, 2015 21:22:36 GMT 2
Tallin mestaruuskilpailut 30-31.10Perjantai 30.10
Vedin oven perässäni kiinni ja heitin reppuni lattialle. Olin juuri tullut kotiin koulusta ja lähtisin tunnin kuluttua tallille, sillä osallistuisin Kessun kanssa tallin mestaruuskilpailuihin! Tänään kilpailtaisiin koululuokat (joita oli kolme luokkaa) ja seuraavana päivänä esteluokat (neljä luokkaa). Osallistuisimme tänään luokkaan 2. eli HeB ja huomenna luokkaan 5. eli 40-50 cm. Riisuin nopeasti ulkovaatteeni ja menin syömään. Sitten pakkasin tallilaukkuuni hedelmiä evääksi ja tarkistin että kaikki tarvittavat kamat olisivat siellä. Vaihdoin ripeästi Tallivaatteet ylleni ja lähdin sitten bussipysäkille. Bussissa tapasin pari muutakin tallilaista ja keskustelimme innokkaasti kisoista. Halusimme tietää mihin luokkaan toiset osallistuivat, miten he luulisivat pärjäävänsä ja paljonko kukin oli kilpaillut ennen. Kerroin itse luottavampani enemmin onnistumiseen esteluokassa – olimmehan molemmat Kessun kanssa estepainotteisia . Saavuimme tallille suurena porukkana ja jännitys alkoi jo hiipiä kaikkiin. Tallipihalla maleksi eri ikäisiä tyttöjä sekä poikia ja tunnistin joukosta pari koululaistanikin. Nyt juttelumme laantui kun kaikki alkoivat keskittyä kisoihin. Vein kamani taukotupaan ja lähdin hakemaan Kessua tarhasta. Onneksi se ei ollut pyörinyt maassa ihan hirveästi, joten minun ei tarvinnut alkaa pestä sitä. Harjasin ponin perinpohjin ja tämä näytti nauttivan käsittelystä. Sitten hain satulahuoneesta ruunan kamppeet ja aloin varustamaan sitä. Kessukin oli selvästi huomannut ettein nyt ollut aivan normaali päivä, ja se tarkkaili ympärilleen korvat höröllään. Kun ponski oli kunnossa, olikin jo aika lähteä lämppäämään. Pyysin käytävällä häärivää Helenaa katsomaan Kessun perään sillä aikaa kun hain kypäräni ja vaihdoin ratsastussaappaani kumppareiden tilalle. Takaisin päästyäni lähdinkin sitten lämppäämään, sillä vuoroni olisi 15 minuutin kuluttua. Kentälle saapuessani siellä verkkasivat jo samaan luokkaan osallistuvat Rebekka, Jonna sekä Rosa. Alkuun otin käynnissä voltteja sekä taivutuksia ja Kessu kuunteli todella hyvin apujani. Sitten ravailin vähän tehden jälleen voltteja, taivutuksia tms. Kokeilin myös pohkeenväistöä sekä pysähdys-peruutus treeniä. Kaikki tuntui sujuvan yllättävän hyvin ja toivoin fiiliksen kestävän itse suoritukseen asti. Ratsastaisin toiseksi viimeisenä ja pikkuhiljaa Jonna, Rebekka, Jemina sekä Rosa lähtivät maneesille. Jännitys kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi kun huomasin että kentällä olivat enää minä, Kessu sekä viimeisenä ratsastavat Sandy ja Tuikku. En halunnut väsyttä ponia liikaa joten hidastin käyntiin. Ei aikaakaan kun maneesilta palasi punaposkinen Jonna joka ilmoitti minulle vuoroni olevan pian. Kysyin miten rata oli mennyt ja kuulemma ihan hyvin lukuunottamatta sitä että Eetu oli nostanut vahingossa väärän laukan yhdessä kohdassa. Enempää emme kerenneet jutella ja lähdin maneesille. Maneesin pieni katsomo oli suht täynnä porukkaa ja näin luokkalaiseni Aadan vilkuttavan minulle katsomosta. Kun Rebekka oli ratsastanut ratansa loppuun oli meidän vuoromme. Kaiuttimista saatoin erottaa Milan äänen: ”Seuraavana ratsastaa Sesilia Laine ponilla Splash Of Keno.” Itse radasta en muista lähes mitään. Kuljimme kuin unessa, tai omassa kuplassamme. Se kuullostaa todella kliseiseltä, tiedän, mutta en ollut eläessäni tuntenut mitään niin hienoa. Ikäänkuin olisimme tarkoitettu toisillemme. Kaikki tuntui menevän hyvin emmekä mokailleet ainakaan kovin suuresti. Yhdessä kohdassa Kessu nosti ravin vähän liian myöhään, ja kerran meinasin unohtaa minne mennä, mutta minua ei haitannut. Ihan sama vaikka olisimme viimeisiä, ratsastus oli ollut niin upeaa. Meidän jälkeemme oli vielä Sandyn ja Tuikun vuoro. Seurasin rataa ja se näytti menevän todella hyvin. Koska he olivat viimeinen ratsukko, nyt paljastettaisiin sijoitukset.... Palasin vihdoin takaisin maan pinnalle ja tuttu jännitys palasi takaisin Monensia olimme? Kun vihdoin lähdin pois maneesista, Olin aivan pöllämystynyt. Halasin innoissani Kessua ja se hörähti kuin vastaukseksi. Olimme voittaneet luokan! Ja minä kun luulin että kouluratsastus menisi miten menisi... Sain voitosta 3 pistettä joten tästä olisi hyvä jatkaa huomenna tallin mestaruutta tavoitellessa . Harjasin Kessua pitkän aikaa ja annoin sille porkkanan kiitokseksi hyvästä työstä. Sen jälkeen kävin syömässä evääni. Lisäksi autoin Milaa iltaruokien jakamisessa kun kerta siihen aikaan vielä tallilla olin. Kotiin päästyäni nukahdin miltei välittömästi iltaruoan syötyäni. Lauantai 31.10
Kelloni näytti puolta yhtätoista kun hotkin aamupuuron kitaani. Lisäksi söin leivän jotta varmasti jaksaisin ratsastaa. Pakkasin jälleen mukaan eväitä, sillä edessä olisi pitkä päivä. Otin mukaani myös termarin täynnä lämmintä meuhua, jos kylmä yllättäisi. Kun olin saanut kamppeet kasaan tsekkasin vielä tallikassini ja lähdin sitten äitini kyydillä tallille. Hän oli tullut katsomaan kisojani. Matkalla räpläsin hermostuneena puhelintani ja vilkuilin kelloa. Ehtisinkö ajoissa paikalle? Hetken päästä äiti kyllästyi hermoiluuni ja vakuutti meidän olevan täysin aikataulussa. Tallille päästyämme kello oli puoli kaksitoista eli olimme juuri sopivasti paikalla. Kun lähdin hakemaan Kessua tarhasta äiti katosi katsomon puolelle ilmeisesti Lunan äidin kanssa. Kessu tuntui jälleen olevan innoissaan kisapäivästä ja se ravasi innoissaan portille kun näki minut. Lepertelin siinä jotain ponille ja lähdin viemään tätä talliin. Harjasin ja hoidin Kessun kuntoon jutellessani samalla Ritaa valmistelevan Sinin kanssa. Olimme molemmat luonnollisesti innoissamme kilpailuista ja aivan kuin huomaamatta olinkin jo saanut Kessun valmiiksi. Vilkaisin nopeasti kelloa joka näytti kahtakymmentä minuuttia vaille yksi, joten pyysin Siniä katsomaan hetken Kessua kun vaihdoin vaatteeni. Lämppäkentälle saapuessani siellä ei ollut vielä ketään. Ratsastusta harrastava ystäväni Aada oli tullut tänäänkin katsomaan kisojani ja hän seisoi aidan takana katsomassa ratsastustani. Aluksi otin käynnissä sekä ravissa voltteja. Sitten nostin laukan ja välillä hidastin sekä nopeutin tahtia. Kessu kuunteli jälleen hyvin eikä se tuntunut yhtään tahmealta. Hetken päästä seuraavana ratsastava Eenaroosa saapui Berttaa Lunan ja Tohvelin saattelemina. Hyppäsin pari kertaa lämmittelyesteen ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Hetken päästä Aada ilmoitti kellon olevan viittä vaille vuoroni alkua joten lähdimme maneesille. Jännitys nipisti vatsasta kun näin täyden katsomon. Äitini istui siellä Aadan vieressä ja he molemmat vilkuttivat minulle iloisesti. Tyydyin vain hymyilemään takaisin ja nyökkäämään pienesti. Painan ponin kylkiä pohkeillani ja se nostaa ravin. Sitten annan laukkapohkeet ja pian se jo laukkaa. Tiedostan yleisön katseet selässäni. Toimin kuin unessa. Määrätietoisesti ja päättäväisesti. Pelostani unohtaa rata ei ole tietoakaan. Muistan tasan tarkkaan minne mennä. Pian lähestymme ensimmäiatä estettä. Myöhästyn vähän hypystä mutta onneksi poni tietää mitä tehdä. Ryhdistäydyn ja yritän keskittyä niin hyvin kun vain voin. Nyt olemme seuraavalla esteellä. Ajoitus on täydellinen ja suorastaan liidämme yli. Myös kaksi seuraavaa estettä menevät todella hyvin. Sitten on tehtävä päätös. Tätä päätöstä mietin koko aamun. Päädyin siihen tulokseen, että päätän radalla mitä teen. Kyse on siitä, yritänkö saada nopean ajan oikaisemalla neljännen esteen jälkeen vai otanko varman päälle. Nopeasti päätän ottaa riskin ja toivoa että se kannattaa.
Rata meni upeasti. Riskin otto kannatti, sillä sain hyvän ajan sekä puhtaan radan. Kun nousin pois selästä Aada sekä äiti ryntäsivät luokseni. ”Se meni upeasti” ”Ratsastit todella hyvin” En voinut kuin hymyillä. Halusin nähdä muidenkin suorituksia joten pyysin Aadaa viemään Kessun hetkeksi sisälle ja tuomaan takaisin kunhan tulokset kerrottaisiin. Hän lupasi ottaa ponskilta varusteet hetkeksi pois ja antaa sen levätä. Kiitin ystävääni vuolaasti ja menin katsomoon äidin kanssa. Kun tulokset oli kerrottu olin todella onnnellinen. Minä ja Kessu olimme voittaneet jälleen luokkamme! En uskonut että ensimmäiset kisani Kessun kanssa olisivat voineet mennä paremmin! Halasin ruunaa ja kun pääsin talliin pesin sen perusteellisesti. Sen jälkeen menin syömään eväitäni ja lahjoitin haukkauksen omenasta Kessulle. Syötyäni lähdimme yhdessä toiseksi tulleen Lunan kanssa katsomaan viimeisiä luokkia. Äiti oli jo lähtenyt kotiin ja vienyt Aadankin samalla kyydillä. Näimme vielä yhden viimeisen luokan kunnes Milan ääni kaiuttimissa kertoi: ”Tallin mestaruuskilpailun voittaja yhteispistein eilisen ja tämän päivän perusteella julkistetaan kohta. Hakekaa hevosenne tai poninne millä ratsastitte jasaapukaa maneesiin, kiitos.” Olin onneni keskellä unohtanut kokonaan tallin mestaruuden. Lähdimme äkkiä hakemaan poneja. En viitsinyt enää satuloida Kessua, vaan talutin sen maneesiin pelkät päitset päässä. Mila olikin tullut pois kuuluttajan paikalta ja seisoi nyt maneesissa. Kun kaikki ratsastajat olivat päässeet maneesiin hän kajahti: ”Tallin mestaruuden ovat tänä vuonna voittaneet kuudella yhteispisteellä Sesilia ja Splash Of Keno! Tulkaahan hakemaan palkintonne!” Jähmetyin paikalleni sillä en voinut uskoa juttua todeksi. Olivathan minua vastaan kilpailleet todella kovatasoiset ratsastajat! Koska en tehnyt elettänikää liikahtaakseni joutui vieressäni seisova Luna kehottamaan minua eteenpäin. Katsomossa ihmiset taputtivat kohteliaasti ja olin onneni kukkuloilla. Halasin ensin Kessua ja sitten menin vastaanottamaan Milan antaman kunniakirjan, heppanameja sekä Fazerin sinisen suklaalevyn. Kiittelin vuolaasti ja siirryin takaisin riviin. Toiseksi oli tullut vain yhden pisteen minua vähemmällä Luna, joka sai ilmeisesti myös jotain suklaata yms, ja kolmanneksi tiensä oli raivannut uusi hoitaja Sini. Taputin innoissani tytöille, ja kaikki tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä suoritukseensa. Veimme ponit (ja hevoset ) Takaisin talliin ja menimme vaihtamaan vaatteita. Kello näytti siinä vaiheessa neljää ja ilta alkoi tehdä tuloaan. Kun kaikki eläimet olivat oikeilla paikoillaan suuntasimme talolle päin katselemaan kauhuelokuvia ja herkutelemaan. Etupihaa koristivat Halloweeniin sopivat kurpitsalyhdyt. Kaikilla oli kova kiire päästä varaamaan paras paikka sohvalta ja kinaa syntyi tietenkin elokuvan valinnasta. Itse päätin olla sanomatta mitään – ihan sama mikä kauhuelokuva, kaikki ovat yhtä hirveitä. Koska ikätaso vaihteli suuresti, ei elokuva voinut olla mikään hirveä, uskottelin itselleni kun äänestyksen tuloksena oli joku minulle mitäänsanomaton Alice.
Elokuva oli oikein - miten sen nyt sanoisi – mielenkiintoinen? Puolet ajasta kun katsoimme sitä, joku kiljui. Itse yritin keskittyä enemmin popcornien syömiseen kun elokuvan katsomiseen, mutta kyllä itsekkin kiljahdin pari kertaa aika hyytävästi. Kun kello näytti kahdeksaa, olimme katsoneet kaksi aivan hirveää elokuvaa, pelanneet pullonpyöritystä, syöneet viisi pussia sipsiä, kolme pussia karkkia sekä pari popcorn pussia sekä kuunnelleet jotain erittäin random musiikkia. Aika moni oli nyt lähdössä pois, ja päätin lähteä suuren poppoon mukana bussipysäkille, sillä en todellakaan halunnut kävellä pimeässä yksin noiden elokuvien jäkeen... Muutama tallilainen jäi vielä talolle tuhoamaan viimeisiä ruokia. Kävelimme ripeää tahtia ja kun jossain kuului pienikin risahdus, kaikki vilkuilivat ympärilleen ja nopeuttivat tahtia. Viimeiset metrit pysäkille näin ollen kuluivat juosten. Onneksi emme odottaneet bussia kauaa ja pääsimme valtaamaan takapenkin. Omalla pysäkilläni kiitin kaikkia mahtavista kisoista ja lähdin kotiin päin. Onneksi äitini oli ollut juuri Doran kanssa lenkillä, joten he tulivat minua vastaan ja en joutunut yksin pimeyteen. Kotimatkalla kerroin innoissaan äidille päivän tapahtumista, kuinka olimme voittaneet tallimestaruuden ja kuinka se oli tullut yllättäen! Kotona en enää jaksanut syödä mitään, kävin vain pikasuihkun ja painuin sänkyyn. //Kerranki vähän pidempi Sanoja: 1536
|
|