|
Post by Mila on Jan 20, 2015 17:18:26 GMT 2
Estetunti maneesissa tiistaina 24.2. klo 18:00Hevosvaihtoehdot: Anna, Rita, Tuikku ja Sammy (+ 1 vaahterapolkulainen yksityisratsukko)Mainitse kaksi hevostoivetta ilmottautumisesi yhteydessä OsallistujatJonna - Rita €Sandy - Sammy Tiia - Anna €Julia - Kiara €Essi - Tuikku €Alkuverryttelyjen ja pienten koulukiemuroiden aikana rakensin maneesin esteradan ( kuva). “Tulette tämän radan vuoron perään!” ilmoitin ja neuvoin missä järjestyksessä esteet hypättäisiin. Jonna ja Rita olivat ensimmäiset. “Älä anna sen kaahata!” komensin, kun Rita pinkaisi radalle kuin tykin suusta. Jonna sai tamman rauhoittumaan ennen seuraavaa estettä ja loppu meni todella näppärän näköisesti. Seuraavaksi oli vuorossa Sandy sekä Sammy. Ruunikko ruuna hyppäsi myös oikein mallikkaasti, muistutin Sandya ettei jää vetämään ohjista hypyissä vaan myötää. Annalla meinasi jalat kolista kolmoissarjalla puomeihin, muttei kuitenkaan tippunut ainutkaan puomi maahan. Kiaralla ja Julialla ei nyt kovin hienosti mennyt. Tamma höselsi menemään kieltäytyen muutamalla esteella ja viimeisellä esteellä puomit kolisivat maahan. Uusintakierroksella kuitenkin meni huomattavasti paremmin. Essilläkin oli hieman vaikeuksia hallita Tuikkua, mutta hienosti sekin suoritus loppujen lopuksi meni. Korotimme esteiden korkeutta hieman ja otimme uusintakierroksia kunnes oli aika lopetella siltä päivältä.
|
|
|
Post by Mila on Feb 27, 2015 12:16:09 GMT 2
pohja tullut....
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2015 13:49:16 GMT 2
Ratsunani Anna vain, hyvän fiiliksen heti sain. Alkuverkaa ja koulujumppaa, oli se kyllä melkoista humppaa. Mila esteitä kasasi, "Täst tulee kivaa!" Sandy tuumasi. Esteitä aloimme hyppiä, sydämeni alkoi sykkiä. Meinasi puomit kolahdella, olivat lähellä tipahdella. Eivät kuitenkaan tippuneet, Annaa kehuin, se pääsi loppuverkkojen jälkeen talliin reiluin rehuin. Jäin vielä hetkeksi tamman syömistä katsomaan, ja vielä Kassua paijaamaan.
Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Julia on Feb 27, 2015 16:05:43 GMT 2
Olin odottanut estetuntia kuin kuuta nousevaa, sillä niistä jouduttaisiin kohta luopumaan tamman kasvavan masun takia. Tosin kaikki odotukseni katosivat heti alkukäynneissä, Kiaran ollessa tänään hyvin vastahakoisella päällä. Tamma kiihdytti ravuriraviin aina silloin kun sitä jarrutin, ja laiskotteli kun yritin potkia sitä käynnissä reippaammaksi. Voi helvetin kaakki.. Laukkaympyröiden jälkeen otin kuitenkin vähän ronskemmin ohjaa käteen, jotta sain kunnon tuntuman taivutuksiin ja asetuksiin. Siitä tamman askellajien tempo tuntui kärsivän ja teki niiin mieli hypätä samantien koko hevosen selästä alas ja lähtä takaisin talliin. Helena onneksi lohdutti, että oli ennenkin nähnyt Kiaran menevän tosi rumasti sileällä, mutta se muuttui heti kun tamma sai esteitä eteensä. Päästin siis tamman venyttämään kaulaansa välikäynteihin ja ristin sormiani, että saisimme tänään hyviä hyppyjä.
Mutta turhaan. Rata vaikutti heti alkuun aika haastavalta teidensä puolesta, Kiaran ollessa todella rauhaton jo alkuverkan laukatyöskentelyssä. Puoliveristen pomppujen jälkeen meidän suoritus oli täydellisen surkea, sillä tamma kaahotteli mutkat suoriksi pidätteistäni läpi. Yritin ottaa tammaa aina vähän kiinni ennen esteitä, mutta se vain aukoi suutaan ja pomppasi todella holtittomasti varsinkin kaarevien teiden jälkeisille esteille. Sarjalle taas sen laukka oli liian reipasta, josta johtui sen kieltely. "Julia, uudestaan ja paina se takapuoli kunnolla sinne satulaan ja jarruta!" Helena ohjeisti kun käänsin muristen ympyrää, jotta pääsisin kolmoissarjalle uudestaan. Vaikka kuinka repimiseltä se varmaan näyttikin, kovasuinen tamma uskoi ja jarrutti eikä siten mikään puomi tipahtanut. Kehuin alastulon jälkeen sitä nopeasti kaulalle, joka koitui kohtaloksemme seuraavalla esteelle, kun en muistanut ohjata kunnolla. "Uudestaan.." Helena käski ja minähän tottelin. Kiara odotti tällä kertaa viimeiseen saakka että päästin sen pidätteestä ja seuraavat kaksi estettä onnistuivatkin mutkitta. Tamma kuitenkin oli niin innoissaan pitkän hyppytauon jälkeen, että otti minun kehut apuina ja pinkaisi viimeiselle esteelle niin kaukaa kuin vain pystyi. Puomit rymisivät maahan mutta Kiara näytti hyvinkin tyytyväiseltä itseensä, nakellen päätänsä ja yrittäen käydä välillä etupäänsä varassa.. Noh, pistetään tauon piikkiin.
Toisella kierroksella tammassa alkoi jo tuntua sen väsymys, joten sain hallittua sitä paljon paremmin. Yksikään puomi ei tipahtanut, mutta edelleen oli vaikeuksia teissä ja yhden kerran tamma kielsikin kaarevalla linjalla, kun askeleet eivät riittäneet lähemmäksi estettä. Minun mokasta huolimatta uudella yrittämällä este ylittyi mutkitta, eikä viimeinenkänä este tullut alas. "Hyvä, paljon parempi! Kehu sitä", Helena kommentoi ja taputtelin puuskuttavan, hikeentyneen tammani kaulaa hymy huulillani. Kiara alkoi olla niin voimansa menettänyt, että tulimme muutaman kerran vain vaikeimpia kaarteita Essin ja Tuikun kanssa, kun puokit vielä hyppäsivät kertaalleen radan korkeampana. Loppuraveissa tamma kyllä tuntui olevan hyvin pörheänä, että olisiko sen käytös sittenkin johtunut hyrräävistä hormooneista..
|
|
|
Post by Jonna on Mar 3, 2015 13:24:09 GMT 2
Tällä kertaa oli vuorossa estetunti, allani oli Rita-poni. Tamma olikin parilta tunnilta minulle ennestään tuttu, mutta silti aika tuntematon tapaus - ainakin esteillä. Alkukäyntien aikana yritin tutustua tamman askeleeseen, ja kun sitten aloittelimme alkoi selässä tuntua jo melko kotoisalta. Teimme kiemuroita, joissa Rita kulki hiukan laiskaan korvat luimussa. Yritin aktivoida tammaa reippaammaksi, mutta melko huonoksi yritykseksi se jäi. Ritaa ei vain tuntunut kiinnostavan liikkua, oikeastaan koko tunti tuntui olevan ponin mielestä syvältä. Mutta kyllä ponin askel muuttui, kun huomasi Helenan kasaavan maneesiin monta estettä. Enää ei tarvinnutkaan olla pohkeeni kanssa niin aktiivinen, vaan saatoin keskittyä että pysyimme koulukiemuroilla oikealla reitillä. Ihan hyvinhän ne meni kun Rita intoutui liikkumaan itse, tosin joskus sitten tamma tuli kuuroksi suustaan.. Katselin samalla Helenan kasaamaa rataa, tulisi olemaan hankalaa jos tamma jatkaisi tällä energialla.. Jotenkin arvasin Helenan puhuessa, että minä ja Rita joutuisimme totta kai aloittamaan. Nostin laukan, tai ei minun edes tarvinnut nostaa. Hiukan annoin pohkeita ja katsoin ensimmäistä estettä, niin tamma jo ryntäsi eteepäin. Helena käski pidättää ja niinhän minä tein, mutta Rita ei olisi jaksanut kuunnella pidätteitä. Joten kuten selvitimme radan, tosin aika monessakin kohtaa meinasi minun polvi osua tolppaan tai Rita kompastua omiin jalkoihinsa. Viimeinen este meni ehkä hyvässä temmossa, muut olivatkin aivan kaaosta vaikka vauhti kyllä hidastuikin vähän ennen toista estettä. Kun katsoimme muiden ratoja, puuskutti Rita niin että tunsin oikein, kuinka Rita heilahti hengittäessään, höpsö. Itse piti mennä niin hirveää kyytiä ja tapella pidätteitäni vastaan. Korotimme esteitä ja siinä laukan nostaessani mietin, että mitä tästä nyt muka tulee.. Onneksi laukka lähti pyörimään hiiiukan hitaammassa temmossa ja ylitimme esteen melko rauhallisesti. Neljännelle esteelle teki tiukkaa, mutta juuri ja juuri pääsimme esteen yli, koska Rita pelasti. Tunnin jälkeen oli kyllä kädet hiukan kipät ja jalat väsyneet. Olin tainnut puristaa niitä hiukan jännittyneenä, heh. Loppukäynneillä pyörittelin nilkkojani ja taputtelin Ritaa kaulalle, kiittäen vauhdikkaasta tunnista. //miks näistä tulee tälläsii minejä vaikka kuinka yritän tehä ees vähän pitkiä..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 31, 2015 14:34:26 GMT 2
Vihdoin tämä estetunti viime ratsastus tunnista on jo jonkin aikaa varsinkin sellaisesta jolloin en ratsastanut Bambilla vaan jollakin toisella hevosella. On kiva välillä ratsastaa toki jollakin toisella hevosella, vaikka en valita että Bambilla ei olisi hyvä ratsastaa. Menin talliin ja laitoin Tuikun valmiiksi. Kun muut olivat menossa maneesin seurasin perässä.
Menimme alkuverryttelyjä sillä aikaa kun Mila rakensi rataa. Kun rata oli valmis menimme sitä vuoron perään. Tuikun selässä oli mukava olla, vaihtaa hevosta välillä. Radan aloitti ensimmäiseksi Rita , sitten Sandy ja sen jälkeen muut tulivat heidän jälkeen kerrallaan. Radan alussa minulla oli vaikea hallita Tuiskua mutta lopuksi se meni ihan hyvin. Menimme myös korkeampia esteitä ennen lopettelua. Tunnilla oli tarpeeksi haasteita muttei liian vaikeaa. Tunti meni aika nopeasti. Ajattelin loppukäyntien aikana. Tuikku oli ollut tänään tosi hyvällä tuulella ja kiittelin häntä siitä silittämällä.
|
|