|
Post by Mila on May 4, 2015 14:02:24 GMT 2
5.5.2015 - peruspuksuttelua Iita - Laila €Catherine - Iippa €Jennie - Huhu €Sandy - Tuisku €"Terveppä taas pienen tauon jälkeen! Ja tervetuloa Sandy takaisin!" pälätin maneesissa sillä välin, kun ratsastajat kipusivat ratsujensa selkään. Possujunan tavoin neljä ratsukkoa lähti matelemaan kaviouraa pitkin ja muistutin turvaväleistä. "Tehkää voltit jos toisen persaus on liian lähellä. Ja Tuiskun kanssa heti kunnon ohjastuntuma sekä pidätteitä jos se yrittää lähtä rynnimään." "Ottakaa muutkin ohjat kunnolla käteen ja heti pohkeet päälle. Ei anneta hevosten laiskotella, vaikkei tällä tunnilla taida laiskajaakkoja ratsuja ollakkaan... Tehkää edelleen niitä voltteja ja ratsastakaa kulmat kunnolla. Esimerkiksi Laila menee tällä hetkellä kulmat väärin. Otappa Iita kunnolla ne! Noin, nyt meni paremmin." "Seuraavaksi kevyttä ravia! Huhu menee hienosti pyöreänä. Tarkista Catherine ohjasote. Nyt ne ovat epätasaiset ne ohjat, joten Iippakin menee miten sattuu. Hyvä korjaus..." Ratsukot ravailivat hienosti eteenpäin enkä löytänyt motkotettavaa ratsastajien työskentelystä sen enempää. Käskin istua alas harjoitusraviin ja ratsastajat tekivät työtä käskettyä. Huhu hieman meinasi hermostua Iipan hiissautuessa aivan sen takapuoleen kiinni, mutta ennen kuin "tappelu" ehti syttyä, Catherine oli ohjannut ruunan toiselle puolelle maneesia. Lämminverinen ruuna kun käsitti ravi-käskyn yleensä niin, että piti mennä vauhdilla eteenpäin niin kuin ravikisoissa konsanaan. Hyvin Catherine kuitenkin piti Iipan hallinnassaan. "Sitten laukka! Puolipidäte ja nosto! Hophop!" ratsukot lähtivät reippaasti laukkaan vaikka Lailalla ei heti tahtonut laukka nousta. Annoin ratsukoiden laukkailla hetken pitkin kaviouraa ennen kuin komensin ottamaan kiemurauraa vastalaukalla pitkillä sivuilla. "Muistakaa ne kulmat! Sandy pidättää Tuiskua ja ohjaa sen sinne kiemurauralle! Ei mennä niitä pitkiä sivuja suoraan..." "Jaaa... Sitten hidastus raviin, än yy tee NYT. Hienosti! Ravatkaa hetki keventäen." Rakensin sillä välin pari matalaa estettä keskelle maneesia ja kun ne olivat pystyssä, pyysin Sandya ja Tuiskua tulemaan esteet rauhallisesti ravissa. "Muista myötäys ja oikea istunta..." Suokkiruuna hyppäsi maltillisesti esteiden yli ja taisipa sieltä pieni ilopukkikin tulla, kun esteet oli ylitetty. Iita ja Laila olivat seuraavat. Heilläkään ei ongelmia ollut ja kehaisin hienosta työstä. Huhu hieman epäröi ensimmäisellä esteellä ja hetken pelkäsin sen kieltäytyvän, mutta Jennie sai pikkuruisen suomitytön pomppaamaan esteen yli. Toinen este menikin sitten huomattavasti paremmin. Iippa tuli höyryjunan tavoin esteille mutta yli mentiin joka tapauksessa. Käskin Catherinen tulla uudestaan vähän rauhallisemmin ja tällä kertaa meni paremmin. Ratsukot hyppäsivät esteet vielä kerran ennen kuin pidensin esteiden välimatkaa ja laitoin alkuun parit puomit maahan. "Puomit ravissa, sitten laukannosto ja esteiden yli! Muut ravaavat sillä välin siinä päädyssä ympyrällä." Ensimmäisenä vuorossa olivat Jennie ja Huhu. Tamma ylitti puomit hienosti, mutta laukka ei noussut ja ensimmäinen estekkin meni ravissa yli. Käskin ratsukon tulla uudestaan ja hieman paremmin meni vaikkei se laukka ihan heti noussutkaan. Jennie pahoitteli tapahtunutta ja käskin lopettaa turhasta stressaamisen. Kolmannella kerralla meni paljon paremmin. Sandy ja Tuisku olivat seuraavat. Ruuna totteli ratsastajaansa hienosti eikä ongelmia ollut esteiden kanssa. Seuraavaksi tulivat Iippa ja Cat. Tällä kertaa lämminverinen malttoi hillitä menohalujaa ja hyppäsi esteiden yli mukisematta. Mitään täysin tyylipuhdasta suoritusta en odottanutkaan kaksikolta ja ex-ravurin hyppytyyli oli kyllä aika huvittavaa katseltavaa. Iita ja Laila olivat viimeiset. Ponitamma hyppäsi hienosti, mitä nyt Iitalla meinasi tasapaino heittää viimeisen esteen jälkeen josta Lailakin hieman häiriintyi ja kompuroi hieman. Käskin tulla uudestaan ja pientä epäröintiä viimeisellä esteellä oli havaittavissa. Mutta yli mentiin tyylipuhtaasti. Lopuksi otettiin vielä siirtymisharjoituksia sekä pohkeenväistöä ennen kuin oli aika lopetella siltä päivältä. Kiittelin mukavasta tunnista ja päivittelin, että pian tämä kevään vakioryhmä erkanisi eri teille kun minullakin alkaisi kesäloma 30.5. Ehkäpä me syksyllä tavattaisiin taas!
Ensimmäisenä tunnin maksanut saa päättää itselleen ratsun ensi viikon tunnille. Jos on hyvä sää, on luvassa maastoesteitä mutta jos on koiranilma niin pysytellään sisällä. Ja maksuja viimeistään 11.5.
|
|
|
Post by Catherine on May 4, 2015 19:08:08 GMT 2
"Älä tapa mua, jooko." sanoin Iipalle juuri ennen kuin ponnistin itseni ylös sen selkään. Voin ihan myöntää, että minulla oli siitä pienet ennakkoluulot. Alkukäyntien ja Helenan selitysten jälkeen aloimme ottamaan kevyttä ravia. Iippa lähti reippaaseen, kuitenkin hassuntuntuiseen raviin. Yritin mukautua sen matkaa voittaviin raviaskeliin, sillä itsehän nyt olin tottunut aika ponimaisiin ja pieniin askeliin Wandan vuoksi. Huomasin myös ohjasotteeni lipsuvan koko ajan pidemmäksi ja pidemmäksi, mutta onneksi Helena huomautti siitä aika ajoin. Hetken ravattuamme kevyttä ravia, käski Helena liimata pyllyn penkkiin ja mennä harjoitusravissa taas vähän aikaa. Olemattomien vatsalihasteni vuoksi pompin ruunan selässä aika paljon, eikä asiaa auttanut yhtään se, että Iippa lähti pikkuhiljaa nostamaan vauhtia. Tämän seurauksena huomasinkin meidän lähentelevän Huhua ja Jennietä. Huhun vilauttaessa hapanta naamaansa, päätin äkkiä vetäistä Iipan pois tamman perästä. Tästähän ruuna innostui entistä enemmän ja päätti ottaa kunnon ravihevosravia. Sain Iipan kuitenkin rauhoiteltua ennen kuin Helenan haukankatse osui meikäläiseen. Ja koska kovaa ravaaminen ei riittänyt, pisti Helena koko poppoon laukkaan. Yritin taas jälleen tottua Iipan hitusen nelitahtiseen laukkaan, sillä se tuntui ihan mielettömän oudolta selkään. Enkä - edelleenkään - ollut tottunut muihin kuin poniini. Laukattuamme hetkisen siirryimme raviin hetkeksi Helenan rakentaessa meille pari estettä. Katselin muiden hyppyjä kunnes kuulin minun ja uljaan ratsuni nimen. Iippa taisikin tietää mitä oli luvassa, ja se nosti laukan ihan itsekseen. Ruuna suorastaan juoksi esteiden yli, vaikka yritinkin pidätellä sitä. Jouduimme tulemaan koko homman uudestaan, tällä kertaa käytin oikeasti ohjaa saadakseni sen tulemaan rauhallisemmin. Hieman paremmin se kyllä meni, vaikka perfektionistina en ollut edelleenkään tyytyväinen. Helena päätti vaikeuttaa tehtävää entisestään, ja nyt sain kuin sainkin Iipan vauhdin hillittyä. Hieman pohjaan tulleet hypyt näyttivät varmasti kömpelöiltä, varsinkin kun itse lennähdin pari metriä sinne tänne. Yli kuitenkin päästiin, mistä olin tyytyväinen. Loppuverryttelyissä Iipasta huomasi edelleen sen innostuksen, mutta ainakin se oli paremmin avuilla kuin esteitä ylittäessä. Loppukäynneissä taputin ruunaa reippaasti kaulalle kuunnellessani Helenan selostuksia kesälomasta ja syksystä. Ens tunnille Rinja!
|
|
|
Post by Inna on May 5, 2015 20:08:29 GMT 2
Talutin Lailan maneesiin muiden perässä ja kääntelin sen kaartoon. Tamma seisoi kiltisti paikallaan sen aikaa, kun laskin jalustimet ja kiristin vyötä vielä maasta. Ponnautin itseni sen jälkeen Lailan selkään ja painoin hieman pohkeilla tamman kylkiin, jotta se lähtisi liikkeelle. Pian Helena käski ottaa ohjat käsiin ja kokosin ohjat tuntumalle. ”… ratsastakaa kulmat kunnolla. Esimerkiksi Laila menee tällä hetkellä kulmat väärin. Otappa Iita kunnolla ne!” Helena huuteli maneesin keskeltä. Ratsastin seuraavan kulman huolellisemmin tammaa taivuttaen ja Helena oli selvästi siihen tyytyväinen. Huhun persauksen lähentyessä uhkaavasti, käänsin Lailan voltille, jossa pidin ulko-ohjan tarkasti vahvana. ”Seuraavaksi kevyttä ravia!” Helena huuteli ja annoin Lailalle avut. Tarkistin oikean kevennyksen ja vääntelin Lailalla muutaman voltin. Tamma oli tänään mukavan reipas ja kuunteli hyvin. Istahdimme pian harjoitusraviin ja Lailan tuttu poniravi otti minut vastaansa. Menomme oli tänään helppoa ja reipasta eteenpäin suuntautuvaa. Taputin Lailaa aina välillä kaulalle ja keskityin enemmän kulmien ratsastamiseen oikein. Hiljalleen tamma alkoi muotoutua allani oikein kivasti, mitä peileistä näin. Seuraavaksi nostimmekin jo laukkaa. Annoin ponille laukka-avut, jotka se tuntui jättävän huomiotta. Pieni raipan napautus uudella yrityksellä sai ponin nostamaan reippaan laukan. Helena muistutteli yhä kulmista, joita ei tulisi jättää ratsastamatta edes laukassa. Laukattuamme muutaman kierroksen ja teimme seuraavaksi kiemurauraa vastalaukassa. Meillä tuntui olevan aluksi hieman vaikeuksia laukanpitämisessä vastalaukassa, mutta itsepintaisesti pidin tamman laukassa. Hidastimme pian kevyeen raviin ja sillä välin Helena kokosikin maneesiin pari matalaa estettä. Sandy pääsi hyppäämään ne ensimmäisenä ravissa, jonka jälkeen oli minun ja Lailan vuoro. Ratsastin Lailan reippaasti matalien esteiden ylitse ja kehaisin tammaa esteiden jälkeen, jotka olimme ylittäneet ongelmitta. Tulimme samaiset esteet vielä toiseen kertaan, jonka jälkeen Helena raahasi esteiden eteen parit puomit ja ohjeisti nostamaan puomien jälkeen laukan. Me tulimme esteet viimeisenä. Puomien jälkeen nostin laukan. Laila hyppäsi esteet hyvin, mutta itse menetin hieman tasapainoa, joka sai tamman vikan esteen jälkeen kompuroimaan. Nappasin tamman nopsaan takaisin tasapainoon ennen kuin kaatuisimme tyystin nokallemme. Helena käski tulla uudestaan ja tällä kertaa ponnut onnistuivatkin. Itselläni oli kuitenkin hieman epäröintiä, joka välittyi sitten myös Lailaan. Ylitse onneksi pääsimme hyvin. Vielä lopuksi Helena teetti meillä siirtymisharjoituksia sekä pohkeenväistöjä. Laila kuunteli molemmissa hyvin apujani ja väistöissä väisti hyvin ristiin. Lopputunnista annoin Lailalle suuret kiitokset ja Helenalle myös kivasta tunnista.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 6, 2015 15:45:33 GMT 2
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa Tuiskun selkään. Olin joskus ennenkin ruunaa pyytänyt, mutta en ollut sitten sitä saanut.
-Terveppä taas pienen tauon jälkeen! Ja tervetuloa Sandy takaisin! Helena huikkasi kävellessään maneesin reunalta keskelle. Aluksi kuljimme kaikki ns. possujunassa ja Helena muistuttikin meitä väleistä. Tuisku tuntui erittäin vahvalta suusta ja minulle tuli heti mieleen se yksi tunti Tujun kanssa. Toivoin hartaasti ettei tästä tunnista sellaista tulisi. Helena käski minua ottamaan ohjat heti tuntumalle, jotta sain jo heti alusta kunnon tuntuman Tuiskun suuhun ja pystyin siis vaikuttamaan vahvaan ratsuuni paremmin.
Teimme alkuun paljon voltteja ja keskityimme kulmien ratsastamiseen. Yritin kaikin voimin saada Tuiskun asettumaan kulmiin kunnolla, koska alkuun ruuna oli oikonut kaikki kulmat. *Taivu nyt* hoin mielessäni koko ajan. -Sitten kevyttä ravia! Helena huikkasi ja kaikki siirsivät ratsunsa raviin. Tuisku siirtyi lennokkaasti erittäin reippaaseen raviin ja sain heti aloittaa puolipidätteiden tekemisen. Pikku hiljaa Tuisku alkoi rauhoittua eikä enää yrittänyt rynniä, vaan kulki oikein mainiosti allani. Vähän ajan päästä siirryimme harjoitusraviin. Tusikun ravi ei nyt ollut se kaikkein pehmein, enkä saanut itseäni pidettyä rentona. Luultavasti puristin myöskin jaloilla Tuiskun kylkiin, jonka seurauksena ruunan meno oli aika reipasta. Helena saikin kauan työskennellä kanssani, ennen kuin pystyin rentoutumaan, enkä pomppinut enää niin paljoa.
-Sitten laukka! Puolipidäte ja nosto! Hophop! Helena tokaisi katsottuaan meidän ravaamista hetken aikaa. Tuisku siirtyi kamalan reippaaseen laukkaan. Vaikka normaalisti tykkäsinkin vauhdista, ei tämä tuntunut yhtään mukavalta. Kaiken lisäksi meidän piti vielä kääntää pitkillä sivuilla kiemurauralle. Miten Helena voi edes odottaa tässä tilanteessa sellaista? No, pari kertaa siinä meni ennen kuin sain Tuiskun rauhoittumaan ja kääntymään kiemurauralle.(Tässä kohtaa Helenan kehu sai minut tuntemaan alkeiskurssilaiselta. -Hyvä sait laukkaavan hevosen kääntymään!...) Ravi siirtyminen ei ollut kyllä ollenkaan sellainen minkä sen pitäisi olla. Tuisku vain kaahasi menemään laukassa, minun roikkuessa ohjissa ja kääntäessä ratsuani voltille yrittäen samalla hidastaa sitä raviin.(Kyllä, olen harrastanut ratsastusta 12-vuotta) Ravasimme hetken aikaa Helenan rakentaessa samalla paria estettä maneesin keskelle. Jes, pääsisin pitkästä aikaa hyppimään. Ei kyllä mikään huippu hyppääjä alla.
Minä ja Tuisku saimme alottaa hyppäämisen. -Rauhallisesti ravissa, Helena sanoi painottaen sanaa rauhallisesti. -Niin rauhallisesti kun voidaan, tokaisin takaisin ja siirsin Tuiskun raviin. Tuisku hyppäsi molemmat esteet maltillisesti ja olin ihmeissään että ruuna osasi näinkin hyvin hypätä. -Huuii!! kiljaisin toisen esteen jälkeen Tuiskun vetäessä ilopukin. Toinen kerta meni vähän p*erseelleen Tuiskun hypätessä kaukaa ja minun jäädessä molemmilla esteillä jälkeen.
Kun kaikki olivat tulleet, Helena pidensi esteiden välimatkaa ja laittoi puomeja alkuun. Puomit ravissa ja laukannosto. Tällä kertaa Tuisku meni erittäin hienosti ja olin tyytväinen meidän suoritukseen. Ruuna meni allani rauhallisesti eikä hötkyillyt turhia ja hyppäsi molemmat esteet hyvin.
Siirtymiset ja pohkeenväistöt eivät onnistuneet tälläiseltä esteratsastajalta kauhean hyvin. Muutaman kerran jälkeen sain avut kuitenkin oikein päin ja sain Tuiskun väistättämään muutaman askeleen. Siirtymisharjoitukset eivät onnistuneet minun hieman jo ärsyyntyessäni ja Tuiskun vahvuuden takia.
Helena sanoi että ensikerralla mentäisiin hyvällä säällä pomppimaan maastoesteitä, mutta jos koiranilma yllättäisi olisi luvassa maneesitunti. -Hypätäänhän me joka tapauksessa? kysyin Helenalta. -Katsotaan tyttöseni, Helena vastasi. Mielessäni toivoin tunnille Rinoa, Annaa tai Tuikkua. Oi että rakastin hypätä noilla kolmella heposella.
|
|
|
Post by Rosanna on May 9, 2015 17:10:07 GMT 2
“Ja valmistelkaa laukkaa..Nosto!” Helena käski meitä kentän keskellä. Annoin Huhulle laukkapohkeet ja tamma nosti laukan sen suurempia mutisematta. Tehtävänä laukassa oli kiemuraura, jossa mukana olisi myös vastalaukkaa. Ensimmäisen kerran kiemuralle mentäessä Huhu hieman hämmentyi, ja rikkoi raville. Nostin laukan kuitenkin nopeasti uudestaan, eikä Helenä kerennyt näkemään tapahtunutta. Kuitenkin jo seuraavalla kerralla tehtävä onnistui paremmin, ja kiitin ratsuani.
“Siirtäkääpä takaisin raviin, ja keventäkää hetki!” Siirsin Huhun raviin, ja aloin ratsastaa tammaa taas ravissa. Huhu oli todella miellyttävä ja kevyt ratsastaa. Helena kokosi muutaman matalan esteen, joita tulisimme seuraavaksi. Ensin ratsasti Sandy, sitten Iita, minä ja viimeisenä Catherine. Huhu epäröi esteellä ensin todella paljon, mutta kannustin pientä tammaa hyppäämään. Esteestä päästiin yli, mutta ei kovinkaan tyylipuhtaasti. Seuraava este sujui huomattavasti paremmin, eikä Huhu koettanut kieltää, vaikka hiukan epäröikin. Hyppäsimme esteet vielä kertaalleen, jonka jälkeen Helena laski toisen puomeiksi. “Ensin tullaan puomit ravissa, jonka jälkeen nostetaan laukka ja hypätään este, ok?” tämä kysyi ja sai vain myöntäviä vastauksia.
“Jennie tulee ensin, muut ravaavat ympyrällä kun toisella on vuoro!” Helena ilmoitti, ja suuntasin suorittamaan huimaa tehtävää. Puomit sujuivat loistavasti, paikat osuivat hyvin ja Huhu nosteli jalkojaan hienosti. Laukka ei kuitenkaan noussut, ja este mentiin ravissa. “Sori..” sanoin hiljaa vaalean suomitamman kyydistä. “Älä siellä turhia stressaa, tule uudestaan vaan,” Helena kannusti, ja suuntasin uudestaan tehtävälle. Vasta kolmannella kerralla laukka nousi hyvin, ja pysyi myös yllä niin kauan kun itse halusin. Loppuverryttelyissä teimme siirtymäharjoituksia sekä pohkeenväistöjä, jotka sujuivat ihan ok.
|
|
|
Post by Mila on May 19, 2015 15:55:52 GMT 2
19.05.2015 - maastoesteitäCatherine - Rinja €Iita - Anna €Sandy - Raimo €Jennie - Kessu €Olin polkenut pyörällä maastoesteradalle vähän etukäteen ja odottelin tuntilaisia paikalle. Ryhmäläisiä odottelessa kävin radan kertaalleen läpi ja tarkistin, ettei varmasti radalla ollut mitään mikä voisi johtaa onnettomuuteen... Mitenkäs teillä meni matka tallilta radalle? Oliko ongelmia ratsujen kanssa vaiko ei? Kun tuntilaiset olivat paikalla, käskin ravata radan kertaalleen läpi ilman hyppäämistä ja katsoa vähän, mitä missäkin on. Suurinosa varmaan onkin jo käynyt täällä radalla aikaisemminkin... Mitkä olivat ensimmäiset fiilikset radasta?
(Henk.koht. kysymykset) Ensimmäisenä matkaan lähtivät Catherine ja Rinja. Pilkukas tamma lähti innokkaasti matkaan ja hienosti hyppäsi esteiden yli. Rinja ei ole mikään arkajalka, mutta tällä kertaa tamma säikähti jotain. Mitä?
Seuraavaksi olivat vuorossa Iita ja Anna. Maastossa energisempi tamma loisti esteillä. Mitkä olivat fiiliksesi radan jälkeen?
Kimo Raimo ja Sandy säntäsivät seuraavaksi matkaan. Toisella tukkiesteellä tuli kieltäytyminen. Miksi?Jennie ja Kessu olivat seuraavat. Entinen laukkaponi oli erittäin vauhdikkaalla tuulella... Oliko ongelmia ponin hillitsemisessä?
Uusintakierroksella kaikilla meni just eikä melkein nappiin! Vai menikö? Jäikö Helenalta joku tyriminen näkemättä? Lopuksi otettiin pieni laukkakilpailu pellon päästä toiseen. Hevoset jäivät armotta pienen ponin jälkeen, joten Kessu ja Jennie nappasivat voiton tästä pienessä kisassa. Annoin ratsukoille luvan käydä rannalla, kunhan pitäisivät järjen päässä eivätkä hirveästi revittelisi matkan aikana. Uskaltautuiko joku hyiseen veteen pulahtamaan? Omasta tahdosta vaiko vahingossa? Maksuja 25.5. mennessä. Viimeinen tunti ensi viikolla, joten kaikki saavat haluamansa ratsun ensi viikolla (toivon mukaan ei tuu samoja toiveita ). Myös ideoita mitä haluatte viimeisellä tunnilla tehdä, otetaan vastaan!
|
|
|
Post by Catherine on May 19, 2015 19:26:36 GMT 2
Mitenkäs teillä meni matka tallilta radalle? Oliko ongelmia ratsujen kanssa vaiko ei? Oikein hyvin, vanha kunnon Rinja-mummeli vei minut turvallisesti maastoesteiden luokse. Mitkä olivat ensimmäiset fiilikset radasta? "Vai että tätä ja tuota. Hmm, tuolla pitääkin kannustaa kunnolla että se varmasti menee yli..." Pitkälti kaikki esteet olin joskus aikaisemmin hypännyt, tosin eri hevosella. Hiukan kuitenkin jännitti, vaikka tiesinkin tamman olevan takuuvarma hyppääjä. Rinja ei ole mikään arkajalka, mutta tällä kertaa tamma säikähti jotain. Mitä? Toisen esteen jälkeen minulta lennähti ohja kädestä, jonka vuoksi tamma ihmetteli sitä. Vai menikö? Jäikö Helenalta joku tyriminen näkemättä? Itseasiassa ei. Rinja oli pomminvarma maastoilija, joka hyppi kaikkien esteiden yli ongelmitta. Uskaltautuiko joku hyiseen veteen pulahtamaan? Omasta tahdosta vaiko vahingossa? Olisin itse halunnut käydä kahlaamassa, mutta tamman kieltäydyttyä päätin jättää homman sikseen. Tuikkutuikku! Kunnon koulurääkki, että päästään kesälomalle hyvillä mielin
|
|
|
Post by Inna on May 20, 2015 13:56:54 GMT 2
Mitenkäs teillä meni matka tallilta radalle? Oliko ongelmia ratsujen kanssa vaiko ei? Meillä meni Annan kanssa tosi hyvin matka jonon etupäässä, eihän tästä tammasta voinut oikein muuta odottaakaan.
Mitkä olivat ensimmäiset fiilikset radasta? Ensimmäiset fiilikseni olivat todella jännittyneet. En ollut vielä kertaakaan päässyt kunnolla maastoesteradalle hyppimään, joten esteet olivat minulle suhteellisen uusia. Luotin onneksi siihen, että allani oli kokenut ratsu, joka viimeistään meidät saisi esteiden ylitse.
Maastossa energisempi tamma loisti esteillä. Mitkä olivat fiiliksesi radan jälkeen? Fiilikset olivat todella hyvät! Kuten olin jo entuudestaan tiennyt, meni Anna esteet ilman epäröintiä, joka vahvisti samalla omaa luottoa. Ylimääräinen energia ei haitannut mitään, vaan toi entistä enemmän varmuutta menoomme.
Vai menikö? Jäikö Helenalta joku tyriminen näkemättä? Oma tasapainoni petti tyystin yhden esteen jälkeen ja meinasinkin tippua. Helenalla taisikin jo silloin olla katse tiukasti seuraavassa ratsukossa.
Uskaltautuiko joku hyiseen veteen pulahtamaan? Omasta tahdosta vaiko vahingossa? Anna kyllä mielellään käveli rannalla matalikossa, mutta itse en uskaltanut vielä veteen mennä. En olisi suostunut vahingossa enkä tahallaan! Hyrrr, vilukissat kunniaan!
Ens kerralla Vanil olis huippu ja koulurääkin kannalla!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 21, 2015 14:08:31 GMT 2
Maastoesteitä, maastoesteitä, MAASTOESTEITÄ! Oli ainut asia mikä pyöri päässäni tallille kävellessäni. Ilmoitustaulua vilkaistuani huomasin nimeni Raimon kohdalla. Kai se ihan kiva olisi.
Nousimme yhdessä hevostemme selkään tallipihalla ja lähdimme kävelemään kohti maastoesterataa. Helena oli mennyt jo edeltä pyörällä.
Mitenkäs teillä meni matka tallilta radalle? Oliko ongelmia ratsujen kanssa vaiko ei? Ei ollut ongelmia. Raimo köpötteli kiltisti ja minä sain nauttia lämpimästä kevätilmasta.
Mitkä olivat ensimmäiset fiilikset radasta? Olin erittäin innoissani kun näin radan. Olin vain pari kertaa tätä ennen hypännyt maastoesteitä. Kirjaimellisesti pompin satulassa innosta.
Kun meidän vuoromme tuli alkulämppien jälkeen hypätä, Raimo säntäsi radalla. Annoin sen laukata ja menin itse hyppyihin mukaan. Ennen tukkiestettä istuin painavasti alas ja yritin hieman hidastaa vauhtia, mutta sen seurauksena Raimo meni askelissa sekaisin ja kielsi tukkiesteelle. Itse olin jo lähtenyt hyppyyn mukaan, ja roikuin puoliksi jo maassa kun Raimo nosti pään ylös ja heilautti minut takaisin satulaan. Toisella kerralla en häirinnyt Raimoa ja ylitimme loput esteet helposti. Toinen kierros meni meidän osalta nappiin. Ai että tykästyin Raimoon!
Tykkäsin paaaaaaaljon laukkakisasta, kun sai vain päästellä täysiä sen kummemmin ajattelematta. Olimme kyllä melkein viimeiset, mutta eiii se haittaa...
Kävimme myös kävelemässä rannalla ja päästin Raimon kahlailemaan veteen. Pitemmälle en ruunaa päästänyt, tosin ei Raimo yrittänytkään kauemmas lähteä.
//Meinasin kans tota Tuikkua ens tunnille, mutta Cat ehti napata sen ensin(muurrr XD) joten minä nappaan sitten Rinon. Ja mä haluisin kyllä hyppiä, mut se koulurääkki käy, jos voisin mennä ilman satulaa(?) kun Sandy nyt ei niin tunnettu kouluratsastaja ole.(Vaikka kai ne koulutunnit ihan hyväks vois olla)
|
|
|
Post by Rosanna on May 22, 2015 10:53:12 GMT 2
1. Mitenkäs teillä meni matka tallilta radalle? Oliko ongelmia ratsujen kanssa vaiko ei? - Hyvin, Kessu oli todella rauhallinen, eikä välittänyt vaikka muut olisivatkin hieman säikkyilleet.
2. Mitkä olivat ensimmäiset fiilikset radasta? - Ihan hyvät, hieman jännittyneet.
3. Oliko ongelmia ponin hillitsemisessä? - Hieman, mutta kunhan pidin pääni kylmänä, ja olin päättäväinen, oli Kessukin taas hyvin kuulolla.
4. Vai menikö? Jäikö Helenalta joku tyriminen näkemättä? - Meni, eikä suuria tyrimisiä tullut, edes silloin kun Helena ei katsonut.
5. Uskaltautuiko joku hyiseen veteen pulahtamaan? Omasta tahdosta vaiko vahingossa? - Omasta tahdostani mentiin, vaikka alkuun Kessu ei olisi halunnutkaan. Kaikkeni kyllä tein, etten satulasta suistuisi veteen.
Ensi tunnille jos saisi Hipun tai Kakrun koulurääkkiin, niin olisi bueno!
|
|
|
Post by Mila on May 26, 2015 16:49:16 GMT 2
26.05.2015 - auringonpaahteessa koulukiemuroita
Catherine - Tuikku € Iita - Vanil € Sandy - Rino Rosanna - Kakru €
Olin käskenyt kaikkien jättää satulat pois tältä tunnilta ja nyt kentällä auringonpaisteessa neljä nuorta naista punnersivat ratsujensa selkään. Täydellinen sää lopettaa tämä kevään vakioryhmä! " En mää pääse!" Sandy ruikutti jättimäisen Rinon vieressä ja kävin punttaamassa tämän mustan ruunan selkään muistuttaen, kuka ilman satulaa alunperin halusikin mennä. Pian kaikki olivat ratsujensa selässä ja ryhmäläiset lähtivät kiertämään kaviouraa pitkin Rosanna ja Kakru etunenässä. Iitalla oli hieman Vanilissa pitelemistä, mutta sai pidettyä ruunan hallinnassaan. Tuikullakin näytti alkuun mielikuvitus laukkaavan ja tamma kyttäili pusikkoja koko ajan, muttei kuitenkaan saanut totaalista hepulia.
Kun alkuverryttelyt oli tehty volttien ja suunnanvaihdoksien kera, käskin nostamaan kevyen ravin. Iita ja Sandy kirosivat ratsujensa "luikkua" selkää, mutta Rosanna sekä Catherine vain naureskelivat heidän tuskailuilleen. Helppohan se siellä leveässä selässä oli istua. Tosin kevennyt ei näiden massavampien hevosten selässä tahtonut onnistua niin helposti. Catherine oli luisua pois Tuikun selästä ja Rosannakin tuskaili kevennystensä kanssa. Lopulta päästin ratsukot piinasta ja käskin istua alas harjoitusraviin.
Jatkoimme ravissa volttien sekä suunnanvaihdosten tekemistä, jonka jälkeen treenasimme pohkeenväistöjä. Iitalla ja Vanililla väistöt sujuivat ongelmitta. Myös Rinolla väistöt menivät ihan nappiin, paitsi se hieman säikähti jotain kolausta joka kuului tallin suunnilta, jonka vuoksi otti pari hyppyä eteenpäin. Tuikku ei olisi millään malttanut kuunnella ratsastajaansa, mutta Catherine sai lopulta suokkitamman menemään pohkeenväistöä todella hienosti. Kakru hieman tahmaili alusta eikä väistänyt kunnolla, mutta Rosanna sai pilkullisen ruunan lopulta menemään pohkeenväistön lähes oppikirjojen mukaan.
"Haluatteko te laukata?" kysäisin ratsastajilta ja nämä mutisivat myöntävän vastauksensa. "Okei! Tuo sivu koottua laukkaa, tämä toinen sivu tullaan edelleen harjoitusravissa. Jos tuntuu, ettei pysy selässä niin voi ravata molemmat sivut, mutta siinä tapauksessa tulette pois kaviouralta..." Yksi toisensa jälkeen ratsukot nostivat laukan ja hienoltahan se meno näytti. Iitalla näytti hieman tasapaino heittävän, mutta pysyi kuitenkin Vanilin selässä. Kakru puolestaan ei millään olisi malttanut hidastaa raviin vaan pyyhälsi kentän ympäri laukassa. Käskin kaikkien pysäyttää hevoset ja yrittää uudelleen... Rino ja Tuikku laukkasivat hienosti eteenpäin kuunnellen ratsastajiensa ohjeita tarkkaavaisena. Käskin ottaa laukkasivun kiemurauraa, jonka jälkeen tulla pääty-ympyrä ja jatkaa sitten ravissa matkaa. Kun kaikki olivat pariin otteeseen tämän tehtävän tehneet, vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin saman tehtävän parissa.
Lopuksi otimme vielä raviharjoittelua ja kun ratsastajat näyttivät siltä, että olisivat käyneet saunassa, päätin armahtaa heidät ja lopettaa siltä päivältä. Kiittelin kivasta keväästä ja toivoin näkeväni ratsastajat taas syksyllä vakioryhmän merkeissä. "Seuratkaa ilmoitustaulua heinäkuun lopussa ja ilmottautukaa sitten mukaan!"
|
|
|
Post by Rosanna on May 29, 2015 10:52:56 GMT 2
Koska Jennie on kotona potemassa pahaa flunssaa ja kuumetta, kysyi tämä josko iki-ihana isosisko voisi korvata paikan tunnilla, suuntasin suoraa päätä Vaahterapolkuun. Tunnin aiheena olisi kouluratsastus ilman satulaa, ja ratsukseni sain Kakrun.
Pilkullisen ruunan selkään oli todella helppo kivuta, eikä selässä istuminen sen pahemmalta tuntunut, kiitos leveän selän.
Alkuverryttelyt onnistuivat hyvin, ja Kakru oli hyvin kuulolla ja se oli rauhallinen. "Noniin, nostelkaas kevyt ravi!" Helena ohjeisti, ja nyt olikin vuoroni tuskailla, sillä leveä selkä ei olekkaan mikään paras kevennykseen ilman penkkiä. Kun olin jo aivan kuolemanporteilla, saimme luvan istua alas harjoitustaviin. Kiitin Helenaa mielessäni, sillä olisin varmasti kohta lentänyt selästä kuin leppäkeihäs.
Ravailimme hyvän tovin, jonka jälkeen Helena kysyi haluammeko laukata. "JOO," kaikui kuorossa, ja Helena kertoi tehtävän. Eli laukkaa toinen sivu, ja toinen ravissa.
Tehtävä osoittautui vaikeammaksi, sillä ruuna päättikin baanata laukassa koko kenttää ympäri. Hikihatussa pidättelin ruunaa, ja sain kuin sainkin sen pysähtymään. "Noniin, koettakaas uudestaan.." Helena mutisi ja tunsin punan nousevan kasvoilleni. Hehe hups.
Seuraavatkin laukat olivat hieman kiireisiä, mutta nyt se sentään hidasti kun pyysin. Raveissa hihi vain valui, ja olin varma etten pääse tunnin loppuun.
"Okei, näytätte siltä, että olette olleet saunassa, joten voidaan lopetella! Kiitos tästä kaudesta, ja tervetuloa ensi kaudelle mukaan!"
|
|
|
Post by Inna on Jun 3, 2015 0:35:36 GMT 2
Hyppäsin Vanilin selkään ja ruuna lähti saman tien köpöttelemään reippaasti kohti uraa. Pidätin ruunan seisauksiin ja hain sitten vielä hyvän kohdan Vanilin sään tuntumasta. Tiesin jo siinä vaiheessa tunnista tulevan tuskaa… mokomat luikkuponit. Päästin ruunan viimein uralle ja kävelimme pitkin ohjin samalla, kun Helena vielä punttasi Sandya Rinon selkään. Sain napata jo alkukäynneissä ohjia hieman lyhyemmälle, jotta sain tehtyä hieman liiankin reippaalle Vanilille pidätteitä.
Teimme aluksi käynnissä voltteja ja vaihtelimme välillä suuntaa. Pyrin ruunan kanssa tekemään mahdollisimman pienijä voltteja, jotta sen vauhti pysyi hallinnassa paremmin. Vanil taipui mukavasti sisään volttien parissa, eikä kauheasti hangoitellut vastaan. Käyntien jälkeen nostimme kevyen ravin ja voin sanoa, että se oli yhä tuskaa! Hitto, että otti jalkoihin, kun yritti keventää ilman jalustimia. Onneksi Vanilin ravi hieman ponnautti minua ylös helpottaen samalla hommaa. Helena antoi meille pian luvan istahtaa alas ja otimme hieman pohkeenväistöjä. Vanil kuunteli hyvin sisäpohkeeni ja ulko-ohjani, joilla ohjasin ruunaa väistämään. Myös toiseen suuntaan väistöt onnistuivat.
Helena kyseli innostustamme laukkailuun, johon kaikki vastasivatkin myöntävästi. Vastausten jälkeen Helena ohjeisti meidät tehtävään ja antoi luvan aloittaa. Satuimme Vanilin kanssa ensimmäisiksi nostamaan laukkaa. Pienillä avuilla ruuna nosti reippaan laukan ja laukkasi yhtä reippaasti koko pitkän sivun. Menetin hieman tasapainoani, kun siirsin ruunan raviin ja hain takaisin kuulolle. Vanil teki kiemurat hangoittelematta vastaan ja laukkatyöskentelymme paria tasapaino-ongelmaa lukuun ottamatta sujui hyvin. Kuumahan tässä jo tuli ja hiki virtasi selkää pitkin.
Laukkakierrosten jälkeen Helena käski jatkaa ravissa ja teimme lisää raviharjoittelua. Lopputunnista Vanil kulki todella nätisti muodossa ja ratsastaminen tuntuikin helpommalta. Vaikkakaan ruunan selkä ei vieläkään tuntunut mukavalta. Työskentelimme vielä hetken ravissa ennen kuin Helena antoi luvan siirtyä käyntiin ja kiitteli tunnin lopuksi kuluneesta keväästä. Kiitoksia vain itsellesi!
|
|
|
Post by Catherine on Jun 6, 2015 21:50:58 GMT 2
"Täällähän on just helppo istuu! Mitä te oikeen valitatte?"
|
|