Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2015 15:12:31 GMT 2
Talutin Raimon perässäni maneesiin ja nousin sitten ruunan selkään. Tänään olisi vuorossa minulle erittäin mieleistä puuhaa, esteitä ja kaiken lisäksi vielä isoja esteitä.
Alkuun teimme erilaisia kiemuroita ja kaarteita, jotta saimme hevoset hyvin kuulolle ja pehmeiksi. Raimo oli erittäin mukava allani. Se taipui melkein itsestään eikä minun tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin keskittyä omaan toimintaani. Sitten Helena käski lyhennellä jalustimet esteiden ylitykseen sopiviksi. Itse lyhensin kahdella reiällä.
Aloitimme hyppelyt kavaleteilla ja siinä samassa menimme myös hiukan puomeja. Kukaan tunnin hevosista ei mitään kauheita loikkia joutunut tekemään kavaleteille, joten ne sujuivat kaikilta hyvin. Raimo oli erittäin ihana ja paloin halusta jo päästä isompien esteiden pariin.
Seuraavaksi Helena selitti ns. korkeushyppy-pelin. Se joka pudottaisi puomin ensimmäisenä tai jonka hevonen kieltäytyisi putoaisi pelistä. Estettä nostetaan aina kun jokainen on hypännyt kerran ja viimeiseksi jäänyt on voittaja. Aloitimme metristä. Meillä Raimon kanssa ei ollut mitään ongelmia hypyssä(ainakaan minun mielestäni) ja kaikki muutkin näyttivät suoriutuneen metristä moitteetomasti. Seuraava este oli sitten kymmenen senttiä korkeampi elikkäs 110cm. Minulla oli itselläni hieman ongelmia päästä hyppyyn mukaan, mutta yli mentiin kuitenkin. Rebekka ja Villa tippuivat tässä kohtaa pois. Seuraavaksi este oli jo 120cm korkuinen este ja minua hieman jänskätti hypätä se, koska se oli juuri oma este-enkkani. Yli kuitenkin mentiin jotenkin. 130cm este minua jännitti jo aika tavalla, mutta koska rakastin esteitä, niin en halunnut jättää uutta este-enkkaani tekemättä. Raimo kuitenkin pudotti puomin, niin kuin Anna ja Sammykin.
Lopuksi saimme vielä hypätä haluamamme korkuisen esteen. -No vaikka haluisin hypätä sen 130cm niin Raimo ei varmaan pääsis sitä nii jätetää se siihe 120 senttii, ilmoitin Helenalle. Tämän esteen Raimo ylitti aika helposti, vaikka itse jäinkin vähän jälkeen hypyssä Raimon ponnistaessa vähän kaukaa. -Otetaan joskus ihan ratana näitä korkeita esteitä, miltäs kuulostaa? Helena kysyi loppukäyntien aikana. -JOOOO!! kaikki huusivat yhteen ääneen.
|
|
|
Post by Rebekka on Mar 1, 2015 18:17:08 GMT 2
Innosta piukeana talutin Villan maneesiin, ja nousin hihkuen selkään. Jee, esteitä! Villa oli lämmittelyissä aivan super, ja oma innostukseni tarttui tammaan hypellessämme pientä kavalettia lämmittelyesteenä. Helena selitteli samalla pelin sääntöjä, ja kuuntelimme kaikki enemmän tai vähemmän. Itse olin vain innoissani päästessäni hyppimään korkeita esteitä, joten kuuntelu jäi hieman vähemmälle.
Ensimmäinen kierros sujui varsin mallikkaasti, ja tyytyväisenä taputtelin Villan kaulaa noin metrin esteen suoritettuamme. Kun kaikki olivat hypänneet, Helena kohotti estettä kymmenisen senttiä. Kun vuoromme tuli, Villa lähti hitaasti matelemaan kohti estettä, joten hoputin sitä reippaampaan tahtiin. Se reippaampi tahti sitten hirttyi kiinni, sillä tamman jalat eivät enään mahtuneet mukaan ennen estettä. Villa meni aivan liian pohjaan, ja veti kaikki ylimmät puomit mukanaan. "Voi pihkuran pahkuran..." murisin muutaman voimasanan saattelemana, josta Helena sitten moitti minua. Juujuu, ollaan siivosti...
Muut hyppivät vielä kilpailun loppuun, jonka jälkeen saimme valita korkeuden jolla esteen hyppäisimme. Itse vaadin sen 120cm korkeudelle, ja tällä kertaa lähestyimme estettä molemmat samassa temmossa. Villa ponkaisi esteen yli kepeän oloisesti, ja kiittelin tammaa vuolaasti. Eipä tämä nyt niin persiilleen mennyt, vaikka itse olinkin varsin pettynyt ollessamme ensimmäisiä häviäjiä. Helena ehdotti meidän hyppäävän joskus isoja esteitä ratana, johon vastasin haluamalla tutun ja turvallisen Rinon. Helena vain myhäili ja sanoi jos käyttäytyisin oikein mallikkasti ja auttavani sunnuntaisiivouksessa, niin hän laittaisi asian korvan taakse.
|
|
|
Post by Inna on Mar 1, 2015 18:56:25 GMT 2
Ponnautin itseni ruunnikon Sammyn selkään ja lyhensin jalustimia koulumitaksi, kuten Helena oli alkuun ohjeistanut. Kiristettyäni vielä satulanvyön, annoin ruunalle pohjeavut siirtyä uralle. Sammy käveli rauhallisesti pitkillä ohjilla, kunnes Helena käski ottamaan ohjat käteen ja tekemään koulukiemuroita alkuverryttelyksi. Vääntelin Sammyn kanssa ensin käynnissä parit voltit ja nostin sitten ravin. Tein kiemuroita pitkille sivuille ja päätyyn erikokoiset ympyrät. Ruuna oli mukavasti kuulolla ja teki mitä pyysin. Hieman sain välillä raipalla hakea ruunaan lisää tempoa. ”Lyhentäkää sitten jalustimet estemittaan, jotta voidaan aloitella!”
Pysäytimme kaikki hevoset takaisin kaartoon, jotta saisimme jalustimet lyhenneltyä. Lyhensin omiani kolmen reiän verran ja aluksi kirosin mielessäni kuinka ne tuntuivat lyhyiltä. Päästin Sammyn takaisin uralle ja kaikkien ollessa valmis, käski Helena meidät tekemään puomiharjoituksia ja hyppäämään pieniä kavaletteja. Sammy ylitti matalat esteet vaivatta ja melkein vain ylitse astuen. Helena pälpätti samaan aikaa, kun astelimme puomien ylitse ja kokosi pituushalkaisijalle metrin kokoluokkaa olevan esteen. Helena ohjeisti meidät esteen ylittämiseen ja käski muiden ravailla kaviouralla sillä aikaa, kun toinen hyppäsi. Pinja ja Anna aloittivat ja heidän jälkeensä oli minun vuoroni.
Ratsastin Sammyn halkaisijalle ja nostin sitten laukan. Sammy innostui esteen nähtyään ja loikkasi metrisen esteen leikiten ylitse. Taputin sitä hypyn jälkeen kaulalle ja siirtelin takaisin raviin. Kaikkien suoriuduttua hypystä, nosti Helena estettä kymmenen senttiä. Ylitimme jälleen esteen helposti ja oli todella kivaa vaihtelua itsellekin päästä loikkimaan näitä isompia esteitä varsin osaavalla ratsulla. Lailan tai Kelmin kanssa, kun esteet jäivät heti alle metrin. Esteen ollessa 130 cm korkuinen olivat Rebekka ja Villa tippuneet pelistä. Pinja ratsasti meistä kolmesta ensimmäisenä esteelle tiputtaen kuitenkin puomin takakäpälillään. Ratsastin Sammyn Helenan annettua luvan jälleen kohti estettä ja nostin laukan. Sammy näytti siltä, että hyppäisi aivan juuri, mutta ilmeisesti Rebekan ja Villan perässä kulki jokin mörkö lyhyellä sivulla ja ruuna kielsi juuri ennen loikkaa. ”Turkanen”, noiduin pettyneenä.
Sandyn ja Raimon yritettyä vielä ylittää este, saimme tulla esteen itsenäisesti. Ilmoitin Helenalle haluavani selättää 130 cm korkuisen, joten omalla vuorolla, nosti Helena kiltisti esteen sopivalle korkeudelle. Nostin Sammylla laukan ja ohjasin sen estettä kohti. Sammy hieman epäröi, mutta iskiessäni pohkeet kiinni, loikkasi se kepeästi esteen ylitse ilmavaran kanssa. Taputin ruunaa kaulalle hypyn jälkeen päästin tuntumaa hieman pidemmälle, kun jatkoimme uraa pitkin ravissa seuraavan hypätessä estettä. Kun kaikki olivat esteen ylittäneet, siirsimme Helenan luvalla käyntiin. Vapautin jalkani estejalustimista ja kuuntelin Helenaa vain puolella korvalla. ”… miltäs kuulostaa?” Helena kysyi ja vaikka minulta oli kysymyksen alkuosa mennyt hieman ohisuun, vastasin muiden mukana joo!
|
|
|
Post by Mila on Mar 9, 2015 22:29:33 GMT 2
7.TUNTI - Perushiomistamaneesissa Pinja - Jori Sandy - Kakru €Rebekka - Vika Iita - Kelmi €Tuttu nelikko oli jälleen kokoontunut maneesiin ratsuineen ja komensin heidät kiertämään kaviouraa hetken pitkin ohjin ennen kuin olisi aika ruveta itse töihin. "Sitten ohjat kätösiin kunnolla, oikeanlainen istunta ja pääty-ympyröille. Vika ja Kelmi tohon ovipäätyyn ja Jori sekä Kakru tonne toiseen... Jatkakaa kuitenkin ihan käynnissä..." Kakru näytti erittäin reippaalta ja muistutin Sandya pidättämään ruunaa ihan kunnolla jos tuntui, että se lähtisi käsistä. Risteytysruuna kuitenkin pysytteli käynnissä. Sillä vain tuppasi olemaan vauhdikkaat askeleet. Pinjalla ja Jorilla näytti kemiat kohtaavan välittömästi, kun Pinja takamuksensa vuoniksen satulaan oli lyönyt. Toisaalta, sellainen se Jori oli lähes kaikkien kanssa. Iita oli jo kokenut ratsastaja Kelmin kanssa, joten russinpötkylä mennä köpötti oikein hienon näköisesti naisen kanssa. Vikakin osasi käyttäytyä Rebekan ahterin alla oikein mallikkaasti! Alkutunnin perusteella voisin odottaa oikeinkin onnistunutta tuntia. Mutta eihän näistä koskaan tiennyt... "Okei, vaihtakaa suunta itsenäisesti ja takaisin päätyihin. Asettakaa ne ratsut kunnolla ympyrälle!" Katselin ratsukoiden menoa ja muistutin oikeanlaisesta asetuksesta, istunnasta ja Rebekkaa sain hieman ohjeistaa ratsastaa Vikaa reippaammin eteenpäin kun ruuna meinasi madella Kelmin edessä. "Ja sitten KEVYT RAVI ja uralle ravailemaan!" Ratsukot tekivät työtä käskettyä. Kelmi otti parit laukka-askeleet ravikomennon jälkeen, mutta Iita sai sen nopeasti oikeaan askellajiin. "otetaampa siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin! Kyllähän te osaatte nää jutut vaikka unissane varmaan, mutta eniveis... Kakrulla hieno siirtyminen! Kuten myös Jorilla... Muillakin menee ihan hienosti." Kelmi hieman juntturoi vastaan, mutta kyllä ne siirtymiset siitä rupesi sujumaan pikkuhiljaa. Rebekallakin oli hieman ongelmia Vikan kanssa, muttei mitään maatakaatavia. "Ja sitten valmistelkaa hevoset laukkaan! Yyyksi... Kaaaksi ja NOSTO!" Kelmillä ja Vikalla nousi laukka heti, Jori hieman vitkasteli ja Kakru myös, mutta kun pilkullinen ruuna tajusi mitä siltä haluttiin, lähti se sen verran rivakasti vauhtiin ettei muistanut ratsastajansa pidätteitä kuunnella. Nopeasti kuitenkin Kakrukin oli taas kuulolla ja mennä laukkaili hienosti muodossa. "Tehkää päätyihin ympyrät ja hidastakaa takaisin raviin. Vaihdetaan suunta kokorataleikkaalla ja tässä minun kohdalla otatte pysähdyksen ja siitä sitten laukannosto ja uralle! Ymmärretty?" Joojoo oli vastaus, joten ei muuta kuin hommiin. Pinja ja Jori olivat ensimmäisinä letkassa ja hienosti vuonis pysähtyi eteeni. Laukkakin nousi moitteetta. Seuraavaksi vuorossa olivat Rebekka sekä Vika. Vika ei heti tahtonut pysähtyä, mutta laukka kuitenkin nousi hienosti. Kelmi ei millään meinannut kuunnella Iitan pysähdyskäskyjä vaan kipitti reippaasti ravissa ohitseni. Komensin heidät yrittämään uudestaan ja tällä kertaa meni paremmin. Sandylla ja Kakrulla meni myös oikein mallikkaasti. Annoin ratsukoiden hioa laukkatyöskentelyä vielä jonkin aikaa kunnes käskin hidastaa ravin kautta käyntiin. "Tehkää voltteja, ympyröitä, kiemurauraa ja niin eespäin. Voitte vaikka kokeilla pohkeenväistöäkin... Jäähdytelkää hevoset miten haluatte..."
Ekana maksanut blääblääb, kyllä te tiijätte Maksuja viim. 16.3.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 10, 2015 16:38:19 GMT 2
Hypin innoissani kohti Kakrun karsinaa. Olin jo kauan odottanut tilaisuutta hypätä Kakrun kyytiin ja nyt se tapahtuisi. Laitoin Kakrun kuntoon ja lähdin muiden mukana maneesiin. -Toivottavasti kenttä kohta kuivuu, mä en jaksa enää nyhvii tuolla maneesissa, Iita valitti.
Talutimme ratsumme maneesiin ja kiipurstimme selkään. Kakru seisoi nätisti paikoillaan kun sähläsin selässä jalustinhihnojen ja satulavyön kanssa. Kun olin sitten saanut kaiken valmiiksi niin lähdin kävelemään uralle.
Kakrulla näytti olevan oikein vauhdikkaat askeleet ja odotinkin jo innolla sen laukkaa. Kun olimme hetken aikaa kävelleet, käski Helena meidät pääty-ympyröille, minä ja Pinja toiseen ja Iita ja Rebekka toiseen. Kakru ei olisi millään viitsinyt mennä käyntiä ja muutaman kerran yritti siirtyä raviin, mutta sain sen pidettyä. -Okei, vaihtakaa suunta itsenäisesti ja takaisin päätyihin, Helena huudahti ja kaikki vaihtoivat suunnan. Kävelimme vielä hetken aikaa pääty-ympyröillä, kunnes saimme luvan mennä uralle ja ottaa ravia. Kakru siirtyi ponnahtaen raviin ja hetki minulla meni ennen kuin pääsin ravin rytmiin mukaan. Kakrulla oli ihanan pehmeät askeleet ja päätin että menisin joskus ponskilla ilman satulaa.
Käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymiset sujuivat meidän osalta upeasti. Minun ei tarvinnut kuin istua alas käyntiin siiryessä ja siirtää painoa hieman taakse ja Kakru oli jo käynnissä. Sama juttu oli raviin siirtymisessäkin.
-Yyyksi... Kaaaksi ja NOSTO! Helena huusi ja kaikki hevoset siirtyivät laukkaan. Kakru ei ihan heti tajunnut tehtävää ja jäi ravailemaan muutamaksi sekunniksi, kunnes se tajusi mitä pitää tehdä. Johan on ponissa puhtia! Kakru lähti täyttä laukkaa ja minulla meni hetki edes tajuta että mitä tapahtuu. Heti kun olin saanut itseni kuntoon selässä, hidastin Kakrua hiukan. Ruuna hidasti laukkaa normaali vauhtiin.
Pääty-ympyrä onnistui meiltä mukavasti kuin myös kokorataleikalla oleva pysähdys. Seuraavassa laukan nostossa sain Kakrun pidettyä käsissä, vaikka se yrittikin vähän lähteä. Tein paljon ympyröitä ja voltteja laukassa, mutta muutama epäonnistui Kakrun oikaistessa aika reippaasti. Pian Helena käski meidän kuitenkin siirtyä ravin kautta käyntiin. Lopuksi teimme vielä erilaisia kiemuroita ennen kuin lopettelimme tunnin. Kiitoksiaa!!
Ens tunnille saat valita/arpoo mulle jonkun näistä: Hile, Iippa, Kessu tai Tuisku.(Ja jos ei Tuisku käy tunneilla vielä niin tossa lukee sitten Anna)
|
|
|
Post by Mila on Mar 11, 2015 16:13:38 GMT 2
Arvotaan siis sulle ens tunnille ratsu noista! Ja kyllä Tuiskukin käy tunneilla. Vakkariryhmäläisillä on ns. etuoikeus muutenkin päästä ratsastamaan uusilla hevosilla ennen kuin ne virallisesti tuntihommiin siirtyvät
|
|
|
Post by Inna on Mar 12, 2015 9:44:57 GMT 2
Helenan käskyn mukaisesti nappasin ohjat käsiini ja ratsastin Kelmin Rebekan ja Vikan kanssa samaan päätyyn. Hain koko ajan Kelmiä kuulolle ja poni kävelikin nätisti vaikka tuntui tänään tursuavan energiaa muidenkin puolesta. Vaihdoimme suuntaa itsenäisesti palaten sitten ympyröille. Pidin koko ajan ulkoavut vahvoina ja jouduin hieman himmailemaan, kun Vikan ahteri tuntui koko ajan olevan edessä. Käänsin myös pari miniminivolttia ympyrällä. Pian Helena käski nostamaan ravin ja antaessani ponille avut, innostui se nostamaan laukan. Pidätin saman tien ruunan raviin ja aloitimme tekemään Helenan ohjeiden mukaan siirtymisiä. Virtaa riittävällä Kelmillä oli hieman vaikeuksia olla kärsivällinen käynnissä, mutta istunnalla sain ruunan pysyttelemään vaativan ajan käynnissä pikkuhiljaa. Laukkaa nostaessa ei minun tarvinnut kyllä montaa kertaa ruunalle laukka-apuja antaa, kun se jo pinkoi uraa pitkin ponimaista laukkaansa. Laukkasimme hetken aikaa ennen kuin Helena käski tekemään ympyrän ja siirtelemään raviin. Ratsastin Vikan perässä kokorataleikkaalle ja iskin jarrut pohjaan Helenan kohdalla. Kelmi tosin oli innostunut lävistäjästä niin paljon, että ei kuunnellut yhtään. ”Tule saman tien uudestaan”, Helena sanoi. Vaihdoin suunnan takaisin ja ratsastin Kelmin uudelleen lävistäjälle. Tällä kertaa Kelmi kuunteli ja pysähtyi suhtkoht hyvin. Laukan nostossa ei ponilla ollut mitään ongelmia, vaikka se nousikin parin raviaskeleen kautta. Työskentelimme hetken aikaa laukassa ennen kuin siirryimme raviin ja teimme kiemuroita. Kelmi oli jo hyvin kuulolla, eikä meillä ollut lopputunnista vaikeuksia. Siirsin Kelmin muita aikaisemmin käyntiin, koska ravi tuntui hyvältä ja oli hyvä lopettaa, kun meni hyvin! (Yyyyh, ei jaksanut panostaa.. )
|
|
|
Post by Rebekka on Mar 16, 2015 20:15:11 GMT 2
Noniin, ehkä mä jätän leikin tähän. IRL menee vähän niin ja näin, joten jospa karsin tämän täältä "häiritsemästä". Tilalleni saa siis hankkia uuden vakkariryhmäläisen.
|
|
|
Post by Mila on Mar 17, 2015 12:21:49 GMT 2
8.TUNTI - Treenailua tuleviin kisoihinKentällä, aurinko paistaa, +7 lämmintä Iita - Villa €Sandy - Hile €Koska ryhmä kutistui nyt teihin kahteen, niin mennään ns. valmennusperiaatteella tää tunti. Alla näette kommentit ja kirjoittakaa sitten omasta näkökulmasta pieni tarina tunnista. Tuttua huttua. Mennään niin koulua kuin esteitäkin, en nyt jaksa tarkastella ootteko osallistuneet noihin kisoihin (jos ette oo, niin kipinkapin osallistumaan! ) Loppukäynnit pääsette tekemään maastoon, Villa edellä! Iita & VillaTunti meni teidän osaltanne tosi hienosti. Villamaiseen tapaansa tamma totteli sinua todella hienosti eikä teillä näyttänyt olevan ongelmia tehtävissä. Esteradalla meinasi mennä plörinäksi kun et aina ehtinyt hyppyihin mukaan mutta hienosti paransit menoa loppua kohden. Tulevissa kisoissa (ja muutenkin) kannattaa kiinnittää huomiota omaan istuntaan, nyt välillä meinasit ns. lössähtää sinne selkään eikä istuntasi koko ajan ollut sellainen mitä sen olisi pitänyt olla. Sandy & HileAlkuun Hile kulki kuin rautakanki tungettuna hanuriin, mutta pikkuhiljaa se rentoutui ja meno näytti vallan mainiolta. Tehtävistä suoriuduitte tosi hienosti vaikka välillä Hile leikki etanaa. Sait sen kuitenkin nopeasti herätettyä "koomastaan" ja reipastumaan. Sinun kannattaa myös kiinnittää huomiotasi istuntaan sekä kantapäihin. Selkä suoraksi ja kantapäät alas niin hienosti menee! Esteradalla kannattaa muistaa pitää katse esteissä, ei hevosen niskassa/maassa. Jatka samaan malliin!
Koska Iitalla on ens viikolla taas Kelmi persauksen alla, saa Sandy (taas) päättää itselleen ratsu. Mahdollisille uusille tuntilaisille arvotaan ratsu. Ja maksuja tosiaan 24.3. mennessä.
|
|
|
Post by Inna on Mar 22, 2015 11:05:04 GMT 2
Talutin Villan kentälle, jossa kiristin ensin vyön ja laskin sitten jalustimet alas. Nostin jalkani jalustimeen ja kampesin itseni korkean – ainakin Lailaan tottuneena Villa oli korkea – tamman selkään. Helena kertoi, että ensin menisimme koulua ja sitten hyppäisimme. Siispä laitoin jalustimet koulumittaan ja annoin Villalle pohjeavut siirtyä uralle. Kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla ennen kuin Helena käski kokoamaan ohjat tuntumalle siirtämään kevyeen raviin. Saisimme kuulemma tehdä itsenäisesti alkuverryttelyn. Vääntelin Villan kanssa voltteja ja erilaisia kiemuroita. Tamma oli mukavasti kuulolla, eikä vaatinut kovia apuja ollenkaan. ”Nostakaa sitten laukkaa pääty-ympyröillä!” Helena sanoi. Vain pienestä laukka-avusta Villa nosti laukan. Laukkasin pari ekstraympyrää kooten samalla Villaa. Laukan lisäksi teimme myös parit pohkeenväistöt käynnissä sekä ravissa pitkille sivuille. Villa toimi hienosti. Säädimme koulun parissa mukavan tovin ennen kuin Helena käski ravailemaan ympäri kenttää sillä aikaa, kun kokosi meille esterataa. Villa ravasi korvat höröllä ja pirteämmin, kun huomasi nousevat esteet. Helenan koottua esteradan kentälle, siirsimme käyntiin siksi aikaa, että saimme lyhennettyä jalustimet estemittaan. Jalustimet tuntuivat aluksi hieman oudoilta, mutta totuin niihin pian. Aloitimme hyppäämisen 60cm korkuisesta esteestä, joka toimi meille alkuverkkaesteenä. Hile ja Sandy pääsivät aloittamaan. Helena käski meitä tulemaan liukuhihnana muutaman kerran niin, että kun toinen hyppäsi, toinen lähti esteelle. Villa ylitti matalan esteen helposti, Helenan motkottaessa omasta asennostani. Pian Helena lisäsi tehtäväämme pari estettä, joiden korkeus nousi 70 cm korkeuteen. Villalla ei taaskaan ollut ongelmia, itselläni sen sijaan tuntui olevan ongelmia päästä mukaan pomppuihin. Esteiden korkeus nousi 80 cm korkeuteen ja koska korkeus oli maksimi Hileelle, pääsivät he hyppäämään rataa siinä korkeudessa pari kertaa ennen kuin Helena nosti esteet metrin korkeuteen. Hyppäsimme radan muutaman kerran ja pääsin jo paljon paremmin hyppyihin, vaikka itselläni olikin vielä hieman ongelmia. Taputin Villaa tunnin päätteeksi kaulalle. ”Tehkää loppukäynnit maastossa, Villa ja Iita menevät ensin”, Helena sanoi. Teimme Sandyn kanssa pienen kävelylenkin maastossa ennen kuin palasimme tallille ja laskeuduimme hevostemme selästä. Taputtelin vielä Villaa kaulalle tallipihassa ennen kuin kuskasin sen sisään talliin.
Taidan ens viikon skipata, kun noi kouluhommat pitäis saada tehtyä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2015 17:55:33 GMT 2
Talutin ratsuni KENTÄLLE! Jippii! Ihanat kenttäilykaudet alkavat! Kentällä ohjasin Hileen keskelle kaartoon ja nousin sen selkään. Kirstin vielä satulavyön ja mittasin jalustimet sopivan kokoisiksi. Sitten lähdin Iitan kanssa kävelemään uralle. Olimme tänään Iitan kanssa ihan kahden kesken tunnilla.
Saimme luvan tehdä itsenäisesti alkuverryttelyt ravissa. Hile ei olisi millään halunnut nostaa ravia alkuun, ja sainkin tehdä paaaaaljon töitä, jotta sain sen ravaamaan kunnolla. Pikkuhiljaa neiti alkoi kuunnella minua paremmin ja ravin tempo alkoi nousta normaaliksi. Tein paljon voltteja ja ympyröitä jotta sain Hileen allani taipuisaksi ja vertyneeksi. Laukannosto pääty-ympyrällä tuotti meille erityisen paljon ongelmia ja ehdin tehdä monta ympyrää ennen kuin tajusin että minulla on raippakin. Mäjäytin raipallani Hileen persaukseen ja johan nousi laukka. Sain kuitenkin tehdä töitä, jotta laukka pysyi koko ympyrän ajan yllä. Pohkeenväistö onnistui käynnissä ihan jees-tyylillä, mutta ravissa ei sujunut sitten ollenkaan. Hile ei millään astunut ristiin ja mennä köpsötti tikku suorana. Vähän ajan päästä Helena käski jatkamaan suoraa uraa, kun tämä kokosi kentälle esteradan.
Lyhensimme jalustimet estejalkkareiksi, kun Helena oli saanut radan rakennettua. Esteet olivat aluksi sitä 60cm luokkaa. Hyppäsimme ensin pitkällä sivulla olevan esteen alkuverryttelyksi. Koska Iita oli juuri kääntänyt Villan voltille, päätin aloittaa. Nostin laukan ja ohjasin Hileen esteelle. PUM! KRÄKS! Kuului vain kun Hile kielsi ja puomit kolahtelivat maahan. -ETEENPÄIN! Helena karjaisi. Käänsin Hileen uudestaan esteelle, kun Helena oli saanut sen korjattua. Tällä kertaa pidin pohkeet kiinni koko ajan ja Hile hyppäsi esteen yli. -Hyvä Sandy! Muistat vaan just pitää ne pohkeet kiinni ennen estettä! Helena kehaisi. Jatkoimme hyppäämistä liukuhihnassa ja nyt se onnistuikin paremmin, kun kumpikaan ei kieltänyt.
Muutaman kerran 60cm pystyn tultuamme Helena lisäsi rataamme pari estettä. Suoriuduimme molemmat mainiosti. Hile ei kieltänyt ja minäkin pysyin aika hyvin hypyissä mukana. Muutaman kerran Hile ponnisti vähän kaukaa ja minä horjahdin hiukan.
Otimme seuraavaksi koko radan 70cm korkuisina. Me aloitimme Hileen kanssa. Alku meni erittäin hyvin meiltä, kunnes neiti päätti kieltää toisiksi viimeiselle okserille. -Pohkeet kinni! Helena huusi. Käänsin esteelle uudestaan, mutta taas Hile kielsi. -UUDESTAAN! Helena huusi. -JA HOP! Helena huusi juuri ennen estettä. Hile hyppäsi esteen, mutta ponnisti kaukaa, jonka seurauksena ylin puomi putosi maahan. -Ei mittään jatka viimiselle! Helena ohjeisti. Viimeinen este sujui hyvin ja sen jälkeen sain tulla vielä okserin uudestaan. Nyt se meni loistavasti.
Tulimme radan vielä 80cm korkeilla esteillä. Meidän osalta se meni vähän p*rseelleen Hileen kieltäessä parille esteelle. -Se nyt näköjään haluu vähän testailla sua, Helena sanoi kun Hile kielsi radan aikana toisen kerran. Kun olimme molemmat suorittaneet radan 80cm esteillä, sai Iita vielä hypätä Villalla metriä. Minua ei haitannut asia yhtään, koska olin saanut tälle päivälle jo tarpeeksi hyppäämisestä. Otimme vielä loppuravit ja lähdimme sitten loppukäynnit maastoon.
Tää tuli nyt erittäin myöhässä. Muttamutta ens tunnin vaihtoehdot, koska en osaa päättää: Estetunti: Hile Puomi/kavalettitunti: Tuisku Koulutunti: Tuikku Maasto/joku muu: Huttu
Toivottavasti tällänen käy nyt sitte.
|
|
|
Post by Mila on Mar 24, 2015 14:20:50 GMT 2
24.03.2015 - maastossa köpöttelyäOsallistujatSandy - Huttu €Jennie - Tohveli €(Helena - Kassu) Takatalvi oli iskenyt Vaahterapolkuun ja lunta oli satanut ihan kunnolla yön aikana. Uudesta lumesta intoutuneena päätin, että tänään lähdettäisiin pienelle maastoretkelle vakkarituntilaisten kanssa. Tosin Iita oli joutunut koulukiireiden takia perumaan tämän päivän tuntinsa, joten Sandy sekä uusin ryhmäläinen Jennie lähtisivät mukaani. Itselleni olin valinnut ratsukseni Kassun, Sandy toiveensa mukaisessti Hutun ja Jennie pääsi riiviöponi-Tohvelin selkään. Poni kulkisi maastoretken ajan Kassun ja Hutun välissä. Uusi lumi narskui kavioiden alla kun etenimme käynnissä metsän siimekseen. Ravasimme pitkän pätkän ennen kuin tulimme tutulle sänkipellolle jossa hieman väännettiin kouluratsastuskiemuroita ja otettiin laukkaspurtteja. Varsinkin Tohveli näytti tykkäävän pellolla työskentelystä ja Jennie piti ponin hienosti hallinnassa. Sandylläkään ei ollut ongelmia Hutun kanssa. Hyvä tytöt! Jatkoimme pellolta vielä jonkin matkaa metsätietä pitkin rupatellen niitä näitä. Kun saavuimme yleiselle lenkkipolulle, käännyimme takaisin kotia kohti ravaten. Matka meni hienosti eikä ollut ongelmia hevosten kanssa ollenkaan. Kiitokset kivasta retkestä!
Ekana maksanut blääb blääb Maksuja viim. 30.3.
|
|
|
Post by Rosanna on Mar 24, 2015 17:39:10 GMT 2
Olin päässyt mukaan vakioryhmään, joka on kuulemani mukaan todellakin usein täynnä, ja todella suosittu ryhmä. Olinkin jo pidemmän aikaa toivonut pääseväni ryhmään, ja koska muutama joutuikin lopettamaan, pääsin kuin pääsinkin mukaan! Ensimmäinen vakkaritunti tapahtuisi maastossa, ja ratsukseni olin saanut riiviöponi-Tohvelin. Helena itse lähtisi matkaan Kassulla, ja Sandy tulisi Hutulla, joten minulla onkin siis pienin ratsu. Ratsastusjärjestyksessä olisin visusti Hutun ja Kassun välissä, joten ainakin joku pelastaa minut, jos löydän itseni muutaman sentin korkuisesta lumihangesta.
Hakiessani Riiviöponiksi kutsuttua rautaanpäistärikköä, ymmärsin mistä kaikki puhuivat. Juuri kun olin saamassa Tohvelia kiinni, tämä pinkaisi salamannopeasti ympäri ja karkuun. Tätä toistettiin muutaman kymmenisen kertaa, kunnes kahden leipäpalan voimalla sainkin ruunanrupsukan kiinni. Taluttaessa sama 'innokkuus' jatkui, ja hetken jo mietin ponin kahmaisevan minut mukanaan etsimään ruokaa. Harjatessa poninpahanen seisookin yllättäen suhteellisen paljon paikallaan, toki tämä haluaisi ehdottomasti syödä enemmän jokaisen harjan joka tämän pakista löytyy.
Satulan kanssa oltiin taas aivan toista maata, vatsa pullistui varmaankin kolminkertaiseksi siitä, mitä oikeasti on. Suitsien kanssa riehuttiin taas monta minuuttia ennenkuin Tohveli suostui edes koskemaan moiseen kapstukseen. "Onko valmista?" Helena kysyy juuri, kun saan viimeisenkin remmin sopivalle kireydelle. "Joo!" kuuluu Sandyn vastaus. "Kaks sekuntia," vastaan ja asetan kypärän päähäni, sekä nappaan hanskat ja raipan käteeni.
Suuntaamme pihalle, jossa nousemme ratsujemme selkään. Itselleni ei tee minkään näköistä ongelmaa nousta hiukan alta 110cm korkean poniparan selkään. Ryhmittäydymme ratsastusjärjestykseen, josta Tohveli ei ole lainkaan samaa mieltä. Poni kulkisi paljon mieluummin joukon kärjessä, mutta koetan parhaani mukaan pitää innokkaan ruunan Kassun takana.
Lumen narskuessa kavioiden alla suuntaamme kohti metsää. Matka sujuu leppoisasti, ja nostamme ravin pitkäksi aikaa ennen saapumistamme pellolle. Pellolle on kerääntynyt pieni kerros lunta, ja saamme Helenalta käskyn ratsastaa pellolla koulukiemuroita. Vaikka Tohveli hieman esittikin mielipidetään koulukiemuroihin, ruuna toimi todella hyvin. Helenan luvalla saimme myös ottaa laukkaspurtteja, sekä pienimuotoista kisaakin. Tohveli pienien jalkojensa ansiosta ei kovin hyvin isoille hevosille pärjännyt, mutta ruuna selkeästi nautti siitä, kun sai päästellä pellolla oikein kunnolla.
Pellolta poistuessamme jatkoimme matkaa, emmekä kääntyneet takaisin tallille. Saavuttuamme yleiselle lenkkipolulle päätimme kääntyä takaisin kohti kotia, ja nostimme ravin. Loppumatka sujui erittäin hyvin, eikä kukaan hevosista (tai riiviöponi) sekoilleet mitään ylimääräistä.
Jos sais seuraavalle tunnille Tohvelin uudestaan, tai sitten joku söpö alle 150 säkänen ponimus!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 29, 2015 19:06:59 GMT 2
Huttua pääsin tänään kokeilemaan, Ja maastoon lähdettäisiin köpöttelemään. Pellolla koulukiemuroita väsättiin, Kouluratsastajia meistä kasattiin. Huttu käyttäytyi aika hienosti, Mutta kiukkuili myös miedosti. Rakastan rentoja maastoretkiä, Ihania söpöjä köpöttely hetkiä. Tallille pääsimme ehjin nahoin, Vaikka Tohveli olikin käyttäytynyt pahoin.
//säälittävä maksu, mutta oon ollu tässä loppuviikosta kipeenä enkä oo paljoo jaksanu koneilla.
|
|
|
Post by Mila on Apr 1, 2015 12:31:55 GMT 2
31.03.2015 - perusköpöttelyämaneesissa OsallistujatIita - Laila € Jennie - Tohveli € Sandy - Vanil € Emmi - Kassu € "Koska Jennie ja Emmi liittyivät meidän joukkoomme, otetaan tänään taas hieman perusratsastusta ja katsotaan, mitä nämä uudet tulokkaat osaavat!" papatin maneesin keskellä samalla, kun ratsastajat kiristivät satulavöitä ja kapusivat ratsujensa selkään. Jennie oli jo ollut viime viikon tunnilla, mutta maastoreissun vuoksi en niin ollut kiinnittänyt tyttöön huomiota. Ilmeisesti neiti oli ihastunut Tohveliin kun oli pyytänyt sitä uudestaan ratsuksi. Ratsukot lähtivät käskystäni kiertämään kaviouraa pitkin ohjin tehden voltteja ja tarkkailin heidän menoaan silmä tarkkana. "Jennie, pidätä sitä ponia... Mut älä liikaa, muuten se pysähtyy eikä tee mitään! Laila ei nyt tahdo taipua sinne voltille, taivuta enemmän ettei se tee mitään neliöitä ympyröiden sijaan... Kassulla menee tosi kivasti! Vanilin kanssa saa myös olla tarkkana! "Sitten ohjat tuntumalle ja kevyt ravi! Teette sivujen keskipisteeseen taas ne voltit..." komensin ja ratsastajat tekivät työtä käskettyä. Iita sai Lailan taipumaan volteille paremmin kuin aikaisemmin ja kehaisin ratsukkoa hienosta työstä. Vanililla näytti olevan vähän liikaa energiaa, mutta Sandy sai kyllä ruunan pidettyä aisoissa pidätteiden avulla ja volttien aikana ruunan oli pakko hieman hidastaa menoa. Emmiä muistutin rauhallisesta kevennyksestä ja Jennietä käsien asennosta. "Vaihtakaa suunta kokorataleikkaalla ja jatkakaa ravissa." Seuraavaksi harjoittelimme koottuja askellajeja. Ensin käyntiä ja sitten ravia. Kaikki suorituivat tehtävästä varsin mallikkaasti, joten välikäyntien jälkeen valmistauduimme laukkatehtäviin. "Tulette kaikki tästä päädystä laukkaamaan kahdeksikolle, keskellä laukanvaihto!" komentelin ja katsoin, kun Sandy nosti Vanililla laukan. Cremello ruuna nosti laukan mukisematta ja laukkasi hillitysti ohitseni. Tohveli hieman nakkasi takapuoltaan laukka-avut saatuaan, mutta ei sen enempää temppuillut. Kassu hieman tahmaili noston kanssa, kuten myös Laila, mutta uusintayrityksen jälkeen sai Iita sekä Emmi ratsunsa laukkaan. Laukanvaihdoissa oli havaittavissa pientä haparointia kaikkien ohella, mutten päästänyt ratsastajia saatika hevosia helpolla vaan harjoittelimme laukanvaihtoja niin kauan, että ne kaikilta sujuivat. Lopuksi otimme ravissa pohkeenväistöä sekä erilaisia taivutuksia ennen kuin oli aika lopetella...
Maksuja viim. 6.4. ja kaikki tietää mitä ensimmäisenä maksanut saa tehdä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 1, 2015 14:23:15 GMT 2
Kävelimme pitkin ohjin uraa pitkin Helenan selittäessä tunnin tehtävää. Mneisimme tänään uusien ratsastajien takia perushömppäilyä. Aloitimme tekemällä pitkin ohjin voltteja. Ajatuksena oli tietenkin käännellä hevosia enemmän paino- ja pohjeavuilla. Vanil ei meinannut aina kääntyä kirjaimen kohdalla, tai siis itse en saanut sitä kääntymään, mutta parin kierroksen jälkeen sain apuni paremmin läpi.
-Ohjat tuntumalle ja kevyt ravi ja ne voltit taas! Helena käski. Vanil siiryi reippaasti raviin. Ruunan selässä oli helppo istua ja pääsin nopeasti ravin rytmiin mukaan. Vaikka ohjat olivatkin tuntumalla, yritin kääntää volteille enemmän paino- ja pohjeavuilla. Se ei tainnut ihan onnistua, mutta harjotus tekee mestarin. Vaihdoimme myös suunnan kertaalleen ja teimme samaa voltti tehtävää myös toiseen suuntaan. Kootut askellajit onnistuivat kaikilta hyvin. Käynti meni meillä kyllä huomattavsti paremmin, Vanilin jaksaessa keskittyä, kun taas ravissa Vanilin keskittyminen herpaantui aina välillä.
Välikäyntien jälkeen aloitimme laukkaamisen. Kahdeksikkoa laukassa, keskellä laukanvaihto. Vanil laukkasi ehkä hieman liioiteltun reippaasti eteenpäin ja sain tehdä paljon puolipidätteitä normaalin laukan ylläpitämiseen. Ensimmäiset laukanvaihdot menivät ihan p*rseelleen. Olin aluksi ajatellut tehdä juuri niin kuin esteillä, mutta näin sileällä piti tehdä paljon enemmän työtä laukanvaihdon eteen. Pikku hiljaa aloimme kaikki onnistua siinä. Laukanvaihtojen jälkeen teimme vielä pohkeenväistöä ja muutamia avo- ja sulkutaivutuksia. Pohkeenväistön minä vielä muistin, mutta avoissa ja suluissa oli vähän hakemista aika pitkän tauon jälkeen. Loppua kohden nekin alkoivat onnistumaan. Pikku hiljaa sitten lopettelimme tunnin. Kiitos!!
Ens tunnille Hile, koska ihastuin siihen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 2, 2015 7:24:00 GMT 2
Kiristin Kassun vyön ja hilasin itseni hevosdn selkään, tosiaakin olin ensimmäistä kertaa tässä tiistain vakkariryhmässä ja kuuntelin puolella korvalla Helenan puhetta samalla kun mittasin jalustimia. "... Otetaan tänään taas hieman perusratsasrusta ja katsotaan mitä nämä uudet tulokkaat osaavat," kuulin hänen kertovan. Kun jokainen ratsukko oli valmis, Helena käski mennä kiertämää kaviouraa. Siinä kävelimme pitkin ohjin ja teimme voltteja Helenan tarkkaillessa jokaista ratsukkoa. Kassu taipui volteilla kivasti ja kulki muutenkin tosikivan tuntuisesti. Helenakin sanoi että ihan kivasti nyt menee. Pian keskeltä kuului käsky kerätä ohjat tuntumalle ja nostaa kevyt ravi. Nytkin teehtiin tuonne sivujen keskipisteeseen voltit. Kassu taipui näilläkin volteilla ihan kivasti, mutta Helena muistutti rauhallisesta kevennyksestä. Vaihdoimme suunnan kokorata leikkaalla ja jatkoimme ravissa. Pian aloimme harjoitella koottua käyntiä ja ravia, ensin käynnissä sitten ravissa. Jokaisella näytti menevän ihan hyvin. Olin itsekkin kohtalaisen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ravissa meni melkein yhtä hyvin. Sitten otettiin väli käynnit. Löysäsin Kassun ohjaa hieman välikäyntien ajaksi ja kävelimme rauhallisesti kaviouraa pitkin. Seuraavaksi alettiin tehdä laukkatehtävää. Tehtävänä oli nostaa päädystä laukka, laukata kahdeksikkoa ja keskellä vaihtaa suunta. Kassu ei heti meinannut nostaa laukkaa, mutta seuraavalla yrityksellä se nosti laukan mukisematta. Laukan vaihtokaan ei mennyt täydellisesti. Kenelläkään laukanvaihto ilmeisesti ei onnistunt täysin mutta tehtävää ratsastettiin sitten niin kauan että jokaisella onnistui hyvin. Ennen kuin lopetettiin, thtiin parit pohkeen väistöt, jotka sujuivat ihan hyvin, ja vähän erillaisia taivutuksia. Kassulla oli mukava ratsastaa ja tunti meni keskivertohyvin osaltani. KIITOS TUNNISTA!
|
|
|
Post by Inna on Apr 2, 2015 10:09:28 GMT 2
Talutin Lailan tarhasta yksityisten puolelle ja laitoin ponin kiinni pesuboksiin. Riisuin sateelta suojaavan loimen pois ja viikkasin sen tamman karsinan ovelle. Nappasin harjapakin, jonka olin jo aikaisemmin tuonut karsinan luokse, ja siirsin sen pesuboksin tykö. Nappasin harjan loorasta ja vetelin sillä nopsaan Lailan karvoituksen läpi. Ponilla oli aivan ihana karvanlähtö menossa, jonka takia olin pian itse kasvattanut uudenlaisen karvoituksen. Syljeskellen karvoja suustani vein harjapakin paikoilleen ja kävin varustehuoneesta hakemassa Lailan varusteet. Tervehdin Jennietä, joka juuri otti Tohvelin varusteita syliinsä. Palasin tammani luokse ja heitin satulan sen selkään laittaen vyön saman tien kiinni löysähköksi. Suojien löydettyään paikkansa, sujautin suitset tamman päähän ja kiinnitin narut kuolaimiin. Laila könötti paikallaan kuin meinaisi nukahtaa aivan pian. Nappasin kypäräni roikkumasta tamman karsinanovesta ja raipan lattialta, jonka jälkeen talutin Lailan pihalle. Ulkona oli pilvistä ja kosteaa, kun talutin ponini maneesiin. Olin kerrankin ensimmäisenä, kun kaarsin Lailan kaartoon. Kiristin tamman vyön ja laskin jalustimet alas ennen kuin ponnautin itseni selkään ja päästin ponin uralle. Pian muutkin tuntilaiset tulivat paikalle Helena vanavedessään. ”Koska Jennie ja Emmi liittyivät meidän joukkoomme, otetaan tänään taas hieman perusratsastusta ja katsotaan, mitä nämä uudet tulokkaat osaavat!” Helena kertoi maneesin keskeltä ja käski meidän tehdä voltteja pitkin ohjin. Kääntelin Lailaa, joka oli kuin rautatanko tänään, volteille pohjeapujen avulla, ohjaten sitä hieman sisäohjalla. Helena käski taivuttamaan enemmän ja tein seuraavan voltin yrittäen takoa rautaa hieman pyöreämmäksi. Nostimme pian kevyen ravin ja nappasimme ohjat tuntumalle. Jatkoimme volttien tekoa ja pikkuhiljaa rautatanko alkoi taipua ympyröillä paremmin. Lailaa sai kuitenkin koko ajan olla patistamassa eteenpäin, koska tänään sitä ei kiinnostanut laittaa kaviota toisen eteen. Kokorataleikkaalla Laila löysi jo omaa moottoria hitusen. Ravasimme hetken aikaa uraa pitkin kunnes siirsimme käyntiin ja teimme koottuja askellajeja. Laila suoriutui tehtävästä hyvin, vaikka napsuttelin aina välillä raipalla takasille poniin virtaa. Tehtyämme koottuaravia tarpeeksi, siirsimme hetkeksi käyntiin ja annoimme hevosten kävellä. ”Tulette kaikki tästä päädystä laukkaamaan kahdeksikolle, keskellä laukanvaihto!” Helena kertoi, kun nappasimme ohjat takaisin tuntumalle. Annoin Lailalle laukka-avut, joihin tamma ilmoitti protestinsa häntää heilauttamalla, mutta nosti tahmean laukan siitä huolimatta. Murahtaen siirsin tamman uudelleen raviin ja ratsastin sitä enemmän eteenpäin ennen kuin nostin uuden laukan. Tällä kertaa Laila nosti laukan jo paremmin ja ohjasin sen kahdeksikolle. Laukanvaihdot meillä ei aluksi meinannut sujua ollenkaan. Laila siirtyi itsekseen aina raviin ja nosti sen kautta uuden tai vaihto oli muuten tahmea. Helenan tomerien ohjeiden kautta ja saatuani viimein Lailan edes jotenkin hereille, onnistuimme tunnin loppupuolella tekemään kivojakin laukanvaihdoksia. ”Hyvä. Sitten tullaan ravissa pohkeenväistöjä”, Helena ilmoitti. Laila väisti aluksi turhan huonosti, mutta paransimme suoritustamme koko ajan. Taputin tammaa kaulalle taivutuksien jälkeen, kun ravasimme keventäen ja siirsin sen sitten muiden mukana käyntiin.
Taas joudun jättään ens viikon välistä, kun oon siellä Budapestissä
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 3, 2015 14:00:50 GMT 2
“Koska Jennie ja Emmi liittyivät meidän joukkoomme, otetaan tänään taas hieman perusratsastusta ja katsotaan, mitä nämä uudet tulokkaat osaavat!” Helena ilmoitti maneesin keskellä, kun me vielä säädimme jalustimia ja satulavöitä. Olin edellisen viikon tunnilla mennyt Tohvelilla, ja olinkin toivonut ponia uudestaan ratsukseni. Aloitimme tunnin käynnissä, puolipitkällä ohjalla tehden voltteja. Helena tarkkaili jokaista ratsukkoa silmä tarkkana, ja huuteli ohjeita tarpeen vaatiessa. “Jennie, pidätä sitä ponia!” Tein työtä käskettyä, mutta pidäte oli turhankin vahva, ja Tohveli pysähtyi kuin seinään. “Mut ei kuitenkaan liikaa, muuten se pysähtyy, eikä tee enää mitään!” Pyysin poniruunaa takaisin käyntiin. Pienen vikuroinnin kautta Tohveli suostui tahtooni, ja lähti talsimaan eteenpäin rauhallisesti. Voltit sujuivat hyvin osaltamme, eikä Helena huomautellut mistään suurista virheistä.
“Sitten, ottakaa ohjat tuntumalle ja kevyt ravi! Teette sivujen keskipisteisiin taas ne voltit..” Helena ilmoitti, ja tein kuten hän pyysi. Tohveli nosti mukavan pikkuponi ravin, ja sainkin hieman pidättää Tohvelia, jotta se ei ihan juoksisi alta. “Jennie muistaa kantaa kädet, eikä pitää reisien päällä niitä,” Helena muistutti, ja nostin käsiäni hieman. Koetin keskittyä myös lopputunnista enemmän käsiini, mutta jotenkin ne tahtoivat valua koko ajan alemmaksi. “Vaihtakaa suunta kokorataleikkaalla ja jatkakaa ravissa.” Ratsastin kokorataleikkaan, ja vaihdoin kevennyksen. “Okei, nyt kokeilaan koottuja askellajeja, ensin käynnissä, ja sitten ravissa,” Helena ohjeisti. Tohveli toimi tässä tehtävässä odottamaani paremmin, eikä koettanut ravissakaan pöllöillä. Taputin ponia paljon, kun siirryimme välikäynteihin.
“Tulette kaikki tästä päädystä laukkaamaan kahdeksikolle, keskellä laukanvaihto!” Helena komensi, ja valmistauduimme nostamaan laukan. Antaessani Tohvelille laukka-avut, päätti poni heitellä peräpäätään hieman. Muuten laukka sujui hyvin. Kun aloimme tulemaan laukanvaihtoja, onnistumisesta ei voinut mainitakkaan. Vaihdot olivat kaikille hiukan hankalahkoja, mutta loppua kohden saatiin jokaiselta ainakin yksi hyvä vaihto.
|
|
|
Post by Mila on Apr 7, 2015 13:08:59 GMT 2
07.04.2015 - estepomppuja Sandy - Hile €Emmi - Rinja Jennie - Koda €"Tänään sitten hypätään hieman esteitä... Koska ratsut ovat kuitenkin vähän eritasoisia, niin kovin suuria pomppuja emme tänään tee ja ihan ratsastajan toiveiden mukaan mennään muutenkin!" selitin, kun ratsastajat kiristivät satulavöitä ja lyhensivät jalustimia. Pikkuhiljaa kaikki olivat päässeet ratsujensa selkään ja lähtivät pitkin ohjin kulkemaan kaviouraa pitkin. Iita oli lähtenyt ulkomaille, joten hän ei tällä kertaa ollut mukana tunnilla. Rakensin pienen puomiradan toiselle pitkälle sivulle. "Ottakaa ohjat tuntumalle! Tämä näin ensi alkuun ihan käynnissä. Muistatte kevyen istunnan ja katse eteenpäin..." "Hileelle pohkeita reippaasti. Älä anna sen laiskotella vaan käske eteenpäin. Kodalla pehmeä käsi, se uskoo pientäkin apua eikä tykkää jos ohjia sahaa miten sattuu. Pelkät painoavut toimii sen ruunan kanssa... Rinjaa puolestaan saa hieman pidätellä jos tuntuu, että se menee turhan vauhdikkaasti eteenpäin. Muista, että sinä määräät tahdin, ei hevonen!" Kun kaikki ratsukot olivat tulleet puomiradan käynnissä pariin otteeseen, käskin vaihtaa suuntaa kokorataleikkaalla ja komensin kaikki raviin. Muistutin turvaväleistä ja käskin taas tulla puomiradan aina, kun se sattui kohdalle. Rinja meinasi hieman innostua, mutta Emmi sai pidettyä pilkullisen tamman kohtalaisen hyvin hallinnassa. "Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihe omaan kevennykseen. Nyt sä pompit siellä vähän miten sattuu, rauhoita kevennys..." Hile puolestaan jatkoi tahmailuaan ja nappasin katsomon laidalta Sandylle raipan. "Näpäytä tällä jos tuntuu ettei se usko... Reipasta ravia vain! Ei mitään tollaista ihmeen käyntiravia..." Kodalla meni todella hyvin ja ilmeisesti parivaljakko oli löytänyt yhteisen säveleen. Rakensin maneesiin kolmen pystyesteen radan, joiden korkeus oli vaatimattomat 40senttimetriä. Ei pitäisi ratsuille nämä tuottaa ongelmia. "Muistatte myötää ohjista ja persaus kans ylös satulasta estettä hypätessä. Katse aina seuraavalle esteelle, ei tuijoteta hevosen niskaa tai maata... Kun odotatte omaa vuoroanne, ravatkaa keventäen kaviouraa pitkin. Muistakaa antaa tilaa tehtävältä tulevalle... " "Emmi ja Rinja saa aloittaa. Tulette siis rauhallisesti ravissa..." Ratsukko suoritti esteradan vaivatta, mitä nyt tapansa mukaan Rinja meinasi hieman liiankin vauhdikkaasti mennä. Koda ja Jennie olivat seuraavat yrittäjät. Muistutin Jennietä myötäämisestä ja oikean ponnahduspaikan löytämisestä... Koda ei mitenkään tyylipuhtaasti esteitä hypännyt, mutta yli mentiin ilman pudotuksia. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä tulivat Sandy sekä Hile. Tamma oli jo unohtanut turhanpäiväisen matelunsa vaan tuli vauhdikkaasti kolme estettä. Esteiden korkeus nousi aina sitä mukaa, kun kaikki olivat radan suorittaneet pariin kertaan puhtaasti. Kun estekorkeus nousi yli 80cm Hile jäi ns. pelistä pois kun ei vuonohevosen pompputaidot sen enempään riittäneet. Rakensin kuitenkin Sandylle yhden esteen toiselle puolelle maneesia jota hän saisi tamman kanssa pomppia. "Jos tuntuu ettei halua tätä metrin estettä hypätä niin voi siirtyä myös tuonne Hileen esteelle..." Lopuksi otimme vielä puomiharjoittelua kavalettien kera ennen kuin lopettelimme. Kaikenkaikkiaan tunti meni tosi hienosti. Pari pudotusta kaikilla tuli, mutta eipä tässä mikään verenmaku suussa hypätty joten mitään maailman kaatavia murheita kyseiset pudotukset eivät olleet. Kiittelin jokaista kivasta tunnista ja toivoin näkeväni kaikki myös ensi viikon tunnilla, jonka aiheen Iita sai päättää...
Maksuja 13.4. mennessä. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa jälleen valita itselleen sen ratsun ensi tunnille.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 11, 2015 23:24:46 GMT 2
Napitan maneesin keskellä kiristäen satulavyötä samalla kun Helena kertoo tunnin aihetta. Tänään hypittäisiin esteitä, joka toisaalta innostaa itseäni ja toisaalta taas saa kauhusta jäykäksi. Aloimme tulemaan puomeja ensin käynnissä, joka ei onnistunut alkuun kovinkaan hyvin. “Kodalla pehmeä käsi, se uskoo pientäkin apua eikä tykkää jos ohjia sahaa miten sattuu. Pelkät painoavut toimii sen ruunan kanssa…” Hieman hämilläni koetin rentoutua, ja nostettuamme ravin alkoi yhteinen sävel löytymään. Puomit ylittyivät leikiten, ja sain käännettyä ruunan todellakin vain painoavuilla. Kun puomit alkoivat tuntua jo sellaiselta “kivalta ja helpolta” oli aika siirtyä itse esteisiin. Edessä oli kolmen pystyn rata. “Muista myödätä paremmin jatkossa, sekä koettaa hieman löytää ponnistuspaikka paremmin. Nyt hypyt eivät olleet kovinkaan tyylipuhtaita.. Yli kuitenkin menitte puhtaasti,” Helena sanoi ensimmäisen radan jälkeen. Kun esteet alkoivat lopussa nousta 85cm asti, oli Hileen aika jäädä sivummalle, ja hypätä toista estettä, joka olisi sopiva Vuoniksen omalle tasolle. 85cm ‘rata’ sujui hyvin ja kehuin Kodaa paljon. Myös oma itsevarmuuteni alkoi nousemaan, ja kerkesin selässä ajatella jotain muutakin, kuin jännittämistä. Loppupeleissä hyppäsin metrin rataa, jonka jälkeen siirryimme loppuverkkoihin kavalettien ja puomien kanssa.
Seuraavalle tunnille ois kiva saada Vanil, tai jos Hippu käy tunneilla niin sitten Hippu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 12, 2015 19:48:27 GMT 2
Olin saanut taas kerran ihanan Hileen estetunnille. Kävelimme kaviouraa pitkin ohjin, mutta pian otimme ne tuntumalle ja aloimme tulla toisella pitkällä sivulla olevia puomeja. Aluksi Hile oli todella laiska ja sainkin käyttää paljon pohje- ja ääniapuja, jotta Hile "käynnistyisi". Siirryimme jonkun ajan päästä raviin, vaihdoimme suunnan ja jatkoimme puomi tehtävän tulemista. Hile jatkoi mateluaan ja Helena nakkasi käteeni raipan, jota sainkin ravin aikana käyttää kerran. Sen jälkeen tamma allani alkoikin jo kuuntelemaan paremmin.
Välikäyntien aikana Helena rakensi maneesiin kolmen pystyn radan, joiden korkeus oli lähemmäs 40cm, ei paha siis. Kun meidän vuoromme tuli, Hile lähti lennokkaasti laukkaan, eikä turhia aikaillut, niinkuin viime kerralla. Pomppasimme kaikkien kolmen esteen yli vaivatta, vaikka hieman Hile liioittelikin hypyissä. Esteet nousivat aina kun olimme kaikki tulleet ja joka kerta suoritimme ne melko hyvin. Lopulta esteet olivat 80cm, jossa Hile pudotti viimeisen esteen ja me jäimme pois, kun muut hyppivät vielä vähän isompia. Helena kuitenkin rakensi meille maneesin toiselle puolelle yhden pystyn, jota sain tulla. Hile pomppi pääty-ympyrällä olevan pystyn yli mukavasti. Ei ihme että olin ihastunut tähän esteitä pomppivaan tammaan.
Otimme lopuksi vielä kavaletteja ja puomeja. Meiltä ne meni oikein hyvin eikä Hile enää laiskotellut. Pikku hiljaa sitten lopettelimme tunnin. Kiitoksiaa!!
Huhhuh et on ollu rankka viikko! Hyvä kun oon ees ehtiny täällä piipahtaa.
|
|
|
Post by Mila on Apr 13, 2015 11:19:53 GMT 2
14.4.2015 - reipasta maastoilua Iitan toiveesta Iita - Wilma € Sandy - Bambi Jennie - Vanil €Helena - KassuIlma ei ollut ehkä mikään maailman mahtavin, kun vakiotuntilaiset kipusivat tallin pihalla ratsujensa selkään ja oli aika lähteä reippaalle maastolenkille. Helena kulki Kassun kanssa etunenässä, seuraavana tulivat Wilma, Bambi ja perää piti Vanil. Kun talli oli kadonnut puiden takaa, kajahti ilmoille Ravia!-käsky ja hevosletka lähti reippaassa ravissa etenemään metsätietä pitkin. Rapa lensi ympäriinsä ja Helena kiitti onneaan ollessaan jonon etunenässä ja näin ollen säästyi enimmiltä mutapaakuilta, jotka lentelivät hevosten kavioista pitkän matkan päähän. Hevoset ravasivat nätisti eteenpäin ja kun Laukkaan!-käsky tuli, kaikki säntäsivät vauhtiin alta aikayksikön. Kaikki ratsut pysyivät hienosti ratsastajiensa hyppysissä eivätkä yrittäneet rynniä toistensa ohi kilpailunhuumassa, joten laukkaa pystyttiin jatkamaan pitkänkin matkaa ennen kuin otettiin välikäynnit. Kun tallin maastoreitit kohtasivat yleisen lenkkipolun, jatkettiin matkaa rauhallisesti ravissa. Jos vastaan tuli lenkkeilijöitä, hidastettiin käyntiin. Tallille päin kääntyessä otettiin jälleen pitkä laukkapätkä, jonka jälkeen hidastettiin raviin ja hieman ennen kuin talli ilmestyi puiden takaa näkyviin, hidastettiin käyntiin antaen hevosille pitkät ohjat. Kiitokset mukavasta maastoretkestä!
Ensimmäisenä maksanut saa jälleen sen hevosensa valita ensi tunnille. Maksuja ENNEN 20.4.
|
|
|
Post by Inna on Apr 13, 2015 16:26:26 GMT 2
Kapusin eestiläisen selkään tallipihalla ja kiristin vyön, jonka jälkeen säädin jalustimet sopivalle mitalle maastoilua varten. Toivettani kunnioittaen suuntaisimme tänään reippaalle maastolenkille. Helena keikkui jo Kassun selässä ja kertoi meille ratsastusjärjestyksen. Raahasin Vilman persauksen Kassun perään ja taaksemme tuli Sandy Bambin kanssa. Lähdimme liikkeelle ensin käynnissä ja Vilma oli tänään reippaalla tuulella.
Talli jäi pian taaksemme ja Helena kajautti ravikäskyn. Vilmaa ei kauheasti tarvinnut raviin käskeä ja se lähti ravaamaan reipasta ponimaista raviaan Kassun perään, saavuttaen rauhallisesti ravaavan puoliverisen nopeasti. Mustienpakaroiden ollessa liiankin lähellä, pidätin Vilmaa sen verran, että saimme sopivan kokoisen välimatkan. Rapa lensi kaikesta huolimatta Kassun koivista minun ja Vilman päälle, mutta se ei pahemmin ponin korvia hetkauttanut.
Ravailimme toiveideni mukaisesti pitkän aikaa, kunnes Helena antoi laukkakäskyn. Edelleenkään Vilmaa ei tarvinnut kahdesti käskeä ja pukkien saattelemana se säntäsi laukkaan Kassun perässä. Vauhdista huolimatta, Vilma oli koko ajan hallittavissa, eikä se edes suuremmin yrittänyt lähteä Kassun kanssa kilpasille. Pidemmän matkan kuluttua huuteli Helena hiljentämiskäskyä ja siirtelimme hevoset hetkeksi käyntiin. Vilma puuskutti jo hengästyneenä ja ponin karvapeitteeseen pukkasi hikeäkin.
Jatkoimme pian jälleen ravissa yleisillä lenkkipoluilla, jossa Helena käski siirrellä käyntiin aina lenkkeilijöiden tullessa vastaan. Rapaisesta kelistä huolimatta lenkkeilijöitä oli paljon liikkeellä, osalla oli koirakin mukana, joiden kohdalla Vilma nosti korvan hörölle ja väisti hieman ojaa kohti. Tiukasti pohkeilla pidin tamman kuitenkin polulla ja koirat ponin ohitettua ”vaara” unohtui saman tien. Nostimme pian taas laukkaa, joka jatkui pitkän matkan ajan. Vilma oli jo paljon rauhallisempi reippaan tahdin ansiosta ja näyttivät muidenkin hevoset olevan kiltisti. Lähempänä tallia siirsimme hevoset ravin kautta käyntiin. Helena käski pidentää ohjat ja annoin eestiläisen venyttää kaulaansa pitkäksi. Huh, oli se kivaa, mutta kyllä siinä tuli hiki myös ratsastajalle!
Seuraavalle tunnille vaikkapa Kassu!
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 18, 2015 18:46:39 GMT 2
Ilma oli hieman harmaa, ja jopa sateisen oloinen, kun nousin tutun ja turvallisen Vanilin selkään. Helena kulki Kassun kanssa etunenässä, ja itse olin viimeisenä. Varmistin vielä satulavyön olevan tarpeeksi kireällä, ja säädin jalustimet hieman lyhyemmiksi kuin normaalisti, sillä edessä olisi vauhdikas maastoreissu.
Lähdimme etenemään käynnissä, ja kaikki hevoset vaikuttivat rauhallisilta. Vanil oli tapansa mukaan reipas, mutta hyvin hallittavissa. Talli jäi pian taaksemme, jonka jälkeen ravikäsky kajahti ilmoille. Siirtelimme ratsut raviin, ja aloimme keventää. Vanil ei paljoa edellä kulkevan Bambin perään pyrkinyt, vaan pysyi sopivan välimatkan päässä tammasta. Taputin ruunaa kaulalle. Muutamaan otteeseen sain myös rapaa kypärälleni, sillä olin viimeisenä, ja jokaisen edellä kulkevan hevosen kavioista irtoava rapa lensi enemmän tai vähemmän päälleni. Helena puolestaan naureskeli, että oli harvinaisen tyytyväinen siihen, että kulkee ensimmäisenä.
Ravailtuamme pitkään, oli aika ottaa laukkaa. Ratsut säntäsivät innoissaan laukkaan, eikä kukaan vikuroinut sen enempää, mitä nyt Vilma hieman pukitteli. Vaikka vauhtia oli paljon, Vanil oli hyvin hallittavissa, ja pystyin säätelemään vauhtia siitä riippuen, jäimmekö hieman jälkeen muista, vai olimmeko liian lähellä. Vanil pysyi hyvin omalla paikallaan, eikä koettanut rynniä muista ohi. Hetken aikaa laukattuamme otimme välikäynnit, jotka sujuivat rauhallisesti.
Yleisen lenkkipolun tullessa vastaan, jatkoimme ravissa. Aina kun vastaan tuli lenkkeilijä, siirryimme takaisin käyntiin. Rapaisesta ja ‘huonosta’ ilmasta huolimatta lenkkeilijät olivat oikein urakalla liikkeellä, osa lemmikkieläintensä kanssa. Vanil ei paljoa välittänyt koirista tai lenkkeilijöistä, vaan teki kiltisti siirtymiset jos niitä pyysin.
Lenkkipolulta päästyämme otimme uudestaan pitkän pätkän laukkaa. Tempo oli huomattavasti rauhallisempi tällä kertaa, jolloin myös Vilman ilopukit jäivät pois. Ennen tallia siirryimme takaisin raviin, hieman ennenkuin tallin oli määrä tulla näkyviin, siirryimme käyntiin, ja annoimme pitkät ohjat.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2015 8:31:08 GMT 2
Joo, nyt on niin epäaktiivinen fiilis ollu jo aika pitkän aikaa, että eiköhän jätetä tämä vakkariryhmä tältä erää pois alta.
|
|
|
Post by Mila on Apr 22, 2015 19:43:06 GMT 2
21.4.2015 - kentällä treenausta
Iita - Kassu € Jennie - Eetu € Catherine - Tuju € Koska laiskuus/ei keksi/ei kykene, vastaappa seuraaviin kysymyksiin/jatka lausetta. Toki voi tarinankin kirjoittaa jos haluat. 1. Alkukäynneissä... 2. Miltä ratsusi tuntui verryttelyjen jälkeen? 3. Ravityöskentelyn aikana minulla oli ongelmia... 4. Siirtymiset sujuivat... 5. Laukkatyöskentelyssä onnistuin mielestäni parhaiten... 6. Laukkaympyrällä ratsuni... 7. Oliko ratsusi kunnolla tunnin aikana? 8. Olitko tyytyväinen suoritukseesi? Mitä olisit voinut tehdä toisin ja missä onnistuit mielestäsi parhaiten? 9. Loppuverryttelyksi otetaan vähän puomiharjoituksia. Ensin ravissa sitten käynnissä... Miten meni? 10. Kun oli aika lopetella, fiilikseni oli...
|
|
|
Post by Inna on Apr 22, 2015 20:01:07 GMT 2
1. Alkukäynneissä Kassu oli reipas, vaikka yrittikin luistaa avuista. 2. Miltä ratsusi tuntui verryttelyjen jälkeen? Hyvältä. Heppa oli tänään selvästi toimivalla tuulella ja yhteistyömme sujui suhteellisen hyvin jo alkuun. 3. Ravityöskentelyn aikana minulla oli ongelmia istuntani kanssa. 4. Siirtymiset sujuivat parin toiston jälkeen hyvin. Kassu siirtyi reippaisiin askellajeihin ja hidasti jo istunnan avulla. 5. Laukkatyöskentelyssä onnistuin mielestäni parhaiten saamaan Kassun kulkemaan nätisti. Laukkaa oli tämän herran kanssa huomattavasti helpompi työstää. 6. Laukkaympyrällä ratsuni säikähti kevätlintua, joka lensi parahiksi ohitsemme. 7. Oliko ratsusi kunnolla tunnin aikana? Oli. Kassu on kiltti herra. 8. Olitko tyytyväinen suoritukseesi? Mitä olisit voinut tehdä toisin ja missä onnistuit mielestäsi parhaiten? Olin tyytyväinen suoritukseeni ja erityisesti laukkatyöskentely sujui meiltä tänään. Omaan istuntaan olisin voinut tunnilla keskittyä paljon enemmän. 9. Loppuverryttelyksi otetaan vähän puomiharjoituksia. Ensin ravissa sitten käynnissä... Miten meni? Aluksi meillä oli vaikeuksia saada suoraa linjaa, mutta otettuani itseäni niskasta kiinni ja pohjeavut kunnolla käyttöön, onnistuille hyvin. 10. Kun oli aika lopetella, fiilikseni oli tyytyväinen. Taisin keikkua ekaa kertaa Kassun selässä ja laskeuduin todella hyvin mielin myös alas. Ehdottomasti tällä hepolla uudelleen!
|
|
|
Post by Catherine on Apr 23, 2015 19:30:42 GMT 2
1. Alkukäynneissä Tuju oli hyvin eteenpäinpyrkivä, mutta silti helposti hallittavissa. 2. Miltä ratsusi tuntui verryttelyjen jälkeen? Niin ja näin. Yritin mukautua Tujun hevoskokoisiin askeliin, vaikkei se kauhean iso olekaan. 3. Ravityöskentelyn aikana minulla oli ongelmia jalkojeni kanssa. En saanut pidettyä niitä paikallaan, vaan ne veuhtoivat aika lailla edestakas. 4. Siirtymiset sujuivat yllättävän hyvin. 5. Laukkatyöskentelyssä onnistuin mielestäni parhaiten tahdin säilyttämisessä. 6. Laukkaympyrällä ratsuni kaatui rankasti sisälle, vaikka kuinka yritin pitää sen tasapainossa. 7. Oliko ratsusi kunnolla tunnin aikana? Oli. Mietin vähän keksisikö se jotain hölmöä pääni menoksi, mutta ruuna yllättikin positiivisesti. 8. Olitko tyytyväinen suoritukseesi? Mitä olisit voinut tehdä toisin ja missä onnistuit mielestäsi parhaiten? Olin. Olisin voinut keskittyä itse hevosen liikkumiseen paremmin, sillä itsekriittisenä ihmisenä ajattelin vain istuntaani koko ajan. Onnistuin kuitenkin pitämään Tujun tahdin melkein koko ajan hyvänä. 9. Loppuverryttelyksi otetaan vähän puomiharjoituksia. Ensin ravissa sitten käynnissä... Miten meni? Tuju innostui puomeista oikein olan takaa, ja siinä vaiheessa otteeni alkoi lipsumaan. Askeleet ei aina osunut kohdille, mutta viimeiset kerrat ruuna meni edes jotenkin hallitusti. 10. Kun oli aika lopetella, fiilikseni oli oikein hyvä. Tuju oli mahdottoman mukava ratsu, sen selässä pääsi ihan oikeasti ratsastamaan.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 24, 2015 15:18:48 GMT 2
1. Alkukäynneissä Eetu tuntui normaalia reippaammalta shettikseltä. 2. Miltä ratsusi tuntui verryttelyjen jälkeen? PossuPonilta. Eetu oli päättänyt pistää tunnin ranttaliksi, ja sain toden totta pidätellä ponia jotta se ei lähtisi säntäilemään minne sattuu. 3. Ravityöskentelyn aikana minulla oli ongelmia tahdin kanssa. Eetu olisi tahtonut kaahottaa menemään, mutta itse halusin mennä suhteellisen rauhassa. 4. Siirtymiset sujuivat oletettua paremmin. 5. Laukkatyöskentelyssä onnistuin mielestäni parhaiten rauhallisuudessa. 6. Laukkaympyrällä ratsuni esitti mojovan pukkisarjan, mutta ihme kyllä kyydissä pysyttiin. 7. Oliko ratsusi kunnolla tunnin aikana? Alkutunnista meno oli Helenan sanoin “täysin hallitonta ravikilpailuvauhtia”, mutta lopussa Eetu malttoi keskittyä ja oli mukava ratsastaa. 8. Olitko tyytyväinen suoritukseesi? Mitä olisit voinut tehdä toisin ja missä onnistuit mielestäsi parhaiten? En ollut kovinkaan tyytyväinen, olisin voinut keskittyä istuntaani enemmän, joka mahdollisesti olisi auttanut myös ponia pysymään lapasessa. Tyytyväinen itsessäni olin siihen, että pysyin tyynenä koko tunnin. 9. Loppuverryttelyksi otetaan vähän puomiharjoituksia. Ensin ravissa sitten käynnissä... Miten meni? Eetusta kuoriutui huima esteponi! Puomit mentiin yli hyvin, eikä turhaa häsläämistä tullut. 10. Kun oli aika lopetella, fiilikseni oli hyvä, vaikkakin ensin oltiin hakoteillä lähes kaikesta.
|
|