|
Post by Mila on Oct 2, 2014 12:36:26 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 12, 2014 11:58:51 GMT 2
1 2 . 1 0 . 2 0 1 4
Siitä oli jo pari viikkoa, kun Mila oli soittanut Nipen päässeen Vaahterapolkuun asumaan - ja kun mä olin innoissani kiljunut ja hypellyt ympäri kämppää kuin hullujenhuoneelta karannut. Me oltiin mun mielestä sopeuduttu molemmat ihan hyvin, olkoonkin, että mun välillä teki mieli lähinnä ampua itseni, kun en saanut puhuttua uusille ihmisille paria sanaa enempää niiden tullessa sosialisoimaan mun kanssa. Nippe sen sijaan oli uudessa laumassaan (joka entisestä poiketen sisälsi muutakin elämää kuin meitsin vanhan Robin-kanin) kuin kala vedessä, nautti lajitovereidensa seurasta täysillä. Ehkä mäkin vielä joku päivä.
Poni kipitti mun alla pitkin Vaahterapolun maneesia korvat hörössä pärskähdellen. Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun Nipelle tärkeintä oli lähinnä vauhti - lål jotkut pohkeenväistöt ja avotaivutukset, ketään ei kiinnostanut, koska ratsastaja tunnetaan myös nimellä "ei kukaan". Tein pidätteitä minkä ehdin, mutta tamman vauhti ei silti tuntunut yhtään hidastuvan alkuperäisestä. "Nipsu pliis yritä jooko", huokaisin kääntäen lehmän samalla pienelle voltille lyhyen sivun puolivälissä, jättäen sille nolla mahdollisuutta käyntiin siirtymisen lisäksi. Hah, Ellida 1, Nippe 0.
Otin vielä pari laukannostoa, ennen kuin annoin ponilleni pitkät ohjat ja taputin kaulalle. Hymyilin - jarrujen puuttumista lukuunottamatta Nipsu oli ollut hieno tänään. Muistelin parin vuoden takaisia treenejämme, jolloin tamma oli ollut täysin osaamaton, eikä tajunnut edes laukkapohkeiden merkitystä. Oltiin me siitä ainakin jonkin verran kehitytty - joskus me vielä osoitettaisiin se kisoissakin voittamalla helppo B.
"Hieno poni sulla." Säpsähdin maneesin hiljaisuuden yhtäkkistä rikkoontumista. Katsoin toiseen päätyyn ja spottasin sieltä toisen tytön hymyilemässä toisen kirjavan ponin selässä. Hymyilin takaisin. "Kiitti." Eijjjh, taas. Hyvä Ellida, hienosti vastatattu, ajattelin hiljaa mielessäni. Oletin keskustelun loppuneen siihen, joten käänsin Nipen kaartoon antaakseni toisten treenailla rauhassa, mutta tyttö ei antanut periksi. "Etkö sä ollutkin Elin.. Elina.. Elli.. Iida -" "Ellida", korjasin hymyillen. "Entä sä?" "Catherine, mutta sano vaan Cata. Ja tää poni on Wanda", brunette virnisti, mun vastaten takaisin samanlaisella hymyllä. Ainakaan tyttö ei pitänyt mua ihan idioottina, kuten salee puolet Vaahterapolun muista tyypeistä. Ehkä mä jopa saisin siitä joskus kaverin. Ehkä.
#1
|
|