|
Post by Mila on Aug 14, 2014 13:20:42 GMT 2
Ei syksy ole surua eikä kuolemaa Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa Järvi menee riitteeseen Metsä hiljenee Pian luontoäiti vetää lumipeiton korvilleen.- Mikko Perkoila -SYYSJUHLAT LAUANTAINA 06.09.2014 VAAHTERAPOLUSSA
Kesä on eittämättä ohitse, lehdet kellastuu, yöt pimenee ja päivät lyhenee. Koska tallin omistajalla, Milalla, on taipumusta pieneen syysvit...masennukseen, on syytä saada eukon ajatukset muualle kuin vesisateeseen sekä synkkyyteen. Luvassa on leikkimielisiä kilpailuja, muurinpohjalettuja, makkaranpaistoa, ratsastusta ja mussiikkia!
Pippalot alkavat kello 16:00 maastoretkellä... Vaikka tulis vettä! Ota siis sadevaatteet varmuuden vuoksi matkaan! Kun takaisin tullaan kello 18 maissa ja hevoset on hoidettu, siirrytään leirimökin pihalle, jonne Jesse sekä Markus ovat loppukesästä rakentaneet grillikodan. Paistetaan maggaraa sekä lettuja. Juomana on mehua, kaakaota, kahvia, teetä, vettä ja limpparia (ja olutta täysi-ikäisille). Stina toimii lettujen paistajana.
Tietokilpailu! (vastaukset yv:llä Milalle) 1. Minkä niminen oli Vaahterapolun ensimmäinen kasvatti? Ja sen rotu? 2. Kuka hevosista komeilee etusivun koristekuvassa? 3. Milloin pihatto on rakennettu? 4. Minkä nimisen hevosen Juuso omistaa? 5. Mistä Hakkarainen on ostettu? 6. Kuinka monta v€:tä maksaa valmennus Vaahterapolun hevosella? 7. Kuinka monta eläintä Vaahterapolussa asuu, jos ei hevosia lasketa mukaan? Eikä apina-Milaa.
Tietokilpailun jälkeen tarkistetaan oikeat vastaukset ja palkitaan voittaja (Voittaja arvotaan oikein vastanneiden kesken ja palkinto selviää myöhemmin). Syönnin jälkeen siirrytään maneesiin, jonne on väsätty taas disco Sarin toimesta. Limbokisaa, tanssimista, juoruiluja ja herkkuja luvassa! Myös boolia, alaikäisille on alkoholitonta ja täysikäisille alkoholipitoista.
Kello 21:00 bileet loppuu.
Kaikki ovat erittäin tervetulleita syysjuhliin! Osallistumisen yhteydessä kerro, millä hevosella lähdet maastoon samoilemaan. Maksu joko piirtämällä tai kirjoittamalla juhlista. Kirjoitan myöhemmin pohjatarinan! Osallistumiset ja tietovisavastaukset viimeistään 03.09. meikäläiselle!
Jokainen syysjuhlaan osallistunut saa syysjuhla-merkin!
Osallistujat Mila - Hukkis Jesse - Daniela Markus - Rinja Inna - Ulla Juuso - Damon Iita - Laila Lispe - Huhu - maksettu - Catherine - Salla - maksettu - Luna - Tohveli Petra - Tuuve Linda - Raimo Eljas - Rino Aino - Rudi Julia - Kiara - maksettu - Rebekka - Likka Pinja - Moona - maksettu - Minka - Tuju - maksettu - POHJATARINAJoukko pulisevia ratsastajia oli kerääntynyt tallipihalle ratsuineen ja yritin saada ääneni kuulolle, jotta kaikki älyäisivät pistää turpansa tukkoon ja kuunnella mitä minulla oli sanottavaa. - PÄÄT KII! karjaisin lopulta ja muutama hevonen näytti säikähtävän kiljuntaani. Prkle, johan hiljenivät. Loihdin kasvoilleni herttaisen hymyn ja kerroin, missä järjestyksessä mentäisiin maastopoluilla. Fiksua tai ei, mutta pitäisimme Hukkiksen kanssa jonon etupäätä. Järjestys oli seuraava: Mila - Hukkis Luna - Tohveli Rebekka - Likka Minka - Tuju Linda - Raimo Pinja - Moona Juuso - Damon Aino - Rudi Markus - Rinja Lispe - Huhu Inna - Ulla Eljas - Rino Jesse - Daniela Catherine - Salla Petra - Tuuve Julia - Kiara Iita - Laila En ollut jaksanut miettiä kuka hevosista potkii ja kuka rynnii edelle kaikista, joten draamaa ja dramatiikkaa olisi luvassa kahden tunnin reissun aikana. Sentäs sateelta säästyisimme, ainakin niin säätiedotus lupasi. Lähdimme matkaan pitkässä jonossamme ja ohjeistin jokaista pitämään huolen edessä menevästä ratsastajasta. Jos joku tippuisi, niin takana tuleva ei ratsasta päälle ja jää tarvittaessa antamaan tekohengitystä. - Et sitten tipu ja mee tajuttomaksi, Luna mutisi takanani. - Samat sulle, Eljas, Jesse vinoili edellään Rinon selässä istuvalle Eljakselle. - Petra ei saa tippua, mut suustasuuhun tekohengitystä voin antaa, Julia veisteli. - Entäs kuka mua vahtii? Iita kiljui jonon perältä Lailan selästä. - Ei kukaan, muah hah haa! Maastoretki meni ihan hyvin. Mitä nyt Rebekka, Julia ja Luna kävivät maistelemassa miltä pellon pohja näin syyssateiden jälkeen maistuu… Eikä se kyllä ollut kaukana meikäläiseltäkään, että olisin lentänyt leppäkeihään tavoin uljaan mustan orini selästä. Mutta hengissä selvittiin ja säätiedotus kerrankin piti paikkaansa, eli vettä ei satanut vaikka taivas olikin paksujen pilvien peitossa. Kun armaat ratsumme oli hoidettu, oli aika lähteä testaamaan grillikota, jonka Jesse ja Markus näppärinä olivat loppukesästä leirimökin viereen kyhänneet. Tai no, olihan kodassa jo muutamat maggarat kärvennetty ja oluset juotu… Kun olin tunkenut persaukseni kodan penkille, nappasin Stinan tarjoaman lettulautasen käteeni ja korkkasin oluen. Olin mä tän ansainnut, enkös vain? Tietokilpailukin pidettiin ja kaikkien vastanneiden kesken arvottiin Rebekka voittajaksi. Kun kaikkien mahat olivat täynnä lettuja ja maneesista tanssibiisien ensimmäiset rytmit kajahtivat ilmoille, vaapuimme kaikki maneesiin, jossa Sari jo meitä odotteli. - Soita jotain Gleen versioita! Petra vinkui DJ:n paikalle istahtaneelle Jesselle. Jesse pyöräytti silmiään ja lupasi etsiä jotain “Glee-musaa” kämppikselleen. - Sitte se Janne Ordeenin Tuhatta-biisi, Catherine vinkui. - Tullee tullee, Jesse lupasi. Minä ja Markus keskityimme lähinnä boolimaljan tyhjentämiseen muiden bilettäessä “ankarasti”. Sari hieman motkotti ukkonsa juomisesta, mutta Markus ei ottanu raskaana olevan tyttöystävänsä kitinää kuuleviin korviinsakkaan. Ilmeisesti Jesseltä alkoi tulla nämä tuoreet hittibiisit joka reiästä ulos, päätti mies laittaa vanhat kunnon ysärihitit soimaan. Tuli What Is Lovea, Barbie Girliä, Scatmania jne. - No, tuleehan sitä hyvää musiikkiakin, lässytin Jesselle. - Te oottekin niin vanhoja rupsuja, että muistatte milloin ootte kuulleet nää biisit ekan kerran, Lispe virnuili. Tyydyin viskaamaan tyttöparkaa muovisella mukilla, joka oli parahiksi tyhjentynyt booliannoksestaan. Käkättäen Lispe juoksi kauemmas minusta. Limbokisan voitti uusimpia tulokkaita oleva Pinja. Minka kieltäytyi kohteliaasti osallistumassa kisaan eikä suostunut juomaan tujua booliakaan. - Tajusiks? Tujua! hihitin hieman huppelissa. - Pitäiskö sun Mila vähä rajottaa jo? Inna naureskeli Juuson kainalosta. - Pyyyyyhhh, kohta ne bileet vasta alkaakin, kunhan nää pikkuiset on häippäseet koteihinsa, sanoin ja taputin Ainoa päälaelle. Aika kului kuin siivillä ja pian kello läheni yhdeksää. Jesse lupautui hevosten ruokkijan hommaan ja minä hätistelin juhlijat koteihinsa.
|
|
|
Post by Mila on Sept 4, 2014 18:41:25 GMT 2
Pohoja tullut. Rebe, kerroppas vaikka yv:llä haluatko esim. valmennuksen vai piirränkö sulle ja Likalle jonkun kuvatuksen syysjuhliin liittyen. ja Minka voi laittaa sen jo kirjoittamansa tarinan tähän tai muutella sitä vielä jos tahtoo. Merkkaan sut kuitenkin jo tän maksaneeksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 4, 2014 20:22:37 GMT 2
Mun sydän tykytti ja jalat tutisi vielä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun oltiin palattu maastoretkeltä tallille ja saatu kaakit takaisin tarhoihin. Melkein kahdenkymmenen ratsukon jonoon oli mahtunut muutama vähä-älyisempi kaakki, oma ratsuni Tuju mukaanlukien, ja rentouttavaksi, nautinnolliseksi tarkoitettu maastoreissu oli välillä muistuttanut vertahyytävää kauhuelokuvaa. Noh, kaiken avainhan oli positiivinen ajattelu, vai mitä? Siispä ne hyvät jutut: kukaan ei kuollut tai joutunut edes sairaalaan, ja tippumisetkin taisivat mahtua yhden käden sormille. Ehkä henkiset traumatkin helpottaisivat joskus – edes ensi syysjuhliin mennessä... Sain kuitenkin raahtattua kärsineen ruhoni kohti tallin miesväen kyhäämää grillikatosta, josta sieraimiin tulvahtikin herkullinen tuoksu. Päätin palauttaa energiatasoni normaaleille leveleille mahdollisimman nopeasti ja kasasin lautasen täyteen makkaraa, lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa siinä määrin, että keittiömestarina toimiva Stina suutahti mulle. ”Minka, ei varmaan oo tarkotus että sä syöt puolet sapuskoista?” ”Ööh, sori nyt vaan, mutta mä itselääkitsen hiilihydraateilla mun maastolenkin aikana järkkynyttä mielenterveyttäni.” Kohta kota olikin täynnä porukkaa, ja iloisesta puheensorinasta päätellen suurin osa oli nauttinut vauhtintäyteisestä (ja paikoin hengenvaarallisesta) maastoreissusta. Huh huh. Mä en voinut kuin ihailla osaa porukkaa, jotka tuntuivat rakastavan hevosia ehdoitta ilman häivääkään itsesuojeluvaistosta... Kun kaikkien mahat pullottivat niin, että ratsastushousujen napin sai avata, siirryttiin ohjelmassa eteenpäin. Sari oli muuttanut maneesin talliversioksi Onnelasta (jos olet alaikäinen etkä tiedä, mikä Onnela on, kadehdin sinua...), jossa tarjoiltiin boolia ja seurapeliksi limboa. K18-booli oli maistunut ainakin Sarille itselleen, sen verran nainen kiherteli posket punertaen. Limbossa loistivat hoitajista pienikokoisimmat, kuten Luna – Lispen kaltaiset hujopit taas olivat hätää kärsimässä yrittäessään taipua kaksinkerroin narun ali... Mä siemailin boolia (sitä alkoholitonta versiota) ja tyydyin seuraamaan vierestä ”tanssilattiaa”, jossa hevosen lantakasoja väistelevät hoitajat sheikkasivat hittibiisien tahtiin joko sokerin (alaikäiset) tai alkoholin (täysi-ikäiset) noustessa porukan päähän. Ja pakko myöntää: siinä vaiheessa kun djnä toiminut Jesse laittoi ysärihittejä soimaan, alkoi omaakin tanssijalkaa vispaamaan – mutta pitääkseni coolin roolini yllä, tyydyin vain nyökyttelemään päätäni vaivihkaa... Valomerkki tuli viittä vaille ysi. Mila yritti vielä rekrytoida innokkaita auttamaan siivouksessa, mutta mä mutisin jotain aikaisesta työvuorosta ja lähdin nopeasti bemariani kohti. Vein vielä autollisen tallityttöjä koteihinsa ja sitten kotiin palautumaan kaikesta kreisibailaamisesta – ja eritoten siitä maastoreissusta, hrrrr...
|
|
|
Post by Mila on Sept 8, 2014 14:59:35 GMT 2
REBEKAN ARPAJAISVOITTO
Laatu ei päätä huimaa, mutta nooh....
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 8, 2014 20:55:58 GMT 2
Olimme kasautuneet pihalle ratsujemme kanssa ja kaikki pälättivät toisilleen. Olin juuri kertomassa Lispelle ponistani kun Mila karjaisi: - PÄÄT KII! Kaikki hiljenivät. Mila hymyili meille ja kertoi järjestyksen maastoon. Olin kuudes. Kun kuulin, että Raimo tulee eteeni, olin onneni kukkuloilla. Nyt voisin katsella unelma hevostani koko ajan ja näkisin minkälainen se on maastossa! Moona ilmeisesti luki ajatukseni ja hörähti, kuin sanoen: " Unohdit minut ". - Joo, joo, sanoin ja rapsutin Moonaa otsasta. Lähdimme matkaan pitkässä jonossamme. Mila alkoi ohjeistaa: - Jokainen pitää edessä menijästä huolta. Jos joku tippuu, takaa tuleva ei ratsasta päälle ja jää tarvittaessa antamaan tekohengitystä. Osa alkoi huudella edessään menijälle, että: " Et sitten tipu! ". - Kuka mua vahtii??!! Iita kiljui jonon perältä. - Ei kukaan! Muah ha haa! Joku huikkasi. Maasto meni ihan hyvin, mitä nyt kolme tyttöä tippuivat. Pari kertaa Moona pelästyi lintua tai jänistä, mutta sain sen pysymään ruodussa (mitä nyt pari kertaa juoksenneltiin Raimon vierellä). Säästyimme sateeltakin. Kun olimme hoitaneet heposemme, lähdimme grillikodalle päin. Jättäydyin lähinnä Lispen ja Rebekan, yhden tippujan, seuraan. Otin lettulautasen ja ahmin letut hullun lailla. Lispe siirtyi kauemmas minusta. - Et sitten syö mun lettuja! Hän naurahti kun röyhtäisin. - Anteeks, sanoin kun Stina vilkaisi minua. Pidimme vielä tietokilpailun, jonka voittajaksi arvottiin Rebekka. Menin muiden mukana maneesiin bilettämään. Osa meni esittämään musiikkitoiveita. Taisin minäkin pari toivetta heittää. Kävelin Lispen luokse puuskuttaen tanssimisesta. Saavuin paikalle juuri kun Mila heitti Lispeä muovimukilla päähän. Lispe tarttui käteeni ja juoksi pois kikattaen samalla kun yritin saada selvää mitä tapahtui. Pakkohan minun oli limboonkin osallistua. Raahasin pari muutakin mukanani. On se hyvä kun on tippunut niin monta kertaa! Luut poikki vähän useammasta kohdasta nii taittuu Kun bileet loppuivat, lähdin Minkan kyydillä kotiin. Ennen sitä kävin vielä taputtamassa Moonaa ja Raimoa. Boolimuki kädessäni istuuduin takapenkille. Vitsi mikä päivä! // tuli vähän lyhyt kun keskellä yötä kirjoittelin... Mutta toivottavasti kelepaa!
|
|
|
Post by Mila on Sept 9, 2014 8:11:36 GMT 2
Kiitoksia maksusta ja nyt voit ratsastella Raimollakin itsenäisesti
|
|
|
Post by Catherine on Sept 16, 2014 20:40:39 GMT 2
Vähän erilaisesta kuvakulmasta kuin yleensä toivottavasti kelpuutat, mietin oikeesti pariin kertaan kehtaanko laittaa vai en
|
|
|
Post by Julia on Nov 2, 2014 18:47:29 GMT 2
Innokas- tai ehkä sittenkin ei-niin-innokas matkalainen Kiara oli taas joutunut porukan peräpäähän, jossa eteeni ahtautui Tuuve ja Petra, ja taakseni Iita ja Laila. Ei paha, tosin aika potkujen täyteinen matka tulossa.. Lupasin kuitenkin antaa Petralle tekohengitystä Milan niin vannottaessa, vaikkei hän tippuisikaan. Iita taas pelkäsi, ettei hänestä pitäisi huolta kukaan, mutta vannoin, ettei Laila takuuvarmasti ratsastajaan pudottaisi. Koko matkan ajan tamma kyllä väisteli taitavasti edessä riehuvia Tuuven takajalkoja, jotka vallattomasti olivat antamassa tammalleni turpaan hetkenä minä hyvänsä. Kertaalleen Kiara ihan säikähti hopeanhohtoisen ruunan takajalkoja, ettei tukkansa alta kerennyt reagoimaan muuten kuin sivuun hyppäämällä, jolloin sain taas _vaihteen vuoksi_ käydä kokeilemassa, miltä tuntui kostea nurmi.. "P*RKELE!!" ulisin pöksyt märkänä, Kiara napottaen vierelläni. Muut pysähtyivät heti huudon kuultuani, epäilemättä.. "IITA! Sunhan piti huolehtia edessä ratsastavasta!?" Mila murisi etupäästä, ja tyttö oli jo heittäytymässä ratsunsa selästä, kalpea ilme kasvoillaan. "J-JOo, oota ihan hetki, tekohengitys on jo matkalla!" brunetti mutisi. "USKALLAKIN!!", Petra varoitti ja Iita ei oikein tiennyt mitä tehdä, minun nauraessa ojanpohjalla niin, että mahaan alkoi jo sattua. "Oon ihan kunnossa, o-oottakaa hetki..", yritin tasata hengitystäni naurun seasta ja nauroin entistä enemmän kun luiskahdin uudelleen liukkaalle nurmelle perseelleni. "Julia nyt se takapuoli jo takas satulaan..", Jesse huokaisi ja minä kapusin takaisin läpimärkänä hölmistyneen Kiaran selkään, joka oli uskollisesti seisonut vierelläni tippumisestani huolimatta.
Loppumatkasta pellolla Lunakin pääsi kokeilemaan tippumista pienemmän ponin selästä. Mila kirosi etupäässä muille, kun jono hajosi enemmänkin sekalaiseksi rykelmäksi, Tohvelin pujotellessa isompien ratsujen välistä pakoon. Onneksi Luna kuitenkin pääsi nopeasti ylös ja sai ohjistaan kiinni tarttuneen ponin kiinni. Sen jälkeen ei kyllä enää muuta tehty, kun käveltiin, Lindankin osoitettua mieltään ilman kylmyydestä. Juhlat eivät olleet vielä läheskään päätöksessään, vaan tämä oli vasta alkua. Tallipihaan päästyämme hevoset löysivät tiensä talliin. Kiaran hoidettuani odotin Petraa mukaani, joka taisteli parhaillaan Tuuvelta varusteita pois. Minua alkoi kuitenkin paleltaa märissä vaatteissa joten kipaisin nopeasti vaihtamaan vaatteet sisälle, jonka jälkeen suuntasimme yhdessä kohti grillikotaa. Stina käristeli parhaillaan lettuja ja Markus hoiti makkaroita kepinnokkiin tyttösille, jotka eivät sitä taitaneet. Sari taas piti kirjaa juomingeista ja piti mäyräkoiraa visusti selkänsä takana. Mila kuitenkin motkotti naisen ylihuolehtivaisuudesta ja nappasi itselleen, esimerkkiä näyttäen, yhden oluen. Muutkin halukkaat saivat, vaikka kaljat jäivät enemmänkin Milan tuhottavaksi, sillä monikin porukasta oli alaikäisiä.
Maneesissa oli vielä luvassa musiikkia, juomista sekä syömistä ja muuta mukavaa, josta oli tullut eri juhlapyhien "traditio" Vaahterapolussa. Jesse huolehti musiikista ja heti ensimmäisenä vinguimme Jesselle Gleebiisejä Petran kanssa, mutta lopulta miehen kämppis sai tahtonsa läpi. Brunetin kanssa osasimme jokaisen ilmoille pärähtäneet Gleebiisien sanat ulkoa, joka muita hieman ihmetytti, kun hulluna huutaen tanssimme yhdessä kikatellen.. Boolimalja alkoi olla hiljalleen tyhjä, kun minä sen luokse lopulta tanssimisesta janoisena ampaisin. Olihan ahkerat tyhjentäjät Mila ja Markus pitäneet huolta, että sen maku oli mainio, Sarin motkotuksista huolimatta. Liityimme Petran kanssa hiljalleen humaltuvaan seuraan. "BARBIE GIRL!! Tää on niin mun biisi", kikatin, itsekin muutaman lasin alkomaholillista boolia nautittuani. Petra pyöritteli silmiään mutta suostui kuitenkin mukaani tanssimaan maailman parhaan biisin tahtiin.
'Vanhojen' ysärihittien soidessa nuorimmat olivat hetkeksi hidastaneet tahtiaan ja ihmettelivät, mihin ne hyvät biisit olivat kadonneet. Heidän onneksensa Jesse päätti soittaa vähän uudempaa musiikkia limbokisassa, jonka voittikin ylivoimaisesti Pinja. Sen jälkeen Milan riemulla ei ollut enää rajaa, vaan nainen tuntui naureskelevan jokaiselle tyhmällekin jutulle. Minka katsoi tallinomistajaa vähän huvittuneesti, kun brunetti ei lopettanutkaan nauramista Tujuvitsilleen. Nainen kuitenkin totesi, että bileet olivat vasta alkamassa. "Nojep, ei tuo aina noin iloinen kännissä oo", totesin, jolloin muutamat nauroivat kokemuksesta tietäen, Milan pitäessä naamansa aika peruslukemilla. Välillä tallinomistaja oli raivosta tai itkuistaan punainen, kun joku olikin juonut hänen viimeisen kaljansa. Nyyh! Muut alkoivat lampsia hiljalleen kotiin ja seuraavat bileet siirtyivät sisälle. Inna ja Mila tuntuivat olevan aika päissään, Jessen ja Juuson nauraessa naisten touhulle. Markus oli joutunut lähtä eukkonsa mukaan, joka oli saanut tarpeekseen miekkosen ryyppäämisestä. Minulla ja Petralla taas oli ihan omat bileet, joihin ei kuulunut alkoholi eikä musiikki, mutta ei siitä sen enempää!
|
|
|
Post by Lispe on Nov 23, 2014 13:25:45 GMT 2
- PÄÄT KII! kuului Vaahterapolun pihalta. Juoksin äkkiä Catherinen luo, joka piteli Sallaa ja Huhua. - Kiitti, hymyilin tytölle. Olin pyytänyt häntä laittamaan Huhulle suitset valmiiksi ja harjaamaan, sillä bussi oli mennyt rikki ja jouduin kävelemään. Muutenhan olisin tullut kävellen, mutta olin viettänyt yöni Antonin luona, joten tulin bussilla. Mila luetteli listan hevosten ja ratsastajien nimiä, joten päättelin että se oli possujonon järjestys. Milan sanoessa nimeni, tajusin, että menisin Markuksen takana ja Innan edessä, ei perkale... Mila vetäisi jonoa Hukkiksen kanssa, sepä vasta järkevä idea. Milan komennosta nousimme uljaiden ratsujemme selkään ja matka alkoi. Heti ensimmäisenä keskustelun aiheena olikin suustasuuhun hengitykset ja sitä rataa, mitäköhän tästä tulisi... Mila pelotteli Iitaa, että jos hän tippuu ja saa aivotärähdyksen, emme kukaan huomaisi sitä ja hämähäkit sun muut öttiäiset söisivät hänet, yögh! Ravailimme pääosin ja kävimme pellolla laukkailemassa. Pari tyyppiä maistoi myös märkää peltoa, onneksi minä sentään pysyin läskipalloni kyydissä.
Palasimme tallille ja suuntasin ensimmäisenä Huhun kanssa talliin. Puheensorina valtasi käytävän hoidettaessamme hevosia pois. Ties millaiset jutut vanhemmalla porukalla oli yksityisten puolella... mielummin minä tosin siellä olisin ollut. Mila kärjessä vanhukset astelivat tuntihevoten puolelle ja heidän johdolla suuntasimme kodalle, jossa Stina jo odottelikin. Nainen tarjosi kaikille lettuja ja juomia. Huomasin kuinka Mila vetäisi oluen alas ykkösellä ja virnuilin naiselle saisinko minäkin. - Joo, ja sitten mä joudun jonnekkin tuomarin eteen kun välitin alkomahoolia alaikäiselle! Eli et! Mila nauerkeli. Syötyämme tarpeeksi ja pidettyämme tietokilpailun (jossa en osannut melkein mitään) siirryimme maneesiin jossa Sari soitteli ihan hyvää tanssimusaa. Puolet tallilaisista meni vinkumaan Dj- Jesseltä musiikkia, kun minä hiippailin tarjoilupöydän luokse. - Milaaa, sanko mä vähäsen ottaa, hymyilin ja tein mahdollisimman söpön koiranpentu ilmeen naiselle. - Ja mä en sit tiedä siitä mitään! Mila mutisi ja iski silmää. Nappasin pinosta mukin johon kaadoin vähäsen boolia. Siis ihan oikeesti vähä, ehkä yks viidesosan. Hörppäsin sitä, eihän se hirmuisen pahalle maistunut... Otin kauhallisen lisää mutta olin purskauttaa juomat ulos kun Jesse laittoi Scatmania soimaan. - PASKAA! huusin. Mila lässytti rakkaallen kuinka hän aina osasi valita sopivat biisit. - Te oottekin niin vanhoja rupsuja, että muistatte milloin ootte kuulleet nää biisit ekan kerran, virnuilin Milalle ja Jesselle. Huomasin muovimukin tulevan kohti päätäni, joten katsoin paremmaksi juosta kauemmaksi. Liityin Rebekan ja Catherinen seuraan bilettämään (paskan)musiikin tahdissa. Päätimme tyttöjen kanssa jättäytyä limbokisasta, joka oli tiukkaa Pinjan ja Iitan välillä. Pienempi Pinja kuitenkin voitti ja ansaitsi raikuvat aplodit. Tanssimme hulluna Catherinen ja Rebekan kanssa, sekä myös Iita uskalsi liittyä seuraamme. Kellon ollessa vaille yhdeksän Mila napautti maneesin valot päälle ja komensi kaikki koteihinsa nukkumaan. Jep, nukkumaampa hyvinkin...
|
|