|
Post by Inna on Sept 24, 2014 9:56:49 GMT 2
Kiristelin Napin vyötä selästä pitäen ja kun Helenan komentaessa meidät kaviouralle, puristin hieman pohkeilla ja Nappi lähti löntystämään eteenpäin. Helena oli tehnyt kartioista pujotteluradan pitkälle sivulle ja käski meidän se aina mennä pujotellen, kun kohdalle satuimme. Painoin pohkeita sen mukaan, minne suuntaan halusin Napin menevän. Nappi kääntyili kiltisti pidemmälläkin ohjalla kartiot. Pian Helena käski nostamaan ravin ja tekemään samalla tavalla. Kokosin ohjat käteeni ja pienellä avulla sain voikon värisen ponin liikkeelle. Nappi ravasi reippaasti eteenpäin, eikä pujottelu tuottanut meille sen suurempia ongelmia. Sandylla näytti olevan hieman enemmän vaikeuksia Tujun kanssa ja Vikakin jotain yritti Pinjan kanssa. Helena kokosi keskihalkaisijalle toista kartiojonoa ja saatuaan sen valmiiksi, käski tulemaan myös sen heti pitkänsivun kartiojonon jälkeen. ”Tiukka käännös siis!” hän kiljui vahtipaikaltaan. Nappi totteli minua helposti, eikä kartioiden pujotteleminen tuottanut ongelmia. Taputin Nappia välillä kaulalle kiitokseksi. Ravailimme tehtävää hetken aikaa ennen kuin Helena käski nostamaan laukan. Laukannosto sujui hyvin ja Nappi laukkasi mukavan reippaasti eteenpäin. Nappi pujotteli todella ketterästi ja oli mukavaa, kun homma toimi niin helposti – ainakin omalta osalta. Helena komensi Sandyn Tujun kanssa tekemään keskihalkaisijalla olevaa kartiojonoa, koska ruunanrupsukka kaahasi täyttä höyryä eteenpäin. Jatkoimme siis laukassa pujottelua, kun Tuju ravasi uran sisäpuolella. Lopputunnista Helena kokosi maneesiin vielä parit matalat okserit, joita hyppäsimme. Nappi ei innostunut esteistä, mutta hyppäsi ne silti kiltisti ja tunti oli todella onnistunut omalta osaltani, kun hidastin lopulta käyntiin ja annoimme hevosten kävellä pitkin ohjin. “Kiitokset tästäkin tunnista! Kukaan ei tippunut, joten pisteet siitä!” Helena vielä sanoi. Taputin Nappia kaulalle ja halasin selästä pitäen.
|
|
|
Post by Mila on Sept 29, 2014 12:28:59 GMT 2
8. VAKIORYHMÄN TUNTI - koulukiemuroita Missä: maneesissa
Hevosjako: Pinja - Tohveli € Sandy - Kassu € Julia - Kiara € Iita - Harri €
Maksu viim. 5.10. Tuttuun tapaan ekana maksanut saa valita itselleen ratsun ensi tunnille!
"- Ottakaa ohjat käteenne ja nostakaa kevyt ravi!" kiljuin maneesin keskellä tuntilaisten köpötellessä laiskanoloisesti pitkin kaviouraa. "- Ja muistakaa ne kulmat, eli ei oiota!" "- Enemmän pohkeita vain Pinja!" komensin tyttöä, kun Tohveli ei olisi millään halunnut ravata vaan löntösteli eteenpäin laiskiaisen tavoin. "- Näpsäytä raipalla, jos ei ala kulkemaan..." Pikkuhiljaa Tohvelikin lähti kipittämään ravia eteenpäin ja nyökkäsin tyytyväisenä. "- Sandy, kirisistä ohjasotetta! Hyvä..." "- Julia, reippaampaa ravia!" "- Harrilla näyttäs menevän näppärästi... Mutta ei kannata kuitenkaan ihan olla siinä uskossa, et se suostuis menemään lopun tunnista yhtä kiltisi.." Kun ravi sujui kaikilla pitkin kaviouraa, käskin tehdä voltteja sekä kiemurauraa pitkille sivuille, jonka jälkeen vaihdettiin suunta kokorataleikkaa:lla Kiara etunenässä. Ravivoltit sekä kiemuraura jatkui toiseenkin suuntaan. "- Pinja, rauhoita kevennys niin Tohvelikin rauhoittuu!" käskin, kun risteytysponi näyttä hieman kaahottavan ravissa eteenpäin. "- Harrillakin puolipidätteitä koko ajan, jos tuntuu että se lähtee käsistä!" "- Sandy, hyvältä näyttää!" Kun olimme hieman hioneet ravityöskentelyä, käskin ratsukot pääty-ympyröille: Kassu sekä Kiara toiseen ja Harri sekä Tohveli toiseen päätyyn. "- Okei, nostakaa laukka!" Julialla ja Kiaralla nousi laukka hieman takkuillen ja Kiara oli kompastua omiin koipiinsa, mutta tasapaino pysyi niin hevosella kuin ratsastajallakin, joten turhalta sähellykseltä vältyttiin. Yllätyksekseni ponit laukkasivat todella näppärän näköisesti ympyrällä - ainakin vielä... Kassukin mennä laukkaili kauniisti muodossa, kuten tavallista.
Kun Tohveli näytti kyllästymisen merkkejä ympyrällä laukkailuun, käskin ratsukot kaviouralle raviin ja suunnanvaihdos, kunnes taas mentiin pääty-ympyröille laukkaamaan - tällä kertaa siis eri suuntaan. Harri hieman näytti painavan kuolaimelle ja nakkelevan peräpäätään, mutta Iita pysyi päistärikön ponin kyydissä. Kiara ei olisi jaksanut pitää laukkaa yllä, joten Julia sai tehdä tammansa kanssa töitä jotta ruunikko hevonen pysyisi laukassa. Kassua hieman kyrsi edessä hidasteleva Kiara...
Käskin ratsukoiden jatkaa laukassa kahdeksikolle. "- Keskellä hiljennätte raviin! Ja kun tulette takaisin keskelle, nostatte laukan!" "- Pinja, väärä laukka!" "- Harrille selkeämmät pidätteet ennen raviin hiljennystä!" "- Oliko tuo sinun mielestäsi ympyrä? Näytti lähinnä epämääräiseltä kananmunalta!" moitin Sandya. "- Kiarahan menee kerrankin niin kuin pitää! Hyvältä näyttää!"
Hetken aikaa kahdeksikolla menoa katseltuani käskin ratsukot takaisin kaviouralle käyntiin. Otimme hieman puomien ylitystä ennen kuin käskin antaa pitkät ohjat sekä jäähdytellä ratsut.
|
|
|
Post by Julia on Sept 29, 2014 18:39:57 GMT 2
Kirpsula oli taas päässyt mukaan tuntiratsujen joukkoon ja mateli yhtä hitaasti kun Tohveli. Onneksi olin itse hereillä ja ratsastin heti alkutunnista Kiaraa eteen sekä kulmiin. Muutamien kierroksien jälkeen Helena jo kiljuikin ottamaan ohjaa, jota keräsin pikkuhiljaa käteeni. Jätin sisäohjan hieman löysemmäksi ulko-ohjaan verrattuna, jotta pystyin tekemään sisäohjalla pidätteitä kuolainta liikutellen. Kiara taipui päästään juuri sopivan verran, sillä kaulan mutkalle veto pisti Kiaran entistä enemmän lukkoon. Kun näin silmäkulman juuri ja juuri, hölläsin ja hiljalleen Kiara alkoi pyöristyä taktiikalla. Varsinkin ravissa ero oli huomattava. Tosin ravi olikin aluksi aika temmotonta, joten ratsastin tammaa pohkeella eteen ja ympyröillä takapäätä enemmän alle. Lävistäjän jälkeen vaihdoin kevennykseni suuntaan sopivaksi ja aloin työstää toistapuolta samalla tavalla- sisäohjan pidätteitä, tiukka ulko-ohjan tuki, paljon isoja ympyröitä. Kiara oli pian saanut moottorinsa käyntiin niin, ettei sitä tarvinnut kokoajan potkia, paitsi sisäpohkeella kulmissa, sillä sisälapa olisi mielellään valunut pois asetuksesta. Siirtymiset olivat tänään kerrassaan surkeita, eikä laukkakaan kovin puhtaasti noussut tamman kompuroidessa jalkoihinsa. Rauhoitin siis rauhassa raviin ja kulmasta uusi laukka lähti hitusen paremmin rullaamaan, vaikkakin sain tehdä töitä askellajin ylläpitämiseen. Laukassa tamman rentoutumisen tunsi aika ajoittain, mutta nopeasti se veti kaulansa alhaalta takaisin jäykäksi yläilmoihin. Kiaralla oli vaikeus pitää laukkaa yllä, joten annoin sille enemmän ohjaa vispata päätään ihan minne sitä huvitti, tai muuten tehtävästä ei olisi tullut mitään. Muut varmaan kirosivat takanamme hidasta tahtia.. Kiaralla on outo tapa lämmetä aina hitaasti, joten vasta lopputunnista tuntuu, että se saattaisi ehkä jonkun kuvion osatakin, jos vain jaksoi tarpeeksi yrittää. Kahdeksikolla laukka alkoi pysyä temmossaan ilman minunkin apua, joten tyydyin vain ohjailemaan. Helena kehui kerrankin Kiaraa kelvolliseksi ratsuksi. Kyllä siltä kieltämättä tuntuikin että vasta kahdeksikko sujui hyvin alkutunnin räpellyksiin verrattuna. Helena oli vielä päättänyt että ylitämme lopuksi puomeja ravissa, joten Kiara pääsi taas hommiin. Alkuun se meinasi kompuroida puomien sekaan, mutta toisella kerralla se ymmärsi jo, että jalkoja oli nosteltava. Käynnissä taas tehtävä oli helpponakki kun oli enemmän aikaa mietiskellä, mitenhän ne jalat nyt toimivatkaan.. Loppuverryttelyksi ravasin paljon ympyröillä pitkin ohjin ja kävelytin tamman maastakäsin, kun Helena käski muutaman kerätä puomit takaisin varastoon. // tahtoo kokeilla Tujua
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 29, 2014 20:01:44 GMT 2
Nousin Tohvelin selkään ja säädin jalustimet oikean pituisiksi, jonka jälkeen lähdin köpöttelemään uraa pitkin. - Ottakaa ohjat käteenne ja nostakaa kevyt ravi!" Helena kiljui maneesin keskeltä meidän köpötellessä laiskanoloisesti kaviouraa pitkin. - Ja muistakaa ne kulmat, eli ei oiota! - Enemmän pohkeita vain Pinja! Helena komensi minua, kun Tohveli ei olisi halunnut ravata, vaan löntysteli uralla. - Näpsäytä raipalla, jos ei ala kulkemaan... Helena neuvoi. Pikkuhiljaa Tohveli alkoi kulkea reippaammin ja nyökkäsi tyytyväisenä. Minulla oli kyllä hieman orpo olo Tohveli selässä, kun ilman satulaa jalat olisivat osuneet vatsan ali yhteen... Mutta itsehän olin ponia toivonut. Kun ravi sujui meillä kaikilla pitkin kaviouraa, aloimme tehdä voltteja ja kiemurauraa pitkille sivuille, jonka jälkeen vaihdoimme suunta kokorataleikkaa:lla Kiara ensimmäisenä. Teimme samat toiseenkin suuntaan. - Pinja, rauhoita kevennys niin Tohvelikin rauhoittuu! Helena käski kun Tohveli oli alkanut reipastua ja kaahotti ympäriinsä. Kun olimme menneet ravityöskentelyä hetken aikaa, Helena käski meidät ympyröille: Kassu sekä Kiara toiselle ja Harri sekä Tohveli toiselle ympyrälle. - Okei, nostakaa laukka! Helena käski. Tohveli laukkasi todella näppärän näköisesti ympyrällä. Meillä meni oikein hyvin.
Kun Tohveli alkoi kyllästyä ympyrällä laukkailuun, Helena käski meidät kaviouralle raviin ja tehdä suunnanvaihdoksen, jonka jälkeen mentiin taas pääty-ympyrälle laukkaamaan, mutta eri suuntaan. Tohveli meni toiseenkin suuntaan mallikkaasti. Helena käski meidän jatkaa laukassa kahdeksikolle. - Keskellä hiljennätte raviin! Ja kun tulette takaisin keskelle, nostatte laukan! Hän ohjeisti. - Pinja, väärä laukka! Helena kiljui. Sain nostettua lopuksi oikean laukan ja pidettyä sen.
Hetken aikaa kun olimme menneet kahdeksikolla, Helena käski meidät takaisin kaviouralle käyntiin. Otimme hieman puomeja ennen kuin Helena käski antaa pitkät ohjat sekä jäähdytellä ratsut.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2014 16:06:50 GMT 2
Tällä kertaa Mila oli tunkenut minut Kassu-ruunalle. Herra oli aivan jättiläis kokoinen enkä ollut todellakaan tottunut menemään niin isoilla heposilla. Laitoin ruunan kuitenkin kiltisti kuntoon. Satulan laitossa Pinja sai tulla auttamaan minua, koska en lyhyen kokoni vuoksi kerta kaikkisesti saanut satulaa Kassun selkään. Kun olimme kaikki valmiita talutimme ratsumme maneesiin. -Mä näytän varmaan aika pieneltä tän vierellä, sanoin itsekseni. Hain itselleni jakkaran jotta minulla olisi edes jotain toivoa päästä Kassun selkään. Ponnistin...ja hip heii! Löysin itseni ruunan selästä (huohh...) Säädin jalustimet oikean mittaisiksi (köh...kierre...köh) ja kiristin satulavyötä parilla reiällä. Sitten lähdin muiden mukana kävelemään uralle.
- Ottakaa ohjat käteenne ja nostakaa kevyt ravi! Helena kiljui maneesin keskeltä. Keräsin ohjat kätteni ja annoin ruunalle pohkeita. Parin maiskautus kerran jälkeen Kassu siirty laiskan oloiseen raviin, mutta pohkeilla uudestaan napauttaessani ruuna selvästi alkoi kuunnella paremmin. Kassulla oli iso ravi ja minulla todellakin meni hetki totutella sen jätti askeliin. - Ja muistakaa ne kulmat, eli ei oiota! Helena jatkoi ja yritin parhaani mukaan saada apuni läpi. (Jossa minä kieltämättä onnistuin aika hyvin) - Sandy, kirisistä ohjasotetta! Helena huudahti minulle ja tottelin naisen käskyjä. Hyvä...täti sanoi kun otin ohjaa hieman kireämmälle.
Kun kaikilta alkoi suoralla uralla ravaaminen luonnistumaan Helena käski tehdä voltteja ja kiemurauria jonka jälkeen vaihdettiin kokorataleikalla suunta Kiara ensimmäisenä. Jatkoimme toiseen suuntaan samaa. - Sandy, hyvältä näyttää! Helena kehui minua. Ja kyllähän se ihan hyvältä tuntuikin. Mitä nyt mietiskelin että tuntuukohan Kassusta siltä että täällä selässä joku pikkuinen aloittelija antaa epäselviä apuja. Ravailimme voltteja ja kiemurauria jonkin aikaa. Kun kaikki näytti Helenan mielestä hyvältä nainen käski meidät pääty-ympyröille. Minä ja Julia toiseen päätyyn ja Iita ja Pinja sitten toiseen päätyyn. Odotin kauhuissani ja samalla innoissani laukkaa. Joko se olisi isoa ja pomppuista tai sitten pehmeää ja lennokasta. - Okei, nostakaa laukka! Helena käski. Siirsin Kassun ensin raviin jonka jälkeen tein pienen puolipidätteen ja napakka laukkapohje. Ruuna allani siirtyi pehmeään ja lennokkaaseen laukkaan (ei unohdeta sitä isoutta) jossa oli helppo istua. Kassu laukkasi kivasti muodossa(jossa en ollut tottunut hevosten kulkevan) , mutta Helenan sanoihin uskoessani se oli ihan tavallista Kassulta.
Kun Tohveli alkoi pikku hiljaa kyllästymään tehtävään Helena käski meidät takaisin uralle ja suunnanvaihdos. Sitten menimme takaisin pääty-ympyröillemme ja saimme nostaa uudestaan laukan. Taas kerran Kassu nosti laukan helposti ja vaivattomasti (ihan kun joku shampoo mainos: pesee helposti ja vaivattomasti...) mutta edessä laukkaava Kiara vähän hidasti laukkailujamme.
Seuraavaksi Helena käski meidän jatkaa laukassa kahdeksikolle. Kassu mennä laukkaili mutta ympyröillä en oikein saanut ruunaa asettumaan joten kaikki ympyräni taisivat vähän lössähtää. - Oliko tuo sinun mielestäsi ympyrä? Näytti lähinnä epämääräiseltä kananmunalta! Helena tiuskahti minulle ja lopun ajan sain tehdä töitä jotta sain ympyräni oikeasti ympyröiksi. Tein ruunan selässä pieniä puolipidätteitä jotta se tulisi enemmän kuulolle ja annoin hieman enemmän sisäpohjetta jotta ruuna kaartuisi loivasti ympyrälle tultaessa ja sillä oltaessa.
Lopputunnista ylitimme vielä muutamat puomit ja sen jälkeen Helena käski meidän antaa pitkät ohjat ja antaa hevosten kävellä. Tunti oli sujunut minun osaltani ihan mukavasti. En vain ollut tykästynyt Kassuun niin paljon kuin niihin muutamiin joilla olin ennen tätä mennyt.
|
|
|
Post by Inna on Sept 30, 2014 23:11:01 GMT 2
Pitelin Harria hieman pidemmällä tuntumalla, kun kävelimme uraa pitkin alkukäyntejä. Pian Helena jo kiljui maneesin keskeltä meitä ottamaan ohjat käteen ja nostamaan ravin. Harri nosti ravin yllättävän helposti ja kulki aika mukavasti uraa pitkin ravaten. Helenakin kehui, mutta varoitteli, ettei se tulisi jatkumaan koko tuntia. Teimme pian voltteja ja kiemurauraa, joissa Harri tuntui pistävän pohkeilleni vastaan, mutta tarmokkaasti pakotin ponituksen taipumaan tahtooni… en kuitenkaan ihan toivotuin tuloksin, mutta hälläväliä. Tein Harrilla puolipidätteitä koko ajan, koska ruunalta ei tempoa eteenpäin menemiseen loppunut ja Helenakin niistä minua muistutteli. Ravityöskentelyn jälkeen jakaannuimme kahdelle ympyrälle. Minun kohtaloni oli olla Tohvelin ja Pinjan kanssa. Nostimme Helenan käskystä laukan ja yllättävää kyllä, mutta Harri nosti helposti laukan ja laukkasi kiltisti eteenpäin, rikkoen tosin pari kertaa laukan. Tohveli näytti hetken kuluttua kyllästymisenmerkkejä, joten siirryimme uralle ravissa ja vaihdoimme suuntaa. Nostin Harrilla uuden laukan ympyrällä ja ponitus painoi heti kuolaimelle protestiksi ja peräpääkin nousi ilmaan. Pomppasin pariin kertaan satulasta ylös, mutta sain pidettyä itseni ponin kyydissä. ”Tullaan seuraavaksi kahdeksikolle! Keskellä hiljennätte raviin! Ja kun tulette takaisin keskelle, nostatte laukan!” Tulin Pinjan perässä suunnanvaihdokseen ja tein pienen pidätteen, johon Harri lähinnä viittaasi kintaalla. ”Harrille selkeämmät pidätteet ennen raviin hiljennystä!” Helena huuteli ja tällä kertaa en varonut pidätteissä. Hiljalleen harjoituskin alkoi sujua, vaikka Harri yhä painoi hieman kuolaimelle ja pari kertaa pukittikin. Pian Helena käski meidät käynnissä uralle ja ennen lopettamista suoritimme parit puomien ylittämiset. Harri ylitti puomit pariin kertaan kolahdellen.
|
|
|
Post by Mila on Oct 6, 2014 11:56:18 GMT 2
9. VAKIORYHMÄN TUNTI 07.10.2014 Missä: maneesissa
Osallistujat: Julia - Tuju € Pinja - Rita € Sandy - Eetu € Iita - Huttu €
Vastaa kaikkiin kysymyksiin tai piirrä kuva. 1. Alkukäynnit tehdään itsenäisesti maneesissa. Miten saat hevosesi vertymään? 2. Miltä hevosesti tuntuu alkuun? Onko se pirteä vaiko laiska? Totteleeko se sinua? 3. Tehdään kevyessä ravissa pääty-ympyröitä. Miten saat ratsusi pääty-ympyrälle? Miten ravaaminen sujuu? Julia, miltä Tujun "ravurinravi" tuntuu? 4. Suunnanvaihdos tehdään kokorataleikkaa:lla ja keskipisteessä otetaan pysähdys. Onnistuuko pysäytys heti? 5. Jatketaan toiseen suuntaan hetki käynnissä, jonka jälkeen ruvetaan työstämään laukkaa. Miten valmistelet hevosesi laukkaan? 6. Eetu vähän nakkelee takapuoltaan laukatessa. Miten ratsusi reagoi pikkuisen ponin pukitteluun / Sandy, miltä tuntui istua pukittelevan ponin selässä? 7. Kun kaikki hevoset laukkailevat nätisti, otetaan hieman puomiharjoittelua. Pinja, mitä ongelmia sinulla oli puomien ylityksessä? 8. Loppuun otetaan vielä hieman ravia, jonka jälkeen käynnit. Iita, miltä Huttu tuntui tunnin aikana?
Maksu viimeistään 12.10. klo 12:00
Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille.
|
|
|
Post by Inna on Oct 6, 2014 12:51:26 GMT 2
1. Teen Hutulla pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja sekä myös kolmikaarista. 2. Huttu on jo heti alkuun pirteä ja tottelee minua hyvin! 3. Hutun saa pienellä avulla ympyrälle ja ravaaminenkin sujuu reippaasti eteenpäin mentäessä. 4. Pysähdys ei ihan mene täsmälliseen kohtaan, mutta heittää vain parilla askeleella. 5. Valmistelen Hutun laukkaan puolipidätteiden avulla ja annan selkeät laukka-avut. 6. Huttu nosti itsessään hyvin laukan, vaikka näytti innostuvan hieman Eetun pukittelutuokiosta. 7. Hutulla tuntui puomeja ylittäessä olla vaikeuksia jalkojen nostamisessa, jonka takia jalat kolahtelivat puomeihin. Muuten se meni ihan hyvin! 8. Huttu tuntui aivan ihanalta! Helppo ratsastettava ja oikein kiltti nallekarhu!
Ensi tunnille Eetu!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 6, 2014 14:10:45 GMT 2
1. Teen Ritalla pääty-ympyröitä ja voltteja, taivutellen Ritaa molempiin suuntiin. 2. Rita oli alkuun pirteä, mutta kuuliainen. 3. Sain Ritan hyvin ympyröille. 4. Pysähdys onnistui, mutta taisi siihen yksi käynti-askel tulla... 5. Valmistelin Ritan laukkaan reippaalla ravilla ja ennen laukannostoa tein puolipidätteen. 6. Rita ei kauheasti välittänyt Eetun temppuilusta - mitä nyt pari kertaa vilkaisi. 7. Kun Rita näki puomit, se kaahasi niiden yli ja kompasteli astellessaan puomien päälle. 8. Loppuverkat menivät hyvin.
|
|
|
Post by Julia on Oct 6, 2014 19:07:43 GMT 2
1. Pyörittelen paljon isoja ympyröitä, että saan Tujua kuuntelemaan edes hieman kaahotuksensa lomasta. Eihän ruuna paljon enempää kuvioita oikein osaakkaan, saati sitten viitsii keskittyä.
2. Tuju tuntuu reippaalta muttei oikein malta kuunnella apujani, joten puolipidätteitäkään en tämän ruunan kanssa säästele.
3. Ruuna pyörii ympyröillä näppärästi, kunhan muita ei ole tiellä. Tujun ravurinravi on vaikeasti työstettävää, joten keskityn vain siihen, että ruunalla on tarpeeksi tilaa ravata.
4. Ei onnistu. Tuju ei millään tahtoisi pysähtyä, eikä puolipidätteetkään tahdo mennä kovasuisen ruunan tajuntaan. Siispä vedän ohjasta ronskimmin, kunnes se pysähtyy.
5. Istun mahdollisimman tiiviisti satulaan ja annan kulmasta selkeät laukkapohkeet. Löysään myös sisäohjaa, sillä Tuju mielummin haluaisi ravata täysillä kuin nostaa kolmannen askellajinsa..
6. Tuju ei kerkeä siihen keskittymään, kun ohjaan sitä jo isoille ympyröille, pois pienen ponin takaa. Pois tieltä risut ja männynkävyt (ja Eetu)!
7. Meinaan itse hoippua selässä kun Tuju puskee välillä puomien yli ja välillä puomien päältä, jos jalat eivät satu oikeille kohdille. Voi pyhä jysäys..
8. Suokkiruuna puuskuttaa jo voimakkaasti ravissa, jonka jälkeen hyvillä mielin annan sille pitkän ohjan. Herrantuitelis että on kyllä voimakastahtoinen suokki!
// Kiara taas ensikerralle!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 9, 2014 16:24:33 GMT 2
1. Kääntelen Eetua paljon volteille ja ympyröille, unohtamatta pysähdyksiä. 2. Eetu tuntuu allani todella meno haluiselta eikä energiaa tunnu puuttuvan, mutta kyllä ruuna ainakin vielä näin alussa minua ihan hyvin tottelee. 3. Ravissa Eetun vauhti vain kiihtyy eikä ruuna millään haluaisi kääntyä pääty-ympyröille. Päättäväisen asenteeni ansiosta saan kuitenkin ponin käännettyä ja pian Eetu alkaakin jo tottelemaan paremmin. 4. Kokorataleikalle kääntäminen onnistuu, mutta pysähtyä Eetu ei ollenkaan haluaisi vaan kaahottaa kokorataleikan hidastamatta. Pari kertaa yritettyäni Eetu suostuu pysähtymään kokorataleikalle ja kehun sitä. 5. Kävellessä Eetu rauhoituu, mutta heti kun kerään ohjat takaisin niin se alkaa kaahotella käynnissä. Ennen laukannostoa nostan ravin ja istun raskaasti satulaan. Teen kunnon puolipidäteen ja annan laukkapohkeet. Eetu siirtyy mukavan pikkuiseen laukkaan. 6. Yhtäkkiä Eetu alkaa pukitella enkä ollut yhtään varautunut joten jalustimeni tippuvat samantien. Päässäni vilisteli ajatuskia. "Nyt minä tipun" "Kyllä mä pysyn täällä" sanoin vuorotellen itselleni. Lopuksi Eetu kyllästyi pukitteluun ja minä sain rauhassa korjata itseni satulaan kunnes taas jatkoin laukkaamista. 7. Puomit Eetu jyrää yli ja saimmekin ylittää ne muutaman kerran ennenkuin pidätteeni menivät läpi. 8. Pikku shettis painelee loppuraveissa menemään, mutta saan sen kuitenkin pidettyä käsissäni. Helenan käskettyä siirrän Eetun käyntiin, annan pitkät ohjat ja taputan ruunaa kaulalle. Salamannopeasti Eetu taas rauhoittuu käynissä. /Kerrankin sain Eetun. Olipas mukava tunti Kiitos tästäkin!
|
|
|
Post by Mila on Oct 14, 2014 11:14:49 GMT 2
10. Vakioryhmän tunti - 14.10.2014 - maastossa
Iita - Eetu € Pinja - Laila € Julia - Kiara € Sandy - Salla € Helena - Anna
Lähdimme tänään pienelle maastolenkille vakioryhmäläisten kanssa. Pieni lumikerros oli taas peittänyt maan, mutta emme antaneet sen estää menoamme. Itse keikuin Annan selässä ja odotin, että kaikki olivat nousseet ratsujensa selkään. "- Iita ja Eetu tulee meidän taaksemme, sitten Pinja ja Laila, Sandy ja Salla ja Julia pitää Kiaran kanssa perää!" selostin ja lähdimme jonossa matkaan.
Köpöttelimme pitkin metsäteitä rauhallisesti käynnissä. Eetu toki olisi halunnut mennä vähän rivakampaa vauhtia, mutta Iita sai pidettyä ruunanrupsukan suhtkoht hallinnassa. Ravipätkällä Sallakin tuntui hieman innostuvan ja viskovan takapäätään ilmaan, mutta selästä lentämisiltä vältyttiin.
Laukkaa kokeilimme sänkipellolla. Ponit Laila, Eetu ja Salla tuntuivat kuumuvan laukkapätkän aikana, kun taas hevoset Anna sekä Kiara osasivat käyttäytyä. Lähdimme rauhallista vauhtia takaisin tallille pian laukkaspurttien jälkeen.
Kerroppa maastoreissusta omin sanoin.
Maksu viim. 20.10.
Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita ratsun ensi tunnille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2014 13:31:26 GMT 2
Lähdimme pienelle maastoreissulle vakioryhmän kanssa. Sain Lailan alleni. Olimme uusia tuttavuuksia, joten yritin ottaa rennosti. Maassa oli hieman lunta ja ilma oli viileä. Onneksi olin laittanut paksuimmat ratsastussukat ja housut. Lähdimme matkaan jonossa, minä ja Laila toisina. Kävelimme rauhallisesti metsätietä pitkin. Ravissa Laila pysyi hyvin hallinnassa, mutta huomasin, että shettiksiltä löytyi virtaa. Laukkasimme sänkipellolla. Laukassa Lailakin alkoi kuumua. Sain silti pidettyä ponin aisoissa. Takaisin lähdimme käynnissä ja otimme vielä pari ravipätkää. Oli mukava välillä ottaa rennosti ja mennä maastoon. Lailakin oli oikein mukava! Poni ei ollut liian reipas, eikä liian laiska. Tuntui, että Lailakin nautti maastoreissusta. Oliks tää liian lyhyt? Ja ens tunnille Moona // Pitempikin olisi saanut olla....
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2014 16:23:06 GMT 2
Okei. Meinasin vaa kun tos oli toi kuvaile, mut teen sitten seuraavasta tooosi pitkän
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 15, 2014 12:12:15 GMT 2
"Poniratsastaja" kävi mielessäni kun tajusin että olin nyt mennyt yhden kerran ja tänään tulisi toinen kerta shettiksellä. Edellisen talliporukan kanssa oli sellainen käytäntö, että jos menee kaksi kertaa shettiksellä putkeen on "poniratsastaja", ja kun menee kolme kertaa putkeen on "true poniratsastaja. Noh, ei siitä sen enempää. Olin kuitenkin saanut tänään pikkuisen Salla-ponin ja minusta tulisi siis poniratsastaja.
Talutimme hevoset maneesiin. Nousisimme siellä selkään ja lähtisimme sitten maastoon. Helena oli oli ottanut itselleen Annan, Iita oli saanut Eetun, Pinja nousi juuri Lailan selkään ja Julia käveli jo maneesia ympäri Kiaran kanssa. Päätin päästä Sallan selkään ilman jakkaraa. Olihan poni sen verran pieni, että jopa minunkin piti päästä sen selkään ilman avustuksia. Ja kyllähän minä pääsinkin. Selässä laitoin jalustimet kuntoon ja kiristin satulavyön. Sitten lähdin myös kävelemään uralle, ja odottamaan muiden valmistumista.
Kun kaikki olivat valmiita käski Helena meidät jonoon. -Iita ja Eetu tulee meidän taaksemme, sitten Pinja ja Laila, Sandy ja Salla ja Julia pitää Kiaran kanssa perää! Helena kailotti ja rupesimme järjestäytymään. Kun sitten kauan aikaa ähellettyämme ja Helenan turhautumisen jälkeen olimme valmiit lähdimme kävellen matkaan.
Maassa oli jo pieni lumikerros ja ilma oli hyytävän kylmä minulle. Olin laittanut onneksi toppatakin päälle, mutta kädessäni minulla oli vielä kesäratsastushanskat joten ei ihme jos käteni olisivat jäässä tämän reissun jälkeen. Salla köpötteli nätisti eteenpäin. Välillä se säpsähti oksien risahtelua tai vastaantulijaa. Muutkin ponit käyttäytyivät hienosti. Joistain puista oli jo suurimmaksi osaksi tippunut kaikki lehdet, mutta joissain oli vielä upeita värikkäitä lehtiä roikkumassa. Pian nekin tippuisivat ja lumi peittäisi maan...Toivottavasti. Itse tykkäsin lumesta, mutta vihasin pakkasia ja kylmää ilmaa. Toisaalta ilman niitä pakkasia ei tulisi lunta.
Kun aloimme ravaamaan Salla sai jostain ihme energiaa ja yritti pinkoa edellä ratsastavan Pinjan ja Lailan ohi. Onneksi sain pidettyä tammumammun kurissa. Kaiken kukkuraksi Salla osottautui oikeaksi villiponiksi kun se takapääkin vielä nousi ilmaan ja minä olin muutaman kerran vähällä lentää alas. Kun sitten siirryimme käyntiin Eetun ja Sallan pukkikohtauksen takia niin ponitkin rauhottuivat. Jatkoimme kävelyä. Poskeni olivat jäässä ja aivan punaiset. Niin kuin Petteri Punakuonon nenä.
Jatkoimme kävelyä aina sinne sänkipellolle asti ja siellä saimme kokeilla laukkaa. Sänkipelllolla oli joissain kohdissa jo hieman jäätä ja Helena painottikin että niitä kohtia pitää varoa. Odotin innolla, tai kauhulla, laukkaamista. No, mitäpä muuta sellaiselta pikkuponilta voi odottaa kuin pukittelua ja kiitolaukkaa. Minä sitten vain parhaani yritin pysyä selässä ja aika hyvin minä siinä onnistuin kun en kerta selästä alaskaan tullut. Laila ja Eetu pukittelivat myös laukkapätkän aikana, mutta urheat tytöt pysyivät hienosti selässä. Anna ja Kiara taas lönköttelivät omaa tahtia laukassa meidän perässämme.
Kun olimme saaneet tarpeeksemme laukkailusta lähdimme kävelemään takaisin tallille. Salla käveli todella reippaasti ja sain pidätellä sitä paljonkin ettei se syöksyisi pukkilaukkaa kohti tallia. Kun pääsimme tallille kävelimme vielä hetken aikaa maneesissa loppukäynnit kunnes saimme tulla alas selästä ja lähteä laittamaan heppoja pois.
|
|
|
Post by Inna on Oct 16, 2014 19:40:50 GMT 2
”Hops”, sanoin, kun kapusin pienen shettiksen selkään, joka oli heti ensitöikseen karkaamassa eteenpäin. Pidin ohjat kuitenkin piukalla pihassa ja sain nopsaan säädettyä jalustimet. Jalkani olivat jo hie-man liian pitkät shettiksen ratsastajaksi, mutta ehkä me tämän kerran menisimme. Maassa oli hento lumikerros ja sen turvin olin uskaltanut pistää päälleni ohuen toppatakin, jossa oli karva-huppu. ”Iita ja Eetu tulee meidän taaksemme, sitten Pinja ja Laila, Sandy ja Salla ja Julia pitää Kiaran kanssa perää!” Helena ohjeisti meitä tallin pihassa. Ratsastin hopeanmustan shettisruunan Annan perään, jonka selässä Helena keikkui. Kaikkien ollessa jonossa, lähdimme liikkeelle. Pidin ohjia tiukasti käsissäni, mutta se ei silti estänyt Eetua temppuilemasta. Vaikka etenimme käynnissä, yritti Eetu nostaa koko ajan ravia. Olihan se ym-märrettävää, kun iso puoliverinen käveli kolme kertaa suuremmilla askeleilla edessä. Välillä Eetu pääsi karkaamaan raviin, mutta sain ponin siirrettyä takaisin käyntiin ennen kuin se lähti Annaa ohittamaan. Ravipätkät Eetu ravasi eteenpäin niin lujaa kuin pienistä kintuistaan pääsi ja totesin olevan hel-pompaa vain istua kevyessä istunnassa kuin yrittää keventää töppöravia. Valmistelin Eetun ajoissa käyntiin ja ruuna siirtyikin rauhallisempaan askellajiin yllättävän helposti. Taputin ruu-naa siitä hyvästä kaulalle kiitokseksi. Saavuimme pian sänkipellolle, jossa Helena ilmoitti, että ottaisimme laukkaa. Eetua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Poni lähti kovaa laukkaa eteenpäin ja yritti karistaa takana laukkaavan Lai-lan. Muutama shettispukkikin pääsi ponilta, mutta pysyin ruunan selässä. Taisivat myös Salla ja Laila hieman innostua laukkailusta ja näyttivät hevosille poninmittaa. Mei-nasin pari kertaa horjahtaa Eetun selästä, mutta kiskoin itseni aina takaisin selkään. Laukattu-amme vielä hetken aikaa, suuntasimme takaisin kohti tallia. Eetu puuskutti kovaa kyytiä ja lauk-kaspurtit tuntuivat väsyttäneet mustan shettiksen. Siksi paluumatkamme olikin oikein mukava ja saavuimme hyvällä mielellä takaisin tallille. Riisuin jalustimet jaloista, kun pysäytin Eetun pihaan Annan rinnalle ja heilautin itseni selästä alas. Pudotusta oli ehkä viisi senttiä. Löysäsin Eetun vyön ja talutin sitten päätalliin hoitaakseni ruunan kuntoon. Kiitokset kivasta maastosta!
|
|
|
Post by Julia on Oct 17, 2014 17:52:57 GMT 2
Lunta!!! Kiara möllisteli innokkaan oloisena valaistunutta metsämaisemaa, samalla kun yritin kaikin voimin pitää tamman raskasta päätä ryntäiden tasossa. Kiara kun mielellään olisi tunkenut turpansa pakkasesta rapiseviksi muuttuneisiin lehtikasoihin.. Perää pitäessämme ehdin vilkuilemaan maisemia käynnissä, jotka olivat muuttuneet hetkessä entistä synkemmiksi. Ainoa väripilkku kuihtuneiden varpujen ja lehtipuiden keskellä olivat vielä pihlajanmarjat, jotka jaksoivat vielä killistellä lehdettömissä puissa. Näin selvästi jonon kärkeen, sillä edessä vilisi kolmen kopla pikkuponeja, jotka olivat toinen toistaan innokkaampia vilpoisesta säästä. Kiara taas oli rauhallisuuden perikuva, eikä hetkahtanutkaan, ennenkuin astui vahingossa jäätyneeseen lammikkoon. Tuntui, että tamman perskarvatkin nousivat pystyyn moisesta äänestä, eikä Kiara voinut muuta kuin hypähtää eteenpäin kenguruloikalla. "Helkkari, älkää nyt päälle tulko..", Sandy mutisi shettiksensä selästä, joka oli säpsynä kipittänyt Lailan viereen, joka taas tuskin oli edes kuullut takana tapahtuvaa episodia. Itsekin vähän ihmettelin Kiaran käytöstä, ja nyt säikähdyksestä reippaaksi älähtänyttä tammaa piti jarrutella, ettei tamma ihan pienempien päälle kompuroisi..
Metsäteillä lammikkoja ei onnekseni kuitenkaan näkynyt, vaan roudan kovettama maa kopisi kenkien ja kengättömien kavioiden alla. Helena huuteli etunenästä, että maasto olisi käyntipainotteinen maan kovuuden takia, ellei mentäisi sänkipellolle asti laukkaamaan ja ravaamaan. Etupään tytöt hihkuivat innosta ja nainenhan kuunteli heitä, joten suuntasimme pieneltä maastopolulta seuraavaksi tiemme kävi syvemmälle metsään, jonka kautta kaatuneiden tukkien ja umpeen kasvaneen polun läpi ponit selvisivät ehjin nahoin isommalle tielle. Helena käski jo siirrellä heppoja raviin, sillä tienvierus oli vielä pehmeää. Nopeasti jono alkoikin edetä reippaammin ja Kiarakin pinkaisi muiden mukana, vaikken tammalle kovemmin pohkeita antanutkaan. Keventelin rauhalliseen tahtiin, pitäen tiukasti ohjat kädessä ja pidätellen tarvittaessa, ettei jaloistaan kömpelö tamma saisi itseään jäiseen maahan polvilleen. "Prrrrrrr....Salla!" Edessä hiljalleen voimistuva ääni yritti pidättää innokasta ponia, tuloksetta. Hyvänen aika, Sallahan vain yritti juosta karkuun jättimäiseltä Kiaralta!
Ponit hyppelehtivät jo innosta pinkeinä ojan yli yöpakkasten kuuraamalle sänkipellolle, jossa Helena oli luvannut meidän antaa laukata, MUTTA vain jos hevoset pysyivät lapasissa. Annasta ja Kiarasta ei ollut epäilystäkään, olivathan ne niin mammanmussukoita, mutta Eetu oli ensimmäisenä heittämässä tummaa persuustaan kun Iita oli kerennyt laukkapohkeet antaa, villikoiden samalla muut ponit peräänsä. Kiarakin meinasi ensin mennä mukaan, mutta tajusi nopeasti, että saisi mammalta semmoiset raivot jos ei nyt olisi kunnolla! Pidätteiden voimalla sain hallittua oman ratsuni, mutta edessä laukkaavat ponit hädin tuskin pysyivät edes suorassa jonossa, kun välttelivät toinen toisensa innostuksesta nousevaa takapäätä. Ratsuillahan selvästi oli hauskaa ja ratsastajillakin niin kauan, kunnes selässä pysyivät, mutta Helenan huomatessa hän pidätteli koko poppoon käyntiin ja takaisin hiekkapolulle. Ilonpilaaja..
Hevoset puuskuttivat vielä viimeisenkin ravipätkän jälkeen, eikä virta nyt meinannut loppua ainakaan shetukoista millään. Kiara oli ihan naatti jännittävistä, putoilevista ja rapisevista lehdistä, eikä Lailakaan kovin kauaa jaksanut pelleillä huomatessaan, että ratsastajansa Pinja sai ponin pysymään hyvin hallinnassa. Tallille asti kaikki kuitenkin pysyivät ratsujensa selässä ja olivat hyvin ulkoilleen näköisiä, punaisine poskineen!
|
|
|
Post by Mila on Oct 21, 2014 9:46:54 GMT 2
11. Vakioryhmän tunti - esteitä ponitammoilla Missä: maneesissa
Osallistujat Pinja - Moona € Sandy - Brenda € Iita - Zanza € Julia - Nappi €
- Kiristäkää satulavyöt ja jalustimet kaksi reikää lyhyemmäksi heti kättelyssä, komensin vakioryhmäläisiä jotka olivat ratsuineen kokoontuneet kaartoon. Olin pystyttänyt maneesiin esteitä, joita tänään siis ponien kanssa pompittaisiin. - Pinja, aja vain sitä Moonaa eteenpäin heti alusta asti! Tämä tunti on taas sellainen, ettei laiskottelua suvaita! komensin kun Moona löntysteli hieman laiskanoloisesti eteenpäin. Zanzallakin reippaampi käyntiä ja kiriämmät ohjat... Käskin ottaa pitkällä sivulla taivutuksia sekä toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä. Lyhyen sivujen keskipisteeseen tuli tehdä voltit.
- Julia, Napin pää pois Brendan takapuolesta! MUISTAKAA NE TURVAVÄLIT! Sitten RAVI. Käskinkö minä Pinja keventää? En. Joten persaus satulaan. Zanzapa kulkee hienosti pyöreänä! Samoin Nappi... Sandy, pidätä Brendaa rohkeasti jos tuntuu että se lähtee käsistä! Katselin ratsukoiden menoa tyytyväisenä. Tammat ravasivat reippaasti eteenpäin eikä kukaan kiukutellut. Zanza meinasi välillä hieman hidastaa vauhtia, mutta Iita sai tamman nopeasti takaisin vauhtiin.
- Okeii! Sitten valmistaudutaan laukkaan! Muistakaa puolipidäte ja sitten laukannosto... Eli pidäte NYT ja NOSTO. Kaikki ratsukot nostivat laukan kuuliaisesti. - Hyvältä näyttää! kehuin kun ponit laukkasivat kuuliaisesti kaviouralla.
- Okei, sitten ruvetaan hyppäämään... Brendaa lukuunottamatta muut eivät niinkään tästä esteiden hyppäämisestä välitä, mutta emme anna sen hidastaa! Eli tullaan vuoronperään tämä pystyeste... Pinja ja Moona aloittavat, muut ravaavat siellä päädyssä ympyrällä. Pinja ohjasi voikon tamman kohti pystyestettä. Käskin kiristää hieman ohjia ja ohjaamaan keskelle estettä. Moona hyppäsi esteen hienosti ja kehuin ratsukkoa. Seuraavaksi oli vuorossa Sandy ja Brenda. Brenda meinasi vähän viedä Sandya, joten käskin pidättää tammaa. - Tee voltti ja kokeile uudestaan, sanoin. Tällä kertaa Brenda malttoi tulla haluttua vauhtia ja hyppäsi matalan esteen yli helposti. Seuraavaksi tulivat Iita ja Zanza. - Pohkeita enemmän! kiljuin kun Zanza meinasi laiskotella. - Napsauta vaikka raipalla jos ei tunnu muuten menevän! Hieman kompuroiden Zanza hyppäsi esteen yli. - Sitten vielä Julia ja Nappi... Nappi hyppäsi esteen yli kuin vanha tekijä.
- Okei! Nyt hypätään koko rata laukassa. Muut ravaavat sillä välin kaviouraa pitkin kun yksi ratsukko pomppii. Kerroin esteiden järjestyksen: Ensimmäiseksi pystyeste, sen jälkeen tiukka kaarros kolmoissarjalle jonka jälkeen muuri ja siitä kaarto okserille, jonka jälkeen oli vielä pari puomia ylitettävänä. - Julia ja Nappi aloittavat! Voikko tamma hieman epäröi muurilla, mutta hyppäsi kuitenkin esteen yli vaikka ensin ajattelin tamman kieltäytyvän. Sandy ja Brenda tulivat seuraavaksi. Pilkullinen poni pomppi esteiden yli vaivatta ja kehaisin ratsukkoa. Zanzallakin löytyi vauhtivaihde ja Iita sai pidätellä tammaa, jotta se ei olisi suinpäin sännännyt esteeltä toiselle. Moona kieltäytyi okserin hyppäämisestä, joten Pinja joutui tekemään ylimääräisen ympyrän ja kokeilemaan uudestaan. Tällä kertaa Moona hyppäsi esteen yli mukisematta ja heitti pienen pukin sen jälkeen. Kaikki tulivat radan vielä pari kertaa läpi ennen kuin komensin käyntiin kaviouralle pitkin ohjin loppuverkkoja tekemään.
Maksu viimeistään 27.10.
Tuttuun tapaan ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita ratsun seuraavalle tunnille ! Muistattehan maksua kirjoittaessa kertoa hieman omista tuntemuksistanne ja siitä, kuinka saatte hevoset tekemään pyydettyjä tehtäviä... Ei siis pelkkää kopiota minun kirjoittamasta pohjasta "Helena käski tehdä tuota ja tätä.."
|
|
|
Post by Julia on Oct 21, 2014 19:57:26 GMT 2
Kipusin voikon tamman selkään erittäin tyytyväisin mielin, sillä Nappi oli kyllä unelmaratsu omiin raakileisiin verrattuna.. Helenan käskystä jalustimet tottuneista koulujalkkareista lyhenivät estepituuksiin. Eih! Jouduin hautaamaan samantien avo-ja sulkutaivutusharjoitukset, joissa Nappi loisti muita tuntsareita reilusti paremmin. No, syteen tai saveen, huokaisin ja lyhensin jalustimet, ennenkuin päästin tamman uralle kävelemään.
Nappi ei muihin poniin nähden laiskotellut, omasihan se paremman työmoraalin kun lasten käsissä pyörineet ja työhönsä kyllästyneet pikkupollet.. Kääntelin Napilla paljon ympyröitä alkuun, ettei se juntturoisi esteillä, mikä sille oli niin ominaista. Pohkeenväistö herkältä voikolta sujui kuin tanssi, eikä tarvinnut paljoa tammaa käskeä. Toiseen suuntaan taisin paukuttaa pohjetta vähän liikaakin, joten Nappi kiristi tahtiaan eikä väistö ollutkaan niin ruusuinen. Seuraavalla kerralla taas muistin kevyet avut ja Nappi hoiti homman kotiin. Ravissa ajauduin pohkeenväistöjen jälkeen liian lähelle Brendan takamusta, josta Helena sitten minulle huomauttikin. Paikanvaihdon jälkeen nostin tammalla ravin, joka oli reippaampi kun olin ajatellut. Muutaman askeleen verran kevennettyäni Nappi hidasti tahtiaan ja saatoin istua satulaan tiiviisti. Sen jälkeen tahtia olikin helpompi säädellä, ah niin pehmeässä ravissa. Tein isoja ympyröitä ja hainkin Nappia vähän rennommaksi, ja tamma löysikin pyöreän työskentelyasennon nopeasti.
Laukassa Nappi olisi halunnut ehkä hieman revitelläkin, mutta nopeasti tajusi, ettei päässyt liikkumaan kuin hallitussa laukassa. Näppärästi ohjaa myödätessäni tamma hakeutui taas alemmas eikä ongelmia enää ollut. Välikäyntien jälkeen Helena käski ensimmäisenä Pinjan esteitä ylittämään, josta Moona suoriutui kiitettävästi, vaikka Helena toisin väittikin. Brenda reippaili esteet kuin ratsastajaa ei olisi ollutkaan, kun taas Zanza oli ihan toista maata ja oli kyllä hilkulla, että pääsi esteestä edes yli. Nappi oli kuitenkin tänään herkällä päällä ja laukkasi reippaasti kohti estettä, hypäten pystyesteen ongelmitta. Taputin voikkoa kaulaa ennenkuin palasimme jonoon odottamaan vuoroamme.
Kauaa emme kuitenkaan joutuneet odottamaan, kun Helena passitti minut ensimmäisenä radalle. Nostin kuitenkin laukan kaarteessa ja luotin siihen, ettei Nappi mahdottomaksi heittäytyisi. Pystyeste sujui samoin kuin ensimmäiselläkin ylittämällä, ja tamma hoiti tiukan käännöksen oikein mallikkaasti. Kolmoissarjalla uskalsin antaa ohjaa ja päästää Napin itse katsomaan hyppypaikkoja, itse vain kyydissä keikutellen. Sarjasta yli päästyämme edessä oleva muuri vähän kammotutti tammaa ja huomasinkin sen jo kiemurtelevan kaarteessa, mutta minun rohkaisulla uskaltautui esteestä yli. Okseri taas oli helppo nakki, joten lisäsin vauhtia ja Nappi hyppäsi sopivan läheltä pidemmän esteen. Jarruttelin raviin ja kehuin tammaa Helenan kehujen saattelemana. Toisella kertaa muurikin oli jo helpompi ylitettävä, mutta okserin paikka jäi huonoksi. Asia korjautuikin kolmannella kierroksella ja tyytyväisin mielin pääsimme ravaamaan loppuraveja.
// tehdäämpä sillei että toivonkin nyt Zanzaa ja sit taas seuraavalla Kirpsula!! =)
|
|
|
Post by Inna on Oct 21, 2014 20:33:05 GMT 2
Zanza seisoskeli kiltisti paikallaan, kun kiristelin sen vyön selästä ja lyhensin jalustimet estemittaan. Sen jälkeen puristin hieman pohkeilla ja opastin kirjavan ponitamman uralle kävelemään muiden joukkoon. Kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla, ennen kuin kokosimme ohjat käsiin. ”Zanzalla reippaampi käynti ja kiriämmät ohjat”, Helena ohjeisti omalta vakiopaikaltaan. Nappasin ohjia kireämmälle ja maiskuttaen pyysin vauhtia lisää. Zanza reipastui jo paremmin. Tein pieniä otteita ohjilla ja aina välillä muistuttelin ponia takajalkojen olosta. Ratsastin Napin perässä, kun teimme maneesiin taivutuksia ja pohkeenväistöjä. Taivutuksien aikana pidin ulko-ohjan mahdollisimman tiukkana ja painoin sisäpohkeella satulavyön edestä. Taivutukset sujuivat meiltä ihan mukavasti, samoin väistöt, jossa sain hieman naputella takasille raipalla. Volttimme näyttivät aluksi hieman kananmunilta, johon Helena heti puuttuikin ja korjasin heti perään uudet paremmat ympyrät. Zanza tuntui ottavan apuni viimein vastaan ja ravin ollessa seuraavana muodossa, teimme siirtymisen hyvässä yhteismielessä. Ratsastin Zanzaa pohjeavuin eteenpäin, kun kirjava tamma meinasi hidastaa vauhtiaan. Helenakin meitä kehaisi ja taputin siitä kiitollisena Zanzaa kaulalle. Myös muilla näytti menevän hyvin ja ponijoukkio oli reippaalla tuulella. ”Okeii! Sitten valmistaudutaan laukkaan! Muistakaa puolipidäte ja sitten laukannosto... Eli pidäte NYT ja NOSTO.” Tein pienen puolipidätteen ja annoin pohjeavut. Zanza nosti reippaasti laukan, eikä vaatinut sen enempää apuja eteenpäin menemiselle. Laukkasimme uraa pitkin reippaasti Nappi yhä edessämme. Välillä maiskautin Zanzalle, ettei se rikkoisi laukkaa ollenkaan ja selvisimmekin ilman rikkonaisuutta, kunnes Helena ilmoitti, että aloittaisimme hyppelöt. Odottaessamme vuoroa hypätä, ravasimme pääty-ympyrällä. Pinja ja Moona aloittivat ja seurasimme heidän suoritustaan samalla, kun ravailimme. Annoin Zanzan mennä hieman rennommalla tuntumalla. Vuoromme tuli heti Sandyn ja Brendan jälkeen. Nostin laukan ja lähdin kohti estettä. Zanza laukkasi eteenpäin madellen, johon Helena kiljuikin käskien käyttämään enemmän pohkeita. Maiskutin ja annoin pohkeita, mutta matami Zanza ei yhtäkkiä tuntunut ottavan niitä vastaan. Napautin lopulta raipalla ja selvisimme kompuroiden pystyn ylitse. Ensi kerralla sitten paremmin, ajattelin ja taputin Zanzaa kaulalle, kun ohjasin sen takaisin muiden joukkoon odottamaan, kunnes Julia ja Nappi suorittaisivat esteen. ”Okei! Nyt hypätään koko rata laukassa”, Helena ilmoitti, kun Julia oli suorittanut esteen ylityksen. Helena selitteli meille radan kulun ja Julia sai Napin kanssa suorittaa ensimmäisenä. Me muut ravasimme uraa pitkin sillä aikaa. Kevensin Zanzan kanssa ja annoin jälleen ponin ravata hieman pidemmällä tuntumalla. Kauheasti minun ei tarvinnut Zanzaa eteenpäin törkätä, vaan tamma tuntui viimein heränneen kokonaan. Vuoromme koitti viimein Sandyn ja Brendan jälkeen. Tällä kertaa Zanza ei todellakaan madellut. Jouduin tekemään pidätteitä pitkin rataa, kun kirjava poni hyppäsi innokkaasti esteiden ylitse. Kolmoissarjalle tulimme liian nopeasti ja siksi viimeinen este meni hyvin läheltä. Kamelinloikan jälkeen jatkoimme siitä huolimatta muurille, jossa Zanzan korvat nousivat pystyyn. Poni ei kuitenkaan epäröinyt ollenkaan, vaan hyppäsi suurella ilmavaralla esteen ylitse. Viimeinenkin okseri meni hyvin ja Zanzan mielestä viimeiset puomit olivat myös hyvin korkeita esteitä. Taputin Zanzaa kaulalle radan jälkeen ja siirsin sen tyytyväisenä raviin. Siirryimme uralle ja jäimme odottamaan sitten seuraavaa vuoroamme. Seuraavalla kerralla keskityin enemmän pidätteiden tekoon, jonka ansiosta suorituksemme oli jo puhtaampi, eikä Zanza rynnännyt radan läpi. Kun kaikki olivat radan tehneet tarvittavan monta kertaa, siirsimme Helenan käskystä käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Vääntelin Zanzan kanssa hieman ympyröitä ja kiemuroita vielä käynnissä ennen kuin Helena antoi luvan tulla kaartoon. Taputin hionnutta ponia kaulalle ja löysäsin vyötä ennen kuin laskeuduin alas selästä ja lähdin muiden perässä talliin hoitamaan hevoset kuntoon.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2014 9:03:57 GMT 2
Talutin Moonan maneesiin. Tamma oli rauhallinen ja hieman laiskahkon tuntuinen. Helena käski heti ensimmäisenä lyhentää jalustimia kahdella reiällä. Nyt päästiin minun mukavuus alueelle! Nousin innoissani ponin selkään. Helena komensi ajamaan Moonaa heti alusta alkaen eteenpäin. Tottelin ja maiskautin, samalla pohkeilla puristaen. Maneesissa ei ollut yhtään niin kylmä kuin ulkona. Oikeastaan minulla oli aika lämmin. Pitkälle sivulle teimme taivutuksia ja toiselle sivulle pohkeenväistöä. Moona kulki laiskan oloisesti eteenpäin, mutta teki silti niin kuin pyysin. Lyhyille sivuille piti tehdä voltti. Välillä voltti unohtui ja sain huokaista helpotuksesta, ettei Helena nähnyt. Muuten voltit menivät ihan hyvin. Sitten otimme ravia. Aloin tottuneesti keventämään, ettei Helenan tarvitsisi huomauttaa. - Käskinkö minä keventää, Pinja? En.Joten persaus satulaan, Helena komensi. Se siitä yrityksestä sitten, ajattelin ja jäin pomppimaan satulaan. Aluksi pompin perunasäkin tavoin, mutta lopulta sain rytmistä kiinni. Helena katseli meitä maneesin keskeltä ja mietin, että mitäköhän se mahtoi ajatella? Sen ilmeistä kun ei aina ottanut selvää... Seuraavaksi aloimme laukkaamaan. Moona nosti laukan mukisematta ja lähti laukkaamaan Napin perässä. Helena kehui meitä siitä, kuinka hienosti ponit laukkasivat.
- Okei, sitten ruvetaan hyppäämään, Helena kailotti. Olin jo kokonaan unohtanut, että tämä oli estetunti. Minä ja Moona saimme luvan aloittaa. Minusta alkoi tuntua, että tämä oli joku kirous. Sain aina aloittaa! Mutta eihän se minua haittaa, päinvastoin. Ohjasin tamman kohti pystyestettä innoissani. Helena käski lyhentämään ohjaa ja ohjaamaan keskelle estettä. Ylitimme esteen hienosti ja saimme kehuja. Taputin Moonaa ja menin muiden luo. Katselin kun muut ylittivät esteen yksi kerrallaan. Heilläkin meni aika hyvin.
Vihdoin aloimme hyppäämään koko rataa. Helena kertoi esteiden järjestyksen, joka oli seuraava: Ensimmäiseksi pystyeste, sen jälkeen tiukka kaarros kolmoissarjalle jonka jälkeen muuri ja siitä kaarto okserille, jonka jälkeen oli vielä pari puomia ylitettävänä. - Julia ja Nappi aloittavat! Helena huusi. Jäin ravailemaan muiden kanssa uralle. Seuraavaksi oli Sandy ja sitten Iita. Oliko Helena ajatustenlukija? Viimein, kun oli minun vuoro, Moona kieltäytyi okserin hyppäämisestä ja jouduin tekemään ympyrän. Toisella kerralla Moona hyppäsi esteen vaivatta. Esteen jälkeen Moona heitti jopa pienen pukin. Pysyin hyvin selässä, sillä olin tottunut pukkeihin oman ponini kanssa.
Menimme radan vielä kerran, jonka jälkeen teimme loppukäynnit. Toisella kerralla Moona hyppäsi oikein mukavasti ja mukisematta. Annoin tunnin jälkeen mahtavat kehut tammalle. Se taisi olla tyytyväinen niihin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2014 12:53:54 GMT 2
*Ole estetunti, ole estetunti*, sanelin itselleni mielessä kun talutin Brenda-tammaa maneesiin. Ulkona oli varmasti pakkasta, joten kaikki kävelivät nopeasti maneesia kohti. -Juhuu! sanoin itsekseni kun näin maneesissa pystyssä olevat esteet. Talutin tamman kaartoon ja nousin sitten selkään. Lyhensin jalustimia parilla reiällä, kiristin satulavyön ja lähdin kävelemään pitkin ohjin uralle. Alkukäynnit jäi lyhyeksi kun Helena käski melkein heti ottaa ohjat tuntumalle. Toisella pitkällä sivulla piti tehdä taivutuksia ja toisella pohkeenväistöä. Lyhyen sivun keskelle piti taas tehdä voltti. Brendan ollessa kärsimätön pohkeenväistö eikä taivutukset sujuneet ollenkaan. Volteillakaan tamma ei aluksi asettunut eikä taipunut yhtään. Tein paljon puolipidätteitä ja ahkerasti yrittäessäni Brenda tuli paremmin kuulolle ja saimme annetut tehtävät jotenkin suoritettua. -Sitten ravia! Helena käski. Annoin Brendalle pienet pohkeet ja tamma oli heti menossa. Tein pieniä pidätteitä ja yritin saada tammaa hieman hidastamaan ja kuuntelemaan minua enemmän. -Sandy, pidätä Brendaa rohkeasti jos tuntuu että se lähtee käsistä, Helena huokaisi katseltuaan meidän vauhdikasta menoa ja minun pienen pieniä pidätteitä. Uskalsin loppujen lopuksi oikein kunnon pidätteeseen ja tamma muuttui huomattavasti enemmän kuulolle. Brendan harjoitusravissa oli mukava istua vaikka se ei nyt yhtä pehmeää kuin esimerkiksi Napin harjoitusravi oli. Pystyin kuitenkin rentoutumaan helposti tamman selässä.
- Okeii! Sitten valmistaudutaan laukkaan! Helena huudahti ja nostimme kaikki sitten laukan. Brendan vauhdikkaasa laukassakin oli helppo istua. Tein muutamia voltteja ja ympyröitä jotta Brenda ei ihan kokonaan olisi käsistäni lähtenyt. Pienet puolipidätteet laukan aikana eivät olleet pahasta ja pikkuhiljaa Brenda alkoi tajuamaan ettei tarvitse mennä niin kovaa. Vähän aikaa laukattuamme siirryimme käyntiin ja Helena selitti seuraavan tehtävän. Hyppäisimme siis pystyesteen laukassa. Helppo homma. Kun meidän vuoromme sitten toisina saapui, annoin tammalle laukkapohkeet. Brenda lähti jäätävää kiitolaukkaa, mutta hyppäsi esteen hienosti minun roikkuessa selässä.(hehheh) Helena kuitenkin passitti meidät tulemaan uudestaan. Nostin laukan ja käänsin saman tien pienelle voltille. Tein volttia niin kauan kunnes Brenda vähän rauhottui ja sitten suuntasimme esteelle. Tällä kertaa minulla oli sentään jonkin moinen kontrolli ja hyppäsimme esteen jopa keskeltä yli. Itsekkin pysyin hyvin mukana pieni este kun oli.
Seuraavaksi aloimme tulemaan rataa laukassa. Sen aikaa kun yksi ratsukko suoritti radan muut ravasivat uralla niin etteivät olleet tiellä. Me olimme Brendan kanssa toisia. Annoin pienet laukkapohkeet ja tein vielä yhden voltin ennenkuin aloitimme radan suorittamisen. Etenimme nopeaa tahtia esteeltä toiselle ja ohjailin tammaa parhaani mukaan esteille. Tein esteiden välissä muutamia puolipidätteitä ja loppua kohden tamma hidasti hieman vauhtiaan. Toisella kerralla rataa suorittaessa Brenda pudotti yhden esteen, mutta se oli vain omaa syytäni kun annoin ponin kaahat niin kovaa. Kolmannella kerralla Brenda meni yllättävän rauhallisesti ja minun oli helpompi keskittyä teihin ja omaan aseentooni.
Sitten otimme vielä loppuravit, joissa Brenda oli jo aika rahallinen, ja sitten vielä loppukäynnit. Kiitin ihan lopuksi vielä Brendaa ja Helenaa tunnista ja lähdin sitten laittamaan ponia pois. Ihan mukava tapaus Brenda oli ollut. Ei ehkä ihan se ykköshevonen, mutta kyllä poni sieltä viiden kärjestä ainakin löytyy.
/Niinkuin jo sanoin mun koneen netti ei oo toiminu. Oisin kyllä tän aikasemmin kirjottanu ja näin, mutta tässä tää nyt sitten tuli...XD
|
|
|
Post by Mila on Oct 29, 2014 7:17:38 GMT 2
12. VAKIORYHMÄN TUNTI - peruskouluhömppää28.10.2014 klo 14:00 maneesissa Julia - Zanza €Iita - Anna €Pinja - Raimo €Sandy - Rino €Katselin nelikkoa maneesin keskellä ja komensin heidät kaviouraa kiertämään pitkin ohjin. Raimo löntysteli laiskanoloisesti eteenpäin, kuten myös Zanza. Komensin Juliaa ja Pinjaa ratsastamaan hevosiaan eteenpäin heti kättelyssä, jotta ratsut eivät pääsisi laiskottelun makuun. “ Tarkastellaan sitä istuntaa! Eli selkä suoraksi, nyrkit pystyyn alas! Iita, ne kantapäät kans alas! Sandy, muista ryhti!” Kun kaikki olivat saaneet istuntansa kuntoon, käskin kokoamaan ohjat ja nostaa kevyen ravin. “ Tehkää voltteja. Rinolla riittää pienemmätkin avut, kuten huomaat. Se on aika herkkä... Zanzalla reippaampi ravi! Napauta vaikka sillä raipalla jos se ei muuten mee niin kuin pittää…” Ratsukot ravasivat kaviouralla sekä volteilla keskittyneesti. Muistutin Pinjaa kulmista, kun Raimo meinasi mennä helpomman kautta… “ Eli niissä kulmissa sisäohjaa hieman ja ulkopohkeella käännetään ikään kuin taipumaan sisäpohkeen ympärille! Just noin Iita, hienoa!” “Okkei, otetaanpas pysähdyksiä! Aina viiden askeleen jälkeen seis! Seiskää siinä kaks sekunttia ja sitten taas liikkeelle.” Annalla ja Iitalla näytti yhteistyö sujuvan oikeinkin hienosti ja tamma totteli ratsastajaansa mukisematta. Raimo ei oikein tahtonut totella eteenpäin-käskyä ja jäi useammaksi sekunniksi seistä möllöttämään paikoilleen… Julia sai Zanzan liikkeelle lähinnä raippaa käyttämällä. “ Muista Sandy, Rinoa ei tarvitse taaskaan liikaa käskeä, muuten se laittaa pakin päälle!” Kun kaikki olivat muutamaan kertaan pysähtyneet käynnin kautta, nostettiin ravi ja sama homma. Homma sujui kaikilta hienosti, joten rupesimme suunnittelemaan laukkatyöskentelyä. “Elikkä, otetaan pitkät sivut laukkaa ja päätyihin pääty-ympyrät! Vaihdetaan kuitenkin suunta kokorataleikkaalla Sandyn ja Rinon johdolla!” Laukkatyöskentely sujui kaikilta vallan mainiosti. Työstimme vielä pääty-ympyröitä sekä suunnanvaihtoja. Sitten olikin aika päästää hevoset huilimaan, joten pitkät ohjat ja käyntiä kaviouralla. “Kuinka moni on uskaltautunut ilmottautumaan ens kuun koulukisoihin? Haluatteko, että vähän treenattaisiin niihin?”
Maksu viimeistään 3.11. Ja jos olette innokkaita treenaamaan kisoihin niin saatte toivoa ihan ketä tahansa ratsua tunnille. Jos ootte osallistunut tallin ulkopuolisella hevosella niin sekin käy. Linkatkaa vain osoite
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2014 15:28:03 GMT 2
Helena käski meidät kiertämään kaviouraa pitkin. Annoin Raimon löntystellä eteenpäin, josta Helena vähän huomauttikin. Maiskautin Raimolle merkiksi, ettei nyt laiskotella. - Tarkastellaan sitä istuntaa! Eli selkä suoraksi, nyrkit pystyyn alas! Suoristin selän ja nostin nyrkit pystyyn. - Tehkää voltteja, Helena ohjeisti. Tein voltteja muiden kanssa, mutta unohdin ihan kokonaan kulmat. - Eli niissä kulmissa sisäohjaa hieman ja ulkopohkeella käännetään ikään kuin taipumaan sisäpohkeen ympärille! Helena neuvoi. Kyllähän minä sen tiesin, mutta jotenkin se vain pääsi unohtumaan. Sitten Helena käski tekemään pysähdyksiä. Raimo pysähtyi hyvin, muttei olisi halunnut lähteä enää liikkeelle. Sain sen vasta viiden sekunnin jälkeen liikkeelle, vaikka liikkeelle olisi pitänyt lähtä kahden sekunnin jälkeen. Tein pysähdyksen vielä muutaman kerran, jonka jälkeen aloimme tekemään laukkatyöskentelyä. - Elikkä, otetaan pitkät sivut laukkaa ja päätyihin pääty-ympyrät! Vaihdetaan kuitenkin suunta kokorataleikkaalla Sandyn ja Rinon johdolla! Helena ohjeisti. Laukkatyöskentely sujui ainakin itseni mielestä hyvin, mutten tiedä mitä Helena ajatteli. Teimme vielä pääty-ympyröitä ja suunnanvaihdoksia. Raimo meni nätisti ja painui välillä muotoonkin, vaikkei Helena sitä tainnut huomata... Tunnin lopussa, kun kiersimme kaviouraa pitkin ohjin, Helena kysyi kuinka moni on osallistunut koulukisoihin jotka ovat ensi kuussa ja haluammeko harjoitella niihin. - Mä oon ilmoittautunu mun omal ponil ja Raimol. Mä haluisin treenata, sanoin hymyillen. Siis ens tunnille Raimo
|
|
|
Post by Inna on Oct 29, 2014 18:51:30 GMT 2
Musta kaunokainen käveli reippaasti pää maneesin pohjaa hipoen eteenpäin kaviouraa pitkin. Jouduin ohjaamaan Annaa pari kertaa voltille, kun laiskasti kävelevän Raimon pakarat tulivat liian lähelle. Pienet avut saivat kiltin tamman tekemään epämääräisen voltin. Helena huuteli maneesin keskeltä korjausneuvoja ja käski minuakin pistämään kantapäät alas. Painoin ne tottelevaisesti alas ja kokosin ohjat tuntumalle käskyn tullessa.
Pinjan saatua edessä menevän Raimon raviin, annoin Annalle omat avut ja tamma nosti reippaan ravi. Helenan ohjeistuksen mukaisesti vääntelin Annalla erikokoisia voltteja. Tamma taipui hyvin sisäpohkeeni ympärille ja otti avut hyvin vastaan. Suorilla pätkillä tein koko ajan liikettä sormillani saaden tamman taipumaan muotoon. Helena muistutteli meitä kulmista ja ohjeistikin hieman. Ratsastin kulmat huolellisemmin ja Helena meitä sitten kehaisikin. Taputin mustaa tammaa kiitokseksi kaulalle. Kyllä oli mukavaa välillä ratsastella automaattivaihteistolla. Tai eipä tuo Laila mikään manuaali ollut.
Volttien jälkeen Helena käski tekemään pysähdyksiä. Nappasin itselleni hieman enemmän tilaa eteen voltilla ja valmistelin Annan ensimmäiseen pysähdykseen. Siirsin painoni taakse ja puristin pohkeet kiinni. Pieni pidäte riitti, että Anna seisahtui. Helenakin sanoi, että pysähdys oli hyvin tasajaloin. Laskettuani kahteen mielessäni, annoin Annalle avut siirtyä käyntiin ja viiden askeleen jälkeen tein jälleen pysähdyksen. Ravissa tein samalla tavalla ja Anna toimi hyvin. Pysähdyksemme sujuivat todella hyvin ja lopulta taisi Anna hieman ennakoida tehtävää.
Helena selitteli jo laukkatehtävää, kun kävelimme hetken aikaa käynnissä ohjat kuitenkin yhä tuntumalla. Helenan antaessa luvan, annoin Annalle laukka-avut ja tamma nosti keinuvan laukkansa. Pitkillä sivuilla Anna hieman pidensi laukkaansa, mutta puolipidätteillä sain neitokaisen edes lyhentämään laukkaa hieman. Annalla ei ollut ollenkaan vaikeuksia pitää laukkaa yllä koko tehtävän ajan. Suunnanvaihdoksilla Anna lisäili jälleen hieman vauhtia ajatellen varmasti, että hei, kokorataleikkaa, nyt mennään eikä meinata. Hieman oikeassa laukassa sain tehdä enemmän työtä Annan taipumisen suhteen pääty-ympyrällä. Helenakin heitteli minulle parit neuvot lähinnä asennon suhteeni ennen kuin nainen antoi luvan siirrellä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Taputin Annaa kaulalle kiitokseksi ja vapautin jalkani jalustimista.
Kävelimme hetken aikaa uraa pitkin ennen kuin siirryimme kaartoon ja halasin Annaa selästä pitäen. Heilautin itseni sitten selästä alas, löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Muita odotellessani, kävelytin tammaa maneesia ympäri, ennen kuin lähdimme koko porukalla talliin.
--------------------------- Kisoihin harjoittelu kuulostaa hyvältä! Ja ens tunnilla toiveena sitten Lailuli :3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 2, 2014 15:51:26 GMT 2
Nousin toista kertaa Rinon selkään. Olin jo kerran hypännyt ruunalla esteitä ja nyt sitten ilmeisesti menisin Rinolla koulua. Säätelin jalustimet oikean mittaisiksi ja kiristin satulavyön. Lähdin sitten ensimmäisenä uralle kävelemään. Rino oli heti alkuun jo eteenpäin pyrkivä eikä minun tarvinnut patistella ruunaa eteenpäin. Istuin rennosti Rinon selässä ja kuuntelin kun Helena jakeli ohjeita muille istuntaan liittyen. -Sandy, muista ryhti! Helena huudahti ja korjailin asentoani. Kun Helena sitten oli saanut kaikkien istunnat kuntoon otimme ohjat tuntumalle ja nostimme kevyen ravin. Rino oli aivan ihana. Se taipui volteille ja asettui kulmiin eikä minun tarvinnut tehdä selässä melkein mitään muuta kuin keventää. Muutaman kerran Rino säpsähti ulkona liikkuvia ihmisiä sekä maneesin sisällä olevia katsojia. Joissain kohdin Rino lähti vähän löntystelemään ja taisin antaa vähän liian kovia apuja, joista Helena sitten huomauttikin. Voltit sujuivat meidän osalta hyvin ja muutenkin itse ravi oli sujuvaa. Sain Rinon kulmissakin asettumaan hyvin. -Okkei, otetaanpas pysähdyksiä! Aina viiden askeleen jälkeen seis! Seiskää siinä kaks sekunttia ja sitten taas liikkeelle, Helena selosti seuraavan tehtävän. Siirsimme kaikki käyntiin ja aloitimme tehtävän ensin käynnissä. Pysähdys onnistui meiltä, mutta liikkeelle lähdössä Rino vähän oikutteli. - Muista Sandy, Rinoa ei tarvitse taaskaan liikaa käskeä, muuten se laittaa pakin päälle! Helena huusi ja heti seuraava lähtömme onnistui hyvin antaessani hieman pienemmät avut. Kun sitten vihdoin ja viimein olin ymmärtänyt ettei Rinoa oikeasti tarvitse paljoa käskeä eteenpäin onnistui yhteistyömme jo paremmin. Kun kaikki saivat käynnissä pysähdykset onnistumaan aloimme tekemään samaa ravissa. Ravissakin Rino pysähtyi hienosti ja pienempiä apuja liikkeelle lähdössä käyttäessäni Rino lähti myös reippaasti liikkeelle. Rino ravasi reippaasti eteenpäin eikä pysähdykset tuottaneet ongelmaa meille. Aivan ihana Rino! Kun saimme pysähdykset ravissakin onnistumaan niin aloimme laukkatyöskentelemään. Tehtävänä oli siis laukata pitkä sivu ja tehdä sitten pääty-ympyrä. Kun saimme luvan aloittaa, niin nostin laukan. Rino oli hyvin eteenpäin pyrkivä ja tein ruunan selässä pieniä puolipidätteitä. Pääty-ympyröillä Rino taipui niin ravissa kuin laukassa myöhemmin tullessamme. Suunnanvaihdoksia tultaessamme Rino vähän innostui ja laukan tempo nopeutui suunnattomasti. Pidätteillä sain kuitenkin ruunan takaisin hallintaani ja viimeiset laukat onnistuivat täydellisesti. Lopuski otimme vielä loppuravit ennen kuin saimme siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat hevosille. Taputin Rinoa kaulalle kierroksen ajan. Vähän ajan päästä saimmekin tulla selästä alas ja viedä hepat talliin. Kiitos tunnista! Aivan ihana Rino!? ------------------ Ja tosiaan en oo menossa kisoihin nii sieltä vaa jonkun pistät mulle
|
|
|
Post by Julia on Nov 2, 2014 17:48:38 GMT 2
Kirjavainen ponitamma oli kyllä laiskaa tekoa jo heti alkuun, kun alkukäynnitkään eivät meinanneet edetä suuntaan eikä toiseen. Yritin ratsastaa tammaa eteen pohkeella, mutta Zanza oli todellisen turta pohjeavuille. Niimpä jouduin käyttämään pohkeen sijasta kokoajan raippaa pohkeen taakse niin, että saisin ponia herkistymään. Zanzan moottori oli tosin hidas käynnistymään, joten sain näpytellä raipalla monesti, että huomasin jotakin eroa tamman jatkuvasti hidastuvassa liikkeessä.. Korjailin istuntani tiiviiksi, ennenkuin maiskutellen ja raipalla räiskien pyysin Zanzan raviin. Ympyrät olivat alkuverkassa päätehtävämme, joten kääntelin aina sopivassa kohtaa yhden, välillä isomman ja toisinaan pienemmän. Tamman vauhti oli niin mateleva, että Helena käski käyttää reilummin raippaa ja ratsastaa ravia eteenpäin. Vaikka kaikkeni yritin, tuntui, että ponitamma oli aivan kuuro avuille! Kuitenkin se kääntyi moitteettomasti ympyröillä ja taipui kulmissa tosi näppärästi. Ihme koni.. Pysähdykset Zanza kyllä taitoi, eikä sitä tarvinnut paljoa jarrutella, kun se jo seisahtui innokkaasti paikoilleen. Muutaman sekunnin kuluttua hevoset pitivät olla jo liikkeessä, mutta omani törötti edelleen paikoillaan tasajalkaa, vaikka kuinka potkin sitä eteenpäin. Eeeei heelv- "Raipalla Julia, raipalla", Helena muistutti ja napautin ronskisti pohkeen taakse, josta Zanza lähti liikkeelle, madellen.. Toisella kertaa tamma alkoi jo tajuta, että sai ikuiset jäljet raipasta, jos ei nyt alkanut jo liikkumaan. Edelleen etanavauhti oli päätähuimaavaa mutta ainakin tamma osasi pysähtyä tasajaloin! Ravissa tehtävä sujuikin vaan entistä paremmin, vaikkei suorituksia nyt ihan maailman parhaiksi olisi siltikään voinut kutsua. Laukkatyöskentely lähinnä vain sai minut pyörittelemään silmiäni v*tutuksesta, sillä ZzzzZzzZZanza tuskin jaksoi laukata reippaasti, jotta askellajin sai pyörimään. Ensimmäisellä yrittämällä ja raipanläiskinnän tuloksena tamma kuitenkin nosti kierroksen mukaisen laukan ja liikkui kivasti eteenpäin, kun pohkeeni tarpeeksi tiukasti sen kylkiä puristivat. "Hienoa Julia, nythän se jo liikkuu!", Helena kehui ja ensimmäistä kertaa tamman selässä minua ei ketuttanut sen tahditon maleskelu. Kääntelin päätyihin ympyröitä, joilla Zanza taipui kivasti sisään eikä painanut enää ohjallekaan, kun tarpeeksi rentoutui niskastaan. Suunnanvaihto onnistui näppärästi eikä toiseen suuntaan laukka tuottanut myöskään ongelmia. Jos pitäisi useamminkin tamman selkään kavuta, niin laukkaisin varmasti koko tunnin putkeen.. //vähän lyhyempi nyt kiireiden takia.. ja ensitunnille siis Kiara
|
|
|
Post by Mila on Nov 4, 2014 12:09:10 GMT 2
13. Vakioryhmän tunti - koulukisoihin treenausta
Osallistujat Pinja - Raimo € Iita - Laila € Sandy - Tuikku € Julia - Kiara €
"Selailin tuota Milan osallistumislistaa ja selvisi, että te kaikki olette osallistuneet Helppoon B:hen, joten tänään harjoitellaan sitä!" ilmoitin saapastellessani maneesiin hevosjonon seuratessa perässäni. "En minä oo..." Sandy mutisi. "Niin no et sinä, mutta pääset sinäkin harjottelemaan tulevaisuutta varten!" hymyilin rohkaisevasti. Ratsastajat nousivat ratsujensa selkään ja lähtivät pitkin ohjin köpöttelemään kaviouraa pitkin. Tuttuun tapaan motkotin oikeanlaisesta istunnasta ja muistutin, että se on myös yksi arvostelun kohde kouluratsastuskisoissa.
"Aloitellaanpa! Elikkä, harjoitusraviin, jonka jälkeen tulette tuolta kokorataa leikkaa keskiravissa, jatkatte harjoitusravia ja teette L:n kohdalla voltin harjoitusravissa." Kiara säntäsi heti raviin ja Juliakin näytti yllättyvän tammansa menohaluista. Raimokin ravasi kauniisti muodossa. Tuikku meinasi hieman hermoilla ja Sandy sai pidätellä tammaa. Lailakin tulla kipitti kauniisti muodossa.
Voltti onnistui kaikilta niin kuin pitikin. Se oli pyöreä eikä mikään soikio. Käskin tulla taas harjoitusravissa kokorata leikkaan ja tehdä C:n kohdalla voltin oikealle harjoitusravissa, jonka jälkeen jatkettaisiin taas harjoitusravia ja tullaan seuraava pitkä sivu kolmikaarista kiemurauraa. Kun kiemuraura oli kiemurreltu kaikkien osalta niin kuin pitikin, käskin ravata lävistäjälle, ottaa keskellä kolme askelta käyntiä jonka jälkeen nosto harjoitusraviin uralle. Laila ei meinannut heti hidastaa käyntiin ja Tuikkukin nakkeli päätään mielenosoituksellisesti. Kiara puolestaan ei meinannut lähteä raviin heti käyntiaskelien jälkeen... Raimo löntösteli kuuliaisesti eteenpäin.
C:n kohdalla käskin siirtyä keskikäyntiin. Kun kaikki olivat köpötelleet sievästi käynnissä jonkin aikaa, kröhäisin kurkkuani ja käskin seuraavalle tehtävälle: "Ällän kohdalla nostatte oikean harjoituslaukan! Ja teette S:n kohdalla voltin oikealle!" Ratsukot säntäsivät yksitellen laukkaan ja tekivät S:n kohdalla voltin. Hieman oli joillakin ongelmia laukan ylläpidossa, joten sitä jouduimme hiomaan jonkin aikaa.
"Sitten koko rata leikkaa keskilaukkaa, uralle takaisin ja ennen E:tä siirtyminen harjoituslaukkaan! E:n kohdalla harjoitusraviin!" Ratsukot tekivät työtä käskettyä.
"Ällän kohdalla pysähdys, peruutetaan neljä askelta ja taas harjoitusraviin!" komensin. "B:n ja R:n väli vasenta harjoituslaukkaa sitten! R:n kohdalla voltti vasemmalle!"
"Sen jälkeen jatketaan harjoituslaukkaa H:n kohdalle, josta koko rata leikkaa keskilaukkaa, ennen B:tä siirtyminen harjoituslaukkaan. B:stä jatketaan harjoitusravia. L:n kohdalta keskihaljaisijalla, pysähdys ja tervehdys. Sen jälkeen käyntiä pitkin ohjin!"
Maksu viimeistään 10.11. klo 12:00.
Ekana tunnin maksanut saa tuttuun tapaan valita ratsun itselleen ensi viikon tunnille.
|
|
|
Post by Inna on Nov 4, 2014 14:36:44 GMT 2
Helena oli matkalla maneesiin kertonut, että tänään harjoittelisimme Helppo B:n rataa. Laila löntysteli perässäni kiltisti, kun ohjasin sen Julian ja Kiaran viereen kaartoon. Taputin hoitohevostani kaulalle, kun kiristelin vyötä muutaman reiän ja laskin vasemman puolen jalustimen alas. Tartuin satulan takakaaresta ja Lailan harjasta ennen kuin pompautin itseni ponin selkään. Laila odotteli uneliaasti, kun säädin jalustimia hieman pidemmiksi. Poni oli viimeksi ollut lauantaina maastoryhmässä ja selvästi joku hieman lyhyempi tapaus oli tammalla mennyt. Kun jalustimeni olivat kunnossa, annoin Lailalle avut siirtyä käyntiin. Poni käveli rauhallisesti uraa pitkin ja edessämme kävelevä Tuikku hipoi etumatkaansa reippaammassa vauhdissa.
”Iita, kantapäät alas!” Helena huuteli, kun korjaili asentojamme. ”Ja nojaa enemmän taakse.” Korjasin asennon ja pian jo aloitimmekin. Kokosin ohjat tuntumalle ja Laila painautui heti muotoon. Helena käski nostamaan harjoitusravin ja selitti, että ensiksi tultaisiin kokorataleikkaa keskiravissa ja voltti L:n kohdalla. Annoin Lailalle raviavut ja tamma nosti ponimaisen ravinsa. Lailan ravissa oli helppo istua ja siten pystyin keskittymään enemmän reittien tekemiseen. Heti kulmassa käänsin oman katseeni vastakkaiseen kulmaan ja pidin ulkopohkeen vahvana. Suoristin Lailan heti käännyttyäni ja pidin oman katseeni tiukasti kirjaimessa, jota kohti ratsastin. Laila kipitti kiltisti kirjainta kohti ja sain mielestäni hyvän suoran linjan. Volttimme oli myös onnistunut ja Laila kuunteli hyvin.
Tulimme saman toisinpäin niin, että voltti tuli C päätyyn ja kolmikaarinen kiemuraura heti perään. Jouduin hieman hidastamaan käyntiin ennen volttia, kun Sandy tuli juuri voltilta, mutta Laila nosti uuden kepeästi. Volttimme sujui jälleen hyvin ja ohjasin tamman kolmikaariselle. Helena hieman sanoi siitä, kun kaaret eivät olleet samankokoiset, mutta muuten kiemura meni myös hyvin.
Seuraavaksi otimme lävistäjän ravissa ja keskellä kolme askelta käyntiä. Sain luvan tällä kertaa suorittaa tehtävän ensimmäisenä. Laila oli selvästi herännyt jo, kun se lisäsi vauhtiaan halkaisijalla. Tein hieman puolipidätteitä ja siirsin painoni taakse. Aluksi Laila ei meinannut siirtyä käyntiin ja ravasimme hieman ylitse I:n, mutta lopulta sain tamman ottamaan kolme käynti askeltaan. Siirtyminen raviin ei tuottanut sen suurempia ongelmia. C:ssä siirsimme jälleen käyntiin ja kävelimme hetken aikaa käynnissä uraa pitkin.
Helena höpötteli meille jo laukkatehtävän ohjeistusta ja lähdimme sitä sitten kaikki suorittamaan. Päästyäni käynnissä L:n kohdalle, annoin Lailalle laukka-avut. Tamma nosti reippaasti oikean laukan ja piti sen suhteellisen hyvin yllä S:n kohdalla tehdyllä voltilla. Hieman vauhti hidastui aina välillä, mutta huomattuani asian, maiskautin ja vauhti palasi normaaliksi. Toistimme harjoitusta hetken aikaa ennen kuin Helena käski tekemään kokorataleikkaan ja E:ssä siirtämään raviin.
Laila innostui tuttuun tapaansa lävistäjällä ja tein hieman puolipidätteitä, jotta tahtimme olisi sopiva. Uralla pidin visusti sisäpohkeen kiinni ja ulko-ohjan vahvana, kun teimme vastalaukan E:hen asti. Laukan jälkeen Laila siirtyi reippaaseen raviin. Taputin tammaa kaulalle kiitokseksi. Teimme harjoituksen vielä toisen kerran ennen kuin Helena jatkoi ohjeistustaan. Tulin pysähdyksille Kiaran perässä, jolla tuntui vauhtia riittävän. Pysähdystä ennen valmistelin ajoissa. Nojasin taakse ja puristin pohkeilla ennen kuin tein pidätteen. Helena kehaisi pysähdystä, joka kesti hetken ennen kuin pyysin Lailan peruuttamaan. Laskin neljän askeleen verran ennen kuin nostin Lailalla ravin. Ravimme nousi ikävä kyllä käynnin kautta, mutta laukka nousi helposti B:ssä.
Voltilla Laila jälleen hieman hidasti, mutta onneksi tempo palasi uralle päästyämme. Ohjasin Lailan seuraavaksi lävistäjälle ja laukkasimme lävistäjän. Jälleen pidin sisäpohkeen tiukkana B:hen asti, jossa siirsin raviin. Lailalla tuntui olevan jo mukavasti virtaa, kun tulimme keskihalkaisijalle. Julia siirsi juuri Kiaran käyntiin, kun tulin lopputervehdyksen kohdalle. Pysäytin Lailan seisahduksiin ja tervehdin kuvitteellista tuomaria ennen kuin annoin Lailan jatkaa käynnissä ja vapautin ohjat pitkiksi. Taputin tammaa kaulalle ja vapautin jalkani jalustimista.
Next time Vika!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 8, 2014 11:11:36 GMT 2
- Selailin tuota Milan osallistumislistaa ja selvisi, että te kaikki olette osallistuneet Helppoon B:hen, joten tänään harjoitellaan sitä! Helena ilmoitti talsiessaan edellämme maneesiin. Minä talutin Raimoa tyytyväisesti hyräillen Nousin Raimon selkään ja lähdin muiden tavoin kaviouralle. Raimo oli tänään reippaalla tuulella. Helena motkotti istunnasta, mutta en jaksanut oikein kuunnella kuin sanan sieltä sun täältä.
- Aloitellaanpa! Elikkä, harjoitusraviin, jonka jälkeen tulette tuolta kokorataa leikkaa keskiravissa, jatkatte harjoitusravia ja teette L:n kohdalla voltin harjoitusravissa, Helena ohjeisti. Raimo ravasi kauniisti ja kuuliaisesti muodossa. Se tuntui niin mahtavalta!
Voltti onnistui hyvin ja Helena antoi uuden tehtävän. Sitten nainen käski meidän ravata lävistäjälle ja ottaa keskellä kolme askelta käyntiä. Raimo meni juuri niin kuin pitikin ja löntysteli eteenpäin.
C:n kohdalla Helena käski siirtyä keskikäyntiin. Köpöttelimme hetken, jonka jälkeen Helena kertoi seuraavan tehtävän. - Ällän kohdalla nostatte oikean harjoituslaukan! Ja teette S:n kohdalla voltin oikealle! Helena huusi. Raimo ei oikein tahtonut ylläpitää laukkaa, mutta tein ahkerasti töitä sen kanssa. - Sitten koko rata leikkaa keskilaukkaa, uralle takaisin ja ennen E:tä siirtyminen harjoituslaukkaan! E:n kohdalla harjoitusraviin! Helena huusi ohjeen. Tein niin kuin Helena käski, eikä näyttänyt naisella motkottamiseen aihetta löytyvän. - Ällän kohdalla pysähdys, peruutetaan neljä askelta ja taas harjoitusraviin! Pysäytin Raimon, peruutin ja lähdin raviin. Tein vielä loputkin Helenan ohjeista.
- L:n kohdalta keskihalkaisijalle, pysähdys ja tervehdys. Sen jälkeen käyntiä pitkin ohjin! Helena neuvoi. Päästin pitkät ohjat ja taputin Raimoa kaulalle. Meillä tuntui olevan hyvät mahdollisuudet kisaan!
|
|